Page 1



OTSO S I L L A NAU KEE

ZERO WASTE JÄ Ä HY VÄ I S E T JÄT TEE LLE

S&S


Copyright © Otso Sillanaukee 2018 Kustantamo S&S, Helsinki Kansi ja ulkoasu: Jyri Öhman / Kilda Kuvitukset: Mari Huhtanen / Kilda Painopaikka: Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 2018 Paperi: Kraftliner 250 g/m2 (kansi), Cyclus Offset 90 g/m2 (sisäsivut) ISBN 978-951-52-4403-1


S ISÄLLYS LU E T TE LO A LU KS I

9

Kirjan rakenteesta

11

Miten sanoin jäähyväiset jätteelle

12

Mitä on nollahukka?

19

5 K

27

Miksi zero waste?

31

E N S I AS K E L E E T

4 3

Sähkö

44

Liikkuminen

45

Ruoka

47

Vesi

47

Raha

49

Verkko

51

U L KO - OV I & E T E I N E N

53

Eteisen tärkeimmät K:t

54

Kanna mukana

55

Kieltäydy

64

Matkustaminen

70

Vinkit

72

K E I T T I Ö

75

Mistä ja miten ostaa ruokaa jätteettömästi?

75

Jätteiden lajittelu

86

Mitä voi käyttää uudelleen?

89

Nollahukkakeittiön perustarvikkeet

91

Ruoan säilyttäminen

94

Nollahukkakeittiön perusruoat

98

Ruoan uudelleenkäyttö

102

Löydä luonnosta

103

Ruoan laittaminen

105


Lemmikit

108

Vinkit

113

O LO H U O N E

117

Korjaa-kori tai -kassi

126

Lainaa

126

Digitaalisten ärsykkeiden karsiminen

127

Karsimisen hyödyt

129

Sisusta kierrättäen

130

Tavaroiden arvo

131

Hyötykasveja

133

Vinkit

136

M A K U U - JA VA AT E H U O N E

139

Vaatteiden ja kodintekstiilien karsiminen

141

Vaatteiden ostaminen käytettynä

143

Suosi käytettyä ja 100 % luonnonmateriaaleja

145

Tekstiilien arvo

146

Käytä uudelleen

150

Tekstiilien kierrättäminen

150

Rauhallinen makuuhuone

151

Vinkit

152

T YÖ H U O N E

1 55

Kotitoimiston yksinkertaistaminen

155

Hukkapaperi

157

Muistiinpanovälineet

157

Vaihda sähköiseen

159

Vinkit

162

L AS T E N H U O N E

165

Arkikiire

166

Hoito ja hygienia

168

Ruokailu

175

Lastenvaatteet

177


Lelut

179

Lelujen ja tavaroiden karsiminen ja korjaaminen

183

Lahjat

184

Yhteys ympäristöön

185

Askarteluideoita

188

Vinkit

192

K Y L P Y H U O N E JA WC

195

Vältä kemikaaleja – suosi luonnontuotteita

197

Hampaiden hoito

205

Kosmetiikka

209

Intiimituotteet

212

Parran ja muiden ihokarvojen poisto

214

Hajuvedet

215

Hiukset

216

Lääkekaappi

218

WC-paperi

219

Vinkit

222

KO D I N H O I TO H U O N E

225

Nollahukkakodin perustuotteet

226

Siivousaineista

229

Tee-se-itse siivousaineet

230

Pyykinpesu

232

Siivousvälineet

236

Vinkit

238

PA RV E K E JA P I H A

2 41

Oman ruoan kasvattaminen

241

Kompostointi sisällä ja ulkona

243

Ruokahävikin 5 K:ta

251

Vinkit

252

LO P P U SA N AT JA L I SÄ I N S P I R A AT I OTA

2 55

OS TO - JA M Y Y N T I PA I K AT

260



ALUKSI

Tiedätkö sinä, mitä roskiksessasi on? Todennäköisesti se on täynnä tyhjiä tetrapakkauksia, talouspaperia, kartonkisia pehmopaperirullia, rikkinäisiä vaatteita, lasipurkkeja, käytettyä foliota, metallipurkkeja, alumiini­tölkkejä, pattereita, lasipulloja, viinipullon korkkeja, paperipusseja, vanhoja laskuja, lehtiä, mainoksia ja ruoantähteitä. Lähes varmasti sieltä löytyy myös muovipakkauksia:

tyhjiä

jogurttipurkkeja,

voirasioita,

muovikelmua,

muovipusseja, muovirasioita, tyhjiä muovisia kosmetiikkapakkauksia, tyhjiä saippuapulloja, muovipakkausten muovisia suojakääreitä, leipäpusseja muovisine sulkijoineen, hedelmien ja vihannesten punnitsemisen yhteydessä saatavia hintatarralappuja, teipinpalasia, vaatteiden hintalappujen muovisia kiinnikkeitä, rikkinäisiä puhelimenkuoria, käytettyjä kuulakärkikyniä, take-away-pakkauksia, muovipulloja ja eri tuotteiden muovisia suojapak­ kauksia. WC:n roskiksessa on ehkä käytettyjä vanulappuja, hammaslankaa, vanhoja hammasharjoja, hygieniatuotepakkauksia, vanupuikkoja, pehmopaperia, piilolinssikoteloita, laastareita ja kuluneita partateriä. Eikä kaikki päivittäin tuottamamme roska edes päädy kodin roskikseen. A l u ksi

9


Miten olemmekaan päätyneet tällaiseen tilanteeseen? Vain muutama sukupolvi sitten kukaan ei voinut kuvitellakaan heittävänsä vaatteita pois parin käyttökerran jälkeen tai kippaavansa ruokaa roskiin; jokaista hankintaa oli pohdittava tarkkaan, ja kun se tehtiin, sitä ei kaupassa todellakaan pakattu ilmaiseen muovipussiin. Tällä hetkellä keskivertosuomalainen tuottaa vuodessa lähes 500 kiloa kaatopaikkajätettä. Mutta meidän ei tarvitse elää niin. Tämä kirja näyttää, miten pienten tekojen ja arkisten valintojen avulla voi sanoa jäähyväiset jäteastioille: kuinka pussillinen sekajätettä viikossa voi kutistua pieneksi lasipurkilliseksi vuodessa. Tässä kirjassa esitellyt vinkit perustuvat omiin kokemuksiini. Monet näistä vinkeistä eivät ole mitenkään uusia, vaan itse asiassa vanhoja käytäntöjä, jotka olemme unohtaneet nopean kehityksen huumassa: ruokaa voi ostaa ilman muovia, vaatteista voi nauttia kuormittamatta kaatopaikkoja ja kodin voi siivota ilman turhia kemikaaleja. Samalla arkeen ilmestyy yllättäen lisää aikaa, kun sitä ei kulu turhien askareiden parissa. Kirjaa lukiessa kannattaa pitää mielessä, että nollahukka on, nimestään huolimatta, jokaiselle henkilökohtainen tavoite. Sinun ei tarvitse muuttaa kaikkea heti, eikä kyseessä ole ”kaikki tai ei mitään” -tyylinen elämänmuutos. Pienetkin askeleet kohti kestävämpää arkea saavat aikaan merkittäviä vaikutuksia, ja samalla, kuin vaivihkaa, houkuttelevat ottamaan uusia askeleita. Tavoitteena on kuitenkin aiheuttaa elintavoillaan mahdollisimman vähän hallaa meille ja tulevaisuuden sukupolville. Omalla matkalla kohti nollahukkaa kannattaakin keskittyä joka päivä kaikista helpoimmalta tuntuviin muutoksiin. Jos jokin asia tuntuu hankalalta tai vaikeasti toteutettavalta, jätä se hetkeksi. Tee jokin helpommalta tuntuva muutos, ja sen muututtua osaksi arkielämää voit kohdata muita haasteita. Olen huomannut tämän toimivan tehokkaasti muillakin elämänalueilla. Mielestäni on turha jäädä junnaamaan vaikeita 10

Z E RO WA S T E


tai harmittavia asioita, kun voi vaihtoehtoisesti liikkua pienin askelin eteenpäin, oli kyse sitten muovin karsimisesta kylpyhuoneessa tai merkittävän työ­projektin suunnittelusta. Nollahukka ei ole trendikäs projekti vaan elämänpituinen matka, jonka aikana tulee väistämättä takaiskuja. Niistä ei pidä lannistua, sillä pohjimmaisena tarkoituksena on jatkuvasti tehdä parhaansa sen tiedon varassa ja niillä resursseilla, jotka kullakin hetkellä on käytettävissä. Yksittäinen teko ei määritä kokonaisuutta, eikä ole vain yhtä oikeaa tapaa suorittaa näitä asioita. Tärkeämpää on taustalla oleva ajatus ja arvopohja, joka näkyy arkisissa teoissa ja valinnoissa. Itse käsite ”nollahukka” tai ”zero waste” voi jonkun korvissa kuulostaa lannistavalta tavoitteelta. Jos se ei toimi sinulle tai houkuta, keksi sellainen nimi tai käsite, joka kannustaa sinua. Minulle nollahukkaelämä tarkoittaa pyrkimystä henkilökohtaisen negatiivisen ympäristövaikutuksen minimoimiseen sekä yleisesti ottaen tiedostavampaa elämää. Kaikki alkaa välittämisestä: pienimmilläkin teoilla ja valinnoilla on merkitystä ja ne vaikuttavat monin tavoin elämän eri alueilla.

KI R JAN R AKE NTE ES TA Kirjan kappaleet on jaettu kodin huoneiden mukaan: aloitan eteisestä ja päädyn takapihalle. Jokaisessa kappaleessa kerron omia kokemuksiani nollahukkaelämästä ja siitä, miten arkiset toimeni siinä huoneessa ovat muuttuneet. Jokaisen kappaleen lopussa on lista helpoista, keskivaikeista ja edistyneistä vinkeistä, joita voi ottaa käyttöön heti tai alkaa valmistella sopivaa hetkeä. Näin voit aloittaa yhdestä asiasta, tehdä vaikka yhden pienen muutoksen ja A l u ksi

11


ottaa seuraavaan askeleen, kun se tuntuu luontevalta. Kappaleiden välillä voi hyppiä vapaasti ja kerätä vinkkejä omien mieltymysten ja elämäntapojen mukaan.

M ITE N SAN O I N JÄ ÄH Y VÄISE T JÄT TE E LLE Alussa kuvattu roskis oli omani, vielä kaksi vuotta sitten. Vein roskiani ulos viikoittain ja joskus useamminkin, kun minulla kävi vieraita. Pidin sitä täysin normaalina osana nykyarkea. Näin kaikkien muidenkin vievän roskiaan ulos viikoittain, ja aina välillä vaihdoin kiusallisen nyökkäyksen naapurin kanssa, kun kannoin kuutta eri roskapussia taloyhtiön jätekatokseen. Ajattelin, että kannoin korteni kekoon ympäristöystävällisemmän elämän ylläpitämisessä kun lajittelin roskani pieteetillä. Kodin ulkopuolella roskat kuitenkin lensivät usein kadunvarsiroskiksiin sen enempää huomiota saamatta. Ostin kahvia take-away-mukissa vähintään kerran päivässä ja kiertelin kauppoja ajanvietteenä. Kotona katsoin sohvalla Netflixiä samalla, kun julkaisin kuvia sosiaaliseen mediaan ja surffailin verkkokaupoissa. Ajattelin jokaisen hiljaisen hetken olevan hukattua aikaa, jonka voisin käyttää tehokkaammin. Vaikka opin paljon, en ehtinyt pysähtyä pohtimaan elämää tarkemmin. En ehtinyt kysyä itseltäni, mikä tuottaa minulle iloa. Mitä haluan oikeasti tehdä? Jälki­käteen ajatellen näyttää siltä, että etsin nopeita vastauksia tavaroista. Trendikäs pukeutuminen vaati jatkuvaa vaatekaapin päivittämistä, ja kodin sisustuksen piti heijastaa mieltymystäni pohjoismaiseen designiin. Rakkaudestani ruoanlaittoon halusin kokeilla uusia aineksia ja reseptejä niin usein kuin mahdollista, joten kävin myös ruokakaupassa useamman kerran viikossa. Ostin puuttuvia aineksia ja välipaloja hetken mielijohteesta samalla, kun jääkaapissa olevat ruoat ohittivat parasta ennen -päiväyksensä. Vaikka pidin ruoanlaitosta, sille jäi vain vähän aikaa kaiken muun ”tekemisen” 12

Z E RO WA S T E


ohella, joten turvauduin usein helppoihin ja nopeisiin ratkaisuihin, kuten pakasteruokiin ja tuoretiskin antimiin. Mukana tuli tietysti huomattavia määriä erilaisia kääreitä ja rasioita. Ensin täyttyivät asuntoni sisäänrakennetut kaapistot, sitten erikseen ostamani lipastot ja laatikot sekä lopuksi myös kellarikomero. Luotin siihen mitä kaupoissa oli tarjolla ja seurasin markkinointiviestien antamia ohjeita. Vaikka uskoin olevani tiedostava kuluttaja, joka näkee markkinoijien taktiikoiden läpi, halusin aina ostaa uusimman ja trendikkäimmän vaihtoehdon. Oli kyse sitten vaatteista tai pyykinpesuaineesta. Jopa siivouskomeroni valikoima kasvoi tavaramäärän lisääntyessä. Yleispesuaineen lisäksi minulla oli lasinpesuaine, kylpyhuoneen pesuaine, kalkinpoistaja, viemärinavausaine, WC-pesuaine, WC-pesupyyhkeitä, pesuaine puulattialle, desinfioiva keittiönpesuaine, kertakäyttöisiä pölypyyhkeitä ja öljypyyhkeitä parketille. Pyykinpesuun tarvitsin erilliset pesuaineet tummille, värikkäille, vaaleille ja urheiluvaatteille. Lisäksi tarvitsin kaksi erituoksuista huuhteluainetta ja kuivausliinoja poistamaan sähköisyyttä ja värjäävää nukkaa vaatteista. Ostin WC- ja huoneenraikastajia vieraita varten peittämään siivousaineiden kemikaalihöyryjä. Tämän varaston ylläpitäminen maksoi pitkän pennin, ja kaappitilan vähentymisen lisäksi kaikkien näiden eri ”ratkaisujen” hyödyntäminen vei paljon aikaa. Työpaikan myötä myönnetyt luottokortit osittain vauhdittivat kulutustani. Yritin olla nokkela luottojen takaisinmaksujen kanssa, jotta voisin välttää turhien korkokulujen maksamisen, mutta yhden kesäisen ulkomaanloman jälkeen jäi korteille velkaa korkoa kerryttämään. Sen jälkeen korttien velkasumma jatkoi kasvamistaan, kunnes ne olivat tapissa. Perustelin kulutustani sillä, että osallistuin taloudellisen arvon luomiseen ja pönkitin näin talouskasvua. Pitkään olin saanut kuulla ja lukea siitä, kuinka suomalaisten A l u ksi

13


pitäisi kuluttaa enemmän, jotta pääsisimme nousemaan pitkälle venyneestä talouden matalasuhdanteesta. Tavoittelin mediassa ja ystäväpiireissäni heijastuvaa elämäntyyliä, joka sopivasti vaatikin jatkuvaa kuluttamista. Opintojeni ohella kävin töissä ja osallistuin yliopistoni eri järjestötoimintoihin. Kiireinen arki vaati nopeita ja helppoja ratkaisuja, joita löytyi lähikaupoista ja pikamuotiliikkeistä. Vietin kuitenkin monet illat lähinnä stressaten sitä, kuinka en ehtisi hoitamaan monia arkisia askareita. Koulutehtävät, työstressi ja kaikenlaiset menot veivät aikaa ja valtavasti ajatuskapasiteettia. Kaikki erilaiset siivousaineet ja –menetelmät vaativat oman aikansa, kokkaamissessioiden jälkeen keittiön siivoamista riitti ja vaatteiden peseminen ja järjesteleminen aiheuttivat päänvaivaa. Uskoin eläväni olosuhteitteni mahdollistamaa keskiverto- mutta kuitenkin etuoikeutettua elämää. Yritin hyväksyä tämän elämäntyylin vaatimukset jatkuvasta kehittymisestä, kuluttamisesta ja varojen kasvattamisesta, vaikka ne tuntuivatkin aiheuttavan ahdistusta. Vaikka etenin opiskeluissani, työpaikoillani ja oppilasjärjestöissä, podin jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta, jonka yritin selättää suorittamalla ja kuluttamalla lisää. Palkitsin itseäni ostamalla uusia tavaroita, jotka useimmiten lopulta päätyivät kaapin perälle tai kellarikomeroon pölyttymään. Välillä kyseenalaistin tällaisen elämän merkityksen, mutta en ehtinyt pysähtyä pohtimaan sitä tarkemmin, sillä vaadin samalla itseäni jatkamaan sata lasissa eteenpäin. Ajattelin, että kyllä se elämä helpottuu sitten joskus. Vaikka olin jollain tasolla tietoinen ilmastonmuutoksesta ja ekologisuuteen liittyvistä asioista, uskoin niiden olevan hoidossa. Meillähän on Suomessa kuitenkin puhdasta juomavettä, tehokas kierrätyskulttuuri ja vahva tietämys ympäristöasioista. Suomessa kierrätys- ja roskien lajittelukulttuuri on tosiaan suhteellisen kehittynyttä ja monelle luonnollinen osa arkipäivää. Minutkin kasvatettiin siihen pienestä pitäen. Muistan äidin opastaneen minua ja veljeäni laittamaan bio14

Z E RO WA S T E


jätteet yhteen astiaan, sekajätteen toiseen, pahvin kolmanteen, paperin neljänteen, lasit viidenteen, metallit kuudenteen ja ongelmajätteen seitsemänteen. Ai niin, ja palautettavat pullot kahdeksanteen astiaan. Lisäksi meillä oli lapsuudenkotini molemmissa vessoissa pienet roskakorit kauneus- ja hygieniatuotteille, ja paperikorit omassa ja veljeni huoneessa. Meillä oli siis yhteensä 12 roskakoria varmistamassa ensin neljän ja myöhemmin kolmen henkilön arjen sujumista. Opin kuitenkin pitämään kaikesta tästä lajittelusta ja kierrättämisestä. Minusta tuntui hyvältä nähdä nuorempien serkkujeni käyttävän veljeni ja minun vanhoja vaatteita ja oli viisasta hankkia lukiokirjat käytettynä. Ärsyynnyin, kun joku perheenjäsenistä ei eritellyt roskia oikein, enkä koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka eivät palauttaneet pullojaan. Samalla kuitenkin heitin itse välipalabanaanin kuoret, voileivän muovikääreen ja tyhjän take-away-kahvikupin samaan yleisroskikseen lukion käytävällä. Kun ei ollut mahdollisuutta lajitella, ei se harmittanut tai mietityttänyt sen enempää. Nuo kahdeksan eri roskakoria seurasivat mukanani muuttaessani ensimmäiseen omaan asuntooni. Sain jollain ihmeen kaupalla tungettua erilaiset astiat ja pussit parin neliön keittiööni jatkaakseni rutiininomaista lajittelua. Aloin kuitenkin ensimmäisen kerran kunnolla kiinnittää huomiota roska-astioihin, kun sain kämppiksen puoleksi vuodeksi. Esittelin kehittämäni lajittelusysteemin ja näytin, minne roskat pitää viedä. Ohjeistin ja muistuttelin siitä, että pahvit tuohon paperikassiin ja tonnikalapurkit huuhdeltuina tuohon astiaan. Huomioni kiinnittyi tarkemmin roskiin, kun täysiä pusseja alkoi kertyä eteiseen useampi viikossa. Aloin ensimmäistä kertaa panna merkille, kuinka paljon pakkausjätettä arjessa syntyy. Silloin muistan myös alkaneeni kiinnittää enemmän huomiota jätteisiin liittyviin uutisiin. Tapojani en kuitenkaan ollut valmis muuttamaan. Ostin ruokani muovipakkauksessa ja hyödynsin usein take-away-mahdollisuuksia. Hankin mieluisia astioita ja vaatteita, ja perustelin tätä itselleni sillä että ne olisivat sijoituksia tulevaisuutta varten, tai A l u ksi

15


että ne ainakin pitäisivät arvonsa, jotta voisin myydä ne joskus eteenpäin. En kuitenkaan osannut arvostaa kaikkea sitä mitä minulla jo oli. Olin ensimmäisen opiskeluvuoteni aikana alkanut vähentää lihansyöntiä terveydellisistä syistä, ja säästääkseni rahaa alkanut kantaa mukanani omaa termosmukia kahville. Olin katsonut useita dokumenttielokuvia minimalismista, ruoasta, luonnosta ja maailmantaloudesta, sekä lukenut aiheisiin liittyviä uutisia ja julkaisuja. Kaikki aiheet kiinnostivat minua, mutta niiden huomioon ottaminen tuntui vaativan valtavia muutoksia arkeen, enkä tiennyt mistä aloittaa. Olen luonteeltani kärsimätön, haluan tehdä kaiken heti valmiiksi ja saavuttaa asiat välittömästi. Aikaa vievät muutokset tuntuivat tehottomilta ja etsin jatkuvasti yhden napin ratkaisua kaikkiin maailman ongelmiin. Niinpä maailmantuska vain kasvoi samalla, kun tunsin itseni avuttomaksi. Mitä minä voisin tehdä Tyynellämerellä kelluvalle mantereen kokoiselle roskalautalle tai sille, että juomavedestä ja eläimistä löytyy muovihiukkasia? Tähyilin korkeuksiin löytääkseni suuren ratkaisun. Samalla suljin silmäni kaikelta pieneltä, josta arkielämä koostuu. Törmäsin ensimmäistä kertaa zero waste- tai suomennettuna nollahukkaelämäntyyliin laittaessani ruokaa yhtenä talvisena päivänä. Tapojeni mukaan katsoin jatkuvalla toistolla videoita tai sarjoja samalla, kun kokkasin (ei ollut lainkaan harvinaista, että ruoka paloi pohjaan tai kärähti uunissa). Mutta sinä päivänä videopalvelu ehdotti minulle katsottavaksi noin tunnin mittaista puhetta zero waste –elämästä. Videossa Bea Johnson, jota myöhemmin opin kutsuttavan nollahukkaelämän papittareksi, ”the Priestess of Zero Waste living”, piti puheen siitä, kuinka hänen nelihenkinen perheensä onnistuu tuottamaan ainoastaan yhden lasipurkin verran kaatopaikkajätettä vuodessa. Samalla vilkuilin keittiötäni ja kaikkia niitä kahdeksaa täyttä roska-astiaa, jotka sitä koristivat. Kaikki aikaa vievä jätteiden lajittelu ja kierrätys, 16

Z E RO WA S T E


luomuruokien suosiminen ja ajoittain mieleen muistuva veden säästäminen suihkussa eivät tuntuneet enää niin kunnioitettavilta ekoteoilta. Sitten minuun iski ajatus, jota en usko koskaan aiemmin ajatelleeni:

”Miksi lajitella päivät pitkät roskia lukemattomiin aikaa ja tilaa vieviin astioihin, kun voisin vain vähentää roskien tuottamista?”

Videon jälkeen uppouduin aiheeseen internetin syvyyksissä. Kuuntelin TedxTalk-puheita, luin artikkeleita ja blogeja sekä katsoin useampia videoita ja dokumenttielokuvia. Hämmästelin zero waste –eläjien tyylikästä pukeutumista, kauniita koteja ja iloista elämänasennetta. He eivät olleetkaan tunkkaiselta näyttäviä ituhippejä, jotka söivät vain itsekasvatettua ruokaa ja käyttivät kaiken vapaa-aikansa roskien poimimiseen ja lajittelemiseen. Heidän elämänsä ei tuntunut poikkeavan omastani muuten kuin siinä, etteivät he tuottaneet jätettä lähes lainkaan, kun taas minä tuotin sitä helposti pussillisen päivässä. Ja niin tuottivat myös kaikki perheenjäseneni, ystäväni ja tuttavani. Vasta myöhemmin tajusin myös sen, että nollahukka-ajattelu ei ole pelkkää roskakorien syynäämistä vaan ulottuu syvälle eri elämänalueille. Yllätyin myös siitä, kuinka paljon tietoa löytyy, ja kuinka kauan tämän tyylisestä kestävästä elämäntavasta oltiin puhuttu. Ja siitä, ettei siitä puhuta enempää. Ihmettelin myös, miten en ollut koskaan kuullut tai edes ajatellut voivani tehdä tuottamalleni jätteelle muuta kuin vain kierrättää mahdollisimman paljon. Ja kun tiedostin sen, että me yksittäiset ihmiset olemme itse vastuussa muiden (eli yritysten) tuottamasta jätteestä heittämällä tuotteet A l u ksi

17


pois ja maksamalla jätehuollosta verorahoillamme, sain tarpeekseni. Päätin, että minun täytyy tehdä asialle jotain. Jos amerikkalainen nelihenkinen perhe voi tuottaa alle puoli litraa kaatopaikkajätettä vuodessa, täytyy minun edes yrittää. Miksi jatkaisin elämäni täyttämistä merkityksettömillä asioilla, joiden poisheittäminen ei merkinnyt minulle mitään? Miksi käyttäisin rahaa asioihin, joilla ei ole arvoa kenellekään ja joiden on suunniteltu päätyvän kaatopaikoille tai polttouuneihin? Kaappeja availlessani aloin huomata, että omistin jo monia asioita, jotka mahdollistavat kestävämpien valintojen tekemisen. Minulla oli termosmukeja, juomapulloja, kangaskasseja ja uudelleen käytettäviä säilytysastioita. Minulle valkeni, että keskittymällä jätteeseen voisin vaikuttaa moniin elämän eri aihepiireihin, jotka olivat minua mietityttäneet. Ensimmäistä kertaa minusta tuntui, että voisin elää yksinkertaisemmin ja ympäristöystävällisemmin tinkimättä elämänlaadusta. Aloin nähdä aiheuttamamme roskamäärän syineen ja seurauksineen keskeisenä kestävämpää elämäntapaa estävänä ongelmana. Ajan myötä aloin myös huomata, kuinka monet eri yhteiskuntamme ongelmat itse asiassa pohjautuvat ja toisaalta johtavat tuottamaamme kaatopaikkajätteeseen ja turhaan kulutukseen. Kysyin itseltäni ensimmäistä kertaa, miten kuvittelemme voivamme luoda kestävän yhteiskunnan, kun nykyinen pohjautuu jatkuvaan tuottamiseen ja kuluttamiseen. Miksi meistä ihmisistä puhutaan aina vain kuluttajina, ikään kuin se olisi tärkein yhteiskunnallinen roolimme? Aloin pohtia, miten olemme joutuneet nykytilanteeseen, jossa yritysten on helpompi polttaa myymättömiä tuotteita kuin kierrättää niitä, ja jossa ruoan pois heittäminen ei tunnu miltään vaikka monet ihmiset vieläkin näkevät nälkää päivittäin. Aloin miettiä, kuinka outoa on, että me hyväksymme tavaroiden huonon laadun halpojen hintojen ansiosta. Ymmärsin, että joka kerta kun ostan 5 euron paidan, lähetän yrityksille suoran viestin ”kiitos, tuottakaa näitä lisää!” Samalla 18

Z E RO WA S T E


aloin sisäistää, kuinka riippuvaisia maailman maat ovat toisistaan, ja kuinka vastavuoroisesti valintamme vaikuttavat muiden ihmisten ja eläinten elämään. Nollahukkaelämäntyyli oli konkreettinen vastaus kysymyksiini siitä, mitä minä voisin tehdä ilmastonmuutokselle ja miten voisin edistää kestävää kehitystä omassa elämässäni. Kun vielä kuulin monien nollahukkaeläjien katuvan ainoastaan sitä, etteivät he olleet aloittaneet aikaisemmin, kirkastui päätökseni entisestään. Päätin tehdä sen minkä pystyisin, sillä ajalla ja niillä resursseilla jotka minulla oli käytettävissäni. Siitä päivästä lähtien suhteeni kahdeksaan jäteastiaani muuttui pysyvästi. Ahkeran lajittelun sijaan aloin aktiivisesti etsiä keinoja, joilla saisin pidettyä ne mahdollisimman tyhjinä.

M ITÄ O N N O LL AH U KK A? Miltä kuulostaa elämä ilman roska-astioita? Aika utopistiselta, eikö vaan? Niin minä ainakin ajattelin kuullessani nollahukkaelämäntyylistä ensimmäistä kertaa. Mietin, miten ihmeessä hampaat voi pestä ja suihkussa käydä kuluttamatta muovipakkauksia, miten kodin voisi pitää siistinä ilman pesuaineiden kemikaaleja ja miten voisin muka pienentää hiilijalanjälkeäni. Opin kuitenkin nopeasti, että se on yllättävänkin helppoa. Ei tarvitse keksiä tai kehittää mitään uutta, sillä monet jätettä vähän tai ei lainkaan tuottavat ratkaisut ovat olleet käytössä vähintään useiden vuosikymmenten ajan. Uudistamista vaativat ennen kaikkea omat rutiinit ja tavat. Ja mikä parasta, monet niistä edistävät sekä fyysistä että henkistä terveyttämme samalla. Nollahukkaperiaatteet myös säästävät aikaa ja rahaa, mikä mahdollistaa elämän täyttämisen aidosti merkityksellisillä asioilla ja kokemuksilla. A l u ksi

19


Täydellistä nollahukkaelämää on kuitenkin mahdotonta saavuttaa modernissa yhteiskunnassa, jossa talouskasvu seuraa lineaarista mallia. Jätteen aiheuttaminen on syvälle juurtunut osa sitä, miten teollistuneet yhteiskunnat toimivat, eikä tarkimmankaan yksittäisen kuluttajan ole sitä aina mahdollista välttää. Uskon kuitenkin, ettei roskien tuottaminen tai käsittely tuo iloa kellekään meistä. Minimalismin sekä erilaisten siivous- ja järjestelykikkojen kasvava suosio viestivät toiveesta vapautua koteihin kerryttämämme tavaran vallasta ja saada elämä takaisin omaan hallintaamme. Nollahukkaelämäntavassa on myös kysymys elämän yksinkertaistamisesta. Arjen pyörittäminen tämän päivän maailmassa tuntuu vaativan meiltä jatkuvasti enemmän. Aika tuntuu olevan aina kortilla. Jatkuvasti muuttuvat trendit vaativat ajallisia ja rahallisia sijoituksia sekä kehityksen mukana pysymistä. En tarkoita, etteikö meidän pitäisi jatkuvasti kehittää yhteiskuntaamme ja itseämme. Olen kuitenkin alkanut kyseenalaistaa kehityksen suuntaa. Kannattaako minun esimerkiksi käyttää vapaa-aikaani sosiaalisen median selaamiseen ja verkkokaupoissa shoppailuun, jos vastineeksi joudun tinkimään ajankäytöstä mielekkäämpien harrastusten parissa tai kestävistä kulutusvalinnoista? Samaan aikaan eri yritykset mainostavat tuotteidensa ja palveluidensa mahdollistavan mittavat ajan ja rahan säästöt. Nämä ”säästöjä” mahdollistavat tuotteet vaativat kuitenkin usein meiltä kumpaakin. Kertakäyttöisten pakastinpussien ja kelmun käyttäminen vaatii niiden rutiininomaista ostamista, säilyttämistä ja hävittämistä. Valmisruokien syöminen vaatii jatkuvaa kaupassa käymistä, ja roskien lajittelu vaatii tilaa ja vaivaa. Arkisten asioiden ulkoistaminen muiden hoidettavaksi on antanut meille mahdollisuuden tehdä enemmän töitä ja käyttää aikaamme uusien kokemusten tavoitteluun. Mutta ainakin minä tunsin arkeni muuttuvan sitä stressaavammaksi, mitä 20

Z E RO WA S T E


enemmän yritin sitä jäsentää erilaisilla ratkaisuilla ja ulkoistamisilla. Entä jos käyttäisimme aikamme ja rahamme kestävämmin sen sijaan, että yrittäisimme koko ajan tehdä ja tienata enemmän voidaksemme saada enemmän kaikkea? Entä jos elämän muuttaisi sellaiseksi, että emme tarvitsisi jatkuvasti lisää aikaa ja rahaa voidaksemme tehdä haluamiamme asioita? Elämällä yksinkertaisemmin on mahdollista välttää tuottamasta turhaa jätettä ja vähentää henkilökohtaista negatiivista vaikutustamme ympäristöön. Samalla käyttöön vapautuu aikaa ja energiaa tärkeille asioille. Perheen, ystävien ja rakkaiden harrastusten parissa voi viettää enemmän aikaa, kun ei kuluta arvokasta vapaa-aikaa turhien omistusten ylläpitämiseen tai tavaroiden havitteluun. Eikä tämä aika enää tunnu tehottomalta tuhlaamiselta. Minä kasvoin suvussa, jossa vietimme paljon aikaa yhdessä ja juhlistimme toistemme saavutuksia. Ystävätkin olivat minulle tärkeitä, ja halusin viettää heidän kanssaan aikaa muiden menojen ohella. Halusin jatkaa yhteydenpitoa ja yhdessäoloa muutettuani omilleni, mutta en onnistunut siinä haluamallani tavalla. Halusin kestittää ystäviä ja sukulaisia luonani, käydä kylässä ja kokea erilaisia asioita. Mutta itselleni asettamani suoritusvelvoitteet estivät sen. Tunsin jumahtaneeni polulle, jolta en päässyt poikkeamaan. Korkea vuokra ja jatkuva kulutus saivat minut keskittymään opiskelun ohella rahan tienaamiseen sen sijaan, että olisin viettänyt aikaa läheisteni kanssa. Kokemani yhteiskunnalliset ja itse itselleni asettamani vaatimukset entuudestaan pönkittivät haluani tehdä enemmän töitä ja keksiä uusia tapoja tienata rahaa, jotta voisin saavuttaa asioita, kuten ostaa oman asunnon, matkailla, pukeutua trendikkäästi, noudattaa terveellisiä elämäntapoja ja pitää huolta kunnostani. En kuitenkaan tullut onnellisemmaksi näiden tavoitteiden toteutuessa, vaan käänsin katseeni aina seuraavaan tavoitteeseen. Kaikkeen tähän kului paljon rahaa, mutta löysin aina keinon kustantaa pyrkimykseni. Perustelin itselleni, A l u ksi

21


että kunhan teen kovasti töitä ja alan tienata paremmin, on minulla varaa tehdä näitä asioita. Sivuutin monia asioita, jotka olisivat tehneet minut onnelliseksi, pysyäkseni valitsemallani polulla, jonka päässä siinsi hyväpalkkainen työ, oma asunto ja hulppea elintaso. Olin kuitenkin valmis uhraamaan aikani ja energiani näiden tavoitteiden eteen, sillä ajattelin sen olevan tarpeellista mukavan elämän saavuttamiseksi. Taaksepäin katsoessa näen, että tavoittelin asioita ja statusta mielekkään olemisen tavan sijaan, mikä sai minut välillä ahdistumaan elämän merkityksettömyydestä. Nollahukkaperiaatteita seuraamalla sain mahdollisuuden pysähtyä ja huomata elämän olevan paljon muutakin kuin asioiden hankkimista ja saavutusten tavoittelua. Kierrätystä ehdottomasti tarvitaan, ja sitä pitäisi kehittää yhä tehokkaammaksi, mutta maailman jäteongelman ratkaisemiseksi se ei ole riittävä toimi. Nollahukkaelämän tavoite onkin henkilökohtaisen jätemäärän minimoiminen ja elämän yksinkertaistaminen. Ajatusmallin keskiössä on kertakäyttökulttuurista vapautuminen ja kestävien vaihtoehtojen suosiminen arkisissa valinnoissa. Nollahukkaeläjät eivät esimerkiksi kuluta muovipusseja tai take-away-astioita, vaan laittavat ostokset omiin kangaskasseihin ja pakkaavat ruoat ja juomat uudelleenkäytettäviin astioihin. Nollahukka–ajatusmallin sisäistäneet pyrkivät selvittämään toimiensa tuottaman kokonaisjätemäärän ja minimoimaan tämän. Nollahukkaelämää on parasta miettiä prosessina: se muodostuu pienistä teoista, jotka muuttavat elämän suuria kokonaisuuksia kestävämpään suuntaan. Jokaisen prosessi on yksilöllinen ja kestää koko elämän. Siksi on hyvä olla kärsivällinen ja armollinen itselleen, ja muistaa joustavuus. Kohtaamme kaikki ristiriitaisia tilanteita, joissa meidän täytyy tehdä valintoja. Pyrin itse esimerkiksi syömään täysin kasvipohjaista ravintoa, mutta jos joku on heittämässä pois syömäkelpoisia kananmunia, 22

Z E RO WA S T E


syön ne mieluummin kuin annan niiden mennä roskiin. Toisinaan syön myös ravintoloissa eläintuotteita sisältäviä ruokia. Kaikkia lääkkeitä ei ole mahdollista saada pakkauksetta, ja kaikkia nollahukkaelämän mahdollistavia asioita ei ole kaikille yhtä helposti tarjolla. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettemme voisi yrittää tehdä parastamme joka päivä. Jokainen take-away-kuppi, josta voit oman termarin ansiosta kieltäytyä, on poissa polttouunista, ja jokainen itse tehty kodintuote säästää rahaa ja aikaa. Pienetkin teot voivat vaikuttaa positiivisesti ympärillämme oleviin ihmisiin todistaessaan, että vaihtoehtoja on. Muutos alkaa tiedostamisesta, ja jokainen meistä voi omalla esimerkillään näyttää kestävämpien käytäntöjen olevan mahdollisia. Nollahukka on koko elämän kattava suunnanmuutos, ei vain hetkellinen trendi. Vahinkoja ja virheitä sattuu silloinkin, kun yrittää parhaansa. Se on normaalia ja hyväksyttävää, niistä täytyy vain ottaa opiksi ja jatkaa yrittämistä. Yksi asia, jota minun on esimerkiksi ollut vaikea muistaa, on muovisista pilleistä kieltäytyminen. Vaikka näen sieluni silmin kuvan siitä, kun muovinen pilli vedetään merikilpikonnan sieraimesta ulos, unohdan usein pyytää juoman ilman pilliä. Zero waste -ideologia linkittyy helposti muihin tiedostaviin elämäntapasuuntauksiin, etenkin minimalismiin ja veganismiin. Pyrkimys elää yksinkertaisemmin sivuaa minimalismin turhan tavaran taakasta luopumista. Nollahukkaelämän keskiössä on pragmaattisuus ja mutkattomuus, mikä tuo mukanaan minimalistista yksinkertaisuutta muullakin tapaa kuin esteettisesti. Nollahukan periaatteita seuraamalla vähenee myös eläinperäisten tuotteiden syöminen, sillä niitä ei ole kovin helppo löytää A l u ksi

23


pakkaamattomina, jollet satu asumaan maatilalla tai aivan kauppahallin vieressä. Sitä paitsi nollahukkaelämässä ei pyritä välttämään vain roskaamista, vaan pienentämään henkilökohtaista hiilijalanjälkeä yleisemminkin, ja siinä eläinperäisten tuotteiden kulutuksen vähentämisellä on iso vaikutus (ks. Keittiö). Nämä eivät kuitenkaan ole nollahukkaelämän välttämättömiä seurauksia tai osia, vaan lähinnä sen luonnollisia mutta silti vapaaehtoisia jatkeita. Zero waste –elämäntapa ei edellytä omaisuuden karsimista yhteen matkalaukulliseen tai eläinperäisistä tuotteista luopumista kokonaan. Nämä ovat henkilökohtaisia valintoja, jotka jokainen tekee oman arvomaailmansa pohjalta. Itse syön pääasiassa kasvipohjaista ravintoa niin eettisistä, terveydellisistä kuin ympäristöllisistäkin syistä, mutta mikäli vaihtoehtona on ruoan pois heittäminen tai sen syöminen, syön mieluummin eläintuotteet kuin näen niiden menevän hukkaan. Käytän myös esimerkiksi nahkaisia ja villaisia vaatteita ja asusteita, sillä ne ovat biohajoavia ja kestävät pidempään kuin synteettisistä materiaaleista valmistetut. Pyrin ostamaan vaatteet ja asusteet muutenkin käytettyinä. Uutta ostaessani haluan tukea kotimaista tuotantoa ja selvittää tuotteiden alkuperän ja eläimen elinolot. Yritän aina tehdä parhaan mahdollisen valinnan sen tiedon ja niiden resurssien puitteissa, jotka minulla kullakin hetkellä on. Miten nollahukkaperiaate sitten voi parantaa elämää? En usko, että kukaan meistä varsinaisesti haluaa tuottaa melkein 500 kilon edestä kaatopaikkajätettä joka vuosi. Lajittelemalla roskia voimme vähentää kaatopaikalle tai poltettavaksi joutuvaa jätettä, mutta se vaatii aikaa ja vaivaa. Miksi emme siis vain vähentäisi jätteen tuottamista? Ajan, rahan ja vaivan säästämisen lisäksi kaatopaikkajätteistä luopuminen voi parantaa terveyttä, ja elämän yksinkertaistaminen auttaa nauttimaan enemmän kaikesta siitä hyvästä, mitä siihen jo kuuluu. Konkreettista säästöä syntyy ainakin seuraavissa: 24

Z E RO WA S T E


R A H A . Pakkaukset voivat usein maksaa enemmän kuin niissä myytävät

asiat. Pakkauksetta ostaminen tuottaa siis välittömiä taloudellisia säästöjä. Säästämme rahaa niin ostohetkellä kuin jätteenkäsittelykuluissa. Samalla säästämme rahaa, kun ostamme vain sen mitä oikeasti tarvitsemme. T E RV E YS . Oma kokemukseni on, että olen voinut paremmin alettuani

nollahukkaperiaatteiden mukaan välttää kemikaaleilla kyllästettyjä pakkauksia, tuotteita ja aineita sekä alettuani syödä pääsääntöisesti kasvipohjaista ja prosessoimatonta ruokaa. Ihoni ei ärsyynny ja kuivu samalla lailla kuin aikaisemmin, ja konkreettinen puuhailu ruoanlaiton sekä siivous- ja hygieniatuotteiden valmistuksen parissa rentouttavat mieltä. Innostuin myös kävelemään ja pyöräilemään enemmän, mikä on parantanut fyysistä kestävyyttäni. Minulla tuntuu myös olevan entistä enemmän aikaa, ja olen alkanut harrastaa enemmänkin liikuntaa. Olennaisimpia ovat kuitenkin pidemmän tähtäimen terveysvaikutukset. Muovijätteen ja teollisuuden käyttämien aineiden vesistöihin ja ruokiin leviämisestä aiheutuvia terveysvaikutuksia ei vielä ole ehditty tutkia kattavasti. Tiedämme tiettyjen muovin ainesosien voivan häiritä ihmisten hormonituotantoa, mutta kodin kemikaalikoktailien vaikutusta ei ole vielä kunnolla kartoitettu. Synteettiset puhdistusaineet, kosmetiikkatuotteet, materiaalit ja esimerkiksi muoviset ruoansäilytysastiat voi kuitenkin vaihtaa luonnonmukaisempiin tai kestävämpiin vaihtoehtoihin ympäristösyistä, ja samalla kehon kemikaalikuormitus pienenee. A I K A . Nollahukkaperiaatetta noudattava voi säästää merkittävästi aikaa

kiireisessäkin arjessa. Valitsemalla yksikertaisempia toimintatapoja vapauttaa enemmän aikaa elämän tärkeille asioille. Itse vietän roskien lajittelun ja jatkuvan siivoamisen sijaan mieluummin aikaa ystävieni ja perheeni kanssa. Vauhtiin päästessä jää enemmän aikaa myös monille aluksi aikaa vieviltä A l u ksi

25


tuntuville mutta nollahukkaelämän mahdollistaville asioille. Vaikkapa oman deodorantin tekeminen saattaa tuntua ajatuksena vaivalloiselta, mutta todellisuudessa se onnistuu muutamassa minuutissa, kun mieluisaan reseptiin tarvittavat ainekset löytyvät kotoa. Paljon nopeampaa kuin kaupassa käyminen! Nollahukkaperiaatteiden noudattaminen ei edellytä täydellisen nollahukkatilanteen saavuttamista heti tai välttämättä koskaan – kukin voi määritellä tavoitteensa itse. Tarkoitushan on maapallon säästämisen ohella myös helpottaa omaa elämää ja nauttia siitä. Minun tavoitteeni on elämälläni aiheuttamani kaatopaikkajätteen absoluuttinen minimoiminen. Jollekin toiselle se voi olla omien tuotteiden tekemistä tai vaikkapa jätemäärän vähentämistä yhdestä pussista viikossa yhteen kuukaudessa. Jokaisen panoksella on merkitystä, pienistä puroista syntyvät suurimmatkin virrat. Nollahukka-ajattelussa näitä pieniä tekoja voi alkaa panna toimeen seuraamalla helppoa mallia: Kanna mukana, Karsi, Käytä uudelleen, Kierrätä ja lopuksi Kompostoi.

26

Z E RO WA S T E