Tanhuniittylehti kevät 2014 by Tanhuniitty Lehti

Tanhari Â

Tanhuniityn asukaslehti 1 / 2014

TANHARI

Tanhuniityn asukaslehti Ilpo Halonen

Päätoimittaja

Olli Sydänmaa

Taitto

tanhuniittylehti@gmail.com Lehti on luettavissa värillisenä internetissä osoitteessa: http://issuu.com/tanhuniitty © Tekijät ja Tanhuniityn asukasyhdistys Kansi: Eerika Ilmoita Tanhari-lehdessä ja tuet toimintaamme. Hinnat: Koko sivu 1/2 1/4 1/8

200 € 100 € 50 € 25 €

Tanhuniitty – ihmistensä näköinen kylä kaupungissa? Aikaisemmin kotikaupunkiamme Järvenpäätä mainostettiin kulttuurikaupunkina – nykyään taas ihmistensä näköisenä kaupunkina. Onko siis tapahtunut jokin muutos? Tämän päivän henki on ehkä sitä, että kaikki me ”tavalliset ihmiset” olemme tekemässä kulttuuria jokapäiväisenä ilmiönä lähipiirissämme. Ympärillämme on paljon toimintaa, joka on luontevaa sijoittaa osaksi kaupunkikulttuuria tai kaupunginosakulttuuria. Näin keväällä tuntuu, että kotikaupunkimme on tässäkin suhteessa herännyt talvihorroksesta: touko-kesäkuussa vietetään Järvenpää-päivää ja kävelykatu Jannella tapahtuu keväällä joka viikonloppu, kesällä on esimerkiksi Vanhankylänniemessä teatteria ja Puistobluesia. Eikä unohtaa sovi meidän omia tapahtumiamme Kyrölä-päivää ja Tanhuniitty-päivää. Ei tarvita suuria ja yleviä periaateohjelmia vaan ihmisläheistä toimintaa johon jokaisen on helppo mennä mukaan ja josta jokainen voi löytää omansa ja olla mukana muokkaamassa siitä oman näköistään. Toiminnasta voi tällöin heijastua ilo ryppyotsaisuuden sijaan. Hyvä kasvaa Järvenpäässä –asukasliike on mainio esimerkki tästä tämän päivän kulttuurista. Liike sysättiin alkuun ”Kyrölän Siwan etu- ja takapihalta”. Se heittää meille haasteen: ”Ota pieni vastuu. Voisitko sinä kastella kukkia yhteisessä puistossa? Koota joukot kohentamaan omaa lähiympäristöä? Keittää kahvit Hyvä kasvaa talkoolaisille? Auttaa tiedotuksessa? Olla yhteydessä yrittäjään ja kysyä yhteistyöhön? … Tee jotakin yhteisen lähiympäristön hyväksi.” Eikö tämä ole juuri tätä ihmisläheistä kulttuuria parhaimmillaan? Olen kirjoittanut yleisesti Järvenpäästä sekä Tanhuniitystä. Haluan nähdä kylämme tärkeänä lenkkinä kaupunkimme kehityskaaressa: onhan kylässämme 37 vuoden aikana kokeiltu monenlaisia yhdessä tekemisen ajatuksia ja tapoja pienoiskoossa. On mukavaa saada olla tanharilainen juuri nyt toukokuussa 2014, kun luonto ja ihmiset tarjoavat meille mitä mainioimmat puitteet kaikenlaisen kulttuurin viljelyyn! Ilpo Halonen

Katso video: http://vimeo.com/78610408

TAPAAMASSA VIEHÄTTÄVIÄ VIEMÄRÖITÄ Teksti ja kuvat: Maaria Numminen Tanhuniityssä asumieni vuosien aikana on syntynyt paljon naamatuttavuuksia. Viemerön suvusta ensimmäiseksi tutustuin Jaanaan kulkiessamme työmatkoja junalla Helsinkiin. Kolmisen vuotta sitten pikkusisko Nonna kävi siskonsa kanssa katsomassa asuntoani etsiessään itselleen uutta kotia. Sisarusten äidin Vapun olin rekisteröinyt kotinsa edustalta useamman kerran. Jaanan pojat Onni ja Taneli olivat taas tuttuja hoitovapaavuosiltani, jolloin liikuin alueella päivittäin poikani kanssa. Parisen vuotta sitten sain Nonnan myös työkaverikseni. Sittemmin olemmekin jutelleet Tanhuniitystä ja täällä asumisesta useaan otteeseen. Mutta kuinka VarsinaisSuomessa asunut perhe, jonka vanhemmat ovat alun perin Pohjanmaalta

ja Keski-Suomesta kotoisin, on asettunut Järvenpäähän? Nimittäin sisarusten veli asuu Isokydössä ja isäkin on siirtynyt kolmisen vuotta sitten Yrjö ja Hanna -kotiin kävelymatkan päähän. Ainoastaan nuorin sisarus, sijaislapseksi tullut Susanna,

Vappu luonnollisesti kävi katsomassa lapsenlapsiaan säännöllisesti. Tuntui kuitenkin, että tilaa oli liian vähän ja härdelliä paljon. Niinpä kymmenisen vuotta sitten kun hän näki samasta talosta kannettavan kaksiosta tavaroita, meni hän kysymään mahdollisuutta ostaa asunto. Pysyvästi hän muutti Tanhuniittyyn vasta kolmisen vuotta sitten. Asunto oli välillä vuokralla, välillä suvun nuoriso piti siinä bileitäänkin. KOIRATEEMA ELÄMÄNKULUSSA

on jäänyt Raisioon. Ensimmäisenä suvusta Järvenpäähän tuli vuonna 1989 Jaana. Kyrölässä sijainneeseen paritalon pätkään syntyi hänen tyttärensä Miisa. Kun kaksoset vuonna 2000 syntyivät, täytyi saada lisätilaa. Tuttu ihminen myi viisiötä Tanhumäessä, ja se onkin ollut perheen koti siitä lähtien. Elämäntyönsä psykologian oppiaineessa Åbo Akademissa tehnyt 2

Vappua, Jaanaa ja Nonnaa yhdistää rakkaus koiriin. Vapun kotona, jossa haastattelua teimme, pyörii jaloissa kaunis ja hyväluonteiseksikin kehuttu kaksikko bichon havannes Laku ja seropi (=sekarotuinen piski ) Lillan. Jaanalla on myös kaksi koiraa. Nonna neljine koirineen on tuttu näky Kyrölässä. Parisen vuotta sitten poikani päiväkodissa oli äitienpäivänä aamulla lapsille ja äideille tapahtuma. Joku huomasi Nonnan ikkunasta ja totesi: ”Katsokaa

miten paljon koiria tuolla tädillä on!” Ja niin me sitten seurasimme heidän kulkuaan läheiseen metsikköön yhtenä aamupäivän ohjelmanumerona. Nonnan koirat eivät olekaan mitä tahansa koiria, vaan vetokoiria. Talvella lumiseen aikaan Nonna saattaa suhahtaa Siwaan rekikyydillä. Osa koirista on myös rescue-koiria, pelastettu huonoista oloista. Hauskalla tavalla koirateemaa värittää paitsi suvun historiaa myös vaikuttaa elämän valintoihin. Esimerkiksi Nonna oli pienenä taaperona syöttänyt perheen lemmikkibokserille maitoa omasta tuttipullostaan ja nukkunut vähintään päiväunet koiran kanssa tämän makuualustalla. Samanlainen yhteys lemmibokseriin omassa lapsuudessaan oli hänen miehelläänkin. ELÄMÄNMAKUISTA ARKEA Jaanan lapset ovat hyvin tyytyväisiä kasvuympäristöönsä. Hyvänä puolena jo aikuistunut,

nykyisin Sorrossa asuva Miisa ja teini-ikäiset Taneli ja Onni näkevät sen, että alueella on paljon kavereita. Vappu on hyvin tyytyväinen omaan rooliinsa lapsenlapsiensa arjessa aktiivisesti läsnä olevana isovanhempana. Nonnan jo täysi-ikäiset lapset

Jaakko ja Ronja vierailevat alueella ja isoäitinsä luona usein. Iso turva lähiverkostosta on Vapulle ollut erityisesti viimeisen puolen vuoden aikana. Hän nimittäin kaatui kevään liukkailla keleillä kotiovensa edessä. Vaikka vaakasuoraan sojottavasta kipsistä onkin päästy eroon, tarmokas nainen on sidottuna vielä liikkumisen suhteen pyörätuoliin. Siltikin monta rautaa on tulessa. Ohjauksessa on esimerkiksi 3

erilaisia opinnäytetöitä. Viemeröt elävät vahvasti yhteisöllistä elämää yhteisöllisen alueen sisällä. Kananmunia ei tarvitse mennä kaupasta asti hakemaan, mikäli niitä on unohtanut ostaa. Ja Nonnan mies Lasse kyllä kuljettaa isompiakin tavaroita pakettiautollaan, jos tarve vaatii! Isot pihat, turvallinen oma idylli luovat hyvän tilan elää elämää eteenpäin. Jos oikein pinnistävät, puutteiksi Viemeröt keksivät kahvilan ja kioskin puutteen. Ja toivovat samalla ymmärtämystä koiraperheille. KUVA 1: Vasemmalta kaksospojat Taneli ja Onni, Laku-koira, Jaana, keskellä Vappu ja oikealla Nonna Ronja-tyttärensä kanssa ja Lillan-koira. KUVA 2: Kolmen polven naiset: Miisa, Vappu ja Jaana.

Peruslämmitys eli anturalämmitys Peruslämmitys eli anturalämmitys Kaikki asukkaat tai taloyhtiöiden hallitukset eivät ehkä ole tietoisia, että aikoinaan kun talot rakennettiin niin silloin taloihin asennettiin ns. anturalämmitys. Se toimii edelleen useimmissa taloissa. Tanhuniityn jokaisessa talossa on vähän erikoinen ns. peruslämmitys. Niitä on siis 30 kappaletta. Jokaisessa 30 talossa on sähkökeskus, jossa on tälle peruslämmitykselle oma katkaisin ja merkkilamppu. Keskuksen kohdalta lähtee maahan niin oikealle kuin vasemmallekin lämmityskaapeli eli kaksi erillistä lämmitystä. Kaapeli on perustuksen sisällä ns. laatassa n. 10 cm sisäänpäin. Lämmityskaapelin teho on kaksi kertaa 800 wattia eli koko tanhuniityssä 48 kilowattia. Yhdessä talossa siis 1600 wattia. Kaapelin metriä kohti teho on n. 16 wattia eli siis ulkoseinämetriä kohti. Sähkö tulee aina omalta taloyhtiöltä näihin kaapeleihin mutta kaikilla on yhteinen ohjaus ja yhteinen termostaatti, joka on Jenkkapolun korttelituvan pohjoisulkoseinällä. Lämmitys menee päälle aina kun ulkolämpötila laskee noin alle nollan eli talviaikaan. Viime syksynä ammattiopisto Keudan pojat mittasivat alustavasti koko Tanhuniityn talot ja muutamissa taloissa anturalämmitys ei toiminut. Johto oli varmaan mennyt poikki. Tanhumäki tutki asiaa vielä enemmän ja mittautti kaapelien eristyksen ja sai enemmän toimimattomia omassa taloyhtiössä eli kolme seitsemästä toimii. Tarkoitus on poistaa loputkin käytöstä, mutta asia on vielä vähän mietinnässä. Itse löysin kirjahyllystäni Sähkölämmityksen käsikirjan v.1988, joka kertoo silloisesta työtavasta seuraavaa: ”Rakennusten matalat perustukset ovat tulleet yleisiksi ja aiheuttavat joskus routaantumisongelmia, koska rakennuksen sisältä ei johdu eristyksen takia riittävästi lämpöä maan sulanapitämiseksi. Lämmityskaapelilla vaurioiden ehkäiseminen on suhteellisen yksinkertaista. Yksi 15...20 W metriteholla lämmitettävä kaapeli sojoitettuna anturan päälle sokkelin läheisyyteen sen sisä- tai ulkopuolelle estää roudan etenemisen.”Tuntemani sähkösuunnittelija niiltä ajoilta ei muistanut yhtäkään vastaavaa tapausta (enkä itsekään muista) ja piti asiaa lähinnä kosmeettisena, ehkä sisään tulee vähän vähemmän vedontuntua ehkä ei. Tässä vähän voi laskeskella vuosittaisia sähkökustannuksia yhden talon anturalämmitykselle ja saadaan jotain 800 e/vuosi/talo. Taloyhtiöiden hallitukset tulevat varmaan käsittelemään omissa kokouksissaan tätä asiaa. Kosti Honkavirta

Snipe Drive Snipe Drive soittaa Tanharissa akustisen keikan Tanhuniittypäivänä 24.5. ja lähtee illaksi keikalle Helsinkiin. Joillekin Tanharilaisille bändi saattoi tulla tutuksi loppukesästä 2013, kun bändi kuvasi koko pitkän päivän musiikkivideota uuden albuminsa Eventide singleen Tanharin kukkulalla. Lehdistötiedote 29.1.2014 (muokattu 28.4.) Snipe Driven pitkä julkaisutauko päättyi – uusi albumi nyt ulkona! Snipe Drive katkaisi viiden vuoden julkaisutaukonsa ja palaa uudella kokoonpanolla! Huhtikuun neljäntenä päivänä julkaistun yhtyeen kolmannen studioalbumin myötä kokoonpanossa nähdään mukana myös aikaisemmin Stalingrad Cowgirls -yhtyeen riveistä tuttu Henna Vaarala. Lisäksi toista kitaraa soittaa nyt Jan Trygg Xysma-yhtyeestä. Tulevan albumin on tuottanut ja miksannut Pariisin Kevät -yhtyeen Arto Tuunela. Ennakkomakuna julkaistu single ”Eventide” on tyylillisesti jatkumoa edellislevyillään muun muassa YleX:n soittolistalla viihtynelle aikaisemmalle Snipe Drive -tuotannolle, vaikka toki tiettyä päivitystä onkin tapahtunut. ”Biisihän on hatunnosto 90-luvun 'vaihtoehtorockille' ja meidän sankareillemme, joiden ansiostaaloimme ylipäätään tehdä musaa ja raapia taidetta sydänverellä, mutta hyvällä menolla. Tässä on sellaista loppukesän tunnelmaa, vaikka nyt julkaisun aikaan ollaankin menossa kohti kevättä”, yhtyeen kitaristi Heikki kertoo. Vuonna 2008 Smashing Pumpkinsiakin Helsingin Jäähallissa lämmitellyt Snipe Drive kuvasi Tanhuniityn kukkulalla ”Eventidesta” myös intiimin musiikkivideon, jonka leikkasi Iholla-televisiosarjan leikannut SallaTikkanen. Apulannan Toni Wirtanen jakoi ”Eventide”-videon taannoin omalla Facebook-sivullaan ja kommentoi kuulemaansa seuraavasti: "Pirun kova biisi. Tää kuulostaa siltä, miltä musa kuulosti silloin, kun se oli vielä hyvää." ”Eventide”-video on katseltavissa osoitteessa www.snipedrive.net. Levyn voi kuunnella ilmaiseksi Spotifyssä jai ostaa iTunesista taikka perinsteisesti levykaupasta. Levyä saatavilla myös Tanharipäivänä.

SNIPE DRIVE – ”Sopivasti Weezeriä ja System Of A Down -hevii" Vuonna 2001 perustettu Snipe Drive syntyi Huurinaisten veljesten Antin ja Heikin ideasta. Yhtyeen ensimmäisiin jäseniin kuuluu myös edelleen kokoonpanossa vaikuttava, Tyrävyöyhtyeestäkin tuttu rumpali Pasi Viinamäki. Yhtyeen nimi on suora käännös veljesten lapsuusajan kotikadun nimestä. ”Kaikki bändin jäsenet ovat suuria 90-luvun vaihtoehtorockin faneja. Myös pahamaineinen Nu-Metal oli pinnalla bändin perustamisen aikaan, mutta siitä innostuksesta ei taida paljoakaan olla pörinöitä kuultavissa. Nirvanan, Pumpkinsin ja Deftonesin VHS:t ja dvd:t on yläasteaikana katsottu puhki joka kodissa”, yhtye luonnehtii. Yhtyeen esikoislevy ”Cables” julkaistiin vuonna 2007, ja se se sai erinomaisen vastaanoton soiden muun muassa YleXkanavalla. Snipe Driven toinen studioalbumi ”At The Night Sky” näki päivänvalon kahta vuotta myöhemmin. Snipe Drive on nähty muun muasa Senaatintorilla keikalla uutena vuotena 2008, samana vuonna Helsingin Jäähallissa The Smashing Pumpkinsin lämmittelijänä ja 2007 HIMin luotsaamassa Helldone-tapahtumassa Tavastialla. Lisäksi yhtye teki Kiinankiertueen 2010. Muutaman vuoden hiljaiselon, bändin kokoonpanon ja levy-yhtiön vaihdosten sekä yhden treenikämpän/studion tulipalon jälkeen Snipe Drive suuntasi viime vuonna Finnvoxiin nyt julkaistavan uuden ”Headfirst”-albuminsa äänityksiin Arto Tuunelan johdolla. Yhtyeen uudessa kokoonpanossa vaikuttavat myös aikaisemmin Stalingrad Cowgirls -yhtyeestä tuttu Henna Vaarala ja toista kitaraa soittaa Jan Trygg Xysma-yhtyeestä. ”Albumia äänitettiin omalla palaneella studiolla ja Finnvoxilla Arto Tuunelan kanssa. Mies oli tuttu entuudestaan, joten työskentely oli kivutonta. Aluksi soitettiin kaksi biisiä livenä, jotta tiedettiin mistä lähdetään soundien kanssa liikkeelle.” ”Soundeissa lähtökohtana oli törkeys ja kitaravoittoisuus. Kitaroihin haettiin ihana särö ja törkeä soundi, joita sitten yhdisteltiin. Kappaleissa on Snipe Drivelle ominaista punkahtavasti pilke silmäkulmassa esitettyä altsurokkia, mutta mukana myös uusia tuulahduksia. Vaikkakin ensimmäinen single Eventide on kevyempi kuin mikään Snipe Driven aikaisemmista kappaleista, niin levyllä on myös enemmän huutamista kuin aikaisemmilla levyillä.” Jos neljäs päivä huhtikuuta julkaistavan albumin meininki pitäisi kiteyttää yhteen lauseeseen, asia kiteytyisi kitaristin Janin luonnehdintaan uudelta albumilta löytyvästä ”Pixie Dust” -biisistä: "Siinä on sopivasti Weezeriä ja System Of A Down -hevii." www.snipedrive.net Lisätiedot ja haastattelupyynnöt: Silke Yli-Sirniö silke@heartagram.com / 0400 345 161 Keikat: Juha Juoni / RedBerg juha.juoni@redberg.fi +358 (0) 500904932 Katso uusi ”Eventide” -video: http://www.youtube.com/watch?v=-0uQkowFenE 6

Portinpielestä Historian havinaa Tanhari-päiville Ihan näinä päivinä tulee perheellämme täyteen ensimmäinen vuosi elämää Tanharissa. Vuoden kulku on helppo tarkistaa verraten kylämme tapahtumiin. Vietimme juuri ihan ensimmäistä Tanhari- vappuamme kulkueineen mutta tulevana Tanhari-päivänä olemme konkareita. Viime vuoden juhlissa kotimme tosin oli purkutyömää ja yövyimme vielä toisaalla. Nyt kun alun remonttityömaasta ja muista hässäköistä on selvitty, on selvästi alkanut uusi juurtumisen vaihe. Juurtuminen uuteen kotipaikkaan saa tarttumaan vuosisadan vaihteen taiteilijaelämää Tuusulanjärvellä kuvaavaan teokseen ja tuijottelemaan lähipeltoja ”Sibeliuksen silmin”. Kiinnostus oman kylän historiaan on myös virinnyt ja huomaan selaavani innokkaasti menneiden vuosikymmenten Tanhari-lehtiä innostuen milloin mistäkin tempauksesta ja tuntien oikein perinteistä kotiseutuylpeyttä. Kylläpä te vanhat tanharilaiset olette upeaa porukkaa! Uudelle tanharilaiselle lehdissä on monenmoista kiinnostavaa tietoa. Moniko meistä uudemmista asukkaista esimerkiksi tiesi, että arkkitehdin suunnitelman mukaan pihavajoihin piti alunperin tulla saunat ja sisääntuloihin kuistit. Oli myös itselleni kiinnostava tieto, että Tanharissa on toiminut vuosia oma leikkikoulu joka on järjestänyt monenmoista uimakoulusta lasten mielenosoitukseen. Tanhariin on tullut viimeisen vuoden aikana muitakin uusia meidän perheemme lisäksi ja harva muistakaan asukkaista ihan alkuperäisväestöä on. Ajattelinkin kerätä kaikkien kaltaisteni historiasta juurensa rakentavien iloksi pienen näyttelyn arkiston aarteista Tanhari-päivään. Tulkaahan lueskelemaan! Jatkossa palaan kiinnostaviin juttuihin, kun niihin törmään, myös täällä Tanhari- lehden sivuilla. Riikka Juuma, Katrillipolku 15 d

60-vee kaukana vanhuudesta Terveydestäkin suurin osa vielä tallella Itse ei siirtymistä seitsemännelle ikävuosikymmenelle juurikaan huomaa. Vaivojen ja kremppojen ja sitä kautta lääkkeiden ja reseptien määrä tosin kasvaa koko ajan ja uutena ilmiönä ovat lääkkeet, joilla hoidetaan muiden lääkkeiden aiheuttamia ongelmia. Onneksi rohtoja löytyy ja onneksi kuulun vielä työterveyshoidon piiriin. Netistä vaan varaan ajan ja työpaikan vieressä on 5min kävelymatkan päässä lääkäri. Ero julkiseen terveydenhuoltoon on huikea. Tämä on melkoinen epäkohta kansalaisten tasapuolista kohtelua ajatellen. Tuli syksyllä 60vee täyteen. Täytyy tunnustaa, että paljon hauskempi oli täyttää 50vee. Siinä oli sentään aikuistumisen meininkiä ja onnittelupuheetkin koskettelivat ”miehen ikään” tulemista ja olivat selvästi optimistisia luonteeltaan. Nyt vaivihkaa tiedustellaan

eläköitymissuunnitelmista ja ihmetellään että ”nytkö vasta tuli nämä vuosikymmenet täyteen”. Miehet kun usein näyttävät ikäistään vanhemmilta. Naiset hoitavat itseään ja kuusikymppinen nainen on kukoistava ja kypsä ilmestys miesikätovereihinsa verrattuna.

Olemmeko kuluttajina jo ihan toivottomia tapauksia? Ympäristö sen sijaan lähettelee koko ajan heikkoja ja vahvempiakin signaaleja, jotka antavat ymmärtää, että 60+ porukka alkaa olla auringonlaskun väkeä. Sarasvuon keskusteluohjelmakin lope-

tettiin, kun ohjelma ei saanut riittävästi OIKEITA, eli alle 45-vuotiaita katselijoita. Mainostajat ovat tarkkoina siitä, että he eivät sijoita rahojaan ohjelmiin, joita katsoo aivan väärä porukka. Meidän kulutustottumuksetko eivät enää nosta kansantaloutta uuteen nousuun? Myönnetään, että meidän ravintotottumuksemme ovat ehkä hiukan menneestä maailmasta: silakkalaatikko ja lammaskaali ovat ylintä herkkua. Kyllä meille maistuu myös sushi, mutta minä en rupeasi vertailemaan balsamicojen eroja ja sopivuutta thai-ruokaan. Halpoja huveja: nautintona saksalaiset dekkarit Viihteen suhteen luotamme perinteisiin. Tämän ikäiset ovat tottuneet nauttimaan saksalaisista dekkareista, joita on vuosikymmenten ajan kiitettävästi televisiosta tullutkin. Mikä parasta, näitä tarjottiin viikon ainoana kunnon vapaapäivänä, lauantaina ja vieläpä alkuillasta, jolloin mekin olemme vielä pirteässä kunnossa kun päikkäritkin on voinut vapaapäivänä ottaa. Iltaan mennessä on kammottavista markettimatkoista

selvitty, perhe on ruokittu, pintapuolinen viikkosiivous tehty ja olisi aikaa itselle. Vinipullo on avattu ja sen mukana viikon rasitukset ja huolet on poispyyhitty. Hataraksi käyvä muisti vielä auttaa tässä. Sitten teeveestä saa katsella keski-eurooppalaisia maisemia ja kuunnella kaunista ja koukeroista saksan kieltä ja ihailla kuinka korrektisisti käyttäytyvät ja kaikinpuolin asialliset ammattilaiset ratkovat huumorin pilke silmäkulmassa varakkaiden menestyjien viimeisen päälle hienoissa kodeissa intohimomurhia. Rahalla ei onnea saa. Miten lohdullista! Tämäkin nautinto meiltä vietiin! Sarjat siirrettiin pois lauantain alkuilllasta. Sehän on PrimeTime ja sille paikalle pitää saada ohjelmia, jotka houkuttelevat nuorempaa väkeä. Meille niin rakas saksalaisten dekkarien paketti siirrettiin sunnuntain alkuiltaan. Nautinto ei ole ollenkaan samanveroinen. Ei silloin mitään viinipulloja enää availla kun seuraavana päivänä on työpäivä, korkeintaan kipaistaan hakemaan Siwasta sikspäkki, jos sattuu janottamaan. Ajatukset alkavat jo harhailla työasioissa, kotikin on pitänyt siivota kun jäi edel9

lisenä päivänä tekemättä, eikä levosta ole enää tietoakaan. Onneksi brittidekkarit sentään jätettiin lauantaihin omalle paikalleen. Ehkäpä niitä katsovat nuoremmatkin ja siksi niillä on oikeutus vallata parasta ohjelmaaikaa. Epistä. Terveyskäyttäytymisessä kieltämättä toivomisen varaa Arjessa vanhentuminen näkyy jokapäiväisissä kohtaamisissa. Joskus joku kassavirkailija ihmettelee ”eikö herralle tule mitään alennuksia” kun ostan työssäkäyvän normaalihintaista pilettiä. Pitkä työura näkyy ulkoisessa habituksessani, jota harmaantuvat hiukset korostavat. Suurin syy lienee kuitenkin terveyskäyttäytymisen laiminlyönnin puolella... Vesijumppa viikossa ei oikein riitä. Tavoitteena on sauvakävelyäkin kerran viikossa. Nythän siihen olisi taas mahdollisuus kun polut ovat kuivaneet. Mutta kun sunnuntaina on vielä Hesarin perjantairistikosta osa tekemättä ja lukunurkan nojatuoli kutsuu.

On tästä ikääntymisestä ollut hyötyäkin. Toissa kesänä menin Järvenpään taidemuseoon aikomuksenani katsastaa Venny Soldan-Brofeldtin näyttely, olenhan kuvataiteiden harras ystävä. Juttelin siinä niitä-näitä museon mukavan virkailijarouvan kanssa. Kun tuli lipunmyynnin aika, hän ilmoitti, että lippu maksaa kolme euroa. Ihmettelin hintaa kun mielestäni ovessa oli paljon suurempi hinta. Kotona vasta tarkastin mitä lipussa luki: ”eläkeläinen”. Kiitti vaan, tästäkö tämä eläköityminen alkaa. Matti Ojamo Kuva: Veeärrä kuljettaa mukavasti työmatkalla. Onneksi ei tarvitse kitua maanteiden ruuhkissa. Aikaa menee runsas tunti suuntaansa, mutta sehän onkin ikiomaa aikaa!

Tanhuniityn asukasyhdistyksen hallitus vuonna 2014: Puheenjohtaja: Maria Gnosspelius, jäsenet Ilpo Halonen (varapuheenjohtaja), Sari Rupponen, Roni Klimscheffskij (sihteeri), Jorma Aalto, Riikka Juuma, Juho Ruuttunen ja Anna-Maija Rissanen. Varajäsenet Marika Jouhiainen, Leena Suban, Sanna Lehti, Kirsi Elomaa, Tiia Lintula (rahastonhoitaja), Juha Rönn ja Eija Senaatti. 11

ANNUKAN KEVÄTJUTTUJA Voi hitsinpimpula! Monesko kerta on… …kun kirjoittelen yhteisöllisyydestä, vaikka nyt korostan yksinkertaisesti talkoohenkeä, joka voi olla taloyhtiön talkoorengas tai talkoot + apurit + pullanleipojat / keitontekijät. Siis mukavaa yhdessäoloa naapureitten kanssa. Todella tarve on auttajista portti-, vaja- ym. lautahommissa, koska maalata osaavat kaikki + mä! Alueen alkuasukkaat ovat muuttaneet tänne paratiisiin 1975, joten alamme lompsuttaa elämän polussa sitä hitaampaa ja oksaisempaa polkua. Joskus kompuroimme, mutta toivomme, että joku nostaa taas ylös eli AUTTAA. Meno jatkuu, mutta voimat ja taidot hiipuvat hiljalleen. Tiedän, että alueelle on muuttanut runsaammin myös tasapainoisemman turvallisen elämän arvostajia - vanhempia ihmisiä, jotka leipovat ihania korvapuusteja, sämpläreitä ja kaikennäköisiä kakkaroita – siis talkooporukkaa sekin. Kaikki auttavat kykyjensä mukaan. Vanhemmat ihmiset kokevat olonsa turvalliseksi, kun nuoremmat asukkaat ovat

ystävinä arjen kolinassa – ja voivat auttaa nuorempia vaikka lasten hoidossa. Hyvä kasvaa koko ajan ainaski Kyrölässä, joten seniori-tykki on seuraava tavoitteemme ja opintomatka mummoluolaan. Kesälomajaksamisia! ANNUKKA

TANHARITAR-vene Laituripaikassa 6 odottaa jälleen tänä kesänä oma rakas soutuveneemme TANHARITAR. Varausvihko on Jenkkapolun korttelituvan ulko-oven viereisessä postilaatikossa. Veneen avaimen voi itse teettää itselleen, minulta saa malliavaimen. Käyttömaksu on 10 e /kesä. Asukasyhdistyksen tilinumero on NOOA Pankki 440520-221415. Viestiksi vene ja oma nimi. Pyydetään omatoimisesti maksamaan. Huom! Airot hankittiin viime kesänä. Airot on hyvä pyrkiä lähtiessä lukitsemaan niin, että kädensijat tulevat istuimen päälle, niin eivät kastu veneen pohjalla. Jos sattuu jokin haaverin lukon kanssa, niin asukasyhdistys voi auttaa! Viime kesänä mitään äyskäriäkään ei viety veneestä koko kesänä. Hyviä Tuusulanjärven soutuhetkiä! Kosti Honkavirta 9 A

Näillä kyläjuhlilla on viihdytty yli 30 vuotta! Tervetuloa kuuntelemaan elävää musiikkia, myymään ja tekemään ostoksia kirpputorille, nauttimaan lasten ohjelmasta ja alkukesän tunnelmasta Järvenpään Tanhuniittyyn.

OHJELMASSA Siivouspäivän kirpputori alkaen klo 11 Kapteeni Punaparran meriseikkailu, musiikkimatka lapsille klo 10.30 Tervetuloa Tanhuniittypäivään! klo 12 Tanhuniityn Lierun kaikkien aikojen palkintojenjako klo 12.30 Lasten rastikilpailu ja jättisaippuakuplien puhallusta klo 13 Kädentaitopajat klo 15 kankaanpainanta (oma t-paita mukaan!) kierrätysleijapaja (vanhoja muovipusseja mukaan muutama)

Itämaista tanssia klo 18.45 Nuorisokeskuksen nuorten näyttely Seppälässä avoinna päivän ajan Elävää musiikkia ja buffan herkkuja omakustannehintaan tarjolla koko päivän MUSIIKKIOHJELMA 12.45 13.30 14.45 15.45 16.45

Sami Karppanen Asseri Duo Snipe Drive Twice Before Yordi

17.30 18.00 18.45 19.00 19.45

The Trio The Bootless Itämainen tanssi Kauneuden Reunalla Tarina

20.00 Lake Tuusula Revue 21.00 Slack Haddock Band 22.00 Loppujamit Yllätysesiintyjiä ja säävaraus!

Järjestää Tanhuniityn asukasyhdistys. Lisätiedot ja ajantasainen ohjelma www.facebook.com/tanhuniitty