Aikuisenakaan ei ole liian myöhäistä

Vapaassa sivistystyössä hankittu kielitaito jää helposti näkymättömäksi. Ratkaisuksi tähän on kehitetty taitotasoihin pohjautuva osaamismerkki, joka valittiin Vuoden kieliteoksi 2020.

TEKSTI JA KUVAT PÄIVI HARJUSALMI

Olen kielten pääopettaja Linnalan opistossa, joka on yksityinen ja kaupungin ainoa kansalaisopisto Savonlinnassa. Jo 32 vuotta olen vastannut siellä kieltenopetuksen suunnittelusta ja kehittämisestä sekä opettanut englantia ja ruotsia.

Osaamismerkit: idea ja tavoitteet

Kollegoiden kanssa on ollut usein puhetta, kuinka harmillista on, ettei kansalaisopistossa hankittua kielitaitoa saa millään tavalla näkyviin. Harva uskaltautuu kokeilemaan Yleisiä kielitutkintoja (YKI), vaikka meilläkin niitä järjestetään, sillä viralliseen kokeeseen osallistumista pidetään stressaavana ja kalliinakin. Jotkut opiskelijoistamme ovat heränneet vasta kouluaikojen jälkeen kielitaidon tärkeyteen. He ottavat opinnot nyt tosissaan ja kehittyvät hienosti tai opiskelevat nyt kieltä, jota koulussa ei ollut tarjolla. Erityisesti yksilöopiskelijoissa on tavoitteellisesti opiskelevia, jotka tarvitsevat kieltä työssään tai aikovat hakeutua ulkomaille. Kurssitodistukset ovat kuitenkin osallistumistodistuksia, joissa kielitaidon kehittyminen ja taso eivät näy.

Sopivasti tähän tarpeeseen tulivat Kansalaisopistojen liiton Open Badge -osaamismerkkiin ja osaamisperusteisuuteen perehdyttävät koulutukset. Lahden Wellamo-opistossa oli ensimmäisenä kansalaisopistona otettu käyttöön Taitaja-osaamismerkit sukututkimuksessa ja kädentaidoissa, ja näitä Merja Kittelä Wellamosta kävi eräässä Kansalaisopistojen liiton tilaisuudessa esittelemässä sekä kertomassa opistossa laadituista merkkikriteereistä. Muistan elävästi, miten tajunnassani jysähti: kielissähän kriteerit ovat jo valmiina opettajille ennestään tutun kielitaidon eurooppalaisen viitekehyksen muodossa! Tällainen EVK-kriteeriviitteisyys sopisi mainiosti vapaaseen sivistystyöhön, sillä se ei ole sidoksissa kurssisisältöihin tai muiden opiskelijoiden taitoihin. Itse kriteeristö on jo lähtökohtaisesti osaamisperusteinen.

Hanke käyntiin

Seuraavaksi alkoi kumppaneiden etsintä ja kiivas sähköpostiliikenne. Viestittelin kaikkiin Kansalaisopistojen liiton koulutuksessa mukana olleisiin opistoihin kysellen, olisiko kiinnostusta kielten osaamismerkin kehittämiseen. Rahoitusta haettaisiin Opetushallituksen vapaan sivistystyön laatu- ja kehittämisavustuksista. Kieltenopettajataustainen koulutuspäällikkö Johanna Jokinen Valkeakoski-opistosta kiinnostui ja innosti mukaan Sastamalan Opiston kielten suunnittelijaopettajan Tuija Hyvösen, jonka työtä Mari Penkkimäki sitten jatkoi. Hankkeen nimeksi valikoitui Kielten taitotasot osaamismerkeiksi, ja hankerahoitusta saimme vuosille 2018–2019.

INFO

VUODEN KIELITEKO 2020

SUKOL on myöntänyt Vuoden kieliteko -palkinnon Päivi Harjusalmen aloittamalle projektille Kielten taitotasot osaamismerkeiksi. Osaamismerkit perustuvat eurooppalaiseen kielitaidon viitekehykseen, ja ne mahdollistavat joko opistossa tai muualla hankitun kielitaidon tunnustamisen. Osaamismerkkejä voi saada myös viittomakielestä. Projekti kannustaa muita opistoja lähtemään mukaan, ja siitä saatua kokemusta ja materiaalia voidaan jakaa laajasti kaikille vapaan sivistystyön oppilaitoksille. Vuoden kieliteko -tunnustukseen kuuluu rahapalkinto, jonka lahoittaa Otavan Kirjasäätiö. Lisätietoa: opistostaosaamista.wordpress.com.

Yhteistyötä eri oppilaitosten kanssa

Etäisyyksien ja opistotyökiireiden vuoksi työskentelimme pääasiassa verkossa. Kokemus yhteistyöstä oli erittäin hieno, sillä osaamisemme ja tapamme työskennellä täydensivät toisiaan mainiosti. Olen itse impulsiivinen ideoija ja nyt-ruvetaan-vaan-tekemään-tyyppi, joten hankkeesta olisi tuskin tullut mitään ilman projektin muiden ”mäyrien” syvällistä ammattitaitoa ja perehtyneisyyttä (Open Badge = osaamismerkki, merkin käyttäjä on tietysti badger, mäyrä). Kunnia Vuoden kieliteosta kuuluu siis vähintään yhtä paljon heille! Eihän moottorikaan kulje yksin ilman auton pyöriä ja koria.

Työryhmä päätyi portfolioarviointiin

Eniten meitä mietitytti arviointi: kuinka se tulisi tehdä, sillä perinteinen koe oli poissuljettu. Päädyimme tuntityöskentelyn seuraamisen lisäksi portfolioarviointiin, joka tapahtuisi käytännössä kokoamalla kurssin mittaan opiskelijan tekemiä töitä portfolioksi siten, että kaikki kielitaidon osa-alueet katettaisiin. Suullista kielitaitoa päädyimme tallentamaan opiskelijoiden kotona tekemien WhatsApp-videoiden avulla. Olin aluksi itse hiukan epäileväinen kysyessäni kuinka moni eräässä, lähinnä eläkeläisistä koostuvassa pilottiryhmässäni käyttää sovellusta. Kaikki kädet nousivat! Hienoja videoista tulikin.

Päämääränämme oli kehittää kansalaisopistojen kieltenopetukseen valtakunnallinen, kevyt osaamisen tunnustamisen tapa, joka kannustaa opiskelijoita etenemään kohti henkilökohtaisia tavoitteitaan. Saamamme opiskelijapalautteen mukaan portfolioarviointi todellakin koetaan kannustavaksi. Opettajia varten kokosimme verkkosivuston, jossa on keskeinen tieto Kielenosaaja-merkistä, muun muassa tarkat arviointikriteerit kaikille kielitaidon osa-alueille sekä ideoita portfoliotehtäviin, jotta merkkiarviointi olisi myös opettajalle vaivatonta (https://opistostaosaamista.wordpress.com/). Olemme olleet yhteydessä muihin opistoihin, käyneet jakamassa, vastanneet tiedusteluihin ja kouluttaneet kiinnostuneita Kansalaisopistojen liiton valtakunnallisissa verkkoseminaareissa. Tällä hetkellä Kielenosaaja-merkkejä ollaan ottamassa käyttöön Pieksämäen seutuopistossa, Kuopion kansalaisopistossa ja Etelä-Karjalan kansalaisopistossa Lappeenrannassa. Uskon, että vertaiskokemusten lisääntyessä ”merkillisten” opistojen määrä kasvaa. Olemme jo aloittaneet yhteistyön toisen asteen kanssa, esimerkiksi Savonlinnassa tänä syksynä italian kursseilta osaamismerkin suorittaneet lukiolaiset saavat siitä kurssisuorituksen. Yhteistyötä am-

Valmista Kielenosaaja-merkkiä tarjotaan käyttöön muillekin opistoille.

mattioppilaitoksen kanssa käynnistellään myös.

Päämääränämme oli kehittää kansalaisopistojen kieltenopetukseen valtakunnallinen, kevyt osaamisen tunnustamisen tapa, joka kannustaa opiskelijoita etenemään kohti henkilökohtaisia tavoitteitaan.

Kiinnostuneille sanoisin seuraavaa: Tutustukaa sivustoomme ja ottakaa hankeopistoihin rohkeasti yhteyttä! Meillä on pian kahden vuoden kokemus arvioinnista ja merkkien myöntämisestä, joten uskallan väittää, että aika monta käytännön ongelmaa on tähän mennessä kohdattu ja ratkottu. Teemme työtämme täällä ruohonjuurella, olemme tavallisia opettajia, joten Kielenosaaja-merkin käyttöönotto ei ole rakettitiedettä. Mikäli opisto päättää ottaa Open Badget käyttöön, jaamme mielellämme valmiita merkkejä kriteereineen muillekin opistoille. Näin visuaalinen yhtenäisyys säilyy, merkin tunnettuus lisääntyy, eikä jokaisen opiston tarvitse askarrella merkkien teknisen puolen kanssa. Lisenssin voi opisto hankkia helposti ja edullisesti Kansalaisopistojen liiton kautta. Open Badge -alusta soveltuu muidenkin ainealueiden osaamismerkkien kehittämiseen ja käyttöön.

Vapaa sivistystyö kielivarannon vaalijana

Merkkien myötä tutuksi tullut arviointi ja osaamisperusteisuus tulevat olemaan keskeisiä, mikäli kansallinen koulutuksen KOSKI-tietovaranto avataan vapaan sivistystyön koulutuksille lakimuutoksen myötä. Näinä kielivarannon kapenemisen aikoina kansalaisopistoilla, Suomen suurimmalla kielikouluttajalla, olisi paljon annettavaa. KOSKI-tietovarannon uskon helpottavan opistojen kielikurssien hyväksiluke-

mista muissa yhteyksissä. Sopii toivoa, että tämä vahvistaa ajan myötä vapaan sivistystyön asemaa ja rahoitusta.

Näkisin, että merkkien suorittamisella on paikkansa esimerkiksi maahanmuuttajien kielikoulutuksessa. Monet tähtäävät keskitason YKIin, jolla voi osoittaa kansalaisuuteen vaadittavan kielitaidon, ja matkan varrella saadut merkit voisivat auttaa omien taitojen hahmottamisessa ja tavoitteen saavuttamisessa.

Ehkä eniten opettajia ja opistoja on askarruttanut se, vaarantuuko tässä vapaan sivistystyön perusolemus, vapaus. Tuleeko arviointi ahdistamaan kokeita ja testaamista kammoavia opiskelijoita? Tuleeko opettajalle paljon ylimääräistä työtä? Kokemuksemme mukaan näin ei ole, sillä osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen merkkien avulla on mahdollisuus mutta ei pakko, eikä se vaikuta normaaliin työskentelyyn kursseilla. Samassa ryhmässä voivat opiskella niin harrastajat kuin tavoitteellisemmin etenevät. Osa opettajista on käyttänyt arviointiin normaalia kurssimateriaalia, osa on teettänyt hakijoilla ylimääräisiä tehtäviä. Opettajat ovat itse saaneet valita, miltä kursseilta merkkiä voi hakea tai ovatko merkeistä ylipäätänsä kiinnostuneita. Pilottivaiheen jälkeen hakijamäärät ovat myös tasaantuneet, emmekä ole pitäneet arviointia rasittavana.

Oman kokemukseni mukaan arviointi sivustollamme esiteltyjen yksityiskohtaisten, osaamisperusteisten kriteerien pohjalta on yllättävänkin helppoa, kunhan näyttöä on riittävästi.

Merkkihenkilöiksi arvioinnin kautta

Toki on pidettävä huolta siitä, etteivät osaamismerkit kärsi in�laatiota ja niistä tule osallistumismerkkejä. Opiskelijoille on kerrottava, että B1-tasoiselta kurssilta ei välttämättä saa samantasoista osaamismerkkiä, jonkin tasoisen kylläkin. Arvioinnit tulee tehdä huolellisesti kuvaamaan hakijan todellista osaamista. Merkin myöntänyt oppilaitos ja haluttaessa opettajakin ovat jäljitettävissä, ja kaikki me haluamme varmaankin seistä antamamme arvion takana.

Meille opisto-opettajille arviointi ei ole ollut kovin tuttua, mutta haluaisin siihen kuitenkin rohkaista, sillä kokenut ja opettamansa kielen hallitseva kyllä selviää. Oman kokemukseni mukaan arviointi sivustollamme esiteltyjen yksityiskohtaisten, osaamisperusteisten kriteerien pohjalta on yllättävänkin helppoa, kunhan näyttöä on riittävästi.

Päivi Harjusalmi kannustaa opistoja ja opettajia osaamismerkkien käyttöön.

On silti myönnettävä, että henkäisimme melko syvään erään pilottikurssin opiskelijan ilmoittaessa ”mitalikahveilla” osaamismerkkikakkua lusikoidessaan suorittaneensa myös Yleisen kielitutkinnon. Henkäys muuttui tyytyväisyyden hyrinäksi, kun kävi ilmi, että YKI-arvio oli täsmälleen sama kuin hänelle myönnetyssä osaamismerkissä! Ensikertalaista arvioijaa lohduttanee kuitenkin, etteivät osaamismerkit ole YKIin tai yo-tutkintoon verrattavissa oleva high stakes -järjestelmä.

Haluaisin kannustaa kollegoja kansalaisopistoissa ryhtymään ”merkkihenkilöiden” tekijöiksi. Yhdestä kurssista voi aloittaa. Meille pioneeriopettajille Kielenosaaja-merkkien myöntäminen on ollut ja on hyvin antoisaa: saamme kartuttaa taitojamme arvioinnin saralla ja tukea opiskelijoidemme edistymistä. Joku opiskelija on saanut merkin avulla käsityksen englannin taitotasostaan ensimmäisen kerran vasta eläkeiässä, nuori hakee Viroon opiskelemaan ja osoittaa hallitsevansa alkeiskielitaidon, kolmas tekee merkkisuorituksen työtä varten viittomakielessä, jonka osaamisesta on vaikea saada arviota vielä mistään. Näen vapaan sivistystyön olevan tässäkin muun kielikoulutuksen täydentäjä: aikuisenakaan ei ole liian myöhäistä!