__MAIN_TEXT__
feature-image

Page 1

5€ Joulukuu 2019 Pelastusarmeija

JOULULEHTI

Jouluapua ja välittämistä jo 130 vuoden ajan SOTAHUUTO

1


2

SOTAHUUTO


Sotahuuto | Krigsropet | Pelastusarmeijan lehti | Joulukuu 2019 | 5 €

Tässä

numerossa

04

Pelastusarmeijan joulutervehdys

06

Sotahuuto Rovaniemellä: joulun satua ja oikeaa sanomaa

12

Pelastusarmeija 130 vuotta: Joulupata

14

Kenraalin joulutervehdys

16

Positiivinen voima tässä maailmassa

21 22

Raamatun sivuilta tähän päivään

26

Generalens julhälsning

28

Armeijassa tapahtuu

29

Armeija merkeissä

Joulun maamerkin vartijat

06

SOTAHUUTO

3


Pelastusarmeijan joulutervehdys

”Immanuel – Jumala kanssamme!” Joulun sanoma on ihmeellinen! Se muistuttaa meille jokaiselle, että kertomus Jeesuksesta on kertomus Jumalasta. Jo muinaisessa Jesajan kirjassa Raamatussa sanotaan, että Jumala on ”Immanuel”. ”Immanuel” on kuvaileva nimitys, joka tarkoittaa ”Jumala on meidän kanssamme”. Se on nimi, johon monet meistä törmäävät raamatunluvun ja virsien laulamisen yhteydessä tähän aikaan vuodesta. Kun Jeesus saapui maailmaan Betlehemissä, Jumala tuli ihmiseksi. Hän tulee olemaan kanssamme kaikenlaisissa olosuhteissa. Liian usein me kaipaamme hänen läsnäoloaan vain silloin, kun kovasti tarvitsemme jotain, elämässämme tapahtuu ikäviä asioita tai meillä on muuten vaikeaa. Aivan kuin ”Immanuel” pitäisi paikkansa vain silloin, kun olemme hankalassa tilanteessa ja kipeästi avun tarpeessa.

Sitä ”Immanuel” ei kuitenkaan tarkoita! Jos tunnemme Jeesuksen ”Immanuelina – Jumala kanssamme”, sen pitäisi olla totta koko elämämme ajan, ei vain niinä hetkinä, kun tarvitsemme vähän ylimääräistä tukea. Kun Jeesus tulee luoksemme ”Immanuelina”, hän haluaa vaikuttaa kaikkeen meissä, ei vain tarkasti valittuihin palasiin. Valaiskoon joulun sanoma sinun elämääsi ja antakoon se sinulle voimaa nyt ja tulevana vuonna! Hyvää joulua!

Patrick & Anne-Dore Naud Pelastusarmeijan johtajat Suomessa ja Virossa

P.S. Jesaja 7:14 ja Matteus 1:23

Toivotamme teille kaikille hyvää joulua ja Jumalan rauhaa ja siunausta vuodelle 2020 Vi önskar er alla en god jul och Guds välsignelse och frid år 2020 4

SOTAHUUTO


En julhälsning från Frälsningsarmén

”Immanuel – Gud med oss!” Julens budskap är häpnadsväckande! Det påminner oss var och en om att berättelsen om Jesus också är berättelsen om Gud. Redan i den mycket gamla Jesajas bok i Bibeln kan vi läsa att Gud är ”Immanuel”. Immanuel är en beskrivande titel som betyder ”Gud är med oss”. Immanuel är ett namn som många av oss kommer att stöta på vid bibelläsning och psalmsång i synnerhet denna tid på året. När Jesus kommer till världen och föds i Betlehem tar Gud mänsklig gestalt. Han kommer för att vara med oss oberoende av vilka våra omständigheter är. Alltför ofta längtar vi efter hans närhet när vi är i djup nöd, råkar ut för olyckor som förmörkar tillvaron eller annars går igenom svåra tider. Det är som om ”Immanuel” endast skulle gälla när vi befinner oss i en besvärlig situation och är i desperat behov av hjälp.

Emellertid är det inte det ”Immanuel” står för. Om vi känner Jesus som ’Immanuel – Gud med oss’ borde det gälla för hela vårt liv, inte bara när vi är i behov av extra hjälp. När Jesus kommer till oss som ”Immanuel” tar han hela oss i anspråk, inte bara utvalda delar. Må julens budskap lysa upp din tillvaro och ge dig kraft för denna dag och det kommande året! God jul!

Patrick & Anne-Dore Naud Ledare för Frälsningsarmén i Finland och Estland

PS: Jesaja 7:14 och Matteus 1:23

Patrick & Anne-Dore Naud

8

territorion johtajat, everstit territoriets ledare, överstarna

Saga Lippo

8 8

ylisihteeri, majuri chefsekreterare, major

Eija Kornilow 4 avustava ylisihteeri, everstiluutnantti biträdande chefsekreterare, överstelöjtnant

SOTAHUUTO

5


6

SOTAHUUTO


Joulun satua

ja oikeaa sanomaa Napapiirin kupeessa sijaitsee Rovaniemi – Suomen virallinen joulupääkaupunki. Siellä sijaitsee myös osastoistamme pohjoisin. Sotahuuto matkusti Rovaniemelle selvittämään joulun sanomaa.

Rovaniemen osastolla ollaan jouluisissa tunnelmissa. Pöytää koristavat jouluiset liinat ja kultaiset kuusennauhat. Sivupöydällä tuoksuvat kahvin lisäksi vastapaistetut joulutortut. Olemme kokoontuneet pienessä ryhmässä rukousaamun viettoon. Mukana ovat osaston johtaja, majuri Pirjo Mikkonen, eläkeupseeri, majuri Pirkko Vauhkonen, keittiökersantti Raija ja sotilas Arvo Pirttijärvi ja osaston ystävä, aktiivinen kotiliittolainen Maire Maijanen. Aloitamme rukouksella. Erityisesti ajatuksissamme ovat monet, jotka painivat kipujen ja särkyjen kanssa ja siksi eivät ole voineet liittyä seuraamme. Rukousten jälkeen luemme Matteuksen evankeliumin ensimmäisen ja toisen kappaleen, mikä joulua ajatellen käsittelee sopivasti Jeesuksen syntymää. Raamatunjakeet synnyttävät keskustelua, ja jokainen löytää sieltä kohdan, joka erityisesti koskettaa. Tämän jälkeen kokoonnumme kahvin ja joulutorttujen äärelle, ja kerron, että olen selvittelemässä joulun olemusta ja sanomaa. Majuri Pirkko Vauhkonen paljastaa, miten ensimmäinen jou-

lu leskenä nosti odottamattomat tunteet pintaan: – Pentin eläessä meillä oli tapana sytyttää kynttilät ja lukea jouluevankeliumia. Pentti luki sen vuoden 1901 Raamatusta, joka oli kirjoitettu fraktuurakirjaimin. Ensimmäisenä yksinäisenä jouluna yritin lukea sitä, mutten pystynyt. Rukoilin Jumalalta ymmärrystä, ja hetken päästä huomasin osaavani lukea sitä! Ajattelin, että tuo ensimmäinen joulu ilman Penttiä olisi itkujoulu, mutta se olikin lämmin ja ihana. Tunsin Pentin läheisyyden. Arvo ja Raija kertovat aikuisten lasten ollessa jo maailmalla viettävänsä rauhallista kahdenkeskistä joulua. – Päivä alkaa aina riisipuurolla! Raija naurahtaa heleästi. Arvo kertoo, että haudoilla vierailulla on heille suuri merkitys. – Tunnelma on hieno illan pimentyessä. Tänä jouluna viemme yhden kynttilän lisää, sillä osastoystävämme, sotilas Viljo nukkui pois. Hän on meidän kaikkien ajatuksissa. Kaikki pöydän ympärillä nyökkäävät ja Pirkko kommentoi pienen hymynkareen kera:

– Viljo oli hyvin ahkera myymään Sotahuutoja. Hän oli suuri ja komea mies, kuten miehenikin, joten annoin hänen virkapukunsa Viljolle. Kysyn ryhmältä, onko heillä erityistä joululaulua, joka koskettaisi. – Joulu, joulu tullut on, Merja aloittaa. – Carola Häggkvistin Taivas sylissäni. Sitä voi laulaa koska vain. Varpunen jouluaamuna on myös kovin koskettava. Laulun taustatarina Zacharias Topeliuksen kokemasta surusta menetettyään pienokaisensa tekee siitä vielä koskettavamman, Arvo toteaa. – Joululaulut ovat siitä mielenkiintoisia, että usein sanat ovat iloisia, mutta sävel silti melankolinen. Ne kuulostavat surullisilta, vaikka puhuvat ilosta. Se taitaa olla meidän kansallisluonteemme. Pidän joululauluista, ja joulunaikaan kuuntelen niitä jatkuvasti, paljastaa osaston johtaja, Pirjo Mikkonen. Pirkko Vauhkonen on palvellut lähetystyössä Argentiinassa. Siellä joululaulukulttuuri erosi kovasti suomalaisesta mielenmaisemastamme. 8 SOTAHUUTO

7


Rovaniemen osastolla rukousaamun vietossa. Osaston ystävä, kotiliittolainen Maire Maijanen, keittiökersantti Raija Pirttijärvi, osastonjohtaja, majuri Pirjo Mikkonen, eläkeupseeri, majuri Pirkko Vauhkonen ja sotilas Arvo Pirttijärvi syventyneenä yhteislauluun. Edellinen sivu: Joulupukin Kammarin pukki toivottamassa lämpimästi tervetulleeksi Rovaniemelle!

8

– ”Ja niin joulu joutui jo taas pohjolaan...” Sylvian joululaulu kosketti syvästi ensimmäisenä Argentiinan jouluna. Aluksi tuntui aivan mahdottomalta, ettei siellä ole harrasta joulua laisinkaan, vain pelkkää iloista kilkatusta. Kun 22 vuoden jälkeen palasin Suomeen, olin kauhuissani, kuinka laahaava ja melankolinen joulunviettomme on, Pirkko hymyilee. Pirkko jakaa vielä yhden hauskan jouluisen tarinan Argentiinasta. – Olin ensimmäistä kertaa myymässä Sotahuutoja. En osannut espanjaa, joten opettelin ulkoa: ”Quiero comprar una gusano de Navidad?” Myydessäni lehteä ihmisille he nauroivat ja sanoivat, että toki! Kaikki lehdet menivät. Briga8

4

8

4

Tortut ja piparit kuuluvat jouluun

Kansainväliset illat ovat olleet Rovaniemen osastossa suosittuja. Kuva vuodelta 2017 territorion johtajien, everstien Patrick ja Anne-Dore Naudin vieraillessa Rovaniemellä.

SOTAHUUTO

dööri oli ihan ihmeissään. Kerroin, ja hänkin pyrähti nauruun. Silloin selvisi, että olin koko ajan myynyt joulumatoja (Gusano) enkä -lehtiä (Cruzado, Argentiinan Sotahuudon nimi), Pirkko helähtää nauruun. Pirkon mielenkiintoiseen elämäntarinaan ja palveluvuosiin Etelä-Amerikassa pääsemme tutustumaan tammikuun Sotahuudossa. Ennen tilaisuuden loppua esitän ryhmälle tärkeimmän kysymyksen: Mitä joulun sanoma heille merkitsee? – Joulun sanomassa on ihanaa, että voi mennä seimelle. Rukouksessa voi kuvitella seimen ja hiljentyä sen äärelle. Miten pienimuotoisesti meidän pelastajamme tuli maailmaan. Ajatella! Joka

joulu palaan tähän ihmeeseen, Pirkko toteaa, ja Maire tiivistää: – Kristus on ihmiskunnan vapahtajana meille syntynyt – se on suuri ilo ja kiitoksenaihe. Joulu on suurin juhla!

Joulun kiireitä ja rauhaa Ryhmän hajaannuttua jäämme majuri Pirjo Mikkosen kanssa vielä keskustelemaan Rovaniemen osastosta. Rovaniemen osaston arkeen kuuluu maanantaisin naisten rukouspiiri ja tiistaina päiväpiiri. Keskiviikko alkaa rukousaamulla ja jatkuu avoimilla ovilla. Perjantaina miehet kokoontuvat keskustelupiiriin. Sunnuntaina viikon täydentävät rukoushetki ja jumalanpalvelus. Ker-


Tunnelmallinen hämärä laskeutuu Rovaniemelle. Kemijoen ylittävä Jätkänkynttilä-silta valaisee tummuvaa iltaa.

Majuri Pirjo Mikkonen kertoo, että Joulupadalla on suuri merkitys Rovaniemen osastolle: – Joulupata mahdollistaa meille ne varat, joilla pystymme auttamaan vähävaraisia paikallisesti.

ran kuukaudessa lauantaisin vietetään kansainvälistä iltaa. – Kansainväliseen iltaan kuuluu ruokailu kyseisen teemamaan mukaisesti sekä laulua, todistusta, yhdessäoloa, Sanaa ja rukousta. Ulkomaalaisille ystävillemme tämä on ollut matalan kynnyksen paikka tulla mukaan. Sosiaalista apua Rovaniemen osasto jakaa ajanvarauksella henkilökohtaisissa tapaamisissa. Avuntarvitsijoissa on perheitä ja paljon yksinäisiä ihmisiä. – Avoimet ovet ovat olleet hyvä tapa saada kontaktia avuntarvitsijoihin. Minulla on myös unelma, joka liittyy Sotahuutoonkin. Toivon, että saisimme yhteen kauppakeskuksistamme oman pienen pöydän, jonka luona voisin myydä lehtiä ja samalla keskustella ja rukoilla ihmisten kanssa. Siinä voisi myös vastaanottaa sosiaalisen työn ajanvarauksia. Joulupadalla on suuri merkitys Rovaniemen osastolle. – Joulupata mahdollistaa meille ne varat, joilla pystymme auttamaan vähä-

varaisia paikallisesti. Viime vuonna keräsimme neljän padan voimin 13 000 euroa. Pata on täällä hyvin pidetty. Toivon, että tänä vuonna tavoitamme entistä enemmän kansainvälisiä turisteja, joita on täällä joulun aikaan runsaan joukoin. Heihin olisi hienoa saada kontaktia, ja kasvattaa näin lahjan määrää entisestään. – Patavahdeista meillä on vain kovin pulaa. Jos asut seudulla ja sinulla on tahtoa auttaa, ota meihin pian yhteyttä: rovaniemi.osasto@pelastusarmeija.fi. Patavahtius on hieno tapa tuottaa joulumieltä! Joulunalusviikot ovat kiireistä aikaa osastolla. – Meillä on jouluavustuksen joulujuhlat. Viime vuonna oli kaksi, yksinäisille ja perheille erikseen. Perheitäkin meillä oli nelisenkymmentä. Jos tänä vuonna avustuksen hakijoissa on tarpeeksi yksinäisiä vanhuksia, saatamme järjestää heille vielä erillisen joulujuhlan. – Koska työskentelemme joulua edeltävän ajan tiiviisti, niin jouluna emme

järjestä osastolla ohjelmaa. Joulu on omaa aikaa rauhoittumiseen perheen kanssa. Pirjon oma joulu muuttui suuresti viime vuonna, kun hänen rakas äitinsä siirtyi ajasta ikuisuuteen. – Se tuntui hyvin erilaiselta. Viime jouluaaton vietin kotona, ja joulupäivänä vierailin pikkuveljeni ja -siskoni luona. Pirjo hymyilee lämpimästi muistellessaan lapsuuden jouluja: – Jossain vaiheessa pukin visiitit jäivät pois. Vanhempien lähtiessä haudoille minä jäin kotiin. Pikkuveljen nukahtaessa minä vein paketit kuusen alle. Kun pikkuveli heräsi, kerroin pukin käyneen ja jättäneen lahjat. Pari vuotta se meni täydestä! Kysyn myös Pirjolta, miten joulun sanoma hänelle avautuu. – Jeesus on syntynyt! Joulua ei ole ilman pääsiäistä ja eikä pääsiäistä ilman joulua. Se on se meidän ilosanoma uskossa Jeesukseen. 8 SOTAHUUTO

9


4

4

Joulutalon pukki ja kirjetonttu käymässä läpi lapsilta tullut postia Lahjat odottamassa toimittamista Joulupukin Kammarissa

4

Joulupukin pajakylä sijaitsee Napapiirillä. Napapiirin ylittäminen on monelle jännittävä kokemus. Napapiirin vanha maja on Pajakylän ensimmäinen rakennus. Se rakennettin Eleanor Rooseveltin vierailua varten 50-luvulla.

4

4

Joulupukin porot saavat levätä vielä hetken

8

Satua, totta ja satutotta Vierailu Rovaniemellä ei olisi täydellinen ilman käyntiä joulupukin Pajakylässä Napapiirillä. Joulun taikaa ja Lapin tunnelmaa käy ihastelemassa vuosittain yli puoli miljoonaa vierailijaa. 1950-luvulla alue sai ensimmäisen rakennuksen Yhdysvaltojen presidentin puolison Eleanor Rooseveltin vieraillessa Suomessa. Hän teki paljon humanitääristä avustustyötä ja toi apua myös Lappiin. Hänelle rakennettiin hirsimaja. Se tehtiin äärimmäisen nopeassa aikataulussa, ja valmistuminen meni viime minuuteille. Eleanorin ihastellessa vastaanottoseremonioita työmiehet ja siivoojat poistuivat mökistä takaoven kautta. Nyt Pajakylässä sijaitsevat Joulupukin kammari, Joulupukin Pääposti, Joulutalo, po-

10

SOTAHUUTO

roaitaus, ravintoloita, lukuisia kauppoja ja paljon muuta. Joulun taikaa on se, ettemme löytäneet vain yhtä, vaan kaksi joulupukkia. Läheisessä Santaparkin Joulupukin Luolassa voi tavata vielä kolmannen. Suuntaamme Pirjon kanssa Joulupukin Kammariin, jonka upeissa puitteissa me aikuisetkin suorastaan lumoudumme tästä satumaasta. Hymyilevä joulupukki katselee meitä iloisin silmin ja vastaa matalalla, viisaalla, mutta leikkisällä äänellä kysymyksiini. Miten vanha pukki on? – Oi, tuo on vaikea kysymys. En oikein enää muista. Kerran yritin laskea, mutta en edes muista kuinka pitkälle pääsin ennen kuin nukahdin, ja en ole


Sotahuudon toimittaja ja Rovaniemen osaston johtaja Pirkko Mikkonen Joulupukin Kammarin pukin syleilyssä.

uskaltanut laskea enää uudelleen. Mutta kuule, ikähän ei ole meille kovin tärkeää – kaikki alle satavuotiaat ovat meille lapsia! Pukki tiedustelee, olemmeko olleet kiltteinä. Nyökkäämme. Miten pukki määrittelee, onko joku ollut tuhma vai kiltti? – Se on kuule aika helppoa. Siksi meillä on tonttuja pitkin maailmaa, jotka lähettävät meille raportteja. Helpointa on muistaa, että tekee muille, kuten haluaisi itselleen tehtävän. Silloin pysyy aina kilttinä. Vahingossahan tulee aina sellaisia pieniä lipsahduksia, mutta niitä katsotaan sopivasti sormien läpi, pukki naurahtaa. Onko pukki kuullut Joulupadasta? – Tottahan toki! On kovin tärkeää, että ihmiset saavat antaa padalla lahjan toisille. Se on sitä hyvää ja oikeaa joulumieltä! Kättelemme hyvästiksi, ja lähtiessämme pukki lähettää terveiset. – Tehkää tätä hyvää työtä vielä vuosia, vuosia eteenpäin. Lämmintä ja hyvää joulumieltä kaikille!

Sitten käymme vielä tervehtimässä Joulutalossa asustavaa pukkia. Tämä joulupukki oli päässyt ikälaskennassa hiukan pidemmälle: – Olen noin 400 vuotta vanha. Kerran muorin kanssa pohdimme, että montako joulua olen nähnyt. Pääsimme laskuissa 396 vuoteen, kunnes nukahdimme. Mitä joulun sanoma pukille merkitsee? – Joulun tarkoitus on, että perheet, sukulaiset ja ystävät kokoontuvat yhteen. Se ei ole vain pelkkää lahjojen ja tarjousten perässä juoksemista. Jouluna kuuluu rauhoittua ja nauttia yhdessä rauhasta ja rakkaudesta, pukki toteaa hymyillen. Onko Pelastusarmeija pukille tuttu? – Kyllä. Varmasti on monia perheitä, joihin lahjoja ei tulisi, jos Pelastusarmeija ei auttaisi. Saan kaikenlaisia muistoesineitä ympäri vuoden. Olen niitä joskus tuonut padalle, pukki vinkkaa ja kiittää vielä patavahteja, jotka antavat ajastaan: – Se on aivan loistavaa, että on ihmisiä, jotka jaksavat tehdä hyvää kiireisten

jouluviikkojen aikana. Se tuo varmasti monelle hyvän mielen joulun. Mitä terveisiä pukki haluaisi lähettää Pelastusarmeijan Joululehden lukijoille? –Toivotan oikein rauhallista ja mukavaa joulua! Ja katse kohti seuraavaa vuotta selkä suorana, vaikka joskus olisi vaikeaa! Lähtiessämme Joulupukin Pajakylästä keskustelemme Pirjon kanssa näkemästämme ja kokemastamme. Erityisesti mieleemme on painunut Joulutalon seinää koristava teksti: ”Joulupukki on satua, totta ja satutotta.” Pirjo tiivistää tähän tuntemuksensa: – Hyviä asioita on aina opetettu satujen, vertausten avulla. Jeesus käytti sanomassaan paljon vertauksia. Ja perustuuhan pukkikin pyhään Nikolaukseen, kristittyyn pyhimykseen. Vuosien saatossa tarina on vain kuorrutettu fantasialla ja kaupallisuudella. Joulun hyvää sanomaa voi lähestyä monin tavoin.

Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen, eversti Patrick Naudin kuva-albumi & Joulupukin Kammari

SOTAHUUTO

11


Pelastusarmeija Suomessa 130 vuotta Pelastusarmeija on ollut olennainen osa suomalaista elämää ja yhteiskuntaa jo 130 vuoden ajan. Sarjassa tutustumme eri työmuotoihin ja niiden kehitykseen vuosikymmenien aikana. Historiasta ammentaen, tulevaisuuteen katsoen!

YKSI JOULUKERÄYS ON YLITSE MUIDEN – se on rakastettu Joulupata, joka on auttanut vähävaraisia jo yli sata vuotta Joulupata on joulukeräysten uranuurtaja, ja se tunnetaankin yli 30 maassa. Meillä joulupadat ovat olleet auttamisen symbolina lähes Suomen Pelastusarmeijan historian alusta asti.

Miten kaikki alkoi? Joulupata-keräyksen idea syntyi Yhdysvalloissa San Franciscossa vuonna 1891, kun Pelastusarmeijan kapteeni Joseph McFee halusi auttaa työttömiä merimiehiä. Hän osti varainkeruuta varten padan, ja kiinnitti siihen lapun ”Anna padan porista!” Historian ensimmäinen joulupatakeräys saavutti suuren suosion ja auttoi ruokkimaan monta nälkäistä suuta. Uutinen menestyksestä kiiri yli maiden ja mantereiden, ja niin Suomessakin haluttiin laittaa pata porisemaan köyhien avuksi.

Aluksi oli 10 pataa, joihin kertyi lahjoituksia 3 500 mk Ensimmäiset joulupadat porisivat vuonna 1906 Helsingissä Erottajalla, Katajanokalla, Kauppatorilla, Senaatintorilla, Esplanadilla, Pasaasissa, Kauppahallin edustalla, Ylioppilastalon aukiolla ja Hakaniemessä. 12

SOTAHUUTO

Tammikuussa 1907 Sotahuuto-lehti tiesi tarkkaan kertoa saadun tuloksen, joka oli 3,514:14 Suomen markkaa. Koska keräys onnistui niin hyvin, lisättiin patojen määrää vuosi vuodelta. Varsinkin 1930- ja 1950-luvuilla määrä moninkertaistui, ja patoja ilmestyi katujen kulmiin ympäri Suomea. Ihmiset toivat padoille myös vaatteita, kenkiä, ruokatarvikkeita ja varsinkin jouluun liittyviä herkkuja. Vuonna 1906 kerätyillä rahavaroilla vähävaraisille hankittiin leipää, voita, lihaa, kahvia, sokeria, ryynejä sekä joululehti. Varsinkin sotien jälkeen vähävaraiset yksin elävät henkilöt olivat suuri autettavien joukko. Silloin oli myös suuria köyhiä kansanosia, jotka tarvitsivat apua. Suomalaiset tunsivat yhteisvastuuta heikko-osaisimpia kohtaan ja halusivat olla mukana auttamassa. Pelastusarmeijan pyyteetön avustustyö teki nopeasti joulupadasta lähimmäisenrakkauden symbolin.

Tänään patoja on satoja ja tulos miljoona euroa Nykyisin patoja on ympäri Suomea yli 100 kappaletta. Muutaman tuhannen markan pottikin on kasvanut yli miljoonaan euroon. Vuonna 1998 patakeräys laajeni internetiin. Digitaaliset padat kasvattavat suosiotaan vuosi vuodelta, kun ihmiset lahjoittavat hyväntekeväisyyteen yhä enemmän verkossa.

2000-luvun avuntarvitsijoiden joukossa on paljon väliinputoajia Suuret kansanosat ovat vaihtuneet yksittäisiin ihmisiin, jotka ovat joutuneet ahdinkoon esimerkiksi työttömyyden tai sairauden vuoksi. Joukossa on paljon vähävaraisia lapsiperheitä, vähävaraisia eläkeläisiä sekä syrjäytymisvaarassa olevia nuoria. Joulupatakeräys on alusta asti ollut paikallinen keräys. Sen tuotto on aina jaettu ilahduttamaan saman


8

4

Lapset joulupadalla vuosikymmeniä sitten.

4

Joulupadat ovat osa katukuvaa myös tänä jouluna.

Joulupata Helsingin Senaatintorilla. Joulupata on Senaatintorilta myös tänä vuonna Aleksin joulukadun avajaisissa 24.11.

4

8 seutukunnan vaikeuksissa olevia ihmisiä. Joka kuukausi lähes 100 kotitaloutta hakee apua. Pelastusarmeija auttaa vuositasolla yli 100 000 suomalaista.

Lämmin kiitos! Joulupata-keräys on joka vuosi mahdollista toteuttaa siksi, että Pelastusarmeijan työllä on monia ystäviä – yksityishenkilöitä ja yrityksiä. Lahjoitetut palvelut, ammattiosaaminen ja materiaalinen apu ovat vuosikymmenestä toiseen varmistaneet keräyksen jatkuvuuden ja tunnettuuden. Sadat ihmiset toimivat patavahteina ympäri maata ja antavat lämpimät kasvot kotimaan auttamiselle. Myös tiedotusvälineet ovat pitäneet patakeräystä ja ajankohtaista keräystarvetta esillä. Pelastusarmeija haluaa kiittää kaik-

Meillä on myös yksi jättipata!

kia, jotka ovat menneinä vuosina olleet mukana yhteisessä pyrkimyksessä saada aikaan jouluiloa lähimmäisille sekä heitä, jotka nyt toiminnallaan rakentavat keräyksen tulevaisuutta.

Joulupata elää ajan mukana Aika tuo keräykseen muutoksia. Käteisen vähentyessä uudet lahjoitustavat kasvattavat suosiotaan. Yhteisöllinen nettipata on monelle lahjoittajalle jo nyt mieluinen tapa kertoa tukevansa hyvää asiaa. Tulevaisuudessa nettipatojen määrän arvellaan vain kasvavan.  Tavaralahjoitukset tullaan jatkossa keskittämään paikkakunnille, joissa on Pelastusarmeijan hyväntekeväisyysmyymälä. Näin joulupataan voi lahjoittaa tavaraa jo ennen katupatojen ilmestymistä.

Uusi perinne on Helsingin rautatieaseman asemalaiturilla järjestetty joulupadan riisipuurotapahtuma. Tänä vuonna se tapahtuu tiistaina 17.12. klo 8–11. Lämpimästi tervetuloa!

Patojen keräystuotoilla hankitaan lahjakortteja ruokakauppoihin ja marketteihin, mutta tarjotaan yhä enemmän myös neuvontapalveluja vaikeissa elämäntilanteissa eläville ja järjestetään tukitoimintaa, kuten lasten leirejä.  Vaikka aika tuo keräykseen uudistuksia, joulupadan syvin olemu ei muutu. Se tulee aina kertomaan lähimmäisenrakkaudesta ja joulun sanomasta.

Anne Fredriksson markkinoinnin ja yritysyhteistyön vastaava Kuvat: Pelastusarmeijan kuva-arkisto

Joulupadat kaduilla 13.–23.12. Patakeräys netissä 1.11.–31.12. SOTAHUUTO

13


Kenraalin joulutervehdys

Hyvät uutiset

on tehty jaettavaksi ”Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu”. Luuk. 2:17 Kun koet jotakin hienoa, et voi olla puhumatta siitä. Kyseessä voi olla ikimuistoinen ateria, hyvä kirja, viihdyttävä elokuva, liikuttava musiikkikappale, tunteikas teatteriesitys tai kaunis maalaismaisema. Kokemuksen tyypistä riippumatta se vaikuttaa meihin niin voimakkaasti, että haluamme kertoa siitä muille. Meidän on pakko kertoa siitä! Hyvät uutiset on tehty jaettavaksi. Kun nykyajan ihmiset saavat tietää odottavansa lasta, he keksivät usein luovia tapoja kertoa asiasta: jotkut järjestävät kutsuja, joissa vieraille paljastetaan syntymättömän vauvan sukupuoli, toiset pitävät juhlat ja – kun lapsi vihdoin on syntynyt – ilmoittavat siitä kaikille. Jeesuksen syntymästä ilmoitettiin uuden, kirkkaan tähden ilmestyessä taivaalle. Enkelikuoro puhkesi laulaen kertomaan suuresta uutisesta. Paimenet eivät aavistaneet mitään, vaan huolehtivat lampaistaan niin kuin aina öisin, kun taivas valkeni ja heille kerrottiin hämmästyttävä uutinen mitä vaikuttavimmalla tavalla. Enkeli ilmestyi henkilökohtaisesti tuomaan heille viestin (Luuk. 2:9–12). Se oli yksityiskohtainen viesti – enkeli kertoi heille selvästi, kuka Jeesus oli (jae 11) ja sen, miten he löytäisivät hänet (jae 12). Niin paimenet matkasivat seimen äärelle ja löysivät Jeesuksen ”juuri niin kuin heille oli sanottu” (jae 20). 14

SOTAHUUTO

Heidän kokemuksensa laitumella ja tallissa oli niin voimakas, että heidän oli aivan pakko kertoa siitä muille. Uutinen oli niin iloinen ja valtava, että he eivät voineet pitää sitä omana tietonaan. Uutinen Jeesuksesta toi valon särkyneen maailman pimeyteen. Meidän täytyy paimenien tavoin tajuta, että tämä hyvä uutinen ei ole vain meitä varten – se kuuluu kaikille. Tänä jouluna viestissäni pelastussotilaille ja Armeijan ystäville, työntekijöille ja tukijoille kutsun meitä uudistamaan luottamuksemme evankeliumiin. Johannes Kastaja saarnasi katumuksesta ja valmisteli Jeesuksen tulemista. Jumala lähetti ainoan Poikansa tähän maailmaan pelastamaan sen. Sitten Jeesus lähetti opetuslapsensa jakamaan ilosanomaa, tekemään ihmeitä ja kasvattamaan opetuslapsia. Helluntaina Pyhä Henki antoi opetuslapsille kyvyn puhua evankeliumia monilla eri kielillä, ja niin alkukirkko sai levitettyä kertomusta Pelastajasta uusiin maihin ja uusille ihmisille. Apostoli Paavali julisti: ”Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat” (Room. 1:16). Me olemme Pelastusarmeija – evankeliumi on pelastuksen viesti, josta kerromme sanoin ja jonka ilmaisemme tekojemme kautta. Hyvä uutinen Jeesuksesta tuo toivoa eksyneille, valoa pimeydessä kulkeville,

iloa epätoivoisille. Se tarjoaa todellista muodonmuutosta ihmiselle, joka kärsii riippuvuudesta, on turhautunut materialismiin tai etsii elämälleen tarkoitusta ja suuntaa. Me jaamme evankeliumia, koska olemme itse kokeneet sen totuuden ja voiman ja tunnemme henkilökohtaisesti ”perustajan ja täydelliseksi tekijän”, joten me uskomme evankeliumin mullistavaan voimaan myös toisten kohdalla. Seuratkaamme tänä jouluna ja sen jälkeen enkelien ja paimenien esimerkkiä. Käyttäkäämme kaikki mahdollisuudet ja keinot levittääksemme sanaa Jeesuksesta samalla kun näytämme ihmisille, mistä hänet voi löytää, jotta hekin pääsisivät pelastavaan, henkilökohtaiseen yhteyteen elävän Kristuksen kanssa. Kyseessä ei ole vain hyvä uutinen – se on paras uutinen. Jaetaan sitä!

Brian Peddle kenraali Pelastusarmeijan kansainvälinen johtaja Kuvitus: Lucie Skálová


SOTAHUUTO

15


Positiivinen voima tässä maailmassa Syyskuun lopulla juhlimme Pelastusarmeijan 130-vuotista taivalta Suomessa. Kunniavieraamme, Pelastusarmeijan kansainväliset johtajat, kenraali Brian Peddle ja komentaja Rosalie Peddle toivat tervehdyksen maailmanlaajuiselta Armeijalta. Juhlaviikonlopun päätteeksi saimme esittää muutamia kysymyksiä heidän tehtävästään ja näkemyksistään – ja joulusta.

On kulunut reilu vuosi siitä, kun tulitte kansainvälisen Pelastusarmeijan johtoon. Mitkä ovat olleet ensimmäisen vuoden kohokohtia? – Olemme olleet yllättyneitä nähdessämme, miten ainutlaatuista palvelutyötä Pelastusarmeija tekee eri puolilla maailmaa. Esimerkiksi Kuwaitissa opin, että meillä on siellä tyttöjen turvakoti samoin kuin lukuisia muita erityisiä työmuotoja. Olemme vaikuttuneita kaikilla matkoillamme, miten sitoutunut ja elävä Armeija meillä on – myös täällä Suomessa, kenraali Brian Peddle toteaa hymyillen. – On ollut ilo nähdä Pelastusarmeijan ruohonjuuritasolla tehtävää työtä. Erityisesti nuorten ihmisten kiinnostus ja sitoutuminen eri maissa on koskettanut. Se on ollut hyvin inspiroivaa, komentaja Rosalie Peddle täydentää. Brian Peddle valittiin kenraaliksi Korkeassa neuvostossa keväällä 2018. Korkea neuvosto on Pelastusarmeijan territorioiden ja hallintoalueiden johtajien kokoontuminen, jonka osanottajien keskuudesta kenraali valitaan perusteellisessa ja pyhässä äänestysprosessissa. Jos olet kiinnostunut tietämään lisää, everstiluutnantti Ced Hillsin kirjoittamasta artikkelista (bit.ly/korkeaneuvosto) löytyy 16

SOTAHUUTO

kattava kuvaus Korkean neuvoston toiminnasta. 19. Korkean neuvoston päätteeksi silloinen esikuntapäällikkö, komentaja Brian Peddle valittiin Pelastusarmeijan 21. kenraaliksi. Kenraali Brian Peddle ja kansainvälisen naistyön presidentti, komentaja Rosalie Peddle astuivat virkaan 3. elokuuta 2018. Voisimme muistella kenraaliksi valintaa Korkeassa neuvostossa. Mitä ajatuksia teillä oli tuon prosessin aikana? – Meitä oli Korkeassa neuvostossa kaikkiaan 108 henkilöä. Olimme kaikki sitoutuneet rukoilemaan, että henkilö, jonka Jumala on jo valinnut, tulisi tunnistetuksi. Minut nimitettiin ehdokkaaksi, ja siten kuuluin pieneen ryhmään henkilöitä, joiden piti jakaa oma visionsa. Äänestysprosessin aikana minulle valkeni, että ihmiset todellakin äänestävät minua, ja se tuntui itse asiassa hiukan kiusalliselta. Mutta kun etenimme tässä pyhässä prosessissa, tunsin Jumalan vakuuden siitä, että kaikki on hänen tahtonsa mukaista. Otin tehtävän varauksetta vastaan, tietäen että Jumala on voimallinen. Kenraali ja komentaja ovat kotoisin Newfoundlandista, Kanadasta, ja ovat

Kanadan ja Bermudan territorion upseereita. Avioiduttuaan 1978 he ovat palvelleet monissa yhteisissä kotimaan määräyksissä osastoissa, piiripäämajassa ja upseerikoulussa. Vuonna 2007 he saivat ensimmäiset kansainväliset määräyksensä Uuden-Seelannin, Fidzin ja Tongan territorion pohjoiseen piiriin. Seuraavana oli määräys ylisihteeriksi ja naistyön sihteeriksi Ison-Britannian ja Irlannin territorioon. Vuonna 2011 he palasivat Kanadaan territorion johtajiksi. Mahdollisuus palvella kansainvälisessä päämajassa avautui syksyllä 2014 Amerikan ja Karibian aluejohtajuuden myötä. Marraskuussa 2015 kenraali André Cox valitsi Brian Peddlen esikuntapäällikökseen ja Rosalie Peddlen kansainvälisen naistyön sihteeriksi. Miten nämä määräykset ovat valmistaneet teitä nykyiseen tehtävään? – Jos pohdin yli neljänkymmenen vuoden upseeripalvelustani, voin sanoa, että jokainen määräys on ollut valmistautumista seuraavaan. Olen hyvin kiitollinen kenraali André Coxille, että hän valitsi minut esikuntapäällikökseen. Silloin olin kaikkien toimintojemme ytimessä. 8


Kenraali Brian Peddle ja komentaja Rosalie Peddle vierailivat Suomessa 130-vuotisjuhlaviikonloppuna

SOTAHUUTO

17


”Näen Armeijan, joka on yhteydessä ihmisiin. Näen Armeijan, joka välittää. Näen Armeijan, joka on elävä missiossaan palvella Jumalaa. Nämä ovat olleet erinomaiset 130-vuotisjuhlat ja rukoukseni on, että Pelastusarmeija Suomessa vahvistuu entisestään.”

8 – Kun minusta tuli kenraali, olin jo tietoinen tavoitteistamme ja siitä, mitä yritämme saavuttaa. Sitten pääsin täydentämään kokonaisuutta visiolla, jonka itse koen tärkeäksi, kenraali paljastaa, ja komentaja jatkaa: – Mahdollisuus työskennellä kotiterritoriomme ulkopuolella on ollut erittäin hyödyllistä. Armeijan kansainvälisyyden sisäistäminen on ollut minulle suureksi avuksi omassa tehtävässäni. Se on auttanut minua oivaltamaan, miten Jumala voi käyttää minua. Olen voinut luottaa siihen, että Jumala tietää, miten voin olla avuksi, missä tahansa olenkin. Jos menemme edelleen ajassa taaksepäin: miten Pelastusarmeija tuli osaksi elämäänne? Kenraali: – Perheemme ei kuulunut Pelastusarmeijaan, vaan toiseen kirkkoyhteisöön. Olin kuusitoista, kun minut kutsuttiin Armeijan nuorisotapahtumaan. Se oli jännittävää, erilaista! Oli tamburiineja, vaskisoittimia, kaikenlaista mikä tuntui kiinnostavalta. Osastonjohtajat huomasivat kiinnostukseni, ja he rohkaisivat minua. Vuotta myöhemmin he tiedustelivat, haluaisinko tulla mukaan viikonlopputapahtumaan, jossa kerrotaan Pelastusarmeijasta ja upseeriudesta. Siellä ollessani tunsin Jumalan todella kutsuvan minua. Uskonpolkuni on ollut ihmeellinen ja yllätyksellinen! Komentaja: – Nuorena olin aina ensimmäisenä suuntaamassa katumuspenkille kaikissa kokouksissamme ja tapahtumissamme. Siksi minun on vaikea sanoa, milloin olisin ottanut Jumalan sydämeeni ensimmäistä kertaa. Tunsin, että Jumala pelasti minut aina uudelleen ja uudelleen. 18

SOTAHUUTO

Näkemyksiä Armeijasta ja maailmasta Kohtaamme tänä päivänä moninaisia ongelmia, kuten ilmastonmuutos, poliittiset myllerrykset ja äärioikeiston nousu. Millaisena näette maailman tilan? Kenraali: – Olen hyvin huolestunut, sillä ymmärrämme yhä huonommin, että olemme kaikki yhtä suurta kansainvälistä perhettä. Kansallismielisyydessä on kyse itsesuojelusta ja muiden sulkemisesta ulkopuolelle. Emme myöskään pidä hyvää huolta planeetastamme. Maailman köyhimmät valtiot kärsivät ilmastonmuutoksesta eniten. Heillä on vähemmän keinoja reagoida siihen kuin meillä hyvinvointivaltioiden kansalaisilla. – Kohtaamme Pelastusarmeijana myös poliittisia haasteita. Worldwatch-instituutin Maailman tila -raportin mukaan Pelastusarmeija toimii 23 maassa, joissa on vaikeaa olla Jeesuksen seuraaja. Näiden maiden hallitukset ovat vihamielisiä, ja paikalliset uskonyhteisöt suojelevat kiihkeästi omaa etuaan. Siksi en pidä mitään itsestäänselvyytenä ja rukoilen päivittäin maailmanlaajuisen Pelastusarmeijan puolesta. Komentaja yhtyy kenraali näkemykseen: – Maailma on myllerryksessä. Meidän täytyy ymmärtää nämä haasteet ja pohtia, miten voimme vaikuttaa. Miten voimme ”aseistaa” itsemme. Meidän on työskenneltävä ihmisten hyväksi näinä haasteellisina aikoina. Mitkä ovat suurimmat ongelmat naisten ja perheiden parissa? Komentaja: – Ihmiskauppa on valtava ongelma. Se vaikuttaa aivan jokaiseen maa-

han ja yhteiskuntaan. Työskentelemme yhdessä kansainvälisen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden työryhmän kanssa tehdäksemme kaiken minkä pystymme ja auttaaksemme heitä, jotka taistelevat tämän asian parissa käytännön tasolla. Olemme saaneet aikaan toimivan kokonaisuuden, ja olen siitä kovin kiitollinen. Tehtävää on kuitenkin valtavasti. – Monin paikoin naiset ja tytöt ovat alikoulutettuja tai opiskelumahdollisuuksia ei ole lainkaan. Monet vanhemmat naiset kärsivät yksinäisyydestä. Perheväkivalta on suuri ongelma. Taistelemme monien sosiaalisten ongelmien ja epäoikeudenmukaisuuksien parissa, unohtamatta tietenkään köyhyyttä. Monien ongelmien taustalla on köyhyys. – Haluan ilmaista kiitollisuuteni territorioidemme toteuttamasta nais- ja perhetyöstä. Olemme varsin voimakas joukko, komentaja Rosalie Peddle toteaa ylpeänä näkemästään. Pelastusarmeija toimii 131 maassa ja on siis aidosti kansainvälinen yhteisö. Miten kulttuurien moninaisuus rikastuttaa meitä? Kenraali: – Se on yksi parhaista ominaispiirteistämme! Joidenkin mielestä erilaisuus jakaa meitä, mutta mielestäni se antaa meille mahdollisuuden arvostaa toinen toisiamme. Matkustaessani komentaja Rosalien kanssa näen paikallisia tervetuloseremonioita, tansseja, asuja ja ruokia. Kaiken tämän sydämessä ovat kaltaisemme pelastussotilaat, upseerit ja Armeijan ystävät. Uskomme, oppimme ja laulumme ovat samanlaisia. Unohdan usein, että olen kanadalainen ja kaukasialainen. Olen veljien


– Olemme olleet yllättyneitä nähdessämme, miten ainutlaatuista palvelutyötä Pelastusarmeija tekee eri puolilla maailmaa, toteaa Kenraali Brian Peddle. Kuvassa katastrofiapua Kalifornian vuoden 2018 maastopalojen aikaan.

ja siskojen ympäröimä, missä tahansa olenkin. Minkä sanoisitte olevan pelastusarmeijalaisuuden sydämessä? Kenraali: – Pelastusarmeijan mission ytimessä on edelleen se tehtävä, joka meille on Armeijan alkuvuosina annettu: tuoda miehet ja naiset Jeesuksen yhteyteen ja nostaa ihmisten omanarvontuntoa. Kun maailman paheet houkuttelevat ja orjuuttavat ihmisiä, haluamme olla positiivinen voima ja vaikuttaja heidän elämässään. Mitkä ovat tulevaisuudessa Pelastusarmeijan suurimmat haasteet? – Se, että pysymme relevanttina. Erityisesti aikuistuvan sukupolven sydämissä. Meidän täytyy herättää kiinnostusta uudessa sukupolvessa. Haasteena ovat myös aikamme eettiset ja moraaliset ongelmat. Miten löydämme polkumme niin, ettemme eksy uskostamme. Sekulaarinen ajattelu ja materialismi eivät saa kiehtoa meitä niin kovasti, ettemme ole enää sitä, mitä Jumala haluaa meidän olevan, kenraali toteaa vakavana.

Komentaja jakaa näkemyksen relevanttiudesta: – Maailma ja yhteiskunta muuttuu, ja meidän on varmistettava, että pysymme ajassa kiinni. Meidän on vastattava maailman tarpeisiin.

Kokoaan merkittävämpi Olemme juuri juhlistaneet 130-vuotista taivalta. Millaista juhlaa ja Armeijaa olette olleet todistamassa? – Ensinnäkin piditte meidät hyvin kiireisinä, kenraali naurahtaa. – Olen hyvin vaikuttunut työstä, mitä Pelastusarmeija Suomessa tekee. Teillä on kyky vaikuttaa tähän kansaan ja yhteiskuntaan. Temppeliaukion kirkon kokoontuminen osoitti minulle, että puhuttelette ihmisiä. On hienoa nähdä, että Armeijasta pidetään ja välitetään. Kenraali ja komentaja ottivat osaa myös Hoplop-liikuntaseikkailupuistossa järjestettyyn perheiden syntymäpäiväjuhlaan ja nuorten paneeliin. He olivat vaikuttuneita näkemästään. Kenraali: – Teillä on hyvin selkeä missio lasten ja nuorten parissa. Syntymäpäiväjuhlassa todistin, miten 450 ih-

mistä vietti aikaa yhdessä iloiten. Nämä ovat meidän ihmisiämme – ihmisiä, joita palvelemme. – Näen Armeijan, joka on yhteydessä ihmisiin. Näen Armeijan, joka välittää. Näen Armeijan, joka on elävä missiossaan palvella Jumalaa. Nämä ovat olleet erinomaiset 130-vuotisjuhlat ja rukoukseni on, että Pelastusarmeija Suomessa vahvistuu entisestään. Komentaja: – Armeijanne ei ole valtava, mutta se on voimakas Armeija. Pelastusarmeijan jäsenet ovat sen rikkaus, ja olemme saaneet tavata innostuneita, ystävällisiä ja myötätuntoisia sotilaita ja upseereita. Lähdemme täältä hyvin inspiroituneina. Joskus Suomessa muistelemme kaiholla entisiä suuruuden aikoja. Miten rohkaisisitte jäseniämme ja ystäviämme? Kenraali: – Jos tarkastelemme Pelastusarmeijan vaikutusta, se on huomattava. Yhtä suuri tai suurempikin kuin menneinä aikoina. Sanoisin, että Armeija on kokoaan merkittävämpi tässä yhteiskunnassa. Ihmisten lukumäärä ei ole tärkeintä, vaan se miten sitoutuneita he ovat. 8 SOTAHUUTO

19


Kenraali ja komentaja olivat vaikuttuneita lasten ja nuorten 130-vuotisjuhlatapahtumasta HopLop-seikkailupuistossa: – Teillä on hyvin selkeä missio lasten ja nuorten parissa. Todistimme, miten 450 ihmistä vietti aikaa yhdessä iloiten. Nämä ovat meidän ihmisiämme – ihmisiä, joita palvelemme.

8 Miten pidämme Pelastusarmeijan relevanttina Suomessa? Kenraali: – Se löytyy tehtävänne selkeydestä ja tärkeydestä. Koska missiomme on auttaa hädässä olevia, niin löydämme tapoja auttaa heitä. Samoin olemme läsnä, jos ihmiset kaipaavat uskoa ja selkeyttä elämäänsä. Suurin haasteenne tulee olemaan nuoren sukupolven sitouttaminen. Tämän todellisuuden kohtaamme kaikkialla. Komentaja: – Pysykää ajassa kiinni. Työmme perusta pysyy samana, mutta samalla meidän on osattava muuttua maailman mukana.

Perheestä ja joulusta Kenraalilla ja komentajalla on kaksi tytärtä, Stephanie ja Krista, ja viisi ihanaa lastenlasta. Stephanie asuu perheineen Ontariossa, Kanadassa ja Krista perheineen Australiassa. Krista ja hänen miehensä Tim palvelevat Pelastusarmeijan upseereina. – Perheemme on tällä hetkellä hyvin kansainvälinen. Samalla hetkellä voin lähettää yhdelle tekstiviestin ”Hyvää yötä!” ja toiselle ”Hyvää huomenta!”, kenraali naurahtaa ja jatkaa: 20 SOTAHUUTO

– Teknologia on paras ystävämme. Keskustelemme päivittäin videon välityksellä, lähetämme kuvia ja viestejä. Pidämme tiiviisti yhteyttä lastenlapsiimme ja käymme tapaamassa heitä niin usein kuin mahdollista. Haluamme olla tärkeä osa heidän elämäänsä. Komentaja Rosalie kertoo perheen olevan heille kaikki kaikessa. – Perhe on elämämme ja voimamme. Vaikka olemme kansainvälisiä johtajia, niin lapsemme ja lastenlapsemme ovat etusijalla. He ovat antaneet meidän lähteä tekemään sitä, mihin Jumala on meitä kutsunut. Voin luottaa, että Jumala pitää heistä huolen. Kenraali ja komentaja ovat ulkoilmaihmisiä. – Rakastamme Jumalan luomaa maailmaa. Raitis ilma tekee ihmeitä! komentaja Rosalie toteaa, ja kenraali paljastaa, että hän mielellään tutustuisi Suomen luontoon: – Olen kasvanut Kanadan itäosissa samoilla leveysasteilla. Pidän pyöräilystä, melomisesta, kalastamisesta, metsäkävelyistä ja marjojen keräämisestä. Uskon, että nauttisin näistä asioista myös Suomen kauniissa maisemissa.

Koska lähestymme joulun aikaa, tiedustelen kenraalilta ja komentajalta heidän joulunvietostaan. Mitä teidän jouluunne kuuluu? Kenraali: – Perhe, hyvää ruokaa ja hauskaa yhdessäoloa. On mukavaa viettää joulut Kanadassa, on lunta ja tunnelmaa. Lämmittelemme sisätiloissa villasukat jalassa, ja ulos mennessä on vedettävä pipo korville. Toivottavasti poronne ja joulupukki täältä Suomesta tuovat meille myös muutamia lahjoja, kenraali sanoo hymyillen, ja komentaja päättää haastattelutuokiomme joulun sanomaan: – Joulumme tiivistyy perheen yhdessäoloon. Mutta se, että Jeesus toi toivon ja ilon maailmaan, on kaiken sydämessä. Se on minulle joulun sanoma – toivosta ja riemusta kiittäminen perheen kesken. Juhlimme sitä parasta lahjaa, jonka olemme saaneet.

Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen & The Salvation Army (Kalifornia)


Raamatun sivuilta tähän päivään Sarjassa käsitellään nykyajan haasteita Raamatun henkilöiden kertomusten kautta.

Lämpöä ja turvaa Vapahtajalle Minä olen emo. Olen synnyttänyt tähän maailmaan kaksi aasin varsaa ja tiedän, mitä varsat tarvitsevat. Eri lajien välillä ei juuri ole eroja, kun emoista ja poikasista puhutaan. Siksi minun kävi sääliksi se kovin, kovin nuori ihmisemo näistä asioista mitään tietämättömän isän kanssa. Olen muutenkin hyvä kulkemaan tasaisesti, mutta heti ymmärtäessäni tuon ihmisemon synnyttävän hetkellä millä hyvänsä, kävelin niin tasaisesti kuin vain lempeä aasintamma osaa. Koko pitkän matkan häntä kantaessani mietin, kuinka tässä mahtaa käydä. Selviääkö tuo pelokas mutta päättäväinen, melkein lapsiäiti urakasta, ja miten käy hänen pienokaisensa? Onko isästä auttajaksi, jos muuta apua ei saada? Tunsin myös Luojamme käden tämän pienen perheen yläpuolella, ikään kuin aavistuksena siitä, että jotakin suurta on tapahtumassa. Pääsimme perille Betlehemiin, mutta kaikkialla, missä tuoksui ihmisten ruo-

ka, oli valoa ja hyvä talli, näkyi vain torjuvia ilmeitä, sulkeutuneita kasvoja ja pois pois viittovia käsiä. Eivätkö he ymmärrä, että tämä emo tarvitsee suojaisan, lämpimän paikan, jossa synnyttää? Olin huomannut, miten kotikylässämme Nasaretissa tätä nuorta emoa ja isää oli halveksittu siitä asti, kun raskaus alkoi näkyä. Toistuuko se sama nyt täällä ja miksi? Eläin ei voi ymmärtää kaikkea, eikä hyväksyä. Pimeässä yössä kaikuivat kivun huudot ja ympärillä hääri hätääntynyt isä. Koetin asettua lähelle hikoilevaa, uupunutta pientä emoa ja suojata häntä ruumiini lämmöllä. Halusin rauhoittaa häntä omalla läsnäolollani, vaikka itsekin olin täynnä hätää ja avuttomuutta. Kaiken keskellä Luojamme läsnäolo yllämme. Pikkuisen ihmisvarsan ensimmäinen huuto leikkasi yön. Hän sätki, huusi voimallisesti ja ahnaasti etsi emonsa nisää. Hän selviytyisi! Näin äidin ilon ja helpotuksen kyyneleet ja kuulin isän ylistävän Jumalaa. Kirkas yötaivaan tähti levitti valokehänsä suojaksi yllemme.

Tunsin kuinka helpotus ja onni virtasivat pitkin ruumistani lämmittäen ja rentouttaen, aasinsydämessäni sanat: ”Sinä autoit juuri maailman Vapahtajan syntymässä. Kiitos uskollisuudestasi ja rakkaudestasi.” Ja siinä hän oli, tuo nyt kapaloitu pienokainen, joka puhui minulle yönkirkkailla silmillään. Tuntemani Luojan läsnäolo ja lohtu ei ollutkaan jossakin ulkopuolellamme, vaan tuossa ihmistaimessa, joka oli ollut kanssamme jo äitinsä kohdussa. Ensimmäisenä eläinkunnasta minä kumarruin Herrani ja Jumalani eteen. Myöhemmin lampaat, kamelit ja kaikki muut eläimet, jotka tulivat – me kaikki tiesimme. Me tunsimme Hänet. Mutta miksi ne kaikki ihmiset eivät ottaneet Häntä lämpimiin, turvallisiin taloihinsa?

Kaisa Mäkelä-Tulander kapteeni Kuvitus: MoniqueLapArt

SOTAHUUTO

21


– Padalla huomaa, miten ihmiset tiedostavat, että tälle keräykselle on tarvetta, toteaa Päivi Onnela, joka on patavahtina nyt neljättä kertaa.

22

SOTAHUUTO


Joulun maamerkin

vartijat

Joulupata tuo apua tänäkin vuonna kymmenilletuhansille sitä tarvitseville: lapsiperheille, eläkeläisille, työttömille ja syrjäytyneille. Ilman vapaaehtoisia joulupatavahteja tämä keräys ei olisi lainkaan mahdollinen. Tässä artikkelissa tutustumme kolmeen patavahtiin – Margit ja Veli-Martti Rautiaiseen, jotka ovat vartioineet padan äärellä kohta viisikymmentä vuotta, ja Päivi Onnelaan, jolle joulupata on uudempi tuttavuus.

Tapaan Margit (79) ja Veli-Martti (76) Rautiaisen Puistokartanon palvelutalossa, Espoonlahdessa. Heidän juurensa ovat Nurmijärvellä ja Kiteellä, mutta suurimman osan elämästään he ovat asuneet pääkaupunkiseudulla. Margit ja Veli-Martti kohtasivat toisensa vuonna 1979 Helsingin lähetysseurakunnassa. Nyt he kuuluvat Espoonlahden helluntaiseurakuntaan. Margit ja Veli-Martti ovatkin ahkeria seurakuntalaisia. – Se on osa arkeamme. Olemme vakituisesti käyneet kirkossa viidenkymmenen vuoden ajan. Myös Pelastusarmeijaan Rautiaisilla on kosketuspintaa jo pitkän ajan takaa. – Olen itse asiassa myös Pelastusarmeijan sotilas, Veli-Martti paljastaa. Veli-Martti on tehnyt työuransa maatalon työnjohtajana ja VR:n palveluksessa. Margit toimi puolestaan 30 vuoden ajan sairaala-apulaisena ja siivoojana. – Olen kovasti pitänyt työstäni. Jorvin sairaalassa työskentelin pitkään, ja siellä oli hyvä olla. Jokaisen työpanosta arvostettiin. Työn kautta Pelastusarmeijakin tuli tutuksi Margitille. – Työskentelin kahdeksan vuotta Pelastusarmeijan hoitokodissa Iltalassa Espoon Viherlaaksossa. Siitä tämä lukkarinrakkaus tähän patahommaan lähtikin! Margit huudahtaa iloisesti.

Viisi vuosikymmentä padalla Margitilla on tänä vuonna edessä 48. vuosi joulupadalla ja Veli-Martilla neljäskymmeneskuudes. – Meille tuli Iltalan johtajaksi Anni Karttunen, Pelastusarmeijan Indonesian lähetystyöntekijä. Hän oli juuri ollut pitkään Indonesiassa. Hän olisi halunnut mennä padalle, mutta oli huolissaan vilustumisesta. Kysyin häneltä, että voinko minä mennä, vaikka en ole pelastusarmeijalainen. Hän sanoi, että toki. Siitä se lähti! Olen ollut melkein joka vuosi. Aluksi pari päivää, ja lopulta koko viikon! Margit nyökkää hymyillen. – Täällä Puistokartanon palvelutalossa on kiva asua, ja täällä on mukavia asukkaita. He huolissaan kauhistelevat: ”Taasko olet menossa sinne padalle? Jaksatko sinä?” Margit kertoo nauraen ja tarttuu Veli-Marttia kädestä. – Kunto ei ole enää samanlainen kuin ennen, mutta olemme ajatelleet pari kolme päivää tehdä tänäkin vuonna. Olemme huolehtineet kaksistaan Matinkylän Ison Omenan padasta useamman vuoden. Nyt täytyy jakaa vastuuta vähän muillekin. Kysyn, mitä patavahtina olo on antanut Margitille ja Veli-Martille. – Minulle se antaa joulumielen ja hyvän olon siitä, että saa auttaa. Ihmiset

ovat aina hyvin ystävällisiä. Sen aistii, että ihmiset arvostavat joulupataa, Margit toteaa ja Veli-Martti komppaa: – Meillä ei ole niin paljon enää noita muita joulutouhuja, niin on hyvä olla padalla. Itsekin saa iloisen mielen, kun saa olla avuksi. Joulupadalla voi sattua kaikenlaista mukavaa ja mielenpainuvaa. Margit ja Veli-Martti molemmat kertovat, miten miellyttävältä se tuntui, kun aikanaan Helsingissä liikkeiden myyjät muistivat pakkasessa värjöttelevää patavahtia kuumalla glögillä ja pipareilla. Vuonna 2013 Margitille tapahtui joulupadalla jotain varsin jännittävää. – Eräs tutunnäköinen mies käveli padan ohitse. Ojensin käteni ja kysyin: ”Saanko toivottaa herra tasavallan presidentille hyvää joulua?” Presidentti Sauli Niinistö pyörähti kannoillaan, laittoi lahjan pataan ja oikein lämpimästi toivotti minulle hyvää joulua. Tiedustelen Margitilta ja Veli-Martilta, mitä he ajattelevat joulupatakeräyksen tärkeydestä. – Keräyksellä on erittäin suuri merkitys. Se on monelle maamerkki joulun läheisyydestä. Pitää muistaa aina sanoa siunattua joulua, se on monelle hyvin tärkeää. Se voi olla jollekin joulun ainoa toivotus, Margit toteaa. 8 SOTAHUUTO 23


Margit ja Veli-Martti Rautianen ovat vartioineet padan äärellä kohta viisikymmentä vuotta. – Meillä ei ole niin paljon enää noita muita joulutouhuja, niin on hyvä olla padalla. Itsekin saa iloisen mielen, kun saa olla avuksi.

– Ja on sellaisia vanhempia ihmisiä, että jos eivät kuule toivotusta, niin he pyytävät sitä uudelleen, Veli-Martti naurahtaa. Margit ja Veli-Martti pohtivat myös tehtävän vastuullisuutta. – Olen kokenut, että jos olen luvannut tulla paikalle, niin myös tulen. Viime vuonna kävi niin, että sairastuin ja jouduin olemaan pari päivää poissa. Olisin jo halunnut palata, mutta patavahtien koordinoija Heidi passitti minut takaisin lepäämään, Margit naurahtaa. – Meillä on ollut hyvä, että olemme voineet paikata toisiamme ja jakaa vastuuta, Martti lisää. Ennen kuin lähden, kysyn vielä tältä omistautuneelta pariskunnalta, miten he kokevat joulun sanoman: – Joulun sanoma on se, että Jeesus Kristus on syntynyt maailman vapahtajaksi kaikille ihmisille. ”Minä ilmoitan teille suuren ilon.” Ajattele, että enkelit kertoivat tämän ensimmäisenä paimenille, yhteiskunnan hylkiöille. Se kuvastaa Jeesuksen sovitustyötä ja suurta nöyryyt24

SOTAHUUTO

tä, kun hän syntyi tallissa, Margit kuvaa ja Veli-Martti täydentää: – Jeesus syntyi hylättyjen keskelle. Hänen työnsä alkaa heikoista ja hädänalaisista.

Ihania ihmiskohtaamisia 31-vuotias Päivi Onnela on tänä vuonna neljättä kertaa joulupadalla. Päivi asuu Helsingin Laajasalossa ja työskentelee sihteerinä Helsingin keskustassa. Tästä syystä Stockmannin ja Kolmen sepän patsaan padat ovat tulleet Päiville tutuiksi. – Olin jo vuosikausien ajan nähnyt patavahteja tuolla kaupunkikuvassa. Pohdin, miten hyvää työtä he tekevät. Kolme vuotta sitten innostuin googlettamaan, että keitä nämä patavahdit oikein ovat. Silloin minulle selvisi, että he ovat vapaaehtoisia! Kotisivuilla oli patavahtien haku käynnissä, ja päätin, että nyt lähden! Päivi kertoo hymyillen. – Ensimmäisenä vuonna minulla oli ihan vain pari vuoroa. Jäi tunne, että haluan lisää! Seuraavana kahtena vuonna otinkin jo useita vuoroja.

Mitä patavahtina olo antaa sinulle? – Se on ihania ihmiskohtaamisia, hyvää joulumieltä ja talvista tunnelmaa. Olen useimmiten Helsingin Stockmannin ja Kolmen sepän patsaan padoilla, siellä on ihana tohina. Se on minulle oikein hyvä tapa viettää aikaa joulun alla. Ja se, että pääsee auttamaan, on tärkeää ja sydäntä lämmittävää. Suurena jääkiekon ystävänä ja Jokereiden fanina Päiville on jäänyt mieleen tapaus, jossa padalle tuotiin Stiga-pöytäjääkiekkopeli. – Pelin tuoneet kertoivat, että heidän työpaikallaan oli hankittu kyseinen peli joululahjaksi jokaiselle yhteistyökumppanille. Eräs yhteistyökumppani oli pyytänyt, että hänelle tarkoitettu lahja toimitettaisiin joulupataan. Firman ihmiset tekivät työtä käskettyä ja toivat sen meille. Ajatus siitä, että joku vähävarainen lapsiperhe pääsi sinä jouluna leikkimään sen äärellä, tuntui niin hyvältä. Päivi on ollut iloisesti yllättynyt, ettei negatiivisia kohtaamisia ole oikeastaan ollut.


– Vain kerran on tullut suoraa ja kovaa kritiikkiä. Mutta olen toiminut aiemmin tarjoilijana, niin osaan käsitellä tällaisia tilanteita ja kohtaamisia. Osaan kuunnella. Muutoin kohtaamiset ovat olleet yksinomaan positiivisia. Usein ihmiset kiittävät, että olette olemassa ja siitä, että seisot siinä. Se on suorastaan herkistävää. – Padalla huomaa, miten ihmiset tiedostavat, että keräykselle on tarvetta. On ihmisiä, jotka todella tarvitsevat tämän avun. Päivi kertoo, että patavahtiudesta on tullut jo kiinteä osa hänen jouluaan. – Kyllä! Päivi naurahtaa. – Niin kauan kuin jalkani kantavat, aion joka vuosi ilmoittautua. Muutoin Päivi viettää joulua perheen kesken – useimmiten vanhempien kotona, joskus Oulussa asuvan pikkusiskon luona. Mutta pääasia on, että kaikki ovat yhdessä. – Sukupolvia on valitettavasti siirtynyt jo ajasta ikuisuuteen, mutta olemme yhdessä ydinperheen ja joskus myös laajemman sukulaiskatraan kera. Seuraamme aina joulurauhan julistusta. Ja vaikka olen 31-vuotias, niin kyllä aattoaamu pitää aloittaa joulupukin kuumalla linjalla, Päivi naurahtaa.  – Minulle joulu kiteytyy lähimmäisiin ja rauhoittumiseen ja kiitollisuuteen siitä, että itsellä ja läheisillä on kaikki hyvin ja saamme olla yhdessä. Miten kutsuisit padalle niitä, jotka eivät ole vielä toimineet vahteina? – Tästä saan niin hyvä mielen, että kannustan ainakin kokeilemaan! Tunti menee nopeasti ja siinä ajassa saattaa saada jo monia hyviä kohtaamisia ja reippaasti joulumieltä. Tämä on helppo tapa auttaa. Jos ei välttämättä ole rahaa tai materiaa, joita antaa, niin voi antaa aikaa. – Hyvää ja siunattua joulua kaikille Sotahuudon lukijoille!

Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen

SOTAHUUTO 25


Generalens julhälsning 2019

Goda nyheter behöver förmedlas vidare ”När de hade sett det berättade de vad som hade sagts till dem om detta barn.” Lukas 2:17 När man varit med om något bra kan man inte låta bli att tala om det. Det kan handla om en minnesvärd måltid, en bra bok, en rolig film, musik som griper tag, ett dramatiskt teaterstycke eller vacker natur. Hurdan upplevelsen än är gör den ett sådant intryck på oss att vi vill dela den med andra. Vi måste få dela med oss av den! Goda nyheter behöver förmedlas vidare. När människor upptäcker att de väntar barn, hittar de kreativa sätt att dela med sig av den nyheten. Några har fester för att berätta vilket kön det ofödda barnet har, några festar på annat sätt och när barnet sedan fötts, tillkännages det högt och ljudligt. Jesus födelse tillkännagavs genom en ny ljus stjärna som visade sig på himlen. En kör av änglar brast ut i sång för att förmedla den storslagna nyheten. Omedvetna herdar vaktade sina får, precis som under så många andra nätter, när himlen lystes upp och de hörde de mest förvånansvärda nyheter på ett häpnadsväckande sätt. En ängel kom för att personligen framföra ett budskap till herdarna (Lukas 2:9-12). Detta var ett detaljerat budskap. Ängeln beskrev tydligt vem Jesus var (vers 11) och hur de skulle hitta honom (vers 12). Och så gav sig herdarna iväg till krubban och fann Jesus ”så som det hade sagts dem” (vers 20). 26

SOTAHUUTO

Intrycket av deras upplevelse ute på fälten och i stallet var så starkt att de måste få berätta om det för andra. Nyheten var så glädjefylld och överväldigande att de inte kunde hålla den för sig själva. Nyheten om Jesus lyste upp mörkret i en sargad värld. Liksom herdarna behöver vi inse att dessa goda nyheter inte bara är våra egna utan måste förmedlas vidare. I min hälsning till frälsningssoldater och vänner, medarbetare och andra som stöder oss denna jul, kallar jag oss alla till förnyad tro på evangeliet. Johannes döparen predikade ett budskap om ånger och förberedde så vägen för Jesus. Gud sände sin enfödde son till denna värld för att frälsa den. Sedan sände Jesus ut sina lärjungar för att förkunna de goda nyheterna, utföra under och göra lärjungar. På pingsten utrustade den Helige Ande lärjungarna för att dela evangeliet på en mängd olika språk och bemyndigade den tidiga kyrkan att sprida berättelsen om Frälsaren till nya länder och nya folk. Aposteln Paulus sa: ”Jag skäms inte för evangeliet Det är en Guds kraft som räddar var och en som tror” (Romarbrevet 1:16). Vi är en Frälsningsarmé – evangeliet är det frälsande budskapet vi predikar med ord och uttrycker i handling. De goda nyheterna om Jesus ger hopp till dem som är förlorade, ljus till dem

som lever i mörker och glädje till dem som är förtvivlade. De erbjuder verklig förvandling till dem som är fångna i missbruk, desillusionerade av materialism eller söker efter mening och inriktning. Vi delar med oss av budskapet därför att vi själva upplevt dess sanning och kraft och vi känner personligen ”trons upphovsman och fullkomnare”, så vi litar på evangeliets förvandlande kraft också för andra. Låt oss under denna julhögtid och framöver följa det exempel som gavs av änglarna och herdarna. Låt oss använda varje möjlighet att sprida ordet om vem Jesus är och visa människor var de kan finna honom så att de också kan få en frälsande personlig relation med den levande Kristus. Det är inte bara goda nyheter – det är de bästa nyheterna. Låt oss dela med oss av dem!

Brian Peddle General Frälsningsarméns internationella ledare Illustration: Lucie Skálová


SOTAHUUTO

27


Armeijassa tapahtuu

Lukijoiden esirukouspyynnöt

Asumispalvelumme sai arvovaltaisia vieraita, kun Uuden Seelannin asuntoministeri Hon Kris Faafoi kävi tutustumassa Alppikadun asumispalveluyksikköömme. Kuvassa Pelastusarmeijan sosiaalisen työn esimies Marja-Liisa Mäkelä, Tukholman suurlähetystön edustaja, asumispalvelun asukas, joka esitteli mielellään uuden kotinsa, Pelastusarmeijan asumispalveluyksiköiden johtaja Antti Martikainen ja Uuden Seelannin asuntoministeri Hon Kris Faafoi.

– Pyydän esirukousta. Tänä vuonna verenpaine on ollut koholla, eikä lääkkeet ole auttaneet. Olen ollut masentunut. Olen jatkuvasti väsynyt vaikka käytän erilaisia vitamiineja. Kiitos, kun rukoilette. – Pyydän esirukousta. Minulla on vaikea ihosairaus. Jeesus rakas, anna syntini anteeksi ja paranna ihoni. – Olen väsynyt ja oloni ei ole hyvä. Rukoilkaa, että Herra antaisi voimaa ja auttaisi jaksamaan. Kiitos teille! Kiitos Herralle!

Esirukousten julkaiseminen Sotahuudossa päättyy Sinun puolestasi rukoileminen ei kuitenkaan pääty. Rukoilemme jokaisena arkipäivänä aamuhartauksissamme.

Sunnuntaina 6.10. Radio Suomi Popin suosikkijuontajat Juuso Mäkilähde ja Tinni Wikström kilpailivat Nelosen The Wall Suomi visailuohjelman hyväntekeväisyysjaksossa. Hyväntekeväisyyskohteeksi Juuso ja Tinni olivat valinneet Pelastusarmeijan Auta ihmistä -keräyksen. Jännittävän jakson lopuksi kaksikko keräsi 13 616 euroa, jonka tuotanto tuplasi 27 232 euroon! Sydämellinen kiitos Juusolle ja Tinnille, Neloselle ja Endemol Shine Finland Oy:lle! Kuvassa ylisihteeri, majuri Saga Lippo, markkinointikoordinaattori Krista Nenonen, Tinni Wikström, Juuso Mäkilähde ja territorion johtajat, everstit Anne-Dore ja Patrick Naud.

Lähetä esirukouspyyntösi meille: pelastusarmeija.fi/esirukous, sähköpostitse: rukous@pelastusarmeija.fi tai kirjeitse: Pelastusarmeija, PL 161, 00121 Helsinki, kuoreen merkintä: ”Esirukous”

Uskomme rukouksen voi­­maan!

Radio / TV Aamuhartaus lauantaina 28.12. klo 6.15 ja 7.15 Yle Radio 1 lehtori Jorma Pollari

28

SOTAHUUTO

Viron Tasavallan Presidentti Kersti Kaljulaid (kuvassa keskellä) vieraili 15.9. Võrun osaston johtajan, kenttäkersantti Inge Ojala-Pihlajan ja Timo Pihlajan kodissa Põlvamaalla, Etelä-Virossa. Vierailullaan presidentti tahtoi nostaa esiin perheitä, joissa on kasvatuslapsia ja kannustaa uusia perheitä antamaan kodin lastenkoteihin sijoitetuille lapsille. Ingellä ja Timolla on kuusi kasvatuslasta. Vas. Jasmin, Laura, Viktoria, Sofia, Margarita ja Grete-Liis. Presidentti Kaljulaid vieraili viime vuonna myös Narvan osastossa. Arvostamme vierailuja ja kiitämme niistä.


Armeija merkeissä Tällä palstalla territorion johtaja tutustuttaa meidät Pelastusarmeijan postimerkkien kiehtovaan maailmaan.

Suomen Posti- ja telelaitos julkaisi 6. helmikuuta 1989 1,90 markan postimerkin Suomen Pelastusarmeijan satavuotisjuhlan kunniaksi. Pelastusarmeijan työ alkoi Suomessa 8. marraskuuta Siltasaaren sirkusmaneesissa Helsingissä neljän aristokraattisen suomalaisen ansiosta. He olivat kapteeni ja rouva Constantin Boije, luutnantti Hedvig von Haartman (hän oli turkulainen ranskan kielen opettaja) ja luutnantti Alva Forsius. Toiminnan tärkeimpänä

järjestäjänä oli Hedvig von Haartman, josta myöhemmin tuli järjestön johtaja Suomessa.

joja, ruokaa ja vaatteita. Keräys alkoi Helsingissä vuonna 1906 ja levisi vähitellen muihin kaupunkeihin.

Aluksi Armeijan toiminta oli pääasiassa evankelioivaa. Sosiaalinen työ aloitettiin vuonna 1891 Turun Nummenmäellä, ja tämä työ levisi nopeasti ympäri maan.

Paavo Huovisen suunnittelema postimerkki kuvaa tyypillistä keräystilannetta. Kolmijalassa on iskulause ”varattomien jouluiloksi”. Ylimpänä liehuu Pelastusarmeijan lippu Suomen lippujen ympäröimänä.

Vuosittainen patakeräys on perinteinen näky joulunajan kaduilla, ja sen ansiosta upseerit, sotilaat ja vapaaehtoiset voivat auttaa monia ihmisiä saamaan lah-

Patrick Naud eversti

Muista rakkaitasi ja ystäviäsi CD-Levyllä ja vuosikalenterilla!

Uusivuosi rennosti yhdessä Tervetuloa mukaan juhlimaan vuoden vaihtumista Vihdin Nummelaan, Lasten Lomakodille 30.12. –1.1. Ohjelmassa on reipasta menoa ja rauhallista aikaa rukouksen, Raamatun, rennon yhdessäolon ja mukavan tekemisen merkeissä.  Tapahtuma on suunnattu erityisesti 12–16-vuotiaille, mutta se on avoin kaikenikäisille. Lisätietoa: www.pelastusarmeija.fi/rennostiyhdessä

Pelastusarmeijan omien muusikkojen tuottama CD Kutsuttu palvelemaan sisältää 12 hengellistä laulua, mm. Armosta vain, Veri ja tuli, Isä meidän, I lift my hands.

A3-kokoinen seinäkalenteri esittelee eri työmuotoja ja niiden kehitystä 130 vuoden aikana. Historia näyttää tietä vuoteen 2020.

Hinta: 10 € + postikulut / tuote joulutarjouksena: 3 tuotetta 20 €! (+ postikulut)

kauppaosasto@pelastusarmeija.fi | puh. (09) 681 2300 / kauppaosasto

SOTAHUUTO 29


Autetaan yhdessä kotimaan vähävaraisia.

6 tapaa lahjoittaa 1. Netissä 31.12. asti Joulupata.fi ja Nettipata.fi 2. Joulupadat kaduilla 13.–23.12. 3. Mobilepay 45011 4. Pivo 050 400 1869 5. Tekstaa PATA (10€) tai PATA20 (20€) numeroon 16499 6. Tilisiirto FI 57 2084 3800 0057 29 viitenro 8808 Keräyslupa: RA/2016/881 Poliisihallitus (15.12.2016) 1.1.2017–31.12.2021

SiunattuA Joulua! 30 SOTAHUUTO


5€ Joulukuu 2019 Pelastusarmeija

JOULULEHTI

Sotahuuto on Pelastusarmeijan lehti, joka ilmestyy 11 kertaa vuodessa Se kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.

KRIGSROPET

Frälsningsarméns tidning i Finland Tilaukset: puh. (09) 681 2300 sotahuuto@pelastusarmeija.fi pelastusarmeija.fi/sotahuuto Tilaushinnat: Suomeen ja Viroon vuosikerta 25 €, muihin maihin 50 €

Pelastusarmeijan virallinen äänenkannattaja Suomessa 129. vuosikerta Kansallinen päämaja ja toimitus: Uudenmaankatu 40, Helsinki Postiosoite: PL 161, 00121 Helsinki Puhelinvaihde: (09) 681 2300 Sähköposti: sotahuuto@pelastusarmeija.fi Kotisivut: pelastusarmeija.fi facebook.com/pelastusarmeija Kansallinen johtaja: Eversti Patrick Naud Vastaava toimittaja: Eija Kornilow Toimitussihteeri ja ulkoasu: Toni Kaarttinen Toimituskunta: Patrick Naud, Eija Kornilow, Toni Kaarttinen, Anne Fredriksson, Saara Ertamo, Heidi Vuorenoja Perustaja: William Booth Kansainvälinen johtaja: Kenraali Brian Peddle Kansainvälinen päämaja: The Salvation Army, IHQ, 101 Queen Victoria Street, London EC4P 4EP, UK

Toimitus ei vastaa pyytämättömistä kirjoituksista Painopaikka: Painotalo Plus Digital Oy, Lahti 2019 ISSN 0356-3340 (painettu) ISSN 2489-5814 (verkkojulkaisu) Viereinen kuva: Toni Kaarttinen

Kansikuva: The Salvation Army Archives (USA)

SOTAHUUTO

31


muista ystävääsi tänä jouluna hyvällä sanomalla Haluan tilata Sotahuudon Tilaamalla tuet Pelastusarmeijan työtä kotimaan vähävaraisten hyväksi. Lehden tilaushinnat: Kotimaa ja Viro, vuosikerta, 25 €, Muut maat, vuosikerta, 50 €

Vastaanottaja maksaa postimaksun

Tilaan Sotahuudon itselleni Tilaan Sotahuudon ystävälleni. Ystäväni nimi ja osoite:

Nimeni: Osoitteeni: Sähköpostini: Puhelinnumeroni:

Suomen Pelastusarmeijan Säätiö Tunnus 5007467 00003 Vastauslähetys

Profile for Sotahuuto

Sotahuuto 2019/12  

Pelastusarmeijan kuukausijulkaisu | Joululehti Sotahuuto Rovaniemellä: joulun satua ja oikeaa sanomaa. Joulun maamerkin vartijat.

Sotahuuto 2019/12  

Pelastusarmeijan kuukausijulkaisu | Joululehti Sotahuuto Rovaniemellä: joulun satua ja oikeaa sanomaa. Joulun maamerkin vartijat.

Profile for sotahuuto

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded