Rikosten tekijöiden ja uhrien oikeudenmukainen kohtelu Suomessa väestön näkemys sopivasta rangaistustasosta on nykyistä käytäntöä ankarampi erityisesti väkivaltarikosten kohdalla. Näkemyksissä on kuitenkin huomattavaa hajontaa, joten yhtenäisestä ”kansan oikeustajusta” ei voida puhua. (Kääriäinen 2017.) Rikollisuuden pelon ja taloudellisen epävarmuuden on havaittu olevan yhteydessä rankaiseviin asenteisiin eli siihen, että rikollisille toivotaan kovempia rangaistuksia (Costelloe et al. 2009). Myös yli 40-vuotiaat, miehet ja matalasti koulutetut kannattavat keskimäärin kovempia rangaistuksia (Mayhew et al. 2011). Rikoksen uhrin asema Suomessa oikeudellisesti vahva, mutta siitä, miten hyvin oikeuden toteutuvat käytännössä, on vähän tietoa. Suomalaisissa tutkimuksissa on havaittu, että suurin osa rikoksen uhreista on tyytyväisiä viranomaisten toimintaan (Honkatukia 2011) ja koko rikosprosessiin (Kainulainen & Saarikkomäki 2014). Parantamisen varaa olisi kuitenkin prosessista viestimisessä ja uhrin turvallisuudesta huolehtimisessa (Kainulainen & Saarikkomäki 2014). Seksuaalirikosten uhreissa on suhteellisen paljon viranomaisten toimintaan tyytymättömiä (Honkatukia 2011). Hieman yli puolet uhreista arvioi myös tekijän saaman tuomion sopivaksi, mutta monet pitivät vahingonkorvausjärjestelmää monimutkaisena ja korvauksia riittämättöminä. (Kainulainen & Saarikkomäki 2014.) Eurooppalaisessa vertailussa suomalaiset rikoksen uhrit ovat suhteellisen tyytyväisiä poliisin toimintaan, mutta saavat muita vähemmän uhreille suunnattuja tukipalveluja – ne tavoittavat harvemman kuin joka kymmenennen uhrin, joka olisi kaivannut niitä (Honkatukia 2011).
25