Ruutiset 2/2024 by Ruutiset- lehti

Ruutiset

2/2024

Runosmäen, Aurinkolaakson, Kiikun ja Pallin asukaslehti

Ruutiset 47. vuosikerta 2/2024

JULKAISIJA

Runosmäkiseura ry

PÄÄTOIMITTAJA

Tiina Koski, pjrunosmakiseura@gmail.com

TAITTO JA TOIMITUS

Pihla Koski

JAKELUALUE

Runosmäki, Aurinkolaakso, Kiikku, Palli

PAINOSMÄÄRÄ

5500 kpl

PAINOPAIKKA

Keuruun Laatupaino KLP Oy

KANSIKUVA

Tiia Oivanen

MAINOSMYYNTI

Pihla Koski, ruutisetlehti@gmail.com Mediakortin löydät runosmakiseura.fi

Lehden vastuu virheellisestä ilmoituksesta rajoittuu enintään ilmoitushintaan.

Palautetta lehdestä voi antaa osoitteeseen: ruutisetlehti@gmail.com

Puheenjohtajalta

Pitkän talven jälkeen on viimein koittanut kevät takatalvineen. On ollut mukava seurata, miten Runosmäki on herännyt kevääseen ulkoilemalla ja liikkumalla paljon Runosmäen katukuvassa.

Uusi Lukas Hradeckýn hiekkatekonurmi on kerännyt huikean paljon kaikenikäisiä kentälle. 4.6.2024 olevaa avajaispäivää odotellaan suurin odotuksin. Riimi on valmistunut ja ensimmäisiä käyttäjiä odotellaan toukokuun puolen välin paikkeilla uuteen monitoimitaloon. Keskustelupalstoilla käydään ahkerasti keskusteluja eri aiheista ja sielläkin osallistuminen on runsasta.

Erilaisissa yhteisöissä osallisuus ja osallistuminen ilmenee eri tavoin, kuten keskinäisenä arvostuksena ja luottamuksena, sekä mahdollisuutena vaikuttaa omassa yhteisössään. Vuorovaikutuksella voidaan hakea omien tai yhteisön oikeuksien toteutumista tai ihmisten keskinäistä kunnioitusta ja vuorovaikutusta eri asioista.

Runosmäen keskustelupalstoilla ihmiset tuovat rohkeasti esille epäkohtia tai asioita, joihin toivovat muutosta, liittyvät ne sitten alueen palveluiden käyttämiseen, kehittämiseen tai johonkin muuhun. Myös Runosmäkiseuraan otetaan useimmiten yhteyttä juuri näiden asioiden tiimoilta - toivotaan aloitteille eteenpäin viejää tai keskustelun aloittajaa ja ylläpitäjää. Mielipiteen ilmaisulla toivotaan olevan vaikutusta ja onneksi ilmeisen harvoin vastaanotto on epäasiallista keskustelupalstoilla.

Hyvä onkin muistaa, että hyvään somekulttuuriin liittyy periaatteita, jotka edesauttavat osallisuuden periaatteita yhteisöllisessä keskustelussa: toimintaa ja palveluita kehitetään aina yhdessä ja usein juuri rakentavien mielipiteiden koosteesta syntyy jotakin positiivista ja uutta, joka palvelee kaikkia. Asiallinen kommentointi lisää yhteisöllisyyden tunnetta, ei nauravat hymiöt tai epäasialliset kommentit. Keskustelupalstojen kommentointi toimii myös hyvänä esimerkkinä lapsille ja nuorille, jotka vasta opettelevat sosiaalisen kanssakäymisen periaatteita.

Pidetään yhdessä Runosmäki aktiivisena ja pidetään yhdessä huolta näistä hienoista uusista alueista ja rakennuksista periaatteella, että koko kylä kasvattaa ja pitää huolta rakennuksista sekä toiminnoista, joita alueelle on tullut ja on tulemassa.

Oikein hyvää kesän odotusta kaikille!

Tiina Koski

Runosmäkiseura ry:n puheenjohtaja

Valosta voimaa

Teksti: Luokka 3H ja luokan aikuiset

Kuvat: Jemina Hyökki ja Tiina Koski

Innostuimme valomaalauksesta luokallamme 10.11.2023 HS Lasten uutisten jälkeen, jossa käsiteltiin aihetta. Ryhdyimme tuumasta toimeen ja aloitimme oman projektimme. Avuksi projektiin saimme myös koulutaiteilija Satu Aallon - iso kiitos hänelle kaikesta, mitä saimme häneltä oppia kuluneen lukuvuoden aikana!

Luokkamme toiselle aikuiselle Jemina Hyökille on valokuvaaminen ja kameroiden sielunelämä ja toiminnot tuttuja, joten hän toimi projektin teknisenä kapteenina ja projektin moottorina.

Lapset saivat itse suunnitella parinsa kanssa vapaasti kuvansa; värit, liikkeet, mahdollisen kuvan tarinan ja niin edelleen. Aikuiset eivät puuttuneet tähän, aikuiset toimivat vain teknikkoina ja avustajina. Kuvista tuli mahtavia!

Ensin kuvia hienosäädettiin Jeminan toimesta, kuvat ulos ja laminoitavaksi. Näyttelyyn saimme kuvia yhteensä noin 55 kappaletta, suurin osa näyttäviä 21x30cm kokoisia kuvia ja osa 10x15cm kehystettyjä kuvia.

Taidenäyttely avattiin vappuaattona 30.4.2024 ja vieraita näyttelyssä kävi noin 150. Jo ensimmäisen näyttelypäivän jälkeen näyttelymme tilattiin koulumme ruokalaan ja se siirtyy sinne koko koulun ihailtavaksi 6.5.2024 alkaen.

Projekti kokonaisuudessaan oli todella kiva ja se onnistui mahtavasti. Lapset oppivat paljon uutta ja olivat innoissaan mukana.

Lasten ajatuksia projektista:

”Valomaalausprojekti oli kiva, koska oli niin siistiä heilua niillä valomiekoilla. Opin sen kuinka valolla voidaan maalata. Työskennellessä piti ottaa huomioon, että huone on pimeä ja vaikeaa oli ensin keksiä mitä piirtäisi. Piti keskittyä tosi paljon. Minun kuvassani esiintyy minä ja ystäväni ja maalasimme sydämet. Taidenäyttelyn pitäminen oli kivaa, koska sai laittaa töitä esille.”

- Oppilas

”Taidenäyttelyn järjestäminen oli kivaa, koska ihmiset kehuivat kuvia.”

- Oppilas

”Valomaalausprojekti oli kiva, koska saimme tehdä valon kanssa kuvioita, teimme kaverin kanssa hienoja kuvioita. Opin projektin aikana tekemään kaverille siivet ja ympyrän. Tähden tekeminen oli vaikeaa.”

- Redwan, B.

”Valomaalaus oli kiva tehdä kaverin kaa, siinä sai itse tehdä ne valojutut ja heilua niillä valokepeillä. Projekti oli kiva. Vaikeaa oli tehdä kukka ja tähti, mutta se oli kivaa.”

- Alexandra, P.

Aikamatka 20360 vie Runosmäen matkalle ajan halki

Teksti: Kaisa Koski

Kuvat: Kaisa Koski ja Jussi Virkkumaa

Piiparinpolku 13:ssa sijaitsevaan entisen kirjaston ja nuorisotilan tiloihin rakentuu vuoden 2024 aikana tilataideteos Aikamatka 20360, joka syntyy ammattitaiteilijoiden ja satojen vapaaehtoisten voimin. Projektin puikoissa häärivät yhteisötaiteilijat Pia ja Sophia Bartsch.

Kun Pia Bartsch muutti kolmen pienen lapsensa kanssa Suomeen Itä-Saksan Dresdenistä vuonna 1985, hän ei olisi vielä arvannut päätyvänsä työskentelemään yhteisötaiteen parissa. Neljä vuosikymmentä myöhemmin hän on toteuttamassa Runosmäessä sijaitsevaan purkurakennukseen Aikamatka 20360 -suurtaideteosta yhdessä tyttärensä Sophian kanssa.

Yhteisiä projekteja kaksikolla on takana lukuisia, joista viimeisin ja suurin oli Mynämäellä vuosina 2021–2022 toteutettu Mynä-Mynä-Maa. Koneen Säätiön Saaren kartanon taiteilijaresidenssin ja Mynämäen kunnan yhteistyössä toteuttama Mynä-Mynä-Maa rakennettiin yli 200 vapaaehtoisen voimin paikalliseen palvelutaloon, joka oli saanut purkutuomion sisäilmaongelmien vuoksi.

Hylätyn vanhainkodin käytäville rakentui oma runsaan värikäs maailmansa. Osallistujien ikähaitari ulottui alle vuoden ikäisistä lapsista yli kahdeksankymppisiin ja edustettuina oli monenlaisia ammattikuntia sähköasentajasta kosmetologiin. Erilaisista taustoista tulevista ihmisistä syntyi projektin myötä tiivis yhteisö. “Monet osallistujat eivät malttaneet pysyä poissa paikalta lainkaan. Projektiin saatettiin paeta omaa arkielämän kriisitilannetta tai tulla muuten vain tyhjentämään aivoja”, Sophia sanoo.

Pia (vas.) ja Sophia Bartschin mielestä yhteisötaideprojekteissa taiteellisen lopputuloksen lisäksi tärkeintä on työryhmän yhteinen matka ja henkinen kasvu.

Purkukohdetaide mahdollistaa hulluttelun

Purkukohdetaide mahdollistaa Pian ja Sophian mielestä suureellisuuden ja hulluttelun. Projektit tarjoavat tilaisuuden rakentaa taidetta tavoilla, jotka eivät olisi missään muualla mahdollisia. Teoksen väliaikaisuus on tekijöille yhtä aikaa sekä lohdullista että surullista. “Tilapäiseksi rakennettavaa teosta tehdessä voi olla helpompi heittäytyä ja hiljentää liika itsekriittisyys. Mutta samalla on surullista, että teos on tehty tuhottavaksi”, Sophia miettii.

Visuaalista maailmaansa Pia ja Sophia kuvailevat runsaaksi ja värikkääksi. Pia kokee, että hänen tyylissään näkyy synnyinkaupunki Dresdenin barokkivaikutteet ja maksimalismi, joka erottuu suomalaisella taidekentällä. “Ulkopuolisuus tuo mukanaan narrin vapauden: vaikka olenkin ollut täällä jo lähes 40 vuotta ja tunnen kyllä jo tämän maan pelisäännöt, voin aina katsoa vähän eri tavalla ja miettiä mahdottomia. Ja kun yksi on ihan hullu, se voi vapauttaa muitakin tutuista kaavoista”, Pia nauraa.

Yhteisölliset taideteokset syntyvät koko työryhmän yhteisessä vuorovaikutuksessa. Lopputuloksen ohella itse matka on vähintään yhtä tärkeä. Pia ja Sophia kertovat oppineensa yhteisötaiteen tekemisen kautta esimerkiksi nöyryyttä sekä kykyä kuunnella ja tehdä kompromisseja.

Myös äidin ja tyttären välinen yhteistyö on hioutunut yhteisten projektien myötä. Yhdessä työskentely tuntuu molempien mielestä luontevalta. Erimielisyyksiä tulee välillä, mutta riitaa ei koskaan. “Parasta on se, että meillä on aika samanlainen maku ja tapa työskennellä, eikä toisen kanssa tarvitse vieraskoreilla yhtään. Jos on itse lukkotilanteessa, on helppo pallotella ajatuksia yhdessä. 33 vuoden harjoittelun jälkeen uskallamme myös sanoa toisillemme suoraan, jos toisen idea ei toimi”, Pia naurahtaa.

Kierrätysmateriaalien käyttö jättää tilaa yllätyksille

Taiteellisessa työskentelyssään Pia ja Sophia hyödyntävät pitkälti kierrätysmateriaaleja. Kierrätysmateriaalien käyttö on sekä ekologinen että taloudellinen valinta, mutta tekee usein työskentelystä myös varsin mielenkiintoista. “Lähes mitä vain tavaraa voi vielä hyödyntää! Esimerkiksi Mynä-Mynä-Maassa päädyin tekemään kaksimetristä dinosaurusta

palvelutalon vanhoista patjoista ja pöydistä. Lopputuloksesta tuli varmasti näin vain parempi, kuin jos olisin tehnyt sen uusista materiaaleista”, Sophia sanoo.

Kierrätyshengessä Mynä-Mynä-Maan neljä dinoa tullaan näkemään myös Aikamatkalla. “Kuljetusta varten isoimmalta dinolta pitää kyllä hetkellisesti irrottaa pää”, Sophia nauraa.

Teoksen rakentaminen käynnistyy kesäkuussa ja teos avautuu yleisölle tulevana talvena. Kesän aikana järjestetään myös esimerkiksi pinssipaja (lauantaina 18.5.) ja graffitipaja (elokuussa), joiden aikana tilaan pääsee tutustumaan.

Sunnuntaina 19.5. talolla järjestetään myös klo 11–17 kampekeräys, johon voi tuoda tavaralahjoituksia projektin käytettäväksi. “Esimerkiksi vanhat maalipurkkien tai tapettien jämät, tekokukat, puutavarat, pakkausmateriaalit, askartelutarvikkeet, sisustustavarat ja työkalut voivat osoittautua kultaakin kalliimmiksi aarteiksi”, Pia sanoo.

Kaksikko toivoo projektilta hyvää yhteishenkeä ja moninaista osallistujajoukkoa. Myös sukellus Runosmäen paikallishistoriaan kutkuttaa: projektia varten on kerätty ideoita aikamatkan kohteista, ja molempien mieleen on jäänyt erityisesti entisten ja nykyisten asukkaiden mainitsemat muistot menneisyyden Runosmäestä.

Lukas Hradecký

Teksti: Pauli Koski

Kuvat: Tiina Koski

Päätimme alkuvuodesta 2024 matkustaa pääsiäisenä Saksaan katsomaan Bayer Leverkusenin ottelua, kun alkoi näyttää siltä, että seuralla on mahdollisuus voittaa ensimmäistä kertaa historiassaan Saksan Bundesliigan mestaruus. Tärkein sysäys matkalle oli luonnollisesti se, että Leverkusenin maalia vartioi Turun Nappulaliigan Runosmäen kasvatti Lukas Hradecký, joka toimii myös joukkueensa kapteenina. Matka alkoi suotuisissa merkeissä, kun samalle lennolle sattui Lukaksen äiti Brigitta Hän järjesti ystävällisesti meille kyydin lentokentältä hotellille ja kyyditsijänähän oli tietysti herrasmies Lukas.

Majoituimme siis Dusseldorfiin, joka on noin 630 000 asukkaan suurkaupunki läntisessä Saksassa lähellä Hollannin ja Belgian rajaa. Leverkusen on huomattavasti pienempi 166 000 asukkaan kaupunki, jota hallitsee Bayerin lääketehdas. Tehdas myös omistaa jalkapalloseuran, joka on alunperin perustettu vuonna 1904 henkilökunnan liikuntaseuraksi. Seura on historiansa aikana voittanut vain UEFA cupin vuonna 1988 sekä Saksan Cupin 1993.

Matkustimme ottelupäivänä Leverkuseniin jo ennen puolta päivää, kun ottelu alkoi klo 15.30. Kaupungin keskusta oli tuolloin jo tyypilliseen saksalaisen fanikulttuurin tapaan täynnä Leverkusenin kannattajaporukoita, jotka virittelivät jo lauluja iltapäivän peliin. Myöskään siitä, löytääkö stadionille, ei tarvinnut olla huolissaan, sillä seuraamalla valtavaa ihmismassaa löysi helposti paikalle. Olimme Bay Arenalla yli puoli tuntia ennen ottelun alkua ja tunnelma oli jo katossa. Loppuunmyyty stadion (30 210 katsojaa) kiehui käsinkosketeltavin tavoin. Kun Leverkusenin seurahymni alkoi soimaan noin viisi minuuttia ennen peliä, tuli 30000 katsojan laulaessa väkisinkin suomipojalle ja -tytölle tippa linssiin - varsinkin, kun Lukas Hradecký johdatti joukkueen kapteenina ryhmänsä kentälle.

töissä maailmalla:

Runosmäkeläisiä

Alkuvihellyksen soitua alkoi yli 90 minuuttia kestänyt infernaalinen kannustus, jonka pystyy käsittämään vain olemalla paikan päällä. Hieman epäuskoa yleisöön tuli ehkä noin tunnin kohdalla, kun vierasjoukkue Hoffenheim johti peliä edelleen 1-0. Leverkusen hallitsi kuitenkin ottelua niin ylivoimaisesti, että Luke olisi voinut täytellä vaikka ristikoita oman maalinsa edustalla. Kuitenkin jälleen kerran Leverkusen tasoitti ottelun 88. minuutilla - katsomo räjähti ja jokainen fani nousi varmaan puoli metriä ilmaan. Tämäkään ei riittänyt, vaan lisäajalla kotijoukkue teki voittomaalin, jota Luke tuuletti juoksemalla ympyrää omalla kenttäpuoliskolla tehden kaikkia mahdollisia kevätjuhlaliikkeitä. Lisää liikutusta suomalaiseen tuli ottelun päätyttyä, kun Luke johdatti joukkonsa kannattajakatsomon eteen ja huudatti kapteenina hurmioituneita faneja. Junamatka Leverkusenista takaisin Dusseldorfiin oli myös ikimuistoinen, vaikkakin lyhyt (13 minuuttia), kun fanit lauloivat edelleen voitto- ja mestaruuslauluja.

Tätä kirjoitettaessa on jo tiedossa, että Leverkusen varmisti historiansa ensimmäisen mestaruuden ja on myös kiinni sekä Eurooppa Liigan että Saksan Cupin voitoissa. Joukkue ei ole koko kaudella hävinnyt yhtään ottelua missään kilpailussa.

Lukas Hradecký siirtyi Tanskasta Saksaan Frankfurtiin vuonna 2015. Leverkusenissa Luke on pelannut vuodesta 2018 lähtien. Tällä kaudella hän on pelannut Bundesliigassa 14 nollapeliä. Lisäksi hän nousi tällä kaudella eniten nollapelejä pelanneeksi ei-saksalaiseksi maalivahdiksi koko Bundesliigan historiassa. Nollapelejä on nyt koossa 85.

Luke on valittu Suomessa vuoden urheilijaksi vuonna 2020 ja yhteensä viisi kertaa Suomen Palloliiton vuoden jalkapalloilijaksi. Luke valittiin myös vuoden turkulaiseksi vuonna 2021. Hän on pitänyt Turun ja erityisesti Runosmäen lippua korkealla mainitsemalla usein haastatteluissa muun muassa bussilinjan numero 18 ja yleisesti Runosmäen lapsuuden ja nuoruuden kotipaikkanaan.

Eurovaalit tulevat - oletko valmis?

Teksti: Oskari Maunuksela

Euroopan Unioni on 27 maan yhteisö, jonka osa Suomikin on. Euroopan unioni koostuu useammasta poliittisesta instituutiosta. Näitä ovat muun muassa Euroopan komissio, Euroopan unionin neuvosto, huippukokous ja Euroopan parlamentti. Parlamentti edustaa kansalaisia - se on ainoa EU-instituutio, jonka edustajat valitaan suoralla kansanvaalilla. Eurovaalit järjestetään viiden vuoden välein ja seuraavat vaalit ovat kesäkuun 2024 alussa.

Unionin instituutioiden valta jakautuu seuraavasti: komissio antaa lakiesitykset ja ajaa “unionin yhteistä etua”. Unionin neuvosto ja huippukokous sen sijaan edustavat EU:n muodostavia kansallisvaltioita. Päätöksentekorakenne on sellainen, jossa aloiteoikeus on komissiolla, mutta lainsäädäntövalta jakautuu Euroopan unionin neuvoston ja europarlamentin kesken. Tätä järjestelyä kutsutaan yhteispäätösmenettelyksi. Europarlamentilla on siis aidosti valtaa EU:n politiikanteossa.

Euroopan unionia on usein pidetty byrokraattisena ja kansalaisille etäisenä organisaationa. Suurten valtaetäisyyksien on myös nähty rapauttavan Unionin legitimiteettiä. Siksi onkin keskeistä, että kansalaiset pääsevät vaikuttamaan päätöksentekoon äänestäjinä. Toki myös Unionin neuvosto on välillisesti kansalaisten valitsema, sillä se koostuu kansallisesti valituista ministereistä.

EU:ta tarkasteltaessa on hyvä muistaa, että unionilla on juuri sen verran valtaa kuin jäsenvaltiot ovat halunneet unionille luovuttaa. Vallankäyttö ei siis lopulta toimi hierarkkisesti ylhäisistä EU-elimistä kohti kansallista ja alueellista politiikkaa, vaan vuorovaikutteisesti. Jäsenvaltiot ovat halunneet delegoida päätöksentekoa EU:lle muun muassa maatalouspolitiikan, talousmarkkinoiden ja ilmastopolitiikan saralla. EU:n perussopimukset onkin hyväksytetty yksimielisesti kaikkien jäsenmaiden osalta juuri tästä syystä.

Valtasuhteet parlamentissa vaikuttavat siihen, mitkä aiheet nousevat politiikan keskiöön ja millai-

sella mandaatilla EU:n instituutiot toimivat. Kaudella 2019-2024 EU-politiikan keskiössä olivat ilmastotoimet, jotka huipentuivat European Green Deal -ohjelmaan, sitoviin ilmastotavoitteisiin ja uuteen ilmastolainsäädäntöön. Alustavasti vaikuttaa siltä, että ainakin yksi kauden 2024-2029 pääteemoista tulee olemaan turvallisuus ja sotilaallinen puolustus. Nähtäväksi jää, viekö uusi suunta huomioita pois ilmastoteemoista.

Euroskeptisten puolueiden odotetaan kasvattavan kannatustaan kesäkuun eurovaaleissa. Venäjän brutaali hyökkäyssota Ukrainassa on osoittanut yhteisen eurooppalaisen rintaman tärkeyden. Kriisi on vahvistanut EU:n legitimiteettiä ja kannatusta. Populistisen politiikan mahdollinen nousu ei niinkään uhkaa EU:ta, vaan sen politiikan jatkuvuutta. Esimerkiksi yhteinen ilmastopolitiikka voi joutua tulilinjalle.

Kirjoittaja toimii tutkimusassistenttina Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksessa.

Katja Kankaanpää - maalivahti

Runosmäestä

Teksti: Tiina Koski ja Katja Kankaanpää

Kuva: Katja Kankaanpää

Vuonna 1991 syntynyt Katja Kankaanpää aloitti futisuransa Runosmäessä 7-vuotiaana mentyään kokeilemaan Turun Nappulaliigan treeneihin lajia. Ensimmäiset treenit olivat pikkukoulun liikuntasalissa, eli nykyisen Luolavuoren koulun Piiparin pienyksikössä. Katja jäi koukkuun heti ja pelipaikkakin oli sillä selvä - minusta tulee maalivahti, hän ajatteli.

Katjan peliura alkoi G-tytöissä Turun Nappulaliigan Runosmäen aluejoukkueessa. Ensimmäinen peli pelattiin Nunnavuoren koulun hiekkakentällä, eli nykyisellä Lukas Hradeckýn kentällä. Pelistä ei tullut voittoa, mutta Kankaanpää sai vihreän kortin. Hiekkakentältä hän muistaa edelleen pöllyävän hiekan ja koneen, jolla vedettiin hiekkaan kalkkiviivat pelejä varten. Esikuvina Kankaanpäällä olivat Laura Kalmari ja Helmarit.

Valmentajana toimi Kauko ”Kake” Vaittinen, jota Kankaanpää kuvailee innostavaksi ja innovatiiviseksi tyttö- ja maalivahtivalmentajaksi. Kake hitsasi joukkueen yhteen ja panosti joukkueen ja pelaajien tekniseen ja taktiseen osaamiseen paljon. Kake harjoitti erikseen omalla ajallaan Kankaanpäätä, joukkueen maalivahtia, vieden tyttöä Impivaaran hallille maalivahtitreeneihin. Kake näki hänen potentiaalinsa ja halusi antaa osaamisensa ja aikaansa hänen kehittymiselleen. Myöhemmin TPS:ssä Katja treenasi myös maalivahtiharjoitteita Lukas Hradeckýn kanssa.

Runosmäen aluejoukkueen ja Kaupparin kanssa kierrettiin monia turnauksia hyvällä menestyksellä. Turnausmatkoista on pelkkiä hyviä muistoja. Nappulaliigan jälkeen Kankaanpää siirtyi joukkueensa kanssa Turun Pyrkivään. Pyrkivästä hän siirtyi 15-vuotiaana SCR:ään (Sporting Club Raisio) naisten SM-joukkueeseen ja pelasi ensimmäiset SM-pelit 15-vuotiaana sen riveissä maalivahtina. Samoihin aikoihin avautui paikka myös tyttöjen maajoukkueeseen ja kansallisiin ja kansainvälisiin pelikokemuksiin. SCR:ssa Kankaanpää pelasi vuoden verran, jonka jälkeen TPS osti joukkueen toiminnan 2008. TPS:ssä hän pelasikin peli-uransa loppuun, käyden välillä pelaamassa myös ulkomailla.

Naisten A-maajoukkuerinkiin Kankaanpää pääsi 19-vuotiaana. Maalivahtikollegoina toimivat Tinja-Riikka Korpela ja Minna Meriluoto. Virallisia A-pelejä ei tullut pelatuksi, mutta B-pelejä kyllä. Saavutuksista mieleen on painunut erityisenä muistona B-tyttöjen SM-hopea Oulussa, johon joukkue osallistui ilman sen suurempia odotuksia. Näin hopeakin maistui melkein kullalle.

19-vuotiaana Katja kävi testipelaamassa Norjassa Kleppissä ja siirtyi sinne ammattilaiseksi vuoden ajaksi, jonka jälkeen siirtyi takaisin Suomeen ja opiskeli itsensä sairaanhoitaja AMK:ksi. Kankaanpää ajatteli turvata tulevaisuutensa opiskelemalla ammatin itselleen. Peliura päättyi vähän yllättäen polvivammaan 22-vuotiaana. Naisten liigassa Kankaanpää pelasi lähes 100 ottelua ja maaotteluita kertyi liki 60. Vuonna 2014 Katja löysi uuden lajin, amerikkalaisen jalkapallon, jota pelasi 10 vuotta joista neljä vuotta SM-tasolla raisiolaisessa West Coast Phoenixissa.

Kankaanpää kertoo futisuransa muokanneen hänestä hyvän tiimipelaajan myös työelämään. Hän haluaa lähettää terveisiä nappuloille ja eritoten runosmäkeläisille: ”Nauti pelaamisesta, unelmoi, haaveile. Ja ennen kaikkea pelaa ihan missä vaan, kunhan pelaat!” Loppuun hän haluaa kiittää omia vanhempiaan, joiden tuki peliuralla on ollut merkittävä.

Julkisivu puhtaaksi dronella

Teksti: Mikko Partinen ja Pihla Koski

Kuvat: Tarja Oksa ja Kimmo Lönnmark

Yrittäjävetoinen KTV Working Drone Finland Oy on tuonut ensimmäisenä Suomeen tekniikan, jossa dronetekniikan avulla puhdistetaan esimerkiksi kiinteistöjen julkisivuja. Tämän lisäksi yritys operoi valtamerialus- ja tuulivoimalasektoreilla. Yrityksen kautta onnistuu myös nykyään valtavasti yleistyneiden aurinkopaneelien puhdistus. KTV Working Drone Finland Oy on kehitellyt uusia toimialoja, joilla dronen avulla pystytään puhdistamaan erilaisia pintoja niin Suomessa kuin ympäri maailmaa. Tekniikan on kehittänyt norjalainen vuonna 1992 perustettu KTV Group AS, eli yrityksellä on yli 30 vuoden kokemus julkisivujen ja ikkunoiden puhdistamisesta. Dronetekniikan kehityttyä KTV Working Drone on vuoden 2022 jälkeen laajentunut globaalisti yli 40 maahan.

Asunto Oy Raskinahteessa aloitettiin 9.5.2024 julkisivun puhdistustyö dronetekniikalla. Kiinteistön julkisivuun suoritettiin kasvuston poisto SelfCleaner-menetelmällä, jossa dronen avulla vaahdotettiin kiinteistön julkisivuihin puhdistusaine, joka tappaa seinämateriaaleille haitallisen kasvuston. Haittakasvusto kuolee juuria myöten ja niin sanotusti varisee pois, jättäen puhtaan pinnan. Aineen annetaan vaikuttaa 3-4 viikkoa, minkä jälkeen talo vielä pestään dronen avulla. Käytettävä puhdistusaine on biohajoavaa ja se ei vaikuta muihin kasveihin.

Esimerkiksi punajäkälä on lisääntynyt kiinteistöjen julkisivuissa erinäisistä syistä. SelfCleaner-menetelmä on suunniteltu tuhoamaan erityisesti tällainen haittakasvusto. Punajäkälä ja muutkin kasvustot käyttävät ravinnokseen julkisivun kalkkia ja näin ollen rapauttavat julkisivua. Kasvuston juuristo tekee myös julkisivulle vahinkoa. Kasvuston poisto on tehokas tapa pidentää julkisivun käyttöikää ja välttää kallis julkisivuremontti.

Dronetekniikan avulla puhdistystyö suoritetaan työturvallisesti, koska työntekijät voivat operoida turvallisesti maan pinnalta, eikä heidän tarvitse käyttää telineitä, erilaisia nostimia tai ikkunanpuhdistuksen osalta riippua köysillä kiinteistöjen seinustoilla. Asiakkaiden ei myöskään tarvitse olla huolissaan piha-alueiden istutuksista ja nurmikkoalueista, jotka yleensä vaurioituvat, kun seinustoille asennetaan työmaatelineet, tai suuret nostinautot ajavat pihalle. Dronetekniikan avulla pystytään suorittamaan kiinteistön julkisivujen puhdistus nopeasti ja tehokkaasti, mikä tuo kustannussäästöjä asiakkaille.

Turun Lyseon koulurakennuksen

tarinan loppu

Teksti ja kuvat: Henna Lempiäinen

Runosmäen lähiö sai yläasteen ja lukion, kun suunnitteluvaiheessa vielä Riihikallion koulun nimellä kulkenut, Turun Lyseon koulu valmistui keväällä 1994. Rakentamisesta käytiin pitkällistä kädenvääntöä ja koulutyöhön päästiinkin vasta yli 10 vuotta suunnitelmien aloittamisen jälkeen. Tässä välissä ehtivät vaihtua niin paikka, nimi, kuin oppilaiden ikäjakaumakin. Lopulta päätös rakentamisesta saatiin aikaan vain jättämällä lukio suunnitelmasta pois. Tämäkin päätös muuttui vielä kertaalleen ja palattiin alkuperäiseen suunnitelmaan sekä yläasteesta että lukiosta. Syksyllä 1994 Turun Lyseon koulussa päästiin vihdoin koulutyö aloittamaan uusissa, hienoissa tiloissa.

Maaliskuussa 2020 ilmoitettiin Lyseon koulurakennuksen sulkemisesta, vain 26 vuotta sen valmistumisen jälkeen, ja vain kuusi vuotta sen jälkeen, kun edellinen lähiömme koulu, Runosmäen koulu, suljettiin. Molemmissa sulkemisen syynä sisäilmaongelmat.

Runosmäen koulussa sisäilmaongelmien kanssa painittiin vuosikausia, ennen kuin pikapäätös sulkemisesta tuli. Sulkemisen jälkeen 1.-3.-luokkalaiset siirtyivät evakkoon Pallivahan kouluun ja 4.-6.-luokkalaiset Lyseoon. Syksyllä 2018 kaikki Runosmäen peruskoululaiset pääsivät vihdoin taas saman katon alle, kun kaupunki lakkautti Runosmäestä lukion.

Myös Lyseon rakennuksessa oli ollut ongelmia pitkään. Vielä joulukuussa 2019 kuitenkin vakuuteltiin, ettei syytä huoleen ole, eikä tilanne ainakaan ole yhtä huono, kuin aikoinaan Runosmäen koulussa. Ikävä kyllä toisin kävi ja kesken korona-ajan etäkoulua huoltajat saivat ilmoituksen koulurakennuksen pikaisesta sulkemisesta.

Pikavauhtia pystytetyissä väistötilarakennuksissa päättyy tänä keväänä neljäs lukuvuosi. Samalla päättyy myös Lyseon koulurakennuksen tarina, kun se purku-urakan alettua häviää Runosmäen lähiön katukuvasta. Suunnitelmat uudesta koulurakennuksesta ovat käynnissä. Päätöstä ei kuitenkaan vielä ole ja muita kouluhankkeita näyttää menevän päätöksenteossa ohi vasemmalta ja oikealta. Päätöstä uudesta rakennuksesta on lupailtu tämän kevään aikana ja uutta Lyseon koulurakennusta aikaisintaan vuonna 2027. Väistötiloissa oltaisiin silloin oltu seitsemän vuotta.

Rakentamisen aikaisten tietojen lähde: Runosmäki - Maarian takamaasta asuamalähiöksi -kirja

Kilparatojen kiertelyä

Teksti ja kuvat: Henna Lintunen

Moottoriurheilulla on Suomessa pitkä historia ja löytyyhän harrastajia Runosmäestäkin!

Sami Lintunen on harrastanut moottoriurheilua sen monessa eri muodossa pikkupojasta saakka. 7-vuotiaana hän keräsi pulloja teiden varsilta ja niiltä saaduilla tuotoilla hankki itselleen lokariauton. Paattisten hiekkateitä pitkin lokariautolla ajellessaan hän haaveili kilpa-autoilijan urasta.

Vuonna 1992 hän osallistui Turun Sanomien järjestämään Formulakouluun, jonka yhteydessä ajetun kilpailun hän voitti. Tätä seurasi vuodet kartingin parissa ja kilpailuja kierrettiin useana viikonloppuna koko perheen voimin. Koulun jälkeen oli aina kiire kotiin laittamaan autoa kisakuntoon seuraavaa viikonloppua varten. Kartingin jälkeen Sami ajoi Jokamiehen luokkaa sekä Rallisprint-kisoja sekä muutaman kisan Formula Fordilla.

Vuonna 1999 Lintunen alkoi ajaa historic-kisoja. Kotitalliin löysi tiensä pieni punainen Datsun 100A, vuosimallia 1974. Tänä vuonna samaisella 100A:lla ajetaan kauden ensimmäinen kilpailu 1719.5.2024 Alastarolla. Datsunilla kierrettiin ratoja vuosia ja voitettiin useita Roadsport-mestaruuksia, kunnes päässä alkoi pyörimään ajatuksia formulasta – nopeimmasta rataluokasta. F4-luokan Dallara F394 hankittiin ystävältä ja nykyiseltä tiimiläiseltä talvella 2018. Luokan mestaruus voitettiin heti seuraavalla kaudella.

Vuonna 2019–2023 Lintunen ajoi F4-kisoja, mutta vähäisen kilpailijamäärän vuoksi formula on nyt tallissa odottamassa parempia aikoja ja talven aikana on kaivettu vanha sotaratsu, Datsun 100A, esiin.

Kisaviikonloppu – jännitystä ilmassa

Kilpailuja on neljänä viikonloppuna kesän aikana, mutta tekemistä riittää oikeastaan läpi vuoden. Lintunen huolehtii mekaanikkojen avustuksella sekä kilpa-auton että kuljetuskaluston kunnossapidosta. Kilpailuviikonloppuina mukana kulkee 3-4 henkilön tiimi.

Kilpailupäivä alkaa aikaisella herätyksellä. Tiimi heräilee kuljetuskalustona toimivasta bussista. Yleensä se on Lintunen, joka on keittämässä tiimille kahvia jo klo 7 aamulla. Kahvien jälkeen on aika siirtyä varikkotelttaan suunnittele-

maan päivän kulkua. Jokaiselle tiimiläisille on oma tehtävänsä, kaiken pitää olla kunnossa. Jännityskin hiipii jo esiin.

Aamun ensimmäinen ajo on yleensä aika-ajo, jolta haetaan lähtöruudun paikka iltapäivän kisaa varten. Kun aika-ajo on ajettu, on mekaanikoilla taas hommia. Kuljettaja kertoo, jos autossa on jotain paranneltavaa tai esimerkiksi radan kunto tai sääolosuhteet aiheuttavat jotain muutettavaa autossa. Päivän mittaan on huolehdittava myös kuljettajan ja tiimiläisten ruokailuista. Jokaisella on vähän erilainen ateriarytmi ja joku ei pysty jännitykseltään syömään kuin vasta iltapäivällä.

Noin tuntia ennen kisalähtöä alkaa jokaisessa tiimiläisessä jo huomaamaan jännityksen kasvaneen. Jokainen on omissa ajatuksissaan ja varikkoteltassa on aika hiljaista. Tulee ilmoitus, että autot kerätään lähtöruutuihin. Nyt jännittää todella!

Tiimi kerääntyy radan viereen ja luottaa, että Lintunen hoitaa hommansa. Toivotaan, että auto ja kuljettaja toimii ja ettei sattuisi mitään. 10 kierrosta tuntuu todella pitkältä ajalta! Kun autot tulevat maaliin, uskaltaa jo hengähtää. Saman tien onkin jo kiire ottamaan autoa ja kuljettajaa vastaan Parc Fermé:n, johon autot ajetaan kisan jälkeen tarkastusta varten. Kuljettajalle vesipullo ja auto viedään varikkotelttaan. Palkinnot jaetaan heti kisan päätyttyä ja tiimit onnittelevat voittajakolmikkoa.

Kisan jälkeen on taas aika nostaa auto ilmaan ja laittaa se kuntoon toista kilpailupäivää varten. Kuudelta aukeaa varikon portit ja katsojilla on mahdollisuus päästä näkemään autot läheltä ja jututtamaan kuljettajaa ja tiimiläisiä.

Kun auto on saatu valmiiksi seuraavaa päivää varten, on kello yleensä jo aika paljon. Iltapesulle, -palalle ja nukkumaan. Kauaa ei tarvitse unta houkutella. Varikko on hiljentynyt.

Kilpailukalenteri 2024

Spring Challenge: Alastaro, Virttaa 17–19.5

Historic Race: Botniaring, Jurva 13–14.7

Historic Grand Race: Ahvenisto, Hämeenlinna 17–18.8

Historic Race: Kemora, Veteli, 7-8.9

Lisätietoja: Historic Race Finland ry https://www.historicrace.fi/