Palontorjuntatekniikan kehitysryhmä - Tekniset toimintamallit

Tekniset toimintamallit (Sammutuslaitteistot) PALONTORJUNTATEKNIIKAN kehitysryhmä Palontorjuntatekniikan kehitysryhmä on asiantuntijaryhmä, jonka jäsenten yhteisenä tavoitteena on edistää turvallisuutta ja kehittää palontorjuntatekniikan ylläpitoa, laatua ja teknisiä mahdollisuuksia.

Ryhmään kuuluu asiantuntijoita palontorjuntaan liittyvien teknisten yhdistysten ja organisaatioiden edustajia.

Ryhmän julkaisemat toimintamallit on tarkoitettu palontorjuntatekniikan parissa työskenteleville ja alalla toimiville.

2

Teknisten toimintamallien sisällysluettelo

Klikkaamalla hyppäät sivulle

Dieselpumpun korvaus sähkökäyttöisellä pumpulla (Toimintamallin toteutus 2019)

Automaattisten vesisammutuslaitteistojen vesivahingonestoasennukset Toimintamallin toteutus - Marraskuu 2020

Palontorjuntatekniikan kehitysryhmän julkaisemat toimintamallit ja niiden sisältämät materiaalit ovat yleisiä, informatiivisia malleja, joista löytyy tarvittavia tietoja eri toimijoille. Sisältö on neuvoa antavaa. Toimintamallit eivät korvaa voimassa olevia standardeja, asetuksia tai muuta alalle julkaistua säädäntöä, joiden vaatimukset laitteistoteutuksissa ja ylläpidossa on täytettävä.

Lähtökohdat Oleellista on, että palontorjuntaan vaikuttavat laitteistot suunnitellaan ja toteutetaan asianmukaisesti. Lähtökohtana on, että laitetoimittaja esittää suunnitteluperusteet laitteiston lähtötiedoissa. Suunnittelun on ensin otettava huomioon säädösten ja standardien vaatimukset. Kansallisen säädännön lisäksi Suomessa noudatetaan eurooppalaisia standardeja. Standardit antavat vaatimukset suunnittelulle, ja niitä käytettäessä on aina noudatettava uusinta versiota.

Laitteiston suunnittelussa ja asennuksessa on otettava huomioon laitteiston ja asennuskohteen käyttötarkoitus sekä niiden yhteensopivuus laitteiston toimintaan mahdollisesti vaikuttavien muiden järjestelmien kanssa.

Dieselmoottorikäyttöisen pumpun korvaaminen sähkökäyttöisellä pumpulla

4

Dieselmoottorikäyttöisen pumpun korvaaminen sähkökäyttöisellä pumpulla Toimintamallin toteutus 2019

Kysymys: Entistä useammin esille tulee tilanteita, joissa sammutusjärjestelmän toteutuksessa dieselpumppu joudutaan korvaamaan varavoimatoimisella sähköpumpulla. Tällaisissa toteutuksissa on tehty ratkaisuja, joiden lopputulokset ovat olleet laadullisesti kirjavia ja aiheuttaneet haasteita myös laitteiston ylläpitoon.

Osassa tapauksista toteutuksen lähtö- ja valintakriteereitä ei ole dokumentoitu asianmukaisesti. Tällöin ei eri osapuolille käy riittävän selväksi, miksi pumppujen osalta on päädytty erilaiseen ratkaisuun ja mitkä ovat olleet suunnittelun perusteet. Tämä on voinut johtaa tilanteeseen, jossa pumppujen toimintakokonaisuutta ei ole pystytty käyttöönoton tai määräaikaistarkastusten yhteydessä varmistamaan. Vastassa voi olla toimintavarmuuden puutteita.

Myös puutteet toteutuksessa voivat johtaa laitteiston toimintavarmuuden ja luotettavuuden heikentymiseen.

Esimerkiksi sammutuslaitteiston vedensaanti estyy ja laitteisto ei pysty täyttämään sille asetettua tehtävää eli pysäyttämään paloa.

Toteutustavasta riippumatta varavoiman riittävyys tulee varmistaa ja päivittää vuosittain, jotta laitteiston asianmukainen toiminta voidaan varmistaa laitteiston koko elinkaaren ajaksi. Varmistamisesta ovat vastuussa asennusten omistaja, haltija ja vastaavan käyttäjä. Laitteistojen yhteensovittamisen tulee perustua kohteen riskien arviointiin ja laitteiden kohdekohtaiseen soveltuvuuteen. On huomioitava, että suunnittelijalla on hankkeen vaativuus huomioon ottaen riittävät edellytykset sen toteuttamiseen sekä käytettävissään riittävä ja pätevä henkilöstö palotekniseen suunnitteluun. Suunnittelijoiden tulee soveltua erityissuunnittelijan tehtävään.

Laitteet on pidettävä toimintakuntoisena ja huollettava sekä tarkastettava asianmukaisesti. Vastuu huollosta ja ylläpidosta on kiinteistön haltijalla tai omistajalla. Palontorjunnan laitteistojen asianmukainen kunto on pystyttävä aina varmistamaan. Ratkaisuissa on otettava huomioon laitteiston soveltuvuus kohteeseen ja sen koko elinkaaren aikana tarvittavat huoltotoimenpiteet.

Ratkaisumalli: Seuraavana esitetyt mallit eivät poista standardien asettamia vaatimuksia vaan ohjaavat suunnittelua, mikäli kohdekohtaisen riskinarvioinnin ja suunnitteluperusteiden pohjalta on käytettävä poikkeavaa ratkaisua.

Suunnitteluperusteiden on oltava riittävän selkeät, jotta toteutuksen eri osapuolet ja myös kolmantena osapuolena toimiva tarkastuslaitos pystyvät varmistumaan laitteiden suunnitteluperusteiden täyttymisestä, luotettavuudesta ja laitteiston asianmukaisuudesta. Asiakirjoista on käytävä selville, mitkä tekijät ovat vaikuttaneet valintaan. Kriteerit on selvitettävä kunkin kohteen riskin huomioiden niin, että laitteistokokonaisuuden toimintavarmuus ei heikenny.

Ratkaisuun voivat vaikuttaa pumpun sijoitukseen vaikuttavat tekijät, kuten pakoputken toteuttaminen tai riittävän koneikon sijoittamiseen kohdistuvat haasteet. On myös kohteita, joissa valtakunnan sähköverkkoa ei ole saatavilla.

5 Mikäli kohdekohtaisen kartoituksen jälkeen todetaan, että toteutusta on arvioitava, suunnitteluperusteissa tulee huomioida seuraavat asiat: Mitoitusperusteiden on oltava perusteltuina sekä dokumentoituina. Kokonaisuus on pystyttävä arvioimaan luotettavasti myös kolmannen osapuolen toimesta. Toiminnalliset kriteerit on varmistettava kohdekohtaisesti ja esitettävä dokumentoituina toteutuksen mitoitusperusteissa ja lähtötietolomakkeissa.

Laitteiston asianmukaisuuden tulee olla varmistettavissa käyttöönottohetkellä sekä ylläpidossa. Myös pumput tulee koestaa määrävälein ja toiminnan tulee olla tarkastuslaitoksen edustajan testattavissa. Huolto- ja koestustoimenpiteistä on oltava ohjeistus, jotta pumpun toimintakunnosta voidaan varmistua.

Riittävän varavoiman on aina oltava varmistettavissa ja koestettavissa niillä kuormilla kuin suunnitelmissa on esitetty. Suunnitelmissa on varmistettava laitteiston erityissuunnittelijan ja sähkösuunnittelijan tietojen yhteensovittamien. Näin taataan, että mitoitukset ovat ajan tasalla ja käynnistykseen tarvittava teho on saatavilla. Mikäli sammutuslaitteisto liitetään yhteiseen varavoimaan, on erillissuunnitelman kokonaisuudesta ja toimintakunnon varmistamisesta koestustoimenpiteineen oltava dokumentoituna ja esitettynä.

Varavoimajärjestelmän mitoituksessa tulee varata sprinkleripumpun suorakäynnistyksessä tarvittava teho samanaikaisesti muiden varavoimaan kytkettyjen laitteiden tehon kanssa. Sprinkleriä palvelevaan varavoimaan ei saa lisätä kuormia, jotka voivat ylikuormittaa varavoiman palotilanteessa. Varavoimajärjestelmän ylikuormatilanne ei siis saa estää sammutuslaitteiston pumpun käynnistymistä.

On suositeltavampaa parantaa järjestelmän luotettavuutta riittävällä mitoituksella kuin kuormien rajoitusautomatiikalla.

Varavoiman käynnistys on pystyttävä koestamaan niin, että varavoimaan liitetty todellinen mahdollinen kuorma on mitoitettuna, jotta toimintavarmuus säilyy yleisen sähköverkon vikatilanteessa. Tarkastuslaitoksen on pystyttävä varmistumaan varavoiman riittävyydestä. Varavoimatilanteessa mikään palo- tai vikatilanne ei saa vaarantaa sammutuslaitteiston toimintaa. Pumppujen tulee käynnistyä riippumatta sammutuslaitteiston toimintatilasta.

Laitteistotyyppi on riittävällä tavalla otettu huomioon.

Esimerkiksi eri järjestelmätyyppien välillä voi olla suurempia virran- ja tehontarpeita, minkä takia on harkittava pehmokäynnistystä. Pehmokäynnistyksen etu on, ettei käynnistämiseen tarvita niin korkeaa virtaa kuin suoraan- tai tähtikolmiokytkentäkäynnistämiseen.

Vaatimukset kaapelien palonkestävyydelle ja reiteille on selvitettävä perusteissa kohdekohtaisesti.

Ylijännitesuojaus on riittävästi esitetty.

Mikäli toteutuksessa on käytetty verkonvaihtojärjestelmää, on varmistettava toteutuksen toimintavarmuus. Näin esimerkiksi yhden komponentin, kuten verkonvaihtokytkimen vioittuminen, ei estä kokonaisuuden toimintaa estämällä pumpun virran saannin.

Mikäli varavoima on riittävä ja asianmukaisuus voidaan varmistaa, voidaan totutuksessa käyttää erityisharkintaa kohteeseen soveltuvana ratkaisuna. Ratkaisuissa on otettava huomioon soveltuvuus kohteeseen ja elinkaaren aikana tarvittavat huoltotoimenpiteet.

6

Vaihtoehtoiset toteutusmallit Edellä esitetyllä tavalla voidaan muita ratkaisumalleja käyttää vain, jos pumppuja ei perustellusti voida toteuttaa standardin asettamin ehdoin ja jos toteutusmallin toimivuus voidaan kohteen riskiarvio ja olosuhteet huomioon ottaen varmistaa.

Jos joudutaan käyttämään toimintamallin mukaisia ratkaisuja, on arvioitava, mitkä ovat tekniset vaatimukset toteutukselle. Ohjaustapoja on erilaisia, mutta tehontarve on mitoitettava jokaisessa tapauksessa riittävän suureksi, jotta sammutuslaitteiston kuormitukselle on riittävä varavoima käytössä.

Aiheen sisällysluettelo

Klikkaamalla hyppäät sivulle

Malli 1 – Standardin mukainen toteutus – Ensisijainen Malli 2 – Yksittäisen dieselpumpun korvaaminen Malli 3 – Monipumppujärjestelmä Malli 4 – Monipumppujärjestelmä

7

Malli 1 Kaksi sähköpumppua Mallissa molemmat pumput pystyvät erillisesti tuottamaan sammutuslaitteistolle riittävän virtaaman ja paineen.

Toinen pumppu korvaa tarvittaessa toiminnan ja tuottaa tarvittavan virtaaman ja paineen, mikäli ensimmäinen pumppu ei pysty toimimaan riittävällä tavalla.

Mikäli perustellusti joudutaan käyttämään muita ratkaisumalleja, on luotettavin tapa korvata dieselmoottorikäyttöinen pumppuyksikkö sähkökäyttöisellä pumppuyksiköllä siten, että sille järjestetään oma, vain kyseistä sammutuslaitteistoa palveleva varavoima. Tällöin varavoima mitoitetaan palvelemaan vain kyseistä pumppuyksikköä.

Varavoima tulee ottaa käyntiin heti ensimmäisen pumpun käynnistyessä.

Ensisijaisesti on käytettävä varavoima ja pumppuyksikkö -ratkaisua. Voimavaran valinnassa on otettava huomioon soveltuvuus käyttötarkoitukseen sekä olosuhteisiin. Valinnan on täytettävä samat vaatimukset kuin standardissa esitetyt dieselpumpun käynnistys ja olosuhdevaatimukset. Kriteerit on selvitettävä kohdekohtaisesti ja toiminnan varmuuden taso ei saa heikentyä. Mitoitustiedot on esitettävä kohteen mitoituspöytäkirjoissa ja lähtötietolomakkeissa.

Malli 2 Yksittäisen dieselpumpun korvaaminen Varavoiman valinnassa pumppu voidaan kytkeä vain sitä varten suunniteltuun ja mitoitettuun varavoimaan, joka käynnistyy sähkökatkostilanteessa sammutuslaitteiston toiminnasta.

Mallissa varavoima on mitoitettu vain sammutuslaitteistolle. Varavoiman valinnassa on otettava huomio soveltuvuus käyttötarkoitukseen sekä olosuhteisiin ja täytettävä samat vaatimukset kuin standardissa esitetyt dieselpumpun käynnistys ja olosuhdevaatimukset. Akkujärjestelmät on samoin perustein varmistettava.

8

Malli 3 Monipumppujärjestelmä Malliesimerkissä neljä pumppua järjestelmässä tuottavat tarvittavan toimintapaineen ja virtaaman. Viides pumppu toimii reservivarapumppuna ja varmistaa riittävän paineen ja virtaaman, mikäli jokin neljästä pumpusta ei pysty tuottamaan. Tarkoitus on, että kokonaisuuden toimintavarmuus säilyy. Mitoitus toteutetaan standardissa esitettyjen vaatimusten mukaisesti.

Malissa on otettava huomioon edellä esitetyissä malleissa esitetyt vaatimukset varavoimalle ja järjestelmän toiminnan vaatimat tehot kaikille pumpuille.

Ratkaisuissa on huomioitava, että sähköpumppujen käynnissä olon aikana tapahtuva sähkökatko aiheuttaa katkoksen paineen tuottoon. Varavoima voi käynnistyä samanaikaisesti, koska verkonvaihtaja tahdistaa varavoiman automaattisesti.

9

Malli 4 Monipumppujärjestelmä Standardin TS 14972 mukainen ratkaisu, jossa on käytössä sähkö- ja dieselkäyttöinen monipumppuyksikkö. Toteutusmallia on harkittava, kun toteutuksessa on käytössä useampia pumppuyksiköitä. Dieselpumput käynnistyvät paineen laskiessa järjestelmässä ja tuottavat tarvittavan paineen ja virtaaman mitoitusten mukaisesti.

Automaattisten vesisammutuslaitteistojen vesivahingonestoasennukset

11

Aiheen sisällysluettelo

Klikkaamalla hyppäät sivulle

Lähtökohdat ja haasteet Ennakkolaukaisu- ja vesivahingonestoasennukset Suunnittelu ja dokumentointi Ylläpito

12

Automaattisten vesisammutuslaitteistojen vesivahingonestoasennukset Toimintamallin toteutus - Marraskuu 2020

Lähtökohdat ja haasteet Automaattisen sammutuslaitteiston tarkoitus Vesivahingonestojen ja ennakkolaukaisuasennusten tarpeellisuuden arvioinnissa on ymmärrettävä, että automaattinen vesisammutuslaitteisto on suunniteltu sammuttamaan tulipalo vedellä alkuvaiheessaan, tai vähintään pitämään palo hallinnassa, kunnes lopullinen sammutus saadaan suoritetuksi muilla menetelmillä. Viimeistään pelastuslaitoksen toimenpitein. Suojaus ei tee muita sammutustoimenpiteitä tarpeettomiksi. Siksi on tärkeää suunnitella kohteen paloturvallisuus kokonaisuutena, jossa otetaan huomioon myös henkilökunnan toiminta ja alkusammutuksen tekeminen, jotta palon aiheuttamat vahingot saataisiin rajattua mahdollisimman pieniksi.

Sammutuslaitteiston toiminta tapahtuu heti palon alkuvaiheessa, jolloin palon sammuttamiseen tarvitaan vähemmän vettä. Mikäli sammuttamien ei tapahdu heti palon alussa, pelastuslaitoksen sammuttamiseen käyttämä vesimäärä on suurempi kuin sammutuslaitteiston tuottama vesimäärä. Lisäksi on otettava huomioon muut vahingot, joita palo aiheuttaa ennen kuin sammutustyö pääsee alkamaan. Automaattiset sammutuslaitteistot on suunniteltu sammuttamaan tulipalo tai vähintään rajaamaan sitä, kunnes pelastuslaitos ehtii paikalle. Rakennuksessa, jossa on automaattinen sammutuslaitteisto, tarvitaan tulipalotilanteessa sammutusvettä huomattavasti vähemmän kuin suojaamattomissa kohteissa. Toimiessaan ajoissa, Olemassa oleva laitteisto vähentää myös palo- ja savuvahinkoja.

Tosiasia on, että sammutuslaitteistojen suuttimet eivät laukea tai paloilmoitin tunnista paloa turhaan ilman syytä.

Sammutuslaitteisto reagoi tilan kohonneeseen lämpötilaan, ja suutin laukeaa lämmön vaikutuksesta. Laitteiston kaikki suuttimet eivät laukea kerralla vaan vain ne, joihin kohonnut lämpötila pääsee vaikuttamaan. Mahdolliset toimimattomuuden syyt johtuvat valtaosalta ihmisen toiminnasta. Syitä ovat esimerkiksi laitteiston kytkeminen pois päältä tai huollon laiminlyönti.

Viallinen toiminta johtuu hyvin harvoin viallisesta tuotteesta. Taustalla voivat olla asennustekniset syyt tai käyttöönoton jälkeen aiheutuneet tekijät. Tällaisia ovat erityisesti olosuhteet, kuten näin talvisaikaan jäätymisen vaara tai muutoin ympäristötekijät, ja muutokset, joita ei suuttimen sijoittelussa ole huomioitu. Yhtenä suurimpana syynä ongelmiin ovat puutteellinen laitteiston ylläpito ja huolto.

Mikäli suunnittelussa päädytään vesivahingoneston toteutukseen Kun sammutuslaitteistoasennukselle harkitaan toteutettavaksi vesivahingonestoasennusta, on määriteltävä perusteet toteutuksen tarpeellisuudelle. Suunnitelmista on oltava esitettyinä millä kriteereillä vesivahingonestoon on päädytty ja kuinka se toteutetaan. Asianmukaisen ylläpidon varmistamiseksi vesivahingoneston huolto ja koestustarve tulee esittää myös laitteiston hoito- ja huolto-ohjelmassa ja on varmistettava myös, että laitteiston käytöstä ja ylläpidosta vastaava saa riittävän kohdekohtaisen perehdytyksen, jotta laitteiston asianmukainen toiminta voidaan varmistaa kunnossapito-ohjelman mukaisten menettelyjen avulla koko laitteiston elinkaaren ajan.

Vesivahinkoestoasennuksia on myös toteutettu kohteisiin, joissa ei ole esitettävissä suunnitelmissa tarvittavaa riskien kartoitukseen perustuvaa selvitystä. Usein suunnitelmissa ja rakennushankkeissa törmätään toteutuksiin kohteissa, joissa sammutuslaitteiston vesi ei voi aiheuttaa sellaista vahinkoa, että asennuksen käyttö olisi perusteltavaa. Näissä tapauksissa on usein taustalla eri osapuolilla vallitseva vääristynyt käsitys sammutuslaitteistojen aiheuttamista vesivahingoista.

Tämän lisäksi haasteena on, että asennuksia ei dokumentoida ja ohjaustietoja ei ole löydettävissä kohteelta. Myöskään kunnossapito-ohjelmassa ei tuoda esille kuinka eri laitteistojen väliset ohjaus- ja valvontatiedot koestetaan tai huolletaan, jotta asianmukainen toiminta voitaisiin varmistaa.

13

Haasteet Ongelmana on, että osassa asennuksista toteutuksen lähtö- ja valintakriteereitä ei ole dokumentoitu asianmukaisesti, jolloin asennuksen tiedot ovat epäselvät. Tällöin ei eri osapuolille käy riittävän selväksi, mitkä ovat olleet suunnittelun perusteet ja kuinka ohjaus ja valvontakokonaisuus on toteutettu. Vastassa on ollut myös toimintavarmuuteen kohdistuvia puutteita.

Tämä on voinut johtaa tilanteeseen, jossa alueohjausten toimintaa ei ole pystytty käyttöönoton tai määräaikaistarkastusten yhteydessä varmistamaan. Tarkastuksilla ei ole myöskään pystytty varmistumaan siitä, että koestuksissa ohjausten toiminta on varmistettu ja laitteisto on asianmukaisessa kunnossa. Tai, että laitteistosta vastaava henkilö ei ole tunnistanut laitteistokokonaisuutta, jolloin voidaan epäillä koestusten toteutumista elinkaaren aikana.

Yleisimpiä puutteita tarkastuksilla ovat: • Ilmaisimet eivät kata suojattua aluetta (muun muassa saunat ja pienet tilat, joissa on alueventtiili, mutta ei tarvittavaa ohjausta) • Laukaisu ja aktivointi on määritelty kahdesta ilmaisimesta (sekoitettu kaasusammutuslaitteistojen ohjeista, joissa ilmaisu tulee saada kahdesta eri linjasta eli ryhmästä) • Vikatilanne ei muuta järjestelmää perinteiseksi kuivajärjestelmäksi, jolloin järjestelmän toiminta ei tapahdu häiriöja poikkeustilanteessa turvalliseen suuntaan (magneettiventtiili tai ohjaus on ollut vääränlainen) • Vesisumulaitteistoja rakennettu vahingonestojärjestelmiksi ilman mitään laitteistohyväksyntöjä • Laukaisupiirin vikavalvonta puuttuu (toteutettu paloilmoitin- tai releohjauksella, mutta linjassa ei ole valvontaa) • Double- ja single interlock asennusten sekoittaminen toisiinsa, eli lähtökohtana on ollut suunnitelmissa vaatimus erityyppisestä laitteistosta, kun mitä on asennettu. Tällöin kukaan ei tunnista ohjauskokonaisuutta • Järjestelmistä puuttuu selkeät käyttöohjeet ja toimintakuvaukset (muun muassa kuukausitestauksia varten).

14

Lähtötiedot ja toiminnallisuuden määrittely Toiminnalliset kriteerit on varmistettava kohdekohtaisesti ja esitettävä dokumentoituina toteutuksen mitoitusperusteissa ja suunnittelun lähtötiedoissa. Asiakirjoista on käytävä selville, mitkä tekijät ovat vaikuttaneet valintaan. Kriteerit on selvitettävä kunkin kohteen riskin huomioiden.

Suunnitelmissa on esitettävä mitä standardia on käytetty suunnittelun lähtökohtana ja perusteissa. Ohjauskokonaisuuden toiminnasta on laadittava erillinen arvio, jotta riittävän luotettava ja nopea toiminta voidaan varmistaa asianmukaiseksi.

Lähtösuunnittelussa on otettava huomioon eri tekniikoiden yhteensovittaminen ja ohjaus- sekä valvontakokonaisuus esitetään kohdekohtaisesti. Laitteistosuunnittelu on erityissuunnittelua, jossa on huomioitava suunnittelijan soveltuminen tehtävään.

Suunnittelu ja dokumentointi Sammutuslaitteistojen suunnitellussa ja toteutuksessa pitää kiinnittää huomiota siihen, millä toimintaperiaatteella sen on suunniteltu toimivan. Toimintakokonaisuudessa on otettava huomioon kohdekohtaiset olosuhteet ja riskit, jolloin kokonaisuus on mukautettavissa toimintaympäristöön.

Laitteiston suunnittelussa ja asennuksessa on otettava huomioon laitteiston ja asennuskohteen käyttötarkoitus sekä niiden yhteensopivuus.

Suunnittelussa on selvästi osoitettava huomiointi myös muiden palontorjunnan laitteistojen toiminnan vaikuttavuudesta sekä laitteistoyhteyksistä, myös kiinteistöautomaatioon. Suunnittelija vastaa laitteistokokonaisuuden asianmukaisuudesta ja soveltaa säädösten ja standardien vaatimukset kohdekohtaisesti.

Ylläpito ja asianmukaisen toimintakunnon varmistaminen Laitteet on pidettävä toimintakuntoisena ja huollettava sekä tarkastettava asianmukaisesti. Kaikki eri järjestelmien väliset ohjaukset on koestettava ja kunnossapito-ohjelmassa on varmistettava, että laitteistokohtaisen hoito- ja huolto-ohjelman mukaiset koestukset ja toiminnan varmistukset tulee tehtyä.

Kohteelta on löydyttävä kuvaus ohjauskokonaisuudesta, jotta kokonaisuus on laitteiston kanssa toimivalle taholle ymmärrettävissä, ohjaukset pystytään koestamaan ja toimintakunto varmistamaan sekä ohjaukset ja toimilaitteet pystytään palauttamaan normaalitilaan toiminnan jälkeen.

15

Ennakkolaukaisu- ja vesivahingonestoasennukset Vesisammutuslaitteistoasennuksissa käytetty tekninen ratkaisu vesivahingon esto on puhekielessä muodostunut nimike asennukselle, jonka standardin mukainen nimitys on ennakkolaukaisuasennus- ja järjestelmä. Ennakkolaukaisujärjestelmistä erotetaan kaksi sovellutusta, jotka ovat vesivahinkojen estojärjestelmä ja nopeutettu kuivajärjestelmä. Molemmassa sovelluksessa on kyse aluelaukaisujärjestelmästä, jonka periaate on, että koko paloryhmän suojattu paloryhmän alue laukaistaan samalla kertaa, jolloin palo saadaan hallintaan mahdollisimman nopeasti.

Vesivahinkojen estojärjestelmässä paloilmaisimen aktivoituminen muuttaa kuivajärjestelmän märkäjärjestelmäksi päästäen veden verkostoon. Kuitenkin vasta sammutuslaitteiston suuttimen laukeaminen päästää veden ulos verkostosta. Suuttimen rikkoontuminen ilman, että paloilmaisin olisi toiminut, ei aiheuta veden pääsyä suojattuun tilaan. Järjestelmää kutsutaan nopeutetuksi, koska paloilmaisin havaitsee yleensä palon ennen sprinklerin laukeamista ja päästää veden putkistoon, jotta se on palokohteessa heti sammutuslaitteiston suuttimen rikkouduttua.

Tyypin A ennakkolaukaisuasennus Tämä on muutoin normaali kuiva-asennus, jossa asennusventtiilin laukaisee erillisestä paloilmoitinjärjestelmästä saatava impulssi (eli ohjaus), mutta ei pelkästään sprinklerin (eli sammutuslaitteiston suuttimen) laukeaminen.

Kuiva-asennuksessa käytettävän ilman tai kaasun paineen on oltava jatkuvasti valvottu. Laitteistoon on asennettava ainakin yksi nopeasti laukeava laukaisuventtiili tarkoituksenmukaiseen paikkaan, jotta ennakkolaukaisuventtiili (myös delugeventtiili) voidaan hätätilanteessa laukaista manuaalisesti.

Jos ohjausta toteuttavassa paloilmoittimessa on vika, asennuksen on toimittava normaalina kuiva-asennuksena, jolloin vikatilanteessa järjestelmä toimii ns. turvalliseen suuntaan nopeuttaen toimintaa.

Huomioitava, että ennakkolaukaisuasennuksen tyyppiä A suositellaan standardin mukaan ainoastaan kohteisiin, joissa sammutuslaitteistoasennuksen vikalaukeamisen mahdollisesti aiheuttama vedentuotto aiheuttaisi kohtuuttoman suurta vahinkoa. Tällöin riskinarvioinnissa on otettava huomioon suojattavien tilojen olosuhteet ja on tehtävä arviointi märkä-, kuiva- ja ennakkolaukaisu- eli delugeasennuksen välillä.

Tyypin B ennakkolaukaisuasennus Tämä on muutoin normaali kuiva-asennus, mutta asennusventtiilin laukaisee joko automaattinen paloilmoitinjärjestelmä tai sprinklerin toiminta. Paloilmaisimien toiminnasta riippumatta paineen aleneminen putkistossa aiheuttaa asennusventtiilin laukeamisen.

Ennakkolaukaisuasennuksen tyyppi B soveltuu kohteisiin, joissa tarvitaan kuiva-asennus ja palon oletettu kiihtymisnopeus on suuri. Sitä voi myös käyttää tavanomaisen kuiva-asennuksen asemesta joko kiihdyttäjällä tai ilman poistajalla varustettuna.

Vesisammutuslaitteisto, jossa on useampi kuin yksi ennakkolaukaisuasennus Kun sammutuslaitteisto sisältää useamman kuin yhden ennakkolaukaisuasennuksen, on suoritettava riskin arviointi siitä voiko useampi kuin yksi ennakkolaukaisuasennus laueta samanaikaisesti. Jos ennakkolaukaisuasennukset saattavat laueta samanaikaisesti, seuraavien asioiden on toteuduttava - käytettävissä olevien vesilähteiden tilavuutta on lisättävä laukeavien ennakkolaukaisuasennusten vaatimalla kokonaisvesitilavuudella - aika, joka kuluu useiden ennakkolaukaisuasennusten laukaisusta veden purkautumiseen mistä tahansa kyseessä olevasta asennuksessa olevasta kauimmaisesta koeventtiilistä ei saa olla yli 60 sekuntia.

Suunnittelussa on otettava huomioon henkilöturvallisuuskohteiden asettamat vaatimukset toimintanopeudelle ja suunniteltava ohjauskokonaisuuden toiminnasta erillinen arvio, jotta riittävän luotettava ja nopea toiminta voidaan varmistaa asianmukaiseksi. Suunnitelmissa on esitettävä mitä standardia on käytetty suunnittelun lähtökohtana ja perusteissa.

16

Esimerkkimalli Tyypin A ennakkolaukaisuasennuksesta

Huomioita ohjauksista: Ohjauspiiri liitetään aina keskukseen tai muuhun sammutuslaitteiston ohjaukseen hyväksyttyyn laitteeseen, joka on myös vikavalvottu. Käyttöön otettavalla kokonaisuudella tulee olla kokonaisuuden hyväksyntä sammutuslaitteiston valvonta- ja ohjaustoiminteisiin. Esimerkkikaaviossa käytössä on erillinen laukaisukeskus.

Käytettyjen ohjausten on oltava myös vikavalvottuja ja EN54 standardin mukaisia sekä yhteensovitettavien osien on täytettävä osan EN54-13 yhteensopivuusvaatimukset.

Ohjattavat toiminnot tulee suunnitella siten, että todennäköisimmässä vikatilanteessa ne jäävät tilaan, joka ei heikennä paloturvallisuutta.

17 Interlock Ennakkolaukaisuasennuksissa ja suunnitelmissa käytetään määritelmiä single ja double interlock. Nämä tarkoittavat sammutuslaitteiston alueventtiiliä ohjaavien toiminnallisten ohjaustietojen määrää. Lyhyesti kuvattuna nämä termit tarkoittavat, että kuinka monta toiminnallista lukitusta venttiilin ohjaukselle asennuksessa on käytössä ennen kuin vesi päästetään alueventtiiliin tai ennakkolaukaisuventtiilin ohi suojattavaan tilaan. Näitä ehtoja voivat olla sammutuslaitteiston suuttimen lasikapselin (suljettu suutin) laukeaminen ja tästä aiheutuva paineen lasku linjassa tai samalta paloryhmän alueelta saatava tieto kohteen paloilmoittimelta ja ilmaisimilta. Asennuksissa ja ohjauskokonaisuudessa paloilmoitinpainike ohittaa ilmaisintunnistuksen. Järjestelmä on oltava myös laukaistavissa manuaalisesti, jolloin toimintaa on mahdollista nopeuttaa.

Edellä kuvattuja yhden tai lukituksen järjestelmiä käytetään alueiden suojaamiseen esimerkiksi, jos veden pääsyä suojattavaan tilaan on vältettävä. Tällöin riskienarvioinnissa on voitu arvioida, että esimerkiksi kemiallisen reaktion mahdollisuuden takia vettä ei voida päästää tilaan ennen kuin palotiedosta saadaan järjestelmän kautta varmistus.

Kaksinkertaisen lukituksen esijärjestelmät vaativat kahden itsenäisen, palotilanteesta johtuvan, tapahtuman laitteiston aktivoimiseksi. Sammutuslaitteiston linjasto menettää paineen yhden tai useamman suuttimen laukeamisen vuoksi, ja magneettiventtiili laukaistaan palonilmaisinlaitteen toiminnalla. Kaksoislukitusjärjestelmät toimivat vain, kun sekä toimilaite että magneettiventtiili ovat auki samanaikaisesti.

Ohjaus ja valvonta Sammutuslaitteistojen ohjaus- ja valvontatietojen käsittelyssä on samaa toiminnetta toteuttavasta järjestelmästä käytetty kahta eri nimitystä, laukaisu- ja ohjauskeskus. Laukaisukeskus termi on korvattu yleisnimityksellä ohjauskeskus. Ohjauskeskuksina on käytetty erillistä laukaisu- ja ohjauskeskusta, mutta myös paloilmoittimia. Tällöin käytettyjen ohjausten on oltava myös vikavalvottuja ja EN54 standardin mukaisia sekä yhteensovitettavien osien on täytettävä osan EN54-13 yhteensopivuusvaatimukset.

Tästä syystä ohjauspiiri liitetään aina keskukseen tai muuhun sammutuslaitteiston ohjaukseen hyväksyttyyn laitteeseen, joka on vikavalvottu. Käyttöön otettavalla kokonaisuudella tulee olla kokonaisuuden hyväksyntä sammutuslaitteiston valvonta- ja ohjaustoiminteisiin. Kummassakin ohjauskokonaisuudessa (ohjaus-/laukaisukeskus) sammutuslaitteiston ohjauspiiri valvotaan kokonaisuudessaan, jolloin ohjauslaitteen sähköiset osat ovat valvottuina.

Ohjauskeskuksella ohjataan ja valvotaan sammutuslaitteistoja ja sammutusjärjestelmien toimilaitteita. Laukaisukeskus on kuitenkin yleisesti ollut aikaisemmin ohjaus- ja valvontatoiminteita toteuttava erillinen järjestelmä. Laukaisukeskuksen päätoiminta-ajatuksena on toisaalta saadun impulssin perusteella (esimerkiksi paloilmoittimelta) laukaista jokin toinen toiminta.

Ohjattavat toiminnot tulee suunnitella siten, että todennäköisimmässä vikatilanteessa ne jäävät tilaan, joka ei heikennä paloturvallisuutta. Aiemmin esitettyjen standardien (SFS-EN 12845:2015 + A1:2019) mukaisten ennakkolaukaisuasennusten lisäksi muilla vaihtoehtoisilla menettelyillä (CEA 4001:2017, ennakkolaukaisuasennus C, Double interlock) järjestelmän tila tulee säilyä toimintakuntoisena ohjausten vikatilanteissa.

Paloilmaisujärjestelmä on asennettava kaikkiin ennakkolaukaisuasennuksen kattamiin tiloihin. Järjestelmän tulee soveltuvin kohdin olla SFS-EN54 ja paloilmaisujärjestelmiä koskevien viranomaismääräysten mukaisia.

Huomioita paloilmoittimen toiminnasta (ST1 Ohje paloilmoittimien suunnittelu, asennus ja ylläpito 2019)

Palontorjuntajärjestelmien yhteiskäyttöön osallistuvien järjestelmien yhteistoiminnan tulee olla valvottavissa, tiedostettu ja dokumentoitu. Dokumentaatio esitetään paloilmoittimen elinkaarikirjassa tai sen liitteessä. Ohjattavat toiminnot tulee suunnitella siten, että todennäköisimmässä vikatilanteessa ne jäävät tilaan, joka ei heikennä paloturvallisuutta

18

Suunnittelu ja dokumentointi Asiakirjoista on käytävä selville, mitkä tekijät ovat vaikuttaneet valintaan. Kriteerit on selvitettävä kunkin kohteen riskin huomioiden. Toiminnalliset kriteerit on varmistettava kohdekohtaisesti ja esitettävä dokumentoituina toteutuksen mitoitusperusteissa, lähtötietolomakkeissa ja keskustilasta löytyvästä laitteistokaavioista. Laitteiston asianmukaisuuden tulee olla varmistettavissa käyttöönottohetkellä sekä ylläpidossa.

Laitteen mukana tulee toimittaa sen asianmukaisessa asentamisessa, käytössä ja kunnossapidossa tarvittavat tiedot ja ohjeet. Sen, joka saattaa markkinoille tai luovuttaa toiselle pelastustoimen laitteen, on varmistettava ja on voitava luotettavasti osoittaa, että laitteet täyttävät niille säädetyt vaatimukset. Laitteiston suunnittelussa ja asennuksessa on otettava huomioon laitteiston ja asennuskohteen käyttötarkoitus sekä niiden yhteensopivuus.

Asennuksen toteuttavan ja asentavan tahon tulee määritellä hoito- ja huolto-ohjelmaan, kuinka usein laitteisto ja sen ohjaukset koestetaan. Laitteen mukana toimitetaan sen asianmukaisessa asentamisessa, käytössä ja kunnossapidossa tarvittavat tiedot ja ohjeet. Käyttö-, huolto- ja asennusohjeissa tulee antaa riittävät tiedot laitteen ominaisuuksista, käyttötarkoituksesta ja turvallisesta käsittelytavasta. Laitteiston kunnossapito-ohjelman on katettava kaikki esitetyt tiedot. Pelastussuunnitelma, kunnossapito-ohjelma sekä hoito- ja huolto-ohjelma muodostavat kokonaisuuden, jossa jokainen osa tukee toisiaan. Tätä varten tarvitsee kohteissa suunnitella myös ylläpitoa koskevat toiminnat.

Myös sammutuslaitteiston laitetilasta on oltava löydettävissä selkeä yksinkertainen kuvaus asennuksen ohjaus- ja valvontakokonaisuuden toiminnasta.

Tarvittavien lähtötietojen kokoaminen Automaattisen sammutuslaitteiston pitää aina olla tarkoitukseen ja kohteeseen sopiva. Sammutuslaitteistot valitaan ja suunnitellaan räätälöidysti siten, että kaikkien kohteen tilojen toiminta käydään läpi ja valitaan niihin soveltuva sammutuslaitteiston tyyppi ja mitoitetaan laitteisto oikein toiminnan ja paloriskin perusteella.

Sammutuslaitteistojen suunnittelussa ja toteutuksessa pitää kiinnittää huomiota siihen, millä toimintaperiaatteella sen on suunniteltu toimivan. Toimintakokonaisuudessa on otettava huomioon kohdekohtaiset olosuhteet ja riskit, jolloin kokonaisuus on mukautettavissa toimintaympäristöön.

Lähtösuunnittelussa on otettava huomioon eri tekniikoiden yhteensovittaminen ja ohjaus- sekä valvontakokonaisuus on esitettävä kohdekohtaisesti. Suunnittelussa on selvästi osoitettava huomiointi myös muiden palontorjunnan laitteistojen toiminnan vaikuttavuudesta sekä laitteistoyhteyksistä, myös kiinteistöautomaatioon. Suunnittelija vastaa laitteistokokonaisuuden asianmukaisuudesta ja soveltaa säädösten ja standardien vaatimukset kohdekohtaisesti.

Laitteistosuunnittelu on erityissuunnittelua, jossa on huomioitava suunnittelijan soveltuminen tehtävään (suunnittelijalla oltava erityissuunnittelijan pätevyys). Riskien arvioinnissa on tehtävä kohdekohtainen arviointi laitteistoyhteyksistä, käyttöolosuhteista, riskeistä ja erikoismäärittelyistä. Palontorjuntatekniikkaan liittyvät riskit on tunnistettava kohdekohtaisesti, jolloin tekniikka voidaan räätälöidä vastaamaan todellista tarvetta. Ratkaisevaa lopputuloksen kannalta on, että ammattilaiset selvittävät kohteeseen tulevan laitteiston suunnitteluperusteet riittävän varhaisessa vaiheessa.

Soveltuvuudesta ja riskien arvioinnista Vesivahingonestoasennusten on perustuttava aina tapauskohtaiseen arvioon ja perusteltuun riskien arviointiin, jonka perusteella voidaan todeta vesivahingonestoasennus eli ennakkolaukaisuasennus välttämättömäksi ratkaisuksi.

Laitteistohankinnoissa tulee ottaa huomioon kohteen olosuhteet ja toiminta sekä ajatella tulevaisuutta ja elinkaaren aikana kohdattavia vaatimuksia mahdollisimman pitkällä aikavälillä.

19 Mikäli kohdekohtaisen riskinarvioinnin ja suunnitteluperusteiden pohjalta on käytettävä ratkaisuna vesivahingonestoa, on suunnitteluperusteiden oltava riittävän selkeät, jotta toteutuksen eri osapuolet ja myös kolmantena osapuolena toimiva tarkastuslaitos pystyvät varmistumaan laitteiden suunnitteluperusteiden täyttymisestä, luotettavuudesta ja laitteiston asianmukaisuudesta.

Tämän lisäksi vesivahingonestot on riittävästi otettava suunnitelmissa ja käyttöönotossa esille, jotta asennustodistuksen mukana luovutettavassa hoito- ja huolto-ohjelmassa tulee esitettyä tarvittavat säännölliset toimenpiteet ohjausten ja järjestelmän asianmukaisen toimintakunnon varmistamiseksi ja että laitteistoa käyttävä taho ymmärtää vesivahingoneston vaikutuksen asennuksen toimintaan ja veden tuottamisen nopeuteen suojattavaan tilaan.

20

Ylläpito Laitteisto on pidettävä toimintakuntoisena ja huollettava sekä tarkastettava asianmukaisesti koko elinkaaren ajan.

Kaikki eri järjestelmien väliset ohjaukset on koestettava ja kunnossapito-ohjelmassa on varmistettava, että laitteistokohtaisen hoito- ja huolto-ohjelman mukaiset koestukset ja toiminnan varmistukset tulee tehtyä.

Rakennuksen palontorjuntatekniikan sekä paloturvallisuuden ylläpito ja valvonta kuuluvat rakennuksen omistajalle ja haltijalle sekä toiminnan harjoittajalle. Laitteiston haltija huolehtii siitä, että laitteet ovat jatkuvasti käyttökunnossa ja että ne koestetaan, huolletaan ja tarkastetaan äännöllisesti asiantuntevasti huolto- ja kunnossapito-ohjelman mukaisesti. Sen lisäksi, että suunnitelmat päivitetään ajan tasalle, on tarvittavat toimenpiteet myös jalkautettava käytännöksi.

Kunnossapito-ohjelma on laitteistojen päivittäistä käyttöä ja huoltoajan ylläpitoa käsittelevä asiakirja, jonka ylläpidosta vastaa haltija. Pelastuslaki edellyttää, että laitteet ovat jatkuvasti käyttökunnossa ja että niitä huolletaan määräajoin ja asiantuntevasti kunnossapito-ohjelman mukaisesti.

Laitteiston tietoja on myös muistettava päivittää. Kohteen muutosten yhteydessä tulee palontorjuntatekniikan ja kohteen riskien arviointi ja kunnossapito-ohjelma päivittää vastaamaan todellisuutta.

Hyvin hallittu kokonaisuus vaatii, että laitteistokohtaista kunnossapito-ohjelmaa ja asennusliikkeen, kohteelle asennustodistuksen liitteenä, toimittamaa hoito- ja huolto-ohjelmaa noudatetaan. Kohteelta on löydyttävä kuvaus ohjauskokonaisuudesta, jotta kokonaisuus on laitteiston kanssa toimivalle taholle ymmärrettävissä, ohjaukset pystytään koestamaan ja toimintakunto varmistamaan sekä ohjaukset ja toimilaitteet pystytään palauttamaan normaalitilaan toiminnan jälkeen.

Laitteistohoitajalle tulee antaa tarvittava koulutus, jotta hän pystyy toimimaan laitteistoasiantuntijana. Laitteiston hoitajaksi nimettävän henkilön on tunnistettava laitteistokokonaisuus, toiminnan perusteet ja ylläpitoon liittyvät vastuut ja tehtävät. Nykyaikaisissa laitteistokokonaisuuksissa tarvittava osaaminen tarkoittaa myös ohjaus- ja talotekniikan kokonaisuuden ymmärtämistä, jotta ohjaus ja valvontatietojen toiminta voidaan tarvittavalla tavalla koestaa ja asianmukainen kunto varmistaa.

Palontorjuntatekniikan kehitysryhmä on asiantuntijaryhmä, jonka jäsenten yhteisenä tavoitteena on edistää turvallisuutta sekä kehittää palontorjuntatekniikan ylläpitoa, laatua ja teknisiä mahdollisuuksia. Ryhmään kuuluu asiantuntijoita palontorjuntaan liittyvien teknisten yhdistysten ja paloturvallisuuden organisaatioiden edustajia.

Ryhmän julkaisemat toimintamallit ovat yleisiä neuvoa antavaksi tueksi ja informatiiviseen käyttötarkoitukseen kohdistettuja malleja, joista löytyy tarvittavia tietoja palontorjuntatekniikan parissa työskenteleville sekä alalla toimiville tahoille.

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö Ratamestarinkatu 11, 00520 Helsinki p. (09) 476 112 www.spek.fi, spekinfo@spek.fi