Irma Annikki Kettunen ja laumansa

Oli heinäntekoaika, kun polvijärveläisen Mattilantalon pöydälle syntyi 2-kiloinen tyttö. Sanoivat, ettei rääpäle selviä hengissä. Mutta selvisipä, kun Karjalan evakko, oman kuukauden ikäisen tyttärensä lisäksi imetti rääpälettä. Vauva vahvistui ja sai oikean nimen, Irma (=mahtava, suuri) Annikki (=suosio, armo), kun rovasti ennätti kalareissuromppeissaan kastamaan tytön. Irman lapsuudenkodit vaihtuivat mummolasta työväentalolle, kunnalliskotiin ja lopulta omaan kotimökkiin. Irman syntymäkodin ruokavahvuuteen syntyi lisäksi viisi veljeä ja yksi sisko ja ajalle ominaiseen tapaan Irma hoiti nuorempia sisaruksiaan.

Koulujen jälkeen Irma lähti etsimään töitä Helsingistä. Alaikäisenä hän sai toimia keittiöapulaisena lastenkodissa, vaikka olisi halunnut osallistua myös varsinaiseen hoitotyöhön. Lastenkodin johtajatar havaitsi Irman kytevän opiskeluhalun ja kysyi: – Eikö neiti Kettunen voisi hakea diakonissalaitoksen sairaanhoitajakouluun? Irma haki ja pääsi kouluun. Valmiina 22-vuotiaana sairaanhoitajattarena Irma lähti monipuolisille sosiaali/hoitoalan työpoluilleen. Aluksi Irma toimi seurakuntasisarena Hangossa ja Sahalahdella. Irma työskenteli hetken myös Oulaskankaan sydäntautiosastolla.

Henkilökohtaisen vaelluksen jälkeen, 1970-luvun lopussa Irman ”sydän pysähtyi” neljäksi vuodeksi Utsjoelle, rajaseutusisaren viransijaisuutta hoitamaan. Pohjoisimman kunnan si- saruustyön jälkeen Irma jalosti tieto-taitoansa erikoistumalla psykiatriseksi sairaanhoitajaksi Rovaniemellä. Jatko-opintojen jälkeen Irma muutti vanhainkodin johtajaksi Merijärvelle, Pohjois-Pohjanmaan pienenpieneen kuntaan, jonka maisemasta puuttui sekä meri että järvi, tuntureista puhumattakaan.

Mikä veti Irman takaisin Ylä-Lappiin? Tuliko tunturi-ikävä, vaikka 10 vuoden työskentely vanhusten ja kotipalveluohjauksen parissa oli ollut antoisaa aikaa? Oliko Merijärveltä saatu kodinvaihtaja, Jere Samojedilainen, ”ihan valmis koira”, ennen pohjoiseen siirtymiselle? Valkoisten turkiskoiriensa, Jeren ja Sirun vetämänä Irma muutti ja kotiutui Utsjoelle 2000-luvun alussa. Laumansa uusien jäsenten: Rikun, Kuuran, Väkkärän ja Viiman pitovoimalla Irma on hoitanut Utsjoen kunnassa projekteja, psykiatrisen erikoissairaanhoitajan sijaisuuksia ja lopulta vakituista virkaa eläköitymiseensä asti.

Elämänlaatu ja utsjokelaiset ovat sitoneet Irman kutsumustyöhönsä myös henkilökohtaisin keinoin, kuten lahjoittamalla ”Lapin ihmisen ystävä” -villavanttuut. Toinen Irman erityisesti arvostama huomionosoitus oli erään ystävän antama saamenkielinen raamattu. Lisäksi Irmaa on lämmittänyt se, että ”asiakkaat pitivät annetuista vastaanottoajoista kiinni”, mikä kertoo hoitajan ja hoidettavien keskinäisestä välittämisestä paikkakunnalla, jossa sovitut ajankohdat ovat usein vain suuntaa-antavia.

Hangossa, Irman kaukonäköisen esimiehen ohjeena oli: Hattu pitää olla päässä, ettei aivot jäädy”. Omiksi elämäntyön ohjeikseen Irma mainitsee mm. seuraavia :

- olen kuntouttaja ja rinnalla kulkija

- olen rehellinen, en ”toitota” sitä, mihin en itse usko

- en anna turhia lupauksia

- en ole parantaja

- johdatan itsensä hyväksymiseen

Irma oli jo 1970-luvun Utsjoella monitaitaja, kun hän jalosti ns. diakoniapiirejä (= luku- ja ompeluseuroja), joissa ”pappi piti pakolliset”, sitten veisattiin se yksi virsi ja sen jälkeen otettiin sukankutimet esiin, jutusteltiin ja kuunneltiin, kun Irma luki lapsille hölmöläistarinoita ja pikkupojat vaihtoivat Irman omasta kirjastosta ”Tex Willereitä”...

Irman työsuhde mielenterveyden saralla on päättynyt, mutta hän ei ole irtauttanut itseään paikallisista ihmisistä, joilla on satunnaisia kriisitilanteita tai kroonisia häiriöitä. Irma on edelleen antanut liiankin epäitsekkäästi apua ja tukea sitä tarvitseville. Mustikanpoimintareissullaan hän keskittyi puhelimitse neuvomaan pulassa olevaa, sillä seurauksella, että kadotti koulun rinteeseen puolitäyden mustikkaämpärinsä. Roskattomiksi poimittuja marjoja.

Irman avarakatseisuus ilmenee ylänköjen hillasoilla, nöyryys puolukanpoiminnassa ja sitkeys suolasienissä. Lukuharrastuksensa lämmikkeenä Irma voi kääriytyä itseneulomiinsa valkoisiin vällyihin. Sielun ja kehon ykkösjuttuja ovat luonnollisesti kaikenkarvaiset Koiruudet. Jos Irmalta saat neulomansa koirankarvasukat, samojedin tassut, pitää sinun olla varuillaan, ettei toinen takajalkasi nouse ”lyhtypylväällä”, kuopaise kevyesti maata ja lopuksi pääse haukahdus.

Haukahduksesta samojedi, samojedistä karvanlähtö, karvanlähdöstä karvankeruu, karvankeruusta kehräys, kehräyksestä karvalanka, karvalangasta neulonta, neulonnasta karvasukat, karvasukista ystävyys, ystävyydestä lämpö, lämmöstä elämäntapa, elämäntavasta ihminen, ihmisestä IRMA... ●