SPEK tutkii 1

SPEK tutkii 1

Pelastusalaa koskevat sisäisen turvallisuuden kansalaiskyselyt vuosina 2006–2011

Kirjoittaja: Kauri Lindström, YTM, Tampereen yliopisto Ulkoasu ja taitto: Terhi Kannisto Paino: Copy-Set Oy, Helsinki 2011 ISBN: 978-951-797-425-7 (nid.)

978-951-797-435-6 (pdf) SPEK tutkii 1 ISSN-L 2242-1645 ISSN 2242-1645 (painettu) ISSN 2242-1653 (verkkojulkaisu) Julkaisija: Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK Ratamestarinkatu 11, 00520 Helsinki Puhelin 09 476 112, faksi 09 4761 1400 spekinfo@spek.fi www.spek.fi

2

Pelastusalaa koskevat sisäisen turvallisuuden kansalaiskyselyt vuosina 2006–2011

3

Sisällysluettelo 1 Johdanto .............................................................................................. 5 2 Selvityksen tavoitteet ja rajaukset ....................................................... 6 3 Keskeiset käsitteet ............................................................................... 7 3.1 Sisäinen turvallisuus .................................................................. 7 3.2 Pelastustoiminta ........................................................................ 7 3.3 Onnettomuuksien ennaltaehkäisy ............................................. 7 3.4 Varautuminen ............................................................................ 8 4 Sisäistä turvallisuutta tutkivat tahot .................................................... 9 5 Pelastusalaa koskevat kansalaiskyselyt ................................................ 10 5.1 Pelastusala muissa sisäisen turvallisuuden kyselyissä ............... 10 5.2 Pelastustoimeen painottuvat kansalaiskyselyt .......................... 13 6 Johtopäätökset ja katsaus tulevaan ..................................................... 19 6.1 Johtopäätökset kyselytutkimuksista .......................................... 19 6.2 Millaiselle pelastusalan kyselylle on tarvetta? ........................... 19 Lähteet .................................................................................................... 21

4

1 Johdanto Valtioneuvosto asetti vuonna 2007 sisäasiainministeriön koordinoimaan hanketta, jossa muodostettiin Suomeen sisäisen turvallisuuden ohjelma. Tavoitteeksi asetettiin, että vuonna 2015 Suomi on Euroopan turvallisin maa. Hankkeen loppuraportissa esitettiin toimenpiteet, joilla lisätään edellytyksiä sisäisen turvallisuuden parantamiseksi. Yksi kehitystoimenpiteistä kohdistettiin sisäisen turvallisuuden tutkimuksen tehostamiseen. (Turvallinen elämä jokaiselle 2008.)

Sisäinen turvallisuus on laaja käsite, jonka piiriin kuuluu useita tekijöitä. Sitä edistävät niin rakennettu ympäristö, toimivat peruspalvelut kuin monella tapaa ihmisten toiminnassa ilmentyvä turvallisuuskulttuurikin. Sisäinen turvallisuus kytkeytyy siten sekä yksilön että yhteiskunnan tasolle. Pelastustoimi on yksi keskeisistä toimijoista sisäisen turvallisuuden takaamiseksi. Varsinaisen pelastustoiminnan lisäksi se huolehtii onnettomuuksien ehkäisystä sekä varautumisesta mahdollisten suuronnettomuuksien kohtaamiseen (esim. Pelastustoimen tutkimusohjelma 2010–2014).

Sisäisen turvallisuuden tutkimus on Suomessa ollut melko hajanaista ja kokonaistilanteen hahmottaminen on nykyisellään vaikeaa (Turvallinen elämä jokaiselle 2008, 18). Sektorin eri osa-alueilla on toki tehty laajoja, pitkät perinteet omaavia kyselyjä. Suomalaisten turvallisuuteen vaikuttavien tekijöiden ymmärtämiseksi tarvitaan sekä hyväksi havaittujen tutkimusten jatkuvuutta että uusia näkökulmia avaavia tutkimuksia.

Selvityksessä käsitellään sisäisen turvallisuuden kyselytutkimuksia pelastusalaan painottuen.

Pelastustoimen tutkimuksen haasteena on ollut systemaattisuuden puute, ja yhteiskunnalliselle kokonaistarveanalyysille on tilausta (Pelastustoimen tutkimusohjelma 2007–2011, 4). Pelastustoimi liittyy vahvasti suomalaisten arkeen, joten sen tulee näkyä tehokkaasti suomalaisten koetun turvattomuuden kartoituksessa.

5

2

Selvityksen tavoitteet ja rajaukset

Turvallisuutta ja sen kehitystä voidaan tutkia monella tapaa. Ensinnäkin voidaan tarkastella rekisteritietoja. Turvallisuuteen liittyvillä kyselytutkimuksilla pyritään yleensä täydentämään rekisteritietojen antamaa kuvaa kansalaisten turvallisuudesta. Esimerkiksi piilorikollisuudesta saadaan kyselytutkimusten avulla kattavammin tietoa. Pelastustoimen kohdalla puolestaan palokuolemien määrä on selkeä tutkimuksissa käytetty mittari.

Toisekseen voidaan tutkia rakennetun ympäristön tilaa ja turvallisuusteknologian kehitystä.

Pelastusala on tässä kehityksessä vahvasti mukana. Pelastustoimi osallistuu turvallisten ympäristöjen suunnitteluun, ja tutkimuksia on tehty esimerkiksi rakennusten paloturvallisuudesta.

Kolmantena osa-alueena on turvallisuuskulttuurin ymmärtäminen. Tällöin tarkastellaan erityisesti ihmisten kokemuksia ja näkemyksiä turvallisuuteen vaikuttavista tekijöistä. Kyselytutkimuksia tarvitaan myös kartoittamaan ihmisten asenteita ja tulevaisuuden näkymiä. Suomalaisten turvallisuuden kannalta tällä on merkitystä siksi, että ihmiset toimivat pääosin sen mukaan, kuinka he kokevat asiat, eivät niinkään sen mukaan, kuinka asiat todellisuudessa ovat (Niemelä ym. 1997, 20–21). Usein toki objektiivinen ja subjektiivinen turvallisuus ovat kytköksissä toisiinsa.

Selvityksen päämääränä on koota yhteen tietoa siitä, kuinka pelastustoimintaa, onnettomuuksien ehkäisyä ja varautumista on Suomessa kyselytutkimuksilla tarkasteltu viime vuosina. Selvityksessä käsitellään kansalaiskyselyjä. Pelastustoimen sisällä on suunnattu useita kyselyjä eri organisaation edustajille ja asiantuntijoille. Lisäksi pelastusalan työntekijöiden näkemyksiä on kerätty kyselyillä erityisesti työturvallisuudesta ja työhyvinvoinnista. Selvityksessä ei kuitenkaan käsitellä edellä mainittuja kyselytutkimuksia, vaan keskitytään nimenomaan yksityisihmisiltä kerättyyn tietoon.

Pelastusalaa on käsitelty myös kyselyissä, joiden painopiste on jollakin muulla sisäisen turvallisuuden osa-alueella, esimerkiksi poliisin toimialalla. Nämä kyselyt selvityksessä huomioidaan siinä määrin, miten niissä on käsitelty pelastusalaa sekä yleistä turvallisuutta. Selvityksessä tarkastellaan pääasiassa kansallisen tason kyselyitä, mutta myös ydinkohtiin pureutuvat alueelliset kyselyt tulevat huomioiduiksi.

Jotta sisäisen turvallisuuden kokonaisuudesta saadaan kattava kuva, on tärkeää tutkia ilmiöitä monipuolisesti ja eri konteksteissa. Selvityksen tavoitteena on myös pohtia, millaiselle uudelle kyselytutkimukselle olisi tarvetta. Sitä varten tarvitaan tietoa jo toteutetuista kyselyistä. Selvityksessä tarkastellaan sitä, kenen toimesta ja kuinka aiemmat kyselyt on toteutettu, mitä on kysytty ja miten kysymykset on aseteltu sekä millaisia tuloksia niistä on saatu.

Selvityksen ydinkysymykset ovat: 1. Kuinka pelastusalaa ja yleistä koettua turvallisuutta on käsitelty muihin sisäisen turvallisuuden osa-alueisiin painottuvissa kyselytutkimuksissa?

2. Kuinka pelastustoimintaa, onnettomuuksien ehkäisyä ja varautumista on käsitelty pelastusalan sisällä tehdyissä kyselytutkimuksissa?

3. Millainen pelastustoimintaa, onnettomuuksien ehkäisyä ja varautumista koskeva kyselytutkimus täydentäisi parhaiten Suomen sisäisen turvallisuuden tutkimusta?

6

3

Keskeiset käsitteet

Selvityksen laajana kontekstina on koetun sisäisen turvallisuuden tutkimus. Tarkemmin paneudutaan sen yhtä osa-aluetta eli pelastusalaa käsitteleviin tutkimuksiin. Samalla on kuitenkin hyvä pitää näkyvissä koko sektorille ulottuva tutkimuskenttä. Pelastusalan toiminnoista selvityksessä tarkastellaan tutkimuksia, jotka liittyvät pelastustoimintaan, onnettomuuksien ehkäisyyn sekä varautumiseen. Seuraavassa esitetään ydinkäsitteiden määritelmät tiivistetysti.

3.1

Sisäinen turvallisuus

Sisäisen turvallisuuden ohjelmassa (Turvallinen elämä jokaiselle 2008, 5) käsite määritellään siten, että hyvä sisäinen turvallisuus syntyy useiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Määritelmän mukaan sitä edistävät turvallinen ympäristö niin kotona asuinalueella kuin töissäkin, hyvin suunniteltu liikenneympäristö, yhteiskunnan toimivat peruspalvelut, avun saanti tarvittaessa ja rikoksiin syyllistyneiden joutuminen edesvastuuseen teoistaan. Sisäisen turvallisuuden piiriin kuuluu myös varautuminen suuronnettomuuksiin ja normaaliolojen häiriötilanteisiin.

Sisäistä turvallisuutta voidaan määrittää suhteessa ulkoiseen turvallisuuteen. Perinteisesti ulkoinen turvallisuus ja yleensäkin turvallisuudesta käytävä keskustelu on liittynyt kansakunnan tilanteeseen. Tällöin tarkastellaan tekijöitä, jotka mahdollisesti uhkaavat Suomea. Sittemmin turvallisuus on alettu hahmottaa koko ihmisen toiminnan kattavana käsitteenä, ja myös yksilötason ilmiöt ovat nousseet esille. (Niemelä & Lahikainen ym. 2000, 25–32.) Sisäinen turvallisuus sijoittuu erityisesti yksilötason kysymyksiin ja siihen, kuinka turvallisesti kansalaisten arkielämä luonnistuu.

Yhteiskunnan tasolle se taas ulottuu erityisesti suuronnettomuuksiin ja häiriötilanteihin varauduttaessa.

3.2 Pelastustoiminta Pelastustoiminta kuuluu pelastustoimen ydintehtäviin. Pelastustoimintaa ovat kiireellisesti suoritettavat toimet, jotka onnettomuuden sattuessa tai uhatessa toteutetaan ihmisten, omaisuuden ja ympäristön suojaamiseksi ja pelastamiseksi sekä vahinkojen rajoittamiseksi ja seurausten lieventämiseksi. Pelastustoimintaan ryhdytään myös tahallisesti aiheutetuissa tilanteissa tai niiden uhatessa. Pelastustoimintaa ovat erityisesti pelastaminen, sammuttaminen, etsintä ja lääkinnällinen pelastustoiminta sekä näitä perustoimintoja tukevat toiminnot. (esim. Pelastustoimen tutkimusohjelma 2010–2014; ks. myös Turvallisuus- ja puolustusasiain komitea 2006, 69–73.)

3.3

Onnettomuuksien ennaltaehkäisy

Onnettomuuksien ennaltaehkäisyllä tarkoitetaan ennakoivaa turvallisuustyötä. Sen merkitys pelastustoimen toimintakentällä on kasvanut viime vuosien aikana. Pelastustoimen toimenkuva liittyy erityisesti tulipalojen ehkäisyyn, mutta tavoitteena on muutenkin estää onnettomuudet ennalta.

Onnettomuuksien ehkäisemiseksi ja turvallisuuden ylläpitämiseksi pelastustoimi toimii yhteistyössä muiden viranomaisten, alueen yhteisöjen ja asukkaiden kanssa. (Pelastustoimen tutkimusohjelma 2010–2014.)

Onnettomuuksien ennaltaehkäisy pelastustoimen kohdalla tarkoittaa konkreettisella tasolla esimerkiksi osallistumista yhdyskuntarakenteen suunnitteluun sekä palotarkastusten tekemistä.

Toisella tasolla taas ennaltaehkäisy tarkoittaa turvallisuuskulttuurin kehittämistä. Tämän edistäminen edellyttää toimenpiteitä yhteiskunnan eri sektoreilla ja tietoisuuden lisäämistä onnetto-

7

muusriskeistä, onnettomuuksien ennaltaehkäisystä sekä toimenpiteistä onnettomuuden sattuessa.

Tehokas onnettomuusriskien hallinta edellyttää jatkuvaa riskien ja niissä tapahtuvien muutosten seurantaa ja arviointia. (emt.)

3.4 Varautuminen Varautuminen ja väestönsuojelu on laaja tehtäväkenttä, jossa pelastustoimi on kokonaisuuden yksi osa. Varautumisella tarkoitetaan valmistautumista mahdollisiin suuronnettomuuksiiin. Tällainen onnettomuus voi olla esimerkiksi laajat mittasuhteet saava luonnononnettomuus tai laaja katkos energianhuollossa. Pelastustoimintaan varautumista tarvitaan, koska kaikkien onnettomuuksien syntyä ei mahdollisesti voida estää. Käytännössä varautuminen sisältää suunnittelun, organisoinnin, henkilöstön kouluttamisen, väestön valistamisen, kaluston ja välineiden hankinnan, huollon ja kunnossapidon, viesti-, valvonta- ja hälytysjärjestelmien aikaansaamisen sekä suojien rakentamisen poikkeusolojen varalta. Mahdollisen suuronnettomuuden sattuessa pelastustoimen työnkuvaan kuuluu väestönsuojelu, jolla tarkoitetaan ihmisten ja omaisuuden suojaamista sekä pelastustoimintaan kuuluvien tehtävien hoitamista poikkeusoloissa tai kyseisiin tehtäviin varautumista. (esim. Pelastustoimen tutkimusohjelma 2010–2014.)

8

4

Sisäistä turvallisuutta tutkivat tahot

Kullakin sisäisen turvallisuuden osa-alueella on omia erikoiskysymyksiään, ja kyselytutkimuksia onkin toteutettu eri näkökulmista. Myös useiden toimialojen sektoreille ulottuvista ilmiöistä on tärkeää saada tietoa eri konteksteissa. Esimerkki tällaisesta ilmiöstä on varautuminen poikkeusoloihin.

Eri osa-alueisiin keskittyvien tutkimusten ohella on tärkeää muodostaa kokonaiskuva suomalaisten sisäisestä turvallisuudesta. Tähän tarvitaan vuoropuhelua eri toimialojen tutkimusten ja tutkijoiden välillä.

Väkivaltaan ja rikollisuuteen liittyviä kyselytutkimuksia tehdään kattavasti. Suuri rooli tässä on Oikeuspoliittisella tutkimuslaitoksella (OPTULA) sekä Poliisiammattikorkeakoululla. Uhriutumista on tarkasteltu Suomessa kyselytutkimuksella 1980-luvulta lähtien. Kansallinen uhritutkimus on hyvä esimerkki tutkimuslaitosten vuoropuhelusta. Tutkimuksen työnjako menee siten, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitos vastaa tapaturmien ja OPTULA puolestaan väkivaltaosion raportoinnista.

Erityisen pitkät perinteet on Maanpuolustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) syyskyselyllä. Sen juuret ulottuvat aina 1960-luvulle saakka. MTS tekee tutkimuksia, joiden pääpaino on ulkoisessa turvallisuudessa. Kuitenkin MTS:n syyskyselyssä käsitellään myös sisäistä turvallisuutta.

Näkökulma tosin on hieman eri kuin esimerkiksi pelastusalan kyselyissä. MTS:n kyselyssä tarkastellaan varautumista yhteiskunnan tasolla, kun taas pelastusalan kyselyissä painopiste on ihmisten omatoimisessa varautumisessa.

Pelastusalalla kyselytutkimuksia on tehty erityisesti työturvallisuuteen ja työhyvinvointiin liittyen. Kansallisia pelastusalan tutkimuksia tekevät pääasiassa sisäasiainministeriön pelastustoimi, Pelastusopisto, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö (SPEK) sekä Työterveyslaitos. Lisäksi pelastustoimeen liittyviä kyselytutkimuksia teettävät aluepelastuslaitokset. Teknologian tutkimuskeskus VTT tekee Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) tavoin pääasiassa turvallisuuden tekniseen puoleen painottuvaa tutkimusta, mutta VTT on kerännyt myös kyselytietoa suomalaisten turvallisuuskäyttäytymisestä.

Selvityksessä käsitellään ainoastaan kansalaisille suunnattuja kyselytutkimuksia. Toistaiseksi pelastusalan tutkimus tällä saralla on ollut melko hajanaista. Suhteellisen kokonaisvaltaisia pelastusalaa koskevia turvallisuuskyselyjä on muutama. Niissäkin tosin usein on tutkimuksen tilaajan tavoitteet selvästi esillä. Yhteistyön tehostaminen kansallisten ja alueellisten toimijoiden välillä antaisi mahdollisuuksia kattavammalle kyselytiedon keräämiselle.

9

5

Pelastusalaa koskevat kansalaiskyselyt

Tässä luvussa esitellään ja arvioidaan kyselytutkimuksia, joilla on kerätty tietoa suomalaisten mielipiteistä ja kokemuksista pelastusalan ydintoimintoja kohtaan. Kyselytutkimuksista tarkastellaan, kuinka ne on toteutettu, mitä niillä tavoitellaan, millaisia aiheita niissä on käsitelty ja millaisia tuloksia kyselyistä on saatu. Aiemmin tehtyjen kyselytutkimusten myötä pystytään rakentamaan sisältöä uudelle tutkimukselle.

5.1 Pelastusala muissa sisäisen turvallisuuden kyselyissä Turvallisuutta on Suomessa tutkittu eri näkökulmista. Selvityksessä käsitellään pääosin sisäistä turvallisuutta. Sektorin eri osa-alueilla on tehty merkittäviä kyselytutkimuksia. Näiden keskeisenä tavoitteena on ollut tuottaa tietoa suomalaisten kokemuksista ja mielipiteistä turvallisuuskysymyksissä, jotta ilmiöistä saadaan mahdollisimman kattava kuva. Seuraavaksi esitellään turvallisuuden kyselytutkimuksia, joiden painopisteet ovat poliisin toimialalla, tapaturmien ehkäisyssä ja väkivallassa sekä Suomen ulkoisessa turvallisuudessa. Kaikissa näissä kyselyissä on myös pelastusala esillä jollakin tavalla.

Poliisin turvallisuustutkimus Poliisin lääninjohdot toteuttivat Poliisin turvallisuustutkimuksen vuosina 2003, 2006 ja 2009.

Nykyään poliisin lääninjohtoja ei enää ole, vaan tehtävistä vastaavat poliisihallitus sekä 24 poliisilaitosta. Poliisin turvallisuustutkimuksen tavoitteena on ollut suuren otosmäärän kautta tuottaa paikallista, alueellista ja valtakunnallista tietoa poliisitoiminnan kehittämiseksi. Suurten kaupunkien kohdalla on saatu melko luotettavia tuloksia myös kaupunginosien tasolla. Turvallisuustutkimuksella on täydennetty rekisteritietojen antamaa kuvaa suomalaisten turvallisuudesta. Poliisin toimialalla tämä on tärkeää, jotta piilorikollisuudesta saataisiin selkeä kuva. (Suominen 2009.)

Turvallisuustutkimuksen aineisto on kerätty postikyselynä, ja vuoden 2009 kyselyyn oli mahdollista vastata myös internetissä. Noin 15 prosenttia vastaajista käytti tätä vaihtoehtoa. Tutkimusaineisto edustaa suomalaista 15–74-vuotiasta väestöä, pois lukien Ahvenanmaalla asuvat. Satunnaispoiminnalla suoritetun otoksen suuruus on ollut kunakin kyselyvuonna yli 100 000 ihmistä.

Vastausosuudet tutkimuksessa ovat jääneet suhteellisen alhaisiksi, 41–48 prosenttiin.

Poliisin turvallisuuskyselyn painopiste on rikollisuuteen liittyvissä ilmiöissä sekä kansalaisten mielipiteissä poliisin toimintaa kohtaan. Siten suurin osa kysymyksistä koskee juuri tätä sisäisen turvallisuuden osa-aluetta. Tutkimuksessa on kuitenkin tarkasteltu turvallisuutta myös laajempana ilmiönä. Selvityksen kannalta huomioitavia tutkimuksen kysymyksiä ovat sellaiset, jotka liittyvät yleiseen koettuun turvallisuuteen, tulevaisuuden huoliin sekä pelastustoimeen. Kaikkiaan poliisin turvallisuustutkimuksessa on 26 kysymystä (vuonna 2009).

Koettua turvallisuutta yleisillä paikoilla mittaava kysymys on toistunut samassa muodossa vuosien 2006 ja 2009 kyselyissä ja miltei samassa vuonna 2003. Selkeä kysymys, joka toistetaan samassa muodossa antaa mahdollisuuden verrata koetun turvallisuuden kehitystä. Kysymyksessä on tiedusteltu sitä, miten turvallisuus on vastaajan mielestä muuttunut hänen asuinpaikkakuntansa yleisillä paikoilla viimeisen kolmen vuoden aikana. Tulosten mukaan turvallisuuden kokeminen on hieman heikentynyt kyselyvuosien välillä. Vuonna 2009 kolmannes vastaajista koki tilanteen heikentyneen ja yhdeksän prosenttia vastaajista koki sen parantuneen.

Tulevaisuutta kohtaan koettua huolestuneisuutta on kysytty patterilla, joissa kartoitetaan erilaisia huolia vastaajan omassa elämässä, asuinkunnassa sekä Suomessa yleensä. Tämä kysymys on muuttanut muotoaan kyselyvuosien välillä, mikä vaikeuttaa ajallista vertailua. Yleisen huolestuneisuuden ajallinen tarkastelu onkin hankalaa, koska uusia huolenaiheita nousee julkiseen keskuste-

10

luun aika ajoin ja niitä on vaikea jättää huomiotta kyselyissä. Jokainen muutos patterissa kuitenkin vaikuttaa sen kokonaisuuteen ja siten ajallisen tarkastelun luotettavuuteen.

Selvityksen kannalta on kiinnostavaa, että vuosina 2006 ja 2009 huolestuneisuutta kartoittavassa patterissa on kysytty, kuinka huolestunut vastaaja on palo- ja pelastuspalveluiden saatavuudesta asuinkunnassaan tulevaisuudessa. Vuonna 2006 hieman yli puolet vastaajista oli melko tai erittäin huolissaan, ja vuonna 2009 vastaava lukema oli 38 prosenttia. Kyselyjen välillä tapahtui näin ollen parannusta. On merkille pantavaa, että huolestuneisuus poliisipalvelujen saatavuutta kohtaan oli molempina vuosina lähes sama kuin pelastustoimen palvelujen kohdalla. Eniten huolissaan vastaajat olivat terveyspalvelujen saatavuudesta.

Turvallisuuskysely koskee myös pelastusalaa, kun vastaajilta tiedustellaan, kuinka heidän mielestään eri palvelut on asuinkunnassa järjestetty (asteikko kouluarvosanalla 4–10). Tätä kysyttiin vuonna 2009, ja parhaan arvosanan sai palo- ja pelastustoimen palvelut (8,3). Vastaajat sen sijaan kokivat, että väestönsuojelu poikkeusolojen varalta ei ollut yhtä hyvin järjestetty (arvosana 6,8).

Väestönsuojelua on ehkä hieman vaikeampaa arvioida, koska se ei näy samassa määrin ihmisten arjessa.

Poliisin turvallisuustutkimus on kattava tutkimus. Sen avulla saadaan niin kansallista kuin paikallistakin tietoa kansalaisten turvallisuudesta, ja kolmen vuoden välein tehdyt tutkimukset mahdollistavat turvallisuuskehityksen analysoinnin. Tutkimuksen kysymykset ovat monipuolisia, joten niiden myötä on mahdollista tehdä monipuolisia analyysejä. Positiivista on myös, että tutkimusaineistot ovat Yhteiskuntatieteellisessä tietoarkistossa (FSD), josta niitä voi tilata tutkimuskäyttöön.

Tämä mahdollistaa sen, että aineistoja analysoidaan eri näkökulmista ja niistä tehdään esimerkiksi opinnäytetöitä.

Poliisibarometri Myös sisäasiainministeriön poliisiosaston ja Taloustutkimus Oy:n toteuttamassa poliisibarometrissä käsitellään kansalaisten mielipiteitä ja kokemuksia poliisin toimintaa kohtaan. Poliisibarometri on tehty seitsemän kertaa, joista viimeisimmät kyselyvuodet olivat 2007 ja 2010. Barometrin tavoitteena on auttaa poliisin ylijohtoa strategisessa suunnittelussa ja päätöksenteossa. Edellä esitellyn turvallisuustutkimuksen ohella myös poliisibarometri auttaa muodostamaan kuvaa piilorikollisuudesta. (Sisäasiainministeriö 2010.)

Poliisibarometrin aineisto on kerätty henkilökohtaisina haastatteluina 80 Suomen kaupungissa. Aineisto edustaa Suomen 15–79-vuotiasta väestöä, pois lukien Ahvenanmaalla asuvat. Haastateltavien määrä on ollut hieman yli tuhat.

Poliisibarometrin kysymykset koskevat pääosin kansalaisten näkemyksiä ja luottamusta poliisia sekä muita viranomaistahoja kohtaan. Tämän myötä barometrissa kysytään kansalaisilta näkemystä myös siihen, kuinka luotettavana he pitävät pelastustoimea. Merkille pantavaa on, että eri viranomaistahoista kansalaiset luottavat selkeästi eniten juuri pelastustoimeen. Tämä näkyi niin vuoden 2010 kuin aiemmassa vuoden 2007 tutkimuksessakin. Barometrin perusteella toiseksi luotetuin viranomaistaho on poliisi.

Toinen selvityksen kannalta olennainen kysymys Poliisibarometrissa koskee sitä, kuinka tärkeäksi suomalaiset kokevat eri turvallisuustahojen roolin rikostorjunnassa ja lähiyhteisön turvallisuuden parantajana. Kysymysmuoto on hieman johdatteleva, koska siinä kysytään roolia erityisesti rikostorjunnassa. Vastaajien mielestä poliisi on tärkeimmässä roolissa. Palo- ja pelastustoimi tosin koetaan lähes yhtä tärkeäksi toimijaksi.

Poliisin turvallisuuskyselyn tapaan myös poliisibarometrien aineistot ovat saatavilla tutkimuskäyttöön Yhteiskuntatieteellisestä tietoarkistosta.

11

Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan syyskyselyt Maanpuolustustiedotuksen suunnittelulukunta (MTS) on jo vuodesta 1964 lähtien tehnyt kyselytutkimuksen, jossa selvitetään kansalaisten mielipiteitä Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta. Osa kysymyksistä on ollut mukana aina 1960-luvulta saakka, mutta kysely on toki myös muuttunut ajan myötä. MTS:n syyskysely toteutetaan vuosittain. Myös tämän tutkimuksen käytännön toteutuksesta vastaa Taloustutkimus Oy. Kyselyaineisto on kerätty käyntihaastatteluina.

Haastatteluja on tehty 90 paikkakunnalla, ja haastateltavien määrä on ollut vuosittain hieman yli 1 000. Aineisto edustaa Suomen 15–79-vuotiasta väestöä, lukuun ottamatta ahvenanmaalaisia.

Otos on kiintiöity iän, sukupuolen sekä alue- ja kuntatyypin mukaan. (Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta 2010.)

MTS:n syyskyselyn painopiste on selkeästi ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa, mutta tutkimuksessa käsitellään myös suomalaisten yleiseen turvallisuudentunteeseen vaikuttavia tekijöitä sekä turvallisuuteen liittyviä tulevaisuuden näkymiä. Lisäksi viime vuosina kyselyssä on tiedusteltu kansalaisilta näkemyksiä myös erilaisiin uhkiin varautumisesta.

Selvityksen kannalta viime vuosien MTS:n syyskyselyissä on kolme olennaista kysymystä. Ensimmäinen niistä koskee yleistä turvallisuutta. Vastaajilta on kysytty, elävätkö suomalaiset heidän näkemyksensä mukaan turvallisemmassa maailmassa seuraavan viiden vuoden aikana. Vastaajissa on enemmän heitä, jotka näkevät suomalaisten elävän tulevaisuudessa turvattomammassa maailmassa, kuin turvallisempana tulevaisuuden kokevia. Naiset näkevät miehiä useammin tulevaisuuden turvattomana.

Toinen selvityksessä käsiteltävä kysymys koskee kansalaisten kokemaa huolestuneisuutta tulevaisuutta kohtaan. Tätä on kysytty eri ilmiöiden muodossa. Kysymys on esitetty kuutena syksynä ja suurin osa ilmiöistä on ollut mukana joka kerta. Tämä onkin tärkeää ajallisen muutoksen tarkastelun kannalta, kuten aikaisemmin tuli esille. Viime vuosina yleisiä huolia ovat olleet etenkin ympäristöön liittyvät ilmiöt. Vuonna 2010 tosin yleisimmät huolet koskivat kansainvälistä järjestäytynyttä rikollisuutta ja hyvinvointipalvelujen tulevaisuutta Suomessa. Kysymyspatterin avulla pystytään melko hyvin seuraamaan yleisen koetun turvallisuuden kehitystä.

Kolmena viime syksynä MTS:n tutkimuksessa on kysytty kansalaisten näkemyksiä erilaisiin uhkiin varautumisesta Suomessa. Kysymys on esitetty siten, että kuinka vastaaja kokee Suomen varautumisen tason. Kyselyssä ei siten tarkastella kansalaisten omatoimista varautumista. Kysymyspatteri sisältää 11 uhkatekijää (vuosi 2010), jotka ovat pysyneet kyselyiden välillä hyvin pitkälti samoina ja samassa muodossa. Vuonna 2010 patteriin tuli uutena mukaan luonnonkatastrofit.

Kansalaisten mielestä erityisesti tartuntatauteihin ja epidemioihin on varauduttu hyvin. Heikommin on varauduttu ilmastonmuutokseen. Pelastusalan kannalta huomioitavaa on, että suuronnettomuuksiin ja energian saatavuuteen on kansalaisten mielestä varauduttu hyvin.

Maanpuolustustiedotuksen suunnittelulukunnan syyskysely painottuu Suomen ulkoiseen turvallisuuteen, mutta siinä käsitellään myös sisäistä turvallisuutta. Kyselyllä on mittavat perinteet, joten sen avulla voidaan tarkastella turvallisuuden kehitystä eri vuosien välillä. Poliisikyselyiden tapaan myös MTS:n kyselyt ovat Yhteiskunnallisessa tietoarkistossa ja siten saatavilla tutkimuskäyttöön.

Kansallinen uhritutkimus Kansallinen uhritutkimus on myös pitkät perinteet omaava kyselysarja, jonka ensimmäinen aineisto kerättiin vuonna 1980. Sen tavoitteena on selvittää suomalaisten joutumista tapaturmien ja väkivallan uhriksi, ja se mittaa siten väestön fyysisen turvallisuuden tilaa. Poliisin turvallisuustutkimuksen tapaan myös uhritutkimusta käytetään rekisteritietojen täydentämiseen, koska pie-

12

nemmät onnettomuudet ja väkivallanteot eivät tule täysimääräisesti esille pelkkien rekistereiden avulla. Tutkimus on toteutettu yhteensä seitsemän kertaa, viimeiset kyselyt ovat vuosilta 2006 ja 2009. Tutkimus edustaa suomalaista aikuisväestöä, ja aineisto on kerätty puhelinhaastatteluina.

(Haikonen & Lounamaa 2010.)

Uhritutkimuksen kysymykset painottuvat kahteen osaan, tapaturmiin ja väkivaltaan. Puhelinhaastatteluissa vastaajalta on kysytty, onko hän joutunut haastattelua edeltäneiden 12 kuukauden aikana erilaisten tapaturmien tai väkivallantekojen uhriksi. Lisäkysymyksin saadaan tietoa myös esimerkiksi vastaajan asuinalueesta, turvallisuusnäkemyksistä ja huolestuneisuudesta. Pelastusalaan liittyviä kysymykset uhrikyselyssä koskevat huolestuneisuutta. Näissä kysymyksissä käsitellään kansalaisten huolestuneisuutta liikennetapaturmien, työtapaturmien sekä koti- ja vapaaajantapaturmien kohteeksi joutumisesta. Kysymykset on toistettu vuosina 2003, 2006 ja 2009.

Tuloksista nähdään, että eniten suomalaiset ovat huolissaan liikennetapaturmaan joutumisesta.

Vuonna 2009 noin 58 prosenttia oli tästä ainakin jonkin verran huolestunut. Koti- ja vapaa-ajan turmaan joutumisesta huolestuneita vuonna 2009 oli 29 prosenttia ja työtapaturmaan joutumisesta 24 prosenttia vastaajista. Vuodesta 2003 huolestuneisuus tapaturmiin joutumisesta on hieman lisääntynyt.

5.2 Pelastustoimeen painottuvat kansalaiskyselyt Pelastustoimen sisällä ei ole ollut selkeää roolijakoa kansallisten kyselytutkimusten toteuttamisesta. Eri tahot ovat tehneet omia kyselyitään, joista osa on toteutettu useammin kuin kerran. Seuraavaksi esitellään ja arvioidaan pelastustoimen piirissä tehtyjä kyselytutkimuksia, joissa on käsitelty turvallisuutta koskevia ilmiöitä suhteellisen kattavasti. Tarkastelu rajoittuu kyselyihin, joissa on kerätty tietoa suoraan suomalaisilta. Siten organisaatioille, asiantuntijoille ja pelastusalan työntekijöille suunnatut kyselyt eivät ole selvityksessä mukana.

Pelastusasenteet-tutkimus Sisäasianministeriön pelastustoimi on selvittänyt seitsemän kertaa toteutetussa Pelastusasenteettutkimuksessa suomalaisten käsityksiä ja tietoja pelastustoimesta. Ensimmäinen kysely tehtiin jo vuonna 1992 ja viimeisimmät vuosina 2008 ja 2011. Pelastusasenteet-tutkimuksen tavoitteena on kerätä säännöllisin väliajoin tietoa suomalaisten turvallisuuskäsityksistä, varautumisen tasosta ja pelastusalan tiedottamisen tehokkuudesta. Tutkimuksen käytännön toteutuksesta on vastannut TNS Gallup Oy. Tutkimusaineisto on kerätty käyntihaastatteluilla, ja se edustaa Suomen 15 vuotta täyttänyttä väestöä, pois lukien Ahvenanmaalla asuvat. Haastateltavia tutkimuksessa on ollut hieman yli tuhat. (Sisäasiainministeriö 2011.)

Pelastusasenteet-tutkimus käsittää kuusi pääosiota, joissa tarkastellaan 1) kansalaisten käsityksiä asuinkuntansa pelastusjärjestelmästä, 2) vastaajien näkemyksiä todennäköisyydestä, että he joutuisivat seuraavan vuoden aikana onnettomuuteen, 3) kansalaisten turvattomuuteen liittyviä asenteita ja kokemuksia, 4) kansalaisten varautumista onnettomuus- ja vaaratilanteisiin, 5) kansalaisten toimintaa hätätilanteissa sekä 6) mistä kansalaiset saavat tietoa pelastustoimen asioista.

Yllä mainituissa osioissa on yhteensä 28 kysymystä. Poliisin turvallisuustutkimuksen tavoin Pelastusasenteet-kyselyssä on paikallinen näkökulma, ja vastaajia on pyydetty arvioimaan oman asuinkuntansa pelastusjärjestelmää. Pelastusasenteet-tutkimuksessa otos on kuitenkin sen verran pieni, ettei aineistosta pysty tekemään kuntatason tulkintoja. Tutkimuksen tavoitteena onkin antaa yleiskuva suomalaisen aikuisväestön tiedoista, taidoista ja näkemyksistä pelastustoiminnan saralla.

Tutkimuksessa on useita kysymyspattereita. Hyvä kysymyspatteri käsittelee onnettomuustilan-

13

teisiin varautumista. Sitä on kysytty kymmenen konkreettisen tekijän muodossa (vuosi 2011). Vastauksista näkee selvästi kansalaisten omatoimisen varautumisen tilanteen ja kehityksen suunnan.

Esimerkiksi palovaroitin löytyy nykyisin lähes kaikista kodeista (95 %). Tilanteessa on tapahtunut huomattavasti kehitystä kyselyn toteuttamisvuosien aikana. Muita kysymyspatterin tekijöitä ovat esimerkiksi se, löytyykö kotoa ensiapuvälineet sekä onko vastaaja käynyt pelastusalan kursseja.

Patteri on hyvä esimerkki kysymyksestä, jolla on saatu kerättyä paljon tietoa yhdellä kysymyksellä.

Toinen melko hyvin laadittu kysymyspatteri kuvaa suomalaisten mielipiteitä asuinkuntansa pelastusjärjestelmän toiminnasta. Kysymyksessä vastaajilta tiedustellaan, mitkä 12 adjektiivia heidän mielestään kuvaavat pelastusjärjestelmää. Tulosten mukaan pelastusjärjestelmän toiminta koetaan tehokkaaksi, ammattitaitoiseksi, luotettavaksi, nopeaksi ja melko joustavaksi. Kuvaavia adjektiiveja ei välttämättä tarvittaisi aivan niin monta. Vaihtoehtoisesti toiminnan tehokkuutta vastaajien näkökulmasta voitaisiin arvioida Likert-asteikkoa käyttäen, esimerkiksi kuinka tehokkaaksi vastaaja kokee pelastuslaitoksen toiminnan asteikolla 1–5 (1 = Ei lainkaan tehokasta,…5 = Erittäin tehokasta).

Kolmantena esitellään kysymyspatteri, jossa tiedustellaan vastaajan kokemaa todennäköisyyttä joutua itse erilaisiin onnettomuuksiin. Patterissa on 10 onnettomuustyyppiä. Tulosten mukaan liikenneonnettomuuteen (61 % vastaajista vuonna 2011) ja kotona sattuvaan tapaturmaan (56 %) joutumista pidetään todennäköisimpinä. Vuonna 2011 yllättävän moni (41 %) piti jossain määrin todennäköisenä tai todennäköisenä tulipaloon joutumista. Näin kokevien vastaajien osuus on hieman suurempi kuin aiempina vuosina. Mielenkiintoista patterin antamissa tuloksissa on, että vuonna 1992 peräti 70 prosenttia vastaajista piti Suomen lähialueilla tapahtuvaa ydinvoimalaonnettomuutta jossakin määrin todennäköisenä tai todennäköisenä. Vuonna 2011 näin koki 33 prosenttia vastaajista.

Kokonaisuutena edellä mainitussa kysymyspatterissa on hyvin erilaisia onnettomuustyyppejä.

Osa liittyy ihmisten arkeen ja osa, esimerkiksi Suomeen vaikuttava ydinasesota, taas koko maailmaa koskeviin uhkiin. Itse asiassa patterilla mitataan huolestuneisuutta erilaisia uhkia kohtaan.

Kysymyksen voisi siten muotoilla toisellakin tapaa. Toisaalta on hyvä, että kysymys on pidetty eri vuosina samanlaisena. Tällöin huolestuneisuuden kehitys eri ilmiöiden kohdalla tulee selkeästi havaittavaksi, kuten huoli ydinvoimalaonnettomuutta kohtaan osoitti.

Vuonna 2011 Pelastusasenteet-kyselyssä tiedusteltiin, mistä vastaajat saavat pelastustoimeen liittyvää tietoa. Vastausten perusteella televisio on yleisin tiedonsaantikanava (37 %). Toiseksi yleisimmin tietoa saadaan työpaikalta (35 %). Internetistä tietoa ilmoitti saavansa ainoastaan 12 prosenttia vastaajista. Kysymyksellä on onnistuttu mittamaan eri tiedonvälityskanavien tehokkuutta.

Pelastusasenteet-tutkimus antaa melko kattavan kuvan suomalaisten turvallisuustietoudesta pelastustoimintaan ja onnettomuuksien ehkäisyyn liittyen sekä omakohtaisen varautumisen tasosta. Edellä esiteltyjen kysymysten lisäksi tutkimus sisältää yksityiskohtaisempia kysymyksiä esimerkiksi erilaisissa hätätilanteissa toimimisesta. Tutkimuksen teemoista olisi hyvä saada myös kuntatason vertailevaa tietoa. Haastattelumenetelmänä on tosin käytetty käyntihaastattelua, jolla suuren kyselyaineiston kerääminen olisi kallista.

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön kyselytutkimus omatoimisesta varautumisesta ja lähiympäristön turvallisuudesta Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö (SPEK) on tehnyt vuosina 1995, 2008 ja 2010 puhelinhaastattelututkimuksen suomalaisten suhteesta omatoimiseen varautumiseen ja lähiympäristön turvallisuuteen. Tutkimuksella on lisäksi kartoitettu tietämystä pelastusalan organisaatioista. Kyselyn käytännön toteutuksesta on vastannut Suomen Kyselytutkimus Oy, joka on avustanut SPEKiä

14

kyselylomakkeen laadinnassa sekä vastannut puhelinhaastatteluista. Tutkimuksen haastateltavat edustavat maamme 15–79-vuotiasta suomenkielistä väestöä, pois lukien Ahvenanmaalla asuvat.

Kyselyn otos on painotettu sukupuolen ja kuuden ikäryhmän mukaan. Haastateltavien määrä on ollut tuhat. Vuonna 2008 toteutettu tutkimus on sisällöltään osittain samanlainen kuin vuoden 2010 tutkimus. (Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö 2010.)

Kysymyksiä vuoden 2010 tutkimuksessa oli yhteensä 34. Ne käsittelivät 1) varautumisen ja väestönsuojelun tulkintoja sekä pelastusalan organisaatioiden tunnettuutta), 2) vastaajien nykyistä tietotasoa ja osaamista turvallisuusasioissa, 3) turvallisuustilannetta vastaajan kotona, 4) tulipalojen ehkäisyä ja turvallisuussuunnittelua sekä 5) turvallisuustehtäviä.

Merkille pantavaa SPEKin tutkimuksessa on, että suureen osaan kysymyksistä pyydettiin avoimia vastauksia. Tässä suhteessa tutkimus eroaa selkeästi asetelmaltaan Pelastusasenteettutkimuksesta. Vastaajilta kysyttiin haastattelun alkuvaiheessa, miten he vapaasti määriteltynä käsittävät omatoimisen varautumisen ja väestönsuojelun. Puhelinhaastattelussa tällaisten kysymysten esittäminen on mahdollista, koska vastaaja ei voi juontaa tulkintaansa kyselylomakkeen perusteella. Puhelinhaastattelussa avokysymykset eivät myöskään tuota vastaajalle suurta työmäärää ja vastausten kirjaaminen on selvempää. Mikäli tutkimuksessa haluttaisiin tehdä tarkempaa väestöryhmittäistä analyysia, ei avokysymyksiä kannattaisi käyttää kovin runsaasti, koska vastausten luokittelu on hankalaa (esim. Heikkilä 2008, 49).

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön tutkimuksessa vuonna 2010 vastaajilta kysyttiin, kuinka he saavat tietoa turvallisuuteen ja omatoimiseen varautumiseen liittyen. Tätä tiedusteltiin useilla kysymyksillä. Hyvä kysymys aiheesta on hieman vastaava kuin Pelastusasenteet-tutkimuksessa. Kysymyksessä tiedusteltiin, mitkä olisivat vastaajan kannalta tehokkaimmat omatoimiseen varautumiseen ja turvallisuuteen liittyvän tiedon välityskanavat (9 vaihtoehtoa). Myös tässä tutkimuksessa televisio oli yleisin valinta. 68 prosenttia vastaajista piti sitä tehokkaana kanavana omalla kohdallaan. Näiden kahden tutkimuksen välillä on sen sijaan eroa suhtautumisessa internettiin tiedotuskanavana. SPEKin tutkimuksessa se koettiin toiseksi yleisimmin tehokkaaksi kanavaksi (66 %).

Turvallisuuden kannalta on tärkeää, että suomalaisilla on turvallisuustaitoja. Näiden taitojen levittämiseksi pelastusalalla järjestetään erilaisia koulutuksia. Suomalaisten turvallisuustaitojen yksi indikaattori on koulutuksiin osallistuneiden määrä. SPEKin kyselyssä tiedusteltiin, onko vastaaja osallistunut omatoimiseen varautumiseen tai turvallisuuteen liittyvään koulutukseen. Noin puolet haastatelluista ei ollut osallistunut koulutuksiin (vuodet 2008 ja 2010). Työpaikan kautta koulutusta oli saanut noin 40 prosenttia vastaajista. Hyvä rinnakkaiskysymys olisi sellainen, jossa kysyttäisiin tarkemmin, millaisia turvallisuuskoulutuksia vastaajat ovat saaneet. Myöhemmin kyselyssä toki pyydettiin vastaajia arvioimaan taitojaan erilaisissa turvallisuusasioissa.

Varautumista tutkimuksessa selvitettiin erilaisilla ja eritasoisilla kysymyksillä. Hieman liian epämääräinen kysymys tutkimuksessa oli sellainen, jossa vastaajalta tiedusteltiin, minkälaisiin onnettomuuksiin tai turvallisuusuhkiin hän voisi varautua paremmin kotona, töissä ja vapaa-ajalla.

Tapaturmat, tulipalot ja liikenneonnettomuudet saivat eniten vastauksia yhteensä kymmenestä vastausvaihtoehdosta. Tarkemmin vastaajan varautumisen tasoa selvitettiin seuranneella avokysymyksellä. Varautumisen tasoa kysyttiin myös muutamalla strukturoidulla kysymyksellä. Yksi niistä koski vuonna 2010 sitä, kuinka monta päivää vastaajan talous pärjäisi tällä hetkellä kotona olevilla tarvikkeilla, jos niitä ei yllättävän häiriön vuoksi saisi hankittua. Viisi vastausvaihtoehtoa oli määritelty päivien mukaan. 41 prosenttia vastaajista valitsi pisimmän vaihtoehdon eli yli viikon pärjäämisen. Varautumista koskevissa kysymyksissä onkin tärkeää, että vastaaminen tehdään selkeäksi.

Hyvä kysymys SPEKin tutkimuksessa käsitteli kotoa löytyviä turvallisuusvälineitä. Vastaajilta kysyttiin vuonna 2010, löytyykö heidän kotoaan toimiva palovaroitin, sammutuspeite tai käsisammutin, automaattinen sammutusjärjestelmä, joditabletit, ilmastointiteippiä ja paristokäyttöinen tai muu verkkovirrasta riippumaton radio. Kysymys on hieman vastaava kuin Pelastusasenteet-tutki-

15

muksessa. Myös tämän tutkimuksen tuloksissa palovaroitin oli yleisin turvallisuusväline (96 %).

SPEKin tutkimus sisälsi osittain samoja aiheita kuin Pelastusasenteet-tutkimus. Varautumista käsiteltiin kuitenkin tässä tutkimuksessa kattavammin. Kyselyssä kartoitettiin monipuolisesti ja selkein kysymyksin suomalaisten varautumisen tilaa. Selkeillä kysymyksillä ja vastausvaihtoehdoilla saadaan luotettavaa tietoa. Sen sijaan ihmisten huolestuneisuutta ja koettua turvallisuutta tutkimuksessa ei juuri käsitelty. Varautumista tutkittaessa olisi hyvä tarkastella, millaiset uhat suomalaisia eniten huolestuttavat.

Tampereen aluepelastuslaitoksen kyselytutkimus paloturvallisuudesta Tampereen aluepelastuslaitos ja Innolink Oy ovat yhteistyössä toteuttaneet Pirkanmaalla kyselytutkimuksen vuosina 2004 ja 2008. Kyselyn ensisijaisena tavoitteena on ollut kartoittaa paloturvallisuustietoutta, kokemuksia kodin paloturvallisuudesta sekä tyytyväisyyttä Tampereen aluepelastuslaitoksen toimintaan ja palveluihin. Kysely on postitettu 4 000 Pirkanmaalla sijaitsevaan kotitalouteen ykkösosoitteettomana kirjeenä. Vastausosuudet kyselyssä ovat jääneet melko pieniksi. Vuonna 2004 vastausprosentti oli 29 ja vuonna 2008 32. Vuonna 2008 suuri osa vastaajista (42 %) oli yli 60-vuotiaita. Vuonna 2004 tämän ikäryhmän osuus oli 29 prosenttia. (Tampereen aluepelastuslaitos 2008.)

Tampereen aluepelastuslaitoksen tutkimus sisältää 25 kysymystä, jotka käsittelevät 1) vastaajien tiedonsaantia aluepelastuslaitoksesta, 2) mahdollista vierailua paloasemalla, 3) paloturvallisuutta, 4) kokemuksia tulipalosta sekä 5) näkemyksiä aluepelastuslaitoksen tulevaisuuden painopisteistä.

Edellä esitellyissä pelastusalan kansallisissa tutkimuksissa kysyttiin, mistä vastaajat saavat tietoa turvallisuusasioista. Tässä kyselyssä näkökulma on paikallisempi ja siinä tiedusteltiin, onko vastaaja saanut tietoa aluepelastuslaitoksesta. Hieman vajaa puolet vastaajista mainitsi saaneensa tietoa. Tiedonsaantia koskevalla jatkokysymyksellä selvitettiin, mitä kautta tietoa oli saatu. Sanoma- ja aikakauslehdet olivat selkeästi tehokkain viestintäkanava vastaajien keskuudessa (vuonna 2004 58 %, vuonna 2008 49 %).

Tampereen aluepelastuslaitoksen kyselyssä käsiteltiin erityisesti paloturvallisuutta. Sitä kysyttiin sekä kokemuksiin että turvavälineisiin liittyen. Vastaajilta kysyttiin, kuinka paloturvalliseksi he kokevat oman asuntonsa. Neljästä vastausvaihtoehdosta vaihtoehto melko turvalliseksi sai selkeästi eniten vastauksia (77 %). Erittäin turvalliseksi asuntonsa koki 14 % vastaajista. Vuonna 2004 koettua paloturvallisuutta ei kysytty.

Myös Tampereen aluepelastuslaitoksen tutkimuksessa kysyttiin, onko vastaajan asunnossa palovaroitinta. Tämä on selkeä ja hyvä kysymys, joka mittaa konkreettista paloturvallisuutta. Tässä tutkimuksessa sekä vuosina 2004 että 2008 noin 97 prosenttia vastaajista ilmoitti, että palovaroitin löytyy. Lisäkysymyksillä selvitettiin, kuinka usein vastaajat tarkistavat palovaroittimen toiminnan ja vaihtavat siihen patterin. Paloturvallisuutta kysyttiin myös muiden turvalaitteiden osalta sekä palotarkastajan ja nuohoojan vierailujen tiheydellä.

Tutkimuksessa sivuttiin pirkanmaalaisten tietoutta paloturvallisuudesta. Edellä kuvatut kysymykset toki antavat siitä jo konkreettisia merkkejä. Varsinaista paloturvallisuustietoutta mitattaessa vastaajaa pyydettiin arvioimaan oman tietoutensa taso paloturvallisuusasioissa. Melko hyväksi tai hyväksi turvallisuustietoutensa koki 75 prosenttia vastaajista vuonna 2004 ja 82 prosenttia vuonna 2008. Vastaajien paloturvallisuustietoutta olisi kyselyssä voitu kartoittaa tarkemminkin, esimerkiksi siihen liittyvien koulutusten myötä. Vastaajien saamaa turvallisuuskoulutusta kysyttiin kyllä siten, kuinka moni paloasemalla vierailleista oli saanut siellä koulutusta. Tutkimuksessa olisi kuitenkin voitu kysyä myös, kuinka moni on ylipäätään joskus saanut paloturvallisuuskoulutusta.

Kiinnostava kysymys tutkimuksessa käsitteli sitä, mihin vastaajien mielestä Tampereen aluepe-

16

lastuslaitoksen toiminnassa tulisi tulevaisuudessa panostaa. 67 prosenttia vastaajista koki onnettomuuksien ennaltaehkäisyn tärkeimpänä ja 43 prosenttia puolestaan pelastustoiminnan. Kyselyn lopuksi vastaajilta kysyttiin avoimella kysymyksellä, kuinka aluepelastuslaitos voisi olla lähempänä arjen toimintaa. Ennaltaehkäisevä koulutus ja neuvonta mainittiin monen vastaajan taholta keinoiksi tuoda pelastuslaitos lähemmäs ihmisten arkea.

Tampereen aluepelastuslaitoksen ja Innolink Research Oy:n toteuttama kyselytutkimus tarkasteli selkeitä teemoja. Näkökulma oli erityisesti aluepelastuslaitoksen ja Pirkanmaalla asuvien vuorovaikutuksessa, ja kyselyn avulla yhteistyötä halutaan selkeästi kehittää. Vastaajien ikäjakauma oli melko vino ja poikkeamaa oli myös kyselyvuosien välillä. Ykkösosoitteeton kirje ei ole ehkä motivoinut riittävän tehokkaasti vastaamaan.

Tampereen aluepelastuslaitoksen kyselyllä on ollut tavoitteena saada tietoa vastaajien kokemuksista Tampereen aluepelastuslaitoksen toiminnasta, joten kysymykset käsittelivät pitkälti paikallistasoa. Pelastusasenteet-tutkimuksen tavoin myös tässä kyselyssä vastaajilta tiedusteltiin näkemyksiä heidän oman asuinkuntansa pelastustoiminnasta. Se on hyvä lähestymistapa, sillä siitä vastaajilla oletettavasti on parhaiten kokemusta. Kyselyssä esitettiin lisäksi paloturvallisuuteen liittyviä seikkoja lähes samalla tavalla kuin sisäasiainministeriön ja SPEKin tutkimuksissakin.

Poistumisturvallisuus – tiedon tarve ja nykyinen tietoisuus menettelytavoista hätätilanteessa Kymenlaakson pelastuslaitos päätti vuonna 2010 ottaa käyttöön poistumisturvallisuustarran kiinnitettäväksi jokaisen kerrostaloasunnon oven sisäpuolelle, jotta kerrostaloasujien turvallisuustietoisuus parantuisi. Pilottihankkeeseen liittyen Kymenlaakson pelastuslaitos toteutti yhdessä Oivaltamo Research Agencyn kanssa talvella 2010 alueen kerrostaloasukkaille suunnatun haastattelututkimuksen. Tavoitteena oli selvittää kerrostaloasujien paloturvallisuutta sekä mielipidettä kehitettyä paloturvallisuustarraa kohtaan. Tutkimuksen aineisto kerättiin puhelinhaastatteluina, joita tehtiin yhteensä 502. Otos kiintiöitiin vastaamaan Kymenlaakson alle 75-vuotiasta väestöä iän ja sukupuolen mukaan. (Oivaltamo Research Agency 2010.)

Tutkimuksessa oli yhteensä 11 kysymystä, jotka käsittelivät 1) sammutusvälineiden ja palovaroittimen omistusta, 2) porraskäytävään johtavan oven tiiviyttä, 3) asukkaiden toimintamallia tulipalon sattuessa, 4) koettua paloturvallisuustietoutta, 5) taloyhtiön paloturvallisuustiedotusta ja 6) mielipidettä paloturvallisuudesta tiedottavaa tarraa kohtaan.

Kuten muissakin esitellyissä pelastusalan tutkimuksissa, kysyttiin tässäkin tutkimuksessa palovaroittimien määrää. Riittävästi palovaroittimia eli yksi jokaista alkavaa 60 neliömetriä kohden oli 77 prosentissa vastaajien kotitalouksista. Alle 61 neliömetrin asunnoista 94 prosentissa oli palovaroitin. Asuntojen turvallisuusvarustusta kartoitettiin lisäksi sammutusvälineiden osalta kysymällä, löytyykö taloudesta alkusammutusvälineitä, kuten sammutuspeittoa tai käsisammutinta. Hieman alle puolet vastaajista mainitsi alkusammutusvälineitä löytyvän.

Puhelinhaastattelussa selvitettiin avokysymyksellä vastaajien toimintamallia, jos asunnossa syttyisi tulipalo. Avovastaukset luokiteltiin neljään kategoriaan. Valtaosa vastaajista kertoi, että he yrittäisivät tulipalon sattuessa hätäsammutusta ja sulkisivat ovet ja ikkunat. Tutkimuksessa tarkasteltiin kerrostaloasujien paloturvallisuutta. Siten jatkokysymys toimintamallista käsitteli sitä, kuinka vastaaja toimisi, jos talon porraskäytävässä olisi savua. Luokiteltujen avovastausten mukaan noin 40–43 prosenttia vastaajista sulkisi oven, jäisi asuntoon, soittaisi hätänumeroon tai poistuisi parvekkeelle. Samaa aihetta kysyttiin myös antamalla vastaajalle kaksi valmista vaihtoehtoa ja kysymällä kumpi olisi hänen mielestään järkevämpi tapa. Noin 60 prosenttia ilmoitti, että jäisi sisälle huoneistoon sen sijaan, että poistuisi porraskäytävän kautta ulos. Vastaajilta tiedusteltiin myös,

17

nko heillä mielestään riittävästi tietoa siitä, kuinka tulipalon syttyessä tulee toimia. Yleisin vaihtoehto oli ”Lähes riittävästi, mutten ole aivan varma siitä, miten toimia”.

Kyselyn lopuksi vastaajilta kysyttiin, olisivatko he valmiita liimaamaan paloturvallisuusohjeita antavan tarran asuntonsa oven sisäpuolelle. Myötämielisiä tarran liimaamiselle oli 87 prosenttia haastatelluista. Tutkimus oli kohdistettu selkeästi tietylle asukasryhmälle ja tietyn teeman (paloturvallisuustarra) ympärille. Tutkimuksella saatiin kuitenkin kerättyä melko hyvin käytännön paloturvallisuustietoja alueen kerrostaloasujien joukossa. Kysymyksiä oli sopiva määrä ja ne liittyivät konkreettisesti tutkimuksen aiheeseen.

VTT:n Palovara-tutkimus Teknillinen tutkimuslaitos VTT on kerännyt tietoa uudella, innovatiivisella Palovara-internetsivustolla. Vuonna 2008 lanseerattu Palovara koostuu kolmesta osiosta, joista yksi on kodin paloriskien kartoituskysely. Kaksi muuta ovat linkit internetin turvallisuustietoon sekä simulaatiot tulipalon kehittymisestä. Paloriskien kartoituskyselyn tavoitteet ovat moninaiset. Sillä pyritään samanaikaisesti sekä valistamaan suomalaisia paloturvallisuusasioissa sekä keräämään tietoa. (Hykkyrä, Tillander & Hakkarainen 2009.)

VTT:n paloriskien kartoituskysely on avoin kaikille. Kyselyn sisältö koostuu seuraavista aihealueista: 1) tulipalon ennaltaehkäisy ja pelastautuminen, 2) palovaroittimet ja sammutusvälineet, 3) sähkölaitteet ja niiden käyttö, 4) kynttilät ja ulkotulet, 5) tupakointi, 6) grillaus ja 7) tulisijat. Osa aihealueista on siten vastaavia kuin aiemmin esitellyissä pelastusalan kyselytutkimuksissa. Pääosin aihealueet ovat selkeästi määritelty paloturvallisuuden riskitekijöiden ympärille.

Palovara-kyselyä täyttäessään vastaaja saa välittömän palautteen kunkin kysymyksen kohdalla (yhteensä 54 taustatietoineen) ja lopuksi vastaustensa perusteella arvion kotiympäristönsä paloturvallisuustilanteesta sekä ehdotuksen parannustoimenpiteistä. Kysymykset ovat monivalintakysymyksiä. Esimerkiksi tulipalojen ennaltaehkäisyä ja pelastautumista kysytään hyvin konkreettisilla kysymyksillä, joihin on kolme vastausvaihtoehtoa. Kunkin vaihtoehdon hyvyydelle tai huonoudelle on selkeät perustelut.

VTT analysoi kyselyyn aikavälillä 13.5.–31.10.2008 tallentuneet vastaukset. Täydellisiä vastaussarjoja analyysiin tuli kysymysosiosta riippuen 2 147–2 650. Tulosten perusteella tulisi toimia kohdistaa erityisesti tulipalojen ennaltaehkäisyyn ja pelastautumiseen, palovaroittimiin ja sammutusvälineisiin, sähkölaitteisiin ja niiden käyttöön sekä tupakointiin. Analyysissä ilmeni myös nuorempien ikäluokkien vanhempia heikompi tietämys paloturvallisuusasioista.

Tiedonkeruun ohella Palovara-kyselyllä on turvallisuusvalistukseen liittyvä tavoite, ja tässä se eroaa varsinaisista kyselytutkimuksista. Lisäksi Palovara-kysely eroaa edellä esitellyistä tutkimuksista siten, että se on kaikille avoin vastattavaksi. Muiden kyselyiden otokset on poimittu tilastollisin menetelmin. Nämä seikat luovat epävarmuustekijöitä tutkimuksen luotettavuudelle, kuten VTT:n raportissa todetaankin. Vastaajalle kysely on kiinnostava, koska sitä täyttäessään hän saa suoraan tietoa turvallisuusasioista.

18

6

Johtopäätökset ja katsaus tulevaan

6.1

Johtopäätökset kyselytutkimuksista

Selvityksessä on arvioitu kyselytutkimuksia, joissa käsitellään sisäistä turvallisuutta ja pelastustoimen tehtäviä eri näkökulmista. Sisäinen turvallisuus on laaja kokonaisuus, johon sisältyy useita toimintoja. Osittain nämä toiminnot menevät limittäin. Pelastusalalla on siten syytä tarkkailla myös muiden sisäisen turvallisuuden osaalueiden kyselytutkimuksia. Pääpaino niissä on toki muissa teemoissa, mutta toteutustavasta ja kysymysten asettelusta on hyvä ottaa oppia. Lisäksi on mielenkiintoista, kuinka pelastusalaa koskeviin kysymyksiin vastataan eri konteksteissa.

Pelastusalalta puuttuu poliisin turvallisuustutkimusta vastaava kyselytutkimus. Turvallisuustutkimuksessa on onnistuttu keräämään monipuolista tietoa niin poliisin toiminnan tueksi kuin laajemminkin yhteiskunnallisessa turvallisuustutkimuksessa hyödynnettäväksi. Tutkimuksessa turvallisuutta tarkastellaan yksilön ja paikallistason näkökulmasta aina maailmanlaajuisiin uhkiin saakka.

Suuren postikyselyaineiston myötä poliisin turvallisuustutkimuksessa on mahdollista tarkastella myös paikallistason tilannetta ja alueellisia turvallisuuseroja. Suuren aineiston kerääminen on toki kallista, mutta postikysely on tähän hyvä vaihtoehto.

Pelastusalalla tehdyt kansalaiskyselyt ovat toistaiseksi olleet pienempiä ja pääosin hieman rajatumpia. Sisäasiainministeriön hallinnoimalla Pelastusasenteet-tutkimuksella on pitkät perinteet, ja sen hyvin laadituilla kysymyksillä pystytään tarkastelemaan suomalaisten turvallisuustietoja ja -käyttäytymistä pitkällä aikavälillä. Pelastusasenteet-tutkimuksen kaltaista aineistoa olisi kuitenkin hyvä saada hyödynnettyä monipuolisemmin. Olisikin tärkeää, että keskeiset pelastusalan kyselyaineistot olisivat saatavilla tutkijoiden käyttöön monipuolisia analyysejä varten.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että pelastusalalla tehdään itsenäisiä kyselytutkimuksia, joiden teemat menevät melko paljon päällekkäin. Esimerkiksi Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön kyselyssä tutkitaan samoja teemoja kuin Pelastusasenteet-tutkimuksessa, tosin enemmän avokysymyksiä painottaen. Alan tutkimusrakennetta selkeyttämällä olisi mahdollista saada monipuolisempaa ja vertailukelpoisempaa tutkimusaineistoa. Tämä edellyttäisi yhteistyötä niin kansallisten kuin alueellistenkin toimijoiden välillä. Tulevaisuudessa voisi siten olla yksi kattava pelastustoimintaa, onnettomuuksien ehkäisyä ja varautumista käsittelevä kansallinen tutkimus, joka mahdollistaisi myös alueellisen vertailun. Samalla kysely olisi selkeässä vuoropuhelussa muiden sisäisen turvallisuuden kyselyiden kanssa. Sen ohessa eri toimijat voisivat tehdä tarkemmin rajattuja täydennyskyselyjä.

6.2 Millaiselle pelastusalan kyselylle on tarvetta?

Edellä tuli jo esille, että pelastusalalla olisi mahdollisuus kehittää yhteiskunnallisesti merkittävä kansalaiskysely, joka monipuolistaisi suomalaista turvallisuustutkimusta. Laajan kyselyaineiston kerääminen vaatii resursseja, mutta antaa mahdollisuudet huomattavasti monipuolisempaan tutkimustyöhön kuin nykyiset alan kyselyt. Millaisesta kyselystä sitten olisi kysymys ja kuinka se voitaisiin toteuttaa?

Hyvä kyselytutkimus käsittelee tutkimusaihetta monipuolisesti. Tämä tarkoittaa, että pelastustoimintaa, onnettomuuksien ehkäisyä ja varautumista tulee kysyä eri tavoin. Konkreettiset kysymykset antavat tarkan kuvan esimerkiksi turvallisuusvälineiden määrästä kotitalouksissa.

Samalla on tärkeää kysyä asenteisiin ja arvioihin perustuvia kysymyksiä, kuten huolestuneisuutta eri ilmiöitä kohtaan. Koetulla turvallisuudella on suuri vaikutus ihmisten toimintaan eri tilanteissa.

Usein kyselyn alkupuolella on helposti vastattavia kysymyksiä ja lopussa esimerkiksi yleistä huolestuneisuutta kartoittava kysymyspatteri.

Selvityksessä arvioiduissa tutkimuksissa käytettiin runsaasti paikallistason kysymyksiä. Tämä tarkoittaa, että kysytään mielipidettä esimerkiksi paikallisen pelastuslaitoksen toiminnasta. Ihmi-

19

sillä on eniten kokemusta arjen ympäristössä näkyvästä toiminnasta, ja lisäksi otoksen salliessa paikallistason kysymyksistä voidaan tehdä kuntakohtaista tai alueellista vertailua. Poliisin turvallisuustutkimuksessa jaettiin yhden kysymyspatterin ilmiöt oman elämän, asuinkunnan ja koko yhteiskunnan tason ilmiöihin. Tämä on hyvä tapa jäsentää kyselyä.

Kyselyn sisällön suunnitteluun antavat jo tehdyt pelastusalan kansalaiskyselyt erinomaista taustatietoa siitä, mitä osa-alueita kyselyyn kannattaa sisällyttää. Toistuvia teemoja ovat olleet kotitalouden turvallisuusvarustus, vastaajan saama turvallisuuskoulutus sekä tiedonsaanti turvallisuusasioista. Painotukset kyselyissä vaihtelevat, koska tutkimusten tavoitteena on ollut kerätä tietoa pääasiassa tilaajan toiminnan kehittämiseksi.

Pelastusasenteet-kysely on lähimpänä mallina kattavalle kansalliselle kyselylle. Siinä mitattiin mainiolla kysymyksellä esimerkiksi tiedotuskanavien tehokkuutta. Yleistä turvallisuudentunnetta ja huolestuneisuutta eri ilmiöitä kohtaan ei pelastusalan kyselyissä juurikaan käsitelty. Tämä olisi hyvä lisätä kansalliseen kyselyyn. Kyselyä laadittaessa tulee huolenaiheet valita siten, ettei niitä tarvitse vaihtaa usein. Täten on mahdollista saada arvokasta tietoa kansalaisten turvallisuusnäkymistä pelastusalan kontekstissa.

Selvityksessä arvioiduista tutkimuksista monet oli tehty puhelinhaastatteluina. Menetelmän etu on, että vastaukset saadaan nopeasti. Puhelinhaastatteluissa on tärkeää kouluttaa haastattelijat hyvin, jotta saadaan luotettavia tuloksia. Postikysely puolestaan sopii suurten aineistojen keräämiseen, ja sen vahvuutena on volyymi. Haasteena postikyselyissä on pieni vastausprosentti.

Tätä voidaan ehkäistä suunnittelemalla lomake vastaajan kannalta kiinnostavaksi ja selkeäksi sekä järjestämällä mahdollisuus myös internetissä vastaamiseen. Internetin käyttö kyselytutkimusten aineistonkeruumenetelmänä onkin hiljalleen lisääntynyt. Hyvä puoli nettikyselyssä on nopea ja kustannustehokas tiedonsaanti. Kaikki suomalaiset eivät kuitenkaan käytä internetiä yhtä sujuvasti, joten vielä nykyään haasteena on eri väestöryhmien edustavuus. (Heikkilä 2008, 66–70.)

Jatkossa on tärkeää, että kyselyaineistoa pystytään hyödyntämään monipuolisesti. Aineistosta tulisi pystyä tekemään erilaisia raportteja ja tutkimuksia. Hyvä ja monipuolinen aineisto voi innostaa myös opiskelijoita turvallisuustutkimuksen pariin. Tutkimuksissa voidaan käsitellä esimerkiksi jonkin tietyn maantieteellisen alueen tilannetta tai analysoida tarkemmin jotakin tiettyä turvallisuuden osa-aluetta. Jotta aineisto saadaan täysipainoisesti hyödynnettyä, tulee sen olla julkisesti saatavilla. Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto tarjoaa tähän puitteet.

20

Lähteet Haikonen, Kari & Lounamaa, Anne (2010, toim.) Suomalaiset tapaturmien uhreina. Kansallisen uhritutkimuksen tuloksia. Raportti 13/2010. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Heikkilä, Tarja (2008) Tilastollinen tutkimus. Seitsemäs painos. Helsinki: Edita.

Hykkyrä, Hanna & Tillander, Kati & Hakkarainen, Tuula (2009) Kotien paloturvallisuusriskien kartoitus palovara-aineiston pohjalta. Palotutkimuksen päivät 2009.

Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta (2010) Suomalaisten mielipiteitä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, maanpuolustuksesta ja turvallisuudesta 2010 Helsinki: MTS:n tutkimusjaosto.

Niemelä, Pauli & Karjalainen, Sakari & Laitinen, Hanne & Pääkkönen, Juha & Rusanen, Timo & Ryynänen, Ulla & Widgren, Erja & Vornanen, Riitta & Väisänen, Raija & Ylinen, Satu (1997) Suomalainen turvattomuus. Inhimillisen turvattomuuden yleisyys, perusulottuvuudet ja tyypittely – haastattelututkimus 1990-luvun Suomessa. Helsinki: Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto.

Niemelä, Pauli (2000) Turvallisuuden käsite ja tarkastelukehikko. Teoksessa Pauli Niemelä ja Anja Riitta Lahikainen (toim.) Inhimillinen turvallisuus. Tampere:Vastapaino, 21–39.

Oivaltamo Research Agency (2010) Poistumisturvallisuus – tiedon tarve ja nykyinen tietoisuus menettelytavoista hätätilanteessa.

Pelastustoimen tutkimusohjelma (PETU) 2007–2011. Pelastusopisto.

Pelastustoimen tutkimusohjelma (PETU) 2010–2014. Pelastusopisto.

Sisäasiainministeriö (2011). Kansalaisten käsitykset ja tiedot pelastustoimesta. Helsinki: Sisäasiainministeriö, Pelastustoimi, (http://www.pelastustoimi.fi/turvatietoa/gallup2011/).

Sisäasiainministeriö (2010). Poliisibarometri 2010. Kansalaisten näkemyksiä ja kokemuksia poliisitoiminnasta ja sisäisen turvallisuuden tilasta. Sisäasiainministeriön julkaisut 29/2010. Helsinki: Sisäasiainministeriö.

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK (2010) Puhelinhaastattelututkimus ihmisten suhteesta omatoimiseen varautumiseen ja lähiympäristön turvallisuuteen. Helsinki: Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö / Suomen Kyselytutkimus Oy. Suominen, Petteri (2009) Suomi – Euroopan turvallisin maa? Tutkimus suomalaisten turvallisuuskäsityksistä. Helsinki: Sisäasiainministeriö. Poliisiosasto. Poliisin ylijohdon julkaisusarja; 7/2009.

Tampereen aluepelastuslaitos (2008) Paloturvallisuustutkimus. Tampere: Tampereen aluepelastuslaitos / Innolink Research.

Turvallinen elämä jokaiselle (2008). Sisäisen turvallisuuden ohjelma. Sisäasiainministeriön julkaisuja 16/2008.

Turvallisuus- ja puolustusasiain komitea (2006). Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen strategia.

Helsinki: Turvallisuus- ja puolustusasiain komitea.

21

SPEK tutkii 1

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK Ratamestarinkatu 11, 00520 Helsinki Puhelin 09 476 112, faksi 09 4761 1400 spekinfo@spek.fi www.spek.fi

24