Utsjoen kylälehti Giisá 2023

UTSJOEN Kylälehti

OHCEJOGA Gilibláđđi

Tässä numerossa

• Sáme šaldi

Saamen silta

30 vuotta

• Tenonlaakson reitti

– Suomen pohjoisin

pyöräilyreitti hurmaa ja haastaa

• Revontulimaalari Harald

Moltke ja revontultentutkimusretkikunta

Utsjoella 1900–01

Päätoimittajalta

Tänä vuonna Saamen sillan rakentamisesta ja sillan vihkimisestä on kulunut 30 vuotta, on siis juhlavuosi. Utsjoen kirkonkylän siltojen historia ja Saamen sillan tarina onkin pääjuttumme tässä lehdessä. Saamen silta on ollut vuosien saatossa monenlaisten tapahtumien näyttämönä: mielenosoitusten ja paraatien. Suurin juhlista oli kuitenkin sillan vihkiäisjuhla 1993.

Ajatus: "Ihminen elää niin kauan kuin hänet muistetaan" nousee esiin monessa jutussa. Bostonin tunteneet muistavat aina hänen naurunsa. Pikku-Jussi muistetaan monista aikaansa edellä olleista ajatuksista, hänet mainitaan ensimmäisenä kun Saamen sillan historiaa tutkii. Irma ja Iiris tullaan muistamaan lempeästä auttamishalustaan. Kyläyhdistys halusi kunnioittaa Tuulan muistoa perustamalla hänen nimeään kantavan muistorahaston. Ketä ovat Boston, Pikku-Jussi, Irma, Iiris ja Tuula? Jotain heistä selviää, kun luet tämän kylälehden.

Jälleen kerran kunnan omat yrittäjät mahdollistivat Giisá-lehden tekemisen. Lämmin kiitos yrittäjille yhdessä ja jokaiselle erikseen. Kiitos kirjoittajille. Lehdessä on 45 ilmoittajaa ja 10 kirjoittajaa! Seitsemästoista Giisá-lehti on nyt kädessäsi, ole hyvä, leage buorre! Olkoon kesäsi hyvä!

Minna Saastamoinen, sihteeri, Utsjokisuun kyläyhdistys ry / Ohcejotnjálmmi gilisearvi rs

toimitus Minna Saastamoinen ilmoitusmyynti Antti Jaatinen kannen kuva ja ulkoasu Studio Borga julkaisija Utsjokisuun kyläyhdistys ry paino Grano Oy 2023

Utsjokisuun kyläyhdistyksen kuulumisia

Utsjokisuun kyläyhdistys myönsi Tuula Porsangerin muistorahastosta Vuoden 2023 utsjokelainen -kunniakirjan Iiris Laitilalle pyyteettömästä työstä Utsjoen kyläläisten hyvinvoinnin hyväksi.

Perustelut olivat seuraavat: "Olet ansiotyössäsi terveyskeskuksessa auttanut ja ohjannut kyläläisiä lempeästi aina hädän hetkellä. Kyläkuvan siisteyttä olet vaalinut vapaaajallasi kaikkien iloksi."

Utsjokisuun kyläyhdistys ry perusti Tuula Porsangerin muistorahaston edesmenneen puheenjohtajamme ja yhdistyksen perustajan Tuulan muistoksi. Omaiset halusivat lahjoittaa ystävän adressin tulot kyläyhdistykselle, kun Tuula nukkui pois kesällä 2022. Muistorahastosta myönnetään vuosittain kunniakirja ja stipendi yhteisöllisyyden, yhteisen hyvinvoinnin ja talkoohengen ylläpitäjälle. Kunniakirja annetaan 14.2. ystävänpäivänä. Iirikselle myönnetty kunniakirja oli muistorahaston ensimmäinen.

Sisällysluettelo

4 Uniikki tupa avattu Utsjoella METSÄHALLITUS

8 Kaldoaivi Ultra Trail – Maailman pohjoisin ultramatkojen tapahtuma SIMO KURKO

10 Voi kuinka kaipaan sinua –Wanha Teno ANSSI ELORANTA

14 Revontulimaalari Harald Moltke ja revontulten tutkimusretkikunta Utsjoella 1900-01 VUOKKO HIRVONEN

17 Tutustu Utsjoen kulttuuri- ja paikallishistoriaan Ulriikan kulttuuri- ja hiljentymispolulla VUOKKO HIRVONEN

18 Suomen pohjoisin pyöräreitti hurmaa ja haastaa TENO OUTDOOR -HANKE

22 Sáme šaldi – Saamen silta 30 vuotta VUOKKO HIRVONEN

26 Utsjoen Lumo – Ohcejohka šearrá

28 Kuka sinä olet? HEIDI KLAAVUNIEMI

30 Irma Annikki Kettunen ja laumansa MAIJA LÄNSMAN

32 Tarinat ja niiden kertojat KATJA TAPIOLA

OHCEJOHKA • UTSJOKI

UTSJOEN KUNTA KESÄLLÄ 2023

Utsjoen kunnan toimipisteiden aukiolo- ja palveluajoissa on joitain muutoksia kesäaikana.

Utsjoen kunnanvirasto

Kunnan puhelinvaihde puh. 040 188 6111 palvelee arkisin klo 9–11 ja 12–15. Kunnanvirasto on kiinni 10.–31.7.2023.

ELINKEINOTOIMISTO JA ASIOINTIPISTE

ovat kiinni ajalla 19.–30.6. ja 7.–27.7.2023.

MATKAILUNEUVONTA

Kylätalo Giisa, puh. 040 822 8889, 040 181 0263

Utsjoentie 9, 99980 Utsjoki. Avoinna 12.6.–28.7. arkisin klo 9–18, muulloin arkisin klo 9–17.

Kylätalo Sáivu puh. 040 728 6822. Ylätenontie 33 A, 99950 Karigasniemi. Avoinna kesäisin. 7.6.–31.7. ma–pe 9–17 Tutustu myös kunnan matkailusivuihin www.exploreutsjoki.fi

TEKNINEN TOIMISTO

palvelee kesäaikana arkisin klo 9–11, puh. 0400 158 561.

SIVISTYSTOIMISTO

palvelee arkisin 23.6.–31.7.2023 klo 9–15, puh. 040 186 5567.

Hyvää kesää kaikille! UTSJOEN KUNTA | OHCEJOGA GIELDA

Luossatie 1A, 99980 Utsjoki, www.utsjoki.fi

www.utsjoki.fi/pohjoisenvahvin

GIRJERÁDJU • KIRJASTO Pedar Jalvi

Kirjastosta on moneksi! Girjerájdu johttá!

Palautuslaatikot Karigasniemessä ja Nuorgamissa ovat kylien K-kauppojen sisätiloissa. Máhcahankássat leat Gáregasnjárgga ja Njuorggáma giliid K-gávppiid siste.

Kirjamyyjäiset – Girjebásár 1.6.–31.7.

Myynnissä tietoa, kaunoa, dekkareita, nuortenkirjoja ja lasten kuvakirjoja. Vuovdimassii diehtogirjjit, čáppagirjjálašvuohta, detektiivarománat, nuoraid girjjit ja mánáid govvagirjjit.

lapinkirjasto.finna.fi/Content/ekirjasto

Elokuvia, ääni- ja e-kirjoja, lehtiä ja musiikkia – kirjaston e-aineistot ovat vapaasti käytettävissä omilla kirjastotunnuksilla!

Ealligovat, jietnagirjjit, bláđit ja musihkka – girjeráju e-materiálaid beasat geavahit iežat girjerádjodovddaldagaiguin!

Kirjastosta voi lainata frisbeegolf-settejä ja kuntoiluvälineitä!

Girjerájus sáhttá luoikkahit frisbeegolf- ja valáštallanbiergasiid!

UTSJOEN UIMAHALLI | OHCEJOGA VUODJANHÁLLA

puh. 040 181 0262, Utsjoentie 48, Utsjoki.

Kesäaukioloajat | Geasi áigge rabas 5.6.–13.8.2023 ma–ke klo 15–19, torstaisin 12–16. Kiinni 10.–16.7.

LIPUT aikuiset 5 € | eläkeläiset,opiskelijat, työttömät 4 € | koululaiset 2,50 € | alle kouluikäiset 2 €. Maksuvälineenä käy: Käteinen, pankki-ja luottokortit ja Tyky-/Smartum liikuntasetelit, sekä e-passi.

klo 12

• Ohcejogas

Ailikkaan yksityistie

Tienkäyttölupa 5 €/vuosi

Ailikastunturi on suosittu näköalapaikka. Ailikastunturille johtava tie on yksityinen. Tienkäyttömaksu on katsottu tarpeelliseksi, koska tiellä on satoja vuosittaisia käyttäjiä. Tien kunnossapidosta vastaavat yksityiset tien osakkaat. Lunastamalla tienkäyttöluvan tuet tien kunnossapitoa. Kiitos tuestasi!

Luvan ostaminen ja maksaminen

• Osta tielupa Kylätalo Giisásta, Utsjoentie 9, Utsjoki

• Tai lue QR-koodi älypuhelimen mobiilipankkisovelluksella.

maksuehdotus.

• Tai maksa 5€ tilille FI28 5641 8740 0065 53.

Utsjoen Ailikkaan tiekunta. Viite 1009.

KUNTOSALI | ÁLŠASÁLE Utsjoki, Nuorgam, Karigasniemi. Kuntosalin avaimen saa liikuntasihteeriltä 0400 319 852. 1 kk avain 15 € | 6 kk avain 80 € | Vuosiavaimet aikuiset 120 € | perheavain 180 € | opisk./eläkel./työtön 90 € | Kertamaksu 4 € (mahd. vain Utsjoki)

Utsjoen kunta | Ohcejoga gielda

Tekninen toimisto, puh. 040 188 6111

JÄTEHUOLTO

Jäteastioiden tyhjennyspäivät parittoman viikon tiistai: Karigasniemi ja Utsjoen kirkonkylä, ja keskiviikko: Utsjoki ja Nuorgam.

Utsjoen kirkonkylän siirtokuormaus- ja hyötyjäteasema

Avoinna parittoman viikon tiistaisin klo 15–19. Poikkeuksellisesti 30.5.–2.8.2023 avoinna joka tiistai klo 15–19.

Utsjoen kirkonkylän jäteasema sijaitsee Sullamintie 151.

Rinki-ekopisteet: Kartongin, lasin ja pienmetallin keräys

Utsjoki, myös muovin keräys: Miessipolku 1.

Karigasniemi: K-market, Ylätenontie 24.

Nuorgam, myös paperin keräys: Tenontörmä 16.

TEKSTI: METSÄHALLITUS / HETA KYLMÄMAA. KUVAT: METSÄHALLITUS / KIRSI UKKONEN. KARTTA: METSÄHALLITUS / PASI NIVASALO.

Uniikki tupa avattu Utsjoella

Uusittu Kuivin autiotupa Kevon luonnonpuistossa on ensimmäinen Metsähallituksen Luontopalvelujen tupa luonnonsuojelualueella, jossa retkeilytupa ja poronhoitajien käytössä oleva huoltotupa ovat samassa rakennuksessa. Kuivin autiotuvan virallisia avajaisia vietettiin maaliskuussa.

Kuivin vanha autiotupa oli käyttökelvottomassa kunnossa, minkä takia alueelle haluttiin rakentaa uusi. Paliskunta osallistui tuvan rakennuskustannuksiin. Se osaltaan sinetöi tuvan rakentamisen ja auttoi rakennuksen toiminnallisuuksien suunnittelussa.

– Meistä on hienoa, että uusittu Kuivin tupa palvelee nyt kahta erilaista käyttäjäryhmää. Arvostan suuresti paliskunnan ennakkoluulotonta aloitetta yhteistyöstä, aluejohtaja Pirjo Seurujärvi Metsähallituksen Luontopalveluista sanoo.

Paistunturin paliskunta on Kuivin autiotuvassa nyt vuokralaisena. Tuvan toinen huone on lukittu, avaimet ovat poronhoitajilla.

– Meillä oli ollut jo pitkään suunnitelmissa, että tänne keskelle paliskuntaa tarvittaisiin poronhoidon tarpeisiin kämppä. Niinpä sitten hoksasimme esittää Metsähallitukselle yhteistyötä, kun kuulimme uuden autiotuvan suunnitelmista, poroisäntä Ari­Heikki Aikio kertoo.

Aikio oli mukana juhlimassa tuvan pienimuotoisia avajaisia tiistaina 21.3. paikan päällä Kuivilla yhdessä muiden Paistunturin paliskunnan poronhoitajien ja Metsähallituksen henkilökunnan kanssa. Juhlavieraina luonnonpuistoon ja sen palveluihin tutustuivat myös Utsjoen kunnanjohtaja Taina Pieski ja elinvoimajohtaja Tanja Lepistö

Uusi retkeilytupa on valoisa ja toimiva.

– Tupa on kaunis, valoisa ja toimiva, avajaisvieraat totesivat yksimielisesti.

Avajaistilaisuudessa Metsähallitus ja Paistunturin paliskunta allekirjoittivat yhteistyösopimuksen.

RETKEILIJÄ

ETSII KEVOLTA MAISEMIA, HILJAISUUTTA JA PUHTAUTTA  Kevon luonnonpuistossa retkeilijä voi kokea Lapin luonnon jylhimmillään. Luonnonpuistossa sijaitsee yli 40 km pitkä ja paikoin lähes 80 metriä syvä kanjonimainen rotkolaakso, jonka pohjalla virtaa Kevojoki.

Retkeilijälle tarjolla on kaksi merkittyä ja melko vaativaa retkeilyreittiä. Kuivin autiotupa sijoittuu retkeilyreitistön varrelle. Luonnonpuistot ovat kansallispuistoja tiukemmin suojeltuja luonnonsuojelualueita. Käytännössä tämä tarkoittaa, että liikkuminen Kevolla on kesäkaudella sallittu vain merkittyjä reittejä pitkin, jotta Kevon kanjoni ja sitä ympäröivä herkkä tunturiluonto säilyisi. Talvella voi liikkua vapaammin.

– Kävijätutkimuksen perusteella paikalla käyneet retkeilijät ovat olleet tyytyväisiä luonnonpuistossa tarjolla oleviin palveluihin ja ympäröivä luonto on täyttänyt kävijöiden odotukset. Tärkeimpiä syitä saapua Kevon luonnonpuistoon ovat maisemat, luonnon kokeminen, poissaolo melusta ja saasteista, rentoutuminen sekä henkinen hyvinvointi, Seurujärvi kertoo.

Paistunturin paliskunnan poroisäntä Ari-Heikki Aikio ja Metsähallituksen aluejohtaja Pirjo Seurujärvi allekirjoittivat yhteistyösopimuksen. Luonnonpuistoon ja sen palveluihin tutustui myös Utsjoen kunnanjohtaja Taina Pieski, joka kirjoitti nimensä ensimmäisenä tuvan uuteen vieraskirjaan.

Käyntejä Kevon luonnonpuistossa oli viime vuonna reilu 4 600 käyntiä. Koronavuonna 2021 käyntejä oli historiallisen paljon, lähes 8 200 käyntiä. Keskimääräinen vierailun kesto luonnonpuistossa on neljä vuorokautta.

Kuivin uusi autiotupa on samassa pihapiirissä vanhan tuvan kanssa.

JÄTEASTIAT POISTETAAN KEVÄÄN AIKANA KEVOLTA, LUONNONPUISTOSTA ROSKATON RETKIKOHDE

Kevättalven aikana Kevon luonnonpuistosta tulee roskaton retkikohde. Metsähallituksen Luontopalvelut poistaa jätepisteet taukopaikoilta talvihuoltojen yhteydessä.

– Sen minkä jaksat kantaa luontoon, jaksat kantaa myös pois. Tämä laajasti muualla Lapin retkeilykohteissa jo käytössä oleva periaate on nyt ohjenuorana myös Kevolla. Jätteiden kuljetuksesta on tullut meille turhia kustannuksia, ja roskikset itsessään jo kannustavat ihmisiä jättämään jätteitä luonnonpuistoon retken aikana, Pirjo Seurujärvi kertoo.

Jätepisteet löytyvät Kevon reittien lähtöpisteistä Sulaojalta ja Kenesjärveltä.

KUIVIN REITIN VARRELLA ON NYT JOKA

KOHTEELLA UUDET KÄYMÄLÄT

Uudet käymälät ovat kompostikäymälöitä ja niissä on myös suotonesteen keräys eli ns. pisutankit. Muutamaan kohteeseen on uusittu myös liiteri. Kaikki rakennukset pyritään maalaamaan kesäkaudella tummiksi.

Uudet käymälät ovat seuraavissa kohteissa

• Ruktajávri

• Suohpášája

• Fiellu

• Guivi

• Áhkogámme

• Njávgoaivi

●

Kuivin reitin taukopaikat.

Fiellun uusi käymälä. Kuva: Metsähallitus / Esa Vuomajoki.

Utsjoki–Sodankylä kesälukio TUTKIMUSRETKIÄ KOSMOKSEEN 24.7.–4.8.2023

Tiede ja taide yhdistyvät arktisen alueen kesälukiossa Utsjoella ja Sodankylässä. Tervetuloa tutkimaan ympäristön ja maailmankaikkeuden olemusta ja syntyä yhdessä tieteen ja taiteen ammattilaisten kanssa!

Ohcejohka–Soađegilli geasselogahat

DUKTANTUVRRAT KOSMOSII

Dieđa ja dáidda ovttastuvvet poláraguovllu geasselogahagas Ohcejogas ja Soađegilis. Bures boahtin dutkantuvrii kosmosii diehtaga ja dáidaga vugiiguin ja oahppat máilmmiávvosis njunušáššedovdiid jođihemiin!

Ilmoittautuminen ja ohjelma kesalukio.fi/project/kosmos/

Järjestäjät Sodankylän geofysiikan observatorio (Oulun yliopisto), Ohcejoga Utsjoen Ursa ry ja Lapin yliopiston taiteiden tiedekunta Kesälukio sopii niin nuorille, aikuisille kuin varttuneemmallekin väelle!

kesalukio.fi

APUA LAKIASIOISSA

Vuokko tieva-niittyvuopio

Suunnitteletko testamentin laatimista, edunvalvontavaltuutuksen tekemistä tai kiinteistön kauppaa?

Tarvitsetko apua perhe­ ja perintöasioissa tai muissa oikeudellisissa kysymyksissä?

Hoidan oikeudellisia toimeksiantoja, kaupanvahvistuksia ja siviilivihkimisiä Utsjoella ja Inarissa.

Vuokko Tieva-Niittyvuopio, varatuomari, 0400 933 754, vuokko.tieva­niittyvuopio@outlook.com

LAKI- JA KIINTEISTÖASIAINTOIMISTO

Sami Tervahauta, varatuomari

ivalo Ivalontie 12, 99800 Ivalo

utsjoki Sähköosuuskunnan talo, Utsjoentie 38, 99980 Utsjoki

Kaikki oikeudelliset toimeksiannot mm.

• rikos- ja riita-asiain oikeudenkäynnit

• perunkirjoitukset ja perinnönjaot

• kauppakirjat ja kaupanvahvistukset

Utsjoella keskiviikkoisin, ajanvarus etukäteen. Puh. 0400 474 039, toimisto@samitervahauta.fi

Utsjoen kirkonkylän OSAKASKUNNAN TIEDOTE 2023

Osakaskunnan lupamyynti ei muutu edellisvuosista, mutta on huomioitava seuraavat seikat:

• Tenojoen vesistössä lohenkalastus on kielletty vuonna 2023, koskien myös Utsjokea sivujokineen, Vetsijokea ja Kuoppilasjokea.

• Muun kalan pyynnissä vieheissä saa olla korkeintaan yksi kolmihaarakoukku tai korkeintaan kolme yksihaaraista koukkua. Väkäset koukuissa ovat sallittuja.

• Pyydykseen tarttuneen kalan nostamisessa rannalle saa apuvälineenä käyttää vain haavia.

• Uusien säädöksien mukaan kalastajilla on saalisilmoitus velvollisuus. Ohjeet saalisilmoituksesta saa luvanmyynnistä ja LUKE:sta.

• Tilakaupan yhteydessä ei saa luovuttaa vapa/viehelupia suoraan ostajalle ilman hoitokunnan lupaa. Tilakaupoista ja omistajamuutoksista on ilmoitettava osakaskunnalle mahdollisimman pian. Lupia ostaessaan henkilön on tarvittaessa todistettava omistusoikeutensa tilaan. Luvan ostajan tulee tietää tilansa nimi ja rekisterinumero.

KALASTUSOIKEUDEN LUOVUTUS

Osakas saa ilman muiden osakkaiden suostumusta antaa toiselle luvan vastikkeetta tai vastiketta vastaan käyttää hänelle yhteisellä vesialueella kuuluvaa kalastusoikeuttaan. Luovutusilmoitus on ennen kalastukseen ryhtymistä jätettävä sitä varten varattuun postilaatikkoon kylätalo Giisan ulkoseinällä tai siitä on ilmoitettava kirjallisesti hoitokunnan puheenjohtajalle tai varapuheenjohtajalle. Yli 10 luvan luovutuksista peritään 2 euron kirjaamismaksu luovutukselta. Luovutuksia voivat tehdä vain osakkaat osakasluvuillaan. Luovutusilmoituslomakkeen saa lupamyyntipisteestä ja osakaskunnan nettisivuilta: www.tenonkalatalousalue.fi/kirkonkylan-osakaskunta/ Myös yhteystiedot löytyvät samasta osoitteesta.

PYYDYSTEN MERKITSEMINEN

Pyydykset merkitään vanhan käytännön mukaisesti tupuleilla ja siihen tulee merkitä kalastajan nimi ja yhteystiedot, sekä tilan nimi ja rekisterinumero siten kuin Tenon sivuvesiasetus tai muu määräys määräävät. Kalastuskieltoalue Čársejohkan/Tsarssijoen alaputouksen niskalta 60 metriä alaspäin. Muun kalan verkkopyynti (29-40 mm verkot) on sallittu niillä rajoituksilla kuin Tenon sivuvesiasetuksessa on määrätty, esim maksimissaan 0.20 mm lanka ja verkon korkeus ei saa olla suurempi kuin veden syvyys pyyntipaikalla.

Pulmankijärvessä, Utsjoen järvilaajentumissa sekä Vetsijoen Riekkojärvissä seisovat verkot saavat olla korkeampia kuin 3 metriä ja reeskanpyynnissä saa käyttää verkkoja, joiden solmuväli on vähintään 17 millimetriä. Syyskuun 1. päivästä huhtikuun 30. päivään saa edellä mainituilla alueilla verkkoja käyttää pintaverkkoina. Verkkojen solmuvälin on tällöin oltava vähintään 18 millimetriä ja se saa olla enintään 50 millimetriä.

Lisätietoja muuttuneista verkkopyynti säännöksistä löytyy mm. Tenon kalatalousalueen sivuilta: www.tenonkalatalousalue.fi sekä vuoden 2023 sivuvesiasetuksesta. Muitakin rajoituksia voi olla esim. kalastuslaki, www.finlex. fi/fi/laki/alkup/2019/20190427

VALVONTA

Osakaskunnan vesialueella valvontaa suorittavat Tenon Kalatalousalueen valtuuttamat vapaaehtoiset valvojat. Valvontaan liittyvissä asioissa yhteys hoitokunnan pj Mika Aikio 0400 558391 tai vara pj. Hans Pieski 040 7265842

DESINFIOINTI

Kalastajien on desinfioitava kalastusvälineensä, mikäli niitä on käytetty muualla kuin Tenon vesistöalueella. Desinfioinnin voi suorittaa Utsjoella kaikissa Tenon lupien myyntipisteissä.

MINKKI

Minkistä maksetaan tapporaha 30€. Saalisminkit tulee toimittaa Jarmo Helanderille p. 0400 894 319.

YLEISET OHJEET

Yleisistä ohjeista kalastuksenhoitomaksusta ja viehekalastusmaksusta sekä tietoa kalastusluvista Lapin kalavesille löydät osoitteesta www.lapinkalatalouskeskus.net/kalastusluvat/ Lääninkohtainen viehekalastuslupa antaa oikeuden kalastaa vain erittäin suppeilla alueilla Utsjoen kunnassa koska Lapin ELY-keskus on päätöksellään kieltänyt läänin vieheluvalla kalastamisen suurimmassa osassa Utsjoen kunnan vesissä. Lisäksi kalastuslaki rajoittaa lääninkohtaisen viehekalastusluvan käyttöä virtaavissa vesissä. Lisätietoja näistä rajoituksista saa Lapin ELY-keskuksen ja Maa- ja metsätalousministeriön sivuilta.

SARJAT JA MATKAT 2023

• TRAILRUN 18 km, 57 km, 85 km ja TUPLA 142 km

• MTB 57 km, 85 km, 130 km ja TUPLA 215 km

• ROAD 260 km

ILMOITTAUTUMINEN 10.7. mennessä

Kaldoaivi ultra trail

maailman pohjoisin ultramatkojen tapahtuma

Ensi kesänä järjestetään kautta aikain viides Kaldoaivi Ultra Trail. Tapahtuma on liikuttanut tähän astisen historiansa aikana noin tuhatta sporttaajaa. Hyvin moni osallistujista on ollut Kaldoaivissa ja Utsjoella ensimmäistä kertaa. Tapahtumassa on ollut osallistujia ympäri Suomen, mutta myös useasta muusta maasta. Vuoden 2022 tapahtumassa oli osallistujia suomalaisten lisäksi Norjasta, Kreikasta, Belgiasta ja Espanjasta. Tapahtumaa on tarkoitus tehdä tunnetuksi mm. Viroon ja Ruotsiin.

Tavoitteenamme on olla Pohjoisimman Lapin urheilu- ja liikuntatapahtumien keihäänkärki. Maastoreitit tarjoavat poikkeuksellisia elämyksiä niin erämaan suurimpien avotunturien kuin vesistöjen ylitysten muodossa, sekä soiden ja satumaisten vaivaiskoivujen seassa.

Vuoden 2023 Kaldoaivi Ultra Trail - järjestetään 28-29.7.2023. Tapahtuma on kaksipäiväinen - lajeina maastopyöräily, polkujuoksu sekä maantiepyöräily. Kehitämme tapahtumaa ja ensi kesän tavoitteemme on 350 osallistujaa.

Vuoden 2023 tapahtumaan tulee yksi uusi maastopyöräsarja, kun MTB 57km täydentää lauantain kattausta. Uusi 57km sarja sopii hyvin hieman matalamman kynnyksen osallistumiseen,

mutta myös kovaan XC-marathon kilvanajoon. Polkujuoksun matkat täydentyvät 18km "tunturimaistiaisella", sekä 85km tuplamaratonilla erämaassa. Nyt on juoksumatkoja tarjolla myös vaativampaankin makuun!

Tapahtuman tärkeimmät arvot ovat ainutlaatuisen luonnon kunnioittaminen, luontoelämyksen tarjoaminen, sekä hyvin toimiva ja turvallinen tapahtuma.

Tapahtuman juuret johtaa kesään 2017, kun olin opintovapaalla päivätyöstäni ja opiskelin liikuntavalmennusta sekä erä- ja seikkailuoppaan ammattitutkintoa. Minulle avautui mahdollisuus lähteä työharjoitteluun, jolloin aloin kartoittamaan eri paikkoja ja mahdollisuuksia. Asuin tuolloin Vantaalla ja ensimmäinen oikeasti mielenkiintoinen ja sytyttävä paikka löytyi heti Nuorgamista.

Tapahtumaa suunniteltiin silloisen Alma Arktikan kanssa. Maastossa tuli käytyä useaan kertaan ja olin kertakaikkiaan vakuuttunut ja ymmälläni, kuinka upea paikka Kaldoaivin erämaa onkaan. Heti alusta oli selvää, että tapahtuman matkat ovat pitkiä, haastavia ja raastavia. Kaldoaivin erämaa tarjosi siihen juuri sopivan areenan. Tapahtumasta vedettiin myös pilotti kesällä 2017, johon otti osaa viisi maastopyöräilijää 130km polkaisulla erämaassa.

TEKSTI: SIMO KURKO. KUVAT: ANTTI KORHOLA, KALDOAIVI ULTRA TRAIL

Syksyllä 2017, heti töihin palattuani tapahtui ikävä pyöräonnettomuus, jota seurasi 4 kuukauden sairasloma. Tuona aikana kirjoitin tapahtuman paperille ja rakentelin kotisivut.

Ensimmäisen(kesä 2018) tapahtuman ilmoittautuminen avattiin loppuvuodesta 2017. Tapahtuma sai huikean vastaanoton. Muistan kun Lappeenrannasta eräs maastopyöräilijä soitti ja kertoi innostuneena, että jokin elämyksellinen haaste oli poltellut häntä jo pitkään, mutta hän ei tiennyt mikä se olisi. Nyt se oli tässä!

2018 tapahtumaan osui todella raju keli, kun pitkän lämpimän jakson jälkeen iski viileä, sateinen ja tuulinen päivä. Kaikki kilpailijat eivät kyllä tienneet mihin olivat lähdössä. Lievästi sanottuna hirvitti laskea iso porukka erämaahan, vaikka turva-asiat, osallistujien pakolliset varusteet ja muut asiat oli otettu huomioon. Keskeytyksiä tuli paljon, mutta palaute tapahtumasta oli kokonaisuutena erittäin hyvää. Samalla erämaan matkat saivat ansaitsemansa maineen, sillä reissu Kaldoaivin erämaassa oli “myyntipuheen” mittainen. Pitkä, haastava ja raastava, eikä sovi kaikille!

Tapahtumassa on mukana useita paikallisia toimijoita, joiden panos tapahtuman onnistuneeseen toteuttamiseen on ollut korvaamatonta. Organisaatio koostuu pääasiallisesti ystävistä ja sukulaisista. Jos on kilpailijat olleet tapahtuman jälkeen väsyneitä, niin näin on myös ollut kaikkensa antaneet järjestäjät. Iso ja nöyrä kiitos kaikille mukana olleille!

Tulevan kesän tapahtumaan on ilmoittautunut ilahduttava määrä myös paikallisia. Heinäkuuta kohti mennään hyvää vauhtia ja elämyksiä on taas luvassa. Tervetuloa mukaan tapahtumaan ja kannustamaan kilpailijoita ylittämään itsensä!

á Kilpailun johtaja Simo Kurko on Kaldoaivi Ultra Trailin perustaja ja sielu. Vuonna 2022 Kurko ajoi tapahtuman kaikki matkat yhtä soittoa polkupyörällä. Matkaa kertyi 503km ja aikaa suoritukseen meni noin 30 tuntia.

áá Vuonna 2021 utsjokiset Niila Laiti ja Kati Eriksen juoksivat 57 km Kaldoaivin halki. Paikallisten osallistuminen ja heidän kannustamisensa on tehnyt tapahtumasta utsjokisille tunteikkaan urheilujuhlan.

Studio Borga

Voi kuinka kaipaan sinua –Wanha Teno

Hagelinin baarin soittokone julisti aikoinaan Pasi Kauniston äänellä, että Koskaan et muuttua saa. Laulu sopi Tenoon, vaikkei tarkoittanutkaan Tenoa eikä laulun toive myöskään toteutunut. Ensimmäinen varoitus idyllin muuttumattomuudesta saatiin vuonna 1975, jolloin lohiloinen kulkeutui kalanpoikaskuljetusten mukana Atlantin rannikolle. Muutamassa vuodessa 40 norjalaisen joen lohikannat menetettiin. Voisiko sama tapahtua Tenolla? Siitä alkoi lohen ystävien painajainen ja loputon pohdiskelu lohettoman Tenon mahdollisuudesta. Kato ei lopulta tullut lohiloisen, vaan lohikantojen romahduksen muodossa. Epäusko valtasi jokilaakson, kun deadnulainen lohistaalo, lantalainen kalapiru, vuonojen Thor vai oliko se näiden kolmen salaliitto, langetti Tenolle suurimman mahdollisen rangaistuksen.

Nykytila kouraisee meidän kaikkien lohen ystävien rintamusta. Turhaa on vertailla, ketä lohen ahdinko kurittaa eniten. Ainoa varma vastaus on Utsjoen kuntaa kollektiivisesti. Vertailu muuttuu astetta vaikeammaksi, jos kohteeksi otetaan ikänsä jokivarressa kasvanut tai lohijoettomassa etelän taajamassa kasvanut koulupoika. Viimeksi mainittu löysi elämänsä kipinän kalakirjojen sivuilta ja parkkiintuneiden känsäkourien nuotiotarinoista. Siellä jossain soljui Eldorado, jonne pojan mieli veti ja joka toi lohdun epäonnisten koulupäivien murheisiin. Posket innon punasta hehkuen kannettiin postia, kukkia ja tehtiin kesätöitä, jotta saatiin hankittua tarvittavat kalavärkit. Vähäisten säästöjen kohteesta ei ollut epätietoisuutta.

Ensin yöpikajunalla Rovaniemelle, jatko Eskelisellä Utsjoelle ja loppumatka rinkka selässä lohikentän kortteeriin. Pojan lohestusviikko soljui tunturikoivun tuoksun, nuotiosavun ja airojen narinan täyttämässä unimaailmassa. Vuoden odotukset oli ladattu tähän viikkoon, oli lohta sitten tarjolla tai ei. Kotiin paluun jälkeen samat unelmat ja sama odotus aloitti uuden vuodenkierron. Lopputulemana on todettava, että tuskin siis löytyy sellaista mittaria, jolla voisi osoittaa, onko kyseisen koulupojan tuska vähäisempi kuin jokilaaksossa varttuneen.

Voi onnen määrää ja askeleen keveyttä, kun valkea Volkswagen rymisytti juuri päällystetyltä rantatieltä Karnjargan losille 1960-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Kaikki oli niin seesteistä, Tenon vesikin näytti kirkkaammalta kuin koskaan. Hetkeä aikaisemmin Iona oli kyydinnyt lohikaverukset Norjan rantaan ja hyvästellyt kotimatkalle. Muiden romppeiden joukossa autossa oli myös vanerinen kalapytty, johon Iona oli suolannut neljä tittiä ja lohijalan, ensimmäiset Tenon heille antamat. Kun ”aarre” oli kiikutettu Utsjoen vanhainkodin kylmätilaan, onnistumista oli aika juhlistaa. Järvensivun Hans kyytimiehenä ja kaverukset takapenkillä, keskikaljapullo kourassa, ylitettiin joki lossilla uudelleen suuntana Båtengin kylkeen kyhätty tanssipaikka. Veijari-Hans löi ”vettä kiukaalle” ja uteli poikien ottitapahtumat tarkkaan, kala toisensa perään. Erityisesti häntä tuntui huvittavan tuon elokuun ensimmäisenä päivänä, kello 18:28 Bårsejoen suusta ottaneen ensimmäisen lohen väsyttelyn kuvailu, jossa ei jaettu suun-

TEKSTI: ANSSI ELORANTA

vuoroja. Niin monta kymmentä kertaa tuo puolitoistakiloinen titti sai papista päähänsä, että Hans tuli vakuuttuneeksi, ettei se kyllä enää takaisin jokeen karkaa.

Lohenpyynnin saloja oli opeteltu kantapään kautta Tenolla jo edellisenä kesänä. Kolmen keltanokan matka Kurulan rannasta Evinruden puskemana ja Hansin ohjaamana kulki Mantokosken ja Onnelan rannan kautta kohtalokkaasti Bogdanoffin venesatamaan. Tästä Koski-Tenon kauneimmasta jokipätkästä oli tuleva se Suuri rakkaus, jota vuosikymmenetkään eivät ole särkeneet. ”Tosierämiehille” ei kelvannut Helvi-emännän viihtyisä aittamajoitus, vaan asentopaikaksi valikoitui varmaan jokilaakson kylmin paikka, Bårsen alimman haaran vierustalla. Teltta olisi vielä menetellyt, mutta kun tukikohtana oli loude ilman kunnon tulipuuta, vaikeuksia oli luvassa. Näkymät asentopaikalta olivat komeat ja joelle sonnustauduttiin Ionan pienellä torniolaisella heti, kun lohi vaan näyttäytyi. Bogdanoffin kohdalta sauvomalla ja vetämällä Norjan rantaa takaisiin uusiin lähtökuoppiin, kuitenkin aina ilman tulosta. Sitä rataa jatkettiin helteiset päivät ja hyytävät yöt. Tuore tunturikoivu savusi ja miilusi, kunnes hulmahti palamaan ja antoi hetken lämmön. Juuri kun oli pääsemässä unen suomaan lepoon, norjalaisten tietyökoneet havahduttivat uudestaan hereille. Lopulta oli marssittava räntäsateen saattelemana työmaamestarin puheille anelemaan lupaa varastoparakissa yöpymiseen ja lupa saatiin. Sen koommin ei ole tainnut tarjoutua yhtä autuaallista levonhetkeä kuin tuolla norjalaisen

Karnjargan lossi oli osa maamme pohjoisinta väylää Norjaan 1970-luvulle saakka. Kuva: Anssi Eloranta.

työmaaromun keskellä, mutta kuitenkin neljän seinän sisällä. Seuraavana päivänä Bogdanoffin nuori isäntä tuli kyselemään, olisiko kolmikolla asiaa kylälle. Sitä kyytimahdollisuutta ei todellakaan hukattu. Tyhjät lohipytyt ja vene jäivät Ionan haltuun.

Nykyisen tuskan lievityksessä on tyydyttävä menneiden tapahtumien muisteluun. Jostain kaukaisuudesta tulvahtaa tajuntaan Hagelinin baarin soittokoneen kappale D5, Päivi Paunun Oi niitä aikoja. Onko kaikki mennyt vain harhaa, katinkullalla kuorutettua, vanhan horiskon pyristelyä? Ei välttämättä. Tuo entinen koulupoika katsoo kaiholla menetettyä, eikä pelkästään lohta, vaikka ilman lohta ei myöskään ole Wanhaa Tenoa. Kokonaisuus ei ole ehjä, ellei kaikki osaset ole yhdessä. Entisen koulupojan verkkokalvolle piirtyy muistellessa näkymä Tenon rauhaisasta ikiliikkeestä, vedenkalvon hetkittäin puhkaisevasta hopeisesta hypystä, selän viillosta tai villistä pärskähdyksestä. Jokirannalla aatos pysähtyy oottopaikan nuotiosta taivaalle kiemurtavaan savukiehkuraan ja kahvikaisan ympärille istahtaneisiin pyyntimiehiin. Ihmekaisasta lorahtaa kahvitilkka jokaisen rantautujan omaan kupposeen ja tarinavuo kiertää mieheltä miehelle. Oman soutuvuoronkaan kanssa ei olla nokon nuukia. Tuossa Wanhassa idyllissä

Koulupojan unelma on täyttynyt. 1,5-kilon tiddi erehtyi Vaalaman sitomaan Teno 1-perhoon Bårsejoen suussa 1.8.1969. Kuva: Eero Niemelä.

ei tarvitse kiroilla soutusäännöistä, vaan iloitaan naapurinkin onnistumisesta ja otetaan ehkä kuksallinen toisellekin jalalle. Idylliin ei kuulunut stressaava saamisen pakko eikä ympärivuorokautinen ”löysisoutu”, jossa eväät nautitaan soudun ohessa.

Onko edessä Rauli Badding Somerjoen laulama Kauas pilvet karkaavat vai löytyykö viisasten kivi, joka johdattaa takaisin harmoniaan? Tässä tilanteessa tuskin auttaa peri-inhimillinen tapa, jossa syyllinen löytyy kaikista muista paitsi itsestä. Jälkiviisastelukaan ei auta. Kuitenkin kymmenen vuoden takaisia Inarilaisen kirjoituksia kannattaa käydä kertaamassa, jos kyselee, miksei lohituhosta varoitettu.

Varmasti oma osuutensa on sekä rannikon koukkuverkkopyytäjällä, ylisuurella turistikalastuksella, sivujokien verkkokalastuksella, ilmastomuutoksella että erästysaikakaudelta periytyneessä kalastuskäyttäytymisessä. Saaliinhimo tarkoittaa, että kaikki otetaan mitä tilaisuus tarjoaa. Karua kieltään kertoo vaajakoskelaisporukan 190 kilon lohisaalis Ala-Tenolta. Porukka kehtasi esitellä teurastustulostaan jopa TV-uutisissa ja porukan pääpukari palasi kuukautta myöhemmin yrittämään vielä lisäsaalista. Samaan arveluttavaan pyyntimoraaliin lukeutuu eräs 2000-luvun alun kulkutuskevät, jolloin lahtaamiskiihko otti ylivallan monesta jokivarren pyytäjästä. Ahneuden tulokset nähtiin seuraavana keväänä Tanan kaatopaikalla, jonne kipattiin anteeksiantamaton määrä ke-

Ryssänloheksi tituleerattu kyttyrälohi nousee nykyisin myös Tenoja Näätämöjokeen kutemaan. Muiden Tyynenmeren lohilajien tapaan se kuolee ensimmäisen kutunsa jälkeen ja mätänee jokien rantavesiin. Venäläisten Muurmannin rannikolle 1950-1960-luvulla tekemien kyttyrälohi-istutusten seurauksena laji on levinnyt Ruijan rannikon jokiin. Kuva: Minna Saastamoinen.

vään ensiaallossa nousseita, suuria ja perimältään korvaamattomia lohimammoja.

Me kaikki lohen ystävät takuuvarmasti haluamme, etteivät Tenon erittäin uhanalaiset lohikannat väisty lopullisesti kyttyrälohen tieltä. Syyttely ei tuo lohta takaisin, vielä vähemmän omavaltaiset uhoamispyynnit perinneoikeuksiin vedoten. Jälkimmäisellä ei ammuta vain omaan jalkaan, vaan tähtäimessä on myös jokivarren jälkipolvi ja Utsjoen tulevaisuus. Valinta on nyt meidän. Selättääkö saalishimo lopullisesti Tenon lohen vai nöyrrymmekö yhteiseen ponnisteluun lohikantojen pelastamiseksi asiantuntijoiden ohjauksessa, sen on tulevaisuus näyttävä.

●

Lohikantojen heikon tilan vuoksi Tenon lohenkalastuskielto jatkuu Suomen ja Norjan valtioiden päätöksellä nyt kolmatta kesää. Edessä on hyvin todennäköisesti useiden vuosien lohestuskielto.

LAADUKKAITA UTSJOELLA VALMISTETTUJA KÄSITYÖ­

TUOTTEITA PUUSTA JA PORONSARVESTA

Kaikille matkailijoille tärkeä opaskirja

Utsjoen ja lähellä oleviin Norjan kohteisiin: Matkailijan Utsjoki – Ohutta yläpilveä. Nyt saatavilla toinen ja uudistettu painos.

Käsityömyymälä Šiella Kylätalo Giisá, puh. 040 822 8889 Utsjoentie 9, Utsjoki. Avoinna ma–pe 9–17.

Kesä-Šiella Utsjoen kirkkotuvat, puh. 0400 914 756 Avoinna 19.6.–24.9. ma–pe 10–18 la–su 12–16

Tervetuloa tutustumaan yli 40 paikallisen käsityöntekijän tuotteisiin.

Vuolggahusa váffelgáhkkukaféa girkustobuin

Lähetyksen vohvelikahvila

Utsjoen kirkkotuvat, Utsjoentie 563, 99980 Utsjoki

19.6–2.7. ma–pe klo 12–18, la–su 12–16

3.7.–6.8. ma–pe klo 10–20, la–su 12–18

7.8.–24.9. ma–pe klo 12–18, la–su 12–16

Lämpimästi tervetuloa herkuttelemaan! Liekkuslaččat buresboahtin!

Utsjoen kirkko on tiekirkko ja myös avoinna kahvilan aukioloaikoina. Huomaa keskikesän pidemmät aukioloajat!

TUOTTEEMME UTSJOELLA: Kylätalo Giisán Šiella-myymälä • Kirkkotupien myymälä Kesä-Šiella • Oma myymälä Lomatärpissä, Tenontie 236 (avoinna sop. mukaan). Nettikauppa palvelee aina: www.utsjokihandicraft.fi, utsjoki.handicraft@gmail.com, 040 415 6924 Juha Reinola

Jumalanpalvelukset sunnuntaisin klo 11. Tervetuloa seurakunnan tapahtumiin. Katso ajankohtaiset tapahtumatiedot: www.utsjoenseurakunta.fi

Ohcejoga searvegoddi • Utsjoen seurakunta

VUOKKO

Revontulimaalari

Harald Moltke ja

revontulten tutkimusretkikunta

Utsjoella 1900-1901

Kevättalvella 2022 olin hiihtoretkellä Kirkkopahdalla katselemassa Ulriikan kulttuuri- ja hiljentymispolulle tulevan avolaavun paikkaa. Laskettelin sieltä vanhaa postipolkua myöten alas ja jatkoin paluumatkaa kohti kylää. Kiipeäminen Kirkkopahdalle oli saanut janoiseksi ja niinpä päätin poiketa Kolehmaisen Kaarinan luona, josko hän tarjoaisi kahvit. Minut toivotettiin tervetulleeksi taloon ja Kaarina alkoikin heti kahvinkeittoon ja laittoi pöydän koreaksi. Kahvistelun lomassa hän esitteli minulle Norjasta saamaansa korttia, johon oli kuvattu Utsjoen kirkko talvisessa maisemassa revontulten loisteessa. Taustatekstin mukaan se oli H. Moltken maalaus vuodelta 1901. Kortti herätti mielenkiintoni maalariin ja niinpä päästyäni kotiin googlasin, kuka tuo maalari oli ja mikä on saanut hänet maalaamaan taulun Utsjoelta.

Aikani googlattua maalauksen taustalta löytyikin mielenkiintoinen historia. Joulukuun 10. päivän tienoissa vuonna 1900 taidemaalari Harald Moltke (1871–1960) oli saapunut Utsjoelle yhdessä Tanskan Meteorologisen Instituutin revontulitutkimusryhmän kanssa. Tutkimusryhmä oli jo aiemmin tehnyt vastaavanlaisen matkan Islannin Akureyriin talvella 1899–1900 ja talvella 1900–1901 oli vuorossa Utsjoki. Molemmilla retkillä Moltken tehtävänä oli maalata revontulia, joita retken muut jäsenet havainnoivat, rekisteröivät ja mittasivat erilaisin välinein. Retkikunnan yksi päätehtäväistä oli määritellä erityisesti revontulten spektrin ultraviolettinen alue, jota tuohon mennessä oli tutkittu hyvin vähän.Tätä varten tutkimusryhmä oli hankinnut spektrometrin Tanskasta, minkä lisäksi heillä oli valokuvakamera, jota käytettiin erityisesti Islannissa. Retkikunta viipyi Utsjoella nelisen kuukautta.

Kirjassaan Livsrejsen (1964) Moltke kuvaa retkeään Utsjoelle. Elokuussa 1900 hän sai kirjeen fyysikko Dan la Courilta, jossa hän kyseli Moltken halukkuutta osallistua uudelle revontulitutkimusmatkalle Suomen Lappiin. Pienen harkinna jälkeen Molte vastasi kutsuun myöntävästi ja marraskuun lopulla nelihenkinen retkikunta, johtajanaan Dan la Cour ja muina jäseninään Carl Edvard Thune Middelboe, Johannes Kofoed ja Harald Moltke, matkasi kohti pohjoista, päämääränään Utsjoki

mäkien, metsiköiden ja pensaikkojen läpi hän rynnistää. Hän ei seuraa tietä, hän luo oman tiensä ja taittaa niin ylivoimaisen nopeasti välimatkoja, että hän ajelee siksakkia saadakseen enemmän nautintoa matkanteosta. Jos poro kulkee liikaa vasemmalle, vetää hän hihnasta, mikäli puolestaan oikealle, jälleen nykäisy. Näin syntyy sahalaitainen ajoväylä.”

Utsjoelle saavuttuaan retkikunta yöpyi aluksi englantilaisen lohenkalastajan, herra Stewardin rakentamassa tuvassa, joka sijaitsi Kenttäsuvannon rannalla. Se oli rakennettu 11 vuotta aiemmin, vuonna 1889, mutta Steward ei ollut asunut siinä koskaan, sillä hän oli Intian matkallaan joutunut tiikerin syömäksi, kertoo Moltke. Mökki kuului valtiolle ja siitä huolehti paikallinen nimismies Moberg, joka antoi tuvan retkikunnan käyttöön. Jäsenistä kaksi, la Cour ja Kofoed, asettautuivat taloksi tupaan. Middelboen ja Moltken majapaikaksi tuli yksi kirkkotuvista, nimittäin voudin tupa, jonka kirkkoherra Aukusti Hakkarainen osoitti heille asemapaikaksi. Vouti tarvitsi tupaansa vain kerran vuodessa kerätäkseen paikallisilta veroja.Kylällä sijaitsevaa asemapaikkaa kutsuttiin Englanniksi ja voudin tupaa Tanskaksi. Molemmissa paikoissa tehtiin liuta meteorologisia, magneeettisia ja sähköisia mittauksia samoin kuin revontulihavaintoja, jotka liittyivät niiden kirjoon ja korkeuksiin. Voudintuvan ulkopuolelle oli asetettu havaintolaite, jolla voitiin mitata revontulten korkeutta maanpinnasta käsin. Näiden kahden paikan välille asennettin puhelinyhteys, ja kirkkopyhien aikaan kirkkotuville kokoontuneet saamelaiset tulivat uteliaina katselemaan ja ihmettelemään retkikunnan puhelinta ja erilaisia mittausvälineitä.

Kirkkotuvilla taiteilija Harald Moltken tehtävänä oli havainnoida revontulia iltavarhaisesta aamunkoittoon ja

laatia näkemästään luonnoksia. Seuraavana päivänä hän valmistautui maalaamaan niistä öljyväritauluja. Maalauksia syntyi kaikkiaan seitsemän, joista kuuteen on merkitty tarkat tiedot revontulten esiintymishetkestä. Yksi tauluista on maalattu päiväsaikaan, kun laskevan auringon säteet heijastuvat pilviin. Retkikunnan johtaja la Cour piti ”Englannin” asemalla tarkkaa havaintopäiväkirjaa revontulista. Kun hänen havaintojaan vertaa Moltken merkintöihin ja maalauksiiin, niin ne ovat yhteneväisiä. Kirkkotupatörmällä, ”Tanskassa”, Moltken maalaukset ovat syntyneet 27.12.1900-22.2.1901, ja niitä säilytetään Tanskan Meteorologisessa Instituutissa.

Alussa kertomani pieni kortti ja siinä oleva maalaus muuttuikin pikkuhiljaa mielenkiintoiseksi, historialliseksi tapahtumaksi Utsjoella.Tuon ajan Utsjoen asukkaat ovat tavanneet retkikunnan, päässeet ihmettelemään heidän tutkimusvälineitään ja todenäköisesti ovat ensi kertaa nähneet puhelimen ja kuulleet, miten se toimii. Retkikunta puolestaan on tutustunut paikallisiin, kun he tulivat joka toinen pyhä kirkkoon ja majoittuivat kirkkotupiinsa. Kirkkoherra Hakkarainen ja nimismies Moberg osasivat ruotsia, joten he ovat voineet toimia tulkkeina saamelaisten ja retkikunnan jäsenten välisissä keskusteluissa. Mielenkiintoiseksi tämän retkikunnan vierailun tekee myös se, että osa retkikunnasta on majoittunut kirkkotupa-alueelle, Moltke on taltioinut kirkkotupamaisemaa taideteoksiinsa ja kuvissa näkyy myös voudin tupa alkuperäisellä paikallaan. Kaikki nämä yhdessä tuovat uuden lisän Utsjoen kirkkotupa-alueen historiaan ja kertovat paikallisten ihmisten elämästä ja kultturien kohtaamisesta 1900-luvun alussa.

Tässä artikkelissa julkaistut kuvat on valokuvannut professori Peter Stauning ja hän antanut luvan niiden julkaisemiseen. ●

Tutustu Utsjoen kulttuuri- ja paikallishistoriaan Ulriikan kulttuuri- ja hiljentymispolulla

Ulriikan kulttuuri- ja hiljentymispolku kulkee valtakunnallisesti ja saamelaisille merkittävässä kulttuuriympäristössä, Utsjoen kirkkomaisemassa, joka muodostuu markkinakentästä, kirkkotuvista alueineen, Pyhän Ulriikan sakastista hautausmaineen, Utsjoen pappilasta ja sen pihapiiristä sekä nykyisestä kivikirkosta. Ne kaikki ovat luokiteltu arvokkaiksi, suojeltaviksi ja varjeltaviksi kohteiksi.

Polku, joka on saanut nimensä alueella sijainneesta Pyhän Ulriika kirkosta, on Utsjoen kirkkotupayhdistyksen talkoilla ja Leader Pohjoisin Lappi ry:n investointituella rakentama vajaan kolmen kilometrin polku, joka vie kulkijansa 1600-luvulta aina nykypäivään. Sen lähtöpaikka on kirkkotuvilla, josta se jatkuu pappilan aidan viertä kohti nykyistä hautausmaata.

Matkalla ylitetään Ylä-Seitikon silta ja noustaan loivaa rinnettä ylös. Hautausmaan pohjoislaidalta se palaa takaisin alempaa polkua Markkinasaaren sillalle, josta se jatkuu Utsjoen siidan vanhalle talvipaikalle ja 1600-luvulla perustetulle markkinapaikalle, Markkinasaareen. Markkinapaikalta polku vie pappilan niityn laidalle, mistä avautuu näkymä Mantojärvelle ja pappilan pihapiiriin. Pappila, joka on C. L. Engelin arkkitehtitoimiston suunnittelema, on valmistunut vuonna 1843.

Polku jatkuu niityn laitaa kohti Pyhän Ulriikan hautausmaata, sakastia ja sen laidalla seissyttä kirkkoa. Hautausmaan laidalla oleva sakasti rakennettiin v. 1776 ja se on Utsjoen vanhimpia rakennuksia. Pyhän Ulriikan puukirkko valmistui 1700, jolloin Utsjoki oli osa Koutokeinon kappeliseurakuntaa ja molemmat kuuluivat Ruotsin kuningaskuntaan. Kirkkoa ei enää ole, sillä se purettiin ja myytiin Norjan puolelle, kun uusi kivikirkko valmistui. Vanhalta kirkkopaikalta polku jatkuu maantien yli kohti kivikirkkoa. Se rakennettiin vuosina 1850–1853 Suomen suurruhtinaskunnan keisari Nikolai I:n myöntämällä tuella.

Kirkolta polku lähtee nousemaan Kirkkopahdalle vanhaa postipolkua pitkin. Polku on osa tunnettua, vuosisataista kulkureittiä Inarista Utsjoelle. Se on toiminut virallisena postinkuljetusreittinä 1800-luvun lopulta aina 1950-luvun lopulle

saakka, jolloin Utsjoelle valmistui maantie. Postipolku kertoo kulkureittien historiasta ja niiden muutoksesta. Postipolku, joka on monin paikoin jäänyt nykyisen maantien alle, kulkee Utsjokilaakson valtakunnallisesti arvokkaalla maisema-alueella. Reitin varrella on säilynyt valtion rakennuttamia, postimiesten yöpymispaikaksi tarkoitettuja postitupia, muun muassa Utsjoen kylällä, Kalgujoen rannalla seisova pieni hirsitupa. Se on valmistunut 1920–1930-lukujen vaihteessa.

Ulriikan polun päätepiste on Kirkkopahdan korkeimmalla kohdalla, josta on näkymä Mantojärvelle ja Mantokosken niskalle. Kirkkotupayhdistys on talkoillut näköalapaikalle hirsisen avolaavun, jossa kulkija voi levähtää, nauttia eväistään ja ihailla edessään avautuvaa järvi- ja tunturimaisemaa. Laavussa ei voi tehdä avotulta, sillä maasto on tulenarkaa eikä lähistöllä ole vedenottopaikkaa. Tällä paikalla voi sananmukaisesti hiljentyä kuuntelemaan omaa sisintään ja luonnon ääniä. Aikoinaan, kun kivikirkkoa alettiin rakentaa 1850, tuli Oulun läänin kuvernööri Alexander Lavonius tarkastamaan rakennuspaikkaa. Tästä käynnistä muistoksi oli kirkon oululainen rakennusurakoitsija, läkkiseppä Magnus Dahlbäck, tehnyt muistotaulun ja pystyttänyt sen polun varteen. Valitettavasti taulu on aikojen saatossa kadonnut.

Avolaavulta palataan polkua takaisin kirkolle ja sen pohjoispäästä voi laskeutua portaita myöten takaisin kirkkotuville. Alueella on kaikkiaan 13 rakennusta ja vanhimmat tuvat, käräjä- ja voudintupa, ovat olleet asiakirjojen mukaan nykyisen pappilan lähellä jo 1725. Alun alkaen kirkkotuvat ovat olleet yksittäisten sukujen ja perheiden rakentamia ja omistamia, käräjä- ja voudintupa lukuunottamatta. Museovirasto kunnosti paikalla olleita ja palautti muutamia alueelta pois vietyjä tupia 1970- ja 80-luvuilla. 2000-luvun alussa perustettiin Utsjoen kirkkotupayhdistys, joka huolehtii tuvista Saamelaiskäräjien tuella. Kirkkotupa-alue on kesäisin museokäytössä, Utsjoen seurakunta pitää lähetyskahvilaa kahvituvassa ja käräjätuvassa on paikallisen käsityöyhdistys Šiellan kesämyymälä. ●

Gáregasnjárga–Karigasniemi

KOHTEITA

1. Karigasniemen Áilegas

2. Akujoen putoukset

TENONLAAKSON REITTI

PITUUS 145 km

KESTO 2–4 päivää

KOKONAISNOUSU 1326 m

VAIKEUSASTE (1-10) 3

KORKEIN KOHTA 192 m

Paistunturin erämaa-alue

Utsjoen kunta – Ohcejoga gielda

piste

3. Nuvvus Áilegas

4. Báktevárri – Pahtavaara

5. Saamen silta

6. Utsjoen kirkkotuvat

7. Utsjoen Áilegas

8. Välimaan saamelaistila

9. EU:n pohjoisin

Kaldoaivin erämaa-alue

Norja

Norja

1. Karigasniemen Áilegas

2. Akukosken putoukset

3. Nuvvus Áilegas

4. Báktevárri

5. Saamen silta

6. Utsjoen kirkko ja kirkkotuvat

7. Utsjoen Áilegas

8. Välimaan saamelaistila

9. EU:n pohjoisin piste Njuorggán – Nuorgam

Ohcejohka – Utsjoki

hurmaa ja haastaa Suomen pohjoisin pyöräreitti

TEKSTI: TENO OUTDOOR -HANKE. KUVAT:SONJA SISTONEN

Moni on ajanut autolla Utsjoen kylien välillä, mutta kuinka moni on kokenut Suomen kauneimmaksi tieksi valitun taipaleen pyörän satulasta?

Tenonlaakson 145 kilometrin mittainen pyöräreitti kulkee Seututie 970:tä pitkin yhdistäen Karigasniemen, Utsjoen ja Nuorgamin. Reitti tarjoaa ainutlaatuisia maisemia, vauhdikkaita laskuja, mahtavia ylämäkiä ja erinomaisia palveluita.

Aluksi ajatus kymmenien kilometrien polkemisesta mäkisessä maastossa saattaa kauhistuttaa ja pyöräilyhousut tekee mieli jättää kaapin perukoille. Ei syytä huoleen, sillä reitti sopii myös aloittelijoille – trikoopukuinen ammattipyöräilijä ei tarvitse olla. Paras pyörävalinta reitille on maantie- tai gravel-pyörä. Viime vuosina suosiotaan kasvattaneet sähköpyörät ovat myös oiva valinta tälle reitille.

Pyöräilyn harrastajat saavat helposti lisäkilometrejä jatkamalla Norjan puolelle tai yhdistämällä reissuun muita reittejä Arctic by Cycle -pyörävaellusreitistöstä. Karigasniemeltä pääsee Nordkappiin johtavalle Eurovelo 11 -pyöräreitille, ja Nuorgamista puolestaan on lyhyt matka polkaista Jäämerelle.

Toisaalta pyörämatkaan voi yhdistää myös muita luontoliikunta-aktiviteetteja, kuten melontaa, suppailua, patikointia lähi- ja vaellusreiteillä, maastopyöräilyä tai opastetun kalastusretken. Monia kiinnostaa taittaa osa matkasta veneellä Tenoa pitkin. Utsjoella pyöräilylomaan voi yhdistää myös paikalliskulttuuriin tutustumista ja rauhoittumista.

Syitä reitille lähtöön siis riittää.

pyörämatkailu on kasvava trendi

Yrittäjät Marjatta Holmberg ja Raimo Hekkanen Nuorgamin Lomakeskuksesta kertovat, että pyöräilijät ovat heille tuttu asiakasryhmä jo monen vuosikymmenen ajalta. Pyöräilijöitä on ollut niin Keski-Euroopasta kuin kotimaasta.

PAHTAVAARA – BÁKTEVÁRRI

– Aina on näitä ihmisiä, jotka kulkevat Hangosta Nuorgamiin ihan millä välineellä tahansa, oli se sitten pyörällä tai rullaluistimilla. Monet tulevat meille myös Norjan kautta, pariskunta kertoo.

– Pyöräily onkin ollut isossa nosteessa jo monta vuotta Suomessa ja maailmalla, ja Ellaren vuonna 2022 tekemän pyörämatkailututkimuksen mukaan suomalaisista 76% pitää pyörämatkailua erittäin tai melko houkuttelevana matkailumuotona. Ei ihme, sillä pyöräily on ympäristöystävällinen ja omaa hyvinvointia tukeva tapa liikkua. Moni löysi pyöräilyn koronapandemian aikana.

Kenelle reitti sitten aivan erityisesti sopii?

– Se sopii kaikille. Ehkä erityisesti niille, jotka haluavat kokea uutta, haastaa itsensä ja olla rauhassa, hymyilee Teno Outdoor -hankkeen projektipäällikkö Meri Luoma. Hankkeessa kehitetään Tenonlaakson pyöräreittiä ja muita luontoliikuntapalveluja.

Arktinen tunturiluonto, seikkailun tuntu, hiljaisuus ja saamelaiskulttuuri kiinnostavat myös kansainvälisiä matkailijoita. Kesät Euroopassa alkavat käydä kuumiksi ja tukaliksi, minkä vuoksi Lapin raikas ilmanala houkuttelee entistä enemmän. Lisäksi Utsjoella vuodenaikojen vaihtelu tuo pyöräilyyn uusia kulmia: on unohtumaton kokemus polkea yöttömässä yössä, ruskan värien ympäröimänä tai revontulien alla.

Reitin vahvuus on myös sen maisemien monipuolisuus ja vaihtelevuus. Pitkältä reitiltä voi hyvin valita mieleisiään osioita poljettavaksi. Esimerkiksi Utsjoelta voi tehdä päiväretken Pahtavaaraan ja takaisin. Kirkonkylältä ei välttämät-

tä tarvitse ajaa kirkkotuville autolla, vaan voi valita pyörän. Nuorgamissa taas kannattaa lähteä Pulmankijärventielle Sisu-elokuvan maisemiin ja Karigasniemellä polkaista nauttimaan Inarijoentien näkymistä.

Pyöräily ei siis ole vain paikasta toiseen siirtymistä, vaan se itsessään on jo elämys.

Polulta kannattaa poiketa

Nuvvuksen lähellä mökkimajoitusta sekä kalastus-, metsästys- ja vaelluspalveluja tarjoava yrittäjä Pentti Pieski kertoo suhtautuvansa mielenkiinnolla ja odottavasti pyörämatkailuun. Pieski harrastaa itsekin pyöräilyä ja usein lomamatkoilla käyttää päivän tai pari pyöräilyyn.

– Tenonvarren tie sopii pyöräilyyn hyvin. Pyörällä pääsee myös näkemään miljöötä ja vilauksia paikallisista pihapiireistä eri tavalla kuin autosta, Pieski sanoo.

Vaikka reitti kulkee laaksossa, Pieskin mielestä ei kannata tyytyä tutustumaan seutuun vain maantieltä käsin. Hän suosittelee käymään Tenolla veneellä ja ehdottomasti nousemaan myös ylös laaksosta ja kokemaan tunturimaisemien avautumisen edessään.

Monet matkailuyrittäjät tuovat esiin saman seikan: harmillisen moni ajaa tai polkee Utsjoen läpi tietämättä, että tekemistä ja kokemista riittäisi moneksi päiväksi. Kiireessä ei kannata olla.

– Utsjoella on uskomattoman paljon nähtävää, Juha Reinola Lomatärpistä toteaa painokkaasti. Hänen yrityksensä tarjoaa majoituksen lisäksi monipuolisesti erilaisia luontomatkailupalveluita. Tarjonta ja tekeminen on räätälöitävissä

Pyöräilijä on vastuullinen

asiakkaan toiveiden mukaan. Tänä kesänä lajien kirjo laajenee, sillä Reinola ja Päivi-vaimo aikovat testata, miten alamäkiuinti onnistuu Tenolla.

Myös Nuorgamin Lomakeskukselta Holmberg ja Hekkanen harmittelevat, että niin moni varaa vierailuunsa liian lyhyen ajan ja hoksaa ehkä vasta perillä, mitä kaikkea Nuorgamissa voisi tehdä. Pyöräilijä löytää heidän yrityksestään majoitus-, ravintola- ja vuokrauspalveluiden lisäksi laajan valikoiman opastettuja retkiä niin lähialueen upeisiin luontokohteisiin kuin Norjaankin. Nuorgamin Lomakeskuksen tavoitteena on, että matkailija näkisi vierailunsa aikana ne hienoimmat maisemat – mikä useimmiten tarkoittaa tunturiin menemistä tai jokiveneen kyytiin istahtamista.

Hekkanen ja Holmberg nostavat esille sen näkökulman, että pidempi viipymä yhdessä paikassa on myös vastuullinen ja ympäristöä säästävä teko. Pyöräilijä on tässä tapauksessa mallikelpoinen matkailija, sillä pyöräilijä viipyy yhdessä paikassa yleensä pidempään kuin autoilija.

Tiina Salonen Aurora Holidaysilta kuvailee Utsjokea pyöräilijälle ”hyväksi tukikohdaksi”; paikaksi, jossa yöpyä ja josta käsin tehdä pyörä- ja vaellusreissuja sekä päiväretkiä Norjaan. Salonen kertoo, että Aurora Holidays tulee tarjoamaan asiakkailleen maastopyöräilyreittiä loppukesästä. Yritys järjestää myös opastettuja lintupäiväretkiä ja viikoittaisia kuningasrapusafareita Norjaan.

Monipuolinen palvelutarjonta

Tenonlaakson reitillä tekemistä siis sriittää, eikä mukavuuksistakaan tarvitse tinkiä. Kaikista kyläkeskittymistä ja reitin

SAAMEN SILTA YLÄKÖNGÄS

ja toivottu matkailija

varreltakin löytyy majoitusta. Pyöräilypäivän päätteeksi on mukava rentoutua saunassa, syödä vatsansa täyteen paikallisesti tuotettua lähiruokaa ja nukahtaa puhtaisiin lakanoihin. Eikä Utsjoella karsasteta niitäkään pyöräilijöitä, jotka valitsevat yöpymismuodokseen teltan. Juha Reinola toivottaa telttailevatkin pyöräilijät oman tiensä varteen, ja syykin on selvä: – Lomatärppi tietää, että teistä tulee 15-30 vuoden päästä meidän asiakkaita; silloin te tulette esittelemään omille lapsillenne seutuja, joissa äiti tai isä on aikoinaan pyöräillyt ja ollut kova, Reinola nauraa.

Hänen mielestään pyöräilijöiden rauhallisen kulkemisen asenne on esimerkillinen. Hän myös kehuu pyöräilijöitä siisteiksi ja vastuullisiksi matkailijoiksi, jotka eivät heitä roskia maahan.

Vastuullisuus korostuu matkailuyrittäjien puheessa muutenkin. Vuoden Sateenkaaritoimijaksi valittu Aurora Holidays painottaa, että heille ovat tervetulleita kaikki. Heidän ravintolassaan on huomioitu myös vegaanista ja gluteenitonta ruokaa etsivät matkailijat.

Moni pyöräilijä toivoo, että mukana ei tarvitsisi kuljettaa monen päivän kantamuksia, vaan pelkästään kullakin osuudella tarvittavat välttämättömyydet. Tavaroiden- ja autonsiirtoa lähtöpaikasta päätepisteeseen tarjoavatkin useat majoitus- ja taksiyrittäjät.

Luoma kiittelee paikallisten yrittäjien myönteisyyttä, avarakatseisuutta ja kiinnostusta kehittää palvelujaan vielä entistäkin pyöräilijäystävällisemmiksi. Esimerkiksi pyörän pesuun ja huoltoon löytyy tilat ja tarvikkeet kaikista neljästä juttuun haastatellusta yrityksestä.

Alueen pyöräilyinnostukseen on varmasti vaikuttanut Kaldoaivi Ultra Trail -tapahtuma, joka on tuonut lajin innokkaita harrastajia Utsjoelle jo useana vuonna. Tänä vuonna osallistujat pääsevät testaamaan rajojaan maastopyöräilyssä Kaldoaivin erämaassa ja maantiepyöräilyssä 28.–29. 7.

Turvallisuus on kaikkien asia

Tulevaisuudessa reitillä tullaan näkemään entistä enemmän pyöräilijöitä, mikä autoilijoita pyydetään huomioimaan. Reitille on teetetty turvallisuus-, opastus- ja logistiikkaselvitykset, joita tullaan hyödyntämään reittikehityksessä.

Pyöräilijä itse voi puolestaan vaikuttaa turvalliseen ajokokemukseen huolellisella valmistautumisella. Pyöräilijän tulee varata riittävästi syötävää ja juotavaa mukaansa. Sadevarusteet voi sujauttaa reppuun tai pyörälaukkuun, sillä sääolosuhteet saattavat vaihdella nopeasti.

Etelä-Suomen ja erityisesti Euroopan pyöräreiteillä palveluverkosto on tiheä. Pitkät välimatkat ja paikoin katoileva nettiyhteys voivat huolestuttaa ja jopa pelottaa Tenonlaakson reitille lähtijää. Luoma ei pidä ongelmana sitä, että reitillä palveluita ei ole kilometrin tai edes kymmenen kilometrin välein.

– Pyöräilijä kyllä pärjää, kunhan hänellä on luotettavaa tietoa seuraavasta pysähdyspaikasta ja palvelujen aukioloajoista. Itsekin pyöräilyä harrastavana kyllä kaipaisin Utsjoen ja Karigasniemen välille pientä kahvilaa, jossa voisi juoda kahvit, täyttää vesipullot ja ladata sähköpyörän akun, Luoma pohtii. Aika näyttää, miten pyörämatkailu kehittyy Tenojokilaaksossa. Yksi asia on varma: puitteet ja palvelut ovat kunnossa Suomen pohjoisimmalla pyöräreitillä. ●

VÄLIMAAN SAAMELAISTILA

LUE LISÄÄ TENONLAAKSON REITISTÄ OSOITTEESSA exploreutsjoki.fi

Sáme šaldi ~ Saamen silta

brua

”Kotiseutuni kulkuyhteydet

Utsjoella ei ole maanteitä eikä rautateitä. Tenojoki on ainoa kulkuväylä. Talvella kulkevat autot Tenojokea pitkin ja kesällä kuljetaan moottoriveneillä ja soutamalla. Autot kulkevat Karigasniemestä Utsjoelle ja siitä Nuorgamiin. Jos autotiellä on lunta, aurataan se pois. Keväällä ja syksyllä on kelirikko, silloin kuljetaan kävelemällä. Keväällä jäät lähtevät ja silloin alkaa moottorin ajo Tenojokea pitkin.

Utsjokea kuljetaan kesällä moottorilla Petsikkoon ja siitä pyörällä tai kävellen yli Petsikon. Lentokoneita täällä kulki paljon ennen viime sotaa. Joskus nytkin laskeutuu lentokone Mantojärven rannalle tai jäälle. Lentokenttää täällä ei ole. Minä toivoisin, että täällä olisi lentokenttä. Talvella kuljetaan hevosilla ja poroilla. Harvoilla on enää sonni vetojuhtana.

Tenojoki on kesällä ja talvella paras kulkureitti. Autoja kulkee vasta joulun jälkeen. Ennen joulua on vielä sulia paikkoja Tenossa. Täällä kuljetaan kesällä myös kanooteilla, esim. urheilukalastajat.

Pakkasella on huono keli hevosmiehille. Harvoilla on sentään enää poroja. Melkein kaikilla on hevoset.

Utsjoessa ei ole siltaa, joten ihmisten on vaikeata kulkea keväällä, kesällä ja syksyllä sen toiselle puolen. Kesällä on vilkas kulku, sillä täällä käy paljon urheilukalastajia ja retkeilijöitä.

Tenojoessa on talvella vahva jää, joten se kestää isojakin autoja. Tenojokea kulkevat suomalaiset ja norjalaiset autot. Moottoripyöriä ja junia täällä ei kulje. Toivoisin, että täällä olisi maantie.

Tenojoki on tärkeä Utsjoella. Olisi hauskaa, kun täällä olisi rautatie.”

Näin kuvaili Ritva Isokoski kotiseutunsa Utsjoen kirkonkylän liikenneoloja ja rautatietoiveita Tunturisanomat-lehden kilpakirjoituksessa vuonna 1951.Vuosikymmenen loppupuolella kulkeminen Utsjoelle helpottui, kun tieosuus Syysjärvi–Mierasjärvi–Utsjoki valmistui maantie kesällä 1957. Joitakin vuosia aiemmin oli rakennettu Utsjokisuuhun puurakenteinen silta, joten uuden maantien myötä autolla pääsi aina Vetsikkoon saakka, sillä Gárnjárga-Vetsikko välinen tieosuus oli valmistunut jo 1939 ja Utsjoki–Gárnjarga -osuus 50-luvun puolivälin jälkeen. Kesällä 1958 saatiin lossiyhteys Gárnjárgasta Viđgaveisuvannon ylitse Norjaan puolelle, josta pääsi maantietä pitkin aina Jäämerelle saakka. Talvisin avattiin Tenon yli jäätie Kenttäsuvannon (Gieddesavu) alapäästä Rovikentän (Roavvegieddi) puolelle, ja näin jatkui aina 1990-luvun alkupuolelle, jolloin Tenon ylittävä silta valmistui.

Keväällä 1966 Teno oli paksussa jääpeitteessä ja kun sää lämpeni yllättäen, niin jäät lähtivät rymisten liikkeelle. Tuolloin Gárnjárgansaareen uomiin muodostui jääpato. Kyläläiset, myös meidän perhe muiden mukana, lähtivät joukolla katsomaan lossirantaan mahtavaa luonnonnäytelmää. Näimme kuinka jäät pakkautuivat saaren ja rannan väliin muodostaen ison jäävuoren, eikä aikaakaan, kun vesi alkoi nousta Tenossa. Samalla jäälohkareet lähestyivät Tenon rantatörmää ja vesi tulvi uhkaavasti jo lossitielle. Ihmisille tuli kiire poistua alueelta ja niin autokolonna suuntasi koti kylää. Kun saavuimme Utsjokisuuhun, näimme kuinka Tenon jäät olivat alkaneet nousta kohti Utsjokea. Ajoimme kiireesti sillan yli ja jäimme seuraamaan tillannetta jännityksellä. Jäälohkareiden voimasta silta alkoi heilua ja alkoi kuulua ryskettä. Toiselta rannalta oli monta autoa tulematta ja yksi autoista lähti vielä liikkeelle, vaikka silta näytti jo liikkuvan uhkaavasti. Uhkarohkea autoilija oli Olli Ylipaavalniemi, ja juuri kun hän oli ylittänyt sillan puolivälin, niin yksi silta-arkuista petti, mutta Olli ehti kuin ehtikin toiselle puolen. Tenon jäiden voima oli niin mahtava, että koko silta

TEKSTI: BIRIT VUOLAB, VUOKKO HIRVONEN

Kuva: Lahja Ervasti.

hajosi kolmeen osan, Utsjoki alkoi virrata ylöspäin ja yksi sillan osista nousi vastavirtaan aina ns. hotellin mutkaan, Sulládanmohkkiin, ja Utsjoen vesi nousi monta metriä. Moni auto jäi jumiin vastarannalle aina siihen saakka kun lossi alkoi taas kulkea ja autolla pääsi kiertotietä Norjan puolen teitä Petsikon kautta takaisin Utsjoelle. Tuolloin ei ollut vielä mahdollista kulkea nykyistä Tenontietä, sillä tieosuus Karigasniemi–Utsjoki avattiin virallisesti vasta 1983.

Tulvan viemän sillan tilalle rakennettiin väliaikainen silta, joka toimi siihen saakka kun uusi, nykyinen silta valmistui 1968. Vuotta aiemmin oli Utsjoen ja Nuorgamin välinen tieosuus saatu valmiiksi. Sen seurauksena ja rajayhteyksien avauduttua Nuorgamin kautta Norjaan päätettiin lopettaa lossin toiminta 1969, ja lokakuussa 1968 se vedettiinkin viimeisen kerran rantaan. Niinpä kulku Utsjoelta Tenon yli Norjaan vaikeutui kesä- ja kelirikkoaikaan, sillä vain talvella oli mahdollisuus kulkea jäätietä myöten Tenon toiselle puolen.

Silta-ajatuksen synty – Pikku-Jussin idea

Pari vuotta myöhemmin lossiliikenteen päättymisen jälkeen huomattiin lossin tarpeellisuus ja asiasta kokoontuivat Tanaan neuvottelemaan Utsjoen, Tanan ja Kaarasjoen kuntien yhteisen neuvottelukunnan jäsenet. Utsjoen edustajana kokoukseen matkusti Johan Fr. Högman, Pikku-Jussi (1925–2018). Menomatkalla hän sai ajatuksen, jonka esitti kokousväelle: sen sijaan että lossin kulku palautettaisiin niin “silta se olla pitää!” Ajatus oli muille osanottajille yllättävä, eikä hänellä itsellään ollut edes Utsjoen kunnan tai Suomen viranomaisten suullista valtuutusta. Naapurikuntien edustajat olivat epäileväisiä ja pelkäsivät omien tiehankkeidensa määrärahojen jäävän ”sillan alle”. Pikku-Jussin mielestä huoli oli varsin aiheeton, kun molemmin puolin jokea tiedettiin ”etelän herrojen” kiireistä, sillä jo pelkkiin kuulemisiin menisi vuosia. Sirman kylän edustaja

halusi, että hänen enonsa,

Utsjoen lautapalkkisillan rakentamista Utsjokisuussa 1950-luvulla. Tulva vei tämän sillan 19.5.1966 Utsjokea vastavirtaan. Tiehallinto.

Postilinja-auto Gárnjárgan lossilla tulossa Tenon yli vastakkaiselle rannalle. Postimuseo 1967.

Utsjoen kirkonkylä 1959. Kuva: Poutvaara, Matti.

Sillan rakentamisvaiheita, rakennustyöt alkoivat 21.1.1992 , ja sillan vihkiäiset pidettiin 30.9.1993.

Kyläläiset pelkäsivät että lohi ei nouse enää kirkonkylää ylemmäs kun silta heittää varjon veteen. Erikoista sillan rakentamisessa oli se että rakentaminen tehtiin kalan ehdoilla: kesällä 1992 työmaa pidettiin hiljaisena lohen nousun ajan. Kuva: Väinö Guttorm.

Utsjoen kunnan esimies Jouni Fredrik Helander, kutsutaan kokoukseen kuultavaksi. Hän saapuikin, ja Pikku-Jussi ehti kertoa ideastaan Helanderille ennen kuin tämä joutui muun kokousväen tentattavaksi. Kahvipöydässä Helanderilta kysyttiin, mitä mieltä Utsjoen kunnassa oltiin siltahankkeesta. Pikku-Jussin sanojen mukaan nuo hetket, jotka kuluivat vastausta odotellessa, olivat hänelle kauhun hetkiä. Kuinka ollakaan, Jouni Fredrik Helander yhtyi Pikku-Jussin siltaesitykseen todeten, että “mikä se tuollainen lossi on, joka ei kulje kuin kiireisen, lyhyen kesän ajan”. Ajatukseen sillasta, ympärivuotisesta kulkuyhteydestä Tenon yli, oli nyt joen molemmilla rannoilla herätty. Eikä PikkuJussi ollut väärässä hankkeen etenemisvauhdista, sillä sillan valmistumiseen vierähti pari vuosikymmentä.

Neuvotteluja ja lausuntoja

Kun siltahanke oli saanut rajakuntien yhteisen hyväksynnän, niin seuraavaksi esitystä käsiteltiin Pohjoismaiden neuvostossa yhteispohjoismaisena siltaprojektina, ja se hyväksyittiin vuonna 1974. Vuosikymmentä myöhemmin Pohjoismaiden ministerineuvoston vuoden 1985 julkaisussa siltayhteyden saamista Tenon yli pidettiin ajankohtaisena. Suomen puolella asia eteni siten, että Lapin tiepiiri aloitti sillan yleissuunnittelun. Sillan sijoituspaikasta, Gieddesavu–Roavvegieddi välille, sovittiin Utsjoella 10.2.1988 pidetyssä kokouksessa. Seuraavana vuonna hyväksyttiin yleissuunnitelma ja solmittiin sopimus sillan suunnittelusta Lapin ja Finnmarkenin tiepiirien välillä.

Parinkymmenen vuoden odottelun jälkeen siltaidea näytti toteutuvan, kun elokuussa 1991 pyydettiin urakkatarjouksia, ja urakkakilpailun voitti oululainen suunnittelutoimisto SuunnitteluKortes. Seuraavan vuoden tammikuun lopussa alkoivat rakennustyöt, mutta virallinen aloituspamaus oli kuukautta myöhemmin 25.2.1992. Toimittaja Sulo Lemet Aikio kirjoitti uutisen tilaisuudesta Sámi Áigi -sanomalehteen

otsikolla Sámi leavga váillui (28.2.1991, Saamen lippu puuttui). Uutisen alussa hän toteaa, kuinka Utsjokisuun juhlapaikalla liehuivat Suomen, Norjan ja Viron liput, mutta sillan alullepanijat, saamelaiset, olivat juhlissa taka-alalla eikä edes Saamen lippu ollut näkyvissä.

Silta valmistui kesällä 1993 ja vihkimisjuhla pidettiin 30.09.1993. Sillan vihkiäisissä sillan isäksi nimetty Pikku-Jussi oli kunniavieraana, ja muun muassa molempien maiden liikenneministerit olivat paikalla. Aiemmin sillan nimestä oli julistettu nimikilpailu, jonka voitti ehdotus Sámi šaldi, Saamen silta, Samelandsbrua. Nimeä perusteltiin seuraavasti: ”Silta sijaitsee ikivanhalla, keskeisellä saamelaisalueella, josta tulee maantieteellisesti yhä keskeisempi, kun rajat Saamenmaan läntisen ja itäisten osien väilillä avautuvat. Silta yhdistää ihmisiä, ei vain Tenon laakson molemmilla rannoilla, vaan myös kahdessa valtakunnassa Suomessa ja Norjassa yli virran, joka on ollut tärkeä kulkureitti Saamen maassa. Siksi on luonnollista kutsua siltaa nimellä Sámi šaldi – Saamen silta – Samelandsbrua.” Sillan valmistuttua nelostien suunta muuttui Karigasniemen sijasta Utsjoelle.

Sillan merkitys Utsjoen kunnalle ja kyläläisille

Millainen Utsjoen kirkonkylä olisi ilman siltaa? Kolmenkymmenen viiden vuoden ajan kirkonkylällä oli jo totuttu siihen, että Norjan puolelle pääsi autolla vain talvisaikaan, kun Tenon jäälle saatiin kantava ajotie. Mikäli kesäaikaan halusi poiketa naapurikylässä Sirmassa, niin sinne oli ajettava edestakaisin yli kahden sadan kilometrin matka. Siltaa myöten sama matka on yhteen suuntaan vain vaivaiset 25 kilometriä ja reitti on ympärivuotisesti käytössä. Nyt on helppo käydä naapurimaassa sukuloimassa sekä asiointi- ja työmatkoilla puolin ja toisin. Silta on avannut uusia mahdollisuuksia niin paikallisille matkailuyrittäjille kuin matkailijoillekin ja tukenut yritystoimintaa molemmin puolin rajaa.

kunnanhallituksen puheenjohtaja Toivo Suomenrinne, keskellä Jermu Laine, tullihallituksen pääjohtaja ja oikealla Antti Katekeetta, kunnanvaltuuston puheenjohtaja ja Tiehallinnon tiemestari.

Saamen silta vihittiin käyttöön juhlallisin menoin 30.9.1993, kaksi kuukautta ennen urakka-ajan päättymistä.

Vasemmalla

Kuten sillan nimen perusteluissa sanotaan, silta yhdistää ihmisiä niin Tenon laakson molemmilla rannoilla Saamenmaassa, kuin myös kahdessa valtakunnassa. Konkreettisena esimerkkinä ovat paikallisten saamelaisyhdistysten ja kyläläisten yhteiset tapahtumat molemmin puolin Tenoa. Silta on luonut mahdollisuudet Utsjoen ja Tanan kuntien koulutoimien ja päiväkotien säännölliseen yhteistoimintaan. Tämän toiminnan myötä opettajien, oppilaiden ja huoltajien välille on syntynyt hyviä ystävyys-, sukulaisuus- ja naapuruussuhteita. Saamen kielen käyttö on lisääntynyt ja vahvistunut niin opetuksessa kuin myös mussa yhteistyössä.

Siihen aikaan kun Utsjoen lossi oli toiminnassa ja jäätie käytössä, kirkonkylällä toimi tulli, joka valvoi Suomen ja Norjan välistä rajaliikennettä. Tullirakennuksena toimi pieni mökki, joka oli vastapäätä silloista Rajavartiostoa Nuorgamiin menevän tien varressa. Saamen sillan myötä Tullilaitoksen toiminta on kasvanut aivan uudenlaiseksi. Suomen puolelle on rakennettu uusi tullirakennus ja tulliyhteistyötä tehdään norjalaisten kanssa EU:n ulkorajalla. Tullivirkailijoiden määrä on moninkertaistunut ja se on myös luonut uusia työmahdollisuuksia paikkakuntalaisille.

Koronapandemian aikana saimme kokea konkreettisesti, minkälaiset vaikutukset on sillä, kun raja yhtäkkiä suljetaan. Sulku lopetti koulujen välisen yhteistyön, asiointi- ja työmatkat naapurimaiden välillä pitenivät tai estyivät kokonaan ja ihmisten välinen kanssakäyminen vaikeutui. Näiden rajoitusten myötä ilmeni, ettei Pohjoismaiden rajaalueiden välistä vapaan liikkuvuuden periaatetta välttämättä noudateta, kun pyritään suojaamaan kansalaisia ja maan sisäistä turvallisuutta. Siksi on tärkeä huolehtia, siitä että rajakuntien asukkaiden oikeudet otetaan huomioon uusia säädöksiä tehdessä.

Tämä artikkeli alkoi Ritva Isokosken kirjoituksella, jossa hänen toiveenaan oli saada Utsjoelle rautatie. Se on jäänyt toteutumatta, mutta sen sijaan Johan Fr. Högmanin, Pikku-Jussin, esitys on toteutunut.

Tänä vuonna, 2023, Sámi šaldi, Saamen silta, Samelandsbrua, viettää 30-vuotisjuhlaa. Kiitos, giitu Pikku-Jussi, että uskalsit unelmoida suuria ja uskoit unelmaasi!

Saamen silta – Sámi šaldi – Samelandsbrua

Silta on 316,5 metriä pitkä, 2-pyloninen vinoköysisilta, jänneväli 155 metriä. Silta avattiin vuonna 1993.

Sillan on suunnitellut SuunnitteluKortes. Sillan rakennesuunnittelija Esko Järvenpää sai Vuoden teräsrakenne –palkinnon vuonna 1993.

Kirjallisuus

Erkkilä, Veikko 2007: Lapin löytäjät. Alhainen Herra ja Pikku-Jussi. Levikustannus.

Lilja, Erkki 2016: Tunturien yli Jäämerelle. Kertomuksia Lapin teiltä ja vähän vierestäkin. Väyläkirjat.

Mäkelä, Petteri 2000: Pitkoksilta pikiteille.4Lapin tiepiiri 75 vuotta. Tiemuseon julkaisuja 18. Tielaitos, Lapin tiepiiri.

Lilja, Erkki 2016: Tunturien yli Jäämerelle. Kertomuksia Lapin teiltä ja vähän vierestäkin. Väyläkirjat. ●

Johan Fr. Högman, Pikku-Jussi, sylissään Aaro Sámmol Syvänperä vuonna 2006. Kuva: Studio Borga.

OHCEJOHKA ŠEARRÁ UTSJOEN LUMO

Tule, koe, nauti ja ihastu! Utsjoen Lumo - Ohcejohka Šearrá kulttuuriviikko 3.-9.7.2023 on tarkoitettu kaikille Utsjoesta tai kulttuuritapahtumista kiinnostuneille. Paljon erilaisia tapahtumia Nuorgamissa, Karigasniemellä ja Utsjoella. Koko viikon ohjelmaan pääset tutustumaan Utsjoen kunnan nettisivuilta.

Ohjelmanostot

Jalvvi Niillas joiku konsertti Karigasniemellä 7.7. Taiteilija Jalvvi Niillas (Niillas Holmberg) vie kuulijat jokiveneeseen kuulemaan oman sukunsa joikuja vanhasta Tenonlaaksosta. Nämä joiut välittävät rakkautta, vaikeuksia ja kirjavia elämäntarinoita. Vanhojen joikujen lisäksi Niillas on laittanut joikuja myös nykyajan ihmisille Tenon alueella, ja näytäkin joikuja kuullaan.

Biret ja Gáddjá Haarla Pieskin tanssityöpaja lapsille ja nuorille Utsjoella 6.7. ja Karigasniemellä 7.7. Biret ja Gáddjá asuivat lapsuutensa Utsjoen pienessä Dalvadaksen kylässä ja aloittivat tanssiharrastuksen käymällä Norjan Karasjoella balettitunneilla sekä harjoittelemalla kotona balettivideoita katsomalla. He ovat valmistuneet ammattitanssijoiksi Suomen Kansallisoopperan ja -baletin Balettioppilaitoksesta vuonna 2019. Työpajojen tarkoituksena on mahdollistaa tanssin harrastamisen kokeileminen sekä kannustaa lapsia ja nuoria uskomaan unelmiinsa.

Yungmiqun konsertit ja

Revontulten räppäri -elokuva

Nuorgamissa 6.7., Karigasniemellä 7.7. ja Utsjoella 8.7. Saameksi räppäävä ja Talent Suomi ohjelmassa 2021 hurmannut

Mihkku Laitin, eli taiteilijanimeltään Yungmiqun konsertit Nuorgamissa 6.7. ja Karigasniemellä 7.7. Mihkku Laitin elämään ja musiikkiuran kehittymiseen voi kurkistaa katsomalla Petteri Saarion Revontulten räppäri -dokumentin ulkoilmaelokuvateatterissa Onnelan törmällä 8.7.

Kettu ja korppi ja muita opettavaisia eläintarinoita

Teatteri Tie: Kettu ja korppi ja muita opettavaisia eläintarinoita Aisopoksen tapaan -teatteriesitys Karigasniemellä 7.7. ja Utsjoella 8.7. Aisopoksen (620564 eaa.) tuhansia vuosia vanhat, juonikkaat faabelitimantit ovat ikiaikaisin osa ihmiskunnan yhteistä kertomusperinnettä. Katsojilla ja etenkin lapsilla on mahdollisuus matkia eläimiä ja leikkiä näyttelijöiden kanssa teatterileikkejä nähtyjen episodien innoittamina.

Ánnámáret: Nieguid duovdagat (Kuvitteelliset maisemat) -konsertti Utsjoella 8.7. Konsertti on musiikkia ja liikkuvaa kuvaa yhdistävä kokonaisuus, jossa Ánnámáretin, eli Nuorgamista käsin työskentelevän saamelaismuusikko Anna NäkkäläjärviLänsmanin joiut vievät yleisönsä kuvitteellisille tuntureille. Teos yhdistää rohkeasti uutta ja vanhaa säilyttäen samalla joikuperinteen ominaispiirteet.

Inger-Mari Aikio: Runoesitys Utsjoella 8.7. Runoilija Ima, eli Inger-Mari Aikio maalaa runoillaan hetkiä, jotka nostavat pintaan tunteita ja ajatuksia. Kuulija voi huomata, että näinhän myös voi tehdä. Vaikka elämässä on joskus aika vaikeita tilanteita, pinnan alta löytyy naurua ja uusia iloja. Ima asuu Pulmankijärvellä ja on kirjoittanut yhteensä 12 kirjaa.

DJ Sunna Maaret: Yöttömän yön tanssiklubi Utsjoella 8.7. Myöhään illalla Onnelan törmällä vuorossa on todellinen yöttömän yön tanssiklubi, kun saamelainen DJ Sunna Maaret soittaa tämän hetken parhaimmat kappaleet! ●

Kuka sinä olet?

Ajatuksia ihmisyydestä hahmoterapeuttisesta näkökulmasta.

Kirjoittajana utsjokinen hahmoterapeutiksi opiskeleva Heidi Klaavuniemi, joka suhtautuu lempeydellä ja intohimoisella uteliaisuudella ihmiseen pinnan alla.

Mitä haavoittuvuus on sinulle?

Entä millainen on kokemus nähdyksi ja kuulluksi tulemisesta?

Hahmoterapeuttisen näkemyksen yksi peruspilareista on kontakti, kyky yhteyteen itsensä ja toisten ihmisten, ympäristönsä kanssa. Tätä ns. autenttista yhteyttä usein kuitenkin estävät erilaiset puolustusmekanismit, mielen ja kehon panssarit, jotka ovat ensisijaisesti syntyneet suojelemaan elämää.

Elämän aikana koetut kokemukset erilaisissa ihmissuhteissa vaikuttavat meihin enemmän kuin mitä usein tiedostammekaan. Näiden kokemusten myötä luomme toimintamalleja suojelemaan sisintämme, autenttisuuttamme. Ajan myötä toimintamallit voivat suojelemisen sijaan vaikeuttaa elämäämme.

Kontakti erilaisten suojamuurien ja roolien kautta on haaste sille ettei oma aito minuus pääse esille. Aiempien kipeiden kokemuksien ja vaille jäämisien myötä kohtaaminen herättää turvattomuuden tunteen ja sisin suojautuu ja piiloutuu. Ihminen ei voi olla haavoittuva, paljastaa sisäisintä tunnemaailmaansa itselleen eikä muille. Yhteys itseen ja toiseen ihmiseen vaatii turvan tunteen, jotta ravitseva ja syvä kontakti voi syntyä.

Kun ei ole kosketuksessa itseensä, omaan sisäiseen maailmaan, tunteisiinsa ja tarpeisiin, voi se usein ilmetä epäselvyytenä omasta tarkoituksesta, kokemuksena jumissa olemisesta tai merkityksettömyydestä. Elämää voi myös ohjata uskomukset ja häpeä siitä "millainen ja miten pitää olla". Tällöin ihminen on olemassa kuin ulkoa ohjatusti ja myös ihmissuhteet saattavat olla etäisiä tai haastavia, kivuliaitakin.

Miten sinun tunteet virtaavat?

Välttely ja tunteiden patoaminen vie myös paljon energiaa. Onko sinulle tuttua että joidenkin tapaamisten ja tilanteiden myötä koet voimakasta väsymystä? Se voi olla seuraamusta siitä, että välttelet jakamasta omaa totuutta, ehkä varot konfliktia, miellytät muita tai ylisuoritat, jotta tulisit nähdyksi ja tuntisit olevasi riittävän hyvä.

Oman ja toisten kokemuksen ja tunteen kohtaaminen ja hyväksyminen voi olla haastavaa ja pelottavaa, silti sisintä totuutta kohti meneminen ja jonkin oman aidon näkyväksi tuleminen luo kokonaisvaltaista hyvinvointia. Tunteet pääsevät virtaamaan vapaasti ja sen myötä syntyy uusia mahdollisuuksia.

HEIDI KLAAVUNIEMI

Koetko elämässäsi tyytyväisyyttä?

Pistä itsellesi merkille kolme asiaa joissa koet tyytyväisyyttä tällä hetkellä. Voit myös huomioida, millainen kokemus sinulle tämä tunne juuri nyt on. Miltä se tuntuu kehossa?

Entä millaista tyytymättömyyttä koet? Voit nimetä yhden mahdollisimman konkreettisen asian. Tunnustele mitä voisit tarvita, jotta voisit saavuttaa tämän haasteen kohdalla helpotusta.

Yksinkertainen esimerkki omien tarpeiden tyydyttämisestä on jano. Kuten myös jo sanonta "janon sammuttaminen", sisältää se tyytyväisyyden ja täydentymisen tunteen.

Ihan ensimmäisenä tulet tietoiseksi tunteesta kehossa, suuta ehkä kuivaa ja mieleen tulee lasillinen kylmää vettä, tulet tietoiseksi tarpeesta juoda ja impulssista, miten haluat tyydyttää tämän tarpeen. Sen myötä seuraava vaihe on suunnitelman toteuttamiseen sitoutuminen, jossa lähdet toimimaan. Ehkä siirryt keittiöön ja otat lasillisen vettä hanasta. Tarpeesi kohtaaminen on hetki, kun juot janoosi ja sitä seuraa tarpeen tyydyttyminen, janon sammuminen ja tyytyväisyyden tunne. Seuraava ja viimeisin yhtä tärkeä vaihe on tarpeesta irti päästäminen, jotta uusi tarve voi muodostua.

Terapeuttina olen kiinnostunut myös tästä tarpeiden kohtaamisen prosessista ja erilaisista mekanismeista, jotka häiritsee tätä prosessia. Kun janon tyydyttämisen sijaan tarve on esimerkiksi kokea rakkautta ihmissuhteissa, anteeksiantoa itseinhon suossa tai merkityksellisyyttä työelämässä.

Lopuksi jaan pienen harjoituksen, jonka suosittelen tekemään jossakin rauhallisessa paikassa, jossa sinulla on hetki aikaa olla ilman suurempia häiriötekijöitä.

Ota mukava asento, voit sulkea silmät tai pitää ne auki, niin kuin sinulle on hyvä.

Hengitä muutaman kerran vähän syvempään sisään ja ulos, anna samalla jokaisella uloshengityksellä kehoon laskeutua pehmeyttä ja rentoutta, sen verran kuin se juuri tällä hetkellä on mahdollista.

Kuvittele mielessäsi lapsuutesi makuuhuoneen ovi. Anna rauhassa oven yksityiskohtien piirtyä mieleesi ja mene sitten tuosta ovesta sisään.

Olet huoneessa pienen itsesi kanssa, asetu hänen vierelle ja kerro hänelle kaikki se, mitä hän olisi tarvinnut kuulla pienenä. ♥

"Mikä on mennyt rikki vuorovaikutuksessa, voi myös korjaantua vuorovaikutuksessa."

"What has broken in relations can be healed in relations."

John E. Porting

Irma Annikki Kettunen ja laumansa

Oli heinäntekoaika, kun polvijärveläisen Mattilantalon pöydälle syntyi 2-kiloinen tyttö. Sanoivat, ettei rääpäle selviä hengissä. Mutta selvisipä, kun Karjalan evakko, oman kuukauden ikäisen tyttärensä lisäksi imetti rääpälettä. Vauva vahvistui ja sai oikean nimen, Irma (=mahtava, suuri) Annikki (=suosio, armo), kun rovasti ennätti kalareissuromppeissaan kastamaan tytön. Irman lapsuudenkodit vaihtuivat mummolasta työväentalolle, kunnalliskotiin ja lopulta omaan kotimökkiin. Irman syntymäkodin ruokavahvuuteen syntyi lisäksi viisi veljeä ja yksi sisko ja ajalle ominaiseen tapaan Irma hoiti nuorempia sisaruksiaan.

Koulujen jälkeen Irma lähti etsimään töitä Helsingistä. Alaikäisenä hän sai toimia keittiöapulaisena lastenkodissa, vaikka olisi halunnut osallistua myös varsinaiseen hoitotyöhön. Lastenkodin johtajatar havaitsi Irman kytevän opiskeluhalun ja kysyi: – Eikö neiti Kettunen voisi hakea diakonissalaitoksen sairaanhoitajakouluun? Irma haki ja pääsi kouluun. Valmiina 22-vuotiaana sairaanhoitajattarena Irma lähti monipuolisille sosiaali/hoitoalan työpoluilleen. Aluksi Irma toimi seurakuntasisarena Hangossa ja Sahalahdella. Irma työskenteli hetken myös Oulaskankaan sydäntautiosastolla.

Henkilökohtaisen vaelluksen jälkeen, 1970-luvun lopussa Irman ”sydän pysähtyi” neljäksi vuodeksi Utsjoelle, rajaseutusisaren viransijaisuutta hoitamaan. Pohjoisimman kunnan si-

saruustyön jälkeen Irma jalosti tieto-taitoansa erikoistumalla psykiatriseksi sairaanhoitajaksi Rovaniemellä. Jatko-opintojen jälkeen Irma muutti vanhainkodin johtajaksi Merijärvelle, Pohjois-Pohjanmaan pienenpieneen kuntaan, jonka maisemasta puuttui sekä meri että järvi, tuntureista puhumattakaan.

Mikä veti Irman takaisin Ylä-Lappiin? Tuliko tunturi-ikävä, vaikka 10 vuoden työskentely vanhusten ja kotipalveluohjauksen parissa oli ollut antoisaa aikaa? Oliko Merijärveltä saatu kodinvaihtaja, Jere Samojedilainen, ”ihan valmis koira”, ennen pohjoiseen siirtymiselle? Valkoisten turkiskoiriensa, Jeren ja Sirun vetämänä Irma muutti ja kotiutui Utsjoelle 2000-luvun alussa. Laumansa uusien jäsenten: Rikun, Kuuran, Väkkärän ja Viiman pitovoimalla Irma on hoitanut Utsjoen kunnassa projekteja, psykiatrisen erikoissairaanhoitajan sijaisuuksia ja lopulta vakituista virkaa eläköitymiseensä asti.

Elämänlaatu ja utsjokelaiset ovat sitoneet Irman kutsumustyöhönsä myös henkilökohtaisin keinoin, kuten lahjoittamalla ”Lapin ihmisen ystävä” -villavanttuut. Toinen Irman erityisesti arvostama huomionosoitus oli erään ystävän antama saamenkielinen raamattu. Lisäksi Irmaa on lämmittänyt se, että ”asiakkaat pitivät annetuista vastaanottoajoista kiinni”, mikä kertoo hoitajan ja hoidettavien keskinäisestä välittämisestä paikkakunnalla, jossa sovitut ajankohdat ovat usein vain suuntaa-antavia.

Hangossa, Irman kaukonäköisen esimiehen ohjeena oli: Hattu pitää olla päässä, ettei aivot jäädy”. Omiksi elämäntyön ohjeikseen Irma mainitsee mm. seuraavia :

- olen kuntouttaja ja rinnalla kulkija

- olen rehellinen, en ”toitota” sitä, mihin en itse usko

- en anna turhia lupauksia

- en ole parantaja

- johdatan itsensä hyväksymiseen

Irma oli jo 1970-luvun Utsjoella monitaitaja, kun hän jalosti ns. diakoniapiirejä (= luku- ja ompeluseuroja), joissa ”pappi piti pakolliset”, sitten veisattiin se yksi virsi ja sen jälkeen otettiin sukankutimet esiin, jutusteltiin ja kuunneltiin, kun Irma luki lapsille hölmöläistarinoita ja pikkupojat vaihtoivat Irman omasta kirjastosta ”Tex Willereitä”...

Irman työsuhde mielenterveyden saralla on päättynyt, mutta hän ei ole irtauttanut itseään paikallisista ihmisistä, joilla on satunnaisia kriisitilanteita tai kroonisia häiriöitä. Irma on edelleen antanut liiankin epäitsekkäästi apua ja tukea sitä tarvitseville. Mustikanpoimintareissullaan hän keskittyi puhelimitse neuvomaan pulassa olevaa, sillä seurauksella, että kadotti koulun rinteeseen puolitäyden mustikkaämpärinsä. Roskattomiksi poimittuja marjoja.

Irman avarakatseisuus ilmenee ylänköjen hillasoilla, nöyryys puolukanpoiminnassa ja sitkeys suolasienissä. Lukuharrastuksensa lämmikkeenä Irma voi kääriytyä itseneulomiinsa valkoisiin vällyihin. Sielun ja kehon ykkösjuttuja ovat luonnollisesti kaikenkarvaiset Koiruudet. Jos Irmalta saat neulomansa koirankarvasukat, samojedin tassut, pitää sinun olla varuillaan, ettei toinen takajalkasi nouse ”lyhtypylväällä”, kuopaise kevyesti maata ja lopuksi pääse haukahdus.

Haukahduksesta samojedi, samojedistä karvanlähtö, karvanlähdöstä karvankeruu, karvankeruusta kehräys, kehräyksestä karvalanka, karvalangasta neulonta, neulonnasta karvasukat, karvasukista ystävyys, ystävyydestä lämpö, lämmöstä elämäntapa, elämäntavasta ihminen, ihmisestä IRMA... ●

Saamiaan ”Lapin ihmisen ystävä” -villavanttuita Irma ei ole raskinut käyttää.

Rauhan tervehdys -lehti vuodelta 1977 kertoo millaista oli seurakuntasisaren työ 46 vuotta sitten.

TEKSTI: KATJA TAPIOLA

Tarinat ja niiden kertojat

Suullinen kansanperinne on ihmiskunnan vanhimpia taidemuotoja. Se on ollut tärkeä tapa säilyttää ja jakaa yhteisön historiaa, opetuksia, sosiaalisia ja uskonnollisia/hengellisiä arvoja, normistoa ja muistoja. Suullisen kansanperinteen merkitys muuttui kirjoitustaidon ja kirjapainon myötä, mutta tarinoiden tehtävä oli ja on edelleen sama. Viihdyttää, koskettaa, naurattaa, lohduttaa, lisätä mielikuvitusta, pilkata, pelotella, jakaa tietoa, opettaa. Sen muodot ovat myytit, mytologiat, saagat, sadut, kaskut, kansanviisaudet, kertomukset, legendat, loitsut, lorut, runot ja eepokset. Laulaen taas balladit, huhuilut, virret, joiut, rallatukset, reki­ ja runolaulut, ihan vain tällaisena pienenä sivujuonteena. Niinpä maailma on täynnä tarinoita. On kansoja, yhteisöjä ja sukuja koskevia tarinoita. Yksilöitä koskevat sisäinen, sankari­ tai Tuhkimo­tarina. Tarinoita käsitteistä, esimerkiksi elämästä, kuolemasta, rakkaudesta, Jumalasta/jumalista, luonnonilmiöistä ja muodoista, yhteiskunnasta. Onpa tarinoita jopa yrityksistä ja brändeistä. Tarinoita on kerrottu iltanuotiolla, kahvi­ ja ruokapöydän ääressä, ohimennen arjessa tai järjestetyissä tilaisuuksissa, päiväkodeissa, toreilla ja työpaikoilla.

Hyvä tarina kuuntelemalla tai lukemalla pysäyttää ajan. Se maalaa eteen erilaisia maailmoja ja leikkii todellisuudella, sillä voi matkustaa ajassa menneisyyteen tai tulevaisuuteen, se virkistää mieltä, voi kirkastaa omaa ajattelua ja laajentaa ymmärrystä. Tarina on luovuutta, jolla selittää asioita, joita ei ehkä muuten voisi selittää ja sillä voi muuttaa merkityksiä toisiksi. Tulkita elämää, ilmiöitä ja ihmistä tilastojen, kaavojen, sääntöjen, tutkitun tiedon ja faktojen ulkopuolelta, jota hienosti korkeakulttuuriksi kutsutaan. Tarinat tekevät meistä inhimillisiä ja auttaa löytämään paikan kaoottisesta ja sekavasta maailmasta. Olemme muuta, kun järjen jättiläisiä, jotka taas tarinoissa yleisesti ottaen kuvataan typeriksi ja tyhmiksi. Ikä, mielenkiinnonkohteet ja asenne vaikuttaa siihen millaiset tarinat vetävät puoleensa ja

joita kuuntelee tai lukee mielellään. Niihin saattaa liittyä selittämättömiä voimia, ja siksipä joku voi täysin kieltäytyä kuuntelemasta tai lukemasta uskonnollisia, hengellisiä tai yhteiskunnallisia tarinoita pitäen niitä harhaoppina, aivopesuna, manipulointina tai propagandana. Mikä siis tässä maailmassa voi olla täysin mahdollista.

Tarinankertojia ei taida olla enää tässä ajassa samanlaisessa merkityksessä, kun mitä ennen. Nykyajan kertojat ovat kirjailijat, runoilijat, lauluntekijät, elokuvaohjaajat ja pelien suunnittelijat. Tarinoihin on helppo mennä mukaan, jos se jotenkin koskettaa tai sieltä löytää jotain samaistumispintaa. Vähemmän tunnettuja kertojia on taas jokainen, omilla pikku tosi tarinoilla elämän ja arjen tapahtumilla, sattumuksilla ja kömmähdyksillä. Se miten elävästi, mielenkiintoisesti ja rohkeasti liioitellen sen kertoo, on jo toinen juttu. Se ei ehkä kasva tarinaksi asti, jonka joku toinen kertoo eteenpäin, aivan kuin joku taso olisi jäänyt täyttymättä, vaan jää ainoastaan jutuksi, joka oli ja meni. Jälkeä jättämättä. En missään nimessä vähättele jutustelua, sillä se on vastavuoroisuutta kuulemisen ja kuulluksi tulemisen välillä. Se on väylä, tulla tutuksi jonkun kanssa, mutta silti siinä on hiuksen hieno ero tarinoimiseen.

Kun kuuntelee vanhempien ihmisten, sukulaisten ja kyläläisten tarinointia, niissä kuuluu alueella eletty elämä ja ihan tavallinen ihminen, vaikkakin ehkä kuitenkin jotenkin poikkeava tavalla tai toisella. Tarinointi on hyväntahtoista, eikä sen tarkoitus ole tietoisesti loukata, vääristellä ja vähätellä, mitä tekee juoruaminen ja mustamaalaaminen. Tarinat ovat anekdootteja, jos haluaa käyttää hienoa ja sivistynyttä kieltä (Anekdootti: liioiteltu, pelkistetty, karrikoitu, mahdollisesti todentamaton, viihteellinen/ humoristinen tarina henkilöstä tai tapahtumasta). Tarinointi on myös alueen rikkaus, toisin kuin se, mitä on nimeltä mainitse­

Boston eli Niiles Kitti. mattomassa ihmekapulassa, jota ihmiset kantavat mukanaan. Eikä siitä sen enempää. Ehkäpä joku osaa yhdistää sen ihmisen mielen, kehon ja ajattelun surkastumiseen ja todeta lakonisesti: se nyt on tätä aikaa, niin olkootpa se siinä. Ihmisen on kuitenkin hyvä tuntea ja tietää kuka on ja mistä tulee. Tämä ajatus, ohje tai neuvo “Tunne itsesi” on ikivanha ja löytyy Apollonin temppelistä Delfoista, mutta on ajankohtainen vielä nykyään, jossa ihmiset tuntuvat kadottavan itsensä. Mitään ei saa oikein olla (varsinkaan valkoinen heteromies) ja kaikkien pitäisi olla kaikkea, mutta sitten kuitenkaan ei saa. Läsnäolon, kuuntelemisen ja jopa kirjoittamisen ja lukemisen taito on heikentynyt. Keskittymiskyky ei riitä. Siksipä tarinankertojia tarvitaan niin perheissä, suvuissa ja kylissä. Laajentamaan käsitystä eletystä elämästä, muistuttamaan ja ylläpitämään sitä jotain vanhaa ja arvokasta.

Tarinoimiseen, varsinkin jos niitä keksii itse, tarvitaan paljon aivotoimintaa. Täytyy tehdä havaintoja ympäristöstä, ihmisistä, tavoista, sisäistää näkemäänsä ja kuulemaansa, muistaa, elävöittää se sanoilla ja sanoittaa omalla persoonallisella tavalla ja lopulta tuoda se ”näkyväksi” muille. Lähes samoja toimintoja tarvitaan, jos kertoo opitun tai kuullun tarinan. Joskus saattaa värikkäästä tarinankertojasta itsestään tulla legenda. Näin varmaan kävi Sammol Pieralle (Piera Paltto,1906–1995). Tiettävästi hän oli odotettu ja kestitty vieras, sillä pelkkä nimen mainitseminen aiheuttaa edelleen hilpeyttä kylän vanhimmille ja “ei niin vanhalle”­ väelle. Liikkuessaan kummallakin puolelle pitkin Ylä­ Tenoa, hän keksi matkan aikana tarinan, mitenkäs naapurissa eleltiin, voitiin ja oltiin ja kertoi sen sitten tullessaan taloon. Ilmeisesti tapa ja tarinat, joita hän kertoi, tekivät lähtemättömän vaikutuksen kuulijoihin ja olisi ollut kiva tietää minkälaisia tarinoita hän kertoi. Hänellä kuului olleen myös itsellä hauskaa niitä kertoessaan. Olen yrittänyt etsiä ihmisiä, jotka muistaisivat hänen tarinoitaan, mutta hän persoonana on tarkemmin jäänyt

useampien mieleen, kuin itse tarinat. Ja kun kylätalollakin yritin löytää hänen tarinoitaan siellä olleilta ihmisiltä, siirtyi keskustelu Bostoniin (Niiles Kitti), jonka lempinimi tuli tupakkamerkistä, jota hän poltti. Hän oli myös isän tuttu, joka pyörähti meillä toisinaan. Kun kuulin hänen olevan talossa, menin jonkin tekosyyn varjolla keittiöön, jossa he istuivat ja kahvittelivat. En tullut varsinaisesti kuuntelemaan heidän jutusteluaan, vaan ainoastaan odottamaan hetkeä, kun Boston nauraa. En juuri muista miltä hän näytti, enkä oikein sitä nauruakaan, mutta muistan erikoisesti nauraneen miehen, Boston nimeltään. Paikallinen kyläläinen kertoi Bostonin lähteneen heidän, hänen ja tuttavansa, kanssa hillaan. He tietenkin olivat selkävääränä poimineet hilloja talveksi, kun taas Boston perheettömänä, poimi kupillisen, söi sen paikan päällä ja tulisteli koko loppu ajan, kun he jatkoivat hillojen poimimista. Myöhemmin kuulin Bostonin olleen töissä kalatehtaalla Båtsfordissa, jossa siihen aikaan tienasi hyvät rahat. Siellä he olivat seisoneet merenrannalla ja odottaneet laivan saapumista rantaan, että päästään tosi toimiin. Tähän Boston oli todennut: No ei kyllä tartte tulla! (Sen laivan, kirjoittajan huomautus). Tarinoilla asiat tai ihmiset tulevat todeksi, kuten esimerkiksi itselleni Boston. Eikä Boston ole ainoa kylän mielenkiintoinen ihminen. Oli Mauri, joka ajoi kylää edestakaisin polkupyörällä. Minä en tiedä hänestä enenpää, mutta joku vanhempi kyläläinen voi hänestäkin kertoa jonkun pienen tarinan. Hienous mikä liittyy tarinoimisen tapaan Utsjoella ja varmasti koskien koko kunnan alueella, on se "tavallisuus". Se että henkilöstä riittää se, että on vaan olemassa, sellaisena kuin on. Siihen ei tarvita julkisuustemppuja. Utsjoella on ollut ja on edelleen paljon mielenkiintoisia ihmisiä. Kaikki ei tule tutuiksi samalla tavalla kaikille, eikä tarttekkaan. Mutta on kiva kuitenkin tietää aina vähän enemmän. Pari hyvää keinoa on. Kuuntelemalla ja/tai lukemalla. Tulla vaikka kylätalolle, lukea kylälehteä, unohtamatta kirjastoa! Ei siis muuta kuin sivuja selailemaan, näytön sijasta! ●

+358 440 159 777, nights.northernlights@gmail.com

Nuorgamintie 4475, 99990 NUORGAM

Kauppakeskus NUORGAM

Kaikki hyvä on lähellä.

• Upea liha/kalatiski

• Vastapaistettua leipää

• Oluet ja virvokkeet

• Taloustavarat

• Kalastus- ja retkeilytarvikkeet

• Vaatteet ja kengät

www.nightsofnorthernlights.com

RENTOUTUMISTA

POREALTAASSA

JA SAUNALLISISSA

MÖKEISSÄ SUOMEN

KAUNEIMMISSA MAISEMISSA

PALVELUT:

• Kahvila-ravintola • Alko

• Asiamiesposti • Pakettiautomaatti • Veikkaus

• Kierrätys: paristot

• Nestekaasu

ELÄMYKSELLISTÄ

MAJOITUSTA

KESKELLÄ POHJOISEN

MAHTAVINTA LUONTOA

PAKSURENKAISET SÄHKÖPYÖRÄT KETTERÄÄN

LIIKKUMISEEN JA MUITA VUOKRAVÄLINEITÄ RETKEILYYN

tenon Luonnontuote

tehtaanmyymäLä +358 400 396 318

Nuorgamintie 3750 A, 99990 NUORGAM

Meiltä hyvät retkieväät paikallisista raaka-aineista

• poron kuivalihaa

• kylmäsavulihaa

• porosalamit

• poron grillimakkaraa

• porosäilykepurkit

• erilaisia leikkeleitä

Porotuotteiden verkkokaupPa www.tenonluonnontuote.fi

K-Market Nuorgam Nuorgamintie 4298, 99990 arto.aurala@k-market.com

UUSITTU RAVINTOLA ANNISKELUOIKEUKSILLA

meidät löydät myös facebookista www.facebook.com

Kysy meiltä majoituksesta!

LOISTAVA SIJAINTI SUOMEN KATOLL ANUORGAMIN SYDÄMESSÄ

MA JOITU MUK AVASTI

• Uudet ihanat rantamök it

• Tasokk aat huoneistot

• Edulliset kesämök it

• Viihtyisä caravan-ja leirintäalue

VIIH DY J A VIRKI S T Y

• Suomen pohjoisin k ahvila-ravintola

- matk amuistopuoti

• R antasauna Tenon rannalla

• Välinevuok rausta:

- fatbiket, k anootit ym

PIENI JUURILEIPOMO Rakkaudesta hyvään leipään

Pieni juurileipomo on muuttanut Utsjoelle. Heinäkuussa aloitellaan.

• Kesäelämyksiä

Tunturissa,Tenolla ja Pohjois-Norjassa:

- jok iveneretket

- patikointia

- melontaa

- pyöräilyä

- Norjan retket

MUKAVA LOMAKYL Ä-PAIKALLINEN PERHEYRIT YS

retkelle Utsjoelle tai PohjoisNorjaan – tunturiin tai vuonolle

• Mökkimajoitusta Jäämeren rannalla Tenovuonolla

• Erämökkejä Utsjoen tunturijärvillä Kaldoaivin ja Paistunturin erämaissa • Taksi- ja kuljetuspalvelut

Ympäri vuoden monipuolisia ja räätälöityjä palveluja arktisessa luonnossa aikasi ja toiveittesi mukaan

Nuorgamin Lomakeskus

Nuorgamintie 4401 A, 99990 NUORGAM

mökkivuokraus & Opastus & Kuljetus

+358 400 292 193, antti.sujala@gmail.com

Kaisa Kinnari 050 5645 119 • Tommi Kinnari 050 5600 390 juurileipomo@gmail.com, pienijuurileipomo.fi

TAKSI 0400 941 185

Lohi-Aslakin Lomamökit

Utsjoentie 14, UTSJOKI. puh. 040 559 1542

Asu tasokkaassa lomamökissä Tenon rannalla 8 km Utsjoelta vuoden ympäri. Mökit sijaitsevat hiljaisella ja rauhallisella paikalla, kahden puron, tunturin ja Tenojoen välissä. Polku tunturiin nousee pihapiiristä.

Ruokalistallamme monipuoliset vegaaniset, gluteenittomat sekä perinteiset kala- ja poroherkut paikallisista raaka-aineista. RESTAURANT AURORA HOLIDAYS

40 7625 005, Nuorgamintie 815, UTSJOKI auroraholidays.net, restaurant@auroraholidays.net

Tunnetaan isoista hampurilaisista

• Burgerit: Ailigasburger, lohiburger

• Jättihampurilainen ja ranskalaiset

• Poronkäristysateria

• Lohiateria • Porokebab

Lasten menu

• Lasten hampurilainen

• Nakit ja ranskalaiset

• Lihapullat ja muusi/ranskalaiset

Pehmyt jäätelöt

Kahvileivonnaiset

Myös kotipaketit!

Utsjoentie 3, 99980 Utsjoki 760 2260

Utsjoen keskustasta 2,5 km Nuorgamiin päin. Mökkejä, grillikota, rantasauna, kalastusluvat muiden kalojen kuin lohen pyyntiin (pyyntiaika 15.6.–31.7.) Tervetuloa!

puh. 040 517 3786 outi@nokitaito.fi

nokitaito.fi

Eräkone

• autokorjaamo

• pienkonekorjaamo

• metalli- ja hitsaustyöt

• eräpalvelut

36

Traktori- ja kaivinkonetyöt

RAMI KITTI 040 564 0288

Karigasniemi

Kai Karekivi puh. 0400 196 211 Jarkko Nyyssölä puh. 040 561 1338 erakoneoy@gmail.com

Utsjoen LVI Palvelu MONIPUOLISET LVI-ALAN PALVELUT

Lämpöä ja toimivia järjestelmiä arktisiin olosuhteisiin.

Suunnittelu • Asennus • Huolto

ulvip.fi • puh. 040 557 3341 • kjell.aalto@nw.inet.fi

Utsjoentie 15. 99980 Utsjoki

Ilmalämpöpumppujen uusi aikakausi on alkanut – Mitsubishi Electric LN-mallisarja.

Lämpöpumput alueellasi toimittaa

Lohikoukku ky

LVI-urakointi ja kiinteistöhuolto 040 412 7789, tero.porsanger@hotmail.com

Ilmalämpöpumput

Utsjoentie

99980 Utsjoki ma–pe klo 9–17

Asiakaspalvelu avoinna arkisin klo 9–15: 016 663 200, asiakaspalvelu@inergia.fi www.inergia.fi

KAIKKI RAKENNUSALAN TYÖT

• uudisrakentaminen • remontointi • jätevesijärjestelmät

• hirsikorjaukset • terassilasitukset (varaa ilmainen arviokäynti)

Rakennatko uutta tai suunnitteletko vanhan remontointia? Hae nyt sähköja vesiliittymät yhdellä hakemuksella osoitteessa inergia.fi/liittymishakemus Saat suunnitteluun avuksesi ammattitaitoiset asiantuntijamme, jotka auttavat sinua löytämään parhaat liittymäratkaisut.

Säästä rahaa ja luontoa Kannustamme asiakkaitamme kestävään energian- ja vedenkulutukseen. Voit vaikuttaa sähkö- ja vesilaskusi suuruuteen sekä ympäristöön pienillä arkisilla muutoksilla. Katso säästövinkit verkkosivuiltamme inergia.fi/saastovinkit

Tilaus­ ja taksiliikenne E & O Guttorm Oy P. 040 412 5540, P. 040 123 9395.

Autot 1+4 ja 1+16. esan.pirssi@gmail.com

AURORA TRANSPORT

Lapin taksi- ja bussipalvelut sekä majoitusta

Lounas klo 11–15

• pizzaa, kahvia

• pikkusuolaista

• makoisia leivonnaisia

•

Uulan Säästö

Utsjoentie1. 99980 Utsjoki. Puh. 016 677 105.

Kesällä avoinna joka päivä

• Elintarvikkeet ja polttoaineet

• Kodinkoneet ja rakennustarvikkeet

• Tekstiilit ja jalkineet

• Apteekin lääkekaappi, Alkon noutopiste

Vuokrattavana mökkejä ja veneitä sekä liiketilaa ja asuntoja. Hotelli Pohjan Tulessa huoneet alk. 60 e/vrk sis. aamiaisen. puh. +358 40 4169 993, hotellipohjantuli@gmail.com www.uulansaasto.fi | www.pohjantuli.fi

Kahvila

Šiella

ja

Suomen huipulla – Rastigaisa rulettaa!