{' '} {' '}
Limited time offer
SAVE % on your upgrade.

Page 1

SPEK tutkii 3

Valmius pelastuskoiratoimintaan? Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön kysely pelastuslaitoksille väestönsuojeluun liittyvästä pelastuskoiratoiminnasta


Laatijat: Ilona Hatakka, Jukka-Pekka Salli Ulkoasu ja taitto: Terhi Kannisto Paino: Copy-Set Oy, Helsinki 2012 ISBN: 978-951-797-433-2 (nid.) 978-951-797-434-9 (pdf) SPEK tutkii 3 ISSN-L 2242-1645 ISSN 2242-1645 (painettu) ISSN 2242-1653 (verkkojulkaisu) Julkaisija: Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK Ratamestarinkatu 11, 00520 Helsinki Puhelin 09 476 112, faksi 09 4761 1400 spekinfo@spek.fi www.spek.fi

2


Sisällysluettelo

1 Johdanto .............................................................................................. 4 2 Selvityksen lähtökohdat, tavoitteet ja rajaukset .................................. 5 3 Keskeiset käsitteet ............................................................................... 7 4 Pelastuskoiratoiminta pelastuslaitosten näkökulmasta ....................... 9 4.1 Pelastuskoirien ja koiranohjaajien määrä .................................. 9 4.2 Pelastuskoiratoiminnan tukeminen ........................................... 12 4.3 Pelastuskoirien käyttö ................................................................ 14 4.4 Kehittämisajatuksia ................................................................... 15 4.5 Muita näkökulmia ...................................................................... 16 5 Pelastuskoirat pelastustoimen voimavarana ....................................... 18 Lähteet .................................................................................................... 22 Liitteet ..................................................................................................... 23

3


1 Johdanto Tässä selvityksessä käsitellään pelastuskoiratoimintaa pelastuslaitoksien näkökulmasta osana yhteiskunnan varautumista ja valmiutta. Pelastuskoiria voidaan käyttää hyvin erilaisissa tilanteissa. Talven 2010 urheilu- ja monitoimihallien kattosortumat sekä Uuraisten leirintäalueen vakava tuhoutuminen syöksyvirtauksen seurauksena saman vuoden kesällä osoittivat, että myös Suomessa ovat mahdollisia pelastustoimea koskettavat tilanteet, joissa pelastuskoiran käytöllä voi olla merkitystä. Myös Onnettomuustutkintakeskuksen Heinä-elokuun 2010 rajuilmat -tutkinnassa huomioitiin pelastuskoirien käyttömahdollisuuksia: ”Luonnononnettomuustilannetta ajatellen koulutettuja pelastuskoirakkoja voidaan käyttää kaikissa ihmishengen pelastamiseen tähtäävissä tehtävissä niin rakennuksissa, maastossa kuin vesistöissäkin. Koirakoille soveltuvia tehtäviä ovat muun muassa raunioiden tai muun tuhoalueen tarkistustehtävät sekä kadonneiden henkilöiden etsintä esimerkiksi maan- tai lumivyöryjen jälkeen sekä tulvatilanteissa.”. Rauniotoimintaan liittyvä pelastuskoiratoiminta on perinteisesti liitetty poikkeusoloihin varautumiseen, jolloin raivauskomppaniaan kuuluvat pelastuskoirat osallistuvat pelastus- ja etsintätehtäviin osana pelastustoimea. Rauniotoimintaan liittyvä koulutus järjestetään yhteistyössä pelastusviranomaisten kanssa ja se tähtää koirakkojen sijoittamiseen kunnan väestönsuojelumuodostelmiin. Koska Suomessa pelastustoimella ei ole poliisin tai rajavartiolaitoksen kaltaisesti niin sanottuja virkakoiria, myös poikkeusoloihin varautumisessa valmius on siten vapaaehtoisen koiratoiminnan varassa. Tästä pelastuslaitoksien ja pelastuskoirayhdistysten yhteistoiminnasta ei viime vuosina ole koottu valtakunnallisesti kattavaa kokonaiskuvaa. Pelastuskoiratoiminnasta ei ole myöskään ole kotimaassa tehty tutkimusta aikaisemmin. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö tekee yhteistyötä Suomen Pelastuskoiraliiton ja Suomen Palveluskoiraliiton kanssa erityisesti poikkeusolojen varautumiseen liittyvän toiminnan kehittämisessä. Selvityksen ovat laatineet varautumiskoordinaattori Ilona Hatakka ja tutkija Jukka-Pekka Salli Suomen Pelastusalan Keskusjärjestöstä. Selvityksen kommentointiryhmässä toimivat puheenjohtaja Minna Löfman Suomen Pelastuskoiraliitosta, puheenjohtaja Tapio Toivola Suomen Palveluskoiraliitosta, varautumisjohtaja Karim Peltonen Suomen Pelastusalan Keskusjärjestöstä sekä opettaja Olavi Savolainen Pelastusopistolta. Selvitystä esiteltiin syksyllä 2011 Pelastusopiston järjestämässä Viranomaisyhteistyö pelastuskoiratoiminnassa - työseminaarissa.

4


2

Selvityksen lähtökohdat, tavoitteet ja rajaukset

Lainsäädäntö ja ohjeistus Pelastustoimen säädökset (PelL 379/2011, PelAs. 407/2011) koskevat väestönsuojelua ja muuta pelastustoimeen kuuluvaa varautumista. Viranomaisten yleisestä varautumisvelvollisuudesta on säädetty valmiuslaissa (1080/1991), jonka mukaan kuntien tulee valmiussuunnitelmin ja poikkeusoloissa tapahtuvan toiminnan etukäteisvalmisteluin sekä muunlaisin toimenpitein varmistaa tehtäviensä mahdollisimman häiriötön hoitaminen poikkeusoloissa. Valmiussuunnitelma sisältää toimintaympäristöanalyysin ja riskinarvioinnin, joiden perusteella mitoitetaan tarvittavat resurssit ja toimintavalmius. Esimerkiksi varusteiden, koulutuksen ja harjoitusten sekä etukäteisvarauksien lisäksi pelastuslaitos ja kunta sijoittavat kouluttamansa henkilöt osaksi väestönsuojelujärjestelmää. Sisäasiainministeriön pelastusosasto ohjeisti väestönsuojelun pelastuskoirien koulutuksen ja rauniokoevaatimukset 90-luvun loppupuolelle asti. Viimeisin ministeriön toimesta laadittu Pelastuskoirien koulutus- ja tutkinto-ohje (sarja A:30) annettiin vuonna 1989. Vaikka edellä mainittu väestönsuojelun pelastuskoiratoimintaa koskeva ohje (1989, 5) käsitteli pääasiassa vain poikkeusoloihin suunnattua rauniokoirien koulutusta, suositeltiin koulutettuja pelastuskoiria ohjaajineen käytettävän myös normaaliolojen pelastuspalvelutehtävissä. Pelastuskoiratoiminta nähtiin tuolloin voimavarana myös onnettomuuksissa raunioihin ja lumeen hautautuneiden ihmisten paikantamiseen. Pelastuskoirat nähtiin tehokkaina nimenomaan pelastustoimen tehtäväkenttään kuuluvassa rauniotoiminnassa sekä tehtävissä, joissa toimittiin laajojen etsintä- tai tarkistusalueiden kanssa. Ministeriön ohjeessa (1989, 5) määriteltiin väestönsuojelun toimeenpanovaiheessa tarvittavaksi pelastuskoirien määräksi noin 600 koiraa, jonka lisäksi ohjeessa huomioitiin valmiuden saavuttamiseen tarvittava pelastuskoirareservi. Ministeriön ohje kuvasi yleisellä, mutta myös hyvin seikkaperäisellä tasolla, pelastuskoirien kouluttamisen sekä koejärjestelyt. Ohjeessa käsiteltiin eri hallinnontasojen roolia pelastuskoiravalmiuden ylläpidossa. Ohjeen mukaan muun muassa sisäasiainministeriö valvoi ja lääninhallitukset tarkastivat vielä 90-luvun alussa pelastuskoirien koulutus- ja koeratoja. Lisäksi lääninhallitukset koordinoivat varojen käyttöä pelastuskoiraratojen rakentamiseen. Kunnat vastasivat väestönsuojelun määrävahvuuksiin kuuluvien pelastuskoiraryhmien koulutuksesta. Lääninhallitukset ja kuntien väestönsuojelulautakunnat vastasivat koirien ja ohjaajien koulutuksesta ja koetoiminnan valvonnasta ministeriön ohjeiden mukaisesti. Pelastuskoirien varaamisesta väestönsuojelutoimintaan ohjeessa todettiin, että väestönsuojeluviranomaiset suojelukohdekunnissa varaavat pelastuskoiria ohjaajineen määrävahvuuksiinsa. Kunnan väestönsuojelulautakunta pitää kortistoa pelastuskoirista ja raportoi varatuista pelastuskoirista ja ohjaajista lääninhallitukselle. (Pelastuskoirien koulutus- ja tutkinto-ohje 1989, 21.) Koiranohjaajien varaamisella viitattiin puolustusvoimien kautta tehtävään asevelvollisten yli 35-vuotiaiden henkilöiden varaamiseen väestönsuojelutehtäviin. Lähtökohta näihin VAP-varauksiin on, että väestönsuojelutehtäviin varataan henkilöitä, jotka normaalioloissa huolehtivat vastaavista tehtävistä. Nykyisellään pelastuskoiratoimintaa ei ohjeisteta erillisenä ohjeena ministeriön toimesta. Sisäasianministeriön valmiussuunnittelua käsittelevän (2007, 10) ohjeen mukaan pelastuslaitokset varautuvat pelastuskoiravalmiudella poikkeusolojen lisäksi myös normaaliolojen onnettomuus- ja häiriötilanteita varten: ”Pelastuskoirien käyttöön ja saatavuuteen tulee varautua jo normaaliolojen tilanteiden esim. rakennusten sortumaonnettomuuksien varalta. Samoin pelastuskoiria tarvitaan kansainvälisessä avustustoiminnassa. Poikkeusoloissa pelastuskoirien tarve kohdistuu ensisijaisesti hyökkäysvaikutusten riskikohteissa olevaan tuhotilanteiden jälkeiseen pelastustoimintaan. Pelastuskoiraryhmän kokoonpano on yleensä ryhmän johtaja ja kolme koiraa ohjaajineen. Pelastuslaitokset sopivat edellä mainituista tarpeista alueensa pelastuskoiratoimintaan varautuvien yhdistysten kanssa.”. Kuten ohjeesta käy ilmi, pelastuslaitosten tulisi sopia alueen pelastuskoirayhdistysten kanssa tarvittavasta toimintavalmiudesta osana pelastustoiminnan järjestelyjä.

5


Selvityksen tavoite Kyselyn tavoitteena oli tarkastella pelastuskoiratoimintaa pelastustoimen näkökulmasta normaaliolojen eli päivittäisen valmiuden sekä poikkeusoloihin varautumisen osalta. Selvityksessä koottiin yhteen valtakunnallisesti kattavaa tietoa siitä, miten pelastuslaitoksien ja koirayhdistysten välinen yhteistyö toimii osana väestönsuojelujärjestelmää ja poikkeusoloihin varautumista. Selvityksen tavoitteena oli myös saada määrällistä tietoa väestönsuojeluun sijoitettujen ja vaadittavat testit suorittaneiden koirien sekä Pelastusopistolla koulutettujen koiranohjaajien määristä. Selvitys kohdennettiin vain pelastuslaitoksille. Selvitykseen ei täydennetty lisätietoja pelastuskoiraliitoilta tai pelastuskoirayhdistyksiltä. Selvitys tarkastelee siten pelastuskoiratoimintaa vain pelastusviranomaisen näkökulmasta. Pelastuskoiratoimintaa määrittävän säädöspohjan sekä väestönsuojelujärjestelmään liittyvän toimintaympäristön muutoksen vuoksi on huomioitava selvitystä tarkasteltaessa, että pelastuskoiratoiminta ei muodosta nykyisellään selkeää osa-aluetta pelastuslaitoksien varautumistoiminnasta. Siten pelastuskoiratoiminta voi näyttäytyä pelastuslaitoksen näkökulmasta viranomaisten ydintehtävän ulkopuolisena toimintana.

6


3

Keskeiset käsitteet

Varautuminen Toiminta, jolla varmistetaan tehtävien mahdollisimman häiriötön hoitaminen kaikissa tilanteissa. Varautumistoimenpiteitä ovat esimerkiksi valmiussuunnittelu, tekniset ja rakenteelliset etukäteisvalmistelut, koulutus, valmiusharjoitukset sekä tilojen ja kriittisten resurssien varaukset. (mm. Yhteiskunnan turvallisuusstrategia 2010). Varautumisen ja väestönsuojelun sanaston (2007) mukaan varautuminen voidaan jakaa väestönsuojeluun sekä onnettomuus- ja hätätilanteisiin varautumiseen. Omatoiminen varautuminen on osa onnettomuus- ja häiriötilanteisiin sekä poikkeusoloihin varautumista.

Pelastustoiminta Pelastustoiminta kuuluu pelastustoimen ydintehtäviin. Pelastustoiminta on kokonaisuus, johon kuuluvat onnettomuuksien ehkäisy, pelastustoiminta ja väestönsuojelu. Pelastustoimintaa ovat kiireellisesti suoritettavat toimet, jotka onnettomuuden sattuessa tai uhatessa toteutetaan ihmisten, omaisuuden ja ympäristön suojaamiseksi ja pelastamiseksi sekä vahinkojen rajoittamiseksi ja seurausten lieventämiseksi. (Yhteiskunnan turvallisuusstrategia 2010). Pelastustoimintaa ovat erityisesti pelastaminen, sammuttaminen, etsintä ja lääkinnällinen pelastustoiminta sekä näitä perustoimintoja tukevat toiminnot. (esim. Lindström 2011; Pelastustoimen tutkimusohjelma 2010–2014).

Pelastuskoiratoiminta Pelastuskoiratoiminnalla tarkoitetaan koulutettujen ja tehtävään soveltuvien koirien sekä heidän ohjaajiensa valmiuden ylläpitämistä ja hälytystehtävien suorittamista. Toiminta tähtää viranomaisten tukena tehtävään etsintä- ja pelastustoimintaan. Suomen Pelastuskoiraliitto (SPeKL) sekä Suomen Palveluskoiraliitto (SPKL) tuottavat Suomessa toimintansa kautta varsinaisen pelastuskoiravalmiuden. Molempien järjestöjen toiminta perustuu paikallisissa jäsenyhdistyksissä tapahtuvaan vapaaehtoistoimintaan. Sekä pelastuskoiraliitolla että palveluskoiraliitolla on käytössä pelastuskoiratoimintaan liittyen oma testi- ja koejärjestelmä, jota paikalliset koirayhdistykset noudattavat. Koiraliitoilla on siten vastuu toiminnassa mukana olevien koirien kelpoisuudesta. Pelastuskoiria ja pelastuskoiranohjaajia koulutetaan muuan muassa etsimään kadonneita henkilöitä maastosta, vesiltä, rakennuksista ja raunioista. Pelastuskoiria käytetään Suomessa pääasiassa poliisijohtoisissa Vapaaehtoisen pelastuspalvelun (Vapepa) tehtävissä kadonneen henkilön etsinnässä. Koiria koulutetaan lisäsi väestönsuojeluorganisaatioon poikkeusolojen, esimerkiksi räjähdys- ja sortumaonnettomuuksien (rauniopelastus) varalta. Pelastuskoiria ja heidän ohjaajiaan käytetään myös Finnrescue Finlandin (FRF) henkilöstössä asiantuntijoina. Finnrescue on etsintään sekä raivaus-, pelastus-, sammutus- ja lääkinnälliseen pelastustoimintaan kykenevä komennuskunta, joka osallistuu kiireelliseen avustustoimintaan ulkomailla tapahtuneissa suuronnettomuuksissa ja katastrofeissa. FRF-toimintaa koordinoi Kriisinhallintakeskus (CMC Finland, 2010).

Väestönsuojelu Väestönsuojelulla tarkoitetaan ihmisten ja omaisuuden suojaamista ja pelastustoiminnan tehtävien hoitamista poikkeusoloissa sekä niihin varautumista. Geneven yleissopimusten (1949) lisäpöytäkirjassa (I pöytäkirja, 1977) kansainvälisten aseellisten selkkausten uhrien suojelemisesta väestönsuojelulla tarkoitetaan tiettyjen humanitaaristen tehtävien suorittamista. Näiden tehtävien

7


tarkoituksena on siviiliväestön suojelu vihollisuuksien ja onnettomuuksien vaaroja vastaan, väestön auttaminen selviytymään vaarojen välittömiltä vaikutuksilta sekä välttämättömien edellytysten luominen eloonjäämiselle. (Varautumisen ja väestönsuojelun sanasto 2007.) Väestönsuojelumuodostelmia ovat raivaus- ja rakentamisryhmät, yleishuolto- ja muonitusryhmät, valmius- ja ensiapuryhmät tai -joukkueet, sairaankuljetusryhmät tai -joukkueet, psykososiaalisen tuen ja palvelujen työryhmät, henkilö- ja materiaalipuhdistusryhmät sekä pelastuskoiraryhmät. Poikkeusoloissa myös pelastusmuodostelmat ovat väestönsuojelumuodostelmia. (Varautumisen ja väestönsuojelun sanasto 2007.)

Poikkeusolot Poikkeusoloja ovat valmiuslaissa ja puolustustilalaissa säädetyt tilanteet, joiden hallitseminen ei ole mahdollista viranomaisten säännönmukaisin toimivaltuuksin tai voimavaroin. (Yhteiskunnan turvallisuusstrategia 2010).

8


4

Pelastuskoiratoiminta pelastuslaitosten näkökulmasta

Kysely lähetettiin sähköpostitse kaikille 22 pelastuslaitokselle. Pelastuslaitoksia pyydettiin vastaamaan internetissä toteutettuun Webropol-kyselyyn. Kysely käsitti sekä monivalinta- että avoimia kysymyksiä. Kysymyksiin ei vastattu anonyymisti vaan kyselyn perustiedoissa pyydettiin vastaajilta myös yhteystiedot lisätietojen tarvetta varten. Tässä raportissa vastaukset käsitellään kuitenkin anonyymisti. Vastaajien yhteystiedot koottiin laitoksien internet-sivuilta, ja pääasiassa kysely suunnattiin pelastuslaitoksien valmius- ja/tai riskienhallintapäälliköille. Vastaanottajia pyydettiin tarvittaessa välittämään kysely oikealle henkilölle laitoksen sisällä. Vastausaikaa annettiin kaksi viikkoa, mutta sitä pidennettiin lopulta kolmeen viikkoon, jotta vastausaste saatiin mahdollisimman hyväksi. Vastaukset kyselyyn saatiin 19 laitokselta. Vastaajista yksi ei ilmoittanut pelastuslaitostaan.

4.1 Pelastuskoirien ja koiranohjaajien määrä Varautuminen Kyselyyn vastanneista pelastuslaitoksista lähes kaksi kolmasosaa (12 laitosta) on huomioinut pelastuskoirat valmiussuunnitelmassaan. Kysyttäessä valmiussuunnitelman mukaista pelastuskoirien määrää eli sitä, miten paljon koiria on valmiussuunnittelun mukaan oltava, vastaus saatiin 16 pelastuslaitokselta. Valmiussuunnittelun mukainen pelastuskoirien määrä arvioitiin laitoksittain neljästä kolmeenkymmeneen koiraan. Kysymykseen vastausta saattoi hankaloittaa se, ettei vastaajia pyydetty kuvaamaan perusteita, joiden kautta koirien määrä valmiussuunnittelussa arvioidaan. Tarkentavana lisäkysymyksenä olisi ollut tärkeää selvittää, mitkä tekijät pelastuslaitoksittain vaikuttavat pelastuskoirien määrän arviointiin eli valmiuden mitoittamisen perusteisiin poikkeusoloja ajatellen. Yhteenlaskettuna arvio pelastuskoirien määrästä ideaalitilanteessa 16 laitoksen osalta on 206 koiraa eli noin 50–70 koiraryhmää. Väestönsuojelumuodostelmaan liitettyyn pelastuskoiraryhmään kuuluu ryhmänjohtaja sekä 2–4 koiraa ohjaajineen. Pelastuskoiraryhmien tehtävänä on poikkeusoloissa auttaa joko pelastustai raivaus- ja rakentamismuodostelmia raunioihin hautautuneiden henkilöiden etsinnässä. Väestönsuojeluorganisaatioon sijoitettujen koirien määrää koskevaan kysymykseen vastasivat kaikki 19 pelastuslaitosta. Kysymykseen vastattiin valmiin luokituksen kautta. Kuten alla olevasta taulukosta selviää, valtaosassa vastauksista koirien määrä väestönsuojeluorganisaatiossa on alle viisi sijoitettua koiraa laitoksittain. Jos annetun luokituksen perusteella lasketaan, sijoitettujen koirien määrä kaikkien vastanneiden laitosten alueilla on jopa 176 koiraa. Vastauksien mukaisesti osana koko pelastustoimen valmiutta voidaan siis arvioida olevan lähes 200 väestönsuojelusijoitettua pelastuskoiraa.

Kuva 1: Väestönsuojeluun sijoitettujen koirien määrä pelastuslaitoksilla.

9


Edelliseen kysymykseen liittyen laitoksia pyydettiin arvioimaan, montako sijoitetuista koirista on tällä hetkellä hälytyskelpoisia eli vaadittavat testit suorittaneita. Kysymykseen saatiin 16 vastausta 19 vastaajalta. Kysymykseen ei annettu valmista luokittelua, vaan vastaajat vastasivat avoimeen kenttään. Vastauksia verrattiin aiempaan kysymykseen väestönsuojeluorganisaatioon sijoitettujen koirien määrästä. Alla olevassa taulukossa esitetään vastauksista ilmennyt hälytyskelpoisten koirien määrän vaihteluväli. Toisin sanoen ne pelastuslaitokset, jotka ilmoittivat sijoitettujen koirien määräksi alle viisi, ilmoittivat näistä koirista olevan hälykelpoisia 0–4 koiraa. Vastaavasti laitos, joka vastasi sijoitettujen koirien määräksi 25–29, ilmoitti tällä hetkellä hälytyskelpoisten koirien määräksi viisi.

Sijoitettujen koirien määrä

Hälytyskelpoisten koirien määrä

alle 5

0–4

5–9

2–7

10–14

7–13

15–19

10–19

25–29

5

Taulukko 1: Hälytyskelpoisten koirien määrä väestönsuojelujärjestelmään sijoitettujen koirien määrästä.

Kysyttäessä miten VAP-varaukset pelastuskoiran ohjaajien osalta on hoidettu, kysymykseen vastasi 18 pelastuslaitosta. Vastaajista 39 % arvioi varauksien olevan ajan tasalla. 44 % vastaajista puolestaan arvioi varauksien olevan puutteellisia ja liki viidennes (17 %) arvioi, ettei varauksia ole tehty.

Kuva 2: VAP-varaukset koiranohjaajille.

Varautumiseen ja valmiussuunnitteluun liittyen tarkasteltiin myös, miten pelastuskoiratoiminta ja koiranohjaajille tehdyt varaukset näkyvät laitoksen valmiussuunnitelmassa. Alla olevasta kuvasta näkyy, että kyselyyn vastanneista pelastuslaitoksista kuudella on sekä koiratoiminta osana valmiussuunnitelmaa että koiranohjaajien varaukset poikkeusolojen varalta ajan tasalla. Lisäksi kuudella laitoksella valmiussuunnitelmassa koiratoiminta on kirjattu, mutta koiranohjaajien varaukset ovat tällä hetkellä puutteelliset. Kolmen vastaajan mukaan koiratoiminta ei näy laitoksen valmiussuunnitelmassa eikä koiranohjaajille ole tehty varauksia poikkeusolojen varalle.

10


Kuva 3: Pelastuskoiratoiminta osana valmiussuunnitelmia sekä koiranohjaajille tehdyt VAP-varaukset.

Koulutus Kysymykseen pelastuskoirien koulutus- ja harjoitustoimintaan osallistuvien koirien määrästä vastasi kaikki 19 laitosta. Kysymyksellä kartoitettiin väestönsuojelujärjestelmään sijoitettujen ja hälytystoimintakelpoisten koirien lisäksi olevaa reserviä. Kysymyksessä ei eritelty tarkoitetaanko sillä tässä yhteydessä koko pelastuskoiratoimintaan koulutettavien koirien kokonaismäärää (sisältäen sekä kadonneen ihmisen etsintään koulutettavat koirat että rauniotoimintaan koulutettavat koirat) vai vain väestönsuojelumuodostelmiin koulutettavien koirien määrää. Yhdeksän eli noin puolet laitoksista ilmoitti harjoitustoiminnassa olevien koirien määräksi alle viisi. Seitsemän laitosta arvioi harjoitustoiminnassa olevien koirien määräksi 5–24. Kolmen laitoksen alueella harjoitus- ja koulutustoiminnassa mukana olevia koiria on yli 34.

Kuva 4: Koulutus- ja harjoitustoimintaan osallistuvien koirien määrä pelastuslaitosalueilla.

Koiranohjaajien määrää tarkasteltiin Pelastusopiston pelastuskoiranohjaajien perus- tai valmiuskurssien kautta. Peruskurssi on koiraohjaajille suunnattu perehdytys pelastustoimeen osana varautumista. Pelastuskoiraryhmissä jo aktiivisesti toimiville, alueellisen pelastustoimen pelastuskoiramuodostelmiin varatuille ja sijoitetuille pelastuskoiraohjaajille järjestetään valmiusryhmäkurssia. Kysyttäessä pelastuskoiraohjaajien määrää opiston järjestämillä kursseilla vastaukseksi saatiin 19 vastausta. Noin puolet (10 laitosta) vastaajista arvioi Pelastusopiston kouluttamien koiranohjaajien

11


määräksi alueellaan alle viisi. Lähes kaikki muut laitokset (8 laitosta) arvioivat ohjaajien määräksi 5–19. Ainoastaan yksi laitos arvioi määrän olevan yli kaksikymmentä. Koska Pelastusopisto on järjestänyt edellä mainittuja poikkeusoloihin varautumiseen liittyviä pelastuskoiraohjaajien kursseja jo useiden vuosien ajan, on opistolla koulutettujen koiranohjaajien määrä todennäköisesti ilmoitettua suurempi.

Kuva 5: Koiranohjaajien määrä Pelastusopiston pelastuskoiranohjaajien perus- tai valmiuskursseilla.

Koiranohjaajien koulutukseen liittyen tarkennettiin vielä koulutettavien ohjaajien tarvetta tuleville vuosille kursseittain. Vastaajien mukaan kurssipaikkojen tarve koiranohjaajille tarkoitetuille kursseille on vuosittain noin 40–45 per kurssi. Alla olevaan taukukkoon on koottu kurssipaikkojen tarve vuosille 2012 ja 2013 sekä koiranohjaajien perus- että valmiuskurssille.

Kurssi

Kurssipaikkojen tarve

Pelastuskoiranohjaajan peruskurssi vuonna 2012

46

Pelastuskoiranohjaajan peruskurssi vuonna 2013

42

Pelastuskoiranohjaajien valmiuskurssi vuonna 2012

37

Pelastuskoiranohjaajien valmiuskurssi vuonna 2013

37

Taulukko 2: Koiranohjaajien kurssipaikkatarve vuosille 2012–2013.

4.2 Pelastuskoiratoiminnan tukeminen Koska pelastuskoiratoiminta on järjestetty viranomaisten ja koiraliittojen yhteisten käytäntöjen perusteella, on tärkeää tarkastella pelastuslaitoksien ja koirayhdistysten yhteistyötä. Vastanneista 17:stä pelastuslaitoksesta yli puolet (59 %) arvioi pelastuskoirayhdistysten ja pelastuslaitosten välistä yhteistyötä kohtalaiseksi. Hyväksi yhteistyön arvioi vain kolmannes vastaajista ja heikoksi kaksi laitosta. Syitä sille, miksi yhteistyö arvioidaan vain kohtalaiseksi tai heikoksi, ei kyselyn perusteella voida arvioida, koska tähän ei kohdistettu lisäkysymyksiä.

12


Kuva 6: Pelastuskoirayhdistysten ja pelastuslaitoksien välinen yhteistyö.

Kysymykseen miten usein pelastuslaitos järjestää tai osallistuu pelastuskoiratoimintaan liittyviin koulutuksiin tai harjoituksiin vastasi 18 pelastuslaitosta. Suurin osa kyselyyn vastanneista arvioi pelastuslaitoksen järjestävän tai osallistuvan pelastuskoiratoimintaan liittyviin koulutuksiin tai harjoituksiin harvemmin kuin vuosittain. Neljä pelastuslaitosta arvioi osallistuvansa edes jossain määrin säännöllisesti eli tässä tapauksessa vuosittain. Kaksi pelastuslaitosta ilmoitti, että he eivät tee yhteistyötä koirayhdistysten kanssa koskaan.

Kuva 7: Pelastuslaitoksen osallistuminen pelastuskoiratoimintaan liittyviin harjoituksiin ja koulutukseen.

Kysymykseen pelastuslaitoksen antamasta taloudellisesta tuesta pelastuskoirayhdistykselle saatiin 18 vastausta. Vaikka kysymys kohdistettiin nimenomaan rahalliseen tukeen, kysymykseen vastattiin annetun tuen osalta laajemmin. Ensinnäkin noin kaksi kolmasosaa (13) vastanneista laitoksista ei tue taloudellisesti pelastuskoirayhdistystä. Kolmannes (5 laitosta) ilmoitti antavansa rahallista tukea koiratoimintaan. Lisäkysymyksenä edelliseen pelastuslaitoksia pyydettiin kuvailemaan tarkemmin tukea pelastuskoirayhdistykselle. Vastauksien mukaan tuki on sekä taloudellista ja materiaalista että välillistä esimerkki koulutus- tai harjoitusmahdollisuuksien tukemisen kautta. Esimerkkinä välillisestä tuesta esitettiin muun muassa koirayhdistyksen mahdollisuus käyttää pelastuslaitoksen harjoitusrataa. Rahallinen tuki on vastauksien mukaan 200–1000 € vuodessa, ja se voi olla suunnattu esimerkiksi raunioradan kunnossapitoon tai käyttöön. Harjoitusrataan liittyvä tukeminen näyttää olevan vastauksien mukaan keskeisin yksittäinen esille nouseva toimintamuoto. ”Harjoitusalue, sähkö ja materiaaliapua piiloihin harjoitusalueen radalla. Vuosittain materiaali kuitteja vastaan anottaessa.” ”Laitos maksaa pelastuskoiraradan vuokran ja maksaa radan kunnossapidosta aiheutuneita kuluja.” Tuki voi myös olla pelastusliiton tai väestönsuojeluyhdistyksen kautta annettavaa, jolloin sen lopullisesta kohdentamisesta ei välttämättä ole pelastuslaitoksella tarkempaa tietoa.

13


”Avustukset annetaan vuosittain. Määrää on vaikea arvioida, koska olemassa olevien sopimusten perusteella annettavat avustukset kohdentuvat alueelliselle pelastusliitolle ja paikalliselle väestönsuojeluyhdistykselle, joiden kautta niiden tulisi kanavoitua myös pelastuskoiratoimintaan.” Pelastuslaitoksen antamaa tukea pelastuskoiratoimintaa kuvattiin myös koiraryhmille varattujen varusteiden tai muun materiaalin kautta. Kyselyyn vastanneista pelastuslaitoksista liki 80 % (14 laitosta) ei ollut antanut koiraryhmien käyttöön varustetukea. Noin viidennes vastanneista (4 laitosta) ilmoitti tukeneensa koirayhdistyksiä. Lisäkysymyksenä varusteihin liittyvään kysymykseen laitoksia pyydettiin tarkentamaan vastaustaan. ”Olemme anoneet puolustusvoimilta harjoitusaluetta pelastuskoirien käyttöön. Asia vireillä. ” ”Pelastuskoirajoukkueen toiminnassa tarvittavia välineitä soveltaen SM ohjetta A:49 Dnro 25/011/94. Henkilösuoja-, valaisin-, ja ensiapuvälineistöjä sekä kanto- ja koirannostolaitteita ja VHF-käsiradioita” Viimeisenä pelastuslaitoksen koiratoimintaa tukevaa toimintaa arvioitaessa kysyttiin pelastuskoiratoimintaan tarkoitetusta harjoitus- tai raunioradasta. Koiratoimintaan soveltuva rata on vastanneista 18:sta pelastuslaitoksesta noin 70 %:lla (13 laitosta). Lähes kolmannes (5 laitosta) vastaajista ilmoitti, ettei omalla toiminta-alueella ole koiratoimintaan tarkoitettua tai siinä hyödynnettävää harjoitus- tai rauniorataa. Pelastuskoirien käytettävyyttä arvioitiin selvityksissä myös normaalioloihin liittyvien sopimuksien kautta. Kyselyyn vastanneista 18:sta pelastuslaitoksesta kolmanneksella (5 laitosta) on koirayhdistyksen kanssa sopimus normaaliolojen onnettomuus- tai häiriötilanteita varten. Noin 70 % (13 laitosta) ilmoitti, ettei sopimuksia ole. Vastausta arvioitaessa on huomioitava, että kysymyksenasettelussa vastaajia ei pyydetty tarkentamaan, mistä ja minkä sisältöisestä sopimuksesta on kyse. Tällöin kysymys on ollut mahdollista ymmärtää myös väestönsuojelumuodostelmiin liittyvien sijoitussopimuksien kautta.

4.3 Pelastuskoirien käyttö Pelastustoimen tehtävät on määritelty pelastuslainsäädännössä (mm. PelL 379/2011). Kyselyyn vastanneista 18 pelastuslaitoksesta noin 60 % (eli 11 laitosta) ei käytä pelastuskoiria normaaliolojen pelastustoimessa. Tällöin noin 40 % vastanneista pelastuslaitoksista (7 laitosta) käyttää koiria normaalioloissa pelastustoimen tehtävillä. Myös tätä kysymystä jatkettiin arvioimalla käytäntöjä, joiden kautta normaalioloissa pelastuskoirat hälytetään pelastustoimen tehtäviin. Suurimmassa osassa vastauksista koirat hälytetään pelastustoimijohtoisiin tehtäviin Vapaaehtoisen pelastuspalvelun (Vapepan) hälytysjärjestelmän kautta. Vastauksissa kuitenkin todetaan, että tarvittaessa koirien hälyttäminen on mahdollista myös suoraan yhteyshenkilöiden kautta. ”Koiraa tarvittaessa käytetään pääasiallisesti poliisin ja/tai rajavartioston virkakoiria. [nimi poistettu] pelastuskoirat ry on hälytettävissä Vapepan hälytyskaavion mukaisesti ja osallistuu pääosin poliisijohtoisiin etsintöihin.” ”Mahdollista hälyttää hätäkeskuksen kautta omana hälytysryhmänään tai vapepa-hälytyksenä. Toistaiseksi ei ole kuitenkaan ollut vielä tarvetta hälyttää.”

14


Hälytysjärjestelyitä kuvattiin myös viranomaisjärjestelmien kautta. ”aluepelastuslaitoksen viesti- ja johtokeskuksesta” ”meillä on ajantasainen puhelinluettelo N-asemalla varautumisen alla pelastuskoirat” Toisaalta hälytyskäytäntöjä ja muuta yhteystoimintaa ollaan vasta rakentamassa. ”Tähän on pyrkimys, kun saamme tiedot ja koirat kartoitettua. Asia on meillä kesken. Myös VAPpeja ollaan heille hakemassa tällä hetkellä.” Toisaalta yksittäisen vastaajan mukaan pelastuskoirien käyttö ei ole relevanttia pelastustoimen näkökulmasta, koska koirien käyttö nähdään pääasiassa tarpeellisena poliisijohtoisissa tehtävissä. ”Ei pelastustoimi tarvi - tilanteet poliisi johtoisia”

4.4 Kehittämisajatuksia Yhteistoiminnan kehittämiseen liittyen pelastuslaitoksia pyydettiin arvioimaan, miten pelastuskoiratoimintaa tulisi jatkossa kehittää laitoksen näkökulmasta. Koiratoiminnan kehittämiseen ja koordinaatioon liittyen vastauksissa kuvataan raunioratatoiminnan kehittämistä pelastuskoiratoiminnan vetovoimaisuuden lisäämiseksi. Samalla kuvattiin myös tarvittavia kehittämistoimenpiteitä: ”Jokaiselle toiminta-alueelle (7) tulisi löytää motivoitunut pelastuskoiratoiminnan vastuuhenkilö. Koiratoimintaan tarvittaisiin lisäksi voimakkaampi valtakunnallinen panostus. Pelastustoimen kannalta pelastuskoiratoiminnan huomioiminen valmiussuunnitelmassa nähtiin jatkossakin toimivana toimintamallina. Poikkeusoloihin varautuminen pelastuskoiratoiminnan kautta nostettiin esille osana normaaliolojen pelastustoimintaa, jolloin myös varautuminen ja toiminnan suunnittelu poikkeusoloja varten helpottuisi. ”Pelastuskoiratoiminnan tulisi olla osa päivittäisiä pelastustoimintaa, tällöin koiratoiminta olisi myös helpompi suunnitella poikkeusoloihin sopivaksi. Lisäksi [nimi poistettu] on pula ohjaajista sekä koirista, lisäksi harjoituspaikka on hävinnyt.” Koko aineistoa kuvaavaa on, että kehittämiseen liittyen vastauksissa oli hyvin vastakkaisia näkökulmia. Toisaalta nykytilanteeseen oltiin tyytyväisiä eikä kehittämistä nähty tarpeellisena, toisaalta pelastuskoiratoiminta nähtiin hyvin tärkeänä kehityskohteena erityisesti normaalioloissa. Esitettyjen näkökantojen mukaan pelastuskoiran käyttötarkoitus ja kohteet sekä toimintaan liittyvät hallinnolliset käytännöt (esimerkiksi sopimuksellisuus) ovat kaikki kehitettäviä osa-alueita. Konkreettisista kehittämiskohteista useissa vastauksissa mainitaan kesken olevat raunioratahankkeet tai muut harjoitteluratoihin liittyvät puutteet. ”Pelastuslaitosten tulisi herätä huomaamaan koirien käyttömahdollisuudet muissakin kuin sortumaonnettomuuksissa. Koiraa voidaan hyödyntää myös esim. tutkimaan onko liikenneonnettomuuspaikalta poistunut henkilöitä maastoon, suuren liikenneonnettomuuden (esim. Jokelan junaturma, Konginkangas) jälkeen tutkimaan on näkyvien potilaiden pelastamisen jälkeen joku

15


vielä rojun alla, vesiliikenneonnettomuuksissa tutkimaan onko joku vedessä tai sen alla, erillaisissa etsintätehtävissä (vesipelastus ja virka-apu poliisille) ja esim tunnistamaan/ etsimään mahdollisia pieniä kaasuvuotoja. Pelastuskoiratoimintaa tulisi kehittää kiinteäksi osaksi pelastustoimea joko siten, että koko ryhmä toimisi sopimuspalokunnan tavoin tai koirakot toimisivat osana alueen paloasemien hälytysvalmiutta.” Myös valtakunnallinen koordinaatio nostettiin vastauksissa esille. Pelastuskoiratoiminta ei välttämättä näyttäydy pelastuslaitoksille selkeänä kokonaisuutena, joka on helppo hyödyntää ja ottaa osaksi järjestöjen kanssa tehtävää yhteistoimintaa. Toimijoiden välistä tuttuutta korostettiin yhteistoiminnan kehittämisessä ja sen lisäämiseksi ehdotettiin muun muassa säännöllisiä tapaamisia. ”Tarvittaisiin valtakunnalliset yhdenmukaiset ohjeet pelastuskoiratoiminnalle (vaatimukset yms.). Yhteisiä koulutus- ja harjoitustilaisuuksia tulisi järjestää sekä paikallisesti että valtakunnallisesti. Pelastuslaitoksille tarvittaisiin ajankohtaista tietoa pelastuskoiratoiminnasta yleisesti. Pelastuskoiratoiminnan tehokkaampaa hyödyntämistä normaaliolojen onnettomuuksissa pitäisi pohtia valtakunnallisesti.” Koulutus- ja harjoitustoiminta nousi yksittäisistä kehittämisteemoista vahvimmin esille. Harjoitustoiminnan tiivistämistä kuvattiin toisaalta koiraryhmien mukaan ottamisella säännölliseen harjoitustoimintaan, ja toisaalta poikkeusoloihin liittyvään harjoitustoimintaan. Keskeistä molemmissa näkökulmissa on ajatus tuoda pelastuskoiraryhmät mukaan viranomaisten toimintaan. ”Koulutusta ja harjoituksia tulisi järjestää pelastusmuodostelmien, raivaus- ja rakentamismuodostelmien, poliisin ja Vapepan kanssa” ”Ottaa viikkokoulutus ohjelmaan mukaan pelastuskoirat eri yksiköiden viikkokoulutuksessa edes vuosittain. Sekä valmiusharjoituksissa” Viranomaisyhteistyöhön liittyen vastauksissa nostettiin esille myös pelastuskoiratoiminnan esille tuominen viranomaisia koulutettaessa.

4.5 Muita näkökulmia Kyselyn lopuksi vastaajille annettiin mahdollisuus tuoda esille kysymysten ulkopuolisia näkökantoja pelastuskoiratoiminnasta. Pelastuskoiratoiminnan puuttumista muun muassa valmiussuunnitelmasta selitettiin sillä, että tarvittaessa onnettomuustilanteissa pelastuslaitos voi pyytää pelastuskoirien kaltaisia lisäresursseja Vapaaehtoisen pelastuspalvelun kautta. Tällöin koiratoiminnan kirjaamista valmiussuunnitteluun kuvataan enemmän eri tilanteisiin liittyvien konkreettisten hälytyskäytäntöjen kautta. ”Toistaiseksi laitoksemme valmiussuunnittelussa pelastuskoiratoimintaa ei ole erikseen huomioitu mitenkään. Onnettomuustilanteen hoitamisessa voimme pyytää lisäresursseja VaPePasta, jota kautta myös koiriakin olisi saatavissa? Mikäli taas kyseessä on etsintätehtävä, toimintaa johtaa poliisi. Näin ollen todennäköisempää on, että pelastuskoiratarve tulee poliisijohtaisesta tilanteesta.” Pelastuskoiranohjaajien koulutukseen liittyen nostettiin esille Pelastusopiston kurssitoiminnan kertaluontoisuus. Koska koiranohjaajille suunnatut kurssit käydään vain kerran, riskinä on, että taidot

16


unohtuvat. Koulutuksen järjestäminen nähtiin tärkeänä niin, että taitoja ja tietoja on mahdollista kerrata säännöllisesti ja näin osaamisen ylläpito on helpompaa. Vastauksista nousee esille myös pelastuskoiratoiminnassa keskeisesti mukana olevien toimijoiden oma aktiivisuus pelastuslaitoksen suuntaan. Raunioratahankkeisiin ja ratojen käyttöön liittyen nostettiin vastauksissa myös esille raunioratojen kehittäminen osana pelastuslaitoksien yleistä harjoitusalueiden suunnittelua. Joissakin pelastuslaitoksissa ollaan myös vasta kartoittamassa pelastuskoirayhdistysten määrää ja niiden toimintaa. ”Toiminnan kehittäminen on alueellamme parasta aikaa työn alla, mutta tekemistä riittää vielä paljon.”

17


5

Pelastuskoirat pelastustoimen voimavarana

Pelastuslaitokset mitoittavat valmiutensa ja toimintakykynsä palvelutasopäätöksen mukaisesti. Valmiussuunnittelun kautta pelastuslaitos arvioi ja suunnittelee toimintakykynsä eri turvallisuustilanteita ja tehtäviä ajatellen. Väestönsuojelumuodostelmiin sijoitetaan lähtökohtaisesti olemassa olevia resursseja; koiratoiminnan näkökulmasta sijoitetaan vain koulutetut ja hyväksytysti testit ja kokeet suorittaneet koirat. Kaksi kolmasosaa vastaajista arvioi yhteistoiminnan pelastuslaitoksien ja pelastuskoirayhdistysten välillä kohtalaiseksi, joten yhteistoiminnassa nähdään olevan pelastuslaitoksen näkökulmasta kehitettävää. Toisaalta lähes yhtä suuri osa vastaajista totesi, ettei käytä pelastuskoiria osana normaaliolojen pelastustoimintaa. Missä pelastusviranomaisien kohtaamista tilanteista ja tehtävistä sitten voitaisiin käyttää pelastuskoiria? Pelastustoimen tilastojen (2012) mukaan esimerkiksi vuonna 2011 sortuma- ja sortumavaaratehtäviä tilastoitiin 99 kappaletta, ja vuosina 2008–2010 keskiarvo näille tehtäville oli 62. Räjähdyksiä ja räjähdysvaaratehtäviä tilastoitiin vuonna 2011 olleen 25, ja näiden keskiarvo vuosina 2008–2010 oli 26 tehtävää vuodessa. Olisiko näissä ollut mukana tehtäviä, joissa olisi voitu tarkoituksenmukaisesti, turvallisesti ja tehokkaasti käyttää koulutettua ja varustettua pelastuskoiraa? Aineiston perusteella voidaan todeta, ettei pelastuslaitoksilla ole kattavasti tietoa pelastuskoiratoiminnasta, vaikka se kuuluu osana poikkeusoloihin varautumiseen. Tällöin olemassa oleva resurssi voi jäädä epähuomiossa käyttämättä. Myös pelastuskoiratoimintaa ohjaava säädösperusta on ohut ja osittain vanhentunut. Johtopäätöksenä voidaan nostaa esille pelastuslaitoksille suunnatun ja koiratoimintaan liittyvän ohjeistuksen puuttuminen, jolloin jokainen pelastuslaitos on itse määritellyt yhteistyötarpeen paikallisten tai alueellisten pelastuskoirayhdistysten kanssa. Kyselyn mukaan pelastustoimessa tulee valmiussuunnittelun perusteella olla valtakunnallisesti noin 200 pelastuskoiraa eli noin 50–70 pelastuskoiraryhmää sijoitettuna väestönsuojelumuodostelmiin. Saatujen vastauksien mukaan pelastuslaitokset, joilla on sijoitettuna väestönsuojelujärjestelmään alle viisi pelastuskoiraa, pystyvät muodostamaan yhden koiraryhmän (1 ryhmänjohtaja sekä 2–4 koiraa ohjaajineen). Pelastuslaitos, jonka alueella on noin 30 koiraa sijoitettuna väestönsuojeluun, pystyy siis muodostamaan parhaimmassa tilanteessa 7–10 koiraryhmää. Kiinnostavaa on, mihin arvio pelastuskoirien tarvittavasta määrästä perustuu eri alueilla. Onko arvioinnin perusteena väkiluku, väestörakenne vai kenties riskikohteet? Entä onko alueella ohjeita, joihin pelastuskoiratoiminnan mitoittaminen ja koiratoiminnan rooli alueilla perustuu? Pelastuskoiratoiminta on lisäksi luonteeltaan tyypillistä vapaaehtoistoimintaa; toimijoiden määrä ja aktiivisuus vaihtelevat vuosittain. Pelastuskoiratoimintaa ohjaavien liittojen mukaan koirakoiden tulee uusia testit ja kokeet määräajoin. Tällöin on mahdollista, että koira tai ohjaaja ei täytä enää vaatimuksia hylättyjen testien vuoksi. Koirien kelpoisuuteen liittyvien tietojen ylläpito lisää paikallisen koirayhdistyksen ja pelastuslaitoksen välisen yhteistyön merkitystä ja tarvetta. Tietojen pitäminen ajan tasalla aktiivitoiminnassa mukana olevien koirakkojen suhteen ja sijoitettujen koirakkojen kelpoisuudesta on haastavaa ja vaatii tiivistä yhteistyötä koirayhdistyksen ja pelastuslaitoksen välillä. Väestönsuojelumuodostelmiin liittyvät myös koiratoimintaa koskevat sijoitussopimukset. Aineiston mukaan sopimuksiin liittyy paljon variaatioiden mahdollisuuksia. Esimerkiksi kaikilla alueilla sijoitussopimuksia ei tehdä, mutta tietyssä vaiheessa koulutusta olevat koirat sijoitetaan automaattisesti osaksi väestönsuojelujärjestelmää. Käytäntöjen selkeyttämiselle olisi siis tilausta. Aineiston mukaan hälytyskelpoisten eli testit, kokeet tms. hyväksytysti suorittaneiden koirien määrä on poikkeuksetta vähäisempi verrattaessa esimerkiksi väestönsuojelumuodostelmiin sijoitettujen koirien määriin. Tämä selittyy osittain sillä, että koiran käyttöikä on lyhyt, ja sitä voivat lyhentää koiran vammautuminen tai jokin muu toimintakykyyn liittyvä syy. Väestönsuojelumuodostelmia suunniteltaessa on myös tarkasti huomioitava kunkin alueen kyky tuottaa hälytyskelpoisia koirakkoja. Käytännössä tämä tarkoittaa elävää yhdistystoimintaa,

18


toimivaa rekrytointia, osaamista sekä ennen kaikkea tehokasta koulutusta – eli vapaaehtoisuuteen perustuvaa toimintakykyä ja elinvoimaisuutta. Samalla pelastuslaitoksien on yhteistyössä pelastuskoiraliittojen kanssa ratkaistava, miten paljon voidaan käytännössä mennä alle suunnitellun tason.

Koulutuksella toiminnan jatkuvuutta Koulutus- ja harjoitustoiminta on tehokas ja konkreettinen tapa tehdä yhteistyötä vapaaehtoisten toimijoiden kanssa. Kyselyn mukaan näyttää kuitenkin siltä, että pelastuslaitokset eivät tee sanottavammin yhteistyötä pelastuskoirayhdistysten kanssa harjoitus- ja koulutustoiminnassa raunioratatoiminta pois lukien. Raunioradat näyttäytyvät kyselyssä liitostekijöinä, jotka yhdistävät koirayhdistykset sekä pelastusviranomaiset. Kyselyyn vastanneista pelastuslaitoksista yli 70 % ilmoitti, että toiminta-alueelta löytyy pelastuskoiratoimintaan soveltuva harjoitusrata. Koska pelastuskoiran käyttöikä on suhteellisen lyhyt, korostuu koulutuksessa olevien koirien määrä. Tarvitaan reserviä, josta hälytysryhmään pystytään tarvittaessa nostamaan koiria ohjaajineen. Aineiston mukaan lähes puolet vastanneista pelastuslaitoksista arvioi harjoitustoiminnassa olevien koirien määräksi alle viisi, mikä kuulostaa vähäiseltä. Arviota voi kuitenkin selittää se, ettei pelastuslaitoksilla jälleen kerran ole ajantasaista tietoa pelastuskoirayhdistysten resursseista tai toiminnassa mukana olevien määristä. Yksittäiset vastaajat korostivat lisäksi avoimissa kommenteissa pelastuskoirayhdistysten vastuuta pyörittää koiratoimintaa alueella. Puolet kyselyyn vastanneista pelastuslaitoksista arvioi alle viiden pelastuskoiraohjaajan käyneen koulutettavana Pelastusopistolla väestönsuojeluun liittyvillä koiranohjaajien kursseilla. Määrä on alhainen eikä todennäköisesti vastaa koulutettujen ohjaajien määrää. Vastauksista herääkin kysymys, missä rekisterissä Pelastusopistolla koulutetun koiranohjaajan tietoja ylläpidetään ja kuka tietojen ajantasaisuudesta vastaa? Samalla voidaan esittää kysymys, suunnittelevatko koirayhdistykset tai pelastuslaitokset koulutettavien koiranohjaajien määrää pitkäjänteisesti valmiussuunnitteluun nojaten. Tällä hetkellä pääosa pelastuskoirien tekemistä hälytystehtävistä on poliisijohtoisia kadonneen henkilön etsintöjä. Pelastuskoirat yhdistetään siis usein perustellusti poliisijohtoisten tehtävien hoitoon. Tähän on myös pitkät perinteet ja hioutuneet käytännöt. Pelastuslaitoksen tietämys koiratoiminnan tasosta voi tällöin olla heikkoa, kun asiaa ei ole oman toiminnan kannalta nähty tärkeäksi. Yhteistoiminnan ja harjoituksien puute voi myös vaikuttaa siihen, ettei tiedetä, mihin koiratoimintaa voidaan pelastustoimessa käyttää ja mikä on koiran rooli eri tehtävissä. Samalla koiranohjaajat eivät saa käytännönläheistä kokemusta ja tietoa siitä, mitä pelastustoiminta käytännössä on.

Pelastuskoiratoiminnan tukeminen Kuten aikaisemmin on tullut esille, valmiuslainsäädännön mukaisesti kuntien ja pelastustoimen on tuotettava tietty valmius poikkeusoloja varten. Pelastuskoiratoiminta on mielenkiintoinen tehtäväkenttä myös siksi, että valmiuden ja toimintakyvyn ylläpitäminen on annettu täysin vapaaehtoistoiminnan piiriin. Esille nousee tällöin kysymys toiminnan rahoittamisesta. Mitä tukea pelastuskoirayhdistykset sitten kaipaavat pelastuslaitokselta toimintaansa? Hälytyskelpoinen pelastuskoirakko tarvitsee tehtävästä riippuen ainakin varusteita turvalliseen ja tarkoituksenmukaiseen toimintaan. Kyselyyn vastanneiden pelastuslaitoksien mukaan lähes 80 % ei anna varustetukea tai varaa varusteita pelastuskoirayhdistyksien käyttöön. Suurin osa kyselyyn vastanneista pelastuslaitoksista ei myöskään tue koiratoimintaan suoraan rahallisesti. Pelastuslaitokset kuitenkin tukevat koiratoimintaa monin tavoin, josta esimerkkinä koirayhdistyksien mah-

19


dollisuus harjoitella pelastuslaitoksen harjoitusradalla. Rahallista tukea ja sen merkitystä ei kuitenkaan voi väheksyä, vaikka kyse on vapaaehtoistoiminnasta – valmiuden ylläpitäminen maksaa aina myös vapaaehtoisten toimijoiden ja toiminnan osalta. Jos yhteiskunnassa halutaan, että lakisääteinen tehtävä ylläpidetään pelkästään vapaaehtoisten toimesta, on kohtuutonta, että valmiuden ylläpitämisen lisäksi vapaaehtoiset ylläpitävät yhdistystoimintaa omarahoitteisesti. Vaakakuppiin tulisikin asettaa vapaaehtoisesti ylläpidetty pelastuskoiravalmius sekä yhteiskunnan toimesta ylläpidettävät virkakoirat. Kysymys vapaaehtoistoimintaa perustuvan toiminnan rahoittamisesta on monitasoinen, koska vapaaehtoistoiminnassa on erittäin tärkeää ylläpitää taustalla usein olevaa ”aatetta” ja yhteisöä. Yhteiskunnan näkökulmasta on siis tärkeää tukea niitä rakenteita, joilla yhdistystoimintaa ylläpidetään, jotta myös vapaaehtoistoiminnasta ulosmitattava valmius saadaan ylläpidettyä pitkäjännitteisesti. Vapaaehtoisuuteen perustuvan toiminnan kohdalla on lisäksi tärkeää nostaa esille motivaatio. Esimerkiksi yhteisten koulutus- ja harjoitustehtävien vaikutus vaikkapa pelastuskoiraryhmien motivaatioon on tärkeä ja viranomaiselta selkeä tapa pitää huolta vapaaehtoisresursseistaan. Pelastuskoirayhdistyksille pelastustoimen tarjoama rahallinen ja materiaalinen tuki näyttävät olevan vähäisiä. Tämä herättää kysymyksen, kenen tehtävä on varustaa koiraryhmät pelastustoimijohtoisille tehtäville. Entä kenen tehtävä on varustaa koiraryhmät koko hallinnonalan piirissä oleville eri tehtäville? Tähän liittyy myös tiiviisti kysymys siitä, ovatko pelastuskoiraryhmät alueellista vai valtakunnallista resurssia. Valtakunnallisesta valmiusryhmästä esimerkkinä toimii FRF-toiminnan kansainvälisiin tehtäviin valmiudessa oleva kansallinen pelastuskoiraryhmä. Kyse on siis kansallisesta resurssista. Valtakunnallisesti käytettävät resurssit toimivat yhdenmukaisten periaatteiden mukaisesti. Tällöin olemassa olevat toimintatavat ja käytännöt tukevat yhteistoimintaa hälytysjärjestelmien, viestivälineiden tai vaikkapa varusteiden osalta eli koiraryhmien käyttämistä kotimaan tehtävissä valtakunnallisena resurssina normaali- tai poikkeusoloissa. Myös vapaaehtoistoimintaan liittyen keskusteluun nostetaan pyrkimys valtakunnallisesti yhdennäköiseen toimintaan. Järjestöt vahvistavat tätä ajatusta tukeakseen omaa paikallista tai alueellista toimintaansa, ja toisaalta usein viranomaiset toivovat yhteneväisiä käytäntöjä toiminnan ohjaamisen ja koordinaation kannalta. Viranomaisten antama tuki järjestöille on myös usein esille nouseva puheenaihe. Keskustelussa nostetaan vuoroin esille tuen tarvetta, velvollisuutta tukea ja oikeutta ottaa vastaan tukea, yhteneväisiä käytäntöjä ja oikeudenmukaisuutta. Puhutaan sopimuksista ja hyvistä käytännöistä. Rahallisen tuen osalta keskustelua käydään muun muassa mallisopimuksista, jolloin nostetaan esille tarve yhtenäiseen ja valtakunnalliseen malliin, jota alueellisesti voidaan soveltaa. Kyse on käytännössä yhteisesti sovituista pelisäännöistä, miten tietyllä toimialueella yhdistyksiä tuetaan. Vapaaehtoistoimijoiden näkökulmasta on tärkeää, että ainakin pelastuslaitoksen sisällä käytännöt olisivat pelastuskoirayhdistyksiä kohtaan yhtenevät. Tämä edellyttää myös järjestöiltä ja yhdistyksiltä realistista käsitystä omasta toiminnastaan, laadukasta toimintaa sekä jatkuvaa toiminnan kehittämistä. Olisiko siis aika tehdä sopimuksia koirayhdistysten ja pelastuslaitoksien välillä? Tällöin yhteistoiminnasta olisi mahdollista sopia molempia osapuolia kuulemalla. Vastanneista laitoksista vain viidellä eli alle kolmanneksella on sopimus koirayhdistyksen kanssa liittyen normaaliolojen pelastustoimintaan.

Arvio aineistosta Selvitys toteutettiin lähettämällä kysymykset sähköpostisaatteella jokaiselle pelastuslaitokselle. Selvityksen saatteessa pyydettiin välittämään tietoa kyselystä laitoksen sisällä pelastuskoiratoiminnasta vastaavalle henkilölle. Vastausprosentin sekä saadun palautteen perusteella voidaan arvioida, ettei koiratoiminta kuulu osaksi kaikkien pelastuslaitoksien toiminnan suunnittelua. Tällöin kyselyyn vastaamista ei välttämättä nähty kaikissa laitoksissa merkitykselliseksi, ja vastaukset jäivät

20


osittain puutteellisiksi. Tämä näkyi käytännössä tiettyjen kysymysten alhaisemmassa vastausmäärässä sekä siinä, etteivät kaikki laitokset vastanneet kyselyyn lainkaan. Toisaalta on ymmärrettävää, että koiratoiminta on marginaalista verrattaessa pelastuslaitoksien normaalitoimintaa: onnettomuuksien ennaltaehkäisyä, pelastustoimintaa ja ensihoitoa. Jos pelastuskoirien kanssa ei tehdä yhteistyötä edes vuosittain, ei kyselyssä kerättäviä tietoja ole ollut helppo saada. Toisaalta kyselyn tavoitteena oli selvittää nimenomaan pelastuslaitoksien kantaa pelastuskoiratoimintaan. Kyselyn validiteettia arvioitaessa voidaan todeta, että kyselyssä käytetyssä menetelmässä on puutteita, jos johtopäätöksiä arvioitaessa laajennetaan tutkimuskysymystä kartoittamaan pelastuslaitoksien lisäksi myös muut olemassa olevat tietolähteet eli pelastuskoiratoimijat. Koska kyselyä ei ulotettu pelastuskoiraliittoihin tai koirayhdistyksiin, kysely ei arvioi tai mittaa pelastuskoiratoimintaa koko laajuudessaan. Kyselyn kautta ei siis voida arvioida pelastuskoiratoiminnan koko kapasiteettiä tai tilaa Suomessa, vain pelastuslaitoksien näkemystä asiasta. Pelastuskoiratoimintaa kokonaisuudessaan – ja esimerkiksi valtakunnallisia määriä niin koirista kuin koiranohjaajistakin – arvioitaessa on mentävä alkuperäisen tiedon lähteille eli pelastuskoiraliittoihin ja pelastuskoirayhdistyksiin.

21


Lähteet CMC Finland (2010). Pelastuskoirat ja FRF. Kirjallinen tiedonanto. Kriisinhallintakeskus. Lindström, Kauri (2011). Pelastusalaa koskevat sisäisen turvallisuuden kansalaiskyselyt vuosina 2006–2011. SPEK tutkii 1. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön julkaisuja. Onnettomuustutkintakeskus (2011). Heinä-elokuun 2010 rajuilmat -tutkinta. Pelastustoimen tutkimusohjelma (PETU) 2010–2014. Pelastusopisto. Pelastuskoirien koulutus- ja tutkinto-ohje (1989). Sarja A:30. Sisäasiainministeriö. Pelastuslaki 379/2011. Pelastustoimen tilastot (2012). www.pelastustoimi.fi/tilastot. Yhteiskunnan turvallisuusstrategia (2010). Valtioneuvoston periaatepäätös 16.12.2010. Puolustusministeriö. Valmiuslaki 1080/1991. Valmiussuunnitteluohje (2007). Sisäasiainministeriö. Sisäasiainministeriön julkaisu 26/2007. Varautuminen ja kokonaisturvallisuus – komiteamietintö. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 21/2010. Varautumisen ja väestönsuojelun sanasto (2007). Sanastokeskus TSK ry. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö, Helsinki.

22


Liitteet Liite 1 Kysymykset 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. 11. 12. 13. 14. 15. 16. 17. 18. 19. 20. 21. 22. 23.

Pelastuslaitos Yhteystietolomake Montako koiraa laitoksellanne on sijoitettuna väestönsuojeluorganisaatioon? Montako edellisistä koirista on tällä hetkellä hälytyskelpoisia eli testit suorittaneita? Montako koiraa väestönsuojeluorganisaatioon sijoitettujen koirien lisäksi osallistuu pelas- tuskoirien omaan koulutus- ja harjoitustoimintaan alueellanne? Montako väestönsuojelumuodostelmiin sijoitettua koiraa valmiussuunnittelun mukaisesti alu eellanne tulisi olla? Montako koiranohjaajaa alueeltanne on käynyt Pelastusopiston järjestämillä pelastuskoiran ohjaajien perus- tai valmiuskursseilla? Miten VAP-varaukset pelastuskoiranohjaajille on alueellanne hoidettu? Miten usein pelastuslaitoksenne järjestää tai osallistuu pelastuskoiratoimintaan liittyviin koulutuksiin tai harjoituksiin? Arvioikaa kuinka monelle koiranohjaajalle tarvitsette kurssipaikan Pelastusopiston järjestä- mille pelastuskoiranohjaajien peruskursseille sekä valmiuskursseille vuonna 2012 ja 2013? Antaako pelastuslaitoksenne taloudellista tukea pelastuskoiratoiminnalle? Minkä verran ja miten usein (vuosittain vai erikseen anottaessa)? Onko pelastuslaitoksellanne varattu tai oletteko antaneet koiraryhmille varusteita tai muuta materiaalia (koiran ja/tai ohjaajan varusteet ym.)? Mitä varusteita tai materiaaleja? Onko alueellanne pelastuskoiratoimintaa tarkoitettua harjoitus- tai rauniorataa? Miten kuvailisitte pelastuskoirayhdistysten ja pelastuslaitoksen välistä yhteistyötä alueellanne? Käytetäänkö alueellanne pelastuskoiria normaalioloissa pelastustoimen tehtävien tukena? Miten normaalioloissa pelastuskoirat hälytetään pelastustoimen tehtäville? Onko alueellanne normaalioloihin liittyviä sopimuksia pelastuskoiratoiminnasta? Näkyykö pelastuskoiratoiminta laitoksen valmiussuunnitelmassa? Miten pelastuskoiratoimintaa tulisi kehittää pelastuslaitoksenne näkökulmasta? Miten SPEKin tai Pelastusliittojen toivotaan palvelevan pelastuslaitostanne pelastuskoiratoi- mintaan liittyen? Muita ehdotuksia tai kommentteja aiheeseen liittyen?

23


SPEK tutkii 3

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK Ratamestarinkatu 11, 00520 Helsinki Puhelin 09 476 112, faksi 09 4761 1400 spekinfo@spek.fi www.spek.fi

24

Profile for Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö

SPEK tutkii 3  

SPEK tutkii 3  

Profile for spek_ry