Pääkirjoitus

Yhdistysten tulevaisuus elämyksissä ja kohtaamisissa

Monia lähivuosien muutoksia voidaan ennakoida havainnoimalla heikkoja signaaleita. Niiden perusteella voimme muodostaa mielikuvia ja käsityksiä vaihtoehdoista, mikä on mahdollista, mikä todennäköistä ja mikä toivottavaa. Niihin perustuvilla teoilla ja valinnoilla voimme vaikuttaa tulevaisuuteen.

Viime syksynä Selkäliiton järjestöpäivillä osallistujat kuulivat mielenkiintoisen esityksen siitä, millaisia muutossignaaleita suurimpien suomalaisten järjestöjen ammattijohtajat ovat havainneet tapahtuvan järjestöjen toimintaympäristössä ja toiminnassa seuraavien viiden vuoden aikana. Selvityksen oli tehnyt Konsulttitoimisto Osana yhteistä ratkaisua Oy. Saatuja tuloksia voidaan yleistää myös pienempiin sosiaali- ja terveysalan järjestöihin.

Vastaajat pitivät järjestöihin vaikuttavia muutosvoimia suhteellisen pysyvinä. Suurimpana järjestöjen toimintaa haittaavana tekijänä pidettiin julkisen rahoituksen mahdollista vähentymistä sekä vaikuttavuuden mittaamisvaatimusten lisäämistä. Ne saattavat ohjata järjestöjen toimintaa asioihin, jotka eivät aina ole järjestöjen omia valintoja ja voivat näin heikentää kansalaisyhteiskunnan autonomiaa. Toisaalta julkisen vallan ohjaus voi vahvistua järjestöissä, mikä saattaa viedä järjestötyötä kulloinkin vallitseviin trendikkäisiin teemoihin. Joka tapauksessa järjestöjen ja niiden jäsenyhdistysten tulisi pystyä osoittamaan ja vakuuttamaan toimintansa vaikuttavuus. Lisäksi yhtenä suurena muutoksena selvityksessä pidettiin viestintää ja vaikuttamistyötä entistä tärkeämpänä. Digitalisaatio on voimakkaassa kasvussa ja se mahdollistaa entistä parempia tapoja toimia ja kehittää viestintää, jäsenhankintaa ja yhteydenpitoa jäsenistöön.

Useissa järjestöissä muutoksen signaalina näyttäytyi pienten paikallistason yhdistysten määrän väheneminen, koska kaikki ihmiset eivät enää halua sitoutua ”ikiajoiksi” yhdistystoimintaan. Paikallisella tasolla tarvitaan edelleen vapaaehtoisia tekijöiksi ja heille pitäisi kehittää vapaamuotoisempia sekä kevyempiä osallistumisen muotoja. Samoin olisi tärkeää rakentaa uudenlaista jäsenyyttä, kehittää sen sisältöä ja kokemuksellisuutta unohtamatta toiminnan hauskuutta ja spontaaniutta. Koska nuoria on hankala saada mukaan aktiiveiksi järjestötoimintaan, pitäisi järjestää enemmän avointa toimintaa, johon osallistuminen ei edellytä jäsenyyttä.

Vaikka järjestötoiminnassa muutos on pysyvää ja vaikka ihmisten kohtaamiset kasvokkain ehkä vähenevät, on tulevaisuudessa edelleen tärkeää perinteisin keinoin toteutetut tapahtumat, joissa korostuvat henkilökohtainen elämys ja toisten kohtaaminen. Kohtaamisista pitää tehdä entistä parempia, lämpimämpiä ja vaikuttavampia.

Marjo Rinne, puheenjohtaja