revontulten tutkimusretkikunta

Utsjoella 1900-1901

Kevättalvella 2022 olin hiihtoretkellä Kirkkopahdalla katselemassa Ulriikan kulttuuri- ja hiljentymispolulle tulevan avolaavun paikkaa. Laskettelin sieltä vanhaa postipolkua myöten alas ja jatkoin paluumatkaa kohti kylää. Kiipeäminen Kirkkopahdalle oli saanut janoiseksi ja niinpä päätin poiketa Kolehmaisen Kaarinan luona, josko hän tarjoaisi kahvit. Minut toivotettiin tervetulleeksi taloon ja Kaarina alkoikin heti kahvinkeittoon ja laittoi pöydän koreaksi. Kahvistelun lomassa hän esitteli minulle Norjasta saamaansa korttia, johon oli kuvattu Utsjoen kirkko talvisessa maisemassa revontulten loisteessa. Taustatekstin mukaan se oli H. Moltken maalaus vuodelta 1901. Kortti herätti mielenkiintoni maalariin ja niinpä päästyäni kotiin googlasin, kuka tuo maalari oli ja mikä on saanut hänet maalaamaan taulun Utsjoelta.

Aikani googlattua maalauksen taustalta löytyikin mielenkiintoinen historia. Joulukuun 10. päivän tienoissa vuonna 1900 taidemaalari Harald Moltke (1871–1960) oli saapunut Utsjoelle yhdessä Tanskan Meteorologisen Instituutin revontulitutkimusryhmän kanssa. Tutkimusryhmä oli jo aiemmin tehnyt vastaavanlaisen matkan Islannin Akureyriin talvella 1899–1900 ja talvella 1900–1901 oli vuorossa Utsjoki. Molemmilla retkillä Moltken tehtävänä oli maalata revontulia, joita retken muut jäsenet havainnoivat, rekisteröivät ja mittasivat erilaisin välinein. Retkikunnan yksi päätehtäväistä oli määritellä erityisesti revontulten spektrin ultraviolettinen alue, jota tuohon mennessä oli tutkittu hyvin vähän.Tätä varten tutkimusryhmä oli hankinnut spektrometrin Tanskasta, minkä lisäksi heillä oli valokuvakamera, jota käytettiin erityisesti Islannissa. Retkikunta viipyi Utsjoella nelisen kuukautta.

Kirjassaan Livsrejsen (1964) Moltke kuvaa retkeään Utsjoelle. Elokuussa 1900 hän sai kirjeen fyysikko Dan la Courilta, jossa hän kyseli Moltken halukkuutta osallistua uudelle revontulitutkimusmatkalle Suomen Lappiin. Pienen harkinna jälkeen Molte vastasi kutsuun myöntävästi ja marraskuun lopulla nelihenkinen retkikunta, johtajanaan Dan la Cour ja muina jäseninään Carl Edvard Thune Middelboe, Johannes Kofoed ja Harald Moltke, matkasi kohti pohjoista, päämääränään Utsjoki mäkien, metsiköiden ja pensaikkojen läpi hän rynnistää. Hän ei seuraa tietä, hän luo oman tiensä ja taittaa niin ylivoimaisen nopeasti välimatkoja, että hän ajelee siksakkia saadakseen enemmän nautintoa matkanteosta. Jos poro kulkee liikaa vasemmalle, vetää hän hihnasta, mikäli puolestaan oikealle, jälleen nykäisy. Näin syntyy sahalaitainen ajoväylä.”

Utsjoelle saavuttuaan retkikunta yöpyi aluksi englantilaisen lohenkalastajan, herra Stewardin rakentamassa tuvassa, joka sijaitsi Kenttäsuvannon rannalla. Se oli rakennettu 11 vuotta aiemmin, vuonna 1889, mutta Steward ei ollut asunut siinä koskaan, sillä hän oli Intian matkallaan joutunut tiikerin syömäksi, kertoo Moltke. Mökki kuului valtiolle ja siitä huolehti paikallinen nimismies Moberg, joka antoi tuvan retkikunnan käyttöön. Jäsenistä kaksi, la Cour ja Kofoed, asettautuivat taloksi tupaan. Middelboen ja Moltken majapaikaksi tuli yksi kirkkotuvista, nimittäin voudin tupa, jonka kirkkoherra Aukusti Hakkarainen osoitti heille asemapaikaksi. Vouti tarvitsi tupaansa vain kerran vuodessa kerätäkseen paikallisilta veroja.Kylällä sijaitsevaa asemapaikkaa kutsuttiin Englanniksi ja voudin tupaa Tanskaksi. Molemmissa paikoissa tehtiin liuta meteorologisia, magneeettisia ja sähköisia mittauksia samoin kuin revontulihavaintoja, jotka liittyivät niiden kirjoon ja korkeuksiin. Voudintuvan ulkopuolelle oli asetettu havaintolaite, jolla voitiin mitata revontulten korkeutta maanpinnasta käsin. Näiden kahden paikan välille asennettin puhelinyhteys, ja kirkkopyhien aikaan kirkkotuville kokoontuneet saamelaiset tulivat uteliaina katselemaan ja ihmettelemään retkikunnan puhelinta ja erilaisia mittausvälineitä.

Kirkkotuvilla taiteilija Harald Moltken tehtävänä oli havainnoida revontulia iltavarhaisesta aamunkoittoon ja laatia näkemästään luonnoksia. Seuraavana päivänä hän valmistautui maalaamaan niistä öljyväritauluja. Maalauksia syntyi kaikkiaan seitsemän, joista kuuteen on merkitty tarkat tiedot revontulten esiintymishetkestä. Yksi tauluista on maalattu päiväsaikaan, kun laskevan auringon säteet heijastuvat pilviin. Retkikunnan johtaja la Cour piti ”Englannin” asemalla tarkkaa havaintopäiväkirjaa revontulista. Kun hänen havaintojaan vertaa Moltken merkintöihin ja maalauksiiin, niin ne ovat yhteneväisiä. Kirkkotupatörmällä, ”Tanskassa”, Moltken maalaukset ovat syntyneet 27.12.1900-22.2.1901, ja niitä säilytetään Tanskan Meteorologisessa Instituutissa.

Alussa kertomani pieni kortti ja siinä oleva maalaus muuttuikin pikkuhiljaa mielenkiintoiseksi, historialliseksi tapahtumaksi Utsjoella.Tuon ajan Utsjoen asukkaat ovat tavanneet retkikunnan, päässeet ihmettelemään heidän tutkimusvälineitään ja todenäköisesti ovat ensi kertaa nähneet puhelimen ja kuulleet, miten se toimii. Retkikunta puolestaan on tutustunut paikallisiin, kun he tulivat joka toinen pyhä kirkkoon ja majoittuivat kirkkotupiinsa. Kirkkoherra Hakkarainen ja nimismies Moberg osasivat ruotsia, joten he ovat voineet toimia tulkkeina saamelaisten ja retkikunnan jäsenten välisissä keskusteluissa. Mielenkiintoiseksi tämän retkikunnan vierailun tekee myös se, että osa retkikunnasta on majoittunut kirkkotupa-alueelle, Moltke on taltioinut kirkkotupamaisemaa taideteoksiinsa ja kuvissa näkyy myös voudin tupa alkuperäisellä paikallaan. Kaikki nämä yhdessä tuovat uuden lisän Utsjoen kirkkotupa-alueen historiaan ja kertovat paikallisten ihmisten elämästä ja kultturien kohtaamisesta 1900-luvun alussa.

Tässä artikkelissa julkaistut kuvat on valokuvannut professori Peter Stauning ja hän antanut luvan niiden julkaisemiseen. ●