sogsakk sanomat 2025
Elokuvan ensi-illasta Salkkareiden studiolle
Artesaaniopiskelijoiden Siida-projekti
Datayhteys tunturiin mobiilitekniikkareen avulla
Toivoniemen opetustoiminta muuttaa Inariin Mediaopiskelijoiden dronetyöpaja
TULEVAISUUDEN
TOIMITILAUUDISTUS TUO UUTTA ENERGIAA OPPILAITOKSEEMME SAKK
Oppilaitoksemme tilojen uusiminen on edennyt suunnitelman mukaan. Pajarakennus otettiin käyttöön loppuvuodesta 2023, pääkoulun perusparannus valmistui reilua vuotta myöhemmin ja paraikaa kalustamme uusittuja tilojamme.
Ensi syksystä alkaen Jeeran rannassa on 16 uutta viihtyisää asuntolahuonetta upealla näköalapaikalla. Ja uutta opetusteurastamoa suunnitellaan parhaillaan. Jos kaikki menee niin kuin Strömsössä, valmista on syksyllä 2026.
Toimitilauudistus tarjoaa meille terveysturvalliset, ergonomiset ja ajanmukaiset tilat, joissa sekä opiskelijat että henkilöstö viihtyvät ja voivat hyvin. Uudistuneissa tiloissa pystymme toteuttamaan opetusta laadukkaasti eri opetusmenetelmiä kehittäen. Myös kulkeminen vähenee ja sitä kautta liikenneturvallisuus ja tilojen käyttöaste paranevat.
Olemme erittäin iloisia rakennustyön onnistuneesta lopputuloksesta pääkoululla ja hyvästä yhteistyöstä toimitilahankkeen aikana. Vaikka uusia kalusteita vielä odotellaan, niin kokemus uusista tiloista on jo nyt tuonut uutta energiaa arkeemme.
Myös uudelta opetusteurastamolta odotetaan merkittäviä parannuksia niin toiminnallisuuden kuin turvallisuuden suhteen. Uudet tilat mahdollistavat myös jatkojalosteiden, kuten savustettujen ja purkitettujen tuotteiden, kehittämisen. Tulevaisuuden haaveena on parantaa tilatehokkuutta kehittäen myös muiden luonnontuotteiden jalostustoimintaa.
Toimitilojen kehittäminen tukee osaltaan opetuksen laatua, ajantasaisuutta ja työelämälähtöisyyttä. Uudistus ei siis ainoastaan paranna puitteita nykyisille opiskelijoille ja henkilöstölle, vaan vahvistaa oppilaitoksemme asemaa myös pitkälle tulevaisuuteen ja tarjoaa opiskelupuitteet tuleville sukupolvillekin.
Tervetuloa tutustumaan ja opiskelemaan uudistuvaan Saamelaisalueen koulutuskeskukseen!
Eeva-Liisa Rasmus Moilanen Rehtori
SOGSAKK SANOMAT on media-alan opintoihin kuuluva julkaisu.
Govva: Jukka Vuorela-Morottaja
BOAHTTEVUODA
SOG
OĐĐA LANJAT JA SAJIT BUKTET OĐĐA ENERGIIJA MIN OAHPPOLÁGÁDUSSII
Min oahppolágádusa lanjaid ja sajiid ođadeapmi lea ovdánan plána mielde. Bádji váldui atnui loahppajagis 2023, váldoskuvlla vuođđodivodeapmi šattai gárvvisin vehá badjelaš jahki dan maŋŋá ja áiddo dál mii ordnet viessogálvvuid ođđa lanjaide ja sajiide.
Boahtte čavčča rájes Jeera gáttis, máilmmi fiinna báikkis, leat 16 ođđa ja vuogas ásodatlanja. Ja ođđa oahpahusnjuovahat plánejuvvo olles áigge. Jos buot manná nugo lea jurddašuvvon ja plánejuvvon, de njuovahat galggašii leat gárvvis 2026.
Ođđa lanjat ja sajit fállet midjiide dearvvaslaš, dorvvolaš ja ergonomalaš sajiid, mat leat dán áiggi gáibádusain mielde. Lanjain ja sajiin studeanttat ja bargit loktet ja vedjet bures.
Ođđa lanjain ja sajiin bastit oahpahit bures ja ovddidit oahpahusmetodaid.
Maid johttin geahppána ja ná johtolatdorvvolašvuohta ja lanjaid ja sajiid geavahandássi šaddet buorebun. Mii leat hui movttegat go huksenbarggut váldoskuvllas leat lihkostuvvan bures ja loahppaboađus lea buorre ja maiddái ovttasbarggus lanjaid ođadeami áigge. Vaikko dál vuorddašat ođđa viessogálvvuid, de leat vásihan, ahte ođđa lanjat ja sajit leat buktán energiija min árgabeaivái.
Maiddái ođđa oahpahusnjuovahaga vuordit leat buorre nu doaimmaid go maid dorvvolašvuođa geahččanguovllus. Ođđa lanjat ja sajit dahke vejolažžan maid ovddidit buktagiid viidásabbot, dego suovastuvvon buktagiid ja burkebuktagiid. Boahttevuođa niehkun lea buoridit sajiid geavaheami nu, ahte dat leat anus beaktilabbot, ja maiddái buoridit eará luonddubuktagiid ráhkadeami buvttan.
Lanjaid ja sajiid ovddideapmi doarju oahpahusa kvalitehta, dan, ahte lanjat ja sajit leat áiggi dásis ja vejolašvuođa dustet daid dárbbuid ja jurdagiid mat bohtet bargoeallimis. Ođadanbargu ii nappo buorit dušše dálá studeanttaid ja bargiid oahppanbirrasa, muhto nanne maid min oahppolágádusa sajádaga guhkás boahttevuhtii ja fállá buori oahppanbirrasa boahttevaš sohkabuolvvaidege.
Bures boahtin oahpásmuvvat ja studeret ođasmuvvi Sámi oahpahusguovddážii!
Eeva-Liisa Rasmus-Moilanen
Rektor
Kannen ulkoasu
Emmi Vierimaa
Kansikuvat
Kevin Francett
Toimittajat
Emmi Vierimaa
Sinna Vähärautio
Ohjaajat
Kaisa Feodoroff
Jukka Vuorela-Morottaja
Toimitus
Menesjärventie 4 99870 Inari
Julkaisija
Saamelaisalueen koulutuskeskus
ARTESAANIOPISKELIJOIDEN SIIDA-PROJEKTI: ”RANKKAA MUTTA ANTOISAA”
Maria Aikio, Ulpu Mattus-Kumpunen, Ville Niemelä ja Tanja Vanhapiha ovat oppineet Siida-projektin aikana muun muassa tuotteiden ideointia ja hinnoittelua. Kuva: Sinna Vähärautio.
Toisen ja kolmannen vuoden artesaaniopiskelijat ovat saaneet tärkeän kokemuksen työelämästä, kun he ovat suunnitelleet ja valmistaneet omia tuotteitaan myyntiin Saamelaismuseo Siidan myymälään. Yhteistyöprojekti Siidan kanssa on osa taideteollisuusalan perustutkintoon kuuluvia opintoja. Kaikkiaan opinnoissa oli tänä vuonna mukana kymmenkunta opiskelijaa. He valmistivat myyntinäyttelyyn monenlaisia tuotteita, kuten sisnapusseja, avaimenperiä, sisnatauluja, huivirenkaita, hapsukaulakoruja ja hihanauhoja.
Tuotteiden valmistaminen oli opiskelijoiden mielestä helpoin osuus, mutta ajan rajallisuus vaikutti monen suunnitelmiin.
– Minulle tämä projekti oli aika stressaava. Olisin halunnut ehtiä tehdä enemmän myyntituotteita, mutta ei ollut tarpeeksi aikaa, opiskelija Ville Niemelä sanoo.
Siida-projektista oli opiskelijoille monenlaista hyötyä. Yksi tärkeimpiä asioita oli se, että opiskelijat saivat yhteyden Siidaan, mikä voi avata heille mahdollisuuksia tulevaisuudessa.
– Tulevaisuutta ajatellen saimme kokemusta tuotteiden hinnoittelusta ja myynnistä. Lisäksi saimme näkyvyyttä, opiskelija Tanja Vanhapiha kertoo.
– Me emme ole välttämättä kovin myyntihenkisiä. Kellään ei ole tienaaminen ensimmäisenä mielessä, joten se markkinointipuoli ei tule moneltakaan luonnollisesti. Tämä on ollut rankkaa mutta antoisaa, opiskelija Ulpu Mattus-Kumpunen kertoo.
Opiskelijat oppivat toisiltaan ja pääsivät paremmin näkemään, miten myyminen tapahtuu. Myös tuotteiden suunnitteluvaihe koettiin hyödylliseksi, koska se opetti, miten ideat syntyvät ja mitä kaikkea ideointi vaatii.
– Meidät laitettiin kirjaamaan hulluimmatkin ideat paperille. Hiljalleen sitten löytyivät ne toteutettavat tuotteet, Ulpu Mattus-Kumpunen pohtii.
Yhteistyö Siidan väen kanssa oli sujuvaa, ja opiskelijat saivat arvokasta palautetta tuoteideoistaan. Kokemus oli opiskelijoille mieluinen.
– Yhteistyö on toiminut tosi hyvin. Esittelimme omat tuoteideat ja saimme niistä palautetta Siidan väeltä, Ulpu Mattus-Kumpunen iloitsee.
– Itselleni oli se hyöty, että rohkaistun koko ajan. Tein jotain sellaista, mitä en ilman tätä projektia olisi tehnyt, opiskelija Maria Aikio sanoo. Hän valmisti myyntinäyttelyyn tauluja sisnasta.
Projekti Siidan kanssa tarjosi paitsi käytännöllistä kokemusta, myös mahdollisuuden vahvistaa yhteishenkeä.
– Meillä on hyvä porukkahenki. Yhteishengestä sai varmuutta omaan tekemiseen, Maria Aikio sanoo.
Teksti ja ulkoasu: Sinna Vähärautio
Ville Niemelä valmisti myyntinäyttelyyn huivirenkaita sarvesta. Kuva: Okko Kausalainen.
Maria Aikion sisnatauluja Siidan myyntinäyttelyssä. Kuva: Okko Kausalainen.
Toivoniemen opetustoiminta muuttaa Inariin
Luonto- ja ympäristöalan opiskelijat ja opettajat valmistautuvat isoon muutokseen, sillä Toivoniemen toimipaikan toiminnot siirtyvät Inariin elokuusta 2025 alkaen.
– Muutto tekee työmatkoista entistä sujuvampia ja arjesta helpompaa niin opettajille kuin opiskelijoillekin. Tällaisessa muutoksessa on jotain houkuttelevaa. Ilman muutoksia voi helposti turtua ja rutinoitua liikaa, opettaja Vesa Juntunen sanoo.
– Suurin kysymys meillä on, että mistä löydämme uudet paikat maasto-opetukseen. Olemme suurimman osan ajasta ulkona ja meillä on Toivoniemessä vakiintuneet ja erinomaiset opetusympäristöt, Juntunen kertoo.
– Esimerkiksi tänäänkin meidän porukkamme lähti liukulumikenkäilemään Toivoniemen varusvarastolta, ja vain viiden minuutin jälkeen pääsimme nauttimaan upeista tunturimaisemista, Juntunen jatkaa.
– Luonto-ohjaajalle se luonto on tärkein henkireikä. Se näyttelee niin suurta osaa opiskeluissa ja myös henkilökohtaisessa elämässä. Vaikka täällä Inarissakin on luontoa, niin se ei ala heti ovelta, opiskelija Laura Ruotsalainen kertoo.
Myös Ivalossa asuvat opiskelijat Laura Ruotsalainen ja Mea Mareen ovat tyytyväisiä siihen, että koulumatka lyhenee. Tästä huolimatta tunteet muutoksesta ovat kaksijakoiset. Kysymyksiä syntyy siitä, kuinka muutto vaikuttaa opiskelijoiden arkeen.
Opiskelijat ovat aiemmin tutustuneet Inarin tiloihin, joten pääkoulu ja asuntola eivät ole heille täysin tuntemattomia. Kiitosta saavat muun muassa Inarin toimipaikan kalusteet ja digitaaliset oppimisympäristöt. – Tiloissa on hyvä tunnelma, ja Liisanpuolen oleskelutila on erityisen viehättävä. Siellä on hieno sohva, säkkituoleja ja puolapuita, jotka luovat ainutlaatuisen
ja kutsuvan ilmapiirin, opiskelija Mea Mareen ja Laura Ruotsalainen kertovat.
Inarin asuntola Jeeraan on valmistunut uusi asuntolarakennus, joka otetaan käyttöön ennen syksyä. Iso osa Toivoniemen opiskelijoista muuttaa Inarin asuntolaan.
– Inarin asuntolan tilat ovat remontoituja ja osa niistä on aivan uusia, opiskelija Max Bovellan kiittelee. Hän on yksi niistä, joka muuttaa Inarin asuntolaan elokuussa.
– Toivoniemen sijainti voi olla haasteellinen erityisesti niille, joilla ei ole omaa autoa, jos vaikka kauppaan haluaa, Mea Mareen kertoo.
Vaikka Toivoniemi tarjoaa enemmän tilaa ja luonnonrauhaa, Inarissa palvelut ovat paljon lähempänä, mikä tekee arjesta sujuvampaa ja asioinnista vaivattomampaa.
Toivoniemen opiskelijat uskovat, että muutto tuo mukanaan mahdollisuuden tutustua paremmin uusiin ihmisiin eri aloilta.
– Nythän me ei tunneta täältä muita kuin ne, joiden kanssa on oltu tekemisissä opinnoissa. Hyvä puoli muutossa on se, että tunnetaan sitten muitakin opiskelijoita kuin oman alan porukkaa, Mea Mareen kertoo.
– Kun ollaan käyty täällä Inarissa syömässä, niin onhan täällä huomattavasti enemmän hälinää ja porukkaa, Mea Mareen kertoo.
– Toivoniemi on semmoinen oma rauhaisa kupla metsän keskellä. Iso kiitos siitä, että ollaan saatu tähän saakka opiskella Toivoniemessä. Se on ollut ainutlaatuinen kokemus, opiskelija Max Bovellan sanoo.
Teksti, kuvat ja ulkoasu: Sinna Vähärautio
Opiskelijat Jarno Hämäläinen, Laura Ruotsalainen ja Max Bovellan sekä opettaja Vesa Juntunen valmistautuvat muuttamaan Inarin toimipaikkaan elokuusta alkaen.
Mediaopiskelijoiden dronetyöpajassa jäätyminen uhkaa sekä dronea että opiskelijoita
Päivä 1
Tänään alkaa kaksi päivää kestävä dronetyöpaja, jonka järjestää Sámi film industry and media education -Erasmus+ -hanke. Saavumme Hopialammelle ja kaikilla on vähän jännittynyt fiilis. Olemme saaneet vieraiksemme media-alan opettajan ja opiskelijoita Ruotsista, Kalix Folkhögskolasta. Aloitamme tutustumiskierroksella, mikä tarkoittaa sitä, että jokainen kertoo jotain itsestään ENGLANNIKSI. Kuuntelen muiden esittelyjä ja odotan jännittyneenä omaa vuoroani. Kun on minun vuoroni puhua, jäädyn. Saan kuitenkin jotain sanottua, ja jännitykseni haihtuu hetkeksi pois.
Työpajan vetäjä Kevin Francett Kajastus Creative Oy:stä kertoo meille, miten dronea käytetään ja miksi se on hyvä kuvausväline elokuvia tehtäessä. Hän näyttää katkelmia eri elokuvista, joihin on kuvattu kohtauksia dronen avulla. On jännää nähdä, miten erityyppisiä kohtauksia ilmakuvauksella pystyy kuvaamaan.
Käymme yhdessä läpi kaikki roolit, joita dronetyöskentelyssä on. Kevin toimii pilottina eli lentäjänä. On huojentava tieto, että ei itse tarvitse lennättää tuollaista kallista konetta. Me opiskelijat saamme toimia vuorotellen kameraoperaattorina ja tarkentajana.
Meidät jaetaan kolmen hengen ryhmiin, ja alamme harjoitella operointia ja tarkennusta. Ja koska olemme sisällä, drone pysyy tietenkin pöydällä ilman propelleja. Kun on meidän ryhmämme vuoro harjoitella, pieni jännitys on taas matkassa mukana. Kaikki sujuu kuitenkin suunnitelmien mukaisesti, ja on ihan kivaa opetella tätä ensin lämpimissä tiloissa.
Pakkaamme tavarat, puemme lämpimät vaatteet yllemme ja suuntaamme kohti Vastusjärven rantaa. Kohta pääsemme operoimaan dronea ihan oikeasti. Kestää hetki ennen kuin kaikki tavarat on purettu ja drone on valmiina tositoimiin. Dronen noustessa ilmaan kaikkien pitää seistä hyvän matkan päässä, ettei se osu kehenkään vahingossa.
jäätyminen että
Kameraoperaattorin tehtävä on suunnata kameraa pysty- ja vaakasuunnassa.
Meidän ryhmämme vuoro on vasta viimeisenä, joten meillä on runsaasti aikaa valmistautua kuvauksiin. Otan välillä kameralla kuvia, mutta kylmyyden vuoksi en pysty kuvaamaan kovin kauaa. Välillä pitää hyppiä ja pomppia paikoillaan, että jäsenet pysyvät lämpiminä.
Kevin joutuu laskemaan dronen alas muutaman kerran ja vaihtamaan sen akut. Hän näyttää, miten akut vaihdetaan. Akut voidaan vaihtaa joko molemmat yhtä aikaa tai eri aikaan. Me vaihdamme akut yksi kerrallaan, jotta meidän ei tarvitse sammuttaa konetta. Kun akut on vaihdettu, täytyy odotella muutamia minuutteja, jotta drone saa akkunsa lämmitettyä ja on taas valmis nousemaan yläilmoihin.
Sää on ihanan aurinkoinen, mutta myös vähän sumuinen. Dronen propelleihin kertyy pieniä jääkiteitä, jotka pitää välillä puhdistaa pois, ettei se vaikuta aluksen lento-ominaisuuksiin.
Vihdoin ja viimein on meidän ryhmämme vuoro päästä kuvaamaan dronella. Sormet ovat ihan jäässä kaikesta odottelusta, eikä tekisi mieli olla pelkillä sormikkailla. Jäisistä sormista huolimatta suoriudumme tehtävästä täysin suunnitelmien mukaisesti.
On aika pakata tavarat ja ryhmä kasaan ja suunnata takaisin Hopialammelle lämmittelemään. Pääsemme katsomaan, millaisia videoita saimme aikaan. Ja aika hienoja ottoja saatiin kyllä kuvattua, vaikka ensimmäistä kertaa näissä hommissa ollaankin.
Ennen kuin pääsemme lähtemään kotiin, saamme kotitehtäväksi miettiä jonkin idean, jonka voisimme huomenna kuvata. No, ehkä sieltä jokin hullu idea yön aikana kuoriutuu.
Droneharjoituksia sisätiloissa.
Kun kohtausta kuvataan, kaikkien täytyy keskittyä, ja turha small talk pitää jättää pois. Kuvassa Erkki Feodoroff ja Emmi Vierimaa.
Työpajan vetäjä Kevin Francett sai opiskelijat innostumaan dronetyöskentelystä.
Tarkentajan roolissa täytyy kuvan skarpin lisäksi varmistaa, että tallennus on päällä. Kuvassa Erkki Feodoroff, Sinna Vähärautio ja Emmi Vierimaa.
Ulkokuvauksissa täytyy olla lämpimästi vaatetta, jotta ei palellu. Kuvassa Sinna Vähärautio ja Emmi Vierimaa.
Drone valmiina liitämään kohti aurinkoa Vastusjärvellä.
Kuva: Emmi Vierimaa.
Päivä 2
Kalixin opiskelijat jäivät tutustumaan SAKK:n tiloihin Inarissa, joten meillä on vähän aikaa harjoitella vielä laitteiden käyttämistä ja operointia sisätiloissa pienemmällä porukalla. Vaikka ymmärränkin hyvin englantia, on silti ihan kiva näin aamusta, että Kevin opastaa meitä hetken suomeksi.
Kalixin porukka saapuu paikalle, ja on aika käydä yhdessä läpi kaikkien visiot ja ideat. Ja niinhän siinä kävi, että en keksinyt mitään jakamisen arvoista ideaa. Mutta onneksi voimme toteuttaa myös yhteisen vision.
Taas on aika koota tavarat matkaan ja lähteä hommiin järven jäälle. Kuulin sellaista huhua, että tänään olisi mahdollista käydä kodassa lämmittelemässä ja mahdollisesti myös paistamassa makkaraa. Ihanaa.
Meidän ryhmämme saa tänään kuvata ensimmäisenä. Meidän visiomme on kohdistaa dronen kamera ensin ylhäältä alas puihin, ja sitten lähteä seuraamaan moottorikelkkailijaa. Minä toimin tarkentajana, ja se on kyllä mukavin rooli.
Pääsemme kotaan lämmittelemään. Kodassa on leppoisa tunnelma ja englanninkieliset keskustelutkin alkavat sujua. Alun jäätymisestä huolimatta osaan sittenkin puhua englantia aika hyvin. Kun kuvaukset on tehty, alamme pakata tavaroita ja lähdemme suuntaamaan takaisin sisätiloihin. Katsomme kaikkien kuvaamat videot läpi, ja niistä tuli kyllä aika hienoja. On kiva huomata, miten paljon erilaisia visioita saimme kuvattua dronella.
Dronetyöpaja huipentuu PaPaNaan, jossa hanke tarjoaa meille ruoat. Ai että alkaakin jo vähän olemaan nälkä. Hankkeen projektipäällikkö Tiina Jäppinen jakaa meille myös hienot t-paidat, jotka hanke on painattanut. Samalla kun syömme, keskustelemme työpajasta ja kaikki antavat palautetta. Kevin saa paljon kehuja opetustyylistään ja muutenkin työpajasta. Olen kaikkien kanssa samaa mieltä siitä, että meillä on ollut todella mukava työpaja ja olemme oppineet paljon uusia asioita.
Teksti ja ulkoasu: Emmi Vierimaa Kuvat: Jukka Vuorela-Morottaja
DATAYHTEYS TUNTURIIN
MOBIILITEKNIIKKAREEN AVULLA
Resurssiviisas taitoverkko -hanke järjesti tammikuussa mobiilitekniikkareen prototyypin kehittelyyn liittyvän työpajan, jossa Lapin yliopiston muotoilun opiskelijat perehtyivät mobiilitekniikkareen käyttöympäristöön sekä siihen tuleviin laitteisiin ja ominaisuuksiin talvisissa erämaaolosuhteissa. Työpaja järjestettiin Kotkaniemessä, Saamelaisalueen koulutuskeskuksen (SAKK) kalastustukikohdassa, joka sijaitsee Inarijärven rannalla. Resurssiviisas taitoverkko on Lapin yliopiston ja SAKK:n yhteinen hanke, jonka tavoitteena on kehittää innovaatioita yhteistyössä oppilaitosten ja perinteisten elinkeinojen kanssa. – Päästiin opiskelijoiden kanssa testaamaan ja näkemään, mistä mobiilitekniikkareen laitteisto koostuu, työpajan vetäjä Juho Saavalainen kertoo. Hän on koulutukseltaan teollinen muotoilija, joka työskentelee opettajana Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa. Mobiilitekniikkareki on moottorikelkan perässä vedettävä reki, jossa on akusto ja tukiasemat.
Näiden lisäksi rekeen tulee drone, aggregaatti ja säilytystilaa henkilökohtaisille varusteille.
– Poroelinkeino on se, mihin tätä pääasiassa suunnitellaan, mutta voi olla, että vaikkapa vapaaehtoinen pelastuspalvelutoiminta Vapepa tai armeija voisivat olla kiinnostuneita tästä, SAKK:n kehitysjohtaja Janne Näkkäläjärvi kertoo. Mobiilitekniikkareen avulla pyritään luomaan internetja datayhteys paikkoihin, joissa ei ole kuuluvuutta.
– Esimerkiksi kannettavaa tietokonetta, tablettia tai puhelinta pystyisi lataamaan ja pitämään lämpimänä, jotta ne kestäisivät paremmin kylmässä, Juho Saavalainen sanoo.
Reessä käytetään antenniteknologiaa. Opiskelijat pääsivät työpajassa asentamaan laitteet ja katsomaan, miten antenniverkko ja datayhteys saadaan luotua.
Mobiilitekniikkarekeä tullaan käyttämään hyvin vaihtelevissa ja monesti haastavissa maastoja sääolosuhteissa. Prototyypin suunnittelussa keskitytään hyvään toimivuuteen ja käytettävyyteen
Lapin yliopiston vaihto-opiskelijat Diego Sánchez ja Claudia Sotos ideoimassa mobiilitekniikkareen rakennetta.
erilaisissa tilanteissa. Testaukseen otollisin sää olisi suhteellisen kylmä, mutta tammikuun työpajan ajalle ei sattunut kovia pakkasia.
– Kelit olivat huomattavasti lämpimämpiä kuin oltiin salaa toivottu, Juho Saavalainen sanoo. Vaikka työpajalle oli laadittu tarkat suunnitelmat ja aikataulut, niin erämaaolosuhteissa vaaditaan joustavuutta.
– Jos joku asia on laitettu aikatauluun tapahtumaan kolmelta, niin se voikin tapahtua vasta kuudelta, Janne Näkkäläjärvi sanoo. Osallistujia varoitettiin jo etukäteen siitä, että kirjatut aikataulut eivät välttämättä pidä paikkaansa, vaan ne ovat riippuvaisia sääolosuhteista, joten sen suhteen ei ollut ongelmia.
Työpaja pidettiin lähtökohtaisesti muotoiluopiskelijoiden suunnittelun ja inspiraation tueksi.
– Opiskelijat saivat hyvän kuvan siitä, mitä rekeen on tulossa, ja pääsivät aloittamaan suunnittelun sen pohjalta, Juho Saavalainen kertoo.
Mobiilitekniikkareki ei ole vielä tullut kokonaan valmiiksi, vaan sen kehitys jatkuu.
– Maalis-huhtikuun vaihteessa on tulossa testaus prototyypeille tunturialueella, missä ei ole kuuluvuutta. Siellä sitten testataan, miten hyvin reki toimii, Juho Saavalainen kertoo. Kurssin päätös on toukokuun puolivälissä, joten sinne asti on aikaa hioa reestä paras mahdollinen versio ja tehdä tarvittavat parannusmuutokset.
– Tarkoituksena on tuottaa tästä sellaista materiaalia, jota pystytään sitten jakamaan. Esimerkiksi jos joku haluaa rakentaa itselleen mobiilitekniikkareen, niin saa selkeät ohjeet sen tekemiseen, Juho Saavalainen sanoo.
– Se on myös EU-hankkeen hengen mukaista, että kaikki tuotokset ovat julkisia, Näkkäläjärvi lisää.
Teksti ja ulkoasu: Emmi Vierimaa Kuvat: Axel Niemimäki
ELOKUVAN ENSI-ILLASTA
SALKKAREIDEN
STUDIOLLE
Media-alaa opiskeleva Tanja Ikonen on vastikään julkaissut ensimmäisen dokumenttielokuvansa. Elokuva kantaa nimeä Juuret etelässä, koti Ivalossa. Se kertoo etelästä Ivaloon muuttaneista naisista ja heidän sopeutumisestaan uuteen asuinpaikkaan, kun lähipiiri asuu kaukana.
Millaista dokumenttielokuvan tekeminen on ollut?
– Tämä on ollut minulle ennen kaikkea oppimisprosessi. Samaan aikaan kun olen tehnyt elokuvaa, olen myös opetellut tekemään. Varmasti prosessi on ollut hitaampi verrattuna siihen, jos kyseessä olisi ammattilainen. Tekemiseen on sisältynyt paljon sitä, että opettajat opettavat, miten elokuvaa tehdään. Ja kun on pienet ryhmät, niin ohjausta ja apua on tarvittaessa saanut todella helposti. Vaikka matkan varrelle on mahtunut paljon erilaisia tunteita, niin tämä on silti ollut todella kivaa ja antoisaa.
Mikä oli haastavinta elokuvan tekemisessä?
– Haastavinta oli se, että kuvasin materiaalia todella paljon, ja siitä piti alkaa kasaamaan ehjä kokonaisuus. Mielestäni elokuva oli valmis jo monta kertaa, mutta opettajat tietysti sanoivat, että pitää vielä hioa tätä ja tätä. Elokuvan viimeistelyyn liittyy monta eri vaihetta, kuten värimäärittely ja äänentasojen tarkistaminen. Vaikka elokuvalla on ollut jo ensi-ilta, niin lopulliseen versioon voisi tehdä aina joitain pieniä muutoksia.
Entä parasta?
– Parasta oli ennen kaikkea se, että elokuva valmistui. Olin heti alusta alkaen todella innoissani dokumentin aiheesta ja minulla oli ihanat haastateltavat. Heidän kanssaan oli kiva tehdä töitä ja sopia mieluisia kuvauspaikkoja. Tykkäsin paljon kuvausvaiheesta, mutta toisaalta leikkaaminenkin oli mukavaa, vaikka se oli myös itselleni hieman haastavaa.
Miten päädyit kyseiseen aiheeseen?
– Olen muuttanut kohta 13 vuotta sitten Keravalta tänne Ivaloon, joten tämä aihe koskettaa myös minua itseäni. Minulta kysellään useasti vielä tänäkin päivänä, että miksi olen muuttanut tänne ja milloin aion muuttaa täältä pois, mikä on tavallaan oletus. Minulle tuli sellainen olo, että tämä aihe saattaisi kiinnostaa myös muita.
Minkälaiset fiilikset elokuvan ensi-illasta jäi mieleen?
– Ensinnäkin olen todella helpottunut, onnellinen ja tyytyväinen, että sain elokuvan valmiiksi. Olen otettu siitä, kuinka moni oli tullut katsomaan elokuvaani. Olen saanut todella paljon kannustusta ja tukea erinäisiltä ihmisiltä. Se lämmittää mieltä ja tuntuu niin häkellyttävältä. Ensi-illassa oli ihana ja lämmin tunnelma, ja sain paljon halauksia, kukkia ja lahjoja ihmisiltä.
Elokuvan traileri nähtävissä Tanjan
Elokuvan ensi-ilta veti Ivalon Kaarteen elokuvateatterin täyteen ihmisiä. Kuva: Suvi King
Elokuva kertoo viidestä Ivaloon muuttaneesta naisesta. Kuvassa Tiia Pohjoisvirta, Anna-Kaisa Korhonen, ohjaaja Tanja Ikonen, Paula Nyberg, Roosa Haapasaari ja Minna Muurahainen.
Olet lähdössä kevättalveksi työelämässä oppimaan Salatut elämät -televisiosarjaan. Millä fiiliksillä ja miksi lähdet sinne?
– Olen todella innoissani, mutta vähän jännittää se, kun olen kotoa pois kaksi kuukautta, että kuinka paljon tulee koti-ikävä. Mutta siis ihan mahtavaa päästä sinne harjoitteluun. Olen katsonut Salattuja elämiä koko sen ajan, kun niitä on näytetty, ja voisi jopa sanoa, että olen fani. Hain myös viime vuonna Salkkareihin harjoitteluun, mutta silloin aikataulut eivät sopineet yhteen. Yritin tänä vuonna uudestaan, koska halusin sinne edelleen. Nyt kun pystyn olemaan vähän pidemmän aikaa harjoittelussa, niin se onnistui.
Mitä odotat tulevalta työelämäjaksolta Salkkareissa?
– Eniten odotan sitä, että pääsen näkemään, missä rooleissa ihmiset työskentelevät, muutkin kuin näyttelijät. Olen joka toinen viikko tuotantopuolella ja joka toinen viikko rekvisiittapuolella, eli pääsen siis kurkistamaan kulisseihin. Kiva katsoa vähän sillä silmällä, että mitä kaikkea tällä alalla voikaan tehdä eri työtehtävissä. Mutta toki odotan innolla myös näyttelijöiden tapaamista.
Minkälaiset tulevaisuuden suunnitelmat sinulla on?
– Olen tällä hetkellä opintovapaalla, mutta kaikki tiet ovat avoinna. Innostuin kyllä todella paljon elokuvan tekemisestä. Ja varsinkin nyt kun se tuli valmiiksi ja sitä pääsi näyttämään muillekin ihmisille. Olen joskus ajatellut, että fiktio olisi kiinnostavampaa, mutta itseasiassa dokkarimaailmakin vaikuttaa todella mielenkiintoiselta.
Teksti ja ulkoasu: Emmi Vierimaa
Hae opiskelemaan media-alaa 30.4.2025 mennessä!
• Opinnot kestävät yhden lukuvuoden.
• Opiskelu alkaa 12.8.2025.
Lue lisää koulutuskalenteristamme osoitteessa https://www.sogsakk.fi/fi/hakijalle/koulutuskalenteri
Ohjaaja Tanja Ikonen sai paljon kukkia ja muita lahjoja ensi-illan päätteeksi. Kuva: Suvi King
Kuva: Elma Korhonen
Kuva: Sinna Vähärautio
Ulkoasu: Emmi Vierimaa
Lokakuun 2024 lopussa järjestetyn Spirit of Inari -seminaarin teemana oli The Future of Regenerative Tourism, Uudistavan matkailun tulevaisuus. Osallistuimme seminaariin osana Vastuullinen luontomatkailu -opintokokonaisuutta. Puhujia oli ympäri maailman ja saimme kuulla myös paikallisia yrittäjiä ja päättäjiä muun muassa paneelikeskustelussa. Ja mitä seminaarista jäi päällimmäisenä käteen? Vastuullisuus on yhtä kuin luksus.
Matkailu on alueemme yksi suurimmista hyvinvoinnin tukijaloista muun muassa työpaikkojen ja verotulojen muodossa. Ja kukapa meistä ei haluaisi lisää hyvinvointia. Elämme ainutlaatuisen ja maailman mittakaavassa harvinaisen luonnon keskellä sekä Euroopan ainoan alkuperäiskansan kotiseutualueella, joten ympäristön ja kulttuurin vaalimisen tulisi olla alueella tapahtuvan liiketoiminnan edellytys. Vaikka matkailusta saatava hyvinvointi on tervetullutta, hallitsemattoman kasvun myötä tulevan massaturismin haittavaikutukset eivät. Mikä siis neuvoksi? Tuloja halutaan lisää, muttei ihmisiä. Nostetaan hintoja! Tehdään Inarin alueen matkailusta luksustuote, johon vain harvoilla ja valituilla on varaa. Tällainen mielikuva seminaarista jäi, olkoonkin se hieman kärjistetty.
Onko vastuullinen ja uudistava matkailu vain rikkaiden herkkua? Eikö ole muuta tapaa tuottaa vastuullisia palveluita ja samalla kasvattaa alueen matkailuelinkeinoa ja siitä saatavia tuloja? Olen itse toiminut lähes 20 vuotta liike-elämässä taloushallinnon
Kestävä kehitys, vastuullisuus, ekologisuus, luksus.
Mikä ei kuulu joukkoon, vai näinkö sen kuuluukin mennä?
tehtävissä, joten ymmärrän kyllä matkailun tuoman taloudellisen merkityksen alueelle. Mutta en suostu uskomaan, että luksusmatkailu on ainoa tapa pitää turistimäärät kurissa ja kasvattaa samalla tulovirtoja. Ei minullakaan tähän valmiita vastauksia ole, mutta halua niiden löytämiseen entistäkin enemmän. Luonto-ohjaajan opinnot Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa antavat tälle polulle hyvät lähtökohdat. Olemme jo ensimmäisen puolen vuoden aikana oppineet paljon alueen luonnosta ja siellä toimimisesta. Yritysvierailut ja opastusharjoitukset ovat tuoneet asiakasnäkökulmaa, ja odotan innolla mm. tuotteistamisen opintojaksoa. Voisimmeko kehittää matkailijoille palveluita, jotka tähtäisivät nimenomaan alueen uudistamiseen? Niin että emme ajattele turistia rahaa tuovana ja ympäristöä tuhoavana pakollisena pahana, vaan yhteistyökumppanina, joka oikeanlaisten aktiviteettien kautta jättää alueemme parempaan kuntoon kuin se oli aikaisemmin, niin kestävän kehityksen, vastuullisuuden, ekologisuuden kuin taloudenkin näkökulmasta. Sillä sitähän uudistava matkailu, Regenerative Tourism, on.
Laura Ruotsalainen Luonto-ohjaajaopiskelija
ELOKUUSSA 2025 ALKAVAT KOULUTUKSET
Perustutkinnot
Liiketoiminnan perustutkinto Merkonomi
Luonto- ja ympäristöalan perustutkinto
Porotalouden osaamisala, poronhoitaja
Luontoalan osaamisala, luonto-ohjaaja
Matkailualan perustutkinto
Matkailun asiakaspalvelija
Ravintola- ja catering-alan perustutkinto
Ruokapalvelun osaamisala, kokki
Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto (oppisopimuksella)
Ikääntyvien hoidon ja kuntoutuksen osaamisala, lähihoitaja
Taideteollisuusalan perustutkinto
Saamenkäsityön osaamisala, artesaani
Saamenkäsityö, pehmeät materiaalit
Saamenkäsityö, kovat materiaalit
Korukivi- ja jalometalli
Ammatti- ja erikoisammattitutkinnot
Porotalouden ammattitutkinto jatkuva haku
Saamenkäsityöalan ammattitutkinto jatkuva haku
Saamenkäsityöalan erikoisammattitutkinto jatkuva haku
Saamen kieli ja kulttuuri
Media-ala, 60 op
Pohjoissaamen kieli ja kulttuuri, 60 op
Inarinsaamen kieli ja kulttuuri, 45 op
Etäopinnot
Koltansaamen kielen perustaso, 15 op
Pohjoissaamen kielen perustaso, 15 op
Pohjoissaamen kielen keskitaso, 15 op
Jatkuva haku: www.sogsakk.fi
Lisätietoja: opintotoimisto@sogsakk.fi
Kuva ja ulkoasu: Emmi Vierimaa
Hae opiskelemaan huippupaikalle Inariin
merkonomiksi, poronhoitajaksi, luonto-ohjaajaksi, matkailun asiakaspalvelijaksi, kokiksi, lähihoitajaksi, artesaaniksi, saamen kielen osaajaksi tai media-alan taitajaksi!
Kysy myös tutkinnon osa -koulutuksia sekä ammatti- ja erikoisammattitutkintokoulutuksia.
Katso tarkemmat tiedot alkavista koulutuksista osoitteesta www.sogsakk.fi tai ota yhteyttä p. 040 707 3793 tai opintotoimisto@sogsakk.fi
