Sogsakk Sanomat 2013

2013

sogsakk

sanomat

Koltansaame elää ihmisissä Uusi ekologisempi asuntola Inariin Laatudokumentteja saamenkäsityöstä opetuskäyttöön

SISÄLTÖ 3 Pääkirjoitus 4 Saamelaisalueen koulutuskeskus 20 vuotta

7 Laatudokumentteja saamen­käsityöstä opetuskäyttöön

8 Saamelaisalueen koulutuskeskus vie suorat lähetykset nettiin

11 Paluumuuttajat inarinsaamea oppimassa

12 Koltansaame elää ihmisissä 16 Oahppomátki Kárášjohkii 18 Medialinja Suomen luonto­kuvauksen pääkaupungissa

20 Oppia eri kulttuureista 22 Toivoniemen työssäoppija 24 Yrittäjäksi suoraan koulunpenkiltä 26 Matkailulinja aikuiskoulutukseksi 28 Uusi ekologisempi asuntola Inariin

30 Kädellä ja sydämellä 31 Koulutustarjonta

SOGSAKK SANOMAT Julkaisija Saamelaisalueen koulutuskeskus Toimitus Saamelaisalueen koulutuskeskus Menesjärventie 4, PL 50 99871 Inari Toimittajat Susanna Rauno Petri Mentu Tapio Seppälä Etukannen kuva Petri Mentu Malli: Terhi Kytölä Takakannen kuva Tapio Seppälä Ulkoasu Toimituskunta SOGSAKK Sanomat on medialinjan opintoihin kuuluva julkaisu.

Ohjaajat Kaisa Feodoroff Erkki Feodoroff Hannu Tikkanen Painopaikka Kopijyvä Oy 2013 Painettu 100 % uusiopaperille Cyclus Offset 140 g/m2

www.sogsakk.fi

SOGSAKK sanomat 2013

·2

SOGSAKK VAIKUTTAA JA VAHVISTAA Saamelaisalueen koulutuskeskuksen merkitys saamenkäsityön säilyttäjänä ja kehittäjänä on suuri.

Varsinaisen saamenkäsityön artesaanitutkinnon lisäksi järjestämme vuosittain lukuisia käsityökursseja ympäri laajaa saamelaisaluetta. Joka vuosi näille kursseille osallistuu lähes tuhat ihmistä.

Kylien asukkaille luodaan mahdollisuus tehdä niitä käsitöitä, esimerkiksi veneitä ja rekiä, joita sillä alueella on perinteisesti käytetty. Mittarina näillä kursseilla on tällä hetkellä vain opiskelijoiden lukumäärä. Se ei kuitenkaan välttämättä kerro koko totuutta kurssien merkityksestä alueen käsityökulttuurin ylläpitäjänä.

Toinen tärkeä mittari on saamen kielen puhujien määrä ja saamen kielen käyttö arkielämässä.

Näidenkin osalta tällä hetkellä mitataan lähinnä opiskelijamääriä ja kielitutkintojen suorittajien lukumääriä. Jollakin muullakin tavalla kielen käyttämisen ja puhumisen lisääntymistä olisi hyvä mitata. Olisi mielenkiintoista tietää myös, miten lisääntynyt kielten taitajien määrä vaikuttaa yhteisön hyvinvointiin ja elinvoimaisuuteen.

Kolmas koulutuskeskuksen vaikutusta arvioiva mittari voisi olla saamelaisalueen palvelutarjonta ja palveluissa näkyvä paikallis- ja saamelaiskulttuuri.

Havaintoja voi tehdä ihan arkielämässä. Kuinka paljon saamen kieltä kuulee kaupoissa ja huoltoasemilla? Miten ravintoloiden kokit hyödyntävät paikallisia raaka-aineita? Onko meillä atk-alan osaajia, jotka hallitsevat saamefontit ja saamelaisen kulttuurin symbolit? Kaikkia näitä asioita voidaan pitää merkkeinä siitä, onko oppilaitoksemme onnistunut perustehtävässään eli saamelaiskulttuurin, kielen ja elinkeinojen tukemisessa ja kehittämisessä.

Saamelaisalueen koulutuskeskus on perustettu vuonna 1978 saamelaiskulttuurin ja elinkeinojen kehittämiseksi ja tukemiseksi. Sen tehtävänä on lisätä erityisesti saamelaisväestön ammatillista osaamista, järjestää koulutusta lähinnä saamelaisalueen elinkeinoelämän tarpeita varten, edistää alueen työllisyyttä sekä säilyttää ja kehittää saamelaiskulttuuria ja saamen kieliä.

Saamelaisalueen koulutuskeskus järjestää monipuolisesti toisen asteen ammatillista perustutkintokoulutusta, aikuiskoulutusta sekä saamen kielen ja kulttuurin koulutusta. Tärkeitä opetusaloja ovat saamelaisen poronhoidon, saamenkäsityön ja matkailun lisäksi merkonomi-, datanomi- ja kokkikoulutus. Sosiaalialan koulutustarve kasvaa jatkuvasti, joten lähihoitajakoulutuksen jatkoksi pyrimme järjestämään sairaanhoitajakoulutusta yhteistyössä muiden oppilaitosten kanssa.

Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa opetetaan kaikkia kolmea Suomessa puhuttua saamen kieltä sekä luokkaopetuksena että virtuaalisesti.

Toiminta-alueemme on laaja. Oppilaitoksemme päätoimipaikka sijaitsee Inarissa. Muut toimipaikat ovat Ivalossa, Kaamasen Toivoniemessä ja Enontekiöllä. Koulutus- ja tutkimusyhteistyömme ulottuu saamelaisalueen valtioiden lisäksi erityisesti pohjoisten alkuperäiskansojen alueille. Toimimme aktiivisesti Arktisen yliopiston verkostossa. Lisäksi oppilaitoksemme on perustanut vuonna 2007 kansainvälisen BEBO-organisaation, jossa on yli kaksikymmentä toimijaa eri puolilla pohjoista aluetta, ja joita kaikkia yhdistää poroelinkeino. Teemme vilkasta opettaja- ja opiskelijavaihtoa sekä järjestämme räätälöityä koulutusta.

Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa tehdään aktiivista kehittämisja tutkimustyötä muun muassa saamenkäsityön materiaalin hyödyntämisen ja käsitöiden valmistusmenetelmien kehittämiseksi sekä poronhoidon laiduntamisen helpottamiseksi nykyteknologiaa hyödyntäen. Hyvä lähtökohta koulutuskeskuksen toiminnalle on se, että tiedetään mihin kysymyksiin etsitään vastauksia niin, että koulutus ja kehittämistyö parhaiten palvelevat saamelaisyhteisöä.

Tärkeä kysymys onkin, miten mitata oppilaitoksen vaikutusta ympäröivän yhteisön hyvinvoinnin edistämiseen ja esimerkiksi saamelaiskulttuurin kehittämiseen ja säilyttämiseen.

Liisa Holmberg rehtori

3

· SOGSAKK sanomat 2013

Pienestä toimistosta monialaiseksi oppilaitokseksi

S

aamelaisalueen koulutuskeskus viettää tänä vuonna 20-vuotisjuhlavuottaan. Nykymuotoinen SAKK syntyi, kun Saamelaisalueen ammatillinen koulutuskeskus ja Ivalon kotitalousoppilaitos yhdistyivät elokuussa 1993. Seuraavan vuoden tammikuussa oppilaitokseen sulautui myös Inarin opisto.

Saamelaisalueen koulutuskeskuksen historia juontaa juurensa 1970-luvulle. Saamelaisalueella nousi halu ja tarve saada ammatillista koulutusta niin käsitöiden kuin porotaloudenkin osalta.

Koulutuksen suunnittelutoiminta lähti käyntiin Rovaniemen ammatillisen kurssikeskuksen alaisuudessa.

Vuonna 1972 Ilmari Laitia pyydettiin suunnittelemaan ja järjestämään Inarin alueelle omaa saamenkäsitöiden kurssia. – Tein opintomatkoja naapurimaita myöten selvittääkseni, mitä se sellainen saamenkäsityö oikein on. Sitten minulle selvisi, että tässähän on kyse ihan samoista taidoista, joita olin koko pienen ikäni kotipuhdetöinä harjoittanut, Ilmari Laiti kertoo.

Ilmari toimi käsityöneuvojana osin Rovaniemen ammatillisen kurssikeskuksen, osin Lapin läänin kotiteollisuusyhdistyksen palveluksessa. Myöhemmin hän omisti elämäntyönsä saamenkäsityön opettamiselle.

Vuonna 1978 toimintansa aloitti Saamelaisalueen ammatillinen koulutuskeskus, SAAKK. Tuolloin nimessä kulki mukana vielä sana ammatillinen, joka

on sittemmin poistunut. Laissa SAAKK:n tehtäväksi määriteltiin ammatillisen koulutuksen antaminen lähinnä saamelaisalueen elinkeinoelämän tarpeita varten, huomioon ottaen luontaiselinkeinojen ja perinteisen saamelaiskulttuurin kehittäminen ja säilyttäminen. SAAKK:sta tuli tuolloin ensimmäinen ammatillinen oppilaitos, joka antoi opetusta luontaiselinkeinoalalla.

Saamelaisalueen ammatillinen koulutuskeskus lähti pienestä liikkeelle. Alussa SAAKK:lla oli pienenpieni toimisto Inarin yläasteen asuntolan yläkerrassa. Työntekijöitä toimistossa oli vain puolisenkymmentä ja opettajia muutama.

Opetus oli hajautettu muun muassa Riutulaan, Yrityksen talolle ja kyliin. SAAKK järjesti kursseja sivukylille yhteistyössä työvoimatoimistojen kanssa.

Kurssit keskittyivät paljolti saamenkäsitöihin.

SAAKK:n perustamisen myötä opetustarjonta kehittyi enemmän ammattiin valmistavaksi.

Oppilaitoksen alkuaikoina ammatillista koulutusta järjestettiin ainakin käsityö- ja luontaistalousalalla. Oppilaitoksen rehtorina toimi pitkään Lassi Valkeapää, jolla oli merkittävä rooli saamelaisalueen ammatillisen koulutuksen kehittämisessä.

Vuonna 1983 pääkoulun rakennus valmistui Inarin Menesjärventielle, joten yläasteen asuntolan yläkerrassa sijaitsevasta toimistosta voitiin luopua. Pääkoululla järjestettiin tuolloin esimerkiksi luontaistalousalan koulutusta. Sittemmin luontoalan koulutus on siirtynyt Toivoniemeen.

Inarin Menesjärventien koulurakennuksen pihamaalla rehtori vuodelta 1978 Ilmari Laiti sekä rehtori vuonna 2013 Liisa Holmberg. Kuva : Petri Mentu

SOGSAKK sanomat 2013

·4

5

· SOGSAKK sanomat 2013

Teksti: Kaisa Feodoroff Kuva: Maria Kosonen Ulkoasu: Petri Mentu

Laatudokumentteja saamenkäsityöstä opetuskäyttöön

Saamelaisalueen koulutuskeskuksen medialinjalla tuotetaan vuosittain yksi pidempi dokumenttielokuva opetusmateriaaliksi. Oppimateriaalia medialla -nimisellä kurssilla opiskelijat kuvaavat, leikkaavat ja äänittävät elokuvan saamenkäsityöhön liittyvästä aiheesta. Viimeisen kolmen vuoden aikana elokuvia on kuvattu nutukkaan, kuksan ja riskun valmistamisesta.

– Kurssin elokuvat toteutetaan kulttuurilähtöisesti, eli tavoitteena on saamelaiskulttuurin edistäminen ja käsityötaitojen tallentaminen, kertoo medialinjan opettaja Erkki Feodoroff.

– Saamelaiskulttuurin vaaliminen on oppilaitoksen toiminnan perusta, joten tämä kurssi toteuttaa koulumme arvoja parhaimmillaan, Feodoroff jatkaa.

Elokuvista tuorein, Solju, sai ensi-iltansa Skabmagovát-festivaaleilla tammikuussa 2013.

Elokuvassa saamenkäsityötaitaja Petteri Laiti opastaa poikaansa Samia riskun teossa. Riskun käyttäjän näkökulmaa tarinaan tuo SAKK:n pohjoissaamen kielen opettaja Outi Länsman.

SOGSAKK sanomat 2013

·6

Medialinjan toisen vuoden opiskelija Marjo Ulkuniemen ohjaama Solju nähtiin DocPointelokuvafestivaalin oppilastyösarjassa tammikuussa 2013. DocPoint on yksi Pohjoismaiden suurimmista dokumenttielokuvatapahtumista. Lisäksi Solju oli mukana vuoden 2012 Arktista vimmaa -festivaalin kilpasarjassa. Elokuva sai kunniamaininnan, minkä lisäksi se oli yleisön suosikki. Marraskuussa Rovaniemellä järjestetty Arktista vimmaa on lappilaisen elokuvan festivaali.

Aiemmin kurssin elokuvat toteutettiin enemmän opetusvideoina, joiden tavoitteena oli taltioida käsityötuotteen valmistusprosessi tarkasti vaiheittain. Nyt kuitenkin päätettiin panostaa enemmän elokuvailmaisuun, jotta dokumentista saataisiin katsojaystävällisempi.

– Uskon, että Soljun suosio perustuu vaikuttaviin päähenkilöihin, lämminhenkiseen tarinaan ja moniulotteiseen elokuvailmaisuun. Onnistumiseen vaikutti varmasti myös työryhmämme hyvä yhteishenki, kertoo elokuvan ohjaaja Marjo Ulkuniemi.

Kurkistus Soljun kulisseihin Onnistunut elokuva syntyy saumattomalla yhteistyöllä.

Solju-dokumentin tekoon osallistuneet opiskelijat kertovat, miten elokuva syntyi.

Marjo Ulkuniemi:

Jarkko Remahl:

”Ohjasin Soljun, joten elokuvan visuaalinen ilme oli minun käsissäni. Kuvauspaikalla tein päätökset siitä, mihin kamerat asetetaan ja mistä kulmasta kuvataan. Tilanteet kuitenkin elivät paljon.

Esimerkiksi Samekissa päähenkilömme Petteri ja Sami Laiti tekivät omaa työtään ja me taltioimme sen nauhalle. Meillä oli hyvät kuvaajat, jotka osasivat tarttua hetkeen. Kuvausten jälkeen istuin leikkaajan kanssa editointihuoneessa. Mietimme yhdessä, miten kuvatusta materiaalista saadaan valmis elokuva. Elokuvantekoprosessi kesti kaikkiaan muutamia viikkoja. En ollut aikaisemmin tehnyt mitään vastaavaa, saati sitten ohjannut kokonaista elokuvaa. Tämä oli mukava kokemus mukavalla porukalla.”

”Otin apulaisohjaajana hoputtajan roolin. Pitelin lankoja käsissäni ja vahdin työryhmän ajankäyttöä. Ryhmämme toimi todella hyvin yhteen, mutta jokaisella meistä oli kuitenkin omat näkemyksemme elokuvan toteuttamisesta, joten oman äänen kuuluville saaminen oli ajoittain hankalaa.

Inhoan odottamista, enkä jaksanut leikkausvaiheessa istua pienessä kopissa muiden kanssa tuijottamassa ruutua ja kamppailemassa siitä, mitä elokuvaan päätyy ja mitä ei. Olin tyytyväinen organisoivaan rooliini, koska koin sen tärkeäksi elokuvanteossa.”

Maria Kosonen:

Kevin Francett:

”Toimin Soljussa kuvaajana. Alussa ideoimme ja teimme elokuvan käsikirjoitusta yhdessä noin viikon. Kuvaukset aloitimme Petteri Laitin työhuoneella Samekissa. Teimme myös kuvausreissuja.

Yksi reissuista suuntautui Inarijoelle. Sinne lähdimme ajamaan aamuviideltä, jotta ehdimme kuvata, kun Petteri ja Sami Laiti kokevat verkot.

Jälkituotantoon kuului myös elokuvan dvd:n kansikuvaus ja kansien suunnittelu. Elokuvan tekeminen oli tosi opettavaista. Koen, että kuvaaminen on se minun juttu. Tykkään siitä ja koen olevani visuaalinen ihminen. Mielestäni mikä tahansa kohde voi olla kaunis, kun sen osaa nähdä oikealla tavalla.”

”Työnkuvani oli monipuolinen. Elokuvaprosessin alussa toimin kuvaajana. Kuvausten jälkeen katsoin materiaaleja läpi ja editoin. Haastetta leikkaamiseen toi se, että elokuva on saamenkielinen, enkä itse ymmärrä kieltä juurikaan.

Leikatessa emme säästyneet kommelluksilta, kun kadotimme yhden kohtauksen materiaalit. Koko kohtaus jouduttiin kuvaamaan nopealla aikataululla uusiksi. Kun elokuvan leikkaus oli valmis, tein tekstitys-animaatiot ja animoin myös elokuvassa näkyvän karttapiirroksen. Loppusilaukseksi tein vielä elokuvan värimäärittelyn.”

7

· SOGSAKK sanomat 2013

Saamelaisalueen koulutuskeskus vie s u o r at l ä h e t y k s e t n e t t i i n Saamelaisalueen koulutuskeskuksen medialinjan opiskelijat pääsevät harjoittelemaan suoran lähetyksen toteuttamista ja monikameratekniikkaa stream-lähetyksiä tekemällä. Medialinja on osallistunut useiden isojen tapahtumien striimaukseen eli suoraan lähettämiseen internetissä.

Yhteistyössä Yleisradion kanssa on striimattu jo Saamelaisnuorten taidetapahtuma, kulttuurikeskus Sajoksen avajaiset ja vuoden 2012 Ijahis Idja. Sajoksen avajaiset keräsi yli tuhat katsojaa. – Lähetykset ovat olleet suosittuja ja niitä on toivottu lisää, joten olemme alkaneet kehittää entistäkin helppokäyttöisempää ja luotettavampaa palvelua, kertoo medialinjan vetäjä Erkki Feodoroff. Suunnittelutyö on jo aloitettu, mutta varsinainen tuote-esitys on vielä tekeillä. Tulevaisuudessa Saamelaisalueen koulutuskeskus voisi perustaa oman stream-tekniikkaan perustuvan televisiokanavan, Feodoroff ennustaa.

Suunniteltu stream-palvelu on tarkoitus sijoittaa nettisivuille, josta kuva ja ääni toistuvat mahdollisimman korkealaatuisina. Sivusta halutaan saada käyttäjäystävällinen ja vuorovaikutteinen. Tapahtumien ja musiikkifestareiden lisäksi striimattavaksi kelpaavat myös esimerkiksi luennot ja seminaarit.

– Tavallisesti striimaus on yhdensuuntaista tiedonvälitystä, mutta kehitteillä olevaan palveluun halutaan tuoda vuorovaikutusta keskustelu-ikkunan, chatin, avulla, kertoo Erkki Feodoroff.

– Chatiin katsojat voivat kirjoittaa kommentteja ja kysymyksiä, joihin esimerkiksi luennoitsija voi vastata esityksensä lomassa.

SOGSAKK sanomat 2013

·8

Sajoksen avajaiset oli ensimmäinen ulkopuolisen toimijan Ylelle toteuttama stream-lähetys, johon vain äänen miksauksen hoiti Yle. Vuoden 2013 Ijahis Idja -musiikkifestivaali aiotaan striimata Ylen kanssa yhteistyössä edellisvuoden tapaan. – Viime vuonna heräsi hieman keskustelua siitä, jättikö joku tulematta festareille, kun musiikkiesitykset näkee kotona suorana lähetyksenä, miettii Sajoksen AV-teknikko Joonas Saari. Hänen mukaansa striimi tavoittaa ihmisiä, jotka asuvat kaukana eivätkä muuten pääsisi paikan päälle.

Tulevaisuudessa tavoitteena on päästä itsenäiseksi toimijaksi niin, että myös jakelu hoidettaisiin suurimmaksi osaksi itse. – Uskon, että stream-lähetykset tulevat lisääntymään niinkin, että yksittäistä keikkaa ei striimata ihmisten kotiin, vaan se lähetetään esimerkiksi ravintolan valkokankaalle. Jos esimerkiksi citysaamelaiset pitävät kokousta Helsingissä Vanhan kuppilassa, niin he voisivat samalla seurata Niko Valkeapään Inarin keikkaa, heittää Joonas Saari.

Teksti ja ulkoasu: Petri Mentu Kuvat: Timo Lappalainen, Ulla Isotalo ja Petri Mentu

9

· SOGSAKK sanomat 2013

Paluumuuttajat inarinsaamea oppimassa S

aamelaisalueen koulutuskeskuksessa inarinsaamea tämän talven opiskelleet Outi Portti ja Eljas Niskanen ovat onnellisia. – Nyt näyttää siltä, miltä pitääkin, Eljas sanoo viitaten ympäröivään maisemaan. – Nyt on tultu kotiin, Outi täydentää.

He ovat muuttaneet ensin etelään ja kahdeksan Helsingissä asutun vuoden jälkeen takaisin pohjoiseen. Molemmat ovat lähteneet Ivalosta, Eljas ensin vuonna 2003 armeijaan ja Outi lukion päätyttyä perästä. Outi opiskeli Helsingissä sosionomiksi ja Eljas autotekniikan insinööriksi.

Outin sukujuuret ovat inarinsaamelaiset isän­ äidin puolelta. Eljas on muuttanut Inariin 4-vuotiaana perheensä mukana Raahesta. Hänen sukujuurensa ovat savolaiset. Yhtään kummastelevaa kysyjää ei ole kohdalle sattunut ihmettelemään, että miksi he lukevat inarinsaamea.

– Inarinsaamelainen yhteisö tuntuu ottavan tulijat avosydämin vastaan, Eljas sanoo arvostaen.

– Nuoria ja yleensäkin kielestä innostuneita vetäistään suoraan tekemisen ytimeen. Mekin olemme molemmat jo Anarâškielâ servi ry:n toiminnassa mukana, Outi hallituksen varajäsenenä ja minä rahastonhoitajana, Eljas mainitsee.

Eljas hoitaa parhaillaan opiskelun ohessa sijaisuutta Yle Sápmi -radiossa. Eetterissä on kerran viikossa 56 minuuttia inarinsaamenkielistä ohjelmaa uutisineen kaikkineen. Aiempaa toimittajakokemusta Eljaksella ei ole, mutta työt ovat silti sujuneet hyvin. Päivät vain venyvät lähetysten valmistelujen ja opiskelujen takia välillä kohtuuttoman pitkiksi.

– Oman alan töitäkin täältä voisi kysellä, mutta mukavampi olisi kuitenkin saada tehdä työtä, jossa juuri hankittua kielitaitoa saisi käyttää ja kasvattaa, Eljas pohtii. – Tokihan sitä haluaisi kantaa kortensa kekoon inarinsaamen vahvistumisen eteen, Outi lisää.

Helsinkiin verrattuna täällä on sopivan pientä.

Luonto on kuitenkin laajemmalla kuin mitä se on Kaivopuistossa saanut ottaa jalansijaa.

SOGSAKK sanomat 2013

· 10

Alkujaan Outin ja Eljaksen tarkoituksena oli tulla Ivaloon vain vuodeksi, mutta ilmeisesti toive jatkosta piili jo jossain syvällä. Molemmat irtisanoivat itsensä tänä keväänä Helsingin työpaikoistaan.

Päätöstä oli kypsytelty keskinäisessä hiljaisuudessa, mutta mitään ei ollut lausuttu ääneen.

Outi tosin muistaa jo viime elokuulta, miten hän oli katsellut lehti-ilmoituksia ja tuuminut äidilleen, että olisipa tuollainen inarinsaamen kielipesän työpaikka vielä ensi toukokuussakin haussa. – Äitikin yllättyi, että tekö jäisitte sitten tänne, Outi muistelee.

Ennen tätä talvea kosketuspinta inarinsaameen rajoittui Outilla muutamiin Amocin biiseihin. Eljas taas oli jo lapsena kiinnostuneena kuunnellut kaverinsa Anssin ja tämän isän Ilmari Mattuksen inarinsaamenkielisiä keskusteluja.

Kun Outi ja Eljas nyt opiskelevat samanaikaisesti yhteistä uutta kieltä, harjoituskaverikin on sopivasti lähellä. Kaiken aikaa Outi ja Eljas eivät kuitenkaan inarinsaameksi kommunikoi. Esimerkiksi väsyneenä on helpompi sanoa asia suomeksi.

– Välillä tosin huomaan aloittavani tekstiviestiä inarinsaameksi sellaisellekin, joka ei kieltä puhu, Outi sanoo. Myös kohteliaisuussanat kiepsahtavat suusta helposti inarinsaameksi.

Kielimestaritapaamisissa he ovat saaneet verrytellä kielen käyttöä ilokseen asti. – Minulla oli nuorena kielimestarina poika, jolla oli ihan opettajan elkeet ja taju siitä, että tässä opetellaan nyt yhdessä. Hän aina auttoi ja korjasi, jos harhauduin, Eljas kertoo.

Outin ja Eljaksen tulevaisuuden suunnitelmat ovat aika selvät. – Nyt vain toivomme, ettei täältä tarvitsisi niin maallisen asian kuin työn takia enää pois lähteä, he sanovat 

Teksti ja kuva : Susanna Rauno

11

· SOGSAKK sanomat 2013

Koltansaame elää Teksti ja kuvat: Susanna Rauno

ihmisissä Kielenelvytyksen haasteita

E

nsimmäiset kahdeksan koltansaamen kielen ja kulttuurin opiskelijaa valmistuivat Saamelaisalueen koulutuskeskuksesta tänä keväänä.

Koltansaamen opiskelija Terhi Kytölä haaveilee työstä koltansaamen kielen parissa.

SOGSAKK sanomat 2013

· 12

Opiskelijat ovat lukuvuoden kestävässä koulutuksessa opetelleet puhumaan, kirjoittamaan ja lukemaan koltansaamea opettajansa Tiina SanilaAikion johdolla. Kaikki valmistuvat opiskelijat ovat sukujuuriltaan jo kulttuuriin solmiutuneita, osalla heistä koltansaamen puhetaitokin oli jo valmiina.

Opiskelija Raija Lehtolalla on erityisen onnellinen kielihistoria. Isänsä puolelta inarinsaamelaisena ja äitinsä puolelta kolttasaamelaisena hän taitaa molemmat kielet.

Lapsuudessa Sevettijärvellä koltansaamen kieltä kuuli tietysti enemmän, mutta Raija sai elämänsä matkaeväiksi kaksi harvinaista, kaunista kieltä. Asuntola-aika ja aikuisuus toivat mukanaan aikakausia, jolloin hän ei edes ajatellut saameksi.

– Silti se kieli vaan on minussa, Raija tuumii.

Erkki Gauriloff työskentelee Yle Sápmissa radion äänitarkkailijana. Hän on tämän talven opiskellut koltansaamea Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa. Erkin isosisko ei aikoinaan koulutaipaleelle Mustolasta lähtiessään osannut sanaakaan suomea. Kun Erkki viitisentoista vuotta myöhemmin lähti kouluun, reppuun ei ollut laittaa ainuttakaan koltansaamenkielistä sanaa.

Terhi Kytölä, linjan nuorin opiskelija, on lapsuudessaan Nellimin ala-asteella opiskellut koltansaamea kahden tunnin viikkovauhdilla.

– Opin perustietoja, mutta en oppinut puhumaan. Kotonakaan kieltä ei puhuttu.

Terhin isänäiti oli kolttasaamelainen ja isänisä suomalainen. – Isälleni ei puhuttu koltansaamea, eikä näin ollen minullekaan, Terhi kertoo.

– Useamman sukupolven ajan jatkuneen kielellisen hiljaisuuden olisi juuri nyt oikea hetki muuttua ääneen lausutuiksi sanoiksi. Katkenneen tiedonsiirron voi ja ehtii vielä kuroa perinteen jatkumoksi. Rohkeutta tarvitaan nyt heti, opettaja Tiina Sanila-Aikio summaa ja opiskelijat myötäilevät.

Toimenpiteitä ja toimijoita tarvitaan enemmän kuin muutama. – Myönteisellä ja pelottomalla asenteella auttaisimme toinen toisiamme katoamassa olevien tietojen ja taitojen uudelleen omaksumisessa, Tiina miettii.

Etenkin lapsiperheiden toimeliaisuudella on kielenelvytyksessä iso rooli. – Olisi todella arvokasta, että vanhemmat lukisivat lapsilleen koltansaamen kielellä, vaikka eivät itse kieltä kovin paljon osaisikaan, Tiina kannustaa.

– Kielen väri ja sointi on meillä kaikilla olemassa perimässämme. Lukemalla yhdessä lapsen kanssa voi itsekin samalla varovasti tutkailla kieltä ja

ikään kuin opiskella sitä vaivihkaa. Lasten kanssa yhdessä opettelu on turvallista, koska he ovat niin sydämellisiä ja kannustavia. Samalla vanhemmat tukisivat lastensa kielen opiskelua, Tiina sanoo.

– Suurin kynnys kieltä osaaville on usein totutun käyttökielen vaihtaminen sellaiseen kieleen, jota toinen ei välttämättä osaakaan yhtä sujuvasti. Tähän erikoiselta tuntuvaan tilanteeseen tottuu nopeasti, ja niin taas kommunikointi sujuu, Tiina rohkaisee.

Uutta kieltä harjoittelevalle tällaisella oppimisella on todella voimauttava merkitys. On vaikeaa paljastaa toisille omien taitojensa heiveröisyys.

Silloin on tärkeää tuntea olonsa turvalliseksi, jotta uskaltaa ylittää mukavuusalueensa rajoja ja ottaa askeleen kohti tuntematonta.

– Tällaisiin voittoihin olemme tämän lukuvuoden aikana yltäneet. Nämä voitot ovat kielemme tulevaisuuden kannalta elintärkeitä, Tiina riemuitsee.

Tietoisella päättäväisyydellä voi lyhyessä ajassa saavuttaa tuloksia kielen oppimisessa. Varovainen kohteliaisuus istuu meissä lujassa. Ei ole epäkohteliasta puhua omaa kieltään, vaikka ympärillä olisi keitä tahansa tai minkä tahansa kielen puhujia. Tässä tarvitaan asenteiden korjaamista ja empatiakyvyn kasvattamista puolin ja toisin.

Jos me emme nyt päätä puhua, niin kohta se on liian myöhäistä, sanoo Tiina Sanila-Aikio.

13

· SOGSAKK sanomat 2013

Koltansaame työkieleksi

Kielen kantajista kielen siirtäjiksi Tämän talven koltansaamen kieltä opiskelleet ovat tehneet uraauurtavaa konkreettista kielityötä koko kolttasaamelaisyhteisön tarpeisiin. Opiskeluun on liitetty sujuvasti projekteja, jotka laajentavat kielen elintilaa ja näkyvyyttä.

Opiskelijat ovat kirjoittaneet kolttasaamelaista kulttuuria esittelevään Tuõddri peeʹrel -julkaisuun koltansaamenkielisiä kirjoituksia, pitäneet kirjastossa satutunteja koltansaameksi sekä valmistelleet ja näytelleet Trifonin juhlassa Sevettijärvellä joulunäytelmän.

Mediakurssilla he ovat tuottaneet äänimateriaalia peruskurssimateriaalin tueksi. Yhteen SAKK:n medialinjan Unna Junnássa esitetyistä animaatioista opiskelijat ovat tehneet koltansaamenkielisen käännöksen.

Kauneimmat joululaulut -vihkonen ilmestyi viime jouluna inarin- ja pohjoissaameksi. Ensi jouluna il-

mestyvään vihkoseen tulee myös koltansaamenkielisiä joululauluja. Tiina ja opiskelijat ovat kääntäneet ihan uusia ja sovittaneet uusiksi aiemmin käännettyjä joululauluja.

– Toki odotan opiskelijoista oman työni jatkajia, jokaisesta omalla sarallaan, Tiina tunnustaa toiveikkaana. – Toivon, että he jakavat taitoaan eteenpäin ja levittävät kielen ja kulttuurin ilosanomaa. On ollut etuoikeutettua oppia itsekin samalla, kun olen opettanut muita. Olen oivaltanut kielestämme tänä talvena valtavan paljon lisää, Tiina kertoo.

Jokainen voi viedä kieltä eteenpäin olematta varsinaisesti kielen opettaja. – Esimerkiksi opinnoissamme tukena olleet kielimestarit ovat olleet loistavia opettajia. Olemme heille todella kiitollisia kaikesta avusta ja tuesta, Tiina kiittelee.

Koltansaamen opiskelijat pohtivat tulevaisuuttaan kielen parissa. – Ei sitä osaa ajatella, että kuinka paljon tästä kaikesta on hyötyä, ja miksi tämä maailma vielä muuttuu, sanoo opiskelija Raija Lehtola. - Kun kesäkuu tulee, niin sitten tulee heinäkuu. Ne ovat niitä selviä asioita. Sitten ei vielä tiedä, mitä sen jälkeen, Raija miettii.

Erkki Gauriloffin työnkuva Yleisradiolla tulee muuttumaan, kun hän vaihtaa äänitarkkailijan tehtävät koltansaamenkielisen toimittajan työhön.

– Tämä on minulle ammatillista jatkokoulutusta, joten koko ajan on ollut selvillä, mitä koulutuksen jälkeen teen, Erkki kertoo.

– Jos alkaisi mieltää työtään kielen pelastamiseksi tai alkaisi liiaksi miettiä omaa osaansa kielen tulevaisuuden suhteen, ajatukset sekoittuisivat.

Jokainen päivä kuitenkin kasvattaa koltansaamen kielen mahdollisuuksia selvitä, Erkki pohtii.

– Mitä me ihmisestä näemme tai kielestään kuulemme, niin sehän on pintaa. Sinnehän voi sukeltaa kuinka syvälle tahansa. Jostakin sieltä pohjavirroista se löytyy se ihminen, Erkki Gauriloff miettii.

– Yle Sápmissa kehitetään koltankielistä nettipalvelua, joten vain yksi koltansaamea osaava toimittaja olisi aika lujilla työmäärän edessä, Erkki kertoo. Hänen myötään koltankielisiä toimittajia tuleekin olemaan kaksi. – Kolme ihmistä koltansaamenkielisessä toimituksessa olisi ihanne, Erkki arvelee.

Terhi Kytölä on jo talvella työskennellyt YLE:n saamenkielisessä lastenohjelmassa Unna Junnássa koltansaamenkielisten jaksojen juontajana. – Haluaisin tehdä kielitöitä, käännöstöitä ja kaikkea mahdollista koltansaamen kielen parissa, Terhi toivoo.

Saamelaisalueen koulutuskeskus järjestää koltansaamen kielen ja kulttuurin linjan seuraavanakin lukuvuonna, kunhan vain hakijoita riittää. – Inarinsaamen riemukulkua vierestä seuratessa paineita tulee. Hiljaiseksihan tämä naista vetää, opettaja Tiina Sanila-Aikio sanoo.

– Onneksi tuo Tiina hiihtää meidän edellä umpihangessa latua tehden. Kyllä me muut hiihdämme perästä, opiskelija Erkki Gauriloff lupaa

– Kieli on kansan symboli, yksi kuuluvimmista. Jos sitä ei olisi, niin me olisimme vain puolinainen kansa. Jos me menettäisimme kielen, meiltä menisi jotain todella arvokasta, joka määrittelee meitä suhteessa muihin ja muuhun maailmaan, Tiina Sanila-Aikio pohtii.

SOGSAKK sanomat 2013

· 14

15

· SOGSAKK sanomat 2013

entu

ii

a&s Govv

áp

ldas h

lggu ddu o

etri M mi: P

tki á om hkii o j š á Oahpp Kár

Sámi oahpahusguovddáža davvisámegiela ja kultuvra skuvlejumi oahppiid oahppomátki Kárášjohkii 26.4.2013. Vulggiimet iđedis dmu 8 Sámi oahpahusguovddážis Anáris. Vujiimet vuos Gáregasnjárgii ja finaimet Kalastajan Majatalos gáfestallamin. Das jotkkiimet mátki Kárášjohkii.

Go olliimet dohko, min vuosttaš galledanbáiki lei Norgga sámediggi. Doppe vuos čájehedje midjiide sámedikkeviesu. Finadeimmet omd. sámedikki dievasčoahkkinlanjas, mii oruige oahpis dasgo dat oidno duollet dálle Ođđasiin.

Dan maŋŋá oaččuimet vuođđodieđuid Norgga sámiid politihkalaš dili birra. Earenoamážit lei hui miellagiddevaš oahppat, mo Suoma ja Norgga sámedikkit leat earáláganat. Ođđa áššin bohte omd. Norgga válgabirejuohkin ja bellodagaid deaŧalaš rolla sámepolitihkas. Ságastallan livččii vel joatkašuvvange, muhto fertiimet doapmalit beakkálmasvuhtii.

Min oahpaheaddji Salli lei oainnát soahpan NRK Sámi doaimmaheaddjiin jearahallamis Giellametnammasaš rádioprográmmii. Doaimmaheaddjis lei goittotge justa dalle friddjabeaivi ja su bargoskibir lei vajálduhttán, ahte son galggai jearahallat min. Nuba mii riŋgiimet doaimmaheaddjái ja son fertiige boahtit bargui. Son jearahalai Sallis min skuvlla ja oahpuid birra ja mis son háliidii diehtit, ahte gos mii leat eret, manin mii leat boahtán lohkat SOG:ii davvisámegiela ja mo oahput leat mannan. Šaddá somá beassat gullat prográmma go dat boahtá olggos radios!

Oahppomátkkis galgá lea dieđusge maid niesti mielde ja mis ledje niestin láibi, vuostá, jogurta, márfi, sákta, banánat ja eppelat. Boraimet nisttiid sámedikki šiljus biillas.

SOGSAKK sanomat 2013

· 16

Borranbottu maŋŋá manaimet Sápmi Parkii. Mis lei vehá eanet áigi gávppašit doppe go leimmet plánen ja muhtun osttiige njuorjjonáhgápmagiid.

Dasto mii manaimet geahččat guokte filmma.

Vuosttas filbma lei 5 minuhta ja nubbi fas 17 minuhta guhkkosaš. Vuosttas filbma ii oidnogoahtán dalán albma láhkai ja mii vuorddašeimmet 15 minuhta. Dan botta hálešteimmet bargiin Sámi birra. Filmmat ledje čábbát, muhto vurddiimet dain goittotge vehá eanet. Muhto lei somá, go nuppi filmmas muitaledje dološ sámegielas.

Finaimet Kárášjogas oahpásmuvvamin maid Čálliid Lágádussii. Doppe muitaledje midjiide maid lágádus bargá ja bargi čájehii midjiide maiddái oahppogirjjiid, mat leat jorgaluvvon sámegillii, omd. matematihka girjjiid. Son čájehii maid ollu eará girjjiid ja Sámis-bláđiid, maid mii oaččuimet váldit mielde. Mii maid oaččuimet geahčadit báikkiid ja girjjiid doppe sihke jearadit jearaldagaid. Hálešteimmet maid dan birra mat eará lágádusaid leat Dáža bealde ja dat gal lei miellagiddevaš! Dan maŋŋá mii finaimet vel girjegávppis ja geahčaimet mat girjjiid doppe gávdnojit. Gal lei hui somá fitnat doppe ja gullat maid doppe Čálliid Lágádusas barget.

Ruoktomátki álggii diibmu 17 Norgga áigge.

Vujiimet Kárášjogas Gáregasnjárgii ja finadeimmet vuot Kalastajan Majatalos, dán vuoro boradeamenges. Leimmet ruovttoluotta Anáris diibmu 20 Suoma áigge. Biilamátki mainai bures ja reaisu lei somá.

Deaksta: POSAKU1213

17

· SOGSAKK sanomat 2013

Medialinja Suomen luontokuvauksen pääkaupungissa Saamelaisalueen koulutuskeskuksen medialinjalaiset hakivat oppia luontokuvaukseen Kuusamo-opiston valokuvauslinjalta. Kuusamolaiset kävivät edellissyksynä Inarissa opiskelemassa lyhytelokuvan tekemistä. Nyt oli inarilaisten vuoro opetella lintujen seurantaa ja sitä, miten luonnon ihmeellisyydelle annetaan oikeutta valokuvassa. Medialinjan opiskelija Petri Mentu kertoo matkapäiväkirjassaan luontokuvauksen haasteista.

Matkapäiväkirja Päivä 1 Saavuimme illansuussa Kuusamo-opistolle.

Majoittumisen jälkeen vilkaisimme ikkunasta ulos: revontulia! Nopeasti porukka autoon ja nokka poispäin kaupungin valosaasteesta. Lyhyen ajomatkan jälkeen poikkesimme päätieltä ja opiskelukaverini Kevin alkoi valokuvata talven voimakkaimpia revontulia. Me muut vain ihastelimme taivaan tulia. Itse en laiskuuttani ollut ottanut mukaan jalustaa, joten kuvaamisesta ei tullut yhtään mitään. Virheestäni opin, että jalusta on pidettävä mukana aina, kun lähtee kuvaamaan luontoa.

Päivä 2 Kokoonnuimme luokkaan, jossa meille jaettiin käyttöömme Kuusamo-opiston kamerat lisävarusteineen. Omat kamerat käskettiin viedä takaisin huoneisiin. Alkuhämmennyksen jälkeen aloimme rohkeasti tutustua lainakameroihimme. Viikon tehtävänä oli ottaa kuusi kuvaa Kuusamosta. Kaksi kuvista sai olla itse valikoituja, mutta neljässä oli tarkoin määritelty aihe: lintu, liike, syväterävyys ja makro. Aloitimme kuvaamalla lintuja koulun pihalla lintujen ruokintapaikalla. Omat kuvani epäonnistuivat, koska jokaiseen niistä tuli näkyviin lintujen ruokapönttö.

SOGSAKK sanomat 2013

· 18

Päivä 3 Päivän sää oli puolipilvisyydestä johtuen tasavaloinen, joten päätimme lähteä Oulangan kansallispuistoon. Siellä ensimmäinen etappi oli Myllykoski, jonne patikoimme kamerareppujen ja eväiden kanssa. Myllykoskella saimme kuvia ympäri vuoden sulana olevasta koskesta. Talvisin kosken alajuoksulle syntyy ns. jääpyörre, jossa jäälaatat jäävät pyörimään ympyrää poukamassa.

Otin koskella tehtävänantoon kuuluvan syväterävyyskuvan, jossa Ulla kuvaa jäälauttoja.

Kuvasin aamupäivän laajakulmaobjektiivilla, joten iltapäivällä ajattelin kokeilla makro-objektiivia. Ennen objektiivin vaihtoa tuli kuitenkin tarve käydä pusikon puolella. Silloin huomasin joessa sukeltelevan koskikaran. Vessahätä ja lähikuvakokeilu saivat odottaa. Vaihdoin nopeasti teleobjektiivin kameraan ja lähdin kyyryssä hivuttautumaan lähemmäs koskikaraa. Loppumatkan ryömin, ettei lintu huomaisi minua. Lopulta sain linnun vangittua valokuvaan ja pääsin käymään siellä pusikon puolellakin.

Päivä 4 Aurinko paistoi, kun patikoimme Riisitunturin kansallispuistoon tavoitteenamme valloittaa tunturin huippu lumikengin. Kuuden kuvan haasteesta minulla puuttui yhä makro-, eli erikoislähikuva. Kuin tilauksesta löysin paikan, jossa roikkui jääpuikkoja. Huomasin, että jääpuikot heijastavat salaperäisesti ympäristöään. Pyysin Keviniä seisomaan sopivassa kulmassa jääpuikkoon nähden, jotta sain jäähän heijastuksen hänen jaloistaan.

Päivä 5 Retkien jälkeen kaikilla oli kameroissaan huomattava määrä valokuvia, joita aloimme käydä läpi. Päivän ohjelmassa olikin nykyajan digitaalisen pimiön, eli Lightroom-ohjelman opettelua.

Kuusamon valokuvauslinjan opettaja neuvoi meille ohjelman perustoiminnot. Päivän päätteeksi jokaisella oli valittuna ja käsiteltynä kuusi kuvaa Kuusamosta. Illan päälle pääsimme vielä tutustumaan Hannu Hautalan luontokuvakeskukseen.

Päivä 6 Vietimme juhlallisen aamupäivän Kuusamoopiston juhlasalissa, jossa esittelimme Kuusamokuvasarjat toisillemme. Jokainen sai kertoa kuvistaan ja yleisö antoi oman palautteensa. Minun jääpuikkokuvani oli opettajien mielestä teknisesti korkealaatuisin ja voitin kuukkelikuvalla varustetun hiirimaton. Kukaan ei arvannut, että jääpuikosta heijastuu Kevinin jalat!

Lounaan jälkeen yritimme vielä leikkimielellä rekrytoida Kuusamo-opiston keittäjiä mukaamme Inariin, kun he olivat tehneet meihin suuren vaikutuksen herkullisilla ruuillaan ja kermaisilla jälkkäreillään. Paluumatka Inariin alkoi kuitenkin ihan vain omalla porukalla. Onneksi kotikoululla odottivat oman koulun keittäjät herkkuruokineen.

Teksti ja ulkoasu: Petri Mentu Kuvat: Petri Mentu & Kevin Francett

19

· SOGSAKK sanomat 2013

Saamelaisalueen koulutuskeskuksen pehmeiden materiaalien ensimmäisen vuoden opiskelija Riitta Kaisamatti sai kipinän hakea vaihtoon koulun infotilaisuuden kautta. Hän oli ennen joulua kuuntelemassa tietoiskua North2north vaihtoopiskelu ohjelmasta.

– Ihan mielenkiinnosta menin kuuntelemaan, Riitta sanoo. Pienen pohdiskelun jälkeen hän alkoi täyttää hakupapereita sekä hankkia tarvittavia opintosuoritusotteita sekä suosituskirjeitä hakemuksen liitteeksi. Helmikuun puoleenväliin mennessä paperit oli toimitettu koulun opiskelijavaihdoista vastaavalle kansainvälisyyskoordinaattori Mika Aromäelle.

Huhtikuussa koulun pilkkipäivänä Tuulisjärvellä Riitan puhelin soi. Koulun kv-koordinaattori soitti ja kertoi, että Riitta oli päässyt vaihtoon Kanadaan. – Ajatukset laukkasivat ja puhelimen akku oli loppumassa. Samassa hässäkässä puhelimen suojapussikin katosi Tuulisjärvelle, Riitta kertoo ilouutisestaan. Hän oli päässyt opiskelemaan University of Saskatchewan yliopistoon.

SOGSAKK sanomat 2013

Riitta ompelee karvakenkiä Inarissa.

· 20

Kanadaan Riitta suuntaa tammikuussa 2014.

Hän viettää neljä keväistä kuukautta Saskatoonin kaupungissa. – Tällä hetkellä vielä selvitellään Kanadan päähän yhteyshenkilöä, jonka kanssa asumis- ja koulutusasiat voidaan järjestää kuntoon.

Riitta on lähdössä hyvillä mielin hakemaan oppia Kanadasta. – Minusta olisi kiva oppia eri tekniikoita, esimerkiksi miten siellä tehdään vaikkapa karvakengät, Riitta mainitsee.

Aikaisemmin hän ei ole Kanadassa käynyt.

Aikoinaan hän on viettänyt Yhdysvalloissa noin kaksi ja puoli vuotta. Odottavalla mielellä hän vaihtoaikaa odottaa. – Pääsee tapaamaan uusia ihmisiä uudessa paikassa, Riitta päivittelee.

Taitojen vahvistamista opettamisen kautta Korukivi- ja jalometallialalta artesaaniksi valmistuva Sirpa Peltonen kävi vaihdossa Venäjällä.

Hän vietti kolme viikkoa Dudinkan kaupungissa Taimyrissa toisen inarilaisopiskelijan kanssa. He opiskelivat ja opettivat viidensadan opiskelijan Taymyr Collegessa.

Sirpa paikallisten kanssa Taimyrissä.

Kolmen viikon vaihto ei ollut ihan tavallinen, eivätkä opiskelijat sinne noin vain päässeet.

– Tarvittiin omaa aktiivisuutta sekä koulun suhteita, Sirpa Peltonen kertoo. Taimyrissä he opettivat paikallisille opiskelijoille muun muassa tinalankakirjontaa ja juuritöitä.

Ennen vaihtoon lähtöä Sirpa valmisteli oppitunteja Taimyriin. Siitä oli paljon hyötyä.

– Aikaisemmin opitut käsityötaidot vahvistuivat, kun opetin niitä Taimyrissä eteenpäin.

Vastavuoroisuus opettamisessa oli mukavaa, Sirpa toteaa.

Matka Dudinkaan kävi lentäen Helsingistä Pietariin ja sieltä edelleen Moskovan kautta Norilskin kaupunkiin. Perillä asuttiin koulun asuntolassa. Asuin- ja opetustilat olivat hyvät, vaikkakin näyttivät vähän neuvostoaikaisilta.

– Tietotekniikka toimi tosi hyvin, mainitsee Sirpa.

Sirpa ei puhu venäjää nimeksikään, mikä harmitti vähäsen. Mukana oli kuitenkin tulkki, joka auttoi kommunikoinnissa vain vähän englantia puhuvien venäläisten kanssa. – Venäjällä ollaan tosi vieraanvaraisia. Antoisinta oli päästä tutustumaan paikallisiin kulttuureihin, käsitöihin ja ihmisiin, Sirpa muistelee.

Opiskelijavaihtoa arktisella alueella Saamelaisalueen koulutuskeskuksesta pääsee vaihtoon aina Pohjois-Amerikkaan asti.

Myös Pohjoismaat ja Venäjä vetävät vaihtoopiskelijoita. Saamelaisalueen koulutuskeskus kuuluu Arktisen yliopiston North2northohjelmaan. Arktinen yliopisto on pohjoisten alueiden yliopistojen ja ammatillisten oppilaitosten ja instituuttien muodostama verkosto.

North2north-ohjelmaan voi hakea perustutkinto-opiskelija, joka on ennen suunniteltua vaihtoa täyttänyt 18 vuotta. Hakupaperit toimitetaan Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa kansainvälisyyskoordinaattori Mika Aromäelle aina helmikuun puoliväliin mennessä. Vaihtoon mennään yleensä seuraavalla lukukaudella. Tänä vuonna SAKK:sta haki kaksi opiskelijaa, ja molemmat pääsivät vaihtoon ohjelman kautta. Opiskelijavaihdon pituus vaihtelee kolmen ja kahdentoista kuukauden välillä.

Kelan opintotuen lisäksi vaihtoon on mahdollista saada apurahaa. Suomessa apurahoja myöntää Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus CIMO. North2northohjelman kautta hyväksytyt vaihto-opiskelijat saavat lisäksi vapautuksen lukukausimaksuista, mikä on varsinkin Pohjois-Amerikkaan suuntaaville iso säästö.

21

· SOGSAKK sanomat 2013

Venäläistä vieraanvaraisuutta.

Teksti ja ulkoasu: Petri Mentu Kuvat: Petri Mentu & Sirpa Peltonen

Oppia eri kulttuureista

Laajennettu työssäoppiminen sopii erityisen hyvin porotalousalalle, koska suuri osa opiskelijoista on jo valmiiksi alan töissä. Koulun penkillä ei ehditä istua, jos erotukset tai muut vuodenkiertoon kuuluvat työt kutsuvat. Porotalouden koulutusohjelmassa opiskellaan myös kesällä.

– Pyrimme suunnittelemaan lukujärjestykset joustaviksi, jotta opiskelijat pääsevät osallistumaan porotöihinsä. Myös yksittäiset oppitunnit voidaan tarvittaessa sopia joustavasti työkiireiden mukaan, Jääskö toteaa.

Porotalouden opiskelija Jussa Seurujärvellä on Toivoniemestä lyhyt matka omien porojensa luo.

Toivoniemen työssäoppija Poropuolella opiskellaan joustavasti työssäoppimalla Saamelaisalueen koulutuskeskuksen porotalouden koulutusohjelmassa jo noin puolet opinnoista suoritetaan työssäoppimalla. Viime syksystä lähtien Toivoniemen uudet porotalousopiskelijat ovat päässeet mukaan laajennetun työssäoppimisen kokeiluun.

– Laajennettu työssäoppiminen mahdollistaa opiskelun entistä enemmän työssäoppien, eikä opiskelijoiden tarvitse istua niin paljon sisällä luokassa,

SOGSAKK sanomat 2013

kertoo porotalouden opettaja Outi Jääskö.

Työssäoppimisen laajentaminen tarkoittaa esimerkiksi ammattiaineiden ja kielten opiskelua luontevana osana työssäoppimista. Käytäntö aiotaan juurruttaa pysyväksi osaksi oppilaitoksen toimintakulttuuria.

Opiskelijat ovat ottaneet laajennetun työssäoppimisen hyvin vastaan. – Elokuussa meillä aloitti neljä porotalouden

· 22

Teksti ja kuvat: Tapio Seppälä

opiskelijaa yhteishaun kautta.

Myöhemmin tieto laajennetun työssäoppimisen mahdollisuuksista kiiri ja meille tuli viisi opiskelijaa lisää, Jääskö iloitsee.

Osalla opiskelijoista on tullessaan jokin tutkinto suoritettuna, jolloin osa opinnoista voidaan lukea hyväksi.

Perustutkinnon opiskelu kestää normaalisti kolme vuotta, mutta aikaisempien opintojen korvaavuuksilla valmistua voi jo kahdessa vuodessa.

– Opettajan on varattava riittävästi ohjaamisaikaa jokaiselle opiskelijalle erikseen, kun emme enää kokoonnu yhdessä luokkaan, Outi Jääskö sanoo.

Hän kiertääkin opiskelijoiden luona työssäoppimispaikoissa sekä pitää heihin yhteyttä puhelimitse ja internetin välityksellä.

– Käytän älypuhelinta, jonka avulla esimerkiksi seuraan gpspantaporojeni vuodenkiertoa, Jussa kertoo. Myös tietokone toimii apuna tiedonhaussa.

Koulun penkilläkin istutaan välillä. Luokassa opiskellaan hyödyllisiä taitoja, kuten kirjanpitoa, EU-hakemusten täyttämistä ja arvonlisäveroasioita.

Älypuhelimet oppimista edistämässä Laajennetun työssäoppimisen myötä porotalouden opiskelijat ovat saaneet käyttöönsä älypuhelimet. Ne ovat kätevän kokoisia pitää mukana myös porotöissä. Älypuhelimia hyödynnetään esimerkiksi pitämällä työpäiväkirjaa kuvin ja sanoin.

– Kuvat teksteineen täydentävät oppimista ja auttavat opettajaa arvioimaan, onko kaikki opiskelutavoitteet saavutettu, Jääskö kertoo. Älypuhelimissa on dataliittymät, joten niillä pääsee internetiin. – Opiskelijat ovat esimerkiksi hakeneet lintukurssilla internetistä apua lajin tunnistukseen.

Uusi teknologia lisää opiskelun mielekkyyttä. Silti opiskelijoilta vaaditaan myös omaaloitteisuutta esimerkiksi työssäoppimisen dokumentoinnissa. Kun oppiminen siirtyy yhä enemmän koululuokasta työssäoppimiseen, se vaatii opettajaltakin uutta katsantokantaa.

Jussa valitsi Toivoniemen Viime syksynä porotalouden opinnot aloittaneella Jussa Seurujärvellä on laajennetusta työssäoppimisesta pelkästään hyviä kokemuksia.

Hän valitsi opinahjokseen Saamelaisalueen koulutuskeskuksen, koska Toivoniemestä pääsee joustavasti omiin porotöihin kun tarve vaatii.

– Poronhoitajan työ on käytännön työtä, jonka oppii parhaiten tekemällä, Jussa pohtii.

Opinnoissa käytettävä teknologia on Jussalle tuttua.

23

– Porotöiden ja opiskelun yhdistäminen on onnistunut hyvin.

Illalla porotöiden jälkeen saatan vielä opiskella itsekseni netissä Moodle-oppimissivustolla, Jussa kertoo. Kesällä hän aikoo keskittyä käytännön porotöihin sekä tehdä heinää ja kerätä kortteita talvea varten.

· SOGSAKK sanomat 2013

Yrittäjäksi suoraan koulunpenkiltä

Kuva : Tytti Bräysy

Teksti : Susanna Rauno

O

si, tiiroiksi, kultarikoiksi ja närvänöiksi. Tarkoitus pintojaan Saamelaisalueen koulutuson testata, miten pitkälle oma kädenjälki kantaa. keskuksessa viimeistelevä kivi- ja jalo­ Vientiä ja kysyntää koruille tuntuisi riittävän. metallipuolen opiskelija Tytti Bräysy sukeltaa suoraan yrittäjyyteen kesän koit”Tyttö, jolla on likaiset taessa. Potkua yrittäkädet” jyyteen hän on saanut Saamelaisalueen kouOman työtilan vuokraamilutuskeskuksen Yrit­tä­ sesta Inarin kirkonkylällä on jyys­­koulusta. jo sovittu. – Tulityökelpoiset Tytti on osallistutilat löytyivät, vaikkanut Yrittäjyyskouluun kin vailla juoksevaa vettä. kahden vuoden ajan.

Ultraäänipesukoneella hoAiempaa kosketusta peat saa vähällä vedellä yri­­tysmaailmaan hänelpuhtaiksi, Tytti kertoo. lä ei ollut. – Nyt liike­ Työn tahrimiin kätoimintasuunnitelma on Tytin lopputyössä Korpiorvokissa on itse huuhdot- siinkin Tytti on jo tottuvalmis, starttirahahake- tua Lemmenjoen kultaa. nut. Opiskelijavaihdossa mus vireillä ja oma nimi- Kuva : Tytti Bräysy Kanadan Nunavutissa leima koruihin haussa. pai­kalliset opiskelijat niLuonnon monimuotoisuutta ja äidin tyttönimeä mesivät hänet omalla kielellään ”tytöksi, jolla kunnioittaen yrityksen nimeksi on tulossa Paarma on likaiset kädet”, koska hän ei joka välissä viitdesign, iloitsee Tytti. sinyt olla hiertämässä vahoja ja tummentumia Tytin käsissä hopea ja kulta muovautuvat arkkäsistään. tisiksi kasveiksi ja eläinhahmoiksi, kuten naaleik-

SOGSAKK sanomat 2013

· 24

Lapsuudesta asti Tyttiä on kannustettu kokemaan ja tekemään taidetta. Hän valmistui Lybeckerin käsi- ja taideteollisuusopistosta vuonna 1997. Sen jälkeen hän teki 12 vuotta töitä mainostoimistossa Oulussa.

Graafinen suunnittelu vaihtui taidekäsityöläisyydeksi, kun talouden taantuma vuonna 2008 antoi Tytille vapauden valita. Tie johti Inariin ja Saamelaisalueen koulutuskeskukseen.

Tietokoneella piirtelyn vastapainoksi hän halusi alkaa tehdä jotakin omilla käsillään.

Omat arvot ovat jatkuvassa puntarissa.

– Haluan tehdä mahdollisimman ekologista käsityötä kertakäyttöisyyttä kaihtaen, tuleva yrittäjä kertoo. Avopuoliso Aki Karvosen Lemmenjoen kaivaukselta koruntekijä saa kultaa ja raakakiviä.

Niitä Tytti haluaa jatkossakin koruissaan käyttää.

Myös sarvi, luu ja puu ovat Tytille mieluisia materiaaleja.

– Jos vain saisi tehdä näitä töitä niin, ettei leivän takia tarvitsisi vaihtaa enää muuhun työhön, Tytti toivoo. Hän toivoisi, että aikaa jää käsintehtyjen yksilöllisten töiden suunnitteluun ja taitojen jatkuvaan kehittämiseen

Tytti itsekin on kuin luonnon helmasta tempaistu kirpakka tuulahdus, ei massatuotantoa.

Kuva : Ulla Isotalo

Yrittäjyyskoulusta vauhtia omaan yritykseen Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa on jo useamman vuoden ajan pidetty Yrittäjyyskoulua, jossa opiskelijat valmentautuvat kohti yrittäjyyden maailmaa. Moni opiskelija on tehnyt Yrittäjyyskoulussa esimerkiksi oman yrityksensä liiketoimintasuunnitelman. Yrittäjyyskoulu on kaikille SAKK:n opiskelijoille avoin. Opiskelijat saavat Yrittäjyyskoulusta 10 opintoviikkoa, jotka voi sisällyttää osaksi perustutkintoa.

Yrittäjyyskoulu on hanke, jonka toimintamallia sovelletaan kolmessa muussakin lappilaisessa ammattioppilaitoksessa. Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa Yrittäjyyskoulun vetäjänä toimii yrittäjyyden ja matemaattisten aineiden opettaja Terhi Rantanen.

Ukuli on vanhankansan nimitys tunturipöllölle, joka tässä liitää kaulakorun muodossa.

Kuva : Tytti Bräysy

Yrittäjyyskoulun uusi ryhmä aloittaa syksyllä 2013. Alkavista opinnoista voi tiedustella Terhi Rantaselta p. 040 723 1068 tai terhi. rantanen@sogsakk.fi.

25

· SOGSAKK sanomat 2013

Matkailulinja aikuiskoulutukseksi Teksti ja kuvat: Tapio Seppälä

S

aamelaisalueen koulutuskeskuksen matkailulinja aloittaa syksyllä aikuiskoulutuksena. Uusi koulutusmuoto sopii entistä paremmin työssäkäyville. Koulutuksen käytyään opiskelija valmistuu matkailupalvelujen tuottajaksi.

– Olisi hyvä, jos alan työnantajat kannustaisivat työntekijöitään opiskelemaan itselleen tutkinnon. Koulutuksen aikana opiskelijat suorittavat myös esimerkiksi hygieniapassit ja muut alalla vaadittavat kurssit, kertoo matkailualan opettaja Irma Lehtola.

Uudistuneella matkailulinjalla opiskellaan pääsääntöisesti työssä oppimalla. Pelkällä työnteolla opiskelutavoitteet eivät kuitenkaan täyty, vaan jokaiselle jaksolle on tietyt ta-

SOGSAKK sanomat 2013

voitteet, joihin kiinnitetään erityistä huomiota. Koulutukseen hakeutuvan opiskelijan ei tarvitse olla valmiiksi työelämässä, vaan opiskelijalle järjestetään tarvittaessa työssäoppimispaikka.

Lähijaksoille kokoonnutaan koululle, vaihtoehtoisesti joko Inariin, Hettaan tai Utsjoelle. Opintoja toteutetaan myös verkossa. LearnLincetäopetusjärjestelmässä opiskelija voi osallistua luennoille siellä missä hän on. – Jos luento menee päällekkäin työvuoron kanssa, luennon voi kuunnella myöhemminkin, Lehtola kertoo.

Saamelaisalueen koulutuskeskuksen matkailualan opinnoissa otetaan huomioon paikallinen kulttuuri ja aluetuntemus.

· 26

– Monipuolinen osaaminen, kulttuurintuntemus ja paikallistietämys ovat valtteja alan työntekijälle, Lehtola sanoo.

Matkailulinjan opettaja Irma Lehtola.

Matkailualan perustutkinto on kolmivuotinen, mutta jos opiskelijalla on ennestään tutkinto tai paljon työkokemusta, tutkinnon voi saada jopa vuodessa. Koulutus järjestetään syksystä 2013 lähtien näyttötutkintona, jolloin opiskelija voi halutessaan suorittaa myös vain tutkinnon osia.

Matkailuala on hyvin sesonkiluontoista. Inarin alueella talvisesonki keskittyy erityisesti Saariselälle, kesäsesonki kirkonkylään.– Opiskelijat työllistyvät hyvin jos vain haluavat tehdä monipuolisia työtehtäviä, Lehtola kertoo.

asiakaspalvelu, matkailupalveluiden tuottaminen ja opastuspalvelut. – Opiskelija voi valita, erikoistuuko esimerkiksi ulkoaktiviteetteihin vai sisätöihin, kertoo matkailualan opiskelija Katariina Ylennysmäki.

Saamelaisalueen koulutuskeskuksen matkailulinja antaa hyvän ja monipuolisen kuvan Lapin matkailusta. Opinnoissa perehdytään myös saamelaiskulttuuriin. Lisäksi opiskelijat pääsevät tutustumaan arktiseen alueeseen. – Tänä keväänä teemme opintomatkan PohjoisNorjaan Varanginvuonolle, Ylennysmäki kertoo.

Matkailulinjalle haku suoraan oppilaitokseen. Hakukaavake löytyy nettisivuilta www.sogsakk.fi.

Monipuoliseksi matkailun ammattilaiseksi Matkailualan opintoihin kuuluu laaja kattaus eri osaamisalueita. Opintojen aikana perehdytään esimerkiksi opastettujen retkien ja safarien vetämiseen.

Matkailualan ammattilaisen osaamiseen kuuluvat myös

Matkailualan opiskelijat harjoittelivat Jäniskosken laavulla kiehisten vuolemista ja nuotion sytyttämistä. Ruuaksi valmistettiin tikussa paistettua siikaa, kasvisnyyttejä ja muurinpohjalettuja.

27

· SOGSAKK sanomat 2013

Uusi ekologisempi asuntola Inariin Teksti ja kuvat: Tapio Seppälä

Mika Aleksandroff tykkää saunoa Jeeran rantasaunassa.

Asuntola Jeeran lisärakennusta viimeistellään ja sisustetaan kesän aikana muuttokuntoon. Uusi asuntola sijaitsee Inarinjärven rannalla samassa pihapiirissä nykyisen asuntolan kanssa. Asuntolanohjaaja Virpi Valle-Perätalon mukaan asuntolarakennus valmistuu syksyllä koulun alkuun mennessä.

Uudisrakennuksen suunnittelussa ja rakentamisessa on huomioitu ekologiset asiat.

– Uusi asuntola lämpiää uusiutuvalla energialla. Käytämme aurinkopaneeleja, maalämpöä ja tuulivoimaa, asuntolanohjaaja kertoo. Uusiutuvaa energiaa riittää myös vanhan puolen lämmitykseen.

Asuntolan jätteidenlajittelu pa­ra­nee, kun käyttöön saadaan asianmukaiset keräysas-

SOGSAKK sanomat 2013

tiat myös paperille ja lasille.

Polkupyöriä varten pihaan rakennetaan katos, jotta asukkaiden menopelit ovat säältä suojassa.

– Yksi vanhan Jeeran asuntosiivistä menee remonttiin, joten nykyiset asukkaat ovat etusijalla muutossa uuteen rakennukseen, asuntolanohjaaja kertoo.

Toukokuussa opiskelijat pääsevät tutustumaan uuteen asuntolaan. – Vanhan puolen kummitukset eivät muuta uuteen asuntolaan, vaan ne jäävät narisuttelemaan nykyisen asuntolan käytäviä, asuntolanohjaaja naurahtaa.

Asukkaat sisään jo tänä syksynä Nykyisessä asuntolassa on jo pitkään kärsitty tilanpuutteesta.

– Uudisrakennuksen 24 huonetta tulevat todella tarpeeseen, sanoo Valle-Perätalo.

Kaikki huoneet ovat yksiöitä, joissa on oma wc ja suihku.

Huoneet kalustetaan valmiiksi, joten asukkaiden ei tarvitse tuoda omia huonekaluja mukanaan. Yhteisistä tupakeittiöistä tulee viihtyisät uusine kodinkoneineen, sohvaryhmineen ja televisoineen.

· 28

Opiskelijat viihtyvät Jeerassa

Asuntolanohjaaja Virpi VallePerätalo valitsee verhoja uuteen asuntolaan.

Asuntola Jeera tarjoaa asukkailleen monipuolista vapaa-ajan toimintaa. Jeerassa on oma kuntosali, saunatilat ja rantasauna.

Vapaa-ajan saa kulumaan myös pingistä, biljardia tai lautapelejä

pelaten. Löytyypä asuntolasta kangaspuut ja ompelukonekin.

Asuntolasta voi lainata niin suksia kuin lumikenkiäkin. Koululla on myös omat sählyvuorot.

Opiskelija Mika Alek­san­drof­ fin tavallinen ilta Jeerassa sisältää televisionkatselua, läksyjen tekoa ja tietokoneen näppäilyä. – Nettiyhteys voisi olla nopeampi, toivoo Aleksandroff.

Hän osallistuu aktiivisesti Inarin tapahtumiin sadan kilometrin säteellä, eikä Norjan puolelle Karasjoellekaan ole liian pitkä matka ajaa. Karasjoelta löytyy mielenkiintoisia kauppoja, jotka vetävät opiskelijoita puoleensa.

Aleksandroff kiittelee myös paikallisen kansalaisopiston tarjontaa. Eikä sinne Ivalon uimahalliinkaan ole liian pitkä matka, etenkin jos porukalla mennään.

29

Asuntola Jeeran rakennuksessa toimi alun perin Saamelaisten kristillinen kansanopisto. Sen toiminta alkoi vuonna 1953 tähdäten saamelaisnuorten kasvatukseen kristillisisänmaallisessa hengessä. Alkuaikoina käytiin kovaa kädenvääntöä siitä, mitä kansanopistossa pitäisi opettaa. 1960-luvulle tultaessa käytännönläheiset opit alkoivatkin saada jalansijaa uskonnolliselta opetukselta. Kiinnostus kansanopistossa opiskeluun väheni 1970-luvulla, kun peruskoulutus muuttui ja jatko-opintomahdollisuudet lisääntyivät.

Seuraavalla vuosikymmenellä haasteisiin vastattiin kehittämällä opistoa vapaamielisempään suuntaan. Oppilaitoksen nimi vaihtui vuonna 1986 Inarin Opistoksi ja siellä opiskeltiin muun muassa tiedotusoppia ja saamea. Ivalossa nykyisin sijaitseva Radio Inari toimi vielä tuolloin opiston tiloissa. Vuonna 1994 Inarin Opisto yhdistyi Saamelaisalueen koulutuskeskukseen. Opiston ovat käyneet useat merkittävät saamelaisvaikuttajat, kuten Nils-Aslak Valkeapää, Matti Morottaja, Rauna Paadar-Leivo, Ilmari Laiti ja Kirsti Paltto.

· SOGSAKK sanomat 2013

Kädellä ja sydämellä

Saamelaisalueen koulutuskeskus eli lyhyesti SAKK, on ainutlaatuinen oppilaitos, jonka toiminnan keskuspaikkana on Inari. Koulutus- ja tutkimusyhteistyö ulottuu saamelaisalueen valtioiden lisäksi erityisesti pohjoisten alkuperäiskansojen maailmaan. Opetuskielet ovat pääasiassa suomi ja saame.

Koululla on hyvät asuntolatilat. Ivalossa ja Kaamasessa asuntolat ovat toimipaikan yhteydessä. Inarissa asuntola sijaitsee Inarijärven rannalla noin kolmen kilometrin päässä koulusta.

Lapin luonnossa ja kylissä on potentiaalia Luontomatkailu valtaa yhä enemmän alaa perinteiseltä ”vakioturismilta”. Uuden ajan lomailijat haluavat kielitaitoisen, luontoa tuntevan ja sitä vastuullisesti käyttävän sekä paikallista kulttuuria kunnioittavan luonto-ohjaajan. Tällaisia ammattilaisia SAKK kouluttaa. Luontomatkailu, maasto-osaaminen, luonnontuntemus, saamelaiskulttuuri ja paljon muuta sisältyvät luonto- ja ympäristöalan perustutkintoon. Suomen laajimmat kansallispuistot, Inarijärvi, laajat erämaa-alueet ja elävä saamelaiskulttuuri tarjoavat mahtavat puitteet koulutuksen toteuttamiselle Poronhoitajan ammatissa kohtaavat vanha ja uusi aika Tämän päivän poronhoitaja yhdistää satojen vuosien aikana kerätyn perinnetiedon nykyaikaisiin välineisiin ja teknologiaan.

Hän tuntee luonnonolosuhteet, hallitsee lihan jalostuksen ja markkinoinnin sekä atk-taidot.

Koulun yhteydessä toimii poronlihan jalostuslaitos. Yhteistyötä tehdään myös koulun läheisyydessä sijaitsevien paliskuntain yhdistyksen koeporotarhan ja RKTL:n porotutkimusaseman kanssa.

Kädellä ja sydämellä Saamenkäsityöt ovat SAKK:n ominta alaa. Ammennamme perinteestä mutta tähtäämme tulevaisuuteen - meillä saa vahvat eväät tulevaisuuteen käsityön ammattilaisena. Saamenkäsityön artesaani-opinnoissa voi hyödyntää myös muiden opintolinjojen tarjontaa.

Koulutustarjonta Ammatillinen perustutkintokoulutus Luonto- ja ympäristöalan perustutkinto, 120 ov - luontoalan koulutusohjelma, luonto-ohjaaja - porotalouden koulutusohjelma, poronhoitaja Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinto, 120 ov, artesaani - tuotteen suunnittelun ja valmistuksen koulutusohjelma - korukivi- ja jalometalliala - saamenkäsityöala, pehmeät materiaalit - saamenkäsityöala kovat materiaalit

AIKUISKOULUTUS Aikuiskoulutus on aikuisväestölle suunnattua ammatillista tutkintotavoitteista aikuiskoulutusta, ammatillista lisäkoulutusta ja lyhytkursseja.

Aikuiskoulutus voi olla omaehtoista, työvoimapoliittista tai työnantajan maksamaa henkilöstökoulutusta.

Tutkintotavoitteinen aikuiskoulutus on näyttötutkintokoulutusta, jossa tutkintoon vaadittava ammattitaito hankitaan valmistavassa koulutuksessa ja työssä oppimalla. Ammattiosaaminen osoitetaan näytöillä.

Hotelli-, ravintola- ja catering-alan perustutkinto, 120 ov, kokki - kokin koulutusohjelma Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto, 120 ov, lähihoitaja - sairaanhoidon ja huolenpidon koulutusohjelma - vanhustyön koulutusohjelma Liiketalouden perustutkinto, 120 ov, merkonomi - asiakaspalvelun ja myynnin koulutusohjelma

Pahkaa, puuta, sarvea, luuta Korukivi- ja jalometallialan artesaani tekee korkeatasoisia käsitöitä joko alan yrityksessä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana. Opinnoissa perehdytään korukivi- ja jalometallialan tuotantoprosessiin – ideasta valmiiksi tuotteeksi asiakkaalle asti.

Eväät huippukokiksi Kokin ammatissa kehitysmahdollisuudet ovat rajattomat. Koulutuksessa hyödynnetään alueen puhtaita ja laadukkaita raaka-aineita kuten poro, kalat ja marjat. Osaavilla ja aktiivisilla ihmisillä on mahdollisuus työllistyä ympäri Suomen ja Euroopan. Työssäoppiminen on tärkeä osa oppimista, ja alueena on koko Pohjois-Kalotti. Työssäoppimisjaksoilla opiskelijat ovat olleet mm.

Ruotsissa, Norjassa, Venäjällä ja tietysti ympäri Suomea.

SOGSAKK sanomat 2013

· 30

Matkailualan perustutkinto Matkailualan perustutkinto toteutetaan aikuiskoulutuksena ja monimuotoopiskeluna, työssäoppien verkko- ja kontaktiopintoina ja työssä oppimalla vaikka omalla työpaikalla. Tutkinnon suorittaminen henkilökohtaistetaan, joten aiemmin hankittu osaaminen otetaan huomioon.

Matkailupalvelujen tuottaja voi työllistyä matkailuyrityksiin ja –organisaatioihin, joissa asiakkaille tarjotaan elämyksiin, seikkailuihin, vesistöön, tunturiin tai muuhun luontoon liittyviä matkailupalveluja.

Tutustu koko tarjontaan seuraavalla sivulla.

Yllämainittujen perustutkintojen yhteydessä mahdollisuus ylioppilastutkinnon ja lukion oppimäärän suorittamiseen.

Matkailualan perustutkinto, 120 ov, (aikuiskoulutusta, suoritetaan näyttötutkintona) matkailupalvelujen tuottaja - matkailupalvelujen koulutusohjelma

Muu koulutus

Pohjoissaamen kieli ja kulttuuri, 40 ov Inarinsaamen kieli ja kulttuuri, 40 ov Koltansaamen kieli ja kulttuuri, 40 ov Medialinja, 40 ov + 40 ov Saamelaiskulttuurikoulutus - saamenkielisiä lyhytkursseja (esim. kieli- ja käsityökurssit) Ammattitutkintoihin valmistava koulutus - Erä- ja luonto-oppaan ammattitutkintoon valmistava koulutus - Saamenkäsityön ammattitutkinnot - Porotalouden ammattitutkinto

HAKUAJAT JA PÄÄSYVAATIMUKSET Ammatilliset perustutkintokoulutukset ovat yhteishaussa, muihin haku suoraan oppilaitokseen 31.5. mennessä. Linjojen alkamisajoista, pääsyvaatimuksista ja hakuajoista saa lisätietoja koulun opintotoimistosta puh. 040 707 3793. Lisätietoja myös: kanslia@sogsakk.fi.

Täydennyshaku opintolinjoille, joille jää vapaita paikkoja 5.-12.7.2013 osoitteessa www.haenyt.fi OPINTOSOSIAALISET ETUUDET Osalla linjoista opiskelijoilla maksuton ruokailu koulupäivinä sekä mahdollisuus maksuttomaan asuntolamajoitukseen. Opiskelijoilla on mahdollisuus hakea Kelalta opintotukea.

31

· SOGSAKK sanomat 2013

TOIMIPAIKAT

www.sogsakk.fi

Saamelaisalueen koulutuskeskus Menesjärventie 4, PL 50, 99870 INARI Puh. 040 723 7309, faksi (016) 671 426 kanslia@sogsakk.fi Saamelaisalueen koulutuskeskus Ivalon toimipaikka Jokikuja 10, 99800 IVALO puh. 040 723 7309, faksi (016) 663 803 kanslia@sogsakk.fi Saamelaisalueen koulutuskeskus Luontaistalouden kehittämisyksikkö Toivoniementie 290, 99910 KAAMANEN puh. 040 723 7309 kanslia@sogsakk.fi Saamelaisalueen koulutuskeskus Enontekiön toimipaikka Rivihalli 2, Ruijantie 5, 99400 ENONTEKIÖ puh. 040 572 8398, puh./faksi (016) 521 033, kanslia@sogsakk.fi