3 minute read
Genomitestatun immuunivasteen vaikutus ensikoiden sairastuvuuteen –Taru Kuokkanen ja Hanna Laurell
Vastustuskyky on periytyvä ominaisuus, joten sitä voidaan jalostaa valitsemalla karjan uudistukseen hyvää immuunivastetta periyttävät lehmät sekä suosimalla sonnivalinnassa hyvän immuunivasteen omaavia sonneja. Näistä sonneista käytetään Semexillä brandinimitystä Immunity+. Immuunivasteen periytymisaste on jopa yhtä korkea kuin tuotosominaisuuksien ja useiden rakenneominaisuuksien periytymisasteet.
Advertisement
Geneettisen immuunivasteen yhteyttä eri sairauksien esiintyvyyteen on tutkittu useissa pohjoisamerikkalaisissa tutkimuksissa. Näissä tutkimuksissa on havaittu, että lehmät, joilla on vahva perinnöllinen immuunivaste, sairastavat muita lehmiä vähemmän. Erityisesti utaretulehdusten esiintyvyydellä ja voimakkuudella on todettu olevan yhteys perinnölliseen immuunivasteeseen. Immunity+ sonnien tytärten on havaittu sairastavan 5-20 prosenttia vähemmän, reagoivan paremmin rokotteisiin ja tuottavan laadukkaampaa ternimaitoa kuin muiden sonnien tytärten. Suomessa toteutettiin opinnäytetyönä ensimmäinen kotimainen tutkimus Elevate-genomitestillä mitatun immuunivasteen voimakkuuden vaikutuksesta lehmien sairastuvuuteen.
Opinnäytetyön tutkimuksessa genomitestattiin yhdestä karjasta 91 holsteinrotuista lehmää. Lehmien immuunivasteesta saatiin indeksit solunsisäisestä ja solunulkoisesta immuunivasteesta, sekä näiden kahden yhdistelmäindeksi. Solunsisäinen immuunivaste suojelee lehmää solunsisäisesti hyökkääviltä patogeeneiltä, kuten viruksilta ja mykoplasmoilta. Solunulkoinen immuunivaste taas puolustaa lehmää solun ulkoisia taudinaiheuttajia, kuten bakteereja, vastaan. Yleisimmät lypsylehmien sairaudet ovat bakteerien aiheuttamia tulehduksia. Nämä kaksi immuunivastetta ovat geneettisesti eri ominaisuuksia, joilla on havaittu olevan negatiivinen korrelaatio. Yhdistelmäindeksin avulla voidaan molempia ominaisuuksia kehittää samanaikaisesti. Tutkimuksessa lehmät jaettiin niiden genomitestatun immuunivasteen voimakkuuden perusteella kolmeen ryhmään: paras 16 prosenttia, heikoin 16 prosenttia ja keskitaso. Testiryhmän eläinten ensikkokauden hoitotieto- ja siemennysmerkintöjä vertailtiin immuunivasteen genomitestin tuloksiin. Sairaudet, joita tilalla oli hoidettu, olivat utaretulehdus, hiljainen kiima, pitkäkiimaisuus, rakkulat, häiriö munasolujen vapautumisessa, kohtutulehdus, involuutiohäiriö (hidas synnytyselimien palautuminen), sukuelintulehdus alle 6 viikkoa poikimisesta, juoksutusmahan laajentuma tai kiertymä, valkoviivan repeämä, valkoviivan paise, sorkkasyylä ja muu jalkasairaus. Eri sairauksien hoidot jaettiin sairauden tyypin mukaan ryhmiin: utaretulehdushoidot, hedelmällisyyshoidot ja poikimisen jälkeisten on-
Matala Keskiverto Korkea Kaikki hoidot 75,55 84,70 40,00 Siemennystä/ 1,80 1,74 1,57 tiinehtyminen Utaretulehdushoidot 28,89 30,60 26,67 Hedelmällisyyshoidot 31,11 26,23 8,8 Poikimisen jälkeisten 15,5 14,75 4,45 ongelmien hoidot Taulukossa on esitetty tutkittujen hoitomerkintöjen prosenttiosuudet sekä siemennysten määrä eri immuunivasteryhmien eläimillä.
gelmien hoidot. Juoksutusmahan laajentuma tai kiertymä- ja eri sorkka- ja jalkasairaushoitoja oli niin vähän, ettei niistä tehty omia vertailuja. Niiden hoitomerkinnät on kuitenkin laskettu mukaan kaikkien hoitojen vertailuun. Siemennysmerkinnöistä saatiin lehmien tiinehtyvyys laskemalla, montako siemennystä kunkin immuunivasteryhmän lehmät olivat vaatineet tiinehtyäkseen ensikkokaudella.
Tutkimuksen tuloksista voitiin havaita, että korkean immuunivasteen lehmillä oli selvästi vähemmän hoitotietoja, kuin matalan ja keskiverron immuunivasteen omaavilla lehmillä. Utaretulehdushoitojen esiintyvyys oli alhaisin korkean immuunivasteen ryhmässä, mutta erot ryhmien välillä eivät olleet suuria. Hedelmällisyyshäiriöiden esiintyvyys oli selkeästi alhaisin korkean immuunivasteen eläimillä: keskiarvo oli vain yhdeksän prosenttia, kun vastaavat luvut keskiverron ja matalan ryhmän ensikoilla olivat 26 ja 31 prosenttia. Poikimisen jälkeisten ongelmien hoitojen esiintyvyys oli alhaisin korkean immuunivasteen eläinten ryhmällä. Näitä hoitoja oli korkean immuunivasteen ryhmällä viisi prosenttia, kun keskiverto- ja matalan ryhmän eläimillä niitä oli noin 15 prosenttia. Korkean immuunivasteen lehmille tarvittiin vähiten siemennyksiä tiinehtymiseen (1,6 siemennystä/tiineys) ja matalan immuunivasteen lehmille eniten (1,8 siemennystä/tiineys).
Alhaisimmat esiintyvyydet olivat kaikissa sairauksissa korkean immuunivasteen ryhmän lehmillä. Näyttäisi siltä, että korkea perinnöllinen immuunivaste on suojannut lehmiä useilta eri taudinaiheuttajilta. Tautien esiintymisen syyt ovat moninaiset ja aiempien tai piilevien sairauksien osuutta on vaikea tietää. Tutkimuksessa otettiin huomioon vain sairauden hoitomerkintä, mikä ei suoraan tarkoita sairastuneisuutta, eikä kerro ongelman voimakkuudesta tai paranemisesta. Tutkimuksen otanta, 91 lehmää, on myös hyvin suppea verrattuna muualla maailmassa tehtyjen tutkimusten aineistoihin. Yksikin hoitomerkintä voi muuttaa näin pienessä otannassa tuloksia huomattavasti. Tutkimus tehtiin vain yhden karjan eläimillä ja tässä karjassa on jalostettu jo vuosien ajan parempaa perinnöllistä vastustuskykyä. Tilan lehmät ovat geneettiseltä immuunivasteeltaan hyvin lähellä toisiaan. Tämä pienensi eri immuunivasteryhmien välisiä eroja. Jos perinnöllisessä immuunivasteessa olisi ollut enemmän hajontaa lehmien välillä, olisi saatettu nähdä huomattavasti isommat erot eri immuunivasteryhmien hoitomerkintöjen määrässä.
Karjan terveyden parantamiseen kannattaa aina panostaa. Suurin vaikutus terveyteen saadaan korjaamalla olosuhteita ja ruokintaa. Mikä tahansa lehmälle stressiä aiheuttava tekijä (esim. ruokinnan muutos, lajityypillisen käytöksen estyminen, ahtaat tai liukkaat tilat) laskee sen vastustuskyvyn tehoa. Tarkastele karjasi käyttäytymistä ja olosuhteita kriittisesti ja tee muutoksia havaittuihin puutoksiin. Olosuhteiden ja ruokinnan korjaamisen jälkeen hyvä tapa parantaa karjasi terveyttä on pyrkiä jalostamaan perinnöllisesti hyvää vastustuskykyä emä- ja isävalinnalla. Taru Kuokkanen ja Hanna Laurell
Artikkeli perustuu opinnäytetyöhön Kuokkanen, T. 2020. Lypsylehmän immuunivasteen genotyypin yhteys ensikkokauden hoitotietoihin. Oulun ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö. Oulu. www.theseus.fi.
OptiMatejalostusneuvonta
OptiMate-jalostussuunnitelma lähtee tilan omista tarpeista ja toiveista. Peruspaketti sisältää karjan analysoinnin ja sen vahvuuksien ja parannuskohteiden määrittelyn sekä neuvontaa jalostustavoitteiden asetteluun ja toteuttamiseen. Sonnivalinnat eivät perustu valmiiksi määritettyyn kokonaisjalostuarvoon, vaan karjanomistajan itse määrittämiin tavoitteisiin. Lehmät jaetaan ryhmiin käyttötarkoituksen mukaisesti, ja siemennyssuunnitelmassa jokaiselle lehmälle nimetään 2-3 sille parhaiten sopivaa sonnia niistä vaihtoehdoista, jotka on neuvontakäynnin perusteella yhdessä valittu karjaan käyttöön tai jotka löytyvät jo valmiiksi tilan omasta säiliöstä. OptiMate-ohjelmassa voidaan käyttää kaikkien sonnifi rmojen sonneja. Semex Finland Oy palvelee
