Torstaina 31. maaliskuuta 2011
SALONJOKILAAKSO
7
Rikkaamman Suomen puolesta
19 Niklas Mannfolk 20 Camilla Sonntag-Wilenius 21 Stefan Wallin Du kan träffa Camilla och Niklas på Salo torg 2.4 kl. 10.30 och Camilla på Café Wilhelmina Wilh hel i Salo Sa 16.4 kl. 11-13. 3. H Hittaa oss allaa på Facebook F book via vi SFP i Åboland/RKP Åboland/RKP Varsinais-Suomi. Va arssinaais-S s-Suo om .
Marja Tanhuanpään pyhiinvaellusmatka Pohjois-Espanjan kauniissa maisemissa taittui jalkaisin reilussa kuukaudessa. Kuva: Marja Tanhuanpää.
Somerolla kuullaan pyhiinvaellusretkestä Santiago de Compostelaan Leena Nuotio
Luoteis-Espanjassa sijaitseva, vajaan sadan tuhannen asukkaan kaupunki Santiago de Compostela on ollut jo yli tuhannen vuoden ajan Euroopan tärkeimpiä pyhiinvaelluskohteita, jonne sadat suomalaisetkin vaeltavat vuosittain. Sy y kaupungin suosioon löytyy kaupungin katedraalista, jonne apostoli Jaakob vanhemman uskotaan haudatun. Somerolla Kiiruun talolla järjestettävässä tilaisuudessa on mahdollisuus tehdä torstaina nojatuolimatka Santiago de Compostelaan, kun raumalainen Marja Tanhuanpää tulee Someron Ladun kutsumana kertomaan omasta pyhiinvaelluksestaan. - Keskiajan ihmisen tavoin jokaisella pyhiinvaeltajalla on erilaisia syitä lähteä matkaan.
Edelleenkin näkee, miten syvä hengellinen kokemus vaeltaminen joillekin on, Tanhuanpää muistelee kesällä 2008 tekemäänsä matkaa. - Toki tiellä tapasi paljon myös niitä, jotka olivat lähteneet vaeltamaan extreme-kokemus mielessään. Kaikkien yhteinen päämäärä oli kuitenkin apostoli Jaakobin hauta.
Jalat tärkein ”työkalu” Pyhän Jaakobin pyhiinvaellusreitti on Santiago de Compostelaan johtava vaellusreittien verkosto, jonka kaukaisimpiin osiin liittyi myös Hämeen Härkätie jo keskiajalla. Nykyisin vaellusreiteistä suosituimpia on Espanjan ja Ranskan rajalta Pohjois-Espanjan läpi Santiago de Compostelaan kulkeva Ranskalainen tie. Se on entisöity kulke-
maan mahdollisimman paljon alkuperäistä reittiä noudattaen, mistä syystä reitti hyväksyttiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1993. Pyhiinvaellusmatkan aloituspaikan voi valita haluamaltaan reitiltä mielensä ja käytettävissä olevan ajan mukaan, ja vaellusreitin voi taittaa joko jalkaisin tai pyöräillen. Pyhiinvaellustodistuksen saaminen edellyttää kuitenkin vähintään sadan kilometrin kulkemista kävellen tai puolta pidemmän matkan taittamista pyöräillen. Ma rja Ta nhua npä ä tek i 750 kilometrin pituisen pyhiinvaellusmatkansa jalkaisin. Ranskalaista tietä kulkevan reitin aloituspaikkana oli Roncesvallesin kylä, josta matka määränpäähän Santiago de Compostelaan kesti reilun kuukauden.
- Ennen matkaa luin ja sain hyviä neuvoja muun muassa suomalaisten pyhiinvaeltajien kirjoittamista matkakertomuksista. Erittäin hyödyllinen oli myös Englannin Jaakobin tien ystävien vuosittain julkaisema kirjanen, Tanhuanpää kertoo ja lisää, että facebookiin on perustettu samanhenkisten ihmisten keskusteluryhmiä. - Koska kaikki tavarat on kannettava itse, on tarkkaan mietittävä, mitä ottaa mukaansa. Täydensin ja tyhjensin reppuani ennen matkaa tosi monta kertaa. Silti tuli otettua mukaan tarpeetontakin, jota jouduin heittämään pois reppua keventääkseni, Tanhuanpää muistelee. - Jalat ovat vaeltajan tärkein työkalu. Siksi eniten on ehdottomasti panostettava sekä kunnollisiin kenkiin että
www.sfp.fi
Maksaja: SFP i Åbo oland
FÖR ETT RIKARE FINLAND
Haluamme kulttuurisesti rikkaamman Suomen, joka rakentuu moninaisuudelle ja kunnioitukselle ja takaa hyvinvoinnin kaikille.
www.rikare.fi
sukkiin. Hyvät sadevarusteet ovat myös tarpeen, Tanhuanpää neuvoo.
Huikea kokemus Santiago de Compostelaan johtavien vaellusreittien varrella on tiheä verkosto pyhiinvaeltajille tarkoitettuja, enimmäkseen vaatimattomia yöpymispaikkoja, joita ylläpitävät muun muassa luostarit, hyväntekeväisyysjärjestöt tai eri maissa toimivat Jaakontien ystävien yhdistykset. Näihin yöpymispaikkoihin päästäkseen on matkalle lähtiessään hankittava pyhiinvaeltajan passi, johon kerätään leimoja jokaisesta majapaikasta. Matkan päätyttyä passia vastaan saa Santiago de Compostelan piispantoimiston myön-
tämän todistuksen pyhiinvaellusmatkasta. - Mieleen jäävin oli erään pariskunnan omassa kodissaan pitämä yöpymispaikka, jossa heillä on tapana nauttia yhteinen illallinen vaeltajien kanssa. Siellä oli välitön ja lämminhenkinen tunnelma, Tanhuanpää muistelee. - On huikeaa kuvitella, että minä olen osa sitä valtavaa ihmisjoukkoa, joka on aikojen kuluessa kulkenut saman matkan Jaakobin haudalle, Tanhuanpää summaa ja sanoo mielellään jakavansa pyhiinvaelluskokemuksensa hyvät muistot muidenkin kanssa.
Noitarumpujen pärinä valloitti partioleirin Angelniemellä Mari Salonen
Halikon Sinisten talvinen viikonlopun mittainen partioleiri Angelniemellä mittasi nuorten partiolaisten kestävyyttä monella tapaa. Mutta kaikesta päätellen leiri oli ikimuistoinen. Leirillä oli yli kolmekymmentä partiolaista, jotka yöpyivät kamiinan lämmittämässä teltassa. - Ei me hirveästi paleltu, kun oli pipot ja takit päällä makuupussissa, iloiset leiriläiset kertovat. Leirille lähteminen ei jännittänyt ainakaan kahta konkaria. Veljekset Sami ja Ville Kaipainen ovat olleet jo monta kertaa leirillä. - Kun leirillä kerrottiin, että rakennetaan oikea iglu, sitten alkoi jännittää, kertoo Ville, kymmenvuotias seikkailijapartiolainen. - Niin ja meidän ryhmämme Lahot Lahnat rakensi ihan oikean laavun, Sami innostuu.
Veljekset Sami ja Ville Kaipainen ovat kokeneita partiopoikia. Nette Virtanen, Alisa Elovaara ja Milena Pekkanen nauttivat omatekoisten lapinrumpujen pärinästä. – Näissä on oikeata poronnahkaa ja shamaanien merkkejä, kertovat iloiset joihkaajat. - Sellaisen missä on havut päällä ja reunoilla lumimuuri. Siinä olisi voinut vaikka yöpyä nuotion lämmössä, mutta
luovuimme ajatuksesta, koska jokainen olisi joutunut pariksi tunniksi kerrallaan kipinämikoksi yön aikana.
Sudenpentuikäiset tytöt Alisa Elovaara ja Nette Virtanen sekä seikkailijoihin kuuluva Milena Pekkanen olivat innoissaan tekemistään noitarummuista. Leirin aikana itse tehdyissä lapinrummuissa oli aitoa poronnahkaa. Rumpukapula oli veistetty itse puusta. - Näissä on tällaisia shamaanimerkkejä, tytöt näyttävät rumpuihin maalattuja kuvia ja kertovat samalla mitä ne tarkoittavat. - Manala, uhrilaiva, lumihiutale, paha tuli, kota ja metsästäjä. - Rummut vihittiin seremoniallisesti käyttöön, teimme johtajalle viitan ja sitten tanssimme tulisoihtujen ympäri eri ilmansuuntiin, tytöt kertovat.
Avantouintia villasukat jalassa Sami ja Ville Kaipainen harrastavat uintia, mutta eivät ennen partioleiriä olleet kokeil-
leet avantouintia. - Vähän epätasainen se polku saunalta avantoon, siinä meinasi jalkapohjat mennä ihan rikki, mutta villasukat jalassa siitä selvittiin, kertoo Sami uroteostaan. - Ja mä olin siinä avannossa ainakin puoli minuuttia, mutta sitten piti antaa vuoro seuraavalle, Ville intoutuu. - Ei se vesi ollut kylmää, Ville vakuuttaa. - Juu villasukat jalassa mentiin, tytöt säestävät. - Ei oltu ennen kokeiltu. Se oli kivaa suoraan saunasta, tytöt kertovat yhteen ääneen.
Tyttöjen joukossa oli myös ensikertalaisia, mutta selvää tuntui olevan, että partioleiri ei jäänyt viimeiseksi. Pojilla katse tähyää jo suurempiinkin koitoksiin. – Niitähän on sellaisia suurleirejäkin, oikein kansainvälisiä Jamboree-leirejä, Sami kertoo ja vakuuttaa pikkuveljensä säestämänä, että koulussa opiskellaan ahkerasti englanninkieltä. Sudenpentutyttöjen silmissä häivähtää ihastus. Tätä on partioharrastus.
Hautauspalveluja
Täyden palvelun toimisto
Salo, Turuntie 1 w P. 050 594 4499 www.salonseudunht.fi
Av. ark. 9.00-16.00 tai sopim. mukaan
Omistaja Jari Ainasoja