Tutkimustietoa

Koonnut: Marjo Rinne - Kuvat: Freepik

Lannerangan luudutusleikkaukset tuottavat kestävää terveyshyötyä

LANNERANGAN luudutusleikkaus on vakiintunut menetelmä, jolla voidaan vähentää kipua sekä parantaa fyysistä toimintakykyä monenlaisten selkäongelmien hoidossa. Aiemmat tutkimukset eivät ole osoittaneet, huonontavatko masennusoireet lanneselän luudutusleikkausten tuloksia.

Ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Leevi Toivosen väitöstutkimuksen tavoitteena oli selvittää elektiivisten lannerangan luudutusleikkausten pitkäaikaistuloksia ja uusintaleikkauksia. Viiden vuoden seuranta-aineisto muodostui 523:sta luudutusleikatusta potilaasta. Luudutuksen tuottamaa terveyshyötyä arvioitiin muun muassa toimintakykyindeksillä ja SF-36-elämänlaatumittarilla sekä masennusoireita depressioseulalla (DEPS). Lisäksi sairaalan potilasrekisteritiedoista selvitettiin kaikkiaan kymmenen vuoden seuranta-ajalta luudutusleikkauksen uusintaleikkauksen tarpeelle ilmaantunut syy.

Pääosin luudutusleikkausten tuottama hyöty toimintakykyyn ja elämänlaatuun säilyi viiden vuoden seurannassa. Kuolleisuus ei lisääntynyt. Leikkaukset vähensivät masennusoireita, eivätkä leikkausta edeltäneet masennusoireet heikentäneet leikkaustulosta. Kuitenkin luudutusalueen viereen ilmaantuvat ongelmat olivat merkittävä syy luudutusleikkausten jälkeen ilmaantuvalle uusintaleikkaustarpeelle. Uusintaleikkaukseen jouduttiin lähinnä silloin, kun alkuperäinen leikkaus oli tehty rappeumaperäisen selkäongelman vuoksi. Rangan asentoa luudutuksessa sen sijaan ei tässä tutkimuksessa todettu merkittäväksi riskitekijäksi uusintaleikkauksille.

Toivonen, L. (2022). Long-Term Outcome of Lumbar Spine Fusion Surgery. (Tampere University Dissertations - Tampereen yliopiston väitöskirjat; Vuosikerta 674). https:// urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2576-3

Levähdystauot ja muut kävelyä helpottavat muokkaukset voivat auttaa iäkkäitä ihmisiä ylläpitämään ulkona liikkumista

IKÄÄNTYMISMUUTOSTEN ja heikentyneen toimintakyvyn myötä kävely voi tuntua iäkkäillä henkilöillä hankalalta.

Tällöin he ottavat tietoisesti tai tiedostamatta käyttöön erilaisia kävelyn muokkauksia (modifikaatioita). Väitöstutkimuksessa selvitettiin kotona asuvien 75–93-vuotiaiden henkilöiden elinpiirin, liikkumisen määrän ja autonomian muutoksien yhteyksiä kävelyvaikeuksiin ja -modifikaatioihin kahden vuoden seurannassa. Kyselyihin perustuva aineisto oli kerätty kahdessa eri kohorttitutkimuksessa. Näistä toinen sijoittui COVID-19-pandemian ajalle ja siinä kyselyiden lisäksi mitattiin kiihtyvyysanturilla kävelyn määrää ja piirteitä.

Kävelyvaikeuksia tai -modifikaatioita ilmoittaneille iäkkäille ihmisille kertyi vähemmän kävelyminuutteja ja -jaksoja kuin heille, jotka eivät kokeneet kävelyvaikeuksia. Lisäksi heidän fyysinen aktiivisuutensa oli katkonaisempaa sekä kävelyjaksot olivat lyhyempiä ja niiden intensiteetti oli rauhallisempi. Ulkona liikkumista houkuttelevat tekijät olivat yhteydessä liikkumista helpottavien kävelymodifikaatioiden käyttöön. Erityisesti levähdystaukojen pitäminen, apuvälineen käyttö ja kävelyn hidastaminen olivat yhteydessä laajempaan elinpiiriin ja parempaan koettuun ulkona liikkumisen autonomiaan. COVID-19-pandemian aikana iäkkäiden ihmisten ulkona liikkumisen määrä, laajuus ja koetut mahdollisuudet heikkenivät kävelymodifikaatioiden käytöstä huolimatta.

Tutkimus osoitti, että iäkkäillä ihmisillä muutokset kävelyn määrässä ja kävelykyvyssä ovat yksilöllisiä ja riippuvat esimerkiksi heidän toimintakyvystään ja ympäristön esteellisyydestä. Tämän tutkimuksen tulokset kannustavat jatkamaan kävelylenkkeilyä iäkkäänikin, vaikka esimerkiksi tauot olisivat välillä tarpeen. Kaikenlainen liike ja aktiivisuus on hyväksi keholle ja mielelle.

Leppä H. Walking Modifications as Facilitators of Mobility in Old Age. JYU Dissertations 573, Jyväskylä 2022, ISSN 2489-9003, ISBN 978951-39-9228-6 (PDF). Luettavissa JYX-julkaisuarkistossa: http://urn.fi/ URN:ISBN:978-951-39-9228-6

Liikunnan ilo yhdistettynä terveyshyötyjen tavoitteluun lisää liikuntaa parhaiten

LIIKUNTAKÄYTTÄYTYMISEEMME vaikuttavat monet tekijät. Hyvää tarkoittava liikunnan tuputtaminen ei ole toimiva ratkaisu, vaan ihmiset tekevät itse päätöksensä liikkua tai olla liikkumatta. Terveystaloustieteen alaan kuuluvassa väitöskirjassa selvitettiin, mitkä ovat kustannusvaikuttavimpia keinoja liikunnan lisäämiseksi väestötasolla. Osatutkimukset osoittivat, että varsinkin liikuntailon kokeminen kannustaa liikkumaan.

Laajan kirjallisuuskatsauksen lisäksi väitöskirjassa analysoitiin Tilastokeskuksen sekä Terveys 2000- ja 2011-väestökyselyjen yhdistelmäaineistoja. Yhtenä osatutkimuksena toteutettiin liikunnallinen interventiotutkimus, jossa kohderyhmänä olivat 6–9-vuotiaat lapset ja heidän vanhempansa.

Aikuisten liikuntakäyttäytymistä määrittivät eniten yksilötekijät. Liikunnan ilo ja ajatus investoinnista omaan terveyteen olivat yhteydessä suurempiin liikuntamääriin. Monet ihmiset harrastavat yhtä tai kahta lempiliikuntalajia niiden tuottaman liikunnan aikaisen hyvän olon takia. Monet harrastavat myös terveyshyötyjen vuoksi yhden tunnin viikossa itselle vähemmän mieluisaa lajia. Tuloksen osoittivat lisäksi, että korkeimmin koulutetut ja terveimmät liikkuivat vapaa-ajalla enemmän kuin vähemmän koulutetut tai terveydentilaltaan heikommat. Miehet harrastivat vapaa-ajan liikuntaa enemmän kuin naiset, naiset puolestaan liikkuivat työmatkoilla miehiä enemmän.

Ympäristöllä ja liikkumisen olosuhteiden muuttaminen pyöräily- ja kävelymyönteisiksi näyttäisi olevan yhteiskunnan kannalta kustannusvaikuttava keino lisätä liikuntaa, varsinkin kevyenliikenteenväylät ovat tärkeitä. Askelmittareiden käyttö ja kouluympäristössä toteutetut interventiot lisäsivät liikuntaa. Sen sijaan kuntatasolla resurssien lisäys liikuntaan edistäviin toimiin ei tuottanut tulosta eikä lisännyt asukkaiden liikuntaa.

Lasten interventiotutkimuksessa kokonaisliikunnan määrää onnistuttiin lisäämään yksilöllisellä ja perhekohtaisella liikuntaohjauksella kustannusvaikuttavasti yhdellä viikkotunnilla. Tämän lisäliikuntatunnin kustannus ilman vanhempien ajankäytön kustannuksia oli 6,21 € ja 8,62 € niiden kanssa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että näitä tuloksia voivat hyödyntää yksilöiden ja väestön liikunnan lisäämiseen kohdentuvien liikuntaohjelmien ja toimenpiteiden suunnittelussa, toteutuksessa sekä arvioinnissa.

Kuvaja-Köllner V. Economic aspects of physical activity promotion (Liikunnan edistäminen taloustieteen näkökulmasta). Kuopio: Itä-Suomen yliopisto, 2022, 135 s. Publications of the University of Eastern Finland Dissertation in Social Science and Business Studies; 290. ISBN: 978-952-61-4716-1