14
Torstaina 17. toukokuuta 2012
Halikkolaisen Poukarin tilan lypsylehmät pääsivät kesälaitumelle
Poukarin tilan isäntäpari Ilkka Iltasta ja Helena Kuuluvaista huvittaa lehmien into kiivetä multakasojen päälle. - Laidunta tuossa piisaisi, mutta tuonne vain täytyy kivuta. Pauliina Kallio
Pihattonavetan pariovet avataan. Hetken on hiljaista ja sitten alkaa riemu. Halikon Ammakossa sijaitsevan Poukarin tilan lypsävät ilakoivat kuin pienet lapset, kun ne pääsevät ulos muutaman hehtaarin kokoiselle kesälaitumelleen. Poukarin tilan isäntäpari Ilkka Iltanen ja Helena Kuuluvainen katselee hymy huulilla rakkaiden lypsäviensä hyppelyä ja hassuttelua. Poukarin tilan reilusta sadasta lehmästä kaksi kolmannesta on rodultaan punavalkoisia Ayshirejä ja viimeinen kolmannes mustavalkoisia Holsteinejä.
- Mustavalkoiset tuottavat enemmän maitoa, mutta se on laihempaa. Punavalkoiset ovat röyhkeämpiä luonteeltaan, mutta terveempiä kuin mustavalkoiset. Kummastakaan emme luovu, tilan emäntä Helena Kuuluvainen pohtii ja taputtaa hellästi ohi kulkevan lehmän selkää. - Poukarin tilalla on laidunnettu aina, mutta muutaman hehtaarin laidun ei riitä ravinnoksi tälle määrälle eläimiä, joten myös sisäruokinta on käytössä kesälläkin. Ovet navettaan pidetään aina auki, joten lehmät kulkevat oman halunsa mukaan, isäntä Ilkka Iltanen kertoo. - Kuumina kesäpäivinä lehmät viihtyvät paremmin varjossa sisällä ja tulevat ulos
vasta yöllä, kun on jo viileämpää. Poukarin tilalla on viime kesästä saakka ollut käytössä automaattilypsy, johon lehmät tulevat lypsylle, kun siltä tuntuu. - Toivottavasti ne osaavat tulla myös ulkoa laitumelta itsekseen sisään lypsylle. Osa lehmistä on niin nuoria, että ne eivät tiedä, miten kesällä toimitaan. Eiköhän kaikki mene kuitenkin hyvin, Iltanen uskoo. Laitumelle lasku -tapahtumaa ovat tulleet seuraamaan myös koko ikänsä lehmien kanssa tekemisissä olleet Seppo Lindeman ja Ari Tihveräinen. Lindeman on työskennellyt paikallisessa keinosiemennysyhdistyksessä ja Tihveräinen on tehnyt työuransa Osuuskunta Länsi-Maidon palveluksessa. - Tänne tulimme ihan silkasta mielenkiinnosta, olemme molemmat jo eläkkeellä, Salon seudulta kotoisin olevat miehet kertovat. - Tämä on tapahtumanakin kiva, lapset ja muut kiinnostuneet pääsevät katsomaan lehmiä, Tihveräinen miettii. - Täällä Poukarissa on pihattonavetta eli eläimet ovat sisälläkin vapaina, mutta jos olisivat kiinni eli parsinavetassa, olisi hyvä päästää lehmät jaloittelemaan talvellakin. Utareet eivät jäädy, muutenhan lypsylehmät olisivat Suomessa kuolleet sukupuuttoon jo aikoja sitten, miehet nauravat. Tilakoot ovat kasvaneet vuosi vuodelta Suomessakin eikä laidunnus ole välttämättä enää perinteinen tapa pitää lehmiä. - Laiduntaminen on kuitenkin terapiaa lehmille ja se on hyväksi lehmien jaloille ja lihaskunnolle, kertoo Valion alkutoimintajohtaja Juha Nousiainen Halikossa. - Näitä Laitumelle lasku -tilatapahtumia on kaikkiaan 17.
Tämä on samalla maidontuotannon näyteikkuna kuluttajille. Meillä on tämä vuosi 2012 laidunten teemavuosi ja tarkoitus on tuoda positiivisesti esille laiduntamisen etuja lehmien kannalta, sanoo Osuuskunta Länsi-Maidon toimitusjohtaja Kari Aakula. Osuuskunta Länsi-Maito on yksi Valio Oy:n kahdeksasta hankintaosuuskunnasta ja samalla yksi Valio Oy:n omistajista. Länsi-Maidolla on Varsinais-Suomessa reilut parisataa maitotilaa, joista mer-
Yleisölle avoin laitumelle lasku keräsi paljon kiinnostuneita, vasemmalla ilonpitoa seuraavat myös Seppo Lindeman ja Ari Tihveräinen. kittävä osa eli noin 50 sijaitsee Salossa. Koko maassa maidontuottajien määrä on vuodessa pudonnut 6,6 prosenttia, Varsinais-Suomessa pudotusta on ollut lähes samassa suhteessa, 6,2 prosenttia. Kymmenessä vuodessa tuottajien lukumäärä on pudonnut alle puoleen, sillä vuonna 2000 maidonlähettäjiä oli reilut 20 tuhatta ja vuonna 2011 vain noin 10 tuhatta. Vaikka maitotilat harvinaistuvat Suomessa, Poukarin tilalla luotetaan tulevaan. Tilan lehmistä lähes 80 prosenttia on nuoria lehmiä.
A i Tihveräinen Ari Tih i ((vas.)) jja Seppo S Li Lindeman d eivät i ole l saaneet tarpeekseen lehmistä yli 40 vuotisen työhistoriansa aikana.
Pikkuvasikka nukkuu, ikää 12 tuntia.
Ei malttaisi tämä ayshire odottaa laitumelle pääsyä.
Kymmenisen vuotta sitten Saloon NummiPusulasta muuttanut Anna Paatero toi tyttärensä Mintun (2) katsomaan lehmiä. – Minttu ei ole koskaan ennen nähnyt lehmiä. Tuntuu hauskalta, että tultiin navigaattorin avulla katsomaan niitä. Lapsena lehmiä oli naapurissa, Anna Paatero nauraa.