Res Judicata 5-vuotisjuhlapainos

RES JUDICATA

5-VUOTISJUHLANUMERO

make a mark

Together we

Do you want to be part of our truly global team? Do you have a genuine interest in business law? Want to work in a high-performance team where one day is not a copy of another?

Show us your passion and motivation. Show that you would be a great asset to our team. Register your application on our website www.whitecase.com/careers/locations/finland to jumpstart your career.

5

SISÄLLYSLUETTELO

RES JUDICATA – 5-VUOTISJUHLANUMERO

PÄÄKIRJOITUS

HISTORIAN HAVINAA

Res Judicatan entiset päätoimittajat –missä he ovat nyt?

ALUMNIPALSTA

HAASTATTELU

Viisi vuotta takana

SIVU 16: VIISI VUOTTA TAKANA

Päätoimittaja Kaisla Honkanen projektivastaava@judica.fi

Toimittajat

Elias Eronen, Aku Haikala, Matias Helin, Reetta Mantere, Juho Mela, Inka Mikkonen, Olivia Salonen ja Jenna Vänttinen

Kannen kuva ja taitto

Kaisla Honkanen

Julkaisija Judica ry PL 111

Oikeustieteet / Itä-Suomen yliopisto 80101 Joensuu

SIVU 5: RES JUDICATAN ENTISET PÄÄTOIMITTAJAT –MISSÄ HE OVAT NYT?

Ilmoitusmyynti

Elina Kuure yhteistyovastaava@judica.fi

Paino

Lasermedia Oy

Painosmäärä: 55 kpl

Sähköinen versio www.issuu.com/resjudicata

ISSN 2670-0085 (painettu)

ISSN 2670-0093 (verkkojulkaisu)

Seuraava Res Judicata ilmestyy kesäkuussa 2023

PÄÄKIRJOITUS

Viisivuotias Ressu –nuori, kaunis ja rohkea

Tervetuloa juhlistamaan Res Judicatan viisivuotista taivalta! Tämän painoksen ideana on kunnioittaa ja muistella Judican ainejärjestölehden nuorta, mutta merkittävää matkaa. Res Judicatan ensimmäinen painos julkaistiin viisi vuotta sitten, keväisenä huhtikuuna vuonna 2018.

Vaikka vuosi 2018 ei ole kovin kaukana, on moni asia kuitenkin kehittynyt vauhdilla eteenpäin. Teknologian täyttämässä maailmassa moni kyseenalaistaa printtimedian aseman. Tarvitaanko fyysisiä sanomalehtiä, kirjoja tai ainejärjestölehtiä? Tarpeen lisäksi nousee esiin vielä painotuotteiden ekologisuus. Paperista tehdyt lehdet eivät oikein huuda kestävää kehitystä.

Itse uskon kuitenkin printtimedialla olevan vieläkin jalansija ihmisten elämässä ja arjessa. Tämä jalansija ei välttämättä ole samannäköinen tai -painoinen kuin joskus aikaisemmin. Sanomalehdet, kirjat ja ainejärjestölehdet antavat kuitenkin pakohetken pois kaikesta siitä sinivalosta. Sunnuntailehti aamukahvin kanssa, hyvä kirja iltavalossa ja oman fuksilehden hypistely antavat sellaisia hetkiä, joita ei voi vain korvata sähköisellä vaihtoehdolla. Tästä saa toki olla eri mieltä.

Res Judicata on kehittynyt ja muuttunut viiden vuoden aikana reippaasti, mutta lehti sisältää vieläkin samoja juttusarjoja sen ensimmäisiltä vuosilta. Res Judicata mukailee samaa kehityskaarta kuin Judica ainejärjestönä. Osaamme vaalia jo hyväksi todettuja asioita, mutta samalla emme pelkää kokeilla jotain uutta. Ikinä ei voi tietää, mikä idea toimiikin aikaisempaa paremmin, ja harvoin on häpeä palata takaisin tuttuun ja turvalliseen.

Ainejärjestölehtemme ei olisi mitään ilman sen päätoimittajia eikä varsinkaan sen ahkeria toimittajia. Aikaisemmat päätoimittajamme Olli, Saara, Heidi ja Lotta ovat kaikki tehneet valtavasti työtä yhteisen lehtemme eteen. Uskallan sanoa kaikkien päätoimittajien puolesta, ettei kuitenkaan kukaan edellä mainituista, enkä varsinkaan minä itse, olisi selvinnyt urakasta ilman lehden toimittajia. Toivonkin, että jokainen lehden toimittaja ymmärtää tekemänsä panoksensa ja antaa itselleen aplodit.

Tässä ”special edition” -painoksessa pääset kuulemaan edellisten päätoimittajien kuulumisia. Tämän lisäksi lukijat pääsevät tutustumana Toni Malmisen kattavaan haastatteluun, 5-vuotiaiden ajatukseen luonnosta sekä mielenkiintoiseen kulttuurikulmaan. Kaiken tämän kruunaa Res Judicata testaa -osuus, jossa tutustutaan Jokiaseman herkulliseen aamupalaan.

Toivottavasti tämä lehti antaa taas pienen lepopaikan elämän kiireistä, luetpa lehteä fyysisenä kotonasi tai netistä. Toivottavasti Res Judicatan taival jatkuu yhtä loistokkaana, tai vielä loistokkaampana, tulevina vuosina.

HISTORIAN HAVINAA

Res Judicatan entiset päätoimittajat: Missä he ovat nyt?

Toimittanut: Oikeustieteen ylioppilaat Matias Helin ja Jenna Vänttinen

Res Judicatan viisivuotinen historia pitää sisällään useiden nykyisten ja menneiden judicalaisten työpanoksen. Lehden toimituksesta ovat vastanneet päätoimittajien lisäksi toimikuntalaiset. Lähdimme selvittämään, keitä Res Judicatan menneet päätoimittajat ovat, ja miten heidän kädenjälkensä näkyy ainejärjestölehtemme sivuilla. Päätoimittajat pääsivät myös muistelemaan opiskeluaikojensa parhaita paloja ja kertomaan siitä, mitä päätoimittajana toimimisen jälkeinen aika on tuonut tullessaan.

Olli Tirri

Kerro hieman itsestäsi ja siitä, mitä teet tällä hetkellä Olen Olli Tirri, syksyllä pyöreät 30 vuotta täyttävä Judican alumni. Opinnot Joensuussa aloitin syksyllä 2015 ja OTM-paperit sain käteen keväällä 2021.

Mikä on opiskeluaikasi lämpimin muisto?

Paljon lämpimiä muistoja opiskeluaikoihin riitti, mutta sanoisin kuitenkin hetken, jolloin selvisi, että pääsin opiskelemaan. Aika lämmintä oli myös esim. Metsätalon saunassa, kjeh.

Millaista oli olla hallituksessa?

Opettavaista, työteliästä, palkitsevaa ja hauskaa. Varsinkin uusien juttujen ideointi ja kehittäminen oli mieluista ja projektivastaavan pesti mahdollisti sen.

Minkälaisia oppeja sait Res Judicatan päätoimittajana?

Ainakin organisointitaitoja, koska päätoimittajan tuli organisoida ja suunnitella julkaisujen sisältöjä ja aikatauluja. Tämä antoi mahdollisuuden kehittää taitoja muun muassa ajanhallinnassa, priorisoinnissa ja projektinhallinnassa. Tämä kehitti tietyllä tavalla samalla myös johtamistaitoja.

Mikä oli parasta toimituksessa työskentelyssä?

Arvokkaan kokemuksen saaminen projektimuotoisesta työskentelystä, joka on tärkeää myös työelämässä. Myös

uusien taitojen oppiminen kuten lehden taittaminen sekä mahdollisuus käyttää mielikuvitusta ja luoda jotain ainutlaatuista ja mielenkiintoisesta oli erittäin antoisaa!

Mikä oli kädenjälkesi Res Judicatan lehdessä?

Ensimmäisenä päätoimittajana kädenjälki näkyi väkisinkin aika monissa asioissa, sisällöllisesti ja visuaalisesti. Edelleen lehdessä näyttää säilyneen ainakin juttusarjoja, joita jo viitisen vuotta sitten kirjoiteltiin. Ja tietysti lehden nimi, joka melkein ensimmäisenä asiana päätettiin.

Luetko vielä lehteä?

Netin kautta tulee edelleen selattua lehdet läpi ja onkin hauska aina kurkata, miten lehti on kehittynyt omista ajoista.

Saara Penttilä

Kerro hieman itsestäsi ja siitä, mitä teet tällä hetkellä Olen Saara Penttilä, tällä hetkellä asustelen Helsingissä ja työskentelen lakimiehenä Suomen Vuokranantajat ry:ssä. Vapaa-ajan käytän mieluiten pelaamalla sulkapalloa, uimalla, musisoimalla, viettämällä aikaa kavereiden kanssa sekä katsellen hyviä tv-sarjoja.

Mikä on opiskeluaikasi lämpimin muisto?

Näitä on liian monta, koska luonnollisesti #oikisonihmisenparastaaikaa, mutta jos jokin pitää valita, niin Judican vuoden 2020 vuosijuhlat. Kyseiset pirskeet osuivat omalle syntymäpäivälleni, minkä lisäksi olin mainittujen vuosijuhlien aikaan Judican istuva puheenjohtaja. Puheenjohtajan tervehdystä lausuessani olin myös onnellisen tietämätön vuosijuhlien jälkeisenä tiistaina koittavasta koronatodellisuudesta ja kaiken pysähtymisestä. Tuo hetki oli paitsi opiskeluaikani paras myös se, joka jakoi oman opiskelijaelämäni kahtia; koronaa edeltävään ja sen jälkeiseen aikaan.

Mainittakoon vielä, että kyseiset vujut onnistuivat erinomaisesti: tunnelma oli mahtava, järjestelyt sujuivat ja kaikki oli yksinkertaisesti tuona iltana ihan helvetin jees.

Minkälaisia oppeja sait Res Judicatan päätoimittajana? Entä hallituksessa?

Toimin päätoimittajana lehden toisena toimintavuonna. Olin ollut lehden ensimmäiset hetket osa toimitusta ja sinällään tiesin, mistä hommassa oli kyse. Tiesin kuitenkin myös astuvani suuriin, päällikkö Tirrin saappaisiin, joten jännittäväähän se oli ilman muuta myös. Päätoimittajana opin kuitenkin, miten pidetään kaikki langat käsissä ja toimitaan, kun toimitus tai yhteistyökumppanit eivät pysy määräpäivissä. Luonnollisesti opin myös tekemään taittotyötä sekä muita teknisiä näppäryyksiä, joista on ollut hyötyä myöhemminkin.

Päätoimittajaksi päätyminen oli minulle myös tietynlaista kohtalon ivaa; ennen ysiluokalla syntynyttä päähänpistoa oikikseen hakemisesta, haaveilin media-alasta ja graafisen suunnittelijan ammatista. Päätoimittajana sain sitten molemmat; sekä opiskella alaa, jolle hakeutumista en toistaiseksi ole päivääkään katunut, että toteuttaa hetkellisesti myös kasiluokkalaisen Saaran unelman mediatyöstä.

Hallituksessa olin vuosina 2019 ja 2020. Näistä ensimmäinen kasvatti toleranssia ja jälkimmäinen resilienssiä - taustasyitä näille ei liene tarvetta mainita. Yhtä kaikki, molempina opin myös valtavasti omasta sietokyvystäni, rajoistani sekä luottamaan itseeni silloinkin, kun on ns. vierailla vesillä ja välillä vain yksi airo mukana.

Mikä oli parasta toimituksessa työskentelyssä?

Uuden ideoiminen puhtaalta pöydältä ilman historian painolastia - hyvää seuraa (ei se toinen aikakauslehti) lukuun ottamatta!

Mikä oli kädenjälkesi Res Judicatan lehdessä?

Koen omalla päätoimittajakaudellani kehittäneeni lehden visuaalista ilmettä ensimmäisten numeroiden mallin pohjalta hiotummaksi. Vuosi 2019 oli myös ensimmäinen, kun lehdestä julkaistiin neljä numeroa. Myös Res Judicata testaa - juttusarja otti ensimmäiset askeleensa olut- ja burgerimaisteluiden muodossa tuona vuonna.

Luetko Res Judicata -lehteä vielä tänä päivänä?

Kyllähän sitä tulee edelleen satunnaisesti luettua. Hyvältä ovat lehdet tähän asti joka kerta näyttäneet, joten hyvin te vedätte!

Heidi Vihersaari

Kerro hieman itsestäsi ja siitä, mitä teet tällä hetkellä?

Moikka! Mun nimi on Heidi Vihersaari ja toimin Res Judicatan päätoimittajana vuonna 2020. Tällä hetkellä asun Helsingissä, jonne työelämä vei vähän yli vuosi sitten susirajalta. Vielä kuitenkin opiskelijastatus löytyy, sillä gradu on vielä palauttamatta. Gradun kirjoittamisen ohella työskentelen kansainvälisten sopimusten ja tullilainsäädännön parissa Abloylla.

Mikä on opiskeluaikasi lämpimin muisto?

Vuoden 2019 vappu on jäänyt yhtenä yksittäisenä tapahtumaketjuna ehkä eniten mieleen; oli niin vauhtipäivää, approilua, sitseilyä, VaBu… ja ihana kevätaurinko. Sinne jos pääsisi vielä kerran niin olisin ikionnellinen!

Millaista oli olla hallituksessa?

Hallitusvuodesta jäi käteen monia muistoja. Harmillisesti koronapandemia puhkesi aivan vuoden 2020 alussa heti vuosijuhlaviikonlopun jälkeen, mikä teki hallituskokemuksesta poikkeuksellisen. Tästä huolimatta riitti työsarkaa ja kaikenlaisia etätapahtumia tuli ideoitua ja pidettyä vuoden aikana. Parasta oli se, että sai olla mukana kehittämässä omaa ainejärjestöä sekä olla vaikuttamassa sen toimintaan näkyvällä tavalla.

RES JUDICATA

Minkälaisia oppeja sait Res Judicatan päätoimittajana?

Päätoimittajana oppi käytännön kautta lehden toimittamisen kaikki osaset: toimituksen johtamisen, lehden sisällön ideoimisen, yhteistyöjuttujen sopimisen sekä luonnollisesti itse lehden taittamisen.

Mikä oli parasta toimituksessa työskentelyssä?

Ehkä se hetki, kun viimein pääsi hypistelemään uunituoretta, juuri painosta tullutta lehteä. Silloin se toimituksen aikaisempien viikkojen aikana tekemän kovan työn tulos oli nähtävillä konkreettisesti, ja eihän siinä muuta kuin tyytyväinen voinut olla.

Mikä oli kädenjälkesi Res Judicatan lehdessä?

Taiteellisena ihmisenä yhtenä sydämenasiana lehdessä oli erityisesti visuaalinen ilme, joten näkisin tietynlaisena kädenjälkenäni lehden ja sen sisällön ulkomuodon kehittämisen.

Luetko vielä lehteä?

Kyllä, lehti tulee vähintäänkin selattua läpi heti sen ilmestyttyä netissä.

Lotta Pettersson

Kerro hieman itsestäsi ja siitä, mitä teet tällä hetkellä Heippa kaikille, mä oon Lotta Pettersson, 3. vuoden judisti ja asustelen Helsingissä. Luonteeltani oon määrätietoinen, energinen ja luova tyyppi, yleensä toteuttamassa uusia ideoita (toinen kyssäri on, onko ne ideat aina hyviä). Tällä hetkellä mun arki pyörii pitkälti töiden, urheilun ja opiskelun ympärillä. Vaikkakin mun arki pyörii pitkälti perusasioiden ympärillä, mainittakoon, että oon myös intohimoinen järjestötoimija. Oon Judicassa tehnyt sitä sun tätä, esimerkiksi miltei ikuisuuden vienyttä laulukirjaprokkista, samaten kehittänyt katukuvassa tunnetun Judistihatun. Toki on myös tullut pyörittyä myös virallisimmissa hommissa Judican hallituksessa, valmennuskurssivastaavana ja toimikunnissa. Tällä hetkellä pyörin toista vuotta Oikkariliitossa, tänä vuonna puheenjohtajana.

Mikä on opiskeluaikasi lämpimin muisto?

Tää on tosi vaikea kysymys, sillä niitä on todella paljon. Rakkaimpia muistoja mulle on kuitenkin Judican hallitusvuosi vuonna 2021 ja sen vuoden hetket meidän hallitusporukalla, kun opeteltiin miten ainejärjestöhommia oikein tehdään.

Minkälaisia oppeja sait Res Judicatan päätoimittajana? Entä hallituksessa? Res Judicatan päätoimittajana tärkein juttu oli ehdottomasti tiimityöskentely ja aikataulutus. Lehteä tehdään porukalla, eikä päätoimittaja pysty toimittamaan sitä yksinään. Tärkeimpänä oppina Ressusta käteen jäi organisointitaidot, joita lehden tekeminen ja toimikuntatyöskentely muovasi aika isolla kädellä.

Hallituksesta oppina jäi käteen toki edellä mainitut organisointitaidot, sillä projektivastaavan ja päätoimittajan tehtävät toimikuntineen, samaten niiden päällekkäisyys

niitä vaativat. Tärkeimpiä oppeja hallitustyöskentelystä mulle ei kuitenkaan ollut organisointitaidot, vaan tähän haluan nostaa tiimityöskentelytaidot. Vaikka oon pitänyt itseäni ennen hallitusvuotta hyvänä tiimikaverina, hallitusvuosi opetti mulle eritoten nöyryyttä ja avoimen kommunikaation tärkeyttä osana tiimityöskentelyä. Opin hallituskavereilta, miten työskentelyn avoimuus korostuu tiiviissä porukassa töitä tehdessä ja kuinka tärkeä rooli palautteella on kehittymisen kannalta. Opin myös tunnistamaan paremmin oman jaksamisen rajoja, välillä on levättävä ja aina ei tarvitse hipoa täydellisyyttä. Hallitusvuodesta oon erityisen kiitollinen - kiitos kuuluu eritoten hallituskavereille, joilta sain mahdollisuuden oppia ja kehittyä.

Mikä oli parasta toimituksessa työskentelyssä?

Ehdottomasti toimikuntatyöskentely. Meillä oli ihan huippujengi toimituksessa, joiden kanssa työskentely oli hauskaa, luovaa ja ennen kaikkea opettavaista. Pyrittiin toimikunnan kanssa kokoustamaan paljon paikan päällä, mikä toi kivaa vaihtelua vuoden 2021 etäilyyn (kiitos

Eliakselle toimituksen kahvihetkistä ja muutoinkin koko toimitukselle <3). Lehden taittaminen oli myös mukavaa ja pidin eritoten Ressu testaa -päivistä yhdessä toimituksen kanssa.

Mikä oli kädenjälkesi Res Judicatan lehdessä?

En varsinaisesti voi sanoa, että mikään olisi omaa jälkeäni, enemmänkin minun ja toimikunnan yhdessä Ressuun tekemiä parannuksia. Kehitettiin vuonna 2021 mahdolliseksi lehden fyysinen tilaaminen, sillä eritoten vuodet 2020 ja 2021 meni pitkälti etäilessä. Juttusarjoiksi kehi-

timme resepti- ja lukunurkkaukset, kolumnit maailmalta sekä Judistien kantaaottavat mielipidekirjoitukset – tarkoituksenamme tuoda Ressu ja sen sisältö lähemmäksi opiskelijoiden arkea. Lehti on uudistunut sen jälkeen huimasti ja kehityssuunta toteuttaa kiitettävästi vuoden 2021 ajatuksia lehden tarkoituksesta toimia kosketuspintana Judistien opiskelija-arkeen.

Luetko Res Judicata -lehteä vielä tänä päivänä?

Kyllä, luen sähköistä versiota. Huippuduunia toimitus!

Kaisla Honkanen

Kerro hieman itsestäsi ja siitä, mitä teet tällä hetkellä Moikka! Olen tosiaan Kaisla Honkanen, toisen vuoden judisti ja pyörin (vieläkin) samoissa hallitushommissa kuin viime vuonna 2022. Opintojen ja hallitusjuttujen ohella yritän olla sosiaalinen ja liikkua. Aloitan myös pian työt Joensuun Teräskulmalla, jänskää!

Mikä on opiskeluaikasi lämpimin muisto?

Vastaan usealla kolmella muistolla:

1) Fuksiviikot, oli hauskaa ja nopeita hetkiä sekä sain aivan mahtavia ystäviä

2) Vappuviikot; vielä nopeempia hetkiä

3) Jokainen hetki hallituksessa, oli se sitten vujut, pitkään venenyt hallituksen kokous tai Codexin sillissauna

Kaikkia näitä kokemuksia yhdistävät kaikki ne ihmiset, jotka ovat tehneet niistä hetkistä riemukkaita, nopeita tai saaneet tilanteista siedettäviä.

Minkälaisia oppeja sait Res Judicatan päätoimittajana? Entä hallituksessa?

Itseäni jännitti pestissäni eniten päätoimittajan roolissa toimiminen. Itselleni kirjoittaminen ja varsinkin oikoluku eivät ole ikinä olleet vahvuuksiani. Onneksi tukenani on aina osaava toimitus sekä hallitus, jotka molemmat mielellään oikolukevat ja auttavat lehden kanssa.

Päätoimittajana opin rohkeutta, johtamis- ja delegointitaitoja sekä ehkä hieman kirjoitustaitoja. Tämän lisäksi olen pohtinut, miten uudistaa lehteä sen juuria kunnioittaen ja miten markkinoida lehteä laajemmin. Kaiken tämän lisäksi isoin oppi taitaa olla, että tiedostoja kannattaa tallentaa usein, jos haluaa välttää hermoromahdukset heh...

Hallituksessa olen oppinut kompromisoimaan, tekemään yhdessä päätöksiä ja vielä enemmän aikatauluttamaan. Tärkein oppi on ollut tukeutua hallituskavereihin ja oppia huomiomaan myös oma jaksaminen. Tosin jälkimmäinen on vielä osittain työn alla.

Mikä oli parasta toimituksessa työskentelyssä?

Valmiin lehden noutaminen painosta. Koska en itse omis-

ta autoa, pummin aina kyydin joltakin toiselta hallituslaiselta. Se fiilis kun pääsee hipistelemään autossa tuoretta lehteä, jonka eteen jokainen on tehnyt hienosti työtä.

Mikä oli kädenjälkesi Res Judicatan lehdessä?

Itse olen yrittänyt hallitusvuosina päivittää lehden ulkonäköä ja sisältöä. Olemme toimituksen kanssa lisänneet muun muassa @judistitkysyy ja Dataa judisteista -juttusarjat sekä Judistien kuulumiset -kuvaosuuden. Nämä uudistukset muodostivat vuoden 2022 isoimmat vaikutukseni Res Judicataan.

Itse koen ainejärjestölehden toimivan parhaiten, kun se kuvastaa toimittajien ja lukijoiden mielenkiinnonkohteita.

Lehti näyttää siis pääosin siltä, miltä sen toimittajatkin.

Loppuvuoden 2023 kädenjälki on vielä auki. Toivonkin, että useimmat lukijat antaisivat vielä rohkeammin palautetta, jotta lehteä voidaan koko ajan kehittää paremmaksi. Oli se sitten risuja tai ruusuja.

Luetko Res Judicata -lehteä vielä tänä päivänä?

Heh tietty! Tilaan lehden ihan fyysisenä.

ALUMNIPALSTA

Toimittanut: Oikeusnotaarit Reetta Mantere ja Olivia Salonen

Miten olet ollut mukana Judican toiminnassa?

Aika monella tapaa. Ahkerasta tapahtumakiertäjästä ensimmäisten projektitoimikuntien jäsenen kautta vuoden 2018 hallitukseen projektivastaavaksi. Siinä samalla tuli toimittua Res Judicatan (nykyisin ilmeisesti Ressu) ensimmäisenä päätoimittajana ja myöhemmin myös Judica-valmennuksen toisena valmennuskurssivastaavana.

Jotakin saattoi unohtua...

Miten päädyitte perustamaan Judicalle oman ainejärjestölehden?

Hallitusvuoden alussa oli mietinnässä, että mikä olisi vuoden 2018 suurempi projekti. Hallitustoveri Eljas Ryhäsen kanssa päädyttiin siihen, että nyt olisi aika Judican omalle ainejärjestölehdelle – olihan monella muullakin ainejär-

jestöllä sellainen ja asiasta oli jo aiemminkin keskusteltu. Muultakin hallitukselta tuli vihreää valoa ja myös yhteistyökumppaneille oli asiaa mainostettu niin eipä siinä enää ollut vaihtoehtona kuin toteuttaa ja perustaa lehti. Projektivastaavana oli luontevaa toimia lehden päätoimittajana, joten otin itselleni siitä homman ja koottiin toimitus ympärille avuksi.

Millainen haaste ensimmäisen Res Judicatan toimittaminen oli?

Olihan siinä jos jonkinlaista haastetta, kun lähdettiin miettimään millaisia juttuja lehti voisi sisältää, miltä lehti näyttäisi, mikä lehden nimi olisi, kuka lehteä ylipäänsä tekisi, tehtäisiinkö se diginä vai paperisena vai sekä että, paljonko lehden tekeminen maksaisi, ja ylipäänsä lukisiko lehteä kukaan. Aika pitkälti kaikessa lähdettiin nollasta, mutta nämä ja monet muutkin haasteet tuli matkalla kuitenkin taklattua. Kiitokset siitä kuuluu mahtavalle toimitusporukalle ja Googlelle! Vaikka haasteita olikin, niin olihan se myös hauskaa puuhaa, kun pääsi ihan alusta miettimään, kokeilemaan ja toteuttamaan.

Millaisena Res Judicata näyttäytyy sinulle tänä päivänä sen alkuperään verrattuna?

Mahtavaa, että Ressu elää vieläkin! Ensimmäisen lehden pääkirjoituksessa toivoin, että myös tulevat vuosikurssit ja sukupolvet voisivat nauttia Res Judicatan häkellyttävästä nimestä. Toive on vuosikurssien osalta toteutunut, enkä näe, miksei tulevien sukupolvienkin osalta toteutuisi. On ollut myös hauska huomata, että samoja vakituisia juttusarjoja, joita oli ensimmäisissä lehdissä, esiintyy lehdissä edelleen. Hyvä kuitenkin, että lehti on myös kehitty-

Kuva: Kuva-Ahti Oy

”Oikis on ihmisen parasta aikaa”, mutta millaista on elämä opintojen jälkeen? Res Judicatan toimitus

haastatteli Judican ainejärjestölehden ensimmäistä päätoimittajaa.

nyt ja tullut monipuolisemmaksi ja että yhteistyökumppanit näyttävät olevan enenevissä määrin mukana jutuissa. Edelleen siis tulee selattua julkaistut lehdet läpi.

Oletko ollut mukana Jury ry:n alumnitoiminnassa?

Olen osallistunut Juryn järjestämiin tapahtumiin suhteellisen säännöllisesti, ja oli hauska olla edustamassa alumneja myös Judican vuosijuhlilla tänä vuonna! Jäseniä Jurylläkin alkaa jo ilmeisesti olemaan kohtuu hyvin, joten hauska nähdä millaisia tapahtumia tulevat hallitukset saavat järjestetyksi.

Missä työskentelet ja kuinka päädyit nykyisiin tehtäviisi?

Olen syyskuusta 2021 lähtien työskennellyt Senaatti-kiinteistöillä in house -juristina. Olin samassa paikkaa harjoittelijana opiskelujen aikana, ja valmistumisen lähestyessä minulle tarjottiinkin määräaikaisen juristin paikkaa. Sittemmin määräaikaisuus on muuttunut vakituiseksi julkisen haun kautta.

Pääasialliset työtehtäväni jakautuvat liiketoiminnan tukemiseen erilaisten palvelusopimusten kommentointien ja kiinteistöjen ylläpidollisten juridisten kysymysten selvittämisessä sekä johdon tukemiseen esimerkiksi konsernin riskienhallinnan kehittämisen ja ylläpitämisen kautta.

Iso osa työajasta on kulunut myös erilaisten lausuntojen kirjoittamiseen sekä Senaattia omistajaohjaavan ministeriön avustamiseen lainsäädäntöhankkeissa, joissa olen toiminut Senaatin asiantuntijana. Kohta voinkin sanoa, että voimassa on sellaista lainsäädäntöä, joka on tullut sellaisena voimaan kuin itse olen sen kirjoittanut ja ehdottanut ministeriölle. Ei ole kaikilla in house -juristeilla sen sanominen mahdollista.

Mikä on yllättänyt sinut Senaatti-kiinteistöllä työskentelyssä?

Ensinnäkin ihan se, että minkälaisia rakennelmia valtiolla on omistuksissaan. Ateneumin ja kallioluolien välille mahtuu aika paljon erilaista. Itse työskentelyssä on yllättänyt se, kuinka kokonaisvaltaisesti lähes koko oikeudenalojen skaala voi olla relevanttia työn näkökulmasta. Ei taida olla itselläni montaa oikiksen kurssia käytynä, jotka eivät jollain tapaa liippaisi mahdollisia työpöydälle tulevia työtehtäviä.

Mikä on parasta työssäsi?

Vastuun saaminen heti vastavalmistuneenakin. Toimin itse vastuujuristina tietyissä liiketoiminnoissa eikä kokeneempi juristi ole katsomassa minun töideni perään. Olen kokemuksella mitattuna selvästi nuorin juristi meidän tiimissämme, mutta silti siis samalla viivalla muiden kanssa ainakin vastuun näkökulmasta. Vastuun saaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jäisi yksin eikä saisi apua muilta. Viikoittain sparraillaan muiden liiketoimintajuristien kanssa omista työpöydällä olevista tapauksista ja usein keskustelut avaavatkin uusia näkökantoja tapauksiin. Myös se on ollut kiva huomata, että omia kiinnostuksen kohteita otetaan huomioon ja sitä kautta pystyy omaa työpöydänkin sisältöä muokkaamaan. Uutena aluevaltauksena itsellänikin on ollut konsernin tietosuojavastaavan tukeminen tietosuojaan liittyvissä oikeudellisissa ongelmissa.

Oikeustieteen ylioppilaiden yhdistys Judica ry:n ainejärjestölehti

Mitä kursseja tai seminaareja suosittelet käytävän samoista tehtävistä syttyville?

Omien töideni kannalta tärkein kurssi on varmaan ollut klassisesti sopimusoikeus, mutta myös julkisten hankintojen seminaari, koska valtion liikelaitokset ovat hankintalain mukaisia hankintayksiköitä. On kuitenkin tärkeää ymmärtää juridiikkaa kokonaisuudessaan läpi oikeudenalojen ja itse kehottaisinkin opiskelemaan yliopistoaikana mahdollisimman laajasti eri aiheita ja oikeudenaloja. Lisäksi varsinkin in house -maailmassa liiketoiminnan ymmärtämisellä on tärkeä rooli. Jos siis ymmärtää ainakin perusteet liiketaloudesta ja tuntee myös yrityksen harjoittaman liiketoiminnan, se auttaa paljon. Jos liiketoimintaa ei tunne, juristin on hankalaa tuottaa juridisesti oikeita ehdotuksia ja malleja liiketoiminnan tueksi. Sitäkin kuitenkin oppii ajan kanssa.

Entä valmistiko jokin muu oikiksen aikainen kokemus työhösi ja/tai työnhakuun?

Kaikki opintojen aikainen kokemus mielestäni valmistaa työhön. Oli se sitten työt, yhdistystoiminta tai uusiin ihmisiin tutustuminen kotikampuksella tai vaikka vaihto-opinnoissa.

Juristin työ on valtaosin kirjoittamista ja asioiden tiivistämistä selkeään muotoon. On hyvä, että yliopistossa kirjoitetaan paljon, mutta korostaisin myös ääneen puhumisen sekä esiintymisen tärkeyttä. Argumentaatio ja asioiden esittäminen myös suullisesti on työssä tärkeää eikä omien opintojeni aikana ainakaan sellaisia harjoituksia ollut kovin paljoa. Siksi olikin hyvä osallistua esimerkiksi oikeustapauskilpailuun, jossa ääneen argumentointi oli isossa roolissa. Työtehtävieni puitteissa olen päässyt esimerkiksi eduskunnan valiokuntakokouksiin, joissa esiintymisen tärkeys korostuu entisestään, kun juridisia asioita pyritään esittämään selkeästi lainsäätäjille.

Työnhakuun mielestäni valmistaa parhaiten työnhaku itse, koska haastattelutilanteetkin vastaavat pitkälti toisiaan. Kertaus on samalla tapaa hyödyllistä tässäkin asiassa kuin missä tahansa muussakin. Mitä enemmän pääsee haastatteluihin, sitä paremmin ne alkavat menemään.

Kerro ensimmäisestä oman alan työpaikastasi!

Työskentelin Joensuussa Asianajotoimisto Simonen & Savolainen Oy:llä puolisen vuotta niin sanottuna ”sihteerin lounastuuraajana”. Työ piti sisällään toimiston juoksevien asioiden hoitamista, asiakirjojen luonnostelua ja tiedonhakutehtäviä. Kokemus oli siitä antoisa, että pääsi kurkkaamaan millaista työskentely saattaisi olla pienemmässä asianajotoimistossa, jollaisia maakunnat ovat täynnä. Sen jälkeen, kun ensimmäisen harjoittelupaikan sai, paikkoja alkoikin saamaan helpommin. Seitsemän eri harjoittelua lopulta kävin opintojen aikana. Jokaiselle voi toimia eri asiat, mutta itse koen ainakin näin jälkikäteen tärkeänä, että opintojen aikana näin useita erilaisia työtehtäviä sekä organisaatioita.

Mitä tulevaisuuden urahaaveita sinulla on?

Varsinaisia urahaaveita ei kyllä toistaiseksi ole, ja rehellisesti sanottuna en edes tiedä millaisissa työtehtävissä haluan isona olla. Työelämäkin on pitkälti sattuman kauppaa, joten ei kannata hätääntyä, jos ei valmistumisen kynnyksellä tiedä mitä haluaa tehdä. Se työ tai tehtävänkuva tulee kyllä vastaan, joka itselle tuntuu merkitykselliseltä. Merkityksellisyys voi tarkoittaa eri asioita eri ihmisille, mutta se on mielestäni tärkeää, että oma työ tuntuu itselle merkitykselliseltä. Auskultointi voisi olla itselleni hyvä välivuosi, jolloin miettiä mitä sitä tosissaan haluaa tehdä.

Onko jotain sellaista, mitä olisit halunnut vielä kokea opiskelija-aikoina?

Pakko myöntää, että olen kyllä tyytyväinen siihen, mitä kaikkea tuli koettua eikä ole jäänyt hampaankoloon varsinaisesti mitään. Toisen kerran olisi kyllä voinut vaihtoon lähteä, ja aika lähellä se olikin. Tosin olisin lähtenyt jonnekin lämpimään, kun notaarivaihto kului Oslossa.

Vinkkaa paras neuvosi työnhakuun!

Verkostoitumista ei mielestäni turhaan korosteta. En omaakaan ensimmäistä opiskeluajan työpaikkaa olisi saanut, jos en olisi tutustunut opiskeluiden aikana nykyiseen ystävääni, joka minut kyseisen toimiston omistajille oli vinkannut. Verkostoituminen voi siis olla vain kaveeraamista muiden judicalaisten kanssa, toisen ainejärjestöläisen kanssa juttelemista sitsipöydässä tai vaikka yhteistyökumppanin tapahtumassa heidän juristinsa kanssa

juttelemista. Sen ei ole pakko olla LinkedIn-pöhisemistä tai muuta sellaista.

Terveiseni judisteille:

Alumneja kannattaa uskoa: opiskelu on ihmisen parasta aikaa. Ottakaa siitä siis kaikki ilo irti. Oi Judica!

VIISI NOPEAA

1) Nimeä kolme mieleenpainuvinta muistoa oikisajoilta. Vuosijuhlat monikossa, omat fuksiaiset 2015 ja ensimmäisen projektitoimikunnan kokoukset. Kaikissa tuppasi olemaan vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

2) Jos saisit valita itsellesi supervoiman, minkä valitsisit?

Työn kannalta valokuvamuisti olisi kyllä hyödyllinen, on se sitten supervoima tai ei. Tai olla kuin supertuomari Herkules ja pystyä ratkaisemaan virheettömästi kinkkisimmätkin normatiiviset kysymykset.

3) Lempilounas(paikka)?

Toimiston läheisyydessä ei kovin paljon vaihtoehtoja ole, mutta sanotaan joko Lie Mi tai Onda. Aika ei ole vielä kullannut Joensuun opiskelijaruokamuistoja.

4) Etänä kotona vai toimistolla paikan päällä?

Sekä että, ja onneksi siihen on mahdollisuus. Kaikille työnantajille se ei ole itsestäänselvyys.

5) Joensuusta kaipaan erityisesti…

... lyhyitä etäisyyksiä (paitsi itse Joensuuhun), huoletonta opiskeluarkea ja halvempia aftereita.

Senaatti-kiinteistöt lyhyesti:

1. Valtiolla on omistuksessaan arvoltaan noin 4,7 miljardin euron rakennettu kiinteistöomaisuus, johon kuuluu noin 9 000 rakennusta. Tämän kiinteistöomaisuuden hallinta ja hoito on keskitetty pääosin Senaatti-kiinteistöistä ja Puolustuskiinteistöistä muodostuvalle Senaatti-konsernille. Molemmat ovat valtion sisäisiä palveluyksiköitä ja valtiovarainministeriön alaisia valtion liikelaitoksia. Konserniin kuuluu myös useita tytäryhtiötä, kuten kiinteistöosakeyhtiöitä ja Senaatin Asema-alueet Oy.

2. Senaatin tehtävänä on muun muassa tarjota keskitetysti toimitilat ja niihin liittyvät palvelut valtionhallinnolle. Asiakkaita ovat mm. valtion virastot ja laitokset, Puolustusvoimat, ministeriöt, vankilat ja tutkimus- ja kulttuurilaitokset.

3. Työntekijöitä konsernissa vajaa 1 300.

4. Juristeja töissä 12 henkilöä.

VIISI VUOTTA TAKANA

Toimittanut: Oikeusnotaari Elias Eronen ja oikeustieteen ylioppilas Juho Mela

Tiistaina 28. maaliskuuta istuimme Cafe Aaltoon Itä-Suomen yliopiston työelämäprofessorin, Tampereen yliopiston tutkijatohtorin sekä Defensor Legiksen päätoimittajan Toni Malmisen kanssa. Malminen on monelle alkuvaiheen opiskelijalle varmasti tuttu EU-oikeuden perusteiden parista. Tämän lisäksi hän opettaa muun muassa oikeushistoriaa, kilpailuoikeutta sekä yritysjärjestelykurssilla.

Alun perin Malminen aloitti Itä-Suomen yliopistossa työelämäprofessorina vuonna 2018. Malminen kommentoi ajan menneen todella nopeasti. Koronaviruksen takia Malminen ehti opettaa vain yhden kokonaisen vuoden ennen kuin Covid-19-pandemia pakotti opetuksen etäyhteyksien päähän. Malminen kertoo kokevansa, että pesti Itä-Suomessa on ollut menestyksekäs. Hän on saavuttanut itselleen asettamat tavoitteet ja hänen opettamansa kurssit ovat lähteneet lentoon. Viiden vuoden määräaikainen työsuhde on tulossa päätökseen tämän vuoden elokuussa. Malminen paljastaa, että Itä-Suomen yliopistossa on haluja kehittää ja laajentaa liikejuridiikan

opetusta tulevina vuosina. Hän ilmaisee kiinnostustaan olla osana tätä kehitystä, vaikka mitään ei ole vielä virallisesti sovittu:

”Luulen, että tämä on semmoinen, mihin tullaan panostamaan lähivuosina. Olen ilmaissut, että olen mielelläni mukana. En olisi yhtään yllättynyt, jos elokuun jälkeen jatkaisin vielä jossain roolissa.”

Aloittaessaan työelämäprofessorina Malminen työskenteli suuressa liikejuridiikkaan painottuvassa asianajotoimistossa. Vuoden 2021 lopulla hän kuitenkin päätti pitkän uransa asianajomaailmassa. Päätös ei ollut Malmiselle helppo.

”Oli muutaman vuoden ajan jo tunne, että olin nähnyt sitä jo paljon ja koin, että olin saanut ne kokemukset, joita lähdin asianajoalalta hakemaan.”

Huolimatta siitä, että nykyään Malmisella on kolme eri pestiä, joihin hänen aikansa kuluu, on hänellä vapaa-ai-

kaa enemmän kuin asianajoaikoina. Etäopetus on mahdollistanut joustavan työskentelyn Helsingissä, Tampereella sekä Joensuussa. Hän ei ole nykyisin sidottu tiettyyn työaikaan, vaan tutkimustyö tapahtuu paljolti omaehtoisesti.

anajajien töitä. Malminen antoi ainakin toimittajia helpottavan vastauksen.

”Olen skeptinen, että tulee viemään juurikaan.”

Etäopetuksesta Malmisella oli ristiriitaisia tunteita. Hän tiedostaa sen, että sosiaalisten aspektien, kuten yhteisöllisyyden, opettamisen interaktiivisuuden ja muiden syiden takia olisi usein mielekkäämpää järjestää opetus läsnä. Tätä myös usein opiskelijat toivovat. Hän kuitenkin paljastaa, että kun ilmoittaa kurssin toteutuksen tapahtuvan livenä Joensuussa, tulee heti 10 sähköpostia, joissa todetaan, ettei opiskelija X pääse luennolle syystä Y. Tämä ymmärrettävästi laskee haluja järjestää kursseja paikan päällä. Tämä huomioiden pohdimme sitä, tuleeko opiskelija nähdä suhteessa yliopistoon asiakkaana, joka esittää vaatimuksia opetuksesta vai henkilönä, jolla on vastuita ja velvollisuuksia suhteessa yliopistoon. Toimittajat totesivat, että tuntuisi erikoiselta vaatia esimerkiksi Harvardia järjestämään jokin kurssi opiskelijan toivomalla tavalla, sillä opiskelija asuu toisessa kaupungissa ja opiskelee täyspäiväisten töiden ohessa, jonka takia ei voi sitten osallistua luennolle kampuksella. Malminen kertoi puoltavansa välimallia asiakas vs. velvollisuus -suhteen tasapainottelussa.

Keskustelimme lisää asianajomaailmasta ja sen kehityksestä. Malminen kertoo asianajotoimistojen olevan nykyään paljon suvaitsevaisempia esimerkiksi vanhempain- ja opintovapaiden suhteen. Hän toteaa kuilun akateemisen maailman ja asianajoalan välillä kaventuneen. Malmisen kanssa väitteli samana vuonna kaksi muutakin juristia tohtoriksi hänen sen aikaisessa työpaikassaan.

Malmisen mukaan viimeiset 12-15 vuotta on puhuttu siitä, miten uudet sovellukset, legal design -työkalut, mallisopimusjärjestelmät jne. tulevat vähentämään juristien työn määrää. Kontrastina näille epäilyksille Malminen toteaa, että kehityssuunta asianajotoimistoissa on se, että työtä on enemmän. Ei vähemmän. Viimeiset 40 vuotta asianajotoimistojen liikevaihto on kasvanut tasaisesti. Sääntelyn lisääntyminen muun muassa yritysvastuun kehityksen, kestävyysvaatimusten sekä kansainvälistymisen myötä tulevat Malmisen mukaan lisäämään tarvetta asianajajille. Hän kuitenkin toteaa, että manuaalisia töitä, joita juristit uransa alkuvaiheessa tekevät, voidaan varmasti korvata jossain määrin tekoälyllä.

Toni on tunnettu hänen tyylitajustaan. Tarina siitä, miten hänen tyyli-imagonsa sai alkunsa, on varsin mielenkiintoinen. Ennen opintojen aloittamista Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä, Malminen kävi lukiota pienessä kunnassa Lahden lähellä. Kertoessaan hänen opinto-ohjaajalleen unelmasta opiskella oikeustieteitä, ohjaaja kertoi, että Helsingissä kaikki opiskelijat käyttävät pikkutakkia ja nahkasalkkua. Näinpä Malminen otti neuvosta vaarin ja suuntasi ensimmäiselle luennolle varustautuneena pikkutakilla sekä upouusi nahkasalkku kourassa. Heti kät-

Kysyimme Malmiselta, uskooko hän keinoälyn vievän asi-

”Oli muutaman vuoden ajan jo tunne, että olin nähnyt sitä jo paljon ja koin, että olin saanut ne kokemukset, joita lähdin asianajoalalta hakemaan.”

telyssä tämä kuva kuitenkin osoittautui epätodeksi, kun hän oli ainut koko salissa, joka oli tämän business casual -tyylin omaksunut. Tästä huolimatta, jäi tämä pukeutumistyyli pysyväksi.

Entä millainen Toni Malminen oli muuten opiskeluaikoina? Ainejärjestöaktiivi ja bilettäjä vai pysyikö katse tiukasti lakiteksteissä?

Ensimmäiset opiskeluvuodet mentiin Tonin mukaan ”takki auki” -asenteella. Professoreita tuli haastettua jälkeenpäin ajateltuna tyhmilläkin tavoilla.

”Sain ehkä vähän ylimielisen maineen, joka vaikutti siihen, ettei juurikaan tullut opiskelijatapahtumissa käytyä. Sattumalta päädyin opettajaksi valmennuskurssille toisen vuoden keväänä. Sen jälkeen tuli pyörittyä Pykälän toimistolla ja bileissäkin.”

Valmennuskurssiopettamista Malminen teki noin 18 vuotta. Valmennuskurssitoiminnan lisäksi osallistuminen oikeustapauskilpailuun Tukholman yliopiston joukkueessa oli toinen vahvasti Malmisen elämään opiskeluaikana vaikuttanut kokemus.

Seuraavaksi siirryimme hypoteettisempaan kysymykseen. Tiedustelimme Malmiselta, miten hän kehittäisi

Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitosta?

“Tietty haaste suomalaisissa yliopistoissa yleisesti on, että tutkijoiden kannustimet ovat puhtaasti tutkimukseen perustuvia.”

Malmisen mukaan professorin tehtävää haettaessa opetus ei ole suuri painotus, totta kai pitää osoittaa, että tietty minimimäärä onnistuu, mutta kannustimia puhtaasti opetukseen ei ole. Onko mahdollisuuksia tuoda opiskelijoille lisää vaihtoehtoja opintoihin, pienempiä kursseja tai isoja tunnettuja kansainvälisiä nimiä kuten tuomareita tai asianajajia?

“Esimerkiksi Barack Obama voisi tulla kertomaan miten juristina voi muuttaa maailmaa”, Malminen toteaa.

Laitoksesta puheen ollen, keskustelua herättävä puheenaihe ainakin meidän opiskelijoiden keskuudessa on Itä-Suomen yliopiston ”erikoisjuristi”-tutkinto. Mitä mieltä olet, onko “erikoisjuristi” juristi?

Malmisen mukaan samaa keskustelua käytiin aikoinaan silloisen Joensuun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan hankkeesta, jota vastustettiin henkeen ja vereen, kuten myös Lapin oikeustieteellistä tiedekuntaa aikoinaan. Kun juristien määrä jollain tavalla lisääntyy, se herättää väistämättä vastustusta. Suomessakin pitäisi Malmi-

sen mukaan siirtyä tutkintokeskeisestä järjestelmästä osaamiskeskeisempään järjestelmään. Kun ihmisiä palkataan, pitäisi Tonin mielestä katsoa mitä oikeudenaloja hän osaa ja on opiskellut.

”Ymmärrän toki vastavalmistuneitten huolen työpaikoista, vastustin itsekin aikoinani Joensuun yliopiston oikeustieteellistä tiedekuntaa.”

Keskustelimme siitä, mitä vinkkejä Malmisella on vastavalmistuneelle juristille.

“Yksi ajatus on, että täytyy hyväksyä, että oma urasuunnittelu ei välttämättä toteudu sellaisenaan.”

Aluksi Malmisen piti lähteä Brysseliin töihin, mutta sattumukset veivät kuitenkin syventymään oikeushistoriaan.

Tämän jälkeen Toni päätyi asianajajatoimistoon liikejuridiikan puolelle, vaikka tämäkään ei aiemmin kuulunut hänen alkuperäisiin suunnitelmiinsa. Täytyy muistaa, että vaihtomahdollisuuksia on juristilla paljon. Toinen vinkki on miettiä avoimesti eri uravaihtoehtoja. Moni ajattelee, että kun on uravalintansa tehnyt, joutuu siinä pitäytymään. Tämä ei pidä nykymaailmassa paikkaansa.

Malminen on myös tunnettu Twitteristä, josta piti kuitenkin pitkän tauon. Mistä tällainen päätös?

“Jossain vaiheessa vain kyllästyin siihen.”

Malminen liittyi Twitteriin, kun sai pestin Itä-Suomen yli-

Pikakierros:

Lempiravintola: Savoy (nykyään kasvissyöjä)

Baari: Vanhoilla kokemuksilla Teatteri

Kirja: The Great Gatsby

Oikeustieteilijä: James Wittman

opistosta. Onhan tiedekunnassamme monia korkean profiilin twiittailijoita, kuten Tapio Määttä.

“Kuvittelin aluksi, että Twitter olisi enemmän LinkedIn-tyylinen alusta, mutta pikkuhiljaa innostuin myös muunlaisesta keskustelusta.”

Kaikki tietävät, että keskustelun taso Twitterissä on mitä on. Ihmiset voivat pysyä anonyymeinä ja keskustelut ovat avoinna kaikille. Malminen kertoo jossain määrin addiktoituneensa kärkkääseen keskustelutyyliin, joka tietenkin johti siihen, että jotkut ihmiset provosoituivat.

“Aloin miettiä, että ketä tämä provosoiminen hyödyttää? En saa siitä itse mitään irti, enkä tiedä saako kukaan muukaan.”

Viimeinen niitti liittyi keskusteluun verotietojen julkisuudesta, joka on Suomessa jossain määrin arka aihe. Keskustelun johdosta jopa Malmisen lähipiirissä olevat henkilöt olivat provosoituneet twiiteistä.

“Keskustelun jälkeen mietin, että jos välit tuttuihin alkavat jo rapautumaan niin pidän tauon.”

Hän on myöhemmin palannut Twitteriin uudella agendalla.

“Nyt keskityn enemmän akateemiseen keskusteluun ja vältän provosointia.”

Kurssi opiskeluajoilta: Heikki Pihlajamäen oikeushistorian erityiskysymyksiä

Drinkki: Piña Colada

Luonnon merkitys 5-vuotiaille –nyt ja tulevaisuudessa

Toimittanut: Oikeustieteen ylioppilas Inka Mikkonen

Lehtemme 5-vuotisjuhlanumero mielessäni ajattelin kirjottaa luonnon roolista, etenkin lapsen elämässä. Minulle henkilökohtaisesti luonto oli tärkeä osa lapsuuttani. Lapsena koetut retket, leikit sekä myös pelottavat hetket kuten ukkosen jyrinä ja pilkkopimeät metsät ovat kasvattaneet ja valmistaneet minua aikuisemman iän erilaisiin vaiheisiin. Luonnossa saa rauhoittua ja kokea itsensä osaksi jotain suurempaa. Näin pienet ja suuretkin arjen murheet menettävät stressiä aiheuttavan painoarvonsa. Lisäksi luonto on paikka, jossa voi aina uudestaan yllättyä sen monimuotoisuudesta, oppia uutta, luoda ihmissuhteita ja liikuttaa kehoa eri tavoin. Mielestäni mahdollisuus seikkailla ja leikkiä luonnossa, sekä kokea kaikki sen ihmeelliset ilmiöt ovat oleellinen osa lapsen kehitystä kasvaessa empaattiseksi ja hyväntahtoiseksi ihmiseksi.

En kuitenkaan ole enää lapsi, enkä voi sanoa lasten puolesta, mitä luonto heille merkitsee. Siksi kysyinkin 5-vuotiailta serkuiltani mitä ajatuksia luonto heissä herättää, mikä luonnossa on parasta ja millaisia heidän lempimuistonsa luonnossa ovat.

Luonnossa on parasta, että se toimii

ja linnuille

Kysyessäni mitä luonto serkuilleni tarkoittaa, vastaukseksi sain puut ja metsät. Heille luonto on siis yhtä suuri kuin puut ja metsät. Varsinkin meille suomalaisille tämä on selkeä vastaus, sillä maa- ja metsätalousministeriön mukaan metsät peittävät yli 75 % Suomen maapinta-alasta. Metsät ovat merkityksellisiä suomalaisille. Ne antavat paljon monella eri tapaa. Metsät toimivat tehokkaina hiilinieluina ja ne ovat tärkeitä myös Suomen taloudelle. Mutta lapsi ei mieti metsistä näin. Lapsi ei mieti niistä saatavaa hyötyä. Lapsi näkee kuuset ikivihreinä, männyt korkeina, koivun vihertävät lehdet kesän merkkinä ja marjoista notkuvan pihlajan taas syksyn merkkinä.

Kun seuraavaksi kysyin ”Mikä on parasta luonnossa?”, sain vastaukseksi:

• Metsään voi mennä luontoretkelle tai telttailemaan, nauttimaan luonnossa olosta.

• Luonnossa on parasta, että se toimii kotina eläimille kuten karhuille ja linnuille.

• Kepit.

• Pajunkissojen etsiminen.

Näiden vastausten pohjalta ajatus lapsen viattomasta tavasta nähdä luonto vahvistui entisestään. Luonto nähdään eläinten kotina ja paikkana, jossa olostaan saa nauttia. Lisäksi erityisesti lyhykäisyydellään ihastuttava vastaus ”kepit” muistutti, kuinka lapsen mielikuvitukselle on luonnossa äärettömät raamit, yhdestä kepistäkin voi keksiä useita eri leikkejä. Tällainen mielen avoimuus ja vapaus on ihailtavaa, ja jotain mitä aikuisemmalla iällä usein kaipaa. Ehkä juuri pysymällä yhteydessä luontoon, voi ylläpitää lapsenmielistä luovuuttaan. Ennen

kotina eläimille kuten karhuille

kaikkea se on kaunis asia, jota ei halua lapselta missään nimessä riistää.

Luonnossa koettuihin parhaisiin muistoihin lukeutui leikkiminen, riippumatossa oleilu ja uiminen. Kaiken kaikkiaan serkkujani haastateltuani mielikuvani siitä, että luonto on merkityksellinen osa lapsuutta, vahvistui vain. Lisäksi se herätti myös huolen tulevaisuuden lapsien mahdollisuudesta kokea luonto samoin.

Lapsen tulee saada olla huoleton ja elää arvokas lapsuus

Yhdenkään lapsen ei ikinä tulisi joutua pelkäämään joskus menettävänsä tämän ilon, jota hän luonnosta saa. Puhumattakaan ilmastoahdistuksen kaltaisesta tilanteesta, jossa omasta eloonjäännistä tulee olla huolissaan sen takia, että luontokato jatkuu edelleen. Lapsen tulee saada olla huoleton ja elää arvokas lapsuus.Tämän lisäksi haluaisin, että myös tulevilla sukupolvilla on mahdollisuus kokea kaikki luonnon ihmeet ja elää sen toimintojen mahdollistamaa elämää, johon sisältyy olennaisimpana elämän elinehdot eli hengittämämme ilma, puhdas vesi sekä ravinto. Otamme nämä asiat vielä itsestäänselvyytenä, mutta jatkamalla nykyistä kulutustahtia sekä päästöjen tuottoa, ei ne kauan enää sellaisia ole. Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät jo, etenkin esimerkiksi Intiassa tappavina lämpöaaltoina ja napajäätiköillä jään sulamisena. Vaikka vaikutukset eivät näy vielä niin selkeästi täällä Suomessa, Suomi ei ole irrallinen ilmastokriisistä. Tätä kirjoittaessani uutisissa tuli ilmi tieto Suomen ylikulutuspäivästä, joka tänä vuonna edellisvuoden tavoin saapui jo 31. maaliskuuta. Tuona päivänä Suomen kulutus ylittää maapallon kestokyvyn. Maailman ylikulutuspäivä on heinä-elokuun paikkeilla. Jos kaikki kuluttaisivat kuten me suomalaiset, tarvittaisiin noin neljä maapalloa tyydyttämään kaikkien tarpeet. Maapalloja meillä on kuitenkin vain yksi.

Tämä mielessäni toivoisin, että me kaikki voisimme miettiä tarkemmin elintapojamme sekä tinkiä jostain, jotta kotimme säilyy terveenä ja toimivana vielä meidän jälkeemmekin. Jotta seuraavat sukupolvet saavat nähdä puut ja metsät, leikkiä luonnossa, uida luonnon vesissä, kokea luonnon ilmiöt sopusuhtaisina, eikä vaarallisina tulvina, kuivuusjaksoina tai myrskyinä. Se, että olemme syntyneet tänne aiemmin, ei mielestäni anna oikeutta jättää jälkeemme pelkkiä vaikeuksia. Enemmänkin se juuri velvoittaa meidät toimimaan vastuullisesti ja pitämään huolta maapallostamme, joka mahdollistaa kaiken tämän kauniin elämän. Jospa ensitöiksi ottaisimme lapsista mallia ja palaisimme nauttimaan luonnon antimista sitä vähemmän vahingoittavilla tavoilla.

Lopuksi

Aihetta sivuten haluan vielä antaa sinulle pienen tsemppiviestin työn ja koulun kiireisiin jakamalla vastauksen, jonka sain serkultani kysymykseen ”Mikä on lempimuistosi luonnossa?”. Vastaus kuului näin: ”Se kun oltiin pulkkamäessä ja löin naaman mäkeen.” Tästä voimme oppia, että vaikka vastoinkäymisten hetkinä olo on ikävä, myöhemmin siitä voi kertoa muille jopa hymyssä suin ja hieman naurahtaen. Ottakaamme siis tässäkin asiassa mallia lapsilta.

Nautinnollista kevättä! Tunne auringon lämpö poskillasi, kuule lintujen laulu sekä veden liplatus ja anna onnelle tilaa mielessäsi. <3

Lähteet:

Maa- ja metsätalousministeriön nettisivut. https://mmm.fi/metsat/suomen-metsavarat 2.4.2023.

WWF Suomi nettisivut https://wwf.fi/uutiset/2023/03/suomen-ylikulutuspaiva-on-huomenna/ 2.4.2023. Haastateltavani, ihanat serkkuni.

KULTTUURINURKKA

Virginia Woolf – Mrs. Dalloway

Kirjoittanut: Oikeustieteen ylioppilas Aku Haikala

Kulttuurinurkassa käsittelen erilaisia taiteellisia teoksia ja jaan samalla suosituksia vaikkapa oikkarin lukulistalle. Tällä kertaa aiheeksi valikoitui Virgnia Woolfin teos Mrs. Dalloway.

Tällä kertaa kulttuurinurkkaan teokseksi valikoitui Virginia Woolfin Mrs. Dalloway. Se kertoo nimellisesti Mrs. Clarissa Dallowayn järjestämien kutsujen valmistelusta, mutta kutsut jäävät melko vahvasti taustalle. Teokseen mahtuu lyhyehköstä mitasta huolimatta todella paljon. Tarinan tapahtumat sijoittuvat yhden päivän ajalle ja kirjassa seurataan useiden henkilöiden päivän kulkua ja matkaa kohti kutsuja. Kellon käydessä kohti kutsuja paljastuu niin päähenkilö Mrs. Dallowaystä, kuin muistakin henkilöistä yllättäviä puolia.

Näin Res Judicatan juhlanumeron ja juhlavuoden kunniaksi Mrs. Dalloway sopiikin hyvin luettavaksi, sillä se muistuttaa juhlan äärellä siitä, että juhla ei synny tyhjästä. Jotta voimme juhlia, tarvitaan matkan varrelle ihmisiä ja tekoja jotka juhlan mahdollistavat ja muodostavat.

Kirjailijana Woolf vaikuttaa olevan monella tavalla edelläkävijä. Mrs. Dallowaykin tuntuu monella tapaa olevan aikaansa edellä. Teoksessa tulee esimerkiksi vahvasti esiin Woolfin tausta feministinä. Lukiessa on vaikea uskoa sen olevan peräisin vuodelta 1925. Woolf tuo esiin esimerkiksi mielenterveyden ongelmia ja naisten välistä rakkautta tavalla, jonka on hankala uskoa olevan peräisin lähes sadan vuoden takaa.

Aikaisemmin Woolfin tuotoksista olin lukenut Majakan, josta pidin paljon, joten odotukset kirjaa kohden olivat korkeat. Woolf onnistui kuitenkin ylittämään ne. Mrs. Dalloway oli tyyliltään hyvin samankaltainen kuin Majakka, mutta sen voi sanoa olevan mielenkiintoisempi teos. Koin Mrs. Dallowayn henkilöiden ja käsiteltävien aiheiden olevan mielenkiintoisempia. Majakkaakin voin kuitenkin vahvasti suositella luettavaksi.

Mikä Mrs. Dallowaysta tekee sitten niin hyvän? Woolf käyttää teoksessa tajunnanvirtatekniikkaa, ja onnistuu hyödyntämään sitä todella hyvin. Woolf kuljettaa lukijaa hahmojen mielenmaisemassa muistoista nykyhetken ongelmien pohdintaan ja henkilöstä toiseen kellon lyöntien tai jonkin arkisen ajatuksen saattelemana.

Lukiessa tuntuu kuin henkilöiden tajunnat olisivat yhteen nitoutuneita, niin vaivatta Woolf vaihtaa henkilöstä toiseen.

Henkilöiden eläväisyys ja todentuntuisuus on myös teoksen suuria vahvuuksia. Woolfilla on uskomaton kyky

luoda nopeasti vahva kuva ihmisestä. Henkilöhahmojen määrä on todella suuri ottaen huomioon kirjan pituuden, mutta silti he kaikki tuntuvat yksilöiltä ja vahvoilta persoonilta. Woolf kertoo parhaimmillaan elämäntarinan ja tuo esiin ihmisen syvimmän olemuksen vain muutaman sivun aikana.

Woolf käsittelee teoksessaan monia tärkeitä aiheita. Muun muassa mielisairaudet, seksuaalisuus, uskonnon ja filosofian kysymykset, sekä sodan traumat ovat näitä teemoja. Näiden asioiden modernilta tuntuva käsittely sijoitettuna englantilaisen seurapiirielämän sekaan luo mielenkiintoista kontrastia.

Välillä lukiessa kuitenkin tuntuu, että teokseen on ahdettu liian paljon aiheita ja tarinoita. Sen johdosta monien tärkeiden asioiden käsittely jääkin harmittavan pintapuoliseksi. Teos kuitenkin herättää ajatuksia, ja jättääkin lukijalle vastuun pohtia asioita itse syvemmin.

Vahvimpana kantavana teemana esiin nousee kuitenkin menneisyyden muistelu, kun Mrs. Dalloway ja muut kirjan henkilöt käyvät muistoissaan läpi elämänsä käännekohtia. Ainakin itse koen että vahvana sanomana Woolfilla on, ettei menneitä kannata katua, mutta on hyvä ymmärtää kuinka on päätynyt siihen missä on. Elettyä elämää kannattaa reflektoida, mutta ei menneisyyteen kannata jäädä elämään. On hyvä muistaa ettei mennyttä saa muutettua.

Meidän jokaisen olisikin hyvä oppia nauttimaan jokaisesta hetkestä, sillä kuten Woolfkin opettaa, on elämä jo itsessään arvokasta. Pienistä hetkistäkin voi löytää iloa ja eletty elämä antaa kokemusta jonka arvoa ei voi mitata. Nämä Woolfin ilmaisemat opit olisi hyvä muistaa. Tärkeää onkin pitää mielessä arkisen elämän arvo, eikä keskittyä elämään vain juhlaa varten.

Teoksen lukemista suosittelen lämpimästi kaikille, jotka pitävät henkilövetoisesta kirjallisuudesta. Tajunnanvirtatekniikka jakaa mielipiteitä ja voi joillekin olla kynnyskysymys. Jos siitä ei pidä, voi teoksesta olla hankala nauttia. Teos ei tyylistä huolimatta kuitenkaan vaadi välttämättä lukijalta isoa investointia. Toki ajatuksella lukemalla teoksesta saa paljon enemmän irti. Kokonaisuudessaan Mrs. Dalloway tarjoaa mainion lukunautinnon ja nostaa esiin yhä tänäkin päivänä tärkeitä asioita.

Res Judicata testaa – Jokiasema

Aurinkoisena kevätaamuna pääsimme maistelemaan Jokiaseman herkullista Maisema-aamiaista. Vastaanotto Jokiasemalla oli lämmin ja kotoisa, saimme kuulla Jokiaseman historiasta sekä pääsimme kierrokselle Jokiaseman tiluksilla. Paikan päälle löysi helposti eikä matka ollut pitkä, sillä Jokiasema sijaitsee keskustan tuntumassa, noin parin kilometrin päässä ytimestä.

Aamiainen oli monipuolinen ja todella riittoisa. Lautasille tarttui muun muassa cocktail-piirakoita, kauden kasviksia, saaristolaisleipää, talon granolaa sekä kyytipojaksi mehua ja kahvia.

Aamiaista pääsee nauttimaan joko sisätiloissa tai laakealla terassilla. Kumman vaan päädyt valitsemaan, avautuu eteesi kaunis järvimaisema. Jokiaseman pihapiiristä löytyy tilava ja kerrassaan suomalainen pihasauna. Lisäksi saimme kuulla, että kesäisin Jokiasemalla on omia kanoja!

Jennan arvostelu

Aamupala oli oikein monipuolinen ja maukas. Lautaselle kasaantui niin leipää kuin lämmintä ruokaakin. Kyytipojaksi tarttui appelsiinimehua sekä kahvia. Täytteitä leivän päälle oli montaa sorttia kuten pitääkin. Erityismaininnan saa itse tehty saaristolaisleipä, joka oli oikein maittavaa!

Lämpimistä ruuista kasvikset yllättivät maukkaudellaan ja niitä olisi voinut syödä enemmänkin. Lisäksi tarjolla oli myös perinteisiä aamupalaruokia kuten munakasta ja lihapullia. Jos aamun on tottunut aloittamaan puurolla sitäkin on Jokiasemalla tarjolla! Annan aamupalalle arvosanaksi 4,5/5.

Akun arvostelu

Aamupala oli kokonaisuutena kerrassaan erinomainen. Tarjolla oli kaikki tarvittava täytteet herkullisten sämpylöiden ja riisipiirakoiden täyttöön. Erityisesti riisipiirakat olivat todella maistuvia. Hyvät leivät ovatkin aamupalan perusta, ja sainkin todella hyvät kasviksilla, juustolla ja leikkeleellä päällystetyt leivät lautaselleni.

Kunniamaininta on annettava myös mehukeitolle, joka varmaankin oli tarkoitettu puuron kanssa nautittavaksi, mutta toimi erinomaisesti myös janojuomana. Lisäksi lämpimien tarjoilujen osastolta paistetut kasvikset olivat hyviä, mutta ei lihapullia ja nakkejakaan pidä unohtaa. Aamupalaan tietenkin kuuluu vielä kupillinen kahvia ja sekin maistui.

Esiin on vielä nostettava komea miljöö ja upea sijainti rannalla. Testipäivänä meille vielä sattui kaunis aurinkoinen aamu, joten aamupalasta kelpasi todellakin nauttia. Annan aamupalalle arvosanaksi 4/5.

Inkan arvostelu

Lautaselle valikoitui cocktailpiirakoita sekä sämpylää ja niiden päälle maittavat päälliset eli juusto ja kasvikset. Karjalanpiirakka, riisipiirakka, cocktailpiirakka… mikä vaan on nimitykseltään, se on aina oma ehdoton suosikkini. Niin myös Jokiasemalla. Kauas tästä ensimmäisestä sijasta ei jääneet paistetut kasvikset. Oli nimittäin kerrassaan herkullisia nekin! Todella hienoa, että perinteisten nakkien ja lihapullien lisäksi oli myös vaihtoehto kasvissyöjille. :) Makean nälkään otin vielä talon granolaa, joka sekin oli herkullista.

Juomana oli oikein raikasta appelsiinimehua ja ruuan päälle vielä kupponen teetä. Sanoisin, että aamiainen oli kodikas versio perinteisestä hotelliaamupalasta. Tunnelma oli kohdillaan ja ruoka maittoi! Annan aamupalalle arvosanaksi 4,5/5.

Kokonaisarvostelu

Jokiasema on pieni rentoutumisen helmi Pielisjoen rannassa. Vaikka matkaa keskustasta onkin hieman on se vaivan arvoista. Jokiasemalla saatiin lämminhenkinen vastaanotto, joka piristi aamua. Aamupalaa oli monipuolisesti ja se oli aseteltu herkullisesti. Ravintolasta avautuu hienot maisemat rantaan ja kesällä terassilla voi nautiskella kesästä hyvän juoman ja ruuan kanssa. Vinkkinä: kamppailupäivänä Jokiasemalta saa napattua herkullisia munkkeja soudun kisamatsomoon.

Jokiasemalla on myös mielenkiintoinen historia, mikä näkyy ravintolan sisustuksessa. Aamupalaa ei ole hinnalla pilattu, ja sopii täten myös opiskelijabudjettiin. Jokiasema on myös maailmantähtien mieleen; The Beatlesin rumpali Pete Best on nauttinut löylyistä Jokiaseman saunassa.

Ravintolan asiakaspalvelu: 5/5

Ravintolan ulkonäkö: 4,5/5

Ravintolan sijainti: 3,5/5

Kokonaisarvosana: 4,3

Jokiaseman maisema-aamiainen

Haudutettua kaurapuuroa

Mehukeittoa

Valikoima leipiä ja sämpylöitä

Pieniä riisipiirakoita

Levitteitä

Turkkilaista jogurttia

Marjasekoitus tai hedelmäsalaattia

Talon granolaa

Uunimunakasta

Nakkeja ja lihapullia

Kauden kasviksia

Leikkeleitä

Juustoa

Salaattia, kurkkua ja tomaattia

Maustekurkkua

Appelsiini- ja omenamehua

Kahvia ja teetä

Maisema-aamiainen tarjolla arkisin klo 7–10 ja viikonloppuisin 7–12.

12,50 €

JUDISTIEN KUULUMISET

Jenna Vänttinen

Matias Helin

Veera Tirinen

Anni Marttala

Eljas Ryhänen

Elias Eronen

Olivia Salonen

Heidi Vihersaari

Janne Hänninen

Erika Virtanen

Roosa Romppanen

Sonja Sivén

Olli Tirri

Juho Mela

Katariina Kaario

Emmi Nykänen

Otto-Petteri Kinnunen

Heikki Sivula

Salla Haavisto

Riina Manninen

Kiitos

Jasmin Metwally

Tiina Pohjolainen

Piia Riutta

Reetta Mantere

Krista Koivisto

Marika Honkanen

Tiina Räsänen

Lotta Pettersson

Anna Salioja

Roosa Eskola

Hessu Kosonen

Elisa Mikkonen

Juuso Ouli

Johanna Karvinen

Inka Mikkonen

Nathalie Noth

Jussi Kataja

Saara Penttilä

Annika Ritala

Joonas Myllymäki

Jarkko Kontiainen