Suomi-Mongolia-Seura esittäytyi Helsingin kirjasto10:ssä

Suomi-Mongolia-Seuran pitkään suunniteltu suursatsaus otsikolla

Kiehtova Mongolia – Suomi-Mongolia-Seura esittäytyy tapahtui

13.10.2016 Helsingin Kaupunginkirjasto 10:ssä. Helsingin pääpostitalossa sijaitseva musiikkikirjasto tarjoaa oivat puitteet tällaisille tilaisuuksille, sillä siellä on laaja tila videotykkeineen ja mikrofoneineen kansalaisjärjestöjen ilmaiseen käyttöön.

Kaupunginkirjasto osallistuu myös tilaisuuksista tiedottamiseen.

Tapahtuma alkoi puheenjohtajamme

Ronny Rönnqvistin johdatuksella.

Hän kertoi seuran perustamisesta 1969, sen pitkästä historiasta ja selvitti, miksi SuomiMongolia-Seura on olemassa. Mongolian vuoristoisilta aroiltahan sai alkunsa 1200-luvulla maailmanhistorian laajin mannerimperiumi, jolla on ollut maailmanhistoriallinen merkitys. Se ulottui Siperiasta Intian rajoille ja Koreasta itäiseen Eurooppaan, Persiaan ja syvälle arabimaihin. Nykyään Mongolia on parlamentaarinen demokratia, jossa elävät edelleen ural-altailainen mongolin kieli, paimentolaisuus jurttineen, Tiibetin buddhalaisuus, šamanistinen luonnonuskonto ja omaleimainen musiikki. Neljä kertaa Suomen kokoista, maailman harvaan asutuinta maata, hallitsee uskomattoman kaunis luonto. On ymmärrettävää, että tämä kaikki kiehtoo ihmisiä ympäri maailmaa.

Ronnyn jälkeen näiden rivien kirjoittaja, yleisen historian dosentti Helsingin yliopistosta, esitelmöi aiheesta Kuka oli Tšingis-kaani?

Kyseessä oli ilmeinen organisatorinen kyky, karismaattinen henkilö, joka yhdisti Mongolian alueen keskenään eripuraiset paimentolaisheimot ja suuntasi niiden energian kohti ulkoista vihollista. Hänen valtakaudellaan rikottiin paimentolaisten perinteinen sosiaalinen järjestys, jolloin yksilön asema ei perustunut enää heimo- tai klaanisidonnaisuuksiin, vaan kunkin omiin kykyihin ja suorituksiin: tämä tuli koskemaan myös ja ennen kaikkea armeijaa. On tosiasia, että Tšingis-kaanin ja hänen seuraajiensa johdolla luotu imperiumi aikaansai kymmenien miljoonien ihmisten kuoleman ja monien kulttuuriarvojen tuhoutumisen.

(Tämähän on koskenut kaikkia imperiumeja kuten brittiläistä imperiumia ja Neuvostoliittoakin). Mongolit kuitenkin vertaavat häntä nykyään Aleksanteri Suureen lisäten: ”Voiko luku- ja kirjoitustaidottomalta paimentolaiselta edellyttää samaa kuin Stalinilta tai Hitleriltä?”

Tšingis-kaani arvosti silti oppineisuutta ja hänen aikanaan mongolit omaksuivat kirjoitustaidon ja laativat oman kirjallisen lainsäädäntönsä. Ryöstelykin muuttui aikaa myöten valloituksiksi ja verotukseksi. Hän näyttää olleen seksuaalisesti aktiivinen (n. 500 vaimoa ja lukemattomia jälkeläisiä) ja hänellä oli voimakas tunne-elämä: lähteiden perusteella hän itki usein. Tšingis-kaani harjoitti perinteistä mongolien luonnonuskontoa ja siihen yhdistynyttä šamanismia. Polyteistinä hän oli kuitenkin tietoinen, että maailma oli täynnä yliluonnollisia voimia, joiden kanssa oli syytä olla hyvissä väleissä ja saada ne palvelemaan mongolien hallintoa. Tulevan mongoli-imperiumin ansioksi on luettava, että sen piirissä kaikilla uskonnoilla oli suojattu asema ja yhtäkään niistä ei saanut asettaa toisen yläpuolelle.

Viimeisenä ja varmaankin odotetuimpana esiintyjänä estradille asteli pitkään kurkkulaulua harrastanut Kansanmusiikki-lehden päätoimittaja ja jäsenlehtemme taittaja Sauli Heikkilä. Hän kertoi aluksi keskiaasialaisen, erityisesti mongolialaisen ja tuvalaisen, kurkkulaulun luonteesta, tyylilajeista ja historiasta. Sitten hän siirtyi itse esityksiin säestäen itseään perinteisin soittimin kuten Mongolian kansallissoittimella morinhuurilla eli hevosenpääviululla. Yllättävänä numerona oli suomalainen kansansävelmä Orvon huokaus kurkkulaulutekniikalla. Tuon koskettavan esityksen aikana havaitsin erään naispuolisen kuulijan silmäkulmaan kirvonneen kyyneleen.

Tarjolla oli myös vapaamuotoista keskustelua, näyttely sekä seuran pienimuotoiset myyjäiset. Saimme iloksemme uusia jäseniä. Edelleen seuran t-paitojen sekä jäsenlehtien myynti toi pienen seuran kassaan kipeästi tarvitun lisän. Määrä saattaisi tuntua ulkopuolisesta vähäiseltä, mutta jokainen euro tukee tämänkin lehden painatus- ja postituskuluja. Me, seurassa toimivat, teemme kaiken ilmaiseksi. Minkäänlaisia palkkioita ei koskaan

Yleisöä oli paikalla pyöreät 30 henkeä, mikä kirjaston virkailijan mukaan oli poikkeuksellisen hyvä saavutus.

Ehkä kokoonnumme Helsingin kaupunginkirjasto 10:een taas parin vuoden kuluttua.