Issuu

5€ n

Joululehti 2025 n

Sotahuuto

”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle.” Luuk. 2:10

Toivotamme siunattua joulua!

SOTAHUUTO

lAhJoItA

kOtImAaN vähävArAiStEn aVuKsI. KEräySlUpA: Ra/2021/1383

Sotahuuto

Krigsropet

Pelastusarmeijan lehti

Joululehti 2025

5€

Tässä numerossa 12

Toimitukselta

Pelastusarmeijan joulutervehdys | Frälsningsarméns julhälsning

Kenraalin joulutervehdys

Enkelit vierailulla

Joulupadan ”pelastavat enkelit”: Vesa Rauttu

Joulupadan ”pelastavat enkelit”: Sylvia & Martti

Nappis: Joulukuusikalenteri ja -peli

Arjen enkelimme

Rakkaat enkelikoristeemme

Ajatuksia elämästä ja uskosta

Bongaa enkeli hyväntekeväisyysmyymälöissämme

Jouluksi kotiin

Generalens julhälsning

Armeijassa tapahtuu

Välähdyksiä menneisyydestä

Viimeinen sana

”On kunnia viettää Jeesuksen syntymäjuhlaa. Joskus jopa hiukan huvittuneesti ajattelen, että se juhla on niin suuri, että sitä viettävät niin uskovat kuin uskottomat. Se kertoo jo joulun voimasta.” Vesa Rauttu, sivu 12

SOTAHUUTO

Hyvää sanomaa tulevalle vuodelle

Tilaa Sotahuuto itsellesi tai ystävällesi Tilaamalla tuet Pelastusarmeijan tärkeää työtä kotimaan vähävaraisten hyväksi. Tilaushinnat: Suomi ja Viro, vuosikerta 25 €, Muut maat, vuosikerta 50 €. Nyt on mahdollista tilata myös digilehti paperisen sijasta.

Tee tilaus: Kotisivujemme kautta: pelastusarmeija.fi/sotahuuto Viereinen QR-koodi johdattaa myös kotisivuillemme > ( Puhelimitse (09) 681 2300 / toimitus (ma–pe 10–14) 8 Sähköpostitse: sotahuuto@pelastusarmeija.fi * Postitse: Sotahuuto, PL 161, 00121 Helsinki Mainitse tilatessasi nimesi, osoitteesi, puhelinnumerosi ja sähköpostiosoitteesi. Jos tilaat lahjaksi, niin mainitse myös lahjansaajan nimi ja osoite. 4

SOTAHUUTO

toimitukselta

Enkelien viesti Joulun Sotahuudon teemana ovat enkelit, Jumalan sanansaattajat, jotka muistuttavat meitä hänen läsnäolostaan ja huolenpidostaan. Enkeli kertoi Marialle Jeesuksen syntymästä, ja paimenille enkeli sanoi: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle.” (Luuk. 2:10). Enkeli lohdutti Eliaa erämaassa ja antoi hänelle voimaa jatkaa. Lohdutus, voima ja ilosanoma tuntuvat erityisen tärkeiltä aikana, jolloin moni kokee epävarmuutta ja huolta. Tarvitsemme enkeleitä, toivon tuojia, rauhaa ja valoa pimeyteen. Näitä kaikkia kohtaamme tämän lehden sivuilla. Ehkä juuri nyt sinunkin sydämesi kaipaa muistutusta siitä, ettei mikään ole Jumalalle mahdotonta. Enkelit vierailulla avaa enkeleiden tehtävää Jumalan sanassa. Arjen enkelimme kertoo ihmisistä, jotka ovat tulleet oikeaan aikaan rinnalle auttamaan ja tuoneet toivoa arkeen. Jouluksi kotiin -novelli muistuttaa, että todellinen koti on Kristuksessa. Lehdessä tapaamme myös Joulupadan pelastavia enkeleitä, vapaaehtoisia, jotka tuovat joulun iloa suurelle joukolle ihmisiä. Lisäksi mukana on kertomuksia kohtaamisista, jotka ovat muuttaneet elämän suunnan ja vahvistaneet uskoa Jumalan johdatukseen. Tämän joulun viesti on sama kuin Betlehemin yössä: ”Valo loistaa pimeydessä, eikä pimeys ole saanut sitä valtaansa.” (Joh. 1:5) Jumalan valo on syttynyt maailmaan. Meitä kutsutaan olemaan sen kantajia eli enkeleitä toisillemme niin sanoissa, teoissa kuin rukouksessakin. Siunattua ja valoa täynnä olevaa joulun aikaa.

Riku Leino kapteeni viestintäpäällikkö

Miten olemme onnistuneet? Olemme kiinnostuneita kuulemaan, mitä mieltä olet lukemastasi lehdestä. Voit myös tehdä ehdotuksia aiheista, joista haluaisit tulevaisuudessa lukea. Lähetä palautteesi osoitteeseen: sotahuuto@ pelastusarmeija.fi SOTAHUUTO

Pelastusarmeijan joulutervehdys

LÄPI MUURIEN ”Enkeli sanoi heille: Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille suuren ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra – – Ja samalla hetkellä enkelin ympärillä oli suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.” Luuk. 2:10–11, 13–14 Eräs englantilainen ensimmäisen maailmansodan veteraani kertoi, kuinka he olivat tovereineen länsirintamalla poteroissaan taistelemassa saksalaisia joukkoja vastaan. Kauniina jouluaattoiltana he kuulivat, kuinka saksalaisten riveistä alkoi soida tuttu joululaulu. Saksalaiset lauloivat ensimmäisen säkeistön, englantilaiset toisen, ja lopulta he kaikki lauloivat yhdessä. Jouluaamuna sotilaat nousivat varovasti poteroistaan molemmin puolin, jakoivat lahjoja toisilleen ja hautasivat kaatuneitaan. Tätä joulun ihmettä muistetaan maailmalla nimellä Christmas Truce of 1914. Joulu on aikaa, joka muistuttaa meitä siitä, kuinka Jumala ikään kuin murtautuu läpi tämän maailman muurien. Jouluna 1914 hän murtautui läpi vihan, väkivallan ja pelon muurien. Ihmisten asettamat normit ja ennakkoluulot joutuivat romukoppaan, kun koko maailman Kuningas ja Vapahtaja, Jeesus Kristus, syntyi ja jokelteli pienenä vauvana eläinten tallissa. Samoin fysiikan ja kemian lait eivät 6

SOTAHUUTO

päteneet, kun enkeli ja taivaallinen sotajoukko ilmestyivät paimenille kedolla puhuen ja laulaen ylistystä. Ihmiset rakentavat sisällensä monenlaisia muureja. Ehkä suurin ihme onkin se, kuinka Jumala on vuosituhansien aikana murtautunut miljardien ihmisten elämään – ja tekee sitä yhä tänäkin päivänä – kirjoittaen lakinsa heidän sydämiinsä ja uudesti synnyttää heidät Pyhässä Hengessä. Kun enkeli ilmoitti sanomansa paimenille, se sai aikaan jotakin. Paimenet eivät vain todenneet nähneensä ja kuulleensa ihmeellisiä asioita, vaan lähtivät katsomaan sitä, minkä uskoivat tapahtuneen – ja löysivät sen! He palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Voi varmasti todeta, että näistä paimenista tuli Jeesuksen todistajia. Tähän Jumala on kutsunut meitäkin. Vuosien saatossa Jumala on käyttänyt myös Pelastusarmeijaa muurien murtamisen välikappaleena. Tästä olemme kiitollisia, ja tahdomme yhtyä enkelten kanssa ylistykseen: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.”

Tero Saajoranta majuri ylisihteeri

”Ihmiset rakentavat sisällensä monenlaisia muureja. Ehkä suurin ihme onkin se, kuinka Jumala on vuosituhansien aikana murtautunut miljardien ihmisten elämään – ja tekee sitä yhä tänäkin päivänä – kirjoittaen lakinsa heidän sydämiinsä ja uudesti synnyttää heidät Pyhässä Hengessä.”

Frälsningsarméns julhälsning

”Men ängeln sade: Var inte rädda! Jag bär bud till er om en stor glädje för hela folket: I dag har en Frälsare fötts åt er i Davids stad. Han är Messias, Herren – – Och plötsligt var där tillsammans med ängeln en stor himmelsk här som prisade Gud: Ära åt Gud i höjden, och frid på jorden bland människor som han älskar.” Luk. 2:1–11, 13–14 En engelsk krigsveteran från första världskriget, berättade hur de med sina kamrater på västfronten varit i sin skyttegrav och stridit mot de tyska trupperna. En vacker julkväll hörde de hur en välkänd julsång började höras från tyskarnas läger. Tyskarna sjöng den första strofen, engelsmännen den andra och slutligen sjöng de alla tillsammans. På julmorgonen steg soldaterna upp från sina skyttegravar på båda sidor, gav gåvor åt varandra och begravde sina stupade. Detta julens under minns man i hela världen som Christmas Truce of 1914. Julen är en tid som påminner oss om att Gud liksom bryter sig igenom denna världs murar. Julen 1914 bröt han sig igenom hatets, våldets och rädslans murar. Människors normer och fördomar kom på skam, när hela världens Kung och Frälsare, Jesus Kristus, föddes och jollrade som en liten baby i djurens stall. På samma sätt gällde inte fysi-

kens och kemins lagar, när en ängel och den himmelska härskaran uppenbarade sig för herdarna på betesmarken, talade och lovprisade Gud . Människor bygger många sorts murar inom sig. Kanske det största undret är att Gud genom årtusendena har brutit sig in i miljarder människors liv – och gör det ännu idag – genom att skriva sin lag i deras hjärtan och låta dem födas pånytt genom Den Helige Ande. När ängeln framförde sitt budskap till herdarna, hände det någonting. Herdarna inte endast konstaterade att de hade sett och hört underbara ting, utan begav sig för att se det de trodde hade skett – och fann det! De vände tillbaka lovande och prisande Gud för vad de hade fått höra och se. Man kan säkert konstatera, att dessa herdar blev Jesu vittnen. Till detta har Gud också kallat oss. Genom åren har Gud använt Frälsningsarmén som ett redskap att bryta murar. För detta är vi tacksamma och vi vill förena oss i lovsång med änglarna: ”Ära åt Gud i höjden och frid på jorden bland människor som han älskar”.

Tero Saajoranta chefsekreterare major

Kuvitus: Franz Bachinger

GENOM MURARNA

Saga Lippo & Esa Nenonen everstiluutnantit, territorion johtajat överstelöjtnanter, territoriets ledare

Tero & Metti Saajoranta majurit, ylisihteeri & naistyön sihteeri majorer, chefsekreterare & sekreterare för kvinnoarbetet

SOTAHUUTO

Kenraalin joulutervehdys

Valo on tullut! Kun olin pieni poika, kärsin kroonisesta astmasta. Usein astmakohtaukset iskivät yön pimeydessä. Siitä seurasi pimeän pelko, paniikki ja – kuten muistelen – epätoivon tunne, kun yritin saada henkeä. Silloin apuun tuli äiti: rauhoittaen, lohduttaen, auttaen ja halaten. ”Äiti, voitko jättää valon päälle?” kysyin. Käytävään jätettiin valo, ja huoneeni ovi jäi hieman raolleen. Oven raosta kajastava valo merkitsi minulle paljon. Näin ympärilleni, pimeys ei ollut enää yhtä ahdistava, ja valo edusti äitini läsnäolon todellisuutta. Valo rauhoitti, lohdutti, muistutti – ja ennen kaikkea se karkotti pimeyden ja pelkoni. Valo on tullut! Vuosisatojen ajan eri uskonnot ja kulttuurit ovat käyttäneet valoa ja pimeyttä

tapana erottaa toisistaan hyvä ja paha, puhdas ja epäpuhdas, oikea ja väärä, elämä ja kuolema. Valo voittaa pimeyden, hyvä voittaa pahan, oikea voittaa väärän, toivo voittaa toivottomuuden. ”Äiti, voitko jättää valon päälle?” Valon ja pimeyden teema toistuu Raamatussa aivan alusta alkaen. Jo Raamatun ensimmäisessä kirjassa esiintyvät nämä mieleenpainuvat sanat: ”Jumala sanoi: ’Tulkoon valo’” 1. Moos. 1:3. Profeetta Jesaja, joka kirjoitti poliittisen myllerryksen ja hengellisen epätoivon aikana, välitti toivon ja valon sanoman. Epävarmuuden, pelon, sorron ja hengellisen nälän keskellä profeetta julisti: ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus.” Jes. 9:1 ”Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.” Jes. 9:5

kenraali Pelastusarmeijan kansainvälinen johtaja

Valo kuvaa Jumalan läsnäoloa. Profetia on toteutunut Jeesuksen Kristuksen syntymässä – Jumalan Pojassa, joka on lähetetty maailmaan valoksi! Hän on tullut tuomaan Jumalan läsnäolon valon maailmamme pimeyteen. Hän tuo anteeksiannon, lunastuksen, parantumisen, toivon, lohdutuksen, rohkeuden ja tarkoituksen – elämän kaikessa täyteydessään. Hän paljastaa Jumalan olemuksen, luonteen ja sydämen. Hän esittelee valtakunnan, jolla ei ole loppua, ja kutsuu meitä kaikkia astumaan valoon.

Kuvitus: ArtPlus

Johanneksen evankeliumista luemme:

Lyndon Buckingham

SOTAHUUTO

”Valo loistaa pimeydessä, eikä pimeys ole saanut sitä valtaansa.” Joh. 1:5 Jumalan valo maailmallemme tänään on hänen ilmestymisensä Jeesuksessa Kristuksessa – maailman valossa, joka on voittanut kuoleman pimeyden. Ylösnousemuksensa kirkkaudella hän on vahvistanut todeksi ja luotettavaksi kaiken, mitä hän opetti Isästään, valtakunnasta, itsestään ja meistä. Jeesus on tuonut julki, mikä on Jumalan tarkoitus ja tahto ihmiskuntaa kohtaan: elämä kaikessa täyteydessään uskon kautta häneen. Tänä jouluna meillä on jälleen mahdollisuus pysähtyä juhlimaan ja palvomaan Jumalaa, joka astuu alas pimeyteen ja tuo mukanaan valon. Ystävät, viipykää vielä hetki kanssani. Jeesus sanoi seuraajilleen: ”Te olette maailman valo.” Matt. 5:14 Sinä. Minä. Me! Tämä ihana tehtävä on annettu niille, jotka kuuluvat Jumalalle uskon kautta Kristukseen. He saavat välittää Jumalan valoa – toivoa, parantumista, totuutta ja armoa, myötätuntoa ja laupeutta, anteeksiantoa ja rakkautta. Valoa! ”Jumala, voitko jättää valon päälle?” ”Olen jättänyt.” Antakoon Jumala jälleen valonsa loistaa yllenne, kun juhlistatte tätä joulua. Loistakoot he, jotka ovat asettaneet uskonsa hänen Poikaansa, kuin tähdet taivaalla – elävinä todistuksina Jeesuksen, maailman valon voimasta ja täydellisyydestä. Jumala siunatkoon teitä!

”Valo loistaa pimeydessä, eikä pimeys ole saanut sitä valtaansa.” Joh. 1:5

SOTAHUUTO

Enkelit vierailulla Mitäpä sinä ajattelisit, jos ovellasi yhtäkkiä seisoisi enkeli tai jopa monta enkeliä? Näin kävi esimerkiksi kantaisä Abrahamille. Erään kerran, kun Abraham istui telttansa edessä keskellä kuuminta päivää, hän näki kolmen hahmon lähestyvän. Itämaiseen, vieraanvaraiseen tapaan Abraham kutsui vieraat aterialle. Hyvin pian hänelle selvisi, etteivät kyseessä olleetkaan satunnaiset kulkijat, vaan Jumalan erityiset sanansaattajat. Vieraat kertoivat, että vuoden päästä Abrahamilla ja hänen iäkkäällä vaimollaan olisi poika. Raamattu ei suoraan kerro, että vieraat olivat enkeleitä, mutta näin voi asiayhteydestä päätellä. Näkevä Jumala Kertomus Abrahamista ja Saarasta ja heille syntyneestä pojasta on varmasti monelle tuttu, mutta kuka muistaa, että kertomuksessa on toinenkin äiti, Hagar, jonka Saara ajoi kahdesti autiomaahan kuolemaan. Molemmilla kerroilla Hagar sai kohdata autiomaassa pelastavan suojelusenkelin. Hagar alkoi kutsua Jumalaa nimellä ”Hän, joka näkee minut”. Jumala oli nähnyt autiomaassa vaeltavan, hyväksikäytetyn ja hylätyn naisen ja lähettänyt enkelinsä tätä auttamaan. Matteuksen evankeliumissa Jeesus varoittaa halveksimasta vähäisiä, sillä heidän enkelinsä näkevät ja katselevat Jumalaa kasvoista kasvoihin.

Kuinka enkelit saivat siivet Enkelit näyttävät vierailevan Abrahamin luona niin usein, ettei hän lopulta enää hämmästele heidän ilmestymistään. Päinvastoin, kun hän lähettää palvelijan etsimään pojalleen Iisakille vaimoa, hän uskaltaa vakuuttaa tälle: ”Jumala lähettää enkelinsä sinun edelläsi, niin että onnistut tehtävässäsi.” Abrahamin pojanpojalla Jaakobillakin oli erikoinen kohtaaminen enkeleiden kanssa. Hagarin tavoin Jaakobkin joutui jättämään kotinsa, joskin enemmän tai vähemmän omasta syystään. Pakomatkallaan Jaakob näki unessa tikapuut tai portaikon, jota pitkin enkelit kulkivat ylös ja alas. Miksi enkelit käyttivät portaita eivätkä lentäneet? 10

SOTAHUUTO

Kolme enkeliä vierailemassa Abrahamin luona. Kuvitus: Andrei Rublev: Kolminaisuus

Raamatun enkelit eivät varsinaisesti lennä; vasta myöhemmin heidät on alettu kuvata siivekkäinä olentoina. Yksi syy tähän saattaa olla, että varhaiskristilliseen kuvamaailmaan otettiin vaikutteita kreikkalaisesta mytologiasta, jossa jumalten sanansaattajilla oli siivet selässä. Keskiajalle tultaessa siivet nähtiin jo enkelien vakiovarusteena, ja silloin alettiin myös kuvata enkeleitä lapsenhahmoisina, kiharapäisinä. Kuuluisimmat lapsienkelit ovat Raffaello Sanzion maalaaman Sikstuksen Madonnan alareunassa olevat kaksi pientä, pulleaa kiharapäätä. Raamatun kuva enkeleistä on kuitenkin aivan toisenlainen. Raamatussa puhutaan kyllä myös siivekkäistä, enkelien kaltaisista taivaallisista olennoista: serafeista ja kerubeista. Niillä ei kuitenkaan ole samanlaista sanansaattajan tehtävää kuin enkeleillä. Raamatun kertomuksissa kerubit asetetaan yleensä vartioimaan jotakin, kuten esimerkiksi paratiisin porttia tai liiton arkkia. Serafien tehtävä näyttää olevan Jumalan palvonta ja ylistys. Esimerkiksi Jesajan kirjassa kerrotaan, kuinka serafit seisovat Jumalan valtaistuimen ympärillä ja laulavat: ”Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot!”

Onko enkeleillä nimiä? Enkelit vierailevat usein Vanhan testamentin kertomuksissa, ja etenkin Tuomarien kirjassa niitä näyttää oikein vilisevän. Kun Simsonin isä kysyy enkelin nimeä (Tuom. 13:18), tämä vastaa: ”Nimeni on salattu ja ihmeellinen”, eikä paljasta sitä. Ensimmäinen enkeli, joka esitellään Raamatussa nimeltä, on enkeliruhtinas Mikael, jonka tapaamme Danielin kirjassa. Häntä pidetään Jumalan sotajoukkojen päällikkönä. Apokryfisessä Tobitin kirjassa esiintyy enkeli nimeltä Rafael, jonka nimen voisi suomentaa ”Jumala parantaa”. Monelle tutuin lienee enkeli Gabriel, johon olemme saaneet tutustua joulukertomuksen yhteydessä. Ilmestyskirjassa puhutaan seitsemästä enkelistä, joiden nimiä Raamattu ei kerro, mutta joille myöhempi perimätieto on kuitenkin antanut nimet.

Enkeli Gabriel ilmoittamassa Marialle, että hän tulisi neitseellisesti synnyttämään Jumalan pojan, jonka nimi olisi Jeesus. Kuvitus: Fra Angelico: Marian ilmestyspäivä

la syntymästä kuolemaan asti ja ilmestyivät vielä ylösnousemuksen jälkeenkin. Enkelit saivat julistaa Jeesuksen haudalla ilosanoman: ”Hän on ylösnoussut!”

kuulla hänen äänensä sisimmässämme, emmekä tarvitse enkeleitä välittämään rukouksiamme taivaaseen, vaan voimme lähestyä Jumalaa suoraan hänen Poikansa Jeesuksen nimessä.

Harva on nähnyt enkelin. Jotkut kertovat kuulleensa äänen, toiset sanovat aistineensa jonkin yliluonnollisen läsnäolon. Joskus kuulee kerrottavan, kuinka näkymätön käsi on tarttunut johonkuhun ja estänyt viime hetkellä onnettomuuden tapahtumasta. Miksi nykyään niin harvoin kohtaamme enkeleitä? Ajattelen sen johtuvan siitä, että siitä alkaen, kun Pyhä Henki on vuodatettu uskovien ylle, meillä on suora yhteys Jumalaan. Voimme

Ilmestyskirjassa kerrotaan, kuinka Johannes aikoi kumartaa enkeliä, mutta tämä varoitti tekemästä niin sanoen: ”Minä olen vain Jumalan palvelija – – Jumalaa sinun tulee kumartaa.” Raamatun mukaan enkelit ovatkin Jumalan ja ihmisten palvelijoita, eivät palveltavia jumalhahmoja.

Saga Lippo everstiluutnantti

Olemme tottuneet enkeleihin lentävinä, kiharapäisinä lapsihahmoina. Raamatun kuva enkeleistä on hyvin erilainen. Kuvitus: Rafaello Sanzio: Sikstuksen Madonna (yksityiskohta)

“Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet” Uudesta testamentista voimme lukea, kuinka enkelit kulkivat Jeesuksen rinnalSOTAHUUTO

Joulupadan ”pelastavat enkelit”

Vesa Rauttu – Pyyteettömästi Joulupadan tukena Lionsien jäsen Vesa Rauttu on hyvin merkityksellinen ihminen Pelastusarmeijan Joulupata-keräykselle. Jo kolmenkymmenen vuoden ajan hän on vastannut Keski-Uudenmaan joulupatojen organisoinnista. Tahdoimme muistaa tätä pyyteetöntä ahertajaa kunniakirjalla, ja kävimme joulupatakoordinaattori Minna Kallosen kanssa tervehtimässä Vesaa hänen polkupyöräliikkeessään Järvenpäässä.

Vesa Rautun Chebici-polkupyöräliike on kuin joulupukin paja. Kulman takana löytyy aina uusi huone – täynnä polkupyöriä, niiden osia ja pyörien suunnitteluun ja kokoamiseen tarvittavia työtiloja ja -tarvikkeita. Vesa kuulee saapumisemme ja tulee vastaanottamaan tutut vieraat. Hän oli tietoinen haastatteluhetkestä, mutta kunniakirjan luovutus tulee hänelle yllätyksenä. Hän ottaa sen hymyillen vastaan, ja ikuistamme tilanteesta muutamia kuvia. Joulupatakoordinaattorimme Minna Kallonen yrittää sanoittaa, miten otettuja olemme tästä vuosia jatkuneesta yhteistyöstä: – Tämä on ollut todella vaikuttavaa. On hienoa, miten saat valjastettua ihmiset uudelleen mukaan vuosi vuoden jälkeen. Halusimme osoittaa kiitollisuuttamme tällä kunniakirjalla, mutta oli kovin vaikea tiivistää sitä kaikkea tähän yhteen pieneen paperiarkkiin. Ei 12

SOTAHUUTO

meillä sanat riitä. Tämä pyyteettömyys koskettaa, ja näkee, että tämä tulee sydämestäsi. Lämmin kiitos siitä. – Yhteistyömme on ollut hieno asia. Mutten halua kehuja tai kehua, Vesa naurahtaa. – Pelastusarmeijassa arvostan sitä, että työtä tehdään raamatullisesti, eikä pöyhistellä rintaa.

Tuttu Armeija Siirrymme liikkeen yläkertaan istumaan. 78-vuotias Vesa paljastaa, että Pelastusarmeija tuli tutuksi jo hänen asuessaan pikkupoikana Helsingissä. – Olen kotoisin Kallion kaduilta. Porukkanne kävi laulamassa ja soittamassa kitaraa Harjutorilla, Vesa muistelee hymyillen. Arvostan, miten Armeija tuo edelleen rohkeasti Jumalan Sanaa esiin. Yhteiskunta yrittää nykyään liikaakin rajoittaa siitä kertomista. Nöyryyden pitäisi palata takaisin ihmisten elämään,

sillä meistä ihmisistä on tullut kovin itseriittoisia – emme näe kuin itsemme ja oman elämämme. Meidän pitää muistaa antaa aikaa myös näille toisille lähimmäisillemme. Vesa muutti 80-luvulla Järvenpäähän ja perusti pyöräliikkeen. Hän otti yhteyttä paikalliseen Lions-klubiin ajatellen, että Lionsien kautta olisi helppo tutustua paikallisiin yrittäjiin ja sopeutua uuden kotikaupungin ympyröihin. Lionsien toiminta-ajatus hyväntekeväisyydestä oli hänelle mieleen. Vesa on edelleen toiminnassa aktiivisesti mukana, ja hän toimi aiemmin peräti piirikuvernöörinä, joka on korkein virka Lionseissa, johon voi kansallisesti edetä. Suomessa on neljätoista Lions-piiriä, ja piirikuvernöörin virka kestää aina vuoden kerrallaan. – Se aika tutustutti minut myös Lionsien maailmanlaajuiseen toimintaan.8

Vesan Rautun kädentaidot eivät rajoitu vain polkupyörien suunnitteluun ja kokoamiseen. – Maalaan myös tauluja ja teen puusta ja kuparista teoksia. Isäni oli kultaseppä, niin olen saanut luovuuden varmaankin verenperintönä, Vesa kertoo hymyillen.

SOTAHUUTO

Vesa Rauttu vastaanottamassa joulupatakoordinaattori Minna Kalloselta kunniakirjaa Pelastusarmeijan Joulupata-keräykselle tehdystä pyyteettömästä työstä.

8 Mutkatonta

yhteistyötä

Yhteistyö Pelastusarmeijan kanssa oli Vesa Rautulle ajatuksena luonteva: – Minulla on kristillinen tausta. Sitä en ole koskaan peittänyt – enkä tule peittämäänkään. Pohdin, mikä järjestö sopisi parhaiten Lionsien rinnalle, niin sehän on Pelastusarmeija, Vesa toteaa hymyillen. – Lionsit ja Pelastusarmeija ovat molemmat vanhoja järjestöjä. Näen paljon samankaltaisuuksia, Minna pohtii, ja Vesa nyökkää: – Kyllä, juuri näin. Pidän Pelastusarmeijan tyylistä auttaa olemalla läsnä siellä missä tarvitaan, tekemättä itsestään numeroa. Missä hätä, sinne marssitaan. Vuonna 1995 Vesa Rautun, Lionsien ja Pelastusarmeijan tiet ristesivät. Vesan hyvä ystävä, Lionsin jäsen Jussi oli kuullut radiohaastattelun, jossa Pelastusarmeijan upseeri oli kertonut olevan pulaa patavahdeista, ja näin joulupatoja jää avaamatta monilla paikkakunnilla. Jussi ja Vesa puhuivat asiasta Pelastusarmeijan kanssa ja päättivät ehdottaa paikallisessa Lions-klubissaan osallistumista keräykseen. – Seuraava askel oli vakuuttaa klubimme jäsenet siitä, miksi lähtisimme pitämään Pelastusarmeijan joulupataa. 14

SOTAHUUTO

Lions on uskonnollisesti sitoutumaton järjestö, mutta saimme klubimme mukaan kertomalla hyvistä teoista, joita padan tuotoilla saadaan aikaiseksi. Padat ilmestyivät Järvenpään kaduille 1995 ja sitä seuraavina vuosina myös laajemmin Keski-Uudellemaalle. – Ajatus osallistumisesta on ”myytävä” vuosittain piirillemme uudestaan. Se on käynyt kuitenkin helpommaksi, koska padalla olijoilla on siitä hyviä kokemuksia, joita he mielellään jakavat. Lionsien ja Pelastusarmeijan kolmekymmenvuotinen yhteistyö joulupadan tiimoilta on ollut meidän piirimme pisin yhteistyö, Vesa nyökkää tyytyväisenä ja jakaa Minnalle hyvän uutisen: – Tämän organisointi on minulle kutsumus, ja olen lupautunut tänä ja ensi vuonnakin mukaan, jos vain Luoja suo.

Uskossa eläen Luoja on suonut Vesalle jo 78 elämäntäyteistä vuotta. Aina ei ole toki ollut helppoa; esimerkiksi hänen isänsä kuoli Vesan ollessa kolmevuotias, ja äiti puolestaan menehtyi Vesan ollessa parikymppinen. – Sain uskon äidinmaidossa ja olen saanut elää täyttä elämää turvautuen Taivaan Isään, Vesa sanoo ja herkistyy hiukan. – Minulla on ollut niin suojat-

tu elämä. Vaikka olimme köyhiä, pärjäsimme, ja minulla on ollut siskoihini aina hyvät, lämpimät välit. Vesan äiti kuului Saalem-seurakuntaan. Se tuli myös Vesalle tutuksi pyhäkoulun ja jumalapalvelusten kautta. Tänä päivänä hän on mukana luterilaisen seurakunnan ja Vapaakirkon toiminnassa. – Meillä on pienryhmä, jonka merkeissä me ”Wanhat Herrat” käymme laulamassa eri seurakunnissa, Vesa toteaa hymyillen. Musiikki on Vesalle myös muutoin merkityksellistä. Hän on mukana Järvenpään Mieslaulajissa, ja on aiemmin toiminut yhdistyksen puheenjohtajanakin. – Ryhmä on kovasti pienentynyt. Olemme tehneet sen virheen, että päästimme jäsenistön liian vanhaksi. Tämä on monien järjestöjen ja seurakuntien ongelma. Jokaiselta vuosikymmeneltä pitäisi olla porukkaa, hän toteaa. Vesa muistuttaa myös, että hengellisyys tuo elämään turvaa ja rikkautta, ei maallinen hyvinvointi. – Ilman uskoa en voi elää, ja rukoilen joka päivä, pitkin päivää. Ajattelen ehkä erikoisesti, mutten koe, että raha toisi turvallisuutta. Omaisuuden alttarille menetetään niin puolisoja, perheitä kuin ystäviäkin. Oikea rikkaus tulee muualta.

Polkupyörät elämäntehtävänä Viettäessämme aikaa tässä Vesan kiinnostavassa liikkeessä emme voi myöskään sivuttaa Vesan elämänmittaista kiinnostusta polkupyöriin ja pyöräilyyn. Vesa kertoo, että hän pikkupoikana rukoili, että saisi polkupyöräkaupan. Ura ”fillareiden” parissa on kestänyt jo 62 vuotta. – Eli rukouksiisi vastattiin! Minna huomauttaa. – Kyllä! Olenkin todennut, kun laitatte kädet ristiin, niin miettikää, mitä pyydätte. Herra vastaa ja siihen vastaukseen pitää sitten suhtautua vakavuudella. Se ei ole aina helppoa, sillä tiellä voi olla mutkia ja kuoppia, Vesa toteaa. Vesa on omistanut oman Chebiciliikkeen Järvenpäässä jo yli 40 vuotta. Laadukkaat pyörät keräävät arvostusta pyöräilyammattilaisten ja -harrastajien keskuudessa. – Teen asiakkaan toivomuksesta pyörän mittatilaustyönä, se on erityisosaamistani. Mittaan asiakkaat, seuraan ja arvioin esimerkiksi, onko asiakkaalla hitaat vai nopeat solut, onko hän taito- vai voimapolkija, ja millainen ryhti hänellä on. Tästä saan kokonaiskuvan. Tavoitteena on luoda asiakkaalle täydellisesti istuva pyörä. Ihastelemme Minnan kanssa katossa roikkuvaa tandemia. – Minulla on toinen samanlainen työn alla. Samoin eräs pyörä, johon asiakkaalla on ollut erityinen pyyntö. Hän toivoo, ettei siinä ole muita tekstejä kuin erään raamatunkohdan tunnus. Mitä asiakas toivoo, sen toteutamme – se on vähän kuin lahja niin asiakkaalle kuin itsellenikin. Minulle laatu on määrää tärkeämpää. Koronapandemia on jättänyt jälkeensä taloudellisia haasteita, mutta Vesa katsoo luottavaisena tulevaan. – Luotan siihen, että teen oman osani. Herralta voin pyytää neuvoa, mutta vastaukset voivat olla sellaisia, joita en aina ymmärrä. Herra ei tee mitään, vaan Hän antaa ajatuksen siitä, mitä pitäisi tehdä. Välillä olen ollut omavoimainen, ja silloin on pyörä karahtanut kuoppaan. On suuri autuus ja armo siinä, miten Isä lastaan hoitaa.

Rakkautta ja joulun voimaa Vesan perheeseen kuuluu vaimo Terttu, kaksi omaa tytärtä ja vaimon kautta poika ja tytär.

Vesa Rauttu on tehnyt elämäntyön polkupyörien ja pyöräilyn parissa. Mittatilauspyöriä tarjoava Chebici-liike on toiminut Järvenpäässä jo yli 40 vuotta.

– Vaimo ja kaikki rakkaat lapseni ovat minulle kaikki kaikessa. Olen kuullut tarinan Vesan häistä ja yllytän häntä kertomaan tarinan myös Minnalle. – Kyllä, vaimo pääsi yllättämään. En tiennyt, että minulla on häät, Vesa naurahtaa ja Minna pyytää: – Ai sinut varastettiin alttarille? Kerro lisää! – Olin vuosien saatossa kymmeniä kertoja kosinut vaimoani, muttei hän koskaan suostunut. Hän on sellainen nainen, joka haluaa itse tehdä päätökset, Vesa iskee silmää ja jatkaa: – Vaimoni oli hyvin nokkela. Hän oli onnistunut saamaan allekirjoitukseni esteettömyystodistukseen väittämällä sitä urheiluseuran paperiksi. Tuli aika 60-vuotispäivilleni. Vieraita oli parisataa, ja juhlassa oli kaikenlaista ohjelmaa. Minut muun muassa ”lyötiin ritariksi”. Kesken juhlien pianisti alkoi soittaa häämarssia, ja viereeni ilmestyivät Terttu ja paikallinen kirkkoherra pappisasussaan. Kaikkien yllätykseksi Terttu kosi minua! Sanoin ”Joo, joo”, Vesa naurahtaa herkistyen ja pyyhkii kyyneltä poskeltaan. – Miten ihana tarina! Minulla menee ihan kylmät väreet, Minna myöntää

myös hiukan roskia silmiin saaneena. Tähän aikaan vuodesta ei voi myöskään sivuttaa joulua. Vesa kertoi laulamisen merkitsevän hänelle paljon. Mikä mahtaa olla miehen suosikkijoululaulu? – Olen tällainen itkuiikka, niin Sylvian joululaulu koskettaa syvältä. Se on niin juhlallinen, kaunis ja dramaattinen. Vesan perheen jouluperinteisiin tuo vaihtelua se, että hänen tyttärensä on naimisissa sierraleonelaisen miehen kanssa, ja satunnaisesti jouluja on vietetty Afrikassa, Gambiassa, jossa heillä on talo. Näin ei ole tapahtunut viimeiseen kolmeen vuoteen, ja siihen olisi hiukan toiveita. – Katsotaan, mitä tapahtuu, Vesa naurahtaa sydämellisesti ja lopuksi tiivistää joulun merkityksen itselleen: – On kunnia viettää Jeesuksen syntymäjuhlaa. Joskus jopa hiukan huvittuneesti ajattelen, että se juhla on niin suuri, että sitä viettävät niin uskovat kuin uskottomat. Se kertoo jo joulun voimasta. Siunausta teille kaikille!

Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen

SOTAHUUTO

Joulupadan ”pelastavat enkelit”

Sylvia & Martti – Patavahtina hyvää joulumieltä Jos joulupataviikolla vierailet Helsingissä Kampin Narinkkatorilla, on erittäin suuri mahdollisuus, että tapaat Sylvian tai Martin joulupadalla vahtina. Viimeisen viiden vuoden aikana heillä on ollut vuosittain lukuisia patavahtivuoroja. Keitä ovat nämä joulupadan ”pelastavat enkelit” ja miksi joulupatavahtina olo on heille niin merkityksellistä?

Tapaamme Sylvian ja Martin kanssa videoyhteyden välityksellä. Haastatteluajankohtana mökkikautta ei ole vielä laitettu säppiin, joten on helpointa päästä yhteyteen näin. Sylvia Lipposelle (73) ja Martti Kettuselle (70) elektroniset välineet eivät ole vieraita – Sylvia työskenteli Pelastusarmeijan päämajassa 22 vuotta, ja juuri ATK-taidot johdattivat hänet tähän työyhteisöön. Martilla puolestaan on radio- ja tv-puolen ammatillinen koulutus sekä muutaman vuoden alan työkokemus ennen tietoliikennetekniikan teknillistä koulutusta. Tietoliikennetekniikan parissa suunnittelijana hänellä sitten kuluikin melkein 40 vuotta. Videokuvassa takanani näkyy isovanhempieni vanha, vuoden 1958 Salora Riviera -putkiradio, ja tämä kiinnittää Martin huomion. – Onpa kaunis yksilö. Harrastukseksi korjailen näitä tänä päivänäkin. Kaikki, mikä sähkölle ”haisee”, kiinnostaa. Mottoni on: ”minkä ihminen on rakentanut, sen pystyy korjaamaan”, Martti toteaa, ja Sylvia tökkää häntä kylkeen naurahtaen: – Martti ostaisi näitä kirppareilta vaikka kuinka monta, ellen kieltäisi. Sylvia ja Martti ovat asuneet Helsingin Paloheinässä jo yli 20 vuotta. Heidän juurensa ovat Pohjois-Karjalasta. Yhteisiä vuosia on kertynyt jo 45. 16

SOTAHUUTO

– Tosin olemme tunteneet toisemme aivan lapsesta asti, olimme miltei naapureita. Olemme samalta kylältä, kävimme samaa koulua ja vanhempamme olivat hyvät tutut keskenään. Romantiikka seurasi vaan myöhemmin, Sylvia toteaa lämpöä äänessään. Sylvia on ollut eläkkeellä kesästä 2020. Voidaan kuitenkin lausua joululaulua mukaillen ”reippahasti käypi askeleet, eläkeläisen hommat on niin kiireiset”, sillä rakkaat harrastukset sävyttävät heidän arkeaan. Merkityksellisimpänä Sylvialle on vapaaehtoistyö Vanhustyön keskusliitossa. – Neljätoista vuotta olen ollut mukana. Minulla on nyt kaksi yli yhdeksänkymppistä vanhusystävää, joiden luona käyn. Toista käytän hoidoissa ja toista lenkillä. Soittelemme myös toisillemme. Muutoin Sylvian arkea täyttää kesällä mökkeily, kasvimaan hoito, marjastaminen, uinti, kuntoportaat ja pyöräily, talvella puolestaan hiihtäminen, lenkkeily, ja ohjattu kuntosaliharjoittelu. Martilla vanhojen elektroniikka- ja sähkölaitteiden korjailu, remonttihommat mökillä ja taloyhtiön isännöinti. Liikuntana lentopalloa, jumppaa ja hiihtämistä. Sylvia säpsähtää: – Miten saatoin unohtaa, lukeminen on intohimoni! Ei mene päivääkään, etten lukisi. Ilman kirjaa ei voi lähteä mihinkään, eikä uni tu-

lisi. Kirjojen myötä pääsee uusiin maailmoihin. Nyt on luvussa kaksi kirjaa: Rutger Bregmanin ”Hyvän historia – Ihmiskunta uudessa valossa” ja Hannu Mäkelän ”Runouden ylistys: Suomenkielisen runouden tie Mikael Agricolasta 2000-luvulle”. Suuri suositus molemmille!

Vuosien kokemus joulupadoista Joulun aikaan ”harrastuksia” tulee yksi lisää: joulupatavahdin toimet. Sylvian eläköidyttyä patavahtivuoroista on tullut tärkeä osa heidän jouluviikkonsa perinteitä. Joulupata-keräys on kuitenkin ollut mukana heidän elämässään jo vuosikausia. Sylvialle ensikosketus koitti jo vuonna 1998, jolloin hän tuli Armeijalle työsuhteeseen. Martti on puolestaan vuosien saatossa tehnyt muutamia vahtitunteja peruutusten sattuessa, ja lisäksi hän oli lukuisina vuosina mukana rahanlaskussa. Menneisyydessä on järjestetty muutama patakonsertti, ja tuolloin hänet löysi narikasta vapaaehtoisena. Sylvia saapui Armeijaan toukokuussa 1998. – ATK-kurssilla piti hakea harjoittelupaikkaa. Kävin puhelinluetteloa läpi aloittaen Punaisesta Rististä. Pelastusarmeijan kohdalla tärppäsi. Siellä oltiin tekemässä toimintakertomusta ja oli tarvetta ATK-taitoiselle avustajalle.

Harjoitteluajan jälkeen kiinteistö- ja henkilöstöpäällikkö Ahti Salmi pyysi minua jäämään vakituiseksi ja suostuin. Pyysin vain luvan pitää ensin kolmen viikon Meksikon-loman. Martilla oli työkomennus sinne. Tähän suostuttiin, ja näin se hetki kesti 22 vuotta, Sylvia kertaa hymyillen. Sylvia toimi Pelastusarmeijan sosiaalityön ja myöhemmin ohjelmasektorin sihteerinä. Työssä oli kolme suurta kokonaisuutta, jotka rytmittivät hänen työvuottaan: joulupata-asiat, tilastot sekä lasten-, vanhusten- ja miestenleirien valmistelu. Kolmena viimeisenä vuonna hän hoiti myös kauppaosastoa. – Pidin siitä, että työni oli hyvin vaihtelevaa, ja tehtävät vaihtuivat pitkin vuotta. Sain urani alussa käydä kauppaopiston iltakouluna, siitä olin myös kiitollinen.

Olen koulutukseltani kotiteollisuusohjaaja, joten tulin aivan eri maailmasta. Joulupadat olivat osa Sylvian työkuvaa aivan alusta asti. – Päällikköni Liisa Ripatti opetti kädestä pitäen kaikki nämä patahommat. Kutsuin leikillisesti häntä ”patakenraaliksi”. Myöhemmin Martti alkoi käyttää sitä samaa nimitystä minusta, Sylvia naurahtaa. Patoihin liittyvät tehtävät olivat moninaiset: patapaikkalupien kysely pääkaupunkiseudulla, tarvikkeiden tarpeen selvittäminen ja tilaaminen maanlaajuisesti, patamäärien kirjanpito, pääkaupunkiseudun patojen tarvikkeiden pakkaaminen, rahojen laskussa mukanaolo, päivystys peruutusten varalta ja tarjoilujen valmistaminen pitkää päivää tekeville autokuskeille ja rahanlaskijoille. Joulun

jälkeen vielä viimeksi saapuneiden patojen rahanlaskentaa, patatarvikkeiden huolto ja varastoon pakkaaminen sekä puuttuvien tarvikkeiden tilaus, ja lopuksi seurantapalaveri. – Päivät olivat pitkiä, aamusta iltayhdeksään. Työtä oli tietysti enemmän kuin muina aikoina ja paljon muistettavia asioita. Pidin päivittäistä tehtävälistaa, jotta työt tulivat tehdyksi. Patavastaavana oli aina upseeri, jonka luo saattoi mennä ongelmien kanssa ja aina sai neuvoa ja kannustusta. Siitä olin kiitollinen. Varmasti oli hankaliakin päiviä, mutta aika on kullannut muistot. Se, että työtä tehdään vähävaraisten hyväksi, oli minulle aina hyvin merkityksellistä. Sain myös työskennellä hyvähermoisten ja hyväkäytöksisten ihmisten kanssa, Sylvia toteaa hymyillen.8 SOTAHUUTO

8 Kampin sissit Palataan tähän päivään. Kuten aiemmin todettiin, viimeiset viisi vuotta Sylvia ja Martti ovat olleet olennainen osa Armeijan patavahtireserviä. He ovat erityisesti tykästyneet Helsingin Kampin Narinkkatorin joulupataan, jonka yhteydessä on yksi Joulupata-kampanjan keräyskonteista. Vuosittain heillä on lukuisia patavahtivuoroja. Miksi he kokevat tämän tehtävän tärkeäksi? – Meillä on nyt vapaata aikaa, ja mikä olisi sen merkityksellisempää ajanvietettä kuin tämä! Voimme käyttää aikaisempaa kokemustamme ja tietämystämme hyödyksi ja avuksi. Tiedämme, miten tärkeä tämä keräys on. – Tässä tapaa muita patavahteja, entisiä työkavereita ja kokee mukavia kohtaamisia padalla kävijöitten kanssa, Sylvia sanoo ja Martti täydentää: – Jokainen kohtaaminen on erilainen, se on suuri rikkaus. Tiedän, että he tekevät patavuoroja yhteistyönä. Tiedustelen, mitä se käytännössä tarkoittaa. – Olemme padalla vuorotellen sään mukaan puolesta tunnista tuntiin. Pisimmillään olemme tällä tavalla vuorotelleet neljä tuntia putkeen. Vapaalla ollessa toinen käy syömässä tai kahvilla, tai hoitaa muita asioita. Narinkkatorilla ollessamme on ollut helppo käydä lounaalla Kampin palvelukeskuksessa. – Joskus kontilla tulee ruuhkatilanteita, ja silloin voimme olla molemmat paikalla yhtä aikaa. Joskus esimerkiksi löytötavaratoimisto on tuonut lunastamattomia tavaroita kymmenen kassia kerrallaan. Yhdessä olemme saaneet nopeammin otettua tavarat vastaan ja olemme voineet hiukan aloittaa lajitteluakin. Sylvia tekee myös yhden käytännön paljastuksen: – Jouluruoat tulee ostetuksi myös näillä patareissuilla. Näin ei tarvitse mennä enää aattona kauppaan, hän naurahtaa. Tiedustelen, onko vuosien saatossa ollut mieleenpainuvia kohtaamisia. Ja toki niitä löytyy! – Päiväkodin lapset tulivat padalle ohjaajiensa kanssa. Jokainen toi jotain pientä padalle, kuten äitinsä neulomat sukat tai oman vanhan lelunsa. Se oli varmasti lapsille opettavaista ja vahdille kovin suloista! Toinen hauska kohtaaminen oli, kun eräs poika oli päässyt Oulun yliopistoon opiskelemaan. Hän oli polkupyörineen ja nyssäköineen matkalla Ouluun. Bussiin ei vastaanotettukaan pyörää, jo18

SOTAHUUTO

Kampin Narinkkatorin joulupadalta löytyy myös keräyskontti. – Joskus voi tulla ruuhkahetkiä, ja silloin on hyödyllistä, että meitä vahteja on padalla kaksi, Sylvia kertoo.

ten hän toi sen juoksujalkaa padalle. Toivottavasti hän ehti vielä bussiin, Sylvia muistelee hymyillen. Martti väläyttää myös virneen: – Näin kerran Stockan patavahtina hyvin näyttävän naisen. Kuvailin rouvaa Sylvialle. Selvisi, että hän oli Pelastusarmeijan tuolloinen johtajatar, eversti Anne-Dore Naud. Usein joulupadalla suurimmat haasteet liittyvät kylmään ja märkään säähän. Sylvialla ja Martilla on keino kohdata pahatkin pakkaset: – Kerrospukeutuminen on poikaa. Meillä on aina pakkasta varten lisävaatteet mukana erikseen: iso toppatakki, lämpökengät, rukkaset ja sadeviitta sateen varalle. Niitä säilytetään siellä kontissa koko keräyksen ajan. Yleensä pakkasella ollaan vähemmän kuin tunti kerrallaan padalla. Martti täydentää: – Minulla on lisäksi jalkojen alla vaahtomuovi, joka eristää maasta hohkavaa kylmyyttä. Pakkanen ei ole padalla pahinta, vaan kylmä tuuli. Kysyn, onko vuosien saatossa ollut muita haasteita. – Joskus joku nuorisoporukka on tullut kyselemään hiukan tungettelevasti, saisivatko he ottaa kontista tavaraa, mutta näistä tilanteista on selvitty puhumalla, Martti kertoo. Sylviaa puolestaan pohdituttaa katukuvaan ilmestynyt Alfa-PVP muuntohuume, joka aiheuttaa käyttäjissään aggressiivisuutta ja harho-

ja: – Peukkuhuume on ollut paljon esillä. Se hiukan huolestuttaa, voiko tämä ongelma näyttäytyä padalla. Julkiset paikat ja vuodenaika tosin varmasti auttavat. Joulupata-keräykseen on tullut uudistuksia viime vuosina, kuten keräyskontit ja miehittämättömät kylmät padat ostoskeskuksissa ja kaupoissa. He näkevät molemmissa hyvää, mutta korostavat ihmiskontaktin tärkeyttä. – Sillä ja hyvän joulun toivotuksella on iso merkitys. Tiedustelen lopuksi, näemmekö heidät myös tänä talvena padalla. – Ehdottomasti, jos vain terveinä pysytään! Tämä tuo hyvän joulumielen, ja myös perspektiiviä siihen, ettei joulu ole kaikille samanlaista kulutusjuhlaa. Patavahdeille on aina kovasti tarvetta, ja lopuksi Sylvia ja Martti esittävätkin lämpimän kutsun tulla mukaan: – Patavahtitunti tarjoaa pysähdyksen arjen kiireeseen tai pienen aktiviteetin arjen tylsyyteen, mukavaa vaihtelua elämään. Rohkeasti vain padalle, ja ota vaikka kaveri mukaan. Niin se on rattoisampaa ja turvallisempaakin. Saatte hyvän mielen ja entistä paremman joulun!

Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen ja Sylvian & Martin kuva-albumi

LämPiMiEn kOhTaAmIsTeN jOuLuPaTa. Joulupatavahtina pääset kokemaan vapaaehtoistyön merkityksellisyyden. Joulupata-keräyksellä on jo vuosien ajan autettu vähävaraisia saamaan apua. Joulupadat ovat kaduilla 15.–23.12. Sinua tarvitaan, tule mukaan: jOuLuPaTa.fI SOTAHUUTO

20 SOTAHUUTO

-KALENTERI & -PELI

JOULUKUUSI

Lähtöruutu: Väritä ensimmäinen adventtikynttilä. Tämä kynttilä kuvastaa toivoa. Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Jer.29:11 2. Piirrä tai lähetä joulukortti. 3. Auta kaveria koulussa tai päiväkodissa. 4. Käy kävelylenkillä katsomassa lähialueen jouluvaloja. 5. Auta kotona äitiä tai isää. 6. Ilahduta isovanhempaa tai tätiä tai setää soittamalla heille ja toivottamalla hyvää itsenäisyyspäivää. 7. Väritä toinen adventtikynttilä. Tämä kynttilä kuvastaa rauhaa. Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas. Jes.9:5 8. Siivoa huoneesi tai järjestele lelut. 9. Pyydä koulussa tai päiväkodissa leikkiin mukaan joku, joka on yksin. 10. Mitä jumppaliikkeitä osaat? Pidä pieni joulujumppa. 11. Yllätä ystäväsi kertomalla hänelle, mistä asioista pidät hänessä. 12. Rukoile jonkun ystävän tai sukulaisen puolesta, että Jeesus siunaisi häntä. 13. Lahjoita Joulupata-keräykseen rahaa tai ehjä lelu. Lisätiedot joulupata.fi. 14. Väritä kolmas adventtikynttilä. Tämä kynttilä kuvastaa rakkautta. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Joh.3:16 15. Anna halaus jollekin läheiselle ihmiselle tai lemmikille. 16. Piirrä tai askartele jouluseimi, jossa on Jeesus-vauva. 17. Kuinka monesta asiasta sinä olet kiitollinen? Voit yrittää laskea ne. Kiitä Taivaan Isää niistä kaikista. 18. Toivota kaikille kohtaamillesi ihmisille hyvää joulua! 19. Auta kotona joulukoristeluissa tai muissa valmisteluissa. 20. Kuuntele joku kiva joululaulu tai keksi itse uusi joululaulu. 21. Piirrä neljäs adventtikynttilä. Tämä kynttilä kuvastaa iloa. Enkeli sanoi heille "Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Luuk.2:10 22. Tee uusi joulukoriste, esimerkiksi tähti tai enkeli, ja ripusta se joulukuuseen, 23. Tee oma näytelmä Jeesuksen syntymästä nukeilla, legoilla tai piirtäen siitä vaikka sarjakuva. 24. Maali on latvatähti: pyydä, että Jeesus siunaa koko sinun perheesi joulun.

Peli on osa nappiksen joulu 2025 numeroa. Nappis on Pelastusarmeijan ilmainen lastenlehti 4–10-vuotiaille ja se ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Katsele edellisiä Nappiksia ja tilaa lehti: www.pelastusarmeija.fi/nappis

SOTAHUUTO

JOULUPELI: Voit pelata kalenteria myös lautapelinä yksin tai yhdessä muiden kanssa. Heitä noppaa ja suorita kuvion mukaiset tehtävät.

4 lähtö

9 3

10 2

omena – halaa pelikaveria tähti – kerro, mistä olet kiitollinen sydän – hymyile niin leveästi, että alkaa naurattamaan kynttilä – pyörähdä tai tee kuperkeikka joulupallo – laulakaa yhdessä pieni joululaulu karamelli – palaa takaisin edelliseen tähteen lahjapaketti – siirry suoraan seuraavaan sydämeen

Arjen enkelimme Elämässämme kohtaamme ihmisiä – niin ystäviä, läheisiä kuin tuntemattomiakin – jotka ovat tuntuneet kuin ”enkeleiltä”. He ovat tehneet jotain pyyteetöntä ja arvokasta, josta on jäänyt hyvä mieli ja pysyvä muisto. Tämä on voinut olla esimerkiksi merkityksellinen keskustelu tai hetki, jolloin on saanut odottamattaan apua. Ystävämme ja lukijamme jakavat muutamia tällaisia sydäntä lämmittäviä kohtaamisia, jotka todistavat ihmisten hyvyydestä. Tekstit: lukijat ja ystävämme

Toimittanut: Toni Kaarttinen

Kuvitukset: Pyysimme tekoälyä toteuttamaan tarinoiden henkeen ja tapahtumiin sopivat kuvitukset. (Freepik & Copilot)

Lahjoja enkeleiltä Perheemme muuttaessa Suomeen tyttäreni oli nelivuotias. Osaston väki sai tietää, että jouduimme jättämään lähes kaikki hänen lelunsa taakseen. Emme voineet tuoda niitä mukanamme. Ovenkahvaamme ilmestyi useamman kerran pussi, jonka sisällä oli lahja tyttärelleni. Joskus se oli rahaa, joskus lelu. Tämä tapahtui niin usein, että jouluun mennessä tyttärelläni oli jo paljon leluja. Emme koskaan voineet kiittää näitä enkeleitä, sillä he eivät edes kertoneet nimiään. Se oli pyyteetön teko sydämistä, jotka Kristuksen rakkaus oli muuttanut, ja se toi monin tavoin suurta iloa meille.

Ana

Avuliaat enkelit Naapuriini muutti ”ystäväenkeli” äskettäin. Joka viikko saan tekstiviestin puhelimeeni: ”Onko kauppaan asiaa?” Nykyisin kauppamatkat muutaman kilometrin päähän onnistuvat hänen autonsa kyydillä. Kiitos arjen enkelille!

Arja Ostin kesällä mökin maalta, ja kaupunkilaisena olin peukalo keskellä kämmentä monen mökkipuuhan edessä. Yhtäkkiä kohtasin ystävän, joka auttoi minua ilman korvausta monessa asiassa. Samalla keskustelimme kaikesta maan ja taivaan välillä. Sydäntä lämmittää edelleen kesän tapahtumat. Tuntuu, kuin ystävä olisi ”enkelinä” lähetetty minua auttamaan.

Mökkienkeli 22

SOTAHUUTO

Lumienkelit töissä Eräänä itsenäisyyspäivänä oli satanut todella paljon lunta. Oli monta lähes lumetonta talvea takana, joten aurauskalustoa ei tahtonut riittää edes pääkaduille, puhumattakaan yksittäisten taloyhtiöiden pihoista. Minun oli kuitenkin päästävä liikkeelle, kun piti palauttaa hoidossa ollut koira varusteineen takaisin perheensä luokse toiselle puolelle kaupunkia. Autohallista ulos ajaminen ja pari metriä siitä eteenpäin onnistui, mutta sitten lumi ja pihan lievä ylämäki kävivät autolleni ylivoimaisiksi ja etenemisyritykset tuntuivat turhilta. Juuri kun meinasin joutua epätoivon valtaan, tunsin, kun joku työnsi autoani voimakkaasti ja auto lähti liikkeelle! Selvisi, että ”enkelini” oli uusi naapurini Tom, joka oli parvekkeeltaan huomannut jo hyvissä ajoin, että tuossa tullaan tarvitsemaan apua. Hän ehti paikalle juuri oikealla hetkellä!

Ulla Kerran oli joulukiireen keskellä surkea kura- ja loskakeli – todellinen haaste autoilijalle! Ajoin Helsingissä Hämeentietä ja käännyin Torkkelinkadulle. Edessäni kulki hitaasti auto, ja mäki muistutti luistinrataa. Ymmärsin, että jos pysähdyn keskelle mäkeä, en pääse enää liikkeelle. Sanoin itselleni: ”Älä pysähdy!” Mutta arvaatko mitä? Hän pysähtyi, ja niin jouduin itsekin pysähtymään. Yritin kaikin keinoin saada autoni liikkeelle, mutta joka kerta se liukui vain taaksepäin. Silloin huudahdin Jumalalle: ”Herra, auta minua! En tiedä mitä tehdä.” Räntää satoi yhä rankemmin ja näkyvyys oli heikko, mutta näin miehen keltaisessa liivissä tulevan autoni taakse. Hän viittoi, kuin sanoakseen: ”jatka yrittämistä, mene eteenpäin”. Ja yksin hän alkoi työntää autoa niin voimakkaasti, että se lähti liikkeelle ja pystyin jatkamaan matkaa. Kun katsoin taustapeiliin kiittääkseni, hän oli poissa. Oli vain kadonnut. Kysyn yhä itseltäni: oliko hän vain ihminen vai enkeli? Tiedän kuitenkin tämän: heti kun pyysin Jumalalta apua, joku ilmestyi tyhjästä auttamaan minua. Ja olen siitä ikuisesti kiitollinen.

Eliel

SOTAHUUTO 23

Enkeleitä poluilla ja raiteilla Muutama vuosi sitten olin asuntoni lähellä olevassa metsässä talvisella sauvakävelyllä. Siellä oli hyvät, koiranulkoiluttajien hoitamat polut. Olin itsekseni, ketään ei näkynyt missään. Läheiseltä järveltä tullut tuulenpuuska pudotti puista lumipeitteen niskaani. Olin kuin lumiukko. Sitten takaani kuului miehen ääni: ”Voinko puhdistaa takkisi?”. Vilkaisin taakseni ja näin nuoren pitkän miehen, joka rauhallisesti kuori minut lumisesta taakastani. Käännyin katsomaan taakseni kiittääkseni auttajaani, mutta ketään ei enää näkynyt polulla ja metsässä. Olin kovasti hämmentynyt, ja toivuttuani tuli mieleeni, lähettikö Taivaan Isä enkelin avukseni, sillä olin niin paljon saanut kokea taivaallista täysihoitoa.

Aune

Mikään ei ole sattumaa – sen olen todennut monesti elämäni aikana. Mieleeni tuli muisto vuosikymmenien takaa. Olin menossa Helsingistä maalle viikonlopuksi. Minun oli tarkoitus vaihtaa Seinäjoella Vaasan suuntaan menevään junaan. Junani saapui myöhässä, ja juoksin kiireesti tunnelin kautta toiselle raiteelle ja hyppäsin junaan, joka lähti välittömästi liikkeelle. Olin kymmeniä kertoja aiemminkin tehnyt näin, mutta nyt huomasin hypänneeni väärään junaan, joka lähti viemään minua takaisin kohti Helsinkiä. Eihän siinä auttanut muu kuin matkustaa Parkanoon saakka ja jäädä siellä junasta pois. Asemarakennus oli pimeänä, ja seuraavan junan tuloon oli toista tuntia. Oli kolea myöhäissyksyn ilta ja palelin. Mietin, miten saan ilmoitettua minua noutamaan tulevalle naapurilleni, etten tulekaan sovitulla junalla. Siihen aikaan ei ollut kännyköitä. Puhelinkoppiakaan ei ollut lähistöllä. En muista rukoilinko, mutta usein pelkkä ajatus riittää. Kuulin lähestyviä askeleita ja avainnipun kilistelyä. Asemapäällikkö oli palannut hakemaan unohtamansa tavaran. Kysyin, pääsisinkö hetkeksi lämmittelemään. Hän ystävällisesti päästi minut sisään ja sain käyttää aseman puhelinta. Hän ystävällisesti jäi myös odottamaan junaa kanssani. Olin niin kiitollinen siitä, että näin minusta pidettiin huolta, vaikka kyseessä olikin oma kömmähdykseni. Asemapäällikkö oli kuin pelastava enkeli ihmisen muodossa. Monesti muulloinkin olen todennut, että olen kohdannut juuri oikean henkilön oikeaan aikaan, ja hän on osannut sanoa minulle tarpeelliset sanat – tai on rohkaissut minua tekemään valinnan, josta on seurannut jotain uutta ja avartavaa. Näin Taivaan Isä on käyttänyt lähimmäisiäni heidän tietämättään kuin enkeleinä polullani.

Matkustaja 24

SOTAHUUTO

Ystäviä hengellisellä matkalla Olimme lentokentällä matkalla Yhdysvaltoihin vierailemaan ystäväni entisen isäntäperheen luokse, kun hän huomasi, että minulla oli Raamattusovellus puhelimessani. Hän oli yllättynyt, ja ensimmäinen ajatukseni oli, aikooko hän tuomita minut. Sitten hän näytti, että hänellä on sama sovellus. Siinä hetkessä tuntui kuin Jumala olisi lähettänyt “enkelin” ystäväkseni. Sydämeni ilahtui kovasti! Minulla ei pahemmin ollut kristittyjä kavereita, ja huolimatta siitä, että ystäväni oli lapseni kummi, vasta tässä hetkessä havahduin, miten molemmat janoamme Jumalan Sanaa ja läheisyyttä. Tapahtumasta on kulunut yli vuosi, ja olemme siitä lähtien kävelleet yhdessä hengellistä matkaa. Olen erittäin kiitollinen Saijalle kaikesta hänen vilpittömästä tuestaan ja yhteisistä muistoista. Haluan jakaa vielä toisen kohtaamisen. Eräänä talvisena iltana minulla oli pahasti ahdistuneisuutta ja unettomuutta. Avauduin tästä ystävälleni Emilialle, joka tarjoutui pitämään minulle seuraa. Kuin ”enkeli” hän saapui asuntooni epäröimättä ja antoi minulle tukea erittäin vaikeassa tilanteessa. Muistan edelleen liikuttuneena, miten empaattinen ja sydämellinen hän on. Mietin Sananlaskua 17:17: ”Ystävän rakkaus ei koskaan petä, veli auttaa veljeä hädän hetkellä.” sekä 1. Johanneksen kirjettä 4:7–8: ”Rakkaat ystävät, ra-

kastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.” Kiitoksin ajattelen ystävääni Emiliaa, joka on heijastanut Jumalan rakkautta läsnäolollaan ja rohkaisee minua jatkuvasti. Erityisesti olen kiitollinen Jumalalle, joka on siunannut minulle nämä tärkeät ja rakkaat ystävät, joiden kanssa voin jakaa tätä hengellistä matkaa.

Sharon

Elämän suruissa ja iloissa Kun puolisoni kuoli, tuli hautajaisissa luokseni hänen serkkunsa, jonka kanssa ystävystyin. En tiedä, miten olisin selvinnyt tuosta ajasta ilman häntä. Hänen esirukouksensa ja fyysinenkin apunsa ovat kantaneet minua myös myöhempinä elämäni vaikeina hetkinä. Olemme toki jakaneet yhdessä myös paljon ikimuistoisia, hauskoja hetkiä. Olen saanut elämääni koko hänen ihanan perheensä, mikä on ollut todella suuri siunaus. Hänestä tuli myös ”hengellinen äitini”. Hänen kanssaan aloin aikoinaan käydä hengellisissä tilaisuuksissa ja löysin Pelastusarmeijan. Koen, että hän oli todellinen Jumalan lähettämä enkeli, jonka ansiosta jopa elämäni kauheimpana aikana sain kokea Jumalan suurta rakkautta, lohdutusta ja johdatusta.

Pelastava enkeli surun hetkellä SOTAHUUTO 25

Rakkaat enkelikoristeemme Enkelit ovat suosittuja joulukoristeiden aiheita. Koristeita löytyy niin figuureina, kuusenkoristeina kuin klassisina enkelikelloinakin. Jotkin näistä koristeista voivat olla omistajilleen erityisen merkityksellisiä. Tiedustelimme lukijoiltamme ja ystäviltämme, onko heillä tällaisia merkityksellisiä enkeleitä – ja mikä tekee siitä rakkaan ja tärkeän. Tekstit ja kuvat: koristeiden omistajat

Toimittanut: Toni Kaarttinen

Enkeliryhmä katselee elämäämme vanhempieni saaman häälahjakaapin päältä. Ne muistuttavat minulle jo lapsuudessa saamastani opetuksesta, että enkelien tehtävä on varjella ja vartioida, johdattaa ja suojella sekä julistaa ilosanomaa. Enkeleillä riittää nykymaailmassa töitä, ja enkelit voivat esiintyä hyvin erilaisissa hahmoissa. Itse olen elämän varrella kokenut monien läheisteni toimineen enkeleinä elämässäni. Niinpä tänään kysynkin itseltäni, kenen käteen minä voisin tarttua? Miten kertoa ilosanomaa? Rakkain enkelihahmo pienessä kokoelmassani on enkeli, joka nostetaan kunniapaikalle adventtiajan saapuessa. Tuon enkelin tehtävä on ilmoittaa meille: ”Teille on syntynyt Vapahtaja!” Sain kauniin, savisen jouluseimen yli 30 vuotta sitten tyttärieni Kaisun ja Eveliinan muotoiltua sen seurakunnan leirillä. Seimen ottaminen esille aloittaa joka vuosi jouluun valmistautumisemme. Pirjo 26

SOTAHUUTO

Olen saanut tämän koristeen vuonna 1990, kun rakas mummoni menehtyi. Enkeli on siitä lähtien koristanut joulukuustani, ja se ripustetaan kuuseen aina ensimmäisenä, lähelle kuusen latvaa ja latvatähteä. Tänä vuonna enkeli ripustetaan jo 35. kerran. Paula

Tämän itse tehdyn enkelikortin sain joulutervehdyksenä Pohjanmaalta nelisenkymmentä vuotta sitten. Kortin toiselle puolelle on kirjoitettu rukouspyyntö ja myös minulle rohkaiseva tervehdys. Kortti on ollut siitä lähtien keittiöni seinällä joka vuosi adventista jouluun. Arja

Rakastan kaikkea enkeliaiheista, ja kotini on täynnä enkelikoristeita, mutta aina niitä mahtuu lisää! Ihastuin tähän ihanaan ystäväni tekemään ”Enkelin pyykkipäivä” -kuusenkoristeeseen, josta minulla on myös tällainen suurempi versio tauluna. Heidi

Tulin uskoon syksyllä 1986. Eräs ystäväni tuli luokseni kylään. Hän ei tiennyt, että olin antanut elämäni Jeesukselle. Hän toi tuliaiseksi pienen paketin. Kun avasin sen, olin hyvin hämmästynyt, sillä siellä oli pieni enkeli – vauvaenkeli! Koin siinä hetkessä, että se oli Jumalan antama merkki minulle: olen oikealla tiellä. Olen kuin tämä pieni enkeli, aloittamassa uskon tietä, konttaus-asennossa menossa eteenpäin. Kerroin hänelle uskoontulostani ja siitä, miten iloinen olin tästä lahjasta. Tämän lahjan kautta sain todistaa uskostani Jeesukseen. Tuula SOTAHUUTO

Sain tämän pienen, lasisen koristeen rakkaalta ystävältäni ystävyytemme ensimmäisenä jouluna 12 vuotta sitten. Tämä koriste on osa sarjaa, johon kuuluvat enkelin ohella seimiasetelma ja kuusi. Nämä koristeet muistuttavat tästä läheisestä ystävästä. Lasinen enkeli on hento. Ystävälläni on ollut terveyshuolia, ja näiden koristeiden herkkyys muistuttaa siitä, miten elämää ja ystävyyttä tulee vaalia ja arvostaa. Toinen tärkeä enkelikoriste on saatu lahjana puolestaan samaisen ystävän siskolta. Taiteilija Susan Lordin ”Ystävyyden enkeli” -veistos tuo aina hymyn huulille. Erityisen ilon toi nyt hetki, kun otin kuvan tästä. Vuosikausia olen katsonut enkelin pitelevän sylissään karitsaa, ja nyt huomasinkin sen olevan koiranpentu! Koirakuumesta kärsivänä, onkohan tämä merkki… Toni

Meillä oli eräänä talvena lumiveistoskilpailu perheen kesken. Lumen koostumus oli sinä päivänä täydellinen muotoiluun. Enkeliveistoksestani tuli ihmeellisen elävä. Voisin antaa teokselle nyt nimen “lahja”. Se ei voittanut kilpailua, ja teos suli muutaman päivän kuluessa. Minulle tärkeää oli kuitenkin se, että teimme perheenä jotain sellaista yhdessä, josta itse nautin. Veistokset olivat hyvin erilaisia. Mieheni teki nuorimman poikamme kanssa suuren ämpärin avulla upean linnan. Lumiveistoksen tekeminen innosti minua myöhemmin tekemään patsaita savesta. Eveliina

SOTAHUUTO

Ajatuksia elämästä ja uskosta

Yö, joka muutti kaiken

Ensimmäisenä joulunani opettajana joulukuvaelma oli poikkeuksellisen tapahtumarikas. Paimenet miekkailivat keskenään, varomaton lammas putosi lavan reunalta ja idän viisas mies Itä-Helsingistä astui lavalla olleen lahjapaketin läpi. Marialle ja Joosefillekin oli jo ehtinyt tulla parisuhdekriisi, ja he olivat siirtyneet metrien päähän toisistaan. Kaikesta huolimatta Luukkaan evankeliumin tuttu joulukertomus koskettaa aina erityisellä tavalla sydäntä. Joulukuvaelman muodossa se nostaa esiin kertomuksen lukuisat eri kohtaamiset. Näistä yksi tapahtuu paimenten ja enkelin välillä.

set puitteet ja käännöksien sanamuodot voivat vaihdella, mutta viesti on edelleen sama meille joulua vuonna 2025 viettäville. Anna enkelin sanojen muistuttaa sinua tänä jouluna tästä kaikesta. ”Älkää pelätkö”, aloittaa enkeli. Elämä heittää tiellemme monenlaisia yllätyksiä – joskus kirkkaine valonheittimineen, toisinaan taas pitkäaikaisesti sydämessä jäytäen. Niitä ei tarvitse kohdata pelkona ja uhkana. Meidän oma Hyvä Paimenemme – Jeesus Kristus – kulkee rinnallamme varjellen yön synkimmälläkin hetkellä. Älä anna pelon viedä sinulta tätä joulua.

Paimenet istuvat hieman kylmissään ja unihiekkaa silmissään kedolla vartioiden laumaansa. Jokainen heistä toivoo mahdollisimman tylsää ja tapahtumaköyhää yötä. Lauma saisi nukkua rauhassa ja paimenet rentoutua hetkeksi. Yhtäkkiä taivaalliset valonheittimet syttyvät, ja heidän edessään seisoo enkeli. Ei mikään kultakutrinen söpö pieni tyttönen tai kirkassilmäinen poikalapsi, kuten lasten joulukuvaelmassa olemme tottuneet näkemään. Heitä kokeneet paimenet tuskin olisivat pelästyneet, olivathan he tottuneet kamppailemaan laumaa uhkaavia villipetoja vastaan.

”Minä ilmoitan teille ilosanoman.” Maailmassa, jossa uutisten seuraaminen tuo eteemme päivittäin ikäviä uutisia väkivallasta, päihteistä, talouden tilasta tai ympäristötuhoista, saamme kuulla iloisen uutisen. Hyville uutisille on aina tarvetta. Joulun sanoma on hyvä uutinen.

Ulkonäköä tärkeämpi on silti enkelin sanoma paimenille. Kuvaelman ulkoi-

Tämä kaikki on annettu meille lahjana. Joulu on nykyään kovin kaupallinen. Lahjakuvastot rohkaisevat ostamaan satojen eurojen puhelimia tai tietokoneita, hemmottelulomia tai ylellisiä aamutakkeja. Lasten leluihinkin saa uppoamaan useamman satasen, puhumattakaan jouluruuista tai koristeluista. Joulun par-

haaseen lahjaan ei uppoa yhtään euroa, mutta silti se antaa meille kaiken, mitä tarvitsemme. Ja mikä parasta, se ei ole vain tätä joulua varten, vaan koko iankaikkisuutta. ”Tänään on teille Davidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.” Luuk. 2:11. Lahja ei kulu puhki takuuaikana, vaan kantaa meidät tämän elämän jälkeen tulevaan yhdessä Jumalan kanssa. Kirjassaan ”Velho ja leijona” C.S. Lewis kuvaa herra Majavan sanoin pahan Velhon vallassa olevaa maailmaa sanoen ”...oli ainainen talvi, muttei koskaan joulua.” Mahtaako meistä joskus tuntua tältä? Raamatun ilosanoma on kuitenkin se, että meillä on joulu – eikä ainoastaan tänä vuonna – vaan tutun joululaulun sanoin: ”jos vain Joulun Lapsi saa sydämessäs asustaa, niin silloin joulu luonas aina on.” Tätä siunattua joulua haluan toivottaa sinulle ja minulle, meille jokaiselle.

Kati Kivestö majuri Kuvitus: Grace21

SOTAHUUTO 29

Bongaa enkeli

hyväntekeväisyysmyymälöissämme Tule tekemään hyvien tekojen joululahjaostoksia iCare secondhand -myymälöihimme. Bongaa samalla myymälässämme enkeli – ja osallistut palkintojen arvontaan!

Näin joulun aikaan haluamme muistuttaa siitä, että kierrätetty lahja ei ole häpeä – vaan kaikkea muuta! Se on ekologinen valinta, jonka myötä teet hyvää useammalla tavalla. Ilostuttamalla ystävääsi iCare secondhand -hyväntekeväisyysmyymälästä ostamallasi lahjalla tuet samalla Pelastusarmeijan tekemää työtä Suomen vähävaraisten parissa.

Kierrätetyt lahjat nousevana trendinä Viimeisten vuosien aikana ihmisten kiinnostus secondhand-myymälöitä ja -tuotteita kohtaan on ollut nousussa. Äidit ovat suurin asiakasryhmä, mutta myös nuoret ratsastavat trendien harjalla. – Nuoret ovat selvästi innostuneet secondhandista, ja siitä on tullut selkeä muoti-ilmiö. Se on ihanaa! kertoo iCare secondhand -myymälöiden vastaava Heli Suomi. Monenlaiset tuotteet toimivat hyvin kierrätettynä lahjana. Esimerkiksi laadukkaat suomalaiset astiat ja taidelasi ovat toivottuja. – Ihmiset uskaltavat entistä rohkeammin ostaa kierrätettyjä lahjoja. Meillä on paljon uudenveroisia tuotteita –osa jopa aivan käyttämättömiä! Miksi sellaista ei voisi antaa lahjaksi? Heli kysyy ja jatkaa: – Ekologisuus ja edullisuus ovat monelle tärkeitä arvoja, erityisesti taloudellisesti haastavina aikoina. Myös esineen eletty elämä tuo lisäarvoa – sillä on oma tarinansa ja historiansa. Lahjansaaja tulee osaksi tätä jatkumoa. Se tekee lahjasta erityisen. 30 SOTAHUUTO

Lahjakortilla valinnan vapautta Joskus oikeanlaisen lahjan hankinta voi olla haastavaa. Jos ystäväsi rakastaa secondhand-shoppailua, miksi et ulkoistaisi tätä hänelle itselleen? Lahjakortti on vastuullinen ja tyylikäs valinta. Lahjakortteja on myytävinä kaikissa iCare- ja kirppismyymälöissämme. – Lahjakorttien kysyntä joulua kohti vilkastuu, Heli toteaa hymyillen. – Se on erinomainen lahjavinkki. Heli muistuttaa, että kanta-asiakkuus kannattaa myös. Kanta-asiakkaana saat aina 15 prosentin alennuksen yli 10 euron ostoksista, ja liittymisetuna saat 30 prosentin alennuksen vaatteista ensimmäisellä ostokerrallasi. Kanta-asiakaskortti on helppo ladata matkapuhelimeen, ja se onnistuu parissa minuutissa osoitteessa: pelastusarmeija.fi/kantis.

Lahjoitukset avun alkulähteenä Yksi hyvä tapa tehdä hyvää on lahjoittaa ehjiä ja puhtaita vaatteita ja esineitä. Lahjoitukset voi tuoda myymälöihin tai useista kauppakeskuksista löytyviin keräyslaatikoihin. Isommille tavaraerille on mahdollisuus tilata ilmainen nouto pääkaupunkiseudulla ja Tampereella. Lisätietoa lahjoittamisesta: pelastusarmeija.fi/myymalat/nain-lahjoitat Laadukkaat lahjoitustuotteet ovat toimintamme perusta. – Se mahdollistaa myymälöidemme toiminnan, ja samalla tuet kotimaan vähävaraisia. Elämme tiukkoja aikoja, jo-

ten lahjoittamalla laadukkaita tuotteita ja ostamalla ystävillesi ja itsellesi ihania asioita voi tehdä paljon hyvää, Heli Suomi muistuttaa. Joulun alla myymälöistä löytyy myös joulupata, eli raha- ja tavaralahjoituksen voi antaa samalla kertaa. Tämän lisäksi Helsingistä löytyy kontti, joihin vastaanotetaan tavaralahjoituksia. Myös osalle kaduilla olevia joulupatoja voi tehdä tavaralahjoituksen. Joulupatojen sijainnit, aukioloajat ja tavaroiden lahjoitusmahdollisuudet löytyvät osoitteesta joulupata.fi.

…entä se enkeli? Tässä joululehdessä olemme puhuneet paljon enkeleistä, ja iCare- ja kirppismyymälämme ovat enkelitunnelmissa mukana Bongaa enkeli -kampanjalla 17.–30.11. Myymälöihimme on piilotettu tämän aukeaman kuvituksen mukainen enkelihahmo. Enkelihahmosta löytyy QR-koodi ja nettiosoite, joka johdattaa sinut arvontalomakkeelle. Tai jos sinulla ei ole mahdollisuutta ottaa osaa elektronisesti, voit kertoa myyjälle, mistä löysit enkelin, ja hän voi täyttää kilpailulomakkeen kanssasi. Arvontaan osallistuneiden kesken arvotaan iCare-kestokasseja ja lahjakortteja iCare- ja kirppismyymälöihimme, mikä mahdollistaa mielekkäiden kierrätettyjen lahjojen ostamisen läheisillesi, tai vaikka itsellesi. Jouluna on lupa hemmotella.

Toni Kaarttinen Piirros: Joel Pihlaja

Myymälämme Espoo iCare Kauppakeskus Iso Omena, Piispansilta 11 ma–pe 10–20, la 10–18, su 12–18 Helsinki iCare Myllypuro, Kivensilmänkuja 1 ma-pe 9–19, la 10–16 iCare Arabia, Hämeentie 111 ma–pe 10–19, la 10–17 iCare Itis, Itäkatu 1–5, 2. kerros ma–pe 10–20, la 10–19, su 12–18 Hyvinkää iCare Kauppakeskus Villa, Hämeenkatu 9 ma–pe 10–19, la 10–18 su 11–17 Hämeenlinna iCare Kauppakeskus Goodman, Kaivokatu 7 ma–pe 10–20, la 10–18, su 12–18

Bongaa enkeli Bongaa enkeli iCare secondhand -myymälöissämme. Näin osallistut lahjakorttien arvontaan! Bongaa enkeli iCare secondhand -myymälöissämme 17.–30.11. välisenä aikana. Johonkin päin myymälää on piilotettu kuvanmukainen enkelihahmo. Hahmon kääntöpuolelta löydät QR-koodin ja nettiosoitteen, joka johdattaa sinut arvontalomakkeelle. Tai voit kertoa myyjälle, mistä löysit enkelin, niin hän voi täyttää kilpailulomakkeen kanssasi. Kaikki arvontaan osallistuneiden kesken arvotaan: 1 kpl 30 € iCare-lahjakortti 2 kpl 10 € iCare-lahjakortteja 2 kpl 5 € iCare-lahjakortteja 2 kpl iCare-puuvillakasseja Voittajille ilmoitetaan voitosta kampanja-ajan jälkeen sähköpostilla, ja palkinnot tulevat noudettavaksi myymälästä. Onnea enkelin etsintään!

Jämsä iCare, Koskentie 3 ma–pe 9.30–17, la 9.30–15 Kouvola iCare Kauppakeskus Valtari, Kouvolankatu 15 ma–pe 10–18, la 10–16 Lahti Kirpputori Launeen liikekeskus, Ajokatu 65 ma–pe 10–18, la 10–17 iCare, Vesijärvenkatu 29 ma–pe10–18, la 10–16 Riihimäki iCare Kauppakeskus Merkos, Merkoksenkatu 5 ma-pe 10–18, la 10–16 Salo iCare Kauppakeskus Plaza, Vilhonkatu 8 ma–pe 10–18.30, la 10–17 Tampere iCare Koskikeskus, Hatanpään valtatie 1 ma–pe 10–20, la 10–18, su 12–18 iCare Hervanta, Lindforsinkatu 4 ma–pe 10–18, la 10–16 Turku iCare, Puutarhakatu 12 ma–pe 10–18, la 10.30–16 iCare Turun Länsikeskus, Viilarinkatu 1 ma–pe 10–18, la 10–17 Vantaa Kirpputori, Isomyyri, Liesitori 1 ma–pe 9–18, la 10–16

SOTAHUUTO

Jouluksi kotiin Kahvihuoneen pöydälle oli katettu kotitekoisia joulupipareita. Niissä oli tahmea sokerikuorrutus ja hempeitä ranskanpastilleja koristeena. Tuomas ei muistanut koskaan nähneensä työpaikalla niin yksinkertaista ja herttaista tarjoilua. Hän nappasi sydämen muotoisen piparkakun, nojasi ikkunalautaan ja unohtui katselemaan torin yli avautuvaa häkellyttävän tuttua maisemaa. Tietokoneet ja numerot olivat samanlaisia kaikkialla. Työtä tehdessä saattoi joskus unohtaa, missä oli. Torin takana kirkontorni, ja lapsuuden joulujen kahvileipä sen sijaan alleviivasivat, että hän tosiaan oli tehnyt sen – kymmenen vuoden jälkeen pakannut tavaransa ja muuttanut takaisin. Torin keskellä seisoi suuri joulukuusi. Lumisateessa se näytti melkein epätodellisen kauniilta. Tuomas ajatteli, että oli ehkä hypännyt aikakoneeseen. Kaupat ja ravintolat saattoivat olla eri ni32

SOTAHUUTO

misiä nyt, mutta tärkeimmät asiat pysyivät. Joulukuusen valo oli ajatonta. Kaikki tivasivat syitä. Tuomas vitsaili ja kierteli tai sanoi, että äiti alkoi ikääntyä. Tavallaan se oli tottakin, mutta ei häntä vielä vuosikausiin olisi täällä kukaan todella tarvinnut. Tuomas ei oikeastaan tiennyt itsekään, mistä itsepintainen muuttoajatus oli saanut alkunsa. Hän oli yrittänyt ravistella sen pois, mutta tuloksetta. Jos hän olisi uskaltanut olla rehellinen, hän olisi saattanut sanoa, ettei yksinkertaisesti ollut onnellinen. Elämä piti täyttää numeroilla, äänillä, kuvilla ja liikkeellä – sillä jos pysähtyi, oli vain kammottavan tyhjää. Pakettiauto jarrutti ja peruutti taitavasti valtavan aurausvallin vierestä torin laitaan parkkiin. Lunta oli tullut joulukuussa ennätyspaljon, ja sitä satoi koko ajan lisää. Tuomas nakersi piparkakkua ja ajatteli vähän huvittuneena, että sää-

kin oli päättänyt lisätä hetkeen aikamatkan tuntua. Täällä joulut olivat hänen muistoissaan aina lumisia ja salaperäisiä. Auton perästä purkautui ensin pitkät punaiset seipäät ja sitten suuri pärekori. Torin halki kiiruhti juoksujalkaa paksuun toppatakkiin, huopatöppösiin ja muhkeaan villamyssyyn sonnustautunut nainen, joka heilautti iloisesti kättään pakettiauton kuljettajalle. Tuomas hätkähti ja tuijotti tätä näytelmää herkeämättä lasin läpi. Piparkakku putosi lattialle. Hän huitaisi kädellään kuin yrittäen ajaa hiutaleita tiehensä, mutta tihentyneenkin pyryn läpi oli nyt selvää: kahvihuoneen ikkunan alla seisoi Pelastusarmeijan Joulupata. Villamyssynainen otti vastaan ensimmäistä lahjoitusta samalla, kun paku taiteili sohjon läpi oikealle kaistalle. Tuomas kuvitteli kuulevansa, kuinka kolikot

kilahtivat padan pohjalle, tai ehkä lahjoittaja antoikin setelin, kääri sen ensin sopivan kokoiseksi rullaksi ja ujutti sisään vähän liian pienestä aukosta. Nainen kiitti ja hymyili. Hymy lähti lentoon, väisteli hetken ilmassa kieppuvia lumihiutaleita, livahti ikkunalasin läpi ja iskeytyi ilman ennakkovaroitusta Tuomaksen tietoisuuteen. Aikakone hyrähti taas käyntiin. Nyt Tuomas tempaistiin pieneen kirkkosaliin sivupenkille. Siitä näki hyvin koko tilan, mutta sai itse olla katseilta syrjässä. Lavalla pianon vieressä nuori tyttö pystytti kiikkerää nuottitelinettä. Vallattomat kiharat karkasivat välillä kasvoille. Tyttö heilautti päätään ja siirsi suortuvat viehkeällä liikkeellä korvan taakse. Katseet kohtasivat. Vilkutus ja ujo hymy saivat Tuomaksen sydämen takomaan villisti. Ovi kävi ja sisään pelmahti markkinointiosaston porukka. Äänekäs puheensorina ja naurun remahdukset palauttivat Tuomaksen maan pinnalle. Vaisusti tervehtien hän käveli työpisteelleen. Sydän pamppaili edelleen. Seuraavina päivinä Tuomas seisoi taukonsa ikkunaan liimautuneena. Minna tuli aina samaan aikaan patavuorolle. Tuomas joi kahvia ja tuijotti joulukuusen valoja ja Minnan herkästi syttyvää hymyä. Jälkimmäinen oli Tuomaksen mielestä kirkkaampi. Jos oli hiljaista eikä lahjoittajia käynyt, Tuomaksesta tuntui kuin kohtalo olisi ollut hänelle vihainen. Hän keräsi rohkeutta lähteä ulos – olisihan ihan helppoa tehdä lahjoitus ja katsoa, tunnistaisiko patavahti hänet – mutta jalat eivät totelleet. Tuomas pysyi ikkunan takana. Perjantaina Minna ei tullut patavuorolle. Ihan pian olisi jouluaatto. Tuomas oli ohittanut tilaisuutensa. Torin kuusi näytti yhtäkkiä räikeän arkiselta. Salaperäinen utu oli kadonnut. Työpisteelle kävellessään Tuomas ärähti tarpeettomasti väärään paikkaan eksyneelle ruokalähetille. Viikonlopun Tuomas täytti olemalla niin touhukas huushollaaja, että äiti, jota hän pistäytyi auttamassa kuusen pystytyksessä, oli ihmeissään ja ajatteli, että poika oli vihdoin herännyt horroksestaan. Sunnuntaina Tuomas ei enää pystynyt olemaan sisällä. Vuokrakaksion seinät ja marketista hätäisesti haalitut joulukoristeet kumisivat onttouttaan. Entä, jos tämä oli sittenkin aivan väärä ratkaisu? Piti saada hengittää raitista ilmaa. Jospa se ajaisi ulos levottomuuden. Lumisade oli vihdoin loppunut, ja koko kaupunki oli kuin postikortti. Tuomas vaelteli puutalo-

kortteleiden sokkeloissa näennäisen päämäärättömästi, mutta kuin huomaamatta hänen askeleensa johdattivat hänet vuosien takaiselle reitille. Tuomas pysähtyi ja tuijotti hetken suurta punaista logoa rakennuksen seinässä. Se oli uusi ja valaistu. Muuten kaikki näytti tavattoman tutulta: vähän nuhjuiselta, mutta lämpimältä. Ihmiset kopistelivat lumisia kenkiään ovesta kulkiessaan. Tuomas seisoi niin syrjässä, ettei kukaan huomannut häntä. Hitaasti hän valui lähemmäs. Oven vieressä olevalta ilmoitustaululta selvisi, että alkamassa oli adventtijumalanpalvelus. Mainoksessa oli tunnelmallinen kuva Jeesus-lapsesta seimessä. Taustalla nä-

kyi tummaan taivaanrantaan johtava polku. Sen päässä häämötti risti, josta loisti himmeää valoa. Tuomas seisoi Pelastusarmeijan kilven alla. Hän katseli seimeä, polkua ja ristiä ja ymmärsi yhtäkkiä kirkkaasti, mistä tyhjyys hänen elämässään johtui. Hän tiesi, miksi ei ollut onnellinen ja millaista muutosta hän tarvitsi. Juuri silloin hänen takaansa kuului iloisen yllättynyt tervehdys. Hän kääntyi ympäri ja katsoi suoraan Minnan hymyileviin kasvoihin.

Kaisu Leino kapteeni Kuvitus: Copilot / Toni K.

SOTAHUUTO 33

Generalens Julhälsning

Ljuset har kommit! Som liten pojke led jag av kronisk astma. Ofta kom astmaanfallen mitt i natten. Resultatet blev en rädsla för mörkret, panik och, som jag minns det, en känsla av desperation när jag kämpade för att få nästa andetag. Då kom mamma till undsättning: lugnande, tröstande, hjälpande, omfamnande. ”Mamma, kan du låta lampan vara tänd?” brukade jag fråga. Lampan i hallen lämnades på och min dörr drogs nästan igen. Ljuset som silade in genom springan i dörren betydde så mycket för mig: jag kunde se, mörkret kändes inte lika hotfullt, och ljuset blev ett tecken på min mammas närvaro. Det lugnade, tröstade, påminde – och framför allt drev det bort

både mörkret och min rädsla. Ljuset har kommit! Genom århundradena har ljus och mörker använts av kulturer och religioner för att skilja mellan gott och ont, rent och orent, rätt och fel, liv och död. Ljuset övervinner mörkret, det goda segrar över det onda, det rätta får sista ordet, hoppet vinner över hopplösheten. ”Mamma, kan du låta lampan vara tänd?” Ljus och mörker är ett återkommande tema i Bibeln från allra första början. Redan tidigt i Bibelns första bok står de välkända orden: ”Och Gud sade: ’Varde ljus’” 1 Mosebok 1:3. Profeten Jesaja, som skrev i en tid av politisk oro och andlig förtvivlan, förkunnade ett budskap om hopp och ljus. Mitt i osäkerhet, rädsla, förtryck och andlig hunger skrev han: ”Det folk som vandrar i mörkret ska se ett stort ljus. Över dem som bor i dödsskuggans land ska ljuset stråla fram” Jesaja 9:2. ”För ett barn blir oss fött, en son blir oss given. På hans axlar vilar herradömet, och detta är hans namn: Underbar i råd, Väldig Gud, Evig Fader, Fridsfurste. Så ska herradömet bli stort och friden utan slut” Jesaja 9:6–7.

Lyndon Buckingham general Frälsningsarméns internationella ledare Illustration: ArtPlus

SOTAHUUTO

Ljuset symboliserar Guds närvaro. Profetian uppfylls i Jesu Kristi födelse – Guds Son, sänd för att vara världens ljus! Han kommer med Guds närvaro in i vår världs mörker. Han ger förlåtelse, återlösning, helande, hopp, tröst, mod och mening – liv i överflöd. Han uppenbarar Guds natur, karaktär och hjär-

ta. Han för in ett rike som aldrig ska ta slut, och han inbjuder oss alla att stiga in i ljuset. I Johannes evangelium läser vi: ”Ljuset lyser i mörkret, och mörkret har inte övervunnit det” Johannes 1:5. Guds ljus för vår värld i dag är uppenbarelsen av honom själv i Jesus Kristus – världens ljus, som besegrade dödens mörker genom sin strålande uppståndelse och därmed bekräftade allt han undervisat om sin Fader, om riket, om sig själv och om oss – som både sant och tillförlitligt. Jesus visar på Guds avsikt och vilja för hela mänskligheten: liv i överflöd genom tron på honom. Än en gång får vi denna jul möjlighet att reflektera, fira och tillbe den Gud som stiger ner i mörkret och för med sig ljus. Vänner, stanna kvar lite till. Jesus sade till sina lärjungar: ”Ni är världens ljus” Matteus 5:14. Du. Jag. Vi! Detta är den vackra kallelsen för alla som tillhör Gud genom tron på Kristus. Vi blir kärl genom vilka Guds ljus blir synligt: hopp och helande, sanning och nåd, medkänsla och barmhärtighet, förlåtelse och kärlek. Ljus! ”Gud, kan du låta lampan vara tänd?” ”Ja, jag har gjort det.” Må Gud på nytt uppenbara sitt ljus när du firar denna jul. Må vi som satt vår tro till hans Son lysa som stjärnor på himlen – levande vittnesbörd om kraften och tillräckligheten i Jesus, världens ljus. Gud välsigne dig.

”Ljuset lyser i mörkret, och mörkret har inte övervunnit det” Johannes 1:5

SOTAHUUTO 35

Armeijassa tapahtuu Radio & TV

Sotahuuto vuonna

2026

Radiojumalanpalvelus Yle Radio 1 sunnuntaina 7.12. klo 20.00 Helsingin osasto kapteeni Seppo Takala

Vuonna 2026 julkaisuaikataulumme muuttuu, ja vuoden ensimmäinen numero on tammi–helmikuun tuplanumero, joka ilmestyy viikolla 4.

Iltahartaus YLE Radio 1, tiistaina 30.12. klo 18.50 everstiluutnantti Saga Lippo

Muutoin tuleva vuosi seuraa tuttua kaavaa, uusi numero ilmestyy kuukauden vaihteessa. Kesällä ilmestyy tuplanumero 6–7/2026 ja ensi vuoden joulunumero saapuu viikolla 47. Ensi vuonna Sotahuudossa on 24 sivua, tupla- ja pääsiäisnumeroissa 28 sivua ja joululehdessä 32 sivua.

Radio YLE 1 hartaudet ja jumalanpalvelukset kuunneltavissa YLE Areenassa 30 päivän ajan julkaisuajankohdasta.

icare_12-2022_20-10-2022.pdf

20.10.2022

14.59.27

Sotahuudon hinta on jatkossakin hyvin edulllinen ja tilaamalla tuet Pelastusarmeijan tärkeää työtä kotimaan vähävaraisten hyväksi. Tilaushinnat vuodelle 2026: Suomi ja Viro, vuosikerta 25 €, Muut maat, vuosikerta 50 €. Tee tilaus kotisivujemme kautta: pelastusarmeija.fi/sotahuuto Puhelimitse (09) 681 2300 / toimitus Sähköpostitse: sotahuuto@pelastusarmeija.fi Postitse: Sotahuuto, PL 161, 00121 Helsinki Mainitse tilatessasi nimesi, osoitteesi, puhelinnumerosi ja sähköpostiosoitteesi. Jos tilaat lahjaksi, niin mainitse myös lahjansaajan nimi ja osoite.

CMY

Seuraavassa numerossa:

OTaMmE vAsTaAn vAaTe- jA tAvArAlAhJoItUkSiA kAiKiSsA mYyMälöiSsämMe. KIiToS aVuStAsI! LöyDä lähIn mYyMäläsI: PElAsTuSaRmEiJa.fI/mYyMaLaT

Juhlimme Pelastusarmeijan Viron työn 30 vuotta ja Turun osaston 130 vuotta! 36

SOTAHUUTO

icaresecondhand

Joululehti 2025

5€

Välähdyksiä menneisyydestä

Jouluriemu ympäri vuoden Pelastusarmeijalaiset kokivat, että koska heillä itsellään oli jouluriemu ympäri vuoden, heidän etuoikeutensa oli jakaa sitä yhteiskunnan vähimmille veljille, jotka tunsivat joulun yltäkylläisyydessä oman osattomuutensa entistä polttavammin. Pelastusarmeijan mukaan joulu on ollut lahjojen juhla aina siitä asti, kun Jumala antoi oman poikansa maailmaan. Köyhien joulujuhlia ja -lahjoja varten kerättiin avustuksia myyjäisillä ja vuodesta 1906 asti Joulupata-keräyksellä, joka on Suomen vanhin joulukeräys. Yleisö otti joulupadat hyvin vastaan, osoitti myötätuntoa ja antoi lahjoituksia. Vuonna 1911 Helsingin keskustassa huomiota keräsi erään liikeyrityksen näyttävä joulukuusi, joka oli pystytetty joulupadan viereen. Joulupatavaroilla järjestettiin muun muassa joulukorijakelu, jossa sadat köyhät saivat korillisen ruokapaketteja, jouluherkkuja ja Sotahuuto-lehden joulunumeron. Erityisesti slummilasten joulujuhlat olivat riemukkaita tapahtumia. Joulukuusi loisti kynttilöineen, jouluruokaa sai vatsan täydeltä, oli laulua ja ohjelmaa. Lopuksi seimen lapsen lisäksi saapui toinen odotettu jouluvieras, joulupukki. Jokainen lapsi sai paketin, jossa oli lämpimän vaatekappaleen lisäksi karamelleja ja lelu tai kirja. Vaikka juhlavieraat olivat onnellisia, pelastusarmeijalaiset kertoivat olevansa itse ”joulukiireiden kuumimman pyörän” tuomasta väsymyksestä huolimatta vielä onnellisempia. Oli autuaampaa antaa kuin ottaa.

Eija Jämbäck historioitsija

Pelastusarmeijan kansainvälinen toiminta-ajatus Pelastusarmeija on kansainvälinen liike ja evankelinen yhteisö maailmanlaajuisessa kristillisessä kirkossa. Sen sanoma perustuu Raamattuun. Sen työtä motivoi Jumalan rakkaus. Sen tehtävä on julistaa evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta ja kohdata ihmisten tarpeet hänen nimessään ilman mitään erottelua.

Sotahuuto

Hyvää sanomaa vuodesta 1890 lähtien. 135-vuotias Sotahuuto on yksi Suomen pitkäikäisimmistä tauotta julkaistuista aikakauslehdistä. Tässä sarjassa historioitsija Eija Jämbäck kertoo lehdistä löytyvistä mielenkiintoisista teemoista.

Sotahuuto on Pelastusarmeijan lehti, joka ilmestyy 11 kertaa vuodessa Se kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.

KRIGSROPET

Frälsningsarméns tidning i Finland Tilaukset: puh. (09) 681 2300 sotahuuto@pelastusarmeija.fi pelastusarmeija.fi/sotahuuto Tilaushinnat: Suomeen ja Viroon vuosikerta 25 €, muihin maihin 50 € Pelastusarmeijan virallinen äänenkannattaja Suomessa 135. vuosikerta Kansallinen päämaja ja toimitus: Uudenmaankatu 40, Helsinki Postiosoite: PL 161, 00121 Helsinki Puhelinvaihde: (09) 681 2300 Sähköposti: sotahuuto@pelastusarmeija.fi Kotisivut: pelastusarmeija.fi facebook.com/pelastusarmeija Kansallinen johtaja: everstiluutnantti Saga Lippo Vastaava toimittaja: kapteeni Riku Leino Toimitussihteeri ja ulkoasu: Toni Kaarttinen Toimituskunta: Esa Nenonen, Riku Leino, Taina Paronen, Mira Vuorenpää, Krista Hurme, Heidi Vuorenoja, Toni Kaarttinen Perustaja: William Booth Kansainvälinen johtaja: kenraali Lyndon Buckingham Kansainvälinen päämaja: The Salvation Army, IHQ, 101 Queen Victoria Street, London EC4P 4EP, UK Toimitus ei vastaa pyytämättä lähetetyistä aineistoista. Painopaikka: PunaMusta Oy, Tampere 2025 ISSN 0356-3340 (painettu) ISSN 2489-5814 (verkkojulkaisu)

Kansikuva: Clu Stock Photos

SOTAHUUTO 37

Uskomme rukouksen voimaan! Rukoilemme aamuhartauksissamme. Lähetä esirukouspyyntösi meille: pelastusarmeija.fi/esirukous, sähköpostitse rukous@pelastusarmeija.fi tai kirjeitse Pelastusarmeija, PL 161, 00121 Helsinki, kuoreen merkintä ”Esirukous”

Kuinka tulla uskoon? Ei ole yhtä ainoaa oikeaa valmista kaavaa, jonka mukaan ihminen tulee uskoon. Voit ottaa ensimmäisen askeleen henkilökohtaiseen suhteeseen Jumalan kanssa rukoilemalla esimerkiksi näin: Rakas Jumala, tulen eteesi avoimin sydämin. Kaipaan rauhaa, jota vain sinä voit antaa. Tunnustan syntini ja pyydän anteeksi kaikkea, mitä olen tehnyt sinua ja lähimmäisiäni vastaan. Kiitos, että lähetit Jeesuksen tuomaan valon ja anteeksiannon. Uskon, että Jeesus kuoli syntieni tähden ja nousi ylös tuomaan uuden elämän. Tule, Jeesus, sydämeeni. Johdata askeleitani ja täytä minut toivolla, rakkaudella ja uudella alulla. Sinussa on p elastus ja elämä. Aamen. 38 38 SOTAHUUTO SOTAHUUTO

Viimeinen sana

n e t l e k n e u l u a l Kaikui

Pelastusarmeijan Porin päiväkodin lasten piirtämien enkelien myötä haluamme toivottaa kaikille rauhallista ja siunattua joulua.

SOTAHUUTO 39

LAhJoItA MoBiLePaY

45011 tEkStAa

pAtA20 nUmErOoN 16499 (20 € lAhJoItUs)

kOtImAaN vähävArAiStEn aVuKsI.

KEräySlUpA: Ra/2021/1383