Page 1

Tanhari Tanhuniityn asukaslehti 2 / 2009


TANHARI Tanhuniityn asukaslehti Antti Tamminen

Päätoimittaja

Olli Sydänmaa

Taitto

tanhuniittylehti@gmail.com Lehti on luettavissa värillisenä internetissä osoitteessa: © Tekijät ja Tanhuniityn asukasyhdistys Kansi: Samuel ja kärryt. (Kuva: Maaria Numminen)

Ilmoita Tanhari-lehdessä ja tuet toimintaamme. Hinnat: Koko sivu 1/2 1/4 1/8

200 € 100 € 50 € 25 €


Hei kaikki tanharilaiset Lämmin syksy on hellinyt meitä ja kesän kääntymisen lopuilleen on havainnut, ei säästä vaan koulujen alkamisesta. Antoisia opintoja kaikille! Tämä syksy tuo muutoksia myös asukastoimintaan, kun sääntömuutosta viedään läpi parissakin kokouksessa. Muutokset eivät ole suuria ja näkyvät oikeastaan vain siinä, että kahden vuosittaisen kokouksen sijastaj atkossa riittää yksi virallinen kokous. Tuossa keväisin järjestettävässä kokouksessa käsitellään vastaisuudessa sekä henkilövalinnat että talousasiat. Iso asia on myös, että ensimmäisen kerran miesmuistiin (siis ainakaan puheenjohtajana en oo ennen kuullut pidetyn) kokoontuivat asukasyhdistys, neljän asunto-osakeyhtiön ja Tanhuniityn Palvelun edustajat yhteiseen pöytään. Mietittiin, miten suunnitelmista ja päätöksistä saataisiin tieto asukkaille nopeammin, oikeana ja asukasnäkökulma paremmin huomioiden. Neuvottelu oli erittäin antoisa ja etenimme konkreettisiinkin toimiin; esimerkkinä lautavaraston korjausta talkoilla. Syysja kevättalkoiden järjestelyistä käytiin myös hyviä kantoja esille nostanut keskustelu. Loppumietteenä totesimme vastaavan tapaamisen olevan perusteltu jatkossakin, joten keväällä uudestaan! Vilkas toimintasyksy on vasta aluillaan ja tapahtumiin toivomme runsasta osanottoa entiseen malliin! Seuratkaahan ilmoitustauluja. Antti Tamminen, Asukasyhdistyksen pj

Tanhuniitty 80-luvun alkupuolella 1


Ennakkotietoa syystalkoista la. 31.10 Jokaiseen postilaatikkoon jaetaan talkoiden edellä toimintaohje, mutta tässä jo vähän ennakkoon tietoja talkoopäivän kulusta. Talkoiden tarkoitus on siistiä Tanhuniityn yleiset alueet yhdessä. Näin syksyllä pääasia on lehtien haravoinnissa. Muita syksyyn kuuluvia töitä on myös esim. istutusten muokkaus, rikkaruohojen poisto, pensaiden leikkaus tarvittaessa ja sadevesikourujen puhdistaminen. Erityisesti kannattaa muistaa myös roskien kerääminen keskuskentältä, tenniskentän ympäristöstä ja Siwan läheltä. Ne kohteet usein unohtuvat meiltä, mutta muistuttavat sitten jälkeenpäin ikävästi epäsiisteydellään. Asuntoyhtiökohtaisia talkookohteita kannattaa kysyä hallituksen jäseniltä, katsoa ilmoitustaululta tai kysellä talkoisiin osallistuvilta. Haravointi ja haravointijätteet Usein säät houkuttelevat haravointiin jo ennen talkoopäivää. Jätesäkkejä lehtiä varten voi kysyä asuntoyhtiön puheenjohtajalta. Säkkeihin kerätyt haravointijätteet siirretään talkoopäivänä biojätelavoille, joita tulee näin syksyisin yksi lava jokaisen asuntoyhtiön alueelle. Säkit tyhjennetään biolavalle ja säkit pistetään sekajätteisiin. Bio-jätelavoille EI saa viedä paksuja oksia, sepeliä eikä jätemaata. Pienet määrät, jotka tulevat normaalin haravoinnin yhteydessä eivät siellä haittaa. Oksat ja puunrungot Jos puita kaadetaan tai karsitaan suuremmassa määrin, on oksat hyvä kerätä kasaksi tien vierelle sellaiseen paikkaan, josta ne on nosturiautolla helppo hakea pois. Puun runkoja voi tarjota Eero Pukkalalle (16A) takkapuiksi. Elektroniikan ja metallin erilliskeräys Sähkö- ja elektroniikkalaitteet sekä metallijätteet voit tuoda Katrillipolun 7-9 talojen välissä olevalle alueelle. Sähkö- ja elektroniikkajäte toimitetaan edelleen jätteen vastaanottopisteeseen Asukasyhdistyksen toimesta. Metalli on arvokasta uudelleen käytettävää materiaalia. Sen arvo vain nousee vuosi vuodelta, koska metalli ei ole uusiutuva luonnonvara. Metallijätteeseen voi tuoda myös sellaisia tavaroita, joissa on muutakin materiaalia kuin metallia. Metallin käy hakemassa yhteistyössä kanssamme toimiva yrittäjä. Sekajäte Sekajätettä varten tilataan kaksi vaihtolavaa. Ne sijoitetaan Katrillipolku 7-9 talojen välille. Sekajätettä on myös jätemaa ja sepeli. Täytä sekajätelavaa tiiviisti sen peräosasta lähtien. Siten lavalle saa mahtumaan eniten jätettä. Kierrätyskelpoisen sekajätteen voit jättää lavojen vierelle. Ne tavarat, jotka eivät ole lähteneet kiertoon, nostetaan lavalle talkoiden päätyttyä. Aamu- ja välipalaa Jenkkapolun korttelituvalta. Asukasyhdistyksen puhvettirouvat järjestävät herkullista välipalaa tarjolle korttelituvalle aamupäivän ajaksi. Tanhuniityn Palvelu Oy maksaa syömiset ja juomiset. Talkoosauna klo 15 lähtien... ja pimenevään iltaan kynttilälyhty palamaan.

2


Tärkeää asiaa Tanhuniityn Palvelulta Lisää jätekatoksia tulossa Järvenpään kaupunki on velvoittanut taloyhtiöitä aloittamaan oman lasi- ja metallijätteiden keruun. Lisääntyvien erilaisten jätelajien keräämisen helpottamiseksi Tanhuniityn Palvelu päätti jo viime vuonna rakentaa jätekatokset myös B- ja E-pysäköintialueille. Katokset rakennetaan nyt lähiviikkojen aikana. Jaamme tarkempaa tietoa lajitteluun tulevista muutoksista, kun yksityiskohdat on sovittu jätefirmojen kanssa ja uudet katokset otetaan käyttöön. Tanhuniityn pysäköintipaikat ovat ahtaita. Jotta ajo pysäköintipaikoilla sujuisi entistä paremmin, on hyvä huomioida seuraavaa: Isojen autojen (yli 5 m) pysäköintiin ei oikein löydy tilaa Tanhuniityn parkkipaikoilta. Hyvin harvoissa paikoissa on niin väljiä kohtia, että sinne iso auto mahtuu. Jos sinulla on henkilökohtainen pysäköintipaikka, käytä sitä. Älä varaa kahta paikkaa pysäköimällä muuhun ruutuun. Vieraspaikat on tarkoitettu vain Tanhuniityssä vieraileville. Älä pysäköi omaa autoasi niihin. F-alueen vieraspaikat on tällä hetkellä varattu Tanhuvillan korjaustyömaan käyttöön. Polkujen varret ja pysäköinti Polkujemme ja kujiemme varteen ei saa pysäköidä autoja. Puisto- ja viheralueille tai Polkkapolun jatkeelle ei tietenkään saa pysäköidä. Jenkka-, Katrilli-, Marssi- ja Polkkapolulla pitää aina olla tilaa mahdollista hälytysajoa ja välttämätöntä huoltoajoa varten. Jos raskaan taakan tai muun painavan syyn takia joudut ajamaan lähelle kotiovea, jätä auto niin että

siitä pääsee ohi isollakin ajokilla ja aja se mahdollisimman pian pois pysäköintipaikalle. Talvi ja pysäköinti Talvi lähestyy vaikkei uskoisi… Jos tiedät aikovasi jättää auton seisomaan yli talven (tai muulloin pitkäksi aikaa), kysy mieluusti huoltomieheltä, millä paikalla siitä on vähiten haittaa puhtaanapidon kannalta. Lasse Tollet, Tanhuniityn Palvelu Oy:n pj. (Tanhuniityn Palvelu Oy on se neljän asuntoyhtiömme yhdessä omistama yhtiö, joka hallinnoi yhteisrakennukset ja pysäköintipaikat sekä tekee isännöinti-, huolto- ja sähkö- yms. koko kylää koskevat sopimukset.)

Järki hoi – jäteasioissa! Muista! Älä koskaan jätä sekajäteastian kantta raolleen! Takimmaisissa säiliöissä on usein vielä tilaa! Koeta jaksaa vielä ne kolme askelta pitemmälle pussisi kanssa. Jos bio-jäteastia on täynnä, pistä biojätteet sekajäteastiaan. ÄLÄ MISSÄÄN tapauksessa jätä bioastian kantta raolleen – sotku on hirveä, kun linnut käyvät levittämässä roskia ympäriinsä! Biojätettä keräävässä yhtiössä on ollut pulaa kuljettajista ja tyhjennyskertoja on jäänyt väliin viime kuukausina. Isot pakkauspahvit on syytä viedä Siwan viereisellä parkkipaikalla olevalle pahvinkeräyslavalle. Sinne niitä mahtuu. Omat pahvinkeräysastiamme on tarkoitettu vain pienpakkausjätteelle. Ja nekin pitäisi pakata tiiviisti – litistä, litistä, litistä…

3


Tanhuniityn asunto-osakeyhtiöiden uusi isännöitsijä Johanna Uski: ”Tanhuniitty ympäristöineen on erittäin viehättävä ja persoonallinen alue johon ihastuin ensikäynnillä. Tosin vieläkin oikean osoitteen löytäminen on hivenen hankalaa, mutta pikkuhiljaa olen oppinut liikkumaan alueella ja päässyt niin sanoakseni kartalle” ”Alueessa kokonaisuutena ihastuin sen kylämäisyyteen ja lapsiystävällisyyteen. Harvassa on nykyisin alueet, jotka tarjoavat kaiken ikäisille asukkaille turvallisen, luonnonläheisen ja viihtyisän elinympäristön lähes keskellä kaupunkia. Merkillepantavaa Tanhuniityssä on myös asukkaiden aktiivisuus yhteisten asioiden ja ympäristön hoidossa.” Tanhuvillassa on alkanut jo peruskorjaus. Miten muut taloyhtiöt ovat edenneet peruskorjauksessa? ”Taloyhtiöiden hallitukset ovat tehneet suunnattoman suuren työn talojen peruskorjausten käyntiin saamiseksi. Olenkin kokenut yhteistyön Tanhuniityn yhtiöiden hallitusten kanssa erittäin positiivisena asiana. Vaikka asioita on paljon, hallitusten suhtautuminen asioihin on ammattimaista ja järkevää. Lyhyen yhteistyön jälkeen voi todeta, että halu yhteisten asioiden eteenpäin viemiseksi ja parantamiseksi on hatun noston arvoista.” ”Peruskorjaussuunnittelut julkisivujen, ovien ja ikkunoiden kunnostamisesta ovat parhaillaan käynnissä ja melkein loppusuoralla Tanhupirtin ja Tanhupuiston osalta. Suurena toiveena on saada suunnitteluasiakirjat valmiiksi, urakkatarjoukset hyväksyttyä ja työt käyntiin jo tämän vuoden puolella. Tanhuvillassa on jo päästy konkreettisesti työn alkuun ja korjaustyöt juuri aloitettu taloista 24 ja 29.” ”Tanhumäessä hallitus ja asiantuntija ovat kartoittaneet korjaustarpeita asukaskyselyllä ja asiantuntijan tekemällä kierroksella. Näiden tulosten yhteenvedon pohjalta hallitus alkaa työstää yhtiökokoukselle esitystä korjauksen suunnittelusta.” ”Asunto-osakeyhtiöiden päätöksen-

tekoprosessi on hyvin hidas ja aikaa vievä. Tämän takia voi näyttää siltä, että aikaa kuluu eikä mitään konkreettista tapahdu. Kuitenkin hallitukset yhteistyössä asiantuntijoiden kanssa ovat tehneet ja tekevät edelleen valtavasti työtä taloyhtiön korjausten eteenpäin viemiseksi toteutusvaiheeseen.” ”Vaikka tulevien korjausten kustannukset osakkaita ymmärrettävästi pelottavatkin, on pyrkimyksenämme ollut keskittyä suunnittelussa siihen, että tulevat korjaukset ovat järkeviä, tarpeenmukaisia ja osaltaan ylläpitävät/ parantavat kiinteistön arvoa ja antavat turvallisen asuinympäristön asukkailleen. Lisäksi suunnitelmallinen korjaaminen pitkässä juoksussa pitää kustannukset ennakoitavissa ja hallittavissa. Äkilliset, suunnittelemattomat korjaukset tulevat aina yhtiölle kalliimmaksi teettää. Tosin niiltäkään ei täysin voi välttyä, esimerkiksi vahinkotapauksissa korjaukset on saatava nopeasti käyntiin.” Metsolantiestä tuli hieno bulevardi mutta Tanharin pysäköintipaikkojen asfaltti on aika heikossa hapessa, taitanee olla kallis uusimisurakka? ”Pysäköintialueet ovat Tanhuniityn Palvelun hallinnassa ja niiden asfaltoinnin uusimisesta ei ole tehty päätöstä. Totta on, että asfaltti on huonossa kunnossa, mutta kustannussyistä asia ei vielä ole ajankohtainen.” Huolellisuutta tulenkäsittelyssä ei liene korostettu liikaa? Joka asunnossa olisi varmaan hyvä olla sammutuspeitto tai pieni vaahtosammutin? ”Pimenevät syysillat tuovat mukanaan tunnelmalliset kynttilät ja lyhdyt. Kynttilöiden polttamisessa kannattaa olla huolellinen. On hyvä polttaa kynttilöitä vain palamattomalla alustalla riittävän kaukana ra-

4

kenteista, eikä koskaan pidä jättää kynttilää palamaan ilman valvontaa. Mahdollisiin vahinkoihin on hyvä varautua hankkimalla huoneistoon sammutuspeite ja pieni sammutin. Ne kannattaa sijoittaa helposti saataville ja opastaa myös lapsia siitä miten tulipalon sattuessa tulee toimia”, selvittää Johanna Uski. Jossain vaiheessa uusittiin taloyhtiön toimesta palovaroittimien paristot. Hoitaako taloyhtiö palovaroittimien paristojen uusimiset vai vaihdetaanko itse? Sisäasianministeriön asetuksen mukaan jokaisessa asunnossa tulee ensi vuoden alusta olla jokaisen kerroksen alkavaa 60 huoneistoneliötä kohden vähintään yksi palovaroitin. Palovaroittimen asianmukaisesta sijoittamisesta, toimintakunnosta ja paristojen vaihtamisesta vastaa huoneiston haltija. Johanna Uski korostaa myös kotivakuutuksen tärkeyttä: ”Nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että yhtiö vakuuttaa omansa, asukas omansa. Kaikissa vahinkotapauksissa yhtiön vakuutus kattaa vain yhtiölle ja yhtiön vastuulla oleville rakenteille aiheutuneet vahingot. Yhtiön velvollisuus esimerkiksi vahinkotapauksissa on saattaa pinnat alkuperäiseen tasoonsa. Täten esimerkiksi parketti/laminaattilattiat ja laatoitukset jäävät asukkaan itsensä maksettaviksi. Samoin koti-irtaimiston ja mahdollisen evakkoon muuton korvauksia asukas voi hakea vain omasta kotivakuutuksestaan, yhtiön vakuutus ei näitä kuluja kata.” Mikä on Tanhuniityn saunan tilanne, onko uima-allas käytössä, ja löytyykö vapaita vuoroja? Saunaosastolle tehtiin alkuvuodesta melko mittava ilmanvaihdon peruskorjaus. Saunaosastolla on siis kaksi saunaa ja uima-allas. Saunapäivinä on keskiviikko-lauantai. Varsinaisia yleisiä ”lenkkisaunoja” ei ole käytössä, mutta vielä jokunen vapaa vuoro on torstaille. Saunavuoroja voi kysellä isännöintitoimiston asiakaspalvelusta. Olli Sydänmaa


Peruskorjaus etenee Jenkkapolku 24:ssä

Hämähäkki saapui pihaan

Uutta seinärakennetta

5


Mihin suuntaan sinä katsot? Oletko menneitten muistelija, tulevaisuuteen tuijottaja vai nykyhetkessä eläjä? Tällaisen kysymyksen esittää Antti Saari, kolumnisti Suomen Lääkärilehdessä. Työpaikallani näkövammaisten toimintakeskus Iiriksessä kiertää monenlaisia ammattilehtiä. Lääkärilehti on Suomen lääkäriliiton jäsenilleen suuntaama julkaisu, jossa on myös maallikkoa kiinnostavia juttuja. Tämä Antti Saari on lääketieteen opiskelija. Hänen ajatuksensa saivat omat ajatukseni laukkaamaan. Yllä esitetty kolmijako on häneltä, tulkinnat ovat täysin omiani.

jo kauan sitten.

Mitä ovat SitKut

Aavan meren tuolla jossakin on maa…

puolen

Toinen helposti tunnistettava ryhmä on tulevaisuuden tuijottajat. He ovat useimmiten nuoria, parikymppisiä nuoria aikuisia. Heitä tapaa myös vanhemmissa ikäluokissa. Menneisyydessä ei ollut mitään hyvää, tyhmä peruskoulu piti kestää, kotiintuloajat olivat ihan

Tässä porukassa on myös Sitkujen alaryhmä. Maailma muuttuu ”Sitten kun” teen sitä tai tätä. NYT sattuu olemaan ikävä elämänvaihe menossa, mutta sitku saan opinnot päätökseen ja duunin ja Audin alle, niin loppu onkin pelkkää sykseetä. Nykyhetkeen ei kannata panostaa, koska sitten-joskus kaikki järjestyy. Olettehan kuulleet tätä sitkujargonia: ”Kun syksy alkaa, aloitan

Menneitten muistelijoihin törmää kaikkialla. Usein he ovat vähintäänkin keski-ikäisiä ja heillä on toinen jalka tukevasti menneisyydessä. Koetut harmit ja vääryydet innostavat heitä valppauteen ja he suhtautuvat epäluuloisesti lähimmäisiin. He pitävät suku- ym. juhlissa pitkiä puheita, joissa muistelevat kauan sitten kuolleita sukulaisia tai oman elämänsä tähtihetkiä – niin hyvässä kuin pahassa. He eivät myöskään unohda joskus koettuja onnistumisen hetkiä. Niitä he kertaavat ja muistelevat kaihoisasti. Nämä menneet saavutukset nostavat heidän egoaan edelleenkin. Yksi on ollut kaunis nuoruudessaan, toinen on voittanut urheilukilpailuja, kolmas on ollut välkky koulussa ja opettaja kehui ekalla luokalla hänen kaunista kaunokirjoituskäsialaansa. Nämä eivät koskaan unohdu. Ikävät muistot ja hyvät muistot ovat polttoaineena nykyhetkelle. Näiden kautta peilaten nykymaailman ilmiöt asettuvat omalle tasolleen. ”Toista oli ennen”, ”Eivät nämä nykyajan laitteet kestä mitään”, ”Loppuisi valitus kun tulisi taas pula-aika” jne. Näitähän riittää. Harmillista että nykyaika on aivan platkua ja kaikki kokemisen arvoinen on tullut elettyä

ääliömäisiä, mitään kivaa ei saanut tehdä, teknologia oli kehittymätöntä, viihdettä oli aivan liian vähän. Nykyhetkeä he eivät ehdi elää, koska tulevaisuus siintää heidän silmissään niin houkuttelevana. Kunhan saan opinnot päätökseen, niin näytän mistä tuulee! MINÄ en olekaan mikään luuseri, vaan otan ohjat käsiini. Totta kai saan työtä, saan suorastaan valita työni. En rupea mihinkään tavisten ammattiin. Työn pitää olla trendikästä ja coolia. Sen pitää olla kytkyssä ICT-maailmaan (ennen puhuttiin atk:sta, suom. huomautus), joku sisällön tuottajan duuni olisi kiva, siinä lojutaan trendikkäässä officessa läppäri sylissä ja duunit on hei ihan jees. Kuka viitsii jotain ihme arkisia töitä raataa, toimistotöitä, siivoustyötä YÖK, raksaa tai tehdasta ei kestä KUKAAN!

6

juoksemisen, koristemaalauskurssin, latino-tanssin, venäjän opiskelun, laihdutan ja vaihdan ukon/akan nuorempaan ja vetreämpään, josta tehot irtoaa”. ”NYT on pimeää, märkää, kylmää, mutta sit-ku kevät koittaa, otan punnukset esiin ja aloitan tehojumpan. Juhannukseen mennessä mahdun bikineihin/uimaasuun”. Sitkun taivas on tiedossa, mutta sen aika ei ole aivan vielä. Eikä hänen tarvitse huolehtia vaikka nyt eivät asiat olisikaan mallillaan, koska kirkkain kruunu odottaa tulevaisuudessa ”Sitten kun…”. Nykyhetki on vaikeaa Miksi nykyhetkessä on niin vaikea elää? Miksi elämisen raamit pitää hakea menneisyydestä? Miksi tulevan haaveilu tekee niin hyvää? Nykyhetkessä tapahtuu kaikki arvokas. NYT on perhe/lapset/


ystävät/muut läheiset ympärillä. NYT heihin voi panostaa. Tämä hetki on ainutlaatuinen. Sitä ei saa takaisin enää koskaan. On turha kantaa menneisyyden painolastia mukanaan. Jokaisella on muistoissa vastoinkäymisiä, epäonnistumisen hetkiä, noloja tilanteita, nöyryytyksiä. Nuorempana tuli tehtyä virheitä, vääriä ja tyhmiä valintoja, tuli jätettyä tilaisuudet käyttämättä – mutta onko sillä väliä, koska NYT on mahdollisuus paikata. Vuosia on vielä runsaasti jäljellä. Loppuelämän kohennus alkaa tänään.

1950- ja 1960-luvuilla ainoat valmisruoat olivat purkkihernekeitto ja maksalaatikko, eikä kunniallinen perheenemäntä voinut sellaiseen sortua. Eikä puhettakaan, että perheenisä olisi kietaissut esiliinan eteensä ja ryhtynyt kokkaamaan. Syötiin keittoja, kastikkeita ja laatikoita. Risotosta, wokkipadasta ja lihavartaista ei kukaan ollut kuullutkaan. Jos menet paljastamaan lapsillesi, kuinka ”köyhä” oli media-maailma meidän lapsuudessamme, olet lopullisesti tuomittu luuserin rooliin. Mustavalko-teeveestä katsottiin On aivan turha olla katkera omille ykkösen ohjelmaa ja vaihtelua vanhemmilleen tavasta, jolla he toi tamperelaisten maalaisten meitä kasvattivat ja ohjasivat. He kakkoskanava, jolla oli nykysilmin ovat oman aikansa kasvatteja, katsottuna aika kotikutoista isovanhempamme kasvattivat ohjelmaa. Videoita ei oltu keksitty, heidät. Arvot ja tavat olivat täysin lankapuhelin oli ainoa mahdollisuus erilaisia silloin kuin nyt. Parhaansa etanapostin ohella yhteydenpitoon, he ovat yrittäneet. Jokainen nettiä, sähköpostia ei ollut sukupolvi kohtaa saman tilanteen. olemassa. Sain työpaikallani vuonna Lapsuudenkodin malleja yritetään 1987 mikrotietokoneen käyttööni. vanhemman roolissa tiedostamatta Se oli toinen talossa. Siinä oli siirtää eteenpäin. Osa pääsee niistä ”massa”muistia hurjat 20 megabittiä eroon helpommin kuin toiset. Samoja ja kaksi lerppuasemaa. Kukaan ei virheitä ei kannata toistaa ja kuitenkin ollut neuvomassa sen käyttöä, koska menneen maailman arvot ovat läsnä. mikrotukihenkilöiden ammattikuntaa Ketju jatkuu. Omat lapsemme eivät ei ollut keksitty. Nyt päätteitä 250 varmasti ole tyytyväisiä kaikkeen toimihenkilön talossamme on saamansa kohteluun. Kestää varmaankin parisataa. aikansa ennen kuin he oivaltavat, että mekin olemme yrittäneet Tartu itseäsi niskasta kiinni parhaamme, mutta täydellisiä vanhempia ei ole olemassakaan. Nykyhetkeä on vaikea elää. Sukupolvien kapinointi kuuluu Vanhempamme ja isovanhempamme asiaan. Me kyseenalaistimme ansaitsivat enemmän huomiota, aikoinaan omien vanhempiemme ja mutta kenellä on ”aikaa” heille. isovanhempiemme arvomaailman – Maaltamuuttajien ongelmana ovat nyt sama kohtalo on meillä edessä pitkät välimatkat. Yllättävän moni kun lapsemme ovat nykyhetken naapureistasi on maaltamuuttaja. kasvatteja ja maailma ympärillämme Heidän juurensa ovat pitkin ja poikin on täysin erilainen kuin meidän armasta Suomenmaata. Kesällä lapsuudessamme. parkkipaikat tyhjenevät, kun nämä rassukat ajavat puolen Suomen läpi Elettiin ennenkin kotikonnuilleen. Aikaisemmin sukupolvet huollettiin Voimme hauskuttaa lapsiamme perhepiirissä. Kolme sukupolvea kertomalla miltä tuntui kun samassa taloudessa oli aivan ensimmäinen pizzeria tuli Helsinkiin tavallista. Nyt sukupolvet erotetaan vuonna 1972. Olipa erikoista ruokaa! toisistaan huolellisesti. Jokaista Ranskalaisia perunoita sai yhdestä sukupolvea varten on oma ainoasta kioskista Helsingissä ammattilaisten ryhmä: neuvolat -> Uuden ylioppilastalon aukiolla. päiväkodit -> opot -> työterveyshuolto Lapsemme eivät voi ymmärtää, -> A-klinikat -> vanhainkodit -> että hampurilaiset valtasivat vuodeosastot -> terminaalihoito. pikaruokalamaailman vasta Amatööreillä ei ole sanan sijaa, kun 1980-luvulla. Lapsuudessamme kunkin elämänvaiheen ammattilaiset

7

tietävät (?) mitä tekevät (resurssien puitteissa tarveharkintaisesti – totta kai). Vaikka fyysisesti asummekin erossa vanhemmistamme, voisimme aina pitää heihin yhteyttä. Siihen antavat mediat kaikki mahdollisuudet. Mummolle läppäri piirongin päälle ja siihen nettikamera ja läheisyys jatkuu! Kuka osaa/uskaltaa elää täysillä nykyhetkessä? Tulevaisuus pitää petata nyt, kun siihen on vielä mahdollisuus. On aivan turha keinutuolissa sitten joskus Ainot/ Reinot jaloissa murehtia miksi ei ollut voimaa/rohkeutta tehdä OMAN elämän kannalta keskeisiä valintoja ja päätöksiä ajoissa. Siinä vaiheessa peli on pelattu. Tunnustan pienen paheeni: joskus haaveilen ”paremmasta” tulevaisuudesta. Pitäähän keskiikäisellä, keskivartalolihavalla, harmaantuvalla miehelläkin olla oma salainen puutarhansa. Se olkoon sallittua. Ollaan kiltisti lapsillemme ja läheisillemme. He aikanaan valitsevat meidän hoitopaikkamme. Matti Ojamo


dessä kuuluu asiaan antaa lopuksi puheenvuoro anorektisen missin näköiselle pelästyneelle tyttölapselle ja kysäistä ”millaiset kelit ovat juhannuksena luvassa?”. Samanlaisia kelien analysoijia ovat ne pukupäällä sääkarttaa huitovat miehenklopit ennen kuin siirtyvät luontevasti julkkiksen rooliin ja ehdokkaiksi vaaleihin tai hyväpalkkaiseen viestintäpäällikön virkaan.

Jenkkapolulla kuultua Kaksi kyläläistä juttelee leppoisasti: ”Mitenkäs kesä meni?” ”Mukavasti, oli niin mahtavat kelit” ”Juu, ei voi kelejä moittia, aurinkoa ja lämpöä riitti” Ilmeisesti siinä keskusteltiin kesäSÄÄSTÄ, joka on aivan eri asia kuin KELI, joka viittaa talvisiin liikuntavälineisiin. Keli kuvaa olosuhteita maan ja liikkumisvälineen tiehen kontaktissa olevan osan välillä. Siinä on kyse kitkasta. Reellä ajaessa ja pulkkaa tai kelkkaa vetäessä on hyvä keli, kun kitkakerroin on mahdollisimman pieni ja luisto hyvää. Hiihtokeliä arvioitaessa ei luisto saa olla liian hyvä, koska silloin suksi lipsuu, vaan sen tulee olla sopivan nahkea. Tässä yhteydessä KELI on oikea termi. Hyväksyn myös ajokeli -sanan käytön autolla ajon yhteydessä. Ajokeli voi olla huono keskellä kesääkin, jos rankkasateesta tai muusta luonnonilmiöstä johtuen vallitsee luiston eli vesiliirron vaara. Pieni kitkakerroin on ajokelinä vaarallinen. Kitkaa eli pitoa pitää renkaiden ja tien välillä olla, muuten mennään Tie- ja vesirakennushallituksen kustannuspaikalta metsähallituksen puolelle. Muihin yhteyksiin ei keli-sana sovi.

Varjellaan armasta suomenkieltä ja puhutaan SÄÄSTÄ, SÄÄTILASTA ja vaikkapa ILMANALASTA, mutta EI kelistä muulloin kuin kulkuvälineiden liikkumisolosuhteiden yhteydessä. Toivoo yksi neurootikko ja pikkumainen miäs veräjän vierestä (julkaistaan poikkeuksellisesti nimimerkillä testin arkaluonteisuuden ja henkilökohtaisuuden vuoksi – oikolukijan kommentti)

Lainataan, ostetaan, lahjoitetaan Onko sinulla tarpeetonta syöttötuolia? Mummola Jenkkapolku 22 A:ssa tarvitsisi sellaisen käyttöön pariksi vuodeksi Ilmarille ja pikkusiskolleen. Lainaisin mielelläni – voin ostaakin, jos se sopii sinulle paremmin. Ota yhteyttä 040 755 4585/ Lea Alanko

Keli-ilmiön käyttö säätilaa kuvaamaan leviää kulovalkean tavoin. Sitä kuulee teeveessä ja varsinkin radiossa, jossa on näitä ärsyttäviä, viihteellisiä kanavia, joilla köykäisen kertakäyttö-iskelmämusiikin lomassa vetelällä ja leveällä stadilaisella aksentilla höpistään purkka suussa niitä-näitä. Myös MTV:n pöllö- eli käytännössä pelle-uutisten yhtey-

8


Kesäloma Kalliossa Kevään kuluessa seurasimme, kun Jorman nuorimmainen tyttö yritti etsiä vuokralaista Kallion yksiöönsä kuukaudeksi interrail-matkan ajaksi matkakuluja vähän peittoamaan. Eipä se ollutkaan helppoa. Meidän kesälomamme osui juuri samaan aikaan, ja niinpä päätimme vuokrata Nooran asunnon ja muuttaa heinäkuuksi Kallioon, ihan Kallion kirkon naapuriin. Saimme ajatuksen, että katselemme Helsinkiä pyöräillen. Vihdoinkin heinäkuussa odotettu kesäloma koitti meille kaikille, ja yksiö odotti uusia asukkeja. Veimme autolla vaatteet ja kaikkea mitä uskoimme tarvitsevamme kaupunkilomallamme. Auton palautimme kotiin saman tien. Parin päivän päästä tulimme junalla Järvenpäähän hakemaan pyörät - ja pyöräilimme Helsinkiin. Yksiöön asettautuminen oli melko haasteellista, mutta pian alkoi elämä sujua ihan mukavasti. Etukäteen olikin sovittu, että koska ollaan lomalla, ei oteta stressiä ruuanlaitosta, vaan syödään ulkona mahdollisimman paljon. Töölön Kisahallista haimme ensitöiksemme hienon ulkoilukartan, jossa oli kaikki pyörätiet hyvin merkitty. Pyöräteitä kyllä riitti. Aloimme suunnitella reittejä. Jorma oli hyvä suunnittelemaan ja suunnistamaan kartan mukaan ja muutenkin. Aloitimme Arabianrannasta hienon arboretumin halki huristellen. Lehtisaari, Kulosaari, Lauttasaari - kaikki hienot rannat kallioineen sokaisivat meidät kauneudellaan. Nautimme rauhallisesta pyöräilystä katsellen paikkoja. Välillä sitä ihmetteli, että voiko täällä oikeasti asua ihmisiä niin hienoissa villoissa, mitä matkalla näki. Helsinki tuli tutuksi aivan uudella tavalla. Teimme useita 15-30 km:n päivämatkoja. Reitit olivat helppoja ajaa ja turvallisia. Kallio on ihana! Oli kuin ulkomailla olisi ollut. Uskollisesti kävimme syömässä intialaista ja nepalilaista tai turkkilaista ruokaa kotikulmilla. Ihan kuin aika olisi pysähtynyt. Pienet kaupat olivat paikoillaan niin kuin olisivat siinä aina olleet. Kahvila 5:s linja oli suosikkimme aamiaispaikkana. Siellä oli myös aina tuoreet päivän lehdet ja tuoreet tarjoilut. Hauskoja kahviloita oli lisäksi mm. Taikalamppu ja Villipuutarha. Kerran otimme 9:n ratikan ja menimme Ekbergille aamiaiselle. Aika huikeaa näin maaseutuihmisille! Ratikkahan vei meidät ovelta ovelle! Oli kiva bongata konsertteja - jazzia Espalla, urkumusiikkia Kallion kirkossa, ihan nurkan takana, puistokonsertteja. Käydä Suomenlinnassa retkellä ja Lintsillä maailmanpyörässä tai katsella maisemia stadikan tornista tai hotelli Tornin kattoterassilta. Iltakävely Kruunuhaassa pää vinossa katsellen vanhoja rakennuksia teki mielen uteliaaksi ja vähän kateelliseksi... Tämä oli aivan erilainen loma. Mukava tapa tutustua Helsinkiin ja todeta, että tämä kaupunkiloma oli meille antoisa mahdollisuus ihan tuossa lähellä. Kalliota jäimme kaipaamaan, mutta oli kiva tulla omaan kotiin Tanhariin takaisin monia kokemuksia rikkaampana. Pirjo ja Jorma Aalto

9


”Kesäisistä hetkistä Tanhuniityssä”

KESÄISISTÄ HETKISTÄ TANHUNIITYSSÄ Kulunut kesä on ollut minulle hienoa ja aiemmasta elämänrytmistäni poikkeavaa aikaa. Olen Kulunut kesä on ollut minulle hieviettänyt sen elämänrytmistäni yhden talnoa ja aiemmasta poikkeavaa aikaa. Olen viettänyt sen ven nähneen poikani yhden talven nähneen poikani kanskanssa. Iso osa ajastamsa. Iso osa ajastamme on kulunut hiljalleen Tanhuniityssä kävellen. me on kulunut hiljalleenAlkukesästä meillä oli mukana taaperTanhuniityssä kävellen. okärryt, nyt enää satunnaisesti. Alkukesästä meilläjoulukuun oli Aikoinani muutin alueelle lopussa. Muistan, että keväällä mukana taaperokärryt,ihmettelin, että tämänkö värisiä nämä nyt satunnaisesti. talotenää ovatkin. Aina kun lähdin töihin, oli ollut pimeää ja aina kun tulin töisAikoinani muutin alutä, oli jo pimeää. Viimeisinä vuosina eelle joulukuun lopusolen käynyt Helsingissä töissä. Jossa. Muistan,mieleni ettäon tehnyt kekus aamujunissa nousta seisomaan ja sanoa väsyväällä ihmettelin, että neille ja uupuneen näköisille ihmisiltämänkö värisiä le, että noustaan yhdessänämä rintamassa työelämän mieletöntä vauhtia talot ovatkin. Aina kun vastaan. Että hei, se on loppu nyt. lähdin töihin, oli ollut Ei meidän tarvitse elää todeksi joka pimeää jaja aina kunSiltalan tuainoa viikko päivä Juha Työelämän huononemisen lyhyttä lin töistä, oli jo pimeää. historiaa. Viimeisinä vuosina Jonkinlaisia huolia minullaolen on nykyisessäkin elämässäni. Poikani käynyt Helsingissä töis-on tutkinut varmaankin alueen jokaisen sä. Joskus aamujunissa pylvään ja ison osan viemärikaivoismieleni on tehnyt nousta. Inhottavalta on tuntunut, kun Samuel on silloin tällöin onnistunut ta seisomaan ja sanoa nuolaisemaan koirienkin käyttämiä väsyneille ja uupuneen pylväitä. Kummitäti tosin lohdutti, että sellaisesta saa rautaisen vasnäköisille ihmisille, että tustuskyvyn. noustaan yhdessä rintaIson osan ajasta kuitenkin vietän massa työelämän miezeniläisessä tunnelmassa, että maailmassa ei ole kuin tämä hetki ja Tanletöntä vauhtia vastaan. huniityn maa ja taivas ja pieni poiEttä hei, se onOlemme loppuyhdessä nyt. ka horisontissa. kanssa ihmetelleet maan EiSamuelin meidän tarvitse elää muotoja ja puiden runkoja ja taivaan todeksi joka ainoa viikväriä. Lähetin muutaman kuvan Sako ja päivä Juha Siltalan muelista kotimaisemissaan World Visionin kautta saamalleni ugandaTyöelämän huononemilaiselle kummitytölleni Deborahille. sen lyhyttä historiaa. Miltähän ne näyttävät afrikkalaisesta pikkutytöstä? Jonkinlaisia huolia miHauskoja keskusteluja olemme käynulla on nykyisessäkin neet niin aikuisten kuin lasten kanselämässäni. Poikani sa. Olen katsellut vanhempia lapsia. Olen miettinyt, milloin Samuel alkaa on tutkinut varmaankin kiipeillä alueen puissa ja pyöräillä alueen jokaisen pylvään ympäriinsä. Nyt ajankohtaista ovat

puhkeamiset, ensimjahampaiden ison osan viemärikaimäiset sanat ja ahkera kaikenlaisten voista. motoristenInhottavalta taitojen harjoittelu. on Vaikka nämä hetket ovat katoavaisia, tuntunut, kun Samuel ononneksi poikani on vielä kauan lapsi. silloin tällöin onnistunut Nyt jätämme haikeita hyvästejä Samuelin ensimmäiselle koirienkokonaiselnuolaisemaan le kesälle. Kehityksen suuri pyörä kin käyttämiä pylväitä. pyörii. Syyskuun alussa luimme ja Kummitäti tosin lohdutti, katsoimme kuvat ensimmäistä kertaa yhteen menoon juonellisesta että sellaisesta saa rauElsa Beskowin kirjasta Pikku-Puten taisen seikkailuvastustuskyvyn. mustikkametsässä. Tässä kuitenkin syksyn kuvausta Beskowin Ison osan ajasta kuitentoisesta kirjasta Tonttulan lapset (julkin vietän zeniläisessä kaistu 1910/2007): Mutta illat tummuvat, kuu kirkas kohoaa ja ihmeellisen hohteensa maahan heijastaa. Lapsi katsoo sormi suussa kauneutta sen, ja sitten kotiin uinumaan alle peittojen. Tältä se tuntuu Tanhuniityssäkin. Maaria Numminen

Tässä muutamia tuttujamme, vasemmalta Onni, Oliver, Taneli ja Julius.

10

Aatos ja Samuel rakennushommissa. Kiitos, Aatos, naapuriavusta!!


Uusia asukkaita tapaamassa -

PUUTTUU VAIN HUVIPUISTO Krista Stockberg ja pojat 5-vuotias Alex ja 3-vuotias Oliver muuttivat Tanhuniittyyn kesä-heinäkuun vaihteessa. Uuden kodin valinnassa oli lapsiystävällisellä alueella suuri merkitys. Kun asuntoa käytiin katsomassa, tulivat pojat toisella kerralla mukaan. Krista kertoo, että silloin alueella vietettiin useampi tunti ja yhdessä tutkittiin leikkipaikat, muu ympäristö ja jopa läheiset ojanpohjat. Haastattelu tehtiin Kristan ja poikien kauniin kodin lastenhuoneessa. Omat haasteensa tuotti reportterikumppanini, joka on runsaan yhden vuoden haasteellisessa iässä. Hän kuitenkin löysi puuhaa poikien runsaista leluvalikoimista. Suurta ihastusta meissä kummassakin herätti sängyn aluslaatikko, josta löytyi kymmeniä, jollei satoja erilaisia pikkuautoja! Pojat ovat varsin tyytyväisiä uuteen kotiinsa ja Tanhuniittyyn. Alex saa jo itsenäisesti liikkua leikkipaikoilla. Hän mainitseekin yhdeksi parhaimmista paikoista leikkimökin katon. Tosin kerran sinne kiivetessään hän sai haavan mahaansa. Ja se ei tuntunut kivalta. Ylipäätään mahdollisuudet pyöräillä ja kiipeillä puihin miellyttävät poikia. Kyrölän päiväkodin pihan liukumäki, joka on putkimainen, saa myös kiitosta. Oliver oli pukeutunut haastatteluun hienoon päähineeseen ja puseroon. Hän kertoi yhdessä isonveljen kanssa, että he ovat ehtineet jo tutustua naapuruston lapsiin. Viereisessä asunnossa asuvat Roosa, Sini ja Minttu ovat jo hyviä tuttuja. Ja uusia kavereita löytyy koko ajan. Hieman Oliveria saattaa joskus harmittaa, että isoveli voi kiusoitella häntä. Perhe muutti tänne Kaakkolasta. Tosin 2,5 vuotta sitten he palasivat Suomeen Thaimaasta, jossa perheellä oli ollut ravintola. Nyt juuret on kuitenkin kaivettu syvälle Tanhuniityn maahan. Alex suunnittelee jo koulun aloittamista Kyrölän koulussa. Krista kiittelee myös uuden kodin sijaintia. Se on lähellä keskustaa, poikien päiväkotia ja työpaikkaa. Teksti ja kuvat: Maaria Numminen

11


ANNUKKA ERISTETTYNÄ KESÄSTÄ, MUTTA EI KADUTA! Sain saattaa kesän äitiä kohtaamaan rajan ylityksen, tuonpuoleiseen! Oli mielenkiintoista seurata vanhan, vahvan ihmisen halua päästä pois, jonnekin. Aamu oli sitä varten, että herättiin odottamaan pitkän päivän iltaa, jolloin silmät painettiin kiinni, ihan muuten vaan! Unta ei edes odotettu, saati muistettu lepoa, jonka uni sois. Ei auttanut muuta, kuin ottaa ohjat omiin käsiin. Taitavana, pitkän elämän eläneenä oli vain yksi keino, lopettaa kaikki elämän ravinnot ja antaa lopun tulla, lähteä suureen tuntemattomaan kiitollisena pitkästä, hyvästä elämästä. Äidin kanssa suunnittelimme äidin näköisiä saattojuhlia, joissa muistellaan kohtaamisia äidin kanssa. Ne olivat äidin tärkeimpiä hetkiä eli elämän iloisia tapahtumia ystävien kanssa Tanharissa. Muistoilla eli pitkään, mutta väsymys voitti. ”Saattojuhlissa” Heikki Ruokonen soitti äidin lempparin Järnefeltin Kehtolaulun ja Maija lauloi äidin saksalaisen lempparin Kom Süsser Tod eli tule suloinen kuolema. Ystäväni Marjo Karulinna siunasi äidin lämpimästi ja suurella sydämellä: ”Anna-Liisa oli ihana siunata, koska hänen tuntemisensa oli suuri kunnia ja hänen sydämensä oli lämmin, auki jokaiselle, jonka hän kohtasi.” ”Muistelokahvit” pidettiin äidin vanhainkodissa paikassa, jossa hän vielä äitienpäivänä lausui runonsa Kirje Äidille. Kyllähän niitä kyyneliäkin tuli, mutta missään ei lukenut: ”Itkeminen täällä kielletty”. Ihmeellisintä tässä oli myös se, että ennen äidin kuolemaa lauantaina yön suussa, meidän Laura synnytti poikavauvan puoli yhdeksän maissa. ONNI ARVO ALBERT oli siis hautajaisissa nukkuen koko toimituksen ajan. Kellojen soidessa kappelissa hän hymyili ja äänteli unessa, ihan kuin sanoen: MUMMA, TÄSSÄ MINÄ NYT OLEN! Olen ylpeä siitä, että sain olla mummon kanssa viimeisen yhteisen kesän ja sain voimaa arvostaa äidin viimeistä toivetta:

PÄÄSTÄ VÄSYNEENÄ NUKKUMAAN, JUKAN LUO! LEVOLLE LASKE LUOJANI, ARMIAS OLE SUOJANI. JOS SIJALTAIN EN NOUSISI, TAIVAASEEN OTA LUOKSESI.

PS. Kiitos teille kaikille, että jaksoitte elää kanssani, tänäkin kesänä!

12


13


Tanhuniittylehti  

Tanharilehti

Advertisement