SPEK tutkii 11

Taina Hanhikoski

EU  Pelastus- ja turvallisuusalan toimijana

11 SPEK tutkii

Taina Hanhikoski

EU PElastUs- ja tUrvallisUUsalan toimijana 11 SPEK tutkii

Painotalo Tammerprint Oy, Tampere 2015 Ulkoasu Timangi / Anne Kaikkonen SPEK Tutkii 11 ISBN 978-951-797-569-8 (nid.)

ISBN 978-951-797-570-4 (pdf ) ISSN 2242-1645 (nid.)

ISSN 2242-1653 (pdf ) Julkaisija Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK Ratamestarinkatu 11, 00520 Helsinki Puhelin (09) 476 112, faksi (09) 4761 1400 spekinfo@spek.fi www.spek.fi

Sisällys

1. Sanasto...............................................................................................................................................................................................6 2. Johdanto......................................................................................................................................................................................17 3. Perustietoa EU:sta..........................................................................................................................................................19 3.1. Lissabonin sopimus – Euroopan unionin perusta ................................................................. 19 3.2. Euroopan unionin toimielimet................................................................................................................. 20 3.3. Eurooppa-neuvosto............................................................................................................................................ 22 3.4. Euroopan unionin neuvosto....................................................................................................................... 23 3.5. Parlamentti.................................................................................................................................................................. 27 3.6. Euroopan komissio............................................................................................................................................... 31 3.7. EU:n lainsäädäntömenettely....................................................................................................................... 34 3.8. EU-päätöksenteon kansallinen valmistelu.................................................................................... 40 3.9. EU:n erillisvirastot.................................................................................................................................................. 41

4. EU:n pelastus- ja turvallisuusalaan liittyvät politiikat..............................................50 4.1. Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP)......................................................................... 50 4.2. Luonnon ja ihmisen aiheuttamat onnettomuudet, pelastuspalvelu................... 54 4.3. Kyberturvallisuus................................................................................................................................................... 57 4.4. Naapuruuspolitiikka ja lähialueyhteistyö....................................................................................... 59 4.5. Sisäinen turvallisuus........................................................................................................................................... 60

5. EU-rahoitus: Monivuotinen rahoituskehys (MFF, Multiannual Financial Framework).....................................................................................62 5.1. Monivuotinen rahoituskehys ajalle 2014–2020....................................................................... 62 5.2. Yleistä EU-rahoituksesta.................................................................................................................................. 65 5.3. Kansalaisjärjestöjen EU-rahoitus............................................................................................................. 66 5.4. Budjettiotsake 1: Älykäs ja osallistava kasvu .............................................................................. 68 5.5. Budjettiotsake 2: Kestävä kasvu: luonnonvarat........................................................................ 82 5.6. Budjettiotsake 3: Turvallisuus ja kansalaisuus............................................................................ 84

6. EU ja ulkosuhteet.............................................................................................................................................................91 6.1. EU ja Nato...................................................................................................................................................................... 91 6.2. EU ja Pohjoismaat.................................................................................................................................................. 91

7. EU-lisätiedon hankkiminen..............................................................................................................................93 8. Lähteet ............................................................................................................................................................................................95

6

7

1. Sanasto Alueiden komitea

Alueiden komitea, joka on perustettu 1992, on neuvoa-antava elin, joka edustaa Euroopan unionin paikallis- ja alueyhteisöjä. Komiteassa on enintään 353 jäsentä, jotka viisivuotisen kautensa aikana antavat lausuntoja alue- ja paikallistasoon liittyvissä kysymyksissä (taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus, Euroopan laajuiset infrastruktuuriverkot, terveys, koulutus ja kulttuuri, työllisyyspolitiikka, sosiaalipolitiikka, ympäristö, ammatillinen koulutus ja liikenne).

Maat valitsevat omat edustajansa itsenäisesti, mutta valtuuskuntien valinnassa noudatetaan kunkin maan poliittista, maantieteellistä ja alueellista jakaumaa.

Jäsenet ovat oman alueensa paikallis- tai alueyhteisöjen vaaleilla valittuja tai muuten merkittävässä asemassa olevia edustajia.

Amsterdamin sopimus

Amsterdamin sopimus, joka tuli voimaan 1.5.1999, uudisti EU:n toimielimiä uusien jäsenmaiden liittymistä silmällä pitäen.

Asetus

Asetus on EU:n säädös, jota sovelletaan sellaisenaan ja joka on oikeudellisesti sitova kaikissa jäsenvaltioissa.

Berlin Plus

Järjestelmä, jossa EU voi kriisinhallinnassa tukeutua Naton johtamis- ja komentojärjestelmiin.

Coreper

Neuvoston komitea, joka koostuu jäsenvaltioiden pysyvistä edustajista ja joka vastaa neuvoston töiden valmistelusta. Coreper I koostuu suurlähettiläiden sijaisista ja Coreper II suurlähettiläistä.

Direktiivi

Direktiivi on säädös, jossa asetetaan tavoitteet, jotka kaikkien EU-maiden on saavutettava tietyssä määräajassa, mutta jossa jätetään toteutustapa kunkin jäsenvaltion päätettäväksi itsenäisesti. Direktiivejä käytetään erityisesti lainsäädännön harmonisoinnin välineenä.

Ehdoton enemmistö (Euroopan parlamentissa)

Ehdoton enemmistö on kaikkien Euroopan parlamentin jäsenten (myös poissa olevien ja äänestämättä jättävien jäsenten) enemmistö.

Erityinen lainsäätämisjärjestys

Erityistä lainsäätämisjärjestystä käytetään 36 lainsäädännöllisellä alalla, ja sitä sovelletaan ainoastaan erityistapauksiin, joissa parlamentilla on vain neuvoaantava asema. Tavallisesta lainsäätämisjärjestyksestä poiketen Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa ei esitetä erityisistä lainsäätämisjärjestyksistä täsmällistä kuvausta. Niitä koskevat yksityiskohtaiset säännöt ovat tapauskohtaisia, ja niiden soveltamisesta määrätään Euroopan unionista ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyjen sopimuksen artikloissa.

Esittelijä (raportööri, rapporteur)

Tämä säädösehdotuksen käsittelystä vastaavan parlamentin valiokunnan nimittämä jäsen ohjaa ehdotuksen kulkua parlamentissa ja laatii siitä mietinnön.

EU:n lainsäädäntö

EU:n lainsäädäntö jakautuu primaarioikeuteen ja sekundaarilainsäädäntöön (eli johdettuun oikeuteen). Primaarioikeus (perussopimukset) muodostavat kaiken EU:n toiminnan perustan. Sekundaarilainsäädäntö, joka kattaa asetukset, direktiivit ja päätökset, johdetaan perussopimuksissa vahvistetuista periaatteista ja tavoitteista.

Euroopan keskuspankki EKP

Euroopan keskuspankki (EKP) hallinnoi EU:n yhteistä rahaa euroa ja pyrkii varmistamaan hintavakauden EU:ssa. Se vastaa rahapolitiikasta ja tukee talouspolitiikan toteuttamista EU:ssa. Se on yksi EU:n seitsemästä toimielimestä.

Euroopan komissio

Euroopan komissio on EU:n toimeenpanoelin, ja se edustaa koko EU:n etuja.

Se ehdottaa uutta EU:n lainsäädäntöä ja varmistaa sen asianmukaisen soveltamisen. Se on yksi EU:n seitsemästä toimielimestä.

Euroopan naapuruuspolitiikka (European Neighbourhood Policy, ENP)

Euroopan naapuruuspolitiikan tavoitteena on tukea EU:n naapurimaita ja vahvistaa siten alueellista vakautta, turvallisuutta ja hyvinvointia.

9

Euroopan parlamentin puhemies

Euroopan parlamentin puhemies toimii täysistuntojen, puheenjohtajakokouksen ja (EP:n varapuhemiehistä muodostuvan) puhemiehistön puheenjohtajana.

Hän edustaa parlamenttia EU:ssa ja kansainvälisesti.

Euroopan parlamentti

Euroopan parlamentti (EP) koostuu 751 jäsenestä, jotka on valittu 28 jäsenvaltiosta suorilla vaaleilla, ja se edustaa EU:n kansalaisia. Se käyttää yhdessä neuvoston kanssa lainsäädäntövaltaa melkein kaikessa EU:n lainsäädännössä, ja se valvoo muita EU:n toimielimiä. Se on yksi EU:n seitsemästä toimielimestä.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on EU:n neuvoa-antava elin, joka edustaa kansalaisyhteiskuntaa, työnantajia ja työntekijöitä. Siinä on 353 jäsentä. Sitä on kuultava talous- ja sosiaalipolitiikkaa koskevassa EU:n päätöksenteossa.

Euroopan tilintarkastustuomioistuin

Euroopan tilintarkastustuomioistuin huolehtii EU:n tilintarkastuksista. Sen tehtävänä on parantaa EU:n taloushallintoa ja laatia kertomuksia julkisten varojen käytöstä. Se on yksi EU:n seitsemästä toimielimestä.

Euroopan ulkosuhdehallinto, EUH

EUH toimii EU:n ulkoministeriönä ja diplomaattihallintona, jota johtaa korkea edustaja ja joka koostuu komission, Euroopan unionin neuvoston ja jäsenvaltioiden asiantuntijoista.

Euroopan unioni (EU)

Euroopan unioni (EU) on taloudellisen ja poliittisen kumppanuuden muoto, jonka muodostaa 28 itsenäistä Euroopan valtiota. Se ei ole liittovaltio eikä järjestö, vaan valtioiden liitto, jonka jäsenet tekevät yhteistyötä keskenään. Lissabonin sopimuksen myötä EU on oikeushenkilö, eli sillä on oikeus allekirjoittaa kansainvälisiä sopimuksia.

Euroopan unionin asiantuntijavaihto (EU Exchange of Experts in Civil Protection)

Asiantuntijavaihto-ohjelmalla edistetään EU:n pelastuspalvelumekanismiin osallistuvien maiden katastrofivalmiutta esimerkiksi koulutuksen ja harjoitusten avulla.

10

Euroopan unionin hätäavun koordinointikeskus, Emergency Response Coordination Centre (ERCC)

EU:n pelastuspalvelumekanismiin kuuluva EU:n hätäavun koordinointikeskus ERCC koordinoi katastrofiapua Euroopan tasolla ja valvoo, että toimitettu apu on asiantuntevaa ja tehokasta.

Euroopan unionin neuvosto

Euroopan unionin neuvosto, josta käytetään yleensä nimitystä neuvosto (aiemmin ministerineuvosto), edustaa EU:n jäsenvaltioiden hallituksia. Neuvosto hyväksyy yhdessä Euroopan parlamentin kanssa Euroopan komission ehdottamat säädökset. Se on yksi EU:n seitsemästä toimielimestä.

Euroopan unionin sotilaskomitea (EUSK) (The European Union Military Committee, EUMC)

EUSK koostuu kaikkien EU-maiden puolustusvoimien komentajista ja se ohjaa EU:n sotilasalan toimintaa sekä antaa neuvoja sotilaallisissa kysymyksissä Poliittisten ja turvallisuusasioiden komitealle (PTK). EUSK on Euroopan unionin neuvoston korkein sotilaallinen elin.

Euroopan unionin tuomioistuin

Euroopan unionin tuomioistuin tulkitsee EU:n lainsäädäntöä ja huolehtii siitä, että sitä sovelletaan samalla tavalla kaikissa jäsenvaltioissa. Se myös ratkaisee EU-maiden, yksityishenkilöiden, yritysten tai organisaatioiden ja EU:n toimielinten välisiä oikeusriitoja. Se on yksi EU:n seitsemästä toimielimestä.

Euroopan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja

Korkea edustaja (High Representative of the Union for Foreign Affairs and Security Policy) vastaa unionin ulkosuhteiden johdonmukaisuudesta ja yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan toiminnasta. Korkea edustaja toimii myös ulkoasiainneuvoston puheenjohtajana ja komission varapuheenjohtajana. Eurooppa-neuvosto nimittää edustajan komission puheenjohtajan suostumuksella ja hänen toimikautensa on sama kuin komission toimikausi.

Eurooppa-neuvosto

Eurooppa-neuvostossa kokoontuvat EU:n jäsenvaltioiden valtion- tai hallitusten päämiehet. Se päättää politiikan yleisistä painopisteistä ja tärkeimmistä aloitteista. Sillä ei ole lainsäädäntövaltaa. Se on yksi EU:n seitsemästä toimielimestä.

11

Kaksoisenemmistöpäätös

Kaksoisenemmistöpäätökseen tarvitaan vähintään 55 prosenttia jäsenvaltioista, jotka edustavat vähintään 65:ä prosenttia EU:n väestöstä.

Kansalaisaloite

Miljoona kansalaista vähintään neljäsosasta EU:n jäsenvaltioita voi kansalaisaloitteella pyytää Euroopan komissiota tekemään säädösehdotuksia aloilla, joilla sillä on toimivaltaa.

Kirjallinen kannanotto

Kirjallinen kannanotto on enintään 200 sanan mittainen teksti Euroopan unionin toimialaan kuuluvasta asiasta, jonka enintään viisi EP:n jäsentä jättää jollekin EU:n toimielimelle. Jos enemmistö EP:n jäsenistä allekirjoittaa kirjallisen kannanoton, se toimitetaan sille toimielimelle, jolle se on osoitettu. EP:n jäsenet voivat kirjallisten kannanottojen avulla käynnistää tai aloittaa uudelleen keskustelun aiheesta, joka kuuluu EU:n toimialaan.

Kollegio

Kollegio koostuu Euroopan komission 28 jäsenestä eli komissaarista.

Komitologia

Komitologia on menettely, jonka mukaan Euroopan komission tulee kuulla unionin jäsenvaltioiden edustajista koostuvia neuvoa-antavia komiteoita ennen EU:n lainsäädännön toimeenpanoa. Tässä menettelyssä komission yksiköt toimittavat komiteoille toimenpide-ehdotuksia, joista komiteat voivat antaa lausunnon ennen kuin komissio hyväksyy ne.

Korkea edustaja

Katso Euroopan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja.

Lausunto (valiokunnalta)

Tietystä asiasta vastaava parlamentin valiokunta voi pyytää muilta valiokunnilta lausuntoa. Lausunnon antavan valiokunnan puheenjohtaja ja valmistelija kutsutaan usein asiasta vastaavan valiokunnan kokouksiin. Lausunto annetaan usein kirjallisena raporttina.

12

Leader (Liason Entre Actions de Developpement l’Economie Rurale)

EU :n rahoitusmuoto ja toimintatapa, jonka ydin on paikallinen ja asukkaiden oma aktiivinen toiminta maaseudun kehittämiseksi.

Lissabonin sopimus

Lissabonin sopimus tuli voimaan 1. joulukuuta 2009. Se sisältää sopimuksen Euroopan unionista (SEU) ja sopimuksen Euroopan unionin toiminnasta (SEUT). Lissabonin sopimuksella lisättiin EP:n valtaa, muutettiin neuvoston äänestyskäytäntöä, otettiin käyttöön kansalaisaloite, perustettiin Eurooppaneuvoston pysyvän puheenjohtajan ja uuden ulkoasioiden korkean edustajan virat, perustettiin EU:n ulkosuhdehallinto ja määriteltiin entistä selkeämmin, milloin toimivalta kuuluu EU:lle ja milloin EU:n jäsenvaltioille ja milloin toimivavalta jaetaan niiden kesken. Siinä muutettiin yhteispäätösmenettelyn nimi tavalliseksi lainsäätämisjärjestykseksi ja lisättiin aloja, joihin tavallista lainsäätämisjärjestystä sovelletaan.

Mietintö

Kun komission ehdotus toimitetaan parlamentin valiokunnalle, valiokunta nimittää esittelijän laatimaan mietinnön. Mietinnössä on yleensä tarkistuksia ehdotukseen ja niihin liitettyjä lyhyitä perusteluja sekä perustelut, joihin sisältyy rahoitusselvitys, jossa arvioidaan ehdotuksen rahoitusvaikutuksia ja sen yhteensopivuutta pitkän aikavälin talousarvion kanssa.

Määräenemmistö

1. marraskuuta 2014 voimaantulleiden sääntöjen mukaan uuteen ”kaksinkertaiseen” määräenemmistöön tarvitaan vähintään 55 prosenttia neuvoston jäsenistä ja siihen on kuuluttava vähintään 15 maata, jotka edustavat vähintään 65:tä prosenttia EU:n väestöstä. Samaa sääntöä sovelletaan myös Eurooppa-neuvostossa sen tehdessä päätöksiä määräenemmistöllä.

Neuvoston puheenjohtajavaltio

Kukin jäsenvaltio toimii vuorollaan Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajana kuuden kuukauden ajan. Neuvostolla on kymmenen kokoonpanoa, joista kutakin johtaa puheenjohtajavaltiona toimivan jäsenvaltion asiasta vastaava ministeri. Poikkeuksena on ulkoasiainneuvosto, jonka pysyvänä puheenjohtajana toimii ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja.

13

Poliittinen ryhmä

Euroopan parlamentin jäsenet eivät ole järjestäytyneet kansallisuuden vaan poliittisen suuntautumisensa perusteella. Euroopan parlamentissa on tällä hetkellä seitsemän poliittista ryhmää. Jäsen voi kuulua vain yhteen poliittiseen ryhmään. Osa jäsenistä ei kuulu mihinkään poliittiseen ryhmään. Heitä kutsutaan sitoutumattomiksi jäseniksi.

Poliittisten ja turvallisuusasioiden komitea (PTK) (Comité politique et de sécurité, COPS)

Poliittisten ja turvallisuusasioiden komitea (PTK) on osa unionin itsenäistä puolustus- ja sotilaspolitiikan pysyvää poliittista ja sotilaallista rakennetta. Se muodostuu 28 jäsenvaltion suurlähettiläistä ja sen tehtävänä on seurata kansainvälisen tilanteen kehittymistä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) alalla, osallistua politiikan määrittelyyn ja valvoa unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan toimivaltuuksien mukaisesti tehtyjen päätösten täytäntöönpanoa. Komitealla on merkittävä rooli unionin kriisinhallintatehtävien strategisessa johtamisessa ja poliittisessa valvonnassa.

Puheenjohtajakokous

Puheenjohtajakokous huolehtii parlamentin työn järjestämisestä ja lainsäädäntötyön suunnitteluun liittyvistä asioista sekä päättää valiokuntien ja valtuuskuntien vastuualueista ja jäsenyydestä. Sen vastuulle kuuluvat suhteet muihin EU:n toimielimiin, kansallisiin parlamentteihin ja EU:n ulkopuolisiin maihin.

Siihen kuuluvat parlamentin puhemies ja poliittisten ryhmien puheenjohtajat.

Päätös

Päätös sitoo niitä, joille se on osoitettu, (esimerkiksi EU-maata tai yksittäistä yritystä), ja sitä sovelletaan sellaisenaan.

Sovittelu

Sovittelu on tavallisen lainsäätämisjärjestyksen mukaisen menettelyn kolmas ja viimeinen vaihe. Siihen päädytään, kun parlamentti ja neuvosto eivät pääse yhteisymmärrykseen säädösehdotuksesta kahdessa ensimmäisessä käsittelyssä.

Neuvoston ja parlamentin valtuuskunnat pyrkivät löytämään kummankin toimielimen kannalta hyväksyttävän kompromissiratkaisun.

14

Sovittelukomitea

Sovittelukomitea kokoontuu tavallisen lainsäätämisjärjestyksen mukaisen menettelyn sovitteluvaiheessa. Siinä on yhtä suuri määrä jäsenvaltioiden edustajia ja EP:n jäseniä (tällä hetkellä 28/28). Sovittelukomitean tehtävänä on laatia yhteinen teksti, joka lähetetään neuvoston ja parlamentin hyväksyttäväksi kolmannessa käsittelyssä.

Suhteellisuusperiaate

Suhteellisuusperiaatteen mukaan unionin toimielimet eivät toiminnassaan saa ylittää sitä, mikä on tarpeen perussopimusten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Tavallinen lainsäätämisjärjestys

Tavallisen lainsäätämisjärjestyksen mukaisessa menettelyssä (entinen yhteispäätösmenettely) Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto päättävät yhdessä kahdessa mahdollisessa käsittelykierroksessa (tai niitä seuraavan sovittelun puitteissa) komission ehdotuksista, jotka voivat koskea useita eri aloja (esimerkiksi talouden ohjaus ja hallinta, maahanmuutto, energia, liikenne, ympäristö ja kuluttajansuoja). Useimmat EU:n säädökset hyväksytään tällä tavalla.

Toissijaisuusperiaate

Toissijaisuusperiaatteen mukaan EU:n pitäisi ryhtyä toimiin aloilla, jotka eivät kuulu sen yksinomaiseen toimivaltaan, vain siinä tapauksessa, että se on tehokkaampaa kuin kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason toiminta. Jatkuvia tarkistuksia suoritetaan sen selvittämiseksi, onko aiheellista toimia EU:n tasolla.

Valiokunta Euroopan parlamentissa

Parlamentin 20 pysyvää valiokuntaa laatii, tarkistaa ja hyväksyy lainsäädäntöehdotuksia, joista koko parlamentti sitten äänestää täysistunnossa. Valiokuntien poliittinen kokoonpano ilmentää parlamentin kokoonpanoa. Parlamentti voi perustaa alivaliokuntia ja väliaikaisia erityisvaliokuntia sekä asettaa tutkintavaliokuntia.

15

Valiokunta-aloitteinen mietintö

Lainsäädäntömietintöjen lisäksi parlamentin valiokunnat voivat laatia ”valiokunta-aloitteisia mietintöjä” niiden toimialaan kuuluvista asioista. Mietintöjen avulla voidaan lisätä tietoisuutta tietystä aiheesta.

Valkoinen kirja

Komission valkoiset kirjat ovat asiakirjoja, jotka sisältävät ehdotuksia EU:n toimiksi tietyllä alalla. Joissakin tapauksissa niitä edeltää vihreä kirja, joka on julkaistu kuulemisprosessin käynnistämiseksi unionin tasolla. Jos neuvosto suhtautuu myönteisesti valkoiseen kirjaan, se voi johtaa kyseistä alaa koskevaan unionin toimintaohjelmaan.

Varjoesittelijä (varjoraportööri)

Varjoesittelijä on EP:n jäsen, joka seuraa tietyn asian tai EP:n mietinnön käsittelyä jonkin muun poliittisen ryhmän kuin varsinaisen esittelijän ryhmän puolesta.

Vetoomukset Euroopan parlamentille

Jokainen EU:n kansalainen, EU:ssa asuva henkilö tai yritys, järjestö tai yhdistys, jonka kotipaikka on EU:ssa, voi esittää vetoomuksen parlamentille mistä tahansa aiheesta, joka kuuluu EU:n toimialaan ja joka koskee välittömästi vetoomuksen esittäjää. Vetoomukset antavat Euroopan parlamentille mahdollisuuden puuttua asiaan, jos esimerkiksi jokin jäsenvaltio, paikallisviranomainen tai muu instituutio loukkaa Euroopan kansalaisen oikeuksia.

Vihreä kirja

Euroopan komissio julkaisee vihreitä kirjoja käynnistääkseen keskustelun asianomaisten osapuolten kanssa Euroopan tasolla. Vihreät kirjat voivat johtaa ehdotuksiin EU:n toimiksi, jotka esitetään valkoisissa kirjoissa.

Virallinen lehti

Euroopan unionin virallinen lehti (EUVL) sisältää EU:n lainsäädäntöä, tiedonantoja, ilmoituksia ja lainsäädännön valmisteluun liittyviä asiakirjoja. Se ilmestyy kaikkina arkipäivinä EU:n kaikilla virallisilla kielillä. Ainoastaan virallisessa lehdessä julkaistut säädökset ovat sitovia.

16

Yhteispäätösmenettely

Nykyisestä tavallisesta lainsäätämisjärjestyksestä aiemmin käytetty nimitys, joka on edelleen laajasti epävirallisessa käytössä.

Yksimielisyys (neuvostossa)

Yksimielisyys edellyttää sitä, että kaikki neuvostossa kokoontuvat jäsenvaltiot pääsevät yhteisymmärrykseen ehdotuksesta, ennen kuin se voidaan hyväksyä.

Lissabonin sopimuksen myötä yksimielistä päätöksentekoa sovelletaan enää vain muutamilla arkaluonteisiksi katsotuilla politiikanaloilla.

Yksinkertainen enemmistö (Euroopan parlamentissa)

Ehdotus hyväksytään yksinkertaisella enemmistöllä, jos kyllä-äänten määrä on suurempi kuin ei-äänten määrä.

Lähteet: Euroopan parlamentti: Tietoa parlamentista, sanasto (http://www.europarl.europa.eu/aboutparliament/fi/0081f4b3c7/Law-making-procedures-in-detail.html#glossary); Eurooppatiedotus: Avain EU-käsitteisiin (Tero Erkkilä, Teija Tiilikainen): Uusittu laitos, 1. painos, 150/2012, Newprint Oy, Raisio, ISBN 978-952-281-017-5 (http://www.eurooppatiedotus.fi/public/download. aspx?ID=97937&GUID={C3B6092A-0052-413E-BF0D-EBADBDF106E7}); Sanasto Euroopan unionin termeistä (http://europa.eu/legislation_summaries/glossary/index_ fi.htm)

17

18

19

2. Johdanto Yhä useampi Suomeen vaikuttava asia on luonteeltaan kansainvälinen, ja suuri osa päätöksenteosta toteutetaan unionin puitteissa. Tämän vuoksi yhteistyö kansainvälisissä yhteisöissä, kuten Euroopan unionissa, on tärkeää. EU:n rooli myös pelastus- ja turvallisuusalalla on merkittävä. Kuten Pelastustoimen strategiassa 2025 todetaan, EU:n merkitys siviilikriisinhallinnassa ja kansainvälisessä pelastustoimessa tulee kasvamaan, mikä aiheuttaa vaatimuksia myös Suomen pelastustoimelle. Strategian mukaan lisääntyvä kansainvälinen yhteistyö on mahdollisuus oppimiseen, kustannussäästöihin ja entistä parempien tulosten saavuttamiseen. Koska EU toimii pelastus- ja turvallisuusaloilla jäsenmaitaan laajemmassa mittakaavassa vaikuttaen sekä unionin sisäiseen että ulkoiseen tilanteeseen, unionin rakenteen ja toimintatapojen ymmärtäminen on kannattavaa. Ymmärtämällä unionin toimintaa on mahdollista havainnoida, miten esimerkiksi pelastusalaan vaikuttavat päätökset syntyvät ja miten unionissa käsitellään pelastusalan kannalta tärkeitä poliittisia asioita. Tämä edesauttaa myös mahdollisen vaikuttamistyön tehokkuutta, niin unionissa kuin Suomessakin.

Tämän SPEK tutkii – sarjan julkaisun tarkoituksena on tarjota tiiviissä paketissa perustietoa Euroopan unionista pelastusalan toimijana siitä kiinnostuneille tahoille, erityisesti pelastusalan ja siihen liittyvien alojen järjestöille.

Pelastus- ja turvallisuusala ymmärretään tässä julkaisussa mukautetun laajan turvallisuuskäsityksen mukaisesti aloina, jotka käsittelevät perinteisen sotilaallisten uhkakuvien lisäksi erilaisia kysymyksiä, ilmiöitä ja haasteita. Täten julkaisu on tarkoitettu erityisesti järjestöille, jotka toimivat yksilöiden, yhteisöjen ja yhteiskunnan turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistämiseksi ja ylläpitämiseksi. Koska EU:n politiikanalat ja rahoitusvälineet koskettavat laajasti yhteiskunnan eri toimintoja, julkaisussa esitetyt asiat voivat löytää lukijansa hyvin erilaisten teemojen ääreltä; mukaan mahtuu esimerkiksi aiheita (ei poissulkevasti) yhteiskunnan varautumisesta ja harva-alueiden turvallisuudesta aina työturvallisuuteen, uusien voimalähteiden (kuten aurinkokennojen) paloturvallisuuteen sekä työaikadirektiiviin.

Julkaisussa esitellään lyhyesti EU:n päätöksentekojärjestelmä, eri toimielimet ja niiden suhteet toisiinsa ja ne eri politiikan alat, jotka ovat merkittävimpiä pelastus- ja turvallisuusalalle. Julkaisussa on tietoa myös EU-asioista kansallisessa päätöksenteosta, sekä EU:n suhteista ulkopuolisiin toimijoihin (Natoon ja Pohjoismaihin). Lisäksi julkaisussa on listattu EU:n rahoitusinst-

21

rumentteja, jotka ovat pelastusalalla toimivien käytössä. Monipuolisuutensa vuoksi ne ovat kuitenkin soveliaita myös muille aloille. Tässä julkaisussa on käyty läpi niiden rahoitusvälineiden perustiedot, jotka sopivat erityisesti pelastusalan järjestöille. Siten viranomaisyhteistyöhön keskittyvät instrumentit on rajattu tästä julkaisusta pois. Vaikka rahoitusvälineet saattavat vaikuttaa monimutkaisilta ja hakuprosessit haastavilta, hakemusten tekoon sekä hankkeiden hallinnointiin on tarjolla runsaasti apua sekä Suomessa että EU:ssa. Vaikuttavat ja onnistuneet hankkeet ovat niin hankkeiden rahoittajan kuin niiden toteuttajienkin tavoitteena.

Julkaisu on laadittu siten, että lukija voi halutessaan lukea julkaisusta vain ne osat, jotka hän kokee kiinnostavaksi, tai perehtyä julkaisuun kokonaisuutena. Alussa listattu sanasto tarjoaa lukijalle tukea termistön suhteen julkaisun kaikissa osissa.

22

3. Perustietoa EU:sta Tässä luvussa esitellään EU:n perusasiat: Lissabonin sopimus, joka määrittää unionin toimintaa, sekä merkittävimmät toimielimet (komissio, parlamentti, Eurooppa-neuvosto ja neuvosto). Euroopan unionin toimintaa ohjaava Lissabonin sopimus on merkittävin perussopimusuudistus, jonka myötä EU:n toimielinjärjestelmää uudistettiin. Muutoksen myötä esimerkiksi kansalliset parlamentit saivat enemmän tilaisuuksia olla mukana EU:n toiminnassa.

Luvussa esitellään myös EU:n päätöksentekojärjestelmä ja eri toimielinten rooli siinä, sekä EU-asioiden yhteensovittamisen kansallisella tasolla. Näiden tarkoituksena on antaa yleiskuva EU:n toiminnasta ja miten eri toimijat vaikuttavat siihen. Luvussa on esitelty myös kansalaisjärjestöjen rooli unionissa ja ne erilliset virastot, joilla on merkitystä pelastus- ja turvallisuusalalle. Erillisvirastot ovat itsenäisesti toimivia laitoksia, jotka Euroopan unioni (EU) on perustanut teknis- tai tieteellisluonteisen tehtävän tai erityisen hallinnointitehtävän hoitamista varten. Siten useassa erillisvirastossa käsitellään myös pelastus- ja turvallisuusalan kannalta tärkeitä asioita.

3.1. Lissabonin sopimus – Euroopan unionin perusta EU on itsenäisten kansallisvaltioiden liitto, jonka jäsenet tekevät unionissa yhteistyötä. Tämän liiton perustana ovat oikeusvaltioajatuksen mukaisesti perussopimukset, joita on laadittu lukuisia1 ulottuen yleisluontoisista viitekehyksistä yksityiskohtaisempiin säädöksiin ja unionin toimivallan laajentamiseen.

Vuonna 2009 voimaantullut Lissabonin sopimus on näistä viimeisin. Se ei ole uusi itsenäinen sopimus, vaan sillä muutetaan kahta aiempaa EU:n perussopimusta, Maastrichtin sopimusta ja Rooman sopimusta. Sen voimaantulon myötä saatettiin päätökseen useita vuosia kestäneet neuvottelut EU:n toimielinjärjestelmän uudistamisesta.

Lissabonin sopimuksen myötä työskentelymenetelmät ja äänestyssäännöt ovat aikaisempaa yksinkertaisemmat: esimerkiksi neuvostossa otettiin määräenemmistöpäätökset käyttöön useammilla politiikan aloilla päätöksenteon no-

1 Rooman sopimus 1957, Maastrichtin sopimus 1992, Amsterdamin sopimus 1997.

23

peuttamiseksi ja tehostamiseksi2. Sopimuksen myötä EU:n arvot ja oikeudet on vahvistettu, jonka lisäksi sopimuksella taataan perusoikeuskirjassa määritellyt vapaudet ja periaatteet ja tehdään sen määräyksistä oikeudellisesti sitovia. EU:sta tuli Lissabonin sopimuksella oikeushenkilö, joten se saa nykyistä enemmän neuvotteluvoimaa ja pystyy toimimaan maailmanpolitiikassa entistä tehokkaammin.

Pelastusalan kannalta merkittävimpiä muutoksia tapahtui muun muassa pelastuspalvelun saralla; EU:n mahdollisuuksia toimia vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alalla lisättiin laatimalla uusia pelastuspalvelua, humanitaarista apua ja kansanterveyttä koskevia säännöksiä. Näillä pyritään tehostamaan unionin kykyä vastata Euroopan kansalaisten turvallisuuteen kohdistuviin uhkiin. Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa kehitetään sopimuksen myötä siten, että erityiset päätöksentekomenettelyt säilytetään mutta samalla luodaan edellytykset pienempien jäsenvaltioryhmien entistä tiiviimmälle yhteistyölle. Lissabonin sopimuksen yhteisvastuulausekkeen myötä terrori-iskun, luonnon tai ihmisen aiheuttaman suuronnettomuuden kohteeksi joutunut jäsenvaltio voi halutessaan pyytää apua EU:lta ja toisilta jäsenmailta, ja EU ja sen jäsenmaat auttavat yhteisvastuun hengessä kaikin käytettävissä olevin välinein, mukaan lukien jäsenvaltioiden käyttöönsä asettamilla sotilaallisilla voimavaroilla. Avunanto- eli turvatakuulausekkeen ansiosta puolestaan sellainen jäsenvaltio, joka on joutunut alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, on oikeutettu saamaan apua muilta jäsenmailta kaikin käytettävissä olevin keinoin YK:n peruskirjan 51. artiklan mukaisesti.

3.2. Euroopan unionin toimielimet Euroopan unionin varsinaisten toimielinten määrä kasvoi seitsemään Lissabonin sopimuksen astuttua voimaan: toimielimiä ovat Eurooppa-neuvosto, Euroopan komissio, Euroopan unionin neuvosto eli (ministeri)neuvosto, Euroopan parlamentti, Euroopan unionin tuomioistuin, Euroopan tilintarkastustuomioistuin ja Euroopan keskuspankki.

2 Vuodesta 2014 määräenemmistön laskenta perustuu jäsenvaltioiden ja väestön kaksoisenemmistöön, mikä heijastaa EU:n kaksoislegitiimiyttä. Kaksoisenemmistöpäätökseen tarvitaan vähintään 55 prosenttia jäsenvaltioista, jotka edustavat vähintään 65:ä prosenttia EU:n väestöstä.

24

n

Tehtävänä edistää koko unionin etua

n

Tehtävänä määrittää unionin yleiset poliittiset linjaukset

n

Yksi komissaari kustakin jäsenmaasta

n

Muodostuu komission puheenjohtajasta ja jäsenmaiden

n

Aloiteoikeus lainsäädännössä

n

Valvoo EU:n lakien noudattamista

n

päämiehistä n

EUROOPAN KOMISSIO

eurooppaneuvosto

euroopan parlamentti

(ministeri-) neuvosto

Tehtävänä säätää lakeja ja päättää budjetista neuvoston kanssa

n

Voi tehdä oikeudellisesti sitovia päätöksiä

n

Koostuu kansalaisten valitsemista

Tehtävänä säätää lakeja ja päättää budjetista parlamentin kanssa

edustajista

n

Muodostuu jäsenmaiden ministereistä

n

Kokoontuu eri kokoonpanoissa; mm. määrittää ja toteuttaa EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa Eurooppaneuvoston hyväksymien periaatteiden mukaan

Euroopan keskuspankki n

Pitää hinnat riittävän alhaalla

n

Huolehtii euron kilpailukyvystä

n

Euroopan Unionin tuomioistuin

Euroopan tilintarkastus­tuomioistuin

Valvoo, että EU:n ja jäsenvaltioi-

n

Huolehtii EU:n tilintarkastuksista

ja rahoitusmarkkinoiden vakau-

den lait ovat perussopimuksen

n

Parantaa EU:n taloushallintoa

desta

mukaisia

n

Laatii kertomukset julkisten

Valvoo pankkien toimintaa ja

n

varojen käytöstä

säätelee yleistä korkotasoa

25

Edellä mainittuja toimielimiä tukee viisi muuta tärkeää elintä: neuvoa antavat tukielimet Euroopan talous- ja sosiaalikomitea sekä alueiden komitea, sekä Euroopan investointipankki, oikeusasiamies ja tietosuojavaltuutettu. Tiettyjä teknisiä, tieteellisiä tai hallinnointitehtäviä hoitamaan on perustettu EU:n erillisvirastoja, jotka on hajautettu EU:n jäsenmaihin. Suomessa näistä toimii EU:n kemikaalivirasto. Luvussa 3.9. on esitelty turvallisuus- ja pelastusalan kannalta relevantit erillisvirastot.

3.3. Eurooppa-neuvosto Eurooppa-neuvostossa kokoontuvat EU:n poliittiset johtajat eli jäsenvaltioiden hallitusten edustajat (yleensä pääministerit), Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja, ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja ja komission puheenjohtaja3. Eurooppa-neuvoston kokoukset tunnetaan myös EU:n huippukokouksina.

Eurooppa-neuvoston tehtävänä on antaa yleiset poliittiset suuntaviivat unionin kehitykselle ja prioriteeteille. Lisäksi se määrittää talouspolitiikan sekä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan periaatteet. Eurooppa-neuvosto myös ratkaisee erimielisyyksiä, joita ei muuten ole saatu sovituksi. Se on EU:n ylin poliittinen elin, sillä vaikka Eurooppa-neuvosto ei hyväksy lainsäädäntöä, se voi kuitenkin tehdä koko EU:ta sitovia päätöksiä; Eurooppa-neuvostossa on mm. päätetty yhteisten kriisinhallintajoukkojen perustamisesta.

Eurooppa-neuvoston toimintaa johtaa Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja eli ”presidentti”. Eurooppa-neuvosto valitsee puheenjohtajansa määräenemmistöllä 2,5 vuodeksi. Kausi voidaan uusia kerran. Puheenjohtaja vastaa huippukokousten koollekutsumisesta, työskentelyn edistämisestä, jäsenmaiden kantojen yhteensovittamisesta ja edustaa unionia sen ulkopuolella. Hän valmistelee kokoukset yhteistyössä komission puheenjohtajan ja yleisten asioiden neuvoston (YAN) kanssa.

Yleisten asioiden neuvostolla, jota johtaa kulloisenkin puheenjohtajamaan ulkoministeri, on keskeisin rooli Eurooppa-neuvoston kokousten valmisteluissa: jäsenmaat vastaavat huippukokousten asiakysymysten valmistelusta, mikä

3 Suomen edustaja Eurooppa-neuvostossa on pääministeri. Tasavallan presidentti voi osallistua sellaisiin kokouksiin, joihin on esitetty laajempi kutsu, kuten EU:n ja kolmansien maiden huippukokouksissa.

26

tarkoittaa sitä, että Coreper (jäsenmaiden pysyvien edustajien komitea) käsittelee kokousaiheet, minkä jälkeen niistä keskustellaan ministeritasolla yleisten asioiden neuvostossa. Yleisten asioiden neuvosto myös toteuttaa huippukokouksista aiheutuvat jatkotoimet ollen yhteydessä Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaan ja komissioon.

Valtionpäämiehet kokoontuvat vähintään neljä kertaa vuodessa4. Puheenjohtaja voi näiden lisäksi kutsua koolle ylimääräisiä kokouksia. Kunkin kokouksen päätteeksi Eurooppa-neuvosto antaa niin sanotut päätelmät, joissa esitetään keskustelun päätökset ja seurantatoimenpiteet. Eurooppa-neuvosto tekee useimmat päätöksensä yksimielisesti, nimitykset useimmiten määräenemmistöllä. n

Lisätietoa Eurooppa-neuvostosta: http://www.european-council.europa.eu/

3.4. Euroopan unionin neuvosto Euroopan unionin neuvosto, eli ministerineuvosto tai pelkkä neuvosto, edustaa jäsenvaltioita unionin päätöksenteossa. Se koostuu jäsenvaltioiden ministeritason edustajista. Neuvosto toimii yhdessä Euroopan parlamentin kanssa EU:n lainsäätäjänä ja budjettivallan käyttäjänä. Kullakin neuvoston ministerillä on valtuudet antaa sitoumus jäsenvaltionsa hallituksen puolesta ja on toisaalta myös vastuussa kansallisille viranomaisille.

Neuvostolla on viisi päätehtävää, se n n n

n n

hyväksyy EU:n lainsäädännön yhdessä Euroopan parlamentin kanssa; huolehtii jäsenvaltioiden talous- ja sosiaalipolitiikan yhteensovittamisesta; solmii kansainvälisiä sopimuksia EU:n ja muiden maiden tai organisaatioiden kanssa; hyväksyy EU:n talousarvion yhdessä Euroopan parlamentin kanssa ja vastaa yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämisestä.

4 Eurooppa-neuvoston lisäksi euroa valuuttanaan käyttävien jäsenmaiden valtio- tai hallitusten päämiehet kokoontuvat vähintään kahdesti vuodessa Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan kanssa.

27

n

Lisäksi neuvosto koordinoi yhteistyötä kaikkien EU-maiden kansallisten tuomioistuinten, poliisivoimien, tullien ja maahanmuuttoviranomaisten välillä.

Neuvoston kokoonpanot: n n n n n n n n n n

Yleiset asiat (YAN) Ulkoasiat (UAN) Talous- ja rahoitusasiat (myös talousarvio) (Ecofin) Oikeus- ja sisäasiat (myös pelastuspalvelu) (OSA) Maatalous ja kalastus Työllisyys, sosiaalipolitiikka, terveys ja kuluttaja-asiat Kilpailukyky (sisämarkkinat, teollisuus, tutkimus ja avaruus) Liikenne, televiestintä ja energia Ympäristö Koulutus, nuoriso, kulttuuri ja urheilu (myös audiovisuaalinen ala)

Neuvosto kokoontuu kymmenessä eri kokoonpanossa5 riippuen siitä, mitä asioita sen käsiteltävänä on. Osallistuva ministeri määräytyy sen mukaan, mitä aihepiiriä käsitellään. Vaikka kokoonpanot vaihtuvat, on olemassa kuitenkin vain yksi neuvosto.

Yleisten asioiden neuvosto (YAN) vastaa muiden neuvostokokoonpanojen työn yhteensovittamisesta, Eurooppa-neuvoston kokousten valmistelusta, institutionaalisista kysymyksistä sekä laajentumisesta EU:n suhteita muuhun maailmaan käsitellään ulkosuhteiden neuvostossa (UAN), joka on käytännössä EU:n ulkoministereiden kokous. Sen puheenjohtaja on EU:n korkea edustaja.

Neuvoston päätökset valmistellaan kolmivaiheisessa menettelyssä: teknisesti työryhmätasolla, poliittisesti ministeritasolla sekä lisäksi Coreperissa, jossa kokoontuvat suurlähettiläät yhdistävät teknisen asiantuntemuksen ja poliittiset näkökohdat.

5 YAN, UAN, Ecofin, OSA ja maatalousministerit kokoontuvat yleensä kuukausittain, muut 1-6 kertaa vuodessa.

28

Virkamiestyöryhmä

n

n n

Coreper 1 ja 2

n

n

n

Jäsenmaiden edustajina asiantuntijat, jotka ovat virka­miehiä joko jäsenmaista tai pysyvistä EU-edustustoista Yli 200 työryhmää Jos näkemyseroja ei ole, asioista voidaan sopia jo työryhmässä (muodollinen hyväksyntä seuraavissa vaiheissa)

Coreper 1: Hoitaa useimpien neuvostokokoonpanojen valmistelut; Suomea edustaa EU-suurlähettilään sijainen Coreper 2: Hoitaa UANin, YANin, Ecofinin ja OSAn valmistelut; Suomea edustaa EU-suurlähettiläs Helpoissa asioissa päätös voidaan valmistaa tässä vaiheessa (muodollinen hyväksyntä ministerineuvostossa)

Ministerineuvosto n n

n

Koostuu EU:n jäsenmaiden ministereistä; 10 eri kokoonpanoa Päättää vaikeista kysymyksistä Coreperin ratkaisuehdotusten pohjalta Päätös joko määräenemmistöllä, yksimielisesti tai yksin­kertaisella enemmistöllä.

Päätösehdotuksia käsitellään komiteoissa ja asiantuntevien virkamiesten työryhmissä, joita on yli 200. Neuvostossa on useita eri temaattisia työryhmiä, esimerkiksi vuonna 2000 perustettu Poliittisten ja turvallisuusasioiden komitea (COPS), jossa keskustellaan yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvistä kannanotoista ja päätöksistä, sekä pelastuspalveluasioita käsittelevä työryhmä PROCIV. Valmistelua jatketaan työryhmien jälkeen pysyvien edustajien komiteassa Coreperissa (Comité de Représentants Permanents), jonka jäsenet ovat jäsenmaiden suurlähettiläitä Brysselissä olevissa edustustoissa (ns. EU-suurlähettiläitä). Coreper kokoontuu kahdessa osassa; Coreper 2 hoitaa ulkoasioiden,

29

yleisten asioiden, talous- ja raha-asioiden Puheenjohtajamaat 2012–2020 sekä oikeus- ja sisäasioiden neuvostojen valmistelut, ja Coreper 1 valmistelee muut neuvostot. Coreper pohjustaa päätökset mahdol2012 Tanska, Kypros (1.7.2012 alkaen) lisimman pitkälle; helpoissa asioissa päätös 2013 Irlanti, Liettua valmistuu Coreperissa ja ministerit vahvista2014 Kreikka, Italia vat päätöksen muodollisesti.

2015 Latvia, Luxemburg Vaikeista kysymyksistä valmistellaan rat2016 Alankomaat, Slovakia kaisuvaihtoehdot ministerien päätösten tuek2017 Malta, Iso-Britannia si, ja niistä saatetaan kokoustaa useamman 2018 Viro, Bulgaria kerran. Suomea Coreper 2:ssa edustaa Suo2019 Itävalta, Romania men pysyvän EU-edustuston suurlähettiläs 2020 Suomi, Saksa ja Coreper 1:ssä hänen sijaisensa. Coreperissa valvotaankin siten valmistelutyön lisäksi jäsenmaiden kansallista etua EU:n tasolla.

Ministerineuvosto päättää asioista joko yksimielisesti, määräenemmistöllä tai yksinkertaisella enemmistöllä. Lissabonin sopimuksen myötä päätöksiä tehdään määräenemmistöllä6 huomattavasti aiempaa enemmän. Jäsenmaiden yksimielisyys vaaditaan yhä mm. yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, veropolitiikassa ja puolustusalalla.

Neuvoston ja niitä valmistelevien virkamiestyöryhmien työtä johtaa puolivuosittain vaihtuva puheenjohtajamaa (lukuun ottamatta UANia, jossa puheenjohtajana toimii EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja).

EU:n puheenjohtajamaa vaihtuu puolivuosittain ennalta sovitun aikataulun mukaisesti.

Puheenjohtajamaan rooli on EU:n sisäisen työskentelyn kannalta keskeinen, mutta nykyisin vähemmän näkyvä EU:n ulkopuolella. Puheenjohtajamaalla on päävastuu Euroopan unionin neuvoston työskentelystä ja merkittävä vaikutusmahdollisuus puheenjohtajakaudella esille otettaviin ja käsiteltäviin

6 Lissabonin sopimuksen myötä siirryttiin uuteen kaksoisenemmistöjärjestelmään, jonka mukaan määräenemmistön syntyminen edellyttää neuvostossa vähintään 55 prosenttia jäsenvaltioista ja vähintään 65 prosenttia unionin yhteenlasketusta väestöstä. Päätösten estämiseen tarvitaan aina kuitenkin vähintään neljä jäsenvaltiota. Lisäksi 55 prosenttiin on kuuluttava ainakin viisitoista jäsenmaata. Kaksoisenemmistöjärjestelmä astui voimaan vuonna 2014. Jos aloitteen tekee muu kuin komissio tai unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja, määräenemmistö syntyy, kun päätöstä tukee 72 prosenttia neuvoston jäsenistä ja nämä edustavat 65 prosenttia unionin väestöstä.

30

Neuvostot tutuiksi: Eurooppa-neuvosto n

n

Ylin poliittista valtaa käyttävä elin Euroopan unionissa Koostuu kaikkien EU-maiden valtioiden tai hallitusten päämiehistä, Eurooppa-neuvoston puheenjohtajasta ja Euroopan komission puheenjohtajasta

Euroopan unionin neuvosto n

n

n

n

Kokoontuu säännöllisesti tekemään yksityiskohtaisia päätöksiä ja säätämään EU-säädöksiä Tunnetaan myös nimellä neuvosto tai ministerineuvosto Koostuu kaikkien EU-maiden hallitusten ministereistä 10 eri kokoonpanoa

Euroopan neuvosto n

n

n

n n

Hallitustenvälinen järjestö, joka pyrkii suojelemaan ihmisoikeuksia, demokratiaa ja oikeusvaltion periaatteita Neuvoston jäsenet perustivat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja laativat Euroopan ihmisoikeussopimuksen Koostuu 47 jäsenvaltiossa (mukaanlukien kaikista EU:n jäsenmaista) Ei ole EU:n toimielin Perustettu vuonna 1949

kysymyksiin. Puheenjohtajamaa lähentää jäsenmaiden kantoja ja pyrkii saamaan aikaan EU:lle myönteisiä päätöksiä. Neuvoston toiminnan jatkuvuuden takaamiseksi puheenjohtajavaltiot toimivat puolivuotiskautensa aikana edellisen ja seuraavan puheenjohtajamaan kanssa yhteistyössä. Puheenjohtajakolmikko laatii neuvostolle yhteisen työohjelman 18 kuukauden ajalle. n

Lisätietoa Euroopan unionin neuvostosta: http://www.consilium.europa.eu/

3.5. Parlamentti Euroopan parlamentti valitaan suorilla vaaleilla. Jokaisella jäsenvaltiolla on väkilukuun suhteutettu määrä edustajia. Parlamentissa on 751 jäsentä, joista 13 valitaan Suomessa7. Members of the Parliament eli tuttavallisemmin mepit va-

7 Lissabonin sopimuksen mukaan yhdelläkään maalla ei voi olla Euroopan parlamentissa vähempää kuin 6 eikä enempää kuin 96 jäsentä

31

Pelastus- ja turvallisuusalan kannalta tärkeimmät valiokunnat ovat: Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta LIBE n

suojelee kansalaisten oikeuksia, ihmisoikeuksia ja perusvapauksia unionin alueella*;

n

ehkäisee syrjintää**;

n

kehittää vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaa aluetta (liittyen erityisesti henkilöiden maahantuloon ja liikkumiseen, turvapaikka- ja maahanmuuttoasioihin, ulkorajojen yhdennettyyn valvontaan, poliisiyhteistyöhön ja oikeudelliseen yhteistyöhön rikosasioissa) ja

n

valvoo erillistoimielimiä (kuten Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus, Euroopan unionin perusoikeusvirasto, Europol, Eurojust, Euroopan poliisiakatemia, Euroopan syyttäjänvirasto ja muut alalla toimivat elimet ja laitokset).

Ulkoasiainvaliokunta AFET, sen turvallisuus ja puolustus -alivaliokunta SEDE n

toteuttaa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa (YUTP) sekä yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikka (YTPP); (valiokuntaa avustaa turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alivaliokunta SEDE);

n

hoitaa unionin suhteita muihin toimielimiin ja elimiin, YK:iin ja muihin kansainvälisiin järjestöihin;

n

valvoo Euroopan ulkosuhdehallintoa;

n

hoitaa suhteita kolmansiin maihin;

n

käynnistää, seuraa ja päättää Euroopan valtioiden unioniin liittymistä koskevia neuvotteluja;

n

valvoo ja ohjelmoi eri poliittisten välineiden toteutumista (esimerkiksi demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva eurooppalainen väline ja Euroopan naapuruuspolitiikan väline) ja

n

huolehtii poliittisesta valvonnasta.

Sisämarkkinat ja kuluttajan­suoja IMCO n

yhteen sovittaa sisämarkkinoita koskevaa jäsenvaltioiden lainsäädäntöä unionissa ja tulliliitossa;

n

määrittää ja poistaa esteitä, jotka haittaavat sisämarkkinoiden toimintaa;

n

edistää kuluttajien taloudellisia etuja sisämarkkinoiden toteuttamisessa, lukuun ottamatta kansanterveyttä ja elintarvikkeiden turvallisuutta koskevia kysymyksiä ja

n

käsittelee sisämarkkinoiden sääntöjen ja kuluttajaoikeuksien täytäntöönpanoa koskevaa politiikkaa ja lainsäädäntöä.

Käsitellyt muun muassa: n

Uusiin autoihin asennettavaa eCall-hälytysjärjestelmää, joka hälyttäisi liikenne­onnettomuuden sattuessa pelastustyöntekijät paikalle automaattisesti.

n

Henkilökohtaisia suojavarusteita ja niiden standardisointia.

Ympäristö, kansanterveys ja elintarvikkeiden turvallisuusvaliokunta ENVI n

toteuttaa ympäristöpolitiikkaa ja ympäristönsuojelua;

n

edistää kansanterveyttä;

n

käsittelee elintarvikkeiden turvallisuutta koskevia kysymyksiä ja

n

käsittelee mm. EU:n pelastuspalvelumekanismia.

* Nämä käsittävät perussopimuksissa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistetut oikeudet, mukaan lukien vähemmistön suojelu. ** Lukuun ottamatta sukupuoleen perustuvaa tai työssä ja työmarkkinoilla tapahtuvaa syrjintää, jotka käsitellään muissa valiokunnissa.

litaan viiden vuoden välein. Euroopan parlamentti onkin tietyllä tavalla unionin kansanedustuslaitos, ja sen toiminta perustuu Euroopan tason puoluepolitiikkaan, vaikka esimerkiksi perinteinen hallitus-oppositio -asetelma puuttuu unionista kokonaan.

Parlamentilla on kolme päätehtävää: n

n

n

Lainsäädäntövalta (yhdessä neuvoston kanssa) tavallisessa lainsäätämis­järjestyksessä (ks. kohta 3.7. EU:n lainsäädäntömenettely).

EU:n muiden toimielinten valvonta ja demokratian turvaaminen: parlamentti osallistuu myös komission ja sen puheenjohtajan valintaan, ja komission on nautittava parlamentin luottamusta8. Parlamentti valvoo komission työtä käsittelemällä komission laatimia kertomuksia ja esittämällä komission jäsenille kysymyksiä. Tässä tehtävässä parlamentin valiokunnat ovat merkittävässä osassa.

Kun valtionpäämiehet tapaavat Eurooppa-neuvoston huippukokouksissa, parlamentti antaa lausunnon kysymyksistä, jotka ovat kokouksen asialistalla.

Budjettivalta (yhdessä neuvoston kanssa); parlamentti hyväksyy EU:n vuosittaisen talousarvion yhdessä EU:n neuvoston kanssa. Parlamentilla on oma talousarvion käyttöä valvova valiokuntansa, joka antaa vuosittain lausunnon siitä, miten komissio on toteuttanut edellisen vuoden talousarvion.

Lisäksi uusien jäsenmaiden ottamiseen unioniin vaaditaan parlamentin suostumus.

Parlamentti valitsee oman puhemiehensä 2,5 vuoden mittaiselle kaudelle.

Puhemies edustaa parlamenttia muissa EU:n toimielimissä ja EU:n ulkopuolella. Puhemiestä avustaa 14 varapuhemiestä. Parlamentin puhemies allekirjoittaa yhdessä neuvoston puhemiehen kanssa kaikki hyväksytyt säädökset.

Parlamentin työskentely jakautuu kahteen vaiheeseen: täysistunnon valmisteluun ja varsinaiseen täysistuntoon9.

8 Parlamentti voi myös pyytää komissiota eroamaan kesken toimikauden. Tätä kutsutaan epäluottamuslauseeksi.

9 Euroopan parlamentilla on kolme työskentelypaikkaa: Bryssel, Luxembourg ja Strasbourg.

Parlamentin hallinto eli pääsihteeristö sijaitsee Luxemburgissa. Parlamentin täysistunnot pidetään Strasbourgissa 12 kertaa vuodessa, ylimääräiset täysistunnot puolestaan Brysselissä.

Valiokunnat kokoontuvat niin ikään Brysselissä.

33

n

n

n

Täysistunnon valmistelu tapahtuu parlamentin 20 valiokunnassa, joista kukin on erikoistunut tiettyyn toimialaan, ja jotka laativat, tarkistavat ja hyväksyvät lainsäädäntöehdotuksia, joista koko parlamentti äänestää täysistunnossa. Valiokuntien poliittinen kokoonpano ilmentää parlamentin kokoonpanoa. Parlamentti voi perustaa alivaliokuntia ja väliaikaisia erityisvaliokuntia sekä asettaa tutkintavaliokuntia. Lainsäädäntömietintöjen lisäksi parlamentin valiokunnat voivat laatia “valiokunta-aloitteisia mietintöjä” niiden toimialaan kuuluvista asioista.

Mietintöjen avulla voidaan lisätä tietoisuutta tietystä aiheesta10.

Valiokunnissa tärkeimpiä tehtäviä on esittelijän eli ns. raportöörin rooli. Valiokunnan nimeämä esittelijä on se, joka laatii lainsäädäntömietinnöt komission ehdotuksiin, ja jolla on siten suuri vaikutus lainsäädännön sisältöön11. Valiokunnissa työskentelevät myös ns. varjoraportöörit, jotka nimetään muodostamaan muiden kuin raportöörin edustaman poliittisten ryhmien kannan mietintöön ja komission ehdotukseen. Kun valiokunnan hyväksyy tekstin, se menee tämän jälkeen parlamentin täysistunnon päätettäväksi.

Täysistunnoissa parlamentti käsittelee lainsäädäntöehdotuksia, äänestää niihin tehtävistä tarkistuksista ja tekee päätöksen koko tekstistä. Istuinnoissa käsitellään myös neuvoston tai komission tiedonantoja ja ajankohtaisiin tapahtumiin liittyviä kysymyksiä.

Mepit toimivat parlamentissa poliittisissa ryhmissä, jotka muodostuvat poliittisten näkemysten mukaan, ei kansallisuuden mukaan. Euroopan parlamentissa on tällä hetkellä 7 poliittista ryhmää ja 52 sitoutumatonta meppiä.

Poliittiset ryhmät organisoivat toimintansa siten, että jäsenet valitsevat keskuudestaan puheenjohtajan (tai joissakin ryhmissä kaksi puheenjohtajaa), työvaliokunnan ja sihteeristön. Jäsenille osoitettavat paikat istuntosalissa määräytyvät heidän poliittisen suuntautumisensa mukaan vasemmalta oikealle ryhmän puheenjohtajien sopimuksen jälkeen. Poliittisen ryhmän muodostamiseen tarvitaan 25 jäsentä vähintään neljäsosasta jäsenvaltioita. Jäsen voi kuulua vain yhteen poliittiseen ryhmään, ja jotkut jäsenet eivät kuulu mihinkään

10 Jos parlamentin käsiteltäväksi annettua asiaa ei voida antaa yhdelle asiasta vastaavalle valiokunnalle, koska se kuuluu selvästi useamman valiokunnan toimivaltaan, asianomaisten valiokuntien esittelijät laativat yhteisen mietintöluonnoksen, josta valiokunnat äänestävät yhteiskokouksissa, joiden rinnakkaispuheenjohtajina toimivat valiokuntien puheenjohtajat.

11 Raportööri neuvottelee valmistelun aikana myös jäsenmaiden kanssa.

34

poliittiseen ryhmään ollen siten sitoutumattomia. Ennen jokaista täysistuntoäänestystä poliittiset ryhmät tarkastelevat valiokuntien laatimia mietintöjä ja jättävät niihin tarkistuksia. Poliittisen ryhmän kannasta päätetään yhteistyössä ryhmän sisällä, mutta ketään jäsentä ei voida pakottaa äänestämään.

Vuoden 2014 äänestystulokset poliittista ryhmää kohden: EPP Euroopan kansanpuolueen ryhmä (kristillisdemokraatit)

221 29.43 %

S&D Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmä

191 25.43 %

EKR Euroopan konservatiivit ja reformistit

70 9.32%

ALDE Euroopan liberaalidemokraattien liitto

67 8.92 %

GUE/NGL Euroopan yhtynyt vasemmisto/ Pohjoismaiden vihreä vasemmisto

52 6.92 %

Vihreät/EVA Vihreät / Euroopan vapaa allianssi

50 6.66 %

EFDD Vapauden ja suoran demokratian Eurooppa

48 6.39 %

NI Sitoutumattomat – Jäsenet, jotka eivät kuulu mihinkään poliittiseen ryhmään

52 6.92 %

n

Lisätietoa Euroopan parlamentista: http://www.europarl.europa.eu/

3.6. Euroopan komissio Euroopan komissio on poliittisesti riippumaton, hallinnoiva, valmisteleva ja neuvotteleva toimielin, joka puolustaa koko unionin etuja. Komissiossa on 28 jäsentä eli komissaaria, yksi kustakin jäsenmaasta. Komissaarit johtavat komission poliittisia linjauksia viisivuotisen toimikautensa aikana. Jokaisella komissaarilla on oma ”salkkunsa”, eli kukin komissaari vastaa jostakin tietystä EUpolitiikan alasta. Komission päätoimipaikat ovat Bryssel ja Luxemburg. Lisäksi sillä on edustustoja joka EU-maassa ja lähetystöjä useissa EU:n ulkopuolisissa maissa.

Uusi komissio nimetään joka viides vuosi kuuden kuukauden kuluessa Euroopan parlamentin vaaleista. Jäsenvaltioiden hallitukset ehdottavat uutta komission puheenjohtajaa, jonka parlamentti valitsee. Komission puheenjohtaja valitsee sen jälkeen jäsenvaltioiden hallitusten kanssa muut komission jäsenet.

35

Uusi parlamentti haastattelee ehdotettuja jäseniä ja antaa lausuntonsa koko ”kollegiosta”. Kaikkien komission jäsenten nimittäminen, myös puheenjohtajan, edellyttää siten Euroopan parlamentin hyväksyntää. Komissio on lisäksi vastuussa parlamentille, jolla on ainoana toimielimenä valtuudet erottaa komissio. Komissio osallistuu kaikkiin parlamentin istuntoihin, joissa sen on perusteltava politiikkaansa. Lisäksi se vastaa säännöllisesti meppien jäsenten kirjallisiin ja suullisiin kysymyksiin.

Komissiolla on neljä päätehtävää: 1. Uuden lainsäädännön ehdottaminen Komissiolla on aloiteoikeus lainsäädännössä, eli se voi ehdottaa uutta lainsäädäntöä, jolla pyritään puolustamaan EU:n ja sen kansalaisten etuja. Komissio ehdottaa lainsäädäntöä vain, jos ongelmaa ei voida tehokkaammin ratkaista kansallisella, alueellisella tai paikallisella toiminnalla (ns. toissijaisuusperiaate).

2. EU:n budjetin ja varainkäytön hallinnointi Komissio asettaa yhdessä neuvoston ja parlamentin kanssa EU:n varainkäyttöä koskevat laajat pitkän aikavälin tavoitteet niin kutsutussa monivuotisessa rahoituskehyksessä (Multiannual Financial Framework, MFF). Se myös laatii EU:n vuosittaisen talousarvion, jonka parlamentti ja neuvosto hyväksyvät, ja valvoo sitä, miten erilaiset elimet ja EU-maiden kansalliset ja alueelliset viranomaiset käyttävät EU-varoja. Komission toimintaa talousarvion hallinnoinnissa puolestaan valvoo tilintarkastustuomioistuin. Lisäksi komissio hallinnoi EU-politiikkojen (esimerkiksi maatalouspolitiikan ja maaseudun kehittämispolitiikan) ja erilaisten ohjelmien (esimerkiksi Erasmus+ -ohjelman) rahoitusta.

3. EU:n lainsäädännön soveltamisen valvonta Komissio toimii perussopimusten valvojana. Se varmistaa, että EU:n lainsäädäntöä sovelletaan asianmukaisesti kaikissa jäsenmaissa. Jos komissio katsoo, että EU-maa ei sovella jotakin EU:n säädöstä, se lähettää maan hallitukselle ensin virallisen kirjeen pyytäen tilanteen korjaamista. Viime kädessä komissio vie asian unionin tuomioistuimeen. Tuomioistuin voi määrätä rikkomisista seuraamuksia.

Sen tuomiot sitovat EU:n jäsenmaita ja toimielimiä.

4. EU:n edustaminen kansainvälisissä yhteyksissä Komissio edustaa kaikkia EU-maita kansainvälisillä foorumeilla (esimerkiksi Maailman kauppajärjestössä WTOssa). Komissio vastaa myös kansainvälisten

36

sopimusten neuvottelemisesta EU:n puolesta (esimerkiksi Cotonoun sopimus, joka koskee EU:n sekä Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren kehitysmaiden välistä kauppaa ja avunantoa). Komission edustaja näissä on ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja, joka työskentelee yhdessä neuvoston kanssa.

Komissio kokoontuu kerran viikossa käsittelemään esityslistassaan olevia asioita. Komission pääosastot muotoilevat ja laativat komission lainsäädäntöehdotukset, jotka kollegio hyväksyy kokouksissaan. Pääosastojen tehtäviä verrataan usein ministeriöiden tehtäviin valtionhallinnossa. Pääosastoihin viitataan lyhenteellä PO tai ranskan kielestä johdetulla lyhenteellä DG (Directorat Général). Komissaareilla on työnsä tukena kabinetti, esikunta, joka koostuu avustajista ja asiantuntijoista. Kabinettipäälliköiden kokoukset ovat verrattavissa neuvoston Coreper-kokouksiin.

Pelastus- ja turvallisuusalan kannalta tärkeimmät pääosastot ovat: n

n

n

DG Humanitarian Aid and Civil Protection (ECHO), jossa käsitellään mm. pelastuspalvelumekanismia; DG Health and Consumers (SANCO), jossa käsitellään mm. hotellien turvallisuutta; DG Home Affairs (HOME), jossa käsitellään mm. poliisiyhteistyötä.

Komission päätöksentekoon kuuluu olennaisena osana jäsenmaiden edustajista ja asiantuntijoista koostuvien komiteoiden kuuleminen, joiden lausunnot vaikuttavat komission tekemiin päätöksiin. Komiteamenettely eli ”komitologia” tarkoittaa menettelyä, joka määrää Euroopan komission kuulemaan jäsenvaltioiden edustajista koostuvia neuvoa-antavia komiteoita ennen lainsäädännön toimeenpanoa. Komitologiassa komission yksiköt toimittavat komiteoille toimenpide-ehdotuksia, joista komiteat voivat antaa lausunnon komissiolle.

Komiteoiden tarkoitus on avustaa komissiota sen toimeenpanovallan käyttämisessä. Komiteoita on lähes kaikilla tärkeillä politiikan aloilla ja niihin kuuluu edustaja kustakin jäsenvaltiosta12. Lissabonin sopimuksen myötä päätöksentekoon lisättiin delegoidut säädökset, joiden avulla voidaan täydentää tai muuttaa asetuksen tai direktiivin yksityiskohtia jälkikäteen – tämä takaa sen, että lainsäädäntö pysyy yksinkertaisena ja että sitä voidaan täydentää turvautumatta lainsää-

12 Käytännössä edustajat ovat yleensä ministeriöiden virkamiehiä tai jäsenmaiden Brysselissä sijaitsevien pysyvien edustustojen edustajia.

37

däntömenettelyihin. Menettely korvaa osittain komiteamenettelyn.

Myös kansalaisjärjestöillä on mahdollisuus vaikuttaa komission työskentelyyn komiteoiden kautta olemalla yhteydessä oman maan komiteaedustajaan tai EU:n tasolla suoraan komission yksiköihin. Komiteoissa voi olla mukana myös kansalaisyhteiskunnan edustajia.

Komissio julkaisee vuosittaisen työohjelman, jossa se kertoo seuraavan vuoden toiminnoista. Esimerkiksi vuonna 2014 valitun komission työohjelma vuodelle 2015 sisältää 23 uutta aloitetta, joista yksi on pelastus- ja turvallisuusalan kannalta merkittävä EU:n sisäisen turvallisuuden strategian uudistaminen. Työohjelmassa ilmoitetaan myös mitkä edellisen komission kesken jääneistä aloitteista perutaan tai mitä edistetään myös nykyisen komission voimin. Työohjelmaa käsitellään parlamentin ja neuvoston kanssa ennen sen hyväksymistä sekä sen jälkeen, mutta komissio on kuitenkin itse vastuussa työohjelmastaan ja sen toteutumisesta. Pyrkimyksenä onkin laatia realistinen ohjelma seuraavalle 12 kuukaudelle, jonka puitteissa yhteistyö esimerkiksi parlamentin kanssa on mahdollista (esimerkiksi lainsäädännössä). n

Lisätietoa Euroopan komissiosta: http://ec.europa.eu/

3.7. EU:n lainsäädäntömenettely EU:n lainsäädännössä määritellään säädöksiä. Niitä on monenlaisia ja niiden vaikutukset ovat erilaisia suhteessa toisiinsa: n

n

Asetus on säädös, jonka kaikkia osia on sovellettava kaikkialla EU:ssa.

Esimerkki asetuksesta on mm. asetus yhteisistä siviili-ilmailun turvaamista koskevista säännöistä, joilla luodaan Euroopan unionin (EU) sisällä pätevät yhteiset säännöt siviili-ilmailun suojelemiseksi turvallisuutta vaarantavilta laittomilta teoilta13.

Direktiivi on säädös, jossa määriteltyyn tavoitteeseen kaikkien EU-maiden täytyy pyrkiä. Yksittäiset maat saavat kuitenkin itse päättää, miten tämä käytännössä tapahtuu.

13 EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 300/2008

38

n

n

Esimerkki direktiivistä on mm. Seveso III –direktiivi, jonka mukaan Euroopan maiden on tunnistettava riskialttiit teollisuusalueet ja toteutettava asianmukaiset toimenpiteet (mm. turvallisuusselvitys, sisäinen pelastussuunnitelma) ehkäistäkseen vaarallisista aineista aiheutuvia suuronnettomuuksia ja rajoittaakseen niiden ihmisille ja ympäristölle aiheuttamia seurauksia sekä välittää tietoa onnettomuustilanteissa lähialueille14.

Päätös on säädös, joka sitoo niitä, jolle se on osoitettu (esimerkiksi yksittäiselle EU-maalle tai yritykselle), ja sitä sovelletaan sellaisenaan. Päätös voi olla myös yleisesti velvoittava ja sovellettava.

Esimerkki päätöksestä on mm. päätös rajoittavista toimenpiteistä Venäjän toimien johdosta, jotka epävakauttavat Ukrainan tilannetta.15 Suositukset ja lausunnot eivät ole sitovia; niiden avulla toimielimet ilmaisevat kantansa mutta niiden noudattamisesta tai noudattamatta jättämisestä ei seuraa oikeudellisia seuraamuksia. Lausuntoja voivat antaa EU:n päätoimielimet (komissio, neuvosto, parlamentti), alueiden komitea sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitea. Lakeja valmisteltaessa eri komiteat antavat lausuntoja, jotka edustavat niiden alueellista, taloudellista tai sosiaalista näkökulmaa.

Esimerkki suosituksesta on mm. suositus EU:n laajuisen eCall-palvelun tukemisesta sähköisissä viestintäverkoissa ajoneuvojen hätäpuheluiden välittämiseksi liittyen ajoneuvoon asennettavan automaattisen hälytysjärjestelmän käyttöönottoon16.

Jokainen säädös pohjautuu perussopimuksen tiettyyn artiklaan, joka on säädöksen oikeusperusta. Oikeusperusta määrää sen, mitä lainsäädäntömenettelyä noudatetaan. Yleisin lainsäädäntömenettely on ns. tavallinen lainsäätämisjärjestys (aikaisemmin yhteispäätösmenettely), jossa parlamentti ja neuvosto jakavat lainsäädäntövallan17.

14 EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2012/18/EU 15 NEUVOSTON PÄÄTÖS 2014/512/YUTP 16 2011/750/EU 17 Tavallista lainsäätämisjärjestystä sovelletaan tällä hetkellä 85 määritellyllä politiikanalalla, jotka kattavat suurimman osan EU:n toimivalta-aloista.

39

Tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä komissio antaa säädösehdotuksen parlamentille, neuvostolle, EU:n kansallisille parlamenteille ja tarvittaessa eri komiteoille (talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle)18. Lainsäädäntöehdotuksissaan komissio pyrkii ottamaan huomioon mahdollisimmat monien tahojen edut.

Jotta ehdotukset olisivat teknisiltä yksityiskohdiltaan moitteettomat, komissio kuulee erilaisia asiantuntijoita komiteoiden ja työryhmien välityksellä (komitologia). Komissio järjestää myös julkisia kuulemisia. Komission yksiköt laativat ensin säädösluonnoksen. Jos vähintään 14 komissaaria 28:stä puoltaa ehdotusta, se annetaan neuvoston ja parlamentin käsiteltäväksi.

Euroopan parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä parlamentti käsittelee komission ehdotusta, ja se voi hyväksyä ehdotuksen tai tarkistaa sitä. Neuvosto voi samoin ensimmäisessä käsittelyssään päättää hyväksyä parlamentin kannan, jolloin säädös annetaan, tai se voi muuttaa parlamentin kantaa ja palauttaa ehdotuksen parlamentille toiseen käsittelyyn.

Mahdollisessa toisessa käsittelyssä parlamentti käsittelee neuvoston kantaa ja hyväksyy sen, jolloin säädös annetaan, hylkää sen, jolloin säädös raukeaa ja koko menettely päättyy, tai ehdottaa tarkistuksia ja palauttaa ehdotuksen neuvostolle toiseen käsittelyyn. Neuvosto käsittelee parlamentin toisen käsittelyn kantaa ja joko hyväksyy kaikki parlamentin tarkistukset, jolloin säädös annetaan, tai ei hyväksy kaikkia tarkistuksia, jolloin on kutsuttava koolle sovittelukomitea.

Sovittelukomitea, jossa on yhtä monta parlamentin ja neuvoston edustajaa, pyrkii pääsemään sopimukseen yhteisestä tekstistä. Jos sovittelu epäonnistuu, säädös raukeaa ja menettely päättyy. Jos yhteisestä tekstistä päästään sopimukseen, se välitetään Euroopan parlamentille ja neuvostolle kolmanteen käsittelyyn.

Kolmannessa käsittelyssä parlamentti käsittelee yhteistä tekstiä ja äänestää siitä täysistunnossa. Se ei voi muuttaa yhteisen tekstin sanamuotoa. Jos se hylkää tekstin tai ei ryhdy toimiin sen johdosta, säädöstä ei anneta ja menettely päättyy. Jos parlamentti ja neuvosto hyväksyvät yhteisen tekstin, säädös anne-

18 Parlamentti ja neuvosto voivat kuitenkin pyytää komissiota antamaan ehdotuksia, ja joissakin harvoissa tarkkaan määritellyissä tapauksissa ehdotuksia voivat tehdä myös muut toimielimet. Komission ja neuvoston on kuultava talous- ja sosiaalikomiteaa ja alueiden komiteaa tietyistä asioista tai silloin, kun neuvosto katsoo sen aiheelliseksi. Talous- ja sosiaalikomitean on esimerkiksi annettava lausunto talous- ja sosiaalipolitiikasta ja alueiden komiteaa on kuultava ympäristöön, koulutukseen ja liikenteeseen liittyvistä asioista. Neuvosto tai komissio voi asettaa lausuntojen antamiselle aikarajan. Myös Euroopan parlamentti voi päättää kuulla komiteoita. Lisäksi komiteat voivat antaa lausuntoja omasta aloitteestaan.

40

taan. Samoin neuvosto käsittelee yhteistä tekstiä ilman, että se voi muuttaa sanamuotoa. Jos se joko hylkää tekstin tai ei ryhdy toimiin sen johdosta, säädös raukeaa ja menettely päättyy. Jos se hyväksyy tekstin ja myös parlamentti hyväksyy sen, säädös annetaan.

Kun sekä parlamentti että neuvosto ovat hyväksyneet säädösehdotuksen lopullisen tekstin, parlamentin puhemies ja neuvoston puheenjohtaja sekä näiden kahden toimielimen pääsihteerit allekirjoittavat sen yhteisesti. Allekirjoittamisen jälkeen tekstit julkaistaan virallisessa lehdessä ja niistä tulee virallisia.

Jos säädösehdotus hylätään missä tahansa menettelyvaiheessa tai jos parlamentti ja neuvosto eivät pääse yhteisymmärrykseen, ehdotusta ei hyväksytä ja menettely päättyy. Tällöin uusi menettely voidaan käynnistää vain, jos komissio antaa uuden ehdotuksen.

Lainsäädäntöneuvottelu tapahtuu usein epävirallisessa kolmikantaneuvottelussa eli trilogissa, johon osallistuu jäsenmaita edustava (neuvoston) puheenjohtajamaa, parlamentti ja komissio. Trilogia ei ole kirjattu Lissabonin sopimukseen, mutta se on tärkeä epävirallinen yhteydenpidon muoto eri toimielinten välillä. Tavoitteena on saada ratkaisu aikaan ennen parlamentin ensimmäistä tai toista käsittelyä. Suuri osa päätöksistä saadaan tehtyä ensimmäisessä käsittelyssä, mutta poikkeuksiakin on; esimerkiksi työaikadirektiivi, jonka alkuperäinen versio on laadittu vuonna 1993, ja jonka uudistaminen alkoi jo vuonna 2004. Parlamentti pääsi sopuun linjauksesta vuonna 2008 mutta ehdotus kaatui parlamentin ja neuvoston välisessä sovittelumenettelyssä. Työmarkkinaosapuolta konsultoitiin direktiivin sisällöstä vuonna 2010, jossa he puolsivat vaihtoehtoa, jossa he neuvottelevat direktiivistä, mutta nämä neuvottelut kariutuivat tuloksettomina vuonna 2012. Direktiivi on palautunut komissiolle, joka laatii siitä vaikuttavuusarviota, jonka tulosten perusteella päätetään direktiivin kohtalosta. Pelastusalan kohdalla työaikadirektiivissä on huomionarvoista ainakin kokonaistyöajan laskeminen sekä päivystyksen/varallaolon määritteleminen.

Ylivoimaisesti suurin osa vuosittain annettavasta EU-lainsäädännöstä on täytäntöönpanosäädöksiä. Tällaiset säädökset antaa komissio käyttäen täytäntöönpanovaltuuksia, jotka lainsäätäjä (eli neuvosto ja/tai Euroopan parlamentti) on sille myöntänyt. Täytäntöönpanosäädökset ovat yleensä luonteeltaan hallinnollisia tai teknisiä, esimerkiksi yksittäiset rahoituspäätökset tai tiettyjen tuotteiden markkinoille saattamista koskevat päätökset. Samoin niihin lukeutuvat luonteeltaan “kvasilainsäädännölliset” säädökset, jotka liittyvät lähinnä lainsäädännön tekniseen ajantasaistamiseen. Tällaisilla säädöksillä esimerkiksi muutetaan teknisiä liitteitä niin, että ne saadaan tieteen ja tekniikan kehityksen tasalle.

41

1. Komission ehdotus 2. Kansalliset lausunnot 3. (Komiteoiden kuuleminen)

1.

KÄSITTELY

4. Parlamentti muodostaa kantansa (1. käsittely) 5. Komissio voi muuttaa ehdotustaan 6. Neuvoston 1. käsittely 7. Neuvosto ja parlamentti ovat muutoksista eri mieltä. Neuvosto muodostaa oman kantansa.

8. Parlamentti hy-

väksyy komission kannan (2. käsittely).

Säädös annetaan.

7. Neuvosto hyväksyy parlamentin kannan. Säädös annetaan.

2.

KÄSITTELY

8. Parlamentti

ehdottaa muutoksia (2. käsittely).

9. Komissio antaa

lausunnon parlamentin muutoksista.

10. Neuvoston 2. käsittely 11. Neuvosto ei hyväksy parlamentin muutoksia.

11. Neuvosto hyväksyy parlamentin kannan.

Säädös annetaan.

SOVITTELU

12. Sovittelu­komitea kutsutaan koolle.

13. Sovittelu­komitea hyväksyy yhteisen tekstin.

14. Parlamentti ja

neuvosto hyväksyvät sovittelu­komitean tekstin.

Säädös annetaan.

3.

KÄSITTELY

14. Parlamentti

ja/tai neuvosto eivät hyväksy sovittelukomitean ehdotusta.

Säädöstä ei anneta.

43

3.8. EU-päätöksenteon kansallinen valmistelu Euroopan unionin päätöksentekoprosessiin kuuluu olennaisena osana myös jäsenmaiden kansallinen valmistelutyö. Suomella on kanta kaikkiin EU:ssa vireillä oleviin asioihin niiden eri käsittelyvaiheissa, ja tämä kanta on sovitettu yhteen kansallisen lainsäädännön kanssa ja se vastaa Suomen yleisiä EU-poliittisia linjauksia.

Päävastuu EU-asioiden seurannasta, valmistelusta ja Suomen kannanottojen määrittelystä on toimivaltaisilla ministeriöillä. Yhteensovittamisessa on kansallisella tasolla viisi päätoimijaa; EU-ministerivaliokunta, EU-asioiden komitea, EU-jaostot, valtioneuvoston kanslia, ja eduskunta. Lisäksi EU-asioiden käsittelyssä ovat tiiviisti mukana Suomen EU-edustusto Brysselissä, eduskunta sekä Ahvenanmaan maakuntahallitus.

EU-asioiden komitea

n

Edustaja kaikista ministeriöistä, presidentin kanslialsta, oikeuskanslerinvirastosta, Suomen Pankista ja Ahvenanmaan maakunnan hallituksesta

n

Käsittelee laajoa-alaisia ja useita ministeriöitä koskevia EU-asioita

n n

Puheenjohtajana toimii pääministeri

n

Sopii Suomen toimintalinjat mm. kaikkiin neuvoston kokouksiin

n

Kokoontuu viikoittain

EU-ministeri­valiokunta

44

Käsittelee myös asioita, joista jaostokäsittelyssä ei olla päästy yksimielisyyteen sekä EU:n tuomio­istun -ja valvonta-asioita

n

Tekee nimittämispäätökset EU:n toimielimiin kansallisten asiantunijoiden osalta

3.9. EU:n erillisvirastot Erillisvirastot ovat itsenäisesti toimivia elimiä, jotka hoitavat erilaisia tehtäviä.

Niillä on kuitenkin yhteinen organisaatiomalli. Erillisvirastot hoitavat tiettyjä teknisiä, tieteellisiä tai hallinnointitehtäviä, ja ne on hajautettu EU:n jäsenmaihin. Organisaatioita, jotka vastaavat Euroopan unionin erillisviraston määritelmää, on nykyisin 2919, ja näiden lisäksi on olemassa eri toimeenpanovirastoja (jotka ovat määräajaksi perustettuja ja joiden tehtävänä on auttaa Euroopan komissiota EU:n ohjelmien hallinnoinnissa).

19 Niistä saatetaan käytetään erilaisia nimityksiä (esimerkiksi keskus, säätiö, virasto, toimisto tai seurantakeskus).

Valtioneuvoston kanslia n n

EU-asioiden komiitean asettamat

lään suuressa

valmistelujaostot (37 kpl) n

Jaostojen pj ja sihteeri toimi-

n

n

Laajassa kokoonpanossa lisäksi intressiryhmiä

n

Kokoontuvat vaihtelevasti

n

Laajat tehtävät liittyen EUasioihin ja niiden yhteen­sovittamiseen

YUTP käsitellään ulkoasiainvaliokunnassa

Edustettuna kaikissa valmistelu­jaostoissa

edustajat n

n

sujuvuudesta

Suppeassa kokoonpanossa virkamiehet ja mudden ministeriöiden

valiokunnassa

EU-asioiden osasto vastaa EUasioiden yhteensovittamisen

­valtaisesta ministeriöstä n

EU-asiat käsitel-

n

Valvoo toissijaisuus- eli läheisysperiaatteen toteutumista EU:ssa

tarpeen mukaan

EU-jaostot

Eduskunta

Lähde: Eurooppatiedotus

45

Erillisvirastot voidaan jakaa kolmeen alaryhmään niiden toimialan perusteella. Tässä osiossa on esitelty ne virastot, joilla on merkitystä pelastus- ja turvallisuusalalle.

3.9.1 Euroopan unionin erillisvirastot (yhteisöulottuvuus) Euroopan työterveys- ja työturvallisuusvirasto EU-OSHA

Euroopan työterveys- ja työturvallisuusvirasto (EU-OSHA) edistää riskejä ehkäisevää kulttuuria työolojen parantamiseksi Euroopassa. Viraston päätehtävänä on lisätä tietoa työterveydestä ja -turvallisuudesta sekä edistää sitä eri kohderyhmissä koko Euroopassa.

Virasto: n

n

n

n

n

n

toteuttaa kampanjoita, joilla lisätään tietämystä ja levitetään tietoa työterveyden ja -turvallisuuden merkityksestä yhteiskunnan ja talouden vakaudelle ja kasvulle; suunnittelee ja kehittää käytännön työvälineitä mikro- ja pk-yrityksille auttamaan työpaikkojen riskien arvioinnissa; työskentelee hallitusten, työmarkkinajärjestöjen, EU:n elinten ja verkostojen sekä yksityisten yritysten kanssa; tutkii uusia ja esiin nousevia riskejä, ja työterveyden ja -turvallisuuden sisällyttämistä kaikille yhteiskunnan aloille, esimerkiksi koulutukseen, kansanterveyteen ja tutkimukseen ; kehittää helppokäyttöistä ja ilmaista verkkosovellusta riskienarviointi­välineistä ja osallistuu hankkeisiin, joiden avulla tehdään ennusteita vuoteen 2020 saakka aiheista, jotka kattavat uudet teknologiat vihreissä työpaikoissa ja niiden mahdollisista vaikutuksista työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen.

Euroopan rajaturvallisuusvirasto Frontex

Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtiva virasto (Frontex) vastaa EU:n jäsenvaltioiden yhteisiä ulkorajoja koskevan politiikan toteuttamisesta. Jäsenmailla on kuitenkin itsellään vastuu ulkorajojen valvomisesta. Frontex koordinoi erilaisia toimia, kuten yhteisiä operaatioi-

46

ta EU:n jäsenvaltioiden meri- ja maarajoilla. Lisäksi se lähettää pyydettäessä jäsenvaltioiden rajavartijoista koottuja nopeita rajainterventioryhmiä EU:n jäsenvaltioihin, joiden ulkorajoihin kohdistuu poikkeuksellista painetta. Frontex myös kouluttaa jäsenvaltioiden rajavartioita ja tekee riski- ja uhka-analyysejä, joiden pohjalta arvioidaan EU-maiden rajavalvonnan voimavaroja ja valmiutta kohdata riskit, ja ylläpitää yhteyksiä EU:n ulkopuolisten maiden rajaturvallisuusviranomaisiin yhteisiä uhkia koskevien tietojen vaihtamiseksi.

Euroopan lentoturvallisuusvirasto EASA

Euroopan lentoturvallisuusvirasto EASA on Euroopan unionin erillisvirasto, jolle on annettu tehtäväksi hoitaa erityisiä toimeenpano- ja sääntelytehtäviä lentoturvallisuuden alalla. Virastolla on merkittävä rooli Euroopan unionin strategiassa, jonka tarkoituksena on luoda korkea, yhtenäinen Euroopan siviiliilmailun turvallisuuden taso ja ylläpitää sitä.

Virastolla on kaksi tehtävää: n

n

Tarjota Euroopan komissiolle teknistä asiantuntemusta auttamalla ilmailusääntöjen laatimisessa monella alueella ja tarjoamalla teknistä apua asiaan liittyvien kansainvälisten sopimusten tekemisessä; Suorittaa joitakin lentoturvallisuuteen liittyviä toimeenpanotehtäviä, kuten sertifioida ilmailuun liittyvien tuotteiden ja niitä suunnittelevien, tuottavien ja huoltavien organisaatioiden.

Euroopan lentoturvallisuusvirasto sertifioi siviili-ilmailutuotteita (mukaan lukien yleiseen lentotoimintaan ja liikelentotoimintaan liittyvät tuotteet), mutta sen vastuualue ei kata lentojen turvallisuutta, mikä kuuluu jäsenvaltioiden soveltaman yhteisön lainsäädännön piiriin.

Yhteisön lainsäätäjä on päättänyt, että viraston toimivaltaa laajennetaan pitkällä tähtäimellä asteittain kaikkiin muihinkin siviili-ilmailun alueisiin, varsinkin lentotoimintaan ja lentohenkilöstön lupien antamiseen.

Euroopan meriturvallisuusvirasto EMSA

Euroopan meriturvallisuusvirasto antaa EU:lle ja sen jäsenmaille teknistä apua merenkulun turvallisuutta ja merien pilaantumisen torjuntaa koskevan EUlainsäädännön kehittämisessä ja täytäntöönpanossa. Lisäksi virastolla on ope-

47

ratiivisia tehtäviä, jotka liittyvät öljyvahinkojen torjuntaan, satelliittivalvontaan ja alusten LRIT-järjestelmään (pitkän kantaman järjestelmään alusten tunnistamista ja seuraamista varten).

Meriturvallisuusviraston tehtävät jakaantuvat kolmeen osa-alueeseen:

1. Tekniset tarkastukset, joiden avulla virasto: n avustaa EU-maita tunnustettujen organisaatioiden listalle hyväksyttyjen luokituslaitosten arvioinnissa; n avustaa EU:n ulkopuolisten maiden merenkulun koulutus- ja sertifiointijärjestelmien arvioinnissa; n valvoo, että EU:n satamissa vierailevat alukset tarkastetaan asianmukaisesti; n valvoo kansallisia alusliikenteen ohjaus- ja seurantajärjestelmiä (VTMIS) sekä satamien jätehuoltoa ja jätehuoltosuunnitelmia EU:ssa; n avustaa merionnettomuuksien tutkinnan yhdenmukaistamisessa koko EU:ssa sekä n järjestää merenkulun turvallisuutta ja meriympäristöä koskevaa koulutusta ja edistää parhaiden toimintatapojen vaihtoa.

2. Merenkulun tietopalvelut, joilla virasto: n seuraa alusliikennettä EU:n vesillä (SafeSeaNet); n seuraa EU-maiden lipun alla liikennöiviä aluksia; n vaihtaa kansainvälisiä LRIT-järjestelmien tietoja maailmanlaajuisia LRIT-tietokeskuksia varten; n havaitsee öljypäästöjä satelliittivalvonnalla (CleanSeaNet-järjestelmä) sekä n ylläpitää THETIS-tietojärjestelmään satamavaltioiden keräämiä valvontatietoja ja turvallisuustarkastuksia varten.

3. Meren pilaantumisen torjunta, jonka puitteissa virasto voi vakavan öljyvahingon uhatessa lähettää lyhyellä varoitusajalla öljyntorjunta-aluksia EU-maiden avuksi.

Euroopan verkko- ja tietoturvavirasto ENISA

Euroopan verkko- ja tietoturvavirasto ENISA toimii kyberturvallisuuden edistämiseksi, ja sen tavoitteena on tehostaa EU:n, sen jäsenvaltioiden ja yritysten valmiuksia ehkäistä ja torjua verkko- ja tietoturvaongelmia ja puuttua niihin. Lisäksi ENISA antaa komissiolle ja EU:n jäsenvaltioille apua ja neuvoja.

48

Se avustaa pyydettäessä komissiota EU:n lainsäädännön ajantasaistamisen ja kehittämisen teknisessä valmistelussa. ENISA helpottaa ja edistää julkisen ja yksityisen sektorin toimijoiden välistä yhteistyötä, jotta EU:n jäsenvaltioiden turvataso voidaan saada riittäväksi.

Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi ENISA: n

n

n

n

n

n

n

n

n

kerää asiaankuuluvia tietoja analysoidakseen verkko- ja tietoturvaan liittyviä riskejä; antaa parlamentille, komissiolle sekä muille EU:n ja kansallisille toimivaltaisille elimille neuvoja ja avustaa niitä tarvittaessa; tehostaa verkko- ja tietoturva-alan eri toimijoiden välistä yhteistyötä (muun muassa neuvottelujen ja verkostoitumisen avulla); helpottaa komission ja EU:n jäsenvaltioiden yhteistyötä näiden kehittäessä yhteisiä menetelmiä turvaongelmien ehkäisemiseksi; myötävaikuttaa tietoisuuden lisäämiseen sekä siihen, että kaikkien käyttäjien saatavilla on ajallaan puolueetonta ja kattavaa tietoa verkko- ja tietoturvakysymyksistä (muun muassa edistämällä parhaiden käytäntöjen vaihtoa myös käyttäjille suunnattujen varoitusmenetelmien osalta ja pyrkimällä synergiaan julkisen ja yksityisen sektorin välillä); avustaa komissiota ja EU:n jäsenvaltioita vuoropuhelussa, jota ne käyvät alan teollisuuden kanssa laitteisto- ja ohjelmistotuotteiden turvaongelmien käsittelemiseksi; seuraa verkko- ja tietoturvaa koskevien tuotteiden ja palvelujen standardien kehitystä ja edistää riskinarviointitoimia; osallistuu EU:n kolmansien maiden kanssa ja kansainvälisissä järjestöissä toteuttamiin yhteisiin toimiin, joilla pyritään edistämään kokonaisvaltaista lähestymistapaa verkko- ja tietoturvakysymyksissä sekä esittää omat päätelmänsä ja linjauksensa sekä antaa neuvoja.

ENISAan kuuluu: n

n

n

johtokunta, jonka muodostavat EU:n jäsenvaltioiden ja komission edustajat sekä yritysten ja korkeakoulumaailman edustajat ja kuluttajat, joilla ei ole äänivaltaa; pääjohtaja, jonka johtokunta nimittää komission ehdokasluettelon perusteella ja pysyvä sidosryhmä, jonka perustaa pääjohtaja. Se koostuu tieto- ja viestintätekniikkayrityksistä, kuluttajaryhmistä ja akateemisista asiantuntijoista. Sen ansiosta ENISA saa tuoreimpia tietoja, jotta se voi vastata verkkoturvaan liittyviin haasteisiin.

49

3.9.2 Poliisiyhteistyöhön ja oikeudelliseen yhteistyöhön rikosasioissa liittyvät virastot Euroopan poliisivirasto Europol

Euroopan poliisivirasto (Europol) avustaa EU:n jäsenvaltioita vakavan kansainvälisen rikollisuuden ja terrorismin torjunnassa. Se on rikostiedusteluvirasto, joka kerää, analysoi ja levittää tietoa rikollis- ja terroristiverkostoista sekä raportoi järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin suuntauksista EU:ssa. Lisäksi se antaa operatiivista tukea EU:n jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisille ja koordinoi jäsenvaltioiden yhteisiä rajat ylittäviä tutkimuksia. Lisäksi Europol toimii euron väärentämisen torjunnan keskustoimistona.

Europol tukee EU-maiden lainvalvontatyötä huumekaupan, terrorismin, laittoman maahantulon järjestämisen, ihmiskaupan ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön, tuotteiden luvattoman väärentämisen ja jäljentämisen, rahanpesun sekä rahan ja muiden maksuvälineiden väärentämisen saralla.

Europol auttaa EU-maita n

n n

n

edistämällä kansallisten lainvalvontaviranomaisten välistä rikostiedustelu- ja muiden tietojen vaihtoa käyttäen apuna Europolin tieto- ja analysointijärjestelmiä ja suojattua tiedonvaihtoverkkosovellusta (SIENA); tekemällä operatiivisten toimien analyysejä EU-maiden toimien tueksi; laatimalla strategisia selvityksiä (esim. uhka-arvioita) ja rikosanalyysejä itse keräämiensä, EU-maiden toimittamien tai muista lähteistä kerättyjen tietojen avulla ja antamalla asiantuntija-apua ja teknistä tukea EU:ssa toteutettavaa tutkintaa ja operatiivista toimintaa varten EU-maiden valvonnassa ja oikeudellisella vastuulla.

Europol edistää myös rikosten analysointia, tutkintamenetelmien yhtenäistämistä ja koulutusta EU-maissa.

Europolin kanssa tiiviissä yhteistyössä toimii Eurojust, jonka tavoitteena on lisätä viranomaisten yhteistyötä vakavan rikollisuuden tutkinnassa ja syytetoimissa.

50

Euroopan poliisiakatemia CEPOL

Vuonna 2005 perustettu Euroopan poliisiakatemia CEPOL tukee EU:n jäsenvaltioiden ylempien poliisiviranomaisten rajat ylittävää yhteistyötä rikollisuuden torjunnassa sekä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisessä.

CEPOL järjestää EU:n tason koulutusta jäsenmaiden lainvalvontaviranomaisille sen varmistamiseksi, että ne tuntevat rajat ylittävän yhteistyön välineet ja osaavat hyödyntää niitä. CEPOL järjestää vuosittain noin 60–100 kurssia, seminaaria ja konferenssia. Koulutus, joka kattaa monia eri aiheita, järjestetään jäsenvaltioiden omissa poliisikouluissa.

CEPOLin sihteeristön johtaja vastaa toiminnastaan CEPOLin hallintoneuvostolle, joka koostuu EU:n jäsenvaltioiden edustajista (yleensä kansallisten koulutuslaitosten johtajia). Hallintoneuvoston puheenjohtajana on Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajamaan edustaja.

3.9.3 Yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvät virastot Euroopan puolustusvirasto EDA

Euroopan puolustusvirasto EDA vastaa muun muassa puolustusvoimavarojen kehittämisestä, tutkinnasta ja hankinnasta sekä avustaa neuvostoa sotilaallisten voimavarojen parantamisen arvioinnissa. Virasto toimii EU:n korkean edustajan alaisuudessa, ja sen johtokunnan muodostavat EU-maiden puolustusministerit tai heidän edustajansa.

EDA:n tarkoituksena on: n n n

n

parantaa Euroopan puolustusvalmiuksia erityisesti kriisinhallinnan alalla; edistää asevarustelua koskevaa yhteistyötä Euroopassa; lujittaa eurooppalaisen puolustusteollisuuden ja -teknologian asemaa sekä luoda kilpailukykyiset eurooppalaiset puolustusvälinemarkkinat sekä edistää tutkimustyötä Euroopan teollisuuden ja teknologian mahdollisuuksien vahvistamiseksi puolustusalalla.

Viraston tehtäviin kuuluu: n

n

luoda kokonaisvaltainen lähestymistapa Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tarpeiden määrittelyyn ja toteuttamiseen; edistää unionin jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä puolustusvälineasioissa;

51

n

n

n

olla mukana Euroopan puolustusteollisuuden kehittämisessä ja rakenneuudistuksessa; edistää EU-alueen puolustukseen liittyvää tutkimustoimintaa ja teknologiaa, huomioiden yhteisön politiikan painopisteet sekä toimia tiiviissä yhteistyössä komission kanssa kansainvälisesti kilpailukykyisten puolustusvälinemarkkinoiden luomiseksi Euroopassa.

Euroopan unionin turvallisuusalan tutkimuslaitos ISS

Euroopan unionin turvallisuusalan tutkimuslaitos on EU:n ulkopoliittinen ajatushautomo. Se perustettiin vuonna 2002 osana EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) tukirakenteita. Sen tehtävänä on edistää EU:n yhteisiä turvallisuuskäytäntöjä, avustaa YUTP:n kehittämisessä ja suunnittelussa sekä rikastuttaa keskustelua EU:n turvallisuusstrategiasta.

Euroopan unionin turvallisuusalan tutkimuslaitos tutkii EU:n kannalta merkityksellisiä turvallisuuskysymyksiä ja tarjoaa foorumin keskustelulle sekä toimittaa analyyseja ja ennusteita poliittisten ja turvallisuusasioiden komitealle (PTK) ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle (joka toimii myös Euroopan komission varapuheenjohtajana).

Tutkimuslaitoksen rahoituksesta vastaavat EU:n jäsenmaat. Kustannukset jaetaan suhteessa kunkin maan bruttokansantuloon. Laitoksella on kaksi hallintoelintä: n

n

Poliittisten ja turvallisuusasioiden komitea, jonka (PTK) tehtävänä on tutkimuslaitoksen toiminnan poliittinen valvonta, sekä Johtokunta, joka päättää talousarviota ja hallintoa koskevista säännöistä ja hyväksyy laitoksen työohjelman. Sen puheenjohtajana toimii unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja.

Tutkimuslaitos julkaisee erilaisia kansainvälisen politiikan strategiaa käsitteleviä julkaisuja ja järjestää tapahtumia vahvistaakseen EU:n analyyttisia valmiuksia ja edistääkseen EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa tukevan asiantuntijaverkoston toimintaa. n

52

Lisätietoja kaikista erillisvirastoista: http://europa.eu/about-eu/agencies/index_fi.htm

4. EU:n pelastus- ja turvallisuusalaan liittyvät politiikat Tässä luvussa esitellään ne Euroopan unionin politiikanalat, joilla on välitöntä vaikutusta pelastus- ja turvallisuusalaan. Esittelyt tarjoavat tiiviit perustiedot kustakin politiikanalasta.

4.1. Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP) Yhteinen ulko-ja turvallisuuspolitiikka (YUTP) luotiin Maastrichtin sopimuksella 1992. 1990-luvun loppupuolelta lähtien YUTP on ollut yksi nopeimmin kehittyneistä EU:n toimialoista: tähän ovat vaikuttaneet muun muassa LänsiBalkanin tapahtumat 1990-luvulla ja varautuminen uusiin turvallisuusuhkiin 2000-luvulla, kuten terrorismiin ja merirosvoukseen. Lissabonin sopimuksen vaikutus YUTP:aan on merkittävä, sillä sopimuksen yhtenä tavoitteena on ollut parantaa EU:n asemaa maailmanlaajuisena toimijana; sopimuksella koottiin yhteen unionin ulkopoliittiset välineet, joita tarvitaan sekä suunniteltaessa uusia politiikkoja että päätettäessä niistä.

Eurooppa-neuvosto ja neuvosto toteuttavat YUTP:tä yhdessä; Eurooppaneuvosto määrittää yhteisen YUTP:n huomioiden unionin strategiset edut, myös niissä asioissa, joilla on merkitystä puolustuksen alalla. Neuvosto, erityisesti ulkoasianneuvosto, tekee tämän jälkeen tarvittavat päätökset YUTP:n määrittämistä ja toteuttamista varten Eurooppa-neuvoston suuntaviivojen mukaisesti. Neuvoston päätöksentekoa valmistellaan neuvoston työryhmissä ja Poliittisten ja turvallisuusasioiden komiteassa (PTK, COPS). Asiat käsitellään tämän jälkeen protokollan mukaisesti vielä pysyvien edustajien komiteassa, Coreperissa, ennen neuvoston päätöksentekoa.

Unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja toimii puheenjohtajana ulkoasiainneuvoston kokouksessa, ja korkea edustaja panee YUTP:n täytäntöön yhdessä jäsenvaltioiden kanssa. Käytännössä EU voi linjata suhteitaan tiettyyn maahan tai kansainvälispoliittiseen kysymykseen, jolloin EU:n jäsenvaltiot ovat velvoitettuja noudattamaan näitä kantoja omissa politiikoissaan.

54

Eurooppaneuvosto

n

Määrittää YUTP:n suuntaviivat

Neuvosto (UAN)

n

Tekee linjaukset toteuttamisesta suuntaviivojen mukaisesti

Korkea edustaja + jäsenmaat

n

Toimeenpanee YUTP:n

Lissabonin sopimuksen myötä YUTP:aan sisältyy yhteisen puolustuspolitiikan asteittainen määrittäminen. Yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) tarkoituksena on antaa unionille mahdollisuus kehittää siviili- ja sotilasvalmiuksia kriisinhallintaan ja konfliktien ehkäisyyn kansainvälisellä tasolla. Tällä halutaan edistää kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden säilyttämistä Yhdistyneiden kansakuntien (YK) peruskirjan mukaisesti.

YTPP ei kuitenkaan edellytä Euroopan armeijan perustamista, vaan sitä kehitetään Naton kanssa koordinoiden. Lisäksi EU:lla on säännöllistä vuoropuhelua ja kumppanuuksia EU:n ulkopuolisten maiden ja kansainvälisten järjestöjen, kuten YK:n kanssa. Tässä EU voi myös hyödyntää eri puolilla maailmaa sijaitsevia 140:tä edustustoaan, joiden muodostama verkosto huolehtii EU:n ja sen kansalaisten eduista ulkomailla. Tällä on tarkoitus varmistaa, että Euroopan sisäiseen turvallisuuteen mahdollisesti kohdistuvat uhat käsitellään niiden alkulähteellä, ennen kuin ne saapuvat EU:n alueelle. Näin pyritään huolehtimaan myös siitä, että rikollisuuden ja terrorismin vastaiset toimet ovat johdonmukaisia ja täydentävät EU:n ulkopolitiikkaa.

YTPP voi johtaa yhteiseen puolustukseen jos Eurooppa-neuvosto niin yksimielisesti päättää20. Lissabonin sopimuksessa vahvistetaan jäsenvaltioiden ja unionin yhteisvastuuta koskeva velvoite toisia jäsenvaltioita kohtaan asettamalla:

20 Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 42 artikla.

55

n

n

“yhteistä puolustusta koskeva lauseke”, joka velvoittaa jäsenvaltiot auttamaan jäsenvaltiota, joka joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi omalla alueellaan, ja ”yhteisvastuulauseke”21, joka antaa mahdollisuuden ottaa käyttöön kaikki siviili- tai sotilaskeinot sellaisen jäsenvaltion auttamiseksi, joka on joutunut terrori-iskun taikka luonnon tai ihmisen aiheuttaman suuronnettomuuden kohteeksi.

Lisäksi Lissabonin sopimuksessa vakiinnutettiin Euroopan puolustusviraston asema. Puolustusviraston tehtävänä on: n n n

kehittää unionin puolustusvalmiuksia erityisesti kriisinhallinnan alalla; kehittää unionin teollisia ja teknisiä valmiuksia puolustusmateriaalialalla ja edistää eurooppalaista yhteistyötä puolustusmateriaalialalla.

EU:n poliittisten ja turvallisuusasioiden komitea (PTK, COPS), EU:n sotilaskomitea (EUSK, EUMC) ja EU:n pääesikunta muodostavat unionin itsenäisen puolustus- ja sotilaspolitiikan pysyvät poliittiset ja sotilaalliset rakenteet.

Poliittisten ja turvallisuusasioiden komitea (PTK/COPS) muodostuu 28 EU:n jäsenvaltion suurlähettiläistä ja sen tehtävänä on: n n

n n

valmistella päätöksentekoa neuvoston kokouksiin; seurata kansainvälisen tilanteen kehittymistä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) alalla; osallistua politiikan määrittelyyn sekä valvoa unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan toimivaltuuksien mukaisesti tehtyjen päätösten täytäntöönpanoa.

Komitea vastaa neuvoston ja korkean edustajan alaisuudessa kriisinhallintaoperaatioiden poliittisesta valvonnasta ja strategisesta johtamisesta. Komitealle voidaan antaa valtuudet tehdä päätöksiä konkreettisessa kriisinhallintatyössä. Sitä avustavat poliittis-sotilaallinen työryhmä, siviilikriisinhallintakomitea sekä EU:n sotilaskomitea ja EU:n sotilasesikunta.

EU:n sotilaskomitea (EUSK, EUMC) koostuu EU:n jäsenvaltioiden puolustusvoimien komentajista ja se ohjaa EU:n sotilasalan toimintaa. Lisäksi se an-

21 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 222 artikla.

56

taa neuvoja sotilaallisissa kysymyksissä. Se on korkein sotilaallinen elin Euroopan unionin neuvostossa.

EUSK voi antaa neuvoja ja suosituksia: n n

n n n n n

kriisinhallinnan kokonaiskonseptista sotilaallisesta näkökulmasta; sotilaallisista ulottuvuuksista koskien poliittista kontrollia ja toiminnan strategista suuntaa; mahdollisten kriisien riskienarvioinnista; kriisitilanteiden sotilaallisista ulottuvuuksista ja vaikutuksista; tavoitteiden laatimisesta ja arvioinneista; toimintojen ja harjoitusten kustannusarvioista sekä sotilaallisista suhteista hakijamaiden, kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa.

Kriisitilanteessa EUSK antaa sotilaallisia ohjeita Euroopan unionin sotilasesikunnalle (EUSE). EUSE koostuu sotilasasiantuntijoista, jotka työskentelevät Brysselissä pysyvässä sotilasesikunnassa ja avustavat sotilaskomiteaa. n

Lisätietoa EU:n yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta: http://www.eeas.europa.eu/cfsp/index_fi.htm

57

4.2. Luonnon ja ihmisen aiheuttamat onnettomuudet, pelastuspalvelu Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa22 todetaan, että:

”Unioni kannustaa jäsenvaltioita keskinäiseen yhteistyöhön niiden järjestelmien tehostamiseksi, joilla on tarkoitus ehkäistä ennalta luonnon tai ihmisen aiheuttamia suuronnettomuuksia ja suojautua niiltä.

Unionin toiminnalla pyritään:

a) tukemaan ja täydentämään jäsenvaltioiden kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason toimintaa, joka koskee vaarojen ennaltaehkäisyä, jäsenvaltioiden pelastuspalvelualan toimijoiden valmentamista sekä luonnon tai ihmisen aiheuttamien suuronnettomuuksien johdosta toteutettavia toimia unionin alueella; b) edistämään unionin alueella nopeaa ja tehokasta operatiivista yhteistyötä kansallisten pelastuspalveluviranomaisten välillä; c) edistämään pelastuspalvelun alalla toteutettavien kansainvälisen tason toimien johdonmukaisuutta.”

Lissabonin sopimuksen yhteisvastuulausekkeen myötä terrori-iskun tai luonnon tai ihmisen aiheuttaman suuronnettomuuden kohteeksi joutunut jäsenvaltio voi halutessaan pyytää apua EU:lta ja toisilta jäsenmailta, ja EU ja sen jäsenmaat auttavat yhteisvastuun hengessä kaikin käytettävissä olevin välinein, mukaan lukien jäsenvaltioiden käyttöönsä asettamilla sotilaallisilla voimavaroilla. EU:n pelastuspalvelumekanismin tarkoituksena onkin auttaa kaikkia maita välttämään katastrofeja, valmistautumaan kriisitilanteisiin sekä yhdistämään resursseja, jotka voidaan suunnata katastrofin kohteeksi joutuneille maille. Lisäksi EU:n pelastuspalvelumekanismi lujittaa eurooppalaista yhteistyötä pelastuspalvelualalla. EU:n pelastuspalvelumekanismin toimialaan kuuluu kaikki katastrofiapu niiden torjunnasta ja niihin varautumisesta alkaen. Se

22 Treaty on the Functioning of the European Union, TFEU, artikla 196, osasto XXIII.

58

tukee jäsenmaiden ponnisteluja kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla sekä antaa niiden käyttöön välineitä luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien torjuntaan, niihin varautumiseen sekä niiden edellyttämiin toimiin.

Kriisiavun tehokkuuden parantamiseksi EU on vuonna 2010 saattanut humanitaarisen avun ja pelastuspalvelun saman katon alle. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun kansainvälinen yhteistyö, humanitaarinen apu ja kriisihallinta määriteltiin yhdessä komissaarin vastuualueeksi. Yhdistetty viitekehys mahdollistaa EU:n toimien koordinoinnin ja resurssien tehokkaan käytön.

EU:n humanitaarinen apu on suunnattu EU:n ulkopuolisille maille, mutta pelastuspalvelumekanismin kautta apua annetaan EU:n alueelle.

Pelastuspalvelumekanismissa on mukana 31 maata eli 28 EU-maata sekä Islanti, Norja ja entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia. Mikä tahansa maa, joka ei omin avuin selviä katastrofista, voi pyytää apua pelastuspalvelumekanismin kautta. Kyse voi olla tulvasta, metsäpalosta, maanjäristyksestä, myrskystä, tsunamista, terrori-iskusta, teknologian aiheuttamasta onnettomuudesta, säteilyonnettomuudesta tai ympäristökatastrofista, kuten meren saastumisesta. Kun EU:n hätäavun koordinointikeskus (ERCC) on saanut pyynnön, se ilmoittaa kaikille pelastuspalvelumekanismiin osallistuville maille, mitä kaikkea apua pyynnön esittänyt maa tarvitsee. Osallistuvat maat tarjoavat soveltuvia asiantuntijoita ja tavara-apua. Kyse voi olla esimerkiksi etsintä- ja pelastuspartioista, lääkintäasemista, tehokkaista pumpuista tai vedenpuhdistusyksiköistä. Koordinointikeskus koordinoi apua yhdistämällä avustuspyyntöjä ja -tarjouksia, auttamalla avun kuljetuksessa ja usein myös rahoittamalla sitä sekä tarvittaessa lähettämällä tiimejä valvomaan tilannetta. Keskus on toiminnassa joka päivä ympäri vuorokauden.

EU:n pelastuspalvelumekanismi edistää myös siihen osallistuvien maiden katastrofivalmiutta esimerkiksi koulutuksen ja harjoitusten avulla sekä edistämällä asiantuntijavaihtoa maiden välillä. Tätä toteutetaan asiantuntijavaihtoohjelmalla (EU Exchange of Experts in Civil Protection). Tavoitteena on työntekijöiden lisääntyneen asiantuntemuksen myötä nopeuttaa annettua apua, parantaa koordinointia ja synnyttää uusia hyödyllisiä verkostoja. Suomessa Kriisinhallintakeskus (CMC) toimii suomalaisten yhteyspisteenä koulutuksen suhteen. EU:n pelastuspalvelumekanismin koulutusjärjestelmän asiantuntijakoulutus on tarkoitettu teknisille asiantuntijoille, arviointiasiantuntijoille, koordinaatioryhmän jäsenille ja koordinaatioryhmän johtajille. Myös eri muodostelmissa mukanaolevilla henkilöillä ja kansallisilla asiantuntijoilla on mah-

59

dollisuus hakeutua kursseille. Asiantuntijat aloittavat pelastuspalvelumekanismin kurssipolun osallistumalla joko perehdyttämis(CMI)- tai teknisten asiantuntijoiden (TEC) kurssille. Tärkeänä kansallisena periaatteena on, että kurssit jakautuvat tasaisesti halukkaiden kesken ja että kurssitetuksi saadaan erilaisia asiantuntijoita.

EU on käynnistänyt myös ”eurooppalaista hätäapuvalmiutta”, jonka tarkoituksena on lisätä EU:n katastrofiavun tehokkuutta ja johdonmukaisuutta etukäteissuunnittelun avulla sekä parantaa katastrofien torjuntaa ja riskienhallintaa. Käytännössä tämä tarkoittaa vapaaehtoisia valmiusjoukkoja (voluntary pool), jotka muodostuvat eri alojen tiimeistä ja välineistöstä. Näistä valmiusjoukoista voidaan kriisitilanteessa välittömästi lähettää tarvittavaa apua. Tavoitteena on myös yhdenmukaistaa kuljetusmääräyksiä siten, että EU:n apu saadaan joutuisammin perille. Suunnitteilla on myös lisäinvestointeja yhteiseen koulutukseen ja rajat ylittäviin harjoituksiin sekä EU:n laajuisen katastrofiriskikatsauksen laatimiseen.

Katastrofien iskiessä jäsenmaat voivat hyödyntää myös EU:n solidaarisuusrahastoa (European Union Solidarity Fund, EUSF). Sen avulla EU voi reagoida vakaviin luonnonkatastrofeihin ja osoittaa solidaarisuutta katastrofeista kärsiville Euroopan alueille. Rahaston perustamispäätökseen vaikuttivat Keski-Eurooppaa kesällä 2002 koetelleet ankarat tulvat. Sittemmin rahastosta on myönnetty tukea 63 katastrofin jälkihoitoon. Katastrofit ovat olleet tulvia, metsäpaloja, maanjäristyksiä, myrskyjä ja kuivuutta. Tukea on tähän mennessä saanut kaikkiaan 24 Euroopan maata, ja myönnetyn tuen määrä on yhteensä yli 3,7 miljardia euroa. Vuosien 2013 ja 2014 aikana tukea on myönnetty seitsemälle maalle yhteensä 126,7 miljoonan euron arvosta. Solidaarisuusrahaston hakemukset vaativat sekä neuvoston että parlamentin hyväksynnän.

Pelastuspalvelumekanismin lisäksi EU on pyrkinyt toimimaan luonnonkatastrofien ehkäisemiseksi muun muassa tulvien saralla. Tulvat ovat yksi Eurooppaa pahiten koettelevista luonnononnettomuuksista. Vuosien 2013 ja 2014 aikana tulvat ovat koetelleet Suomen lisäksi erityisesti Etelä-Euroopan maita.

Myös vuosien 1998–2007 välillä Euroopan tulvat vaativat yli 700 kuolonuhria, pakottivat yli puoli miljoonaa ihmistä siirtymään kotiseudultaan ja aiheuttivat yli 25 miljardin euron vahingon.

Vuonna 2007 tuli voimaan tulvariskien hallintaa koskeva direktiivi, jolla pyrittiin vähentämään tulvariskejä ja tulvien haittavaikutuksia Euroopan unionissa. Direktiivin mukaan tulvariskien hallinnasta on neuvoteltava yli kansallisten rajojen, ja avoimuuden nimissä mukaan haluttiin myös kansalaisia. Jä-

60

senvaltiot velvoitettiin tunnistamaan tulvaherkkiä vesistö- ja rannikkoalueita sekä laatimaan näitä alueita varten tulvariskikarttoja ja tulvariskien hallintasuunnitelmia.

Direktiivissä tulvat nähdään kaiken tyyppisinä tulvina, olivat ne sitten jokitai järviperäisiä, kaupunki- tai rannikkoalueilla esiintyviä tai myrskyjen ja tsunamien nostattamia tulvia. Direktiivin täytäntöönpano toteutettiin siten, että vesistöjen ja rannikkoalueiden tulvariskien alustavan arvioinnin jälkeen laadittiin tulvavaara- ja tulvariskikartat. Kolmannessa vaiheessa laadittiin suunnitelmat tulvariskien hallitsemiseksi, jonka määräaika umpeutui 2014 lopussa.

Hallintasuunnitelmien on sisällettävä toimia, joilla vähennetään tulvan esiintymistodennäköisyyttä ja seurauksia, ja näillä toimilla pyritään ensi sijassa torjumaan kestävän kehityksen vastaista maankäyttöä, esimerkiksi rakentamista tulvariskialueille. Hallintasuunnitelmissa on myös osoitettava, miten tulvariskialueita suojellaan tulvilta ja miten tulvien mahdollisia vaikutuksia rajoitetaan (esimerkiksi kunnostamalla tulvatasanteita tai kosteikkoja). Toinen tulvariskien hallintasuunnitelmien tärkeä näkökohta on kansalaisten tulvavalmiuden parantaminen.

Tulvariskiarvioita tarkastellaan säännöllisin väliajoin uudelleen ja mukautetaan ilmastonmuutoksen vaikutusten sekä pitkällä aikavälillä tulvan voimakkuuden ja esiintymistiheyden perusteella. n

Lisätietoa EU:n pelastuspalvelumekanismista: http://ec.europa.eu/echo/en/ what/civil-protection/mechanism

4.3. Kyberturvallisuus EU julkisti vuonna 2013 kyberturvallisuusstrategian, joka on EU:n ensimmäinen kattava toimintapoliittinen asiakirja tällä alalla. Siinä käsitellään EU:n sisämarkkinoihin, oikeus- ja sisäasioihin ja ulkopolitiikkaan liittyviä tietoverkkoturvallisuutta koskevia näkökohtia. Strategiaa täydentää Euroopan komission viestintäverkkojen, sisältöjen ja teknologian pääosaston laatima teknisiä kysymyksiä koskeva lainsäädäntöehdotus, jonka tarkoituksena on parantaa tietojärjestelmien turvallisuutta EU:ssa. Verkko- ja tietoturvaa parantamalla pyritään tukemaan myös talouskasvua vahvistamalla kansalaisten luottamusta verkkoostosten ja internetin käytön turvallisuuteen.

Kyberturvallisuusstrategian ehdotusten mukaan EU-maiden, internet-ope-

61

raattorien ja erityisen riskialttiiden toimialojen on varmistettava, että elintärkeä verkkoympäristö on turvallinen ja luotettava.

Kaikki EU-maat on vastuussa verkko- ja tietojärjestelmiin kohdistuvien turvariskien ennaltaehkäisystä ja reagoimisesta turvaloukkauksiin. Lisäksi ehdotetaan kaikkia maita koskevia yhteisiä kyberturvallisuusnormeja ja yhteistyön lisäämistä verkkorikollisuuden torjumiseksi.

Strategiassa edellytetään, että verkkokauppayritykset ja energia-, liikenne- pankki- ja terveysalan palveluntarjoajat parantavat tietoverkkojensa turvallisuutta. EU-säännöksiä, jotka edellyttävät raportointia turvapoikkeamista, on määrä alkaa soveltaa kaikilla keskeisillä internetissä toimivilla aloilla sekä julkishallinnossa. Nykysääntöjen mukaan vain perinteiset teleoperaattorit ovat velvollisia raportoimaan verkon tietoturvaloukkauksista, mutta VoIP- eli internetpuhelupalvelut, kuten Skype, eivät ole. Uudella ehdotuksella on määrä poistaa tällaiset porsaanreiät ja soveltaa samoja sääntöjä kaikkiin toimijoihin.

EU:n kansainvälisen kyberturvallisuuspolitiikan painopisteiksi ehdotetaan strategiassa: n

n

n

n

n

62

Vapautta ja avoimuutta: strategia sisältää linjaukset ja periaatteet, joiden mukaan EU:n keskeiset arvot ja perusoikeudet ovat voimassa myös kyberavaruudessa.

EU:n lainsäädännön, normien ja keskeisten arvojen soveltamista verkossa samaan tapaan kuin reaalimaailmassa: vastuu tietoverkkojen turvallisuudesta on globaalin tietoyhteiskunnan kaikilla toimijoilla kansalaisista viranomaisiin.

Kyberturvallisuuden valmiuksien kehittämistä: EU tukee yhteistyössä kansainvälisten kumppanien ja organisaatioiden, yksityisen sektorin ja kansalaisyhteiskunnan kanssa valmiuksien kehittämistä maailmanlaajuisesti myös EU:n ulkopuolella. Tässä yhteydessä halutaan erityisesti parantaa tiedonsaantimahdollisuuksia ja internetin avoimuutta sekä suojautua verkkouhilta.

Kansainvälisen yhteistyön edistämistä kyberturvallisuuteen liittyvissä asioissa: avoimen, vapaan ja turvallisen kyberavaruuden varmistaminen on globaali haaste, johon EU pyrkii vastaamaan yhdessä kansainvälisten kumppanien ja järjestöjen, yksityisen sektorin ja kansalaisyhteiskunnan kanssa.

Lisätietoa EU:n kyberturvallisuudesta: http://ec.europa.eu/digital-agenda/en/ cybersecurity

4.4. Naapuruuspolitiikka ja lähialueyhteistyö Euroopan unionin naapuruuspolitiikka on kiinteä osa EU:n ulkopolitiikkaa.

Euroopan naapuruuspolitiikan tavoitteena on tukea EU:n naapurimaita ja vahvistaa siten alueellista vakautta, turvallisuutta ja hyvinvointia. Euroopan komission talouden ja rahoituksen pääosasto osallistuu Euroopan naapuruuspolitiikan (ENP) täytäntöönpanoon. Se seuraa ja analysoi ENP-kumppanimaiden talous- ja rahoituskehitystä, käy säännöllistä taloudellista vuoropuhelua kumppanimaiden kanssa, hallinnoi makrotaloudellista rahoitusapua sekä huolehtii koordinoinnista kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa.

Suomessa naapuruuspolitiikkaa toteutetaan lähialueyhteistyönä. Suomessa lähialueyhteistyö Venäjän kanssa perustuu vuonna 1992 solmittuun maiden väliseen lähialuesopimukseen. Toteutuksessa on vuosittain noin 200 hanketta.

Pääkohdealueena ovat Luoteis-Venäjä ja erityisesti Suomeen rajoittuvat alueet – Murmanskin alue, Karjalan tasavalta, Leningradin alue ja Pietari. Suomen ja Venäjän välisen lähialueyhteistyön keskeisenä tavoitteena on tukea lähialueiden taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä sekä edistää viranomaisten, elinkeinoelämän ja kansalaisten yhteistyöedellytyksiä lähialueilla. Yhteistyön avulla pyritään vähentämään ympäristö- ja ydinturvariskejä ja ehkäisemään huumeiden ja tartuntatautien leviämistä. Lisäksi tuetaan hallinnon ja oikeusjärjestelmän uudistuksia sekä kansalaisyhteiskunnan vahvistumista.

Lähialueyhteistyötä kehitetään tasavertaisen kumppanuuden pohjalta. Yhteistyössä korostetaan molempia osapuolia hyödyttävää hanketoimintaa ja pysyvien yhteistyösuhteiden kehittämistä. Lähialueyhteistyöhankkeita toteutetaan seuraavilla toimialoilla: taloudellisen yhteistyön edistäminen (ml. elinkeinotoiminta, liikenne ja logistiikka sekä energia-alan yhteistyö), ympäristö, sosiaali- ja terveydenhuolto, ydinturvallisuus, maa- ja metsätalous, koulutus ja kansalaisyhteiskunta, oikeuslaitos ja sisäasiat. Pääosa hankkeista toteutetaan kahdenvälisesti Suomen sektoriministeriöiden hallinnoimina.

Lähialuevaroilla, joista on vastannut ulkoministeriö, on tuettu suomalaisten kansalaisjärjestöjen hankkeita lähialueilla sekä suomalaisten pk-yritysten etabloitumishankkeiden valmistelua Luoteis-Venäjällä. Näiden varojen ehdyttyä alueelle suunnattua rahoitusta saa EU:n raja-alueyhteistyönohjelmien varoista (Kolarctic, Karelia ja Kaakkois-Suomi – Venäjä ENI CBC -ohjelmat). Lisäksi pohjoisen ulottuvuuden kumppanuuksien hanketoimintaan osoitettu EU-rahoitus luo pohjoisen ulottuvuuden yhteistyöhön vakautta ja jatkuvuutta. Pohjoisen ulottuvuuden periaatteena on yhteisrahoitus; rahoitus tulee osallistuvien maiden lisäksi EU:n rahoitusinstrumenteista ja -ohjelmista sekä kansainvälisiltä rahoituslaitoksilta. n

Lisätietoa EU:n naapuruuspolitiikasta: http://www.europarl.europa.eu /aboutparliament/fi/displayFtu.html?ftuId=FTU_6.5.4.html

63

4.5. Sisäinen turvallisuus EU:n oikeus- ja sisäasioiden kehittämistä ohjaavat Tukholman ohjelma 2010– 2014 ja EU:n sisäisen turvallisuuden strategia. Tukholman ohjelman jälkeisiä prioriteetteja määriteltiin Eurooppa-neuvoston kokouksessa kesäkuussa 201423, joiden edistymisestä Eurooppa-neuvosto tekee väliarvioinnin vuonna 2017.

Strategiset suuntaviivat vuosille 2015–2020 ovat mm. terrorismin vastainen työ, vakavan järjestäytyneen rikollisuuden torjunta, kyberturvallisuuteen puuttuminen, rajat ylittävän rikollisuuden torjunta ja erilaisiin katastrofeihin varautuminen.

EU:n sisäisen turvallisuuden strategiassa on puolestaan määritelty keskeisimmät sisäisen turvallisuuden uhat, joiden torjumiseksi EU on määritellyt viisi strategista tavoitetta: n n

n n n

Hajotetaan kansainväliset rikollisverkostot; Ehkäistään terrorismia ja radikalisoitumista ja puututaan terroristien värväystoimintaan; Parannetaan kansalaisten ja yritysten turvallisuutta verkkoympäristössä; Vahvistetaan turvallisuutta rajavalvonnan avulla ja Parannetaan Euroopan kykyä selviytyä kriiseistä ja katastrofeista.

EU:n jäsenvaltioiden yhteistyö turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä perustuu EU:n sisäisen turvallisuuden strategian toteuttamissuunnitelmaan. Se koostuu 41 toimesta, jotka kohdistuvat EU:n tärkeimpiin turvallisuusuhkiin.

Niihin kuuluu yhteinen toimintasuunnitelma rikollis- ja terroristiverkostojen hajottamiseksi, kansalaisten, yritysten ja yhteiskuntien suojelemiseksi tietoverkkorikollisuudelta, yhteisten ulkorajojen valvonnan vahvistamiseksi ja EU:n kriisivalmiuksien parantamiseksi.

Komission on tarkoitus antaa tiedonanto sisäisen turvallisuuden strategiaksi 2015 maaliskuussa ja varsinainen päätös strategiasta kesällä 2015. n

Lisätietoa EU:n sisäisestä turvallisuudesta: http://ec.europa.eu/dgs/home-affairs/what-we-do/policies/internal-security/index_en.htm

23 EUROOPPA-NEUVOSTO, 26. JA 27. KESÄKUUTA 2014, PÄÄTELMÄT, http://www. consilium.europa.eu/workarea/downloadAsset.aspx?id=27227

64

5. EU-rahoitus: Monivuotinen rahoituskehys (MFF, Multiannual Financial Framework) Tässä luvussa esitellään EU:n rahoitusjärjestelmä, perustiedot kansalaisjärjestöjen EU-rahoituksesta sekä ne rahoitusinstrumentit, jotka soveltuvat pelastus- ja turvallisuusalan järjestöille. Monipuolisuutensa vuoksi niitä voivat hakea myös lukuisat muut lähialojen järjestöt.

5.1. Monivuotinen rahoituskehys ajalle 2014–2020 Neuvosto hyväksyi 2. joulukuuta 2013 asetuksen vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta. Monivuotinen rahoituskehys on mekanismi, jonka avulla varmistetaan, että EU:n menot ovat ennakoitavissa ja että niihin sovelletaan tiukkaa budjettikuria. Rahoituskehyksessä asetetaan enimmäismäärät unionin talousarvion kaikille keskeisille menoluokille eli otsakkeille. Monivuotisessa rahoituskehyksessä määritellään käytännössä tulevien vuosien poliittiset painopisteet, joten se muodostaa unionille sekä poliittiset että taloudelliset puitteet.

Suuri osa EU:n talousarvion tuloista tulee nk. omista varoista, eli jäsenmaiden osuuksista, jotka ne maksavat bruttokansantulonsa (BKTL) perusteella, tullimaksuista EU:n ulkopuolelta tulevista tuotteista (mukaan lukien sokerimaksut) ja EU-maiden kantamasta arvonlisäverosta, josta ne suorittavat pienen osuuden EU:n talousarvioon. 76 % EU:n talousarviosta tulee jäsenmaiden osuuksista. Lisäksi EU:n talousarviota rahoitetaan esimerkiksi EU‑virkamiesten palkoista kannettavilla veroilla, kilpailusääntöjä rikkovilta yrityksiltä kerättävillä sakoilla ja pankkikoroilla.

Komission ehdotuksessa maksusitoumusmäärärahojen enimmäismäärä vuosina 2014–2020 on 1,025 miljardia euroa24. Tähän lukuun ei sisälly eräät

24 Tämä vastaa edellisen monivuotisen rahoituskehyksen viimeisen vuoden (2013) enimmäismäärää kerrottuna seitsemällä (vuodella). Kyseinen summa on 1,05 prosenttia suhteessa EU:n odotettuun bruttokansantuloon. Edellisen monivuotisen rahoituskehyksen osalta vastaava luku on 1,12 prosenttia. Maksumäärärahojen enimmäismäärä on 1,00 prosenttia suhteessa bruttokansantuloon (1,06 % vuosina 2007–2013). Todellisuudessa vuotuinen talousarvio jää aina monivuotisessa rahoituskehyksessä asetettua enimmäismäärää pienemmäksi.

66

joustomekanismit, jotka on perinteisesti jätetty monivuotisen rahoituskehyksen ulkopuolelle sen takia, ettei niiden käyttöä voida suunnitella etukäteen 25.

Jos budjettivallan käyttäjä kuitenkin päättää hätätilanteessa ottaa käyttöön lisävaroja, kyseiset määrät otetaan EU:n vuotuiseen talousarvioon.

Rahoituskaudella 2014–2020 EU haluaa saavuttaa nk. Eurooppa 2020 -kasvustrategian tavoitteet sekä keskittyä talous- ja finanssikriisistä selviytymiseen ja aloihin, joilla sen toiminta on tuloksellisinta. Monivuotisen rahoituskehyksen pääkohdat ovat: n

Talouskasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn parantaminen

Koulutukseen ja tutkimukseen investoimista lisätään ja uudella Verkkojen Eurooppa -välineellä tehostetaan liikenne-, energia- ja tieto- ja viestintäteknologian alan yleiseurooppalaista infrastruktuuria. n

Hyvä vastine käytetyille varoille

EU‑rahoituksen sääntöjä on yksinkertaistettu ja investoinneissa keskitytään konkreettisia tuloksia tuottaviin hankkeisiin. EU‑rahoitus voidaan keskeyttää, jos jokin jäsenmaa ei harjoita tervettä talous- ja veropolitiikkaa. n

Uudistettu yhteinen maatalouspolitiikka

Yhteisen maatalouspolitiikan uudistusten ansiosta EU:n maatalous on entistä kilpailukykyisempää ja ympäristöystävällisempää. n

Ilmastonmuutoksen torjunta

Ilmastonmuutoksen torjunta on olennainen osa kaikkia EU:n keskeisiä toimintapolitiikkoja. Rahoituskehyksestä 20 prosenttia kohdennetaan ilmastonmuutoksen torjuntaan. n

Solidaarisuus

EU osoittaa solidaarisuutta köyhimpiä jäsenmaitaan ja alueitaan kohtaan. Niille kohdennetaan suurin osa aluerahoituksesta. Lisäksi perustetaan uusi nuorisotyöllisyyttä edistävä rahasto. n

Hallinnollisten kulujen leikkaaminen

EU‑toimielinten työntekijöiden määrää vähennetään.

25 Hätäapuvaraus, Euroopan globalisaatiorahasto, solidaarisuusrahasto, joustoväline. Myöskään Euroopan kehitysrahasto ei sisälly talousarvioon, sillä siihen sovelletaan eri rahoituskerrointa.

67

Uudessa rahoituskehyksessä on joitakin uudistuksia verrattuna vanhaan rahoituskehykseen pelastus- ja turvallisuusalalla. Esimerkiksi pelastuspalvelun rahoitusvälinettä on uudistettu katastrofien hallinnan eri näkökohtien huomioonottamiseksi. Tavoitteena on hätäavun yhtenäistäminen, katastrofivalmiuksien parantaminen ja katastrofiriskin pienentäminen innovatiivisin toimin. Sisäasioiden alalla puolestaan rahoitusvälineiden määrää supistetaan kahteen: maahanmuutto-ja turvapaikkarahastoon ja sisäisen turvallisuuden rahastoon. Kumpaankin rahastoon liittyy ulkoinen ulottuvuus, jonka avulla voidaan varmistaa rahoituksen jatkuvuus EU:sta unionin ulkopuolisiin maihin.

Monivuotinen rahoituskehys 2014–2020 jakautuu menoluokkiin, budjettiotsakkeisiin, jotka vastaavat EU:n toiminnan eri osa-alueita.

Budjettiotsake 1:

Älykäs ja osallistava kasvu

Budjettiotsake 2:

Kestävä kasvu: luonnonvarat

38,9 % budjetista

Budjettiotsake 3:

Turvallisuus ja kansalaisuus

1,6 % budjetista

Budjettiotsake 4:

Globaali Eurooppa

6,1 % budjetista

Budjettiotsake 5:

Hallinto

6,4 % budjetista

47 % budjetista

Tässä julkaisussa rahoitusinstrumentit on jaoteltu budjettiotsakkeiden mukaisesti, sillä instrumentit sijoittuvat teemansa mukaisesti aina jonkun budjettiotsakkeen alle. Muutamissa tapauksissa instrumentti saattaa olla kahden budjetin välinen (kuten esimerkiksi ulkorajojen yhteistyön rahoitusinstrumentti ENI CBC, jonka rahoitus tulee osaksi rakennerahastoista ja osaksi ulkosuhdebudjetista, ja joka on hallinnollisesti ulkosuhdeinstrumentti).

68

Hallinto

Globaali Eurooppa Turvallisuus ja kansalaisuus

6%

6,5 %

1,5 %

Kestävä kasvu: luonnonvarat

Älykäs ja osallistava kasvu 47 %

39 %

Lähde: Multiannual Financial Framework 2014-2020 and EU budget 2014 – the figures http:// bookshop.europa.eu/en/multiannual-financial-framework-2014-2020-and-eu-budget2014-pbKV0413055/?CatalogCategoryID=mpgKABstFogAAAEjbIUY4e5K

5.2. Yleistä EU-rahoituksesta Unionin myöntämä rahoitus on hyvin monimuotoista, sillä ohjelmia on valtavasti, ne ovat kaikki erilaisia ja niitä hallinnoivat eri tahot. Koko EU:n alueella on yhteensä noin 70 ohjelmaa, joista Suomi osallistuu yhdeksän valmisteluun ja toteuttamiseen. Suurinta osaa rahoitusinstrumenteista (esimerkiksi rakennerahastoja) hallinnoi jäsenmaat ja loppuja komissio ja osa EU:n virastoissa. Lähes kaikkiin hankkeisiin vaaditaan myös omaa rahoitusta. Komission ja virastojen hallinnoimien ohjelmien kieli on englanti, mutta usealla ohjelmalla on Suomessa neuvontapiste, josta saa tarvittaessa apua.

EU-rahoituksessa on kaksi päätyyppiä: n

n

Hankekohtaiset avustukset (grants), joita haetaan ehdotuspyyntöjen (call for proposal) perusteella. Myös muita mahdollisuuksia on. Rahoitustyyppi kerrotaan aina hakuilmoituksessa.

Palveluja, tavaroita tai rakennusurakoita koskevat julkiset hankinnat (public contracts), joita EU:n toimielimet tarvitsevat toiminnassaan tai joita tarvitaan EU:n ohjelmien toteuttamiseksi.

69

EU:n rahoitusohjelmat toimivat kukin oman lainsäädäntönsä pohjalta ja eri ohjelmilla on omat kriteerinsä hakukelpoisista hankkeista ja toimijoista. Ohjelmilla ei ole yhtenäisiä hakuaikoja, vaan avoimet haut ilmoitetaan aina kunkin ohjelman omilla sivuilla. Useilta komission pääosaostoilta on mahdollista tilata sähköinen uutiskirje, joissa hauista myös kerrotaan.

5.3. Kansalaisjärjestöjen EU-rahoitus Valtiosta riippumattomille järjestöille ja kansalaisjärjestöille26 on tarjolla runsaasti EU-rahoitusta. Ne ovat EU:lle tärkeä kohderyhmä, koska ne toimivat voittoa tavoittelematta monilla sellaisilla aloilla, joilla myös EU toimii. Toiminnan voittoa tavoittelematon luonne onkin yleisedellytys EU-rahoituksen saamiselle.

Rahoitusta on tarjolla sekä rakennerahasto-ohjelmista, joita hallinnoivat kansalliset tai alueelliset viranomaiset että komission hallinnoimista ohjelmista. Eri alojen hakuehdot poikkeavat toisistaan, mutta jotkin ehdot koskevat kaikkia avustuksia. EU-tuen edellytyksenä hankkeille on aina myös kansallinen rahoitus, eli valtion, kuntien ja projekteihin osallistuvien yritysten, järjestöjen ja organisaatioiden oma rahoitusosuus. Avustuksia ei myöskään myönnetä jo toteutetun hankkeen kustannusten kattamiseen, ja yksi hanke voi saada EU:lta vain yhden avustuksen – avustuksia ei siis voi saada yhtä aika monesta EU-lähteestä.

Komissio myöntää vuosittain arviolta yli 1 000 miljoonaa euroa suoraan kansalaisjärjestöille näiden toteuttamiin hankkeisiin. Suurin osa rahoituksesta myönnetään ulkosuhteiden alaan kuuluviin toimiin, joita ovat kehitysyhteistyöhön, ihmisoikeuksiin ja demokratian edistämiseen liittyvät hankkeet sekä humanitaarinen apu (400 miljoonaa euroa). Lisäksi tärkeitä rahoituskohteita EU:ssa ovat sosiaaliala (70 miljoonaa euroa), koulutus (50 miljoonaa euroa) ja ympäristöhankkeet.

26 Kriteerit, jotka järjestön on täytettävä saadakseen EU-rahoitusta, asetetaan erikseen kussakin ehdotuspyynnössä.

70

Kansalaisjärjestöt voivat käytännössä saada kahdenlaista rahoitusta: n

n

Järjestöt voivat esittää ehdotuksen hankkeesta, joka on tarkoitus toteuttaa osana järjestön toimintaan liittyvää EU-ohjelmaa. Jos hanke hyväksytään, EU rahoittaa osan hankkeen kustannuksista myöntämällään hankeavustuksella.

Kansalaisjärjestö voi joissakin ohjelmissa saada EU:lta myös suoran toiminta-avustuksen, jolla tuetaan järjestön toimintaa. Avustuksen saamisen edellytyksenä on, että järjestön toiminnalla edistetään yleistä eurooppalaista etua tai Euroopan unionin toimintapolitiikkaan kuuluvan tavoitteen saavuttamista.

Avustuksen myöntämisestä päätettäessä ei tällöin tarkastella niinkään yksittäisiä hankkeita vaan pikemminkin järjestön toiminnan luonnetta ja laajuutta ja sen vuotuista toimintasuunnitelmaa sekä sitä, miten hyvin toimintasuunnitelma vastaa EU:n tavoitteita.

Hakumenettely määräytyy haettavan rahoituksen mukaan: n

n

Jos tukea haetaan rakennerahastoista, hakemus tehdään kansallisille tai alueellisille viranomaisille, jotka vastaavat rakennerahastojen hallinnoinnista ja jotka myös arvioivat hakemukset.

EU:n avustusten hakumenettely selostetaan kuhunkin ohjelmaan liittyvässä ehdotuspyynnössä. Hakemukset toimitetaan suoraan Euroopan komissioon tai ohjelmasta vastaavalle toimeenpanovirastolle27.

27 Joissakin ulkomaanapuun liittyvissä tapauksissa hakemus toimitetaan EU:n edustustoon tai edunsaajamaalle.

71

5.4. Budjettiotsake 1: Älykäs ja osallistava kasvu 5.4.1. Erasmus+ Kenelle?

Nuorille, nuorison parissa toimiville ja aikuiskoulutuksesta kiinnostuneille.

Millaiseen toimintaan?

Esimerkiksi nuorisovaihtoon, nuorisotyöntekijöiden koulutukseen, nuorisotoiminnan ja muun toiminnan kehittämiseen.

Muuta tärkeää?

Budjettien suuruus, omavastuuosuudet ja hakuajat vaihtelevat.

Mistä lisätietoa?

www.cimo.fi/ohjelmat/erasmusplus

Erasmus+ on Euroopan unionin koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelma. Erasmus+ -ohjelma tähtää nuorten työllistymismahdollisuuksien, koulutustason ja taitojen parantamiseen. Ohjelma pyrkii huomioimaan erilaiset nuoret ja helpottamaan eri sektorien välistä yhteistyötä. Erasmus+ -ohjelman hankkeisiin nuorisotoimialalla voivat saada tukea esimerkiksi nuorisojärjestöt ja –yhdistykset, julkisyhteisöt, esimerkiksi kunnallinen vapaa-ajantoimi tai maakuntaliitto, nuorten vapaat ryhmät, yhteiskunnalliset yritykset ja yhteiskuntavastuuta kantavat yritykset. Hakijana ei voi olla yksittäinen nuori tai nuorisotyöntekijä.

Erasmus+ on siten mahdollinen rahoitusmuoto esimerkiksi palokuntatoimessa tai harva-alueiden nuorten parissa toimiville.

Nuorisotoimialan erityistavoitteita ovat n n

n

n

nuorten avaintaitojen ja työllistymismahdollisuuksien parantaminen; nuorten vaikutusmahdollisuuksien, osallisuuden ja aktiivisen kansalaisuuden edistäminen; nuorisotyön laadun kehittäminen ja nuorisoalan yhteistyön parantaminen kaikilla tasoilla sekä epävirallisen ja arkioppimisen tunnustamisen edistäminen.

Erasmus+ -ohjelmaan voivat osallistua ohjelmamaat, joita ovat EU-maat ja eräät EU:n ulkopuoliset maat, kuten esimerkiksi Turkki, Norja, Venäjä ja Islanti28.

28 Ajantasaisen maalistan löydät kansainvälisen liikkuvuuden keskuksen CIMOn sivuilta osoitteesta http://www.cimo.fi/ohjelmat/erasmusplus/nuorisotoimialalle/hakijalle/ohjelmaan_osallistuvat_maat

72

Ohjelman Youth in Action -osio on suunnattu nuorisotoimialalle. Youth in Actionin kohderyhmänä ovat erityisesti 13–30-vuotiaat nuoret sekä nuorisotyöntekijät. Sen eri toiminnoilla edistetään kohderyhmien liikkuvuutta, kehitetään nuorisoalan yhteistyötä ja nuorisotyön laatua sekä tuetaan nuorisopolitiikan uudistamista. Nuorisohankkeeseen osallistumisen tavoitteena on kasvattaa elinikäisen oppimisen avaintaitoja, erityisesti sosiaalisia taitoja ja monikulttuurista osaamista.

Erasmus+ -ohjelman tuki nuorisotoimialalle jakautuu kolmeen avaintoimeen; liikkuvuuteen, strategisiin kumppanuuksiin ja nuorisopolitiikan uudistamiseen. Alla on esitelty avaintoimet 1 ja 2, jotka soveltuvat nuorison parissa toimiville järjestöille tai nuorten omille ryhmille.

AVAINTOIMI 1: Liikkuvuus

Nuorisotoimialalla Erasmus+ -ohjelman Avaintoimesta 1 rahoitetaan liikkuvuushankkeita, jotka sisältävät nuorisovaihtoja ja Eurooppalaista vapaaehtoispalvelua (EVS) tai nuorisotyöntekijöiden koulutusta ja verkostoitumista.

Nuorisovaihto on kansainvälinen nuorisoryhmien tapaaminen, jonka nuoret ovat itse suunnitelleet. Sen ideana on oppia nuoria kiinnostavasta aiheesta, joka liittyy Erasmus + -ohjelman nuorisosektorille asettamiin tavoitteisiin ja painopisteisiin. Yhteinen suunnittelu huipentuu vaihtoon, jossa suunnitelmat toteutetaan yhden ryhmän kotimaassa.

Liikkuvuus-avaintoimesta tuetaan myös liikkuvuushankkeita, joita nuorten parissa toimivat yhdessä järjestävät. Hankkeet voivat olla esimerkiksi koulutuksia, joissa opitaan nuorisotyön taitoja, tai seminaareja, joissa keskustellaan nuorisotyön polttavista aiheista. Hankkeet tuovat yhteen eri maissa samaa työtä tekeviä henkilöitä ja asioita käsitellään vertaillen toimintatapoja ja jakaen hyviä käytäntöjä.

Hankkeita voivat toteuttaa kaikki nuorten parissa aktiivisesti toimivat henkilöt. Osa toimii palkattuna järjestöissä, seurakunnissa ja kunnan nuorisotyössä. Myös vapaaehtoisesti suoraan nuorisoryhmien kanssa toimivat aktiivit tai vertaistoimijat voivat järjestää hankkeita. Osallistujilla ei ole yläikärajaa. Hankkeilla ei ole tarkkaan määriteltyä muotoa. Toimijat voivat suunnitella sellaista toimintaa, joka parhaiten auttaa heitä saavuttamaan toiminnan tavoitteet.

Tarkkoja kesto- tai henkilömääriä ei ole. Hankkeet voivat edelleen olla hyväksi havaittuja koulutuksia ja seminaareja, mutta hakijoiden ei tarvitse rajoittua vanhoihin toimintatapoihin. Uudet hankkeet voivat olla vanhojen toimintatapojen yhdistelmiä tai muunnelmia tai aivan uusia toimintatapoja. Tärkeintä on, että toiminta on tavoitteellista ja että se palvelee tarkoitustaan.

73

AVAINTOIMI 2: Strategiset kumppanuudet

Strategiset kumppanuushankkeet tarjoavat nuorisotoimialan toimijoille mahdollisuuden tutustua nuorisotyöhön Euroopan eri maissa, vertailla käytäntöjä ja kehittää omaa toimintaansa. Hankkeissa keskeistä on nuorisotyön kehittäminen: niissä kehitetään, siirretään ja otetaan käytäntöön nuorisotyön innovatiivisia menetelmiä.

Strategisiin kumppanuuksiin voivat osallistua erityyppiset organisaatiot, jotka toimivat jollakin koulutus- tai nuorisoalan sektorilla tai muulla sosioekonomisella alalla, sekä organisaatiot, jotka toteuttavat eri aloille yhteisiä toimintoja (esimerkiksi paikallis- ja alueviranomaiset, osaamisen tunnustamisesta ja validoimisesta vastaavat keskukset, kauppakamarit, toimialajärjestöt, neuvontakeskukset ja kulttuurijärjestöt).

Strategisissa kumppanuuksissa pitäisi olla mukana hankkeen tavoitteiden kannalta sopivimmat kumppanit, jotka edustavat monenlaisia aloja, jotta hankkeissa voitaisiin tuottaa merkityksellisiä ja laadukkaita tuloksia kumppaneiden erilaisia kokemuksia, profiileja ja alakohtaista asiantuntemusta hyödyntäen. Hankkeessa on oltava vähintään 2 kumppanitahoa kahdesta ohjelmaan osallistuvasta maasta. Nuorisoalan strategiset kumppanuudet kestävät kuudesta kuukaudesta kahteen vuoteen.

Kumppanuushankkeissa voi tehdä yhteistyötä myös eri sektorien rajat ylittävien teemojen parissa (cross-sectoral partnerships), jolloin kumppanina voi olla esimerkiksi oppilaitos, TE-toimisto tai yritys. Näissä hankkeissa on vähintään 3 kumppanitahoa kolmesta ohjelmaan osallistuvasta maasta.

Strategisissa kumppanuushankkeissa voidaan esimerkiksi: n

n n n

n

kehittää oman organisaation käytäntöjä kumppaneilta saatujen vinkkien ja kokemusten perusteella; kasvattaa hankkeeseen osallistuvien osaamista ja asiantuntemusta; yhdistellä erilaisia liikkuvuus- ja kehittämistoimintoja; luoda konkreettisia ja muidenkin käyttöön sopivia menetelmiä ja sovelluksia ja järjestää asiantuntijoiden ja nuorten liikkuvuutta, joka tukee hankkeen sisältöä.

Suomessa Erasmus+ -hakua koordinoi kansainvälisen liikkuvuuden keskus CIMO.

n

74

Lisätietoa Erasmus+:sta: http://www.cimo.fi/ohjelmat/erasmusplus

5.4.2. Horisontti2020 Kenelle?

Yliopistoille, tutkimuslaitoksille, suurille ja pienille yrityksille ja järjestöille.

Millaiseen toimintaan?

Tutkimus- ja innovaatiotoimintaan, jolla edistetään kasvua ja työpaikkojen luomista.

Muuta tärkeää?

Pääsääntöisesti vähimmäisvaatimus on kolme osallistujaa kolmesta eri jäsen- tai liitännäisvaltiosta.

Budjetit ovat yleensä miljoonaluokkaa. Loppukäyttäjien on toivottavaa olla mukana konsortiossa.

Mistä lisätietoa?

www.tekes.eu

Komission tavoitteena on luoda Horisontin eli EU:n puiteohjelman avulla Eurooppaan kasvua ja uusia työpaikkoja sekä parantaa eurooppalaisten yritysten asemaa globaalissa kilpailussa. Horisontissa rahoitetaan hankkeita, joiden pääpaino on käyttäjälähtöisten ratkaisujen kehittämisessä, pilotoinnissa, demonstroinnissa ja testauksessa. Loppukäyttäjien osallistuminen hankkeisiin on erityisen tärkeää.

Horisontti 2020 koostuu kolmesta osa-alueesta, joista pelastus- ja turvallisuusalan kannalta relevantein on Yhteiskunnalliset haasteet. Yksi Yhteiskunnalliset haasteet –osa-alueen alateemoista on Turvallinen yhteiskunta, josta rahoitetaan seuraavia aiheita: n

n

n n n n

n

rikollisuuden, laittoman kaupan ja terrorismin torjunta, mukaan lukien terrorismiin liittyvien ajatusten ja uskomusten ymmärtäminen ja torjunta; kriittisten infrastruktuurien, toimitusketjujen ja liikennemuotojen sietokyvyn suojaaminen ja parantaminen; turvallisuuden parantaminen rajavalvonnan avulla; tietoverkkojen turvallisuuden parantaminen; Euroopan selviytymiskyvyn parantamien kriiseissä ja katastrofeissa; yksityisyyden ja vapauden turvaaminen, myös Internetissä, ja kaikkien turvallisuus-, riski- ja hallintoalojen yhteiskunnallisen, oikeudellisen ja eettisen ymmärtämyksen parantaminen ja standardoinnin ja järjestelmien yhteentoimivuuden parantaminen, myös hätätapauksia varten.

75

Kaikissa Horisontin turvallisuushauissa pääteemoina ovat yhteiskunnan kyky kestää katastrofeja (DRS); rikollisuuden vastainen toiminta (FCT); rajaturvallisuus (BES) ja kyberturvallisuus (DS).

Osallistujana on yleensä organisaatio, mutta myös yksittäinen henkilö voi hakea rahoitusta. Puiteohjelmaan osallistuvat yliopistot, tutkimuslaitokset, suuret ja pienet yritykset sekä kolmannen sektorin toimijat. Komission toiveena on, että hankkeisiin kuuluu osallistujia paitsi eri maista myös eri tieteenaloilta. Esimerkiksi insinöörien ja yhteiskuntatieteilijöiden yhteisillä hankkeilla voidaan jo teknologian kehittämisvaiheessa arvioida sen yhteiskunnallisia vaikutuksia.

Horisontti 2020:lla rahoitetaan eurooppalaisia tutkimus- ja innovointihankkeita vuosina 2014–2020 yhteensä lähes 80 miljardilla eurolla. Hankkeet ovatkin pääsääntöisesti isoja; kokonaisbudjetti on useita miljoonia euroja ja niissä on monta osallistujaa useasta eri EU-maasta. Muutamissa hankemuodoissa, esimerkiksi pk-intrumentissa, hakijana voi olla yksi osallistuja. Pääsääntöisesti vähimmäisvaatimus on kuitenkin kolme osallistujaa kolmesta eri jäsen- tai liitännäisvaltiosta. Käytännössä konsortiossa on yleensä enemmän partnereita. Osallistuja voi olla mistä tahansa maasta maailmassa, kunhan osallistumisen vähimmäisvaatimukset (3) täyttyvät. Hankemuodoissa, joissa vaaditaan vain yksi osallistuja (esim. ERC tai pk-instrumentti), osallistujan täytyy tulla EU- tai liitännäisvaltiosta.

Rahoitus osallistuvien maiden kohdalla jakautuu seuraavasti: n n

n

n

EU-jäsenmaat (Member States, MS) saavat EU-rahoitusta.

Liitännäisvaltiot (Associated Countries, AC) maksavat osansa puiteohjelman budjetista ja osallistuvat samalla statuksella kuin jäsenmaat.

Teollistuneet maat ja nousevat taloudet (Industrialized and Emerging Economies) maksavat yleensä omat kustannuksensa, mutta poikkeustapauksissa ne voivat saada EU-rahoitusta. Näitä maita ovat mm. USA, Kanada, Japani, Australia ja Korea, sekä Brasilia, Intia, Kiina ja Venäjä.

Muut EU:n ulkopuoliset maat saavat yleensä EU-rahoitusta.

Komissio julkaisee Horisontti2020-hakuaikataulut virallisessa lehdessä sekä osallistujaportaalissa. Työohjelma (Work Programme) on puiteohjelmahankkeen valmistelijan kannalta komission keskeisin julkaisu: siinä on esitelty Horisontti 2020 -ohjelman tavoitteet, tutkimusaiheet sekä hakujen ehdot. Työohjelmassa esiintyvät termit ja painotukset ovat käyttökelpoisia hakemustekstissä.

Työohjelma on kaksivuotinen. Hakuaiheen sivulta (topic) osallistujaportaalissa löytyy aiheen kuvaus, kaikki tarvittavat hakuasiakirjat sekä linkki sähköiseen hakemukseen.

76

Horisonttia hallinnoi Suomessa Tekes. EU:n tutkimus- ja innovaatio-ohjelmat EUTI on Horisontti 2020 -ohjelman kansallinen yhteystoimisto, joka julkaisee uutiskirjettä sekä järjestää tilaisuuksia ja koulutuksia joista saat tietoa puiteohjelmasta. Jokaisella Horisontti 2020 -ohjelman osiolla on oma kansallinen yhteyshenkilö (National Contact Point NCP), joka neuvoo sisältöön liittyvissä kysymyksissä. n

Lisätietoa Horisontti2020:sta: http://www.tekes.eu/

5.4.3. Euroopan sosiaalirahasto ESR, Euroopan aluekehitysrahasto EAKR Kenelle?

Oppilaitoksille, järjestöille, tutkimuslaitoksille, kunnille, yrityksille ja muille oikeuskelpoisille yhteisöille.

Millaiseen toimintaan?

Taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen eriarvoisuuden kaventamiseen Euroopassa; työllisyyden ja osaamisen edistämiseen ja alueiden välisten kehityserojen tasaamiseen.

Muuta tärkeää?

Rahoittavat viranomaiset (ELY-keskukset, maakuntien liitot ja sosiaali- ja terveysministeriö) käynnistävät avoimia hakuja tarkemmin määriteltyihin teemoihin ja julkaisevat hakuja koskevia ilmoituksia.

Mistä lisätietoa?

www.rakennerahastot.fi

Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikalla (eli koheesiopolitiikalla) lisätään jäsenvaltioiden taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta sekä vähennetään alueiden välisiä kehityseroja. EU:n laajentumisen myötä alueiden väliset sosiaaliset ja taloudelliset erot unionin sisällä ovat aiempaa suurempia ja asettavat uudenlaisia haasteita koheesiopolitiikalle. Unionin sisällä tarvitaan tehokkaita välineitä taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen eriarvoisuuden kaventamiseen.

EU:n rakennerahastojen tukemien ohjelmien tulee samalla aiempaa voimakkaammin tukea unionin kilpailukyvyn vahvistamista.

Suomessa ESR:n ja EAKR:n varoista puolet tulee EU:lta ja puolet on Suomen omaa julkista rahoitusta. Suomeen on kohdennettu vuosille 2014–2020 yhteensä noin 1,3 miljardia euroa ja julkinen rahoitus on saman verran. Valtion osuus on 75 % ja kuntien ja muiden toimijoiden 25 %. Yhteensä varoja on siis 2,6 miljardia seitsemälle vuodelle.

77

Suomen rakennerahasto-ohjelmassa “Kestävää kasvua ja työtä 2014–2020” on viisi toimintalinjaa ja 13 erityistavoitetta.

Toimintalinjat ovat:

PK-yritysten kilpailukyky (EAKR)

Uuden tiedon ja osaamisen hyödyntäminen (EAKR) Koulutus, ammatti­taito ja elinikäinen oppiminen (ESR)

Työllisyys ja työvoiman liikkuvuus (ESR)

Sosiaalinen osallisuus ja köyhyyden torjunta (ESR)

Kaikkien hankkeiden tulee sopia toimintalinjojen alle ja toteuttaa rakennerahasto-ohjelmaa. Muunlainen toiminta ei ole mahdollista ohjelman rahoituksella.

Rakennerahasto-ohjelman painopisteiden lisäksi ohjelman rahoitusta voidaan kohdentaa horisontaalisiin erityisteemoihin. Hankkeen toiminnan tulee kuitenkin olla ohjelmassa kuvaillun erityistavoitteen mukaista, mutta se voi vahvasti keskittyä yhteen tai useampaan erityisteemaan. Neljäsosa jaettavista tuista, eli noin 190 miljoonaa euroa, on tarkoitettu tukemaan uutta tärkeäksi katsottua ja kauaskantoista vähähiilisyys-teemaa.

Euroopan sosiaalirahasto (ESR, perustettu vuonna 1960) tukee työllisyyttä ja osaamista edistäviä hankkeita. Suomessa ESR-toiminnalla etsitään, kokeillaan, tuotetaan ja toteutetaan uusia ratkaisuja kansalliseen työvoima-, koulutus- ja elinkeinopolitiikkaan sekä levitetään hyviä käytäntöjä. ESR:n varoilla rahoitetaan uusien toimintamallien kehittämistä inhimillisten voimavarojen lisäämiseksi ja työllisyyden turvaamiseksi. Suomessa ESR:ää hallinnoidaan työja elinkeinoministeriössä ja ELY-keskuksissa.

ESR tukee työllisyyden lisäämiseksi esimerkiksi: n n n n

78

työvoiman saatavuusongelman helpottamista; rakennemuutoksen vuoksi työttömäksi joutuneita henkilöitä työllistymään; nuorten työllistymistä; työllistymisen ja työmarkkinoilla pysymisen edistämistä;

n n n n n n

nuorten koulutuksen keskeyttämisen alentamiseen pyrkiviä toimenpiteitä; työvoiman ikääntymisen vaikutuksiin varautumista; henkilöstön osaamisen ja työorganisaatioiden kehittämistä; pk-yritysten ja henkilöstön valmiuksien lisäämistä globalisaation kohtaamiseen; koulutuksen työelämävastaavuutta ja työelämään siirtymistä ja työperäistä maahanmuuttoa.

Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR, perustettu vuonna 1975) on suurin rakennerahastoista. Sen tehtävänä on tasoittaa alueiden välisiä kehityseroja.

Aluekehitysrahastosta tuetaan ohjelmia, jotka koskevat aluekehitystä, talouden muutosta, kilpailukyvyn tehostamista ja alueellista yhteistyötä. Suomessa EAKR:ää hallinnoivat työ- ja elinkeinoministeriö ja maakuntaliitot.

EAKR tukee työllisyyden lisäämiseksi esimerkiksi: n n n n n n n

innovaatiotoiminnan ja verkottumisen edistämistä; uusien ympäristöteknologioiden kehittämistä; alueiden saavutettavuuden parantamista; palvelualojen uusia, luovia hankkeita; yritysten sukupolvenvaihdoksen helpottamista; pk-yritysten kasvua ja kilpailukykyä sekä työllisyyttä edistävien toimintaympäristöjen ja palvelujen kehittämistä

Molempia rakennerahastoja hallinnoidaan kansallisesti TEM:n kautta, ja välittävät toimielimet hoitavat hakujen järjestämiset sekä muut käytännönasiat:

Rakennerahasto-ohjelmien horisontaaliset erityisteemat: n n n n n n n

Itämeri-strategia Kansainvälinen yhteistyö Kestävä kehitys Sosiaaliset innovaatiot Sukupuolten tasa-arvo Vähähiilisyys Yhdenvertaisuus

79

Euroopan komissio

Lähde: www.rakennerahastot.fi Alue- ja kaupunkipolitiikan pääosasto

Todentamisviranomainen (TEM)

Työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasiain pääosasto

Hallintoviranomainen (TEM)

Tarkastusviranomainen (VVC)

Välittävät toimielimet (max. 25) 4 ELY-keskusta

4–18 maakunnan liittoa

TEKES

STM & TEM

Tuensaajat

Rahoitusta voi hakea valtakunnallisesti tai alueellisesti (Pohjois-Suomi, ItäSuomi, Länsi-Suomi ja Etelä-Suomi). Alueellisissa hauissa on eroavaisuuksia siinä, onko haettavissa ESR- ja/tai EAKR –rahoitusta ja mitä erityisteemoja kussakin haussa painotetaan. Rahoittavat viranomaiset (ELY-keskukset, maakuntien liitot ja sosiaali- ja terveysministeriö) käynnistävät avoimia hakuja tarkemmin määriteltyihin teemoihin ja julkaisevat hakuja koskevia ilmoituksia.

Tietoa rahoituksen hakemisesta saa rakennerahastotukea myöntäviltä viranomaisilta eli ELY-keskuksilta, maakuntien liitoilta, Tekesiltä ja sosiaali- ja terveysministeriöltä. n

80

Lisätietoja: http://www.rakennerahastot.fi

5.4.4. Euroopan alueellinen yhteistyö, Interregit Kenelle?

Oppilaitoksille, järjestöille, tutkimuslaitoksille, kunnille, yrityksille, viranomaisille ja muille oikeuskelpoisille yhteisöille, alueellisille toimijoille.

Millaiseen toimintaan?

Tutkimuksen, teknologisen kehityksen ja innovoinnin vahvistamiseen, ympäristön suojelemiseen ja resurssitehokkuuden edistämiseen, ympäristöä säästävän liikennöinnin ja verkoston infrastruktuurin avainkohtien pullonkaulojen poistamiseen.

Muuta tärkeää?

Projektissa tulee olla vähintään kolme osallistujaa kolmesta eri ohjelma-alueen maasta.

Mistä lisätietoa?

http://www.rakennerahastot.fi/euroopan-alueellinen-yhteistyo

Euroopan alueellisella yhteistyöllä (EAY) tuetaan rajat ylittävää, valtioiden välistä ja alueiden välistä yhteistyötä EU:n sisärajoilla. Se on jatkoa kaudella 2007–2013 toteutetulle EAY -tavoitteelle ja edellisillä ohjelmakausilla toteutetulle Interreg -yhteisöaloitteelle. Euroopan alueellinen yhteistyö on toinen (pienempi) rakennerahastojen kahdesta tavoitteesta (”Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin” ja ”Euroopan alueellinen yhteistyö (EAY)”).

Suomi osallistuu seuraavien EAY -ohjelmien valmisteluun ja toteuttamiseen: n

n

n

Rajat ylittävä yhteistyö: Pohjoinen, Botnia-Atlantica, Keskeinen Itämeri (Central Baltic) Valtioiden välinen yhteistyö: Itämeri (Baltic Sea Region), Pohjoinen periferia ja arktinen (Northern Periphery and Arctic) Koko EU:n kattava alueiden välinen yhteistyö: Interreg Europe (”Interreg C”), Interact, Urbact, Espon

Kauden 2014–2020 rahoitus jakaantuu yhteistyömuodoittain seuraavasti: n n n

74 % rajat ylittävään yhteistyöhön 20 % valtioiden väliseen yhteistyöhön 6 % koko EU:n kattavaan alueiden väliseen yhteistyöhön (Interreg Europe, Interact, Urbact ja Espon)

Osa EAY -tavoitteen varoista osoitetaan ulkorajaohjelmille (ENI CBC).

81

Esimerkiksi Interreg Baltic Sea Region – rahoitusinstrumentin (IBSR:n) tavoitteena on vahvistaa alueellisten kehittämisohjelmien integrointia, jotta alue olisi innovatiivisempi, saavutettavampi ja kestävämmän kehityksen mukainen. Rahoitusinstrumentissa on kolme pääklusteria, joista kukin jakaantuu erityistavoitteisiin: Innovaatiokapasitointi – 84 miljoonaa euroa n Tutkimus- ja innovaatiostruktuurit n Fiksut erikoistumiset n Muut kuin teknologiset innovaatiot Luonnonvarojen hallinta – 84 m € n Puhtaat vedet n Uusiutuva energia n Energiatehokkuus n Sininen kasvu Kestävä liikenne – 66 m € n Liikennemoodien välinen yhteistyö [Interoperability] n Harva-alueiden ja väestömuutoksesta kärsivien alueiden saavutettavuus n Merellinen turvallisuus n Ympäristöystävällinen laivaliikenne n Ympäristöystävällinen urbaaniliikenne

Näistä pelastus- ja turvallisuusalalle voisi parhaiten soveltua innovaatiokapasitointi – klusteri (ja erityistavoite 1.3., muut kuin teknologiset innovaatiot), vaikka osallistuminen esimerkiksi partnerina muihinkin teemoihin voi olla mahdollista.

Innovaatiokapasitointi-klusterissa (Capacity for Innovation) ei ole tarkoitus kehittää yksittäisiä tuotteita, vaan lähestyä innovaatioita systemaattisemmin ja tukea ”innovaatioekosysteemejä”. Itämeren alue on erityisen herkkä alueellisille muutoksille, kuten ilmastonmuutokselle ja väestörakenteen muutoksille. BSR on vahvasti mukana esimerkiksi bioteknologian alalla, mutta tukea ei ole rajattu tiettyihin sektoreihin, ja sektoreiden väliset projektit ovat erittäin toivottuja.

Esimerkiksi Muut kuin teknologiset innovaatiot (non-technological innovations) – erityistavoitteessa on tarkoitus edistää sosiaalisia muutoksia ja luoda tilaa luoville teollisuudenaloille - esimerkiksi uusimalla julkisia palveluita aktivoimalla kansalaisia. n

82

Lisätietoja: http://www.rakennerahastot.fi/euroopan-alueellinen-yhteistyo

5.4.5. ENI CBC:t (Kolarctic, Karelia, Kaakkois-Suomi – Venäjä)

Kenelle?

Viranomaisille, julkishallinnon toimijoille, elinkeinoelämälle, tutkimus- ja oppilaitoksille, alueellisille toimijoille.

Millaiseen toimintaan?

Euroopan ulkosuhteiden ylittävään työhön, jolla parannetaan ja kehitetään lakeja, demokratiaa, ihmisoikeuksia ja sosiaalista yhtenäisyyttä. Taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen, yhteisiin haasteisiin vastaamiseen ja ihmisten, tavaroiden ja pääoman liikkuvuuden edistämiseen.

Muuta tärkeää?

Hankkeen päätoteuttajan tulee olla varsinaiselta ohjelmaalueelta ja kaikissa hankkeissa tulee olla vähintään yksi hanke­kumppani Suomesta ja yksi Venäjältä.

Mistä lisätietoa?

http://www.enicbc.fi/fi/

EU:n ulkorajojen yhteistyön avulla edistetään EU:n ja kumppanimaiden yhteistyötä, asteittaista taloudellista yhdentymistä ja erityisesti kumppanuus- ja yhteistyösopimusten, assosiaatiosopimusten tai muiden voimassa olevien ja tulevien sopimusten täytäntöönpanoa. Rahoituksella tuetaan myös kumppanimaiden ponnisteluja hyvän hallintotavan ja tasavertaisen sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen edistämiseksi.

Kauden 2007–2013 tapaan myös vuosille 2014–2020 laaditaan kolme rahoitusohjelmaa: n n n

Kolarctic (Suomi, Ruotsi, Venäjä, Norja) Karelia (Suomi, Venäjä) Kaakkois-Suomi – Venäjä (Suomi, Venäjä)

Ulkorajayhteistyörahoituksen strategiset päätavoitteet ovat taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen tukeminen raja-alueilla, yhteisiin haasteisiin vastaaminen (esim. ympäristökysymykset, terveys, rikollisuuden torjunta) ja ihmisten, tavaroiden ja pääoman liikkuvuuden turvaaminen ja edistäminen.

Ihmisten väliset suorat yhteydet (“People-to-people”-yhteistyö) on horisontaalinen tavoite, jolla tuetaan edellä mainittuja kolmea strategista päätavoitetta. Lisäksi on olemassa 11 temaattista tavoitetta, joista valitaan lähtökohtaisesti enintään 4 tavoitetta per ohjelma. Tavoitteet johdetaan toimintalinjoiksi, joissa kuvataan rahoitettava toiminta yksityiskohtaisemmin.

EU:n ulkorajayhteistyö jatkuu uudella kaudella ENI/IPA rahoitusvälineiden piirissä, jonne se siirrettiin kaudella 2007 – 2013. ENI CBC – väline on hallin83

nollisesti ulkosuhdeinstrumentti, mutta sen rahoitus tulee osaksi rakennerahastoista ja osaksi ulkosuhdebudjetista. Kukin ENI CBC:hen osallistuva jäsenmaa osoittaa osan EAY-ohjelmiin saamastaan EAKR – rahoituksesta ENI CBC –ohjelmiin (Suomi on siirtänyt 60 milj. euroa EAY-ohjelmien 161,3 milj. euron EAKR-potista). Komissio ja ao. jäsenmaat päättävät yhdessä ENI CBC – ohjelmiin osoitettavasta ulkosuhderahasta, eli ENI-rahasta. Pyrkimyksenä on, että rakennerahastoista (EAKR) ja ulkosuhdebudjetista (ENI) tuleva rahoitus olisi suunnilleen yhtä paljon. Lisäksi tavoitteena on osoittaa ohjelmille EU-rahoitusta (EAKR+ENI) vastaava määrä kansallista vastinrahoitusta.

ENI-CBC-ohjelmien käynnistyminen tullee tapahtumaan vuoden 2016 alussa, ellei poliittisesta tilanteesta johtuvien haasteiden myötä tule viivästyksiä ohjelmiin.

Kaakkois-Suomi – Venäjä CBC

CBC 2014–2020 ohjelman valmistelu etenee keväällä pidettyjen alueellisten keskustelutilaisuuksien jälkeen ohjelmointikomitean työjärjestyksen mukaan. Kesäkuuhun 2014 mennessä pidetyissä kokouksissa on päätetty mm. seuraavista asioista: n

n

Tukikelpoisena ydinalueena jatkaa nykyisen ENPI-ohjelman alue: Etelä-Karjala, Etelä-Savo, Kymenlaakso, Pietarin kaupunki ja Leningradin alue. Lisäksi ohjelmaan otetaan mukaan rajoittuvina alueina Uusimaa, Päijät-Häme, PohjoisSavo ja Karjalan tasavalta.

Näiden lisäksi Turku, merkittävänä talous- ja kulttuurikaupunkina, on tukikelpoinen. Ydinalueen ulkopuolelta tulevien kehittämishankkeiden enimmäismäärä ohjelman rahoituksesta on 25 %.

2014–2020 ohjelman tavoitteet pohjautuvat kolmeen strategiseen ja neljään temaattiseen tavoitteeseen. Rahoitusta tullaan ohjaamaan hankkeille, joiden toiminnalla tuetaan seuraavia tavoitteita: n

n n

Alueiden taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen edistäminen molemmin puolin rajaa (A) Yhteiset haasteet: ympäristö, terveys, turvallisuus (B) Henkilöiden, tavaroiden ja pääoman liikkuvuuden lisääminen (C)

Temaattiset tavoitteet ovat: n n

84

Liiketoiminnan ja pk-yritysten kehittäminen (strateginen tavoite A); Opetuksen, tutkimuksen, teknologisen kehittämisen ja innovaatioiden tukeminen (strateginen tavoite A);

n

n

Ympäristönsuojelu, ilmastomuutokseen sopeutuminen ja tuhojen estäminen ja hallitseminen (strateginen tavoite B) ja Rajaliikenteen hallinta ja rajaturvallisuus (strateginen tavoite C).

Kolarktik CBC

Kolarctic CBC –ohjelman (2014-2020) valmistelu on käynnissä. Ohjelman hallintoviranomaisena toimii Lapin liitto. Varsinaiseen ohjelma-alueeseen kuuluu Kolarctic ENPI CBC-ohjelman (2007-2014) ohjelma-alue ja rajoittuvina alueina Pohjois-Pohjanmaan liitto, Västerbotten, Karjalan ja Komin tasavalta.

Pietarin kaupunki on mukana ns. major cultural, economical and social centre”-statuksella. Lisäksi ohjelma-alueen ulkopuolella on mahdollista osallistua hankkeisiin kumppaneina sillä ehdolla, että hankkeen toimenpiteet tukevat Barentsin alueen yhteistyötä ja Euro-arktista yhteistyötä.

Ohjelman neljä painopistealuetta ovat: n n

n n

Liiketoiminnan ja pk-yritysten kehittäminen; Ympäristönsuojelu, ilmastomuutokseen sopeutuminen ja tuhojen estäminen ja hallitseminen; Rajaliikenteen hallinta ja rajaturvallisuus sekä Alueiden saavuttavuuden parantaminen, liikenteen, viestintäverkkojen ja – järjestelmien kehittäminen.

Läpileikkaavat teemat kaikissa edellä mainituissa neljässä painopistealueessa ovat ihmisten välinen yhteistyö sekä koulutuksen ja tutkimuksen kehittäminen, teknologinen kehitys ja innovaatiot.

Karelia CBC

Karelia-ohjelman päätavoitteena on lisätä hyvinvointia ohjelma-alueella rajan ylittävän yhteistyön kautta. Tavoitteen saavuttamiseksi lisätään ohjelman toteuttamiseen liittyvää strategista ohjausta, tuetaan konkreettisten tulosten saavuttamista rajan molemmin puolin ja edistetään näkyvien vaikutusten syntymistä strategisesti tärkeillä toiminnanaloilla.

Ohjelma-alueeseen kuuluvat Suomessa Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu ja Pohjois-Karjala sekä Venäjällä Karjalan tasavalta. Liitännäisalueita ovat Suomessa Pohjois-Savo ja Lappi sekä Venäjällä Pietarin kaupunki ja Leningradin, Murmanskin ja Arkangelin alueet. n

Lisätietoja ENI CBC:stä: http://www.enicbc.fi/fi/

85

5.5. Budjettiotsake 2: Kestävä kasvu: luonnonvarat 5.5.1. European Agricultural Fund for Rural Development (EAFRD) (Leader) Kenelle?

Yhdistyksille, pienille yrityksille, kunnille ja säätiöille.

Millaiseen toimintaan?

Yritysten perustamiseen, kehittämiseen ja investointeihin, maaseudun kylien elinvoimaisuuden parantamiseen, harrastusmahdollisuuksia lisäämiseen ja kansainvälisen toiminnan edistämiseen.

Muuta tärkeää?

Tukea voi saada hankkeesta riippuen 20–90% kuluista. Vähittäiskauppaa, koneurakointia ja liikennöintiä ei tueta kilpailutilanteen vuoksi. Avustuksia haetaan paikallisilta Leader-ryhmiltä.

Mistä lisätietoa?

www.mmm.fi/fi/index/etusivu/maaseudun_kehittaminen/leader.html www.leadersuomi.fi

Leader (Liason Entre Actions de Developpement l’Economie Rurale) on rahoitusinstrumentti, jonka ydin on paikallinen ja asukkaiden oma aktiivinen toiminta maaseudun kehittämiseksi, mikä täydentää hyvin Suomen perinteistä kylätoimintaa. Suomessa on 56 Leader-ryhmää, jotka tekevät omat kehittämisohjelmansa ja valitsevat toteutettavat hankkeet. Leader-rahoituksella voidaan tukea mm. yritysten perustamista, kehittämistä ja investointeja, kylien elinvoimaisuutta, harrastusmahdollisuuksia ja kansainvälistä toimintaa. Näin lisätään maaseudun mahdollisuuksia ja vetovoimaa. Leader-rahoitus voisi olla täten sopiva esimerkiksi harva-alueiden turvallisuuden parantamiseen tai paikallistason pelastus- ja turvallisuustoiminnan edistämiseen.

EU:n ohjelmakaudella 2014–2020 Leader sisältyy Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaan. Leaderiin on varattu runsas viisi prosenttia EU:n rahoitusosuudesta eli noin 300 miljoonaa euroa julkisia varoja.

Leaderin kantavia ajatuksia ovat: n

n

n

86

Alhaalta ylöspäin -periaate eli hankkeiden valmistelu ja päätösvalta rahoitettavista hankkeista on tavallisilla ihmisillä, jotka ovat kotiseutunsa parhaita asiantuntijoita; Uusien toimintatapojen ja menetelmien kokeilu, jonka tavoitteena on maaseudun elinkeinojen kehittäminen ja työpaikkojen luominen; Resurssien kokoaminen verkostoitumalla pienten toimijoiden kesken sekä yhteistyö yritysten, järjestöjen ja julkisen sektorin kanssa;

n

n n

Erityisesti naisten ja nuorten työmahdollisuuksien ja elinolosuhteiden parantaminen; Kestävä kehitys sekä Kansainvälistyminen ja alueiden välinen yhteistyö.

Leader-toiminta koostuu kolmesta osa-alueesta: Rahoituksesta Paikalliset päättävät alueensa yhteisöjen ja yritysten ideoiden rahoittamisesta.

Leader-tuki muodostuu EU:n, valtion ja kuntien rahoituksesta. n Neuvonnasta Leader-ryhmät neuvovat ideoiden kehittelyssä ja valmistelussa hankkeiksi. n Toiminnasta Leader-ryhmät kannustavat asukkaita kehittämään omaa elinympäristöään.

Ryhmän toimintaan voi kuka tahansa osallistua. n

Leader-ryhmien kehittämisohjelmat laaditaan ohjelmakausittain eli 7-vuotisiksi. Kehittämisohjelma on yhteistyössä laadittu alueen asukkaiden tahdonilmaus, joka toimii myös Leader-ryhmän hallituksen työkaluna aluetta kehitettäessä. Leader-rahoitusta voi hakea yleishyödylliseen kehittämishankkeeseen, investointihankkeeseen tai yrityshankkeeseen. Tukea voi saada hankkeesta riippuen 20–90% kuluista. Leader-rahoitusta voivat hakea esimerkiksi yhdistykset, pienet yritykset, kunnat ja säätiöt. Rahoitettavien hankkeiden tulee olla yhteneväisiä paikallisen kehittämisohjelman kanssa. Vähittäiskauppaa, koneurakointia ja liikennöintiä ei tueta kilpailutilanteen vuoksi.

Ryhmän henkilöstö neuvoo tuen hakijoita hakemusten valmistelussa ja hankkeiden toteuttamisessa paikallisen kehittämistyön edistämiseksi. Leaderryhmä toimii myös hankkeiden toteuttajien apuna. Tarvittaessa hakijoita ohjataan muihin rahoituslähteisiin, jos hanke ei sovi Leader-ryhmän kehittämisohjelmaan, ja kaikki neuvontapalvelut ovat maksuttomia.

Jokaisella Leader-ryhmällä on oma hallitus, joka käsittelee ryhmään jätetyt tukihakemukset ja antaa niistä lausuntonsa. Hallitus kootaan kolmikantaperiaatteen mukaisesti: kolmasosa hallituksen jäsenistä edustaa julkista hallintoa, toinen kolmannes paikallisia yhdistyksiä ja yrityksiä ja loput maaseudun asukkaita. Kolmikannalla varmistetaan Leader-toimintatavan edellyttämä avoimuus ja tasapuolisuus päätöksenteossa sekä rahoituksen jakautumisessa. Leader-ryhmän toimintaan voi kuka tahansa alueen asukas osallistua toteuttamalla hankkeen, olemalla mukana hankkeessa tai liittymällä yhdistyksen jäseneksi. n

Lisätietoa Leader-rahoituksesta: http://www.mmm.fi/fi/index/etusivu/maaseudun_kehittaminen/leader.html ja leadersuomi.fi

87

5.6. Budjettiotsake 3: Turvallisuus ja kansalaisuus 5.6.1. Pelastuspalvelumekanismi (Civil Protection Mechanism) Kenelle?

Järjestöille, yliopistoille, tutkimuslaitoksille, pelastusmekanismiin osallistuville toimijoille

Millaiseen toimintaan?

Harjoituksiin, valmiussuunnitteluprojekteihin ja ennaltaehkäisy­projekteihin ihmisten, ympäristön ja omaisuuden suojelemiseksi erilaisissa katastrofeissa (luonnononnettomuuksissa, ihmisen aiheuttamissa suuronnettomuuksissa, terroriteoissa, teknologian aiheuttamissa onnettomuuksissa, säteilyonnettomuuksissa tai ympäristökatastrofeissa, sekä helpottamaan jäsenvaltioiden välistä tiiviimpää yhteistyötä pelastuspalvelun alalla).

Muuta tärkeää?

Komission vuosittain ilmestyvässä työohjelmasta löytää kunakin vuonna rahoitettavista toimista ja niihin liittyvistä yksityiskohdista.

Mistä lisätietoa?

http://ec.europa.eu/echo/funding/financial_instrument_en.htm http://www.exchangeofexperts.eu/

EU:n pelastuspalvelumekanismin tarkoituksena on auttaa kaikkia maita välttämään katastrofeja ja valmistautumaan kriisitilanteisiin sekä yhdistämään resursseja, jotka voidaan suunnata katastrofin kohteeksi joutuneille maille. EU:n pelastuspalvelumekanismi lujittaa eurooppalaista yhteistyötä pelastuspalvelualalla. Se tukee jäsenmaiden ponnisteluja kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla sekä antaa niiden käyttöön välineitä luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien torjuntaan, niihin varautumiseen sekä niiden edellyttämiin toimiin. Mekanismilla tuetaan ja täydennetään EU:n jäsenvaltioiden sekä pelastuspalvelumekanismiin osallistuvien valtioiden (Norja, Liechtenstein ja Islanti) toimia ensisijaisesti ihmisten, mutta myös ympäristön ja omaisuuden suojelemiseksi (mukaan lukien kulttuuriperintö), luonnon­mullistuksissa ja ihmisen aiheuttamissa suuronnettomuuksissa, terroriteoissa sekä teknologian aiheuttamissa onnettomuuksissa ja säteilyonnettomuuksissa tai ympäristökatastrofeissa, sekä helpottamaan jäsenvaltioiden välistä tiiviimpää yhteistyötä pelastuspalvelun alalla.

Tukikelpoisia hankkeita ovat esimerkiksi alan tutkimushankkeet, varhaisvaroitusjärjestelmien lujittaminen ja suurelle yleisölle suunnatut tiedotuskampanjat. EU:n pelastuspalvelumekanismi keskittyy aloille, joilla yhteisestä eu88

rooppalaisesta lähestymistavasta on eniten lisäarvoa. Samalla se liittää pelastuspalvelun muihin EU:n toimintapolitiikkoihin ja maksimoi sen vaikutuksen.

Pelastuspalvelun rahoitusvälineestä voi hakea rahoitusta komission vuotuisen työohjelman mukaisiin ennaltaehkäisy- ja valmiustoimiin. Vuotuisissa työohjelmissa esitetään rahoitettavan toiminnan tavoitteet, odotetut tulokset, täytäntöönpanomenetelmä sekä rahoituksen kokonaismäärä. Niihin sisältyy myös kuvaus rahoitettavista toimista, kullekin toimelle osoitettava ohjeellinen määrä ja alustava toteutusaikataulu. Esimerkiksi kevään 2014 haussa haettiin projektihakemuksia sekä valmiussuunnitteluprojekteihin, ennaltaehkäiseviin projekteihin että harjoituksiin (mekanismiharjoitukset ja pelastuspalveluyksiköiden harjoituksiin). Projektien ja harjoitusten lisäksi rahoitusvälineestä rahoitetaan itse pelastuspalvelumekanismin toimintaa.

Pelastuspalvelumekanismin rahoitusvälineessä rahoitusta haetaan suoraan komissiolta. Hakuajat ja –ohjeet löytyvät komission sivuilta, lisäksi Suomessa järjestetään rahoitusinfoja hakemisesta. Näistä saa lisätietoa sisäministeriöstä tai CMC:stä. n

Lisätietoa pelastuspalvelumekanismista: http://ec.europa.eu/echo/en/fundingevaluations/financing-civil-protection

n

Esimerkiksi Puolassa järjestettiin vuonna 2011 Carpathex-harjoitus, jossa hätäaputiimit saivat harjoitella todellisen elämän tilanteita. Yhtenä harjoituksena oli simulaatio, jossa jalkapallofanien juna törmää vaarallisia aineita kuljettavaan junaan. Tällä harjoituksella testattiin avustusjoukkojen valmiuksia esimerkiksi vuoden 2012 jalkapallon EM-kisojen varalta. Muita harjoituksia olivat esimerkiksi metsäpalo, joka on syttynyt junan jarrujen kipinästä, ja patoallasjärjestelmän rikkoutumisen takia tulvan valtaan joutunut kylä. Tämän kaltaisia harjoituksia järjestetään EU:n taloudellisella tuella vuosittain.

89

5.6.2. Kansalaisten Eurooppa (Europe for Citizens)

Kenelle?

Kaikille Euroopan kansalaisuutta ja yhdentymistä edistäville sidosryhmille, erityisesti paikallisille ja alueellisille viranomaisille ja niitä edustaville järjestöille, tutkimusorganisaatioille (ajatushautomoille), järjestöille ja yhdistyksille.

Millaiseen toimintaan?

Aktiivisen kansalaisuuden tukemiseen ja toimiin, jotka rohkaisevat kansalaisia osallistumaan päätöksentekoon, suvaitsevaisuuden edistämiseen ja monimuotoisen ja monikulttuurisen Euroopan rakentamiseen, eurooppalaisten toimielinten ja osallistujamaiden kansalaisten, kuntien ja kansalaisjärjestöjen keskinäisen vuoro­vaikutuksen rohkaisemiseen.

Muuta tärkeää?

Ohjelmasta myönnetään hanketukia (Project Grant) ja 1-4 -vuotisia toimintatukia (Operating Grant). Ohjelmassa on vuosittain vaihtuvat painopisteet, ja hankkeet, jotka edistävät näitä painopisteitä, ovat etusijalla hakuvaiheessa.

Mistä lisätietoa?

http://www.cimo.fi/ohjelmat/kansalaisten_eurooppa http://eacea. ec.europa.eu/europe-for-citizens_en

Kansalaisten Eurooppa -ohjelmasta rahoitetaan hankkeita, jotka tukevat aktiivista kansalaisuutta ja rohkaisevat kansalaisia osallistumaan päätöksentekoon.

Ohjelman tavoitteena on edistää suvaitsevaisuutta ja rakentaa monimuotoista ja monikulttuurista Eurooppaa sekä rohkaista eurooppalaisia toimielimiä ja osallistujamaiden kansalaisia, kuntia ja kansalaisjärjestöjä keskinäiseen vuorovaikutukseen. Täten esimerkiksi pelastus- ja turvallisuusalan EU-tietoisuuden lisääminen voisi olla yksi rahoitettavista kohteista.

Ohjelmalla on myös erityistavoitteita, joita toteutetaan ohjelmasta tuettavien hankkeiden avulla: n

n

90

tietoisuuden lisääminen unionin muistiperinnöstä, yhteisestä historiasta ja yhteisistä arvoista sekä unionin päämääristä edistämällä kansalaiskeskustelua ja verkostoitumista; demokraattiseen toimintaan osallistumisen ja kansalaisvaikuttamiseen kannustaminen Euroopan unionin tasolla parantamalla kansalaisten ymmärrystä unionin politiikan laadintaprosessista ja lisäämällä mahdollisuuksia osallistua kansalaisyhteiskuntaan, kulttuurien väliseen vuorovaikutukseen ja vapaaehtoistoimintaan unionin tasolla.

Ohjelmalla on myös vuosittain vaihtuvia painopisteitä, jotka ovat vuonna 2015: n

n

Eurooppalainen muistiperintö: II maailmansodan loppumisesta 70 vuotta; toinen maailmansota ja sitä seurannut poliittinen vastakkainasettelu ja kehitys Euroopassa.

Demokraattiseen toimintaan osallistuminen ja kansalaisvaikuttaminen: EU ja sen merkitys kansalaisille, edustuksellisen demokratian vahvistaminen ja edistäminen, kansalaisten osallistuminen Euroopan unionin demokraattiseen elämään, suvaitsevaisuuden ja monikulttuurillisuuden edistäminen EU:n perusoikeuskirjan mukaisesti, EU:n rooli globaalissa maailmassa: kansalaiskeskustelun edistäminen Euroopan tulevaisuudesta.

Kansalaisten Eurooppa -ohjelmaan voivat osallistua kaikki Euroopan kansalaisuutta ja yhdentymistä edistävät sidosryhmät, erityisesti: paikalliset ja alueelliset viranomaiset ja niitä edustavat järjestöt, EU-politiikan tutkimusorganisaatiot (ajatushautomot), erilaiset järjestöt ja yhdistykset kuten esimerkiksi kulttuuri-, nuoriso-, liikunta-, ammatilliset järjestöt sekä koulutus- ja tutkimusjärjestöt.

Ohjelmasta myönnetään hanketukia (Project Grant) ja 1-4 -vuotisia toimintatukia (Operating Grant). Ohjelman budjetti vuosille 2014–2020 on 185 468 000 euroa. Vain organisaatiot (oikeushenkilöt eli juridiset henkilöt) voivat olla hakijoita Kansalaisten Eurooppa –ohjelmasta, eli yksittäiset henkilöt eivät voi hakea rahoitusta.

Kaikkien hankkeiden on oltava yhteensopivia ohjelman tavoitteiden kanssa. Etusija annetaan hankkeille, joiden tavoite liittyy ohjelman vuotuisiin painopisteisiin. Kansalaisten Eurooppa –ohjelman hakemukset käsitellään keskitetysti Koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanovirasto EACEA:ssa Brysselissä. EACEA:n verkkosivuilta löydät voimassa olevan ohjelmaoppaan ja rekisteröitymis- ja hakulomakkeet. n

Lisätietoa Kansalaisten Euroopasta: http://www.cimo.fi/ohjelmat/kansalaisten_ eurooppa ja http://eacea.ec.europa.eu/europe-for-citizens_en

91

5.6.3. Euroopan unionin sisäasioiden rahastot (EUSA)

Kenelle?

Kaikille oikeuskelpoisille julkisille tai yksityisille yhteisöille.

Millaiseen toimintaan?

Jäsenvaltioiden ja unionin valmiuksien parantamiseen liittyen turvallisuutta uhkaavien riskien ja kriisien hallintaan, terrori­hyökkäyksiin varautumiseen, kansalaisten turvaamiseen ja infrastruktuurin suojaamiseen.

Muuta tärkeää?

Vaikka tuen saajina voivat olla toimivaltaiset viranomaiset kuten Rajavartiolaitos, ulkoasiainministeriö tai sen edustustot, poliisi, Tulli, Maahanmuuttovirasto ja pelastustoimi, ja operatiivista tukea voivat kansallisen ohjelman mukaisesti hakea ulkoasiainministeriö, Rajavartiolaitos ja poliisi, instrumentti on avoinna myös muille oikeuskelpoisille julkisille ja yksityisille yhteisöille.

Mistä lisätietoa?

http://www.intermin.fi/eusa

EU:n rahoitusohjelmakaudelle 2014–2020 on perustettu kaksi uutta sisäasioiden alan rahastoa, jotka ovat turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahasto (AMIF) ja sisäisen turvallisuuden rahasto (ISF).

Sisäisen turvallisuuden rahasto (engl. Internal Security Fund, ISF) vastaa Euroopan unionin sisäisen turvallisuuden strategian keskeisimpiin tavoitteisiin. Strategisia tavoitteita on viisi ja niillä pyritään: n n

n n n

hajottamaan kansainväliset rikollisverkostot; ehkäisemään terrorismia ja puuttumaan radikalisoitumiseen ja terroristien värväystoimintaan; parantamaan kansalaisten ja yritysten turvallisuutta verkkoympäristössä; vahvistamaan turvallisuutta rajavalvonnan avulla ja parantamaan Euroopan kykyä selviytyä kriiseistä ja katastrofeista.

AMIF- rahoitusta voivat hakea esimerkiksi viranomaiset, kunnat, erilaiset järjestöt, oppilaitokset, yritykset ja muut oikeuskelpoiset yhteisöt. ISF-rahastosta rahoitusta voivat hakea kaikki oikeuskelpoiset julkiset tai yksityiset yhteisöt. Käytännössä rahaston kansallisen ohjelman toimenpiteet ovat kuitenkin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta sisällöltään sellaisia, että tuen saajina voivat olla vain toimivaltaiset viranomaiset kuten Rajavartiolaitos, ulkoasiainministeriö tai sen edustustot, poliisi, Tulli, Maahanmuuttovirasto ja pelastus-

92

toimi. Operatiivista tukea voivat kansallisen ohjelman mukaisesti hakea ulkoasiainministeriö, Rajavartiolaitos ja poliisi.

AMIF-rahastosta voidaan tukea turvapaikkapolitiikkaa ja uudelleensijoittamista, laillista maahanmuuttoa, kolmansien maiden kansalaisten kotoutumista ja palautuksia.

Sisäisen turvallisuuden rahasto on jaettu kahteen rahoitusvälineeseen, joista ensimmäinen koskee Euroopan unionin ulkorajoja ja viisumipolitiikkaa (engl. Internal Security Fund: Borders and Visa, ISF-B). Sillä edistetään Euroopan ulkorajojen yhdennetyn valvontajärjestelmän kehittämistä yhdenmukaisen ja korkeatasoisen ulkorajavalvonnan varmistamiseksi sekä laillisen rajanylitysliikenteen helpottamiseksi sekä kansallisia toimenpiteitä ja jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä viisumipolitiikassa.

Toinen rahoitusväline koskee poliisiyhteistyötä, rikollisuuden ehkäisemistä ja torjumista sekä kriisinhallintaa (engl. Internal Security Fund: Police, ISF-P).

Sen toimialaan kuuluu tietojenvaihdon ja tietojen saatavuuden parantamisen ohella rajat ylittävän sekä vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden, terrorismin, korruption, huumekaupan, ihmiskaupan, laittoman asekaupan, laittoman maahanmuuton hyväksikäytön, lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsipornografian, tietoverkkorikollisuuden ja rahanpesun torjunta ja ehkäiseminen.

Lisäksi tavoitteena on kansalaisten ja elintärkeän infrastruktuurin suojeleminen vaaratilanteilta sekä turvallisuuteen liittyvien riskien ja kriisien tehokkaan hallinnan edistäminen.

Suomen osuus sisäisen turvallisuuden rahastosta ohjelmakaudella 2014– 2020 on noin 52,6 miljoonaa euroa (ISF-B ja ISF-P). Rahoitusvälineiden osuudet rahaston varoista ovat noin 36,9 miljoonaa euroa (ISF-B) ja noin 15,7 miljoonaa euroa (ISF-P).

Tavoitteena on saada käynnistettyä ensimmäiset hankehaut rahastoista viimeistään vuoden 2015 alkupuolella. Sisäasioiden alan rahastojen ohjelmakauden 2014–2020 kansallista valmistelua koordinoi sisäministeriön kansainvälisten asioiden yksikkö yhteistyössä rahastojen toimialaan kuuluvien tahojen kanssa. n

Lisätietoja sisäasioiden rahastoista: http://www.intermin.fi/eusa

93

94

6. EU ja ulkosuhteet 6.1. EU ja Nato EU:n puolustus- ja sotilaallisista voimavaroista puhuttaessa on muistettava, että suurin osa sen jäsenmaista (22) kuuluu Natoon. Kriisinhallinnassa EU voi kuitenkin tukeutua Naton johtamis- ja komentojärjestelmiin. Voimavarojen lainaamista kutsutaan usein Berlin Plus –järjestelmäksi. Useimpien maiden kriisinhallintajoukot ja sotilaskalusto ovat samoja riippumatta siitä, toteutetaanko operaatio EU:n vai Naton lipun alla. EU ei ole pyrkinyt luomaan päällekkäisiä rakenteita Naton kanssa eikä hoitamaan operaatioita, joista sotilasliitto vastaa.

EU:n ja Naton yhteistyöstä sopiminen kokonaisuutena on ollut poliittisista syistä hankalaa ja edellyttänyt neuvotteluja unioniin kuulumattomien maiden, kuten Turkin ja Norjan, kanssa. Neuvotteluihin on myös vaikuttanut kiista kahtiajakautuneen Kyproksen asemasta. EU:n ja Naton välinen kriisinhallintayhteistyö on sujunut käytännössä siten, että EU on ottanut hoitaakseen entiset Nato-johtoiset operaatiot Makedoniassa ja Bosnia-Hertsegovinassa. Institutionaalisia siteitä EU:n ja Naton välillä ovat Nato-suurlähettiläiden ja EU:n poliittisen ja turvallisuuskomitean edustajien väliset säännönmukaiset kokoukset sekä sotilaallisiin voimavaroihin keskittyvä työryhmä. Voimavaratyöryhmä on mm. tarkastellut EU:n taisteluosastojen ja Naton NRF-joukkojen (Nato Response Force) välisiä yhtymäkohtia.

6.2. EU ja Pohjoismaat Euroopan unionin pohjoisessa ulottuvuudessa Pohjoismailla sekä Pohjoismaiden neuvostolla ja ministerineuvostolla on keskeinen rooli. Ne mm. toteuttavat ja rahoittavat pohjoisen ulottuvuuden politiikkaan liittyviä hankkeita omassa lähialueyhteistyössään. Pohjoismaiden investointipankki (NIB) on muun muassa ollut suurin yksittäinen rahoittaja Pietarin lounaisen jätevedenpuhdistamon rakentamisessa. Se on muutenkin huomattava lähialueyhteistyön rahoittaja ja mm. Pohjoisen ulottuvuuden ympäristökumppanuuden (NDEP) alullepanija.

Euroopan unioniin kuuluvat Pohjoismaat tekevät yhteistyötä monissa asioissa, ja pohjoismaisissa ministeri- ja muissa kokouksissa käsitellään jatkuvasti EU-asioita. EU:n ulkopuolisille ETA-maille Norjalle ja Islannille pohjois-

95

maiset kokoukset tarjoavat mahdollisuuden saada ensi käden tietoa EU:sta.

Euroopan unionissa pohjoismaiden yhteistyö ei käytännössä korostu, vaikka alueelle merkittävissä kysymyksissä maat voivatkin antaa tukea toisilleen.

Pohjoismainen yhteistyö EU:ssa toteutuu kuitenkin hyvin niissä järjestelyissä, joissa kaikki maat ovat mukana, kuten Schengen-kysymyksissä.

Konkreettisia esimerkkejä Pohjoismaisen ministerineuvoston ja EU:n välisestä yhteistyöstä ovat uusi painopistealue biotalous, arktinen ja Itämeri-yhteistyö sekä Vilnassa sijaitsevan valkovenäläis-liettualaisen yliopiston European Humanities University tukeminen.

96

7. EU-lisätiedon hankkiminen EU tiedon lähteille pääsy voi tuntua hankalalta. EU-asioiden seuranta vaatii aktiivisuutta ja resursseja, ja tiedon saaminen riittävän ajoissa voi olla haasteellista.

Mikäli järjestön apuna on eurooppalainen järjestöverkosto, sen kautta voi saada tietoa EU-politiikasta ja ajankohtaisista asioista. Moni eurooppalainen järjestöverkosto julkaisee uutiskirjeitä ja muita tiedonlähteitä, joissa kerrotaan käsittelyyn tulevista asioista.

Komission valmisteluun tulevista asioista saa puolestaan tietoa vuosittain julkaistavasta työjärjestyksestä (Annual Work Programme), jossa komissio määrittää kuluvan vuoden tärkeimmät poliittiset tavoitteet, lainsäädäntöaloitteet ja muut toimenpiteet. Työjärjestys perustuu vuotuiseen toimintastrategiaan, jonka taustalla on puolestaan komission toimikauden alussa julkaistut strategiset tavoitteet.

Neuvoston käsittelyyn tulevista asioista tiedotetaan kulloisenkin EU-puheenjohtajamaan julkaisemasta ohjelmasta ja kalenterista. Neuvoston käsittelyt ja keskustelut ovat yleisölle avoimia, ja niitä voi seurata neuvoston lehdistökeskuksessa myös audiovisuaalisesti.

Muita tietolähteitä EU-asioissa ovat esimerkiksi suomalaiset virkamiehet ministeriöissä ja Suomen pysyvässä EU-edustustossa. Lain mukaan virkamiehillä on velvollisuus avustaa tiedon etsinnässä ja lähtökohtaisesti kaikki valtionhallinnon asiakirjat ovat julkisia29.

Europarlamentin suomalaismepit ja heidän avustajansa voivat myös auttaa tiedonsaannissa. Erityisesti aiheesi kannalta tärkeässä valiokunnassa istuvat mepit ovat usein hyvin perillä aiheen ympärillä käytävästä poliittisesta keskustelusta. Europarlamentaarikoilla on myös oikeus esittää kirjallisia tai suullisia kysymyksiä komissiolle tai neuvostolle, joihin nämä ovat velvoitettuja vastaamaan. Unionin kaikkien toimielinten yhteinen kalenteri (http://europa.eu/eucalendar/) on hyödyllinen työkalu parlamentin eri valiokuntien ja neuvoston kokoonpanojen aikataulujen selvittämiseen.

29 Joitain asiakirjoja voidaan määrätä salaisiksi, mutta tällöin salauspäätös tulee erikseen perustella tiedon pyytäjälle.

97

Kerätyn tiedon jäsentämisessä voi olla avuksi listata mitkä poliittiset, taloudelliset, sosiaaliset, teknologiset, lakitekniset ja ympäristölliset tekijät ja trendit saattavat vaikuttaa joko positiivisesti tai negatiivisesti kiinnostuksen kohteena olevaan aiheeseen ja rakentaa esimerkiksi aikajana, josta käy ilmi tämän hetkiseen tilanteeseen vaikuttaneet merkittävät tapahtumat ja tulevat kokoukset sekä muut tapahtumat, jotka asiaan saattavat vaikuttaa. Tämä helpottaa asian seuraamista ja siihen mahdollista vaikuttamista.

98

8. Lähteet

30

CIMO: Erasmus+ http://www.cimo.fi/ohjelmat/erasmusplus/nuorisotoimialalle CIMO: Kansalaisten Eurooppa http://www.cimo.fi/ohjelmat/kansalaisten_eurooppa Eduskunta: Pohjoismaiden neuvosto http://web.eduskunta.fi/Resource.phx/kvtoimielimet/kvtoimielin-pnsv01/esittely.htx?lng=fi Euroopan komission ehdotus: vuosia 2014–2020 koskeva monivuotinen rahoituskehys ISBN 978-92-79-21289-5, doi:10.2761/76974 Euroopan komissio: EU-rahoitus 2014–2020 https://storify.com/eukomissio/eu-rahoitus-2014-2020 Euroopan komissio: Euroopan talousarvio maittain, Suomi http://ec.europa.eu/budget/mycountry/FI/index_fi.cfm#cinfo Euroopan komissio: Kyberturvallisuutta parannetaan http://ec.europa.eu/news/science/130212_fi.htm Euroopan komissio: talous- ja raha-asiat; naapuruuspolitiikka http://ec.europa.eu/economy_finance/international/neighbourhood_policy/index_fi.htm Euroopan komissio: Ympäristö: Vesi: Tulvariskit http://ec.europa.eu/environment/water/flood_risk/index.htm Euroopan parlamentti http://www.europarl.europa.eu/portal/fi Euroopan parlamentti selkokielellä, Mosaiikki ry http://www.europarlamentti.info/fi/ Euroopan parlamentti: Tietoa parlamentista, sanasto http://www.europarl.europa.eu/aboutparliament/fi/0081f4b3c7/Law-making-procedures-indetail.html#glossary

30 Verkkosivuilla vierailtu 1.8.–18.12.2014 välisenä aikana.

99

Euroopan parlamentin uutishuone: Tiedote: New Security Strategy must tackle emerging threats http://www.europarl.europa.eu/news/en/news-room/content/20141212IPR01246/html/NewEU-Security-Strategy-must-tackle-emerging-threats-MEPs-say Euroopan parlamentin valiokunnat http://www.europarl.europa.eu/committees/fi/parliamentary-committees.html Euroopan unioni http://europa.eu/index_fi.htm Euroopan unioni: Alueiden komitea http://europa.eu/about-eu/institutions-bodies/cor/index_fi.htm Euroopan unioni: humanitaarinen apu ja pelastuspalvelu http://europa.eu/pol/pdf/flipbook/fi/humanitarian-aid_fi.pdf Euroopan unioni: Euroopan lentoturvallisuusvirasto EASA http://europa.eu/about-eu/agencies/regulatory_agencies_bodies/policy_agencies/easa/index_fi.htm Euroopan unioni: Euroopan meriturvallisuusvirasto EMSA http://europa.eu/about-eu/agencies/regulatory_agencies_bodies/policy_agencies/emsa/index_fi.htm Euroopan unioni: Euroopan poliisiakatemia CEPOL http://europa.eu/about-eu/agencies/regulatory_agencies_bodies/pol_agencies/cepol/index_ fi.htm Euroopan unioni: Euroopan poliisivirasto Europol http://europa.eu/about-eu/agencies/regulatory_agencies_bodies/pol_agencies/europol/index_fi.htm Euroopan unioni: Euroopan puolustusvirasto EDA http://europa.eu/about-eu/agencies/regulatory_agencies_bodies/security_agencies/eda/index_fi.htm Euroopan unioni: Euroopan rajaturvallisuusvirasto Frontex http://europa.eu/about-eu/agencies/regulatory_agencies_bodies/policy_agencies/frontex/ index_fi.htm Euroopan unioni: Euroopan turvallisuusalan tutkimuslaitos ISS http://europa.eu/about-eu/agencies/regulatory_agencies_bodies/security_agencies/iss/index_fi.htm

100

Euroopan unioni: Euroopan työterveys- ja työturvallisuusvirasto OSHA https://osha.europa.eu/fi Euroopan unioni: rajavalvonta ja turvallisuus http://europa.eu/pol/pdf/flipbook/fi/border_and_security_fi.pdf Euroopan unionin solidaarisuusrahasto EUSF http://ec.europa.eu/regional_policy/thefunds/solidarity/index_fi.cfm Euroopan unionin ulkosuhdehallinto: kyberturvallisuus http://eeas.europa.eu/policies/eu-cyber-security/index_fi.htm Eurooppatiedotus http://www.eurooppatiedotus.fi Eurooppatiedotus: Avain EU-käsitteisiin (Tero Erkkilä, Teija Tiilikainen) Uusittu laitos, 1. painos, 150/2012, Newprint Oy, Raisio ISBN 978-952-281-017-5 http://www.eurooppatiedotus.fi/public/download.aspx?ID=97937&GUID={C3B6092A0052-413E-BF0D-EBADBDF106E7} Eurooppatiedotus: EU-perusteos. 2. ja 3. laitos http://eurooppatiedotus.fi/doc/EU_perusteos ja http://eurooppatiedotus.fi/public/download.aspx?ID=137544&GUID={396EB367-07F5-4458-B6B0-D6EEA1556CCF} Eurooppatiedotus: Pohjola EU:ssa - yhdessä ja erikseen http://www.eurooppatiedotus.fi/public/default.aspx?contentid=302565&contentlan=1&culture=fi-FI#.VBWrvPl_twt Kansalaisvapauksien ja sisä- ja oikeusasioiden valiokunta LIBE http://www.europarl.europa.eu/committees/fi/LIBE/home.html Kriisinhallintakeskus CMC http://www.cmcfinland.fi/fi/koulutus/erikoiskoulutus Leader-Suomi http://leadersuomi.fi/?q=fi Sanasto Euroopan unionin termeistä http://europa.eu/legislation_summaries/glossary/index_fi.htm Sisäministeriö: EU:n ohjelmakausi 2014–2020 http://www.intermin.fi/fi/ministerio/eu_rahoitus/ohjelmakausi_2014-2020

101

Sisäministeriö: EU:n linjaukset oikeus- ja sisäasioissa http://www.intermin.fi/fi/ministerio/eu-asiat/eu_n_linjaukset_oikeus-_ja_sisaasioissa Sisäministeriö: EU:n sisäisen turvallisuuden strategia - kansalliset jatkotoimet. Työryhmän mietintö (2014) http://www.intermin.fi/download/54918_julkaisu_222014.pdf?8756fe00e89ad188 Sisäministeriö: Euroopan sisäisen turvallisuuden strategia vaikuttaa kansallisiin sisäisen turvallisuuden painopisteisiin (4.9.2014) http://www.intermin.fi/fi/ajankohtaista/uutiset/1/1/euroopan_sisaisen_turvallisuuden_strategia_vaikuttaa_kansallisiin_sisaisen_turvallisuuden_painopisteisiin_55451 Sisäministeriö: Kooste pelastustoimen rahoitusinstrumenteista http://www.pelastustoimi.fi/download/54556_Pelastustoimen_rahoitusinstrumentit. pdf?eb694f1b9c65d188 Sisäministeriö: Pelastustoimen strategia 2025 http://julkaisut.pelastustoimi.net/strategia2025/pubData/source/Pelastustoimen_strategia_2025.pdf Suomen erityisedustusto Natossa http://www.finlandnato.org/public/default.aspx?nodeid=31556&contentlan=1&culture=fi-FI Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK: Kokonaisturvallisuuden sanasto (2014) http://www.spek.fi/loader.aspx?id=1c66e01d-a75e-4a9a-80ec-9816340ce752

Suomen pysyvä edustusto Euroopan unionissa http://www.finland.eu Tekes: Horisontti 2020 http://www.tekes.eu/horisontti-2020/ Työ- ja elinkeinoministeriö http://www.tem.fi/alueiden_kehittaminen/eu_n_alue-_ja_rakennepolitiikka Työ- ja elinkeinoministeriö: Kestävää kasvua ja työtä, 2014–2020 –ohjelman esitelehtinen http://www.rakennerahastot.fi/documents/10179/43399/TEM_Rakennerahastot_2014-2020_ Esite_070514_PRINT.pdf/317d9a54-c3f2-4a6c-8005-4c5bc565fa88

Työ- ja elinkeinoministeriö: Kauden 2014–2020 EAY –tavoitteen rahoituspuitteet, säädösperusta ja ohjelmien valmistelu; Ekestam, Harry http://www.rakennerahastot.fi/documents/10179/42248/EAY-ohjelmien_valmistelu_120314. pdf/d36f6247-aec4-4cb2-9e8f-e8e09b97346f

102

Ulkoasiainministeriö: lähialueyhteistyö http://formin.finland.fi/public/download.aspx?ID=49713&GUID={91CCCA71-B1F2-482DA711-4807F31958F6} Ulkoasiainministeriö: pohjoinen ulottuvuus http://www.formin.fi/public/default.aspx?nodeid=15579 Vaikuta! Euroopan unionissa, Kehys ry, 2011 http://www.into-ebooks.com/book/vaikuta/ Valtioneuvoston kanslia: Euroopan unioni http://valtioneuvosto.fi/eu/suomi-ja-eu/fi.jsp

103

11

SPEK tutkii

Yhä useampi Suomeen vaikuttava asia on luonteeltaan kansainvälinen, ja EU:n rooli myös pelastus- ja turvallisuusalalla on merkittävä. Tämän SPEK tutkii – sarjan julkaisun tarkoituksena on tarjota tiiviissä paketissa perustietoa Euroopan unionista pelastusalan toimijana. Julkaisu on tarkoitettu erityisesti sellaisille tahoille, jotka toimivat yksilöiden, yhteisöjen ja yhteiskunnan turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistämiseksi ja ylläpitämiseksi.

Julkaisussa esitellään EU:n päätöksentekojärjestelmä, eri toimielimet ja niiden suhteet toisiinsa ja ne eri politiikan alat, jotka ovat merkittävimpiä pelastusja turvallisuusalalle. Lisäksi julkaisussa on listattu EU:n rahoitusinstrumentteja, jotka ovat pelastusalalla toimivien käytössä. Monipuolisuutensa vuoksi ne ovat kuitenkin soveliaita myös muille aloille. Julkaisu on laadittu siten, että lukija voi halutessaan lukea julkaisusta vain ne osat, jotka hän kokee kiinnostavaksi, tai perehtyä julkaisuun kokonaisuutena.

SPEK Tutkii -sarja on Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö ry:n julkaisusarja, jossa julkaistaan turvallisuuteen liittyviä tutkimuksia ja selvityksiä.

SPEK verkkokauppa:

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK Ratamestarinkatu 11, 00520 Helsinki Puhelin (09) 476 112, faksi (09) 4761 1400 spekinfo@spek.fi www.spek.fi