SPEK tutkii 16

16 SPEK tutkii

Heikki Laurikainen

SELVITYS ASUINRAKENNUSTEN PELASTUSSUUNNITTELUSTA

Heikki Laurikainen

SELVITYS ASUINRAKENNUSTEN PELASTUSSUUNNITTELUSTA

16 SPEK tutkii

1

Ulkoasu Anne Kaikkonen /Timangi Oy Taitto Leena Huhmarniemi SPEK Tutkii 16 ISBN 978-951-797-627-5 (pdf ) Julkaisija Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK Ratamestarinkatu 11, 00520 Helsinki Puhelin (09) 476 112 spekinfo@spek.fi www.spek.fi

2

Sisällys 1. Johdanto.......................................................................................................... 5 2. Pelastussuunnittelu – Omatoimisesta suojelusta arjen tapaturmiin...6 2.1. Tarkoitus ja pelastussuunnitteluprosessin kuvaus...................................................6 2.2. Pelastussuunnitteluvelvolliset....................................................................................... 10 2.3. Historia....................................................................................................................................13 2.4. Pelastussuunnittelun toimijakenttä ............................................................................ 16 2.5. Aikaisemmassa tutkimuksessa havaittuja ongelmia ............................................24

3. Selvityksen aineisto ja menetelmät..........................................................26 4. Taloyhtiökyselyn tulokset .......................................................................... 27 4.1. Pelastussuunnittelun kattavuus ja turvallisuushenkilöstö.................................. 27 4.2. Pelastussuunnitteluprosessi........................................................................................... 32 4.3. Asukkaiden osallistaminen suunnitteluun ja viestintä.........................................34 4.4. Väestönsuojelu.................................................................................................................... 35 4.5. Pelastussuunnittelun hyödyllisyys taloyhtiöiden näkökulmasta......................36 4.6. Pelastussuunnittelun hyödyttömyys taloyhtiöiden näkökulmasta .................38 4.7. Miten vastaajat kehittäisivät pelastussuunnittelua?.............................................. 41

5. Asiantuntijahaastattelut.............................................................................44 5.1. Pelastussuunnittelu – väestönsuojelua, palontorjuntaa vai kokonaistur vallisuutta?............................................................................................................................44 5.2. Arvio nykyisestä lainsäädännöstä ...............................................................................45

5.2.1. Turvallisuushenkilöstön nimeämisestä luopuminen........................................46 5.3. Suunnitelmadokumenteista käytännön turvallisuustekoihin ..........................48 5.4. Turvallisuusviestintä..........................................................................................................50 5.5. Omavalvonta ja pelastussuunnittelu .......................................................................... 52 5.6. Yksityiset toiminnanharjoittajat – tuki- vai ulkoistamispalvelu?....................... 52 5.7. Vuokratalot – ongelmapesiä vai edelläkävijöitä?....................................................56 5.8. Väestönsuojelu ja poikkeusolot osana pelastussuunnittelua............................ 57

6. Johtopäätökset.............................................................................................59 7. Toimenpide-ehdotukset .............................................................................63 10. Lähteet............................................................................................................64

3

11. Liitteet ............................................................................................................66 Liite 1. Vanha suojelusuunnitelmalomake .........................................................................66 Liite 2. Nykyinen pelastussuunnitelmalomake ................................................................70 Liite 3. Taloyhtiökyselyn lomake............................................................................................82 Liite 4. Taloyhtiökyselyn aineiston rakenne.......................................................................89 Liite 5. Teemahaastattelujen tukena käytetty haastattelurunko................................ 91 Liite 6. Kerrostalohuoneiston omavalvontalomake .......................................................92 Liite 7. Pelastussuunnitteluvelvolliset maakunnittain ja pelastustoimen

alueittain........................................................................................................................................93

4

1. Johdanto Asuinrakennuksia koskeva pelastussuunnittelu koskettaa miltei 2,6:ta miljoonaa asukasta. Tätä turvallisuutta edistävää suunnittelutyötä on tehty jo vuosikymmenten ajan osana omatoimista suojelua, talosuojelua tai omatoimista varautumista. Kylmän sodan päättyminen, muutokset pelastustoimessa ja ammattimaisen isännöinnin yleistyminen ovat kaikki esimerkkejä ilmiöistä, jotka ovat vaikuttaneet pelastussuunnitteluun ja sen painopisteisiin. Muutosten keskellä pelastussuunnittelun ympärillä käydään ajoittain keskustelua, jossa nousee esiin havaittuja ongelmia. Havainnot ovat perustuneet käytännön kokemuksiin, joita ei kuitenkaan systemaattisesti ole tutkittu, joten kokonaiskuva suunnitteluun vaikuttavista ilmiöistä ja suunnittelun ongelmista on jäänyt hämärän peittoon. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön käynnistämän selvityksen tarkoituksena on ollut luoda nykyjärjestelmää koskeva tilannekuva. Koostamalla käyttäjien ja asiantuntijoiden kokemuksia, selvitys nostaa esiin havaittuja ongelmia ja jäsentää nykyiseen järjestelmään kohdistuvia uudistuspaineita.

Tavoitteena on, että tehtyihin havaintoihin nojautuen pelastussuunnittelun parissa toimivat pystyvät jatkossa kehittämään - jokainen osaltaan - nykyistä pelastussuunnittelua entistä vaikuttavampaan suuntaan. Selvitys on tehty yhteistyössä Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen, Suomen Kiinteistöliiton ja Isännöintiliiton kanssa. Selvitys on saanut tukea Väestönsuojelusäätiöltä.

5

2. Pelastussuunnittelu – Omatoimisesta suojelusta arjen tapaturmiin 2.1. Tarkoitus ja pelastussuunnitteluprosessin kuvaus Pelastussuunnittelua ja -suunnitelmia tehdään Suomessa pelastuslaissa määriteltyihin kohteisiin, kuten kouluihin, työpaikkoihin, kauppakeskuksiin ja esimerkiksi turvetuotantoalueille1. Tässä selvityksessä keskitytään kuitenkin vain asuinrakennuksien osalta tehtävään pelastussuunnitteluun. Selvityksessä pelastussuunnittelu-termillä viitataankin jatkossa siis asuinrakennuksia koskevaan pelastussuunnitteluun.

Pelastussuunnittelun tarkoitus on tehdä asuinrakennuksista ja niiden ympäristöstä mahdollisimman turvallisia. Pelastussuunnittelussa työvälineenä käytetään kirjallista tuotosta, pelastussuunnitelmaa. Tekemällä asuinkiinteistöä koskevan pelastussuunnitelman asukkaat voivat ennaltaehkäistä onnettomuuksia, tunnistaa riskejä ja varautua onnettomuustilanteissa toimimiseen. Pelastussuunnitelman laadinta on prosessi, jonka aikana suunnitelman laatijat kirjaavat ylös havaitsemiaan riskejä, etsivät käytännön ratkaisuja riskien minimoimiseksi ja jakavat asukkaille ohjeita vaaratilanteissa toimimiseen. Pelastussuunnitelman laadintavelvoite perustuu pelastuslakiin.2

1 VNA Pelastustoimesta 1 § 2 PelL 15 § Rakennukseen tai muuhun kohteeseen, joka on poistumisturvallisuuden tai pelastustoiminnan kannalta tavanomaista vaativampi tai jossa henkilö- tai paloturvallisuudelle, ympäristölle tai kulttuuriomaisuudelle aiheutuvan vaaran taikka mahdollisen onnettomuuden aiheuttamien vahinkojen voidaan arvioida olevan vakavat, on laadittava pelastussuunnitelma 14 §:ssä tarkoitetuista toimenpiteistä.

6

Pelastussuunnitelmassa on oltava selostus: 1) vaarojen ja riskien arvioinnin johtopäätelmistä; 2) rakennuksen ja toiminnassa käytettävien tilojen turvallisuusjärjestelyistä; 3) asukkaille ja muille henkilöille annettavista ohjeista onnettomuuksien ehkäisemiseksi sekä onnettomuus- ja vaaratilanteissa toimimiseksi; 4) mahdollisista muista kohteen omatoimiseen varautumiseen liittyvistä toimenpiteistä.

Pelastussuunnittelu on tarkoitettu taloyhtiöiden hallitusten työvälineeksi, jonka avulla asuinturvallisuutta voidaan parantaa. Pelastussuunnittelun vaikuttavuus perustuu pääasiassa kahteen tekijään.

1. Asuinrakennuksen yleisten tilojen ja ympäristön turvallisuuden parantamiseen 2. Asukkaiden turvallisuustietojen ja -taitojen parantamiseen

Turvallisuuden parantaminen tapahtuu suunnitteluprosessin kautta. Pelastussuunnitteluprosessi alkaa usein siitä, kun taloyhtiön hallitus tai isännöitsijä ottaa asian esille. Seuraavaksi päätetään, miten suunnittelu tullaan taloyhtiön osalta toteuttamaan. Isännöitsijällä, joka tuntee asian todennäköisesti hallitusta paremmin, on paljon vaikutusvaltaa siihen, miten asiassa edetään. Usein isännöitsijän suosituksen pohjalta suunnitelma tehdään joko itse tai ulkoistetaan osittain tai kokonaan. Tekijästä riippuen pelastussuunnittelun tekemisen tavat vaihtelevat, mutta pääosin ne noudattavat pelastussuunnitelmalle määriteltyjä vaatimuksia3. SPEKin pelastussuunnittelua koskevassa oppaassa (SPEK 2013) suunnittelu on jaettu seitsemään vaiheeseen, jotka ovat tiivistetysti kuvattuna seuraavat:

Kuvio 1: Pelastussuunnittelun vaiheet (SPEK 2013)

3 PelL 15 §

7

Käynnistysvaiheessa keskeistä on suunnitteluprosessin aikataulutus ja liittäminen osaksi taloyhtiön vuosisuunnittelua. Samalla on hyvä selvittää, miten suunnitelmaa jatkossa ylläpidetään ja päivitetään.

Vaarojen ja riskien tunnistaminen on koko suunnittelun tärkeimpiä vaiheita. Turvallisuuskävely ja -kysely asukkaille ovat hyviä tapoja tunnistaa asuinrakennuksessa ja sen ympäristössä piileviä riskejä. Havainnot tulee kirjata pelastussuunnitelmaan. Riskikartoitus keskittyy pääasiassa yleisiin tiloihin, kuten porrashuoneisiin, varastotiloihin ja piha-alueisiin. Asunnoissa piileviä riskejä päästään harvoin kartoittamaan eikä nykyisessä pelastussuunnittelussa siihen usein edes pyritä. Selvityksen kyselyn mukaan vain neljäsosa (25 %) taloyhtiöistä oli kerännyt asukkailta jotain tietoja pelastussuunnittelun yhteydessä. Tämän seurauksena riskikartoituksesta tulee palotarkastusta muistuttava toimenpide, jossa pelastussuunnittelun tekijä kiertää asuinrakennuksen tilat ja pyrkii havaitsemaan mahdolliset turvallisuuspuutteet. Jos tähän kierrokseen osallistuu asuinrakennuksessa asuvia, he oppivat todennäköisesti oman talon turvajärjestelyistä ja niiden puutteista. Jos kierrokseen ei osallistu asukkaita, tiedon tulee tällöin välittyä tekijän tuottaman dokumentin avulla ja taloyhtiön hallituksen kautta asukkaille.

Myös riskien kartoitusta tehdään eri tavoin toimijasta riippuen. Sellaistakin suunnittelua esiintyy, ettei käydä kohteessa ollenkaan. Ulkoistetussa mallissa yleinen toimintatapa on se, että tarkastuksen suorittava noin tunnissa tai kahdessa käy taloyhtiön tilat läpi ja merkitsee havaitsemansa puutteet. Toiminnanharjoittajasta riippuen paikalle pyydetään taloyhtiön edustaja, isännöitsijä tai huoltomies. Usein kierros tehdään kuitenkin itsenäisesti, koska pyydettyjä henkilöitä ei saada paikalle tai aina heitä ei pyydetäkään.

Ennaltaehkäisyvaiheessa havaittuihin vaaroihin ja riskeihin pyritään puuttumaan. Tässä vaiheessa tulisi tehdä turvallisuutta parantavat korjaus- ja hankintasuunnitelmat. Asukkaille on tarvittaessa annettava ohjeita havaittujen vaarojen välttämiseksi. Tulevat toimenpiteet kirjataan suunnitelmaan. Vaikka nykyisessä pelastussuunnittelussa asunnoissa piilevien riskien kartoitus on jäänyt vähälle, on taloyhtiöillä kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa asuntojen turvallisuuteen muun muassa hankkimalla asukkaille alkusammutusvälineitä tai taloyhtiö voi asennuttaa asuntoihin sähköverkkoon kytketyt palovaroittimet, mitä jo edellytetään uudisrakentamisen osalta.

Varautuminen poikkeusoloihin. Seuraavassa vaiheessa selvitetään, miten taloyhtiössä on varauduttu poikkeusoloihin. Perehdytään kiinteistössä suojau-

8

tumiseen, väestönsuojelujärjestelyihin ja tehdään omatoiminen väestönsuojan tarkastus. Havainnot kirjataan pelastussuunnitelmaan.

Ohjeet ja viestintä. Turvallisuusohjeiden, kuten erilaisten toimintaohjeiden antaminen ja pelastussuunnitelmasta tiedottaminen asukkaille ovat pelastussuunnittelun tärkeimpiä vaihteita. Lisäksi asukkaille tulee tiedottaa, mitä turvallisuusjärjestelyjä rakennuksesta löytyy. Turvallisuusviestinnällä pyritään vaikuttamaan asukkaiden käyttäytymiseen, niin että jokaisen asukkaan turvallisuustiedot- ja -taidot ehkäistä ja toimia onnettomuuksissa parantuvat. Suurin osa taloyhtiöiden onnettomuuksista tapahtuu asunnoissa, jolloin asukkaiden omatoimisen varautumisen vahvistaminen on suunnittelun keskeisiä tavoitteita.

Pelastussuunnitelmassa on oltava selostus asukkaille ja muille henkilöille annettavista ohjeista onnettomuuksien ehkäisemiseksi sekä onnettomuus- ja vaaratilanteissa toimimiseksi.4 Jotta voi tällaisen selostuksen laittaa, tarkoittaa se sitä, että taloyhtiössä on jaettava asukkaille ohjeet onnettomuustilanteissa toimimiseen tavalla tai toisella. Varmin tapa on jakaa asuntoihin ohjeet ainakin paperisena versiona. Kaikki eivät käytä internetiä, joten sähköisesti jaetut ohjeet eivät vielä toistaiseksi tavoita kaikkia.

Toinen turvallisuusviestintään määräävä säädös tulee asetuksesta5, jonka mukaan pelastussuunnitelmasta on tiedotettava tarvittavalla tavalla asianomaisen rakennuksen tai muun kohteen asukkaille ja työntekijöille sekä muille, joiden on osallistuttava pelastussuunnitelman toimeenpanoon. Käytännössä tämä ”tarvittavalla tavalla” tarkoittaa, että asukkaiden tulee olla tietoisia pelastussuunnitelmasta ja heillä tulee olla mahdollisuus tutustua suunnitelmaan.

Usein tästä huolehditaan jakamalla pelastussuunnitelma tai sen tiivistelmä kaikkiin asuntoihin. Taloyhtiön tulee varmistaa, että myös muut tahot, kuten isännöitsijät ja taloyhtiössä sijaitsevat toiminnanharjoittajat saavat pelastussuunnitelman.

Pelastussuunnitelman ylläpidosta tulee sopia taloyhtiössä. Lisäksi tulee pohtia, miten turvallisuuden kehittymistä seurataan ja tehdä tarvittaessa esimerkiksi turvallisuuskoulutussuunnitelma.

Suunnitelma olisi hyvä tarkistaa vuosittain mutta varsinaisten turvallisuutta parantavien toimenpiteiden, kuten turvallisuusviestinnän tulisi olla toistuvaa, osana arkea.

4 PelL 15 § 5 VNA Pelastustoimesta 2 §

9

2.2. Pelastussuunnitteluvelvolliset Pelastussuunnitteluvelvoite koskee kaikkia asuinrakennuksia, joissa on vähintään kolme asuinhuoneistoa6. Pelastusviranomaiset voivat kuitenkin velvoittaa myös asuinhuoneistomäärältään pienempiä kohteita tekemään pelastussuunnitelman, jos rakennus ”on poistumisturvallisuuden tai pelastustoiminnan kannalta tavanomaista vaativampi tai jossa henkilö- tai paloturvallisuudelle, ympäristölle tai kulttuuriomaisuudelle aiheutuvan vaaran taikka mahdollisen onnettomuuden aiheuttamien vahinkojen voidaan arvioida olevan vakavat”7.

Käytännössä näihin alle kolmen huoneiston asuinrakennuksiin ei pelastussuunnittelua ole velvoitettu pelastusviranomaisten toimesta (De Caro 2016).

Voidaan todeta, että pelastussuunnitteluvelvollisten määrä on tällöin suunnilleen sama kuin vähintään kolmen huoneiston asuinrakennusten määrä.

Vuoden 2015 lopussa Manner-Suomessa8 pelastussuunnittelun piiriin kuului 135 239 asuinrakennusta ja 2 588 164 asukasta (Tilastokeskus 2016). Varsinaisten pelastussuunnitelmien määrä on kuitenkin pienempi, koska pelastussuunnitelma tehdään usein taloyhtiö- eikä rakennuskohtaiseksi. Useammasta rakennuksesta koostuvan taloyhtiön pelastussuunnitelma voikin pitää sisällään useiden rakennusten pelastussuunnittelun.

Talotyyppi

Rakennuksia lkm

Huoneistojen lkm

Henkilöitä

65 vuotta täyttäneiden lkm/%

Rivitalot

77 933

397 717

704 060

142 476 (20%)

Asuinkerrostalot

57 306

1 319 676

1 884 104

410 171 (22%)

135 239

1 717 393

2 588 164

552 647 (21%)

Yhteensä

Taulukko 1: Manner-Suomessa sijaitsevat asuinrakennukset, joissa vähintään kolme asuinhuoneistoa 31.12.2015

6 VNA pelastustoimesta 1 § 7 PelL 15 § 8 ks. liite 7 velvolliset maakunnittain ja pelastustoimen alueittain tarkasteltuna. Ahvenanmaa on jätetty tilastoista pois, koska Ahvenanmaan pelastuslaki (Räddningslag 2006) poikkeaa jonkin verran asuinrakennuksia koskevan pelastussuunnittelun osalta eikä siten ole täysin vertailukelpoinen.

10

2.3. Historia Pelastussuunnittelun historia juontaa juurensa omakohtaiseen suojeluun, jota alettiin myöhemmin kutsua omatoimiseksi suojeluksi. Väestönsuojelulaki (438/1958) velvoitti yhteisöjä huolehtimaan henkilöjen ja omaisuuden suojelusta.9 Tähän perustui myös taloille kohdistettu velvoite huolehtia väestönsuojelustaan (SM 1981, 6). Kodin piirissä tapahtuvaa suojelutoimintaa alettiin kutsua 1971 väestönsuojeluasetuksen10 muutoksen seurauksena virallisesti talosuojeluksi. Vasta kyseisessä asetuksessa tuli ensi kertaa määräys talosuojelun suunnittelusta. Siinä määrättiin suojelusuunnitelma tehtäväksi enemmän kuin neljä huoneistoa käsittäviin asuintaloihin. Vuoden 1990 asetuksessa11 vastuukysymystä tarkennettiin säätämällä: ”rakennuksen omistaja tai haltija on

9 Väestönsuojelulaki (438/1958) 4 § mon. 3: Yhteisöt- ja yksityiset ovat velvolliset huolehtimaan palveluksessaan oleviin henkilöihin työpaikalla kohdistuvasta sekä omaisuutensa suojelusta 10 Asetus väestönsuojeluasetuksen muuttamisesta 282/1971 4§ Kunnassa on laadittava kuntaa varten suojelusuunnitelma, jossa yksityiskohtaisesti määritellään kunnan alueella sen asukkaita varten yhteisesti tarvittavien väestönsuojelutoimenpiteiden järjestely, valmistelu ja toteuttaminen sekä yhteistoiminta muiden kuntien kanssa.

Valtion ja kuntien sekä muita julkisia virastoja ja laitoksia varten samoin kuin teollisuus- ja muita tuotantolaitoksia, liikeyrityksiä, teknillisiä ja niihin verrattavia laitoksia, tiedotus- ja viestilaitoksia sekä asuintaloja varten, lukuunottamatta taloja, joissa on enintään neljä asuinhuoneistoa, on asianomaisen viraston, laitoksen, yrityksen tai talonomistajan toimesta laadittava suunnitelmat, joissa määritellään näiden suojaamiseksi ja toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi tarpeelliset toimenpiteet.

21§ Väestönsuojelulautakunnan tehtävänä on huolehtiessaan väestönsuojelun valmistelu-, järjestely- ja toimeenpanotehtävistä kunnassa erityisesti: 3) ohjata talosuojelua samoin kuin sellaista virasto ja laitossuojelua ja teollisuuden ja liikeyritysten suojelua, mikä virastojen, laitosten ja yritysten pienuuden takia tai muusta syystä on järjestettävä talosuojelun luontoisesti; 11 Asetus väestönsuojeluasetuksen muuttamisesta 852/1990 4§ Valtion ja kuntien sekä muita julkisia virastoja ja laitoksia samoin kuin teollisuus- ja muita tuotantolaitoksia, liikeyrityksiä, teknillisiä ja niihin verrattavia laitoksia sekä tiedotus- ja viestilaitoksia varten sekä sellaista samalla tontilla tai rakennuspaikalla olevaa rakennusta tai rakennusryhmää varten, jossa on vähintään viisi asuinhuoneistoa, on asianomaisen viraston, laitoksen, yrityksen tai rakennuksen omistajan tai haltijan laadittava suunnitelma, jossa määritellään näiden suojaamiseksi ja toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi tarpeelliset toimenpiteet. Yhteenveto suunnitelmasta on lähetettävä kunnan väestönsuojelupäällikölle

11

velvollinen huolehtimaan rakennuksessa yhteisesti tarvittavista väestönsuojelutoimenpiteistä”. Vuoden 1990 asetuksessa suunnittelumääräystä muutettiin niin, että huoneistojen määrä laskettiin rakennuspaikan tai tontin mukaan, niin että jos huoneistoja oli viisi, tuli suojelusuunnitelma tehdä. (Putkiranta 1995.)

Talosuojelun perusteita määriteltiin Väestönsuojelujärjestön asettamassa työryhmässä vuonna 1974. Työryhmän ehdotuksen pohjalta sisäasianministeriö julkaisi vuonna 1975 ”Ohjeen talosuojelun järjestelyistä”. Vuonna 1988 sisäministeriö julkaisi pääasiassa saman sisältöisen ”Talosuojeluohjeen”. (Emt.) Vuoden 1975 ohjeessa mainittiin, että talossa tulisi olla suojelujohtaja ja hänelle varamies. Tosin jo vuoden 1971 ohjeessa omatoimisesta suojelusta (s. 24) oli määritelty varattavan suojeluvalvojan ominaisuudet:

”Suojeluvalvojiksi varataan yleensä 50-64 -vuotiaita miehiä ja tehtäviin soveltuvia naisia, joiden voidaan olettaa myös poikkeusoloissa pystyvän hoitamaan tätä tehtävää”.

Vuoden 1985 suojeluohjeessa oli käskevämpään sävyyn ohjeistus, jonka mukaan talossa tuli olla normaalioloissa suojelujohtaja ja hänelle varamies. Suojelujohtajan tehtävänä oli huolehtia käytännön valmisteluista ja varautua onnettomuus- ja vaaratilanteissa johtamaan talon suojelutoimintaa, kunnes hälytetty apu saapuisi paikalle. Ohjeessa talosuojelun järjestelyistä kuvattiin tarkasti suojelun suunnittelua. Suunnitelma oli laadittava talon omistajan toimesta liitteenä olleen mallin12 mukaisesti. Suunnitelma oli tarkistettava vuosittain, ”helmikuun kuluessa”. Nykyisiin ohjeistuksiin (muun muassa SM 2012) verrattuna, ohjeistus oli tuolloin täsmällisempää.

Suojelusuunnitelmien tekemistä ohjannutta väestönsuojeluasetusta ei kovinkaan hyvin noudatettu. On arvioitu, että 1990-luvun alussa noin kolmasosassa taloyhtiöitä oli suunnitelmat tehtynä ja tarvittavat materiaalit jossain määrin hankittuna. On arvioitu (Putkiranta 1995, 131), että suojelujärjestelyjä heikensi isännöinnin ja huoltopalveluiden ulkoistaminen. Putkirannan mukaan suojeluhenkilöstön tuli asua talossa ja olla käytettävissä poikkeusoloissa, mikä ei ulkoistetussa mallissa toteutunut. Ammatti-isännöitsijöitä koulutettiin väestönsuojelu-asioissa, mutta heidän aktiiviuus oli vähäistä. Myös taloyhtiöiden hallitusten omatoimisuus oli vähäistä odotusten siirryttyä isännöitsijöiden suuntaan. (Emt. 132.)

12 katso liite 1

12

Kylmän sodan päätyttyä väestönsuojelun asema muuttui yhteiskunnassa, mikä näkyi myös termien muuttumisena. Omatoiminen suojelu vaihtui omatoimiseksi varautumiseksi. Varautuminen oli käsitteenä laajempi ja käyttökelpoisempi myös normaaliolojen häiriötilanteita ajatellen. Myös talosuojelu-termi jäi pois käytöstä ja 1999-2003 välisenä aikana suojelusuunnitelmia alettiin kutsua turvallisuussuunnitelmiksi. Vuoden 2003 uudistuksessa turvallisuussuunnitelmat muuttuivat pelastussuunnitelmiksi. Ilmeisesti taustalla oli halu estää terminologinen sekaannus poliisihallinnon piirissä olevien turvallisuussuunnitelmien kanssa. (Paajanen 2017.)

Palo- ja pelastustoimilaki sekä väestönsuojelulaki yhdistettiin yhteiseksi laiksi pelastustoimesta vuonna 1999. Suunnitteluvelvoite13 pysyi asuinrakennusten kohdalta samana kuin väestönsuojeluasetuksessa 1990. Merkittävä muutos oli, että asetukseen14 tuli tarkempi kuvaus, mitä turvallisuussuunnitelmien tuli käsitellä. Viisi kohtaa käsittävässä listauksessa tuli huomioida muun muassa suojeluhenkilöstön ja suojelumateriaalien varaaminen. Suunnitelmat oli myös toimitettava kunnan pelastusviranomaiselle15.

13 Pelastustoimilaki 1999/561 9 § Suunnitteluvelvoite ”Asetuksessa säädettävän rakennuksen omistajan ja haltijan, teollisuus- ja liiketoiminnan harjoittajan, viraston, laitoksen ja muun yhteisön on laadittava suunnitelma 8 §:ssä tarkoitetuista toimenpiteistä.”

Pelastustoimiasetus 857/1999 11 § Suunnitteluvelvollisuus ”3) asuinrakennuksiin tai samalla tontilla tai rakennuspaikalla oleviin rakennusryhmiin, joissa on yhteensä vähintään viisi asuinhuoneistoa.”

14 Pelastustoimiasetus 857/1999 10 § Turvallisuussuunnitelma ”Pelastustoimilain 9 §:n 3 momentissa tarkoitetussa suunnitelmassa on selvitettävä: 1) vaaratilanteet ja niiden vaikutukset; 2) toimenpiteet vaaratilanteiden ehkäisemiseksi ja suojautumismahdollisuudet; 3) suojeluhenkilöstö, sen varaaminen ja kouluttaminen sekä muun henkilöstön perehdyttäminen suunnitelmaan; 4) tarvittava suojelumateriaali; sekä 5) suunnitelma toiminnasta erilaisissa onnettomuus-, vaara- ja vahinkotilanteissa.”

15 ”Suunnitelma tai sen yhteenveto on toimitettava kunnan pelastusviranomaisille kunnan antamien ohjeiden mukaisesti sekä tiedotettava siitä asianomaisen kohteen asukkaille, työntekijöille ja muille, joiden on osallistuttava suunnitelman toimeenpanoon. Suunnitelma on pidettävä ajan tasalla. ”

13

Vuonna 2003 pelastustoimilain korvasi pelastuslaki, jossa suunnitteluvelvoite pysyi edelleen samana. Merkittävämpi muutos oli turvallisuussuunnitelman muuttuminen pelastussuunnitelmaksi, jolloin viisikohtainen selvitettävien asioiden luettelo laajeni seitsemäksi16 kohdaksi. Erikseen nostettiin esiin, että suunnitelmassa tuli kuvata, miten suunnitelmaan sisältyvät tiedot saatetaan asianomaisten tietoon. Tosin aikaisemminkin oli ollut velvollisuus tiedottaa suunnitelmasta kohteen asukkaille. Nyt siis lähinnä tämä toimenpide piti myös kirjata pelastussuunnitelmaan. Lisäksi uutena kohtana tuli velvollisuus selvittää poistumis- ja suojautumismahdollisuudet sekä sammutus- ja pelastustehtävien järjestelyt. Muutos kuvastaa hyvin, miten väestönsuojeluperinteen rinnalle tuli vahvemmin palo- ja pelastustoiminta ja sitä kautta arjen onnettomuuksien ehkäisy. Enää ei myöskään puhuttu suojelu- vaan turvallisuushenkilöstöstä ja termi suojamateriaali sai väistyä ”tarvittava materiaali kuten alkusammutus-, pelastus- ja raivauskalusto, henkilösuojaimet ja ensiaputarvikkeet” – luokituksen tieltä. Erikseen ei myöskään enää määrätty suunnitelmia toimitettavaksi pelastuslaitoksille. Muuttuneet säädökset ovat kenties syynä siihen, että toisilla pelastuslaitoksilla tänä päivänäkin kerätään17 asuinrakennusten pelastussuunnitelmia ja toisilla ei.

Seuraava merkittävä lakiuudistus oli vuoden 2011 uudistus, jossa pelastussuunnittelua koskevaa laki- ja asetusperustaa muutettiin. Merkittävin

16 Asetus pelastustoimesta (787/2003) 10 § Pelastussuunnitelman sisältö

”Pelastussuunnitelmassa on selvitettävä: 1) ennakoitavat vaaratilanteet ja niiden vaikutukset; 2) toimenpiteet vaaratilanteiden ehkäisemiseksi; 3) poistumis- ja suojautumismahdollisuudet sekä sammutus- ja pelastustehtävien järjestelyt; 4) turvallisuushenkilöstö, sen varaaminen ja kouluttaminen sekä muun henkilöstön tai asukkaiden perehdyttäminen suunnitelmaan; 5) tarvittava materiaali kuten alkusammutus-, pelastus- ja raivauskalusto, henkilösuojaimet ja ensiaputarvikkeet sen mukaan kuin ennakoitujen vaaratilanteiden perusteella on tarpeen; 6) ohjeet erilaisia 1 kohdan mukaisesti ennakoituja onnettomuus-, vaara- ja vahinkotilanteita varten; 7) miten suunnitelmaan sisältyvät tiedot saatetaan asianomaisten tietoon.” …”Pelastussuunnitelmassa on tarpeen mukaan otettava huomioon myös kohteen tavanomaisesta poikkeava käyttö.”

17 Esimerkiksi Satakunnan pelastuslaitoksen pelastussuunnittelulomakkeella pyydetään lähettämään yhteenveto alueen palotarkastajalle.

14

muutos oli suunnitteluvelvollisuuden uudelleen määrittely18. Vanhasta tonttiin tai asuinpaikkaan (yhteensä vähintään 5 asuinhuoneistoa) perustuvasta määritelmästä haluttiin luopua, koska katsottiin, että kyseisellä määrittelyllä pelastussuunnitteluvelvoite kohdistuu asuinrakennuksiin (paritalot ja yksittäistalot / ketjutalot), joiden ”ei voida arvioida aiheuttavan laissa tarkoitetulla tavalla poikkeuksellista vaaraa tai poikkeuksellisia vahinkoja” (Perustelumuistio 2011).

Muutosta rakennuspaikkakohtaisesta rakennuskohtaiseen perusteltiin velvoitteen kohdistamisella erityisesti kerrostaloihin ja muihin asuinrakennuksiin (vähintään kolme asuinhuoneistoa) (emt.) Muutos oli myös paluuta juurille, kun lähtökohdaksi tontin tai kiinteistön sijaan tuli asuinrakennus. Tämähän oli ollut suunnittelun lähtökohtana myös vuosina 1971-1990, tosin eri asuinhuoneistolukumäärällä.

Uudistuksen myötä pelastussuunnitelmissa selostettavien asioiden vaatimukset muuttuivat19. Eräs keskeinen muutos oli turvallisuushenkilöstön varaamis- ja kouluttamisvelvoitteesta luopuminen. Enää ei myöskään vaadittu selostusta ”tarvittavasta materiaalista”, jolla alkujaan tarkoitettiin juuri väestösuojelun ja väestönsuojan materiaaleja. Kokonaan suojelusuunnitelmien perinne ei kuitenkaan katkennut, sillä lakiin tuli erikseen maininta, miten pelastussuunnitelmassa tuli selvittää omatoimisen varautumisen toteuttaminen myös poikkeusoloissa20.

18 VNA Pelastustoimesta (2011/407) 1 § Velvollisuus laatia rakennukseen ja muuhun kohteeseen pelastussuunnitelma

”Pelastuslain (379/2011) 15 §:ssä tarkoitettu pelastussuunnitelma on laadittava: 1) asuinrakennuksiin, joissa on vähintään kolme asuinhuoneistoa.”…

19 PelL 15 § ”Pelastussuunnitelmassa on oltava selostus: 1) vaarojen ja riskien arvioinnin johtopäätelmistä; 2) rakennuksen ja toiminnassa käytettävien tilojen turvallisuusjärjestelyistä; 3) asukkaille ja muille henkilöille annettavista ohjeista onnettomuuksien ehkäisemiseksi sekä onnettomuus- ja vaaratilanteissa toimimiseksi; 4) mahdollisista muista kohteen omatoimiseen varautumiseen liittyvistä toimenpiteistä.”

20 VNA Pelastustoimesta (2011/407) 2 § Pelastussuunnitelman sisältö …”Pelastussuunnitelmassa on selvitettävä myös, miten pelastuslain 14 §:n mukainen omatoiminen varautuminen toteutetaan poikkeusoloissa.”

15

2.4. Pelastussuunnittelun toimijakenttä Pelastussuunnittelulla parannetaan asumisen turvallisuutta ja toiminnan keskiössä ovat asukkaat ja taloyhtiöiden hallitukset. Lisäksi on suunnittelua tuke2.4 Pelastussuunnittelun toimijakenttä via tahoja, kuten isännöinti, pelastuslaitokset, toiminnanharjoittajat ja järjestöt.

Suunnitelmien valvonnasta vastaavat pelastuslaitokset. PelastussuunnittelujärPelastussuunnittelulla parannetaan asumisen turvallisuutta ja toiminnan keskiössä ovat asukkaat ja jestelmän ohjauksesta lainsäädännöstä vastaa sisäministeriö.

Seuraavaksi esitaloyhtiöiden hallitukset.jaLisäksi on suunnittelua tukevia tahoja, kuten isännöinti, pelastuslaitokset, toiminnanharjoittajat ja järjestöt.

Suunnitelmien valvonnasta vastaavat pelastuslaitokset. tellään eri toimijoiden rooleja ja toimintatapoja.

Pelastussuunnittelujärjestelmän ohjauksesta ja lainsäädännöstä vastaa sisäministeriö. Seuraavaksi esitellään eri toimijoiden rooleja ja toimintatapoja.

Sisäministeriö

Pelastuslaitokset

Yksityinen toiminnanharjoittaja

Isännöinti

Taloyhtiön hallitus

Turvallisuushenkilöstö Järjestöt

Asukas

Asukas

Asukas

Asukas

Asukas

Asukas

Asukas

Asukas

Asukas

Kuvio 2: Pelastussuunnittelun parissa olevat keskeiset toimijat. Kuvaus on viitteellinen ja nuolet kuvaavat

Kuvio 2: Pelastussuunnittelun parissa olevat keskeiset toimijat. Kuvaus on viitteellinen ja toimijatahon ensisijaisia kohderyhmiä. nuolet kuvaavat toimijatahon ensisijaisia kohderyhmiä

Taloyhtiön hallitus Pelastussuunnitelman laatimisesta vastaa rakennuksen tai kohteen haltija, joka 16 21 taloyhtiössä tarkoittaa taloyhtiön hallitusta . Hallitus vastaa siitä, että pelastussuunnittelu tulee tehtyä ja että se vastaa kiinteistön tarpeita. Hallitus voi pelastussuunnittelun yhteydessä käyttää apunaan turvallisuushenkilöstöä, isännöitsijää tai yksityistä toiminnanharjoittajaa, mutta vastuu on jakamaton. Vastuu on siis taloyhtiön hallituksella, ei isännöitsijällä, palvelun tuottajalla tai taloyh-

21 Taloyhtiön hallitus koostuu yleensä 3-5 jäsenestä ja puheenjohtajasta. Keskimääräinen hallitusaika on 8-10 vuotta. (Isännöintiliitto 2016)

16

tiön turvallisuushenkilöstöllä. Ymmärrys vastuusta ei näytä olevan aivan selvä.

Tämän selvityksen kyselyn mukaan vain 60 prosenttia hallituslaisista oli väittämän ”Pelastussuunnittelusta vastuun kantaa taloyhtiön hallitus” kanssa täysin samaa mieltä. Palvelun tuottaja tai isännöinti on vastuussa työnsä laadusta taloyhtiölle, mutta viimekädessä taloyhtiön hallitus on vastuussa siitä, jos ovat hyväksyneet esimerkiksi huonosti toteutetun pelastussuunnitelman.

Varautumista käsittelevän tutkimuksen (Laurikainen 2015) mukaan entistä useammin isännöinti ja huoltoyhtiöt nähdään ensisijaisina vastuutahoina huolehtimaan asumisen turvallisuudesta. Myös pelastussuunnittelun kannalta isännöinnin ja hallituksen välinen yhteistyö on keskeisessä asemassa. Kun taloyhtiöissä erilaisia tehtäviä ulkoistetaan, ja syntyy pidempiä palveluketjuja, on vaarana, että ymmärrys vastuusta ja toimeenpanosta hämärtyy.

Taloyhtiöitä oli Suomessa vuonna 2015 yhteensä 86 863 (Tilastokeskus 2017).

Turvallisuushenkilöstö, turvallisuuspäällikkö, -tiimi tai suojelujohtaja Talon turvallisuushenkilöstön tai -henkilön tehtävä on vapaaehtoinen ja sen nimittää taloyhtiön hallitus. Yleensä tehtäviin kuuluu asumisen turvallisuuden parantaminen yhdessä asukkaiden ja taloyhtiön hallituksen kanssa. Usein turvallisuushenkilö laatii pelastussuunnitelman yhdessä hallituksen kanssa, tekee turvallisuusviestintää ja toimii yhteyspisteenä asukkaiden ja hallituksen välissä.

Turvallisuushenkilöstö ei ole juridisesti vastuussa taloyhtiön pelastussuunnitelmasta eikä erikseen ole vastuussa taloyhtiön turvallisuudesta (SM 2012, 8). Turvallisuushenkilöstöllä pitäisi kuitenkin olla hyvät mahdollisuudet seurata taloyhtiön turvallisuutta ja esittää hallitukselle tarvittavia turvallisuusparannuksia.

Turvallisuushenkilö on usein se, joka on yhteydessä neuvontaa tarjoaviin tahoihin. Tehtävään on ollut mahdollista saada koulutusta ja pääasiassa järjestöt ovat kouluttaneet ja tukeneet turvallisuushenkilöstöä. Vuoden 2011 pelastuslain uudistuksen myötä pelastussuunnitteluvelvollisiin asuinrakennuksiin ei enää tarvitse nimetä turvallisuushenkilöstöä. Talokohtaisen turvallisuushenkilöstön kouluttaminen ja nimeäminen ovat alkujaan liittyneet väestönsuojeluun (talosuojelu) ja poikkeusoloihin varautumiseen. Ajan saatossa tehtävänkuva on muuttunut ja poikkeusoloihin keskittyneestä suojelujohtajasta on tullut laajaalainen onnettomuuksien ennaltaehkäisijä.

17

Vuokratalot Suomessa on arviolta (Kero 2017) noin 360 000 tuhatta ARA-asuntoa ja sen lisäksi 130 000 tuhatta markkinaehtoista (suurempien sijoittajien) asuntoa eli yhteensä on noin 500 000 asuntoa, joiden pelastussuunnittelusta vastaa rakennusten haltija, kuten yritys tai julkisyhteisö (esimerkiksi kunta). Haltija päättää, miten pelastussuunnitteluvelvoite taloyhtiöissä toteutetaan. Yleistä on, että pelastussuunnitelmien tekeminen on ulkoistettu yksityiselle toiminnanharjoittajalle ja ylläpito isännöitsijälle. Vuokrataloissa on usein vapaaehtoisista koottu asukastoimikunta. Lisäksi taloihin on voitu nimetä turvallisuushenkilöt, jotka vapaaehtoisuuteen perustuen kehittävät ja edistävät talon turvallisuutta. Henkilöt yleensä hyötyvät toiminnasta jollain tavalla, kuten pääsemällä ilmaiseksi turvallisuuskoulutuksiin. Keskeinen ero perinteiseen taloyhtiöön on se, että turvallisuusjohtaminen on ulkopuolisen haltijan eikä asukkaiden (hallitus) käsissä. Täten paljon riippuu haltijasta, miten vuokrataloissa turvallisuutta edistetään ja millä tavoin asukkaita osallistetaan pelastussuunnitteluun.

Sisäministeriö Pelastussuunnitteluun liittyvä lainsäädäntö ja ohjaus kuuluvat sisäministeriön hallinnonalaan. Sisäministeriön tehtävä on ohjata pelastustointa ja sen yleistä kehittämistä22 ja sen ohjaava rooli on ollut keskeinen koko pelastussuunnittelua koskevan historian ajan. Sisäministeriön johdolla valmistellaan ja esitellään säädöksiin tarvittavia muutoksia. Lisäksi sisäministeriö on tuottanut käytännön ohjeistusta pelastussuunnittelun tueksi23. Se miten pelastussuunnittelusta on säädetty laissa ja asetuksissa, on suuri merkitys käytännön toimien kannalta.

Lainsäädäntö asettaa pelastussuunnittelulle tietyn vähimmäistason, jonka kriteerit suunnittelussa tulee täyttää. Usein käynee niin, että kyseisestä vähimmäistasosta tulee se taso, johon moni taho (esim. taloyhtiöt) toimintaansa peilaa.

Pelastuslaitokset Pelastussuunnittelun osalta pelastuslaitosten tehtävänä on antaa neuvontaa24

22 PelL 23 § ja VNA pelastustoimesta 4 § 23 Muun muassa Asuinkiinteistön pelastussuunnitelman laadinta (SM 2012) 24 VNA Pelastustoimesta 2 § 4 mom. Pelastuslaitoksen tulee antaa neuvontaa pelastussuunnitelman laadinnasta.

18

pelastussuunnitelman laadinnasta ja valvoa25 pelastussuunnitteluun liittyvien määräysten noudattamista. Pelastuslaitokset voivat osallistua pelastussuunnittelun kehittämiseen (esimerkiksi aineistot) ja tarvittaessa järjestävät koulutuksia. Koska pelastussuunnittelun on tarkoitus olla taloyhtiölähtöistä eikä viranomaisia varten toteutettavaa, eivät valvontatoimenpiteet ole kovin painokkaita.

Valvonta tapahtuu lähinnä palotarkastusten yhteydessä, jossa taloyhtiön on palotarkastajan vaatiessa esitettävä pelastussuunnitelma. Paljon riippuu siis palotarkastuskäytännöistä, minkä verran tarkastuksen yhteydessä huomiota kiinnitetään suunnitelmaan.

Perinteisten palotarkastusten rinnalle ovat 2010-luvulla yleistyneet omavalvontaprosessit, joissa asukkaat itse (hallitus ja isännöinti) arvioivat ja valvovat oman kiinteistönsä turvallisuutta. Valvonnassa käytetään lomakkeita, joissa kysytään myös pelastussuunnittelusta. Pelastuslaitoksesta riippuen pelastussuunnittelusta kysytään pääasiassa, ovatko taloyhtiön asukkaat perehtyneet suunnitelmaan tai sitten laajemmin suunnitelman sisällöstä. Pelastuslaitos voi tarvittaessa pyytää taloyhtiötä toimittamaan pelastussuunnitelman arvioitavaksi laitokselle. Lisäksi on laitoskohtaisia eroja, osallistaako omavalvonta lähinnä taloyhtiön hallitusta ja isännöitsijää vai myös asukkaita. Jälkimmäisestä on erimerkkinä Kymenlaakson pelastuslaitoksen omavalvontaprosessi, jossa myös asukkaalta kysytään (lomake26), onko tämä tutustunut pelastussuunnitelmaan.

Kyseessä on lähinnä kannustava toimenpide eikä asukasta varsinaisesti velvoiteta tutustumaan pelastussuunnitelmaan.

25 PelL 80 § ”Kiinteistön omistajan, haltijan ja toiminnanharjoittajan on pyynnöstä toimitettava alueen pelastusviranomaiselle maksutta 15 §:ssä tarkoitettu pelastussuunnitelma ja mahdolliset muut sellaiset kohteen palo- ja poistumisturvallisuudesta laaditut asiakirjat, joita alueen pelastusviranomainen tarvitsee 78 §:n mukaisessa valvontatehtävässään.”

PelL 78 § Pelastuslaitoksen valvontatehtävä ”Pelastuslaitoksen on alueellaan valvottava 2 ja 3 luvun säännösten noudattamista.

Valvonnan suorittamiseksi pelastuslaitoksen on tehtävä palotarkastuksia ja muita valvontatehtävän edellyttämiä toimenpiteitä.”

26 ks. Liite 6

19

Pelastuslaitos

01 Helsinki

Kerros- ja rivi- Huoneisto talot

Ei omavalvontaa kerros- ja rivitaloihin

x

02 Länsi-Uusimaa

x

03 Keski-Uusimaa

x

04 Itä-Uusimaa

x

05 Varsinais-Suomi

x

06 Kanta-Häme

x

07 Päijät-Häme

x

08 Kymenlaakso

x

x

09 Etelä-Karjala

x

10 Etelä-Savo

x

11 Keski-Suomi 12 Pirkanmaa

x x

13 Satakunta 14 Etelä-Pohjanmaa

x x

x

15 Pohjanmaa

x

16 Keski-Pohjanmaa

x

17 Pohjois-Savo

x

18 Pohjois-Karjala 19 Jokilaakso

x x

20 Kainuu

x

21 Oulu-Koillismaa

x

22 Lappi

x

Taulukko 2: Pelastuslaitokset, joissa tehdään kerros- ja rivitaloille omavalvontaa (23.2.2017 tilanne)

Järjestöt Järjestöillä, kuten Suomen Pelastusalan Keskusjärjestöllä (SPEK) ja siihen kuuluvilla alueellisilla pelastusliitoilla on ollut keskeinen asema pelastussuunnitteluun liittyvien koulutusten, neuvonnan ja ohjeiden tuottamisessa. Myös historiallisesti järjestöillä on ollut merkittävä rooli. Yksi SPEKin edeltäjäjärjestöistä, Suomen Väestönsuojelujärjestö oli aikoinaan keskeinen omatoimisen varautumisen ja talokohtaisen suojelun kehittäjä. Asukkaiden omaehtoinen väestönsuojelu ja kiinnostus asukkaiden varautumiseen on alkujaan ollut kansalaistoi-

20

mintaa, joka myöhemmin on tullut osaksi valtion tehtäväkenttää. Järjestöt ovat siis alkujaan vaikuttaneet omatoimisen varautumisen käytäntöihin ja ennen kaikkea kouluttaneet asukkaita suojelutehtäviin. Nykyään järjestöt kehittävät ja tarjoavat koulutuksia ja materiaaleja pelastussuunnittelun tueksi. Yhteiskunnallinen viestintä ja turvallisuuskeskustelun käyminen ovat eräitä järjestöjen toimenkuvaan kuuluvia tehtäviä, joiden avulla tietoisuutta pelastussuunnittelusta edistetään.

Nykyään Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön ja alueellisten pelastusliittojen keskeiset kansalaiskoulutukset ovat Asuinkiinteistön turvallisuushenkilöstön peruskurssi ja Väestönsuojanhoitajan kurssi. Kohderyhmänä ovat pääasiassa taloyhtiöiden hallitusten jäsenet. Asuinkiinteistön turvallisuuskurssi on peruskoulutus taloyhtiön turvallisuuspäällikön/suojelujohtajan tms. tehtävään, joka tyypillisesti käydään, kun on saatu tehtäväksi toimia taloyhtiön turvallisuushenkilönä. Kyseiselle kurssille osallistuu vuosittain reilu tuhat henkilöä (Peltonen 2016).

SPEKin sivuilla kuvataan sisältöjä seuraavasti: ”Kurssilla käydään läpi asumisen ja arjen turvallisuuden perusteet, opitaan tunnistamaan ja ennaltaehkäisemään yleisimmät vaaranpaikat sekä perehdytään pelastussuunnitelman laadintaan. Koulutus on suunnattu taloyhtiöiden turvallisuustiimien ja hallitusten jäsenille sekä isännöitsijöille. Se soveltuu myös kiinteistönhoidosta vastaaville sekä asumisen ja arjen turvallisuudesta yleisesti kiinnostuneille.”

Kurssin järjestelyt ja hinnoittelu vaihtelevat alueittain. Alueesta riippuen pelastuslaitokset tukevat kurssien järjestelyjä eri tavoin ja lisäksi kursseihin suunnataan vuosittaista STEAn (ent. RAY) ja Opintokeskus Siviksen tukea.

Taloyhtiön turvallisuushenkilöstön tehtävä on käytännössä vapaaehtoistyötä ja tätä kansalaistoimintaa on julkisella rahoituksella haluttu tukea. Nykyisessä mallissa vapaaehtoistyön tukeminen on keskittynyt juuri koulutusten järjestämiseen, neuvontaan ja alueittain (pelastusliitot) vaihtelevaan viestintään koulutukseen osallistuneille.

Yksityiset toiminnanharjoittajat Suomessa on arviolta27 useita satoja yksityisiä toiminnanharjoittajia, jotka tarjoavat taloyhtiöille pelastussuunnitteluun erilaisia tukipalveluja ja koulututusta.

27 Haastatteluihin osallistuneiden asiantuntijoiden arvio.

21

Määrällisesti eniten lienee toiminimellä työskenteleviä yksittäisiä henkilöitä, jotka korvausta vastaan tekevät taloyhtiölle pelastussuunnitelmia. Toiminta on tällöin usein sivutyötä ja keikkaluontoista. Pelastussuunnittelun laatua tai itse toimialaa ei ole erikseen säädelty. Käytännössä kuka tahansa voi tehdä ja myydä pelastussuunnittelupalvelua.

Merkittävämpää liiketoimintaa edustavat pelastussuunnittelupalvelua tarjoavat yritykset kuten Plan Brothers Oy, Safetum Oy ja Talokeskus Oy. Yritysten liiketoimintamallit eroavat toisistaan, mutta keskeistä toiminnassa ovat varsinaisten suunnitelmien tekeminen ja siihen tarvittavien työkalujen (esim. ohjelmistot) ja erilaisten koulutus-, neuvonta- ja tarkastuspalveluiden tarjoaminen.

Yksityisten toiminnanharjoittajien tekemien suunnitelmien kokonaismäärää on vaikea määrittää. Arviolta28 noin kolmasosa taloyhtiöistä on ulkoistanut kokonaan tai osittain pelastussuunnittelun yksityiselle toiminnanharjoittajalle tai isännöitsijälle. Erikseen ovat vielä vuokratalot, joiden pelastussuunnitteluvastuu kuuluu talon omistavalle yhtiölle tai julkisyhteisölle. Näistä lähestulkoon kaikki ovat ulkoistaneet suunnittelun. Täten kaikista pelastussuunnitteluvelvollisista asuinrakennuksista noin puolet on ulkoistanut suunnittelun ainakin jossain määrin.

Toiminnanharjoittajat tarjoavat palveluita suoraan taloyhtiöille, mutta etenkin isännöitsijöille. Täten isännöitsijöille jää päätäntävaltaa siihen, mitä palveluita he suosittavat taloyhtiöille käytettäväksi. Vuokratalojen osalta keskeisiä asiakkaita ovat omistavat tahot, kuten julkisyhteisöt ja yritykset.

Aineiston perusteella pelastussuunnittelun ulkoistaminen maksaa keskimäärin 400-600 euroa taloyhtiölle, silloin kun palveluun kuuluu kohteessa käyminen.

Isännöitsijät Hyvään isännöintiin kuuluu huolehtia, että taloyhtiön pelastussuunnittelu on asianmukaisesti hoidettu (Isännöinnin käsikirja 2015, 511). Käytännössä isännöitsijä on usein se taho, joka valvoo, että taloyhtiössä pelastussuunnittelu tulee yleensäkin tehtyä. Juuri isännöitsijä on se taho, joka ottaa asian useimmiten esille ja tarjoaa taloyhtiön hallitukselle erilaisia ratkaisumalleja. Isännöitsijät ovat eräänlaisia portinvartijoita ja heidän suosituksillaan on suuri merkitys, miten

28 Arvio perustuu tämän selvityksen kyselyaineistoon.

22

taloyhtiössä pelastussuunnittelua ryhdytään tekemään. Isännöitsijöillä on erilaisia tapoja suhtautua pelastussuunnitteluun. Osa katsoo, että pelastussuunnittelu olisi hyvä tehdä asukkaiden toimesta. Osalle isännöitsijöistä pelastussuunnittelu on taas pienimuotoista liiketoimintaa ja tällöin mielellään isännöitsijät tekevät suunnitelmat itse. Tällöin he saattavat käyttää toiminnanharjoittajan sähköistä palvelua tai tehdä perinteisiin lomakkeisiin nojautuen. Lisäksi on isännöitsijöitä, jotka katsovat, että pelastussuunnittelu kannattaa aina ulkoistaa, jolloin suunnitelman hankkiminen ja ylläpito tapahtuvat helposti eikä kuormita sen enempää hallituksia kuin isännöitsijöitäkään. Tosin suunnitelmista viestiminen ja turvallisuusohjeiden välittäminen jää useimmiten isännöitsijöille.

Ulkoistamista suosivat isännöitsijät katsovat, ettei pelastussuunnitelmien tekeminen kuulu heidän ydinliiketoimintaansa ja toisaalta pitävät ulkoistamista hallinnollisesti katsoen sujuvampana vaihtoehtona kuin että asukkaat itse tekisivät suunnitelmia. Jos taloyhtiössä itse halutaan tehdä suunnitelma saattaa se muodostua vaivaksi isännöitsijälle, koska tällöin suunnitelman teko-, tiedotus- ja päivitysvaiheissa asukkaat saattavat tarvita isännöitsijän huomiota. On selvää, että täysin ulkoistetussa mallissa, jossa nämä vaiheet hoituvat enemmän tai vähemmän toiminnanharjoittajan toimesta, ei isännöitsijän tarvitse tehdä paljoakaan. Isännöitsijöiden tehtävä on valvoa, että heidän asiakkaillaan pelastussuunnitelmat löytyvät taloyhtiöistä asianmukaisesti. Tämän velvoitteen täyttäminen on hallinnollisesta näkökulmasta ulkoistettuna selkeämpää kuin valvoa ja päivittää asukkaiden omia suunnitelmia. Erityisesti suunnitelmien päivittäminen, mikä usein tarkoittaa usein yhdyshenkilötietojen muuttamista, on hallinnollisesti helpompaa, jos tiedot löytyvät toiminnanharjoittajan tarjoamasta pilvipalvelusta tai sellaisesta sähköisestä versiosta, johon tiedot on helppo muuttaa.

Isännöitsijöiden tarjoamat ratkaisumallit taloyhtiöille pelastussuunnitteluvelvoitteen täyttämiseksi ovat seuraavat: 1. Isännöitsijä kannustaa taloyhtiötä itse tekemään suunnitelman ja vasta tarvittaessa tarjoutuu tekemään tai ulkoistamaan suunnittelun.

2. Isännöitsijä kertoo, että taloyhtiö voi itse tehdä mutta pääasiassa suosittelee, että asia jätetään isännöitsijän tehtäväksi veloitusta vastaan. Hallitus tilaa suunnitelman isännöitsijältä.

3. Isännöitsijä ehdottaa ulkoistamaan palvelun suosittamalleen toiminnanharjoittajalle eikä tarjoa taloyhtiölle mahdollisuutta tehdä itse. Isännöitsijä tilaa palvelun, mutta laskutus menee suoraan taloyhtiölle.

23

Silloin kun isännöitsijät tekevät pelastussuunnitelmat itse, niistä veloitetaan noin 400-550 euroa29 taloyhtiöltä, mikä on taloyhtiöille suunnilleen samanhintaista kuin toiminnanharjoittajan tekemänä.

2.5. Aikaisemmassa tutkimuksessa havaittuja ongel- mia Aikaisemmassa kirjallisuudessa, erityisesti Onnettomuustutkintakeskuksen tutkintaselosteissa, on havaittu pelastussuunnitteluprosessiin liittyviä ongelmia. Lisäksi kyselytutkimuksissa on havaittu pelastussuunnitelmien tunnettavuuden olevan vähäistä asukkaiden keskuudessa.

Onnettomuustutkintakeskus on tutkinnassaan kiinnittänyt huomiota pelastussuunnittelun puutteisiin kolmen onnettomuuden yhteydessä. Keskeiset havainnot liittyvät puutteisiin turvallisuusviestinnässä ja kohdekohtaisuudessa.

Tampereella 22.11.2010 kolmen ihmisen kuolemaan johtaneen tulipalon tutkinnan yhteydessä (B2/2010Y) havaittiin, että taloyhtiön asukkaat eivät yhtä henkilöä lukuun ottamatta olleet tietoisia pelastussuunnitelmasta, vaikka pelastussuunnitelma oli hyväksytty vain seitsemän kuukautta ennen onnettomuusajankohtaa. Ulkopuolisen tekemässä pelastussuunnitelmassa oli lisäksi väärää tietoa varapoistumisteistä.

Tampereen tutkinnan seurauksena OTKES päätyi seuraavaan suositukseen: ”Suunnittelussa on keskeistä kiinnittää huomiota kunkin kohteen erityispiirteisiin ja olosuhteisiin, joista on saatavissa tietoa muun muassa kiinteistössä asuvilta ja työskenteleviltä. Oleellista on myös taloyhtiön hallituksen, asukkaiden ja kiinteistössä toimivien perehdyttäminen ja yksinkertaisten eri tilanteisiin soveltuvien toimintaohjeiden antaminen. Viestinnän tulisi olla säännöllistä ja kaksisuuntaista.” (B2/2010Y, 61).

Lisäksi OTKES suosittaa, että ”sisäasiainministeriön tulisi yhdessä Suomen pelastusalan keskusjärjestön kanssa ohjeistaa asuinkiinteistön pelastussuunnittelu siten, että se tehdään aidossa yhteistyössä juuri kyseistä kiinteistöä ajatellen ja että järjestelyt oleellisen turvallisuustiedon välittämiseksi asukkaille on olemassa.

[B2/10Y/S4]” (B2/2010Y, 61). Vuonna 2012 ilmestyikin sisäministeriön laatima

29 Arvio perustuu isännöitsijöiden haastatteluihin

24

ohjeistus (SM 2012) pelastussuunnitteluun ja sitä täydentämään SPEK julkaisi (2013) seikkaperäisemmän oppaan pelastussuunnittelun tueksi.

Turussa 17.3.2014 sattuneen kerrostalopalon tutkimuksissa (Y2014-02) selvisi, että vain puolet asukkaista oli saanut toimintaohjeita tulipalon varalta. Suurin osa asukkaista ei myöskään ollut tutustunut talon pelastussuunnitelmaan.

Turussa 4.11.2014 palaneen pienkerrostalon onnettomuustutkinnan (Y2014-03) yhteydessä todettiin: ”Puutalon pelastussuunnitelman paloturvallisuusohjeissa ei ollut huomioitu rakennuksen rakenteita ja asukkaiden toimintakykyä. Näyttää siltä, että pelastussuunnitelmia laaditaan lain noudattamiseksi eikä paikallisen paloturvallisuuden kehittämiseksi.”

Pelastussuunnitelmien tunnettavuudessa on parannettavaa. Sisäministeriön ja SPEKin tekemien kyselyjen mukaan vähemmistö asukkaista tuntee talonsa pelastussuunnitelman. Vuonna 2015 tehdyn kyselyn (Laurikainen 2015) mukaan suurin osa kerrostaloasujista (66 %) ja rivitaloasujista (61 %) ilmoittaa, ettei osaa sanoa tai ei ole perehtynyt asuntoa koskevaan pelastussuunnitelmaan. Samansuuntainen havainto on tehty myös sisäministeriön kyselyssä (SM 2014), jonka mukaan 57 % ei tunne asuintalonsa pelastussuunnitelmaa.

25

3. Selvityksen aineisto ja menetelmät Selvityksessä tarkastellaan pelastussuunnittelua eri toimijoiden näkökulmista ja nostetaan esiin heidän tekemiään havaintoja. Keskeisiä toimijatahoja ovat taloyhtiöiden hallitukset, isännöitsijät, pelastusviranomaiset, yksityiset toiminnanharjoittajat ja järjestöt, joilla kaikilla on oma lähestymistapansa pelastussuunnitteluun. Selvityksessä on koostettu näiden eri toimijoiden tekemiä havaintoja ja niiden perusteella kuvataan nykyisen järjestelmän nykytilaan ja sen ongelmia.

Eri aineistoja hyödyntämällä on pyritty vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: n n

n

n

Minkälaista on nykyinen pelastussuunnittelu?

Ketkä ovat keskeisiä toimijoita pelastussuunnittelun parissa ja minkälaista on heidän toimintansa?

Millaisia ongelmia eri toimijat ovat havainneet nykyisessä pelastussuunnittelussa?

Miten nykyistä pelastussuunnittelua voitaisiin kehittää?

Taloyhtiökysely Asuinrakennusten osalta yhteistyössä Suomen Kiinteistöliiton kanssa toteutettiin lomakekysely30 (29.11.-9.12.2016) taloyhtiöiden edustajille. Kyselyn tarkoitus oli selvittää taloyhtiöiden näkemyksiä pelastussuunnittelun toteuttamistavoista, sen vaikuttavuudesta, hyödyllisyydestä ja pelastussuunnitteluun liittyvistä haasteista taloyhtiöissä. Kysely lähetettiin Kiinteistöliiton rekisterissä oleville taloyhtiöiden edustajille ja isännöitsijöille. Erillisiä vastauksia tuli yhteensä 2379 kappaletta. Vastauksia saatiin pääasiassa taloyhtiöiden hallitusten puheenjohtajilta, hallitusten jäseniltä, turvallisuushenkilöstöltä, osakkailta ja isännöitsijöiltä31. Kyseessä on kattava otos suomalaisista taloyhtiöistä, joita on yhteensä noin 87 00032. On kuitenkin huomioitavaa, että kyselyä ei voida pitää täysin edustavana otoksena suomalaista taloyhtiöistä, koska oletettavasti kyselyyn

30 Kyselylomake liitteenä (Liite 3).

31 Aineiston rakenne kuvattuna liitteessä 4.

32 Vuonna 2015 taloyhtiöiden lukumäärä oli 86 863.

26

ovat vastanneet aktiiviset taloyhtiöt ja niiden edustajat. Kysely ei myöskään tavoittanut taloyhtiöitä, jotka eivät ole Suomen Kiinteistöliiton jäseniä. Pääosin kysely ei myöskään tavoittanut vuokratalojen edustajia.

Asiantuntijahaastattelut

Selvityksen toisen keskeisen aineiston muodostavat asiantuntijoiden teemahaastattelut33, jotka toteutettiin 1.11.2016-23.1.2017 välisenä aikana. Haastatteluja tehtiin yhteensä 18 ja niihin osallistui 23 asiantuntijaa. Osa haastatteluista oli ryhmähaastatteluja. Haastateltavat olivat eri puolilta Suomea painottuen kuitenkin kaupunkikeskuksiin, koska haluttiin tavoittaa henkilöitä, joiden toiminta-alueella on runsaasti pelastussuunnitteluvelvollisia asuinrakennuksia.

Laadullinen aineisto ei mahdollista päätelmiä aineiston yleistettävyydestä, mutta se tarjoaa syvällisempiä havaintoja tutkittavasta ilmiöistä (ks. esimerkiksi Alasuutari 1994; Hirsjärvi & Hurme 2001). Haastatteluissa keskityttiin nykyisen järjestelmän kuvaamiseen ja kysyttiin pelastussuunnittelun nykykäytännöistä, havaituista ongelmista ja tulevaisuuden mahdollisuuksista34.

Haastateltavat jakautuivat seuraaviin ryhmiin: 10

Pelastusviranomaiset

6

Isännöitsijät

4

Järjestöjen asiantuntijat

3

Yksityiset toiminnanharjoittajat

33 Teemahaastattelussa edetään joustavasti ilman tiukkaa etenemisreittiä, mutta teemat ovat samat kaikille haastateltaville (Eskola & Suoranta 2000).

34 Teemahaastatteluissa käytetty haastattelurunko liitteenä (Liite 5).

27

4. Taloyhtiökyselyn tulokset 4.1. Pelastussuunnittelun kattavuus ja turvallisuus- henkilöstö Kyselyyn vastanneissa taloyhtiöissä pelastussuunnitelmia on tehty kattavasti.

Kerrostaloasujista 90 prosenttia ja rivitaloasujista 88 prosenttia ilmoittaa, että taloyhtiössä on tehty pelastussuunnitelma. Suunnitelmat puuttuvat kolmesta prosentista kerrostaloja ja kahdeksasta prosentista rivitaloja.

Kerrostalo

90

3 7

Rivitalo

88

8 4

54

Paritalo

34

12

0 20 40 60 80 100% n Kyllä

n Ei

n En osaa sanoa

Kuvio 3: Pelastussuunnitelmien esiintyvyys talotyypeittäin (%), n = 2375

Mielenkiintoinen havainto on, että paritaloissa yli puolessa (54 %) on tehty pelastussuunnitelmia, vaikka ne eivät enää kuulu pelastussuunnitteluvelvollisiin nykyisessä pelastuslaissa35. Voidaan olettaa, että suurin osa paritaloyhtiöiden pelastussuunnitelmista onkin tehty vanhan (ennen 2011) pelastuslain määritelmän mukaan36.

Vastaajista yli puolet (55 %) ilmoittaa laatineensa pelastussuunnitelman itse.

Kolmasosa (33 %) ilmoittaa käyttäneensä ulkopuolista asiantuntijaa. Voidaankin todeta, että erilaisilla toiminnanharjoittajilla on suuri merkitys nykyisessä

35 Suunnitteluvelvollisia rakennukset, joissa vähintään kolme asuinhuoneistoa.

36 VNK asetus 787/2003 § 9 ” 1) asuinrakennuksiin tai muihin rakennusryhmiin, jotka ovat samalla tontilla tai rakennuspaikalla ja joissa on yhteensä vähintään viisi asuinhuoneistoa.”

28

pelastussuunnittelussa. Taloyhtiöille teetetyn kyselyn antama kuva ei kuitenkaan vastaa asuinkannan kokonaiskuvaa, koska Suomessa on runsaasti vuokrataloja, joiden omistajat vastaavat pelastussuunnittelusta. Tällaisia yrityksien ja yhteisöjen omistamia asuntoja on arviolta 500 00037. Näissä kohteissa omistajat hallinnoivat omistuksiaan parhaaksi katsomallaan tavalla ja pelastussuunnittelu on yleensä ulkoistettu. Kun lasketaan38 yhteen vuokratalojen ja taloyhtiöiden osuudet, niin arviolta puolet (53 %) on ulkoistanut pelastussuunnitelman tekemisen.

Niistä kuudesta prosentista kyselyyn vastanneista, jotka ilmoittavat, ettei heidän taloyhtiössä ole tehty pelastussuunnitelmaa, yleisimmät syyt ovat:

Ei koske vastaajaa: ”Pienessä yhtiössä ei toistaiseksi vaadita tällaista tur- hanpäiväistä suunnitelmaa.” n Kesken tai unohtunut: ”On jäänyt vaiheeseen, on kyllä agendalla ollut jo vuosia”. n Syytetään isännöitsijää: ”Annettiin isännöitsijän tehtäväksi hoitaa. Lasku tuli muttei suunnitelmaa.” n ”Kallis” n ”Tietämättömyys” n

Silloin kun pelastussuunnitelma laaditaan itse, työhön osallistuvat useimmiten turvallisuusvastaavat (63 %, jos sellainen on nimetty), hallituksen puheenjohtaja (61 %) ja hallituksen jäsen (49 %).

Pelastussuunnittelua ei tehdä viranomaisia varten vaan asukkaiden tarpeisiin (SM 2012, 8). Pelastussuunnittelussa onkin lähdetty juuri siitä, että asukkaat (hallitus) tekevät suunnitelman itse. Myös vastaajista suurin osa (67 %) katsoo pelastussuunnittelusta saatavan hyödyn olevan suurimmillaan, kun tehdään itse. Entä tulisiko suunnittelu tehdä itse, jotta taloyhtiö säästäisi rahaa?

Noin puolet (45 %) vastaajista katsoo, että taloudellisista syistä pelastussuunnittelu kannattaa tehdä itse. Yhtä moni (45 %) oli väitteen kanssa eri mieltä.

Tuloksista voidaan päätellä, että taloudelliset syyt ovat tärkeitä, mutta eivät aivan keskeisimpiä asioita tehtäessä päätöstä ulkoistamisesta. Yli puolet (61 %)

37 Karkeasti arvioiden Suomessa on noin 360 000 ARA-huoneistoa ja 130 000 markkinaehtoista (suurempien sijoittajien) vuokra-huoneistoa eli noin 500 000 huoneistoa sijaitsee vuokrataloissa. Taloyhtiöissä huoneistoja on noin 1,2 miljoonaa, eli yhteensä huoneistoja on noin 1,7 miljoonaa. (Kero 2017.)

38 (0,33 x 1,2 milj. + 500 000) / 1,7 milj.

29

vastaajista kokee taloyhtiöillä olevan riittävästi omaa osaamista pelastussuunnittelun tekemiseen. Toisaalta 72 prosenttia taloyhtiöistä katsoo ulkopuolisen avun parantavan suunnittelun laatua. Tämä tarkoittanee sitä, että itse voidaan tehdä, mutta tukea kaivataan. Turvallisuushenkilöstölle on tarjolla koulutuksia mutta vain puolet (52 %) vastaajista ilmoittaa taloyhtiön tarjonneen mahdollisuutta osallistua tehtävää tukevaan koulutukseen.

Ulkopuolisen avun käyttö parantaa pelastussuunnittelun laatua , n = 2359 Taloyhtiöillä on riittävästi omaa osaamista pelastussuunnittelun tekemiseen , n = 2369 Taloudellisista syistä johtuen pelastussuunnittelu kannattaa tehdä itse , n = 2357 Pelastussuunnittelusta saa suurimman hyödyn itse tehtynä , n = 2358

25

47

14

44

17

25

31

14

27 46

21

539 11 3

18 17

10 8

8

0 20 40 60 80 100% n Täysin samaa mieltä n Jokseenkin samaa mieltä n Jokseenkin eri mieltä n Täysin eri mieltä n En osaa sanoa

Kuvio 4: Omaa osaamista ja ulkopuolisen avun käyttöä koskevat kysymykset (%)

Kaikkiaan 70 prosentissa taloyhtiöistä on nimetty turvallisuusvastaava, suojelujohtaja, turvallisuuspäällikkö, turvallisuustiimi tai henkilö muuhun sellaiseen tehtävään, johon kuuluvat turvallisuusasioiden edistäminen.

3 27 70

n Kyllä

n Ei

n En osaa sanoa

Kuvio 5: Onko taloyhtiöön nimetty turvallisuushenkilöstöä (turvallisuuspäällikkö, suojelujohtaja tms.) (%) n = 2374

30

Rakennustyypeittäin tarkasteltuna kerrostaloissa (73 %) on rivitaloja (66 %) yleisemmin nimetty turvallisuushenkilöstöä.

Yleisin syy, ettei turvallisuusvastaavaa ole nimetty taloyhtiöön, on nimeämisen katsominen tarpeettomaksi / ei pakolliseksi (41 %). Toiseksi yleisimmäksi syyksi nousivat vaikeudet löytää vapaaehtoisia (28 %). Taloyhtiön huoneistomäärän ja nimeämisen tarpeettomuuden välillä näyttää olevan riippuvuus. Pienemmissä, alle kymmenen huoneiston taloyhtiöissä turvallisuusvastaavan nimeämistä pidetään useammin turhana (66 %) kuin suurissa, yli 50 huoneiston taloyhtiöissä (25 %). Tämä viittaa siihen, että pienet taloyhtiöt, kuten rivitalot kokevat myös tältä osin pelastussuunnittelun vähemmän hyödylliseksi. Suurissa taloyhtiöissä vapaaehtoisen löytäminen (45 %) näyttää olevan keskeisin syy sille, ettei turvallisuusvastaavaa ole nimetty.

Vapaaehtoisnäkökulmaa haluttiin lähestyä väitteellä: ”Vapaaehtoisia suunnittelun tekijöitä on helppo löytää taloyhtiön piiristä.” Vastausten perusteella, vain neljäsosa (25 %) oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä väitteen kanssa.

Toisessa kysymyksessä pelastussuunnittelun tekemisestä vastaavan henkilön löytämistä vähintään melko vaikeana pitää 44 prosenttia vastaajista. Tulosten perusteella voidaan todeta, että pelastussuunnitteluun tarvittavan vapaaehtoisen löytäminen on todellinen haaste suurelle osalle taloyhtiöistä.

Pelastussuunnittelu on pakollista ja siitä on säädetty pelastuslaissa. Säätely kohdistuu nimenomaan taloyhtiöiden hallituksiin ja tuo mukanaan velvoitteita ja tehtäviä. Säätelyn kuormituksesta huolimatta kolme neljästä (76 %) vastaajasta katsoo, että pelastussuunnittelun tulee olla lakisääteistä / pakollista. Nykyisen pelastussuunnittelun normiohjauksen legitimiteetti näyttää tästä näkökulmasta vahvalta.

Pelastussuunnittelun tulee olla lakisääteistä / pakollista

38

38

13

6 5

0 20 40 60 80 100% n Täysin samaa mieltä n Jokseenkin samaa mieltä n Jokseenkin eri mieltä n Täysin eri mieltä n En osaa sanoa

Kuvio 6: Tuleeko pelastussuunnittelun olla lakisääteistä / pakollista (%), n = 2352

31

4.2. Pelastussuunnitteluprosessi Pelastussuunnittelun tarkoitus on parantaa asumisen turvallisuutta. Tehtävän tueksi on kehitetty pelastussuunnitteluprosessi, jonka keskeisenä työkaluna käytetään pelastussuunnitelma-dokumentteja. Prosessi on monivaiheinen ja seuraavaksi esitetään, miten vaikeaksi pelastussuunnittelun eri vaiheet nykyisellään koetaan. Vastausten perusteella, asukkaiden osallistamista lukuun ottamatta, pelastussuunnittelun eri vaiheet koetaan pääasiassa helppoina toimenpiteinä.

Pelastussuunnitteluprosessin hallinta, jolla tarkoitetaan suunnittelun käynnistämistä, päivittämistä ja ylläpitoa, on vaikeaa yli kolmasosalle (36 %) vastaajista, joten aivan yksinkertaisesta työvälineestä ei kuitenkaan ole kysymys.

Pelastussuunnittelun avulla taloyhtiön pitäisi helpommin kyetä hallitsemaan omaa turvallisuustyötään. Mutta tapahtuuko näin käytännössä? Tulosten perusteella kyllä, sillä suurin osa (86 %) vastaajista katsoo, että pelastussuunnittelun avulla taloyhtiön turvallisuustyö on pitkäjänteistä ja suunnitelmallista.

Pelastussuunnitteluprosessin yksi tärkeimmistä vaiheista on vaarojen ja riskien kartoitus. Pelastussuunnittelun muut vaiheet nojautuvat riskikartoitukseen ja siksi sen onnistuminen on keskeistä pelastussuunnittelun onnistumisen kannalta. Jos vaaroja tai riskejä ei havaita, on niiden poistaminen tai niihin varautuminen hankalaa. Riskien tunnistamisen apuvälineenä pelastussuunnittelu näyttää ainakin jossain määrin onnistuvan. Lähestulkoon kaikki (94 %) vastaajat katsovat, että pelastussuunnittelun avulla pystytään tunnistamaan taloyhtiöissä olevia riskejä ja vaaroja. Lisäksi suurin osa (77 %) vastaajista pitää taloyhtiön vaarojen ja riskien kartoitusta helppona toimenpiteenä.

Suunnittelun yhteydessä havaittujen vaarojen ja riskien poistaminen / korjaaminen on vähintään melko helppoa 65 prosentille vastaajista. On selvää, että kaikkia asukkaisiin kohdistuvia vaaroja ja riskejä ei voida pelastussuunnittelun avulla poistaa tai korjata. Ehkä osittain tästä syystä noin neljäsosa (26 %) kokee korjaamistoimenpiteet vaikeina.

Pelastussuunnitelma on dokumentti, johon havainnot ja toimenpiteet on kirjattu. Pelastussuunnitelmadokumenttia voidaan käyttää myös turvallisuusviestinnän välineenä, silloin kun se jaetaan talon asukkaille. Vaikka pelastussuunnittelussa on kyse prosessista, näyttäytyy se usein taloyhtiölle juuri pakollisena pelastussuunnitelmana. Tämän kyselyn perusteella suurin osa (67 %)

32

vastaajista pitää itse pelastussuunnitelmadokumentin luomista vähintään melko helppona tehtävänä.

Pelastussuunnitteluun kuuluu asuinrakennuksen turvallisuusjärjestelyiden kuvaaminen. Tämä vaihe koetaan helpoksi suurimmassa osassa (70 %) taloyhtiöitä.

Pelastussuunnitelma tulee pitää ajan tasalla39 ja pelastussuunnitelmaan tulisi kirjata menettelytapa, jonka perusteella asukkaat osaavat ilmoittaa kiinteistössä havaitsemistaan riskeistä. (SM 2012, 14.) Pelastussuunnittelua voidaankin kuvata jatkuvana prosessina ja pelastussuunnitelmat olisi hyvä käydä läpi kerran vuodessa ja tarkistaa päivityksen tarve (SPEK 2013.) Vastaajista vain 60 prosenttia pitää taloyhtiönsä pelastussuunnittelua jatkuvana prosessina. Vuosittain, suositusten mukaisesti, pelastussuunnitelman päivittää alle viidesosa (18 %) taloyhtiöistä. Parin vuoden välein päivittäjien osuus on 27 prosenttia ja vielä harvemmin päivittäjien osuus on peräti 40 prosenttia vastaajista. Toisin sanoen, vain viidesosa taloyhtiöistä toimii suositusten mukaisesti.

Pelastussuunnittelun avuksi on olemassa ohjeita, lomakkeita, sähköisiä palveluita ja neuvontaa. Erilaisia työvälineitä tuottavat pelastuslaitokset, järjestöt kuin yrityksetkin, joten tarjonta on monipuolinen ja laadultaan vaihteleva. Kyselyn perusteella suurin osa käyttäjistä on kuitenkin tyytyväisiä nykyiseen tarjontaan, sillä 71 prosenttia katsoo saatavilla olevan selkeitä ohjeita ja työkaluja pelastussuunnittelun tueksi.

Pelastussuunnittelun avulla pystyy tunnistamaan taloyhtiössä olevia riskejä ja vaaroja, n = 2364 Sen avulla taloyhtiön turvallisuustyö on pitkäjänteistä ja suunnitelmallista, n = 2350 Pelastussuunnittelun tekemiseen on saatavilla selkeitä ohjeita ja työkaluja, n = 2362

51

43 48

38 28

Pelastussuunnittelu on jatkuva prosessi taloyhtiössämme, n = 2358

23

4 11 9 23

43 37

15 24

4 310 11 5

0 20 40 60 80 100% n Täysin samaa mieltä n Jokseenkin samaa mieltä n Jokseenkin eri mieltä n Täysin eri mieltä n En osaa sanoa

Kuvio 7: Pelastussuunnitteluprosessia koskevat kysymykset (%)

39 VNA Pelastustoimesta 2 § 3 mom

33

4.3. Asukkaiden osallistaminen suunnitteluun ja vies- tintä Hyvään pelastussuunnitteluun kuuluu asukkaiden osallistaminen suunnitteluprosessiin. Osallistavien toimintamallien, kuten turvallisuuskävelyn ja -kyselyiden avulla pystytään hyödyntämään asukkaiden kokemusperäinen tieto ja samalla asukkaille saadaan välitettyä turvallisuustietoa. (SPEK 2013, 9-16.)

Pelastussuunnittelun eräs ydintehtävistä on lisätä asukkaiden turvallisuustietämystä. Näin myös tapahtuu, ainakin jollain tasolla. Tulosten perusteella lähestulkoon kaikkien (91 %) vastaajien mielestä pelastussuunnittelun avulla asukkaat saavat lisää turvallisuustietoa. Suurin osa (87 %) vastaajista katsoo pelastussuunnittelun kehittävän myös taloyhtiön hallituksen turvallisuusosaamista.

Asukkaiden osallistaminen pelastussuunnitteluun koetaan kaikista vaikeimmaksi vaiheeksi pelastussuunnitteluprosessissa. Peräti 70 prosenttia vastaajista pitää asukkaiden osallistamista melko tai hyvin vaikeana. Täten ei ole yllättävää, että vain neljäsosassa (25 %) taloyhtiöitä huomioidaan (kerätään tietoa) asukkaiden näkemykset pelastussuunnitteluprosessin aikana. Tietojen kerääminen asukkailta on yleisempää (33 %) taloyhtiöissä, joissa pelastussuunnittelu on tehty taloyhtiön omana työnä. Taloyhtiöissä, joissa suunnitelmat on tehnyt ulkopuolinen toimija, asukkailta kerättiin tietoa alle viidesosassa (17 %) tapauksia. Myös taloyhtiön koolla ja osallistamisella on yhteys. Pienissä taloyhtiöissä (alle 10 huoneistoa / 42 %) tietojen kerääminen asukkailta on yleisempää kuin suurissa yhtiöissä (50+ huoneistoa / 18 %).

Asukkaiden osallistaminen pelastussuunnitteluun

3

18

42

28

9

0 20 40 60 80 100% n Hyvin helppoa n Melko helppoa n Melko vaikeaa

n Hyvin vaikeaa

n En osaa sanoa

Kuvio 8: Asukkaiden osallistaminen pelastussuunnitteluun (%), n = 2344

Yleisin (51 %) tapa viestiä pelastussuunnittelusta on jakaa pelastussuunnitelma tai sen osa asukkaille paperisena versiona. Sähköisesti (esimerkiksi linkki sähköiseen suunnitelmaan) pelastussuunnitelmia jakaa hiukan alle neljäsosa (23 %) taloyhtiöistä. Vastaajista 37 prosenttia ilmoittaa, että pelastussuunnitel-

34

maa on esitelty taloyhtiön kokouksessa tai tilaisuudessa. Suunnitelma on nähtävissä yleisellä paikalla noin kolmasosassa (34 %) taloyhtiöitä. Joka kymmenes (10 %) taloyhtiö ei ole lainkaan viestinyt pelastussuunnitelmasta asukkailleen.

Turvallisuusohjeiden jakaminen ei näytä olevan kovin yleistä, sillä vain noin neljäsosa (24 %) ilmoittaa erikseen jakaneensa asukkaille ohjeita vaaratilanteissa toimimiseen. Toisaalta noin neljä viidestä (82 %) pitää turvallisuustiedon ja ohjeiden jakamista asukkaille vähintään melko helppona tehtävänä.

4.4. Väestönsuojelu Puolet vastaajista ilmoittaa, että heidän taloyhtiössä sijaitsee väestönsuoja. Vastaajien mukaan väestönsuojan hoitaja on nimetty alle kahteen kolmasosaan (62 %) niistä taloyhtiöistä, joiden omissa tiloissa on väestönsuoja. Se että kolmasosassa (32 %) nimetty hoitaja puuttuu, herättää kysymään, miten väestönsuojien ylläpito on hoidettu. Huoltotoimenpiteet on voitu ulkoistaa alan yrityksille, mutta miten osaamisesta (käyttökuntoonlaitto) on tällöin taloyhtiöissä huolehdittu?

Taloyhtiöistä, joilla on oma väestönsuoja, peräti 78 prosenttia vastaajista uskoo saavansa suojan kuntoon 72 tunnin kuluessa. Aineistosta nousee esille väestönsuojiin liittyviä epäkohtia. Vastaajia huolettavat väestösuojien testaamattomuus tai niiden tiedetty toimimattomuus.

7 32 61

n Kyllä

n Ei

n En osaa sanoa

Kuvio 9: Nimettyjen väestönsuojan hoitajien osuus taloyhtiöissä, joiden kiinteistössä on väestönsuoja (%), n = 2245.

35

”Olen väestönsuojan hoitaja meidän taloyhtiössä. Esitin hallituksen kokouksessa väestönsuojan testaamista. Talo on 34 vuotta vanha, eikä koskaan ole testattu. Muut hallituksen jäsenet olivat sitä mieltä, että ei ole tarpeen kun mitään uhkaa ei ole näköpiirissä.”

Väestönsuojajärjestelyjen selvittäminen kiinteistön osalta näyttää olevan hankalaan osalle pelastussuunnittelun tekijöistä. Jos rakennuksessa ei ole omaa väestönsuojaa, saatetaan ihmetellä, mihin talon asukkaiden tulisi tarvittaessa siirtyä. Osa vastaajista ei kenties tiedä, että heidän talon väestönsuojapaikat sijaitsevat useamman talon yhteisessä suojassa tai sitten osalla ei yksinkertaisesti ole helposti määriteltävää paikkaa. ”Vaikeaa pelastussuunnitelman tekemisessä oli löytää tietoa oman asunnon lähimmästä väestönsuojasta.”

4.5. Pelastussuunnittelun hyödyllisyys taloyhtiöiden näkökulmasta Pelastussuunnittelun keskeinen tehtävä on parantaa asukkaiden turvallisuutta ja jos näin ei ole tapahtunut, ei pelastussuunnittelua voitane pitää onnistuneena.

Tätä mitattiin väitteellä ”pelastussuunnittelun avulla on parannettu taloyhtiön turvallisuutta”. Kaikkiaan 68 prosenttia vastaajista katsoo pelastussuunnittelun parantaneen taloyhtiön turvallisuutta ja reilu viidesosa (22 %) on väitteen kanssa jokseenkin tai täysin eri mieltä. Näyttää siis siltä, että nykyisen muotoinen pelastussuunnittelu on käytännössä ollut hyödytöntä noin viidesosan mielestä.

Pelastussuunnittelun avulla on parannettu taloyhtiön turvallisuutta

23

45

16

7

9

0 20 40 60 80 100% n Täysin samaa mieltä n Jokseenkin samaa mieltä n Jokseenkin eri mieltä n Täysin eri mieltä n En osaa sanoa

Kuvio 10: Onko pelastussuunnittelu parantanut taloyhtiöiden turvallisuutta (%), n = 2349

36

Niitä jotka kokivat turvallisuuden parantuneen pelastussuunnittelun avulla, pyydettiin kuvailemaan, miten turvallisuus oli käytännössä parantunut. Avoimista vastauksista (N = 770) oli eroteltavissa viisi keskeistä teemaa.

Yleisin (382) mainittu teema liittyy asukkaiden tai hallitusten turvallisuustietoisuuden vahvistumiseen pelastussuunnittelun avulla. ”Asukkaat osaavat paremmin kiinnittää huomiota asumisen riskeihin” ”Huoneistoihin jaettu pelastussuunnitelma antaa ohjeita asukkaalle miten toimia vaaratilanteissa esim. tulipalon sattuessa.”

Toiseksi yleisimmän (187 kpl) teeman muodostavat kommentit, joiden keskiössä on suunnitteluprosessin aikana tai seurauksena tehdyt konkreettiset muutokset kiinteistön alueella, kuten pihalla tai yleisissä tiloissa. Usein mainitaan parannukset opasteisiin, valaistukseen, poistumisreitteihin (siivous), lukituksiin ja väestönsuojiin, pelastusteihin. Lisäksi pelastussuunnitteluprosessi on innoittanut taloyhtiöitä hankkimaan palovaroittimia, sammutuspeitteitä ja väestönsuojan tarvikkeita. ”Kaikki palo-ovet korjattu ja kaikki aukot tiivistetty paloturvallisiksi. Käytävät tyhjennetty tavaroista.” ”Pihavalaistu parannettu, lukitusturvallisuutta parannettu, jäteastioiden sijaintia on parannettu..” ”Hankittu kaikkiin huoneistoihin ensisammutusvälineet ja yhteisiin tiloihin sammutin. ” ”Riskikartoituksen perusteella on mm. lisätty pelastustikkaat ja ostettu sammutuspeitteet kaikille osakkaille.”

Kolmanneksi yleisin (154 kpl) teema, joka toistuu aineistossa, on pelastussuunnittelun korostaminen riskienhallinnan työvälineenä. Pelastussuunnittelun avulla riskejä on saatu näkyviin ja ymmärrys niistä on parantunut. Pelastussuunnittelun katsotaan tekevän taloyhtiön riskienhallinnasta järjestelmällisempää.

37

”Suunnitelmallisuus luo hyvän perustan turvallisuuden parantumiselle.” ”Asioita tuli mietittyä. Asiat olivat jo ennen pelastussuunnitelman laatimista hyvässä mallissa, mutta nyt asiat ovat paperilla…”

Neljännessä teemassa (26 kpl) korostuvat harjoittelut ja koulutus. Taloyhtiöissä on järjestetty turvallisuuskävelyitä, -koulutuksia ja etenkin hallitusten jäsenet ja turvallisuuspäälliköt ovat käyneet turvallisuuskursseilla ”Yhteinen harjoittelu talkoissa.” ”Turvallisuuskierros talon kaikissa kohteissa puhutti ja tuotti aineistoa.” ”Puheenjohtajan olen osallistunut turvallisuusalan koulutukseen. Lisäksi hallitus järjesti turvallisuusalan koulun taloyhtiön osakkaille ja asukkaille. Valitettavasti kiinnostuneita oli rajallisesti.”

Viidenneksi yleisin teema (18 kpl) korostaa pelastussuunnitteluprosessin olevan ennen kaikkea taloyhtiön turvallisuuden ja turvallisuusjärjestelyiden tarkistamisen työväline. ”Kerran kuukaudessa suojelujohtajan tekemä tarkastuskierros taloyhtiössä on nopeuttanut/parantanut havaittujen puutteiden ja mahdollisten riskitekijöiden korjaamista.” ”Ensisammutuskalusto ja suojelutarvikkeet tulee päivitettyä ja tarkastettua ajoittain.”

4.6. Pelastussuunnittelun hyödyttömyys taloyhtiöi-

den näkökulmasta Kuten edellä on mainittu, noin viidesosa vastaajista katsoo, ettei pelastussuunnittelu ole parantanut taloyhtiön turvallisuutta. Seuraavaksi haluttiin selvittää, mitä tekijöitä vastaajat itse nimeävät syiksi pelastussuunnittelun hyödyttömyyteen.

38

Avoimia vastauksia saatiin kaikkiaan 525 ja ne jakautuivat seuraaviin teemoihin.

Yleisin mainittu (157) ongelma on asukkaiden vähäinen kiinnostus pelastussuunnittelua tai turvallisuusohjeistusta kohtaan. ”Asia ei kiinnosta ihmisiä. Lisäksi ihmisillä on lyhyt muisti. Asenne mitään ei voi sattua on ehkä aika yleinen.” ”Asukkaista vain harva viitsii lukea suunnitelman niin, että siitä jää asiat mieleen. Taloyhtiöiden asunnoissa (noin 40 %) asuu osakkeenomista vuokralainen.

Vuokralaiset vaihtuvat jatkuvasti ja heitä ei juuri suunnitelma kiinnosta. Lisäksi huoneistoissa asuu maahanmuuttajia, jotka eivät edes osaa suomen kieltä.”

Toiseksi yleisimmässä (92 kpl) kommenttityypissä nousevat esiin itse suunnitelman vähäinen vaikutus käytäntöön. Perusteluissa pelastussuunnittelu nähdään nimenomaan pelastussuunnitelma -dokumentin tuottamisena eikä suunnitteluprosessina ja ihmetellään, mitä hyötyä pelkästä teoreettisesta paperista on. ”Pelastussuunnitelman pitäisi mielestäni olla mahdollisimman konkreettinen, jotta siitä on hyötyä. Jos tehdään vain ”lakisääteinen paperi viranomaisia varten”, ei siitä ole juuri hyötyä. Juuri tätä konkretisoimista varten pitäisi antaa ohjeita/malleja taloyhtiöille. Ihan maalaisjärkistä ohjeistusta. Kukahan sellaiset ohjeet ottaisi tehdäkseen?” ”Turha paperi, lisää byrokratiaa. Hallitukset peloissaan teettävät kalliita suunnitelmia joilla ei ole mitään virkaa, voi verrata energiatodistuksiin.”

Kolmanneksi useimmiten (63 kpl) esiin nousivat jalkauttamiseen liittyvät ongelmat. Suunnitelmia on tehty, mutta niistä on kovin niukasti tiedotettu asukkaille. ”Kaikkea hyötyä ei suunnitelmasta ole otettu irti, koska tietoa ei ”jalkauteta” asukkaille ilmoittamalla, että suunnitelma on tehty ja on jostakin osoitteesta luettavissa.” ”Tiedottaminen todella puutteellista”

39

Neljänneksi useimmiten (35kpl) nousivat esiin pelastussuunnittelun hyödyttömyys pienissä taloyhtiöissä. Ajatellaan, että pienessä taloyhtiössä asia kuuluu yksittäisille asukkaille eikä taloyhtiölle. Lisäksi on havaittavissa, että osa vastaajista pitää pelastussuunnittelua lähinnä jonkinlaisena pelastautumissuunnitteluna, jossa pääpaino on lähinnä poistumisturvallisuudessa. ”Mielestäni rivitalossa josta pääsee etuovesta etupihalle ja terassin ovesta takapihalle ei tarvita mitään byrokratian määräämää pelastussuunnitelmaa.” ”Rivitalossa ei ole juurikaan todellisia uhkatekijöitä.”

Viidenneksi yleisin (26 kpl) liittyi väärälaiseen tai heikkolaatuiseen pelastussuunnitelmaan. Syytökset kohdistuvat pääasiassa suunnitelman tehneeseen tahoon. ”Ulkopuolisen suunnittelijan tekemänä suunnitelma ei vastaa ollenkaan olosuhteita taloyhtiössä. Esim. meille tehtiin rivariin kerrostalon ohjeilla ja muutoinkin väärin tiedoin. Maksoi kuitenkin 500 e.”

Kuudenneksi mainituin (24 kpl) syy liittyy hallituksen, isännöitsijän tai turvallisuuspäällikön saamattomuuteen tai välinpitämättömyyteen. ”Se tehtiin koska oli pakko. Yhtiön isännöitsijää ja puheenjohtajaa asia ei kiinnosta eikä suojelusta vastaavaa henkilöä kouluteta tai arvosteta.” ”Nykyisen taloyhtiön hallituksen toiminta saamatonta.”

Lopuksi löytyi myös sellaisia vastauksia (20 kpl), joissa taloyhtiötä kuvaillaan niin uudeksi tai turvalliseksi, ettei pelastussuunnittelulle nähty tarvetta.

Muutamassa vastauksessa (6 kpl) korostuivat ongelmat väestönsuojelussa kuten väestönsuojan puute, johon pelastussuunnittelulla on vaikea vaikuttaa.

40

4.7. Miten vastaajat kehittäisivät pelastussuunnitte- lua?

Kyselyssä selvitettiin, miten vastaajat itse kehittäisivät pelastussuunnittelua.

Avoimia vastauksia, jotka sisälsivät kehitysideoita, saatiin yhteensä 405 kappaletta. Kehitysideat jakaantuivat kuuteen erilaiseen teemaan.

Yleisin (135 kpl) teema liittyy pelastussuunnitelmalomakkeiden- ja ohjeiden yksinkertaistamiseen. Syntyneitä suunnitelmia pidetään liian pitkinä asiakirjoina, joihin asukkaat eivät jaksa tutustua. Kaivataan enintään muutaman sivun A4-lomakkeita, joissa tärkeimmät asiat on tiivistetysti kerrottu kansan kielellä. Erilaisia kieliversioita kaivataan muun muassa maahanmuuttajien varten ja päivittämisen helpottamiseksi dokumentit tulisi olla myös digitaalisessa muodossa. ”Pelastussuunnitelma tulisi tehdä lyhyeksi ja täsmälliseksi. Varsinainen pelastussuunnitelma on nykyisin aivan liian pitkä eikä siihen sen vuoksi tutustu kukaan ja päivittäminen koetaan hankalaksi. Tilalle tulisi tulla selkeät toimintaohjeet asukkaille esim. nykyinen on riittävä ja taloyhtiön turvallisuushenkilöille välttämättömien asioiden tarkistuslista ja yhteystietolista päivittämistä varten.”

Toiseksi yleisin teema liittyy (121 kpl) viestinnän ja koulutusten kehittämiseen. Vastausten perusteella pelastussuunnitelmasta ja turvallisuusasioista tulisi tiedottaa nykyistä useammin asukkaille ja erilaisia turvallisuuskoulutuksia tulisi järjestää. Lisäksi pelastussuunnittelu tulisi sisällyttää osaksi hallitustyöskentelyä / vuosikelloa. Tiedottaminen koetaan kuitenkin vaikeaksi ja viestintään kaivataan tukea. ”Asukkaiden motivointi pelastussuunnitelmaan ja turvaohjeisiin tutustumiseen on osoittautunut melko vaikeaksi, vaikka tietoa on tarjottu monen eri kanavan kautta, joista kaikille on tiedotettu. Tähän motivointiin haluaisin keinoja.” ”Järjestämällä käytännön harjoituksia.”

Eräs esiin nouseva teema liittyy talon turvallisuushenkilöstön tukemiseen.

Vapaaehtoistyöhön kaivataan tukea, kuten neuvontapalveluita ja korvauksia.

41

Pelastuslaitoksilta toivotaan tukea pelastussuunnitteluun. Osa vastaajista kaipaa jonkinlaista ”sparrausta”, tukea ja palautetta viranomaisilta tai muilta asiantuntijoilta. ”Paloviranomaiset voisivat muutaman vuoden välein esim. palotarkastuksen yhteydessä käydä pelastussuunnitelman hallituksen kanssa läpi ja ehdottaa siihen parannuksia/päivityksiä.” ”Koska itse olen nyt lupautunut vastuuhenkilöksi pelastussuunnitelman laadintaan olen huomannut, että kaipaisin asiantuntijaneuvoja/-tukea esim. oman alueen Pelastuslaitokselta tai muualta asiantuntijataholta! Jonkinverran sitä jo sainkin, kun kävin juuri Turvallisuuspäällikön kurssin, mutta olisi hyvä olla joku yhteyshenkilö/neuvonantaja helposti saatavilla tarvittaessa vaikka netin/chatin kautta!?”

Osassa (38 kpl) vastauksia parannusehdotukset liittyvät hallituksen ja isännöinnin toiminnan tehostamiseen. Vastaajat katsovat, että osa hallituksista ja isännöitsijöistä ei pidä asiaa tärkeänä, ei välitä siitä tietoa asukkaille tai on muuten ”passiivinen” asian suhteen. Vastauksista tulee hyvin esiin, että osa syyttää isännöintiä pelastussuunnittelun kehnosta tilasta ja katsoo sen kuuluvan isännöitsijän tehtäviin. ”Meidän taloyhtiössä hallituksen jäsen on jo kaksi vuotta sitten sanonut, että pelastussuunnitelma pitää tehdä ja jakaa kaikille. Hallituksen puheenjohtaja lupasi laatia sen, ei ole sitä tähän päivään mennessä tehnyt. Isännöitsijä sanoi, että ei sitä tarvitse jakaa kaikille asukkaille! Itse taloon muutama vuosi sitten muuttaneena en ole saanut mitään tietoa pelastussuunnitelmasta tai muista siihen liittyvistä asioista!”

Osa kommenteista (21 kpl) liittyy ulkopuolisen avun käyttöön. Osa suosittaa ulkopuolisten toiminnanharjoittajien palveluiden käyttöä. Osa taas piti ulkoistamista jopa haitallisena. ”Ulkopuolinen näkemys auttaisi tekemisessä. Itse sokeutuu osaan taloyhtiön vaarallisista kohdista.”

42

”Yritys onnistui harhauttamaan isännöitsijää tilaamaan suunnitelman, vaikka hallitus oli päättänyt tehdä sen itse. Varmaan moni yhtiö on mennyt samaan ”halpaan” ja mappia ei lue kukaan. Meillä ei olisi ollut edes tietoa mapin olemassa olosta ellen olisi osannut kysyä, mitä 440 eurolla olemme saaneet. Hommasta ei ole hyötyä, jos siihen ei itse syvenny.”

Muutamissa (15 kpl) kuvaillaan pelastussuunnittelun turhuutta pienissä taloyhtiöissä. Vastaajat katsovat suunnittelun koskevan lähinnä kerrostaloja ja suurempia taloyhtiöitä. ”Viiden asunnon rivitaloyhtiössä ei tarvita minkäänlaista pelastussuunnitelmaa.

Maalaisjärki riittää.”

43

5. Asiantuntijahaastattelut Teemahaastattelujen avulla haluttiin selvittää asiantuntijoiden näkemyksiä nykyisestä pelastussuunnitteluprosessista ja sen ongelmista. Haastatteluja tehtiin yhteensä 18 ja niihin osallistui isännöitsijöitä, pelastusviranomaisia, toiminnanharjoittajia ja järjestöjen edustajia.

5.1. Pelastussuunnittelu – väestönsuojelua, palontor-

juntaa vai kokonaisturvallisuutta?’

Pelastussuunnittelu ja termit ovat eläneet ajassa. Vuoteen 1999 asti kyseessä oli suojelusuunnitelma, jonka jälkeen nimi muuttui turvallisuussuunnitelmaksi.

Nykyinen pelastussuunnitelma nimi ilmestyi vuoden 2003 uudistuksen yhteydessä. Pääosa haastateltavista pitää nykyistä nimeä hyvänä ja johdonmukaisena, koska se on osa pelastuslakia ja nimellään erottuu muista yhteiskunnan turvallisuussuunnitelmista. Toisaalta sellaisiakin kommentteja esiintyi, joissa pelastussuunnittelu-nimen katsottiin ohjaavan ajatuksia kohti paloturvallisuutta eikä niinkään laajempaa turvallisuutta. ”…2003-laissa muuttui taas pelastussuunnitelmaksi, jolloin tavallaan homma meni sillein et oltiin avattu 360 astetta turvallisuusajattelu siinä turvallisuussuunnitelmassa. Nyt taas alettiin kattelemaan palokunnan autotallin oven rakosesta tätä hommaa, pelastussuunnitelma.” (Pelastusviranomainen)

Käsitykset pelastussuunnitelmasta vaihtelivat, mutta paloturvallisuutta korostavat näkökannat olivat yleisempiä. Alkuperäinen ”suojelusuunnitelma”, jossa keskityttiin väestönsuojeluun, ei juurikaan näy asiantuntijapuheessa. Poikkeusoloja koskevaa osuutta pidetään nykyisen suunnittelun vähiten tärkeänä osana. Myöskään laaja-alainen turvallisuusnäkökulma, joka pitää sisällään tapaturmien, liukkauden tai vaikkapa vesivahinkojen torjunnan ei näyttäydy yhtä vahvana kuin paloturvallisuusnäkökulma. Tulipalojen torjunta on se ydinasia, jonka ympärille muut asiat kootaan. Asiantuntijasta riippuen muut asiat ovat sitten enemmän tai vähemmän tärkeitä.

44

”Jos me nyt otettaan tämmöinen yleinen liukastuminen, kaatuminen ja putoaminen, totta kai ne on yleisimmät riskit. Mut sitä tulee joka paikassa yhteiskunnassa. Mutta mikä riski liittyy juuri siihen kiinteistöön, on kuitenkin juuri se tulipalo… Se maailmojen syleily, että kerrotaan kaikki turvallisuusasiat kerralla, se oksennus. Se on sellainen, että ei ihmiset kykene vastaanottamaan sellaista.”

(Pelastusviranomainen)

5.2. Arvio nykyisestä lainsäädännöstä Yleinen linjaus lainsäädännön uudistamisessa on ollut ihmisiin kohdistuvan yksityiskohtaisen sääntelyn purkaminen, jonka tarkoitus on ollut jättää ihmisten omaan harkintaan aikaisempaa enemmän. (Kättö 2016.) Tämä yleinen linjaus näkyy myös pelastuslain muutoksissa siten, että vuoden 2011 pelastuslaki on hiukan yleisemmällä tasolla verrattuna vuoden 2003 lakiin. Haastateltavilta kysyttiin näkemyksiä nykyisen lainsäädännön ymmärrettävyydestä ja miten hyvin nykyiset säädökset edistävät omatoimista varautumista. Eräs esiin noussut asia liittyi lain ohjaavuuteen. Haastateltavien kesken esiintyi vaihtelevia käsityksiä siitä tulisiko nykyisen lain olla selkeämmin ohjaavaa. Osa haastateltavista katsoi, että nykyisen nykyiset säädökset eivät riittävän tarkasti kuvaa, mitä tulee tehdä. Toisaalta osa asiantuntijoista epäili tarkemmin ohjaavan lainsäädännön käytännön toimivuutta. Siitä oltiin kuitenkin pääosin samaa mieltä, että lakikielen tulisi olla helpommin ymmärrettävää. ”Esimerkiksi rakennusmääräykset. Meillä on maankäyttö- ja rakennuslaki joka sanoo, että rakennuksen pitää olla turvallinen plaa plaa ja sitten on ministeriö antanut tarkemmat ohjeet on antanut rakennusmääräyskokoelman. Missä on nyanssi tasolla käyty asioita läpi. Nyt meillä on pelastuslainsäädäntö, jossa vaaditaan abstrakteja asioita, mutta nyanssitalolle asti ei kukaan ole vaivautunut tekemään sellaista avausta… puuttuu nyt se äärimmäisen tärkeä taustatyö, eli mitä se käytännössä konkreettisesti tarkoittaa.” (Pelastusviranomainen) ”Se (laki) on kirjoitettu niin väljästi, että ammattilaisten pitää kääntää, mitä sillä tarkoitetaan” (Järjestön työntekijä)

45

Eräs esiin noussut kysymys liittyi pelastussuunnitelmien valvontaan. Toiminnanharjoittajan näkökulmasta nykyinen pelastuslaki ei tarpeeksi selkeästi määrittele, mitä kaikkea taloyhtiöissä pitää tehdä, jotta asiat olisivat kunnossa.

Toisaalta laki ei myöskään selkeästi kerro, mitä palotarkastajat saavat taloyhtiöiltä vaatia ja mitä eivät. Toiminnanharjoittajan mukaan liikaa valtaa jää yksittäisille palotarkastajille ja tällöin vaatimustaso vaihtelee, etenkin eri pelastustoimen alueiden kesken. ”Yksi on se, että laissa on liikaa liikkumavaraa, liikaa tulkinnan varaa. Jolloin palotarkastajat pystyvät määrittämään omasta päästään, mikä on vaatimustaso just täällä… Toinen näkemys on, että laissa tuleekin olla se joustavuus ja tulkinnanvara mutta sitten taas pitäis sitä viranomais-direktio valtaa selkeyttää. Mitkä on niitä asioita, mitä pelastusviranomainen pystyy siellä taloyhtiössä määrittämään.” (Yksityinen toiminnanharjoittaja)

5.2.1 Turvallisuushenkilöstön nimeämisestä luopuminen Aikaisemmin pelastussuunnitelmassa oli selvitettävä turvallisuushenkilöstö, sen varaaminen ja kouluttaminen suunnitelmaan. Käytännössä kyseessä oli turvallisuushenkilöstön nimeämisvelvoite40. Nimeämisvelvoitteesta luovuttiin 2011 uudistuksen yhteydessä, jolloin hallitusten ei enää tarvinnut nimetä talon turvallisuushenkilöstöä. Oliko nimeämisvelvoitteesta luopuminen hyvä päätös näin jälkeen päin katsottuna? Haastateltujen asiantuntijoiden näkemykset vaihtelivat ja vastaus riippuu pitkälti, mistä näkökulmasta asiaa tarkastellaan. Osa katsoi, ettei nimeämispakko aikanaan toiminut kovin hyvin ja siksi siitä luopuminen ei merkittävästi ole huonontanut taloyhtiöiden turvallisuutta. Usein taloyhtiöissä oli vaikeaa löytää vapaaehtoisia, jotka suostuivat turvallisuushenkilöiksi. Se, että puolipakolla saatiin nimettyä henkilö pelastussuunnitelmaan, ilman että henkilöllä oli mitään kiinnostusta tai halua kehittää talon turvallisuutta, ei varmaankaan parantanut talon turvallisuutta, joskaan ei heikentänytkään.

40 Valtioneuvoston asetuksessa (787/2003) 10§ ”4) turvallisuushenkilöstö, sen varaaminen ja kouluttaminen sekä muun henkilöstön tai asukkaiden perehdyttäminen suunnitelmaan”

46

”Se (nimeämisvelvoitteen poisto) oli sekä hyvä että huono asia. Riippuu kumman näkökulman ottaa. Jos katotaan käytännössä, niin hyvin paljon meni siihen, että nimettiin nimeämisen pakosta. Käytännössä ei tapahtunut mitään.

Jotta saatiin näyttämään ulospäin tai muutoin. Viranomaiselle ilmoitettiin, että on nimetty henkilö… Tehtävät jäi hoitamatta.” (Toiminnanharjoittaja)

Tehtävästä suoriutuminen oli vaikeaa, jos nimetty henkilö ei käynyt tarvittavaa koulutusta. Eräs haastateltava nostikin esiin, että koulutusmäärien olisi pitänyt olla paljon korkeammalla, jotta silloinen järjestelmä olisi toiminut paremmin.

Toisesta näkökulmasta nimeämisestä luopuminen on heikentänyt taloyhtiöiden turvallisuutta. Heikennystä on tapahtunut kahdella tapaa. Ensiksikin turvallisuusosaaminen on vähentynyt ja toiseksi nykyisen turvallisuushenkilöstö -tehtävän arvostus on laskenut. Nimeämisvelvoitteen seurauksena osa turvallisuushenkilöstöstä osallistui talon turvallisuuspäällikön kursseille41, joka oli pelastusliittojen täsmäkoulutus kyseiseen tehtävään. Lisäksi taloyhtiöihin oli nimetty väestönsuojanhoitajia, jotka kävivät heille suunnatun kurssin.

Kurssien tarkoitus oli vahvistaa nimetyn henkilöstön turvallisuusosaamista ja motivoida kyseiseen tehtävään. Nimeämisestä luopumisen seurauksena osallistujien määrät tippuivat molemmissa koulutuksissa (Partanen 2017). Eli käytännössä taloyhtiöissä on vähentynyt asuinympäristöön keskittyvä, asukaslähtöinen turvallisuusosaaminen. Tilalle ei myöskään ole tullut muuta vastaavaa osaamista kehittävää koulutusta, ainakaan samassa mittakaavassa. Yleisen turvallisuusosaamisen lisäksi, osaavien väestönsuojien hoitajien määrä lienee pudonnut taloyhtiöissä. Onko taloyhtiöissä siis entistä vähemmän henkilöitä, jotka osaavat laittaa väestönsuojat käyttökuntoon ja pitää huolta suojista?

Oliko siis nimeämisestä luopuminen hyvä asia. Vaakakupissa painavat kaksi eri tekijää. Toisaalta nimeämisestä luopuminen on keventänyt taloyhtiöiden hallintoa ja helpottanut etenkin sellaisten taloyhtiöiden elämää, joille asia olisi ollut joka tapauksessa vain nimi paperissa, ilman käytännön turvallisuustekoja.

Toisesta näkökulmasta voidaan todeta, että tästä järjestelmästä syntynyt tur-

41 Yhdistykset kouluttivat 1980-luvulla vuosittain noin 3000-4000 henkilöä talosuojelun suojeluvalvojan ja väestönsuojan valvojan kursseilla, joka vastasi noin puolta sisäasianministeriön asettamasta tavoitteesta, jossa noin puolet suojeluvalvojista olisi koulutuksen käynyt. Suurin haaste koulutusten osalta oli nimenomaan se, ettei osanottajia saatu kursseille ei niinkään koulutusresurssien puute. (Putkiranta 1995, 132-133.)

47

vallisuusosaaminen on vähentynyt koulutusmäärien tippuessa. Todennäköisesti muutoksella on ollut vaikutusta myös tehtävien arvostukseen. Kun nimeämispakko on poistettu lainsäädännöstä, on se voitu tulkita, että asia ei enää ole yhtä tärkeä kuin ennen.

5.3. Suunnitelmadokumenteista käytännön turvalli- suustekoihin Osa haastateltavista katsoo, ettei nykyinen pelastussuunnittelu juurikaan paranna taloyhtiöiden turvallisuutta, koska riskiarviointia ei useinkaan tehdä kunnolla eivätkä asukkaat lue suunnitelmia tai jaettua turvallisuustietoa. Pelastussuunnitteluun vaikuttaa keskeisesti se, että pelastussuunnitelmia tekeminen usein ulkoistetaan. Tällöin kohdekohtaisuus saattaa kärsiä, etenkin jos ulkopuolinen tekijä ei edes käy kohteessa. Haastateltavien mukaan tällaista ”monistamista” esiintyy, jolloin suunnitelmissa voi olla jopa toisen kohteen tietoja tai niissä ei selkeästi ole tehty kohdekohtaista arviointia vaan ne sisältävät yleistä kuvailua riskeistä. Riskiarvio ja havaittuihin riskeihin puuttuminen on tällöin lähes olematonta. Tällaiset suunnitelmat on tehty viranomaisia varten eli on haluttu vain täyttää minimitaso, lain vaatimus. Tästä syntyy lähes kaikkia osapuolia turhauttava tilanne, koska pelastussuunnitteluprosessi on luotu taloyhtiöiden työvälineeksi. Pelastusviranomaisen näkökulmasta suunnittelu on hyödytöntä, jos sitä ei tehdä asuinrakennuksen ja sen asukkaiden lähtökohdista. Jos pelastussuunnittelu ei perustu kohdekohtaisuuteen ja siihen ei taloyhtiön väkeä juuri osallisteta, vaarana on että työstä jää jäljelle pelkkä suunnitelmadokumentti ilman yhteyttä käytännön toimiin.

Haastatteluissa nousi esiin, että jos suunnitelma on kunnolla laadittu ja siinä olevia asioita toteutetaan niin suunnitteluprosessia voidaan pitää vaikuttavana. Ratkaisevaa kuitenkin on, viedäänkö suunnitelman asioita käytäntöön.

Ongelmana näyttää olevan, ettei itse suunnitelmasta tällä hetkellä päästä seuraavaan vaiheeseen eli konkreettisiin turvallisuustekoihin tai turvallisuusviestintään. ”Pelastussuunnitelma ei saa jäädä dokumenttitasolle. Me Suomessa laaditaan liikaa pelastussuunnitelmadokumentteja. Kun se pitäisi saada vietyä käytäntöön, johtaa käytännön turvallisuustoimenpiteisiin, turvallisuutta edistäviin toimenpiteisiin.” (Toiminnanharjoittaja)

48

”Mut silloin se vaatisi konkreettisia ponnisteluja. Joku tekis jotain. Joku ottais tiivistenauhaa ja tiivistäis palo-ovet tai asentais ylimääräisiä palovaroittimia porrashuoneisiin tai jakais jonku infotiedotteen naapureille… Mun näkövinkkelistä niit asioita viedään hirveen vähän käytäntöön… se vaatis jotain konkreettisia toimenpiteitä.” (Pelastusviranomainen)

Miten sitten päästään suunnitelmadokumenttien tekemisestä todellisiin turvallisuustekoihin? Haastateltavien mukaan keskeistä olisi kehittää riskien ja vaarojen tunnistamiseen ja niiden korjaamiseen liittyviä toimintamalleja.

Asuinrakennuksessa ja kiinteistön alueella olevien riskien ja vaarojen tunnistaminen on haastateltavien mukaan turvallisuusviestinnän lisäksi tärkeintä koko pelastussuunnittelussa. Riskejä ei voida minimoida eikä vaaroja poistaa, jos niitä ei tunnisteta. Ydinkysymys onkin, pystytäänkö taloyhtiön omin voimin tunnistamaan riskit nykyisillä työvälineillä? Tästä esiintyi erilaisia näkemyksiä. Useiden haastateltavien mukaan asukkaat kyllä pystyvät tunnistamaan riskit, mutta eivät ilman työvälineitä. Erilaiset tarkistuslistat, vuosikellot, oppaat ja koulutukset ovat tärkeitä työkaluja ja niitä tulisi entisestään kehittää. Myös seuranta usein puuttuu. Kun riskit on havaittu, niiden minimointi ja seuraaminen ovat tärkeitä, mutta usein jää tekemättä.

Haastatteluissa nousi esiin isännöitsijöiden keskeinen rooli siinä, miten pelastussuunnittelua tehdään. Erilaisia toimintatapoja ilmeni useita. Osa isännöitsijöistä tekee suunnitelmia itse, osa pyrkii motivoimaan asukkaita tekemään, ja toiset ulkoistavat suunnittelun toiminnanharjoittajalle. Käytännöt ja pelastussuunnitteluun liittyvä osaaminen vaihtelevat isännöitsijöittäin. Useat haastatellut isännöitsijät pitivät nykyistä pelastussuunnittelua melko hyödyttömänä. Osa katsoi, että turvallisuusparannuksia tehdään jo muutenkin osana normaalia kiinteistön huoltoa eikä pelastussuunnitelmapaperi tuo mitään lisäarvoa. Heille pelastussuunnittelu näyttäytyy nimenomaan pelastussuunnitelmadokumentin tekemisenä tai sen ulkoistamisena, ilman että prosessiin olisi juuri kytkeytynyt turvallisuusviestintään tai konkreettisia turvallisuustekoja kiinteistöissä. Haastatteluissa nousikin esiin, että isännöitsijöiden pelastussuunnitteluun liittyvää osaamista tulisi kehittää alan koulutusten ja ohjeistamisen avulla. ” Taloyhtiön hallitus palkkaa ulkopuolisen konsultin tekemään pelastussuunnitelmaa, ku sillähän on periaatteessa jo yksi konsultti olemassa, jolle se maksaa muutenkin jo. Isännöitsijöiden osaamista pitäisi kehittää.” (Pelastusviranomainen)

49

5.4. Turvallisuusviestintä Haastateltavien mukaan pelastussuunnittelun tärkeimmät osiot ovat riskien ja vaarojen tunnistaminen sekä viestintä asukkaille. Viestinnässä tärkeimpinä pidetään ennaltaehkäisevien ohjeiden ja toimintaohjeiden välittämistä. Turvallisuusviestintä ja sen puutteet nykyisessä pelastussuunnittelussa, mutta myös mahdollisuudet tehdä parempaa turvallisuusviestintää nousivat keskeisesti esiin.

Eräs turvallisuusviestintään liittyvä ongelma on, ettei pelastussuunnittelun yhteydessä tehtävä turvallisuusviestintä tavoita tai vaikuta juuri niihin asukkaisiin joiden käyttäytymiseen pitäisi pystyä vaikuttamaan. ”Tää (turvallisuusviestintä) kiinnostaa niitä ihmisiä joita kiinnostaa turvallisuus muutenkin, me ei tavoiteta niitä ihmisiä, joita ei pätkääkään kiinnosta mikään.”

(Pelastusviranomainen)

Haastateltavien perusteella isännöitsijöillä on keskeinen rooli tiedon, myös turvallisuustiedon, välittämisessä taloyhtiöissä. Näin on myös silloin kun varsinaisen suunnittelutyön tekee toiminnanharjoittaja. Joissakin taloyhtiöissä on aktiivisia hallituslaisia, jotka jakavat tiedotteita asukkaille. Useimmiten tiedottaminen tapahtuu kuitenkin isännöitsijöiden kautta. Turvallisuusasioista tiedottaminen ei ole kuitenkaan kovin yleistä. Kuudesta haastatellusta isännöitsijästä vain yksi kertoi toistuvasti tapahtuvan turvallisuustiedottamista. Muissa tapauksissa turvallisuustiedottaminen oli satunnaista ja tiedottaminen perustui lähinnä havaittuun tarpeeseen. Tiedon välittäminen tapahtuu useimmiten tiedotteiden postittamisella huoneistoihin, joka myös maksaa taloyhtiölle eniten. Muita haastattelussa ilmenneitä tiedottamistapoja ovat sähköpostilistojen käyttö, taloyhtiösivujen päivittäminen ja rappukäytävien ilmoitustaulut. Yhden isännöitsijän taloyhtiössä oli myös internetiin kytketty sähköinen rappunäyttö, johon isännöitsijä pystyi etänä syöttämään turvallisuustiedotteita.

Koska huoneistoihin lähetettävä perinteinen postittaminen maksaa, pyrkivät isännöitsijät yhdistämään turvallisuustiedotteet muun tiedottamisen yhteyteen. Haastateltavat eivät pidä realistisena postitettavien turvallisuustiedotteiden toistuvaa jakamista, koska taloyhtiöiden hallitukset haluavat minimoida kustannuksia, myös tiedottamisesta aiheutuvia.

50

Asukastiedottamiseen liittyy useita isännöitsijöiden tunnistamia ongelmia.

Osa haastateltavista epäili, etteivät asukkaat yleensäkään lue postitettuja tiedotteita. Myös taloyhtiökohtaisia sivuja pidettiin toimimattomina, koska suurin osa asukkaista ei haastateltavien mukaan käytä niitä aktiivisesti. Eräs isännöitsijä piti sähköpostilistaa parhaana tiedottamisen kanavana. Kaikki asukkaat eivät kuitenkaan ole mukana sähköisissä kanavissa ja ongelma oli isännöitsijöille tuttu. Osa haastateltavista arveli sähköisen asukastiedottamisen olevan tulevaisuuden keskiössä vanhempien ikäluokkien poistuttua keskuudesta.

Joskus käy niinkin, ettei pelastussuunnittelusta ollenkaan viestitä asukkaille. ”Meidän tilastojen mukaan 23 prosenttia kiinteistöistä ei ollut tiedottanut pelastussuunnitelmasta asukkaille/osakkaille… siitä oli tiedotettu viranomaisille ja se oli hallituksen tietoon jäänyt hyvin usein. Hallitus oli hyvin tietoinen mutta asukkaille ei ollut mennyt minkäänlaista tietoa.” (Toiminnanharjoittaja)

Eräs esiin noussut seikka oli nykyisten taloyhtiöiden turvallisuuspäälliköiden ja -henkilöstön viestintätyön tukeminen. Osassa taloyhtiöitä vapaaehtoiset tekevät pitkäjänteistä turvallisuusviestintää ja hyviä käytäntöjä tulisi levittää taloyhtiöiden välillä. Osa haastateltavista katsoi, että taloyhtiön vapaaehtoisissa piilee käyttämätöntä potentiaalia, jos heitä vain tuettaisiin enemmän. Eräs tapa motivoida vapaaehtoisia, on tarjota jonkinlaista ”porkkanaa”, jolloin henkilöt kokisivat hyötyvänsä vapaaehtoistyöstä. Haastateltavien mukaan osassa taloyhtiöitä on erilaisia tapoja kannustaa turvallisuushenkilöitä. Näistä hyvistä käytännöistä voisi löytyä sopivia malleja valtakunnallisten suositusten pohjaksi. Kaiken kaikkiaan vapaaehtoisia tulisi motivoida ja heidän tekemää turvallisuusviestintätyötä tulisi helpottaa tarjoamalla hyviä työkaluja. ”Valmiita tiedotemalleja pitäisi olla enemmän. Ehkä sellaiseen tehtävään on helpompi motivoida ihmisiä, kun sanotaan, että tässä on valmiita malleja ja voit poimia sopivia, mitkä teille on ajankohtaisia ja täältä saat tukea.” (Järjestön asiantuntija)

Kaikkiaan haastatteluissa nousi yleisesti esiin, että turvallisuusviestintää asukkaille tulisi kehittää. Ennen kaikkea pitäisi tunnistaa asukkaihin asti ulottuvat viestintäkanavat ja pyrkiä saamaan niihin turvallisuusviestejä. Lisäksi turvallisuusviestinnän kiinnostavuuden parantamisessa on paljon tehtävää.

51

Olemassa olevia turvallisuuskampanjoita voisi käyttää kehitysalustana, joiden puitteissa olisi mahdollista luoda kiinnostavaa turvallisuusviestintää.

5.5. Omavalvonta ja pelastussuunnittelu Perinteisten palotarkastusten rinnalle on pelastuslaitoksissa kehitetty omavalvontaprosesseja. Nykyiset omavalvontamallit eroavat toisistaan alueittain mutta pääpiirteiltään prosessi kulkee niin, että asukkaille, hallituksille ja isännöitsijöille lähetetään lomakkeita, joiden avulla he pystyvät itse arvioimaan ja löytämään asuinrakennusten turvallisuuspuutteita. Palautettujen vastausten perusteella palotarkastajat pystyvät puuttumaan epäkohtiin. Tällä hetkellä omavalvonta keskittyy Suomessa lähinnä pientaloihin. Kuudella42 pelastustoimen alueella omavalvonta ylettyy kuitenkin myös rivi- ja kerrostaloihin, jolloin omavalvonnassa huomioidaan myös pelastussuunnittelu. Lähinnä lomakkeiden avulla kysytään, onko suunnitelma tehty ja onko siitä tiedotettu asukkaille.

Omavalvonnan ja pelastussuunnittelun suhde on kuitenkin mielenkiintoinen, koska prosesseina niissä on osittain samankaltaisia vaiheita. Molemmat prosessit pakottavat vastaajaa pohtimaan oman asuinkiinteistön turvallisuutta ja auttavat löytämään turvallisuuspuutteita. Omavalvonta on kuitenkin valvonnallinen toimenpide, kun taas pelastussuunnittelua tehdään asukkaiden toimesta asukkaita varten. Vaikka prosesseissa onkin tiettyä samankaltaisuutta, olivat haastateltavat kuitenkin sitä mieltä, että kyseessä on jatkossakin kaksi eri asiaa eikä hyvin aktiivisellakaan omavalvonnalla voida korvata pelastussuunnittelusta saatavia hyötyjä.

5.6. Yksityiset toiminnanharjoittajat – tuki- vai ulkois- tamispalvelu?

Lähtökohtaisesti pelastussuunnitelman laatimisesta ja sen sisällöstä vastaa asuinrakennuksen haltija43 eli taloyhtiön hallitus tai vuokrataloista vastaava

42 Tilanne 28.2.2017 43 PelL 15 §

52

taho. Laadinnassa voi kuitenkin käyttää apuna ulkopuolista konsulttia. Pelastussuunnitelma on työväline, jonka avulla asuinrakennuksissa parannetaan omatoimista varautumista (SM 2012). Omatoimisen varautumisen keskiössä ovat omistajan ja haltijan omat toimet ja velvollisuudet, joten lähtökohtaisesti tätä vastuuta ei voida ulkoistaa. Huonosta omatoimisesta varautumisesta ja väärinkäytetystä työvälineestä (pelastussuunnitelma) vastuu on aina omistajalla tai pelastussuunnitelman osalta rakennuksen haltijalla. Siksi isännöitsijöiden ja toiminnanharjoittajien tulisi kertoa selvästi vastuukysymyksistä, jos pelastussuunnittelua ulkoistetaan.

Omatoimista varautumista voidaan kuitenkin kehittää ja parantaa käyttämällä ulkoisia palveluja ja toiminnanharjoittajat saavat käytännössä hyödyntää pelastussuunnittelua omatoimisen varautumisen työvälineenä.

Koska pelastussuunnitelmista arviolta puolet on osittain tai kokonaan ulkoistettu, on yksityisillä toiminnan harjoittajilla merkittävä vaikutus siihen, millaista pelastussuunnittelua Suomessa tehdään. Siksi myös toiminnan laatua ja vaikutuksia pitää pystyä arvioimaan, jotta ymmärretään, miten ulkoistaminen vaikuttaa taloyhtiöiden turvallisuuteen? Haastateltavilta kysyttiin, mitä hyötyjä tai heikkouksia ulkoistamiseen liittyy tällä hetkellä. Hyvin pian tuli kuitenkin selväksi, että yleistyksien tekeminen on hyvin hankalaa, koska pelastussuunnittelua liiketoimintana tarjoavia tahoja on lukuisia ja toimintamallit eroavat merkittävästi toisistaan. Haastateltavien mukaan yksityistä toiminnanharjoittamista vaivaa juuri tästä syystä laadun epätasaisuus, jolloin myös vaikutukset taloyhtiöiden turvallisuuteen ovat hyvin vaihtelevia. ”On hyviä toimijoita ja äärettömän huonoja toimijoita. Ne niinkun nopeesti tahrii toistensa maineet” (Pelastusviranomainen)

Arvioitaessa nykyisiä toimimalleja ydinkysymys liittyy siihen, parantaako ulkoisen palvelun käyttö taloyhtiön turvallisuutta. Haastateltavien mukaan tämä riippuu siitä, minkälaista palvelua toiminnanharjoittaja tarjoaa ja toisaalta, miten palvelua tuotetaan. Huonona toimintatapana pidetään sellaista, jossa palvelu keskittyy pelkkään suunnitelmadokumentin tuottamiseen ilman konkreettisia turvallisuusparannuksia tai turvallisuusviestintää asukkaille. Erityisen huonona pidetään suunnitelmia, joista puuttuu kohdekohtainen riskiarvio. Pahimmillaan kohteessa ei olla edes käyty eikä sisältö vastaa kohteen tarpeita. Pa-

53

himmillaan pelastussuunnitelmiin on tällöin voinut päätyä jopa vääriä toimintaohjeita esimerkiksi poistumisjärjestelyihin liittyen44.

Haasteltavien mukaan hyvän palvelun tunnusmerkkeihin kuuluvat kohteessa käynti ja vaarojen tunnistaminen, turvallisuuspuutteiden korjaaminen ja jatkuvuus sekä turvallisuusviestintä asukkaille. Tärkeää on myös jollain tavalla sitouttaa ja motivoida rakennuksen haltijaa tekemään parannuksia. Laadukkaassa konsulttipalvelussa osataan tehdä kohteessa turvallisuustarkastus, jossa asiantuntija käy läpi asuinrakennuksen yleiset tilat ja piha-alueen. Jonkin verran näkemykset erosivat siitä tulisiko tarkastuskierrokselle osallistaa talon asukkaita vai ei. Toiminnanharjoittajan näkökulmasta tarkastuksen tekeminen voi olla tehokkaampaa ilman muita osapuolia ja ilmeisesti taloyhtiön edustajia ei aina edes kiinnosta tulla paikalle. Erään toiminnanharjoittajan mukaan osaamisen ja kokemuksen kautta asiantuntijan on helpompi huomata puutteita kuin tavallisen asukkaan tai hallituksen jäsenen. ”Paras pelastussuunnitelma tehdään sillein et osallistetaan talonväki, mutta missä vaiheessa, se on tapauskohtaista.. ollaan havaittu, että kierroksella hirveen harvoin tulee merkittävää lisäarvoa siitä et siellä on joku talon väestä paikalla. Meidän asiantuntijat ovat tehneet tuhansia pelastussuunnitelmia kukin. Heidän silmä on niin kehittynyt siihen, että näkee kiinteistön vaaranpaikat” (Toiminnanharjoittaja)

Yleisesti ottaen taloyhtiön väen osallistaminen on tärkeää, mutta haastavaa toiminnanharjoittajien näkökulmasta, koska kyse on liiketoiminnasta ja palvelut maksavat. Toiminnanharjoittajien mukaan he haluaisivat tarjota koulutuksia, kuten turvallisuuskävelyjä tai muuta lisäpalvelua suunnitelmien tekemisen ohella, mutta pääosa taloyhtiöistä ei halua maksaa lisäpalveluista. Tällöin tilattavaksi tulee vain itse suunnitelman teko, mikä on valitettava minimitaso myös toiminnanharjoittajan näkökulmasta.

Eräs keskeinen huoli ulkoistamiseen liittyen on näkemys, jonka mukaan ulkoistaminen saattaa vähentää talon oman väen aktiivisuutta turvallisuusasioissa. Haastateltavien mukaan huonoa on, jos konsulttipalvelu antaa sellaisen mielikuvan, että turvallisuutta kannattaa ulkoistaa, jotta taloyhtiön ei itse

44 OTKES (B2/2010Y)

54

tarvitse asiaan vaivautua. Itse pelastussuunnitelmadokumentin tekeminen voidaan toki ulkoistaa, mutta ei omatoimista varautumista. Voi syntyä väärinkäsitys taloyhtiössä, että riittää, kun on saatu pelastussuunnitelmadokumentti, jonka jälkeen asia voidaan unohtaa. Pelastussuunnitelmahan on vain työväline jatkuvaan omatoimisen varautumisen edistämiseen. Asuinrakennuksen haltijalle ei saisi syntyä mielikuvaa, että suunnitelman hankinta kattaa omatoimisen varautumisen velvoitteet. Näiden väärinymmärrysten välttämiseksi hyvään konsulttipalveluun kuuluu jatkuvuus ja roolien tunnistaminen. Useiden haastateltavien mukaan asiantuntijoiden käyttö voi tuoda uusia näkökulmia ja auttaa taloyhtiötä havaitsemaan oleelliset asiat. Asiantuntija-avun käyttö on kuitenkin aivan eri asia kuin totaalinen ulkoistaminen, jota tulisikin välttää. ”Asiantuntija-avun käyttäminen on hyvä asia… jos käytetään asiantuntijaa tässä työssä, ni tulis tehä sillein, et kiinteistön edustaja tulee siihen työhön mukaan, jotta saadaan se lisäarvo, lisäarvo sille työlle.” (Toiminnanharjoittaja)

Kohti laadukkaampaa pelastussuunnittelupalvelua?

Eräs haastatteluissa esiin noussut kysymys liittyy pelastussuunnittelupalveluiden laatueroihin. Laatuerot johtuvat haastateltavien mukaan kentän sirpalemaisuudesta ja pelastussuunnittelun yksinkertaisesta luonteesta johtuen. Kuka tahansa, mihin tahansa osaamiseen perustuen voi tarjota kaupallista pelastussuunnittelupalvelua. Osalle pelastussuunnitelmien tekeminen on sivuliiketoimintaa. Näin etenkin isännöitsijöiden keskuudessa mutta myös yksittäisten toiminimellä tekevien kansalaisten osalta. Pelastussuunnittelu on periaatteessa yksinkertainen, kenen tahansa toteutettava prosessi, koska se on alkujaan tarkoitettu työkaluksi taloyhtiöiden hallituksille.

Lähes poikkeuksetta haastateltavat olivat sitä mieltä, että palvelujen laatua voitaisiin parantaa esimerkiksi ohjeistamalla, luomalla laatukriteeristö tai ”hyvä pelastussuunnittelutapa” alalle. Tällaisen kehitystyön lähtökohtana olisi keskeisten toiminnanharjoittajien oma aktiivisuus ja halukkuus. Pelastussuunnittelupalveluun keskittyvillä toimijoilla ei tällä hetkellä ole omaa etujärjestöä, joten tarvittaessa tukea ja koordinaatiota voisivat tarjota pelastusalan järjestöt kuten SPEK. ”Hyvä olis sellainen malli, jossa SPEK toimisi vielä enemmän keskustelun organisointikanavana… keskustelun mahdollistajana, just sitä kautta, että mitä on hyviä käytäntöjä ja mitä suositellaan” (Toiminnanharjoittaja)

55

5.7. Vuokratalot – ongelmapesiä vai edelläkävijöitä?

Haastatteluissa ilmeni, että vuokratalojen ja perinteisten taloyhtiöiden välillä nähdään eroja liittyen pelastussuunnitteluun ja asukkaiden mahdollisuuksiin vaikuttaa asuinympäristön turvallisuuteen. Haastateltavien mukaan vuokratalojen osalta pelastussuunnittelu on nimenomaan turvallisuusjohtamisen työväline isännöitsijälle. Isännöitsijä voi pelastussuunnittelupalveluiden avulla arvioida ja jossain määrin seurata talojen turvallisuutta. Haasteeksi muodostuu se, että yksittäisille isännöitsijöille saattaa kertyä useita satoja pelastussuunnitelmia hallinnoitavaksi ja päivitettäväksi, jolloin herää epäilys, kuinka paljon yksittäisiin kohteisiin ennätetään paneutua. Lisäksi haastateltavien mukaan vuokrataloissa asukkaiden osallistaminen pelastussuunnitteluun on useimmiten vähäistä. Yleistä turvallisuusviestintää kuitenkin tehdään.

Vuokratalot ovat asuinrakennuksia, joiden haltija on usein yritys tai julkisyhteisö, kuten kunta. Näissä taloissa asukkaat eivät omista asuinhuoneistojensa osakkeita eikä heillä ole samanlaista päätäntävaltaa talon asioihin kuin perinteisessä taloyhtiössä. Taloissa ei ole hallituksia vaan asukastoimikuntia45, joiden päätäntävalta on kuitenkin hallituksia huomattavasti suppeampi. Eräiden haastateltavien mukaan nykyisten asukkaiden mahdollisuudet ovatkin turhan niukat vaikuttaa talon turvallisuusjärjestelyihin. Tämä näkyy myös pelastussuunnittelussa. Haastatteluissa ilmeni, että vuokratalojen asukkaat harvoin pääsevät vaikuttamaan pelastussuunnitelmien sisältöihin eikä heille usein edes tarjota mahdollisuutta siihen. ”Yhdenkään vuokrataloyhtiön asukastoimikunta ei ole saanut muokkausoikeuksia, päivitysoikeuksia pelastussuunnitelmaan. He kyllä pääsevät lukemaan, joo. Se johtaa helposti siihen, että kun isännöitsijät ovat kohtuullisen kiireellisiä he ei käy siellä kohteessa. Sieltä jää hirveästi sellaista tietoa puuttumaan, minkä se aktiivinen talotoimikunta vois hoitaa.” (Toiminnanharjoittaja)

Se, ettei asukkaita osallisteta saattaa johtua muun muassa vuokratalojen isännöitsijöiden asenteista. Isännöitsijä ei välttämättä usko asukastoimikunnan

45 Asukastoimikunnat perustuvat lakiin yhteishallinnosta vuokrataloissa (649/90), joka koskee pääasiassa arava-rahoitettuja taloja.

56

tuovan lisäarvoa pelastussuunnitteluun. Isännöitsijän näkökulmasta asukkaiden ”sekaantuminen” asiaan saattaa jopa näyttäytyä kielteiseltä. ”Isännöitsijä ajattelee, että tämmösessä vuokrataloyhtiössä, että ei ne asukkaat osaa sitä kuitenkaan tehdä. Tää on semmoinen hyvin yleinen linja niissä vuokrataloyhtiöissä.” (Toiminnanharjoittaja)

Toisaalta nousi esiin, että vaikka asukkaiden päätäntävalta vuokrataloissa on niukempi, niin turvallisuusjohtaminen on kuitenkin monia perinteisiä taloyhtiöitä parempaa, koska se on ammattimaista. Isot toimijat pystyvät tuottamaan keskitetysti erilaisia turvallisuusratkaisuja (esim. palovaroittimien hankinta) ja tekemää turvallisuusviestintää muun muassa asukaslehdissään.

Keskeiseksi tekijäksi nousee, kuinka paljon turvallisuuteen rakennusten haltija haluaa panostaa. Tähän ”haluun” asukastoimikunnat voivat jossain määrin vaikuttaa nykyisen lainsäädännön puitteissa46 erimerkiksi vaikuttamalla isännöintipalveluun. Jatkossa olisi hyvä kuitenkin selvittää, onko tarvetta vahvistaa asukastoimikuntien oikeuksia ja kykyä vaikuttaa talon turvallisuusasioihin.

5.8. Väestönsuojelu ja poikkeusolot osana pelastus- suunnittelua Haastateltavilta kysyttiin väestönsuojelun ja pelastussuunnittelun välisestä suhteesta. Haastateltavien mukaan nykyinen pelastussuunnittelu vaikuttaa taloyhtiön poikkeusoloihin varautumiseen kahdella tapaa. Ensiksikin pääpaino on normaaliolojen häiriötilannevarautumisessa ja muun muassa kotivara-ohjeistuksessa, joista on hyötyä myös poikkeusoloja ajatellen. Toinen on väestönsuojien kunnosta ja käytön osaamisesta huolehtiminen pelastussuunnittelun avulla. Varsinaista talosuojelua ei sellaisenaan enää ole olemassa eikä väestösuojelujärjestelmää lohkoineen ja koulutuksineen, mikä toisinaan herättää väärinkäsityksiä. Etenkin vanhempi väestön saattaa hanakastikin vaatia tietoja

46 Laki yhteishallinnosta vuokrataloissa (649/90) 10 § ”5) tehdä esityksiä, neuvotella ja antaa lausunto huoltosopimuksen sisällöstä, hoitojärjestelmästä sekä isännöinnin ja huoltotehtävien järjestämisestä.”

57

väestösuojelulohkoista ja muista vanhoista toimintamalleista pelastuslaitoksilta.

Eräs ilmi tullut seikka liittyy väestönsuojien käyttöön normaaliolojen häiriötilanteissa. Osa pelastusviranomaisista katsoi, että väestönsuojat ovat vain ja ainoastaan sotatilaa varten olemassa. Muutama taas piti mahdollisena väestönsuojien käyttöä tietynlaisissa vakavissa häiriötilanteissa. ”Niitä voi käyttää myös muihin käyttötarkoituksiin. Mä en nyt sanois, että se sota on se ensimmäinen vaan me halutaan sellaiset väestönsuojat, joissa on toimivat ilmanvaihto, ku siinä vaiheessa ku tulee Tsernobylin kaltainen tilanne…” (pelastusviranomainen)

Haastateltavien mukaan nykyisissä suunnitelmissa näkyy ehkä liikaakin poikkeusoloihin liittyvää asiaa, joka selittynee sillä, että pelastussuunnitelmahan pohjautuu aikaisempaan suojelusuunnitelmaan, joka nimenomaan liittyi poikkeusoloihin. Toisaalta kokonaan ei suurin osa vastaajista olisi väestönsuojeluasiaa pois ottamaan. Poikkeusoloihin liittyvät asiat tulisi pelastussuunnittelussa keskittyä väestönsuojan kunnossapitoon ja ylläpitää taloyhtiössä käyttöönottoon liittyvää osaamista. ”Pelastussuunnittelun kannattaisi selkeämmin painottua arkipäiväisten riskien ja uhkien ympärille… Vähän tarpeettomasti laitetaan paukkuja, energiaa niin kaukaiseen, etäiseen asiaan (poikkeusolot)… Sillä tavalla tietoutta pitäisi pystyä jakamaan että, taloyhtiön vastuulliset tahot tietää vastata asukkaille kun ne kysyy tästä huolesta… mitenkä suojautuminen tapahtuisi meidän taloyhtiössä.

Tämmöinen ajattelun valmius siellä pitäisi olla.” (Pelastusviranomainen)

58

6. Johtopäätökset Kyselyn mukaan lähes kaikilta pelastussuunnitteluvelvollisilta pelastussuunnitelmat löytyvät. Noin puolet on tehnyt suunnitelman itse ja puolet on ulkoistanut tekemisen osittain tai kokonaan isännöitsijälle tai toiminnanharjoittajalle.

Vastausten perusteella pelastussuunnitteluprosessin avulla taloyhtiöissä pystytään tunnistamaan vaaroja ja riskejä sekä suunnittelu tukee taloyhtiöissä tehtävään turvallisuusviestintää, ainakin hetkellisesti. Ongelmana on, että nykyinen pelastussuunnitteluprosessi on harvalle taloyhtiölle jatkuva prosessi, jossa suunnitelmia päivitettäisiin vuosittain tai yleensäkään tehtäisiin toistuvia turvallisuustekoja ja -viestintää. Noin 70 prosenttia vastaajista on tyytyväisiä nykyisiin ohjeisiin ja työkaluihin, mutta toisaalta eniten parannusta kaivataan juuri lomakkeiden ja aineiston kehittämiseen, ennen kaikkea yksinkertaistamiseen. Lisäksi kaivataan tukea ja välineitä asukkaiden mielenkiinnon herättämiseen. Turvallisuusviestinnän puute taloyhtiössä nousi esiin sekä kyselyssä että haastatteluissa. Aineiston perusteella viestinnän tulisi olla nykyistä kiinnostavampaa ja sen tulisi keskittyä ydinviesteihin. Haastateltavien mukaan nykyistä viestintää parantaisi, jos valtakunnallinen turvallisuusviestintä, jota etenkin järjestöt tuottavat, nivoutuisi selkeämmin taloyhtiöiden, isännöitsijöiden ja toiminnanharjoittajien viestintäkanaviin.

Suunnitelmia vai turvallisuustekoja?

Suurin osa taloyhtiöiden hallituslaisista pitää pelastussuunnittelua ainakin jossain määrin hyödyllisenä ja sen pakollisuutta pidetään tarpeellisena. Myös yksikään haastatelluista asiantuntijoista ei ollut valmis luopumaan kokonaan pelastussuunnittelusta, mutta muutoksia nykyiseen järjestelmään kaivataan.

Aineiston perusteella keskeinen ongelma nykyisessä pelastussuunnittelussa näyttää edelleen liittyvän juuri tapaan, jolla nykyistä suunnittelua tehdään.

Haastateltavien mukaan keskiössä pitäisi olla riskien ja vaarojen tunnistaminen (ja niiden korjaaminen) sekä turvallisuusviestintä taloyhtiöissä. Nyt huomio näyttää kuitenkin suuntautuvan itse suunnitelmadokumentin tekemiseen, joka näyttäytyy lisäksi liian raskaana asukkaille. Työvälineestä, välineestä päästä päämäärään, onkin tullut itse päämäärä. Ongelma ei ole uusi ja näyttää siltä, ettei vuoden 2011 pelastuslain uudistus ole kyennyt muuttamaan suunnitelmakeskeisyyttä. Osasyy saattaa piillä lainsäädännössä.

59

Havaintojen perusteella nykyisen järjestelmän ongelma on, että varsinainen pääasia, eli omatoimisen varautumisen edistäminen jää, myös lain tasolla, pelastussuunnitelmien jalkoihin. Pahimmillaan koko omatoimisen varautuminen kuitataan taloyhtiöissä hoidetuksi heikkolaatuisella pelastussuunnitelmalla. Tulisikin pohtia, löytyisikö uusia toimintatapoja, jotka pelastussuunnitelmia paremmin ohjaisivat taloyhtiöitä käytännön turvallisuustyöhön. Myös lakia tulisi tarkastella, miten asuinrakennusten osalta huomiota saataisiin siirrettyä pelastussuunnitelmien sijaan asuinrakennuksissa tehtäviin turvallisuustekoihin ja turvallisuusviestintään. Eräs mahdollisuus olisi korostaa pelastuslain 14 § Omatoimista varautumista, niin että se toimisi lähtökohtana nykyistä selkeämmin, jolloin asuinrakennuksissa tehtäviä turvallisuustekoja ja turvallisuusviestintää peilattaisiin kyseisen lainkohdan velvoitteisiin. Jos näin tehtäisiin, nykyinen lainsäädäntö kaipaisi tarkennusta, jossa määriteltäisiin, miten rakennuksen omistajan ja haltijan katsottaisiin täyttäneen velvoitteensa. Suunnitelmien esittämisen sijaan voisi olla velvoite osoittaa, miten turvallisuudesta on ”omatoimisesti” huolehdittu. Minkälaisia konkreettisia turvallisuustekoja on tehty?

Miten turvallisuusjohtaminen asuinyhteisössä on järjestetty ja onko asukkaille tarjottu toistuvasti turvallisuustietoa, koulutuksia? Eli samalla, kun velvoitteesta tehdä suunnitelmia voitaisiin luopua, lisättäisiin haltijan velvoitetta osoittaa, miten turvallisuutta on parannettu ja miten turvallisuusviestintää on kohteessa tehty. Voisiko velvoitteen osoittaminen tapahtua, pelastussuunnitelmien sijaan, hyödyntämällä taloyhtiöiden pöytäkirjoja, huoltokirjoja tai auditoimalla? Tämän kaltainen muutos olisi pieni, koska tähänhän nykyinenkin lainsäädäntö pyrkii. Merkittävä ero syntyisi kuitenkin siitä, ettei suunnitelmia, dokumentteja itsessään, enää laissa korostettaisi.

Yhdenmukaisia käytäntöjä?

Pelastussuunnittelu on asukkaita, ei viranomaisia varten ja tämä ajattelumalli on sisäistetty myös pelastuslaitoksilla. Haastattelujen perusteella asuinrakennuksia koskeva pelastussuunnittelu ei näytä kuuluvan ainakaan kaikkien palotarkastajien arkeen, minkä seurauksena pelastussuunnitelmiin liittyvässä osaamisessa ja tulkinnoissa ilmenee eroja. Kyselyaineiston mukaan osa pelastussuunnittelun kanssa tekemisessä olevista asukkaista kaipaisi vahvempaa tukea. Näyttää siltä, että osalle motivaatio syntyy osittain siitä, että asia kiinnostaa myös viranomaisia. Kaikenlainen yhteydenpito ja suunnitelmien perään kyseleminen aktivoi todennäköisesti ainakin osaa taloyhtiöistä ja on siten suositeltavaa.

Pelastusala on edelleen melko pirstaleinen, mikä näyttäytyy muun muassa

60

alueittain erilaisina palotarkastajien pelastussuunnittelua koskevina vaatimuksina ja ohjeistuksina, mikä häiritsee etenkin toiminnanharjoittajia. Haastatteluissa ilmeni myös väestönsuojien käyttöä koskevia näkemyseroja sen suhteen, ovatko väestönsuojat vain poikkeusoloja varten vai eivät. Johtuuko kentän erilaiset tulkinnat ohjauksen puutteesta vai jostain muusta? Joka tapauksessa toisistaan poikkeavat näkemykset synnyttävät myös erilaista ohjeistusta väestölle, mikä aiheuttaa todennäköisesti hämmennystä toimijoiden keskuudessa.

Isännöitsijät ja yksityiset toiminnanharjoittajat pelastussuunnittelun tukena Isännöitsijöiden rooli on pelastussuunnitteluprosessissa hyvin merkittävä, vaikka haastattelujen perusteella isännöitsijät eivät itse näin ajattele. Haastattelujen perusteella juuri isännöitsijät olivat kaikista kriittisimpiä suunnittelua kohtaan, millä saattaa olla vaikutusta koko prosessiin, sillä isännöitsijöillä on vaikutusvaltaa hallituksiin nähden ja heidän näkemystensä perusteella taloyhtiöt usein toimivat. Olisikin tärkeää, että hallituksen oikeakäsi tarjoaa hyvää tietoa ja pyrkii edistämään toimintamalleja, jotka parhaiten parantavat taloyhtiöiden turvallisuutta. Tällaiset toimintamallit eivät välttämättä ole isännöitsijän oman työn kannalta aina helpoimpia, mutta asiaa tulisikin tarkastella asukkaiden näkökulmasta.

Yksityiset toiminnanharjoittajat ovat keskeisessä asemassa nykyisessä pelastussuunnittelukentässä. Toiminnanharjoittajilla - aivan kuten isännöitsijöilläkin - on hyvät mahdollisuudet tukea taloyhtiöiden pelastussuunnittelua. Ja myös taloyhtiöissä ulkopuolinen tuki nähdään pelastussuunnittelua parantavana asiana. Toiminnanharjoittajien kesken löytyy kuitenkin monenlaisia toimintatapoja, joista osaa ei voida pitää turvallisuutta edistävinä. Haastatteluista ilmeni, että ainakin osa toiminnanharjoittajista olisi valmiita pohtimaan yhdessä, minkälaista on hyvä pelastussuunnittelu ja mitä ovat tulevaisuuden hyvät pelastussuunnittelukäytännöt.

Järjestöt vapaaehtoisten tukena Pelastussuunnittelun toteuttaminen on lakiin kirjattu velvoite. Noin 70 prosentissa taloyhtiöitä on nimetty turvallisuushenkilö, joka osallistuu useimmiten tämän velvoitteen toimeenpanoon. Henkilö, usein hallituksen puheenjohtaja tai turvallisuusvastaava, on kuitenkin vapaaehtoinen. Kyseessä on tällöin vapaaehtoistyöstä, josta ei yleensä korvausta makseta. Mutta tunnistetaanko yhteiskunnassa turvallisuushenkilöt ja pelastussuunnittelun tekijät vapaaehtoistoi-

61

mijoiksi? Ja miten tällaista yhteiskunnalle tärkeää kansalaistoimintaa tuetaan?

Pääasiassa järjestöt koordinoivat yhteiskunnassa tapahtuvaa vapaaehtoistyötä.

Usein vapaaehtoiset ovat jäseninä järjestöissä, jolloin puhutaan kolmannesta sektorista. On olemassa kuitenkin, niin sanottu neljäs sektori, järjestäytymättömät vapaaehtoiset. Tällaisiksi toimijoiksi nykyinen turvallisuushenkilöstö voitaisiin kategorisoida. Vaikka henkilöt eivät ole järjestäytyneet jäseniksi tiettyihin yhdistyksiin, voidaan heidän toimintaansa tarjota tukea verkostotyöllä.

Selvityksen perusteella järjestöjen nykyinen yhteydenpito ja tukitoiminnot turvallisuusvastaaville ovat melko niukat. Erityisesti järjestökentän, kuten SPEKryhmän, tulisi jatkossa pohtia, millä uusilla tavoilla näitä vapaaehtoisia voitaisiin arjessa tukea ja motivoida.

62

7. Toimenpide-ehdotukset Seuraavassa luettelossa on tiivistetysti esitetty keskeiset toimenpide-ehdotukset.

1. Uusien tukipalveluiden ja verkoston luominen turvallisuusvastaaville, väestönsuojien hoitajille ja muille vapaaehtoisille, jotka edistävät asuinrakennusten turvallisuutta.

2. Pelastussuunnitteluaineiston kehittäminen. Asukkaille suunnatun materiaalin tiivistäminen ja kiinnostavuuden lisääminen.

3. Asuinturvallisuuteen keskittyvän turvallisuusviestinnän kehittäminen uusia viestintäyhteistyömuotoja luoden. Valtakunnallisten turvallisuusviestijöiden (järjestöt ja viranomaiset) tulisi kehittää asuinrakennuksiin keskittyvää turvallisuusviestintää hyödyntäen olemassa olevia, asukkaita tavoittavia kanavia (isännöitsijät, hallitukset, toiminnanharjoittajat).

4. Tulisi tehdä säädösperustan yksityiskohtaisempi tarkastelu. Painopisteen siirtäminen suunnitelmista kohti turvallisuustekoja ja -viestintää. Olisiko mahdollista luopua suunnitelmadokumenttien tekemisestä ja painottaa asuinrakennuksen haltijan muita keinoja osoittaa (pöytäkirjat, huoltokirja, auditointi tai muu vastaava), miten omatoimista varautumista on johdettu, parannettu ja miten asukkaille on välitetty turvallisuustietoa.

5. Laatukriteeristön, eettisten sääntöjen tai ”hyvän pelastussuunnittelutavan” luominen yksityisten toiminnanharjoittajien kesken. Järjestöt mahdollisena koordinaattorina ja tukipalveluna.

6. Isännöitsijöiden osaamisen kehittäminen omatoimiseen varautumiseen liittyen.

7. Tulisi selvittää onko tarvetta vahvistaa asukastoimikuntien kykyä ja oikeuksia edistää asumisen turvallisuutta. Lakia yhteishallinnosta vuokrataloissa (16.7.1990/649) tulisi tarkastella. Erityisesti 10 § koskien asukastoimikuntien tehtäviä.

63

8. Lähteet Alasuutari, Pertti (1994): Laadullinen tutkimus 2. uudistettu painos. Tampere. Vastapaino.

B2/2010Y (2012): Kolmen ihmisen kuolemaan johtanut tulipalo kerrostalossa Tampereella 22.11.2010. Onnettomuustutkintakeskus. http://www.turvallisuustutkinta.fi/material/attachments/otkes/tutkintaselostukset/fi/muutonnettomuudet/2010/b22010y_tutkintaselostus/b22010y_tutkintaselostus.pdf De Caro, Sebastian (2016): Suullinen tiedonanto koskien alle kolmen huoneiston asuinrakennuksiin kohdistuvia määräyksiä. 20.12.2016. Palotarkastaja. Helsingin kaupungin pelastuslaitos.

Eskola, Jari, Suoranta, Juha (2000): Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Vastapaino.

Hirsjärvi, Sirkka & Hurme, Helena 2001: Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsinki. Helsinki University Press.

Isännöinnin käsikirja (2015): Kiinteistöalan kustannus Oy, 511-517.

Isännöintiliitto (2016): Hallituksen uusi jäsen, http://www.isannointiliitto.fi/asuminentaloyhtiossa/taloyhtionhallitus/hallituksenuusijasen/ Kero, Jukka (2017): Sähköpostitse saatu tieto 23.1.2017.

Kättö, Mika (2016): Sähköpostitse saatu tieto. 9.12.2017.

Laurikainen, Heikki (2015): Arjen ja asumisen turvallisuus. Puhelinhaastattelututkimus kansalaisten omatoimisesta varautumisesta. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK tutkii 12, Helsinki.

Paajanen, Heikki (2017): Suullinen tiedonanto 13.2.2017.

Partanen, Aulis (2017: Suullinen tiedonanto 10.2.2017.

Peltonen, Karim (2016): Sähköpostilla saatu tieto 11.12.2016.

Perustelumuistio (2011): Valtioneuvoston asetus pelastustoimesta. Sisäasiainministeriön muistio. Liite 1. Kättö, Mika.

Putkiranta, Martti (1995): Suomen Väestönsuojelujärjestö 1927-1992.Väestönsuojelusäätiö.

Gummerus kirjapaino oy. Jyväskylä.

SM (1972): Ohje omatoimisen suojelun järjestelyistä. Sisäministeriö, Väestönsuojeluasian osasto. N:o 853/733/P19/72. Liikekirjapaino Oy, Helsinki.

SM (1981): Ohje talosuojelun järjestelyistä. Sisäasiainministeriö, Pelastusosasto. N:o 45/630/ P1/81. Offset-Repro Oy, Helsinki.

SM (2012): Asuinkiinteistön pelastussuunnitelman laadinta, sisäasiainministeriön julkaisuja 2/2012. Helsinki.

SM (2014): http://www.pelastustoimi.fi/turvatietoa/gallup-2014/vaeston-onnettomuustilanteisiin-varautuminen-on-yleistynyt SPEK (2013): Pelastussuunnittelu. Opas asuinrakennuksen pelastussuunnitelman tekoon.

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö. Tammerprint 2013.

Tilastokeskus (2016): Tiedot saatu tilastokeskukselta erillisellä tietopyynnöllä 20.12.2016.

Marja Hermiö, tilastokeskus, väestö- ja elinolotilastot, marja-liisa.hermio@tilastokeskus.fi.

64

Tilastokeskus (2017): Tiedot saatu tilastokeskukselta 4.1.2017. Tieto perustuu Patentti- ja rekisterihallituksen tietoihin.

Y2014-02 (2014): Kerrostalopalo Turussa 17.3.2014. Tukintaselostus 14/2014. Onnettomuustutkintakeskus. http://www.turvallisuustutkinta.fi/material/attachments/otkes/tutkintaselostukset/fi/muutonnettomuudet/2014/PYg2SO1Wh/Y2014-02_Turku.pdf Y2014-03 (2015): Puisen pienkerrostalon palo Turussa 4.11.2014. Tutkintaselostus 3/2015. Onnettomuustutkintakeskus. http://www.turvallisuustutkinta.fi/material/attachments/otkes/tutkintaselostukset/fi/muutonnettomuudet/2014/DIQmXVdxn/Y2014-03_Turku.pdf Ålands räddningslag (2006): Räddningslag för landskapet Åland. http://www.brandkar.ax/ files/brand_och_raddningslag.pdf

65

9. Liitteet Liite 1. Vanha suojelusuunnitelmalomake

66

67

68

69

Liite 2. Nykyinen pelastussuunnitelmalomake

Pelastussuunnitelma

Kiinteistön nimi

Päiväys

Lomake on Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön tuottama mallilomake, jota voidaan käyttää asuinrakennuksen pelastussuunnitelman pohjana. Lomake noudattaa sisäasiainministeriön Asuinkiinteistön pelastussuunnitelman laadinta –julkaisua 2/2012.

Lisätietoa pelastussuunnittelusta: www.spek.fi

70

Pelastussuunnitelma

2 (12)

Kiinteistön/rakennuksen (rakennusten) perustiedot

Nimi ja osoite

Rakennusvuosi (-­‐det)

Rakennusten lukumäärä

Asuinhuoneistojen lukumäärä

Asukasmäärä

Liike-­‐ ja toimistohuoneistot

Säännöllisesti työskenteleviä

Porrashuoneiden määrä

Hissien määrä

Yhteystiedot

Kiinteistön omistaja

Taloyhtiön hallitus/asukastoimikunta

Pelastussuunnitelman mallipohjapdf 3/2013

71

Pelastussuunnitelma

Kiinteistöön nimetty turvallisuushenkilöstö

Isännöitsijä

Kiinteistöhuolto

Muut

Pelastussuunnitelman mallipohjapdf 3/2013

72

3 (12)

Pelastussuunnitelma

4 (12)

1. Pelastussuunnitelman tiedot

Pelastussuunnittelun tavoitteena on: -­‐ tunnistaa asuinympäristössä esiintyvät vaaratekijät -­‐ opastaa ennaltaehkäisemään vaaratilanteiden ja vahinkojen syntymistä sekä -­‐ opastaa toimimaan kyseiseen asuinkiinteistöön soveltuvalla tavalla erilaisissa vaaratilanteissa.

Pelastussuunnitelmaa ei laadita tai ylläpidetä pelastusviranomaista varten, vaan asuinkiinteistön ja sen asukkaiden tarpeisiin ja turvallisuuden parantamiseksi. Pelastusviranomainen valvoo palotarkastuksien yhteyksissä muiden asioiden ohella, että lakisääteisiä velvoitteita noudatetaan. Pelastussuunnitelma määriteltyihin kohteisiin sekä sen sisältö ovat lakisääteisiä (Pelastuslaki 379/2011 ja Valtioneuvoston asetus pelastustoimesta 407/2011).

Pelastussuunnitelma on rakennuskohtainen, mutta mikäli kiinteistöön kuuluu useampi samanlainen rakennus, voidaan suunnitelma tehdä kiinteistökohtaisesti.

1.1 Pelastussuunnitelman laatimis-­‐ tai päivityspäivämäärä?

1.2 Selostus siitä, miten pelastussuunnitelma on laadittu

1.3 Kuka pelastussuunnitelman on laatinut?

1.4 Pelastussuunnitelmaa päivitys

(Miten ja milloin päivitetään, kuka vastaa päivityksestä)

Pelastussuunnitelman mallipohjapdf 3/2013

73

Pelastussuunnitelma

5 (12)

2. Kiinteistön vaaranpaikat ja riskit

Tunnistettuja vaaroja voidaan hallita ja ennaltaehkäistä. On tärkeää tunnista tekijät, jotka voivat johtaa vaaratilanteeseen. Näin voidaan valita keinot, joilla vaaratilanteet voidaan välttää ja niiden seurauksia rajata. Arvioinnissa voidaan käyttää riskienarviointitaulukkoa, joka on ladattavissa osoitteessa http://www.spek.fi/Suomeksi/Varautuminen-­‐ja-­‐vss/Pelastussuunnitelma.

Riskien tunnistaminen on keskeinen osa koko pelastussuunnitelmaa ja asuinkiinteistön turvallisuuden suunnittelua. Työ on hyvä tehdä laajalla pohjalla, asukkaita ja kiinteistössä toimivia kuullen.

On hyvä muistaa, että täysin kattavaa listaa mahdollisista tapaturmista tai vaaroista ei ole mahdollista tai edes tarkoituksenmukaista tehdä. Suurimmat riskit aiheuttaa yleensä ihmisen toiminta ja ajattelemattomuus. Kaikessa toiminnassa jokaisen tulee käyttää omaa harkintaa, huolellisuutta ja varovaisuutta, jotta asuinympäristö olisi turvallinen. Se on parasta mahdollista ennaltaehkäisyä turvallisuuden näkökulmasta.

Vaikka yhteiskunnan häiriötilanteiden ennaltaehkäisy (esimerkiksi laaja sähkökatko tai vedenjakelun häiriintyminen) ei ole asuinyhteisöjen voimin mahdollista, niin omatoimisella varautumisella luodaan valmiudet ja keinot rajoittaa vahinkoja.

2.1 Mitä riskejä kiinteistössä on tunnistettu?

Ulkoalueet

Sisätilat

Pelastussuunnitelman mallipohjapdf 3/2013

74

Pelastussuunnitelma

6 (12)

Kiinteistössä harjoitettu toiminta

Kiinteistön ulkopuolinen toiminta

2.2 Selostus, miten riskit ja vaaranpaikat on kartoitettu

2.3 Onko kiinteistössä sellaisia toimijoita, jotka tulee erityisesti ottaa huomioon vaaratilanteissa?

3. Vaarojen ja riskien ennaltaehkäisy

Lähtökohtaisesti asumiseen liittyvät riskit pyritään ennaltaehkäisemään. Osa ennaltaehkäisystä on kiinteistön omistajan vastuulla, mutta käyttäjien ohjeistuksella on myös suuri merkitys.

Ennaltaehkäisyllä tarkoitetaan toimintamalleja ja keinoja, joilla mahdollisia vaaratilanteita voidaan välttää tai todennäköisyyttä pienentää.

Pelastussuunnitelman mallipohjapdf 3/2013

75

Pelastussuunnitelma

7 (12)

3.1 Mihin toimenpiteisiin tunnistettujen riskien osalta on ryhdytty?

3.2 Mitä ohjeita kiinteistön asukkaille on annettu vaarojen ja riskien ennaltaehkäisemiseksi?

4. Omatoiminen varautuminen poikkeusoloihin

Poikkeusolojen syynä voi olla esimerkiksi erityisen vakava tapahtuma tai suuronnettomuus, joihin liittyy huomattava välitön tai välillinen uhka ihmisten hengelle tai terveydelle ja omaisuudelle. Poikkeusoloihin johtava suuronnettomuus voi kehittyä tunneissa tai vuorokausissa. Sotilaallisen kriisin ei odoteta kehittyvän hetkessä.

Poikkeusoloissa ovat olemassa samat vaarat ja uhat kuin normaalioloissakin. Näiden lisäksi muut uhat voivat lisääntyä tai korostua. Olosuhteet ovat todennäköisesti haastavammat kuin normaalioloissa.

Myöskään viranomaispalvelut eivät ole samalla tasolla kuin normaaliaikana, joten asukkaiden on toimittava omatoimisesti ja itsenäisemmin.

Poikkeusoloissa yksittäiset kiinteistöt liitetään osaksi pelastustoimen johtamaa väestönsuojelujärjestelmää. Tällöin asukkaita voidaan valmiuslain mukaisin valtuuksin määrätä työvelvollisiksi väestönsuojelutehtäviin, kuten kiinteistökohtaisiin ensiapu-­‐, raivaus-­‐ ja sammutustehtäviin.

Lisäksi keskeinen tehtävä on asukkaiden suojaaminen väestönsuojaan tai sisätiloihin viranomaisten ohjeiden ja määräysten mukaisesti.

Normaalioloissa asuinkiinteistöjen vastuulla on ylläpitää omaa valmiuttaan sekä huolehtia siitä, että esimerkiksi väestönsuoja on varusteltu oikein ja toimintakuntoinen.

Pelastussuunnitelman mallipohjapdf 3/2013

76

Pelastussuunnitelma

8 (12)

4.1 Väestönsuojelun järjestelyt kiinteistössä

4.2 Väestönsuoja

4.3 Selostus väestönsuojan omatoimisesta tarkastuksesta

4.4 Onko väestönsuojalle tehty käyttöönottosuunnitelma?

4.5 Toimintaohjeet erilaisia onnettomuuksia ja vaaratilanteita varten

Kaikkia riskejä ei pystytä ennaltaehkäisemään, siksi asukkaille ja kiinteistössä työskenteleville tulee antaa ohjeet vaaratilanteissa toimimiseen. Lähtökohtana ohjeistukselle ovat riskienarvioinnin tulokset.

Pelastussuunnitelman mallipohjapdf 3/2013

77

Pelastussuunnitelma

9 (12)

Keskeistä on, että asukkaat ja kiinteistössä työskentelevät osaavat:

¥ tunnistaa vaaratilanteen ¥ pelastaa itsensä ¥ hälyttää apua ¥ auttaa vaarassa olevia.

Lisäksi asukkaiden ja kiinteistössä työskentelevien on hyvä hallita alkusammutus ja hätäensiapu.

Toimintaohjeissa on hyvä huomioida myös vaaratilanteiden jälkihoito ja niissä tarvittavat neuvot ja apu.

Esimerkkejä näistä on koottu liitteeseen.

Kiinteistön turvallisuushenkilöstöllä voi olla oma toimintaohjeistuksensa vaaratilanteiden varalta. Ohjeet voivat koskea myös hallitusta tai asukastoimikuntaa tai muuta vastaavaa toimielintä ja isännöitsijää sekä kiinteistönhoitajaa.

4.6 Mitä ohjeita asukkaille ja kiinteistössä säännöllisesti työskenteleville on annettu?

4.7 Kiinteistön sisäiset (hallituksen / turvallisuustiimin / asukastoimikunnan) toimintaohjeet?

4.8 Viestintä

Jokaisella asukkaalla sekä kiinteistössä työskentelevällä on oikeus perehtyä pelastussuunnitelmaan.

Keskeistä kuitenkin on, että kaikki asianosaiset tuntevat annetut ohjeet vaaratilanteiden ennaltaehkäisemiseksi sekä toimintaohjeet niiden varalta.

Tähän kirjataan selostus siitä, miten pelastussuunnitelmasta viestitään asukkaille ja toiminnanharjoittajille ja muille asianosaisille.

Pelastussuunnitelman mallipohjapdf 3/2013

78

Pelastussuunnitelma

10 (12)

Kuka tiedottaa?

Kenelle tiedotetaan?

Kuinka usein tiedotetaan?

Mistä tiedotetaan?

Miten tiedotetaan?

Pelastussuunnitelman mallipohjapdf 3/2013

79

Pelastussuunnitelma

11 (12)

5. Pelastussuunnitelman ylläpito Turvallisuuden säännöllinen seuranta ja pelastussuunnitelman säännöllinen päivittäminen ovat asumisturvallisuuden perusedellytyksiä. Kun pelastussuunnitelmaa arvioidaan säännöllisesti, varmistutaan siitä, että tiedot pysyvät ajan tasalla ja mahdolliset sattuneet vaaratilanteet tai muut turvallisuuspuutteet tulevat huomioiduiksi. Turvallisuustilanteen kartoitusta varten onkin hyvä luoda raportointikäytäntö.

Osa turvallisuuden kehittämistä on turvallisuushenkilöstön koulutus. Riittävällä ja säännöllisellä koulutuksella varmistutaan siitä, että turvallisuutta osataan kehittää ja tarvittaessa vaaratilanteissa löytyy auttajia myös omasta takaa.

5.1 Miten turvallisuustilannetta seurataan ja miten ja kenelle havaitut turvallisuuspuutteet tai vaaratilanteet raportoidaan?

5.2 Miten saadut tiedot talletetaan ja arvioidaan?

5.3 Pelastussuunnittelusta tai turvallisuustehtävistä vastaavien koulutus

Pelastussuunnitelman mallipohjapdf 3/2013

80

Pelastussuunnitelma

12 (12)

5.4 Asukkaille annettava koulutus

6. Muuta

Liitteet

Esimerkkejä toimintaohjeiksi vaara-­‐ ja häiriötilanteissa.

Pelastussuunnitelman mallipohjapdf 3/2013

81

w.questback.com - print preview

https://response.questback.com/isa/qbv.dll/ShowQuest?Preview=Tru...

Liite 3. Taloyhtiökyselyn lomake Kysely taloyhtiöiden pelastussuunnittelusta Arvoisa vastaaja, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestössä on meneillään asuinrakennusten pelastussuunnittelua koskeva projekti (10/2016-2/2017), jossa selvitetään nykyisen pelastussuunnittelun ongelmia ja etsitään keinoja, joilla parantaa suunnittelun vaikuttavuutta.

Vastaamalla autatte kehittämään taloyhtiöiden turvallisuutta, kiitos!

Ystävällisin terveisin Varautumisjohtaja Karim Peltonen karim.peltonen@spek.fi 09 4761 1329 Kyselyn teknisestä toteutuksesta ja toimivuudesta vastaa Suomen Kiinteistöliitto ry:n assistentti Elsa Kaijala, elsa.kaijala@kiinteistoliitto.fi 1) Ikä 20 tai alle 21-30 31-40 41-50 51-60 61-70 71 tai yli 2) Sukupuoli Nainen Mies 3) Valitse taloyhtiönne rakentamisajankohta Valitse vastaus Suomen 10 suurinta kuntaa ovat listalla 10 ensimmäistä kuntaa - tämän jälkeen luettelo on aakkosjärjestyksessä.

4) Millä paikkakunnalla taloyhtiönne sijaitsee?

Valitse vastaus Voit valita useamman vaihtoehdon (jos olet esim. turvallisuuspäällikkö ja hallituksen jäsen)

82 15.12.2016 15:40

www.questback.com - print preview

https://response.questback.com/isa/qbv.dll/ShowQuest?Preview=Tru...

5) Vastaajan rooli taloyhtiössä Hallituksen puheenjohtaja Hallituksen jäsen Turvallisuuspäällikkö / suojelujohtaja / turvallisuusvastaava Osakas / asukas (ei hallituksen jäsen) Ammatti-isännöitsijä (päätoiminen) Sivutoiminen isännöitsijä (osa-aikainen) Muu, mikä?

6) Taloyhtiö, jonka perusteella vastaukset on annettu Kerrostalo Rivitalo Paritalo Joku muu, mikä?

7) Huoneistojen määrä taloyhtiössänne?

Valitse vastaus

8) Onko taloyhtiössänne nimetty turvallisuusvastaava / suojelujohtaja / turvallisuuspäällikkö / turvallisuustiimi tai muu sellainen tehtävä, johon kuuluvat turvallisuusasioiden edistäminen?

Kyllä Ei En osaa sanoa 9) Jos taloyhtiössänne ei ole nimetty edellä mainittua turvallisuusvastaavaa / suojelujohtajaa / turvallisuuspäällikköä tms., niin miksi ei?

Vaikea löytää vapaaehtoista Ei ole nähty tarpeelliseksi / Ei ole pakollista Muu syy, mikä?

En osaa sanoa 10) Sijaitseeko taloyhtiössänne väestönsuoja?

Kyllä Ei En osaa sanoa 11) Onko taloyhtiössänne nimetty väestönsuojanhoitaja?

Kyllä Ei En osaa sanoa

2/7

15.12.2016 15:40

83

questback.com - print preview

https://response.questback.com/isa/qbv.dll/ShowQuest?Preview=Tru...

12) Jos taloyhtiössänne sijaitsee väestönsuoja, saisitteko sen toimintakuntoon kolmessa vuorokaudessa?

Kyllä Ei Taloyhtiössä ei sijaitse väestönsuojaa En osaa sanoa

13) Miten lakisääteinen pelastussuunnitelma on taloyhtiössänne laadittu?

Laadittu itse Käytetty ulkopuolista asiantuntijaa Ei ole laadittu, miksi ei?

En osaa sanoa 14) Jos pelastussuunnitelma laadittiin itse, ketkä osallistuivat suunnitelman tekemiseen? Voit valita useita vaihtoehtoja.

Hallituksen puheenjohtaja Hallituksen jäsen Turvallisuuspäällikkö / suojelujohtaja / turvallisuusvastaava Asukas / asukkaat (ei hallituksen jäsen) Käytettiin ulkopuolista asiantuntijaa Joku muu, kuka?

15) Jos pelastussuunnitelma laadittiin ulkopuolisen asiantuntijan avulla, oliko kyseessä... Voit valita useita vaihtoehtoja.

Isännöitsijä Turvallisuusalan yritys Teimme itse Joku muu, kuka?

Anna arviosi kysymyksen jokaiseen kohtaan seuraavalla asteikolla: 1. Täysin samaa mieltä, 2. Jokseenkin samaa mieltä, 3. Jokseenkin eri mieltä, 4. Täysin eri mieltä (En osaa sanoa)

84

15.12.2016 15:40

www.questback.com - print preview

4/7

https://response.questback.com/isa/qbv.dll/ShowQuest?Preview=Tru...

16) Missä määrin olet samaa tai eri mieltä seuraavien pelastussuunnittelua koskevien väittämien kanssa?

1.

2.

4.

Täysin Jokseenkin 3.

Täysin En samaa samaa Jokseenkin eri osaa mieltä mieltä eri mieltä mieltä sanoa Taloyhtiöillä on riittävästi omaa osaamista pelastussuunnittelun tekemiseen Vapaaehtoisia suunnittelun tekijöitä on helppo löytää taloyhtiön piiristä Pelastussuunnittelusta saa suurimman hyödyn itse tehtynä Taloudellisista syistä johtuen pelastussuunnittelu kannattaa tehdä itse Ulkopuolisen avun käyttö parantaa pelastussuunnittelun laatua Pelastussuunnittelun avulla pystyy tunnistamaan taloyhtiössä olevia riskejä ja vaaroja Sen avulla asukkaat saavat turvallisuustietoa Sen avulla taloyhtiön turvallisuustyö on pitkäjänteistä ja suunnitelmallista Pelastussuunnittelu kehittää taloyhtiön hallituksen turvallisuusosaamista Pelastussuunnittelun tulee olla lakisääteistä / pakollista Pelastussuunnittelun tekemiseen on saatavilla selkeitä ohjeita ja työkaluja Pelastussuunnittelusta vastuun kantaa taloyhtiön hallitus Pelastussuunnittelu on jatkuva prosessi taloyhtiössämme Pelastussuunnittelun avulla on parannettu taloyhtiön turvallisuutta

85

15.12.2016 15:40

www.questback.com - print preview

https://response.questback.com/isa/qbv.dll/ShowQuest?Preview=Tru...

17) Jos koet taloyhtiön turvallisuuden parantuneen pelastussuunnittelun avulla, kuvailkaa miten?

18) Jos koet, ettei pelastussuunnittelulla ole juurikaan parannettu taloyhtiön turvallisuutta, kuvailkaa miksi ei?

19) Mitkä syyt johtivat taloyhtiössänne pelastussuunnittelun aloittamiseen?

Mediasta saatu tieto Onnettomuus tai vaaratilanne taloyhtiössä havahdutti Viranomaisen kehotuksesta / määräyksestä Pelastussuunnittelua tarjoava yritys otti yhteyttä Isännöitsijä esitti Asukas otti asian esille Muu, mikä?

En osaa sanoa 20) Onko taloyhtiönne tarjonnut pelastussuunnitteluun osallistuville mahdollisuutta osallistua turvallisuuskoulutukseen, joka edistää pelastussuunnittelun tekemistä?

Kyllä Ei En osaa sanoa 21) Kerättiinkö asukkailta turvallisuusasioihin liittyviä näkemyksiä pelastussuunnittelun yhteydessä?

Kyllä Ei En osaa sanoa

/7

15.12.2016 15:40

86

www.questback.com - print preview

https://response.questback.com/isa/qbv.dll/ShowQuest?Preview=Tru...

22) Miten pelastussuunnittelusta on taloyhtiössänne viestitty asukkaille? (Voit valita useita vaihtoehtoja) Suunnitelma tai sen osa on jaettu kaikille asukkaille paperisena versiona Suunnitelma tai sen osa on sähköisesti jaettu asukkaille (linkki sähköiseen suunnitelmaan tms.)

Asukkaille on erikseen jaettu ohjeet vaaratilanteissa toimimiseen Suunnitelma on nähtävissä yleisellä paikalla Pelastussuunnittelua on esitelty taloyhtiön kokouksessa/tilaisuudessa Asukkaille ei ole viestitty On viestitty muuten, miten?

En osaa sanoa 23) Kuinka usein taloyhtiössä päivitetään pelastussuunnitelma?

Vähintään kerran vuodessa Parin vuoden välein Harvemmin En osaa sanoa Vastaa kysymykseen kaikkiin kohtiin seuraavalla asteikolla: 1. hyvin helppoa, 2. melko helppoa, 3. melko vaikeaa, 4. hyvin vaikeaa (En osaa sanoa)

24) Pelastussuunnitteluun kuuluu erilaisia toimenpiteitä. Arvioi, miten helppoja tai vaikeaita seuraavat toimenpiteet ovat teidän taloyhtiöllenne.

1.

2.

3.

4.

En Hyvin Melko Melko Hyvin osaa helppoa helppoa vaikeaa vaikeaa sanoa Pelastussuunnittelun tekemisestä vastaavan henkilön löytäminen Asukkaiden osallistaminen pelastussuunnitteluun Taloyhtiössä olevien vaarojen ja riskien kartoitus Taloyhtiön turvallisuusjärjestelyiden kuvaaminen Suunnittelun yhteydessä havaittujen vaarojen ja riskien poistaminen / korjaaminen Turvallisuustiedon ja ohjeiden jakaminen asukkaille Pelastussuunnitelmadokumentin laatiminen Pelastussuunnitteluprosessin hallinta (käynnistäminen, päivittäminen, ylläpito)

87 6/7

15.12.2016 15:40

w.questback.com - print preview

https://response.questback.com/isa/qbv.dll/ShowQuest?Preview=Tru...

25) Haluatteko kertoa lopuksi, miten kehittäisitte pelastussuunnittelua? Onko teillä muuta kerrottavaa taloyhtiöiden pelastussuunnittelusta? Haluatteko antaa palautetta tutkimuksesta?

© Copyright www.questback.com. All Rights Reserved.

88

15.12.2016 15:40

Liite 4. Taloyhtiökyselyn aineiston rakenne Ikä

Prosentti

20 tai alle

0,2%

21-30

0,9%

31-40

6,1%

41-50

11,0%

51-60

23,7%

61-70

38,4%

71 tai yli

19,7%

Sukupuoli

Prosentti

Nainen

28,4%

Mies

71,6%

Taloyhtiö, jonka perusteella vastaukset on annettu

Prosentti

Kerrostalo

63,7%

Rivitalo

29,1%

Paritalo

3,9%

Joku muu, mikä?

3,4%

Valitse taloyhtiönne rakentamisajankohta

Prosentti

ennen 1940 lukua

5,7%

1940-luvulla

0,9%

1950-luvulla

5,5%

1960-luvulla

14,2%

1970-luvulla

22,4%

1980-luvulla

22,4%

1990-luvulla

8,4%

2000-luvulla

13,8%

2010-luvulla

6,6%

89

Huoneistojen määrä taloyhtiössänne

Prosentti

Alle 10 huoneistoa

18,2%

10-19 huoneistoa

20,6%

20-29 huoneistoa

17,4%

30-39 huoneistoa

14,1%

40-49 huoneistoa

8,2%

50 huoneistoa tai enemmän

21,6%

Vastaajan rooli taloyhtiössä (monivalinta)

Prosentti

Hallituksen puheenjohtaja

50,8%

Hallituksen jäsen

21,4%

Turvallisuuspäällikkö/suojelujohtaja/ turvallisuusvastaava

13,7%

Osakas/asukas (ei hallituksen jäsen)

13,0%

Ammatti-isännöitsijä (päätoiminen)

6,8%

Sivutoiminen isännöitsijä (osa-aikainen)

2,7%

Muu, mikä?

90

Liite 5. Teemahaastattelujen tukena käytetty haastattelurunko Mitä pelastussuunnittelulla tarkoitetaan?

Miten kuvailisit pelastussuunnittelun ja lainsäädännön muutoksia ajassa?

Yleisesti ottaen, miten näet pelastussuunnittelun vaikuttavuuden? n n

Vaarojen ja riskien kartoittaminen Viestintä asukkaille

Mikä on mielestäsi tärkeintä pelastussuunnittelussa?

Mikä on erityisen toimivaa nykyisessä pelastussuunnittelussa?

Mitä ongelmia on havaittu? n n n n n

Asukkaan näkökulma Hallitusten näkökulma Isännöinnin näkökulma Yritysten näkökulma Vuokratalojen näkökulma

Mikä on omavalvonnan ja pelastussuunnittelun suhde?

Miten väestönsuojelu näkyy nykyisessä pelastussuunnittelussa?

Yhteistyö – Mitä odotuksia? n n n n

Viranomaisyhteistyö Isännöinti Järjestöt Yritykset

Muuta sanottavaa?

91

Liite 6. Kerrostalohuoneiston omavalvontalomake

92

Liite 7. Pelastussuunnitteluvelvolliset maakunnittain ja pelastustoimen alueittain Maakunta

Rakennuksia

01 Uusimaa

38 717

611 692

1 037 809

175 348 (17%)

02 VarsinaisSuomi

11 475

156 970

228 639

53 128 (23%)

04 Satakunta

5 070

55 680

71 317

20 913 (29%)

05 Kanta-Häme

4 346

49 262

68 836

18 727 (27%)

12 796

169 230

255 612

54 812 (21%)

07 Päijät-Häme

4 689

70 064

100 173

27 796 (28%)

08 Kymenlaakso

4 457

53 407

72 093

21 055 (29%)

09 Etelä-Karjala

3 141

38 389

52 127

14 593 (28%)

10 Etelä-Savo

4 544

44 605

56 405

18 188 (32%)

11 Pohjois-Savo

6 963

76 330

109 439

27 016 (25%)

12 Pohjois-Karjala

4 904

45 147

60 034

15 430 (26%)

13 Keski-Suomi

7 090

84 816

120 625

26 526 (22%)

14 Etelä-Pohjanmaa

4 974

37 012

46 974

12 660 (27%)

15 Pohjanmaa

3 857

42 651

58 812

13 778 (23%)

16 Keski-Pohjanmaa

1 360

12 197

16 559

4 070 (25%)

10 204

103 521

147 337

28 001(19%)

2 231

20 458

26 554

7 422 (28%)

06 Pirkanmaa

17 Pohjois-Pohjanmaa 18 Kainuu 19 Lappi Koko maa

Huoneistoja

Henkilöitö

65 vuotta täyttäneiden lkm/%

4 431

45 961

58 819

13 184 (22%)

135 239

1 717 393

2 588 164

552 647 (21%)

Pelastussuunnitteluvelvollisten / vaikutuspiirissä olevien määrä maakunnittain tarkasteltuna. Asuinrakennukset, joissa vähintään kolme asuinhuoneistoa 31.12.2015.

93

Pelastustoimen alueet

Rakennusten lkm

Huoneistojen lkm

Henkilöiden lkm

65 vuotta täyttäneiden lkm/%

01 Helsinki

14 525

318 995

530 526

87 840 (17%)

02 Länsi-Uusimaa

11 165

133 390

235 157

39 524 (17%)

03 Keski-Uusimaa

11 252

139 573

243 419

41 136 (17%)

04 Itä-Uusimaa

1 775

19 194

28 707

6 848 (24%)

11 475

156 970

228 639

53 128 (23%)

06 Kanta-Häme

4 346

49 262

68 836

18 727 (27%)

07 Päijät-Häme

4 689

70 064

100 173

27 796 (28%)

08 Kymenlaakso

4 457

53 407

72 093

21 055 (29%)

09 Etelä-Karjala

3 141

38 389

52 127

14 593 (28%)

10 Etelä-Savo

4 544

44 605

56 405

18 188 (32%)

11 Keski-Suomi

7 080

84 816

120 625

26 526 (22%)

12 Pirkanmaa

12 796

169 231

255 612

54 812 (21%)

13 Satakunta

5 070

55 680

71 317

20 913 (29%)

14 Etelä-Pohjanmaa

4 974

37 012

46 974

12 660 (27%)

15 Pohjanmaa

3 388

37 096

51 496

11 505 (22%)

16 Keski-Pohjanmaa

1 829

17 752

23 875

6 343 (27%)

17 Pohjois-Savo

6 963

76 330

109 439

27 016 (25%)

18 PohjoisKarjala

4 904

45 147

60 034

15 430 (26%)

19 Jokilaakso

2 827

20 681

24 347

6 761 (28%)

20 Kainuu

2 328

20 962

27 104

7 640 (28%)

21 Oulu-Koillismaa

7 280

82 336

122 440

21 022 (17%)

22 Lappi

4 431

45 961

58 819

13 184 (22%)

135 239

1 717 393

2 588 164

552 647 (21%)

05 VarsinaisSuomi

Koko maa

Pelastussuunnitteluvelvollisten / vaikutuspiirissä olevien määrä pelastustoimen alueittain tarkasteltuna. Asuinrakennukset, joissa vähintään kolme asuinhuoneistoa 31.12.2015.

94

16

SPEK tutkii

Selvitys asuinrakennusten pelastussuunnittelusta kuvaa nykyistä pelastussuunnittelua ja sen toimijakenttää. Koostamalla käyttäjien ja asiantuntijoiden kokemuksia, selvitys nostaa esiin havaittuja ongelmia ja jäsentää nykyiseen järjestelmään kohdistuvia uudistuspaineita. Selvitys on tarkoitettu pelastussuunnittelun kehittämisen tueksi kaikille sen parissa toimiville tahoille, kuten taloyhtiöiden hallituslaisille, isännöitsijöille, palotarkastajille sekä alan yrittäjille.

SPEK Tutkii -sarja on Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö ry:n julkaisusarja, jossa julkaistaan turvallisuuteen liittyviä tutkimuksia ja selvityksiä.

VÄESTÖNSUOJELUSÄÄTIÖ

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK Ratamestarinkatu 11, 00520 Helsinki Puhelin (09) 476 112 spekinfo@spek.fi www.spek.fi