Keskustelua kieltenopetuksesta

SUKOLin ja OAJ:n etätapaamisessa aiheena oli kieltenopetuksen tilanne. Yhdessä todettiin, että tekeillä olevassa koulutuspoliittisessa selonteossa on syytä nostaa esiin kieltenopetusta.

TEKSTI ANNA HALME

SUKOL tapaa säännöllisesti yhteistyötahojensa edustajia. Tärkeä yhteistyökumppani on Opetusalan Ammattijärjestö OAJ, jonka kanssa keskustellaan kieltenopettajien edunvalvonnasta. Marraskuun alussa järjestettiin etätapaaminen, jossa SUKOLin puheenjohtaja Outi Vilkuna kertoi OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkaiselle ja eritysasiantuntija Pauliina Viitamiehelle, mikä kieltenopetuksen järjestelyissä ja kieltenopettajien työsuhteissa puhuttaa juuri nyt. SUKOLin edustajina tapaamisessa olivat myös toiminnanjohtaja Sari Saarinen ja tiedotussihteeri Anna Halme.

Varhentamisen sudenkuopat

A1-kielen varhentamisen piti monipuolistaa suomalaista kieltenopetusta, mutta toisin kävi. Varhennettu kieli on yleensä englanti, ja joissakin kunnissa sitä opettavat luokanopettajat, joilla ei ole erikoistumisopintoja. Outi Vilkuna toi esiin, että opetusta siirretään luokanopettajille säästötoimenpiteenä. Hän esitti OAJ:n edustajille SUKOLin pyynnön: voisiko OAJ tehdä kyselyn luokan- ja aineenopettajille A1-, A2- ja B1-kielten opetuksesta? Tarvittaisiin tilanneselvitystä, jotta olisi mahdollista luoda kokonaiskuvaa siitä, miten missäkin kunnassa toimitaan.

Olli Luukkainen ja Pauliina Viitamies lupasivat tutkia kyselyn järjestämistä. Viitamies mainitsi, että OAJ:ssa voitaisiin vielä miettiä, olisiko kysely parempi kohdistaa opettajille vai koulutuksen järjestäjille. Vilkuna tähdensi, että tärkeää olisi myös saada tietoa siitä, millaisia ovat opettajan edellytykset opettaa kieltä: Onko luokanopettajalla esimerkiksi erikoistumisopintoja kielessä? Millaisia kokemuksia on B1-ruotsin opetuksesta; onko aloittamisen siirto alakouluun ollut toimiva? Entä millaisia täydennyskoulutustarpeita alakoulussa toimivilla luokan- ja aineenopettajilla on?

SUKOLiin tulleiden yhteydenottojen mukaan luokanopettajia on jopa ”pakotettu” opettamaan kieliä ilman kielipedagogista osaamista tai edes riittävää omaa kielitaitoa. Vilkuna muistutti, että opettajan oma kokemus kelpoisuudestaan ja asenne opetettavaa ainetta kohtaan heijastuu väistämättä opetukseen.

SUKOL teki oikeusasiamiehelle kantelun luokanopettajakoulutuksen monialaisista opinnoista, koska osassa yliopistoista opintoihin ei sisälly kieliä. Oikeusasiamiehen päätöksessä todettiin, että yliopistot ovat autonomisia ja niiden järjestämien koulutusten sisältöihin ei voi puuttua.

Luukkainen totesi, että kyselyn kautta on vaikea saada selvää siitä, miten vastentahtoisesti tai millaisella osaamispohjalla opettajia on määrätty ottamaan mitäkin tunteja. Koulutuksen järjestäjällä on päätösvalta. Hänen mukaansa ongelma ei koske pelkkää kieltenopetusta vaan myös esimerkiksi taito- ja taideaineita, pienemmillä koulutuksen järjestäjillä jopa luonnontieteitä. Tullaan ikuisuuskysymykseen siitä, minkä kokoisia kouluyksiköiden pitäisi olla.

Koulutuspolulta opettajarekisteriin

Opettajien täydennyskoulutuspolku on nykyisin avoinna vain yhteen suuntaan: luokanopettajasta aineenopettajaksi. SUKOLin kanta on, että myös aineenopettajien pitäisi voida kouluttautua luokanopettajiksi. Luukkaisen mukaan OAJ:ssa ollaan samaa mieltä. Hän kertoi, että tässä asiassa OAJ:sta on pitkään painostettu ministeriötä ja yliopistojen johtoa mutta tilanne ei ole muuttunut. Yliopistoissa koulutusta pidetään kalliina järjestää, eikä siihen muutenkaan tunnu olevan kiinnostusta. ”Asia on edelleen agendalla”, Luukkainen sanoi. ”Laskennallisesti 700 koululuokkaa poistuu Suomesta kymmenen vuoden aikana väestöennusteen mukaan”, Luukkainen mainitsi. Tämä on melkoinen määrä opetustunteja ja virkoja. Luukkaisen mukaan ongelmia koituu nimenomaan aineenopettajien tuntien kertymiseen. Toisaalta etäisyydet pitää Suomen kokoisessa maassa aina ottaa huomioon.

Vilkuna muistutti, että oppilaitosverkoston karsiminen vaikuttaa niihin opettajiin, joilla on tunteja sekä perusopetuksessa että lukiossa. Pahimmillaan tuntien väheneminen johtaa siihen, että joudutaan opettamaan aineita, joihin ei ole pätevyyttä, mikä murentaa opettajan ammattiylpeyttä. Liian suuret yksiköt eivät myöskään tuota hyvinvointia oppilaille eivätkä työntekijöille.

Koska kieltenopetus on yksi niistä alueista, joihin suuret yhteiskunnalliset muutokset erityisesti heijastuvat, Luuk-

kainen totesi, että sitä olisi syytä nostaa esiin opetusministeriössä tekeillä olevassa koulutuspoliittisessa selonteossa. Maan hallitus antaa alkuvuodesta 2021 eduskunnalle koulutuspoliittisen selonteon, jossa luodaan tilannekuva koulutuksen nykytilasta ja määritellään tavoitteet (https://minedu.�i/ koulutusselonteko).

Vilkuna mainitsi, että Elinkeinoelämän keskusliitto on tekemässä omaa kielitaitotarvekartoitustaan. Ylipäätään mielenkiintoinen kysymys on, koulutetaanko meillä opettajia tulevaisuuden tarpeita vastaavasti. Luukkainen muistutti, että koulutusvalintoihin on vaikea puuttua muuten kuin opinto-ohjauksen keinoin. Kuntien vaatimat aineyhdistelmät voivat olla lähes millaisia tahansa, ja tarve ja tarjonta eivät välttämättä kohtaa. Opiskeluaikana vaikkapa ranska ja italia saattavat tuntua kiinnostavalta yhdistelmältä, mutta virkoihin vaadittavia tunteja varten tarvitaan aineita, joita opetetaan enemmän. Toisaalta liian laaja ainepaketti käy raskaaksi niin opiskeluaikana kuin työssäkin. ”Ihmiset tekevät valintojaan mielenkiinnon pohjalta, mikä ei ole ollenkaan huono periaate”, Luukkainen toteaa. Työelämässä tämä ei kuitenkaan aina johda optimaalisiin ratkaisuihin.

Aineenopettajakoulutuksesta ja opettajien määrästä joudutaan Suomessa keskustelemaan mutu-pohjalta, koska koottua tietoa ei ole. Luukkainen kertoi, että Opetushallituksen, opetusministeriön ja Tilastokeskuksen opettajatarveselvityksessä vastausprosentti on laskenut noin 50–60 prosenttiin. Tänä vuonna valmistuneessa Opettajankoulutuksen vetovoima -loppuraportissa todetaan, että aineenopettajakoulutuksen tilastointia on kehitettävä, koska tällä hetkellä mitään yhtenäisesti koottua tilastotietoa ei ole saatavilla. Raportin mukaan yliopistojen tulisi selkeyttää ja yhdenmukaistaa aineenopettajakoulutuksen hakijoiden ja valmistuneiden tilastointitapoja ja tietojen julkistamista.

Luukkainen esitti, että OAJ:n ajama opettajarekisteri toisi vastauksia näihinkin kysymyksiin. OAJ:n näkemys on, että julkinen rekisteri lisäisi alan vetovoimaisuutta ja helpottaisi opettajatarpeen ennakointia.

Korona-ajan työsuhdeongelmat

SUKOLin puheenjohtaja kertoi liittoon tulleista viesteistä, joiden mukaan kieltenopettajilla on ollut korona-aikaan erityisiä haasteita kaikilla asteilla. Etä- ja hybridiopetukseen ei ole saatu perehdytystä tai edes välineitä. Kieltenopettajilta on saatettu vaatia etukäteen jaettavia valmiita materiaaleja ja tuntisuunnitelmia. Etäopetuksen ryhmät ovat osittain ”heitteillä”, esimerkiksi koululla ilman koulunkäynninohjaajaa. Hybridiopetuksessa on jätetty liikaa paikallisen sopimisen varaan, mikä on lisännyt epätasa-arvoa. Sivutoimisessa työsuhteessa olevien työtaakka on kohtuuton ja kohtelu epätasa-arvoista. Erityisesti lukion englannissa työkuormaa kasvattavat jättiläiskokoiset ryhmät. Herää kysymys, miten tässä tilanteessa voidaan saavuttaa opetussuunnitelman tavoitteita.

Luukkainen totesi, että tilanne on kiistämättä huono. Alueiden ja koulujen välillä on suuria eroja. Pandemia jatkuu, joten paikalliset ratkaisutkin jatkuvat tulevaisuuteen. Ilmiö koskettaa erityisesti aineenopetusta, jossa terveyskysymykset ja tartuntamahdollisuudet poikkeavat luokanopetuksesta. Luukkainen kertoi keskustelleensa juuri Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen viranomaisten kanssa. Toistaiseksi tartunnat ovat pääosin peräisin koulun ulkopuolelta, vapaa-ajalta ja ennen kaikkea perheenjäseniltä. Ei ole näyttöä, että sairaus olisi juuri levinnyt kouluissa, mutta karanteenit asetetaan silti. Hajauttaminen etä- ja lähiopetukseen kuormittaa opettajia. ”OAJ voi sanoa, että pitää olla yhdenvertainen kohtelu, mutta paikallistasolla asia on hoidettava”, Luukkainen sanoi. Hänen mukaansa on syytä selvittää, onko OAJ:n ohjeistus paikallistason luottamushenkilöille riittävää. Olisi myös pohdittava, mitä työmäärän suhteen voidaan tehdä. Viitamiehen kautta nämä terveiset menevät eteenpäin OAJ:n sopimuspuolelle. Vilkuna kiitti ja muistutti vielä, että poikkeusajan toimintamalleista ei voi tulla uusi normaali.

Nyt katsotaan kohti kuntavaaleja ja kannustetaan jäsenistöä aktiivisuuteen kunnissa.

Katseita tulevaisuuteen

Vilkuna puhui tarpeesta saada tilastotietoa todistusvalinnan toteutumisesta keväällä 2020. Hän toi esiin, että yliopistojen pisteitykset ohjaavat voimakkaasti yo-kokeisiin osallistumista. Kielistä ei saa pisteitä edes aloilla, joilla monipuoliselle kielitaidolle olisi todellista tarvetta. Laajemman kielitaidon arvostusta lisäisi, jos mahdollinen ylioppilastutkintoon sisällytettävä pakollinen viides aine olisi kieliaine.

Luukkaisen mukaan todistusvalinta kiinnostaa OAJ:ssa laajemminkin. Laissa on kirjaus todistusvalinnan vaikutusten seuraamisesta. Viitamies kertoi marraskuussa järjestettävästä etäseminaarista, jossa todistusvalinnan toteutumista ja vaikutuksia käsitellään. SUKOLin edustaja osallistuu seminaariin, ja siitä kirjoitetaan SUKOLin verkkosivuilla ja mahdollisesti myöhemmin Tempuksessa.

Luukkainen painotti, että OAJ kannattaa laajaa kielivalikoimaa: ”Jos jollain on ratkaisu sen edistämiseen, kertokaa ihmeessä, niin viemme asiaa eteenpäin.” Vilkuna totesi, että kieltenopetuksen ja kielitaidon arvostamisen asiaa on saatu esiin mediassa tänä syksynä. Nyt katsotaan kohti kuntavaaleja ja kannustetaan jäsenistöä aktiivisuuteen kunnissa. SUKOLin tavoitteena on, että yli 30 000 asukkaan kunnat velvoitettaisiin tarjoamaan muutakin A-kieltä kuin englantia. Toinen tavoite, velvoite A2-kielen tarjoamiseen, saattaa nykytodellisuudessa jäädä haaveeksi tai siirtyä koronan jälkeiseen aikaan.

Viitamieskin suositteli kuntavaaliasiassa aktivoitumista, sillä päätösvalta on kunnilla. OAJ voi ottaa koppia niistä SUKOLin toiveista, joihin se voi vaikuttaa. Erityisesti näitä ovat luottamushenkilöiden ohjeistus ja perusopetuksen kieltenopetuksen kysely. Näihin asioihin päätettiin yhdessä palata, ja etätapaaminen lopetettiin keskinäisiin kiitoksiin.