SEMEX-POSTI tammikuu 2021
Pääkirjoitus
M
inun lähes 40 vuotta kestäneen lypsykarjaan liittyvän työurani aikana on tapahtunut paljon muutoksia, joihin on liittynyt muutosvastarintaa. Muistan hyvin, miltä minusta maidontuottajana tuntui, kun maitokiintiöt tulivat tai kun liityttiin EU:hun. Muistan myös, kun ihmeteltiin neuvonnan ja meijerien vastarintaa sellaisten uutuuksien, kuin pyöröpaalauksen, tilasiemennyksen tai lypsyrobottien käyttöönottoon. Suomen ensimmäinen lypsyrobotti päätyi juuri maatalousmuseoon. Niin aika rientää. Oli muutos mikä tahansa, se herättää vastarintaa. Jos muutos lähtee maidontuottajien aloitteesta, hallinto ja alan organisaatiot tuntuvat tekevän kaikkensa estääkseen kehityksen, ja kun muutostarve tulee hallinnolta, toimijoilta tai tavaran ostajalta, vastarintaan nousevat tuottajat. Maitoa on tällä hetkellä Suomessa liikaa, mikä on johtanut Valion sopimustuotantomalliin. Maidontuottajat sopeutuvat tilanteeseen kukin omalla tavallaan ja tilanteensa mukaisesti. Väliinputoajia on varmasti, eikä sellaista ratkaisua, joka sopisi jokaiselle maitotilalle, ole olemassa. Muutosvastarinta on ymmärrettävää, mutta tuskin parantaa maitotilan taloutta. Parhaiten pärjäävät ne, jotka katsovat eteenpäin. Ja kuka tietää, mistä maidosta jatkossa maksetaan paras hinta? Tilanne voi muuttua nopeasti riippuen median luomista trendeistä, terveyssuositusten uudelleen arvioinnista, vientimahdollisuuksien kasvusta, tai lopettavien tilojen suuren määrän aiheuttamasta maitopulasta. Ainoa mahdollisuus on seurata tilannetta ja tehdä tarvittaessa nopeita korjausliikkeitä oman yrityksen toimintamalliin. POHJOINEN Lienee todennäköistä, että ihmisen täytyy elääkseen jatkossakin syödä. Se herättää toivoa, että maataloutta tarvitaan, ja sekin on helposti laskettavissa, että pelkällä salaatilla ei maapallon väestöä ruokita. Voimme siis melko hyvällä uskolla kehittää kotimaista ruoantuotantoa, ja ehkä jopa toivoa, että hiukan positiivisempaa suhtautumista kotimaisuuteen olisi odotettavissa myös kuluttajilta. LÄNSI 1 Jalostuksen osalta on varmasti tulossa muutoksia, kun menetelmät kehittyvät hurjaa vauhtia. Nyt kun koeputkialkioita voidaan tuottaa lähes rajattomasti pienin kustannuksin ja ne voidaan genomitestata, parhaat sonnit ja donorit
voidaan seuloa valtavasta joukosta eri jalostuslinjojen tarpeisiin. Edulliset koeputkialkiot saattavat osittain syrjäyttää perinteisen pakastesperman niissä maissa, joissa järjestelmien muutosvastarinta ei rajoita alkioiden omatoimista säilytystä ja siirtoa. Genomitestatusta alkiosta on käytettävissä valtavan paljon enemmän ennakkotietoa kuin keinosiemennyksen kautta tuotetusta vasikasta, jossa halutun geeniyhdistelmän syntymistä hedelmöittymishetkellä voi vain arvailla. Alkioihin on teknisesti myös täysin mahdollista siirtää haluttuja geenejä. Esimerkiksi nupous olisi helppo saada yleistymään koko maailman nautapopulaatiossa, jos kaikkiin keinosiemennyssonneiksi tuotettuihin alkioihin siirrettäisiin naudan luontainen nupogeeni. Se säästäisi valtavan määrän nupoutuskuluja ja olisi myös eettinen vaihtoehto, kun nupoutuksen aiheuttamalta kivulta ja lääkityksiltä vältyttäisiin. Tämä uusi geenieditoinnin tekniikka, ”genetic scissors” (CRISPR-Cas9), sai vuoden ITÄ 2020 kemian Nobelin palkinnon. Harmi, ettei näin edistyksellistä ja palkittua tekniikkaa voi käyttää hyödyksi lähes kaikkialla maailmassa esiintyvän muutosvastarinnan takia. Oli kyseessä sitten maapallolle tipahtanut meteoriitti, jääkausi tai muuten vain muuttunut toimintaympäristö, selviytyjiä ovat aina olleet ne, jotka ovat pystyneet sopeutumaan muutokseen. Sari Alhainen
LÄNSI 2
KAAKKO
ETELÄ 1
ETELÄ 2
3
