Keltanokka avannossa

Teksti: Suvi Leskinen

Perinteisellä Kilpisjärven excursiolla on talvisten urheilulajien lisäksi oiva mahdollisuus avantouintiin! Päätoimittaja lähti mukaan reissuun ja pääsi vihdoin toteuttamaan pitkäaikaisen haaveensa.

Minua on purrut lapinkärpänen ja pahasti. Olen käynyt pohjoisessa vain kesällä, joten oli mahtavaa päästä exculle mukaan. Talvisen Kilpisjärven hiljaisuus, mustavalkoisena kumpuilevat tunturit ja aukea taivas luovat mystisen tunnelman. Kaamos värjää lumisen maiseman siniseksi ja taivaanrannassa hetken viipyvä aurinko laskee saman tien. Yön pimeydessä järven ylle syttyvät revontulet tanssivat Saanan ylitse, ja Lapin taika lumoaa aina vain uudestaan.

Matkalle lähtiessäni yksi tavoitteeni oli käydä avannossa. En ole koskaan pulahtanut avantoon tai harrastanut talviuintia. Olen uinut kesällä Kilpisjärvessä, kun vesi oli noin +11 asteista. Silloin viivyin parisen viikkoa maastotöissä, joten ehdin tottua viileään järveen. Aluksi kastauduin nopeasti vedessä, mutta pian pystyin polskimaan pari kierrosta hyisessä vedessä (tämä oli konkareiden mukaan erinomainen suoritus). Kun olen jo näin hyvin karaistunut, niin eiköhän avannossa käynti sydäntalvella onnistu mainiosti.

Perillä pakkanen paukkuu kolmenkympin hujakoilla, tuuli ujeltaa ja terävät lumihiutaleet iskeytyvät kasvoihin. Paksut lumikinokset saavat minut pohtimaan, miten avantouintiin pitäisi oikeasti valmistautua. Onneksi reissussa oli mukana talviuinnin harrastajia, joita keltanokka pääsi konsultoimaan. Minua neuvottiin etsimään kasteluun uhrattavat villasukat, laittamaan lapaset käteen, sillä pakkanen ja metalliset laiturin tikkaat ovat ilkeä yhdistelmä, ja pipo päässä lämmittää edes vähän. Todellinen uimari hankkii tarkoituksen mukaiset avantokengät ja -hanskat, mutta tällä kertaa en sellaisia kokeillut.

Kerään rohkeutta muutaman päivän ja puolessa välissä reissua koen olevani valmis. Yhtenä iltana kaverini pyytää minut mukaan uinnille, kun pihallakin on pakkasta vain kymmenisen astetta. Silloin rantasauna ei ollut lämmin, ja olin henkisesti valmistautunut menemään avantoon vasta saunailtana. Kuitenkin liian nopeaa siirtymistä avannosta koviin löylyihin tulisi välttää, joten järkeilen lämpimän suihkun riittävän. Nappaan siis villasukat ja hanskat mukaan, ja kiristän karvalakin päähäni.

Jätämme tavaramme rantasaunan tuvalle ja kuljemme lumiset portaat alas laiturille. Pimeydessä laiturin ainoa lamppu valaisee reitin avannolle, ja järven taustan tuntureista näkyvät vain ääriviivat. Tumman veden syvyys näyttää loputtomalta. Pakkasella uintivermeissä ei voi kovin kauaa epäröidä, joten täytyy olla nopea. Kokenut kaverini näyttää mallia ja kapuaa ensin tikkaille. Hyvä ote tikkaista ja reipas pulahdus veteen. Sitten on minun vuoroni. Eka jalka tikkaille, sitten toinen, paitsi villasukkani tarttuukin veden liukastamaan jäähän ja tipahtaa jalastani. Seison toinen jalka vedessä ja toinen ilmassa, kun yritän saada kintaallani sukan takaisin jalkaan. Ei onnistu, mennään sitten ilman. Astun tikkailla alemmaksi ja upottaudun veteen.

Järven hyytävä syleily valtaa kroppani ja elimistöni ei rekisteröi mitä tapahtuu. Lopulta kehoni reseptorit saavat yhteyden aivoihini ja alkukantainen adrenaliinipiikki pärähtää. Huutoni kajahtaa pitkin kyliä ja pomppaan ylös. Laiturilla mölisen hytinän säestämänä, ja kiireessä en edes tajua laittaa pyyhettä ympärilleni. Kipitämme enemmän tai vähemmän kiljuen takaisin sisälle, ja pian endorfiinikin tekee tehtävänsä.

Kylmä nipistelee ihoa erityisesti jalanpohjissa, mutta helpottaa hetken lämmittelyn jälkeen. Tuvassa kuivatellessa oloni on hieman hämmentynyt, pyrähdys kylmään tuli ja meni nopeasti. Yritän koota itseäni adrenaliinin vielä pörrätessä, mutta olen ylpeä suorituksestani.

Oikein tehtynä talviuinti kuuluisi aloittaa jo loppukesästä vesien viilentyessä, joten yllättävä repäisy avantoon ei ole ehkä fiksuinta. Tilaisuus kastautua jäiseen Kilpisjärveen on kuitenkin sen verran ainutlaatuinen, joten tulipahan käytyä. Reissun innostamana haaveilen talviuinnin aloittamisesta, mieluusti pikkuhiljaa totutellen ja jaloissa paremmin pysyvien avantokenkien kanssa.