SPEK tutkii 12

Heikki Laurikainen

Arjen ja asumisen turvallisuus Puhelinhaastattelututkimus kansalaisten omatoimisesta varautumisesta

12 SPEK tutkii

Heikki Laurikainen

Arjen ja asumisen turvallisuus 12 Puhelinhaastattelututkimus kansalaisten omatoimisesta varautumisesta SPEK tutkii

Painotalo Tammerprint Oy, Tampere 2015 Ulkoasu Timangi / Anne Kaikkonen Graafit Spatio SPEK Tutkii 12 ISBN 978-951-797-571-1 (nid.)

ISBN 978-951-797-572-8 (pdf )

Julkaisija Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK Ratamestarinkatu 11, 00520 Helsinki Puhelin (09) 476 112, faksi (09) 4761 1400 spekinfo@spek.fi www.spek.fi

Sisällys

1. Johdanto..........................................................................................................................................................................................4 2. Tutkimuksen toteuttamisesta...........................................................................................................................5 Tutkimusaineisto ja rakenne....................................................................................................................................................... 5

3. Turvallisuusviestintä......................................................................................................................................................8 4. Turvallisuustiedot- ja taidot............................................................................................................................14 5. Asumisen turvallisuus..............................................................................................................................................23 6. Väestönsuojat .....................................................................................................................................................................29 7. Vastuu turvallisuudesta.........................................................................................................................................33 8. Yhteenveto ja johtopäätökset......................................................................................................................36 Turvallisuusviestintä siirtyy yhä enemmän internetiin..........................................................................36 Turvallisuustiedot ja taidot........................................................................................................................................................37 Turvavälineitä yhä useammalla............................................................................................................................................41 Vastuu turvallisuudesta..................................................................................................................................................................42

9. Lähteet............................................................................................................................................................................................44

1. Johdanto Turvallisuus on monitahoinen ja laaja käsite, jolla tarkoitetaan erilaisia asioita eri yhteyksissä. Turvallisuus tai sen asiantuntijuus ei myöskään ole minkään yksittäisen tahon omaisuutta. (Kekki 2014, 33). Käsitys siitä, kenelle minkäkin vaaran vähentäminen yhteiskunnassa kuuluu, vai kuuluuko se kaikille, on ajan mittaan muuttunut. On kuitenkin selvää, että yksilöillä on aina ollut keskeinen rooli turvallisen yhteiskunnan luojina - tosin yksilöiden turvallisuuden on nähty olevan välillä enemmän yksityinen ja toisinaan yhteiskunnallisempi asia.

Yhteiskuntatieteelliset havainnot osoittavat suomalaisen kulttuurin siirtyneen yksilökeskeisempään suuntaan etenkin menneinä vuosikymmeninä (Helkama 2015, 220). Muutos näkynee myös yksilöiden tavassa ymmärtää turvallisuuteen liittyvää vapauden ja vastuun yhteyttä. Yhteiskunnan instituutioiden ja kansalaisten välisten turvallisuusvastuiden ja tehtävien siirtymisillä on epäilemättä vaikutuksia arjen turvallisuuteen ja ihmisten käyttäytymiseen. Näiden muutosten havaitsemiseen tarvitaan kansalaisten turvallisuutta ja turvallisuusasenteita seuraavaa tutkimusta. Tapaturmien ja kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien tutkimus on ollut Suomessa tasokasta muuan muassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Onnettomuustutkintakeskuksen johtamana. Arjen turvallisuutta ja turvallisuuskulttuuria voidaan tutkia myös kansalaiskyselyiden avulla ja näitä turvallisuusasenteita ja turvallisuuspalveluiden tasoa mittaavia tutkimuksia onkin Suomessa tehty. Esimerkiksi poliisi on seurannut turvallisuusasenteita Poliisibarometrillä ja Puolustusvoimat vastaavasti Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan mielipidetutkimuksilla. Sisäministeriön pelastusosasto on puolestaan tutkinut kansalaisten käsityksiä ja tietoja pelastustoimesta. Myös useat kaupungit, korkeakoulut ja turvallisuusalan järjestöt ovat tehneet erilaisia turvallisuuskyselyitä.

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö (SPEK) on toiminnassaan seurannut kansalaisten turvallisuutta paloturvallisuuden ja varautumisen osalta. Vuodesta 2008 alkaen toteutettu kansalaiskysely on tarkastellut erityisesti kansalaisten käsityksiä turvallisuusviestinnästä, kodin turvallisuudesta ja asenteista vapaaehtoisia turvallisuustehtäviä kohtaan. Tämä tutkimus käsittelee vuoden 2015 kyselyn tuloksia ja antaa lisätietoa kansalaisten arjen turvallisuudesta ja siihen liittyvistä asenteista.

Tutkimus on toteutettu Raha-automaattiyhdistyksen ja Väestönsuojelusäätiön tuella.

4

2. Tutkimuksen toteuttamisesta Tutkimuksen alussa tarkastellaan kansalaisten turvallisuusviestintään liittyviä käsityksiä ja erilaisten viestintäkanavien sopivuutta eri ryhmille. Tarkasteluun on otettu erityisesti perinteisen median ja sosiaalisen median välinen suhde.

Seuraavaksi tutkimus tarkastelee kansalaisten turvallisuustietoja ja – taitoja.

Turvallisuustietämystä arvioidaan myös turvallisuus- ja pelastussuunnitelmien tunnettavuuden näkökulmasta. Kansalaisten turvallisuustaitoja mitataan perinteisillä osaamiskysymyksillä sekä tarkastellaan turvallisuuskouluttautumisen ja – harrastamisen näkökulmasta.

Asumisen turvallisuutta on kartoitettu turvallisuusvälineiden yleisyyttä kysymällä ja kansalaisten omilla arvioilla uhkiin varautumisesta ja pärjäämisestä häiriötilanteessa. Väestönsuojia käsittelevässä osiossa selvitetään kansalaisten väestönsuojia koskevia perustietoja ja mielipidettä väestönsuojien rakentamisesta. Lopuksi tutkimus selvittää kansalaisten mielipiteitä turvallisuuteen liittyvistä vastuukysymyksistä. Kuten onko vastuu turvallisuudesta taloyhtiön hallituksella vai asukkaalla itsellään?

Tutkimuksen jokaista kysymystä on tarkasteltu iän, sukupuolen, asumismuodon, asuinpaikan, koulutusasteen ja ammattiaseman suhteen. Muuttujakohtaiset tulokset on nostettu esiin vain, jos taustamuuttujalla on ollut selkeä yhteys tuloksiin. Taustamuuttujista etenkin sukupuoli, ikä ja asumismuoto nousivat esiin useammassa tuloksessa. Prosentteina esitetyt tulokset on pyöristetty tasalukuihin.

Tutkimusaineisto ja rakenne Suomalaisten suhdetta omatoimiseen varautumiseen ja lähiympäristön turvallisuuteen on kartoitettu pääosin samansisältöisenä vuosina 2008, 2010, 2013 ja 2015. Tutkimusaineisto on kerätty puhelinhaastatteluin. Tutkimuksen kokonaisotos (N) on 1000 haastateltua. Peruskohderyhmä muodostuu iältään 15–79-vuotiaista mannersuomalaisista, jotka puhuvat äidinkielenään suomea.

Otos on muodostettu yksinkertaisella satunnaisotannalla etukäteen määriteltyjen aluekiintiöiden sisällä (maakunnat). Aineisto on painotettu vastaamaan Manner-Suomen ikäryhmä- ja sukupuolijakaumaa. Puhelinhaastattelut kerättiin 17.3.–22.4.2015 välisenä aikana ja ne toteutti Suomen Kyselytutkimus Oy.

5

Toinen vastaava tutkimus on sisäministeriön pelastusosaston vuosina 1992, 1995, 1999, 2002, 2005, 2008 ja 2011 toteutettu kyselyn, jossa on tarkasteltu väestön käsityksiä ja tietoja pelastustoimesta. Osa kysymyksistä on hyvin samankaltaisia kuin SPEKin tutkimuksessa, mikä mahdollistaa tulosten vertailun tässä tutkimuksessa.

Tutkimusraportissa kysymyksen yhteydessä mainittu (N) kuvaa potentiaalista vastaajamäärää eli kaikkien niiden henkilöiden lukumäärää, joille kysymys on esitetty. Kysymyksen yhteydessä kenoviivan jälkeen mainittu (n) kuvaa puolestaan sitä vastaajamäärää, joka kysymykseen on lopullisesti vastannut.

Kokonaisotoksen tilastollinen virhemarginaali on 95 prosentin luotettavuustasolla enintään -+3,1 prosenttiyksikköä

Taulukko 1. Vastaajien taustatiedot.

Maakunta

%

Maakunta

%

Lappi

3%

Etelä-Savo

3%

Kainuu

2%

Pirkanmaa

9%

Pohjois-Pohjanmaa

9%

Satakunta

4%

Etelä-Pohjanmaa

4%

Keski-Suomi

6%

Keski-Pohjanmaa

1%

Varsinais-Suomi

9%

Pohjanmaa

2%

Päijät-Häme

4%

Pohjois-Karjala

3%

Kanta-Häme

3%

Etelä-Karjala

3%

Uusimaa

Pohjois-Savo

5%

Kymenlaakso

6

28% 3%

Sukupuoli

%

Talouden tyyppi

%

Miehiä

50%

Yksittäistalous alle 35-vuotias

11%

Naisia

50%

Yksittäistalous yli 35-vuotias

16%

Lapseton pari

20%

Aikuistalous (lapset yli 18-v)

25%

Aikuistalous, jossa alle 18-vuotiaita lapsia

29%

Yhteensä

Ylin koulutusaste

100%

%

Kansa-/keski-/peruskoulu

21%

Lukio / ylioppilas

10%

Ammatti- / kauppakoulu

25%

Opistotasoinen koulutus

18%

Yliopisto / korkeakoulu

27%

Yhteensä:

Nykyinen ammattiasema Maanviljelijä

100%

% 2%

Työntekijä

30%

Toimihenkilö

15%

Yrittäjä

6%

Johtavassa asemassa

3%

Eläkeläinen

25%

Opiskelija, koululainen

13%

Kotiäiti / -isä

1%

Työtön

4%

Muu

1%

Yhteensä:

Yhteensä:

Asuinpaikka

100%

%

Haja-asutusalue

16%

Maaseudun taajama (kirkonkylä)

14%

Pieni kaupunki, jossa alle 30 000 asukasta

14%

Kaupunki, jossa 30 000– 100 000 asukasta

21%

Suurkaupunki, jossa yli 100 000 asukasta

34%

Yhteensä:

Asumismuoto

100%

%

Omakotitalo tai paritalo

50%

Kerrostalo

39%

Rivitalo

11%

Yhteensä:

100%

100%

7

3. Turvallisuusviestintä Turvallisuusviestinnän tavoitteena on, että kansalaiset osaavat ennaltaehkäistä onnettomuuksia ja toimia oikein hätätilanteissa. Neuvonta, valistus ja kampanjointi ovat turvallisuusviestintää ja niitä tuottavat pääasiassa viranomaiset ja järjestöt. Seuraavien viestintää koskevien kysymysten avulla on pyritty selvittämään, kuinka paljon kansalaiset etsivät turvallisuustietoa, onko turvallisuustieto helposti saatavilla ja mistä halutaan lisätietoa. Lisäksi on selvitetty perinteisen median ja sosiaalisen median eroja viestintäkanavina eri ikäryhmien välillä.

Lähes kolmasosa (32 %) kyselyyn vastanneista ilmoitti etsineensä omatoimiseen varautumiseen tai turvallisuuteen liittyvää tietoa erilaisten medioiden välityksellä. Tietoa etsineiden osuus on hiukan noussut vuoden 2013 kyselyn tasosta (25 %) mutta on pienempi kuin vuonna 2008 (36 %).

Selkeä enemmistö kaikista vastaajista (64 %) arvioi omatoimiseen varautumiseen tai turvallisuuteen liittyvää tietoa olevan helposti saatavilla. Osuus oli sama myös vuonna 2013 (64 %). Miehet arvioivat tietoa olevan helpommin saatavilla kuin naiset (miehet 70 % / naiset 58 %). Myös työelämässä olevat kokevat tietoa olevan helpommin saatavilla kuin eläkeläiset, opiskelijat, työttömät ja koti-isät ja -äidit. Ero löytyi myös omakoti- ja kerrostaloasujien välillä (70 % / 60 %).

Vastaajista, jotka olivat etsineet omatoimiseen varautumiseen ja turvallisuuteen liittyvää tietoa, olivat etsineet sitä useimmiten internetistä (78 %). Internetin osuus näyttää hiukan pienentyneet aikaisempiin vuosiin verrattuna. Vuoden 2013 tutkimuksessa osuus oli 80 prosenttia, vuoden 2010 tutkimuksessa peräti 90 prosenttia ja 2008 yhteensä 83 prosenttia. Internetin osuuden pienentyminen on yllättävää, koska väestön keskuudessa internetin käyttö on edelleen yleistynyt etenkin yli 55-vuotiaiden ikäluokissa (Tilastokeskus 2014). Muutosta saattanee selittää internetin arkipäiväistyminen ja se, etteivät vastaajat koe erityisesti etsivänsä tietoa, vaikka internetin kautta tietoon törmäävätkin.

Toiseksi yleisin tiedon lähde oli työ tai koulu (31 %) ja kolmanneksi yleisin erilaiset lehdet (29 %). Lehtien osuus on hiukan noussut vuoden 2013 tutkimuksesta (26 %) mutta se on selkeästi matalampi kuin 2010 (37 %) ja 2008 (57 %). Lehtien osuuden pienentyminen saattaneet johtua median murroksesta, jossa sähköiset kanavat ovat korvaamassa perinteistä lehdistöä. Suurimpien päivälehtien lukijamäärät ovat Suomessa pienentyneet vuosina 2002–2012 peräti 19 prosenttia (Joukkoviestimet 2013).

8

Kuvio Oletteko etsinyt liittyvää Kuvio 1.

1. OLETTEKO ETSINYTomatoimiseen OMATOIMISEENvarautumiseen VARAUTUMISEENtai TAIturvallisuuteen TURVALLISUUTEEN LIITTYVÄÄ TIETOAerilaisten ERILAISTEN MEDIOIDEN VÄLITYKSELLÄ? tietoa medioiden välityksellä?

(N =(N=1000) 1000 / n = 1000) 2008

36 %

64 %

2010

27 %

73 %

2013

25 %

75 %

2015

32 %

68 %

0

10

20

30

40

50 kyllä

60

70

80

90

100 %

en

Kuvio liittyvää tietoa Kuvio2.2.Onko ONKOomatoimiseen OMATOIMISEENvarautumiseen VARAUTUMISEENtai TAIturvallisuuteen TURVALLISUUTEEN LIITTYVÄÄ TIETOA MIELESTÄNNE HELPOSTI SAATAVILLA? mielestänne helposti saatavilla?

(N =(N=998) 1000 / n = 998) 2010

36 %

2013

64 %

26 %

10 %

2015

64 %

27 %

9%

0

10

44 %

20

30

40

50

kyllä

20 %

60

70

en osaa sanoa

80

90

100 %

ei

Kuvio 3. KAUTTA Mitä kautta olette etsineet omatoimiseen varautumiseen tai turvallisuuteen Kuvio 3. MITÄ OLETTE ETSINEET OMATOIMISEEN VARAUTUMISEEN TAI TURVALLISUUTEEN LIITTYVÄÄ TIETOA? (monivalinta: vastaajat, jotka etsineet tietoa eri medioiden välityksellä, n=325) liittyvää tietoa?

(N = 329 / kaikki n = 325) Internetistä

74

Työn tai koulun kautta

31

Lehdistä

26

Televisiosta

17 19

Esitteistä

14 8

Radiosta Muualta 0

29

52

29 41

10 12 10

90

57

37

23

21

83 80

31

18 18

20

40 2008

2010

60 2013

80

100 %

2015

9

Kuvio 4. Mitkä olisivat juuri teidän kannaltanne omatoimiseen varautumiseen ja

Kuvio 4. turvallisuuteen MITKÄ OLISIVAT JUURI TEIDÄN KANNALTANNE OMATOIMISEEN VARAUTUMISEEN liittyvän tiedon tehokkaimmat välityskanavat?

(N = 1000JA / n = 991) TURVALLISUUTEEN LIITTYVÄN TIEDON TEHOKKAIMMAT VÄLITYSKANAVAT? (monivalinta, n=991) Muu Internet

57

Televisio Sanomalehdet

42 43

33 32

Radio

66 68

50

44

20 22

Sosiaalinen media

62

20

Esitteet

11 5

Aikakauslehdet Messut

8

8 5

Erilaiset kaupunginosan tai kylän tapahtumat Joku muu

3

16

28

9 11 11

6

8 7 6

0

20

40 2010

60 2013

80

100 %

2015

Taulukko 2. Mitkä olisivat juuri teidän kannaltanne omatoimiseen varautumiseen ja turvallisuuteen liittyvän tiedon tehokkaimmat välityskanavat? (N = 1000 / n = 991) Kaksiluokkainen ikäjako

15–44

45–79

n

%

n

%

Muu internet

325

71,9%

242

44,1%

Televisio

113

25,1%

304

55,4%

Sanomalehdet

76

16,9%

244

44,5%

Radio

56

12,5%

160

29,1%

Sosiaalinen media

154

34,2%

45

8,3%

10

Omatoiminen varautuminen Yksityisten ihmisten ja yhteisöjen toiminta, jolla pyritään onnettomuuksien ehkäisyyn ja valmistaudutaan toimimaan vaaratilanteissa.

(Kokonaisturvallisuuden sanasto 2014)

Vastaajien arvioidessa, mikä heidän kannaltaan olisi tehokkain omatoimiseen varautumiseen ja turvallisuuteen liittyvä tiedonvälityskanava, internetin osuus korostuu. Kaikkiaan 57 prosenttia pitää internetiä tehokkaimpana välityskanavana. Erityisesti 15–44-vuotiaiden keskuudessa (72 %) internet koetaan tehokkaaksi kanavaksi.

Sosiaalinen media1 on eroteltu internetistä vuoden 2015 tutkimuksessa omaksi tiedonvälityskanavakseen, koska sosiaalisen median yleistymisen on katsottu vaikuttavan myös turvallisuusviestintään. (SM 2014/b) Sosiaalinen media vahvistaa turvallisuusviestinnän kaksisuuntaisuutta. Vastaajista 20 prosenttia ilmoittaa sosiaalisen median olevan heidän kannaltaan tehokkain turvallisuustiedon välityskanava, joka on osuudeltaan likipitäen samansuuruinen kuin radion (22 %). Toisessa vuonna 2014 toteutetussa pelastustoimea koskevassa kyselyssä kuitenkin vain kaksi prosenttia vastaajista ilmoittaa saaneensa turvallisuustietoa sosiaalisen median kautta (SM 2014/a).

Televisio koetaan edelleen tärkeäksi turvallisuustiedon kanavaksi (42 %), mutta sen osuus on romahtanut viiden vuoden tarkasteluperiodin aikana. Vuoden 2010 tutkimuksesta television osuus on laskenut peräti 26 prosenttia. Muutos on samansuuntainen television katselun yleiskehityksen kanssa, joskin radikaalimpi. Television tavoittavuus on laskenut hieman 2000-luvun kuluessa ja erityisesti suosituimmat kanavat ovat menettäneet osuuttaan kanavamäärän kasvaessa. (Joukkoviestimet 2013, 104.) Voidaankin arvioida, että television merkitys turvallisuusviestinnässä on hieman laskenut etenkin nuorissa ikäryhmissä. Tuloksista ilmenee, että 15–44 vuotiaista vain neljäsosa pitää televisiota itselleen tehokkaimpana tiedonvälityskanavana, kun ikäryhmässä 45–79 vastaava osuus on yli 55 prosenttia. Tulos ei ole yllättävä, koska tutkimukset osoittavat television katseluaikojen systemaattisesti kasvavan iän myötä. (Joukkoviestimet 2013, 11). Myös sanomalehtien osalta jako on selkeä. Nuoremmista vain noin kuudesosa (17 %) pitää lehtiä tehokkaina turvallisuustiedon välityskanavana, kun yli 45-vuotiaista tätä mieltä on miltei puolet (45 %).

1 Sosiaalisella medialla tarkoitetaan Internetin palveluja ja sovelluksia, joissa keskiössä ovat kommunikaatio ja käyttäjien oma sisällöntuotanto (Hintikka)

11

Kuvio 5. Haluaisitteko saada lisätietoja kodin tai lähiympäristön turvallisuuden Kuvio 7. HALUAISITTEKO SAADA LISÄTIETOJA parantamiseen liittyvistä asioista? (N=1000 / n= 1000) KODIN TAI LÄHIYMPÄRISTÖN TURVALLISUUDEN PARANTAMISEEN LIITTYVISTÄ ASIOISTA? (n=1000)

29 %

71 %

kyllä

en

Kuvio 6. Mistä asioista haluaisitte saada lisätietoa?

Kuvio 7b. MISTÄ ASIOISTA HALUAISITTE SAADA LISÄTIETOJA? (monivalinta: kaikki vastaajat, jotka halusivat saada lisätietoja, (N=303 / n = 282) (monivalinta: kaikki vastaajat, jotka haluaisivat saada lisätietoja, N=282) Ensiaputoimet ja toimiminen onnettomuustilanteessa Paloturvallisuus / tulipalon syttymisen estäminen

46 % 39 %

Lukot ja murrot

35 %

Tulipalon sammuttaminen

34 %

Väestönsuojat ja väestönsuojelu Onnettomuuksien, tapaturmien ennaltaehkäisy Säteilyonnettomuudet / ydinvoimaonnettomuudet

28 %

Ympäristöonnettomuudet

27 %

31 % 30 %

24 %

Alkusammutus

20 %

Luonnononnettomuudet

13 %

Hätäilmoituksen teko

6%

Joku muu

0

12

20

40

60

80

100 %

Turvallisuusviestinnän perinteisiin on kuulunut esitteiden jakaminen erilaisissa tilaisuuksissa. Vastausten perusteella entistä harvempi (11 %) kokee esitteet tehokkaaksi tiedonsaantikanavaksi. Osuus on pienentynyt 17 prosenttia vuoteen 2010 verrattuna.

Kaikkiaan 71 prosenttia vastaajista ilmoittaa, etteivät halua saada lisätietoa kodin tai lähiympäristön turvallisuuden parantamiseen liittyvistä asioista.

Vuonna 2013 osuus oli 57 prosenttia (2010: 40 %, 2008: 35 %)2. Kehityssuunta on kuitenkin selkeä seitsemän vuoden tarkastelujaksolla: entistä harvempi kaipaa lisätietoa turvallisuuden parantamiseen liittyvistä asioista. Toisaalta lähes kolmasosa suomalaisista kokee tarvitsevansa lisätietoa, mikä on merkittävä määrä ihmisiä ja haaste turvallisuusviestinnälle. Sukupuolella näyttää olevan merkitystä, sillä miehistä 73 prosenttia ilmoittaa, ettei halua saada lisätietoa ja naisista 68 prosenttia. Tulos on samansuuntainen vuoden 2013 tutkimuksen kanssa, jolloin ero miesten ja naisten välillä oli kymmenen prosenttiyksikköä (miehet 62 %, naiset 52 %).

Lisätietoa kaipaavien keskuudessa useimmiten esiin nousee tarve saada lisätietoa ensiaputoimista ja toimimisesta onnettomuustilanteessa (46 %) ja paloturvallisuudesta/tulipalon syttymisen estämisestä (39 %). Suosituimmat lisätiedon aiheet ovat pysyneet samoina koko kyselyperiodin ajan vuodesta 2008 alkaen. Lisätietoa kaivataan myös lukoista ja murroista (35 %), väestönsuojista (31 %), tapaturmien ehkäisystä (30 %) ja säteilyonnettomuuksista (28 %). Vertailuksi mainittakoon, että sisäministeriön (2014/a) tuottamassa tutkimuksessa samat asiat/aiheet (ensiapu, väestönsuojat ja säteilyonnettomuudet) nousevat selkeästi esiin.

2 Tulos ei ole täysin vertailukelpoinen, koska kysymys eroteltiin omaksi erilliseksi kysymyksekseen vuoden 2015 tutkimuksessa.

13

4. Turvallisuustiedot- ja taidot Tässä kappaleessa tarkastellaan kansalaisten turvallisuustietoja ja -taitoja. Turvallisuustietojen ja -taitojen tasosta on pyritty luomaan kokonaiskuva tarkastelemalla turvallisuus- ja pelastussuunnitelmien tunnettavuutta sekä turvallisuuskoulutuksiin ja järjestöjen toimintaan osallistumisen tasoa. Lisäksi kansalaisilta on pyydetty itsearvioita tiedoista ja taidoista koskien alkusammutusta, hätäensiapua, hätäilmoitusta ja yleistä vaaramerkkiä.

Entistä useampi (34 %) kertoo tietävänsä jonkin työpaikkaa tai kotia koskevan turvallisuuden suunnitelman. Osuus on tarkastelujakson (2008–2015) korkein, mutta edelleen kaksi kolmesta ilmoittaa, ettei tunne mitään turvallisuuteen liittyvää suunnitelmaa. Huomattavaa kuitenkin on, että peräti 14 prosenttia vastaajista, jotka ilmoittivat tietävänsä minkä nimisiä kotia tai työpaikkaa koskevia turvallisuuden suunnitelmia on olemassa, eivät kuitenkaan osanneet suunnitelmaa nimetä sitä kysyttäessä. Useimmiten mainitut turvallisuuden suunnitelmat ovat pelastussuunnitelma (40 %) ja turvallisuussuunnitelma (19 %). Miehet ilmoittavat naisia useammin tietävänsä jonkin työpaikkaa tai kotia koskevan turvallisuuden suunnitelman (miehet 37 %, naiset 30 %).

Koulutusasteen ja suunnitelmien tuntemisella on yhteys. Korkeasti koulutetuista (Yliopisto / korkeakoulu) 49 prosenttia ilmoittaa tietävänsä jonkin turvallisuuden suunnitelman, kun kansa-, keski- ja peruskoulun käyneistä vastaava osuus on 21 prosenttia.

Suurin osa kerrostaloasujista (66 %) ja rivitaloasujista (61 %) ilmoittaa, ettei osaa sanoa tai ei ole perehtynyt asuntoa koskevaan pelastussuunnitelmaan.

Samansuuntainen tulos on saatu sisäministeriön kyselyssä (SM 2014/a), jossa 57 %3 ei ollut saanut tietoa taloyhtiön pelastussuunnitelmasta. Yleisesti ottaen kaikki kerrostaloasukkaat kuitenkin kuuluvat pelastussuunnittelun piiriin4 ja pelastuslaki5 velvoittaa taloyhtiöt pelastussuunnitelmien tekoon ja tiedon vä-

3 Tulosten ero saattaa johtua siitä, että SM:n kyselyssä pelastussuunnitelman määrittelyssä on käytetty vanhaa viiden asuinhuoneiston rajaa.

4 Pelastuslain (379/2011) 15 §:ssä tarkoitettu pelastussuunnitelma on laadittava asuinrakennuksiin, joissa on vähintään kolme asuinhuoneistoa 5 Valtioneuvoston asetus (407/2011) pelastustoimesta 2 §: ”Pelastussuunnitelma on pidettävä ajan tasalla ja siitä on tiedotettava tarvittavalla tavalla asianomaisen rakennuksen tai muun kohteen asukkaille ja työntekijöille sekä muille, joiden on osallistuttava pelastussuunnitelman toimeenpanoon.”

14

Kuvio 7. Tiedättekö, minkä nimisiä kotia / työpaikkaa koskevia turvallisuuden-

Kuvio 17. TIEDÄTTEKÖ, MINKÄ NIMISIÄ KOTIA / TYÖPAIKKAA KOSKEVIA ­suunnitelmia on olemassa? (N=ON 1000/ n =1000) TURVALLISUUDENSUUNNITELMIA OLEMASSA? (N=1000) 2008

21 %

79 %

2010

27 %

74 %

2013

26 %

74 %

2015

34 %

66 %

0

10

20

30

40

50

60

70

80

90

100 %

kyllä MM. en Kuvio 18. PELASTUSSUUNNITELMA ON LAADITTAVA VÄHINTÄÄN KOLMEN ASUNNON ASUINTALOIHIN, HOITOLAITOKSIIN, KOULUIHIN JA LIIKE- JA TOIMISTORAKENNUKSIIN, JOISSA SAMANAIKAISESTI TYÖSKENTELEE VÄHINTÄÄN 30 HENKEÄ. PELASTUSSUUNNITELMASSA ARVIOIDAAN RISKIT JA ANNETAAN MM. OHJEET VAARATILANTEISSA TOIMIMISELLE.

Kuvio 8. Oletteko perehtynyt tai saanut perehdytyksen asuntoanne koskevaan

OLETTEKO PEREHTYNYT TAI SAANUT PEREHDYTYKSEN ASUNTOANNE KOSKEVAAN pelastus­suunnitelmaan? Kaikki vastaajat (N=1000 / n=991) PELASTUSSUUNNITELMAAN? (N=991) 2013

15 %

2015

19 %

4

10

20

0

4

31 %

50 %

34 %

43 %

30

kyllä

40

en osaa sanoa

50

60

en

70

80

90

100 %

asun omakoti- tai paritalossa

Taulukko 3. Oletteko perehtynyt tai saanut perehdytyksen asuntoanne koskevaan pelastus­suunnitelmaan? Kaikki vastaajat (N=1000 / n=991)

Asumismuoto

Omakotitalo tai paritalo

Kerrostalo

Rivitalo

n

%

n

%

n

%

Kyllä

18

3,6%

130

33,3%

38

35,7%

En

46

9,4%

231

59,0%

60

56,3%

En osaa sanoa

5

1,0%

27

6,9%

5

4,7%

Asun omakotitai paritalossa

420

86,0%

3

0,8%

4

3,3%

15

littämiseen asukkaille. Tilastokeskuksen (2014) laskelmien mukaan suomalaisista noin 1,8 miljoonaa asuu kerrostaloissa ja yli 700 000 henkilöä rivitaloissa, jolloin karkeasti voidaan arvioida, että miltei 2,5 miljoonaa suomalaista kuuluu pelastussuunnittelun piiriin.

Työpaikkaa koskevaan pelastussuunnitelmaan on perehtynyt 46 prosenttia kaikista vastaajista (mukaan lukien opiskelijat, eläkeläiset ja työttömät). Työssä käyvistä perehtyneiden osuus on 73 prosenttia. Karkeasti voidaan arvioida, että noin kolmasosa työelämän piirissä olevista ilmoittaa, ettei ole perehtynyt työpaikkaa koskevaan pelastussuunnitelmaan. Työpaikoilla tehtävän pelastussuunnittelun laajuuden arviointia vaikeuttaa se, etteivät kaikki työpaikat automaattisesti kuulu pelastussuunnittelun piiriin ja myöskään pelastussuunnittelu velvoitteisten työpaikkakiinteistöjen määrästä ei ole tarkkaa tietoa saatavilla.

Pelastussuunnitelma

Turvallisuussuunnitelma

Onnettomuuksien

Suunnitelma, jolla pyritään edistämään

ennaltaehkäisemiseksi ja

tietyn kohteen, alueen tai toiminnan

vaaratilanteiden varalta

turvallisuutta. Turvallisuussuunnitelmia

tiettyä kohdetta varten

laaditaan eri organisaatioissa. Turvallisuus-

laadittava suunnitelma.

suunnitelmiksi kutsutaan myös esimerkiksi

(Kokonaisturvallisuuden sanasto 2014)

paikallisia turvallisuussuunnitelmia, jotka ovat luonteeltaan yleensä kehittämis- ja toimenpideohjelmia.

(Kokonaisturvallisuuden sanasto 2014)

Kuvio19.

9. Oletteko taiTAIsaanut perehdytyksen työpaikkanne pelastusKuvio OLETTEKOperehtynyt PEREHTYNYT SAANUT PEREHDYTYKSEN TYÖPAIKKANNE PELASTUSSUUNNITELMAAN? (N=978)(N=1000 / n=978) ­suunnitelmaan? Kaikki vastaajat 2010

45 %

2013

43 %

2015

46 %

0

10 kyllä

16

20

22 %

8 16 %

3

en osaa sanoa

40 en

38 %

16 %

1

30

25 %

50

36 %

60

70

80

90

100 %

olen opiskelija, työtön, eläkeläinen tai en muutoin tällä hetkellä työelämässä

Kuvio ARVIOIKAA TAITOJANNE JA ja TIETOJANNE SEURAAVISSA ASIOISSA ASTEIKOLLA Kuvio16.10.

Arvioikaa taitojanne tietojanne seuraavissa asioissa asteikolla1–5?

1–5?

Alkusammutus (v. 2010) n=978

28

Alkusammutus (v. 2013) n=996

25

Alkusammutus (v. 2015) n=997

9 5

41

24

8 2 10 2

31

Hätäensiapu (v. 2010) n=975

13

23

31

23

10

Hätäensiapu (v. 2013) n=994

11

27

33

23

7

Hätäensiapu (v. 2015) n=997

13

24

36

20

52

28

Hätäilmoituksen teko (v. 2013) n=996

53

33

Hätäilmoituksen teko (v. 2015) n=998

56

33

7 14 3 4 13

21

9 11

Toiminta yleisen vaaramerkin kuuluttua (v. 2010) n=976

24

34

27

9

6

Toiminta yleisen vaaramerkin kuuluttua (v. 2013) n=988

16

30

32

17

5

Toiminta yleisen vaaramerkin kuuluttua (v. 2015) n=993

13

30

36

16

5

0

20

40

60

aa n

os aa l

26

Hätäilmoituksen teko (v. 2010) n=978

ai nk

äv äs ti en

os aa n

ko

32

33

25

vä ltt

ht al ai se st i

in os aa n

os aa n

os aa n

er

hy v

in o

m ai se st i

(N = 1000).

80

100 %

Taulukko 4. Toiminta yleisen vaaramerkin kuuluttua?

Kaksiluokkainen ikäjako

15–44

45–79

n

%

n

%

En osaa lainkaan

26

5,7%

23

4,3%

Osaan välttävästi

100

22,3%

59

10,9%

Osaan kohtalaisesti

170

37,9%

185

33,9%

Osaan hyvin

129

28,7%

169

31,1%

Osaan erinomaisesti

24

5,3%

108

19,9%

17

Hätäilmoituksen teon arvioi osaavansa vähintäänkin hyvin 89 prosenttia, alkusammutuksen 58 prosenttia, toimimisen yleisen vaaramerkin kuuluttua 43 prosenttia ja hätäensiavun yhteensä 37 prosenttia vastaajista. Entistä useampi (muutos +9 % vuoteen 2010) kokee osaavansa hätäilmoituksen tekemisen vähintään hyvin. Sen sijaan luottamus alkusammutustaitoihin (-8 % vuoteen 2013 verrattuna) ja toimintaan yleisen vaaramerkin kuuluttua (- 15 % vuoteen 2010 verrattuna) horjuu. Etenkin yleisen vaaramerkin tunnettavuus näyttää heikentyneen ja samansuuntainen havainto on tehty myös sisäministeriön kyselyssä (SM 2014/a). Erityisesti nuorille ikäluokille yleinen vaaramerkki on verrattain tuntematon ja vain kolmasosa (34 %) alle 44-vuotiaista kokee osaavansa toimia vaaramerkin kuuluttua vähintäänkin hyvin, kun vastaavasti yli 45-vuotiaista vähintään hyvin osaavien osuus on puolet (51 %). Arvio omista hätäensiapuun liittyvistä tiedoista ja taidoista ei ole merkittävästi muuttunut, mutta hätäensiapu on edelleen se turvallisuustaito, johon liittyy eniten epävarmuutta. Sukupuolten välinen ero tulee esiin alkusammutustaitojen kohdalla: miehistä noin 70 prosenttia arvioi alkusammutustaitojensa olevan vähintäänkin hyviä, kun taas naisilla vastaava osuus oli vain 45 prosenttia.

Entistä useampi on osallistunut omatoimiseen varautumiseen tai turvallisuuteen liittyvään koulutukseen etenkin työpaikan kautta. Sitä vastoin omaaloitteisesti ja harrastuksien kautta ei kouluttauduta samassa määrin kuin aikaisemmin.

Kaikkiaan 48 prosenttia vastaajista ilmoittaa, ettei ole osallistunut turvallisuusaiheisiin koulutuksiin (2013: 55 %). Työpaikan kautta turvallisuuskoulutusta on saanut 39 prosenttia vastaajista. Työelämän ulkopuolella olevista 54 % prosenttia vastaa, ettei ole osallistunut turvallisuuskoulutukseen, kun työelämässä olevista vastaava osuus on 43 %. Näyttääkin siltä, että erityisesti työelämän ulkopuolella olevat (opiskelijat, työttömät, kotiäidit- ja -isät) jäävät useammin ilman turvallisuuskoulutusta. Poikkeuksena ovat eläkeläiset, joista 38 prosenttia ilmoittaa saaneensa koulutusta töiden kautta, mikä osoittaa vastaajien ajattelevan kysymystä pidemmällä aikavälillä. Hiukan yllättävää on, että harrastuksien kautta saatavan koulutuksen osuus on vähentynyt 2010 vuoden 17 prosentista (2013: 10 %) vuoden 2015 kuuteen prosenttiin. Tulosten valossa työpaikkojen merkitys turvallisuuskouluttajana korostuu ja toisaalta osoittaa, että epäsuhta työelämän ulkopuolella olevien ja työssäkäyvien välillä on merkittävä.

Tarkasteltaessa koulutustaustan ja turvallisuuskoulutuksiin osallistumisen yhteyttä havaitaan perus-,kansa- ja keskikoulun käyneistä 60 prosentin ilmoittavan, ettei ole osallistunut koulutuksiin, kun taas yliopiston tai korkeakoulun käyneistä vastaava luku on 42 prosenttia.

18

Kuvio 11. Oletteko osallistunut omatoimiseen varautumiseen tai turvallisuuteen

Kuvio 5. OLETTEKO OSALLISTUNUT OMATOIMISEEN liittyvään koulutukseen?

(N=1000 / n=986) VARAUTUMISEEN TAI TURVALLISUUTEEN LIITTYVÄÄN KOULUTUKSEEN? (monivalinta, n=986) 49 52 55

En ole osallistunut koulutukseen Olen osallistunut koulutukseen työpaikan kautta

31 8

Harrastuksien kautta 3

Omasta aloitteesta käymilläni kursseilla

6

6 5 2 5 5

Muualla

12

41 37 39

48

17

12 10

0

20

40 2008

60

2010

2013

80

100 %

2015

Taulukko 5. Oletteko osallistunut omatoimiseen varautumiseen tai turvallisuuteen liittyvään koulutukseen?

Työelämässä

Työelämän ulkopuolella

n

%

n

%

Kyllä

313

57,2%

200

45,7%

En

234

42,8%

238

54,3%

Yleinen vaaramerkki Vaara- ja hätätilanteissa viranomaiset varoittavat väestöä uhkaavasta, välittömästä vaarasta yleisellä vaaramerkillä ja vaaratiedotteella.

Yleinen vaaramerkki annetaan ulkohälyttimien välityksellä tai taajamien ulkopuolella kulkuneuvoon asennetuilla liikkuvilla hälyttimillä.

(Kokonaisturvallisuuden sanasto 2014)

19

Vastaajista kuusi prosenttia ilmoittaa olevansa mukana SPR:n, VPK:n, Vapepa:n, MPK:n tai muun vastaavan turvallisuusalan järjestön toiminnassa. Suunta näyttäisi olevan laskeva vertailtaessa vuoden 2010 (17 %) ja vuoden 2013 (8 %) osuuksiin (joskin jälkimmäinen muutos on virhemarginaalin +-3,1 sisällä).

Tarkkoja tietoja kaikista jäsenmääristä ei ole saatavilla, mutta esimerkiksi SPR:n jäsenmäärän tiedetään vähentyneen noin 7 prosenttiyksikköä vuosien 2006 ja 2013 välillä.6 Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen osalta tulosten tulkinta on hiukan erilainen, koska vapaaehtoisten kouluttajana se toimii erilaiselta pohjalta kuin vaikkapa SPR. MPK:n koulutusmääriin vaikuttaa se, kuinka paljon puolustusvoimat päättää koulutuksia milloinkin tilata. Viime vuosina Puolustusvoimat onkin tilannut koulutuksia aikaisempaa enemmän. MPK:n koulutusmäärät ovat siksi kasvaneet merkittävästi viime vuosina (Niemi 2015). Kyseiset koulutusmäärien muutokset suhteutettuna väestöön ovat kuitenkin sen verran pieniä, että ne eivät juurikaan näy 1000 vastaajan otantatutkimuksessa.

Jäsenmäärien kehityksen lisäksi vapaaehtoisen järjestötoiminnan tilaa voidaan arvioida erilaisten kyselyiden avulla. Kehitys näyttääkin olevan samansuuntainen Poliisibarometrin (2014) tulosten kanssa, jossa vastaajat arvioivat vapaaehtoisten merkityksen lähiympäristön turvallisuuden parantamisessa entistä vähäisemmäksi.7 Myös Järjestöbarometrin 2014 (Peltosalmi ym. 2014) mukaan sosiaali- ja terveysjärjestöjen piirissä huolestuneisuus jäsenmäärästä ja sitoutuneiden jäsenten osuudesta on kasvanut, mikä kuvastanee laajemmin vapaaehtoistoiminnan muutosta, jossa etenkin nuoria on vaikea saada perinteiseen vapaaehtoistoimintaan mukaan ikääntyneiden tilalle.

Kaikkiaan kolmasosa suomalaisista on mukana vapaaehtoistoiminnassa ja heistä noin 30 000 osallistuu turvallisuusalan järjestöjen kautta varsinaiseen hälytystoimintaan. Tämä sitoutumista vaativa harrastaminen edellyttää jatkossa osallistumisen ja rekrytoinnin edistämistä, jotta tulevaisuudessakin yhteiskunnalla on vapaaehtoisresurssi käytettävissä. (Hatakka 2014, 100)

6 Vuosikertomuksissa ilmoitettujen jäsenmäärien muutos: 2006 (92 631 jäsentä), 2013 (85 971 jäsentä) 7 Poliisibarometrissä vapaaehtoisten roolia ”ei kovin tärkeänä” –pitävien vastaajien osuus on kasvanut 1999 alkaen 15 prosentista aina 29 prosenttiin.

20

Kuvio 12. Oletteko mukana VPK:n, SPR:n, Vapepan, MPK:n tai muun vastaavan

Kuvio 6. OLETTEKO MUKANA VPK:N, SPR:N, VAPEPAN:N, MPK:N TAI MUUN VASTAAVAN JÄRJESTÖN turvallisuusalan järjestön toiminnassa? (N = 1000 / n = 1000) TOIMINNASSA? (n=1000) 2010 17 %

83 %

2013

8%

92 %

2015

6 %

94 %

0

10

20

30

40

50

60

kyllä

70

80

90

100 %

en

Kuvio 13. Olisitteko valmis toimimaan lähiympäristönne turvallisuuden hyväksi

Kuvio 22. OLISITTEKO VALMIS turvallisuustehtäviin?

TOIMIMAAN LÄHIYMPÄRISTÖNNE TURVALLISUUDEN tai osallistumaan erilaisiin Kaikki vastaajat (N=1000)HYVÄKSI TAI OSALLISTUMAAN ERILAISIIN TURVALLISUUSTEHTÄVIIN? Taloyhtiössä (v. 2010) n=927

35 %

65 %

Taloyhtiössä (v. 2013) n=867

44 %

57 %

Taloyhtiössä (v. 2015) n=739

52 %

49 %

Väestönsuojelutehtävissä (v. 2010) n=928

40 %

60 %

Väestönsuojelutehtävissä (v. 2013) n=981

47 %

53 %

Väestönsuojelutehtävissä (v. 2015) n=973

55 %

45 %

Työpaikalla (v. 2010) n=926

41 %

59 %

Työpaikalla (v. 2013) n=838

53 %

48 %

Työpaikalla (v. 2015) n=747

33 %

67 %

0

20

40

60 kyllä

80

100 %

en

Taulukko 6. Olisitteko valmis toimimaan lähiympäristönne turvallisuuden hyväksi tai osallistumaan erilaisiin turvallisuustehtäviin: Väestönsuojelutehtävissä?

Kaksiluokkainen ikäjako

15–44

45–79

n

%

n

%

Kyllä

273

61,2%

262

49,4%

En

173

38,8%

269

50,6%

21

väestönsuojelu Aseellisen hyökkäyksen johdosta tapahtuva toiminta, jonka tarkoituksena on siviiliväestön suojelu hyökkäyksen vaaroilta ja auttaminen selviytymään hyökkäyksen välittömiltä vaikutuksilta sekä välttämättömien edellytysten luominen eloonjäämiselle.

(Kokonaisturvallisuuden sanasto 2014)

Entistä useampi olisi valmis osallistumaan taloyhtiössä ja työpaikalla erilaisiin turvallisuustehtäviin. Kiinnostus myös väestönsuojelutehtäviä kohtaan on lisääntynyt.

Taloyhtiöiden turvallisuustehtäviin olisi valmis osallistumaan 52 prosenttia vastanneista. Verrattaessa vuoteen 2010 kyllä-vastaajien osuus on noussut 17 prosenttiyksikköä.. Vielä merkittävämpi muutos on nähtävissä työpaikan turvallisuustehtäviä kohtaan. Vuonna 2015 miltei kolme neljästä (67 %) olisi valmis osallistumaan työpaikan turvallisuustehtäviin, kun vuonna 2010 osuus oli vain 41 prosenttia. Etenkin työssäkäyvistä (työntekijät, toimihenkilöt, yrittäjät) kolme neljästä olisi valmis osallistumaan työpaikkansa turvallisuustehtäviin.

Väestönsuojelutehtäviin olisi valmis osallistumaan 55 prosenttia. Kiinnostuneiden osuus on noussut 15 prosenttia vuoden 2010 tasosta (40 %). Mielenkiintoista on, että väestönsuojelutehtäviin ollaan suunnilleen yhtä valmiita osallistumaan kuin taloyhtiön turvallisuustehtäviin. Perinteiset väestönsuojelutehtävät painottuvat poikkeusolojen toimintaan, mikä ei vaikuta normaaliolojen arjen turvallisuuteen samassa määrin kuin taloyhtiön turvallisuustehtävät, joten niiden voisi helposti kuvitella jäävän hiukan etäisemmiksi. Huomionarvoista on, miten erityisesti nuoremmat ikäluokat ovat vanhempia ikäluokkia valmiimpia osallistumaan väestönsuojeluun.

Vastausten perusteella miehet ovat naisia valmiimpia toimimaan turvallisuustehtävissä niin työpaikalla, taloyhtiössä kuin väestönsuojelussakin.

22

5. Asumisen turvallisuus Tässä tutkimuksessa asumisen turvallisuutta on tarkasteltu kysymällä kansalaisilta, minkälaisiin onnettomuuksiin he voisivat paremmin varautua ja miten he ovat kyseisiin onnettomuuksiin varautuneet. Lisäksi on kysytty, minkälaisia turvallisuusvälineitä heidän kotoaan löytyy ja kuinka pitkään he pärjäisivät ilman kaupassa asiointia (Kotivara).

Kuvio 14. Minkälaisiin onnettomuuksiin tai turvallisuusuhkiin voisitte varautua paremmin kotona, töissä ja vapaa-ajalla? Kaikki vastaajat (N=1000 / n=837)

Kuvio 9. MINKÄLAISIIN ONNETTOMUUKSIIN TAI TURVALLISUUSUHKIIN VOISITTE VARAUTUA PAREMMIN KOTONA, TÖISSÄ JA VAPAA-AJALLA? (monivalinta, n=837) Tulipalot

48 46

Tapaturmat

58

44

Liikenneonnettomuudet Murrot

29

Vesivahingot

23 24

Sähköhäiriöt

25 23

Luonnononnettomuudet

38 40 39 39 38

61

54

48

67 65

56

33 33 33

16

Veden jakelun häiriintyminen

20

Vaarallisten aineiden onnettomuudet Säteilyonnettomuudet / ydinvoimalaonnettom.

3 3 3 3

Joku muu 0

16 13 14 17 16 13 14 17 14

28

20

40 2008

2010

60 2013

80

100 %

2015

23

Keskeisimmät onnettomuustyypit ja turvallisuusuhat, joihin vastaajat voisivat varautua paremmin kotona, töissä ja vapaa-ajalla ovat tulipalot (46 %), tapaturmat (44 %) ja liikenneonnettomuudet (40 %). Onnettomuustyypit ja turvallisuusuhat ovat pysyneet samoina koko tarkasteluperiodin 2008–2015, joskin pientä laskua on havaittavissa tulipalojen ja tapaturmiin varautumisen osalta. Kysymyksen kohdalla on huomioitava sen herkkyys ajankohtaisille tapahtumille. Vastauksiin vaikuttaa haastatteluhetkellä yleisessä keskustelussa olevat turvallisuusilmiöt.

Erot naisten ja miesten vastauksissa ovat pienet, joskin naiset arvioivat voivansa varautua miehiä useammin kaikkiin muihin onnettomuuksiin ja uhkiin, paitsi liikenneonnettomuuksiin ja säteilyonnettomuuksiin. Sen sijaan asumismuodolla näyttäisi olevan merkitystä. Erityisesti omakoti- ja paritaloasujat kokevat, että voisivat varautua paremmin tulipaloihin, tapaturmiin ja erityisesti liikenneonnettomuuksiin kuin kerrostaloasujat. Kerrostaloasujat näyttävät olevan passiivisempia asumisturvallisuutta kohtaan ja osallistuvat harvemmin taloyhtiön turvallisuuden kehittämiseen kuin esimerkiksi rivitaloasujat (Susineva 2014), mikä osaltaan saattaa näkyä eriävinä tuloksina. Varautuminen kyseisiin onnettomuusuhkiin tapahtuu useimmiten turvallisuusvälineitä hankkimalla. Alkusammutusvälineet, palo- ja häkävaroittimet sekä ensiapuvälineet ja – taidot nousevat esiin vastauksissa. Naiset mainitsevat miehiä useimmin etenkin liikennekäyttäytymiseen ja liukastumiseen liittyviä varautumiskeinoja. Varautumiskeinot ovat pysyneet samoina verrattaessa 2010 ja 2013 tutkimuksiin.

Taulukko 7. Miten olette jo yleisesti ottaen varautuneet kyseisiin onnettomuusuhkiin?

Vähintään 20 mainitaan (n=697)

24

Alkusammutusvälineet

27 %

Palo- ja häkävaroittimet

21 %

Ensiapuvälineet ja -taidot

13 %

Yleinen varautuminen ja ennakointi

13 %

Liikennekäyttäytyminen

12 %

Murtosuojaus

11 %

Tietotaito ja kouluttautuminen

8%

Vakuutukset

6%

Liukastumisen ehkäisy

3%

Paikat järjestyksessä ja siistinä

3%

Virrat pois laitteista

3%

Kuvio 15.MITÄ MitäTURVALLISUUSVÄLINEITÄ turvallisuusvälineitä kotoanne löytyy?

(N=1000 / n=1000) Kuvio 15.

KOTOANNE LÖYTYY? Toimiva palovaroitin (v. 2010)

96

31

Toimiva palovaroitin (v. 2013)

99

1

Toimiva palovaroitin (v. 2015)

99

Sammutuspeite tai käsisammutin (v. 2010)

63

Sammutuspeite tai käsisammutin (v. 2013)

76

Sammutuspeite tai käsisammutin (v. 2015)

1 30

7 1

1

81

Automaattinen sammutusjärjestelmä (v. 2010)

3 8

89

Automaattinen sammutusjärjestelmä (v. 2013)

22

95

Automaattinen sammutusjärjestelmä (v. 2015)

22

Joditabletit (v. 2010)

18

96

14

Joditabletit (v. 2013)

22

Joditabletit (v. 2015)

19

11

75 6

73

6

75

Ilmastointiteippiä (v. 2010)

62

Ilmastointiteippiä (v. 2013)

82

Ilmastointiteippiä (v.2015)

88

Paristokäyttöinen tai muu verkkovirrasta riippumaton radio (v.2010)

62

Paristokäyttöinen tai muu verkkovirrasta riippumaton radio (v. 2013)

81

Paristokäyttöinen tai muu verkkovirrasta riippumaton radio (v.2015)

77

0

22

20

16

22 4 15 1 11

15

23 3 2

40

60

kyllä

16 21

80

en osaa sanoa

100 % ei

Taulukko 8. Löytyykö kotoanne sammutuspeite tai käsisammutin?

Asumismuoto

Omakoti- tai paritalo

Kerrostalo

Rivitalo

n

%

n

%

n

%

463

93,0%

265

67,6%

81

75,0%

Ei

29

5,8%

127

32,3%

25

23,2%

En osaa sanoa

6

1,2%

1

,2%

2

1,8%

Kyllä

25

Haastateltavilta kysyttiin, mitä turvallisuusvälineitä vastaajien kotitalouksista löytyi. Toimiva palovaroitin löytyy lähes jokaisesta kotitaloudesta (99 %), aivan kuten vuonna 2013. Sisäministeriön tutkimuksen vastaava tulos on 97 prosenttia (SM 2014/a). Sammutuspeite tai käsisammutin löytyy 81 prosentilta vastaajatalouksista ja niiden osuus näyttää kasvaneen (2013: 76 %, 2010, 63 %). Asumismuodoista etenkin omakoti- ja paritaloissa sammutuspeite- tai käsisammutin ovat yleisiä (93 %) turvavälineitä. Sen sijaan kolmasosalla (32 %) kerrostaloasukkaista ei kyseisiä turvavälineitä löydy. Automaattinen sammutusjärjestelmä löytyy vain kahdesta prosentista kotitalouksia eikä se näytä yleistyneen tarkastelujakson 2010–2015 aikana. Tiedetään, että automaattinen sammutusjärjestelmä löytyy entistä useammin mm. hoitolaitoksista, mutta kotitalouksien osalta asennuskustannukset lienevät järjestelmien yleistymistä jarruttava seikka.

Ilmoitettujen toimivien palovaroittimien ja niiden todellisen esiintyvyyden välillä saattaa olla merkittävä ero. Palovaroittimen osalta tiedetään, että lähes puolet palokuolemista (42 % vuonna 2013) tapahtuu asuinrakennuksissa, joissa ei ole palovaroitinta (Kokki, 2014). Tämä viitannee siihen, ettei toimivia palovaroittimia ole siinä määrin mitä kyselytulokset antavat olettaa. Kyselytutkimus saattaa siis tältä osin sisältää systemaattisen virheen eli harhan, koska se ei kenties tavoita henkilöitä, joilta palovaroitin useimmin puuttuu tai vastaajat eivät sitä ilmoita.

Säteilyvaaratilanteisiin liittyvät joditabletit löytyvät noin viidesosalta (19 %) kotitalouksista. Sisäministeriön kyselyssä (SM 2014/a) joditabletit löytyvät vain yhdeksältä prosentilta. Ero saattaa johtua tutkimusten erilaisista toteutustavoista (puhelinhaastattelu vrt. käyntihaastattelu). Asunnon tiivistämiseen tarvittava ilmastointiteippi löytyy 88 prosentilta vastaajista. Esimerkiksi sähkökatkotilanteissa tarvittava paristokäyttöinen tai muu verkkovirrasta riippumaton radio viranomaisohjeiden kuuntelua varten löytyy 77 prosentilta kotitalouksista.

Kaikista vastaajista yhteensä 35 prosenttia arvioi pärjäävänsä tällä hetkellä kotona olevilla ruoka-, lääke- ja muilla tarvikkeilla yli viikon, mikäli ei pääsisi hankkimaan niitä kaupasta tai jos niitä ei jonkin häiriön vuoksi yllättäen saisi.

Tulosten mukaan 91 prosenttia suomalaisista (+- 3,1 % virhemarginaali) on varautunut selviytymään itsenäisesti vähintään 72 tuntia8 (3 vuorokautta). Eurobarometrin vuonna 2009 ilmestyneessä tutkimuksessa suomalaisista peräti 60

8 Kansainvälinen, Ruotsissakin käytössä oleva varautumissuositus itsenäiseen selviytymiseen on 72 tuntia.

26

Kuvio 16. Kuinka monta päivää taloutenne pärjäisi tällä hetkellä kotona olevilla ruoka-, jaMONTA muilla PÄIVÄÄ tarvikkeilla, mikäli ette pääsisi hankkimaan niitä kaupasta tai Kuvio 11.lääkeKUINKA TALOUTENNE PÄRJÄISI TÄLLÄ HETKELLÄ KOTONA OLEVILLA RUOKA-, JA MUILLA MIKÄLI PÄÄSISI HANKKIMAAN NIITÄ KAUPASTA jos niitäLÄÄKEei jonkin häiriönTARVIKKEILLA, vuoksi yllättäen saisiETTE kaupasta?

(N=1000 / n =1000) TAI JOS NIITÄ EI JONKIN HÄIRIÖN VUOKSI YLLÄTTÄEN SAISI KAUPASTA? (N=998) 100 % 80

60 41 %

40 21 %

20

0

1

1

1

11 %

8 %

Alle vuorokauden

27 %

23 %

29 %

25 %

40 %

35 %

29 %

9 %

1–2 vrk

3–4 vrk 2010

5–7 vrk

2013

Yli viikon

2015

Taulukko 9. Kuinka monta päivää taloutenne pärjäisi tällä hetkellä kotona olevilla ruoka-, lääke- ja muilla tarvikkeilla, mikäli ette pääsisi hankkimaan niitä kaupasta tai jos niitä ei jonkin häiriön vuoksi yllättäen saisi kaupasta?

Asumismuoto

Omakoti- tai paritalo

Kerrostalo

Rivitalo

n

%

n

%

n

%

Alle vuorokauden

2

0,4%

7

1,9%

2

1,7%

1–2 vrk

30

6,0%

47

11,9%

12

11,3%

3–4 vrk

114

22,9%

125

31,8%

27

24,9%

5–7 vrk

145

29,2%

108

27,6%

34

31,7%

Yli viikon

207

41,5%

105

26,7%

33

30,5%

27

prosenttia ilmoitti varautuneensa tai aikovansa varautua normaaliolojen häiriötilanteita varten, mikä oli toiseksi9 eniten EU-maiden vertailussa.

Asuinsijainnilla- ja muodolla on merkitystä: parhaiten varautuneita ovat haja-asutus- ja maaseudun taajamissa asuvat ja heikoimmin suurkaupungeissa asuvat. Tulos näkyy myös omakotitaloasujien ja kerrostaloasujien välisenä erona. Omakotitaloissa asuvista yli viikon ilmoittaa pärjäävänsä 42 prosenttia vastaajista kun kerrostaloasujista vain 28 prosenttia.

Näyttää myös siltä, että ikääntyneet ilmoittavat pärjäävänsä kotona löytyvillä tarvikkeilla pidempään kuin nuoret.

Taulukko 10. Ikäryhmävertailu: Kuinka monta päivää taloutenne pärjäisi tällä hetkellä kotona olevilla ruoka-, lääke- ja muilla tarvikkeilla, mikäli ette pääsisi hankkimaan niitä kaupasta tai jos niitä ei jonkin häiriön vuoksi yllättäen saisi kaupasta?

Kaksiluokkainen ikäjako

15–44

45–79

n

%

n

%

alle vuorokauden

8

1,8%

3

0,6%

1–2 vrk

57

12,6%

32

5,9%

3–4 vrk

148

32,7%

117

21,4%

5–7 vrk

116

25,8%

172

31,5%

yli viikon

122

27,1%

222

40,6%

9 Vertailun eniten varautuneita olivat kyproslaiset

28

6. Väestönsuojat Väestönsuoja on tila tai rakennus, joka on tarkoitettu antamaan ihmiselle suojaa asevaikutuksilta, rakennussortumilta, ionisoivalta säteilyltä ja myrkyllisiltä aineilta.10 Suomessa rakennetaan vuosittain noin 600–700 väestönsuojaa ja rakentamisesta aiheutuu noin 60 miljoonan euron kustannukset. Suomessa on väestönsuojapaikkoja noin 3,8 miljoonalle henkilölle. (SM 2012). Seuraavilla kysymyksillä on haluttu selvittää kansalaisten perustietoja väestönsuojista ja mitä mieltä kansalaiset ovat väestönsuojien rakentamisesta.

Vastaajista hiukan yli puolet (54 %) ilmoittaa tietävänsä missä on lähin väestönsuoja. Osuus on pysynyt samansuuruisena koko tarkasteluperiodin ajan 2008–2015. Sisäministeriön kyselyn vastaava tulos on 55 prosenttia (SM 2014/a). Vastauksista ei voida kuitenkaan päätellä, paljonko on sellaisia, joilla on lähipiirissä väestönsuojapaikka, mutta eivät sitä tunne.

Kuvio 17. Tiedättekö missä on lähin väestönsuoja? Kaikki vastaajat (N=1000 / Kuvio 12. TIEDÄTTEKÖ MISSÄ ON LÄHIN VÄESTÖNSUOJA? (N=998) n=998) 2008

62 %

38 %

2010

50 %

50 %

2013

55 %

45 %

2015

54 %

46 %

0

10

20

30

40

50 kyllä

60

70

80

90

100 %

en

10 Kokonaisturvallisuuden sanasto 2014

29

Kuvio13.

18.TIEDÄTTEKÖ TiedätteköMILLOIN milloin VÄESTÖNSUOJAAN väestönsuojaan pitäisi (N=1000 / n=1000) Kuvio PITÄÄ mennä?

MENNÄ? (N=1000) 2008

80 %

2010

65 %

20 %

15 %

2013

71 %

9%

20 %

2015

74 %

0

10

20

30

14 %

11 %

40 kyllä

50

60

en osaa sanoa

70

80

7%

15 %

90

100 %

en

Väestöstä kaikkiaan 74 prosenttia (+-3,1) ilmoittaa tietävänsä milloin väestönsuojaan pitäisi mennä. Osuus on pysynyt melko samana vertailtaessa aikaisempiin kyselyihin (tarkasteluperiodin 2008–2015 keskiarvo 72,5 %).

Suurimman osan mielestä (60 %) väestönsuojaan pitää mennä hälytys- tai äänimerkin kuuluttua. Vastaajat eivät tyypillisesti maininneet yleistä vaaramerkkiä.

Missä tilanteessa väestönsuojaan pitäisi mennä? N=761 / n=749 % kysymykseen vastanneista: 1. Hälytys- tai äänimerkin kuuluttua: 2. Hätä- tai poikkeustilanteissa:

60 %*

36 %**

3. Tiedotusvälineissä annettujen tiedotuksien jälkeen:

28 %

Sama vastaaja saattoi mainita myös useamman eri tekijän. * Vastaajat eivät tyypillisesti eritelleet, että kyseessä olisi yleinen vaaramerkki. ** Sisältää maininnat: kemikaalionnettomuus (94 kertaa), sodanuhka/sota (53 kertaa), ydinonnettomuus (40 kertaa), hätä- tai poikkeustilanne (36 kertaa), ilmahyökkäys (13 kertaa), vaaratilanne (13 kertaa), pommiuhka (12 kertaa), muu suurkatastrofi (11 kertaa).

30

Milloin väestönsuojaan tulisi mennä?

Normaalioloissa väestösuojia ei pääsääntöisesti käytetä suojautumiseen.

Väestönsuojat tulee saada käyttökuntoon 72 tunnissa ja ne otetaan käyttöön vain viranomaisen käskystä. Normaaliolojen onnettomuuksissa, kuten myrkkypäästö-tilanteessa, sisälle suojautuminen siihen kuuluvine toimenpiteineen riittää. Väestösuojien käyttöönotosta päättävät viranomaiset ja ohjeistavat väestöä tiedotusvälineiden kautta.

Poikkeusoloissa (ei normaalioloissa!) yleinen vaaramerkki on käsky siirtyä väestönsuojaan.

Suomalaisista 70 prosenttia (+-3,1) ei ole valmis luopumaan väestönsuojien rakentamisesta. Vertailtaessa tuloksia vuosien 2010 ja 2013 tuloksiin, nähdään, että väestönsuojien rakentamisella on aikaisempaa vahvempi kannatus.

Epävarmojen (EOS) osuus on merkittävästi laskenut tarkasteluperiodin ajan, mikä osoittaa kansalaisten mielipiteen selkiytyneen väestönsuoja-asiassa. Miehet luopuisivat väestönsuojien rakentamisesta huomattavasti naisia useammin (miehet 15 prosenttia / naiset 7 prosenttia).

Niistä, joiden mukaan väestönsuojien rakentamisesta tulisi luopua, 27 prosenttia vetoaa taloudellisiin kustannuksiin, kuten rakentamisen ja ylläpidon kalleuteen. Muita luopumissyitä ovat väestönsuojien hyödyttömyys (eivät toimisi/ auttaisi tosi tilanteessa) ja turhuus. Aikaisempiin tutkimuksiin verrattuna taloudellisiin seikkoihin vetoaminen näyttää yleistyneen (2015: 27 %, 2013: 11 %).

Kuvio 19.

14. Julkisuudessa JULKISUUDESSAon ONkeskusteltu KESKUSTELTU VÄESTÖNSUOJIEN RAKENTAMISEN Kuvio väestönsuojien rakentamisen tarpeellisuudesta.

TARPEELLISUUDESTA. PITÄISIKÖ VÄESTÖNSUOJIEN RAKENTAMISESTA MIELESTÄNNE LUOPUA? Pitäisikö väestönsuojien rakentamisesta mielestänne luopua? (N=1000 / n=1000) (N=1000)

2010 4

43 %

53 %

2013 11 %

24 %

66 %

2015 11 %

19 %

70 %

0

10

20

30

40 kyllä

50

60

en osaa sanoa

70

80

90

100 %

ei

31

Taulukko 11. Miksi väestönsuojien rakentamisesta pitäisi mielestänne luopua?

(N=117 / n=115)

Kalliita rakentaa/ylläpitää

27 %

Eivät toimi/auta

21 %

Väestönsuojat ovat turhia nykyään

20 %

Eivät riitä kaikille (eriarvoisuus)

13 %

Väestönsuojia on jo tarpeeksi

7%

Niille pitäisi olla muutakin käyttöä

3%

Ei tarvita joka taloon

3%

Maaseudulla matkat niihin ovat pitkiä

3%

Ovat täynnä romua, eikä niitä saada tyhjiksi ajoissa

3%

Ei pidä olla lakisääteistä vaan vapaaehtoista

2%

32

7. Vastuu turvallisuudesta Tässä luvussa tarkastellaan kansalaisten käsityksiä siitä kenellä on vastuu turvallisuudesta ja kansalaisten mahdollisuuksista itse vaikuttaa asumisen turvallisuuteen.

Isännöinti, huoltoyhtiöt ja taloyhtiön hallitukset nähdään entistä useammin vastuutahoiksi huolehtimaan asumisen turvallisuudesta ja sen kehittämisestä.

Vastaajien mukaan asumisen turvallisuudesta ja kehittämisestä vastaavat ensisijaisesti he itse (72 %). Monivalintakysymyksessä entistä useammin vastuuta nähtiin olevan myös isännöitsijällä/talonmiehellä/huoltoyhtiöllä (22 %) ja taloyhtiön hallituksella (18 %). Tarkasteluperiodilla 2008–2015 Isännöitsijä/ talomies/huoltoyhtiö koettiin entistä useammin ensisijaiseksi vastuutahoksi (2008: 16 %, 2015: 22 %). Etenkin heistä, jotka ilmoittavat asuvansa kerrostalossa, peräti 42 prosenttia pitää vastuutahona ensisijaisesti isännöitsijää, talonmiestä ja huoltoyhtiötä. Myös taloyhtiön hallituksilla nähdään olevan entistä useammin tärkeä rooli turvallisuuden edistäjänä (muutos +11 % vuoteen 2008) Erityisesti naisten vastauksissa korostuu taloyhtiön hallituksen, isännöitsijän/ talonmiehen/huoltoyhtiön sekä vanhempien että aviopuolison vastuu.

Kuvio Kuka vastaa mielestänne ensisijaisestiASUMISEN asumisenTURVALLISUUDESTA turvallisuudesta ja Kuvio 20.20.

KUKA VASTAA MIELESTÄNNE ENSISIJAISESTI JA SEN n=994) senKEHITTÄMISESTÄ? kehittämisestä?(monivalinta, (N=1000 / n=994) 64

Minä itse

75 72

6 5

Isännöitsijä / talonmies / huoltoyhtiö

12

7 7

Taloyhtiön hallitus Vanhemmat (isä ja äiti) tai aviopuoliso Palo- ja pelastusviranomaiset

9 8 8

Kunta

5 5 4

Valtio

5 3 4

Vakuutusyhtiö

3 2 2 1 2 2

Joku muu 0

88

22

16 18 13 14 15 20

32

8

20

40 2008

2010

60 2013

80 2015

100 %

33

Vaikka valtion ja kuntien viranomaiset säätävät asumisen turvallisuuteen vaikuttavia lakeja ja valvovat niitä, niin melko harva vastaajista pitää viranomaisia ensisijaisina vastuutahoina (kunta 4 %, valtio 4 %). Myöskään pelastustoimen osuus ei ole kovin suuri. Vain kahdeksan prosenttia vastaajista kokee palo- ja pelastusviranomaisen ensisijaisena vastuutahona (muutos – 12 % vuoteen 2008).

On yleisesti tiedossa, että palo- ja pelastusviranomaisten rooli on muuttunut viimeisen vuosikymmenen aikana. Valvonta- ja tarkastustehtäviä on siirretty kansalaisille (omavalvonta) ja turvallisuusviestinnässä korostetaan entistä enemmän omatoimista varautumista ja ennaltaehkäisyä. Tämä asukkaiden ja taloyhtiöiden vastuuta korostava kehityskulku lieneekin yksi syy siihen, miksi pelastustoimea ei nähdä yleisesti ensisijaisena vastuutahona. (Leino 2015) Entistä suurempi osa kokee itse voivansa vaikuttaa riittävästi asumisen turvallisuuteen.

Suurin osa suomalaisista (74 % virhemarginaali +-3,1) arvioi voivansa vaikuttaa itse vähintäänkin hyvin asumisensa turvallisuuteen. Osuus on noussut koko tarkasteluperiodin 2010–2015. Miesten ja naisten vastauksissa ei näytä olevan merkittävää eroa. Sen sijaan asumismuodolla näyttäisi olevan merkitystä; tutkimukseen osallistuneista omakoti- ja paritaloissa asuvista peräti 42 prosenttia kokee voivansa vaikuttaa erinomaisesti asumisensa turvallisuuteen, kun kerrostaloasujilla vastaava osuus jää vain 13 prosenttiin. Toisaalta kerrostaloasujistakin merkittävä osa (49 %) kokee voivansa vaikuttaa hyvin. Eroa selittänee se, että omakotiasumiseen verrattuna taloyhtiöissä myös muut asukkaat ja taloyhtiön hallitus vaikuttavat asumisen turvallisuuteen, jolloin yksittäisen asukkaan rooli ja vastuu eivät korostu samalla tavalla kuin omakotitalossa asuvalla.

34

Kuvio 21. Voitteko itse vaikuttaa riittävästi asumisenne turvallisuuteen?

Kaikki vastaajat (N=1000 / n=989) Kuvio 21. VOITTEKO ITSE VAIKUTTAA RIITTÄVÄSTI ASUMISENNE TURVALLISUUTEEN? (N=989) 100 % 80

60 44 %

40 21 %

20

25 %

45 %

46 %

28 %

28 %

26 %

22 % 5

0

Erinomaisesti (5)

Hyvin (4)

Kohtalaisesti (3) 2010

2013

3

3

2

Heikohkosti (2)

1

1

Huonosti (1)

2015

Taulukko 12. Voitteko itse vaikuttaa riittävästi asumisenne turvallisuuteen?

Kaikki vastaajat (N=1000 / n=989)

Asumismuoto

Omakotitalo tai paritalo

Kerrostalo

Rivitalo

n

%

n

%

n

%

Huonosti

2

0,5%

6

1,4%

0

0,0%

Heikohkosti

4

0,9%

18

4,6%

4

3,4%

Kohtalaisesti

66

13,3%

121

31,1%

35

32,6%

Hyvin

216

43,8%

192

49,4%

46

42,4%

Erinomaisesti

205

41,6%

52

13,4%

23

21,6%

35

8. Yhteenveto ja johtopäätökset Tässä luvussa tutkimuksen tulokset on koottu yhteen aihealueiden mukaan ja on etsitty tulosten taustalla olevia syitä ja ilmiöitä.

Turvallisuusviestintä siirtyy yhä enemmän internetiin Viestinnässä tapahtuneet muutokset, kuten internetin ja sosiaalisen median murros näkyvät turvallisuusviestintää koskevissa tuloksissa. Kolmasosa suomalaisista kertoo etsineensä omatoimiseen varautumiseen liittyvää turvallisuustietoa ja suurin osa kokee turvallisuustietoa olevan helposti saatavilla. Näin on erityisesti miesten ja omakotitaloasujien kohdalla. Eräs selittävä tekijä lienee se, että näille ryhmille turvallisuusasiat ovat tutumpia ja he kokevat useammin olevansa vastuussa asuinympäristönsä turvallisuudesta.

Internet, televisio ja sanomalehdet ovat suomalaisten mielestä tehokkaimmat turvallisuusviestinnän kanavat. Nuoret ikäluokat pitävät internetiä ja sosiaalista mediaa tehokkaimpana kun vanhemmilla ikäryhmillä televisio ja lehdet ovat edelleen mieluisimmat tiedonsaantikanavat. Radio on pitänyt pintansa turvallisuusviestintävälineenä, toisin kuin esitteet. Eräs selitys lienee se, että esitteille tyypillinen kompakti turvallisuustieto löytyy entistä paremmin internetistä. Sosiaalista mediaa pidetään nuorissa ikäluokissa tehokkaana tiedonvälityskanavana. Viime vuosina turvallisuusalan tietoa onkin alettu levittämään muun muassa Facebookin ja Twitterin kautta. Tulosten perusteella turvallisuusviestintää tulee jatkossakin tehdä monikanavaisesti huomioiden eri ikäryhmät ja heidän suosimansa viestintävälineet. On kuitenkin selvää, että tulevaisuudessa paperilehtien ja television osuus tulee entisestään menettämään merkitystään ja internetin sekä sosiaalisen median rooli turvallisuusviestintävälineinä kasvaa.

Yli 70 prosenttia suomalaisista ei kaipaa lisätietoa turvallisuudesta. Myös sisäministeriön tutkimus (2014/a) osoittaa, miten vuodesta 1992 lähtien kansalaisten kiinnostus turvallisuusaiheista lisätietoa kohtaan on kaikkien turvallisuuden aihealueiden osalta laskenut noin 10 prosenttiyksikköä vuoteen 2014 mennessä. Ilmiö liittynee internetin yleistymiseen ja sieltä saatavan tiedon runsas kasvu lienee eräs muutosta selittävä tekijä. Entistä useampi löytää tarvitsemansa tiedot internetistä eikä varsinaista lisätiedontarvetta koeta olevan.

36

Turvallisuusviestinnän osalta on kuitenkin pohdittava, miten ihmisiä innostetaan ennaltaehkäisevän turvallisuustiedon pariin. Jos turvallisuustietoa haetaan internetistä vasta onnettomuuden sattuessa, on turvallisuusviestinnän onnettomuuksia ehkäisevä vaikutus menetetty.

Turvallisuustiedot ja taidot Sukupuolittunut turvallisuus Naisten ja miesten väliset erot nousivat tutkimuksessa selkeästi esiin. Seuraavassa on yhteen koottu ne tulokset, joissa sukupuolella näyttää selkeästi olevan merkitystä.

Miehet etsivät turvallisuustietoa naisia useammin ja arvioivat tietoa olevan helpommin saatavilla kuin naiset. Naiset kaipaavat enemmän lisätietoa turvallisuudesta kuin miehet. Miehet ilmoittavat naisia useammin tietävänsä jonkin turvallisuuden suunnitelman.

Miehet arvioivat naisia useammin omat turvallisuustaitonsa (pois lukien hätäilmoituksen teko) vähintään hyviksi. Erityisesti luottamus omaan alkusammutustaitoon näyttäisi olevan naisilla huomattavasti miehiä vähäisempi.

Miehet myös ilmoittavat naisia useammin tuntevansa väestönsuojan sijainnin ja tietävänsä milloin sinne pitäisi mennä. Miehet kertovat naisia useammin vastaavansa itse asumisen turvallisuudesta, kun taas useampi nainen ilmoittaa jonkin muun tahon, kuten puolison vastaavan turvallisuudesta. Miehet ovat naisia valmiimpia osallistumaan erilaisiin turvallisuustehtäviin työpaikalla, taloyhtiössä tai väestönsuojelussa.

Syitä sukupuolten erilaisiin vastauksiin lienee useita ja osassa kysymyksiä erot eivät olleet kovin merkittäviä. Aikaisemmista tutkimuksista kuitenkin tiedetään, että etenkin Suomessa turvallisuus on arvona miehille naisia tärkeämpi (Helkama 2015), mikä saattaa näkyä miesten suurempana kiinnostuksena turvallisuuden tehtäviä ja taitoja kohtaan. Kuvaavaa on myös, että osa naisista ei halunnut osallistua tutkimuksen puhelinhaastatteluun, koska ”perheessä mies hoitaa turvallisuusasiat”.

Turvallisuuskulttuurin edistämiseksi sukupuolten välisiä eroja tulisi kaventaa. Erityisesti naisten luottamusta omiin turvallisuustaitoihin, kuten alkusammutukseen, kannattaisi vahvistaa. Naisten suhtautumista turvallisuuteen pidetään yhteisöllisempänä kuin miesten, joilla on taipumusta individualistisem-

37

paan lähestymistapaan (Northrup 1990). Siksi naisten toimijuuden vahvistaminen turvallisuuden saralla saattaisi vahvistaa erityisesti perheiden ja yhteisöjen turvallisuutta.

Kiinnostus osallistua vapaaehtoisiin turvallisuustehtäviin töissä ja vapaa-ajalla on kasvanut Aikaisempaa useampi olisi valmis toimimaan lähiympäristön turvallisuuden hyväksi tai osallistumaan erilaisiin turvallisuustehtäviin. Keväällä 2014 alkanut Itä-Ukrainan kriisi ja siitä seurannut EU:n ja Venäjän välisten turvallisuuspoliittisten suhteiden heikentyminen ovat olleet mediassa näkyvästi esillä. Lisääntyneellä turvallisuuskeskustelulla on saattanut olla vaikutusta kansalaisten asenteisiin. Epävarmojen aikojen ja turvallisuusuhkien tiedetään lisäävän turvallisuusarvojen kannatusta (Helkama 2015). Ilmiöön viittaisi myös Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan mielipidetutkimus, joka osoittaa suomalaisten maanpuolustustahdon vahvistuneen verrattuna aikaan ennen kriisiä (MTS 2014). Onko siis kansalaisten lisääntynyt valmius osallistua työpaikan, taloyhtiön ja väestönsuojelun tehtäviin seurausta tästä turvallisuusarvojen ja -tietoisuuden kasvusta? Toisaalta kiinnostus turvallisuustehtäviä kohtaan oli havaittavissa jo ennen kriisiä. Turvallisuusarvojen vahvistuminen ja myönteisempi suhtautuminen turvallisuustehtäviin saattaa kummuta jo aikaisemmin alkaneesta terrorismin ja taloussuhdanteen luomasta epävarmuuden ajasta.

Kasvanut kiinnostus turvallisuustehtäviä kohtaan ei kuitenkaan näyttäisi lisäävän turvallisuusalan järjestöjen harrastajamääriä. Kolmatta sektoria koskeva tutkimus osoittaa, että järjestöharrastaminen on muutoksessa, missä etenkään nuoret eivät ole valmiita sitoutumaan pitkäkestoiseen järjestötoimintaan. Vapaaehtoistyön suosio ei kuitenkaan ole heikentynyt vaan vapaaehtoistyön on katsottu muuttuvan lyhytjänteisemmäksi, jolloin osallistujat ovat mukana toiminnassa vain hetkellisesti. Tämän kaltainen toiminta aiheuttaa haasteita ainakin osalle turvallisuusjärjestöistä, koska esimerkiksi pelastustehtäviin osallistuminen vaatii pitkäkestoisempaa kouluttautumista tehtäviin. Toisaalta kansalaisten harrastamisen muuttuessa lyhytjänteisemmäksi avaa se uusia mahdollisuuksia osallistaa kansalaisia lyhytkestoisempiin tehtäviin. Järjestötoiminnan muutos saattaa olla taustalla siihen, ettei vapaaehtoistoimintaa pidetä turvallisuuden kannalta yhtä merkittävänä kuin aikaisemmin (Poliisibarometri 2014).

Mitä seurauksia tällä on turvallisuuden näkökulmasta? Jos turvallisuusalaan liittyvien järjestöjen jäsenmäärät jatkavat kutistumistaan, niin vähentyykö tur-

38

vallisuustaitoisten yksilöiden määrä yhteiskunnassa vai hankitaanko turvallisuustietoja ja -taitoja jotain muuta kautta? Tuottavatko järjestöt jatkossa entistä vähemmän vapaaehtoisia turvallisuuspalveluja (ensiapu, pelastustoiminta) muulle yhteiskunnalle?

Työpaikan merkitys turvallisuuskouluttajana näyttää vahvistuneen. Entistä useampi vastaaja kertoo saaneensa turvallisuuskoulutusta nimenomaan työpaikan kautta. Myös työpaikan turvallisuustehtäviin ollaan entistä valmiimpia tarttumaan. Kasvanut valmius osallistua työpaikan turvallisuustehtäviin liittynee turvallisuustietoisuuden lisäksi myös työelämän muutoksiin. Talouden viime vuosien matalasuhdanne ja siitä aiheutunut epävarmuus työpaikoista on mahdollisesti lisännyt työntekijöiden sitoutumista työpaikkaan ja sen erilaisia tehtäviä, myös turvallisuustehtäviä kohtaan. (Pyöriä 2015) Tutkimustulosten perusteella erityisesti työelämän ulkopuolella olevat jäävät usein ilman turvallisuuskoulutusta. Kun samaan aikaan harrastuksien ja omasta aloitteesta käytyjen turvallisuuskoulutusten määrä näyttää jopa vähentyneen, tulisi jatkossa pohtia, miten työelämän ulkopuoliset saataisiin paremmin turvallisuuskoulutusten piiriin. Koulutuksilla ja viestinnällä voidaan ennaltaehkäistä tapaturmia ja erityisesti riskiryhmien, kuten eläkeläisten tavoittaminen olisi tärkeää muun muassa kotitapaturmien vähentämiseksi. Erityisesti palokuolemien osalta iäkkäät, päihteitä käyttävät, yksin asuvat miehet olisi tärkeä ryhmä tavoittaa onnettomuuksien ehkäisemiseksi.

Hätäensiapu on edelleen se turvallisuustaito, johon liittyy eniten epävarmuutta ja tulisikin pohtia, miten väestön osaamista ja luottamusta omiin taitoihin voitaisiin edistää. Toinen merkittävä turvallisuustaitoihin liittyvä huomio on, että tietämys yleisestä vaaramerkistä näyttää heikentyneen ja etenkin nuoremmille ikäluokille väestöhälyttimistä lähtevä varoitusääni ja siihen liittyvät toimet ovat entistä vieraampia. Pelastusalan tulisikin harkita nuorille suunnattua kampanjointia yleisen vaaramerkin puolesta, jos tunnettavuudesta halutaan pitää alalla kiinni.

Väestönsuojien rakentamista kannatetaan Tutkimus osoittaa valtaosan suomalaisista kannattavan väestönsuojien rakentamista. Kansalaisten mielipide väestönsuoja-asiassa näyttää selkiytyneen, joka näkyy entistä pienempänä en osaa sanoa – vastauksien osuutena. Entistä harvempi on valmis luopumaan väestönsuojien rakentamisesta, mikä saattanee selittyä Euroopassa tapahtuneilla turvallisuusympäristön muutoksilla. Etenkin

39

Itä-Ukrainassa käynnistynyt kriisi kaikkine seurauksineen on mahdollisesti lisännyt ihmisten tukea väestönsuojien rakentamista kohtaan. Koska väestönsuojat liittyvät maanpuolustamiseen, tulee väestönsuoja-asiaa tarkastella suhteessa yleiseen maanpuolustuksen tilaan ja siihen liittyviin ihmisten asenteisiin.

Kansalaisten maanpuolustukseen liittyviä mielipiteitä on tutkittu ja tiedetään, että entistä useampi pitää sotilaallista uhkaa todennäköisenä11 ja myös maanpuolustustahto näyttää nousseen kansalaisten keskuudessa Itä-Ukrainan kriisin jälkeisellä ajalla (MTS 2014).

Toisaalta muutos oli havaittavissa jo vuosien 2010–2013 välisellä aikajaksolla ennen kyseistä kriisiä. Taloudelliset argumentit (rakentamisen ja ylläpidon kustannukset) näyttävät yleistyneen niiden keskuudessa, jotka olisivat valmiita luopumaan väestönsuojien rakentamisesta. Rakentamisen kalleus on noussut esiin myös poliittisten tahojen argumenteissa12. Rakentaminen pysynee kalliina jatkossakin, jolloin taloudelliset kustannukset lienevät tulevaisuudessakin osana väestönsuojakeskustelua.

Kylmän sodan päätyttyä silloista väestönsuojelujärjestelmää muutettiin ja vapaaehtoisuuteen perustuvien väestönsuojelukoulutusten määrä romahti (Katajamäki 2012). Vapaaehtoiskoulutus onkin jäänyt sittemmin vähälle huomiolla koulutuksesta annettujen säädösten ja ohjeiden rajoittuessa lain mukaisiin velvoitteisiin. Useissa EU-maissa väestön suojaamiseen liittyvät järjestelyt perustuvat erityisesti vapaaehtoistoiminnan varaan ja näin voitaisiin Suomessakin toimia (Visuri 2013).

Entistä useampi on valmis toimimaan väestönsuojelutehtävissä. Myönteisesti suhtautuvien osuus on noussut koko 2010–2015 välisen tarkastelujakson ajan, joten kiinnostusta ei voida selittää pelkästään Itä-Ukrainan kriisin seurauksilla. Etenkin nuoremmat ikäluokat ovat valmiita väestönsuojelutehtäviin.

Voidaankin pohtia, miksi valmius väestönsuojelutehtäviä kohtaan on noussut ja tulisiko tähän reagoida? Näkevätkö nuoremmat ikäpolvet väestönsuojelun uudella tavalla vai onko kyseessä yleisempi turvallisuustietoisuuden nousu, jolloin asenteet väestönsuojelua kohtaan ovat entistä suopeammat. Pitäisikö Suomessa olla vapaaehtoisille selkeämmin koulutusta juuri väestönsuojelutehtäviin, jos entistä useampi on sellaiseen valmis osallistumaan?

11 Mielipidetutkimuksen (MTS 2014) mukaan sotilaallinen uhka oli vähintään melko todennäköinen 21 prosentin mielestä vuonna 2014 (vuonna 2013 vastaava luku oli 7 %).

12 ”Asuntoministeri lopettaisi väestönsuojien rakentamisen”. Rakennuslehti 12.2.2015 ”Kokoomus lopettaisi väestönsuojien pakkorakentamisen…” HS 11.2.2015

40

Turvavälineitä yhä useammalla Suomalainen varautuu onnettomuuksiin hankkimalla turvavälineitä ja suurin osa suomalaisista uskoo pärjäävänsä kotona olevilla ruoka-, lääke- ja muilla tarvikkeilla, mikäli niitä ei kaupasta saisi. Sosio-demografinen vertailu kuitenkin osoittaa, että varautumisessa on eroja.

Tutkimus osoittaa kerrostaloasujien olevan heikommin varautuneita onnettomuuksiin ja häiriötilanteisiin kuin omakoti- ja paritaloasujat, ainakin jos varautumista mitataan turvavälineiden ja kotivaran tasolla. Kerrostaloasujalta löytyy harvemmin käsisammutin tai sammutuspeite kuin omakotiasujalta. Myös kotivaran riittävyys on vähäisempi, mikä selittynee kerrostaloasujien pienemmillä varastointitiloilla. Lisäksi nuoret asuvat ikääntyneisiin verrattuna useammin kaupunkien kerrostaloissa kuin maaseudun omakotitaloissa, joissa etäisyydet kauppoihin ovat pidemmät ja ruokaa ostetaan kerralla enemmän.

Tämä selittää sen, miksi nuoret ikäryhmä arvioivat, etteivät pärjäisi kovinkaan pitkään kotoa löytyvillä elintarvikkeilla.

Eurobarometrin (2009) mukaan suomalaiset ovat melko hyvin varautuneita muihin Euroopan Unionin kansoihin verrattuna, ainakin jos kansalaisilta itseltä kysytään. Tulosten perusteella Suomessa näyttäisikin olevan eurooppalaisessa mittakaavassa vahva varautumiskulttuuri. Mistä tämä johtuu? Syitä lienee useita aina ilmastosta alkaen. Eräs selitys saattaa piillä maanpuolustuksessa ja yleisessä asevelvollisuudessa. Varautumalla sotiin on opittu varautumista myös normaaliolojen häiriötilanteita varten. Ainakin perustietoja ja taitoja sekä varautumiskulttuuria on välittynyt väestölle yleisen asevelvollisuuden kautta.

Myös turvallisuutta edistävät järjestöt harrastajineen ovat olleet merkittävässä roolissa.13 Lisäksi Suomessa on eurooppalaisittain poikkeuksellisen vahva huoltovarmuustyö, jossa korostuu hallinnon ja elinkeinoelämän yhteistyö.

Toisaalta vastaus saattaa piillä aivan jossain muuallakin kuten maaseudun läheisyydessä, mökkikulttuurissa ja myöhäisessä urbanisoitumisessa. Tulosten valossa maaseudulla varaudutaan kaupunkeja paremmin, ainakin kotivaran näkökulmasta. Monelle kaupunkilaiselle mökki on se turvapaikka, jossa perusedellytykset omatoimiselle selviytymiselle ovat monen mielestä parhaat. Onko asia todellisuudessa sitten näin, on toinen asia, jota tässä tutkimuksessa ei ole pyritty selvittämään. On kuitenkin selvää, että eurooppalaisittain poikkeuksellisen tiheä mökkiverkko tukee varautumiskulttuuria. Missä muualla yhtä moni

13 Muun muassa ent. Väestönsuojelujärjestö, Suomen Punainen Risti, Maanpuolustuskoulutusyhdistys ja Vapaaehtoiset palokunnat

41

suomalainen pääse tutustumaan sähköttömyyteen tai opettelemaan nuotion sytyttämistä?

Asumisturvallisuuden kannalta erityisen positiivinen ilmiö on käsisammuttimien ja turvallisuuspeitteiden yleistyminen. Jo neljällä kotitaloudella viidestä on oman ilmoituksen mukaan ainakin toinen kyseisistä turvavälineistä.

Pelastussuunnittelu Pelastussuunnitelma on edelleen vieras sen piirissä asuville. Peräti 66 prosenttia kerrostaloasujista ei osaa sanoa tai ei ole perehtynyt taloaan koskevaan pelastussuunnitelmaan. Käytännössä kaikki kerrostaloasukkaat kuuluvat pelastussuunnittelun piiriin ja laki velvoittaa tiedottamaan asukkaita suunnitelmasta.

Tulos osoittaa, että pelastussuunnittelujärjestelmässä on edelleen paljon parannettavaa ja järjestelmän toimivuutta tulisi tutkia. Mielenkiintoista on myös se, että omakotiasujiin verrattuna kerrostaloasukkaat kokevat useammin, ettei turvallisuustietoa ole saatavilla.

Vastuu turvallisuudesta Omakotiasujat arvioivat voivansa varautua paremmin erilaisiin onnettomuusuhkiin kuin kerrostaloasujat, mikä lienee osoitus vahvemmasta hallinnantunteesta suhteessa omaan turvallisuusympäristöön. Siksi ei ole yllättävää, että omakotitaloissa asuvat kokevat pystyvänsä vaikuttamaan myös asumisen turvallisuuteen kerrostaloasujaa enemmän. Kerrostaloasujat kokevat vastuun asumisen turvallisuudesta kuuluvan itsensä lisäksi usein myös isännöitsijälle, taloyhtiön hallitukselle ja huoltoyhtiölle, kun omakotiasuja pitää vastuullisena lähinnä itseään. Ajallinen vertailu osoittaa, että aikaisempaa useammin vastuu asumisen turvallisuudesta nähdään olevan myös isännöitsijällä ja taloyhtiön hallituksella, mikä saattaa johtua tiedon lisääntymisestä ja taloyhtiöiden ulkoistamiskulttuurin yleistymisestä. Eräs selittävä tekijä vastuukysymyksessä saattanee olla pelastuslain ja asunto-osakeyhtiölain uudistukset, joissa entistä selkeämmin korostetaan taloyhtiöiden hallitusten roolia. Muutosta selittänee myös yleisen tietoisuuden lisääntyminen taloyhtiön- ja isännöinnin tehtävistä.

Muuan muassa isännöintiala toimijoineen on lisännyt merkittävästi viestintää viimeisen vuosikymmenen aikana. Viestinnällä on pyritty selventämään eri toimijoiden vastuita ja rooleja. Kolmas selittävä tekijä liittynee yleiseen yhteiskun-

42

nalliseen kehityskulkuun, jossa palveluja ulkoistetaan muiden tehtäväksi. Tiedetään, että entistä useammin pienetkin taloyhtiöt ostavat isännöintipalveluja ja ulkoistavat myös turvallisuuteen liittyviä tehtäviä, kuten pelastussuunnittelun, joka on aikaisemmin tehty taloyhtiön asukkaiden voimin. (Kauranen 2015) Mikä merkitys on turvallisuudelle sillä, että vastuu turvallisuudesta nähdään olevan entistä useammin myös muiden kuin asukkaiden omilla harteilla?

Onko turvallisuustehtävien, kuten pelastussuunnittelun ulkoistamisella vaikutusta taloyhtiöiden turvallisuuteen? Tämän tutkimuksen puitteissa vastausta ei ole mahdollista saada, mutta jos tavoitteena pidetään asukkaiden sitouttamista ja osallistamista asuinympäristönsä turvallisuuden kehittämiseen, niin vastuun siirtoa voidaan pitää huolestuttavanakin ilmiönä. Toisaalta turvallisuusyritykset ja isännöintipalvelut sekä taloyhtiöiden hallitukset voivat omilla toimintatavoillaan vaikuttaa asukkaiden osallistamiseen.

43

9. Lähteet Hatakka, Ilona (2014): Vapaaehtoisten saatavuus ja käytettävyys hälytystehtäviin. SPEK tutkii 10. Pelastusalan Keskusjärjestö. Tammerprint Oy, Tampere.

Helkama, Klaus (2015): Suomalaisten arvot. Mikä meille on oikeasti tärkeää? 207-213. Suomalaisen kirjallisuuden seura. Tallinna kirjallisuuden seura. Tallinna.

Hintikka, Kari A.: http://kans.jyu.fi/sanasto/sanat-kansio/sosiaalinen-media.

Joukkoviestimet 2013 Tilastokeskus, Helsinki 2014. http://www.stat.fi/tup/julkaisut/tiedostot/julkaisuluettelo/yklt_jvie_201300_2013_10433_net.pdf Katajamäki, Juhani (2012): Vapaaehtoisen väestönsuojelun ja varautumisen organisaatiohistoria. Teoksessa Vaara ohi, suomalainen väestönsuojelu kylmän sodan raunioilla (toim.)

Samu Nyström. Tampere 2012.

Kekki, Tuula (2014): Turvallisuuden monet käsitteet. Näkökulmia yhteiskunnan ja yksilön turvallisuuteen. SPEK puheenvuoroja 3. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö. Tammerprint Oy, Tampere.

Kauranen, Heikki (2015): Suullinen tiedonanto 2.6.2015. Isännöintiliitto.

Kokki, Esa (2014): Palokuolemat vähentyneet. B-sarja tutkimusraportit 2/2014. Pelastusopisto. http://www.pelastusopisto.fi/download/52749_B2_2014.pdf?01806a64af26d188 Kokonaisturvallisuuden sanasto (2014): Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö. Sanastokeskus TSK. Kerava.

Leino, Ilpo (2015): suullinen tiedonanto 2.6.2015. Turvallisuusasiantuntija. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö.

MTS (2014): Suomalaisten mielipiteitä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, maanpuolustuksesta ja turvallisuudesta 2014. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta. http://www.defmin.fi/files/2973/MTS_Raportti_suomeksi_nettiversio.pdf Myndigheten för samhällsskydd och beredskap: http://www.72timmar.se/ Niemi, Juha (2015): Kirjallinen tiedonanto 11.9.2015. Koulutuspäällikkö, Maanpuolustuskoulutusyhdistys.

Pelastustoimi (2015): http://www.pelastustoimi.fi/turvatietoa/toimi-oikein-hatatilanteessa/ toiminta-yleisen-vaaramerkin-soidessa viitattu 3.6.2015.

Peltosalmi, Juha, Hakkarainen, Tyyne, Londén, Pia, Kiukas, Vertti & Särkelä, Riitta (2014): Järjestöbarometri 2014, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry. FRAM, Vaasa. http://www. soste.fi/media/kuvat/julkaisut/jarjest-f6barometri2014_nettiin.pdf Pyöriä, Pasi (2015): Työelämän tutkija. Tampereen Yliopisto. Suullinen tiedonanto 3.6.2015.

SM (2014/a): Väestön käsitykset ja tiedot pelastustoimesta. Sisäministeriö. http://www.pelastustoimi.fi/turvatietoa/gallup-2014 SM (2014/b): Kohti vuorovaikutteista viranomaisviestintää. Sosiaalinen media ja älypuhelinsovellukset kansalaisten avuksi hätätilanteissa - tutkimushankkeen loppuraportti. Sisäministeriön julkaisu 5/2014. http://www.pelastusopisto.fi/download/52483_Kohti_vuorovaikutteista_viranomaisviestintaa.pdf?e7642fc4b139d288 SM (2012): Väestönsuojien rakentamista koskevia strategisia linjauksia selvittäneen työ-

44

ryhmän muistio Työryhmämuistio SM059:00/2012. http://www.intermin.fi/download/41997_vaestosuojien-rakentaminen-strategialinjaukset-muistio-31032013.pdf?93dedefc1505d188 Suomen virallinen tilasto (SVT): Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö [verkkojulkaisu].

ISSN=2341-8699. 2014, 1. Internetin käytön yleiset muutokset (korjattu 25.11.2014) . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 15.5.2015]. Saantitapa: http://www.stat.fi/til/sutivi/2014/sutivi_2014_2014-11-06_kat_001_fi.html Susineva, Juhani (2014): Turvaa vai turvattomuutta? Rivi- ja kerrostaloasukkaiden kokemuksia asumisen turvallisuudesta Kuopiossa 2000-luvun alkupuolella. Itä-Suomen Yliopisto. Juvenes-print, Tampere.

Terrie Northrup (1990): Personal Security, Political Security: The Relationship Between Conceptions of Gender, War and Peace, paper submitted for publication in L. Kreisberg (ed), Research in Social Movements, Conflict and Change, Syracuse University, Vol 12 pp 2-3 Tilastokeskus (2014): Asunnot ja asuinolot [verkkojulkaisu]. ISSN=1798-6745. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 2.9.2015]. Saantitapa: http://www.stat.fi/til/asas/index.html Visuri, Pekka (2013): Suomen väestönsuojelun kehittäminen. SPEK puheenvuoroja 1. Tammerprint oy, Tampere.

45

12

SPEK tutkii

Kuinka monesta kodista löytyy sammutuspeite tai palovaroitin?

Kuinka moni osallistuu turvallisuusalan koulutuksiin?

Mistä kansalaiset hankkivat turvallisuustietoa?

Mitä eroa on omakoti- ja kerrostaloasujien turvallisuudessa?

Entä mitä mieltä suomalaiset ovat väestönsuojien tarpeellisuudesta?

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö ry on tutkinut kansalaisten arjen ja asumisen turvallisuutta puhelinhaastattelututkimuksen avulla vuosina 2008, 2010, 2013 ja 2015. Tässä raportissa esitellään vuoden 2015 kyselyn tuloksia suhteessa aikaisempiin.

Tutkimusta ovat rahoittaneet Väestönsuojelusäätiö ja Raha-automaattiyhdistys.

Väestönsuojelusäätiö

SPEK Tutkii -sarja on Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö ry:n julkaisusarja, jossa julkaistaan turvallisuuteen liittyviä tutkimuksia ja selvityksiä.

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK Ratamestarinkatu 11, 00520 Helsinki Puhelin (09) 476 112, faksi (09) 4761 1400 spekinfo@spek.fi www.spek.fi