Torstaina 21. heinäkuuta 2011
SALONJOKILAAKSO
15
Toteutuneita unelmia – Torstaikierros Perniöön
Galleria Levolasta on alun perin pitänyt tulla kestikievari. Heli Laaksonen
Viime viikon torstaikierros vei linja-autolla ihmisiä tutustumaan Perniöön. Auto lähti kulttuurikeskus Kivan edestä ja kolmen tunnin retki alkoi. Oppaanamme toimi itsekin Perniössä 15vuotta asunut Juha-Heikki Myllylä. Matkalla ensimmäiseen kohteeseemme linja-autosta kuului iloista jutustelua oppaan puheen lisäksi. Oppaamme kertoili matkan aikana Perniön historiasta ja selosti missä milloinkin olemme. - Perniö on kirjallisesti main it t u en si m m ä i sen ker r a n 15.huhtikuuta 1330, mutta jo paljon ennen sitä täällä on ollut asutusta. 1100 -luvulla Perniöön rantautui kristinusko, Myllylä kertoo. - Perniön pohjoisin kylä on Pohjankylä ja kylä on saanut nimensäkin siitä. Täällä on yh-
teensä 44 järveä ja kirkkojakin on neljä, Myllylä jatkaa. Saavuttuamme ensimmäiseen kohteeseemme, joka oli Yliskylän kirkko, oppaamme kertoi pihalla kuinka kirkkoon on aiemmin menty kellotapulin läpi. Nykyään reitti menee kellotapulin vierestä. Kirkossa on muinoin ollut paanukatto ja kellotapuli on ollut kahdeksankulmainen. Kelloja on kaksi, joista toinen on 1700luvun puolessa välissä valettu Turussa ja toinen Lavialla. - Tämä on vanhaa kulttuuriseutua ja kirkko on ollut 600 luvulla pakanallisten hallussa aina 1100-luvulle asti, Myllylä selittää. Hautausmaata laajennettiin 1800-luvulla ja silloin löydettiin kaivauksien avulla vainajien päälle jätettyjä vaatteita. Näiden löytöjen joukossa oli Yliskylän emännän puku, joka on nykyi-
sin ennallistettuna kansallismuseossa. Saavuttuamme sisälle upeaan kirkkoon, oppaamme kertoo kirkon historiasta. - Tämä on jo kolmas kirkko tällä paikalla. 1600 luvulla tehtiin remonttia ja 1700 luvulla kirkko purettiin kokonaan pois. Tämä kirkko valmistui 1756, Myllylä kertoo. - Rakennustöiden jälkeen kirkon sisäseiniä peitti sadan vuoden ajan kylän emäntien kutoma pellavakangas, joka otettiin pois sisäremontin aikana 1973. Se oli monelle nykyisille emännille kipeä paikka, Myllylä jatkaa. Kirkon saarnastuoli on tyyliltään 1800 luvun alkupuolelta, jolloin oli tapana, että saarnastuoliin mennään sakastin kautta. Uskelan kirkossa on samantapainen tuoli. Yliskylän kirkon alttari on yksinkertainen, alttaritaulu on koottu kolmesta osasta ja se on J.J Kiikin lahjoittama. - Alttaritaulu on maalattu vuosi ennen kirkon valmistumista ja se on entisöity täysin sata vuotta myöhemmin, Myllylä selittää. Alttaritaulun molemmin puolin on mosaiikkeja kirkon eri historian vaiheista ja osassa on kirkollisia symboleita. Mosaiikit ovat Arpalahden suvun lahjoittamia. Kirkon katosta roikkuvat kattokruunut ovat 1800 luvun puolivälistä ja niitä on kaksi samaa paria, jotka ovat tilallisten, talollisten ja torp-
pareiden lahjoittamat. Kolmas kristallikruunu on erilainen, valettu kasviaiheinen, jonka ovat lahjoittaneet kylän naimattomat poikamiehet. - Kirkon alkuperäinen väri on punainen mutta 1800 luvulla tämä oli harmahtava. Monet pitivät harmaata outona värinä kirkolle ja vuonna 1973 tämä maalattiin takaisin punaiseksi, Myllylä muistelee. Ensimmäiset urut kirkkoon tulivat vuonna 1860 ja vuonna 1950 tulivat uudet Hans Heinrichin suunnittelemat urut. Nykyiset urut ovat kolmannet urut Yliskylän kirkossa. Kirkon alttari on itään päin, niin kuin useimmissa kirkoissa on. Lännestä tullaan sisälle ja asehuone on etelässä. - Sen takia alttari on itään päin, koska kristinuskon sanomassahan Kristuksen viimeinen tuleminen tapahtui idästä, Myllylä sanoo.
Galleria Levola ja Nostalgia automuseo Kirkolta matka jatkui galleria Levolaan, jossa saimme tutustua Suomenjoutsenen rinnakkaisnäyttelyyn ja kuulimme talon historiasta. - Tämä on rakennettu vuonna 1901 ilmeisesti kestikievariksi. Kestikievari toimintaa tässä ei tiettävästi ole koskaan kuitenkaan ollut. Vuonna 1906 tämä myytiin kahteen kertaa viikon
sisällä, kievaria esitellyt KaisaLeena Kaarlonen kertoo. Nykyään Levolan omistaa Kaarlosen veli ja sitä on mahdollisuus vuokrata erilaisiin tilaisuuksiin ja siellä on myös esitetty nukketeatteria. - Ikkunat peitetään mustalla kankaalla, joten tästä saadaan hyvä teatteri tila. Tätä taloa korjattiin ja remontoitiin vuonna 2009, Kaarlonen kertoo. Levolasta on mahdollista ostaa pienoisnukke, jolla on päällä käsin tehty Yliskylän emännän puku. - Tämä nukke on kokonaan käsityötä, kankaat kudotaan pukua varten. Näitä tekevät Perniön maa- ja kotitalous naiset ja näitä on tehty jo 40 vuoden ajan. Nuken mukana tulee selostus puvusta neljällä kielellä, Kaarlonen kertoo esitellessään nukkea. Levolassa nautittujen kahvien jälkeen matka jatkuu viimeiseen kohteeseen, joka oli Nostalgia automuseo. Kuljettajanamme toiminut Janne Sirola peruutti linja-auton museon pihalle ja ihmiset siirtyivät museon tiloihin katsomaan muun muassa vanhoja autoja, perämoottoreita ja työkaluja. - Ylikulmassa sijaitseva automuseo on Jyrki Kareniuksen toteutunut unelma. Museo on rakennettu vanhaan navettaan, oppaamme Juha-Heikki Myllylä kertoo. - Olen avannut tämän muse-
on vuonna 2003. Täältä löytyy muun muassa postilaitoksen lumitraktori, joita on enää yksi jäljellä. Näitä tuotiin Suomeen kolme, automuseon omistaja Jyrki Karenius kertoo. Ryhmän kierrettyä museossa kyselin eräältä pihalta istuvalta matkalaiselta tunnelmia retkestä. - Olen ollut kahdella aiemmalla retkellä mukana, nämä ovat sopivan lyhyitä retkiä ja oppaat ovat hyviä, Kaisa kertoo. - Tämäkin retki täytti odotukseni ja näillä retkillä saa oppia lähiseudusta. Salon seudulla on paljon nähtävää ja kohteissa ei välttämättä muuten tulisi käytyä, Kaisa jatkaa. Seuraava retkikohde on Särkisalon upeat merelliset maisemat. Tuttuun tapaan linja-auto lähtee kulttuurikeskus Kivan edestä torstaina kello 15.
Useammalla torstaikierroksella mukana ollut Kaisa nautti kovasti retkestä.
Tarja Kirjavaisen puutarhassa saavat kaikki kukat kukkia
Erilaiset pienet yksityiskohdat tekevät puutarhasta mielenkiintoisen. Vanha maitotonkka on löytänyt uuden käyttötarkoituksen kukkaruukkuna.
Suvi Lehtinen
Kuusjokelaisen Tarja Kirjavaisen paratiisimaisessa puutarhassa rehottavat sulassa sovussa niin erilaiset pensaat, puut kuin koristekasvitkin. Keskikesän helteiset päivät ovat villinneet pionit, leijonakidat, kosmoskukat, kurjenpolvet ja krassit puhkeamaan
kukkaan ja hiljattain saadut sateet ovat saaneet myös siperianherne- ja jasmiinipensaat viheriöimään. Jättimäinen ruttojuuri varjostaa marjapensaita ja maata peittävät suuret suikeroalpi- ja ansikkamatot, joiden keskeltä nousevat kippuraoksaiset omenapuut. Kukkarykelmien keskeltä pilkistävät kiviset eläinhahmot ja istutuksia elävöittävät pienet suihkulähteet lisäävät satumetsämäistä tunnelmaa. - Tämä on ollut hyvä kesä kasveille, ja helppo puutarhanhoidon kannalta, koska on ollut niin lämmintä ja myös satanut riittävästi, Kirjavainen kertoo. - Tosin viime päivien ukkoskuurot ovat olleet jo hieman liikaakin, sillä ne hakkasivat monista kasveista kukinnot irti, hän harmittelee. Tarja Kirjavaisen rehevä puutarha ei ole syntynyt hetkessä. – Noin 40 vuotta sitten kun tähän muutimme, ei pihalla ollut juuri muuta kuin muutama marjapensas ja koivuja. Pikkuhiljaa olen tätä sitten rakennellut, hän toteaa. – Minua viehättää kaikki kukkiva, kukat ovat silmänruokaa olivat ne sitten istutettuja tai luonnonvaraisia.
Periaatteeni onkin, että antaa kaikkien kukkien kukkia. En ymmärrä ihmisiä, jotka riehaantuvat muutamasta voikukasta pihanurmellaan. Mieluummin tällainen luonnontilassa oleva, omilla ehdoillaan elävä puutarha, kuin pilkuntarkasti suunniteltu tai viimeisen päälle laitettu. Kirjavaisen mukaan näinkään suuren puutarhan hoito ei ole työlästä, nyt kun kasvit ovat löytäneet jo oman paikkansa. – Rutiineihini kuuluu kasvien lannoitus syksyisin ja ke-
väisin, penkkien siistiminen rikkakasveista sekä lämpimillä säillä jokapäiväinen kastelu. Eniten huomiota vaatineet projektit ovat myös pitkäikäisimmät. - Tätä köynnöshortensiaa olen kasvattanut kohta 20 vuotta, Kirjavainen kertoo osoittaen upeaa, omakotitalon koko seinän peittävää kasvia. Toinen hiukan vaativampi tapaus on jo 10-vuotiaaksi elänyt pasuunakukka, jota pidetään talvet varastossa ja tuodaan keväällä sisälle, josta se pikkuhiljaa totutetaan ul-
Kuistilla kasvaa jotain kovin eksoottisen näköistä. – Tämä sitruspuu on lahja työkavereilta, Tarja valottaa. Sen hedelmät eivät tosin ole kovinkaan maukkaita. koilmaan. - Kasvi kuitenkin palkitsee kaiken vaivannäön upeilla keltaisilla kukinnoillaan, hän hymyilee. Talvisin Kirjavainen toteuttaa puutarhaharrastustaan lukemalla alan lehtiä ja kirjoja sekä seuraamalla puutarhaohjelmia televisiosta. – Niistä saatuja uusia ideoita pääsee sitten aina keväisin toteuttamaan, hän hymyilee.
Tarja Kirjavainen kertoo köynnöshortensian kasvattamisen vaativan hieman kärsivällisyyttä. – Tässä on mennyt 20 vuotta, hän nauraa.