TRAUMA by STRHY päätoimittaja

TRAUMA Suomen Traumahoitajayhdistys ry

Joulukuu 2014

Tässä numerossa  Traumapäivät XX

"Traumahoitajayhdistys, kiitos todella hyvästä päivästä. Olitte onnistuneet hienosti rakentamaan ohjelman ja saaneet hyvät luennoitsijat! KIITOS!" - palaute Traumapäiviltä

Kannen kuva Anu Karppi

 European Trauma course,

Hyvinkää 2014  Traumapäivät XIX

SISÄLLYS Pääkirjoitus ................................................................................... 4 Traumapäivät XX maalla, ilmassa ja vedessä ............................ 6 European Trauma Course, Hyvinkää ...................................... 14 TRAUMAPÄIVÄT XIX, Helsinki — Arcada ................................ 20

HALLITUS 2014 Vuorinen Sari, Puheenjohtaja Kettunen Jukka, Varapuheenjohtaja, koulutussihteeri. Aro Teemu, yhdistyksen sihteeri, Webmaster Tiainen Tuula, Rahastonhoitaja Huhtaniemi Mika, Näytteilleasettajayhdyshenkilö Honkanen Mari, Jäsensihteeri, Tiedottaja

Kapanen Sami, WebMaster, päätoimittaja Virtanen Auli, Jäsensihteeri Tynkkynen Kirsikka, Koulutussihteeri

Sähköpostit muotoa puheenjohtaja@strhy.fi Yhteisviesti koko hallitukselle hallitus@strhy.fi 3

Tervetuloa lukemaan Suomen traumahoitajayhdistys ry:n ensimmäistä sähköistä jäsenlehteä. Olemme luopuneet paperisen jäsenlehden toimittamisesta jo muutamia vuosia sitten ja olemme päättäneet aloittaa säännöllisen jäsenlehden julkaisun sähköisessä muodossa. Jäsenlehdessä tulemme julkaisemaan eri ammattiryhmien kirjoittamia artikkeleita traumapotilaan hoidosta kotimaassa sekä kansainvälisesti. Jäsenlehden tuotanto tapahtuu pääosin innokkaiden jäsenten tuottamista artikkeleista. Jos tunnet kirjoittamisen paloa tule mukaan jakamaan tietoasi, taitoasi ja osaamistasi muiden traumahoitajayhdistyksen jäsenten kanssa. Maksamme palkkion jokaisesta julkaistusta artikkeleista.

Kesän lämmöstä tullessamme Joulukuun pakkasiin on traumapotilaiden kasvu päivystyksissä näkynyt selkeästi. Näin ensimmäisten liukkaiden tullessa traumapotilaiden määrä päivystyksissä kasvaa ja osaavan hoitohenkilökunnan merkitys korostuu. Turvataksemme traumapotilaan hyvän hoidon laadun kansallisesti riippumatta potilaan maantieteellisestä sijainnista ja kellonajasta tarvitsemme osaavaa hoitohenkilökuntaa. Päivystyksessä työskentelevän hoitajan tulee omata osaamista usealta eri erikoisalalta. Vakavasti loukkaantuneiden potilaiden hoito päivystyksessä ei ole välttämättä ole jokapäiväistä toimintaa, mutta sellaisen potilaiden tullessa päivystykseen tulee koko tiimin pystyä työskentelemään saumattomasti. Näissä tilanteissa jokaisen hoitajan osaaminen korostuu. Tätä erikoisosaamista Suomalainen terveydenhuoltokoulutus ei tällä hetkellä takaa kaikille hoitajille, eikä toisaalta työnantajakaan vaadi kuin terveydenhuoltoalan perustutkinnon suorittamista. Tämän erikoisosaamisen turvataksemme tarvitsemme standardoituja kansainvälisiä koulutuksia.

STRHY tavoitteena on vahvistaa hoitohenkilökunnan osaamista vaikeasti loukkaantuneen potilaan hoidossa. Kansainvälisesti on tarjolla useita erilaisia koulutuskokonaisuuksia kuten esim. TNCC (TraumaNursingCoreCourse), ATCN (AdvanceTraumaNursingCourse), ATLS (AdvanceTraumaLifeSupport), ETC (EuropeanTraumaCourse). Lainataksemme vuoden 2012 Suomen traumahoitajayhdistyksen puheenjohtaja Minna Kemppaisen ajatusta: ” Mutta miksi meidän suomalaisten on vaikea istuttaa näitä toimintoja omaan toimintaamme? Eiväthän potilaat ole erilaisia Suomen rajojen ulkopuolella eikä toimintamme eroa kansainvälisistä sairaaloista.”. Suomessa järjestetyille ETC kursseille on osallistunut tällähetkellä seitsemän suomalaista sairaanhoitajaa ja useita ns. helppereitä jotka auttavat kurssin järjestämisessä. Jokaisen ETC kurssin järjestäminen vaati Suomen traumatologiyhdistykseltä isoa työpanosta sekä joukon innokkaita hoitajia Suomen traumahoitajayhdistyksen kautta. Yhdistysten saumaton yhteistyö on ollut esimerkillistä näiden kurssien järjestämisessä. Jos olet kiinnostunut osallistumaan ETC kurssille tai toimimaan kurssilla helpperinä otathan yhteyttä hallitukseen. ETC kurssilla helpperinä toimiminen antaa sinulle loistavan mahdollisuuden tutustua kurssin sisältöön. Tuemme jäseniemme kouluttautumista kansallisilla sekä kansainvälisillä kursseilla.

Puheenjohtaja haluaa kiittää luottamuksesta annettua tehtäväänsä kohtaan. Erityiskiitos hallittuksesta eronneen perustajajäsenen ja pitkäaikaisena hallituksen jäsenenä toimineelle Jp Jääskeläiselle., jonka työpanos traumahoitajayhdistyksessä on ollut korvaamaton. Jp:n kiinnostus ja halu kehittää traumapotilaan hoitoa ion ollut kantava voima traumahoitajayhdistyksen historiassa. Kiitos edelliselle sekä nykyiselle hallitukselle saamastani tuesta. Kiitos myös jokaiselle aktiivisille yhdistyksen jäsenelle - yhdesssä olemme enemmän.

Päätoimittaja toivoo aktiivisia kirjoittajia kaikista traumapotilaan hoitoon osallistuvista ammattiryhmistä. Mukaan kaivataan innostuneita kirjoittajia myös laboratoriosta, röntgenistä, leikkaussalista, vuodeosastoilta, tehoilta - Yhdessä olemme enemmän.

Tule mukaan kehittämään meidän missiotamme traumapotilaan hoidosta.

Marraskuun päivän kääntyessä iltaan otamme lasillisen vuosikertaviiniä ja toivotamme jokaiselle yhdistyksen jäsenelle rauhaisaa joulunaikaa ja lämpimästi tervetuloa yhdistyksen järjestämille traumapäiville Helsinkiin.

Sari ja Sami Sari Vuorinen

Sami Kapanen

Puheenjohtaja

Päätoimittaja 5

Kuvat ja teksti Anu Karppi

Traumapäivät XX maalla, ilmassa ja vedessä Suomen traumahoitajien liiton traumapäivät vietettiin 1. ja 2. lokakuuta. Päivät keräsivät 130 hoitajaa Turun Logomoon. Lokakuinen aurinko paistaa matalalta. Aamuiset säteet viimeistelevät tunnelman VR:n entisen veturitallin suuren lasiseinän läpi. Logomossa on alkamassa 20. traumapäivät.

Philipsillä ollaan miesten kanssa samaa mieltä. Tarjoamme tietoa ja ratkaisuja asiakkaiden mahdollisiin ongelmiin. Kontaktien perusteella voimme myös ottaa yhteyttä ja palata asiakkaan kanssa myöhemminkin asiaan, Asko Heikkilä Philipsiltä listaa päivien hyvien puolia.

Tämän vuoden teema on ilma, maa ja meri. Kahden päivän aikana kuullaan hoitajan arjesta matkustajalaivalla kuin pelastushelikopterissakin.

Keskiviikkoaamun aloittaa ensihoidon lääkäri Piritta Setälä Pirkanmaan sairaanhoitopiiristä. Setälä puhuu hoitopäätöksistä: mitä kentällä tulee ja mitä ei tule tehdä. Hän muistuttaa, että hoitomahdollisuudet kentällä ovat muuttuneet paljon viimeisen viiden vuoden aikana.

Ensimmäinen päivä vietetään suuressa Logomo salissa yhdessä traumatologien kanssa. Paikalla ovat paitsi lääkärit ja hoitajat, myös näytteilleasettajat. - Tämä on hyvä tilaisuus tulevaisuuden innovaatioiden raottamiselle. Annamme kävijöille tuoteuutuuksia vietäväksi osastolle ja kuulemme myös käyttäjäpalautetta, Mikko Juvonen ja Vesa Mäkilä B. Braunilta hymyilevät.

Turun yhteispäivystyksessä työskenetelevät Linda Harala, Jenna Virtanen ja Anna Kangasniemi näkivät demossa paljon hyvää. Erityisesti kommunikaatio saa naisilta kiitosta.

Suunnitelma, varasuunnitelma ja hätäsuunnitelma - Tiedot tilanteessa etukäteen ovat vajavaiset. Tämä ei estä hoitosuunnitelman tekemistä jo matkalla koko miehistön kesken, Setälä kertoo.

hyvän käsityksen, tapahtunut.

Suurienergisessä onnettomuudessa todennäköisesti on kyseessä vaikeasti loukkaantunut potilas.

Potilas saattaa näyttää hyvin erilaiselta, miltä tapahtumaympäristö antaa ymmärtää. 

mitä

Setälä myös painottaa, miksi sairaalassa halutaan näyttää kuvia tapahtumapaikoilta. Vaikka potilas tulee kävellen hoitajia vastaan, kuva kertoo, että hänen kuntoonsa kannattaa suhtautua aika vakavasti.

Sirujen leviämisestä tai putoamiskorkeudesta saa jo aika

Ensimmäisen päivän monelle odotetuin osuus on simulaatiodemo. Lavalla potilaana on mies, joka oli tippunut oletettavasti 10 metrin korkeudesta.

Ei oikeaa vastausta Aamun ensimmäinen sessio jatkuu anestesiologi Harri Pikkaraisen luennolla hoitoonohjauksesta.

toimitaan. - Jos on paljon potilaita, tulee miettiä, että mikä näiden potilaiden välillä oleva kiireellisyysjärjestys on. Kuljetusyksiköitä on vain tietty määrä.

- Oireet ja löydökset voivat olla aluksi minimaaliset, mutta pitää kunnioittaa vammaenergiaa. Kun potilas tulee sairaalaan, se raportti pitää kuunnella, Pikkarainen huomauttaa.

Myös kuljettavan yksikön resurssit ja henkilökunnan pätevyydet vaikuttavat, mihin asti hänet voidaan viedä.

Päätös hoitopaikasta tulee tehdä aina vajavaisin tiedoin. Kun yksi vamma pitäisi hoitaa tuolla ja toinen täällä, pitää tehdä ensiarvio, jonka mukaan

- Se on kauheen ikävä, jos loppuu happi kesken matkan.

Ensimmäiset simulaatiot yleisölle - Se on hyvä muistaa, että jos traumatiimin jollain jäsenellä on sellainen hetki, että ei ole tekemistä, voi katsoa, jos voi auttaa toista. On hyväkin, ettei erityisesti traumajohtajalla ole koko aikaa tekemistä, jotta hän kerkeää pysähtymään ajattelemaan, Heinänen ja Handolin toteavat.

Iltapäivän aloittaa ohjelman odotetuin osuus. Mikko Heinänen ja Lauri Handolin Töölön sairaalasta pitävät simulaatiodemoharjoituksia, joista jälkimmäisiin myös yleisö ottaa osaa: tilanne keskeytetään ja yleisö äänestää, mitä tehdään seuraavaksi. Yleisön edessä simulaatioharjoitus on laatuaan.

tehtävä ensimmäinen

Simulaatiossa vetäjätiimi nostaa esiin sanattoman viestinnän. Kun huoneessa on muutenkin hälinää, traumahoitaja hakee katseellaan anestesialääkärin huomion ja näyttää kädessään olevia veripusseja, jolloin lääkäri nyökkää päällään, että hän on nähnyt veret, mutta ilmoittaa, että ei käytetä.

Ensimmäisessä demossa keskitytään tiimin toimintaan, kommunikaatioon ja yhteistyöhön. Lava pimenee ja yleisölle soitetaan ennakkoilmoituspuhelu sairaalaan. Traumatiimin jäsenet nousevat lavalle kuin työpaikallaan konsanaan.

Myös traumajohtajan pitämät mikroyhteenvedot saavat kiitosta niin harjoituksen vetäjiltä kuin tiimiläisiltä.

Potilas on ajanut pyörällä henkilöauton kylkeen ja hänet tuodaan lavalle rakennettuun elvariin.

Simulaatioharjoitus oli noin puolelle yleisöstä istuvista uusi asia: he eivät harjoittele säännöllisesti demoilla omalla työpaikallaan.

Traumajohtaja Tuomas Brinckinin johdolla tiimi hoitaa 38 vuotiaan Karin stabiiliin kuntoon. Minusta heidän keskinäinen kommunikaatio toimi erittäin hyvin, Suomen traumahoitajayhdistyksen puheenjohtaja Sari Vuorinen toteaa tuoreeltaan. Yhteenvedossa kaikki saavat kertoa ensin omat fiilikset ja sen jälkeen simulaation vetäjät koostivat onnistumiset ja kehittämiskohteet. 9

Jaana Palokankare ja Sari Bergman ovat silminnähden ilahtuneita demosta.

”Se opetti naisille paljon, mitä potilaalle tapahtuu ennen kuin hän saapuu traumavuodeosastolle.”

Silmiä avaava Naiset toivoisivat traumaosastolle koulutuksia nykyistä enemmän.

- Se oli mahtavaa nähdä, mitä tapahtuu ja mitä on tehty ennen kuin potilas tulee meille, TYKS:in vuodetraumaosastolla työskentelevät Jaana Palokankare ja Sari Bergman kertovat.

- Ettei vain tuudittauduta, että hyvin osataan, naiset tarkentavat.

Heille oli uusi asia nähdä, miten paljon hoitohenkilökuntaa on potilaan kanssa tekemisissä ambulanssista siihen hetkeen, että potilas tulee heidän osastolleen.

Toinen päivä hoitajien kesken Torstain luennot ovat suunnattu vain hoitajille. Teema näkyy läpi päivän.

vuonna alueella oli 65 000 tehtävää, ja luku on koko ajan kasvava.

Jukka-Pekka Laakso puhuu oikeanlaisen simulaatioharjoittelun hyödyistä.

Ensihoitomestari Nils Vikström Helsingistä listaa alueensa hankaluuksiksi paitsi suuren väkiluvun ja tiiviin rakentamisen, myös ensihoitotyössä jaksamisen.

- Se, että simulaatioharjoittelu on kivaa, se ei vielä vie asiaa eteenpäin. Mutta se, että siinä on oikeanlaista haastetta. Jos me hoidetaan potilasta moniammatillisella tiimillä, miksi meidän ei olisi järkevää myös harjoitella niin, Laakso pohtii.

Ruokailu on meille Saattaa olla, että aamulla keikalle ja ehtivät asemalle iltapäivällä.

Ensihoidon kenttäjohtajan toiminnasta eri ympär istöissä käydään paneelikeskustelu, jota edeltää kolmen erilaisessa toimintaympäristössä toimivien kenttäjohtajien alustukset.

oikeasti ongelma. hoitajat lähtevät seuraavan kerran kahden jälkeen

Vähäväkinen, pitkät välimatkat, vanhuksia ja kansansairauksia listaa ensihoitopäällikkö Jukka Angerman Kainuusta oman alueensa haasteita. Yhdestä asiasta miehet olivat yhtä mieltä. Suhtautuminen kenttäjohtajiin on parantunut koko ajan.

Tomi Nieminen, Varsinais-Suomen sa ir a a nh o ito p iir in en sih o ido n kenttäjohtaja taustoittaa alueen haasteita, joista yksi on suuri saaristo alue ja hidaskulkuiset yhteydet. Viime

Logomon Move-auditoirio on torstaina ääriään myöden täynnä hoitajia ympäri Suomen. 11

Meriteemaa lähestytään Meripelastusseuran ensivastetoiminnan ja sukellusonnettomuuksien kautta. Jan Vallila kertoo pintapelastajan työnkuvasta. Laivasairaanhoitaja Terhi Vuori kuvailee, millaista on työskennellä m/s Silja Serenadella ainoana hoitajana vuorossa. - Hoitopäätökset tulee tehdä itse, mutta tarvittaessa aina konsultoidaan puhelimitse lääkäriä. Haasteiksi hän lisää suuret ihmismassat, kansalaisuuksien kirjon, keliolosuhteet ja pitkät työrupeamat. Iltapäivän päättää lintuperspektiivi. Rajavartiolaitoksen pelastushelikopteritoi-

minta, FinnHEMS ja Lontoon lääkärihelikopteritoiminta tulevat tutuiksi. - Lontoon Air Ambulance hälytettiin viime vuonna 2 650 tehtävälle, joista suurin osa oli liikenneonnettomuuksia, putoamisia ja puukotuksia tai ampumisia. Yksikkö tekee jatkuvasti tutkimustyötä kehittääkseen traumapotilaiden sairaalan ulkopuolista ensihoitoa, Jukka Kettunen sanoo.

Mikko Juvonen ja Vesa Mäkilä B.Braunilta kertovat traumapäivien olevan hyvä tilaisuus tavata hoitajia ja lähettää osastoille viemisiksi tuoteuutuuksia. 12

Keskiviikon kruunaa iltajuhla, näyttävät tarjoilut ja livebändi. Tietysti traumatiimiläisiä hekin.

Kirjoittaja Maarit Lönn

European Trauma Course,

Tehosairaanhoitaja KYS

Hyvinkää

Osallistuin

26.-28.3.2014

järjestettävään Course

Hyvinkäällä

gastrokirurgeja. Vain yksi hoitaja oli

Trauma

kouluttajana, Töölöstä JP Jääskeläinen

European

–kurssille.

Osanottajia

oli

ja muita

hoitajia

oli assistentteina

kaikkiaan 24 ja kouluttajia 14. Kaikki

kurssilla. Koska osa kouluttajista oli

osallistujat

ulkomailta

käytiin

englanniksi.

Vain

olivat

kouluttajista

Suomesta,

oli

Sloveniasta

osa ja

Sloveniasta.

Suomesta

kouluttajina

toimivat

sairaalan

traumakirurgeja

anestesiologeja;

Lauri

mm.

kurssi

joitain

osioita

keskusteltiin suomeksi.

Kroatiasta. Kurssin johtajana oli Monica Grunfeld

koko

Kurssi oli tarkoitettu erikoislääkäreille, erikoistuville lääkäreille ja kokeneille hoitajille. Kurssille haettiin kahta sairaanhoitajaa, mutta olin ainoa sairaanhoitaja tällä kurssilla. Joten olin kovassa tohtoriseurassa.

Töölön ja

Handolin,

Tuomas Brinck, neurokirurgi Anna Piippo, koko joukko anestesiologeja ja

Kaikki kurssilaiset saivat ennakkoon ETC – manuaalin, joka piti olla hyvin luettuna ennen kurssin alkua. Manuaali oli erittäin selkeä ja hyvin koottu kirja erilaisista traumoista; lantiomurtumat, spinaalivammat, pehmytkudosvammat, palovammat, päänvammat, thoraxvammat, abdomenvammat, pediatriset vammapotilaat, gravidit vammapotilaat jne. Oppaassa oli selkeästi kuvien avulla kerrottu tärkeimmät toimenpiteet, mihin traumapotilasta vastaanotettaessa voi joutua: mm. hengitysteiden hoito, pleuradreenin laitto, lantiovyön ja IO-kanyylin asetttaminen. Myös rtg-kuvien tulkintaa oli painotettu. Manuaalissa oli myös seikkaperäisesti käyty läpi traumatiimin jokaisen

osallistujan ja traumajohtajan rooli alusta loppuun. Kurssin pääpaino oli simulaatioharjoituksissa. Kaikkiaan kävimme läpi 27 simulaatiota sekä lopuksi oli jokaiselle testi-simulaatio. Päivien aikana oli muutama luento. Luento olivat ’ Initial assessment of the trauma patient– the roles of the individual and the team leader in ABCDE assessment’, johdatti meidät osallistujat ABCDE –ajatteluun traumapotilaan hoidossa. Toisella luennolla opetettiin tulkitsemaan pään CT-kuvia traumapotilailla.

Kuva simulaatiosta

Päivillä oli muutama interaktiivinen

voivat

ryhmäkeskustelu

Secondary

potilaalle, voi

Survey – the comprehensivesearch for

huomioimatta.

’The

non-life-threatening traumatic injury’, jossa

painotettiin

tutkimista

potilaan

uudelleen,

kun

olla

hyvinkin

invalidisoivia

jäädä alkuvaiheessa

Sekä ABCDE-malli että AT-MIST raportointimalli on tuttua ensihoidossa. Malli on selkeä ja voisi olla siirrettävissä myös muuhun sairaalahoitoon.

tarkkaa akuutti

tilanne on ohi. Monia vammoja, jotka

Sekä ABCDE-malli että AT-MIST raportointimalli on tuttua ensihoidossa. Malli on selkeä ja voisi olla siirrettävissä myös muuhun sairaalahoitoon.

Age (include patient’s name for handover) Time of incident (whenever it happened) Mechanism of injury Injuries top to toe vital Signs* (first set and significant changes) Treatment ETA, mode of transport (land vs air) and which specialist resources you need standing by (e.g. resuscitation, trauma) 16

Ikä, myös potilaan nimi Tapahtuma-aika Vammamekanismi Vammat päästä varpaisiisn Vitaalitoiminnot, alussa ja jos muutoksia Annetut hoidot Millä kuljetetaan ja tarvitaanko vastaanottamaan erityisosaamista

Kurssilla harjoiteltiin myös muutamia toimenpiteitä mm. pleuradreenin laittoa, IO-neulan ja larynksmaskin asettamista ja röntgenkuvien tulkintaa pareittain.

kekseliäisyyttä järjestäjiltä oli vaadittu, että ’homma saatiin rullaamaan’. Simulaatioissa, missä oli elävä potilas ja/tai omainen, tilanne elävöityi tietenkin paremmin.

Simulaatiohuoneita oli eri traumatyyppeihin jaoteltuina: thorax, ilmatiet, shokki, spinaalivammat, päänvammat, lastenvammat, abdomen ja pehmytkudosvammat. Menimme kuhunkin huoneeseen neljän hengen ryhmissä ja jokainen kävi vuorollaan traumajohtajan sekä lääkäri A:n, B:n ja C:n rooleissa. Ts. yleensä oli neljä simulaatiota/ huone.

Kaikissa simulaatioissa toimittiin samoilla lainalaisuuksilla: Ensin 5s tsekkaus: onko pulssia, hengittääkö, onko henkeä uhkaavia vuotoja näkyvissä. Jos henkeä uhkaavaa tilannetta ei ole, otetaan raportti rauhassa. Jos on, ensin henkeä uhkaava tilanne hoidetaan ja sitten raportti ensihoitajilta. Traumajohtaja tekee joka 10s uuden kierroksen; kysyy kaikilta mikä tilanne ja päättää jatkotoimenpiteistä ja johtaa tilannetta. Näin toistetaan kunnes päästään joko CT-tutkimukseen tai leikkaussaliin. Traumajohtajan ei tulisi osallistua tutkimuksiin eikä toimenpiteisiin, vaan olla ns. ’Hands Off’ , jos mahdollista.

Lääkäri A: Airway, huolehtii hengityksestä ja sen avustamisesta (larynksmaski, intubaatio) Lääkäri B: Breathing, tarkistaa hengitysäänet, thoraxin, tarvittaessa pleuradreenin laitto yms. Lääkäri C: Circulation, tarkistaa verenkierron, vuodot, kanyloinnin, verinäytteet, nesteet, UÄ yms.

Simulaatio on koulutustapana erittäin tehokas ja opettavainen. Monta kertaa toistettuna perusmallit esim. rooleista jää hyvin mieleen ( Learning by Doing). Simulaatiossa oppii sekä tekemällä että katsomalla muiden tekemistä.

(D: Disability, B hlö tarkistaa tajunnantason E: Exposure paljastetaan potilas ja tutkitaan, näitä tehtäviä ei erikseen jaettu) Simulaatiot toteutettiin ilman hightech –laitteistoa ja harjoitus perustui enemmän kommunikaatioon ja perustoimintoihin. Mielestäni se oli oikein hyvä, vaikka aikamoista

Mitä jäi käteen tai taskuun Järjestelyt kurssilla oli erittäin hyvät. Kurssi ja majoitus oli järjestetty samaan hotelliin. Opetustilat oli päivien ajan samalla käytävällä. Päivä alkoi klo 08.00 ja päättyi klo 18.00. Aikataulu oli tiukka ja siitä pidettiin kiinni. Tehtävänanto oli selkeää ja kaikilla oli taulukot, mistä pystyi tarkistamaan minne mennään seuraavaksi. Ruokatauotkin olivat sen verran tiukat, että vaikka tarjonta olisi ollut monipuolinen ja herkullinen, piti kerätä kaikki lajit samalle lautaselle ja syödä vauhdilla sen enempiä nautiskelematta. Jälkiruokakin jäi muutaman kerran syömättä, mikä ei tosin haittaa tee.

Monia yksityiskohtaisia oppeja ja ideoita jäi mieleen. Esimerkiksi kun tiedetään tulevan lapsipotilaan ikä tai paino, voisi lääketaulukon tehdä vaikka taululle valmiiksi tiimin käyttöön. Netin käyttö on näppärä apuväline. Myös ’Neuro –tanssi’ eli miten hermoradat ja tuntopuutosrajat menevät kehossa, oli uusi ja erikoinen oppimiskokemus. Ilmeisesti lääkärikoulutukseen tämä kuuluu muun cha-cha-chan lisäksi.

Traumatiimin toimintamalli on perusteltu ja selkeä. Kerran opittuaan ja sisäistettyään, malli olisi mielestäni siirrettävissä mihin tahansa hätätilanteeseen. Varsinkin, jos koko tiimin jäsenet saisi samaan ’oppiin’, olisi traumapotilaan vastaanotto, tai mikä tahansa muu äkkitilanne, jäsentynyttä, tehokasta ja turvallista.

Kaiken kaikkiaan ETC oli todella hyvä koulutus. Voin suositella myös muille kokeneille, motivoituneille ja kielitaitoisille hoitajille. Mikään läpihuutokoulutus tämä ei ole, mutta sisulla ja sinnikkyydellä tästäkin selvittiin, ehkä vähän taidollakin.

Kurssin opetuksen taso oli korkea, manuaalia ja kouluttajia sekä järjestelyjä myöten. Paljon tuli uutta oppia ihan ammatillisestikin – olinhan selkeästi ammatillisesti vaativassa seurassa ainoana hoitajana. Vaikka kokemusta on 25 tehohoitajavuoden aikana karttunut, oli koulutuksessa monia asioita osaamiseni ulkopuolelta. Emmehän me hoitajat juuri katsele rtgkuvia tai tee invasiivisia toimenpiteitä. Mutta kuten eräs kouluttaja minulle sanoi: ’Ei elefanttiakaan syödä kokonaisena. Se paloitellaan ensin.’ Kaikkea uutta voi oppia.

Viimeinen Testi-simulaatio oli jännittävin hetki ehkä vuosiin. Jännityksestä ja monista ’komplikaatioista’ huolimatta ’Potilas’ pelastui, ainakin leikkaussaliin asti, ja sain testin läpi. Hurraa!

Seuraavan kerran ETC järjestetään 25.27.3.2015 Hyvinkäällä. Kurssista löytyy lisätietoa www.traumasurgery.fi sivuilta. Suosittelen lämpimästi kaikille traumapotilaita tai hätätilanteita hoitaville ammattilaisille. Myös Suomen Traumahoitajayhdistys ry.n sivuilta löytyy päivitettyä tietoa traumapotilaiden hoidosta ja koulutuksista www.strhy.fi Kiittäen KYS:n Teho-osastoa sekä Traumahoitajayhdistys ry:tä koulutukseen pääsyn mahdollistamisessa 18

Kirjoittaja

TRAUMAPÄIVÄT XIX,

Jukka Kettunen

Helsinki — Arcada

Lehtori, palomies ,MSc STRHY varapuheenjohtaja ja koulutus sihteeri

Järjestyksessään 19. Traumapäivät pidettiin ammattikorkeakoulu Arcadan tiloissa Helsingissä keväisenä maaliskuun päivänä. Päiville oli ilmoittautunut miltei sata traumahoidon ammattilaista ja opiskelijaa ympäri Suomea. Moni oli tullut paikalle ohjelman innoittamana, mutta moni tuli tapaamaan myös vanhoja alan tuttavuuksia sekä tutustumaan näytteilleasettajien tarjontaan. Näytteilleasettajia olikin kaikkiaan 10, ja tarjonta oli hyvin monipuolista vaihdellen h a a v a h o i t o t u o t t e i s t a i n f u u s i o la s k u r e i h in . Päivien pääsponsorina toimikin Braun Medical . Ensimmäistä kertaa oli Traumapäivillä käytössä viestiseinä, joka oli heijastettu seinälle luennoitsijoiden taakse. Tänne pystyi lähettämään ilmaiseksi esim. älypuhelimella kysymyksiä tai kommentteja luennoitsijoille. Lisäksi viestiseinä oli olennaisessa osassa eräässä interaktiivisessa luennossa, josta lisää alempana.

tutkimuksesta, jota hän oli aikoinaan itse ollut käynnistämässä Malmin sairaalassa. PAKEn tarkoitus on kartoittaa pahoinpitelyn aikana tulleet vammat ja huolehtia potilaan jatkohoidosta. Seuraavana oli Suomen Mielenterveysseuran edustaja Marena Kukkonen, joka puhui LINITYprojektista. LINITY on lyhytinterventiohoito itsemurhaa yrittäneille potilaille. Sen tavoitteena on asiakkaan selviytymiskeinojen ja turvallisuusstrategioiden vahvistaminen. Tavoitteena on tavoittaa potentiaaliset asiakkaat mahdollisimman pian akuutin sairaalahoidon jälkeen. Auttajat tulevat tarvittaessa asiakkaan kotiin keskustelemaan, ja seurantaa jatketaan tarvittaessa kahteen vuoteen asti. Elokuusta 2013 maaliskuuhun 2014 projekti on tavoittanut 50 asiakasta. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiristä tullut kätilö Jenni Rautio puhui raiskatun potilaan hoitopolusta heidän toimintaalueellaan. Esitys koostui selkeistä kaavioista, joilla havainnollistettiin potilaan kulkeminen hoitoprosessissa sekä tilanteeseen osaa ottavat osapuolet. Esitys herätti myös paljon keskustelua ja kysymyksiä yleisöltä.

Luento-osuuteen johdatteli yhdistyksen puheenjohtajan Sari Vuorisen avauspuheenvuoro, ja sitä seurasi Braunin lyhyt tervetuliaispuhe. Ensimmäinen luennoitsija oli sairaanhoitaja Tanja EkholmVenäläinen, joka puhui PAKE (Pahoinpitelyn kehonkartta) 19

Kahvin ja näyttelyyn tutustumisen jälkeen pääsimme kuulemaan Meilahden sairaalan neurologin Kirsi Rantasen esityksen elintenluovuttajan tunnistamisesta. Vuonna 2012 valtaosa (58%) elintenluovuttajista kuoli aivoverenvuodosta johtuen, seuraavaksi yleisin syy oli trauma (29%). Esityksessä todettiin myös, että vuosina 2005-2009 oli jälkikäteen todettu 81 potilasta potentiaalisiksi luovuttajiksi - mutta vain 9 luovuttajaa saatiin. Ajatus elintenluovutuksesta tulisi tulla jo hyvin aikaisessa vaiheessa!

Aamupäivän osion päätti lääkäri Antti Virtanen Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitokselta, ja hän puhui ruumiinavauksen tarkoituksesta ja merkityksestä kuolinsyyn tutkinnassa. Tämä luento herätti myös paljon kysymyksiä viestiseinälle, mitä hoitajien tulisi muistaa kohdattaessa kuolemaa? Lounas nautittiin Arcadan valoisassa aulassa iloisen puheensorinan vallitessa. Samalla järjestettiin Suomen Traumahoitajayhdistyksen vuosikokous, jossa tilaa olisi vielä ollut useammallekin osanottajalle! Ilmeisesti mielenkiintoiset näytteilleasettajat veivät voiton tällä kertaa….

Seuraavaksi saimme kuulla hyvin henkilökohtaisen kokemuksen luovutetun elimen vastaanottajalta. Jaana Soppi puhui ilman turhia powerpointteja oman tarinansa elämästään, johon hän sai uuden alun luovutetuilla keuhkoilla. Hyvin koskettava tarina joka muistutti varmasti kaikkia miksi tätä työtä tehdään.

Lounaan jälkeen vuorossa oli erikoislääkäri Tuomas Hiltunen EMA Groupista. Tuomas johdatteli meidät traumapotilaan hoidon maailmaan erinomaisilla, interaktiivisilla potilastapauksilla joissa hän viestiseinää hyväksi käyttäen kysyi yleisöltä mielipiteitä potilaan hoitolinjoista.

Kuva traumapäivän interaktiivisista potilastapauksista.

Samalla kun yleisö vastaili kysymyksiin, muodostui viestiseinälle piirakkadiagrammia vastauksista, ja Tuomas kommentoi eri vastauksia. Erittäin opettavainen ja yleisön kannalta mukavan interaktiivinen tapa luennoida! Näiden potilastapausten parissa olisi vierähtänyt pidempäänkin, nyt aikaa oli kahteen potilastapaukseen, joissa perehdyimme puukotetun sekä liikenneonnettomuuspotilaan hoitoon e n s ih o ido st a p ä i vy s t yk s ee n . Iltapäiväkahvin sekä pikku tauon jälkeen oli vuorossa iltapäivän osion aloittava Jonna Saavalainen Helsingin Huumepoliisista. Hänen luentonsa perustui suureen määrään kuvia, joilla hän johdatteli kuulijat huumeiden käyttäjän maailmaan. Mitkä huumeet ovat tällä hetkellä in, mistä niiden käyttäjän tunnistaa ja mitkä ovat vaarat?

Erittäin mielenkiintoinen katsaus tähän alakulttuuriin. Tämän jälkeen samasta aiheesta jatkoi useimpien tuntema huumetohtori James Boyd HUS:sta. James on jo vuosia luennoinut huumeista ja niiden lääketieteellisistä vaikutuksista, ja sai jälleen kerran yleisön näppeihinsä rennon letkeällä luennointityylillään. Päivän viimeisen luennoijan kohdalla on yleisössä usein nähtävissä hieman turnausväsymystä, mutta James sai vielä puristettua innostuneen vastaanoton yleisöstä, ja hänen luentoonsa olikin hyvä päättää tämänkertainen Traumapäivä! Päivät olivat kokonaisuutena onnistuneet ja toivommekin näkevämme samat innostuneet naamat tulevilla traumapäivillämme!