Heikki Laurikainen
Rauniorataselvitys 2013
8 SPEK tutkii
Heikki Laurikainen
Rauniorataselvitys 2013 8 SPEK tutkii
Painotalo Tammerprint Oy, Tampere 2014 Ulkoasu Timangi / Anne Kaikkonen SPEK Tutkii 8 ISBN 978-951-797-535-3 (nid.) ISSN 2242-1645 (nid.) ISBN 978-951-797-536-0 (pdf ) ISSN 2242-1653 (pdf ) Julkaisija Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK Ratamestarinkatu 11, 00520 Helsinki Puhelin (09) 476 112, faksi (09) 4761 1400 spekinfo@spek.fi www.spek.fi
Sisällys
1. Johdanto..................................................................................................................................................................................................................... 4 2. Keskeiset käsitteet................................................................................................................................................................................... 6 3. Valmiussuunnittelu ja sopimuksellisuus........................................................................................................ 9 4. Raunioradat ja harjoittelu.....................................................................................................................................................14 4.1 Raunioratojen hallinta, ylläpito ja perustamisvuosikymmen...................................................16
5. Pelastuslaitosten ja pelastuskoirayhdistysten välinen yhteistyö................22 5.1 Pelastuslaitosten tuki pelastuskoiratoiminnalle.........................................................................................23 5.2 Yhteistyön kehittäminen..........................................................................................................................................................24
6. Hälytystehtävät.........................................................................................................................................................................................26 Lopuksi.................................................................................................................................................................................................................................29 Lähteet..................................................................................................................................................................................................................................32 Liitteet...................................................................................................................................................................................................................................33 Palvelus- ja pelastuskoirayhdistyksille lähetetyt kysymykset...............................................................33 Pelastuslaitoksille lähetetyt kysymykset..........................................................................................................................35
1. Johdanto Vuonna 2012 Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö (SPEK) julkaisi Valmius pelastuskoiratoimintaan? –selvityksen, jossa tarkastellaan väestönsuojeluun liittyvää pelastuskoiratoimintaa pelastuslaitosten näkökulmasta. Tulokset osoittavat, että pelastuskoiratoiminnan kokonaiskuvan rakentamiseksi tarvitaan jatkotutkimusta, joka tulisi kohdistaa palvelus- ja pelastuskoirayhdistyksiin. Tämän selvityksen tavoitteena on vastata tähän tiedontarpeeseen ja luoda kokonaiskuvaa palvelus- ja pelastuskoirayhdistysten käyttämistä raunioradoista, raunioradoilla tapahtuvasta harjoittelusta ja yhteistyöntavoista pelastuslaitosten kanssa. Selvityksen aineisto kerättiin lokakuussa 2013. Aineisto rakentuu kahdesta osasta, joista ensimmäinen kerättiin pelastuslaitoksilta. Se koostui 16 kysymyksen Webropol-kyselystä, johon annettiin kaksi viikkoa vastausaikaa. Vastausaikaa jouduttiin pidentämään kahdella viikolla, jotta vastausprosentti saatiin riittävän korkeaksi. Lopulta kaikki 22 aluepelastuslaitosta vastasivat kyselyyn. Pelastuslaitoksesta riippuen kysely kohdistettiin valmius- ja/tai riskienhallintapäälliköille tai pelastuskoiratoiminnasta vastaavalle suunnittelijalle. Selvityksen toinen osa kerättiin 41 kysymyksen Webropol-kyselynä Suomen Palveluskoiraliitto ry:een ja Suomen Pelastuskoiraliitto ry:een kuuluvilta yhdistyksiltä. Palvelus- ja Pelastuskoiraliitot vastasivat kyselylinkin ohjaamisesta pelastuskoiratoimintaa harrastaville koirayhdistyksille. Myös tämän kyselyn osalta kahden viikon vastausaikaa pidennettiin lopulta kahdella lisäviikolla. Viimeiset vastaukset saatiin marraskuun 2013 alussa. Tutkimuksen kaksiosainen aineisto esitellään yhteen nivoutuneena aihepiireittäin, sillä molemmissa kyselyissä selvitettävät asiat käsittelivät toiminnan tunnuslukuja, raunioratojen käyttöä, yhteistyötä sekä hälytystehtäviä. Raportin alussa esitellään poikkeusoloihin liittyvää valmiussuunnittelua sekä normaaliolojen onnettomuus- ja häiriötilanteita koskevia sopimuksia. Toinen osa keskittyy raunioratoihin, sillä tutkimuksen varsinainen painopiste on ollut raunioratojen kartoittamisessa sekä niihin liittyvän harjoittelun, resurssien ja omistajuuden selvittämisessä. Kolmanneksi käsitellään pelastuslaitosten tekemää yhteistyötä palvelus- ja pelastuskoirayhdistysten kanssa. Selvitys kuvaa erilaisia vallitsevia yhteistyönmuotoja sekä avaa osapuolten näkemyksiä yhteistyön tulevaisuudesta. Lopuksi selvitys tarkastelee hälytystoiminnan määrää ja kartoittaa pelastuskoirien käyttömahdollisuuksia erilaisissa hälytystehtävissä. Selvityksen tuloksia on käsitelty SPEK:in pelastuskoiratoimikunnassa lop-
puvuodesta 2013. Palvelus- ja Pelastuskoiraliittojen toiminnanjohtajat Erja Rytkölä ja Mika Soininen yhdistyksineen sekä Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön varautumisjohtaja Karim Peltonen ja tutkija Ilona Hatakka ovat kommentoineet selvityksen raporttia.
5
2. Keskeiset käsitteet Varautuminen Varautuminen on yksilöiden ja yhteisöjen toimintaa, jolla varmistetaan tehtävien häiriötön hoitaminen kaikissa tilanteissa. Varautumistoimenpiteitä ovat muuan muassa koulutus, valmiussuunnittelu, kriittisten resurssien varaukset sekä valmiusharjoitukset. (Yhteiskunnan turvallisuusstrategia 2010, 93.) Varautuminen kattaa sekä normaaliolojen onnettomuus- ja häiriötilanteet että poikkeusolojen väestönsuojelun. Omatoimisella varautumisella tarkoitetaan yksityisten ja yhteisöjen toimia vaaratilanteiden ehkäisemiseksi sekä henkilöiden, omaisuuden ja ympäristön suojaamista vaaratilanteissa. Omatoimisessa varautumisessa varaudutaan sellaisiin pelastustoimenpiteisiin, joita omatoimisesti kyetään suorittamaan. (emt. 90.) Pelastuslaki (397/2011, 14§) velvoittaa rakennuksen omistajan ja haltijan sekä toiminnanharjoittajan omatoimiseen varautumiseen.
Pelastustoiminta Pelastustoimi koostuu onnettomuuksien ehkäisystä sekä varsinaisesta pelastustoiminnasta, jossa onnettomuuksien sattuessa pelastetaan ihmisiä ja turvataan tärkeitä toimintoja sekä rajoitetaan onnettomuuksien aiheuttamia seurauksia. Pelastustoimintaa ohjaa pelastuslaki (397/2011), joka määrää pelastustoimen muun muassa huolehtimaan pelastustoimeen kuuluvista tehtävistä kuten valvonta, ohjaus, valistus ja neuvonta sekä vastaamaan pelastuslaitosten toiminnan asianmukaisesta järjestämisestä.
Pelastuskoiratoiminta Pelastuskoiratoiminta on viranomaisten tukena tehtävää etsintä- ja pelastustoimintaa. Toiminnalla ylläpidetään pelastuskoirien ja niiden ohjaajien toimintavalmiutta sekä kykyä suoriutua hälytystehtävistä. Pelastuskoiraksi nimitetään koiraa, joka on koulutettu kadonneiden ja rakennussortumiin jääneiden ihmisten etsintään. Pelastuskoirat voivat erikoistua ns. haku- ja rauniokoiriin ja jälkikoiriin, jotka etsivät ihmisen hajuvanaa maasta. Usein pelastuskoirat ovat mo-
6
nitaitoisia ja hallitsevat ilma- ja maavainuun perustuvat tekniikat ja kykenevät maasto-, raunio ja rakennusetsintään. (Löfman 2012) Suomen Palveluskoiraliitto (SPKL) ja Suomen Pelastuskoiraliitto (SPeKL) luovat jäsenyhdistyksineen pelastuskoiravalmiuden, joka syntyy alueellisesti paikallisyhdistyksissä. Molemmat liitot ylläpitävät testi- ja koejärjestelmää, jossa valikoidaan hälytystehtäviin soveltuvat pelastuskoirat. Koiraliitot vastaavat näin pelastuskoirien kelpoisuudesta. Pelastuskoiratoiminnassa harjoitellaan kadonneiden ihmisten etsintää maastosta, rakennuksista, raunioista sekä vesiltä. Pelastuskoiria käytetään Suomessa useimmiten poliisijohtoisissa etsintäoperaatioissa, joissa Vapaaehtoisen pelastuspalvelun (Vapepa) avulla paikannettaan kadonneita henkilöitä. Poikkeusoloja varten pelastuslaitokset sijoittavat väestönsuojeluorganisaatioonsa pelastuskoiria, jotka kykenevät etsintätehtäviin räjähdys- ja sortumaonnettomuuksissa (rauniopelastus). (Hatakka & Salli 2012,7.) Pelastuskoiria voidaan käyttää myös kansainvälisissä avustustehtävissä. Kriisinhallintakeskuksen koordinoima Finnrescue-komennuskunta osallistuu tarvittaessa ulkomailla tapahtuvaan suuronnettomuus- ja katastrofitilanteiden pelastus-, raivaus-, sammutus- ja lääkinnälliseen pelastustoimintaan. (CMC Finland 2010.)
Väestönsuojelu Geneven yleissopimusten lisäpöytäkirjassa väestönsuojelu määritellään seuraavasti: ”Väestönsuojelu tarkoittaa joidenkin tai kaikkien alla lueteltujen humanitaaristen tehtävien suorittamista, joiden tarkoituksena on siviiliväestön suojelu vihollisuuksien ja onnettomuuksien vaaroja vastaan ja sen auttaminen selviytymään niiden välittömiltä vaikutuksilta sekä välttämättömien edellytysten luominen eloonjäämiselle. Nämä tehtävät ovat: hälytystoiminta; evakuointi; suojista huolehtiminen; pimennystoimenpiteiden hoito; pelastustoiminta; lääkintähuolto, mukaan lukien ensiapu ja hengellinen huolto; sammutustoiminta; vaarallisten alueiden tiedustelu ja merkitseminen; puhdistustoiminta ja vastaavat suojelutoimenpiteet; tilapäismajoituksen järjestäminen ja tarvikkeiden jakelu; osallistuminen hätätilanteessa järjestyksen palauttamiseen ja ylläpitämiseen tuhoalueilla; välttämättömien julkisten palvelujen kiireinen kuntoon saattaminen; surmansa saaneista huolehtiminen; avustaminen elintärkeiden kohteiden säilyttämiseksi; edellä mainittujen tehtävien edellyttämät lisätoimenpiteet, mukaan lukien suunnittelu ja järjestely, muttei rajoittuen näihin.” (Geneven yleissopimusten lisäpöytäkirja 82/1980.)
7
Poikkeusolot ”Yhteiskunnan tila, jossa on niin paljon tai niin vakavia häiriöitä tai uhkia, että valtioneuvosto ja tasavallan presidentti toteavat, että on tarpeen mahdollistaa viranomaisten tavanomaisesta poikkeava toimivaltuuksien käyttö. Poikkeusoloja valmiuslain (1552/2011) mukaan ovat 1) Suomeen kohdistuva aseellinen tai siihen vakavuudeltaan rinnastettava hyökkäys ja sen välitön jälkitila; 2) Suomeen kohdistuva huomattava aseellisen tai siihen vakavuudeltaan rinnastettavan hyökkäyksen uhka, jonka vaikutusten torjuminen vaatii valmiuslain mukaisten toimivaltuuksien välitöntä käyttöön ottamista; 3) väestön toimeentuloon tai maan talouselämän perusteisiin kohdistuva erityisen vakava tapahtuma tai uhka, jonka seurauksena yhteiskunnan toimivuudelle välttämättömät toiminnot olennaisesti vaarantuvat; 4) erityisen vakava suuronnettomuus ja sen välitön jälkitila; sekä 5) vaikutuksiltaan erityisen vakavaa suuronnettomuutta vastaava hyvin laajalle levinnyt.” (Kokonaisturvallisuuden ja varautumisen sanasto 2014, 58.)
Rauniorata Rauniorata on harjoittelupaikka, jossa pelastuskoirat ohjaajineen harjoittelevat kadonneen etsintää ja pelastamista ympäristössä, joka on rakennettu muistuttamaan sortumaonnettomuuspaikkaa. Radalle on tehty piiloja, tunneleita ja vaikeakulkuisia alustoja, johon harjoituksia avustavat maalimiehet piiloutuvat ja joita koirat yhdessä ohjaajien kanssa paikantavat.
Valmiussuunnittelu ”Valmiussuunnittelulla tarkoitetaan organisaation varautumista tavalla, missä voimavarojen käyttö ja toiminta suunnitellaan sekä priorisoidaan häiriötilanteen vaatimusten mukaisesti ottamalla huomioon myös valmiuslain tarkoittamat poikkeusolot” (Varautuminen ja jatkuvuudenhallinta kunnassa 2012, 4).
8
3. Valmiussuunnittelu ja sopimuksellisuus Valmiussuunnittelusta on säädetty valmiuslaki, joka velvoittaa viranomaisia tekemään valmiussuunnitelmia, joilla varmistetaan tehtävien hoitaminen myös poikkeusoloissa. Eri viranomaistahot (mm. ministeriöt ja aluehallintovirastot) huolehtivat osaltaan, että väestönsuojeluvelvoitteet on huomioitu niiden valmiussuunnittelussa. (Yhteiskunnan turvallisuusstrategia 2010, 27.) Tutkimuksella selvitettiin, ovatko pelastuslaitokset huomioineet valmiussuunnitelmassaan pelastuskoirat.
27 % (6)
Ei Kyllä
73 % (16)
Kuva 1: Onko pelastuslaitos huomioinut valmiussuunnitelmassaan pelastuskoirat?
Pelastuslaitoksista 73 % ilmoittaa huomioineensa pelastuskoirat valmiussuunnitelmissaan. Vuoden 2011 tilannetta kuvaavassa kyselyssä (Hatakka & Salli 2012, 9) vastaavaksi tulokseksi saatiin 75 %. Tuolloin vastaajien määrä oli alhaisempi (16/22) ja voidaan arvioida, ettei merkittäviä muutoksia pelastuskoirien huomioimisessa valmiussuunnittelun yhteydessä ole tapahtunut. Kysyttäessä yhdistyksiltä, montako toiminnassa mukana olevista pelastuskoirista on sijoitettuna poikkeusolojen aikaiseen väestönsuojeluun, kaikkiaan 22/39 (56 %) yhdistystä ilmoittaa, ettei yhtäkään pelastuskoiraa ole väestönsuojelusijoitettuna.
9
25
20
22
15
10 8 5 4
4
4–6
7 tai enemmän
0 Ei yhtään
1–3
Kuva 2: Väestönsuojeluun sijoitettujen koirien määrä yhdistyksessä.
Hatakka ja Salli ovat arvioineet (emt.) vuonna 2011 Suomessa olleen lähes 200 väestönsuojelusijoitettua pelastuskoiraa. Aikaisemmassa tutkimuksessa ei kuitenkaan selvitetty, millä perusteella sijoitetaan tarvittava määrä pelastuskoiria pelastuslaitoksen valmiuteen. Nykyisellään lainsäädäntö ja sisäasianministeriön ohjeistukset eivät tarjoa pelastuslaitoksille pelastuskoiratoimintaa ajatellen suunnitteluohjeistusta esimerkiksi sijoitettavien koirien määrien perusteeksi. Valtakunnallisen tason ohjeiden puute näkyy pelastuslaitosten ja pelastuskoirayhdistysten välisten toimintatapojen vaihtelevina käytäntöinä. Valmiussuunnittelua käsittelevän (2007, 10) ohjeen mukaan pelastuskoirien toimintavalmiudesta sovitaan yhdessä alueen palvelus- ja pelastuskoirayhdistysten sekä pelastuslaitoksen kanssa. Kysyttäessä suunnitteluperusteita valmiussuunnitelman koiramäärien taustalla, ilmenee seuraavanlaisia vastauksia. Pelastuslaitoksien vastauksissa useimmiten mainittu suunnitteluperuste pelastuskoirien määrälle, on koirien alueellinen saatavuus. Kysymykseen vastanneista 18 aluepelastuslaitoksesta 8 ilmoittaa, että valmiussuunnitelmaan on sijoitettu se määrä koiria, joka on ollut saatavilla. Ohjeistus ja uhka-tai riskiarvio mainitaan toiseksi yleisemmäksi suunnitteluperusteeksi. Vastaukset osoittavat,
10
10
8
8
6
4 3
3
3
2 1 0 Koirien saatavuus
Ohjeistus
Ei ole määritelty
Uhka/riskiarvio
Ei osaa sanoa
Kuva 3: Suunnitteluperusteet valmiussuunnitelman koiramäärän taustalla.
että ohjeistukset ovat vanhoja käytöstä poistettuja suunnitteluoppaita. Uhka- ja riskiarviolla tarkoitetaan muuan muassa yhdyskuntarakenteen rakennussortumariskien arviointia. Avovastauksista ilmenee, että puolet näistä vastaajista ilmoittaa tarpeen olevan suurempi kuin, mitä koirien saatavuus on mahdollistanut. Kahden vastauksen osalta ilmenee, että sijoitusmääriä on suunniteltu yhdessä palvelus- ja pelastuskoirayhdistysten kanssa:
”Olemme sijoittaneet kaikki koirat joista olemme saaneet koulutustiedot, lisää mahtuisi” (pelastuslaitos)
Kysyttäessä, onko palvelus- ja pelastuskoirayhdistyksillä ja pelastuslaitoksilla keskinäisiä sopimuksia koskien normaaliolojen onnettomuus- ja häiriötilanteita, saatiin seuraavanlaisia vastauksia:
11
13 % (6)
Kyllä
Ei 87 % (40)
Kuva 4: Onko pelastuskoirayhdistyksellä sopimus pelastuslaitoksen kanssa koskien pelastuskoirien käytettävyyttä normaaliolojen onnettomuus- ja häiriötilanteissa?
9% (2)
Kyllä
Ei 91 % (20)
Kuva 5: Onko pelastuslaitoksella sopimus koirayhdistyksen kanssa koskien pelastuskoirien käytettävyyttä normaaliolojen onnettomuus- ja häiriötilanteissa?
12
Kaksi pelastuslaitosta (9 %) ja kuusi palvelus- ja pelastuskoirayhdistystä (13 %) ilmoittaa tehneensä pelastuskoirien käytettävyyttä koskevan sopimuksen. Kaikkiaan 91 prosentilla pelastuslaitoksista ei ole pelastuskoirien käyttöä normaalioloissa koskevaa sopimusta. Vuoden 2011 vastaava tulos oli 70 prosenttia (Hatakka & Salli 2012, 14). Normaaliolojen onnettomuus- ja häiriötilanteita koskevat sopimukset yhdistysten ja pelastuslaitosten välillä eivät näytä yleistyneen. Yhdistysten ja pelastuslaitosten keskinäisten sopimusten sijaan kuusi (30 %) pelastuslaitosta ilmoittaa pelastuskoirien olevan heidän käytettävissään Vapaaehtoisen pelastuspalvelun (Vapepa) kautta.
13
4. Raunioradat ja harjoittelu Selvityksen tavoitteena oli kartoittaa raunioratojen sijainti, määrä sekä omistusja harjoitteluolosuhteet. Seuraava taulukko kuvaa, sijaitseeko palvelus- ja pelastuskoirayhdistyksen alueella rauniorataa. Yhteensä 27 pelastuskoirayhdistystä ilmoittaa, että heidän alueellaan sijaitsee rauniorata, kun taas 18 yhdistystä ilmoittaa, ettei heidän alueellaan ole rauniorataa. Osa yhdistyksistä käy yhteisillä radoilla, joten kaikkiaan yhdistysten käytettävissä olevia raunioratoja on tutkimuksen mukaan 22 kappaletta. On kuitenkin huomioitava, että vastauksia saatiin vain 48 yhdistykseltä, jolloin pelastuskoiratoimintaa harrastavien yhdistysten kokonaismäärä jäi selvityksen osalta epäselväksi. Vastausten perusteella ratoja sijaitsee Etelä-, Itä- ja Länsi-Suomessa. Pohjois-Suomen osalta ainoastaan Kuusamossa ilmoitettiin sijaitsevan rauniorata. Myöskään Keski-Suomen maakuntien alueella ei näyttäisi olevan raunioratoja. Seuraava kartta tuo esille raunioratojen sijainnit.
40 % (18)
Ei Kyllä
60 % (27)
Kuva 6: Onko pelastuskoirayhdistyksen toiminta-alueella rauniorataa?
14
Kuva 8: Pelastuskoirayhdistysten sijainti kunnittain.
Kuva 7: Raunioratojen sijainti kunnittain.
15
Raunioratojen sijainnin tarkastelun yhteydessä on mielekästä tuoda esille myös pelastuskoirayhdistysten sijaintia kartalla. Karttoja vertailemalla voidaan todeta löytyvän pelastuskoirayhdistyksiä, joiden alueella ei ole varsinaista rauniorataa. Kaikkiaan raunioradalla yhteensä harjoittelevasta 27 pelastuskoirayhdistyksestä 51 prosenttia ilmoittaa yhdistyksensä harjoittelevan raunioradoilla yli 40 kertaa vuodessa. Toisaalta yhteensä 34 prosenttia kysymykseen vastanneista ilmoittaa, ettei ollenkaan harjoittele raunioradalla. Aineiston perusteella keskimäärin 33 prosenttia yhdistysten kokonaisjäsenistöstä osallistuu rauniorataharjoitteluun. Vastaajista 75 prosenttia ilmoittaa, että yhteen harjoituskertaan osallistuu yleensä 5-9 henkilöä. Ryhmän kokoa rajoittanee se, että etsintää harjoitellaan yleensä koira kerrallaan, jolloin harjoitukset kestävät useita tunteja riippuen ryhmän koosta. Raunioradoilla voidaan harjoitella monipuolisesti. Suurin osa vastaajista (97 %) kertoo harjoittelevansa raunioradalla henkilöetsintää, jossa vaikeakulkuisella alustalla liikutaan yhdessä koiran kanssa ja etsitään kohteita myös syvistä, vähähajuisista piiloista (86 %). Harjoitteluun kuuluu erilaisten häiriöäänien ja savujen käyttö (76 %), joilla simuloidaan todellisia onnettomuus- ja häiriötilanteita. Sen sijaan harvinaisempia harjoittelun muotoja ovat rakennusetsintä (45 %), joka vaatii rakennettuja tiloja harjoittelua varten sekä köysityöskentely (7 %), jossa koiraa voidaan nostaa ja laskea erilaisiin kohteisiin. Lisäksi raunioradoilla voidaan tehdä ketteryysesteitä, testata koirien luonnetta ja yleisemmin kehittää koiran ja ohjaajan välistä yhteistyötä.
4.1 Raunioratojen hallinta, ylläpito ja perustamisvuosikymmen Kuka raunioratoja hallinnoi, omistaa ja milloin niitä on rakennettu, ovat kaikki asioita, joilla on vaikutus pelastuskoiraharrastukseen. Rataa hallinnoiva taho vaikuttaa siihen kuka radalla saa harjoitella ja millä ehdoilla. Maa-alueen omistajalla on myös merkittävä vaikutus radan tulevaisuuden kannalta. Voidaanko rataa kehittää vai onko uhkana sen purkaminen? Ratojen perustamiseen liittyvät rahoituskysymykset valottavat erilaisia käytäntöjä vuosikymmenten varrelta.
16
Raunioradan omistajuus ja hallinnointi Raunioradan maa-alueet omistaa pääasiassa kunta. Yhteensä 21 yhdistystä ilmoittaa kunnan olevan raunioradan maa-alueen pääasiallinen omistaja. Lisäksi omistajiksi ilmoitetaan: yrittäjä (3), valtio (2) seurakunta (1). Huomioitavaa on, että yhteensä kuusi yhdistystä ei osannut sanoa kuka alueen omistaa. Lisäksi selvitettiin varsinaisen raunioradan omistajuutta. 25
20
21
Kuva 9: Raunioradan maa-alueen omistaja. 15
10
6
5 3 0 Kunta
3
2
Yrittäjä
Valtio
Muu
Ei osaa sanoa
14 12
12
Kuva 10: Varsinaisen raunioradan omistaja.
10 8
8
6
6 5
4 2 0
2 1 Kunta
Yhdistys
Yrittäjä
Valtio
Muu
Ei osaa sanoa
17
Varsinaisen radan omistajasta ei ollut tietoa kahdeksalla vastaajalla, mikä näkyy suhteellisen korkeana Ei osaa sanoa –vastaajien osuutena. Rakennusten ja raunioiden yleisimmäksi omistajatahoksi ilmoitetaan kunta (12). Yhdistys mainitaan omistajaksi kuusi kertaa. Kohdassa ”muu” ilmoitetaan omistajaksi pelastuslaitos (3). Seuraava kuvio ilmentää rata-alueen hallinnointia. Rata-alueen hallinnalla tarkoitetaan esimerkiksi alueen valvontaa ja siisteydestä huolehtimista. Rauniorata-alueen päivittäistä käyttöä hallinnoivat pääasiassa yhdistykset. Yhteensä 18 yhdistä ilmoitti hallinnan kuuluvan yhdistykselle ja neljä kertaa mainittiin sen kuuluvan pelastuslaitokselle. Kuusi vastanneista ei osannut sanoa, kuka aluetta hallinnoi.
Perustamisvuosikymmen ja rahoitus Kysyttäessä yhdistyksen alueen raunioradan perustamisvuosikymmentä saatiin seuraavanlaisia vastauksia.
20 18 15
10
10
6
5 3 0
Yhdistys
Kunta
Muu
Kuva 11: Rauniorata-alueen päivittäisen käytön hallinnointi.
18
Ei osaa sanoa
10 9
9
8
6
6
4
4
4
2 1 0 1960-luvulla 1980-luvulla 1990-luvulla 2000-luvulla 2010-luvulla Ei osaa sanoa
Kuva 12: Raunioradan perustamisvuosikymmen.
14 12
12
10 8
9 8 7
6 4 2 0 Kunta
Yhdistys
1
1
Valtio
Yrittäjä
Muu
Ei osaa sanoa
Kuva 13: Raunioradan rakentamisen rahoittaja.
19
Peräti yhdeksän vastaajaa 33:sta ei osaa sanoa, millä vuosikymmenellä rauniorata on rakennettu. Yhdeksän vastaajaa ilmoittaa raunioradan perustamisajankohdaksi 80-luvun. Kuusi pelastuskoirayhdistystä vastaa radan perustamisvuosikymmeneksi 90-luvun. Sekä 2000-luvun että 2010-luvun osalta neljä yhdistystä piti näitä vuosikymmeniä ratojen rakennusajankohtana. Varovaisesti voidaan arvioida, että uusien ratojen rakentaminen on vähentynyt 80-luvulta nykypäivään tultaessa. Raunioratojen perustamisvaihetta ovat selvityksen perusteella rahoittaneet seuraavassa kuviossa ilmenevät tahot. Raunioratojen perustamisvaiheen rahoittajiksi ilmoitetaan kunnat (8) ja yhdistykset (7). Kohdassa ’muu’ mainitaan neljässä vastauksessa pelastuslaitos. Huomioitavaa on, että yli kolmasosa vastaajista (12/33) ei tunne perustamisvaiheen rahoitusjärjestelyjä. On mahdollista, että yhdistysten rahoitusosuus korostuu vastauksissa, koska yhdistykset tuntenevat rahoitushistorian syvällisemmin, jos ovat itse olleet mukana rahoituksessa.
Raunioradan kunnossapito ja käytettävyys Vaikkei raunioratoja ole rakennettu viimeisen kymmenen vuoden aikana samassa määrin kuin 80-luvulla, on olemassa olevia ratoja kehitetty ja kunnostettu.
14 % (5)
Ei osaa sanoa 14 % (5)
Ei Kyllä
72 % (25)
Kuva 14: Onko yhdistyksen alueella tehty raunioradan kehittämis- ja kunnostustöitä viimeisen 10 vuoden aikana?
20
35 yhdistyksestä peräti 25 ilmoitti, että raunioradalla on tehty kunnostus- ja kehitystyötä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kunnostustyön rahoituksesta ovat kyselyn mukaan vastanneet pääasiassa yhdistykset. Lisäksi yrittäjät ja pelastuslaitokset mainitaan kaksi kertaa kumpikin. Yksittäisiä mainintoja saavat myös ELY-keskus, Suomen Punainen Risti ja puolustusvoimat. Kaikkiaan kaksitoista yhdistystä 31 vastanneesta ei osaa kertoa, mikä taho on rahoittanut kehittämis- ja kunnostustyöt. Olemassa olevat raunioradat vastaavat hyvin harjoitteluiden tarpeisiin kuten seuraavasta kuviosta ilmenee. Kaikkiaan 31 yhdistyksestä vain viisi kokee, ettei rata vastaa kuin heikosti tai erittäin heikosti harjoittelun tarpeita. Toisaalta kysyttäessä ratojen puutteista, tuli avoimia vastauksia melko runsaasti (24 kpl). Ratojen rakenne nähdään usein puutteelliseksi sen ollessa liian puistomainen tai maa-ainekseltaan sopimaton harjoitteluun. Lisäksi erilaisten rakennelmien puute mainitaan toistuvasti. Syviä piiloja, maanalaisia tunneleita sekä rakennusetsintään sopivia tiloja toivotaan enemmän. Näiden ohella vastaajia huolestuttaa ratojen käyttöä ja hallintoa koskettavat seikat. Ratojen valvonta on vähäistä, joten ilkivaltaa esiintyy. Vastuut ratojen kunnossapidosta eivät ole aina selkeitä. Toisaalta epävarmuus toiminnan jatkuvuudesta (maa-alueiden vuokrasopimukset, aktiivit harrastajat jne.) vähentää haluja investoida ratojen kehittämiseen. 12
10
10
10
8
6
6
4
4
2 1 0
Erinomaisesti
Hyvin
Tyydyttävästi
Heikosti
Erittäin heikosti
Kuva 15: Vastaako rauniorata harjoitusten tarpeita?
21
5. Pelastuslaitosten ja pelastuskoirayhdistysten välinen yhteistyö Pelastuskoiria käytetään viranomaisjohtoisissa hälytystehtävissä. Jotta pelastuskoiria osataan hyödyntää etsintätehtävissä, on poliisin ja pelastuslaitosten sovittava yhteisistä toimintatavoista pelastuskoirayhdistysten kanssa. Jos yhteistyötä ei tehdä tai se on vähäistä, ei myöskään pelastuskoiria osata tällöin tehokkaasti hyödyntää etsintätehtävissä. Näin ollen pelastuskoiratoiminnan nykytilaa tutkittaessa yhteistyön tarkastelun merkitys korostuu. Tutkimuksessa selvitettiin yhteistyön laajuutta. Kyselyyn osallistuneista 48 yhdistyksestä yhteensä 28 (60 %) ilmoittaa tekevänsä yhteistyötä pelastuslaitoksen kanssa. Useimmiten mainitut yhteistyölaitokset ovat Länsi-Uusimaan, Keski-Uusimaan, Kymenlaakson ja Etelä-Savon pelastuslaitokset. Pyydettäessä kuvailemaan minkälaista yhteistyötä pelastuslaitokset ja palvelus- ja pelastuskoirayhdistykset ovat keskenään tehneet, ilmenee, että varsinaista yhteistä toimintaa kuten harjoituksia on vähän. Pelastuslaitosten vastaukset osoittavat yhteistyön olevan satunnaista yhteydenpitoa ja kouluttautumista, jota leimaa resurssien puute. Kolmessa vastauksessa (15 %) kuvaillaan yhteistyön olevan tällä hetkellä suunnitteluvaiheessa. Yhdistysten vastaukset ovat samansuuntaisia kuin pelastuslaitosten. Yhteistyö on vähäistä, yhteisiä harjoituksia ei juuri ole ja resursseista koetaan olevan pulaa. Pelastuskoirayhdistysten vastauksissa 14 prosenttia kuvaa yhteistyön olevan ”hyvällä alulla.” 40 % (19)
Ei Kyllä
60 % (28)
Kuva 16: Mahdollinen yhteistyö pelastuslaitosten kanssa.
22
5.1 Pelastuslaitosten tuki pelastuskoiratoiminnalle Kysyttäessä, millaista tukea yhdistykset saavat pelastuslaitoksilta saatiin seuraavia tuloksia. 60 prosenttia yhdistyksistä ilmoittaa, etteivät saa tukea pelastuslaitokselta. 21 prosenttia yhdistyksistä kertoo pelastuslaitoksen tarjoavan harjoittelupaikan. Muita yhdistysten saamia tukimuotoja ovat raha-avustus (11 %), koulutus (11 %) sekä materiaaliapu (9 %). Lisäksi yksittäiset yhdistykset ovat saaneet pelastuslaitosten kokous- ja luokkatiloja käyttöönsä. Vertailun pohjaksi myös pelastuslaitoksilta kysyttiin, minkälaista tukea he tarjoavat palvelus- ja pelastuskoirayhdistyksille. Vastaukset olivat samansuuntaisia kuin yhdistyksiltä kysyttäessä. Yleisin tukimuoto on harjoittelupaikan tarjoaminen (55 %) yhdistysten käyttöön. Kolmannes pelastuslaitoksista (32 %, 7 laitosta) kertoo, ettei tällä hetkellä tue yhdistyksiä millään muotoa. Koulutus(14 %) ja materiaaliavun (14 %) sekä raha-avustusten (9 %) osuus jää vähäiseksi. Vastausten perusteella Pelastusliittojen ja väestönsuojeluyhdistysten rooli on vähäinen pelastuskoiratoiminnan tukemisessa. Kolme yhdistystä (6 %) ilmoittaa saavansa tukea alueelliselta pelastusliitolta sekä yksi yhdistys (2 %) saa tukea väestönsuojeluyhdistykseltä. 30 28 25
20
15
10
10 7
5
0
Harjoittelupaikka
5
5
Rahaavustusta
Koulutusta
4 Materiaalia
Muuta
Ei mitään
Kuva 17: Yhdistyksen pelastuslaitoksilta saama tuki.
23
5.2 Yhteistyön kehittäminen Tutkimuksella haluttiin selvittää, miten pelastuslaitokset ja yhdistykset kehittäisivät palvelus- ja pelastuskoiratoimintaan liittyvää yhteistyötä. Sekä aluepelastuslaitosten että palvelus- ja pelastuskoirayhdistysten vastauksissa tärkeimmiksi kehityskohteiksi nostetaan yhteinen harjoittelu, yhteydenpito, harjoittelupaikkojen rakentaminen ja sopimusten luominen. Pelastuslaitosten ja pelastuskoirayhdistysten vastaukset ovat hyvin samansuuntaiset. Ainoa merkittävä ero syntyy pelastuslaitosten painottaessa vastauksissaan sopimuksien luomista, kun taas yhdistykset korostavat raunioratojen rakentamista toiminnan perustaksi. Yhteistä harjoittelua toivoo 55 prosenttia kysymykseen vastanneista 31 yhdistyksestä. Pelastuslaitosten vastauksissa 26 prosentissa mainittiin yhteisharjoitusten järjestäminen. Seuraavanlaisia kommentteja mainitaan:
”Yhteisharjoitusten järjestäminen kehittää sekä pelastustoiminnan että koiratoiminnan valmiuksia” (pelastuslaitos)
”Enemmän yhteisharjoituksia eri viranomaisten kanssa” (pelastuskoirayhdistys)
Yhteydenpito, tiedottaminen ja kontaktien luominen nousee esiin molemmissa vastausryhmissä. Kaikkiaan 26 prosentissa yhdistysten vastauksia korostetaan halua kehittää tiedonkulkua pelastuslaitosten ja yhdistysten vastauksissa. Myös pelastuslaitosten vastauksissa 32 prosentissa korostuu avoimempi tiedottaminen:
”Toiminnan tunnetuksi tekeminen puolin ja toisin. Tämän kautta voisi löytää nykyistä tehokkaammin mahdollisia yhtenäisiä toiminnan rajapintoja ja yhteistyön muotoja” (pelastuslaitos)
”Alkuun olisi hyvä saada keskusteluyhteys ja sopia siitä, miten yhteistyötä voidaan tehdä” (pelastuskoirayhdistys)
Huomioitavaa on, ettei yhdessäkään vastauksessa suhtauduta kielteisesti yhteistyön kehittämiseen. Yksittäisistä kommenteista ilmenee, ettei yhteistyön kehittäminen ole kuitenkaan selvää, koska lainsäädäntö ei suoraan velvoita pelastuslaitoksia näin toimimaan kuten seuraava kommentti osoittaa.
24
”Säädökset pitäisi jotenkin selkeyttää. Ainakaan minulle ei tämä koirakkojen varaussysteemi ole lainkaan selvä. En ole mistään lainsäädännöstä tai asetuksesta löytänyt pykälää jolla tämä koirakkojen kuuluminen pelastustoimen vastuulle kuuluu” (pelastuslaitos)
Kysyttäessä pelastuslaitoksilta, miten palvelus- ja pelastuskoirayhdistykset voisivat tukea heidän toimintaansa, esille nousevat toiveet tiiviimmästä yhteydenpidosta, jossa yhdistykset lähestyisivät pelastuslaitoksia tarjoamalla tietoa pelastuskoirien käytettävyydestä.
”Ajantasaiset yhteystiedot ja kuvaus koirien käyttömahdollisuuksista normaaliajan onnettomuuksissa” (pelastuslaitos)
Lisäksi yhdistysten toivotaan osallistuvan pelastuslaitosten harjoituksiin sekä huolehtivansa oikeanlaisesta koulutus- ja pätevyystasosta.
”Koirayhdistykset voisivat omassa toiminnassaan aktivoida koirakkoja hankkimaan soveltuvaa koulutusta ja pätevyyksiä, jotta ryhmään on riittävästi saatavilla nimettäviä koirakkoja” (pelastuslaitos)
25
6. Hälytystehtävät Pelastuskoiria voidaan hälyttää eri viranomaisten kuten poliisin ja pelastuslaitosten tehtäviin. Tutkimuksen yhtenä tavoitteena oli selvittää, kuinka moneen pelastusviranomaisen johtamaan hälytystehtävään pelastuskoiria on käytetty häiriö- ja onnettomuustilanteissa. 6% (3)
4% (2)
90 % (43)
Ei yhteenkään 1–3 4–6
Kuva 18:Pelastuskoirien osallistuminen pelastuslaitoksen johtamaan hälytystehtävään viimeisen viiden vuoden aikana. (Yhdistykset) 25 % (5)
75 % (15)
Ei yhteenkään 1–3
Kuva 19: Pelastuskoirien osallistuminen pelastuslaitoksen johtamaan hälytystehtävään vuosina 2008–2012. (Pelastuslaitokset)
26
Sekä palvelus- ja pelastuskoirayhdistyksiltä että pelastuslaitoksilta kysyttiin, kuinka moneen hälytystehtävään pelastuskoiria oli käytetty viimeisen viiden vuoden aikana. Pelastuslaitosten vastauksissa 5 ilmoittaa käyttäneensä pelastuskoiria 1-3 kertaa vuosien 2008-2012 välisenä aikana. Yhdistysten vastaukset ovat yhteneväiset pelastuslaitosten vastausten kanssa. Kaikkiaan viiden yhdistyksen pelastuskoiria on osallistunut pelastuslaitoksen johtamiin hälytystehtäviin. Kolmen yhdistyksen pelastuskoiria on hälytetty 1-3 kertaan ja kahden yhdistyksen neljästä kuuteen kertaan viimeisen viiden vuoden aikana. Palvelus- ja pelastuskoirayhdistyksiä pyydettiin arvioimaan, kuinka hyvin valmisteltua yhdistysten ja pelastuslaitosten välinen yhteistyö olisi, jos tapahtuisi suuronnettomuus. Suuronnettomuudella tarkoitetaan onnettomuutta, jossa kuolleiden, loukkaantuneiden tai omaisuuteen kohdistuneiden vahinkojen määrää on pidettävä erityisen vakavana. Pelastuslaitokset vastaavat alueellaan tapahtuneista pelastustoimen onnettomuuksista, mutta onnettomuuden ollessa suuri myös muiden pelastuslaitosten sekä viranomaisten että puolustusvoimien tulee antaa apua. 16 14
14 13
12 10 8
8
6 4 2
3
0 Hyvin valmisteltu
Tyydyttävästi valmisteltu
Huonosti valmisteltu
Erittäin huonosti valmisteltu
Kuva 20: Arvio pelastuslaitosten sekä palvelus- ja pelastuskoirayhdistysten välisen yhteistyön laadusta tällä hetkellä, mikäli suuronnettomuus tapahtuisi (Yhdistykset).
27
Yhdistyksistä yhteensä 27/38 (71 %) ilmoittaa valmistelun olevan huonolla tai erittäin huonolla tasolla. Kysymyksessä ei tarkemmin määritelty valmistelu-käsitteen merkitystä. Varovaisesti voidaan kuitenkin arvioida huonon valmistelun heikentävän yhdistysten ja pelastuslaitosten kykyä toimia tehokkaasti yhdessä mahdollisen hälytystehtävän aikana. Raunioradoilla harjoitellaan nykyisin pääasiassa henkilöetsintää, jossa simuloidaan rakennussortumista aiheutuneita hälytystilanteita. Pelastuskoiria voidaan kuitenkin käyttää myös muunlaisissa pelastuslaitosjohtoisissa tehtävissä. Yhdistyksiltä ja pelastuslaitoksilta kysyttiin, minkälaisissa tilanteissa pelastuskoirakkoja voitaisiin tulevaisuudessa käyttää. Erilaisia käyttömahdollisuuksia nähdään useita. Rakennussortumaonnettomuudet ja kadonneiden etsintä nousevat selkeimmin aineistosta esiin. Lisäksi vesistö-, lumi-, ja rakennusetsintä nähdään koirakoille sopivana toimintamuotona. Myös myrskyjen aiheuttamissa laajoissa metsätuhoissa pelastuskoiria voitaisiin käyttää varmistamaan, ettei ihmisiä ole esimerkiksi jäänyt myrskytuhoalueelle kaatuneiden puiden alle. Suurliikenneonnettomuuksissa koirakot voisivat tarkistaa sekä varmistaa onnettomuusalueita. Kaikkiaan yhdistysten ja pelastuslaitosten näkemykset koirakkojen käytöstä olivat hyvin samansuuntaiset. Seuraavaksi kaksi esimerkkiä kommenteista:
”Esimerkiksi hallien rakennuksien sortumisissa. Niitähän on nykyisin alkanut tapahtumaan myös Suomessa. Metsäpaloissa alueen vartiointi, niin ettei ulkopuolisia pääse alueelle. Isojen myrskyalueiden tarkistus, onko ihmisiä jäänyt alueelle puiden alle, tulee äkkiseltään mieleen. Kannattaa myös huomioida, että valtaosa koiraharrastajista osaa käsitellä eläimiä ja näin ollen myös eläintehtävillä voisi meitä hyödyntää…” (pelastuskoirayhdistys)
”Sortumaonnettomuudet, liikenneonnettomuuspaikoilta lähteneiden ihmisten etsintään/alueen sulkemiseen, pelastettavien paikantamiseen vesialueilla, evakuointien aikana evakuoidun alueen tarkistamiseen, suurten liikenneonnettomuuksien jälkeen mahdollisten hautautuneiden uhrien paikantamiseen, savunlähteen paikantamiseen, virka-apuna kadonneen henkilön etsintään maastosta, rakennuksesta…” (pelastuslaitos)
28
Lopuksi Selvityksen avulla kartoitettiin käytössä olevat raunioradat ja selvitettiin niihin liittyviä harjoittelu-, resurssi- ja omistajuuskysymyksiä. Lisäksi luotiin kokonaiskuva pelastuslaitosten tekemästä yhteistyöstä palvelus- ja pelastuskoirayhdistysten kanssa. Lopuksi selvitettiin pelastuskoirien osallistumista pelastustoimijohtoisiin hälytystehtäviin, niiden määrää sekä osapuolten näkemyksiä koirakkojen käyttömahdollisuuksista tulevaisuudessa. Tuloksia arvioitaessa on huomioitava, ettei selvitys tavoittanut kaikkia pelastuskoiratoimintaa harrastavia yhdistyksiä. Kaikilta 22 pelastuslaitokselta saatiin kerättyä vastaukset, mutta informatiivisuudeltaan ne olivat hyvin niukkoja. Avoimiin kysymyksiin annetut lyhyet vastaukset vihjaavat, että pelastuskoiratoiminnan kehittämiseen ei käytetä paljoa aikaa tai se koetaan vieraaksi. Vaihtelua kuitenkin esiintyi ja voidaan pohtia, miten pelastuslaitosten pelastuskoiratoiminnan kehittäminen saataisiin yhdenmukaisemmaksi. Nyt alueellinen vaihtelu on suurta riippuen siitä, onko yksittäisessä pelastuslaitoksessa asiasta kiinnostunutta henkilöä vai ei. Ohjeistuksen puute näyttäytyy vaihteluna pelastuslaitosten välillä. Myös palvelus- ja pelastuskoirayhdistysten vastaukset jäivät puutteellisiksi raunioratoihin liittyvissä kysymyksissä, joka osoittanee, ettei kysytty asia ole ollut vastaajien tiedossa tai helposti saatavilla. Selvityksen perusteella voidaan todeta, että Suomessa on aktiivisessa käytössä 22 rauniorataa. Lisäksi on olemassa harjoittelupaikkoja, joita ei kuitenkaan pidetä varsinaisina raunioratoina eikä niitä ole selvityksessä huomioitu. Vähiten ratoja sijaitsee Pohjois- ja Keski-Suomessa. Selvityksen mukaan alueille on kuitenkin rakenteilla uusia ratoja. Rauniorata puuttuu 18 (40 %) yhdistyksen alueelta, mikä vähentää rauniokoirien kokonaismäärää harrastusmahdollisuuksien puuttuessa. Niistä 27 yhdistyksestä, joilla on rauniorata alueellaan yli puolet käyvät harjoittelemassa yli 40 kertaa vuodessa. Yhteen harjoituskertaan osallistuu keskimäärin 5-9 henkilöä. Useimmiten kunnat omistavat radat, mutta niiden käyttö ja valvonta ovat pääasiassa yhdistysten sekä pelastuslaitosten vastuulla. Viimeisen kymmenen vuoden aikana ratojen korjaamisesta ovat vastanneet suurelta osin koirayhdistykset ja valtaosa yhdistyksistä kokeekin ratojen kunnon vastaavan käyttötarkoitusta. Puutteita kuitenkin esiintyy. Ne liittyvät sekä rakenteellisiin (maapohja, puistomaisuus) että hallinnollisiin (mm. vastuut ja velvoitteet alueen käyttöön liittyen) ongelmiin.
29
Selvityksen perusteella pelastuskoirayhdistysten rooli raunioratojen kunnostus- ja ylläpitokustannuksissa korostuu. Alueellista vaihtelua kuitenkin esiintyy. Pelastuskoirayhdistysten resurssit ovat pienet ja toiminnan jatkuvuuden kannalta tulisi pohtia, miten jatkossa varmistetaan laadukkaiden harjoitusolosuhteiden säilyminen. Erityisesti uusien ratojen perustaminen on resursseja vaativaa ja yhdistysten voimavarat eivät siihen yksinään riitä. Jos vapaaehtoisen pelastuskoiraharrastuksen nähdään tuottavan universaalia ja yhteiskunnallisesti hyödyllistä palvelua, tulee pohtia, miten yhteiskunta osallistuu palvelun ylläpitoon. Tulisiko pohtia, löytyisikö elinkeinoelämästä tai julkisyhteisöistä jatkossa vahvempaa tukea yleishyödylliselle toiminnalle? Tulevien kehityshankkeiden suunnittelua helpottaisi, jos kerättäisiin yhteen raunioradan perustamiseen ja kunnossapitoon liittyvät parhaat toimintamallit. Valtakunnallisilla Pelastus- ja Palveluskoiraliitoilla voisi tässä neuvonnassa ja tiedonkeruussa olla tärkeä rooli. Kysyttäessä aluepelastuslaitosten ja koirayhdistysten välisestä yhteistyöstä, ilmenee, että yhteistyötä tehdään, mutta toiminnaltaan se jää vähäiseksi. Yli puolet (12/22) pelastuslaitoksista ilmoittaa tukevansa koirayhdistyksiä tarjoamalla harjoittelupaikan. Yhdistyksiä on kuitenkin lukumääräisesti runsaasti ja peräti 28 ilmoittaa, ettei saa tukea pelastuslaitokselta. Sekä aluepelastuslaitokset että yhdistykset näkevät, että yhteistyötä voitaisiin kehittää yhteisillä harjoituksilla, tiivistämällä yhteydenpitoa sekä tekemällä sopimuksia ja rakentaa uusia raunioratoja. Oikeanlaisten harjoitusolosuhteiden luominen on täten oleellista, sillä vain sitä kautta saadaan koulutettua raunioetsintään kyvykkäitä koirakkoja. Kysyttäessä, millä perusteella pelastuslaitokset sijoittavat tietyn määrän koiria väestönsuojelusuunnitelmiinsa, saadaan vastaukseksi koirien saatavuus. Tällaista suunnittelua pelastuskoirien määrästä ei voida pitää kovin mielekkäänä, koska arvion tulisi perustua mahdolliseen tarpeeseen, eikä tarjolla olevien koirien määrään. Asetelma tulisi kääntää ylösalaisin ja pelastuslaitosten tulisi ensiksi arvioida pelastuskoirien tarve alueellaan ja sitä kautta pyrkiä määriteltyyn pelastuskoiravahvuuteen.Normaaliaikojen häiriö- ja onnettomuustilanteita varten tehdyt sopimukset koirayhdistysten ja pelastuslaitosten kesken ovat vähälukuiset ja hälyttäminen tehtäville tapahtuukin usein Vapaaehtoisen pelastuspalvelun kautta. Pelastuslaitoksista 25 % ilmoittaa käyttäneensä pelastuskoiria johtamissaan hälytystehtävissä vuosien 2008-2012 välisenä aikana. Kyselyn mukaan koirakkoja voitaisiin jatkossa käyttää monipuolisemmin esimerkiksi myrskytuhojen aiheuttamissa etsinnöissä. Peräti 71 % yhdistyksistä ilmoittaa hälytystoimintaan liittyvän viranomaisyhteistyön olevan tällä hetkellä huonosti tai erittäin huonosti valmisteltua.
30
Useiden kysymysten kohdalla ”en osaa sanoa” –vaihtoehtojen osuus nousee korkeaksi. Etenkin raunioratoihin liittyvät kysymykset rakentamisesta, rahoittamisesta ja kunnossapidosta ovat vastaajille vaikeita. Vapaaehtoisuuteen perustuvissa pelastuskoirayhdistyksissä ei tieto raunioratojen hallinnosta ja historiasta ole välittynyt systemaattisesti nykyisille harrastajille. Tulisikin pohtia, miten tulevaisuudessa tiedonkulun jatkuvuus varmistettaisiin. Raunioratojen perustamisen, käytön ja kunnossapidon tueksi voitaisiin luoda esimerkiksi parhaat käytännöt sisältävä opas, joka tukisi olemassa olevien mutta myös uusien jäsenten rauniorataharrastusta. Lisäksi osassa vastauksia on epäjohdonmukaisuuksia, joka osoittaa, ettei toimintaan liittyviä termejä ja toimijoita aina tunnisteta. Laaja-alaiselle viranomaisyhteistyötä ja pelastuskoiratoimintaa kuvaavalle ja jäsentävälle tutkimukselle on näin ollen tarvetta. Kokonaiskuvan selkeyttäminen auttaa pelastuskoiratoiminnan kehittämistä, jossa parhaiden käytäntöjen avulla voidaan yhdenmukaistaa harjoitusolosuhteita ja hälytystoimintaan liittyviä tapoja. Selkeiden ohjeiden ja viranomaisyhteistyön toimintatapojen kehittäminen on tärkeää, koska selvityksen mukaan pelastuskoiratoimintaa vaivaa hajanaisuus. Nyt pelastuslaitosten ja yhdistysten välinen yhteistyö vaihtelee suuresti alueittain niin harjoittelun, raunioratojen käytön kuin hälytystoiminnan suhteen. Pelastuskoiratoiminta yhteiskunnallisesta hyödyllisyydestään huolimatta saattaa jäädä pelastuslaitosten toiminnassa marginaaliin, jos pelastuskoirien käyttöä ei osata hyödyntää ja yhteistyömenettelyt koetaan epäselviksi. Oletettavasti myös pelastuskoiraharrastajat hyötyisivät, jos olisi selkeästi kuvattu, miten yhteistyötä pelastuslaitosten kanssa voidaan paikallisesti kehittää.
31
Lähteet CMC Finland (2010). Pelastuskoirat ja FRF. Kirjallinen tiedonanto. Kriisinhallintakeskus. Geneven yleissopimusten lisäpöytäkirja kansainvälisten aseellisten selkkausten uhrien suojelemisesta (I pöytäkirja), 82/1980 Hatakka, Ilona & Salli, Jukka-Pekka (2012) Valmius pelastuskoiratoimintaan? Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön kysely pelastuslaitoksille väestönsuojeluun liittyvästä pelastuskoiratoiminnasta. SPEK tutkii 3. Copy-Set Oy, Helsinki 2012 Kokonaisturvallisuuden ja varautumisen sanasto (Julkaistaan 2014) Löfman, Minna (2012) Haukku pelastaa. Teoksessa Samu Nyström (toim.) Vaara ohi? Suomalainen väestönsuojelu kylmän sodan raunioilla. Tampere: Tammerprint Oy, 292-304 Pelastuslaki 397/2011. Voimaantulo 1.7.2011 Yhteiskunnan turvallisuusstrategia (2010). Valtioneuvoston periaatepäätös 16.12.2010. Puolustusministeriö. Valmiussuunnitteluohje (2007). Sisäasiainministeriö. Sisäasiainministeriön julkaisu 26/2007. Varautumisen ja väestönsuojelun sanasto (2007). Sanastokeskus TSK ry. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö, Helsinki. Varautuminen ja jatkuvuudenhallinta kunnassa (2012). Turvallisuus- ja puolustusasiain komitean sihteeristö, Erweko Oy, Helsinki
32
Liitteet Palvelus- ja pelastuskoirayhdistyksille lähetetyt kysymykset 1. 2. 3. 4. 5.
Kuuluuko yhdistyksenne palvelus- vai pelastuskoiraliittoon? Yhdistyksenne nimi ja paikkakunta? Luettele kunnat, jotka ovat yhdistyksenne toiminta-alueella. Montako jäsentä paikallisyhdistyksessänne on? Arvioi kuinka moni harrastajistanne harjoittelee aktiivisesti pelastuskoiratoimintaa (osallistuu toimintaan kerran kuussa tai useammin)? 6. Onko yhdistyksenne toiminta-alueella rauniorataa? 7. Kirjoittakaa alla olevaan kenttään raunioradan osoite ja nimi. 8. Jos yhdistyksenne toiminta-alueella on pääasiallisen radan lisäksi muita raunioratoja, niin kirjoittakaa alla olevaan kenttään niiden osoitteet, nimet ja kuvailkaa niiden käyttöä osaltanne (esim. kuinka usein käytätte ja mitä käytöstä sovittu). 9. Arvioi kuinka moni yhdistyksenne toiminnassa mukana oleva harrastaja käyttää rauniorataa? 10. Arvioi kuinka monta kertaa vuodessa yhdistyksenne harjoittelee raunioradalla? 11. Arvio kuinka monta henkilöä osallistuu yhteen harjoituskertaan keskimäärin? 12. Mitä yhdistyksenne jäsenet harjoittelevat raunioradalla? 13. Minkä viranomaisen kanssa harjoittelette yhdessä raunioradalla? 14. Kuinka monta kertaa vuodessa harjoittelette rauniotoimintaa yhdessä pelastuslaitoksen kanssa? 15. Antakaa lyhyt kuvaus yhteistyöstänne pelastuslaitoksen kanssa raunioratojen käyttöön liittyen? 16. Raunioradan maa-alueen omistaa? 17. Varsinaisen raunioradan omistaa? 18. Kuka hallinnoi rata-alueen päivittäistä käyttöä (esim. valvoo käyttöä ja huolehtii alueen siisteydestä)? 19. Koska alueenne rauniorata on rakennettu? 20. Kuka alun perin rahoitti raunioradan rakentamisen? 21. Onko yhdistyksenne alueella tehty raunioradan kehittämis- ja kunnostustyötä viimeisen 10 vuoden aikana?
33
22. Kuka rahoitti raunioradan kehittämis- ja kunnostustyön? Jos rahoittajia oli useita, arvioi jokaisen rahoittajan prosentuaalinen osuus hankkeen kustannuksista. 23. Vastaako rauniorata harjoitusten tarpeita? 24. Mitä puutteita raunioradalla esiintyy? 25. Minkä pelastuslaitoksen kanssa teette yhteistyötä? 26. Kuinka monta yhdistyksenne koiraa on sijoitettu väestönsuojeluun (VSS)? 27. Kuinka monta yhdistyksenne henkilöä on sijoitettu väestönsuojeluun (VSS)? 28. Onko yhdistyksellänne sopimus pelastuslaitoksen kanssa koskien pelastuskoirien käytettävyyttä poikkeusoloissa (sota tai muu laaja-alainen kriisi)? 29. Jos teillä on sopimus, niin kuvailkaa lyhyesti sopimuksen sisältöä. 30. Onko yhdistyksellänne sopimus pelastuslaitoksen kanssa koskien pelastuskoirien käytettävyyttä normaaliolojen onnettomuus- ja häiriötilanteissa? 31. Jos teillä on sopimus, niin kuvailkaa lyhyesti sopimuksen sisältöä. 32. Minkälaista tukea yhdistyksenne saa pelastuslaitokselta? 33. Jos saatte tukea pelastuslaitokselta, niin kuvailkaa tukeen liittyviä käytäntöjä tarkemmin. 34. Saako yhdistyksenne avustusta alueelliselta pelastusliitolta? 35. Saako yhdistyksenne avustusta alueelliselta väestönsuojeluyhdistykseltä? 36. Kuvailkaa pelastuslaitoksen kanssa tehtävää yhteistyötä. 37. Miten kehittäisitte yhdistyksenne ja pelastuslaitoksen välistä yhteistyötä? 38. Kuinka moneen pelastuslaitoksen johtamaan hälytystehtävään yhdistyksenne pelastuskoiria on osallistunut viimeisen viiden vuoden aikana? 39. Jos suuronnettomuuden seurauksena alueenne pelastuslaitos tarvitsisi yhdistyksenne apua juuri tällä hetkellä, olisiko yhteistyö: 40. Jos pelastuskoiraryhmien rauhanajan valmiuksia kehitettäisiin, niin minkälaisissa onnettomuus- ja häiriötilanteissa koirakkoja voisi tulevaisuudessa käyttää? 41. Jäikö jokin askarruttamaan? Lopuksi voit vapaasti kommentoida aihetta, tarkentaa vastauksiasi ja antaa kyselystä palautetta.
34
Pelastuslaitoksille lähetetyt kysymykset
1. Pelastuslaitoksenne? 2. Onko pelastuslaitoksenne huomioinut valmiussuunnitelmassa pelastuskoirat? 3. Montako koiraa ja niiden ohjaajaa on sijoitettu väestönsuojelutehtäviin pelastuslaitoksenne valmiussuunnitelmassa? 4. Valmiussuunnitelmassa on sijoitettu väestönsuojeluun tietty koiramäärä. Millä suunnitteluperusteilla olette arvioineet sopivan koiramäärän valmiussuunnitelmaan sijoitettavaksi? 5. Onko pelastuslaitoksellanne sopimus koirayhdistyksen kanssa koskien pelastuskoirien käytettävyyttä normaaliolojen onnettomuus- ja häiriötilanteissa? 6. Jos teillä on sopimus, niin kuvailkaa sopimuksen sisältöä. Mitä sopimuksessa on sovittu (esim. henkilövahvuus, resurssit, toiminta-aika)? 7. Jos pelastuslaitoksellanne ei ole pelastuskoirayhdistyksen kanssa tehtyä sopimusta ja sellainen tehtäisiin, niin mitä sopimuksessa tulisi määritellä? 8. Pelastuslaitoksemme tukee pelastuskoiratoimintaa tarjoamalla: 9. Jos tuette koirayhdistyksiä, niin kuvailkaa tarkemmin tarjoamaanne tukea. 10. Kuvailkaa miten vuorostaan pelastuskoirayhdistykset voisivat tukea pelastuslaitoksenne toimintaa? 11. Kuvailkaa pelastus- ja palveluskoirayhdistysten kanssa tehtävää yhteistyötä. 12. Miten kehittäisitte pelastus- ja palveluskoirayhdistysten kanssa tehtävää yhteistyötä? 13. Kuinka moneen pelastuslaitoksen johtamaan hälytystehtävään pelastuskoiria on osallistunut vuonna 2012? 14. Arvioi kuinka moneen alueenne pelastuslaitoksen johtamaan hälytystehtävään pelastuskoiria on osallistunut vuosien 2008–2012 välisenä aikana? 15. Jos pelastuskoiraryhmien rauhanajan valmiuksia kehitettäisiin, niin missä tilanteissa koirakkoja voisi tulevaisuudessa käyttää? 16. Jäikö jokin askarruttamaan? Lopuksi voit kommentoida aihetta yleisesti, tarkentaa aikaisempaa vastausta ja antaa kyselystä palautetta.
35
