PALONTORJUNTATEKNIIKAN
Palontorjuntatekniikan kehitysryhmä on asiantuntijaryhmä, jonka jäsenten yhteisenä tavoitteena on edistää turvallisuutta sekä kehittää palontorjuntatekniikan ylläpitoa, laatua ja teknisiä mahdollisuuksia. Ryhmään kuuluu asiantuntijoita palontorjuntaan liittyvien teknisten yhdistysten ja paloturvallisuuden organisaatioiden edustajia.
Ryhmän julkaisemat toimintamallit ovat yleisiä neuvoa antavaksi tueksi ja informatiiviseen käyttötarkoitukseen kohdistettuja malleja, joista löytyy tarvittavia tietoja palontorjuntatekniikan parissa työskenteleville sekä alalla toimiville tahoille.
Lähtökohdat - miksi kirkkojen paloturvallisuuteen tulee kiinnittää huomiota
Kirkot ovat kiinteä osa suomalaista historiaa, ja ne edustavat usein rakennushistoriallisesti ainutlaatuista rakennuskantaa. Kirkoissa yhdistyvät niin yhteisölliset kuin kulttuurihistorialliset arvot, ja siksi niiden suojelu ja ylläpito ovat yhteiskunnallisesti tärkeä asia. Kirkkopalojen mukana voidaan menettää merkittävää omaisuutta, ja menetys voi olla tunnetasolla korvaamaton.
Kirkot ovat hyvin yksilöllisiä, ja niissä oleva esineistö ovat ainutlaatuisia ja tärkeä osa historiaa. Täten kirkkoihin kohdistuvat uhat on myös huomioitava tarkasti jo arvioitaessa turvallisuusriskejä ja ratkaisuja niiden eliminoimiseksi. Se, että rakennukset ovat yksilöllisiä, asettaa omat haasteensa ratkaisujen suunnittelu- ja toteutusvaiheessa. Kirkkojen paloturvallisuuden toteutukselle ei ole olemassa yhtä, yleispätevää ratkaisumallia.
Klikkaamalla hyppäät sivulle Sisällysluettelo
Kirkot ja niiden paloriskit
Kirkkojen paloturvallisuuden suunnittelu
Ulkotilojen valvonta – Riskien tunnistaminen ja ennakoiva toiminta
Kirkon sisäpuolinen valvonta – Riskien ehkäisy ja palontorjunta
Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön on koordinoinut Kirkkojen paloturvallisuusoppaan uudistustyön. Täysin uusittu opas valmistui vuonna 2020. Opas on laadittu seurakunnille Museoviraston, Kirkkohallituksen, Finanssiala ry:n ja Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön yhteistyönä.
Tutustu Kirkkojen paloturvallisuusoppaaseen.
Osa kirkoista sijaitsee hieman erillään asutuksesta tai alueella, jossa pelastuslaitoksen saapuminen kestää keskimääräistä pitempään (Suomessa 17-18 minuuttia). Siksi mahdollisuus havaita riskitekijät tai itse palo sekä pelastuslaitoksen kyky aloittaa sammutustoimet ajoissa voivat olla normaalia heikommat.
Kirkoissa tapahtuu vuosittain useita palovaaratilanteita ja tulipaloja, paloista lähes puolet on saanut alkunsa ihmisen toiminnasta. Palosta aiheutuvat vahingot voivat olla korvaamattomia. Pahimmassa tapauksessa tuli tuhoaa koko kirkon irtaimistoineen.
Suurimpia uhkia kirkoissa ovat sähköpalot ja tuhopoltot. Myös muu ilkivalta saattaa johtaa tilanteeseen, jossa tuloksena on tulipalo tai vakavat vahingot kirkolle, ympäröiville rakennuksille tai irtaimistolle. Tahallisesti sytytetyt tulipalot voivat poiketa suuresti muista palotilanteista. Sytyttämiseen on voitu käyttää palavia nesteitä tai palo on voitu sytyttää useammasta paikasta. Tällöin tuli leviää hyvin nopeasti ja tilanne kehittyy nopeasti hallitsemattomaksi.
Sähköpalojen eliminoinnissa tärkeää roolia näyttelee ammattimainen asennustyö sekä järjestelmien asianmukainen ja säännöllinen ylläpito.
Kirkot ja niiden paloriskit
Kirkkojen paloturvallisuuden suunnittelu
Turvallisuusratkaisuissa on aina tukeuduttava kohdekohtaiseen arviointiin. Toteutettuja malleja on monenlaisia ja alueelliset tekijät vaikuttavat ratkaisuihin. Jokaista kirkkoa tulee tarkastella yksilöllisesti kokonaisuutena ottaen huomioon esteettiset, tekniset ja taloudelliset näkökohdat. Suunnittelussa on huomioitava tilojen normaalikäyttöön liittyvien riskien lisäksi muut riskit ja kirkon erikoispiirteet. Näitä voivat olla sijainti, sokkeloinen rakenne mahdollisine piilotiloineen, ullakot suurine palokuormineen sekä pelastuslaitoksen saapumiseen tarvittava aika.
Paloturvallisuus on uhkien ennakointia ja niihin varautumista. Tavoitteina on havaita kirkkoon kohdistuva vaara mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, reagoida siihen ja välittää hälytys eteenpäin. Tehtäessä tilannekartoitusta tulee itse kirkon lisäksi huomioida myös sitä ympäröivä alue eli kirkkopiha muine rakennuksineen ja uhkineen. Näin vahingot voidaan estää, tai ainakin minimoida.
Kattava ja toimiva paloturvallisuusratkaisu koostuu useammasta osatekijästä: erilaisista teknisistä ratkaisuista, rakenteellisesta paloturvallisuudesta, yleisestä siisteydestä ja ihmisten ennakoivasta toiminnasta sekä yhteistyöstä pelastuslaitoksen kanssa. Turvallisuustasoa voidaan nostaa ja kokonaisuutta täydentää käyttämällä erilaisia turvajärjestelmiä, kuten kameravalvontaa ja murtohälytysjärjestelmiä.
Pelastuslaitoksen sammutustyö kirkon ainoana sammutustoimena riittämätön. Tarvitaan erilaisia teknisiä järjestelmiä ja ratkaisuja. Tärkeimmät niistä ovat automaattinen paloilmoitusjärjestelmä ja automaattinen sammutusjärjestelmä. Paloilmoitusjärjestelmän tehtävänä on palon havaitseminen ja hälytyksen antaminen niin paikallisesti kuin myös pelastuslaitokselle. Sammutusjärjestelmä käynnistää sammutustoimet välittömästi. Vesisammutusjärjestelmä sammuttaa tai ainakin rajoittaa palon siten, että pelastustoimi voi saavuttuaan viimeistellä sammutustyön. Ilmaisu- ja sammutusjärjestelmä yhdessä muodostavat toimivan kokonaisuuden kulttuuriperinnön turvaamiseksi.
Ennakoiva palontorjuntamalli - Kehämallikaavio
Koska palon aiheuttava tekijä voi olla myös ulkopuolinen taho, esimerkiksi tuhopolttaja, määritellään kirkon ympäriltä selkeästi alue, jota valvotaan tilanteen ja tarpeen mukaan erilaisilla ratkaisuilla. Alueen ytimen muodostaa suojauksen kannalta tärkein osa eli itse kirkko. Lähestyttäessä kirkkoa alueen turvallisuustaso nousee ja siten mahdollisuudet ilkivaltaan vaikeutuvat.
Edellä kuvattua lähestymistapaa turvallisuuden varmistamisessa ja suunnittelussa kuvataan ennakoivalla palontorjuntamallilla, jonka mukaisesti tilanteeseen voidaan reagoida ajoissa. Näin estetään kokonaan tai vähintään hidastetaan huomattavasti ei-toivottujen tapahtumien kehittymistä. Kirkkokohtaisessa suunnitelmassa on arvioitava, minkälaisia toiminnan eroja ja riskejä kirkossa on eri vuorokauden aikoina ja ovatko riskit erilaisia eri kellonaikoina. Valvonnan ja suojauksen toteutus ottaa aina kunkin kirkon erityispiirteet ja toiminnot huomioon.
Kehämalli jakautuu kahteen valvonta-alueeseen: ulkotilojen valvonta ja itse kirkon sekä muiden mahdollisten rakennusten ja sisätilojen valvonta. Toteutusmalli on suunniteltava kussakin tapauksessa kohteen luonteen ja olosuhteiden mukaan. Tarkoituksena on, että eri kehille on kirkkokohtaisesti arvioitu riskit ja suojausratkaisut. Näin normaaleista olosuhteista ja käyttäytymisestä poikkeavat tilanteet voidaan havaita mahdollisimman aikaisin, reagoida niihin ja minimoida niistä aiheutuvat vahingot.
Ihmisen rooli osana kokonaisuutta – ylläpito ja huolto Sähköasennukset, sammutuslaitteistot ja paloilmoittimet ovat säännöllisen tarkastuksen alaisia laitteistoja, joiden tarkastuttamisesta vastaa kiinteistön omistaja ja haltija. Laitteiden ja -asennusten oikea sijoitus, käyttö ja ylläpito ovat keskeisiä turvallisuusasioita kirkoissa. Laitteistoilla on oltava asiansa osaava koulutettu vastuuhenkilö ja laitteistot on pidettävä toimintakuntoisena ja huollettava asianmukaisesti. Tehtäessä ylläpitotöitä on varmistettava, että käytettävät työmenetelmät ovat turvallisia ja kulkureitit asianmukaisia. Tällöin on tiedostettu kohteiden erityisluonne ja poikkeukselliset riskit.
Aktiivinen paloturvallisuuteen perehdyttäminen ja kouluttaminen on ensisijaisen tärkeää, jotta haluttu tavoite turvajärjestelyissä saavutetaan. Kaikissa kirkoissa tarvitaan teknisten ratkaisujen lisäksi toiminnallinen suunnitelma siihen, miten palotilanteessa toimitaan, kuinka tieto välitetään tarvittaville tahoille ja mitä vaaran uhatessa voidaan turvallisesti tehdä. Liian myöhäinen palon tunnistaminen heikentää merkittävästi toiminta-
Henkilökunnan asianmukainen toiminta ja osaaminen palotilanteissa voi olla hyvin ratkaiseva tekijä vahinkojen estämiseksi. Tämän vuoksi osaamisen ylläpitämiseen ja kehittämiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Kohteet on varustettava asianmukaisella alkusammutuskalustolla. Kaluston käyttöä ja toimintaa palotilanteessa tulee harjoitella säännöllisesti. Paloturvallisuuden toteutumista edesauttavat merkittävästi säännöllinen harjoittelu sekä suunnitelmien päivittäminen myös pelastuslaitoksen kanssa.
Ulkotilojen valvonta – Riskien tunnistaminen ja ennakoiva toiminta
Yhteisö ja kirkon lähiympäristö
Palon syttymishetki tai muutoin kirkkoa uhkaavat tapahtumat eivät ajoitu vain normaalin päivätoiminnan ajalle. Kirkoissa on arvioitava minkälaista lisävalvontaa ja menetelmiä turvallisuuden varmistamiseksi tarvitaan.
Jo lähiseudun asukkaiden aktiivisuus sekä ympäristön valaistus toimivat vaaraa ehkäisevinä tekijöinä. Yhteisöllisyys ei useinkaan saa riittävää huomiota turvallisuusratkaisuissa, mutta se on tärkeässä asemassa vaarojen ennakoinnissa. Lähiympäristön asukkaat, jotka tuntevat kirkon ja tietävät sen luonteeseen kuuluvan toiminnan, ovat yksi keino tunnistaa häiriötekijöitä ajoissa. Asukkaita ohjeistetaan ilmoittamaan poikkeavasta toiminnasta oikealle taholle, jotta tilanteeseen voidaan reagoida.
Tuhopolttojen taustalla on tekijöitä, jotka voivat antaa merkkejä sytyttäjän aikeista. Epäily mahdollisesta vahingonteosta voi herätä, jos kirkon lähiympäristössä havaitaan tavallisuudesta poikkeavaa toimintaa. Kirkko, joka sijaitsee alueella, jossa häiriötekijät ja ilkivalta muutoinkin ovat tavallista, voi olla herkemmin kohteena vahingonteolle. Tilojen siisteys, rakennuksen ulkopuolinen valaistus, järjestelmällinen valvonta ja hälyttinjärjestelmät ovat keinoja, joilla voidaan havaita, tunnistaa sekä pysäyttää vahingontekoa yrittävä henkilö.
Palontorjuntatekniikan tärkeys
Kirkot ovat suurimman osan ajasta tyhjillään ja usein melko etäällä lähimmästä asutuksesta, mistä johtuen ihmisillä on vain pieni mahdollisuus havaita tulipalo sen alkuvaiheessa. Aikainen palon tunnistaminen on paloturvallisuuden kannalta erityisen tärkeää, ja siksi on tärkeää varustaa kirkot automaattisilla paloilmoitinjärjestelmillä ja sammutuslaitteistoilla.
Jotta palo havaitaan ajoissa ja rajoitetaan sen aiheuttamat vahingot, voidaan paloilmaisimilla valvoa myös kirkon ulkopuolta. Oikein valittu ilmaisin tunnistaa palon nopeasti ja varmasti sekä antaa tarvittavan toiminta-ajan palon pysäyttämiseksi. Sammutuslaitteistoratkaisuja voidaan toteuttaa kirkkoihin myös ulkopuoliseen suojaukseen ja palon rajaamiseen. Kohdekohtaisesti voidaan arvioida mahdollisuuksia toteuttaa julkisivujen ja kattojen suojaus sammutuslaitteistolla.
Kirkon fyysinen rajaaminen
Kirkon ympäristön asianmukainen suunnittelu ja rakennusten, ulkotilojen ja ulkokuorien valaistus ovat tärkeä tekijä vahingonteon pysäyttämiseksi. Kirkon ulkoalue tulee rajata siten, että se erottuu muusta ympäristöstä. Näin liikkuminen kirkon alueella on selvästi tunnistettavissa. Kirkkopihan on oltava selkeästi määritelty ja sinne pääsyn tulee olla sallittua vain halutuista paikoista. Asiattoman kulun tulee olla estettävissä.
Valaistus
Kirkkoa ympäröivän alueen tulee olla siisti ja hyvin valaistu. Valaistuksella on tarkoitus helpottaa kohteella tapahtuvan liikkeen tunnistamista. Siksi ympäristön suunnittelussa tulisi huomioida, että ilman valaistusta olevia katvealueita ei pääsisi syntymään. Alueen kulkureitit, porttialueet ja rakennusten sisäänkäynnit tulee valaista ja valaistuksen kunnossapidosta tulee pitää huolta. Valaistusta voidaan säätää myös liiketunnistimien avulla. Valaistuksen suunnittelussa on huomioitava myös kameravalvonnan tarvitsema valo.
Valvonta ja poikkeavan liikkumisen havainnointi
Valvontaan liittyvät järjestelmät ovat kehittyneet viimeisen vuosikymmenen aikana merkittävästi. Kameravalvonta on tehokas ratkaisu valvoa ja turvata omaisuutta ja eliminoida häiriötekijöitä piha-alueilta. Kameravalvonta paitsi auttaa tarvittaessa rikoksen tai vahingonteon selvittämisessä toimii myös ennaltaehkäisevänä tekijänä.
Kameravalvontajärjestelmän tulee olla sellainen, että kirkon välittömässä läheisyydessä tapahtuva poikkeava toiminta havaitaan välittömästi ja tieto välittyy jatkuvasti miehitettyyn valvomoon. Tästä käytetään nimitystä aktiivinen kameravalvonta. Aktiivisen valvonnan on oltava suunnittelun lähtökohtana.
Kamerat ja niiden sisältämä analytiikka mahdollistavat ”virtuaalisten aitojen” eli näkymättömien hälytyslinjojen luomisen. Ihmisen ylittäessä kameraan luodun hälytyslinjan saadaan siitä välittömästi tieto, joka välittyy hälytyskeskukseen tai muuhun miehitettyyn paikkaan. Lisäksi tapahtuma käynnistää jatkotoimenpiteet, kuten valaistuksen tehostamisen tai kuulutuksen alueella.
Perinteistä kameravalvontaa voidaan täydentää lämpökameroilla tai infrapunavalolla varustetuilla kameroilla, jolloin kameravalvonnan toimintamahdollisuudet pimeässä paranevat huomattavasti. Nykytekniikalla voidaan erotella esimerkiksi kohteen koon lisäksi toistuvaa liikettä tai aikaa, mikä varmistaa, että kyseessä on tilanne, johon tulee reagoida.
Ulkotilojen valvontaan voidaan käyttää myös liikeilmaisimia, jotka reagoivat alueella liikkumiseen ja voivat aktivoida kameravalvonnan. Suunnittelussa on aina lähdettävä liikkeelle aktiivisesta valvonnasta, jossa poikkeavasta tilanteesta saadaan heti riittävä tieto ja tilanteen kehittymiseen voidaan vaikuttaa. Passiivinen kameravalvontajärjestelmä soveltuu lähinnä vahingontekojen jälkiselvittelyyn.
Valvonnan tarpeet ja ratkaisuvaihtoehdot tulee miettiä aina räätälöitynä kokonaisuutena:
Mitä, miten ja miksi toteutetaan valvontaa alueelle?
Tallentuuko kuva, minne ja kuinka sitä voidaan katsoa ja kenelle tallenteita luovutetaan?
Miten ja minne tiedonsiirto tapahtuu, jotta tilanteeseen saadaan puututtua ja tapahtumaketju pysäytettyä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa?
Tunnistamisen tyypissä on huomioitava yksityisyyteen vaikuttavat tekijät, jolloin voidaan pohtia erilaisia teknisiä vaihtoehtoja.
Yleinen siisteys
Kirkkoa ympäröivien tilojen yleinen siisteys on tärkeä tekijä yleisen turvallisuuden lisäämiseksi. Vahingonteon ja tuhopolton yrityksen kohteena olevien tilojen siisteys, rakennuksen ulkopuolinen valaistus, järjestelmällinen valvonta ja tarvittavilla hälyttimillä varustaminen ovat keinoja, joilla voidaan havaita ja pysäyttää vahingontekoa yrittävä henkilö. Alueella ei saa olla suuria kasviston muodostamia ”pimeitä kulmia”, katvealueita. Erityistä huomiota tulee kiinnittää kirkon seinustoihin, jotka tulee pitää vapaana.
Kirkon välittömässä läheisyydessä ei saa tule säilyttää mitään, mikä aihettaa ylimääräistä palokuormaa. Riittävän tehokkaan valaistuksen lisäksi on huomioitava, että palavan materiaalin varastointi ja käsittely on hoidettu asianmukaisesti. Roskalaatikot itsessään eivät saa olla palavaa materiaalia, ja ne pitää sijoittaa erilleen kirkosta erilliseen lukittavaan tilaan.
Tilojen ja mahdollisten piilotilojen siisteyteen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Niitä ei saa käyttää ylimääräisten tavaroiden säilyttämiseen. Tavarat lisäävät paloriskiä ja palokuormaa ja saattavat hidastaa pelastuslaitoksen liikkumista ja toimintaa. Pelastusreitit on pidettävä vapaina, jotta pelastuslaitoksella on mahdollisuus saavuttaa kohde mahdollisimman nopeasti ja helposti.
Kirkon sisäpuolinen valvonta – riskien ehkäisy ja palontorjunta
Kirkon paloturvallisuuden varmistavat kohteen olosuhteiden ja rakenteen mukaisesti suunnitellut ja asianmukaisesti ylläpidetyt automaattinen paloilmoitusjärjestelmä ja vesisammutuslaitteisto.
Automaattinen paloilmoitus- ja vesisammutuslaitteisto
Kirkkojen palontorjuntatekniikkaa suunniteltaessa on huomioitava niiden yksilöllisyys ja erityisluonne. Osa tiloista on korkeita tai sokkeloisia. Lisäksi tiloissa saattaa olla suuria paikallisia palokuormia, esimerkkinä vanhat ullakot. Nämä tulee huomioida sekä paloilmoitusjärjestelmän ilmaisinsuunnittelussa ja ilmaisimien sijoittamisessa että vesisammutuslaitteiston suunnittelussa, mitoituksessa ja veden saannin varmistamisessa. Pelastustoimen laitteet ovat paloturvallisuuden kannalta merkittäviä. Kirkon toiminnot ja laitteistojen ominaisuudet on suhteutettava siten, että laitteiston luotettava ja häiriötön käyttö on mahdollista. Palontorjuntatekniikansuunnittelu on aina erityissuunnittelua, jolloin on varmistettava suunnittelijan osaaminen ja soveltuvuus tehtävään.
Ensimmäisenä on otettava huomioon palotiedon mahdollisimman luotettava ja nopea välittyminen sekä automaattisten sammutuslaitteistojen mahdollisimman varhainen toiminta. Paloilmoitin on laitteisto, joka luotettavimmin välittää tiedon palosta ja mahdollistaa näin pelastuslaitoksen mahdollisimman nopean toiminnan. Palotilanteessa ensimmäisenä reagoi ja toimii henkilökunta jo ennen pelastustoimen saapumista. Suomessa palokunnan saapuminen kestää keskimäärin 17–18 minuuttia siitä, kun paloilmoitus on välittynyt kohteelta. Alueelliset erot tosin ovat suuret.
Automaattinen vesisammutuslaitteisto on laitteisto, joka on suunniteltu sammuttamaan tulipalo alkuvaiheessa tai pitämään palo hallinnassa, jotta tiloista päästään poistumaan turvallisesti ja lopullinen sammutus saadaan suoritetuksi muilla menetelmillä. Sammutuslaitteistosuojaus ei tee ilmaisutekniikkaa tai muita sammutustapoja, kuten alkusammutusosaamista, tarpeettomiksi. On tärkeää suunnitella kirkonpaloturvallisuus kokonaisuutena.
Pelastuslaitoksen käyttöön tarkoitettu kiinteä sammutusputkisto (ns. kuivaputkisto tai kuivaputkijärjestelmä) ei korvaa automaattista laitteistoa. Putkisto avustaa pelastuslaitoksen toimintaa; pelastuslaitos liittyy järjestelmään ja tuottaa sen toimintaan tarvittavan veden. Sammutusjärjestelmien suunnittelussa ja toteutuksissa on siis huomioitava se, kuinka pelastuslaitoksella liittyy järjestelmään, ja se, että palon kehittyminen ei estä toimintaa.
Valvonta ja murtoturvallisuus
Kuorivalvonta tarkoittaa kirkon ulkokuoren eli ulkopintojen sekä seinien valvontaa. Tällöin etusijalle asetetaan heikkojen kohtien valvonta. Heikkoja kohtia voivat olla ovet, ikkunat, katto, seinäalueet tai mahdolliset aukot. Kirkon tulee olla suojattu myös murtautumista vastaan. Tämän lisäksi tulee huomioida erilliset rakennukset, kuten kellotapuli, joka voi olla etäällä varsinaisesta kirkkorakennuksesta.
Tilavalvonta tarkoittaa kirkon sisällä tapahtuvaa valvontaa. Eri valvontatapoihin on tarjolla erilaisia ilmaisimia, jotka reagoivat ihmisen liikkeeseen, ääneen, valoon jne. Alttaritauluja, veistoksia ja muuta arvokasta esineistöä voidaan suojata ja valvoa jokaista omalla ilmaisimellaan.
Murtoilmaisimien ja lukitusten ohella on otettava huomioon muut valvontaa ja palontorjuntaa toteuttavat laitteet.
Kirkkorakennusten sisällä oleva esineistö on usein hyvin arvokasta ja ainutlaatuista, mikä saattaa houkutella murtautujia. Joskus murron jälkiä saatetaan peitellä sytyttämällä kirkossa tulipalo. Tulipalon havaitsemista ja sammuttamista varten kirkko on varustettava automaattisilla paloilmoitus- ja sammutusjärjestelmällä.
Mahdolliseen murtoyritykseen voidaan varautua jo huolehtimalla ulkotilojen siisteydestä ja selkeydestä sekä valaistuksella. Kirkko tulee varustaa murtohälytysjärjestelmällä, jolla valvotaan kirkon ovia ja ikkunoita sekä mahdollisia muita sisäänpääsyn mahdollistavia reittejä. Lisäksi kirkkoon tunkeutumista voidaan vaikeuttaa varustamalla ikkunoita esimerkiksi kaltereilla ja huolehtimalla riittävästä lukituksesta.
Kaikkiin tiloihin pääsy ja kulkuoikeuksien hallinta pitää olla järjestelmällistä. Kulunvalvonta mahdollistaa kulkuoikeuksien helpon hallinnoinnin ja myös siihen tehtävien muutosten hallinnan joustavasti.