Tekstiilialan digitalisaation eturintamassa

Tekstiiliala Tekstiiliala eturintamassa eturintamassa digitalisaatiossa digitalisaatiossa

TEKSTI JOUNI VORNANEN KUVAT MIKKO LAPPALAINEN JA ADOBE STOCK

Isot vaatetalot tekevät laatua halvalla ja synnyttävät runsaasti vaatehävikkiä. Suurin osa vaatteista päätyy lopulta kaatopaikalle. Vaatteiden nopea kierto tekee alasta yhden maailman saastuttavimmista. Ilmiölle on annettu myös nimi: pikamuoti.

Onko yksi ratkaisu digitalisaatiossa? Tekstiilimateriaalien digitalisaatio etenee vauhdilla. Tämä tukee tekstiilialan vihreää siirtymää ja kiertotaloutta: muun muassa materiaalien hävikin vähentämistä.

Tekstiilin digitoiminen on yhdistelmä mitattuja fyysisiä ominaisuuksia sekä skannattuja ja kuvattua pintatekstuuria. Tavoitteena on, että digitaalinen tekstiili käyttäytyy virtuaalimaailmassa aivan kuten se käyttäytyisi reaalimaailmassakin.

Savonia-ammattikorkeakoulussa on meneillään ”Digital & Circular Fashion House” –hanke (ESR), joka edistää muoti- ja tekstiilialan kiertotalousosaamista, missä digitaalisuus on vahvassa roolissa. Sen aikana

tutkitaan laitekokonaisuuksia, joiden avulla kokeillaan muoti- ja tekstiiliteollisuuden digitaalisia tuotekehitysprosesseja.

Savonian uusi materiaaliskanneri on kuin pieni studio. Sillä otetaan kuvia kankaasta ja luodaan algoritmien pohjalta tiedostokokonaisuuksia, jotka muodostavat digitoidusta tekstiilistä visuaalisia karttoja, kuten pintatekstuurin, läpinäkyvyyden tai kiiltävyyden. Vastaavaa skanneria ei ole tiettävästi muualla Pohjoismaissa ja Euroopassakin vähän.

Vähentää vaikutuksia luontoon

Tekstiilien digitalisoinnissa tulee ymmärtää myös materiaalien fysikaalisia ominaisuuksia. Tähän tarkoitukseen hankkeella on materiaalianalysaattori Browzwearin Fabric Analyzer, joka mittaa kankaan fyysisiä ominaisuuksia, kuten paksuuden, miten kangas joustaa tai laskeutuu.

Tämän jälkeen tekstiilien digitoidut tiedot siirretään vaatesuunnittelussa käytettäviin 3D-mallinnusohjelmiin. 3D-suunnittelu ja kankaan digitoiminen mahdollistavat esimerkiksi sen, että vaatteiden suunnittelijan ei tarvitse heti tehdä fyysistä prototyyppiä tuotteesta. Tämä säästää muun muassa materiaaleja, vähentää tuotekehityksen päästöjä ja vaikutuksia luontoon. – Digitalisaatio tulee vaikuttamaan materiaaliseen maailmaan ja kuluttamiseen myös siten, että vaatteet voivat olla ainoastaan digitaalisen avataren (virtuaalinen hahmo) päälle suunniteltuja asuja, joita käytetään vain virtuaalisessa maailmassa. Tällöin vaatteista ei välttämättä tehdä ollenkaan fyysisiä tuotteita, selventää vaatesuunnittelun ja muotoilun lehtori Laura Pakarinen.

– Me hankkeena ja korkeakouluna pystymme edistämään omalta osaltamme tämän alan osaamista, kasvua ja kehitystä Itä-Suomessa. Hankkeen loputtua laitteet jäävät Savonialle koulutus- ja tuotekehityskäyttöön.

Savonian uusi materiaaliskanneri on kuin pieni studio. Kuvassa työryhmä: tutkimus- ja kehityspäällikkö Harri Auvinen (vas.), projektisuunnittelija Mikko Vidgren, muotoilun opiskelija Taija Kokkonen ja projektipäällikkö Kasperi Vuorikari.