Kappelin kaikuja 2/2016

Kappelin Kaikuja 15. vuosikerta 2/2016

Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys Pyh채n Syd채men kappelin kannatusrenkaan tiedotuslehti

Pääkirjoitus

Kuvaaja: Pia Haataja

”Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto.” Fil.1:21 Kristukseen, Vapahtajaamme. Sillä on oikeasti todellista merkitystä jo tähän maanpäälliseen elämäämme, mutta ennenkaikkea Iankaikkiseen elämään Taivaassa. Vaikka elämäsi olisi tällä hetkellä täynnä erilaisia murheita, niin saat olla kuitenkin varma siitä, että Taivaan Isä tietää tilanteesi ja antaa voimaa ja apua selvitä elämän vastoinkäymisistä. Tämä varma tietoisuus tuo toivon toivottomuuteen ja ilon siitä, että Herra ei hylkää lapsiansa. Kaikkein riemullisin asia on se, että Jeesus nousi kuolleista ja elää tänäkin päivänä. Meidän syntimme hän vei Golgatan ristille, joten saamme olla vapaita Jeesuksen ristintyön ansiosta. Taivas on avattu meille kaikille ja uskossa saamme ottaa vastaan syntien anteeksiantamuksen omalle kohdallemme. Kaikki on siis valmista. Herran Pyhällä ehtoollisella saamme ihan kongreettisesti nauttia anteeksiantamuksen aterian. Herra on itse läsnä ehtoollisen sakramentissa. Se

Tämän Filippiläiskirjeen jakeen muistan jo varhaisesta lapsuudestani saakka.

Se on kaiverrettuna isovanhempieni hautakiveen Isonkyrön hautausmaalla.

Tämä jae on selkeä uskontodistus siitä, että vain Jeesus Kristus on Herra ja hänen ristinkuolemansa, sekä ylösnousemisensa ansioista on meillekin paikka valmiina Taivaan kodissa. Jeesukseen uskovan elämä ja usko kiteytyvät mielestäni erinomaisella tavalla tähän jakeeseen. Vaikka elämämme olisi suurtenkin huolien himmentämää, niin Taivaan Isä ei hylkää. Koettelee vaan ei hylkää Herra! Elämän ilojen ja surujen keskellä on hyvä tietää, että koko elämämme on Kristuksen käsissä. Kun elämämme peruspohja on kunnossa ja se pohja on Jeesuksen tunteminen, niin tiedämme varmasti, että parhaat päivät ovat edessäpäin. Elämän myrskyt eivät tuota vankkaa pohjaa voi heiluttaa.

Siksi onkin turvallista luottaa kaikissa elämämme vaiheissa yksin Jeesukseen 2

Kiitos Lasse, tervetuloa Tom!

on anteeksiantamuksen ateria. Saat olla vapaa Jumalan lapsi ja Taivaassa iloitaan, kun uskot Kristukseen. Jeesukseen uskoen saat elää jo tätä maanpäällistä elämääsi iloiten ja kiittäen. Kaikista mahdollisista vaikeuksista huolimatta saat olla matkalla Taivaan Kotiin!

SLEY ry:n hallinnossa on tapahtumassa muutos toiminnanjohtajan vaihtumisen myötä. Nikkarikosken Lasse siirtyy kesän Evankeliumijuhlan jälkeen vuosilomalle ja sen jälkeen hyvin ansaituille eläkepäiville. 1.9. aloittaa uutena toiminnanjohtajana Tom Säilä. Kappelin Kaikujen palstoiltakin haluamme kiittää Lassea erinomaisen hyvin tehdystä työurasta toiminnanjohtajana. Olet ollut selkeä suunnannäyttäjä ja turvallinen hengellinen johtaja. Iloa ja siunausta eläkepäiviisi.

”Kun Jeesus mennyt on taivaaseen, niin taivas sai minut omakseen, ja vaikka kuljenkin päällä maan, jo siellä uskossa olla saan.” Siionin Kannel 72:5

Eteenpäin menemisen aika Evankelinen herätysliike elää mielenkiintoisia eteenpäin menemisen aikoja.

Helsingin Luther-kirkon remontin valmistuminen alkaa olla käsillä ja avajaisia saamme viettää 14.-15.5.

Helsingissä järjestettävän kesän 2017 Valtakunnallisen Evankeliumijuhlan valmistelut ovat käynnistyneet ja juhlan päätoimikunta on kokoontunut Meilahden kirkolla jo parikin kertaa.

Juhlan monet valmistelutoimikunnat ovat aloittaneet suunnittelutyön ja innostununeesti on erilaisia valmistelutehtäviä aloitettu tekemään. Mielen valtaa syvä kiitollisuus kaikesta tästä.

Iloiten, kiittäen ja rukoillen saamme olla valmistautumassa tulevaan.

Tom seuraa Lassea toiminnanjohtajan tehtävässä. Vaikka haasteet ovat isot, niin olen varma, että hänellä on tarvittavat tiedot ja taidot tämän tehtävän menestyksekkäälle hoitamiselle. Saamme rukoilla uudelle toiminnanjohtajalle Taivaan Isän siunausta ja viisautta tehtävän hoitamiseen. Tom, lämpimät onnittelut ja Taivaan Isän johdatusta jokaiselle askeleellesi! ”Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät.”

Room.12:12.

Riemullista kevättä ja kesää Jumalan lahjojen äärellä!

Jorma Tikkamäki päätoimittaja

3

Siionin kannel 185 Aadamin tuottaman tuomion

1. Aadamin tuottaman tuomion meiltä / pois Herra Jeesus jo ottanut on. / Maailman osti hän kuoleman teiltä, / kun sille ristillä toi sovinnon. / Näin yksi on sen, / koko rangaistuksen, / kärsinyt puolesta syyllisien.

onni tai kärsimys rankka / paikkaamme taivaassa vaarantaisi. / On kylliksi se, / että Jeesuksemme / tähtemme kuoli ja vie perille.

Laulun tekijätiedot: Melodia: Lasse Vahtola 1969 Teksti: Carl Olof Rosenius 1848 Uudistaja: Lauri Thurén Siionin kanteleeseen tulovuosi: 1885 Melodian © Lasse Vahtola

2. ”On veriruskeat syntinne, mutta / ne lumivalkeiksi puhdistetaan.” / Kun veren armoon nyt täysin voit luottaa, / miksi et yhtyisi riemuitsemaan? / Niin vertaamaton / hänen voimansa on, / rakkaus Herramme uskomaton.

Pystymmekö hyvään, ja voimmeko pelastaa itsemme?

3. Onneton vain ohi Golgatan kulkee / tallaten verta ja torjuen lain. / Hän, joka itsensä armosta sulkee, / palkaksi saa omat syntinsä vain, / kun tuomitsemaan / kerran pilkkaajiaan / Herra on saapuva kunniassaan.

Ruotsin evankelisen herätyksen johtajahahmon, Carl Olof Roseniuksen, syntymästä tuli helmikuussa kuluneeksi 200 vuotta, siksi vietämme tänä vuonna hänen juhlavuottaan. Siionin kanteleessa olevat Roseniuksen laulut sisältävät niin keskeistä ja olennaista evankeliumia, että on paikallaan hiukan tarkastella, mistä hän itse asiassa oikein laulaakaan.

Oletko koskaan tullut miettineeksi jotain hyvää tehdessäsi, miksi teet sen? Jos esimerkiksi teet lähimmäisellesi hyvän

4. Rakkahin Jeesus, nyt piinasi paina / kaikkien syntisien sydämiin, / että he syntejään itkien aina / lähtisi ristisi turviin ja niin / haavoistasi vain / kaikki kertoisi ain / laulaen: Syntini anteeksi sain.

5. Suo, että vain sinun ristisi vankka / kelpaisi kaikille autuudeksi, / että ei 4

ym. leireillä. Rakastaa täysin epäitsekkäästi on tosiaan vaikeaa. Mahdotonta – useimmiten.

teon, teetkö sen silkasta rakkaudesta: siksi, että rakastat, ja välität hänestä?

Vaiko siksi, että sinua on opetettu siihen, sinut on kasvatettu pienestä pitäen toimimaan niin ”että maksiimisi voi tulla yleiseksi laiksi” — kuten filosofi Immanuel Kant yleisen moraalilain määritteli? Toisin sanoen: pyrit tekemään aina parhaasi niin, että se, mihin pystyt, olisi esimerkillistä, ja näin edistäisit yhteistä hyvää paitsi toiminnallasi, myös esimerkilläsi.

Vai… teetkö sen itsesi ja omantuntosi takia? Puhtaasti siksi, että olisit hyvä ja nuhteeton, täyttäisit Jumalan tahdon!

Tai vaikka vain siksi, että todella haluat kaikin voimin olla hyvä ja tehdä sitä, mikä on oikein.

Entäpä esimerkki 2. — tämähän voikin onnistua jo paremmin? Tarvitse, kuin pitää huolta siitä, että koko ajan tekee kaiken viimeisen päälle, kuin hyvä partiolainen. ”TAP-TAP-TAP!” ”Tee Aina Parhaasi!” –opetettiin meitä jo pikku kolkkapoikina niinikään kultaisella 60-luvulla. Oppi ja pyrkimys oli hyvä, ei siinä mitään! – Mutta takkuista oli. Seuraavan päivän välitunnilla saattoivat jo nyrkit heilahtaa vaikka sen parhaidenkin kaverien kesken, jos erimielisyys jostakin oli riittävä. Ja sitten seisoivat kaikki riitapukarit rangaistukseksi nurkassa seuraavalla tunnilla — tai saivat jälki-istuntoa…

Mutta kuinkas kävi, ja käy?

No, mitenkäs sitten 3. esimerkki? Kyllä vain, olin kunnon kristitty. Nöyräkin.

Tein oikein, koska palavasti halusin tehdä oikein. Nouseekohan sieltä jostain kuitenkin vaivihkaa, salaa ja tiedostamatta, jostain sydämen sopukasta, Samppa Asunnan Fariseuksen lauluksi muotoilema ajatus: ”Minut hyväksythän, Herra, tietenkin, oonhan laumassasi lammas villavin. Onhan ansioita mulla, joiden turvissa voin tulla sinun eteesi nyt mielin luottavin.” (Sleyn laulukokoelmassa Oli 99, Joensuu 1972, ja myös Virsiä ja viisuja nro25)

Ok – otetaanpa esimerkki rakkaudesta!

"Teille on opetettu: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.' Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin? Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin? Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.” (Matt. 5:43–48)

Roseniuksen laulu alkaa sanoilla ”Aadamin tuottaman tuomion…” Kysymys on perisynnistä – perinnöllisestä taipumuksestamme pahaan, joka on syntiinlankeemuksen seuraus. Siihenhän kaikki tyssää. Se on meillä kaikessa taustalla vaikuttamassa ja tärvelemässä,

”On vaikeata rakastaa, vaan oppivani soisin. Suo, että mielen itsekkään pois panna, Jeesus voisin!” – lauloimme me 1960-luvun nuoret aikoinamme rippi5

teemme sitten pahaa tai vaikka yritämme tehdä hyvää. Tämä on pyhän Raamatun mukaan ilmoitusasia, ei sellainen, jonka vain joko itse ymmärrämme ja tajuamme tai emme tajua.

Rosenius laulaa, että ”veriruskeat syntimme puhdistetaan lumivalkeiksi”, koska yksi on kärsinyt syntiemme rangaistuksen. Onnettomaksi siis jää hän, joka kuvittelee, ettei tarvitse armoa.

Vain Golgatan ristin armo riittää, ja vain se. Laulun viimeinen säkeistö sisältää vielä rukouksen: ”että ei onni tai kärsimys rankka / paikkaamme taivaassa vaarantaisi.” Molemmat voivat olla kristitylle kiusauksina: sekä myötäettä vastoinkäyminen, jopa niin, että unohdamme, mitä meille on luvattu ja mikä meitä odottaa. ” On kylliksi se, / että Jeesuksemme / tähtemme kuoli ja vie perille.” Golgatalla meille hankittu armo riittää. Mikään muu ei riitääkään.

Keräyslupa 2015-2016: Poliisihallituksen 13.1.2015 myöntämän keräysluvan POL-2014-12480 mukaisesti Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys ry voi kerätä varoja 13.1.2015-31.12.2016 koko Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta julistus-, opetus- ja diakoniatyöhön kotimaassa sekä yhdistyksen lähetyskohteissa ulkomailla.

Pankkiyhteystiedot Pyhän Sydämen kappelin toiminnan tukemiseksi: Tilinro: Danske Bank

FI13 8000 1500 7791 95 Saaja: SLEY, PL 184,

00181 Helsinki Viitenro: 10078 89200 41311 40515 Keräyslupa no: POL-2014-12480

Kullervo Puumala kappelin kanttori

6

Jumala antaa anteeksi ja lähettää meidät julistamaan Hänen suuria tekojaan

”Anteeksiantava ja laupias on Herra, hän on kärsivällinen, suuri on hänen hyvyytensä. Herra on hyvä kaikille, hän armahtaa kaikkia luotujaan. Herra, sinua ylistäkööt kaikki luotusi, uskolliset palvelijasi kiittäkööt sinua! Julistakoot he valtakuntasi kunniaa, kertokoot mahtavista teoistasi. Saattakoot he ihmisten tietoon Heran väkevät teot ja hänen valtakuntansa mahdin ja loiston. Sinun valtakuntasi on ikuinen, sinun herruutesi pysyy polvesta polveen.”

(Ps. 145: 8-13.)

tuli ihmiseksi ja sovitti meidän syntimme kärsimisellään ja ristinkuolemallaan.

Hän on syntiemme sovitus – eikä vain meidän, vaan koko maailman syntien!

Jeesus toi armon kaikille! Tästä armototuudesta psalminkirjoittaja profetoi, kun hän kirjoitti tekstissämme: ”Herra on hyvä kaikille, hän armahtaa kaikkia luotujaan.”

Niin – Jumalan armo kuuluu Jeesuksen tähden Sinullekin. Otathan sen uskolla vastaan? Usko nimittäin on se kanava, jonka kautta Jumala armonsa Sinulle lahjoittaa. Hän ei vaadi Sinulta mitään ansioita – ei uskoa edeltäviä eikä seuraavia. Hän antaa kaiken lahjaksi. Mutta jos torjut tuon lahjan epäuskollasi, suljet itsesi Hänen anteeksiantamuksensa ja iankaikkisen elämän ulkopuolelle.

Psalmirunoilija aloittaa tekstimme ylistämällä Jumalaa anteeksiantavaksi, laupiaaksi ja kärsivälliseksi – ja sitä Jumala todella on! Hänen armonsa ja laupeutensa ovat mittaamattomia. Hän antaa anteeksi kaikki syntimme ja eikä lue meille meidän rikkomuksiamme syyksi.

Ystävä, ethän tee sitä! Saat sellaisena, kuin olet, siinä elämäntilanteessa, jossa olet, uskoa kaikki syntisi anteeksiannetuiksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja olla matkalla taivaaseen! Se on Jumalan ihmeellistä armoa ja hyvyyttä.

Mutta millä perusteella? Minkä tähden Jumala antaa anteeksi? Kuule, Jeesuksen tähden. Jumala antaa meidän syntimme anteeksi, koska Hänen Ainoa Poikansa 7

Ja kun uskot, sydämesi täyttää kiitollisuus, johon tekstimme meitä rohkaisi.

Miten voisimmekaan olla ylistämättä Jumalaa? Häneltä olemme saaneet elämämme. Häneltä saamme kaiken, mitä tarvitsemme. Häneltä saimme armon. Ja Häneltä saamme kerran ikuisen valtakunnan. Se ei koskaan häviä, kuten psalmista tekstimme päättää: ”Sinun valtakuntasi on ikuinen, sinun herruutesi pysyy polvesta polveen.”

Tätä valtakuntaa saamme uskossa ja toivossa odottaa, ja siitä saamme viedä sanomaa myös lähimmäisillemme; kehottihan tekstimme Jumalan palvelijoita julistamaan Hänen valtakuntansa kunniaa ja kertomaan Hänen mahtavista teoistaan. Sinäkin saat toimia Kristuksen lähettiläänä omalla paikallasi ja omilla lahjoillasi. Se on kunniatehtävä, johon sinut lähettää ja varustaa itse Jumala. Aamen.

Teemu Haataja Kappelin pastori

8

“Ilo irti elämästä” ei suinkaan!

joka sanoo, että omalla työlläni tämän ja tämän olen hankkinut, niin silloin hän valitettavasti unohtaa tai torjuu keskeisimmän. Hän unohtaa sen, että ilman Herramme antamaa esimerkiksi terveyden ja erilaisten olosuhteiden vaikutusta meidän mahdollisuutemme ovat hyvin pienet. Ja toisinpäin; siellä, missä on paljon elämän sairautta ja kipua ja kapeat kulkuvedet kohti kotisatamaa, ei Jumalamme kuitenkaan ole yhtään kauempana. Uskaltaisinko jopa sanoa, että missä elämän kipuja on enemmän, siellä Herramme on tavallista lähempänä. Lue Psalmi 23 ja näe kuinka sielläkin juuri tämä tapahtuu; kipeimmällä hetkellä Herrasi on yhä lähempänä, koska olet Hänelle rakas.

Rakkaat ystävät, tämän tekstin lukijat.

Aivan ensimmäiseksi tahdon tervehtiä teitä kirjoituspäivän (13.4) tunnussanalla. Psalmissa 33:21 ovat sanat "Hän on meidän sydämemme ilo, hänen pyhään nimeensä me luotamme."

Hiukan erikoista on se, että kun 2010 kirjoitin Kappelin kaikuihin, niin silloinkin teemana oli ilo. Se nousi silloisen kirjoituspäivän tunnussanan kautta! Nämä iloteemat eivät suinkaan ole haettuja, vaan – väitän – noin annettuja – syystä tai toisesta. En kuitenkaan kopio tähän vanhaa kirjoitustani, vaan tällä kertaa hiukan muuta. Ja jotta en ihan iltauneen nukahduttaisi lukijaa, niin vain kolme kohtaa lyhykäisesti…

Kun näemme elämämme Jumalan suurena lahjana, silloin väistämättä kasvaa esiin ilo ja kiitos. Joskus puhumme siitä, kuinka pitää ottaa ilo irti elämästä. Ehkä taustalla on ajatus elämän kurjuudesta, että ilo on koettavissa ja elettävissä vain elämäni ulkopuolella. Silloin me kyllä kiellämme sen, mitä olemme ja missä olemme rakkaittamme keskellä,

Kaikki on lahjaa!

Ilon yksi kasvualusta on ymmärtää se, että kaikki on lahjaa – kuten Jumala sanassaan meitä usein muistuttaa. Työnteko ja oma yritys ovat tärkeitä asioita oikeassa kohdassa ja oikein ymmärrettynä, mutta perusta ne eivät ole. Se, 9

elämistä myöten. Yhteyden ja kaiken rakkauden Jumala ratkaisi asian toisin.

Hän jakaa ilon juuri tähän meidän elämämme keskelle. Perusta rakennettiin Golgatan ristillä ja pääsiäisaamun tyhjällä haudalla. Tuo voitto ja ilo jaetaan meille elettäväksi Jumalan sanan, kasteen ja ehtoollisen kautta – ihan arkeemme saakka. Arkemme ja samalla lailla juhlamme ilossa myös näemme toisen ihmisen…

Entäs minä? Mitä Jumala puhuu minulle ja minusta? Tuossa 2010 kirjoituksessa kirjoitin näin: "Sinä olet kallisarvoinen. Tiedäthän sen. Messun tarkoitus on sinulle uudestaan ja uudestaan muistuttaa siitä, että olet kallisarvoinen, ainutlaatuinen niin luotuna, lunastettuna kuin tehtävään kutsuttuna." Kirjoitin keskittyen Pyhän Sydämen kappelin messun merkitykseen meille. Toivottavasti yhä edelleen tämä ääni kaikuu keskuksessa. Se merkitsee aina saarnaa ristiinnaulitusta ja ylösnousseesta Jeesuksesta, koska se ja vain se kertoo meille kuinka rakkaita me olemme Jumalalle.

Näetkö toisen?

Lähimmäisen kohtaaminen on aina suuri haaste. Ja vastauksia asian korjaamiselle haetaan jos jonkinmoista.

Tekniikoissa löytyy ja ajatussuunnissa sitä sun tätä. No, toki paljon hyvääkin on kehitetty, mutta tilanne on sama kuin talonrakentajalla. Ei auta vaikka kuinka hienoa seinää syntyy, jos perusta ei kestä. Samoin toisen ihmisen kohtaaminen voi lähteä vain perustan kunnosta käsin. Eli ensin on Jumala ja hänen olemuksensa. Sitten olet sinä ja Jumala. Kolmantena sitten ovat sinä ja toinen ihminen.

Jos itse olet sinut itsesi kanssa, niin silloin on varaa kohdata lähimmäinen.

Etkä kohtaa vain velvollisuudesta tai jännittävyydestä, vaan saat kohdata toisen, joka on samalla lailla Jumalasi rakkauden kohteena ja samalla Kristuksen verellä lunastettuna. Emmekä puhu tässä erikseen naapurista tai maahan muuttaneesta kaukaa tulleesta. On vain yksi ihminen, Jumalamme luoma ja Kristuksemme lunastama - aina ja kaikkialla. Meille jokaiselle kuuluu sama evankeliumi: Taivas on auki Jeesuksemme haavoissa. "Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet. (Jes. 53:5)

Jumalan olemusta emme voi löytää muutoin kuin Hänen oman ilmoituksensa kautta. Se on Raamatussa meille kerrottu. Jumalan olemus löytyy Vapahtajamme Kristuksen kautta. Älä sorru tässä mihinkään nykyajan ihmismietteisiin tai pohdintoihin. Kaikkivaltias Jumala kyllä tiesi mikä kestää, kun hän kertoi meille itsestään. Sen täytyy olla muuttumatonta sanaa muuttumattomasta Jumalasta.

Rakkaat ystävät, rämän tekstin lukijat!

Ei, ei ole kirjoitusvirhe. Noin kirjoitin kun tekstiä aloittelin junassa, siinä kun hiukan kuitenkin näppäimet hyppelee.

Ei se kuitenkaan lopulta junan vika 10

Siinähän se. Elämässä haavoitutaan ja haavoitetaan. Elämässä ihmisen pahuus näkyy ja tuntuu sekä aiheutettuna että vastaanotettuna. Pelastus on vain siinä, että joku on rämän maksanut ja omistaa ihan kokonaan – ilman välikäsiä. Sellainen olet Kristukseen kastettuna! Usko ja omista, niin voimme yhdessä iloita ja kiittää. Olet Kristuksessa täydellinen Pyhän Jumalan edessä.

ollut, samanlaisia virheitä teen vaikka vakaan kirjoituspöydän ääressä kirjoitan. No, toki otsikkoon korjasin. Tuo oli pieni kirjoitusvirhe, mutta kertoo elämämme todellisuuden hyvin selkeästi. Ensinnäkin virheitä tulee. Toiseksi kun virhe ilmestyy, on paljon työtä ja touhua, kun etsin sen todellisen syyllisen – itseni ulkopuolelta! Ja useimmiten löytyy, eikä läheskään aina hyväkään kaveri kehtaa sanoa, jotta tuolla mallilla pieleen menee. Tuo "ulkopuolinen" syyllinen toki on löydettävissä, jos vain oikeaan paikkaa osaamme mennä.

Arvaat jo mihin tähtään. Eli koetapa noissa syyllisyystilanteissa suurta ja armotonta kapistusta eli peiliä! Ajalliset peilit paljastavat pintanaarmut ja itsestäni muistuttavat ynnä muuta sellaista, mutta vielä parempikin peili löytyy eli Jumalan sana. Se kertoo syntisyyteni, rakkaudettomuuteni, kiittämättömyyteni ja niin edelleen. Menikö tässä nyt lopulta se ilo ja kiitos, mistä edellä puhuttiin. Ei suinkaan.

"Hän on meidän sydämemme ilo, hänen pyhään nimeensä me luotamme."

Jumalan pyhä nimi on nimi, joka on täynnä luotettavuutta, varmuutta. Se nimi julistaa meille anteeksiantamuksen viestiä joka päivä ja hetki – juuri Sinulle, että olisimme yhdessä lausumassa: Me uskomme ja tunnustamme… Siellä missä Jumalan kutsumina olemme yhteen tulleet, siellä on ilon ja kiitollisuuden todellisuus läsnä Jumalan parantavana voimana. Emme turhaan valinneet Sleyn arvoja kuvaaviksi sanoiksi sanomauskollisuutta, turvallisuutta ja innostavuutta. Sanomauskollisuus vie meidät luottamuksen äärelle, turvallisuus Jumalan huolenpitoon. Ja innostavuus vie siihen, että muistamme, ihmeitten aika ei ole ohi, kun Herramme seurassa saamme tätä elämäämme elää. Tähän elämäämme Taivaallinen Isämme itse jakaa ilon, joka itselleni on muun muassa noita asioita, mistä edellä kirjoitin. "Älkää siis olko murheellisia, vaan iloitkaa, sillä Herra on teidän voimanne."

(Nehemia 8:10)

Elämä on rämä ja niin mekin. Se näkyy, tuntuu ja kuuluu. Kyllä me tuossa tuskassa myös yhä lisää rikomme lähimmäisemme elämää. Kierre on keskellämme paha, koska se on pahasta lähtöisin.

Jälleen tosiasioiden tunnustaminen antaa mahdollisuuden eteenpäin! Yli 30 vuotta sitten olin Jyväskylässä Sleyn pappina. Kadun reunassa näin "ikivanhan" ja monella tavalla kolhiutuneen volkkarin. Omistaja oli "tuunannut" autonsa ihan huippuunsa. Takaikkunalla oli valtaisa tarra, jonka teksti näkyi kauas: "Rämä, mutta maksettu!"

Herramme jakamaan iloon teidät jokaisen sydämessäni rukouksin sulkien Lasse Nikkarikoski SLEY:n toiminnanjohtaja 11

Ylösnousseen seurassa

Istun urkupenkillä hiljaisessa kappelissa.

Aamupäivän valo taittuu ikkunoista ja tekee laikkuja kappelin seiniin ja lattialle, ihmisjoukkoon ja kukka-asetelmiin, papin Raamattuun ja valkoiseen arkkuun, joka on tuotu paikalle aiemmin aamulla. En tunne väkijoukosta ketään muita kuin papin.

heti ensi hetkestä iloiten otamme kaiken vastaan mitä tulee, tyynesti ja värähtämättä. Jumalan mielestä ei olekaan vaan normaalia, että joudumme luopumaan rakkaistamme. Hän on itse tarkoittanut meidät lähelle muita ihmisiä ja istuttanut meihin kaipauksen toistemme lähelle ja luoksensa taivaaseen. Kuolema ei ole rakas ystävä. Raamatunkin mukaan "vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema" (1.Kor.15:26).

Katseeni kiertää kappelissa ja minut valtaa suru ja sääli. Laitan kädet ristiin ja vien huoleni Taivaan Isälle. "Isä, auta heitä. Lähetä muita ihmisiä heidän avukseen, anna enkelisi suojaksi ja auta, että sinun Sanasi voisi tänään papin puheen ja virsien kautta koskettaa heitä. Auta, että he saisivat uskoa, että kuljet heidän kanssaan myös surun matkalla."

Herramme Jeesus ei ollut voimaton kuoleman edessä. Hän herätti Lasaruksen kuolleista (Joh.11:1-44). Hän voitti kuoleman ristillä ja nousi kuolleista ensimmäisenä kaikista (1.Kor.15).

Tänäkin päivänä Jeesuksella on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Voisi luulla, että elämän rajallisuus ei ole hänelle juttu eikä mikään. Raamattu ei kuitenkaan väitä Jeesuksen olleen tyyni tilanteissa, joissa kuolema tuli lähelle. Hyvän ystävänsä Lasaruksen haudalla hän näki ihmisjoukon surun ja itki (Joh.11:35). Ennen kulkuaan Golgatalle Jeesus kamppaili tehtävänsä edessä, rukoili ahdistuneena ja hikoili verta (Luuk.22:39-46). Ristillä hän sa-

Vuorossa on papin puhe. Kuulen hänen sanovan: "Kun suru koskettaa, kaipaus on kiinni meissä, se tuntuu vatsassa tai kuristaa kurkussa, kohoaa silmiin kyyneleinä. Kaipaus on meissä, koska Jumala on laittanut sen meihin". Tässä kohtaa havahdun, se oli kauniisti sanottu. Jumala ei siis odotakaan meiltä, että 12

noi: "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?" (Mark.15:34) Edes Jumalan Pojalle ei ollut helppoa eikä normaalia, että ennen lopullista voittoa kuolema saa hetkeksi vallan, tai että läheiset ystävät erotetaan toisistaan, mikä tässä elämässä tuottaa myös meille mitä syvintä tuskaa.

Päätän loppumusiikin, sammutan urut ja astun ulos siunauskappelista aurinkoon. Kaikki on hyvin. Vai onko?

Mieleeni jäi kaikumaan raamatunkohta: "Herra, kenen luo me menisimme?

Sinulla on ikuisen elämän sanat."

(Joh.6:68) Niin. Kenen luo me menisimme?

Jeesuksen kärsimykset olivat kuitenkin yhdellä tapaa erilaiset, kuin meidän.

Hän kärsi kovan rangaistuksen ja rakkaudesta meihin - kuolemansa kautta - hän kantoi koko maailman syntien taakan. Pääsiäisenä lauloimme: "kuolemalla kuoleman voitti". Jeesus joutui ristillä Isän hylkäämäksi, jotta yhtäkään meistä tavallisista ihmisistä ei tarvitsisi hylätä. Kuljemmepa sitten kuinka alhaalla tahansa, uupumuksen, surun, epäonnistumisten, sairauden ja kaikenlaisten kuormien alla, saamme kääntää katseemme Kristukseen, ja luottaa koko elämämme hänelle, joka tietää ja tuntee konkreettisesti, mitä ihmisen elämä alusta loppuun asti on. Hän ei jättänyt meitä synnin ja kuoleman valtaan, vaan tuli ihmiseksi ja sovitti meidät Jumalan kanssa. Kasteen kautta meidät on liitetty hänen kuolemaansa ja siirretty valon lapsiksi, taivaan perijöiksi. Taivas on auki silmiemme edessä. Meiltä kysytään nyt vain, kelpaako tämä ratkaisu meille. Etkö jo jättäisi koko elämääsi Jeesuksen sydämelle, ainoaan paikkaan, jossa sinulle tarjotaan kaikkein parasta lääkettä?

Sunnuntaiaamuna kuljen tavalliseen tapaan Pyhän Sydämen kappelille Kallioon. Saan käydä ehtoollispöytään yhdessä muiden kanssa ja lopuksi kuulla sanat: "Kristuksen ruumis ja veri, meidän puolestamme annettu ja vuodatettu, kätkeköön meidän sielumme ja ruumiimme iankaikkiseen elämään.

Jääkää Herran rauhaan."

Toivon sinulle, ystäväni, tähän kevääseen sitä rauhaa, joka meillä on Jumalan kanssa ja hänen yhteydessään. Se rauha on täysin toisenlainen, kuin mikään oman sydämen kanssa neuvoteltu väliaikainen rauha. Omasta itsestäni en löydä rauhaa tänään, enkä huomenna.

Vain Jeesuksen haavoissa on meillä turvapaikka, joka ei koskaan katoa. Jumalan meille tarjoama rauha on ilmainen ja loistaa ristiltä kirkkaammin, kuin mikään muu. Kelpaako se sinulle?

Tässä olet, Jumala, vedessä ja sanassa, viinissä ja leivässä, pyhäin yhteydessä.

Lepään päällä kallion: Kristus kaikkeni nyt on.

SK 255 Sari Pyykönen

13

Kappelin lähettien kaikuja

Kotimaan kierroksella Suomen Siionissa

Miten ruutia valmistetaan?

Kohdatessamme tilaisuuksissa nuoria ja vanhoja kuulijoita vastaamme mielellämme kaikkiin esityksestä nouseviin kysymyksiin. Monesti ne koskevat turvallisuutta: onko Kenia turvallinen paikka elää ja tehdä työtä? Siihen voimme todeta, että jos Jumala on nähnyt hyväksi lähettää meidät lähetystyöhön Hän myös pitää meistä huolen. Turhia riskejä ei pidä ottaa, mutta myöskään pelossa ei tarvitse elää. Mitään ei meille tapahdu Jumalan sallimatta.

Tähän voimme luottaa sairaudenkin kohdatessa.

Runsaan kahden Keniassa vierähtäneen lähettivuoden jälkeen vietämme ensimmäistä kotimaankauttamme kiertäen Suomen Siionia. Olemme jo ehtineet tavata useita ystäviä ja työn tukijoita.

On sydäntä lämmittävää tulla evankelisen väen pariin, laulaa yhdessä tuttuja lauluja ja rakentua Jumalan sanasta omalla äidinkielellä. Toisaalta on hienoa olla koulu- ja seurakuntavierailuilla kertomassa evankeliumiyhdistyksen lähetystyöstä Keniassa niille, jotka eivät sitä ennestään niin hyvin tunne.

Lähetyskentällä erityisen arvokkaaksi koemme yksinkertaisen armon evankeliumin välittämisen oman yrittämisen taakkoja kantaville kuulijoille. Tähän on Luther jo noin 500 vuotta sitten antanut hyvän käsiaseen - katekismuksen. Siinä on sakramenttien merkitys ja lain ja evankeliumin erottaminen selitetty selkeästi ja ytimekkäästi. Kasteesta Luther opettaa, miten siinä meistä syntyy uusi luomus, Kristuksen vanhurskauteen puettu. Epäkelvosta syntyy Jumalalle kelvollista, ja ainoastaan sulasta armosta ja Jumalan rakkaudesta. Ei olisi meille suomalaisillekaan huono asia opiskella näitä luterilaisuuden aarteita aina uudestaan ja uudestaan.

Kouluvierailuilla lapset tekevät suoria kysymyksiä ja tahtovat tietää millaista on elää Afrikassa, miksi vanhemmat siellä joskus hylkäävät lapsensa orpokotiin, mitä lapset siellä leikkivät ja olemmeko nähneet leijonia. Eräs esikoululaispoika kysyi Anna-Liisalta miten ruutia tehdään. Silloin piti jo tarkistaa, että ymmärsimmekö nyt kysymyksen oikein. Poika tarkensi, että jos kerran olet opettaja kemiassa, niin voitko kertoa miten ruutia tehdään? Täytyy selvittää asia seuraavaksi kerraksi.

Osana Kristuksen ruumista

14

Jumalalla on oma suunnitelmansa meitä jokaista varten. Jokainen on kutsuttu

palvelemaan omalla paikallaan, eikä kenenkään tehtävä ole toista tärkeämpi. Kristuksen ruumis tarvitsee kaikkia osiaan. Olemme kiitollisia, että saamme ilman omia ansioitamme mukana Kristuksen valtakunnan työssä ja olemme kiitollisia kappelilla kokoontuvasta seurakunnasta, kaikista lähettäjistämme ja esirukoilijoistamme.

Heprealaiskirjeen lopussa on jakeissa 20-21 rukous, joka saakoon hoitaa meitä kaikkia: Rauhan Jumala, joka ikuisen liiton uhriveren tähden on nostanut kuolleista lampaiden suuren paimenen, meidän Herramme Jeesuksen, varustakoon teidät hyvillä lahjoillaan, niin että voitte täyttää hänen tahtonsa. Sen mikä on hänelle mieleen, hän itse tehköön meissä, hän ja Jeesus Kristus. Hänen on kunnia aina ja ikuisesti. Amen.

Anna-Liisa ja Paavo Markkula Kappelin lähetit

15

Meitä odotetaan kotiin

Miten helppoa onkaan jäädä Golgatalle itkemään pahaa, suremaan kuollutta.

Kuollut ei puhu, ei hymyile, ei vastaa tervehdykseen, - on poissa elämästä.

ja varsinkin elämän voitosta. Osoitat llmestymiselläsi, että kivi on vieritetty haudan suulta, hauta on tyhjä.

Ylösnoussut Vapahtaja, sinä et sammuta surua, niinkuin tulipalo vedellä sammutetaan jättäen savuavan ja hiiltyneen jäljen. Ei, vaan annat elämää tuovan sanasi sateen kastella ja tehdä tehtävänsä ajallaan. - Sinä et pakota luopumaan ikävästä, vaan olet siinä mukana, muistutat kaikesta kauniista ja valoisasta, mitä matkan varrella on ollut.

Ennenkaikkea osoitat taivasta, jonne armossasi olet kantanut rakkaamme.

- Siellä on koti, jossa minua ja meitä kaikkia odotetaan.

On suuri kiusaus jäädä tuijottamaan suljettua hautaa. Kivi sen edessä on liian painava poissiirrettäväksi, eikä kiven takana lepäävä palaa elämään.

Ikävän vallatessa tahtoisi paeta lukittuun huoneeseen itkemään ja kyselemään: Miten tästä nyt eteenpäin?

Tähän tulet, sinä Jeesus, ja toivotat rauhaa. Näytät arpiset kätesi ja kylkesi, jotka todistavat kovasta ristinkuolostasi

Anneli Räty

16

Perheuutisia Ajasta iankaikkisuuteen SLEY:n eläkkeellä ollut piirisihteeri Einari Räty s. 29.4.1931 Tuupovaara k. 8.4.2016 Helsinki ”Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto” (Fil. 1: 21). ”Kun kuolonuneen suljen silmäni ja viimein päättyy mainen matkani, kätkethän, Herra, minut huomaasi, pyhäisi joukkoon kanna omasi.

Ei siellä päivä yöksi vaihdukaan, vaan Kristus-valo loistaa ainiaan.

- Sinulta, Jeesus, taivaan ilon saan, ei enää yötä eikä kuolemaa.”

(Anneli Räty)

17

Messu sunnuntaisin klo 11 Pyhän Sydämen kappelissa, os. Kirstinkatu 1 Rukoushetki ennen messua klo 10.30

Pvm

Liturgi

01.05.

05.05.

Lauri Thurén Lauri Thurén Helatorstai Teemu Haataja Antti Rusama Lasse Nikkarikoski Lasse Nikkarikoski Helluntaipäivä Teemu Haataja Reijo Arkkila Teemu Haataja Jukka Niemelä Teemu Haataja Teemu Haataja Teemu Haataja Jukka Nevala Seppo Suokunnas Seppo Suokunnas Teemu Haataja Hannu Kippo Juhannuspäivä Ari Norro Ari Norro Ari Norro Jukka Niemelä Teemu Haataja Teemu Haataja Lasse Nikkarikoski Lasse Nikkarikoski Antti Rusama Antti Rusama Antti Rusama Antti Rusama Juhana Tarvainen Juhana Tarvainen Teemu Haataja Teemu Haataja Teemu Haataja Hannu Kippo Lasten matkaansiunaaminen Seppo Suokunnas Seppo Suokunnas Teemu Haataja Jukka Niemelä Teemu Haataja Markku Niemelä Teemu Haataja Teemu Haataja Tapio Kiviranta Tapio Kiviranta Teemu Haataja Reijo Arkkila

08.05.

15.05.

22.05.

29.05.

05.06.

12.06.

19.06.

25.06.

26.06.

03.07.

10.07.

17.07.

24.07.

31.07.

07.08.

14.08.

21.08.

28.08.

04.09.

11.09.

18.09.

25.09.

Saarnaaja

18

Yhteystietoja KAPPELIN KAIKUJEN TOIMITUSKUNTA

KAPPELIN VASTUUNKANTAJAT

Päätoimittaja: Jorma Tikkamäki p. 040 552 9754 jorma.tikkamaki@gmail.com

Kappelin pastori: Teemu Haataja p.041 4776375 teemu.haataja@sley.fi

Kappelin pastori: Teemu Haataja teemu.haataja@sley.fi

Pääsuntio: Olli Olenius puh 044 3416900 psksuntio@gmail.com

Kappelipelimanni: Kullervo Puumala kullervo.puumala@sley.fi

Kappelipelimanni: Kullervo Puumala, p. 0400 568666, kullervo.puumala@sley.fi

Taitto: Kaisa Koponen Etu- ja takakannen kuva: Pia Haataja

Kahvitusvastaavat: Helena Raula puh. 050 3860654 helena@raula.org Olli Raula puh. 050 3504654 olli@raula.org

Jos osoitteesi muuttuu, muistathan ilmoittaa siitä joko jorma.tikkamaki@gmail.com (puh. 040 5529754) tai anna.poukka@sley.fi.

Pyhäkoulu- ja raamattukerhovastaava: Soili Norro p. 050 3316857 soili.norro@gmail.com

19

Levollista kes채aikaa Jumalan lahjojen 채채rell채!

20