Saamenmaan sanomat 2015 web

Hyvä tietää saamelaisista

8

s.

Ofelašlähettiläät opastavat saamelaiskulttuuriin

2015

SAAMENMAAN

sanomat

Multitaiteilija Niillas Holmberg - Jos itseni pelastan itseltäni Ailu Valle - Räppiä luonnon ja yhteisen hyvinvoinnin nimissä Katja Gauriloff vie tarinat valkokankaalle

Hildá Länsman Tähdeksi äidin jalanjäljissä

SISÄLTÖ

3 Pääkirjoitus 4 Hyvä tietää saamelaisista 8 Ofelaš-lähettiläät opastavat saamelaiskulttuuriin

10 Hildá Länsman

- tähdeksi äidin jalanjäljissä

12 Ailu Valle - Räppiä yhteiskunnallisista asioista omalla äidinkiellä

14 Nuori multitaiteilija

Niillas Holmberg

16 Katja Gauriloff kertoo isomummonsa tarinaa elokuvan muodossa

18 Tarinankertojan ja kuvittajan

yhteistyönä syntyi saamenkielinen lastenkirja

20 Saamenmaa vetää puoleensa 22 Karigasniemeltä Helsinkiin 24 Porosaamelaisen elämää

Big Brother -voiton jälkeen

26 Saamelainen mytologia 28 Inarinsaamelainen Saammâl pitää

yllä suvun tarinankerrontaperinettä

30 Inarinsaamen opiskelu onnistuu vaikka Espoossa

31 Meren tuoksua, tarinoita ja tähti­ esiintyjiä

Saamenmaan sanomat 2015

·2

SAAMENMAAN SANOMAT Julkaisija Saamelaisalueen koulutuskeskus Toimitus Saamelaisalueen koulutuskeskus Menesjärventie 4, PL 50 99871 Inari Toimittajat Tarmo Lehtosalo Anja Tervaniemi Xia Torikka Kristian Waltari Jonne Waselius Etu- ja takakannen kuvat Ulla Isotalo Ulkoasu Toimituskunta Saamenmaan Sanomat on medialinjan opintoihin kuuluva julkaisu.

Ohjaajat Kaisa Feodoroff Erkki Feodoroff Hannu Tikkanen Painopaikka Multiprint, Oulu 2015 Painettu 100 % uusiopaperille Cyclus Offset 140 g/m2

www.sogsakk.fi

Saamelaiskulttuuri on rikkaus koko Suomelle 25-vuotisjuhlavuottaan viettävien Turun kansainvälisten Kirjamessujen teemoina ovat tänä vuonna Ruotsi, Saamenmaa ja Kustavi. 2.–4.10.2015 järjestettävään kirjallisuus- ja kulttuuritapahtumaan odotetaan yli 20 000 kävijää eri puolilta Suomea.

Kirjamessuilla on ilo tarjota Saamenmaan kirjallisuudelle mahdollisuus esittäytyä sekä tutustuttaa messuvieraat saamelaiskulttuurin omaleimaiseen, ainutlaatuiseen maailmaan.

Saamelaiset ovat Euroopan pohjoisin ja Pohjoismaiden ainoa alkuperäiskansa, jolla on oma historia, omat kielet, elinkeinot, kulttuuri ja elämänmuoto. Mahdollisuus kulttuuritoimintaan osallistumiseen ja itseilmaisuun kuuluvat ihmisen perusoikeuksiin. Ajatteluamme rakennamme nimenomaan äidinkielen avulla. Äidinkielellä on ihmiselle syvä henkilökohtainen merkitys. Se, että saamme toimia ja ilmaista itseämme äidinkielellämme, vahvistaa identiteettiämme sekä luo kulttuurista kukoistusta ja ihmisten välistä yhteisymmärrystä. Äidinkieli auttaa meitä tuntemaan juuremme sekä ankkuroimaan oman paikkamme yhä kansainvälistyvässä, pirstaloituvassa maailmassa.

Me Turun Kirjamessujen järjestäjät toivomme, että tapahtumamme Saamenmaa-teeman myötä saamen kielten ja kulttuurin arvostus kasvaisi entisestään ja tietoisuus saamen kielten uhanalaisesta asemasta leviäisi yhä laajemmalle. Äidinkieli on erottamaton osa identiteettiämme ja se on meille jokaiselle yhtä rakas, puhuimmepa sitten suomea, ruotsia, inarin-, koltan- tai pohjoissaamea.

Saamen kielet ja saamelaiskulttuuri ovat Suomelle suuri rikkaus. Pienellä maalla on täysi syy tuntea ylpeyttä siitä, ettemme me vähälukuisesta väestöstämme huolimatta ole ”yhdestä puusta veistettyjä”, vaan monikulttuurisia ja monikielisiä jo historialtamme. Saamelaiset ovat asuttaneet Pohjolaa jo noin 10 000 vuoden ajan.

Nils-Aslak Valkeapään sanoja lainaten: ”…läpi sukupolvien / tottuneet selviytymään / yksin / paljaan taivaan alla / oman tokkansa kanssa…”

Kautta historian ovat lukemattomat saamelaiset sukupolvet arvottaneet oman kulttuurinsa ja elämäntapansa niin korkealle, että traditioita on

sinnikkäästi siirretty yhä uusille ja uusille sukupolville. Saamelaiskulttuuri on ollut niin elinvoimaista, että yhä tänäkin päivänä saamme nauttia sen monialaisista, poikkitieteellisistä ja -taiteellisista tuotoksista.

Saamenmaasta tulee kotimaista ja kansainvälistä huipputasoa edustavia runoilijoita, prosaisteja, muusikkoja, kuvataiteilijoita, käsityöläisiä ja muita taiteentekijöitä, joita suuri yleisö ei vielä tunne. Turun Kirjamessujen Saamenmaa -teeman tarkoituksena on ennen kaikkea tehdä tätä upeaa taiteilijajoukkoa tutummaksi eri puolilta Suomea saapuvalle messuyleisölle. Tarkoituksenamme on luoda välittömiä ja ikimuistoisia kohtaamisia saamelaistaiteilijoiden ja messuille saapuvien kulttuurin ystävien välille.

Olen aivan varma, että koko Suomi – tai ainakin koko Turun Kirjamessujen yleisö – rakastuu Saamenmaahan!

Jenni Haukio Turun Kirjamessujen ohjelmapäällikkö

Kuva: Tasavallan presidentin kanslia

3

· Saamenmaan sanomat 2015

Hyvä tietää saamelaisista Teksti ja ulkoasu: Xia Torikka Kuvat: Maija Jaakonaho, Ulla Isotalo

Saamelaiset alkuperäiskansana Saamelaiset ovat Euroopan ainoa alkuperäiskansa. Sana alkuperäiskansa tarkoittaa YK:n viral­lisen määritelmän mukaan kansaa, joka on asuttanut kyseisiä alueita ennen nykyisiä valtioi­den rajoja.

Monenlaisia saamelaisia Saamelaisia asuu perinteisesti neljässä maassa: Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Venäjällä. Suomessa on kolme eri saamelaisryhmää, joilla kaikilla on oma kieli ja kulttuuri. Nämä saamelaisryhmät ovat inarinsaamelaiset, kolttasaamelaiset ja pohjoissaamelaiset. Suomessa saamelaisia on noin 10 000 henkilöä. Saamelaisia ei asu pelkästään pohjoisessa, vaan esimerkiksi Helsinkiä kutsutaan leikillisesti Suomen suurimmaksi saamelaiskyläksi.

Saamenmaan sanomat 2015

·4

Saamenpuku - Gákti/Mááccuh/ Määccaǩ Saamenpukuja on Suomessa viisi erilaista mallia: Inarin, Enontekiön, Vuotson, Utsjoen ja kolttasaamelaisten puvut. Puvuista voi yleensä nähdä, mistä päin puvun käyttäjä tulee ja jopa mihin sukuun hän kuuluu.

Puvusta saattaa joskus myös päätellä henkilön siviilisäädyn, kun joidenkin pohjoissaamelaisten kovissa nahkavöissä naimisissa olevilla on neliön muotoiset napit mutta sinkuilla pyöreät. Myös kolttanaisen päähineestä voi päätellä hänen siviilisäätynsä; tytön, vaimon ja lesken lakit ovat keskenään erilaiset.

Jos ei ole saamelainen tai naimisissa saamelaisen kanssa, on erittäin epäkorrektia pukea saamenpuku päälle, etenkin jos kyseessä on ns. feikkipuku. Saamenpuvun käyttöön liittyy paljon perimätietoa, joten kuka tahansa ei voi laittaa pukua päälleen. Puvun arvo ja sen käyttö täytyy ymmärtää. Saamelaiset pukeutuvat kuitenkin arkena ihan tavallisiin vaatteisiin, eikä saamelaisuus välttämättä näy ulospäin.

Saamelaismuoti Saamelaismuoti on kovassa nousussa, ja monet saamelaisnaiset yhdistävätkin saamelaistyylisiä asusteita tavallisiin arkivaatteisiin. Nyt kovassa kysynnässä ovat vaatemerkit ABANTI Design ja Graveniid. Myös Erica Huuvan korut ovat suosiossa tällä hetkellä. Vuoden 2014 trendi saamenpuvuissa oli perinteisesti kesäpuvuissa käytetty kukkakuosi, joka näillä näkymin pysyy pinnalla myös tänä vuonna.

Palveluita omalla äidinkielellä Saamelaisten kotiseutualueella (Inarin, Utsjoen ja Enontekiön kunnat sekä Sodankylän kunnan pohjoisosa) saamenkielisillä on oikeus saada saamen kielellä palvelua asioidessaan viranomaisten kanssa. Myös peruskouluissa lapset saavat saamenkielistä opetusta. Kaikkia aineita ei resurssipulan takia voida saameksi opettaa, mutta suurin osa kouluaineista on saameksi, tosin tilanne vaihtelee paljonkin eri saamen kielten välillä.

Saamelaisten elinkeinot ennen ja nyt Saamelaisten perinteisiä elinkeinoja ovat kalastus, metsästys, poronhoito, keräily ja käsityöt. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikilla saamelaisilla olisi poroja tai he kalastaisivat elannokseen. Nykyään aika harva elättää itseään esimerkiksi pelkästään poronhoidolla, ja monet perheet ovatkin luopuneet poronhoidosta sen kannattavuuden heikennyttyä.

Suurin osa saamelaisista käy nykyään ihan tavallisissa töissä, eivätkä he pelkästään laidunna poroja tai kalastele Tenolla. Saamelaisista löytyykin esimerkiksi siivoojia, professoreja, metsureita ja räppäreitä.

5

· Saamenmaan sanomat 2015

Saamen kieli mediassa Yle Sápmi on Suomen saamenkielisten media.

Se tuottaa tv-uutisia, lasten tv-ohjelmaa sekä radio-ohjelmia kaikilla kolmella Suomessa puhuttavalla saamen kielellä. Saamenkielinen uutislähetys Yle Ođđasat tulee arkipäivisin TV1:lta. Lastenohjelma Unna Junná tulee sunnuntaiaamuisin TV2:lta. Molemmat tv-ohjelmat näkyvät ympäri Suomen. Yle Sápmi tuottaa myös suosittua nuorten radio-ohjelma Sohkaršohkaa. Kaikki Yle Sápmin ohjelmat löytyvät Yle Areenasta. Saamenkielisiä uutisia voi myös lukea Yle Sápmin nettisivuilta. Vaikka saamen kieli näkyy ja kuuluu mediassa enemmän kuin aikaisemmin, saamenkielistä tarjontaa toivotaan lisää varsinkin nuorille.

Sámediggi Saamelaiskäräjät Saamelaiskäräjät on saamelaisten korkein poliittinen ja itsehallinnollinen elin. Suomen Saamelaiskäräjät perustettiin vuoden 1996 alussa. Saamelaiskäräjiä edelsi vuosina 1973 - 1995 Saamelaisvaltuuskunta.

Saamelaiskäräjien tärkein tehtävä on toteuttaa perustuslaissa sille säädettyjä tehtäviä eli toteuttaa saamelaista kulttuuri-itsehallintoa sekä turvata saamelaisen alkuperäiskansakulttuurin säilyminen ja kehittyminen.

Saamelainen kulttuuri-itsehallinto koskee saamelaisten kotiseutualuetta. Saamelaiskäräjät ilmaisee saamelaisten virallisen kannan; saamelaiskäräjien tehtävä on edustaa saamelaisia niin kansallisissa kuin kansainvälisissä yhteyksissä.

Saamelaiskäräjille valitaan 21 jäsentä ja 4 varajäsentä joka neljäs vuosi saamelaisten keskuudesta.

Saamelaiskäräjien hallituksen lisäksi, saamelaiskäräjillä on eri lautakuntia, esimerkiksi nuorisoneuvosto, sosiaali- ja terveyslautakunta, koulutusja oppimateriaalilautakunta ja kulttuurilautakunta.

Saamenmaan sanomat 2015

·6

Kielet Suomessa puhutaan kolmea saamen kieltä, inarinsaamea, koltansaamea ja pohjoissaamea. Näistä kolmesta kielestä koltansaame on uhanalaisin. Koltansaamella on arviolta noin 300 puhujaa, kun taas pohjoissaamea puhuu Suomessa yli 2000 ihmistä. Myös inarinsaame on heikossa asemassa, mutta sen elvyttäminen on jo hyvässä vauhdissa. Yleisesti ottaen kaikkien saamen kielten asemaa pitäisi parantaa, koska vain noin kolmasosa Suomen saamelaisista puhuu saamea.

Opi saamea!

Saamen kielten elvytys Saamen kielten elvytystyö on ollut jo jonkin aikaa käynnissä. Saamelaisalueen koulutuskeskus (SAKK) on ollut tässä merkittävässä roolissa. SAKK järjestää vuoden kestäviä saamen kielen ja kulttuurin koulutuksia Inarissa sekä saamen kielten virtuaaliopetusta internetin kautta. SAKK:n saamen kielten linjoilta valmistuneet ovat saaneet kielen perustaidot, ja osa heistä on alkanut työskennellä valmistumisen jälkeen esimerkiksi saamenkielisinä opettajina ja toimittajina. Myös saamen kielen kielipesät ovat tuottaneet tulosta. Kielipesä on lapsille tarkoitettu päivähoitopaikka, jossa kaikki toiminta tapahtuu kielikylpymenetelmää käyttäen vain saamen kielellä.

Nykyajan saamelaiset Saamelaiset elävät 2010-luvulla, ja yleismaailmallinen kehitys näkyy myös saamelaisyhteisöissä. Käytössä on älypuhelimet ja MacBookit ja esimerkiksi saamelaisilla poromiehillä uusimmat moottorikelkat ja mönkijät. Saamelaiset asuvat ihan tavallisissa taloissa, joissa on sähköt ja muut nykyajan mukavuudet.

Saamelaisia löytyy Instagramista, Twitteristä, Facebookista ja muista sosiaalisen median kanavista. Instagramista ja Twitteristä löytyy myös saamenkielisiä hashtageja, ja monet kirjoittavat somessa saameksi. Saamenfontit voi nykyään asentaa niin tietokoneelle kuin älypuhelimeenkin

Mun lean.. (Minä olen, PSM) Mun lam..(Minä olen, ISM) Mon leäm... (Minä olen, KSM) Tiõrv! (Terve, KSM) Tiervâ! (Terve, ISM) Dearvva! (Terve, PSM) Hitruu! (Hauska, ISM) Buorre beaivi! (Hyvää päivää, PSM) Amma! (Eikö, PSM) Nuʹtt-i lij. (Niin on, KSM) Jotelávt (Nopeasti, ISM) Čieža čáppa čáhppes cizáža (Seitsemän kaunista mustaa pikkulintua, PSM) Tun lah nuuvt muččâd já nánnáá (Sinä olet niin kaunis ja ihana, ISM) Love (10, ISM) Šiev šoŋŋâ onne! (Kaunis ilma tänään, ISM) Mun, moai, mii (Minä, me kaksi, me PSM) Fuʹtti kaaʹst. (Huh, mitkä lemut, KSM) Maid tun? (Mitäs sinä, ISM) Maid don? (Mitäs sinä, PSM) Mâiʹd teâđak? (Mitäs sinä, KSM) Giitu! (Kiitos, PSM) Takkâ! (Kiitos, ISM) Späʹsseb! (Kiitos, KSM) Sápmi (Saamenmaa, PSM) Sääʹmjânnam (Saamenmaa, KSM) Säämi (Saamenmaa, ISM) PSM = pohjoissaame KSM = koltansaame ISM = inarinsaame

7

· Saamenmaan sanomat 2015

Ofelaš-lähettiläät opastavat saamelaiskulttuuriin Teksti Ja kuva: Jonne Waselius

Riikka Morottajan mielestä on tärkeää tuoda saamelaiskulttuuria esille.

Saamenmaan sanomat 2015

·8

Suomen Saamelaiskäräjien nuorisoneuvosto aloitti Ofelaš-toiminnan syksyllä 2014. Ofelaš on pohjoissaamea ja merkitsee opasta tai tiennäyttäjää.

Ofelaš-lähettiläiden tehtävänä on kertoa peruskoululaisille, lukiolaisille ja ammattiin opiskeleville Suomen alkuperäiskansasta eli saamelaisista ja heidän kulttuuristaan.

Suomen ensimmäisiksi Ofelašlähettiläiksi valittiin kaksi saamelaisnuorta, Anni Saara Aikio ja Riikka Morottaja. Mallia toiminnalle otettiin Norjasta, missä Ofelaš-toimintaa on ollut jo kymmenisen vuotta. Suomen lähettiläät aloittivat työnsä kiertämällä Lapin kouluja.

– Ofelaš-lähettiläille on selvästi tarvetta. Suomen perusopetuksen opetussuunnitelma painottaa erittäin vähän alkuperäiskansoihin liittyviin asioihin, lähettiläs Riikka Morottaja kertoo.

Riikka Morottaja on 20-vuotias saamelaisaktiivi Inarista. Hän lähti Ofelaštoimintaan, koska työ sopi hänen elämäntilanteeseensa.

Lukemattomien tien päällä vietettyjen kilometrien jälkeen Morottajalla on positiivinen olo Ofelaš-toiminnan merkityksestä. Hänelle on ollut tärkeää tuoda esille Suomen oman alkuperäiskansan tilannetta ja asioita.

– Suuri shokki oli se, että osa lapsista ja nuorista uskoo, etteivät saamelaiset puhu suomea tai asu ihan normaaleissa taloissa. Monet epäilivät myös, onko meillä sähköä, maksammeko veroja tai käytämmekö tavallisia vaatteita, Morottaja kertoo.

– Vierailujen jälkeen saamamme palaute oli myönteistä. Koulut kokivat Ofelaš-lähettiläät tarpeellisiksi, ja lapset ja nuoret saivat arvokasta tietoa.

Nuorisoneuvoston Ofelaš-kokeilu päättyi helmikuussa 2015. Tilausta toiminnan jatkolle olisi, koska kyselyitä on tullut Etelä-Suomen kouluja myöten.

– Toivon, että projekti saa jatkoa, koska tarve tälle on selvästikin suuri, Morottaja sanoo.

9

· Saamenmaan sanomat 2015

Hildá Länsman on 21-vuotias laulajalupaus Utsjoelta. Hän opiskelee tällä hetkellä Norjan Kautokeinossa opettajaksi.

Länsman on kiinnostunut musii­ kista, taiteesta ja monesta muusta.

– Kipinä musiikkiin syttyi musiikinopettajani Niilo Rasmuksen innoittamana. Rasmus on tuonut paljon iloa musiikkiin ja kannustanut eteenpäin. Tietysti myös äiti artistina on innoittanut minua, Hildá Länsman kertoo. Hänen äitinsa on tunnettu joikaaja Ulla Pirttijärvi-Länsman.

– Pienenä seurasin äitiä ja yritin esimerkiksi joikata, soittaa afrikkalaisia rumpuja ja opetella intiaanirytmejä.

Hildá Länsmanille joiku on ollut aina luonnollinen osa elämää. Hän joikasi ensimmäisen joikunsa kolmevuotiaana. Silloin hän joikasi kuun.

– Joikasin, että kuulla on silmät ja suu. Pikkuveljeni Nillá Länsman on joikannut samanikäisenä auringon. Veljeni onkin tosi virkeä ja eläväinen, mutta itse olen melankolisempi.

Vanhat sukulaiset on myös suvussa joikattu. Joiut kuvastavat henkilöä ja tuovat ihmistä esille.

– Vaikka olisinkin nähnyt vanhan sukulaiseni ollessani pieni, niin silti olen saanut tarinoiden kautta paremman kuvan heistä, Länsman kertoo.

Hildá Länsman uskoo, että joiussa ihmisiin vetoaa luonnollisuus; ihmiset kaipaavat luontoon ja luonnonmukaisiin ajattelutapoihin.

Saamenmaan Saamenmaan sanomat sanomat 2015 2015

·· 10 10

Teksti, kuva ja ulkoasu: Tarmo Lehtosalo Taustakuva: Hildá Länsman

– Joiku tulee perinteistä, jostain syvempää ja kauempaa meidän juurista. Joiussa on myös erilainen tunnelma kuin laulussa. Joiku on minulle se vahvempi ja luonnollisempi ilmaisutapa.

– Joiku eroaa laulusta myös esittämistapansa puolesta. Kun joikaa esimerkiksi suden joiun, niin joikaaja on se susi. Joikuun eläytyy niin voimakkaasti, Länsman sanoo.

Inspiraatio kappaleisiin Musiikki ei aikaisemmin ollut Hildá Länsmanille haaveammatti. Noin 12-vuotiaana hän sanoi Gloria-lehdelle, lehden haastatellessa hänen äitiään, ettei hänestä tule ainakaan muusikkoa.

– Enemmänkin mietin kuvataidetta ja haaveilin arkkitehdin ammatista. Sain kuitenkin hiljalleen musiikinopettajaltani rohkeutta musiikkialaan.

Nyt Hildá Länsman on alkanut kirjoittaa omia kappaleita.

Inspiraatio voi iskeä monenlaisissa tilanteissa.

– Joskus saattaa istua vain autossa ajelemassa, ja joskus taas voi olla jokin isompi tunnekuohu, jota lähtee purkamaan.

Kappale ei ehkä synny juuri sillä hetkellä, mutta kun ajatukset laittaa ylös paperille, niin sieltä voi myöhemmin saada hyvää materiaalia musiikintekoon.

– Omasta elämästä voi tehdä lauluja, kunhan pystyy objektiivisesti seuraamaan ajatuksiaan ja oman elämänsä tapahtumia, Hildá Länsman pohtii.

Länsman inspiroituu myös kirjoista. Hän tykkää lukea erilaista

kirjallisuutta, josta voi saada hauskoja teemoja lauluihin.

– Hirveästi en ole ottanut musiikillani kantaa poliittisiin asioihin. Tietysti joskus tulee etnostressi, kun monet saamelaismuusikot ovat tehneet kantaa ottavia lauluja, ja tulee itsellekin semmoinen olo, että pitäisi tehdä jotain samanlaista, Länsman miettii.

Hän haluaisi nostattaa musiikillaan tunnelmaa ja välittää kehittävää sanomaa kuuntelijalle.

– Haluaisin luoda musiikkini kautta sellaista tunnelmaa, ettei ihmisillä esimerkiksi alkaisi masentaa.

Biisejä debyyttialbumille

Hildá Länsmanin ja hänen äitinsä Ulla PirttijärviLänsmanin Solju-duo osallistui keväällä 2015 Uuden Musiikin Kilpailuun eli Suomen euroviisukarsintoihin. Solju pääsi kilpailussa finaaliin asti ja tuli lopulta koko Suomen kilpailun neljänneksi.

Nyt duo on tekemässä debyyttialbumiaan. Länsmanin mukaan Solju-duossa näkyy molempien näkökulma; äiti Pirttijärvi-Länsmanin kautta perinteisempi ja tytär Länsmanin kautta modernimpi lähestymistapa.

– Joikua pystyy kirjoittamaan esimerkiksi pianon kanssa määrätietoisesti tai sitten se voi tulla myös luonnollisesti muiden toimien ohella, esimerkiksi kävelyllä, autoa ajaessa tai musiikkia kuunnellessa, Länsman kertoo.

11 11

– Haluaisin yhdistää joikua moderniin musiikkiin ja sitä kautta innostaa lapsia perinteeseen. Lapset ja nuoret ovat usein ajan tasalla maailmamme teknisestä kehityksestä, sosiaalisen median asioista ja viimeisimmistä musiikin tuulahduksista. Uskon, että modernin saamelaismusiikin kautta on kätevää herättää lasten kiinnostus ja arvostus myös perinnemusiikkiimme joikuun.

Hildá Länsman kirjoittaa kappaleita pääosin pohjoissaameksi mutta hän on kokeilumielessä kirjoittanut myös suomeksi.

– On sulavampaa ja luonnollisempaa kirjoittaa saameksi.

Saameksi on niin paljon sanoja, jotka kuvastavat luonnon asioita. Monia sellaisiakin asioita, joille en ole löytänyt suomenkielisiä sanoja. Sen takia on helpompaa kirjoittaa saameksi.

– Haluaisin kuitenkin kirjoittaa jotain suomeksikin, jotta useammat ihmiset ymmärtäisivät sanoituksiani. On tuntunut hauskalta kokeilla kirjoittaa suomeksi. Suomi on erilainen kieli, joten suomeksi kirjoittaessa joutuu myös ajattelemaan eri tavalla.

Solju-duon tulevan levyn Hildá Länsman näkee ikään kuin soololevynä; levy koostuu pääosin Länsmanin kirjoittamista kappaleista, mutta levyllä tullaan kuulemaan myös Ulla Pirttijärvi-Länsmanin kirjoittamia kappaleita.

– Levy on tarkoitus julkaista vuoden 2015 lopulla.

Aion työstää levyä mahdollisimman paljon kesän aikana.

Levynkannetkin haluaisin suunnitella itse, Länsman haaveilee.

Saamenmaan sanomat sanomat 2015 2015 · Saamenmaan

Ailu Valle aloitti räppäämisen vuonna 2006. Hän kirjoitti ensimmäiset biisinsä englanniksi ja äänittikin niitä. Myöhemmin hän vaihtoi suomen kieleen ja lopulta oivalsi, että saameksikin riimejä voi kirjoittaa. Englannin kieli jäi kokonaan pois, koska Valle tunsi siinä kehittymisen mahdottomaksi ymmärtäessään, kuinka hyviä amerikkalaiset räppärit hommassa olivat. Vallella oli tarve tulla parhaaksi siinä mitä hän tekee, ja hän huomasi saamen kielen taittuvan räpiksi luonnollisemmin kuin muiden kielten. Pohjoissaamenkieliselle rap-musiikille oli silloin tilausta, koska Suomessa ei pohjoissaamenkielistä räppiä vielä ollut.

Niinpä Ailu Valle päätti ujuttautua siihen väliin. Silti Valle intoutuu välillä keikoillaan esittämään räppiä kaikilla kolmella kielellä: saameksi, suomeksi ja englanniksi.

Räpin saralla Valle mainitsee suurimmaksi vaikuttajakseen suomalaisen Asan. Myös Julma Henri on inspiroinut paljon, mutta kaiken kaikkiaan suurin inspiraation lähde hänelle on ollut saamelaistaiteilija Áillohaš eli Nils-Aslak Valkeapää.

– Valkeapään maailmankuva paistaa läpi näistä omista jutuistani aika voimakkaasti. Olen myös saanut kunnian päästä työskentelemään hänen kanssaan henkilökohtaisesti Hong Kong dohkká (Hong Kongin nukke) -nimisen lasten joikulevyn äänityksissä vuonna 1994.

Räppiä luonnon ja yhteisen hyvinvoinnin nimissä Ailu Valle tekee filosofisen pohtivaa rap-musiikkia. Debyytti­ albu­missaan Valle nostaa esiin kapitalismin varjopuolia ja sitä, kuinka ympäröivä systeemi hajottaa perinteistä elinkeinoa.

Lisäksi hän pohtii asiaa suuremmassa mittakaavassa luonnon tuhoamiseen ja ihmisen ahneuteen liittyen.

– Sellaiseen tarinamuotoiseen räppiin olen pyrkinyt, ja tietenkin omaa tarinaansahan siinä kertoo, kun räppibiisejä tekee. Sanoja kun riittää, niin kyllä sitä tarinaakin siinä syntyy, Valle pohtii.

– Saamenkielistä räppiä suunnittelen tosi tarkkaan, että siinä olisi aina jokin tietty tematiikka.

Uudella 7-nimisellä levyllään Vallella on enemmän henkilökohtainen näkökulma. Biiseissä etsitään yksilön tasapainoa.

– Olen pyrkinyt tekemään mahdollisimman yleismaailmallista tekstiä, joka pätee joka ikiseen ihmiseen täällä maan päällä, mutta kyllähän siinä tietenkin tiettyjä rajoituksia on.

Jos nyt yksittäisiä biisejä miettii, niin inspiraatio lähtee usein hetkestä eli siitä fiiliksestä, mikä silloin juuri on, Valle kertoo.

– Nykyisin pyrkimyksenäni on välittää kuulijalle mahdollisimman positiivinen ja lämmin tunnelma. Osa biiseistä on synkkiä, mutta ne ovat sellaisia lähtölaukauksia valoa kohti menemiselle. Haluan välittää

Saamenmaan Saamenmaan sanomat sanomat 2015 2015

·· 12 12

hyvää oloa ja voimaannuttavaa energiaa.

Pandora jyräsi joiun Ailu Valle ei ole mielestään kuullut läheskään tarpeeksi perinteistä tarinankerrontaa. Vallen kokemuksen mukaan hänen kotiseudullaan Kaamasmukassa ei tarinankerronta ole kovin hallitsevassa osassa.

– Ainoastaan isän puolelta oli mummo elossa, mutta hän lähti kun olin vielä melko pieni. En ole päässyt kuulemaan isovanhemmilta tarinoita, ja se tietenkin harmittaa aika paljon, Valle sanoo.

– Onneksi kuitenkin koulussa tuli kuultua hyviä tarinankertojia, ja myös työelämässä esimerkiksi saamenradiolla on tullut vastaan erittäin kovia tarinaniskijöitä. Sitä kautta olen päässyt siihen sisään.

Valle kertoo, että Utsjoen perällä ei liiemmin joikattukaan, koska entisaikaan joikaaminen oli kristillisen uskon mukaan syntiä. Monet vanhemmat saamelaiset eivät vielä nykyäänkään uskalla tai halua joikata.

– Toisaalta itse olen ollut onnekas, kun olen ala-asteelta lähtien päässyt sellaiseen kouluun, jossa joikua on opetettu aktiivisesti. Muistan, että tein joikuja jo pienenä, ennen kuin menin kouluun. Äänitin pienenä joikukasetinkin.

- Muistan sellaisen tilanteen, että setäni oli meillä kylässä, ja isä ylpeänä pyysi, että laitapa Ailu se joikukasetti soimaan.

Teksti ja kuva: Tarmo Lehtosalo

Ikäväkseni oli myönnettävä, että olin äänittänyt Pandoraa joikuni päälle. Se harmittaa edelleen, koska se oli tunnin pituinen kasetti, jonka olin improvisoinut. ­ — Hong Kong Dohkká -lastenlevyllä pääsin joikaamaan muiden lasten kanssa yhdessä, ja se oli tosi mukavaa, Ailu Valle muistelee.

— Lastenlevyn äänityksistä muistan sellaisen tapauksen, että meidän piti kaverin kanssa esittää kahdestaan joiku. Se jännitti todella paljon, eikä kurkusta tullut yhtään ääntä, mutta sitten Nils-Aslak Valkeapää läimäisi olalle ja sanoi jotain motivoivaa. Kurkkukipu lähti ja jännitys katosi kokonaan, ja joikukin meni ensimmäisellä otolla purkkiin, Valle kertoo.

Nyt jälkeenpäin Valle ei oikeastaan ole joikannut ollenkaan.

— Koen, että joiulle pitää olla yhteisön hyväksyntä. Olen kyllä muutaman kerran käynyt vähän kauempana joikaamassa, esimerkiksi Frankfurtissa. Siellä olen joikannut oikeastaan vain sen takia, että sellaiset ihmiset, jotka eivät ole ikinä olleet saamelaiskulttuurin yhteyksissä, saisivat jonkinlaisen kuvan joiusta. Olen toki aina painottanut sitä, etten ole mikään ammattijoikaaja.

Suomi vs. saame Vallen mielestä hänen suomenkieliset tekstinsä ovat äkäisempiä, kun taas saameksi hän kirjoittaa runollisemmin.

— Saamen kielessä on se hyvä puoli, että siinä on paljon alkusointuja ja se tekee kielestä tosi soljuvan. Myös niitä konsonanttikeskuksia on niin paljon, että niillä pystyy aika paljon pelaamaan, Valle kertoo.

Ailu Valle kirjoittaa rap-tekstejä myös suomeksi muun muassa Pummiharmoniayhtyeen kanssa. Valle kuitenkin kokee, että saamen kielellä hän pääsee paljon syvemmälle itseensä, tunteisiinsa, sydämeensä ja sieluunsa.

Ailu Valle • Pohjoissaamenkielinen rap-artisti • Kotoisin Utsjoen Kaamasmukasta • Aloittanut räppäämisen 2006 • Debyyttialbumi ”Dušši Dušše Duššat” (Turha vain tuhoutua) julkaistiin vuonna 2012 • Toinen albumi ”7” julkaistiin 2015 • Vaikuttanut myös Pummiharmoniakokoonpanossa sekä 2plakupla duossa • Vieraillut mm. Palefacen levyllä

13 13

Saamenmaan sanomat sanomat 2015 2015 · Saamenmaan

nUORI mULTITAITELIJA Teksti ja ulkoasu: Xia Torikka Kuvat: Tarmo Lehtosalo

Nuori saamelainen taiteilija Niillas Holmberg julkaisi helmikuussa 2015 ensimmäisen suomenkielisen runokirjansa Jos itseni pelastan itseltäni.

Holmberg on aikaisemmin julkaissut kaksi saamenkielistä runoteosta.

Hän on tunnettu myös muusikkona.

Saamenmaan Saamenmaan sanomat sanomat 2015 2015

·· 14 14

Niillas Holmberg, 25, on Utsjoelta kotoisin oleva saamelaistaiteilija.

Hän on tullut tunnetuksi muusikkona, mutta myös näyttelijänä sekä runoilijana. Holmberg on käynyt peruskoulun Utsjoella ja lukion Tampereen ilmaisutaidon lukiossa.

Niillas Holmberg on kirjoittanut aikaisemmat runokirjansa äidinkielellään pohjoissaamella. Hänen vuonna 2013 julkaistu teoksensa Amas amas amasmuv­vat (Jottei outo tulisi oudommaksi) on ehdolla Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Voittaja julkistetaan lokakuussa 2015.

Holmberg julkaisi ensimmäisen runokirjansa Dego livččen oaidnán iežan (Kuin olisin nähnyt itseni) vuonna 2008, kun hän oli vasta 19-vuotias. Nyt

Ympäristö inspiroi Holmbergia kirjoittamisessa. Siksi hän pyrkiikin valitsemaan työskentelypaikkansa tarkkaan.

– Ympäristöni säätelee sitä, mistä kirjoitan. Kotona ilmaisen asioita luonnonsanastolla. Se on minulle terve olotila. PohjoisIntiassa puolestaan kirjoitin buddhalaisuudesta. Mieli­kuvitus on toki aina tärkeässä roolissa, mutta sekin tuntuu kimpoilevan vallitsevien olojen kautta.

Saamelainen runous on Holmbergin mukaan länsimaisen kirjallisuuden ja saamelaisen tarinankerronnan yhdistelmä. Hän kertookin runojensa ja laulujensa kautta tarinoita.

– Kuten vanhojen saamelaisten kahvitteluhetket, myös runoni ja lauluni ovat usein kertomuksia tai tarinoita.

guottán girjji fárus (Miksi kannan kirjaa mukanani) vuonna 2011, ja heidän toinen levynsä Assimilašuvdna blues (Assimilaatio blues) julkaistiin vuonna 2014.

– Laulujen ja runojen kirjoittamisen erona on se, että pyrin lauluissani selkeämpään kerrontaan kuin runoudessa, vaikka laulujenikin sanamuodot ovat usein poeettisia. Laulua kirjoittaessani minulla on monesti musiikillinen rakenne jo jossakin muodossa valmiina.

Tällöin kirjoittaminen on rajoitetumpaa kuin runoillessa.

Niillas Holmberg on multitaiteilija; hän on muusikko, runoilija sekä näyttelijä.

Hän on näytellyt muun muassa Beaivváš-teatterissa ja Yle TV2 -kanavalla esitetyssä Lopun

nIILLAS hOLMBERG Niillas Holmberg kirjoitti ensimmäistä kertaa runokirjan suomeksi.

– Suomenkielistä runoutta on ymmärrettävistä syistä tarjolla paljon enemmän kuin pohjoissaamenkielistä. Olen lukenut paljon suomenkielistä runoutta ja tutustunut Suomen runopiireihin, joten halusin heittää lusikkani soppaan. Suomi on kaunis kieli.

– Kieli peilaa puhujiensa maailmankuvaa. Suomeksi kirjoittaessani olen ehkä vähän huolettomampi. Uusi kirjani puhuu suomalaisille, kun taas saamenkielinen materiaalini on suunnattu enemmän saamelaisille, Holmberg pohtii.

Holmberg on ensisijaisesti runoilija, mutta hän ei näe mahdottomuutena kirjoittaa esimerkiksi romaania.

– Uskon vielä kirjoittavani muutakin, esimerkiksi näytelmiä, romaaneja ja esseitä.

Saamelaisten yhteiskunnallinen tilanne on niin veitsenterällä, että aihetta ja motiivia ainakin tulee piisaamaan.

Laulujen ja runojen kirjoittamisen ero Niillas Holmberg on tullut suuren yleisön tietoisuuteen muusikkona. Duo Niillas Holmberg & Roope Mäenpää julkaisi ensimmäisen levynsä Manin

15 15

Alku -sarjassa. Hän on myös yksi Ylen saamenkielisen lastenohjelman Unna Junnán juontajista.

Mutta miten hänestä tuli taiteilija?

– Olin lapsena pieni eskapisti eli todellisuuteen pettyneenä päätin elää yliluonnollisia asioita ainakin jollain tasolla. Siksi olen kirjoittanut lapsesta asti. Vanhempieni kulttuurivoittoinen elämä on myös antanut suuntaa ammatinvalinnalleni.

– Minun sukupolveni saamelaisyhteiskunnassa on yksi niistä, joiden yhteyttä omaan kulttuuriin pyrittiin säilyttämään tai elvyttämään muun muassa musiikin avulla, Niillas Holmberg kertoo.

Saamenmaan sanomat sanomat 2015 2015 · Saamenmaan

Teksti, kuvat ja ulkoasu: Tarmo Lehtosalo

Katja Gauriloff esittelee uuden elokuvansa treatmentia kotonaan Rovaniemell盲

Saamenmaan sanomat 2015

路 16

Katja Gauriloff tekee parhaillaan dokumenttielokuvaa isomummostaan Taisia Gauriloffista, joka oli tunnettu kolttasaamelainen tarinankertoja.

Elokuvan on määrä ilmestyä ensi vuoden alussa.

– Dokumentti perustuu arkistomateriaaliin.

Siinä ei ole perinteisiä haastatteluja, vaan yritän kertoa tarinan muilla tavoin, Katja Gauriloff sanoo.

Elokuvan kertojana ja näkökulmahenkilönä on venaläis-sveitsiläinen kirjailija Robert Crottet. Hän näkee unia ja lähtee niiden vuoksi pohjoiseen etsimään uniensa kohdetta.

– Robert Crottet näki unessa ihmisiä, jotka puhuivat venäjää, mutta olivat saamelaisia.

Hän matkusti Suomeen ja tapasi geologi Väinö Tannerin, joka kertoi hänelle, että tuollainen kansa on oikeastikin olemassa. Niinpä Crottet löysi tiensä kolttasaamelaisten luo Suonikylään, missä hän tapasi isomummoni Taisia Gauriloffin.

Elokuvan ydin on kirjailijan ja Taisia Gauriloffin välille syntynyt kohtalonomainen ystävyys. Taisia Gauriloff kertoi tarinoita, ja Robert Crottet kirjoitti niitä ylös.

Myöhemmin Crottet julkaisi kolttasaamelaisia tarinoita teoksessaan Kuun metsä. Lisäksi hän kirjoitti osittain fiktiivisen kertomuksen Suonikylän matkastaan. Teos on ilmestynyt suomennettuna nimellä Mauno-poro ja taivaanpalot.

– Isomummon tarinoita ei ole suullisesti siirtynyt meille lapsenlapsille kerrottavaksi, mutta onneksi tutkijat olivat äänittäneet niitä 1950-luvulla.

Käytän myös näitä äänitteitä omassa elokuvassani, Katja Gauriloff kertoo.

Nykyaika on muuttanut saamelaista kerrontaa kauemmas suullisesta perinteestä. Uusi sukupolvi kertoo tarinoitaan nykyaikaisilla keinoilla, ja Katja Gauriloffin keino on elokuvien tekeminen.

Elokuvaohjaajan kipupiste Katja Gauriloff on äitinsä puolelta kolttasaamelainen. Hän on syntynyt Inarissa ja kasvanut Rovaniemellä, jossa hän myös nykyään asuu.

Hän on käynyt lomillaan pohjoisessa, mutta ei ole asunut koskaan saamelaisalueella. Inarin Nellimistä löytyy kuitenkin perheen mökki, jossa voi käydä vaikka kalareissulla.

– Olen käynyt läpi suruprosessin, kun en ole saanut oppia koltansaamea eli äitini äidinkieltä. Olen myös ihmetellyt, mikä on tämä salattu kulttuuri.

Nuorempana kävin museossa katsomassa, miltä kolttasaamelaisten puvut näyttävät.

– Tästä löytyi oma kipupiste, jota olen lähtenyt tutkimaan ja toteuttamaan elokuvakerronnan keinoilla. Tutkimusmatka omaan itseeni ja taustaani on ollut suurin innoittajani dokumenttielokuvilleni, Katja Gauriloff sanoo.

Elokuvaprojekti on eheyttänyt tekijäänsä. Katja Gauriloff kokee, että hänet on myös hyväksytty saamelaisyhteisöön elokuviensa myötä. Äidin kotiseudulla kaikki tietävät hänen vanhempansa ja nyt myös hänet.

Katja Gauriloff • Ohjannut mm. dokumenttielokuvat Säilöttyjä unelmia ja Huuto tuuleen.

• Tekemässä parhaillaan ensimmäistä fiktioelokuvaansa Baby Janea, joka pohjautuu Sofi Oksasen romaaniin.

• Työskennellyt elokuvatuotannoissa aikaisemmin myös esimerkiksi kuvaajana, äänittäjänä, leikkausassistenttina ja kuvaussihteerinä.

17

· Saamenmaan sanomat 2015

Tarinankertojan ja kuvittajan yhteistyönä syntyi saamenkielinen lastenkirja Teksti ja ulkoasu: Anja Tervaniemi

Irene Länsmanin ensimmäinen lastenkirja kertoo Biret-tytöstä, joka elää Lapissa tavallista perhe-elämää.

Kirjan on kuvittanut Sunna Kitti.

Bireha gobmi eli Biretin kummitus on saamenkielinen kertomus nelivuotiaan Biretin elämästä. Biret asuu isänsä ja äitinsä kanssa porotilalla Jorbajärven kylässä.

Tarinassa Irene Länsman käsittelee lapsen pelkoja Biretin huoneen siivouksen ja lelujen keräämisen kautta. Pölynimuri on kummitus, joka Biretin kuvitelmissa vie mennessään ensin lelut ja lopulta kodinkin vanhempineen.

Myös sängyn alla asuu kummitus. Äiti ja Biret imuroivat yhdessä huoneen ja samalla myös kummituksen.

– Kirjoitin tarinan äidinkielelläni pohjoissaameksi, ja se esitettiin alun perin Ylen saamenkie-

Saamenmaan sanomat 2015

· 18

lisessä lasten radio-ohjelmassa Binna Bánnassa, Länsman kertoo.

Bireha gopmi -kirja on käännetty myös luulajansaameksi ja eteläsaameksi. Näitä kieliä puhutaan Ruotsin ja Norjan puolella.

Tarinan kuvittaja Biret-kirjan kuvittaja, 24-vuotias Sunna Kitti elättää itsensä kuvittajana ja sarjakuvapiirtäjänä.

– Piirsin heti kun sain kynän käteeni. Jopa perheemme nahkasohva sai pintaansa piirustuksia.

Lukioikäisenä piirsin omaa nettisarjakuvaa ja olin mieltynyt avaruusolioihin, scifiin ja konflikteihin.

– Kun aloin aikoinaan piirtää, lainasin paljon esteettisiä yksityiskohtia mangasta, Kitti kertoo.

Sittemmin hänen piirtämiensä ihmishahmojen silmät ovat alkaneet pienentyä ja hahmot ovat ottaneet muutenkin vähemmän piirteitä mangasta.

– Nykyisin piirrän, mitä asiakkaat tilaavat. Olen piirtänyt esimerkiksi oppikirjakuvituksia ja kuvituskuvia. Saamelaiskäräjien työskentelyapurahan turvin saan piirtää nyt haluamaani sarjakuvaa.

Lukion jälkeen Kitti kävi Saamelaisalueen koulutuskeskuksen medialinjan Inarissa. Siellä hän tapasi Irene Länsmanin, mikä loi pohjan yhteiselle lastenkirjaprojektille.

Bireha gopmi -lastenkirja oli ensimmäinen kuvittajan työ Kitille. Irene Länsman toivoi Biretin hahmosta pienen ja vähän pyöreän pikkutytön.

Muuten piirtäjällä oli vapaat kädet kirjan kuvituksessa.

Tarinan kertoja Lastenkirjan kirjoittaja Irene Länsman työskentelee päätyönään Ylen saamenkielisten lastenohjelmien parissa. Hän on syntynyt Inarissa, mutta perhe muutti Ruotsiin, kun Irene oli pieni.

Kotona hän oppi äidinkielenään pohjoissaamen, esikoulussa ruotsin kielen ja vasta myöhemmin suomen. Vuonna 1983 perhe muutti Vaasaan.

– Aikuisena muutin Inariin ja kävin saamelaisteatterikurssin. Näyttelin saamelaisen ohjaajan Paul-Anders Simman elokuvissa ja työskentelin myös viiden vuoden ajan Kiirunan saamelais­ teatterissa Ruotsin puolella, Länsman kertoo.

Vuonna 2007 Länsman asettui pysyvästi Inarin Angelin kylään. Sen jälkeen hän on keskittynyt radio- ja tv-ohjelmiin sekä teatterikurssien pitämiseen.

– Työmatkani on aamuisin 90 kilometriä, ja siinä ajaessa havainnoin luontoa. Aurinko pilkahtaa, korppi lennähtää tai kettu juoksee tien yli. Sieltä se jutun tai juonnon aihe syntyy, Länsman kertoo.

– Nautin työstäni, kun saan käyttää omaa mielikuvitustani, Länsman sanoo.

Bireha gopmi -kirjalle suunnitellaan myös jatko-osia. Teksti ja kuvat ovat jo valmiina seuraavaan lastenkirjaan. Tulevissakin tarinoissa kerrotaan jokapäiväisistä asioista lapsen näkökulmasta.

Länsman ja Kitti ovat miettineet myös animaatioelokuvan tekemistä Biretistä.

Kuvittaja Sunna Kitti.

Kuva: Tarmo Lehtosalo

Irene Länsman kirjansa ääressä.

Kuva: Anja Tervaniemi

19

· Saamenmaan sanomat 2015

saamenmaa vetää puoleensa Teksti ja ulkoasu: Kristian Waltari Kuvat: Ulla Isotalo

Markus Laitin, 24, juuret ovat Outakoskella, joka on Tenojoen varrella oleva kylä Suomen pohjoisimmassa kunnassa Utsjoella.

Sieltä hän muutti 5-vuotiaana äitinsä kotipaikkakunnalle Tornioon, joka sijaitsee saamelaisalueen ulkopuolella.

– Kävin kaksikielisen peruskoulun Ruotsin puolella.

Peruskoulun jälkeen opiskelin matkailualaa ja tein jonkin verran alan töitä, Laiti sanoo.

– Torniossa oli siinä mielessä mukava asua, että pääsin tutustumaan äidin sukuun. Suurin osa kaverisuhteistakin tuli solmittua siellä, Laiti kertoo.

Laitilla oli kuitenkin aina pieni kaipuu kotikonnuille pohjoiseen. Hänellä oli tapana lievittää kaipuuta palaamalla kesäi­sin Outakosken maisemiin kalastelemaan ja tekemään puu­töitä ukin kanssa.

Kolmisen vuotta sitten hän päätti muuttaa takaisin saamelais­ alueelle opiskelemaan saamen kieltä ja kulttuuria Saamelais­alu­ een koulutuskeskukseen Inariin.

– Saamen kielen ja kulttuurin yksivuotisen linjan jälkeen

suunnittelin lähteä Oulun yliopistoon jatkamaan kieliopintoja, mutta Inari vetikin pidemmän korren, Laiti kertoo. Tällä hetkellä hän opiskelee saamenkäsitöiden artesaaniksi.

ran. Kuksa on juoma-astia, joka valmistetaan yleensä pahkasta kovertamalla. Kiisa puolestaan on arvoesineiden säilytykseen tarkoitettu pieni arkku, ja kaara on tarjoiluastia.

Opiskelu ja asuminen Inarissa ovat vahvistaneet Markus Laitin saamelaisidentiteettiä. Hän on myös saanut valtavasti lisää tietoa saamelaiskulttuurista ja ottanut saamen kielen päivittäiseen käyttöön.

Laiti on päässyt opintojensa aikana valmistamaan perinteisiä saamenkäsitöitä, kuten puukkoja, kuksia, kiisan ja kaa-

Saamenmaan sanomat 2015

· 20

– Käsityöt ovat minulle hyvin tärkeitä, koska suvussani on paljon käsityöläisiä ja haluan jatkaa suvun perinteitä, Laiti sanoo.

Joiku kuljettaa tarinoita sukupolvelta toiselle Saamelainen musiikkityyli, joiku, on yksi tapa kertoa tarinoita. Joiut kertovat yleensä eri henkilöistä.

– Ukki aina silloin tällöin joikasi autoa ajaessaan tai kotipihalla touhuillessaan. Ukin joiut kertoivat vanhoja tarinoita, jotka kulkivat sukupolvelta toiselle, Laiti kertoo.

Mummin kuullen ukki ei uskaltanut joikata. Mummi oli kristitty ihminen, eikä sen vuoksi oikein hyväksynyt joikaamista.

– Ukki joikaa nykyään vain harvoin. Viime vuosina hän ei ole enää juurikaan joikannut, Laiti sanoo.

Angelin tyttöjen Dolla oli ensimmäinen joiku, jonka Markus Laiti opetteli.

– Omiakin joikuja olen tehnyt. Viime vuonna esitin koulun joulujuhlassa itse tekemäni

joiun, joka kertoo tulevaisuudesta, Laiti kertoo.

Myös kirjallisuus ja tarinankerronta merkitsevät Laitille paljon. Tarinat ovat perinteisesti kulkeneet suvussa eteenpäin.

– Sukulaiseni Kerttu Vuolab on tunnettu kirjailija Saamenmaalla, niin Suomessa, Ruotsissa kuin Norjassakin. Hänen tarinansa ovat minulle tuttuja, koska hän kertoili niitä paljon kun olin lapsi. Kertun tarinat perustuvat hänen omakohtaisiin kokemuksiinsa, Laiti kertoo.

– Lähitulevaisuudessa valmistun saamenkäsityön arte­ saaniksi, Laiti sanoo. Haaveissa on oma yritys, jossa valmistettaisiin saamelaisia perinnepuukkoja eli leukuja. Ensin hän kuitenkin aikoo hankkia lisää kokemusta ja työskennellä leukupajalla.

21

Katso elokuvia saamenkäsitöistä Saamelaisalueen koulutuskeskus tuottaa vuosittain saamenkäsi­ töistä kertovia elokuvia. Elokuvis­ sa on käsitelty muun muassa karvakenkien, kuksan ja naisten käyttämän hopeakorun, riskun, valmistusta. Elokuvat ovat katsottavissa SAKK Medialinja -nimisellä Youtube-kanavalla.

· Saamenmaan sanomat 2015

Karigasniemeltä Helsinkiin

Saamelaisnuori Pinja Pieski lähti pienestä Karigasniemen kylästä pääkaupungin sykkeeseen seuraamaan unelmiaan. Kuva: Laura Pieski

Saamenmaan sanomat 2015

· 22

Pinja Pieski on 16-vuotias Karigas­ niemen Fierranjoelta kotoisin oleva saamelaisnuori. Pieski muutti viime syksynä Helsinkiin saatuaan haluamansa opiskelu­ paikan Kallion ilmaisutaidon lukiosta.

– Olen asunut lukioon asti koko ikäni pienessä kylässä Karigasniemellä, missä kaikki on ollut niin erilaista pääkaupunkiin verrattuna, Pieski kertoo.

Pinja Pieski on tanssinut 9-vuotiaasta asti, ja hän on aina rakastanut esiintymistä ja itsensä ilmaisua. Kallion ilmaisutaidon lukiossa on mahdollista opiskella kaikkea tätä.

– Pohjoisessa harrastusmahdollisuudet ovat rajallisemmat.

Viidennellä luokalla satuin kuulemaan Kallion ilmaisutaidon lukiosta, jossa on tarjolla tanssia, teatteria, kirjallista ilmaisua, puheilmaisua, musiikkia ja kuvataidetta. Ajattelin vain, että wau, tuonne minäkin haluan päästä!

– Kun lopulta pääsin sisään, en ollut uskoa sitä todeksi. Ajatus siitä, että tulisin 300 asukkaan kylän sijasta asumaan Suomen pääkaupungissa, tuntui todella jännittävältä ja samalla myös hieman pelottavalta.

Pieski on nyt asunut vuoden Helsingissä. Hän on jo tottunut kaupunkielämään, mutta haluaa viettää lomansa kotona pohjoisessa.

– Kaupungissa tykkään siitä, kun joka päivä törmää uusiin ihmisiin ja saa uusia kavereita.

Täällä on hyvät harrastusmahdollisuudet, ja kouluni on ihan mahtava, Pinja Pieski sanoo.

– Kaupungissa eläminen on toisinaan todella kiireistä, ja ihmiset ovat koko ajan menossa milloin minnekin. Tykkään paljon siitä, että jokainen voi itse kulkea paikasta toiseen omien menojensa mukaan.

– Toisaalta Karigasniemellä on aina ihana käydä lomilla.

Siellä oleva ihana rauha ja koko ajan läsnä oleva luonto ovat sellaisia juttuja, joita täältä Helsingistä en millään löytäisi.

Karigasniemellä kaikki tuntevat toisensa, joten tuttuja ihmisiä näkee koko ajan, Pieski kertoo.

Kotoa pohjoisesta hän ikävöi myös perhettään ja ystäviään.

– Talvella minulle tuli vähän järkytyksenä se, ettei täällä ollut juuri ollenkaan lunta, ja vettä satoi paljon. Tuntui kuin syksy olisi jatkunut iäisyyden. Silloin ikävöin myös lunta ja kunnon pakkasia, joihin olin Lapin talvessa tottunut, Pieski miettiii – Joulumielellekin pääsin vasta, kun tulin joululomallani kotiin ja näin kunnolla lunta, ja pakkasta oli yli 20 astetta.

Pinja Pieski ei häpeile saamelaistaustaansa; hän kertoo usein jo esittelyvaiheessa olevansa saamelainen ja kotoisin Karigasniemeltä.

– Etenkin syksyllä koulujen alkaessa sain paljon kysymyksiä saamelaisuudesta ja pohjoisessa asumisesta kaikilta koulukavereiltani ja opettajiltakin.

Pidin kerran myös esitelmän saamenpuvustani koulussa.

Pieski ei osaa vielä sanoa mitään tiettyä alaa, jolla hän haluaa tulevaisuudessa työskennellä.

– Haluaisin lukion jälkeen jatkaa luovalla alalla. Erityisesti

teatteriala kiinnostaisi, mutta seuraan vielä, mitä elämä tuo tullessaan.

Tanssi ilmaisun välineenä Pinja Pieski on tanssinut lapsuudesta asti. Karigasniemellä ei balettitunteja järjestetty, joten Pieski kävi tanssitunneilla 400 kilometrin päässä Rovaniemellä, tai Norjan puolella Karasjoella.

Pelkän tanssimisen lisäksi esitykseen kuuluvat vahvasti musiikki, ilmeet, eleet ja kehonkieli. Pieskin mielestä jokaisella tanssilla on yleensä jokin sanoma tai tarina.

– Itse olen tanssijana sellainen, että musiikki vaikuttaa vahvasti siihen, minkälaisen tulkinnan tanssista teen. Tanssini tarinat voivat siis poiketa hyvinkin paljon toisistaan, mutta itse toivoisin tanssistani välittyvän yleisölle jonkinlaisia tunteita.

Pinja Pieski haluaa tuoda saamelaisuutta esille tanssin, mutta myös muun taiteen kautta. Pieski pitää nykyään City Sámit -yhdistyksen järjestämiä tanssitunteja lapsille.

– Pitämilläni tanssitunneilla olen käyttänyt tunnilla tehdyissä harjoituksissa ja koreografioissa mahdollisimman paljon saamenkielistä musiikkia. Tanssi on yksi ilmaisumuodoistani, mutta olisi esimerkiksi mahtavaa päästä näyttelemään saamenkielisessä näytelmässä joskus!

Teksti ja ulkoasu: Xia Torikka

Porosaamelaisen elämää Big Brother -voiton jälkeen

Saamenmaan sanomat 2015

· 24

Teksti: Kristian Waltari Kuva: Tarmo Lehtosalo Ulkoasu ja maisemakuva: Anja Tervaniemi

– Big Brotherin voitto ei ole kauheasti vaikuttanut elämääni. Kyllähän se voittosumma tietenkin vähän auttoi, mutta muuten elelen niinkuin ennenkin, sanoo vuoden 2014 Big Brother -kilpailun voittaja Andte Gaup-Juuso.

Eläminen Big Brother talossa oli helppoa.

Gaup-Juuso ei miettinyt kameroiden läsnäoloa, asukkaat tulivat nopeasti tutuiksi, ja arki talossa oli kuin tavallista perhe-elämää.

– Yhteyttä ollaan pidetty usein. Talven poroerotukseen sain avukseni ison porukan BB-asukkaita, ja heistä oli iso apu. Avuliaat asukkaat oppivat saamelaisesta kulttuurista ja elämäntavasta paljon, ja he pitivät matkaa luokseni eksoottisena kokemuksena, Gaup-Juuso kertoo.

Poronhoito elämäntapana Enontekiöläinen 24-vuotias poromies Andte Gaup-Juuso on kotoisin Raittijärven kylästä, joka sijaitsee Enontekiön kunnassa Käsivarren erämaa-alueella.

– Poronhoito on sukuni perinteinen elämäntapa. Kiireisintä aikaa poronhoidossa ovat kevät ja syksy, mutta työtä riittää kuitenkin ympäri vuoden, Gaup-Juuso sanoo.

Parasta poronhoidossa on Gaup-Juuson mielestä se, kun saa itse päättää mitä tekee. Toisaalta työssä on suuri vastuu, kun kukaan ei ole käskemässä, vaan pitää olla itse aktiivinen ja pysyä ajan hermolla.

– Poromiehenä saan liikkua vapaasti luonnossa, ja siinä on se oma rauha, Gaup-Juuso sanoo.

Elinkeinossa on myös huonot puolensa.

Poromiehen tärkeimmät työvälineet, moottorikelkka ja mönkijä, maksavat paljon.

– Kaluston on oltava kunnossa, muuten hommista ei yksinkertaisesti tule mitään. Myös porojen ruokkiminen maksaa paljon, koska laidunmailla ei riitä ruoka, Gaup-Juuso kertoo.

Poronhoitajan perinteisiin työvälineisiin kuuluvat myös suopunki, kiikarit ja monet muut työkalut.

Vapaa-aika porokämpällä Porohommat ovat Gaup-Juuson elämässä koko ajan läsnä. On ajamista, paimentamista ja aitojen pystytystä. Rumalla säällä töitä ei voi aina tehdä ja poromiesten on keksittävä itselleen ajankulua.

– Huonon ilman aikaan tunturissa ei voi kuin istua kämpässä ja katsoa televisiota. Vapaa-ajalla kalastus on yksi tärkeimmistä ajankuluista päivisin, Gaup-Juuso kertoo. Tärkeää on myös polttopuiden tekeminen, jotta kämppä pysyy lämpimänä.

– Meillä on semmoinen perinteinen kämppä, jossa on puukamina ja aggregaattisähköt. Sähköä tarvitaan televisionkatseluun ja tietotekniikan lataukseen.

Vanhemmat poromiehet myös tarinoivat mielellään. Gaup-Juuso muistaa kuulleensa legendaarisia kertomuksia omista esi-isistään ja entisaikojen poronhoidosta.

– Niitä ne monet muistelevat, ja niin tarinat siirtyvät eteenpäin sukupolvelta toiselle, GaupJuuso sanoo.

Joiku kertoo tarinaa Joiku on yksi tärkeä tarinankerronnan muoto.

Joiut kertovat monella tavalla asioista, ihmisistä, eläimistä, säästä ja luonnosta. Aiheina ovat usein tuulen, tulen tai veden äänet, eläinten liikkeet, tunturien ääriviivat tai henkilöt.

– Itse tykkään joikata silloin, kun olen iloinen.

Joikaamisesta saa todella hyvän olon, Gaup-Juuso pohtii.

– Jokaisella on oma joikumallinsa, ja jokainen joikaa silloin kun siltä tuntuu. Joikaamisesta tulee hyvä tunne, se on niin kuin tunteiden purkamista, Gaup-Juuso sanoo.

Älypuhelin näyttää poron sijainnin kartalla Poromiehet voivat seurata porojensa liikkumista nykyään myös internetissä. Poron kaulaan kiinnitetään GPS-panta, joka kertoo reaaliaikaisesti poron sijainnin. Poromies voi seurata pantaporoaan näppärästi vaikkapa älypuhelimellaan tai tietokoneellaan.

25

· Saamenmaan sanomat 2015

Lihatontta on ristiriitainen ja kiehtova saamelaismytologian hahmo.

saamelainen mytologia Teksti ja ulkoasu: Kristian Waltari Kuvat: Tarja Tornaeus ja Goranus

Saamelaiseen mytologiaan perustuva fantasiakirja saa jatko-osan

A

igi-saagan toinen osa Lovi julkaistaan Turun kirjamessuilla lokakuussa 2015. Kirjasarjan ensimmäinen osa Jänkäjärven syöverit on ilmestynyt vuonna 2013. Aigi-sarja on kirjoitettu suomeksi, mutta ensimmäinen osa on saatavilla myös englanniksi käännettynä.

Aigi-kirjasarja kertoo samannimisestä saamelaisnuorukaisesta ja hänen seikkailuistaan.

Aigi on kehittyvä noita, joka kamppailee maailmankaikkeuden voimia vastaan. Kirjasarjan on kirjoittanut inarilainen Ante Aikio.

Kirjailijan sydäntä lähellä on aina ollut luonto, josta hän on ammentanut tietoa myös tässä fantasiakirjaprojektissa.

– Luonto on aina inspiroinut minua. Olen kuullut tarinoita maahisista, revontulista ja noidista. Olen myös lukenut kaiken mahdollisen saamelaisesta mytologiasta, Ante Aikio kertoo.

Aikion lempihahmo saamelaisessa mytologiassa on Lihatontta, joka on äärimmäisen vä-

Saamenmaan sanomat 2015

· 26

kivaltainen, mutta silti kiehtova hahmo. Lihatonttaa pidetään yleensä erittäin pahansuopana haltijana, mutta todellisuudessa se on eräänlainen suojelushenki. Lihatontta näet huolehtii hyvin niistä asioista, jotka se on ottanut suojelukseensa.

Kirjailija-joikaaja matkalla Turun kirjamessuille Ante Aikio on 30-vuotias kirjailija, joka on kotoisin Ivalon Matti -nimisestä kylästä Inarista. Hän ei ole kuitenkaan pelkästään kirjailija, vaan myös poromies, joikaaja ja matkailuyrittäjä.

– Kirjailijana minun pää­tavoit­ teena on keskittyä Aigi-saagan loppuunviemiseen ja mytologiaan ylipäätänsä. Haluaisin julkaista Aigi-saagan myöhemmin myös saamen kielellä. En kuitenkaan näe itseäni pelkästään kirjailijana, vaan haluan kertoa tarinaa myös muilla keinoilla.

Aikio pyörittää osakeyhtiötä, joka on keskittynyt saamelaisen mytologian levittämiseen kaikkien ihmisten tietouteen. Yritys on hänelle väline, jolla hän kertoo tarinaa.

– Tämä on niin paljon enemmän kuin pelkät kirjat. Yritämme keksiä keinoja, joilla tarinankerrontaa voisi terästää, Aikio sanoo.

Itse asiassa hänen ensimmäinen kirjallinen teoksensa ennen Aigia oli Samiland-nimisen näyttelyn käsikirjoitus. Näyttely on rakennettu muutamia vuosia sitten Kittilän Leville, missä kävijä voi tutustua saamelaisiin ja heidän historiaansa.

Näyttelyssä on tiloja niin sisällä kuin ulkonakin. Sisällä pääsee tutustumaan esimerkiksi saamelaisten kansanpukuihin, käyttöesineisiin ja poronhoitoon. Ulkona puolestaan voi nähdä erilaisia historiallisesti sisustettuja perinnerakennuksia

ja vaikkapa poroja aitauksessaan.

– Näyttelyssä tuon saamelaista kulttuuria ja elämää esiin kerronnalla ja runsaalla kuvituksella, Aikio kertoo.

Turun kirjamessuilla hän aikoo kirjan julkistamisen lisäksi kertoa messukävijöille saamelaisesta mytologiasta. Suunnit­ teilla on kertoa myös yleisemmin saamelaisten historiasta.

– Messuilla varmaan myös joikaan, Aikio kertoo. Hän aloitti joikukeikkailun jo 3,5-vuotiaana isänsä mukana Tokiossa Japanissa.

– Luulin, että joikuhommat vähenisivät kirjaprojektin myötä. On kuitenkin käynyt juuri päinvastoin, mutta se ei haittaa, kun joikaaminen on niin mukavaa.

– Luvassa Turun kirjamessuilla on varmasti myös rentoa rupattelua muiden fantasia- ja scifikirjailijoiden kanssa, Aikio miettii.

Aigi-kirjasarja kertoo saman­nimisestä saamelais­ nuorukaisesta ja hänen seikkailuistaan.

Ante Aikio soittaa rumpua Haapaveden kirjamessuilla.

Kuva: Tarja Tornaeus

27

· Saamenmaan sanomat 2015

Inarinsaamelainen Saammâl pitää yllä suvun tarinankerrontaperinnettä

Saammâl Morottaja saa ideoita tarinoihinsa luonnosta.

“Kaukana pohjoisessa jossain tuntemattomassa maailmassa sijaitsee valtakunta nimeltä Peculiaria.

Siellä ikuinen jää ja paksut lumikinokset ovat kietoneet maaperän suojiinsa. Hyinen viima puhaltaa lakkaamatta yli valkoisten tasankojen. Lumimyrskyt raivoavat tasaisin väliajoin peittäen jokaisen, joka uskaltaa uhmata Peculiarian ikuista talvea. Mutta elämä kukoistaa täällä.”

Saamenmaan sanomat 2015

· 28

Teksti ja ulkoasu: Anja Tervaniemi Kuva: Tarmo Lehtosalo

Näin kuvailee inarinsaamelainen Saammâl Morottaja novel­ lissaan luomansa fantasiamaailman luontoa. Hän on tarinoiden kertoja jo ties monennessa polvessa.

Saammâl Morottaja, 35, on syntynyt Inarissa ja asuu Inarin Jurmukoskella. Äidinkieleltään hän on sekä suomen- että inarinsaamenkielinen.

– Olin luokallani ainoa inarin­saamenkielinen oppilas, ja ina­rin­saamea opetti oma isäni Matti Morottaja. Kirjoitin inarinsaamen kielen myös yli­ oppilas­kirjoituksissa, Saammâl Morottaja kertoo.

Siihen aikaan inarinsaamea pystyi opiskelemaan vain muutaman tunnin viikossa äidinkielenä tai toisena kielenä.

Nykyään tilanne on onneksi parempi, ja melkein koko peruskoulun voi käydä inarinsaameksi.

Saamen kieltä on pidetty perheessä yllä, ja tarinoiden kertomisen perinne on kulkenut suvussa aina.

– Isäni isä Sammeli kuoli, kun olin yksivuotias. Isäni jatkoi tarinoiden kertomisen

perinnettä minulle ja veljilleni. Iltaisin nukkumaan mennessä pyysin usein isää kertomaan kummitustarinoita autiotaloista, Morottaja muistelee.

Saammâl Morottaja on kirjoittanut tarinoita esimerkiksi inarinsaamenkieliseen Anarâšlehteen ja Matti Morottajan ja Ilmari Mattuksen toimittamaan Kalaseidan paluu ja muita novelleja -kokoelmaan. Omassa blogissaan hän kirjoittaa fantasiatarinoita suomeksi.

Tällä hetkellä Morottaja opiskelee liikunnanohjaajaksi ja tekee inarinsaamen opettajien sijaisuuksia. Opetustyössään hän on käyttänyt inarinsaamen kieltä ja keksinyt esimerkiksi omia leikkejä.

Yksi hänen keksimistään leikeistä on väristaalo, jossa opettaja luettelee eri värejä, ja oppilaiden pitää löytää luokasta vastaavan värinen esine.

– Parhaiten saan ideoita juoksu­lenkeillä ulkona luonnossa. Juostessa on aikaa miettiä tarinoita, Saammâl Morottaja toteaa.

Väristaalo-leikin säännöt Väristaalo näkee vain yhtä väriä kerrallaan. Staalo sanoo kovaan ääneen: “Nyt minä näen, nyt minä näen ...sinistä.” Silloin lasten pitää mennä kyseisen värin luo luokassa ja koskettaa sitä, jotta he sulautuvat ympäristöön, eikä staalo näe heitä. Jos staalo saa lapsen kiinni ennen kuin lapsi koskettaa oikeaa väriä, lapsi joutuu ”syödyksi”.

“Routamaahinen nousi hitaasti tuolistaan sen merkiksi, että tarinankerronta oli päättynyt. ‘Yö on alkanut ja on korkea aika kaikkien vetäytyä nukkumaan.

Kerron ehkä myöhemmin lisää tarinoita’, sanoi vanhus ja poistui kyläläisten parista.”

Sitaatit ovat peräisin Saammâl Morottajan blogista www.iceape.blogspot.fi.

29

· Saamenmaan sanomat 2015

INARINSAAMEN OPISKELU ONNISTUU VAIKKA ESPOOSSA Teksti: Jonne Waselius ja Xia Torikka Ulkoasu: Jonne Waselius

Espoolainen Cecilia Ander­ gård innostui lähtemään inarinsaamen kielen virtuaali­opiskelijaksi ivalolais­lähtöisen miehensä tädin vinkistä.

– Odotin opiskelun verkossa olevan hankalaa, mutta se onkin toiminut loistavasti, Andergård kertoo. Äidinkieleltään Andergård on ruotsinkielinen, mutta hän osaa myös suomea, englantia ja hiukan ranskaa.

– Ajattelin, että olisi haasteellista ja kivaa lähteä opiskelemaan ihan uutta kieltä, Andergård sanoo.

Nyt takana on puoli vuotta opiskelijana Saamelaisalueen koulutuskeskuksen virtuaalikoulussa inarin­ saamen peruskurssilla.

– Mielenkiinto on pysynyt hyvin yllä. Opiskelutahti on sopiva myös työssäkäyvälle, Andergård kertoo.

Hän työskentelee päivisin aineenopettajana ja ratsastuksenopettajana.

Syyslukukauden ajan kurssi kokoontui iltaisin kaksi kertaa viikossa 2,5 tuntia kerrallaan. Kevätpuolella Andergård siirtyi inarinsaamen jatkokurssille, jota pidetään kerran viikossa.

Jatkokurssin käytyään opiskelijat hallitsevat inarinsaamen kieliopin ja sanaston perusteet. He pystyvät käymään yksinkertaisia keskusteluja sekä ymmärtävät arkipäivän puhuttua ja kirjoitettua kieltä.

Saamenmaan sanomat 2015

Cecilia Andergård osallistuu inarinsaamen kurssille kotonaan Espoossa.

Mikä on Virtuaalikoulu?

Virtuaalikoulu järjestää reaaliaikaista opetusta verkossa vuorovaikutteisella etäopetusjärjestelmällä.

Opetusta tarjotaan esimerkiksi pohjoissaamessa, inarinsaamessa ja koltansaamessa.

Tekniikan puolesta opiskelija tarvitsee vain tieto­ koneen, headsetin ja verkkoyhteyden osallistuakseen opetukseen.

Oppitunnit nauhoitetaan, joten opiskelijalla on mahdollisuus kerrata nauhoitteiden avulla itselleen sopivaan aikaan.

Tutustu tarkemmin osoitteessa: http://www.sogsakk.fi/virtuaalikoulu/

· 30

Kuva: Juha Karikoski

Meren tuoksua, tarinoita ja tähtiesiintyjiä Saamenmaan messuteemakumppani Kustavi tuo paikallisten lisäksi Turun Kirjamessuille myös kesäasukkaansa Vuonna 1783 kuningas Kustaa III antoi luvan uuden kirkkorakennuksen rakentamiseen Kivimaan kylään Turun saaristossa ja hänen nimeään kantava seurakunta perustettiin.

Näin sai alkunsa Selkämeren porttina toimiva Kustavin kunta.

Meri on ollut paikkakunnalla yhdistävä tekijä jo vuosisatoja. Se on yhdistänyt Kustavin eri saaret toisiinsa ja se on myös yhdistänyt Kustavin kauempana sijaitseviin kauppa­ paikkoihin aina ulkomaita myöten. Meren ja merenkulun merkitys pitäjälle on aina ollut suuri. Merenkulku on vaikuttanut vielä 1900-luvun suoraan tai välillisesti lähes jokaisen kustavilaisen elämään.

Kustavin nykypäivässä kalaverkot ovat vaihtuneet valokuituverkkoihin ja sen rannoilla seilaa kauppalaivojen sijaan runsaslukuinen laivasto vapaa-ajan aluksia. Vajaan 900 asukkaan paikkakunta tunnetaan kauniista saaristomaisemistaan, vireästä kulttuurielämästään sekä lukuisista kesämökeistään.

Pienen saaristokunnan asukasluku yli 15-kertaistuu kesäasukkaiden saapuessa. Kesäasukkaiden lisäksi Kustavi houkuttelee myös

runsain määrin matkailijoita.

Merkittävä tapahtuma paikkakunnalla on kirjailija Volter Kilvelle omistettu kirjallisuusviikko, joka kerää vuosittain 4000–5000 kirjallisuuden harrastajasta ja ammattilaisesta koostuvan yleisön.

Vuoden 2015 Turun Kirja­mes­ suilla Kustavi on toinen messujen kotimaan teemoista yhdessä Saamenmaan kanssa. Kustavin teemakuntakokonaisuus rakentuu Kustavin kunnan ja Kustavin kirjallisuusyhdistyksen yhteistyönä ja se täyttää Turun Messukeskuksen meren tuoksulla, tarinoilla ja tähtiesiintyjillä.

Paikkakunnalle tärkeät kesäasukkaat on haluttu nostaa isosti esiin kokonaisuudessa. Volter Kilpi -kirjallisuusviikon vuosittaisena ohjelmanumerona tunnettu Kesäkustavilaisen Kirjahylly -osio tulee osaksi myös Kustavin kirjamessuohjelmaa marssittaen lavalle nimekkään joukon Kustavin kesäasukkaita kertomaan lempikirjoistaan ja suhteestaan Kustaviin.

Mukana ovat mm. ministeri Pertti Salolainen, taiteilija Inari Krohn ja päätoimittaja emerita Reetta Meriläinen.

31

Kustavin merelliset maisemat ovat toimineet inspiraation lähteenä monille taiteilijoille ja siksi taide ja taiteilijat näkyvät keskeisessä roolissa myös Kustavin messuohjelmassa. Elokuvaohjaaja Kanerva Cederström, sekä kirjailija-teatteriohjaaja Juha Hurme ovat esimerkkejä Kustavi-ohjelman taiteilijatähdistä.

Koska tulevaisuus on lasten ja vielä syntymättömien, mukana ovat tietysti myös Kustavin koululaiset. Viikonlopun aikana Messukeskuksessa tullaan näkemään myös nuuttipukkeja, laulavia pappeja ja paljon muuta odottamatonta ja mielenkiintoista.

Yhteistyö pohjoisen messu­ teemakumppanin, Saamen­maan, kanssa on herättänyt kustavilaisissa suurta innostusta. Vaikka maantieteellinen etäisyys Kustavin ja Saamenmaan välillä on pitkä, yhteinen sävel on löytynyt helposti.

Kustavissa toivotaankin, että antoisa yhteistyö saa jatkoa myös messujen jälkeen.

Salla Laiho Toiminnanjohtaja Kustavin kirjallisuusyhdistys ry

· Saamenmaan sanomat 2015