Kannan kuormaa hartioissa ja selässä

Teksti: Pia Bilund • Kuvat: Sanna Stellan

Näyttelijä Sanna Stellan kuntouttaa vatsalihasten erkaumaa kotitreenillä. Taitava tarinaniskijä viihtyy myös joogasalilla ja metsässä. Meditaatio ja hengitys auttavat purkamaan niin selkäjumeja kuin henkistä kuormaa.

SANNA STELLAN koki ensimmäisen noidannuolensa jo teini-iässä, kun hän työskenteli Ahvenanmaalla siivoojana. Selkä meni sänkyä pedatessa ja hän joutui sairauslomalle. Oireet menivät onneksi ohi nopeasti. Seuraava noidannuoli antoi odottaa itseään 25 vuotta.

Sanna kertoo, että hän on aina ollut ”superterve” ja pitänyt huolta kunnostaan.

– En koe, että olen luontaisesti liikunnallinen. Mutta tykkään elämästä ja olla elinvoimainen.

Keho on näyttelijän työväline ja työhön kuuluu olennaisesti se, että vartalo on joustava. Sitä painotettiin jo teatterikoulussa Englannissa.

– Mun pitää pystyä liikkumaan niin, että voin ilmaista kropallani asioita. Mutta ajattelen myös niin, että mua on about kiva katsella ja että mun kroppa on suhteellisen neutraali, ettei se esimerkiksi ole kipeän selän tai niskan takia jossain erikoisessa asennossa.

Kehon neutraaliutta Sanna opiskeli Alexander-tekniikalla.

– Se on tekniikka, jolla pyritään hakemaan neutraalia tapaa olla ja liikkua, ikään kuin miten lapset seisovat ja istuvat. Mullahan on neljä lasta ja katson miten ne menevät alas ja nostavat reisillään lelun ylös. Ryhti on hyvin vapaa ja avoin.

Psykofyysiset noidannuolet

Noidannuoli numero kaksi iski Sannaan noin kymmenisen vuotta sitten. Hänellä oli elämässään todella hektinen ajanjakso. Töitä oli paljon ja silloisen miehen kanssa lapsia kopiteltiin kiireessä. Sitten jouluna vanhempien luona se tapahtui.

– Äiti huusi meitä syömään ja jotenkin siinä sitten kävi ”naks”, mun selkä! Tämä toinen ja myös kolmas noidannuoli oli hyvin psykofyysinen juttu. Uskon siihen, että me kannetaan hartioissa ja selässä meidän asioita. Olin ollut kantojuhtana ja muutenkin kantanut kaiken vastuun, kun mies oli ollut poissa.

Sanna muistaa syöneensä jouluruuan lattialla. Jouluaatto ja seuraavakin päivä meni lattiatasossa.

– Meillä oli varattuna lento etelään siitä parin päivän päästä ja ajattelin, että lähden vaikka mikä olisi. Onneksi mulla on joogasta ja kaikesta kehotyöskentelystä hankittuna tietoa niin työni kuin kiinnostukseni takia. Hengittelin rauhallisesti siihen paikkaan, missä noidannuoli tuntui. Sain lukon auki hengittämällä ja pehmeällä liikkeellä, pienellä heilumisella.

Mun pitää pystyä liikkumaan niin, että voin ilmaista kropallani asioita.

Jooga on kuulunut kiinteästi Sannan elämään jo yli 20 vuoden ajan. Into ja taidot tarttuivat naiseen aikoinaan Lontoossa, jonne hän suuntasi au pairiksi 19-vuotiaana. Britanniassa vierähtikin sitten 11 vuotta.

– Jooga tuntuu hyvältä mun kropassa. Se tasapainottaa. Olen myös aina hyötyliikkunut, esimerkiksi fillaroinut joka paikkaan.

Urheilutaustaa Sannalla ei ole lapsuudesta, koska pienellä paikkakunnalla Satakunnassa oli tasan tarkkaan tarjolla hiihto ja pesäpallo. Ne olivat Sannasta ”yök”.

– Mä olisin halunnut tanssia. Mutta Porin puolelle olisi ollut noin tunnin ajomatka. Se oli vähän liikaa.

Voimakas ja kykeneväinen

Selän ja koko kehon hyvinvointiin noidannuolia enemmän on Sannalla vaikuttanut raju vastalihasten erkauma. Erkaumassa suorat vatsalihakset venyvät, erkaantuvat toisistaan kasvavan vatsan tieltä esimerkiksi raskauden aikana. Sanna havahtui erkaumaan neljännen lapsen syntymän jälkeen. Hän oli siitä lukenut ja tunsi sen. Joogaaminen ei tullut kuuloonkaan, ja kun Sanna kumartui alaspäin, jotain muljahti. Se sattui. Ja se näkyi myös peilissä: maha oli kuin nainen olisi ollut neljännellä kuulla raskaana.

– Vatsassa ei ollut mitään pitoa ja tunsin, kuinka ryhti on kasassa. Se vaikutti myös hartioihin ja ääneen. Väitän, että se vaikutti myös jalkaterien asentoon. Mun kengät eivät ole koskaan aiemmin menneet sillä lailla linttaan. Mulla on ollut tosi hyvä core ja yhtäkkiä se ei ollutkaan enää siellä. Se vaikutti koko olemiseen ja se vaikutti hengittämiseen, mikä taas vaikuttaa hermostoon, ja sitä kautta ihan kaikkeen hyvinvointiin.

Avuksi erkauman kuntouttamiseen Sanna löysi vaivaan erikoistuneen personal trainerin. Kun pt mittasi erkauman, se oli vähän yli 10 senttiä.

– Se on hirvittävä määrä! Mä olin ihan paniikissa. Vyötärö oli 10 senttiä leveämpi, joten mun piti ostaa uudet vaatteet. Viimeksi kuntoutuksen jälkeen erkauma oli 6 senttiä.

Kuntoutus on siis kantanut hedelmää.

Aluksi Sanna harjoitteli tunnistamaan vatsalihakset pilatestyypisillä harjoituksilla.

– En ollut oikein uskaltanut tehdä mitään, koska kaikki vähän sattui ja tuntui epämukavalta. Ja lapsikatraan kanssa, meillähän on neljä lasta ja joka toinen viikko viisi, niin siinä arjessa mulla ei ollut voimavaroja tehdä mitään. Kun nuorin lapsista oli vajaa kolme, silloin jaksoin mennä. Myös koronasulku viivästytti käyntien aloittamista ammattilaisella.

Erkauma oli vetänyt Sannan lapaluut ja yläselän jumiin.

– Kompensoin niillä vatsalihasten puutetta. Piti tehdä paljon avaavia liikkeitä yläselkään ja lapaan. Tein esimerkiksi nelinkontin käden kurkotuksia toisen ali ja sitten ylös.

Myös nestettä oli kertynyt kehoon, kun Sanna oli ”kasassa”, ilman vatsalihasten tukea. Eikä hän oikein tuntenut itseään siksi tyypiksi, joka oli.

– Pikkuhiljaa alan palautumaan mutta vielä on matkaa. Pitää myös hyväksyä se, että olen nyt 13 vuotta vanhempi kuin ensimmäisen lapsen kohdalla.

Sanna epäilee, että erkauma sai aikoinaan pontta toisen lapsen kohdalla. Viimeisillään ollessaan hän sai oksennustaudin.

– Muistan ne kivut, kun ei ollut enää mitään mitä yökätä, ja vatsa oli niin piukea. Tämä on mun mutu. Siinä tapahtui jotain vatsalihaksille, sehän on valtava tahdosta riippumaton liike. Ja muistan, että vatsalihaksiin sattui synnytyksessä.

Kuntoutus ja palautuminen erkaumasta jatkuu. Sanna on uskaltanut palata joogaan ja etenee pienin askelin hengitys apunaan.

– Näyttelijänä olen käyttänyt paljon aikaa siihen, että hengitän oikein. Hengitys lähtee alaselästä, mutta kun ei ole vatsalihaksia tukena, se vaikuttaa selkään, äänenkäyttöön ja niin moneen asiaan.

Jooga tuntuu hyvältä mun kropassa. Se tasapainottaa.

Selän terveys on Sannasta tärkeää, sillä kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jos yksi paikka prakaa, sitä kompensoi toisella, eikä keho ole tasapainossa.

– Olen hirveän onnellinen saamastani avusta. Olen tehnyt kotitreeniä pt:n ohjeilla. Pienillä painoilla aloitin ja ryhti jämäköityy. Jos pystyn tekemään koko joogatunnin, olen kuin mennyt takaisin siihen ihmiseen, joka olin ennen kuin vatsalihakset repeytyivät. Se on ihana tunne, kaikki rypytkin häviävät naamasta. Tunnen olevani voimakas ja kykeneväinen.

Kehotietoisuus ja virtaava keho

Meidän kehomme kertovat paljon meistä. Sanna on ehkä ”keskivertotallaajaa” tietoisempi kehostaan, sillä kehotietoisuus kuuluu näyttelijän ammattiin.

– Olen sillä tavalla tietoinen, että erkauma vaikuttaa mun liikkumiseen ja olemiseen. Se on kyllä erittäin hyvä motivaatio korjata tilanne. Ei tunnu hyvältä, jos kroppa ei ole kunnossa.

Selkäoireet ja erkauma eivät ole estäneet Sannaa tekemästä töitä. Hän huolehtii kehostaan ja saa siitä hyvän fiiliksen.

– Kun teen kotitreenin, vaikka peruslaiska olen, niin mulla on sen jälkeen pirun hyvä olo. Ihan kuin 20 vuotta ikää lähtee. Ja se tunne, että ajan omaa elämääni, en vain lillu vaan olen puikoissa. Laitan myös ihan erilaisia vaatteita päälle, kun olen tehnyt kotitreenin, muuten olen lötköverkkareissa. Treenin jälkeen tulee paljon elinvoimaisempi olo, kun keho virtaa.

Virtaavaa kehoa näyttelijä tarvitsee myös työssään. Teatterin lavalle Sanna ei mene kylmiltään.

– Haluan tehdä lämmittelyn ennen esitystä, kevyitä hengitysharjoituksia. Taputtelen, heiluttelen, teen kaikkea mikä vaan pistää kehon virtaamaan.

Sannalla on keventävä lämmittelyrutiini myös kollegoidensa Miitta Sorvalin ja Anu Sinisalon kanssa.

– Koska kannan kuormaa hartioissa ja selässä, pyydän heitä välillä ottamaan sitä pois. Miitta ja Anu pyyhkivät käsillään kuormaa mun selästä ja hartioilta. Mä olen suurperheen äiti ja mulla on paljon menossa. Kun ennen lavalle menoa otetaan tätä taakkaa pois, se on ihanaa.

Kun Sannan niska joskus kolmannen ja neljännen lapsen välissä usein vaivasi, hänellä oli ”niskaprojekti”.

– Kävin hieronnassa ja osteopaatilla ja keskityin niskan ja kaulan alueen hyvinvointiin. Kuulun niihin suomalaisnaisiin, joille tulee niskaan helposti kyttyrä. Yritän välttää eteenpäin työntyvää leukaa ja teen jumppaa seinää vasten. Hartiajumeihin auttaa säännöllinen liikunta.

Kotitreenien ja joogan lisäksi Sanna rämpii mielellään metsässä.

– Rakastan liikkua luonnossa, se on henkisesti tärkeää. Tykkään kävellä pois poluilta, puiden runkojen yli ja pakotan lapsenikin siihen. Se tekee hyvää aivoille. Juoksusta en ole koskaan pahemmin piitannut. Kävely on hyvää ja sauvakävely. Kun sauvat viuhuvat, se on hartioille erinomaista. Mulla oli sauvat jo Lontoossa, kun asuin siellä ja mulle huudeltiin perään, että missä sun sukset on. Olin ehkä siinä vaiheessa Lontoon ainoa sauvakävelijä, Sanna nauraa.

Joogasta Sanna nauttii mieluiten ohjatuilla tunneilla. Silloin omat aivot voi laittaa narikkaan.

– Voin vain keskittyä tekemiseen. Mun ei tarvitse miettiä, montako liikettä ja toistoa teen. Se on hirveän rentouttavaa.

Sanna sanoo ottavansa terveytensä helposti itsestäänselvyytenä. Jos hänelle tulee jokin pieninkin vaiva, se täytyy saada heti kuntoon.

– Sydämeni tuntee tuskaa ihmisten puolesta, joilla on krooninen kipu. Mulla ei tarvitse olla kuin pari päivää noidannuoli tai jokin kropassa prakaa, niin en tykkää yhtään vaan elämä pitää saada haltuun. Mutta helposti laiminlyön itseäni, kun hommaa on töiden ja lasten kanssa ihan tarpeeksi. Ikävä kyllä oma itse on silloin siellä jonon päässä.

Treenin jälkeen tulee paljon elinvoimaisempi olo, kun keho virtaa.

Oma hetki päivittäin

Sanna ei koe erityisemmin tarvitsevansa palautumista työstään. Hän ei kuormitu siitä kovinkaan paljon.

– Mun työ on niin nautinnollista. Saan siitä enemmän kuin mitä se ottaa. Olen usein aika energisoitunut, kun tulen töistä, mikä on varmasti aika poikkeuksellista. Monethan harrastavat laulamista, musiikkia tai muita taiteita. Mä teen sitä työkseni, joten mun vastapainoni on hiljaa kotona olemista.

Sannan päivittäiseen hyvinvointiin kuuluu meditaatio – vähän niin kuin hampaiden pesu. Se on kulkenut hänen matkassaan jo 30 vuotta.

– Meditointi on ihanaa puuhaa. Meditoin kotona pyykkikasan vieressä huoneessa, joka on yhdistetty työhuone ja kodinhoitohuone, Sanna virnistää ja kertoo, että kirjoitti aiheesta kolumnin.

Joinakin päivinä Sanna meditoi kaksi kertaa, jos vain ehtii. Kiirerupeaman aikana näytelmää tehdessä hän meditoi tunnin päivässä.

– Siitä tulee lisätunti päivään, se on ihmeellinen asia. Välillä voi olla kausia, jolloin en meditoi. Se ei esimerkiksi onnistu vauvan kanssa, kun unet on vähissä.

Meditaatio on Sannan oma hetki päivässä ja hän keskittyy hengitykseen.

– Se vaikuttaa keskushermostoon ja myös selkään. Hengityshän ei jää keuhkoihin vaan se menee ihan joka paikkaan. Kun tulee henkinen jumi ja tuntuu, että maailma kaatuu päälle, niin silloin kropan ja hengityksen kautta purkaminen auttaa paljon.

Sanna myös varaa itselleen kalenteriin päiviä, jolloin hän ei tee yhtään mitään.

– Kuuntelen radiota tai en tee mitään. Ihan hiljaisuudessa kotona haahuilen, ehkä pyyhin pölyjä viherkasvien päältä. Olen tajunnut jo pitkään sen, että tarvitsen niitä päiviä, kun kukaan ei vaadi multa yhtään mitään. Raskainta tässä ammatissa on, kun pitää koko ajan tuottaa. Myös pikkulapsiarjessa sulta vaaditaan koko ajan jotain. Haaveilen siitä, kun lapset vielä kasvavat ja mulle jää aikaa jollekin harrastukselle.

Rakastan liikkua luonnossa.

Tarinankertoja ja viihdyttäjä

Sanna on halunnut näyttelijäksi lapsesta saakka. Hän on aina ollut tarinakertoja ja viihdyttäjä. Vaikka ammatti on välillä haastava, työ on epäsäännöllistä ja nahkaa on saanut kovettaa, ei hän halua muuta tehdä.

– Tajuan sen vuosi vuodelta enemmän ja saan tehdä töitä parhaiden kavereideni kanssa. Se on hirveän arvokasta. Saan olla töissä oma itseni, nauramme usein ja paljon. En pärjäisi ns. normaaleissa töissä. Ei varmaan monessa työpaikassa voi aloittaa päivää venyttelemällä tai joogaamalla. Meillä se on täysin ok ja se on kiva.

Sannan alkuvuoden ja kevään täyttää teatteri. Hänet voi nähdä Kaikki ystäväni -esityksissä Aleksanterin teatterissa Helsingissä. Lisäksi Kaikki äitini, kaikki tyttäreni jatkuu 10-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Riihimäen Teatterissa menee Kun kiltteys ei riitä -komedia, ja Åbo Svenska Teaterissa Sanna tekee vierailun Brutuksen roolissa Julius Caesarissa 

Sanna Stellan, 48

• Näyttelijä, käsikirjoittaja ja kymmenhenkisen uusperheen äiti.

• Tunnettu esimerkiksi tv-sarjoista Strada, Siskonpeti ja Syke sekä tuoreimpana Rakkaat lapset.

• Kirjoittanut Hyvien synnytystarinoiden kirjan sekä Luksusmuijakirjasarjan yhdessä Katri Mannisen kanssa.

• Liikuntavinkki: Ravistele kehoa hengityksen ja äänen kanssa, pidä leuka rentona. Ravistelu auttaa hartioihin ja voit ajatella ravistelevasi pois henkistä kuormaa ja näin keventää selänkin taakkaa. Ravistelu käy myös lämmittelystä.