Tanhari - kevät 2018 by Tanhuniitty Lehti

TANHARI KevĂ¤t 2018 Tanhuniityn asukasyhdistyksen 40-vuotisjuhlajulkaisu

JUHLAVUODEN KUVIA Vuosi 2017 oli Tanhuniityn asukasyhdistyksen 40-vuotisjuhlavuosi. Pitkin vuotta Tanhuniityn Facebook-ryhmä ja sivu täyttyivät kuvista, jotka paremmin kuin sanat kuvaavat tunnelmia kylässämme. Loimme yhdessä muistoja ja koimme ihania hetkiä. Kaikkia kuvia yhdistää ainakin se, että niissä on valtava määrä lapsia. On hauskaa ajatella, että olemme olleet luomassa myös niitä ainutlaatuisia lapsuusmuistoja monille pienille kyläläisille. Vaikka kylä onkin jo keski-ikäinen, sen asukkaat ovat kyllä varsin nuoria, ainakin mieleltään. Aloitimme juhlavuoden suunnittelun jo 2016 ja tuolloin ideoiduista ihan kaikki ei ehtinyt toteutukseen saakka. Suunnitellut kyläkävelyt, joissa tutustuttaisiin onnistuneisiin remontteihin ja ratkaisuihin, jäivät vielä tulevaisuudessa toteutettavien listalle. Samoin yhdessä kokattavat ateriat ja ajatus vuokrattavasta vierasmajasta korttelituvan tai tulevan saunan yhteydessä jäivät vielä kytemään mieliin. Paljon kuitenkin myös tehtiin. Tanhuniitty-päivä oli melkoinen talkooponnistus, joka onnistui yli odotusten. Sää suosi, syreenit kukkivat, musiikki soi ja kylä täyttyi ihmisistä. Paljon onnistumisestamme kertoo varmasti se, että tulevan Tanhuniitty-päivän päivämäärää on kyselty jo tammikuussa… Loppukesästä teimme yhdessä Hyvä Kasvaa-asukasliikkeen ja Järvenpään Scouttien kanssa yhteisen ”Sata La(p)sissa”- tapahtuman. Päivä oli sateinen ja se rajoitti kävijämäärää. Oli kuitenkin hienoa, että saimme aikaiseksi tällaisen yhteisen tapahtuman muiden alueella toimivien kanssa. Tästä on hyvä jatkaa yhteistyötä! Juhlavuosi päättyi juhlallisesti Itsenäisyyspäivänä, kun kylä oli hienosti valaistu ja ihmisiä virtasi kukkulalle kuuntelemaan pop-up kuoron Finlandia-sovitusta ja tunnelmoimaan roihuista rakennetun numero sadan äärelle. Meillä oli taatusti kaupungin tunnelmallisimmat Itsenäisyyspäivän juhlat. Päällimmäisenä tunteena itselleni koko juhlavuodesta jäi ylpeys – on hienoa saada olla tanharilainen. Toivottavasti tunnette samoin. Kiitos kaikille juhlavuoden järjestelyihin osallistuneille! Riikka Juuma, Asukasyhdistyksen pj.

AIKA EI KÄYNYT PITKÄKSI TANHUNIITYN TALONMIEHELLÄ Teksti: Maaria Numminen ja Kalevi Kontkanen Kuvat: Kalevi Kontkanen

Tanhuniittyä hoitaa nykyisin kiinteistönhoitofirma. Kuitenkin ensimmäiset 17 vuotta täällä toimi ensin osa-aikaisesti ja 1.1.1976 lähtien kokopäiväisesti talonmies/huoltomies. Kalevi ”Kale” Kontkanen hoiti tätä tehtävää vuodesta 1975 vuoteen 1992. Itsenäinen työ miellytti. Hänen vaimonsa Ulla hoiti siivouksia. Kalea kuunnellessa katse ulottuu vielä Tanhuniittyä edeltävällekin ajalle. Kalen lapsuudenkoti sijaitsi Kyrölänkujalla, jota ei enää ole. Paikalla on nykyisin 1980-luvulla rakennettu rivitalo lähellä Ainolan seisaketta. Tanhuniitty oli ennen alueen rakentamista Seppälän kartanon peltoa. Päiväkodin parkkipaikan kohdalla asui kaksi renkiä perheineen. Koulun vieressä oli navetta. Tanhuniityn talojen elementit tulivat Enson tehtaalta Säynätsalosta, mutta alueen rakennuttaja oli ruotsalainen Platzer Oy. Tanhuniittyä sanottiin tästä syystä pitkään Platzerin alueeksi. Keskuskukkula syntyi, kun rakennusvaiheessa kuorittiin peltomullat ja laitettiin kasaan. Alkuun työsuhdeasunto sijaitsi Katrillipolku 1:ssä kolmiossa. Vuonna 1984, kun luovuttiin Jenkkapolkun saunasta ja uimahallista, rakensi Kale tilalle uuden asunnon itselleen ja perheelleen. Se on tänäkin päivänä asuinkäytössä Tanhuniitty Palvelu Oy:n vuokraamana. 4

Työtä oli paljon. Aina jäi jotain tehtävää seuraavallekin päivälle. Kale kuvaa mentaliteettiaan työnsä suhteen vanhalla sanonnalla ”laiska töitään luettelee”. Suostuu kuitenkin avaamaan toimenkuvaansa. Alueen uimahalleja piti hoitaa viikoittain, esim. klooraukset. Auraukset hän hoiti yksikseen. Niissä saattoi ollakin melkoinen homma. Alueen lapset pääsivät usein Valmetin kyytiin. Patterit Kale myös hoiti. Usein uusien asukkaiden muutettua he valittivat vesivaraajan olevan rikki. Vaikkapa kerrostaloista muuttaneet eivät ymmärtäneet sisällön olevan rajallinen ja taas yön jälkeen täyttyvän lämpimällä vedellä. Suhteet asukkaisiin, niin lapsiin kuin aikuisiinkin olivat hyvät ja mutkattomat. Yhteishenki oli aivan mahtava. Yhteishenkeä tarvittiinkin, kun tasakattoisten talojen seiniä jouduttiin talkoilla uusimaan usein varsinkin eteläpuolelta. Tämä asia korjaantui, kun huopaisten tasakattojen päälle rakennettiin harjakatot räystäineen vuonna 1988. Sitä ei sentään tehty talkoilla vaan salolainen firma tarjouskilpailun jälkeen teki työn. Kale toimi myös asukkaiden perustaman paloryhmän ryhmänjohtajana. Se sai lainaksi ensisammutuskalustoa Järvenpään paloasemalta, koska Kale oli myös palomiehenä paloasemalla. Dramaattinen tapahtuma oli Katrillipolun uimahallin katon palaminen allashuoneen puolelta lämmittimen mentyä rikki. Vakuutusyhtiö palkitsi Kalen kellolla ripeästä toiminnasta. Vahingot jäivät pieniksi. Kello toimi kolme kuukautta. Vakuutusyhtiöihin ei kannata koskaan luottaa summaa Kale! Monenlaisia yhteistapahtumia, uusiavuosia, kesätapahtumia ja talkoita siirtolavoineen Kale muistelee lämmöllä. Ensimmäinen suuri tapahtuma oli ollut Platzer Oy:n järjestämät tupaantuliaiset vuonna 1977. Kun kerrataan alueen tapahtumia, käy ilmi, että valojen vaellus on syntynyt vasta 1990-luvun alun jälkeen. Oman maininnan arvoinen on myös Ulla Kontkasen pitämä keramiikkakerho. Kalen kädenjälki näkyy myös Seppälän talon keramiikkauunissa, joka on hänen rakentamansa.

Kale tulossa lankonsa kanssa Tanhuvillasta naamiaisista

Jatkuvaan läsnäoloon työstä ja työpaikasta antoi taukoa siirtolapuutarhamökki Haarajoella. Lopulta kuitenkin 17 vuoden jälkeen Kale siirtyi omasta halustaan kiinteistönhoitoyhtiöön töihin, jossa tosin ei hoitanut Tanhuniittyä, mutta neuvoi sitä hoitavia työntekijöitä. Elämää varjosti myös Ulla-vaimon sairastelu. Sittemmin Kale työskenteli myös mm. putkiyhtiössä ennen eläköitymistään. Ulla kuoli vuonna 2012. Kalen ja Ullan kolmesta lapsesta ja kahdeksasta lastenlapsesta kukaan ei asu Tanhuniityssä, mutta alueella vietetty lapsuus elää varmasti heissä. Yhä Kale käy vuosittain jouluaattona Tanhuniityssä kuulemassa joulurauhan julistuksen. Se osuu hyvin matkalle, kun hän nykyisen puolisonsa kanssa matkustaa kotoaan Järvelästä Pornaisiin joulun viettoon. Jouluun kuuluu myös käynti Järvenpään hautausmaalla vaimon haudalla. Elämässä mukana kulkee happiraikastin, mutta se ei ole tahtia paljon haitannut. Järvelässä sijaitsevaa 1980-luvulla tehtyä omakotitaloa on remontoitu ja laitettu. Kale lähettää lämpimiä terveisiä niin uusille kuin vanhoille tanharilaisille!

TANHUNIITYSSÄ KUUNNELLAAN ASIANTUNTIJAA – PITKÄAIKAISIMMAN ISÄNNÖITSIJÄN JOUKO LAHDEN HAASTATTELU Teksti: Maaria Numminen ja Jouko Lahti Kuva: Maaria Numminen

Jouko taustanaan osa vaimon kirahvikokoelmasta Isännöitsijä Jouko Lahti hoiti Tanhuniityn neljän taloyhtiön isännöintiä oman firmansa kautta vuosina 1993-2014. Alkuvuosina isännöintiä hoitivat mm. yksittäiset asukkaat. Yli 15 vuoden aikana Joukolle syntyi hyvin vankka käsitys Tanhuniitystä ja tanhuniittyläisyydestä. Vuosikymmenten aikana muodostui myös merkittäviä ystävyys- ja kaverisuhteita, jotka ovat yhä tärkeitä. Niistä Jouko on iloinen. Alueena Tanhuniitty poikkeaa keskivertotaloyhtiöstä. Väljää ja viihtyisää keskusaluetta reunustavat tiiviimmin rakennetut alueet. Naapuritaloyhtiön kanssa on järkevää tehdä yhteistyötä. Yhteispysäköintialueet pitävät liikenteen alueen laidoilla. Aikoinaan oli käytössä kaikkialla sähkön yhteismittaus, joka ei enää ole käytössä jokaisessa taloyhtiöissä. Jouko arvelee tanhuniittyläisten olevan koulutetumpia kuin asukkaiden keskimäärin taloyhtiöissä. Useat lähtevät aamuisin töihin läppärilaukku olalla. Tanhuniityn Lieru ansaitsee maininnan alueen omana urheiluseurana. Yhteiset tapahtumat ovat aina olleet keskeisiä. Pihojen, puutarhojen ja yleisten alueiden hoito on aina kuulunut alueen imagoon. Nykyisin Tanhuniitty on myös mennyt someen. Asukasyhdistys on toiminut aktiivisesti. Alueen ihmissuhteista on syntynyt avoin vaikutelma. Isännöitsijä on aina saanut haluamansa palstatilan Tanhuniityn omasta lehdestä. Tanhuniittyyn kuuluu myös Joukon mukaan kriittisyys isännöitsijän päätösehdotuksiin. 7

Vakavailmeinenkään vakuuttelu ei välttämättä taannut päätösesityksen läpimenoa. Pienimmätkin asiat kiinnostivat asukkaita. Ja niihin saatettiin palata myöhemmin. Alueella oli useita vahvoja ja tarkkoja henkilöitä vaikuttamassa. Mutta silloin, kun oli tosi kyseessä esimerkiksi kosteusvauriotilanteessa, asiantuntijaa kuunneltiin ja korjaukset tehtiin tarkkaan ja kitsastelematta. Tämä ei Joukon mukaan ole taloyhtiöissä itsestään selvää. Mieleen ovat jääneet peruskorjausväittelyt haastavana aikana Tanhuniityssä. Peruskorjaukset toteutettiin kaikissa neljässä yhtiössä lopulta usean vuoden aikana. Isännöinnin ajanjaksolta ei mikään asia ole jäänyt vaivaamaan, jos joitakin hetken kestäviä harmituksia onkin ollut. Isännöitsijän tulee kyetä vaativaan vuorovaikutustyöhön ja tulla toimeen hyvin monenlaisten ihmisten kanssa hoitaessaan työtään. On helppo ymmärtää, miksi Joukoa viehättää Mika Waltarin lause: ”Yksinäisyys on ylellisyyttä.” Nyt tämä ”6000 kokouksen mies”, kuten hän itseään kutsuu, nauttii eläkepäivistä yhdessä myös isännöitsijän työtä tehneen vaimonsa kanssa. Suurta nautintoa tuottavat metsätyöt kotiseudulla Keski-Suomessa Karstulassa. Ylpeyttä äänessä Jouko kertoo vaimonsa kanssa hiljan käyneen katsomassa Helsingborgissa it-alalla työskentelevää poikaansa. Joukon mielestä on tärkeää, että ihminen tuntee kuuluvansa johonkin. Tanhuniityssä on hyvää vahva alueidentiteetti ja yhteisöllisyyden tunne. Jouko ei kuitenkaan koskaan ole miettinyt itse muuttavansa alueelle, vaikka yhdistysihmiseksi itsensä luokitteleekin. Mutta kukapa sitä työpaikallaan haluaisi asua. Tanhuniityn tulevaisuuden Jouko näkee valoisana. Mikäpä sen estäisi!

TANHUNIITTYPÄIVÄNÄ TAPAHTUI Teksti: Heikki Paavola

Yleisöä kukkulan rinteellä ja juurella Tanhuniityn asukasyhdistys perustamisesta tuli vuonna 2017 kuluneeksi 40 vuotta. Siinä oli todellakin aihetta järjestää erityisen korkeatasoinen Tanhuniittypäivä lauantaina 10. kesäkuuta. Yleisöä olikin paikalla runsaasti läpi koko päivän ja illan. Ohjelmassa oli tietenkin perinteisesti kirpputori ja puffetti. Lapsille oli tarjolla mm. hevoskärryajelua, leijan tekoa ja seinämaalausta - tosin paperille. Mukana oli myöskin Puistobluesin kioski ja Rautakouran esittelypiste. Tänä vuonna puffetin viereisellä pikkulavalla kuultiin ison lavan roudaustauoilla pienimuotoisempia akustisia ohjelmanumeroita ja esityksiä, mikä osoittautui toimivaksi ideaksi. Ohjelmanumeroina olivat mm. asukasyhdistyksen puheenjohtaja Riikka Juuman juhlapuhe, pitkäaikaisten asukkaiden muisteluksia Tanharin tapauksista ja tunnelmista, runoja ja monia mukavia musiikkiesityksiä. Pikkulavalla myös huomioitiin Tanharipäivien pitkäaikainen työmyyrä Rauno "Rauski" Jokinen. Hänet palkittiin työstään erityisesti musiikkiohjelman kokoamisen osalta. Ilman Rauskin pyyteetöntä uurastusta ja kattavia suhteita ei musiikkiohjelma olisi läheskään nykyisen laajuinen ja laadukkaan monipuolinen. Tällä kertaa musiikkitarjonta olikin erityisen korkeaa tasoa, ja Rauski toimi paitsi itse musisoiden myös ansiokkaasti koko illan juontajana päälavalla. Päälavan musiikkiohjelman ensimmäisenä oli UkuLissut ukuleleineen ja hienoine mekkoineen. He aloittivat lastenohjelmistolla ja esittivät myöhemmin pikkulavalla 50-60lukujen iskelmäklassikkoja ja uudempiakin iskusävelmiä. Toisena Suzan Alakas Kaliforniasta saakka lauloi ja laulatti mukavia lastenlauluja lähinnä englanniksi. 9

Kaupunginjohtaja Erkki Kukkosen tervehdys kuultiin keskipäivällä. Hän totesi Tanhuniittypäivän olevan hieno esimerkki yhteisöllisyydestä ja kuuluvan Järvenpään hienoimpiin tapahtumiin. Sitten esiintyikin päivän tähtivieras, bluesartisti Pepe Ahlqvist. Hän esitti takuuvarmalla tyylillään ja taidollaan bluesklassikoita, sekä myös oman ehkä suurimman hittinsä Back to the river. Puolivälissä settiä mukaan tuli Suomen paras steelkitaristi Olli Haavisto, joka myös asui Tanharissa aikanaan vuosikaudet. Hänen tyylitajuinen soittonsa rikastutti kokonaisuutta oivallisesti. Tämän jälkeen saatiin lavalle todellinen huippukokoonpano Main Stream Jazz Gentlemen johtohahmonaan Seppo "Paroni" Paakkunainen, joka puhalsi baritonisaksofonistaan maukkaat bassosävelet. Paroni on Tanhuniityn alkuasukas, nykyisin Uukuniemellä asuva jazzin ja monen muunkin genren monitoimimies. Muut huippuammattilaiset olivat Jani Uhlenius pianossa, Reino Laine rummuissa, Palle Näätänen pasuunassa ja vielä vibrafonissa erikoisvieras Riku Niemi, joka osoitti sooloissaan jälleen virtuoottisuutensa. Kaikki saivat vuorollaan runsaasti soolotilaa ja esittivät vuosikymmenten kokemuksensa hienona musiikillisena osaamisena. Vokaaliosuudesta vastasi Paronin tytär Riikka Paakkunainen muutaman jazzstandardin verran. Basson varressa oli järvenpääläinen, usein Tanharissakin nähty hahmo Lars Peukku alias Lassi Markkanen.

Lars Peukku (vas.), Paroni Paakkunainen ja Reino Laine

Seuraavana päästiin kuulemaan Tuusulanjärven popparit ry:n osaamista. Ensin esiintyi vanha tuttu Bootless ja toisena Hemi Big Band lukuisine puhaltimineen. Tuusulanjärven salonkiorkesteri jatkoi monipuolista musiikkiohjelmaa johtajanaan käyrätorvisti Jukka Kasper. Ammattilaisista kuultiin vielä trubaduuri Mikko Perkoilaa, joka esitti tunnetuksi tulleita rallejaan vuosien varrelta - arvaa harmittiko? - lapsenomaisia kappaleita unohtamatta. Myös soitinrakennuksen esittely tuli hoidettua samalla lystikkääseen tyyliin. 10

Palkittu Rauski Jokinen Iltaa kohden musiikki muuttui rockimmaksi. Kuuden aikaan kuultiin kokoonpanoa 1st in 1st out. Seuraavana Tanhari Rhythm Boys soitti brittibluespainotteisen settinsä. Pientä säätöä yhtye vastasi naisvokalisteineen ja -kitaristeineen piristävästä ja vaihtelua tuoneesta naisenergiasta. Viimeiset kaksi bändiä antoivat hienot näytteet Tanharin nuorison osaamisesta. Näistä ensin esiintyi Jetroast, jonka mainiosti koottu yleisöystävällinen setti sisälsi esim. Pink Floydia, Chisua ja lopuksi vielä Hurriganesia. Illan päätti järvenpääläisnuorten valtakunnallistakin menestystä niittänyt progebändi Eternity Hour. Kitaristin poissaollessa setti oli normaaliakin kokeellisempi, mutta yleisö jaksoi mainiosti kuunnella taitavaa soitantaa. Nuorissa on Tanharinkin tulevaisuus, kuinkas muuten. Iltayhdentoista maissa musiikki päättyi, ja yleisö poistui tahoillensa iloisissa ja tyytyväisissä tunnelmissa. Ahkerat talkoolaiset jäivät järjestämään paikkoja. Taas oli takana erinomaisesti onnistunut Tanharipäivä, yksi parhaista.

TUPLASYNTTÄRIT Olga Smelova Muutimme Tanhariin perheen kanssa kolme vuotta sitten. Alun perin olemme pietarilaisia puolisoni kanssa, mutta ehdimme asua jo Hämeenlinnassa noin kuusi vuotta ennen Järvenpäähän tuloa. Kun meidän perheessä syntyi tyttö, rupesimme etsiä itselle uutta paikkaa asua pääkaupungin läheltä, halusimme päästä mahdollisimman lapsiystävälliselle ja vihreälle alueelle. Löysimme Tanharin melkein vahingossa yhtenä kauniina maaliskuun päivänä. Satoi vettä ja ympäri oli vielä paljon puoleksi sulanutta lunta, mutta harmaiden lätäköiden keskellä keppihevosilla leikkivät tytöt saivat meidät pysähtymään. Tykkäsimme samanvärisistä taloista ja niiden ympäristöstä. Nopealla googlamalla myynnissä oleva asuntokin löytyi. Palasimme kotiin iloisella mielellä ja tutkimme vähän taas googlen avulla, minkälainen paikka se Tanhuniitty on? Asukkaiden yhtenäisyys ja toiminta kiinnosti ja päätös tehdä tarjous oli melkein heti valmiina. Keskustelimme puolison kanssa että olisi kiva päästä osallistumaan yhteistoimintaan. Pääsin osaksi Tanharin asukasyhdistystä keväällä vuonna 2017, silloin kun olin jäämässä toisen kerran äitiyslomalle. Silloin tiesin jo että vuosi 2017 on 40-juhlavuosi ja haluaisin auttaa järjestämään juhlat. Kiireisyyden takia en voinut osallistua aktiivisesti juhlasuunnitteluun ennen loppukevättä, mutta haluaisin olla mukana kun sain mahdollisuuden. Juhlapäivänä oli valittu 10 kesäkuuta ja laskettu aikani oli 29 toukokuutta. Vauvamme päätti että sisälläkin on hyvä olla ja oli jo viikon myöhästymässä silloin kun soitin sairaalaan varamaan aikaa minun ja vauvan pakkotreffeille. Sairaanhoitaja ehdotti perjantai 09 kesäkuutta. Minä mietin hetki ja ehdotin että tulisin 11 kesäkuuta, koska on osallistuttava juhliin ja muuten on ihan hyvä vointi. 6. kesäkuuta oli hallituksen palaveri ja siinä lupasin auttamaan mahdollisuuksien mukaan juhlan aikana, koska luulin ettei kuka syntyy nyt ennen tätä 11 kesäkuuta. Mutta vauva päätti toisin ja aamulla 6 kesäkuuta sain meidän pojan. Näissä olosuhteissa en voinut olla paikalla juhlan aikana. Se harmitti, mutta olin iloinen vauvasta ja samana väsynyt, sen takia pyysin että puoliso lähettäisi muutaman kuvan juhlista. Mikä oli minun yllätys ja ilo kun juhlapäivänä sain niin monta juhlakuvaa ja videota naapureilta ja tuttuilta. Sain samana niin monta onnittelua perheen lisäyksestä. Pystyin melkein livena seuraamaan tyttären poniajelua ja jäätelöherkuttelua. En itse ollut paikalla, mutta kuvien kautta sain juhlafiiliksen sairaalaankin. Se kaikki sai minut ajattelemaan, että se on just se mitä etsimme puolison kanssa uudesta asuinpaikastamme ja että olemme niin onnellisia, että pääsimme asumaan Tanhariin. Kun palasimme kotiin vauvan kanssa, olin niin lämpimästi yllättynyt naapureiden huomioista ja onnitteluista, jonka saimme jo täällä henkilökohtaisesti. Tanharin 40-vuotisten juhlien takia muutama naapuri muistaa nyt meidän pojan syntymäpäivän ☺ Kiitos kaikille hienoille naapureillemme ja Asukasyhdistykselle tästä juhlavuodesta ja mahdollisuuksista olla mukana. Paljon onnea Tanhari!

TANHUNIITYN VÄELLE Teksti ja kuvat: Leena ja Kalevi Määttä

Ensimmäinen tanssiesitys Seppälässä Paljon onnea 40-vuotta juhlivalle Tanhuniityn asukasyhdistykselle. Tätä kirjoittaessa tulvii mieleemme valtava määrä muistoja ajasta (28 vuotta), jonka asuimme kylässänne. Olimme siellä lähes alkuasukkaita. Olimme mukana asukasyhdistystoiminnassa lähes koko ajan ja se oli hyvin antoisa vaihe elämässämme. Eipä taida löytyä maastamme toista samanlaista kyläyhteisöä. Kalevi toimi tanssiryhmä Sirpakoiden ohjastajana. Ryhmän piti alun perin tanssia vain yhden kerran tanhuniittypäivillä vanhoja tansseja mutta kuinka ollakaan; ryhmän taival kesti 25 vuotta. Ryhmässä oli parhaimmillaan 50 eri ikäistä tanhuniittyläistä. Tästä suuri kiitos Kalliolinnan Päiville joka ohjasi lapsiryhmiä. Asukasyhdistyksen 10-vuotisjuhlissa olimme kaikki 50 tanharilaista esiintymässä Kyrölän koululla. Alkuun teimme tansseja ja pienoiskabareita Tanharin kuuluisiin pikkujouluihin ja tanharipäiville. Ensimmäinen pienoiskabaree taisi olla Tanharin tiernarit työryhmällä: Annukka, Korhosen Tatta, Korhosen Kari, Variksen Terttu, Kalevi ja säestäjänä Naukkarisen Jokke. Tällä ryhmällä teimme useita kabaree-esityksiä. Sitten tulivat isommat kokonaisuudet. Esim. tanhuniittypäivillä esitimme teatteria: Kolme iloista rosvoa ja Mainiot musikantit. Lapset ja aikuiset myös pitivät niistä kovasti. Pikkujouluissa esitettiin kabareita: Persianalaisella torilla, Kissa vieköön, Lännen Lokari ja ranskalainen Edit Piaf, missä ryhmän naiset esittivät tasokkaan Can Can-esityksen. Italialaisessa kabareessa tanssittiin tarantellaa. Oma alueensa oli Tanharin ruokapiiri, jonka etuoikeutettu johtaja oli Laanisen Mane. Lukemattomat olivat ne eri maiden ruokateemoilla tehdyt pikkujoulut. Mane ja ruokapiiriläiset valmistivat ruoan ja Sirpakat tekivät ohjelman. Näitä projekteja oli varmaan kymmeniä. Eräässä pikkujoulussa sirpakkapojat esittivät kabareen: Housut pois, ensimmäisenä Suomessa. Meitäpä oli paljon jotka viihdytimme toisiamme ja muita tanharilaisia erilaisissa tilaisuuksissa. 14

Rosvot Tanhuniitty oli todella koti perheellemme. Parempaa asuinpaikkaa emme voineet kuvitellakaan. Muuttaessamme 14 vuotta sitten Ouluun, saimme ihanan taulun läksiäislahjaksi. Tänne sopeutuminen oli alkuun vaikeaa koska tulimme niin erilaisesta ympäristöstä. Nyt elämä on uusissa uomissa. Eri ikäisiä lastenlapsia on viisi, joista neljä vanhinta on poikia. Nuorin on 4-vuotias mummin ja ukin prinsessa Hilla. Heidän kanssaan vietämme paljon aikaamme. Lisäksi olemme täällä olleet eräässä tanssiryhmässä mukana 13 vuotta. Teemme parhaillaan lapsille suunnattua tanssiteatteria, jonka esitykset ovat ensi kesänä Oulussa ja Tampereella. Näin se aika kuluu mutta Tanhuniityssä asuminen oli kyllä täyttä ELÄMÄÄ. Terveisiä kaikille toivottavat Leena ja Kalevi sekä lapset Mika ja Niina perheineen

Ranskalainen kabaree 15

VILKASTA ELÄMÄÄ JA ALUEAKTIVISMIA TANHUNIITYN KAHTENA ENSIMMÄISENÄ VUOSIKYMMENENÄ – ULLA KERVISTÄ TAPAAMASSA Teksti: Maaria Numminen ja Ulla Kervinen Kuvat: Ulla Kervinen

Ulla syntymäpäiväkakkua leikkaamassa

Rakennuttaja Platzer Oy mainosti aktiivisesti lähijunissa ”Kylää keskellä kaupunkia”, jonka porkkanana oli kahden vuoden asuminen vain korkoja maksamalla. Asuntolainoja ei silloin pankista saanut. Rakenteillaan oleva Tanhuniitty ei antanut hyvää ensivaikutelmaa nuorelle toimittajalle ja hänen silloin yksilapsiselle perheelleen Järvenpään asemalta tarvottua alueelle räntäsateessa pääsiäisenä 1976. Ulla muistelee ajatelleensa, ”voi noita ihmisparkoja, jotka tuolla joutuvat asumaan”. Perhe tuli uudestaan alueella kesän alussa anoppi mukanaan. Sää oli 16

kaunis ja perhe oli osannut jäädä oikealla pysäkillä poissa. Uudet asunnot siirtonurmipihoineen olivat ihanan siistejä. Korttelituvat saunoineen ja uima-altaineen olivat suorastaan luksusta. Anoppikin kannusti ostamaan kolmion. Muuttopäätöksen sinetöi hoitopaikan järjestyminen Joonakselle. Siihen aikaan päivähoitopaikka oli kiven takana. Perhe oli päätynyt juttusille siivouspäivää viettävän Annukka Kajavan kanssa, joka vinkkasi, että hoitopaikkakin kaksivuotiaalle löytyisi mahdollisesti naapurista Satu Haapalan luota. Siitä vain soittamaan ovikelloa. Illalla tuli puhelinsoitto ja paikka oli sovittu. Se sinetöi muuton osoitteeseen Katrillipolku 3 C: Tanhuniittyyn muutti aluksi vain muualta tulleita, samanhenkisiä lapsiperheitä. Naapuriapusysteemi ja talkoohenki oli kattavaa. Alueen arkkitehtuuri kyläraitteineen suorastaan kasvatti yhteisöllisyyteen. Lapset viihtyivät ja tutustuivat nopeasti toisiinsa. Ullan perheeseen syntyi myös tytär, Suvi. Ulla asui Tanhuniityssä vuoteen 1999. Kun ero tuli hän mietti lapsineen Lohjalle muuttamista, lähemmäs Karjalohjan kesänviettopaikkaa. Lapset halusivat ehdottomasti pysyä alueella. Ulla päätti ostaa viisiön, jossa saisi työhuoneen. Tätä ennen hän oli freelancer toimittajana vuokrannut yhteistä työhuonetta Nakai Designia pyörittävän, Tanhuniityssä tuolloin asuneen Nakain pariskunnan kanssa. Yli 20 vuoden aikana uutenavuotena kannatti pistäytyä sipulikeitolle Ullan luokse. Kolmiossa asuessaan myös vappuaattona oli naapurustolle avoimet ovet. Vappupäivänä kyläläiset kokoontuivat kukkulalle.

Grillaus pihalla 3 C: Kuvassa Seppo Kervinen, Svenkka Stranden sekä pöydän ääressä ainakin Kaisa ja Nök Stranden, Björklundin Tiitu sekä Kervisen Joonas.

”Kesä oli alkanut, kun Paroni Paakkunaisen upea pihasoitto kajahti Katrillipolun toisella puolella. Ihana yllätys oli, kun minulle järjestettiin ikimuistoiset 50-vuotisjuhlat Seppälän talolla. Tarjoilut olivat upeat ja 60-70-lukujen musiikista vastasi Tanhuniityn oma orkesteri, Rauno ”Rauskin” vetämänä. Ullan asukas- ja alueaktiivisuus mm. pariin otteeseen asukasyhdistyksen puheenjohtajana oli merkittävää. Kaupungille kirjelmöitiin alueen tarpeista usein. Kun yhteishenkeä vahvistivat 17

tanhuhiittypäivät ja muut tapahtumat, saatiin aikaiseksi monia asioita. Kaupunkikin lähti helposti parannuksiin mukaan. Työvoitto oli kuitenkin lähikoulun saaminen alueelle 1980luvulla. Kaupunginjohtaja Salmivuori oli näet sopinut antavansa koulutontin Wurstin makkaratehtaan käyttöön. Myös moottoritien rakentamiseen liittyvän kivilouhimon tulo lähelle saatiin estettyä. Tätä kirjoittaessani keväällä 2018 on pakko mainita, että tässä ajassa olisi jälleen tilaus kampanjoida uudelleen lähikoulun puolesta. Kyrölän kouluhan suljetaan sisäilmaongelmien vuoksi tämän kevään jälkeen. Oppilaat siirtyvät ensin parakkikouluun ja kaikki Kyrölän lapset siirtyvät isoon kouluun (JYK, Järvenpään yhteiskoulu) keskustaa lähelle joidenkin vuosien päästä uudisrakennuksen valmistuttua sinne. Järvenpää Plus -liikkeen listoilta Ulla tuli valituksi kaupungin valtuustoon ensin varajäseneksi ja sitten kahdeksi kaudeksi varsinaiseksi jäseneksi. Valtuustotoveri Rauha-Maria Mertjärvi pääsi Tanhuniitystä käsin eduskuntaan asti. Seurakuntavaaleihinkin Ullaa houkuteltiin, mutta pikaisen gallupin jälkeen todettiin, että kirkkoon kuulumisaste oli Tanhuniityssä varsin alhainen. Tähän ehdokkuus sitten jäi. ”Kaupunginvaltuuston toisena varapuheenjohtajana ja sen myötä hallituksessa ollessani sekä saamaan aikaan puheenjohtajana toista kautta laajennetussa opetuslautakunnassa ja jäsenenä kuntayhteisössä, Järvenpää-seurassa ja Teri-Säätiössä tämä kaikki alkoi haitata perhettäni ja leipätyötäni. Pitihän elämässä olla muutakin kuin lukea esityslistoja ja istua kokouksissa kuulemassa kaupungin 90-luvun lama-ajan säästöjä. Kun lapset halusivat muuttaa jo Helsinkiin, ’taistelu tuulimyllyjä vastaan’ sai minun osaltani loppua”, Ulla muistelee.

Kolme naamiaisasuista lasta, vasemmalta Tiitu, Joonas ja ”ehkä Mire”

”Tanhuniitty on hieno alue yhteisöllisine asumismuotoineen. Pitkään alueella asuneiden puheissa ja muisteluissa vilahtaa aina jossain vaiheessa mainintoja hiukan kyseenalaisemmastakin maineesta. Kun erosin Seposta, joudun kaikille eroaville silloin pakolliseen erosovitteluun. Siellä nousi puheeksi Tanhuniityn parinvaihto. Tästä totesin, että joku sitä saattoi Tanhuniityssä harrastaa, mutta mitenkään yleistä se ei ollut. Eikä meidän avioeron syy liity millään lailla siihen.” Ulla on kirjoittanut artikkeleja puutarhasta ja rakennuskulttuurista sekä useita kirjoja. Hän on inventoinut ja valokuvannut Museovirastolle Järvenpään rakennuskannan ja tehnyt aiheesta kirjan. Vielä sellainen liittymä Järvenpäähän on, että kolmen viikon ikäisenä Viipurista evakkomatkalle joutunut Kähösen perheen viides lapsi, Ulla asui vanhempiensa ja sisarustensa kanssa ennen Helsinkiin muuttoa Haarajoella. Mikään ei vauvan sisällä tahtonut pysyä. Edes arkkiatri Arvo Ylppö ei osannut auttaa, kunnes Järvenpään kunnanlääkäri neuvoi antamaan vauvalle pari tippaa sitruunamehua päivässä. Se pelasti Ulla hengen. Uusin sukupolvikin on liitoksissa Järvenpäähän. Lapsenlapsi Jasmine opiskelee parhaillaan Pekka Halosen Akatemiassa. Nyt parikymmentä vuotta Helsingissä asuneen Ullan puheessa vilahtelevat Tanhuniitystä tutut ihmiset osana nykyistä elämää. Haastattelupäivää seuraavana päivänäkin hän oli menossa kahvittelemaan entisen tanharilaisen kanssa. Kun Pohjois-Haagassa sijaitsevassa kodissa oli putkiremontti, Ulla sai tilapäisesti Loutista asunnon entiseltä alueen asukkaalta Aila Kultapurolta. Kun kävelen pois Ullan kotoa, huomaan olevani ikään kuin aikapoimussa. Tanhuniitty on saanut uusia kerrostumia ja piirteitä mielessäni. Ullan elämä alueella ensimmäisinä vuosikymmeninä on kertomus rikkaasta ja toimeliaasta elämästä. Se on paljon yhteistä hyvää ja muita ihmisiä ajattelevan ihmisen kertomus.

Onnittelumaljakua: vasemmalta Mauno Laaninen, Eija Senaatti, Korhonen, Ulla, Martta Korhonen, Leena ja Kalevi Määttä – ”olisiko oikella rva Laaninen?” 19

HYVIEN SATTUMIEN SUMMA TOI ILPO HALOSEN PERHEINEEN TANHUNIITTYYN Teksti: Maaria Numminen Kuva: Ilpo Halonen, Riikka Juuma ja Tarja Palmu

Kotipihalla toukokuussa 2018 Ilpo Halonen on monille tuttu Tanhuniityn tapahtumista. Hän on johtanut vuosia valomiekkoineen ja viittoineen ihmisryhmää valojen vaelluksella, puuhannut itsenäisyyspäivinä kynttilöitä keskuskukkulalle, järjestänyt asioita kirpputoripäivillä jne. Tanhuniityn lehteä hän on toimittanut aluksi vuodesta 1998 ja tauon jälkeen vuodesta 2012. Ilpon aktiivinen asukasyhdistystoiminta ja alueella toimiminen alkoivat Tanhuniityn 20vuotisjuhlavuonna 1997, jolloin hän vaimonsa Tarja Palmun kanssa osti viisiön Jenkkapolulta. ”Eipä silloin käynyt mielessä, että 20 vuoden päästä asumme samassa asunnossa”, naurahtaa Ilpo. Ilpo vaimoineen tunsi alueella asuvan pariskunnan, joka jo aiemmin houkutteli muuttamaan. Silloin alue oli vaikuttanut sekavalta. Ja kuka sitä nyt kehä kolmosen ulkopuolelle muuttaisi? Mieli alkoi kuitenkin muuttua, kun perheeseen odotettiin toista poikaa. Pieni kolmio Helsingin Vanhassakaupungissa alkoi käydä pieneksi. Tuttavapariskunta laittoi ilmoituksen alueen kaupan seinälle. Ei ihan heti, mutta joidenkin kuukausien päästä tuli soitto ja asuntotarjous. Päänvaivaa alussa toi julkisen liikenteen puutteellisuus Järvenpäässä. Myös pitkät työmatkat Helsinkiin mietityttivät. Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä. Ilpolle ja hänen vaimolleen vakiintui käytäntö, että toinen hoiti lasten aamun hoitoon viemisineen ja toinen tuli taas aiemmin kotiin. Kaiken kaikkiaan perheeseen syntyi neljä poikaa.

Ilpon aktiivisuus ei ole rajoittunut Tanhuniittyyn. Hän on ollut vuosia aktiivinen toimija Järvenpään steinerpäiväkoti Pikkukarhussa. Perheen kaikki pojat ovat käyneet sen. Mielenkiintoinen tieto on se, että steinerpäiväkodin perustamisessa aktiivisia olivat tanhuniittyläiset Kosti Honkavirta ja Kirsi Riihimäki. Voi siis sanoa, että Pikkukarhulla on tanhuniittyläisiä juuria! Oli vuosia, jolloin viisiö tuntui liian pieneltä. Pojat harrastivat aktiivisesti urheilua. Kaikenlaisia kenkiä ja urheiluvälineitä oli eteinen täynnä. Kuitenkaan perhe ei siinä vaiheessa etsinyt isompaa asuntoa, koska lapset eivät halunneet muuttaa pois Tanharista. Hiihtoladut alkoivat kotiovelta. Lapset saattoivat käydä itsenäisesti luistelemassa. Nyt ruuhkavuodet alkavat olla ohitse. Kaksi nuorinta poikaa asuu enää kotona. Tärkeä vieras Ilpon kotona on vanhimman pojan 2,5-vuotias tytär.

20 vuotta sitten istutettu omenapuu kukkii toukokuussa 2018

Tanhuniityn tapahtumat muodostavat kivalla tavalla vuosikellon. Tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu: vappukulkue, Tanharipäivä, elojuhlat, valojen vaellus, itsenäisyyspäivän kynttilät ja kulkue, joulurauhan julkistus. Huippuhetkiä Tanhuniityssä asuessa on ollut muutamia. Yksi näistä oli viime itsenäisyyspäivänä 100 kynttilän sytyttäminen keskuskukkulalle Tanhuniityn pop up -kuoron laulaessa Finlandia-hymniä. Ilpo kertoo havahtuneensa ajatukseen, että on elänyt Tanhuniityssä puolet sen olemassa olon ajasta ja Suomessa yli puolet itsenäisyyden ajasta. Ne helpommat puoliskot, ajattelee hän. Ilpo pohdiskelee myös, mikä on Tanhuniityn paikka Järvenpään kaupunkikehityksessä tulevaisuudessa. Nyt kun Järvenpäästä rakennetaan huimaa vauhtia kehyskuntien veturia, nouseeko puistomaisen asuinalueen puutaloidylli uudella tavalla esiin. Onhan se ”kylä kaupungissa”. Rakennuskanta on ikäisekseen melko hyväkuntoista ja remontoitua. Nyt kaupunki uusii Tanhuniityn katupäällystystä ja -kiveystä. 21

Ilpo työskentelee Helsingin yliopistossa. Eläkeikä lähenee. Ilpo on syntyperäinen helsinkiläinen, mutta ei haikaile takaisin. Tanhuniitystä taikka Järvenpäästä pois muuttaminen tuntuu vieraalta ajatukselta. Hienot luontokohteet Tuusulanjärvi ja Lemmenlaakso ovat lähellä. Ilpo on ollut aktiivisesti mukana kesäteatterissa useana vuonna näyttelemässä. Järvenpään elokuvakerhon jäsenyys hänellä on myös. Jonkinlaista pysyvyyttä heijastaa sekin, että kerholla on ollut sama vetäjä yli 50 vuotta! Ilpo toteaa, että elämässä iso osa asioista ja tapahtumista on sattuman ohjaamaa. Se, että hänen perheensä muutti Tanhuniittyyn, oli hienojen sattumien summa. Elämä on ollut aktiivista ja hyvää. Tanhuniitty elää hänen pojissaan ja pieni pojantytärkin on osa tätä virtaa.

TANHARI – Tanhuniityn asukasyhdistyksen 40-vuotisjuhlajulkaisu kevät 2018 Toimitus: Ilpo Halonen, Maaria Numminen ja Tanhuniityn asukasyhdistys Kuvat: Ilpo Halonen, Riikka Juuma, Maaria Numminen, Tarja Palmu, Eero Pukkala ja Ulla Kervisen, Kalevi Kontkasen, Kalevi Määtän sekä muiden entisten ja nykyisten tanharilaisten kuva-arkistot Sähköposti: tanhuniittylehti@gmail.com Lehti on luettavissa myös osoitteessa http;//issuu.com/tanhuniitty © Tekijät ja Tanhuniityn asukasyhdistys

LIERUN HIIHDOT

Lierun Tanhuniitty-Cup 2018 1. hiihdot 11.2.2018

YHTEISPISTEET

2. hiihdot 11.3.2018

1. 1.

Alleviivatut osallistuivat kahdesti ja saavat kultamitalin 2014 ja myöhemmin syntyneet 70 m Väinö Kumpulainen Aava Honkalehto (Vantaan Hiihtäjät) Lene Kyburz 2012-13 syntyneet 200 m Hilma Honkalehto (Vantaan Hiihtäjät) Peetu Välitalo Veera Tolvanen Aino Nikkanen 2010-11 syntyneet 600 m Veera Gnospelius 2008-9 syntyneet tytöt 1 km Vilja Suban Minttu Välitalo Viola Tolvanen Silja Päivinen 2008-9 syntyneet pojat 1 km Olli Kudell Väinö Rantala 2005 ja ennen syntyneet naiset 1 km Saara-Kaisa Välitalo Kirsi Kudel Katariina Koski 2003 ja ennen syntyneet miehet 3 km Eero Pukkala Otto Kumpulainen

1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9.

Nautiskelijat (matka vapaa, sijoitukset arvottu) Ismo Hämäläinen Sinna Rintala Eeva Karhi Pentti Rajala Roni Klimscheffskij Pirjo Huikko Jesper Granqvist Marianne Rintala Pertti Räihä

1. 2. 3. 1. 2. 3. 4. 1.

1. 2. 3. 1. 2. 1. 2. 3.

yht 8 3 3 4 4 3 2 4

8 3 2 7 4 4 4 3 7 7

5 7 6 5 5 4 4 3 2

TANHARITAR-VENE Jo toista vuotta venettämme, Tanharitarta, on säilytetty talven ajan Vanhankylänniemen takaisessa lahdenpoukamassa. Kaupunki on rakentanut sinne paitsi laiturin, niin vesonut rannan sopivaksi veneiden säilytyspaikaksi. Kesäajaksi haen veneen Tervanokanrantaan venepaikkaan kuusi. Matkaa laituripaikkaan kuusi on porttimme pielestä vähän vähemmän kuin kaksi Tanharin kierrosta! Matkaa yhteensuuntaan on 1,6 km. Veneemme on ihan hyvässä kunnossa ja onpa siinä nyt taas uudet airotkin. Veneen käyttö on ollut tyydyttävän ahkeraa mutta eri käyttäjiä saisi olla lisää. Tanhuniityn Palvelu Oy teki viime vuonna hienon avauksen eli maksoi kaupungin vuosittaisen venemaksun, jonka suuruus on satasen luokkaa. Tämä on suuri apu Asukasyhdistykselle. Toivottavasti tämä perinne jatkuu. Ja tosiaan toivottavasti asukkaat lähtevät pienelle tai pitkälle souturetkelle. Mitään aikarajaa ei ole ollut ja käyttö on tosiaan ihan ilmaista ollut parina viime vuonna. Omaa avaintakaan ei tarvitse teettää, koska veneen avain on Katrillipolun 9 A portinpielessä sisäpuolella. Sen voi siitä ottaa ja palauttaa siihen kunhan muistaa laittaa varausvihkoon nimensä ja päivämäärän venevarausvihkoon. Vihkoa säilytetään Jenkkapolun korttelituvan ulkoseinän postilaatikossa. Ehkä saan uusittua veneen kiinnityksen kettingin. Se on vähän liian lyhyt. Toisaalta airot on hyvä kiinnittää siten, että ne olisivat irti veneen pohjasta, jolloin pohjalle kertynyt sadevesi ei kastele airoja. Veneen kiinnityksessä tulee huomioida, että kettinki kulkee veneen metallirenkaan ja airojen renkaiden läpi. Tähän loppuun vielä tuntemattoman runoilijan veneruno. Sousin veneen läpi jääriitin Vanhankylänrantaan sillä mä liidin. Linnut lensivät rauhallisin siivin. Kotiin kävellen itse siinä hiivin. Luojaa siellä hetken jo kiitin. Kynäni otin ja runoni mä riimin. Koolle pitäisi saada neuvottelumiitin. Perustaa Tanhariin soututiimin, ja aloittaa oikean kuntopiirin. Veneeseen voi laittaa kauniin niitin ja ripustaa siihen Tanharin viirin. Hyviä soutuhetkiä! Kosti Honkavirta 9 A

ASKARTELUA KORTTELITUVALLA Syksyllä 2017 Tanhuniityn asukasyhdistys alkoi pitämään maksuttomia ohjattuja askartelutilaisuuksia Jenkkapolun korttelituvalla. Askartelut ovat suunnattu kaikenikäisille, mutta alle kolmevuotiailla olisi hyvä olla aikuinen mukana. Tarkoituksena on käyttää paljon luonnosta saatavia materiaaleja eri vuodenaikojen mukaan. Tavallisen kynien ja siveltimen lisäksi kokeillaan piirtää muilla joskus yllättävillä välineillä. Esimerkiksi tänä vuonna vanupuikkoja ja jopa perunoita oli käytössä. Askarteluaiheet ovat tuleviin juhlapyhiin ja vuodenaikoihin liittyviä. Vuonna 2017 aiheina oli syksyn sävyihin liittyvää askartelua, isäinpäivä ja joulu. Vuonna 2018 ehdimme jo koristella virpomisoksija ja tehdä värikkäitä kortteja äitienpäivään. Kesän jälkeen jatketaan askartelua, aiheita ja teknikoita voi myös toivoa! Alhaalla löytyy muutama kuva askartelutuloksista, syksykuvat ovat edelleenkin korttelituvan seinällä. Tervetuloa kaikki kylän lapset ja niiden kaveritkin askartelemaan. t. Olga

M채ntyjen istutus vuodelta 1979 Jenkkapolku 21 takapihalta. Puita istuttamassa Jouni Tuori ja Asko Raivio. Kuvan otti Antero Juvonen. Asuimme kaikki 21:ss채.

Tanhuniityn asukasyhdistyksen hallitus vuonna 2018 Puheenjohtaja: Riikka Juuma Sihteeri: Kirsi Elomaa Varsinaiset j채senet: Susanne Poukka, Roni Klimscheffskij, Rauno Jokinen, Olga Smelova, Ilpo Halonen, Tiia Lintula, Jorma Aalto Varaj채sen: Marianne Rintala Kaikille avoimista kokouksista ja muista tapahtumista tiedotetaan ilmoitustauluilla ja Facebooksivulla: www.facebook.com/tanhuniitty