Hölkkäbuumi vei mukanaan

Pekka Kouvo treenaa juoksuaan pääosin Metsäkylässä, jossa ihan kotinurkilla olevat kuntoportaat ovat kovassa käytössä.

Hölkkäbuumi vei mukanaan

Suomessa alkoi hölkkäbuumi 1970-luvulla, eikä pitkin katuja ja polkuja hölkkääviä pidetty enää kummajaisina. Huippuunsa innostuksen nostivat Juha Väätäisen, Pekka Vasalan ja etenkin Lasse Virenin huikeat kultamitalijuoksut EM-kisoissa ja olympialaisissa.

Hölkkäbuumi oli vienyt mukanaan myös kolme miestä Hietasesta: taljareitten esimies Kalevi Kettunen, ylityönjohtaja Esa Salonen ja koneahtaaja Pekka Kouvo olivat ottaneet juoksun omakseen tuhansien muiden suomalaisten tavoin.

Ensimmäinen Helsinki City Marathon juostiin vuonna 1981 ja lähtöviivalla oli runsaat 1500 juoksijaa. Seuraavana vuonna mukana oli myös Hietasen juoksijakolmikko. – Kalen aika oli 2:53:51 ja sijoitus 40-vuotiaiden sarjassa oli 21. Esan sijoitus yleisessä sarjassa oli 271. ajalla 3:06:01. Oma aikani oli 3:42:49 ja sijoitus 1084. yleisessä sarjassa, pudottelee Pekka Kouvo tuloksia 40 vuoden takaisesta juoksusta kuin tapahtuma olisi ollut vastikään.

Mietaa oli liian kova pala

– Olin mielestäni kolmen tunnin juoksukunnossa, mutta toisin kävi ja on minulla siihen selitys. Päivä oli todella kuuma, oltiin hellerajoilla. Lähtöalueella oli tuhansia juoksijoita ja etsiskelin itselleni hyvää lähtöpaikkaa. Kun sen löysin ja katsoin ympärilleni, vieressäni starttiin valmistautui Juha Mieto. Ajattelin, että kyllä mä tuollaiselle järkäleelle pärjään. – Kun päästiin puolimatkan Kaivopuiston juomapisteelle, alkoi tuntua, ettei juoksu suju enää oikein hyvin. – Juomapisteellä oli pitkä pöytä täynnä vesimukeja. Mietaa tuli kädet levällään ja kahmaisi sylillisen mukeja ja heitti vedet päälleen. Nainen juomapisteellä huusi: Hei seis, ei noin voi tehdä! Mietaa vastasi: Onko Helsingissä vesi kortilla? ja haali toisen satsin vettä päälleen, jatkoi matkaa ja juoksi ajan 2:48 ja risat. – Minulle sen sijaan tuli seinä vastaan ja loppumatka meni kävelyhommaksi. Opin, ettei koskaan pidä lähteä kisaan muiden kuin itsensä kanssa. – Seuraavana vuonna juomapisteen viereen oli laitettu suihkupiste, jonka läpi saattoi juosta. Varmaankin tieto Mietaan vesitempusta oli mennyt eteenpäin.

Loppukesästä Pekka osallistui Anjalan Tiikerimaratonille ja aika parani. – Viisastuin Helsingin kokemuksesta ja voimia jäi vaikka kuinka paljon.

Kalevi Kettunen juoksi kolmen tunnin havinoille vielä kymmenkunta kertaa, mutta sitten ikä alkoi hidastaa vauhtia. Esa Salosen maratonjuoksut jäivät tuohon vuoteen 1982.

Pekan juoksut jatkuvat

Pekka Kouvon juoksut ovat jatkuneet ja jatkuvat. Ennätysaika 2:55:57 oli hyvin lähellä rikkoutua vuonna 1988 Kotkan SM-maratonilla. – Lähtö oli Karhulan kentältä. Ensimmäinen kymppi taittui reipasta vauhtia ja kolmekymppiäkin meni kahteen tuntiin, mutta lopussa vauhti alkoi hiipua ja siinä meni mahdollisuus uuteen omaan ennätykseen. Aika oli 2:56 ja risat.

Tuoreimpana saavutuksena Pekalla on tänä vuonna AKT:n kesäpäivillä Savonlinnassa 800 metrin voittojuoksu 70-vuotiden sarjassa.

Pekka juoksee pääosin Metsäkylän maisemissa 30–40 kilometriä viikossa. Kaikenlaisia vaivoja mm. akillesjänteiden kanssa on vuosien varrella koettu, mutta nyt kaikki on kunnossa ja juoksu kulkee. – Olen varmatikin perinyt isovanhemmilta hyvät geenit. Äidin isä oli Haminan Tarmon moniottelija Edvard Muinonen, isän äiti oli kova uimari Haminan Uimaseurassa. Itse en lapsena harrastanut muuta kuin mitä vähän pelailin jalkapalloa.

Pekka Kouvo aloitti Kotka Stevedoringilla armeijan jälkeen syksyllä 1973 ja pääsi suoraan koneahtaajakurssille. Siirto Kantasatamasta Hietaseen oli edessä pari vuotta myöhemmin ja sieltä matka jatkui Mussaloon konttiterminaaliin, josta hän jäi eläkkeelle kuusi vuotta sitten. -eh

Pekka Kouvo kesällä 1982 Anjalan Tiikerimaratonilla

Kuva: Kouvojen kotiarkisto