Umpiaika – valmennuskausi kohti lypsykautta – Mervi Yli-Hynnilä

Umpiaika – valmennuskausi kohti lypsykautta

Lypsykauden loppuessa lehmä pääsee pariksi kuukaudeksi ansaittuun joutenoloon. Vai onko se sittenkään lypsykauden loppu – jos se onkin jo uuden kauden alku? Uusimman tiedon valossa moni umpiajan tapahtuma vaikuttaa lehmän terveyteen poikimisen jälkeen, jopa usean kuukauden ajan. Niinpä umpiajan voikin ajatella seuraavan lypsykauden valmennuskaudeksi.

Stressitön umpeenlaitto

Siirtyminen lypsyryhmästä umpeenlaittoon on stressaavaa jo ryhmänvaihdon, tai jossain tilanteessa yksinolon, takia. Ikävyyttä lisää paineen tunne utareessa, kun lypsyjä harvennetaan, sekä rajoitukset rehunsaannissa. Vettä ei missään oloissa saa rajoittaa ja kivennäiset on saatava halvausten ehkäisemiseksi. Epämukavuutta ja terveyshaittoja vähentää nopea umpeutus.

Merkittävin umpeutusta nopeuttava tekijä on energiaköyhä rehu. Olki, heinä ja vanhana korjattu säilörehu lopettavat maidon muodostuksen. Niitä voidaan antaa syödä riittävästi niin, että mahat täyttyvät ja suulle on tekemistä. Parsinavetassa umpilehmien järjestäminen vierekkäisiin parsiin auttaa onnistumaan. Kun vierekkäin olevat lehmät ruokitaan samoilla rehuilla, ei varastaminen onnistu. Lypsävien vieressä ehtyminen on hi-

Umpiosaston lehmiä kannattaa pysähtyä tarkkailemaan. Onko makaaminen, seisominen, maatameno ja ylösnousu esteetöntä? Onko parsi pehmeä?

dasta ja lihominen umpikaudella väistämätöntä.

Utareterveyden suhteen umpeenlaitto on merkittävää aikaa. Tulehdusriski kasvaa, kun lypsyväliä pidennetään ja varsinkin, jos vetimet pääsevät likaantumaan. Vedinten puhdistaminen perusteellisesti ennen lypsyä on tärkeää, että taudinaiheuttajat eivät pääse lypsyn aikana utareeseen. Robotin pesutekniikka ei aina riitä tässä vaiheessa. Infektiot, jotka umpeenlaitossa tai umpiaikana pääsevät utareeseen, voivat aiheuttaa näkyvän utaretulehduksen lypsykauden alussa.

Viimeisen lypsykerran maitomäärällä on yhteys infektioriskiin. Riski suurenee, jos viimeisen lypsykerran maitomäärä on yli 12-15 kiloa. Sopiva tahti harventaa lypsyjä on ensin noin 36 tunnin lypsyväli ja sitten 48 tuntia. Lähtötilanteen maitomäärä sekä dieettirehu ratkaisevat umpeutuksen nopeuden, mutta useimmat lehmät saadaan umpeutettua parilla tai kolmella tyhjentämisellä. Nopea toiminta vähentää lehmän stressiä ja varsinainen umpikausi voi alkaa. Onneksi on paljon lehmiä, jotka lopettavat maidonmuodostuksen helposti. Rasvan liikuttelu sairastuttaa

Lihomisen ja laihtumisen vaihtelut lypsykauden eri vaiheissa lisäävät kaikkien aineenvaihduntasairauksien riskiä. Lihomisen riski kasvaa lypsykauden lopulla, varsinkin huonommin tuottavilla lehmillä tai niillä, joiden tiinehtyminen on viivästynyt ja lypsykausi pidentynyt. Helpointa kuntoluokan hallinta onkin karjoissa, joissa onnistutaan tiinehdyttämään lehmät ajoissa. Karkeasti sanottuna kuntoluokkaa hallitaan riittävällä valkuaisruokinnalla, joka pitää maidontuotantoa yllä lypsykauden lopulla. Samalla on varottava liikaa energian saantia.

Loppulypsykauden jälkeen seuraava lihomisen riskiaika on umpilehmällä. Umpiaikanakaan rehun määrää ei saisi rajoittaa. Niinpä rehuksi soveltuu laadukas, mutta matalan D-arvon säilörehu sekä kokoviljasäilörehu, heinä ja olki tai näiden seokset.

Umpilehmä ei saa myöskään laihtua. Laihduttamista ei saa tehdä, sillä rasvan mobilisaatio rasittaa maksaa ja verottaa siten poikivan terveyttä ja vastustuskykyä. Umpiaikana laihtunut lehmä on altis tulehdussairauksille, kuten kohtu- ja utaretulehduksille, ja ternimaidon laatu voi kärsiä.

Laihtuminen voi johtua muustakin kuin rehuista, tyypillisimmin ontumisesta. Vaikea pääsy ruokintapöydälle tai kilpailu rehusta voi myös johtaa laihtumiseen ryhmän alempiarvoisilla ja aroilla lehmillä.

Sorkat kuntoon

Sorkkaviat ovat merkittävä ontumisen aiheuttaja umpiaikana. Ontuminen vähentää liikkumista syömään ja juomaan, mikä johtaa helposti laihtumiseen ja sairastumiseen poikimisen jälkeen. Yksi sorkkahoitokerta kannattaa ajoittaa lypsykauden loppupuolelle. Vikojen hoito, mahdollinen kengitys ja vähintään osaava muotoilu varmistavat, että umpilehmä ei onnu. Hyvässä lykyssä myöskään poikinut lehmä ei onnu, mikä taas on lupaava alku lypsykaudelle.

Usein pohditaan, miten pitkälle tiineen umpilehmän voi ottaa sorkkahoitoon. Näissä tilanteissa kannattaa puntaroida kumpi on lehmälle suurempi riski: ontuminen vai varovainen käsittely sorkkahoitotelineessä. Merkittävää on sekin, millaisella alustalla ontuva lehmä liikkuu. Pehmeillä alustoilla ontuminen ei yhtä paljon estä lehmää liikkumasta kuin kovalla betonilla tai laitumen pitkillä siirtymäreiteillä.

Puhtaat reitit

Umpiosaston lattioiden ja kävelyreittien puhtaanapitoon kannattaa panostaa. Jos alueella sijaitsee raappojen parkki tai muu lannan kertymäalue, on syytä ratkaista, miten se puhdistetaan päivittäin. Aika usein näkee, että lantakoneet eivät puhdista takakierron tai umpiosaston käytäviä tai peränurkkia. Käsityötä joudutaan tekemään, ellei saada ideoitua koneita toimimaan.

Sorkat ja jalkojen ihoalueet eivät kestä jatkuvaa lantaisuutta ja kosteus sekä pehmentää sarveista että lisää taudinaiheuttajia. Kantasyöpymä ja tartunnalliset sorkkasairaudet saavat alkunsa kosteilta ja lantaisilta alustoilta.

Lattioiden puhtaus vaikuttaa myös parren puhtauteen. Lian kantautuminen kävelyalueelta parteen on selvää ja likaisista sorkista likaantuvat myös vetimet. Sosiaalinen kanssakäyminen

Ylitäyttö on tunnistettu riski kaikissa osastoissa, erityisesti umpiosastossa. Uusissa suosituksissa umpiosas-

Kannattaa nähdä vaivaa ja ideoida, miten lantakoneet puhdistavat myös umpiosastojen lattiat.

Helppo pääsy syömään ja juomaan on tärkeää poikimassa olevalle lehmälle.

toihin suositellaan vain 80 prosentin täyttöä eli vapaita paikkoja jää 20 prosenttia. Sopiva täyttöaste on puntaroitava olosuhteiden ja kertyneiden kokemusten perusteella. Samat luvut eivät toimi navetasta toiseen, sillä neliöitä ja kuutioita voi olla hyvinkin eri määrä. Lehmälle merkityksellistä on käytävien ahtaus ja mahdolliset pohjaratkaisun umpiperät. Jos käytävät ovat leveitä, on kaverin ohittaminen helppoa. Jos osastossa pääsee kiertämään ympyrää, on helppo vältellä lajitoveria.

Ryhmänvaihtoja pidetään yhtenä lehmän elämän suurista stressitekijöistä. Ryhmänvaihto todistetusti vähentää syöntiä ja märeaikaa erityisesti siirrettävillä, mutta myös ryhmässä jo olevilla. Häiriöt syönnissä puolestaan lisäävät sairastumisen riskiä poikimisen jälkeen. Riski on sitä suurempi, mitä lähempänä poikimista häiriö tapahtuu. Vaihdoissa kannattaa siis siirtää kerralla enemmän eläimiä ja tehdä siten siirtoja harvemmin. Tilaa maata

Lopputiine lehmä tarvitsee tilavan parren ja pehmeän alustan. Umpiosaston parsijakoa voi ja kannattaa väljentää. Ainakin kannattaa varmistaa, että kalusteissa ei ole makaamista haittaavia putkia pään edessä tai niskaputki liian takana ja/ tai matalalla. Tarkkailemalla makaavia, nousevia ja maatameneviä lehmiä näkee, onko liike esteetöntä. Makuualustan pehmeys on painavalle umpilehmälle erittäin tärkeää eli runsas kuivike pedin päällä on tärkeä. Sillä on merkitystä myös utareen pitämisessä puhtaana ja kuivana.

Kestokuivikeosastot ovat makuumukavuuden kannalta lehmän toivepaikka. Tilaa ja kuivitusta tarvitaan kuitenkin runsaasti, jotta ratkaisu onnistuu. Mitä lähemmäksi poikiminen tulee, sitä enemmän lehmä pehmeästä kuivikealueesta hyötyy. Kannattaakin kiertää rakennuksia sillä silmällä, että löytäisi paikan poikivien kestokuivikeosastolle. Monella tilalla koneet tai muut varastotavarat ovat joutuneet väistymään lehmien tieltä.

Rehua ja vettä vaivatta

Tilavaatimuksiin kuuluu rajoittamaton pääsy rehun ja veden luo. Ruokintapöydän tulee olla lähellä lehmää kaikissa tilanteissa niin, että kulku sinne houkuttelee. Kynnykset ja portaikot tai raapan parkkialueen väistely voivat harventaa käyntejä.

Pöydällä tulee olla tilaa kaikille (jopa 90 cm/lehmä) ja ruokintaesteiden vaivattomia. Nykytietämyksen mukaan lukkoaita takaa syöntirauhaa paremmin kuin niskaputki, jossa lehmät helpommin puskevat toisiaan ja seisovat vinottain tilaa vieden. Myös tilanahtauden kriittisyys on erilaista eri navetoissa. Vaikka tilaa ei olisi ihan tavoitteiden mukaisesti, voi sopivalla ryhmäkoolla, hyvällä huolenpidolla ja usein jaetulla rehulla kompensoida ja päästä hyvään terveystilanteeseen.

Vesipisteitä tulisi kaikissa osastoissa olla mieluiten kaksi, jotta vaihtoehto on olemassa. Erityisesti poikivien osastossa kannattaa tarkoin miettiä, mistä poikinut lehmä varmimmin pääsee juomaan tilanteessa, jossa se on haluton liikkumaan yhtään ylimääräistä.

Syönnin maksimointi voi vaatia kulutuksen seurantaa. Ruokintasuunnitelma ei toteudu, ellei kulutus vastaa oletusta. Rehun laadun seurantaan kannattaa panostaa. Varsinkin lämpiminä aikoina saattaa näyttää, että rehua on riittävästi jäljellä, mutta vasta kädellä tunnustellen selviää, onko rehu lämmennyttä tai onko muita laatuongelmia.

Kivennäisten oikea saanti riippuu syöntimäärästä. Vaikka ruokintasuunnitelmassa olisi oikea määrä, ei se toteudu syömättä. Vapaaehtoisesti lehmä ei syö oikeaa määrää, joten pelkkien tarjolla olevien ratkaisujen varaan ei voi tuudittautua. Kivennäisruokinta on poikimahalvauksen ennaltaehkäisyn perusta, joten sen onnistumisesta ei ole varaa lipsua.

Piilevä kalsiumvaje poikimisen aikaan altistaa muille sairauksille. Terveydenhuoltokäynnillä kannattaakin paneutua poikineiden terveyteen ja tunnistaa riskit. Karkearehujen kivennäisten analysoinnilla saadaan perustiedot esimerkiksi liiasta kaliumista tai kalsiumista tai magnesiumin puutteesta.

Ilmaa

Lattianeliöiden lisäksi navetassa tarvitaan ilmatilaa. Raikas ja vaihtuva ilma saa umpilehmän viihtymään makuulla. Luonnollisen ilmanvaihdon paluu on ollut lehmien onni. Ikkunoiden vaihto erilaisiin verho- tai kennoratkaisuihin avaa ilman pääsyn umpiosastoon ja poistohormit vaihtavat ilmaa. Umpilehmä ei viileydestä kärsi, joten erilaiset kylmäkasvatustilat ovat osoittautuneet varsin onnistuneiksi.

Lämpiminä jaksoina erityisesti vasikkaa kasvattava umpilehmä kärsii kuumuudesta. Vasikka lehmän sisällä kärsii lämpimästä ja umpiaikana koettu hellestressi voi heikentää niin lehmän kuin syntyvän vasikankin terveyttä.

Umpiosaston viilentäminen kannattaa aloittaa pian poikivista ja makaavista lehmistä. Ensisijaisesti tärkeää on varjo ja suoran auringonpaisteen välttäminen. Ilman liikkumisella lisätään mahdollisuutta viilentää kehoa. Helposti saatavilla oleva vesi on tärkeää juomisen ja vedellä viilentämisen kannalta.

Viilennyspuhaltimien hankinta on perusteltua aloittaa umpiosastosta ja varsinkin poikimista odottavista. Nykytiedon mukaan puhaltimet asennetaan viilentämään makaavia lehmiä, jotta niiden ei tarvitse nousta seisaalle viilentymään. Laitumella säänsuoja

Jos umpilehmät laiduntavat, on niiden hyvinvoinnin kannalta tärkeää päästä suojaan säiltä, erityisesti helteeltä. Varjoa ja liikkuvaa ilmaa pitäisi löytyä joko laitumella olevasta katoksesta tai järjestää mahdollisuus hakeutua vapaasti navetalle suojaan.

Laitumen kulkureitteihin kannattaa panostaa, sillä utareiden kuraantuminen saattaa johtaa tulehduksiin alkulypsykaudella. Bakteereista mm. Str. uberis on peräisin maasta, mullasta ja kurasta, ja voi pesiytyä utareisiin jo umpiaikana. Vedinten iho toimii paikallisen puolustuksen muurina. Ihon kuntoa on syytä seurata, sillä aurinko ja muuttuvat sääolosuhteet voivat ahavoittaa. Haavautumat toimivat porttina utaretulehdusbakteereille ja houkuttelevat kärpäsiä.

Sorkkaterveyden suhteen kuivat ja puhtaat kulkureitit ovat yhtä tärkeät. Pahimmillaan jopa ajotulehdusepidemian on nähty alkaneen kurakoista. Käve-

Semex Works ja Sire View – sonnivalinnan työkalut Semex Finland Oy palvelee

Sire Works ja Sire View ovat alueedustajien käytössä olevia ohjelmia, joiden avulla voit hakea omien tavoitteittesi mukaisia sonneja Semexin koko valikoimasta tai vain Semex Finlandin varastosta. Kaikkia ominaisuuksia ja brandeja voidaan painottaa halutulla tavalla, tai asettaa kehityskohteille minimiarvoja. voja. Voit myös luoda oman kokonaisjalostusarvon tusarvon tilasi tavoitteiden mukaisilla painotuksilla. Lehmät ksilla.Lehmät voidaan jakaa eri tavoitteiden mukaisiin ryhmiin ja valita jokaiselle ryhmälle parhaiten sopivat sonnit. Semex Works laskee investoinnin tuottoarvon ja tekee raportit sonnien takana olevista suvuista. Voit myös itsenäisesti rajata ja lajitella kaikkia Semexin myymiä sonneja kotisivujemme lajittelupalvelussa sivulla semex.fi /lypsyrodut/lajittele sonneja. Tuomme tilausten perusteella mitä tahansa tuontikelpoista Semexin sonnia noin 1600 sonnin valikoimastamme.

semex.fi

lyalueiden materiaalit eivät saisi vaurioittaa sorkkia ja sorkkavälin ihoa, sillä vaurio toimii porttina sorkan tulehduksille.

Umpilehmien laiduntamisessa kivennäisruokinta haastaa usein eniten. Luomutiloilla katkos seleenin saannissa heikentää emän ja vasikan vastustuskykyä. Ratkaisut kivennäisten syönnin varmistamiseen ovat tilakohtaiset ja vaativat usein lisäruokintaa, jolloin umpilehmän terveyden edellyttämät kivennäiset varmasti tulevat syödyiksi. Monet ovat päätyneet ottamaan viimeisten tiineysviikkojen eläimet täysin tai osittain sisätiloihin tai sisäruokintaan.

Kärpästorjunta

Kesän tullen kärpästorjunta palaa mieliin. Lehmän päälle valeltavat kärpästorjuntaaineet ovat yksi vaihtoehto umpiosastoon sekä laiduntaville umpilehmille. Sisätiloissa kärpäsmaalit ja karsinoiden pohjille ripotellut torjunta-aineet auttavat kärpästen määrän hallinnassa.

Onnistumisen kannalta olennaista on löytää munien varastopaikat navetasta ja ehtiä siivoamaan kriittiset paikat keväällä ennen ensimmäisten toukkien kehittymistä. Kun esimerkiksi lantakuilujen massat onnistutaan sopivaan aikaan huuhtelemaan tyhjiksi, voidaan saada pitkä lisäaika ilman kärpäsiä. Kriittisiä paikkoja ovat kuivat, paikoillaan pysyvät lanta- tai kuivikemassat karsinoissa, niiden alla tai muualla lantakouruissa.

Onnistuneen umpiajan mittarit

Poikineen terveys ja ternimaidon laatu kertovat paljon umpiajan onnistumisesta. Mittaamalla poikineen solut, tarvittaessa ut-bakteerit sekä ternimaidon määrä ja laatu saadaan arvokasta tietoa umpiajan onnistumisesta. Löydökset kannattaa kirjata ja tarkastella niitä aika ajoin osana terveydenhuoltoa. Reagointi ajoissa auttaa välttymään isoilta ongelmilta, jos ratkaisut korjauksiin löytyvät ajoissa. Terve utare ja maidon saanti tankkiin pian poikimisen jälkeen ovat hyvä palkka. 

Teksti ja kuvat: Tuotantoeläinten terveyden- ja sairaanhoidon erikoiseläinlääkäri ja maitoyrittäjä Mervi Yli-Hynnilä www.lehmalaakarit.com

TA TARJOLLA ON MONIA ERILAISIA GENOMITESTEJÄ,

Elevate-sovelluksen avulla testaat helposti eläintesi jalostuksellisen tason, tarkistat polveutumisen ja löydät haitallisten haplotyyppien kantajat. Lisäpalveluina tarjolla TPI-tulokset sekä punavärigeeni ja maidon kaseiinitiedot. Immuunivasteen genomitestin avulla pystyt parantamaan karjasi terveyttä geneettisesti myös emälinjojen kautta. Testaus on vaivatonta. Kudosnäyte otetaan korvamerkkien laiton yhteydessä, ja tiedot yhdistetään näytteeseen kännykän skannaustoiminnon ja Elevate-sovelluksen kautta. Lisätiedot tai omalta alue-edustajalta.

Semex Finland Oy

ALASEN TILALLA PANOSTETAAN HYVINVOINTIIN

Nokialla, Sarkolan kylässä Mari ja Ville Alanen hoitavat reilun seitsemänkymmenen lehmän karjaa suurella sydämellä. Mukana arjessa ovat kaksoset Mauno ja Aino sekä heidän nuoremmat sisaruksensa Onni ja Vilho. Villen kotitila, joka on ollut Marin ja Villen omistuksessa vuodesta 2014 asti, on näiden reilun kuuden vuoden aikana käynyt läpi monta uudistusta, joilla kaikilla on ollut kaksi päämäärää: tarjota lehmille paremmat olot sekä itselle parempi työpaikka. Aina voi uudistua

Muutoshankkeet alkoivat vuonna 2015 robotti-investoinnilla, jonka seurauksena vanhan lypsyaseman paikka sai muodonmuutoksen myötä uuden tärkeän viran toimia poikima-alueena. Jo robotti-investoinnista päätettäessä oli selvää, että lehmäpaikkoja tullaan lisäämään. Viidellekymmenelle lehmälle suunniteltuun pihattoon ei olisi ollut taloudellisesti kannattavaa hankkia vajaalla kapasiteetilla lypsävää robottia. Navetan uusi laajennusosa valmistuikin jo vuonna 2016, minkä myötä lehmille tehtiin kiinteäpohjainen jaloittelutarha. Loppuvuodesta valmistui myös uusi, umpilehmille ja tiineille hiehoille tarkoitettu kylmäpihatto, jossa eläimillä on isot, väliaidoilla osastoiksi saatavat kestokuivikealueet ja kiinteäpohjainen ruokintakäytävä. Myös nuorkarjan oloja parannettiin. Aiemmin ne olivat vanhan navetan ryhmäkarsinoissa ja vanhemmat hiehot kestokuivikkeella siiloissa. Nämä tilat ovat edelleen käytössä, mutta eläinmäärän ja eläinten mukavuuden sekä hyvinvoinnin parantamiseksi Mari ja Ville halusivat tarjota enemmän tilaa, onhan kyse erittäin tärkeästä eläinryhmästä eli tulevaisuuden lypsylehmistä. Päädyttiin ratkaisuun, jossa siilon ulkoseinään puhkaistiin kulkuaukko ja pihalle valettiin betonilaatta ja ruokintapöytä. Hiehot pääsivät muutoksen myötä ikäryhmissä 9kk-13kk isolle kuivitetulle makuualueella ja liikkumaan vapaasti laajalla, kuivana pysyvällä jaloittelualueella ympäri vuoden. Ainoastaan alle kuukauden ikäiset vasikat ja siemennysikäiset hiehot ovat vanhan navetan ryhmäkarsinoissa, joissa on hyvin tilaa uuden ryhmäjaottelun ja laajennuksen ansiosta.

Viimeisimpänä parannuksena on vuoden -21 puolella tehty muutos eläintilojen järjestelyihin. Umpilehmät siirrettiin nuorten hiehojen tilalle vanhaan siiloon, jonne tehtiin hiekkasyväparret. Nyt umpilehmät saavat liikkua vapaasti makuuparsista pihalle syömään ja niillä on mahdollisuus liikkua laajemmalla alueella. Kokemusta ei ole vielä pitkältä ajalta, mutta positiivisena asiana on huomattu ainakin kuivikkeen menekin väheneminen. Nyt kylmäpihatto on kokonaan hiehojen käytössä ja se voidaan kuivittaa koko alueelta separoinnista syntyvällä kuivikkeella, kun riskiryhmä eli ummessa olevat lehmät ovat kokonaan eri paikassa. Pikkuhiehot puolestaan siirtyivät umpilehmien tiloihin kylmäpihattoon, jossa omana ryhmänään ovat edelleen myös tiineet hiehot.

Mari ja Ville Alanen panostavat sekä lehmien että ihmisten hyvinvointiin.

Alasen tilan tunnuslukuja 2021

Keskituotos 77,6 lehmää 11 591 - 4,00 - 3,36 - 11 611 EKM Alasen tila Koko maa

Poikimaväli keskimäärin 360 415 Lepokausi pv 68 98 Siemennyskausi pv 23 36 Siemennyksiä/poikiminen 1,50 1,83 Ummessaolokausi 75 66 Hiehojen poikimaikä kk 23,4 26,0

Tuottavuutta oman työn mielekkyyden ja lehmien hyvinvoinnin kautta

Kysyttäessä tärkeintä tekijää tuotoksen nousulle Mari kertoo, ettei ole olemassa yhtä selvää syytä, vaan toimiva kokonaisuus ratkaisee. Mari toteaa kuitenkin, että

Umpilehmille on remontoitu mukavat hiekkaparret. Ruokintapöytä on ulkona betonilaatan päällä. Lehmät nauttivat ulkoilusta kiinteäpohjaisessa jaloittelutarhassa ympäri vuoden.

ensimmäinen muutos - tilava ja hyvin kuivitettu pehkupohja, jossa vastapoikineiden on turvallista rankan suorituksen jälkeen nousta ylös hoitamaan vasikkaansa sekä syömään - heijastuu selvästi poikineiden lehmien hyvinvointiin lypsykauden alkuviikkoina. Tästä on tuotoksellista etua koko loppulypsykaudelle.

Samoin Mari ja Ville uskovat, että lehmien tilavat ja mukavat parret sekä mahdollisuus ympärivuotiseen jaloitteluun auttavat hyvinvoinnissa paitsi mielen virkeytenä, myös lihaskuntoa parantavana tekijänä, mikä usein unohdetaan lehmien hyvinvoinnista keskusteltaessa. Tähän he lisäävät, kuinka tärkeä osa kokonaisuutta on myös tiineiden hiehojen mahdollisuus ulkoiluun lähes vuoden ympäri ja laiduntamiseen kesällä. Hiehoilla on käytössä kesäaikaan noin 10 hehtaarin kokoinen aidattu alue, jonka maasto on erittäin vaihtelevaa. Kyseessä ei siis ole mikään tasainen laidun, vaan se koostuu kallioista, nurmialueista ja viljelyyn kelpaamattomasta luonnonhoitoalueesta. Joku voisi miettiä, aiheuttaako tällainen pinnanmuotojen vaihtelu tapaturmia. Vastaus on ei.

Kaikki muutokset, joita tilalla tehdään, punnitaan aina paitsi kannattavuuden, myös sekä eläinten että työntekijöiden hyvinvoinnin näkökulmasta. Näin tehtiin myös päätös siirtää umpilehmät siiloon syväkuivikeparsiin. Ratkaisu on ollut vasta vähän aikaa käytössä, mutta toivon mukaan lisääntynyt liikkuminen umpikaudella parantaa lehmien vireyttä sekä entisestään tukee poikimisten onnistumista ja hyvää tuotoskautta.

Myös jalostukselliset tavoitteet saada omaan navettaan sopivia, tuottavia ja kestäviä lehmiä ovat olleet harkittuja päätöksiä. Oikeat sonnivalinnat ovat vieneet karjaa kohti asetettuja tavoitteita yhdessä asiantuntevan hoidon ja olosuhteiden parannuksen kanssa. Tällä hetkellä ensikoiden keskituotos on 10 871 kiloa ja koko karjan 11 690 kiloa. Lehmärivi

Peltoviljelyyn on kaiken muutoksen keskellä muistettu myös panostaa. Tästä kuuluu ansio suurelta osin Villelle, jonka vastuualueeseen peltoviljely kuuluu. Kuten todettu, Alasen tilan sijainti on maantieteellisesti haastava. Sarkolaa ympäröivät järvet monelta eri

Imettäjälehmät tarvitsevat runsaasti tilaa ja hyvän kuivituksen. Yhdellä lehmällä on 3-5 vasikkaa kerrallaan. Vasikoille on vapaasti tarjolla lisärehuja niille rakennetussa vasikkapiilossa, jonne imettäjälehmät eivät pääse.

suunnalta ja ympärillä on jos minkäkokoista mäkeä ja kalliota. Tilalle johtava tie on edellä mainituista syistä raskaskalustolle haastava. Tästä syystä on melko mahdotonta hankkia lisätuotosta ainoastaan lisäämällä eläinmäärää, joten lisäarvoa on haettava jostain muualta, ja mietittävä, mikä meidän tilanteessamme olisi kannattava ratkaisu.

Luomumaitoa tulevaisuudessa

Mielenkiinto luomumaitoa kohtaan on ollut Marin ja Villen ajatuksissa jo pitkään, ja edellä mainittuja investointeja on tehty myös silmällä pitäen mahdollisuutta siirtyä luomumaidontuotantoon. Tällä hetkellä maat ovat siirtymävaiheessa ja toivon mukaan luomumaidon tuotanto voidaan aloittaa loppuvuodesta 2022. Mari ja Ville kokevat, että luomutuotteilla on jatkossa lisäarvoa tuova vaikutus, kun asiaa mietitään kuluttajan näkökulmasta.

Peltoja on jo pitkään viljelty luomuperiaattein. Ennen siirtymävaihetta käytettiin myös kemiallisia lannoitteita, mutta muun muassa rikkakasvien torjunta on hoidettu ilman kasvinsuojeluaineita. Ville huomauttaa, kuinka tärkeää on panostaa peltoviljelyyn, jolla tuotetaan peruskomponentti hyvään appeeseen. Myös ostorehuhankinnoissa voi mahdollisesti tulla säästöä, kun nurmenviljelyllä onnistutaan tuottamaan ravinnearvoiltaan hyvä ja maittava sato vuodesta toiseen. Kysyttäessä luomutuotannon haasteista, joita Mari ja Ville ovat yrittäneet hyvin varautumalla ja ennakoimalla minimoida, Mari mainitsee peltoviljelyn onnistumisen sekä laiduntamisen järjestämisen lypsykauden aikana. Nurmea lannoitettiin viime kesänä puuteollisuuden sivutuotteena tulevalla typpilannoitteella, joka on luomussa hyväksytty lannoite. Kivennäis- ja hivenainepuolen on oltava tasapainossa niin luomu- kuin tavanomaisessakin viljelyssä, mikä näkyy nurmen hyvinä ravinneanalyyseinä. Lietelantabakteerilla käsitelty separoitu liete sopii erinomaisesti nurmen lannoitukseen luomuviljelyssä. Yhteenvetona isäntäpari toteaa, että hyvä nurmi mahdollistaa korkean tuotostason saavuttamisen.

Imettäjälehmät

Yksi isäntäväen haaveista on ollut tarjota vasikoille entistäkin luonnollisemmat elinolosuhteet imettäjälehmien avulla. Lopullinen päätös syntyi, kun Valio asetti tuotantorajoitteita. Epäonnekas vuosi, jolta tuotantomäärä laskettiin ja annettiin, ylittyi jo viime vuonna reilusti. Mari mainitseekin, kuinka haasteellista on miettiä lehmien ruokintaa. Niiden geneettinen tuotospotentiaali on korkea ja tällä hetkellä se realisoituu maitotankkiin. Tätä geneettistä ”hanaa” on kuitenkin mahdoton sulkea ruokintaa rajoittamalla, koska näin tehtäessä ollaan syntyvän ketoosin myötä ongelmissa tiinehtyvyyden ja ruokinnallisten sairauksien kanssa. Ratkaisussa vähentää meijeriin menevän maidon määrää saavutettiin siis useampi tavoite. Vasikat ovat aina olleet hyvinvoivia ja terveitä. Syy, miksi imettäjälehmiä alettiin alun perin harkita, oli vasikoiden juottamisesta koituva työ. Ne juotettiin aiemmin kolme kertaa päivässä, mikä oli käytännössä ainoa kelloon sidottu tehtävä navetalla. Kysyttäessä, onko työ helpottunut imettäjälehmien myötä, Mari vastaa hetkeäkään epäröimättä, ”kyllä!”

Myös suunnitteilla oleva luomutuotanto oli lisännyt mielenkiintoa imettäjälehmiä kohtaan. Imettäjiä on tarpeen mukaan 3–5, ja yhdellä lehmällä voi pitää 3–5 vasikkaa kerrallaan. Valintakriteereistä imettäjälle Mari mainitsee tärkeimmäksi hyvän luonteen ja ”lehmänhermot”. Sen lisäksi tuotostason on oltava hyvä, koska yksi vasikka juo maitoa keskimäärin 10 l/vrk ollessaan imettäjälehmän kanssa. Imettäjälehmien ryhmät muodostetaan poikimakarsinassa, jossa ne ovat jatkuvan tarkkailun alla. Lehmän utareterveyttä pitää ensimmäisten päivien aikana tarkkailla aktiivisesti, samoin sitä, että kaikki vasikat oppivat imemään ja hyväksytään joukkoon.

Selkeät rutiinit hakevat vielä muotoaan, koska imettäjiä on ollut tilalla vasta loppusyksystä 2020 alkaen, ja ensimmäiset vasikat on vasta vieroitettu. Tällä hetkellä on vielä hieman epäselvää, ketkä valitaan imettäjiksi. Kuten edellä mainittiin, luonne ja maito ratkaisevat, mutta lisäksi lehmä pitäisi saada tiineeksi. Tällä hetkellä imettäjät vasikoineen eivät ole navetassa, joten kiimanseuranta luo haasteita, eikä aina ole mahdollista ottaa tiinettä lehmää imettäjäksi. Samoin ratkaistavana on, jatkaako yksi lehmä imettäjänä läpi kauden, vai siirtyykö se jossain vaiheessa takaisin robottilypsyyn. Tässä aika tekee tehtävänsä ja opettaa tekijänsä. Ja kuten kaikessa, myös tässä asiassa olosuhteilla, joissa imettäjiä pidetään, on suuri

merkitys, Mari huomauttaa. Lauma tarvitsee tilaa ja hyvän kuivituksen ja suojaisan paikan. Tämän lisäksi vasikat tarvitsevat niin sanotun vasikkapiilon, jossa ne voivat rauhassa käydä syömässä niille tarkoitettua ruokaa kehittyäkseen märehtijöiksi. Jo tässä ajassa on havaittu, että vasikat kasvavat erittäin hyvin.

Mari kuitenkin painottaa, että edelleen vastuu ternimaidon saannista on ihmisellä! Siitä ei luovuta imettäjien myötä. Tulevaisuuden suuntaviivoja

Tällä hetkellä tavoitteisiin listataan keskipoikimakerran nostaminen. Samoin huomiota kiinnitetään EKMtuotokseen. Mari kertoo, kuinka Elevate-genomitestaus auttaa tekemään päätöksiä emävalinnassa. Hän odottaa innolla seuraavien sukupolvien tuloksia ja arvosteluvarmuuden nousua. Sonnivalinnoissa kiinnitetään huomiota myös karkearehunkäyttökykyyn, joka korostuu paitsi aperuokinnassa, mutta erityisesti luomutuotannossa. Katsottaessa tunnuslukuja vuosiraportti osoittaa monen asian olevan kunnossa ja lehmät tiinehtyvät todella hyvin. Lopuksi Mari ja Ville toteavatkin, kuinka panostus olosuhteisiin ja eläinainekseen tuottavat nyt hedelmää.

Oikea asenne, kiinnostus omaa tekemistä kohtaan ja sen tietoinen kehittäminen sekä asioiden oikeanlainen kyseenalaistaminen luovat ympäristön, jossa kaikki on mahdollista.  Liisa Staudinger Polly, isä Progenesis Bytes, on poikinut 23kk iässä

Prinsessa, isä Progenesis Bytes, on poikinut 22kk iässä

Pumpuli, isä Morningview Upright, poikinut 22kk iässä.

Pvm Maitoa, kg 07.08.2020 42,6 13.09.2020 45,6 15.10.2020 44,7 27.11.2020 43,4 17.12.2020 44,9 24.01.2021 46,4 16.02.2021 46,5 29.03.2021 40,9 23.04.2021 39,7

Pvm Maitoa, kg 07.08.2020 27,7 13.09.2020 42,2 15.10.2020 43,1 27.11.2020 41,5 17.12.2020 45,8 24.01.2021 42,6 16.02.2021 42,4 29.03.2021 37,9 23.04.2021 30,7

Pvm Maitoa, kg 13.09.2020 39,8 15.10.2020 40,2 27.11.2020 38,1 17.12.2020 39,4 24.01.2021 38,6 16.02.2021 40,0 29.03.2021 36,2 23.04.2021 33,8