Caloric 2024 is

Nro/NR. 1-2025

HUSQVARNA drömbåge TOYOTA TERCEL 4wd WÄRTSILÄ 614 esteetön automuseo hinderfria bilmuseet

Puheenjohtaja / Ordförande

MATTI MAARTONEN

esteetön automuseo

Autohissiprojekti eteni sitten käyttöönottoon ja hyvin on toimivaksi todettu. Nytkin talvisäilytyksessä on kolmoskerroksessa autoja kolmessa rivissä ennätysmäärä ja siirto tapahtui joustavasti ja turvallisesti. Toinen, yleisöhissi on toteutumassa viimeisiä asennuksia vaille valmiina ja siirtää meidän esteettömään aikaamme. Vierailijoita ajatellen selvä parannus. Iso kiitos ”hissiryhmän” porukalle, joka rakensi ja viimeisteli paikat, kuilun ja korin Koneen- asentajaporukalle, jotka tekevät varsinaisen hissitekniikan- projekti on ollut kokonaan omarahoitteinen. Apuakin on saatu, kiitos apurahoista savu- ja palohälytyslaitteiston hankintaan Hedman säätiölle, Vaasan Huolto- ja Kulttuurisäätiölle ja Säästöpankkisäätiölle.

Tulevan kesän 2025 näyttelyteema jatkaa japanilaisissa merkeissä, varmasti tähänkin tulee päivityksiä, kun päästetään Paula irti. Yksi vuoden merkkipaaluista oli Wärtsilän tekemä ”tonneja painava” lahjoitus. Neuvokkuutta käyttäen monen miehen, naisen, raskaan nosturin ja trukin voimilla diesel- ja höyrymoottorit saatiin tiloihimme, joissa ne edustavat vaasalaista osaamista.

Mielenkiintoinen tapaaminen oli viime maaliskuussa, kun lähialueiden Kokkolan, Seinäjoen ja Pietarsaaren mobilistit johtohenkilöineen vierailivat automuseolla. Kukin piti oman alueensa esittelyn, jonka tiimoilta tuli muutama mukava puheenaihe ja kehitysidea. Mieleen jäi esim. katsastuspäivä eri tapahtumien yhteydessä. Yleensä alueiden toiminta tuntui olevan hyvin samoilla linjoilla kuin meilläkin, tapahtumien merkitystä korostettiin ja tietysti viikoittaisia yhteisajoja, joihin naapuriseurankin jäsenet ovat tervetulleita.

Liisanlehdon Prisman kanssa aloitettu yhteistyö jatkuu entiseen malliin kuskit ovat olleet hyvin tyytyväisiä. Hyvä oli yleisömenestys myös vappuna. Suuret kiitokset kaikille talkoisiin osallistuneille ja kyllähän näitä hommia riittäisi isommallekin porukalle, varsinkin vappuna tarvittaisiin liikenteenohjaajia ja muuta opastusta. 2025 tulee kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun Vaasan Veteraaniautoseura on perustettu joten juhlahumua on tiedossa.

Mukavaa joulunaikaa ja uutta intoa tulevalle vuodelle 2025!

Hinderfria bilmuseet – med hiss till övervåningarna Projektet med bilhissen slutfördes och efter en tids användning har vi varit nöjda medresultatet. På tredje våningen har vi som bäst rekordmånga bilar i vinterförvaring i tre rader och det gick smidigt och säkert att flytta dem dit. Installationen av personhissen är i sin tur snart klar och tar oss in i den hinderfria eran. Det är en klar förbättring med tanke på besökarna. Vi önskar framföra ett varmt tack till vår ”hissgrupp” som byggde och lade sista handen vid utrymmena, schaktet och korgen samt montörerna från Kone som installerade själva hisstekniken med.

Projektet har utförts med egen finansiering. Vi vill tacka Hedmanska stiftelsen i Vasa, Vaasan Huolto- ja Kulttuurisäätiö och Sparbanksstiftelsen för stipendierna för anskaffningen av rök- och brandalarmsutrustningen.

Nästa sommar 2025 fortsätter utställningen på det japanska temat, säkerligen med en del uppdateringar när vi släpper lös Paula. En av årets milstolpar var Wärtsiläs donation på ”flera ton”. Det krävdes en del list och flit, flera män och kvinnor, en tung lyftkran och en truck för att få in diesel- och ångmotorerna i våra utrymmen, där de nu representerar yrkeskunnande från Vasa.

Vi hade även ett intressant möte i mars tidigare i år när mobilister och ledarskap från närområdena Karleby, Seinäjoki och Jakobstad besökte bilmuseet. Var och en presenterade sin region, vilket gav upphov till trevliga samtalsämnen och utvecklingsidéer. Bland annat kunde en besiktningdag ordnas i samband med olika evenemang. I det stora hela verkade verksamheten i regionerna vara på samma linje med vår, fokus låg på evenemangens betydelse och naturligtvis samkörningarna varje vecka som även medlemmar från grannföreningen är välkomna att delta i.Samarbetet vi inlett med Prisma i Liselund fortsätter som tidigare och förarna har varit mycket nöjda. Vi lockade även en stor publik på första maj. Stort tack till alla som deltog i talkot. Det finns saker att göra även för ett större gäng, i synnerhet på första maj skulle vi behöva trafikledare och andra guider. År 2025 har det förflutit 50 år sedan Vasa veteranbilssällskap grundades - det blir ett festligt jubileumsår!

Med önskan om en trivsam juletid och ny inspiration inför kommande år 2025!

2

VAASAN AUTO- JA MOOTTORIMUSEO - VASA BIL- OCH MOTORMUSEUM

nille Vaasan veteraaniautoseura ry:n jäse ar Till Vasa Veteranbilssällskap rf medlemm

Muista - Kom ihåg!

Jäsenmaksu / Medlemsavgift 2025 BIC

Saajan tilinumero Mottagarens kontonummer

IBAN

OP FI64 5672 6020 0063 37

TILISIIRTO. GIRERING

Saaja Mottagare

Vaasan veteraaniautoseura ry Vasa veteranbilssällskap rf.

Maksajan nimi ja osoite Betalarens namn och adress

Allekirjoitus Underskrift

Tililtä nro Från konto nr

Sisältö - Innehåll Numero: 1/2025

Puheenjohtajan tervehdys/ Ordförandes hälsningar 2 Jäsenmaksu 2025 - Medlemsavgift 2025 Jäsenetuja/Medlemsförmåner 4 Vappuajot/Vallborg 2024/2025 5 Toimihenkilöt/styrelseledamot 6 Husqvarna Drömbåge 8 Vanhalla kalustolla Baltiassa Med gammaalt egibage...

10 Tilastot - Statistik 2024 13 Toisenlainen / En annorlunda T-Ford 14 Esteetön automuseo/Hinderfria bilmuseet 15 Toyota Tecel 4WD 16

Romppeet/Skrotmarknad 18-19 Wärtsilä 614 20 Toyota Tercel 4WD på svenska 22 JULKAISIJA/UTGIVARE: VAASAN VETERAANIAUTOSEURA RY. VASA VETERANBILSÄLLSKAP FRF VAST. PÄÄTOIMITTAJAANSV. CHEFRED. / Matti Maartonen TOIMITUSKUNTA/Vesa Ania, Matti Maartonen REDAKTION/VM Partanen, J-P Kangas LAYOUT/Vm Partanen ILMESTYMINEN/UTGIVNING: 1-2 kertaa vuodessa/ 1-2 ggr/år Painos/Upplaga: 1000 kpl Paino/Tryckeri: Kirjapaino Prodo Jäsenasiat/Osoitemuutokset Medlemsärenden/Adressuppdatering Vesa Ania / vesa.ania@com, 0400 442 781

Viesti: Jäsenmaksu Jäsenmaksu 2025/ Medlemsavgift 2025 60€ Muista ilmoittaa maksajan nimi!

Kom ihåg anmäla betalarens namn!

Viitenumero Ref. nr Eräpäivä Förfallodag

12.1.2025

MEIDÄN SEURAMME 2025.

Seuran kolme merkittävintä tulonlähdettä ovat museotuotot, säilytysmaksut ja jäsenmaksut.

Näillä tuloilla siis rahoitetaan seuran toiminta ja investointeja, uusimpana kaksi hissihanketta jotka tuovat joustavuutta ja turvallisuutta toimintamme - ja toivottavasti lisää yleisöä. Kaikille meille on kokoontumistiloja 52 kertaa vuodessa museolla joka maanantai. Tekijöille löytyy hyvää tilaa, työkaluja, työstö- ja hitsauskoneita, erikoistyökaluja sekä kaiken lisäksi tärkeänä opastusta. Tervetuloa rohkeasti mukaan.

Jäsenetujen lista kasvaa vuosi vuodelta, niitä meillä on mm. alennus Prisma Liisanlehdon buffasta, A1-katsastusasemilta ja-Laatukatsastukselta ja yksityisiltä K-asemilta, erikoishintoja Tervajoen autohuollosta sekä Neste K-Raastuvankatu pesuista ja kahviotuotteista ja jos reissuun lähtee niin esim.

Greenstar-hotellien hinnoista.

Haluamme kiittää kaikkia tapahtumiin osallistuneita sekä etenkin niitä talkoolaisia, jotka ovat edesauttaneet näyttelyiden ja tapahtumien järjestelyssä sekä museorakennuksen kunnostus- ja huoltotöissä.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2025! toivottaa Vaasan veteraaniautoseura ry:n johtokunta

Euro

60,00

VÅR FÖRENING 2025 Föreningens tre huvudsakliga inkomstkällor är intäkter från museet, förvaringsavgifter och medlemsavgifter.

Med dessa inkomster finansieras föreningens verksamhet och investeringar, varav den senaste är installering av solpaneler på museets tak.

Hissprojektet fortskrider också och det finns gott om saker att utveckla de kommande åren.

Det måste vi förbereda oss på redan nu.

Alla är inbjudna till våra möten som ordnas 52 gånger om året, varje måndag. Här finns gott om plats, verktyg, bearbetnings- och svetsmaskiner, specialverktyg samt viktigast av allt, handledning för alla fixare. Varmt välkommen med.

Listan över medlemsförmåner blir allt längre år för år. Bland annat får vi rabatt på Prisma Liselund buffa, A1- och -Laatukatsastus och privata K-stationer, specialpris hos Tervajoki bilservice samt biltvätt och kaféprodukter vid Neste K-Rådhusgatan, om du reser bort även på t.ex. Greenstar-hotellernas priser.

Vi vill tacka alla som deltagit i evenemangen och i synnerhet våra talkoarbetare som hjälpt oss ordna utställningar och evenemang samt utföra service och reparationer.

Tillsammans ser vi fram emot en fortsatt trevlig hobby!

God Jul och Gott Nytt År 2024! Önskar Vasa Veteranbilssällskap r.f. styrelsen

PALOTURVALLISUUDEN AMMATTILAAINEN / MYLLÄRINKATU 14, 65100 VAASA / 010 337 7160 / WWW.SAMMUTEC.FI

Ajamme jäsenten etuja!

Vaasan Veteraaniautoseura tarjoaa jäsenilleen:

vappuajot 2024 -

Kerhotilat ja kahvio.Mielekästä talkootoimintaa, sosiaalista yhdessäoloa kahdella kielellä.

Entisöintitilat. Entisöintitilassa työkaluja ja koneita.

Museoajoneuvolausunnon hinta jäsenille 100E, ilman jäsenyyttä 180E. Alennus talvisäilytyksestä.

Museoajoneuvoajoja.

Tutustumiskäyntejä toimialaan liittyvissä yrityksissä.

Retkiä näyttelyihin ja rompepäiville.

Mahdollisuuden säilyttää harrasteajoneuvoja ja muuta roinaa museolla jäsenhintaan.

Koulutusta ajoneuvojen entisöinnissä ja työmenetelmissä.

Kädentaitojen siirtoa nuoremmille alan mestareilta.

Vaasan veteraaniautoseuralla on merkittävä tekniikan alan julkaisukokoelma ja hallussamme on Vaasan läänin ajoneuvojen kantakortit vuosilta 1926-1977 Yhteistoimintaa muiden SAHK:n kerhojen kanssa.

UUSI! Liisanlehdon PRISMA Buffetruokailu: Jäsenkortilla jäsenille -10% hinnasta pois.

Jäsenet saavat A1-katsastus-, yksityiset K-Asemat-pisteiltä katsastuspalvelut (määräaikaiskatsastus, päästömittaus, muutoskatsastus, jälkitarkastukset) jäsenetuhintaan - kysy!

7€:n alennuksen kaikista Laatukatsastuksen Vaasan toimipisteen katsastuksista SAHK:n jäsenkortilla.

Tahwa/Tervajoen autohuollosta hyvät alennukset autonosista jäsenkortilla.

Neste K Raastuvankatu: Alennukset itsepalvelu- ja automaattipesuista ja kahvion tuotteista.

Suomen ajoneuvohistoriallinen keskusliitto SAHK ry:n jäsenedut Automobiili-lehti tulee jäsenille kotiin viisi kertaa vuodessa.

Jäsen- ja kalustoluettelo jäsentunnuksilla luettavissa netissä.

Jäsenille myytävät tuotteet edullisemmin.

Vanhat Automobiili-, Hyrysysy-Menolainen ja Annetaanpa välikaasua-lehdet edullisesti.

Alennus SAHK:n jäsenkerhojen ylläpitämistä automuseoiden sisäänpääsymaksuista.

SAHK:n tapahtumakalenteri ym.

Museoajoneuvoksi tarkastaminen ja ma-lausunto.

Museoajoneuvolausuntoarkisto.

FIVA-passi.

Yhteistyökumppanimme - kysy jäsenalennukset Käytä yhdistyksen neuvottelemia etuja/jäsenetuhintoja niin ne pysyvät myös jatkossa meidän käytössämme!

Tallink ja Silja Line ja Eckerö Line Konse Caravan Camping & Motel Agrolink SAHK:n jäsenillä on vapaa pääsy Mobilian näyttelyihin Alfamer/Karisto Oy Keskinäinen Vakuutusyhtiö Fennia Lisätietoja www.sahk.fi

Vappuajo 2025 - Prisma Liisanlehto Första maj2025 – Prisma i Liselund Vappuajo joka sopii kaikille ja koko perheelle 1.5.2025 Veteraaniautojen kokoontuminen Prisma Liisanlehto, Elementetehtaantie 1, Vaasa, etupihan parkkipaikalla klo 10-12 ja lähtö klo. 12:00.

TERVETULOA kaikki veteraaniautoilijat.

Vaasan auto- ja moottorimuseo on auki vappupäivänä. Avoinna klo. 10-17.

Monipuolinen tarjoiluun kahvia juomia ja makkaraa, jne. Museon lippu, 10 €/henk.

Lapset vanhemmille seurassa alle 12 v. ei pääsymaksua. SAHK/Vaasan veteraaniautoseura ry:n jäsenkortilla ilmainen.

Tervetuloa!

1-maj körning som alla och hela familjen kan delta och njuta av 1.5.2025.

Veteranbilisterna samling till Prisma Liselund, Elementfabriksvägen 1, Vasa, framgårdens bilparkering. Kl 10 -12 och start kl 12:00. Se bilaga 1.

Alla veteranfordon är VÄLKOMMEN! Museo biljetter, 10 €/pers. Barn i sällskap med föräldrar under 12 år gratis.

SAHK/Vasa veteranbilssällskap rf. medlemskort gratis.

Keskiviikkoajot Keskiviikkoajojen startti Prisma Liisanlehdon etupihalta kerran kuussa myöhemmin ilmoitettavan aikataulun mukaan.

4

VAASAN AUTO- JA MOOTTORIMUSEO - VASA BIL- OCH MOTORMUSEUM

Onsdagskörning Onsdagskörningen startar framför Prisma i Liselund, en gång i månaden enligt en tidtabell som utannonseras senare.

tiivistä tunnelmaa

Parituhattapäinen yleisö Liisanlehdosssa näytti jäleen tyytyväiseltä. Vapun vietto siirtyi Automuseolle, jossa avattiin kesäkauden teemanäyttely. Musiikkitarjontaakin löytyi ja sitä tarjoili vaasalainen Jesse&Korjootit kantrityyliin. Första maj-firandet flyttades från Liselund till bilmuseet där sommarsäsongens temautställning invigdes. Det bjöds även på musik av Jesse&Kojootit med countrystil.

VAASAN VETERAANIAUTOSEURA RY - VASA VETERANBILSÄLLSKAP RF

5

Toimihenkilöt

Uudet ja nykyiset jäsenet!

Puheenjohtaja Matti Maartonen matti.maartonen@ideasteel.fi 040 0368 572 Varapuheenjohtaja/jäsenrekisteri Vesa Ania vesa.ania@hotmail.com Johtokunnan jäsen/rahastonhoitaja Jukka-Pekka Kangas jukkapekka.kangas@icloud.com

0400 442 781

040 7798 001

Johtokunnan jäsen/sihteeri / kotisivut Janne Holmgren janne.holmgren@gmail.com 0400787133 Johtokunnan jäsen Mikko Råberg mikko.raberg@netti.fi

040 5504 428

Johtokunnan jäsen Stefan Groop nash.41@netikka.fi

050 526 1144

Johtokunnan jäsen Henri Haavisto henri95_@hotmail.com

040 522 9458

Johtokunnan jäsen Marko Rautakoski 0405421924 Johtokunnan varajäsen Hans Heino 0500560413 Johtokunnan varajäsen Paula Sandström paulasandstrom@gmail.com 050 5658 070 Johtokunnan varajäsen Petri Pirkola 0408604171

Kantakorttikyselyt

vvasry@gmail.com / Vesa Ania/ Matti Maartonen

Vaasan Veteraaniautoseura 04 5692 69 Myllykatu 18b vvasry@gmail.com 65100 Vaasa

Museojoneuvotarkastus Musefordongranskning Tarkastuksia pidetään aina maanatai-iltaisin museolla osoitteessa Myllykatu 18 B, Vaasa. Tarkastus maksaa SAHK:n jäsenille 90 € ja muille 160 €. Kaikki jotka ovat Vaasan Veteraaniseuran jäseniä tammikuun ensimmäisenä päivänä ovat myös SAHK:n jäseniä. Seura perii hylätystä tarkastuksesta 20 euroa.

Besiktningarna görs alltid på måndag kvällar vid adressen Kvarngatan 18 B, Vasa. Besiktningen kostar 90 € för SAHK:s medlemmar och 160 € för övriga. Alla som är medlemmar av Vasa Veteranbilssällskap den första januari är automatiskt medlemmar i SAHK. För en underkänd besiktning uppbär föreningen 20 €.

Museoajoneuvotarkastajat Besiktningsmän av museifordon: Matti Maartonen /matti.maartonen@ideasteel.fi Keijo Kiuru /keijo.kiuru@luukku.com Harri Ala-Aho /harryz.haa@gmail.com Stefan Groop /nash.41@netikka.fi

040 0368 572 040 0699 145 044 0730 002 050 5261 144

Jan Åkerholm /tbird@netikka.fi 050 616 33 Jari Kaivolahti 0505644303

6

VAASAN AUTO- JA MOOTTORIMUSEO - VASA BIL- OCH MOTORMUSEUM

Uudet jäsenet ja kaikkien nykyisten jäsenten uudet avaukset ovat tervetulleita. Joten anna äänesi kuulua tuning-, custom- tai rodiharrastajat tervetuloa! Me olemme alueen suurin toimija tässä harrastusalueessa, joten voimme tarjota katon hyvin monenlaiselle harrastajille.

Uusille tekijöille löytyy työkaluja, työstö- ja hitsauskoneita, taivutuspenkkejä sun muuta. Ja opastus ehkä tärkeimpänä.

Jäsenvastaava Vesa Ania, numero on 040 044 2781, vesa.ania [ät] hotmail.com hoitaa hommat eteenpäin.

Nya och nuvarande medlemmar!

Alla nya medlemmar och nuvarande medlemmarnas medlemsinitiativ är välkomna. Låt din röst bli hörd: tuning-, custom- eller rodtyper – huvudsaken att de gillar att jobba.

Vi är den största aktören i regionen inom denna hobbyverksamhet och kan erbjuda mångahanda sysslare tak över huvudet.

Nya medlemmar har tillgång till verktyg, bearbetningsoch svetsmaskiner, bockningsbänkar och handledningen är kanske det allraviktigaste.

Medlemsansvarig Vesa Ania, telefon 040 044 2781, vesa.ania [ät] hotmail.com ser till att ärendet går framåt.

VAASAN VETERAANIAUTOSEURAN JÄSENHINNAT 2025 GreenStar Hotellit tarjoavat Vaasan Veteraaniautoseuran jäsenille edullisen majoituksen jo valmiiksi edullisista hinnoista työ- ja vapaa-ajan matkustukseen.

Hotellit tarjoavat laadukasta, ympäristöystävällistä majoitusta 1–3 henkilön huoneissa yhdellä huonehinnalla. Hotellimme ovat hyvin varusteltuja ja energiatehokkaita. Meillä et maksa turhasta – lisäpalvelut varaat tarpeidesi mukaan.

Hotellit Hotelli GreenStar Hotel Joensuu GreenStar Hotel Jyväskylä GreenStar Hotel Lahti GreenStar Hotel Vaasa GreenStar Hotel Oulu

Puhelin +358 10 4239390 +358 10 4239391 +358 10 4239392 +358 10 4239393 +358 10 4239394

Majoitushinta GreenStar Joensuu GreenStar Jyväskylä GreenStar Lahti GreenStar Vaasa GreenStar Oulu

Sähköposti joensuu@greenstar.Þ jyvaskyla@greenstar.Þ lahti@greenstar.Þ vaasa@greenstar.Þ oulu@greenstar.Þ

78 eur/vrk 78 eur/vrk 78 eur/vrk 78 eur/vrk 78 eur/vrk

Hinta on yhdeksi yöksi ja 1 - 3 henkilöä voi olla samassa huoneessa tällä hinnalla. Varaukset suoraan hotelleista tai nettisivuiltamme www.greenstar.Þ koodilla VVAS Hotellilla on oikeus rajoittaa erikoishintaisten huoneiden määrää, ei voimassa erikoistapahtumien aikana.

Aamiainen 12 € / henkilö / vrk ennakkoon varatessa, 14 € paikan päällä ostaessa.

Maksutapa Jokainen varaa ja maksaa itse paikan päällä Tervetuloa GreenStar Hotelleihin!

greenstar.fi

VAASAN VETERAANIAUTOSEURA RY - VASA VETERANBILSÄLLSKAP RF

7

Kari Jutusen

Originaali Suomi -pyörä

Husqvarna Drömbåge Sport

Pakoputkesta löytyy ns. Foni -kilpi, joten tämä on Suomi -pyörä myös sen perusteella. Sport -mallia on tuotu maahan aikanaan vain 7-10 kpl. Muutama Sport -malli on tuotu myöhemmin käytettynä Ruotsista ja näistä 2 kpl olen nähnyt kunnostettuna. Standart- ja Tourist -malleja on tuotu maahan kymmeniä ja Vaasan Automuseossakin on yksi tällainen, erillispenkeillä ja alakautta kulkevilla putkilla varustettuna.

175 (M281S) vm. 1958

Tekniikka

-”Pyörä hankittiin tavallaan perheomistukseen vuonna -79, jolloin olin vasta 15-vuotias mopopoika. Pyörää pidettiin kotitilan varastossa Sonkajärvellä, jossa korjailin sitä ajokelpoiseksi.

Meitä oli 4 veljestä ja kun kortti ei vielä riittänyt maantielle asti, joten pyörittiin pihassa harjoittelemassa. Isohkoa remppaa kuitenkin tehtiin 15-vuotiaan osaamisella, mm avasin moottorin alakerran ja kampiakselin päittäisvälys kaipasi kunnostusta. Laakereita ei vaihdettu”.

- ”Tässä välissä asuin n. 5 vuotta Helsingissä, ja sen jälkeen muutin Vaasaan töihin 1995. Meille syntyi 2 poikaa ja vanhemman pojan kanssa lomilla pyörä kaivettiin aina esiin. Pojan innostamana ostin pyörästä ”toisen puolikkaan” sedältäni, hän ei ollut kiinnostunut sen kunnostamisesta.

Drömbåge-mallit esiteltiin Husqvarnan tuotannossa 1953 ja niitä on valmistettu vuoteen 1958 saakka. Tämä kyseinen malli on ostettu uutena Iisalmesta 1959 (Putkola Oy, hinta ollut 186000 mk) mutta tämä yksilö on lähtenyt tehtaalta jo 12/1954. Drömbåge ei ollut aikanaan myyntimenestys Ruotsissa koska painoa oli 115 kg, joten vasta 18-vuotiaalla oli oikeus sitä ajaa. Kevyempi, 75 kg painoinen Silverpilmalli esiteltiin 1955 ja siitä tulikin suositumpi, koska tätä sai ajaa 16-vuotiaana.

Hyötyajoneuvosta museointiin Ensimmäinen omistaja oli metsänhoitaja/hakkuuesimies Sonkajärveltä vuosina 1959-1967 ja mittariin kertyi 14000 km työajoa ja melkoisen pitkiäkin rupeamia kuten muutaman kerran metsäkouluun Rovaniemelle yhteen suuntaan yli 400 km. Toinen omistaja maanviljelijä myös Sonkajärveltä vuoteen 1970 ja kilometrejä kart-

8

tui melkein 10.000. Kolmantena omistajana siitä sitten itse entisöinnin kimppuun. Museorekisteriin Husqvarna hyväksyttiin 2018. Mittariin on kertynyt yhteensä 26.000 km, joten rauhallisesti on nyttemmin edetty ja vain kesäkeleillä.

- ”Käydessäni tällä pyörällä entisöinnin valmistuttua 2018 ensimmäisen omistajan luona Iisalmessa, hän antoi minulle tähän kuuluvan alkuperäisen ilmapumpun, jota hän sanoi säilyttäneensä yli 40 vuotta autotallin seinällä.

- ”Hyvin on kulkenut, säädöt ovat kunnossa ja vain katkojan kärjet kerran vaihdettu. Luja laitos kaikkinensa”.

Merkittävänä apuna entistämisessä oli Husqvarna -mallejakin erittäin hyvin tunteva Erkki Pietola Hämeenlinnasta. Mm. värikoodi, tarrat (dekaalit), kumiosat, istuimen kankaat, vanteet, pinnat ja muutamia muitakin pisteosia hankittu Erkiltä. Erkiltä tietenkin saatu myös hyviä vinkkejä moniin työkohteisiin.

Kaikki maalaukset, raidat, vanteiden rihtaus ym. tehty itse. Muutamia kromiosia on kromattu uudelleen. Alkuperäinen rekisterinumero oli vapaana, joten se tilattiin alkuperäistä vastaavaksi. Mäntä oli huonokuntoinen. Uutta oli vaikea löytää mistään, kunnes vuonna 2000 löytyi yhdeltä harrastajalta oikean ylikoko -männän.

Sen myötä sylinteri porattiin. Nyt moottori on erittäin hyvässä kunnossa. Samassa remontissa laitoin uudet ’korkit’ kytkimeen, eli korkkilevyä sai leikellä tarpeeksi asti.

VAASAN AUTO- JA MOOTTORIMUSEO - VASA BIL- OCH MOTORMUSEUM

- Sport -malli, 9 hp / 6000 r/min, max. nopeus yli 110 km/h - 1 sylinteri, 2- tahti, 2 pakoputkea yläkautta - 2 -kurkkuinen Bing -kaasutin - 3 vaihdetta - Yhtenäinen pitkä istuin (ei perusmalleissa) -Ohjaustangossa ’tukitanko’ (ei perusmalleissa) - Perusmallit olivat nimeltään ’Drömbåge Standart’ ja ’Drömbåge Tourist’, joissa 7 hp ja yksi pakoputki alakautta, sekä erilliset istuimet Kilpailumenestystäkin Sport -malli on ollut Ruotsin poliisilla käytössä vv. 1957-1965 Jönköpingin kaupungissa. Tukholmassa Poliisimuseossa on ollut esillä Drömbåge Sport poliisivarustein. Aikanaan näillä Sport -malleilla on menestytty ns. Six Days -kilpailussa Sittemmin joissakin esitteissä tätä oli esitelty ’Six Days’ -mallina. (vrt. Jawa Six Days, jolla myös samaa kilpailuhistoriaa) Husqvarna Drömbåge Sport sport-sinisen väreissä.

- ”Onneksi tankkia ei tarvinnut kromata. Monet kumiosatkin ovat omavalmisteisia a´la Pietola”.

Jouset ovat mallia mekaaniset eli ei siis vielä hydrauliikalla pelaavia. Jossain on siis säästetty. Kumi ottaa kiinni kitkalla jousen kierteisiin ja siitä tulee vaimennus. Edessä keinovipujousitus jossa vaimennus kitka perustuu ”kuminauhasysteemiin” jotka itse asiassa ovat Ockelbo-moottorikelkan telaston kumeja, joita saa vieläkin Kumi-Järviseltä tarvikkeena”.

UPI’S GARAGESSA huolletaan autot, moottoripyörät, mopot ja mönkijät merkistä riippumatta.

Myös määräaikaishuollot sekä rengastyöt.

Vaasan Veteraaniautoseuran jäsenille -10% rengastöistä Opistokatu 9, 65100 Vaasa, 050 0863657

Nu är motorn i väldigt gott skick. I samma veva satte jag nya ”korkar” på kopplingen, det vill säga jag skar till nya passande delar av en korkskiva.

Finländsk motorcykel i original På avgasröret sitter en så kallad fon-skylt så detta är en äkta finländsk motorcykel. Av Sport-modellen importerades i tiderna endast 7‒10 exemplar. Några Sport-modeller har också importerats från Sverige som begagnade. Jag har sett två av dessa som restaurerade. Standard- och Tourist-modellerna har importerats i dussintal och en sådan finns även på bilmuseet i Vasa, utrustad med separata sadlar och undermonterade avgasrör.

-”Vår familj skaffade motorcykeln -79, då jag själv var blott en mopedpojke på 15 år.

Motorcykeln förvarades vid hemmanet i Sonkajärvi där jag rustade upp den till körbart skick. Vi var fyra bröder och eftersom vi ännu inte hade körkort övade vi på gården. Det var ett stort jobb för en 15-åring, bland annat öppnade jag vevhuset och vevaxelns axialspel behövde fixas. Lagren bytte jag inte”.

-”Häremellan bodde jag i Helsingfors i cirka fem år och flyttade sedan till Vasa för att jobba 1995. Vi fick två söner och under loven tog jag och den äldre pojken alltid fram motorcykeln. Uppmuntrad av min son köpte jag ”andra halvan” av motorcykeln av min farbror för han var inte intresserad av att restaurera den”.

Drömbågen-modellerna presenterades vid Husqvarnas produktion 1953 och tillverkades fram till 1958. Modellen i fråga såldes som ny i Idensalmi 1959 (Putkola Oy, till priset av 186 000 mark) men detta exemplar lämnade fabriken redan 12/1954. Drömbågen gjorde ingen succé i Sverige eftersom den vägde 115 kg och fick köras först vid 18 års ålder. Den lättare modellen Silverpilen som vägde 75 kg presenterades 1955 och blev desto mer populär eftersom man fick köra den vid 16 års ålder.

Från bruksfordon till museirestaurering Motorcykelns första ägare var en skogsvårdare/avverkningsförman från Sonkajärvi som hade den 1959-1967. Han körde 14 000 kilometer i sitt arbete och några gånger ganska

långa sträckor som till skogsvårdsskolan i Rovaniemi, över 400 kilometer ena vägen. Den andra ägaren var en jordbrukare, också han från Sonkajärvi, som behöll motorcykeln till 1970 och körde närmare 10 000 kilometer.

-”Jag blev den tredje ägaren och började restaurera motorcykeln”.

Husqvarnan blev museiregistrerad 2018. Totalt har den körts 26 000 kilometer, så vi har tagit det lugnt och endast kört sommartid. När jag var färdig med restaureringen 2018 körde jag motorcykeln till den ursprungliga ägaren i Idensalmi. Han gav mig den här luftpumpen i original som han berättade att han förvarat på väggen i sitt garage i över 40 år.

Motorcykeln har fungerat väl, inställningarna är i skick och jag har bara bytt brytarspetsarna en gång. Det är hög standard på alltihop.

Erkki Pietola från Tavastehus som är mycket kunnig i Husqvarna-modeller var till stor hjälp i restaureringen. Bland annat färgkoder, dekaler, gummidelar, klädsel till sadeln, fälgar, ekrar och en del motordelar skaffade jag hos Erkki. Erkki kunde givetvis också ge goda råd kring många arbetsskeden.

Jag har lackerat, målat ränder, riktat fälgarna och liknande själv. En del av de förkromade delarna har fått ny beläggning. Det ursprungliga registreringsnumret var ledigt så det beställde jag också. Kolven var i dåligt skick. Det var svårt att få tag i en ny tills jag fick tag i en oversize-kolv av en annan entusiast år 2000.

I och med det kunde vi borra cylindern.

VAASAN VETERAANIAUTOSEURA RY - VASA VETERANBILSÄLLSKAP RF

Teknik - Sport-modell, 9 hp / 6000 r/min, maxhastighet över 110 km/h - 1 cylinder, 2-takt, 2 uppdragna avgasrör - Bing tvåportsförgasare - 3 växlar - Lång sadel i ett stycke (inte på basmodeller) -”Tvärstag” på styret (inte på basmodeller) - Basmodellerna heter ”Drömbåge Standard” och ”Drömbåge Tourist”, med 7 hp och ett undermonterat avgasrör samt separata sadlar.

Tävlingsframgångar Sport-modellen har använts av polisen i Sverige 1957-1965 i Jönköping. På Polismuseet i Stockholm har en polisutrustad Drömbåge Sport ställts ut. På sin tid rönte Sport-modellerna framgång i den så kallade Six Days-tävlingen. Sedermera presenterades motorcykeln som ”Six Days”-modellen i en del broschyrer. (Jfr Jawa Six Days, som delar samma tävlingshistoria.)

Husqvarna Drömbåge Sport i sport-blå färger. Tanken behövde som tur var inte förkromas. Många gummidelar är egenhändigt tillverkade av Pietola.

Fjädringen är mekanisk och fungerar alltså inte ännu med hydraulik. På något har man sparat in.

Stötdämpningen åstadkoms när gummihöljet skapar friktion mot spiralfjädern. Framtill finns bottenlänksfjädring där stötdämpningen baserar sig på ett ”gummibandssystem” som i själva verket består av kummielement för mattsträckning tillOckelbosnöskotern. Dessa kan man fortfarande köpa som tillbehör hos Kumi-Järvinen.

9

Vanhalla kalustolla Virossa ja Latviassa Kyllä vanhallakin kalustolla matkustelu sujuu, tässä hyvä esimerkki. Tämä tarina piti julkaista jo vuosi sitten tuoreeltaan, mutta tuli lehden sivumäärä vastaan joten nyt mukavia lukuhetkiä ja matkasuunnitelmia tekemään.

tuli monta uutta henkilö- ja matkailuautoa hinausauton lavalla vastaan. Olimme tyytyväisiä, että Volvon korjaus onnistui ja pääsimme jatkamaan kesälomareissua.

Maanantai 3.7.

Saavuimme iltalaivalla Mugan satamaan ja leiriydyimme pariksi yöksi lähelle Tallinnaa.

Sinne oli turvallista jättää vaunu ja tutkia ympäristöä volvolla. Kävimme Paldiskissa, joka on ollut suljettu kaupunki v.1962-1994 ja toiminut ydinsukellusvenetukikohtana.

Muistan vieläkin tunteen, koko neljän viikon kesäloma edessä eikä mitään tarkkoja suunnitelmia. Volvo huollettu ja munavaunu pakattu. Muutama päivä aikaisemmin olin tilannut meille ja yhdistelmälle laivalipun Helsingistä Tallinnaan maanantaille. Olimme lauantaina menossa Helsingin suuntaan ja huomasin, että meillä olisi yhden harrasteautokerhon kokoontuminen Kurussa, niin päätimme jäädä sinne ensimmäiseksi yöksi.

Mukava nähdä tuttuja ja nauttia ohjelmasta.

Sunnuntai 2.7.

Aamulla lähdimme ajoissa liikkeelle, kun oli tarkoitus osallistua siskon lapsenlapsen rippijuhlaan Helsingissä klo 13. No, se ei sitten ihan onnistunut. Myöhästyimme juhlista noin 6 tuntia. Matkalla Kurusta Tampereelle volvossa alkoi palaa latausvalo. Sen jälkeen vilkut ei enää toimineet ja sähköt hiipui. Voi ei, kiva mennä Tampereelle kun vilkutkaan ei toimi. No, eikun googlettelemaan lähimpiä Motonet- ja Biltema-myymälöitä. Google maps puhelimessa näytti hyvät ajo-ohjeet.

Samalla katselin millaisia latureita olisi tarjolla ja olimme iloisia, että varaosaliikkeet olivat auki sunnuntaina. Pääsimme Motonetin pihaan yhdistelmällä, odottelemaan että liike avautuu. Olihan se aika hupaisaa, kun nuori tyttö varaosatiskillä kysyi rekkaria, ja näki että auton vuosimalli oli 1973. Hän totesi vähän säälivästi, että tähän ei saa osia edes tilaamalla. Kyllähän me se tiedettiin, mutta onneksi on semmosia yleislatureita. Soitettiin meidän pojalle, joka sattui olemaan Tampereella ja hän tuli kuskaamaan meidät Biltemaan, jossa oli laajempi valikoima yleislatureita. Siellä oli oikein ystävällinen palvelu. Vertasimme vanhaa laturia uusiin ja valikoimme sen, joka oli eniten samanmallinen.

Sitten takaisin volvon luo Motonetin pihaan.

Oli tosi kätevää, kun kaikkea tarvittavaa sai hakea siitä ihan läheltä. Olihan se tosi koomista, kun laturia soviteltiin paikoilleen.

Ihmettelin miehen hyvää työkaluvarastoa, joka oli mukana. Hän oli ihan varmuuden vuoksi ottanut myös rautasahan mukaan, ja sitäkin tarvittiin. Muutaman tunnin äheltämisen jälkeen mies ja poika totesivat auton olevan kunnossa. Siinä Hesaan päin ajaessa

Keskiviikko 5.7.

Jatkoimme matkaa Haapsaluun. Siellä olisi ollut reilun viikon päästä iso jenkkiautotapahtuma (American Beauty Car Show), mutta me olimme matkassa ruotsalaisella volvolla ja vaunulla. Haapsalu on nätti pieni kaupunki. Siellä ihmettelimme vanhaa isoa rautatieasemaa, joka toimi nykyisin museona. Kummallisinta oli se, että 1990-luvulla raiteet oli myyty jollekin yksityiselle 300 eurolla, eli asemalla oli vain lyhyt pätkä raidetta ja muutama vanha juna nähtävillä. Aikoinaan tämä oli Euroopan pisin katettu junalaituri 216 metriä, se oli sama kuin keisarin junan pituus.

Ralliautoja oli peräkärryissä ja nämä autokunnat olivat kovasti kiinnostuneita volvosta. Ajoimme Kuresaaren kaupunkiin ja sieltä löytyi mukava pieni pihaleirintä. Mukavaa oli, että saimme naapureiksi samat tutut suomalaiset, jotka olimme tavanneet jo kahdella edellisellä leirintäalueella. Nyt he olivat varanneet meille paikan. Kävimme tutustumassa Kuresaaren linnaan. Yhtenä päivänä lähdimme volvolla ajelemaan ihan Saaremaan eteläkärkeen, sinne oli Kuresaaresta noin 70 km. Saaren eteläkärki oli todella upea, valtavat hiekkarannat eikä turisteja.

Tie päättyi Säären majakalle, jossa oli parii kahvila-ravintolaa. Reitti näytti olevan myös motoristien suosima.

Perjantai 7.7.

Miehen toiveena oli, että menisimme Saaremaalle. Mikäs siinä, kartta käteen ja lauttarantaa kohti. Jo lautalla huomasimme, että joku isompi autotapahtuma olisi viikonloppuna.

Maanantai 10.7.

Minun toivelistalla oli Pärnu. Lähdimme köröttelemään yhdistelmällä takaisin mantereelle. Lauttamatka kestää vain noin puoli tuntia. Sovimme naapureiden kanssa tapaavamme heidät lähellä Pärnua, Solar caravan parkin leirintäalueella. Sinne oli helppo jättää vaunu ja lähteä volvolla tutustumaan kaupunkiin. Pärnussa on upea hiekkaranta, jonka läheisyydessä monta hotellia.

Keskiviikko 12.7.

046 875 52887, Liisanlehdontie 2, 65380 Vaasa, www.incar.fi

10 V A A S A N A U T O - J A M O O T T O R I M U S E O - V A S A B I L - O C H M O T O R M U S E U M

Pärnusta jatkoimme matkaa, munavaunu volvon perässä kohti Riikaa. Ylitimme Viron ja Latvian rajan, kukaan ei kysellyt passeja.

Muistimme edelliseltä reissulta upean merenrantapaikan Tujasta. Leirintäalueen nimi on Jurasdzeni ja siellä on kymmeniä kilometrejä hiekkarantaa. Saimme hyvän rantapaikan ja maisemat oli upeat. Tämä ranta kyllä päihittää Kalajoen ja Yyterin. Tässä lähellä ei ole mitään suurta kaupunkia eikä edes kylää, joten turisteja on vain vähän ja tilaa paljon.

Perjantai 14.7.

Tutkimme millaisia leirintäalueita olisi Riiassa. Päädyimme sitten tuttuun paikkaan, josta noin 100km Riikaan. Lähdimme hieman sisämaahan päin, mutta reittivalinta ei ihan onnistunut. Matkalla oli hiekkateitä ja tietöitä. Sääliksi kävi Volvo-rukka, mutta urheasti se vei meidät perille. Alueen nimi on Apalkalns. Siinä mietimme, että tosi vähän näkynyt vanhoja autoja reissun aikana, vain muutama Lada. Hetken päästä alkoi kuulua outoa pärinää ja alueelle kurvasi pari rättisitikkaa. Niitä tuli sitten lisää ja ne leiriytyivät meidän leiripaikkaa vastapäätä.

Yhteensä näitä oli 12 autoa, ja kaikki ihanasti erilaisia. Suurempi yllätys oli sitten se, että tämä porukka oli Suomesta ja matkalla cvkokoontumiseen Sveitsiin. Se kyllä osoittaa melkoista sisukkuutta.

Jätimme taas vaunun leirintäalueelle ja tutustuimme Volvolla lähialueeseen. Lähellä on nätti pieni vanha kaupunki nimeltä Cesis.

Outoa on, että pienemmistä kaupoissa ei käy kuin käteinen ja isommissa on välillä tosi tyly palvelu. Ruokakaupassa myyjä paiski meidän ostoksia, kun emme osanneet käyttää latviankielistä itsepalvelukassaa. Teki mieli jättää ostokset siihen, mutta pitäähän sitä välillä täyttää vaunun jääkaappi.

Maanantai 17.7.

Kävimme Riiassa Volvolla, hyvä valinta. Yhdistelmälle on välillä tosi hankalaa saada parkkipaikkaa. Löysimme ihan vahingossa valtavan ostoskeskuksen, jossa noin 200 liikettä. Mies totesi, että mitä vähemmän tavaraa esillä, niin sitä kalliimpi liike. Olisi ollut ihania sisustusliikkeitä, mutta vaunussakin tila on rajoitettu, ja mitään nojatuolia en saanut mukaan. Riiassa on kaunis vanha kaupunki, johon tutustuimme kävellen.

Parkkipaikka oli maksullinen, ei mitään mainintaa liikennemerkissä ja pysäköintilapun sai ostaa toiselta puolen vilkasliikenteistä katua. Onneksi paikallinen parkkipirkko sattui tulemaan paikalle ja neuvoi meitä, muuten olisi ollut sakkolappu tuulilasissa.

Palasimme Volvolla takaisin Apalkalnsin leirintäalueelle. Matkalla näimme monta Ferraria, ja ne kokoontuivat johonkin. Me sitten tyytyväisinä köröttelimme volvolla Cesiksen pikkukaupungin halki. Mutta mitä ihmettä, siellä oli väki teiden varsilla kuin Vaasassa vappuna.

VAASAN VETERAANIAUTOSEURA RY - VASA VETERANBILSÄLLSKAP RF

Me olimme vähän yllättyneet vastaanotosta, mutta sitten tajusimme, että nämä odottivat sitä Ferrari-letkaa.

Yllätys oli melkoinen, kun keltainen vanha Volvo johti letkaa, ja meillä oli kunnon etumatka.

Onneksi meille näytettiin peukkua, ylöspäin.

Emme tiedä moneenko kuvaan päädyttiin.

Apalkalnsin leirintäalue tuntui muutaman päivän oleskelun jälkeen niin kotoisalta. Naapurit vaihtui, me pestiin pyykkejä, käytiin järvessä uimassa, nautittiin alueen terassiravintolan antimista. Iltaisin meitä kävi tervehtimässä alueella viihtyvä haikara. Niitä näkyi sekä Virossa että Latviassa. Haikaran pesät ovat valtavia, kuormalavan kokoisia korkealla vanhoissa puissa tai muissa tolpissa. Haikaran pesä talon pihassa tuo uskomusten mukaan onnea.

Tiistai 18.7.

Reissu oli niin mukava ja vielä paljon nähtävää.

Soitin siis laivayhtiöön ja siirsin meidän paluuta viikolla eteenpäin. Mietimme jatkammeko matkaa etelään vai pohjoiseen, mutta päädyimme sitten, että lähdetään ylöspäin Viron suuntaan. aaskin rajan ylitys oli lähes huomaamaton. Useat turistit hakevat juomansa Latviasta, jossa ne on vähän halvempia. Minä halusin ostaa itselle tuliaisina kuohareita. Onneksi vaunussa oli tilaa niille. SuTper- ja City-Alkoissa on runsas valikoima, tosin niissä tulee joku valinnan vaikeus. Me huomasimme, että juomat on samanhintaisia myös ruokakaupoissa, joissa niitä on mukavampi vertailla. Vaikka ruokakauppa olisi ollut kuinka pieni, niin oluita ja muita juomia oli runsaasti.

Ylitimme rajan sisämaassa Valgan kohdalta, ja jatkoimme matkaa Tartoon. Autourheilu taas haittasi matkan tekoa, leirintäalue oli lähes kokonaan varattu, koska kaupungissa oli alkamassa Estonian rally.

11

viihtyisä. Kävimme Mokkapirtissä kahvilla (tuttu paikka tv-sarjasta Kontio&Parmas) ja saimme ostettua liput saman illan Irwinmusikaaliin. Kesäteatteri oli lyhyen kävelymatkan päässä leirintäalueelta.

Tutustuimme Tarton yliopistokaupunkiin autolla. Parin kilometrin päässä oli Ale Coqin olutmuseo ja tehdas. Mukava tutustumisen arvoinen paikka.

Museokierroksesta jäi mieleen miten pientä toiminta oli vuosikymmeniä sitten. Olutta tehtiin käsityönä ja museossa oli näytteillä pienet koneet. Olutkorit vietiin kauppoihin henkilöauton kokoisilla lava-autoilla. Toista se on nykyisin, valtava automaattinen tuotanto, ja valmiita tuotteita kuljetetaan jättirekoilla jakelupisteisiin.

Keskiviikko 19.7.

Jatkoimme matkaa pohjoiseen. Koitimme etsiä seuraavaa leiripaikkaa reitin varrelta.

Ihan joku hotellin takapihan parkkipaikka ei kiinnosta. Ajoimme sitten Itämeren rantaan, leirintäalueen nimi on Mereoja camping.

Meidät otettiin tosi ystävällisesti vastaan.

Omistajapariskunta oli ollut viikko sitten meidän naapureina Latviassa. Tällä alueella on aivan huikeat näkymät merelle.

Perjantai 21.7.

Ajoimme Rakveren kaupungin kautta Vosuun. Se on ihana pieni rantakaupunki.

Löysimme hyvän popup-ravintolan omakotitalon pihasta. Mukavasti ilta kului ja kävelimme rantoja pitkin takaisin leiripaikkaan.

Lauantai 22.7.

Mietimme, että reissu lähenee loppuaan ja meillä on vielä Tallinna tältä reissulta näkemättä. Eikun vaunu taas volvon koukkuun ja siirryimme leirintäalueelle Tallinnan lähistölle. Sama paikka mistä aloitimme reissun.

Keskiviikko 26.7.

Emme vieläkään ajaneet suoraan kotiin, vaan päätimme jäädä Seinäjoelle. Ostimme liput kesäteatterinäytökseen samalle illalle, musikaalin nimi oli Xanadu. Seinäjoen leirintäalue on tosi viihtyisä, uudet huoltorakennukset ja Törnävän upea puisto vieressä.

Liikenne Tallinnan lähellä on tosi vilkasta ja tiet ovat hyvässä kunnossa.

Google mapsilla ajomatka sujui hyvin, kun osaa ennakoida risteyksiä ja liikenneympyröitä.

Sunnuntai 23.7.

Päätimme jättää yhdistelmän leirintäalueelle ja mennä lähijunalla Tallinnan keskustaan.

Matka oli noin 20 kilometriä ja junalipun hinta 2€/aikuinen. Eikun reppu selkään ja kunnon turistikierros vanhassa kaupungissa.

Siellä olikin kyllä tekemistä koko päiväksi.

Jänniä kävelykäytäviä linnanmuureissa melko korkealla, joissa sai ihailla talojen kattoja.

Erilaisia ravintoloita ja kahviloita ja niillä kova kilpailu asiakkaista. Hinnat edullisempia kuin Suomessa ja se vanhojen talojen tunnelma.

Maanantai 24.7.

Vielä viimeiset ostokset. Olin ihastunut Pepco-myymälöihin, jotka muistuttivat hiukan H&M:ää. Löysin kaikenlaisia ihania vaatteita neljälle lapsenlapselle, jokaiselle oma pussillinen. Näitä Pepco-myymälöitä oli useammassa kaupungissa.

Sitten illalla odotusta satamassa, olimme menossa yölaivalla takaisin Suomeen. Olimme ottaneet hytin, että laivamatkan ajan saa nukkua kunnolla.

Tiistai 25.7.

Olimme aikaisin aamulla Vuosaaren satamassa, klo 5 aamulla. Oli mukava ajella, kun ei ollut vielä ruuhkaa ja sai ajella rauhassa. Päätimme sitten jäädä Valkeakoskelle. Leirintäalue oli tosi

12 V A A S A N A U T O - J A M O O T T O R I M U S E O - V A S A B I L - O C H M O T O R M U S E U M

Torstai 27.7.

Nyt olimme jo niin lähellä kotia, että pakko myöntää - kesäloma on kohta ohi ja maanantaina töihin. Meidän talovahdit lähti reissuun ja me saimme hoitokissan. Ekan yön nukuimme vielä vaunussa omassa pihassa, koska siellä oli kaikki tarvittava. Aika vähällä tavara- ja vaatemäärällä pärjää ja siivottavaakin on vaunussa paljon vähemmän. Jos työt ei olisi kutsuneet, olisimme jääneet vielä muutamaksi viikoksi Viroon ja Latviaan. Paljon näkemistä, vanhoja linnoja ja kartanoita, ihania puutarhoja, lyhyet ajomatkat ja edullisemmat hinnat.

Matkassa mukana: Ulla ja Kari Nummi & Volvo 142 vm 1973

Med gammalt ekipage i Estland och lettland Jag kommer fortfarande ihåg känslan av att ha fyra veckor semester framför oss utan några specifika planer.

medlidsamt att det inte ens går att beställa delar till vår bil. Det visste vi förstås, men som tur är finns det universalgeneratorer. Vi ringde vår son som råkade befinna sig i Tammerfors och han körde oss till Biltema där de hade större urval universalgeneratorer. Även servicen var riktigt tillmötesgående.

Vi jämförde den gamla generatorn med de nya och valde den vars modell var mest lik.

Sedan återväde vi till Volvon på Motonets parkering. Det var praktiskt att allt vi behövde fanns alldeles i närheten. Det blev komiskt när vi skulle installera generatorn. Jag betraktade förvånat min mans välutrustade verktygsförråd. För säkerhets skull hade han till och med tagit med sig järnsågen och den kom också till användning. Efter några timmars ansträngning fick min man och son bilen i skick och vi kunde köra vidare. På vägen till Helsingfors mötte vi en bärgningsbil lastad med många nya personbilar och husbilar. Vi var nöjda att vi fick Volvon reparerad och kunde fortsätta vår semesterresa.

Lördag 1.7 Volvon hade varit på service och äggvagnen var packad. Några dagar innan hade jag beställt en båtbiljett för fordonskombination från Helsingfors till Tallinn med avgång måndag. Lördag tog vi sikte på Helsingfors och märkte att en bilklubb ordnade evenemang i Kuru, så vi bestämde oss för att spendera första natten där. Det var roligt att träffa bekanta och njuta av programmet.

Söndag 2.7 Vi startade tidigt på morgonen för vi var bjudna till min systers barnbarns konfirmationsfest i Helsingfors kl. 13, men vi missade festen med cirka 6 timmar. På vägen från Kuru till Tammerfors började laddningslampan på Volvon lysa och efter det slutade blinkrarna att fungera och eltillförseln ströps. Inte kul att köra till Tammerfors när inte ens blinkrarna fungerar. Vi fick så lov att googla närmaste Motonet- och Biltema-butiker. Google maps gav goda körinstruktioner på telefonen. På samma gång kollade jag hurudana generatorer det fanns och vi var glada över att reservdelsbutikerna var öppna på en söndag. Vi tog oss till Motonets parkering med kombinationen och inväntade att de skulle öppna.

Det var en smula roande när den unga tjejen vid reservdelsdisken bad om vårt registernummer och såg att årsmodellen var 1973. Hon konstaterade något

VAASAN VETERAANIAUTOSEURA RY - VASA VETERANBILSÄLLSKAP RF

13

Med gammalt ekipage Måndag 3.7 Vi anlände med kvällsbåten till hamnen i Muuga och slog läger i närheten av Tallinn för ett par nätter. Där kunde vi tryggt parkera vagnen och undersöka omgivningen med Volvon. Vi besökte staden Rågervik som var stängd och fungerade som bas för atomubåtar 1962‒1994.

Onsdag 5.7 Vi fortsatte vår resa mot Hapsal. Där skulle de ha haft ett stort evenemang för jänkarbilar en dryg vecka senare (American Beauty Car Show), men vi hade ju en svensk Volvo med husvagn. Hapsal är en nätt liten stad.

Där beundrade vi den stora gamla järnvägsstationen som numera tjänstgör som museum. Det märkligaste var att rälsen sålts till en privatperson för 300 euro på 1990-talet, så vid stationen fanns bara en kort rälsstump och några gamla tåg kvar. I tiderna fanns den längsta tågperrongen i Europa som låg under tak här i Hapsal. Den var 216 meter, lika lång som kejsarens tåg.

Ösels sydspets med Volvon, cirka 70 km från Arensburg. Det var en vacker syn med enorma sandstränder och inga turister. Vägen tog slut vid Sõrve fyr där det fanns ett par kaférestauranger. Rutten såg ut att vara populär bland motorister. Vid fyren stod motorcyklar från flera olika länder parkerade. Väl tillbaka i Arensburg körde vi till norra sidan av ön, ibland längs små grusvägar.

Måndag 10.7 Jag hade Pärnu på min önskelista. Vi körde tillbaka i riktning fastlandet. Färjeresan tar bara cirka en halvtimme. Vi kom överens med våra grannar om att träffas i utkanten av Pärnu, på campingplatsen Solar caravan park. Där kunde vi behändigt parkera vagnen och bekanta oss med staden med Volvon. I Pärnu finns en fin sandstrand med flera hotell i närheten.

Onsdag 12.7 Från Pärnu tog vi vår äggvagn och vår Volvo och fortsatte mot Riga. Vi korsade gränsen mellan Estland och Lettland och ingen ville se våra pass. Från föregående resa drog vi oss till minnes en vacker plats med havsutsikt i Tūja. Campingplatsen heter Jurasdzeni och där finns tiotals kilometer sandstrand. Vi fick en fin plats vid stranden och kunde njuta av utsikten. Stranden slår Kalajoki och Ytterö

Fredag 7.7 Min man ville att vi skulle besöka Ösel. Varför inte? Det var bara att plocka fram kartan och ta sikte på strandlinjen. Redan på färjan lade vi märke till att det skulle ordnas ett större bilevenemang i helgen. Släpvagnarna var lastade med rallybilar och ägarna visade stort intresse för vår Volvo. Ön Ösel är så pass stor att vi inte såg skymten mer av rallybilsförarna under hela helgen. Vi körde mot staden Arensburg och hittade en trevlig liten campingplats. Det råkade sig så väl att vi fick samma finländska grannar som vi mött redan på de två tidigare campingarna. De hade reserverat en plats åt oss. Vi besökte Arensburg slott. En dag tog vi oss ända till

14 V A A S A N A U T O - J A M O O T T O R I M U S E O - V A S A B I L - O C H M O T O R M U S E U M

med råge. Det ligger ingen större stad eller ens en by i närheten så det finns få turister och gott om plats.

Fredag 14.7 Vi undersökte vilka campingplatser som finns nära Riga och bestämde oss för en plats vi besökt tidigare cirka 100 km från staden. Vi körde in mot landet men det var inget lyckat vägval. På vägen möttes vi av grusvägar och vägarbeten. Jag tyckte synd om vår gamla Volvo, men den tog oss modigt ända fram. Området heter Apalkalns.

Väl framme konstaterade vi att vi endast sett ett fåtal äldre bilar under vår resa, en och annan Lada. Efter en stund hörde vi ett

i Estland och lettland konstigt brummande och två lingonplockare kurvade in på campingplatsen. Det dök upp allt fler och de parkerade mittemot oss. Det var totalt 12 bilar och alla var förtjusande olika. Vi blev än mer överraskade när vi fick höra att sällskapet kom från Finland och var på väg till ett cv-evenemang i Schweiz. Vi lyfte på hatten för deras målmedvetenhet.

Vi lät åter vagnen stå vid campingen och bekantade oss med närområdet med Volvon. I närheten låg en liten gammal stad som heter Cēsis. Det är lite underligt att mindre affärer bara accepterar kontanter och i de större är servicen ibland ganska ovänlig. I mataffären dängde försäljaren missnöjt med våra inköp när vi inte kunde använda självbetjäningskassan som bara talade lettiska. Vi skulle ha låtit inköpen vara om det inte vore för att vagnens kylskåp gapade tomt.

Måndag 17.7 Vi besökte Riga med Volvon, ett gott val. Det är ibland svårt att hitta en parkeringsplats för kombinationen. Helt av misstag hittade vi ett enormt köpcenter med runt 200 affärer. Min man konstaterade att ju färre föremål som fanns till salu, desto dyrare affär.

Där fanns en alldeles ljuvlig inredningsaffär, men det är begränsat med utrymme i vagnen och jag kunde inte köpa mig en fåtölj.

Riga har en vacker gammal stadsdel som vi besökte till fots. Parkeringsplatsen var avgiftsbelagd, det fanns inga trafikmärken och biljetten fick vi så lov att köpa på andra sidan den vältrafikerade gatan. Som tur var dök en lokal lapplisa upp och kunde ge oss råd, annars skulle vi ha hälsats av en böteslapp på vindrutan.

Vi återvände med Volvon till Apalkalns camping. På vägen såg vi många Ferrarin som såg ut att samlas någonstans. Där kom vi förnöjt tuffande i vår Volvo genom den lilla staden Cēe´sis. Men mitt i allt märkte vi att vägarna var kantade med folk som på första maj i Vasa. Vi var en smula förbryllade över det varma mottagandet tills vi insåg att de alla väntade på Ferrari-paraden. Åskådarna fick sig en överraskning när paraden leddes av en gul gammal Volvo med ett rejält försprång. Till all lycka visade folk oss tummen upp och inte ner. Vi blev fotograferade vem vet hur många gånger.

som hemma på Apalkalns campingplats. Vi fick nya grannar, tvättade kläder, tog ett dopp i sjön och åt och drack gott vid platsens restaurang med terrass. Om kvällarna fick vi besök av en stork som trivdes i området. Vi kunde bonga dessa fåglar både i Estland och Lettland. Storken har ett enormt rede, stort som en lastpall, högt uppe i ett gammalt träd eller en stolpe. Enligt sägnen ska ett storkbo på husets gård bringa lycka.

Tisdag 18.7 Vi njöt av resan och det fanns ännu mycket att se. Därför ringde jag färjebolaget och bokade om vår hemresa en vecka framåt. Vi funderade över om vi skulle fortsätta södereller norrut, men beslöt till slut att forsätta uppåt mot Estland.

Vi korsade åter gränsen utan några problem.

Många turister kör till Lettland för att köpa drycker eftersom de är lite billigare där. Jag ville köpa lite skumvin att ge bort till vänner och bekanta. Det fanns det som tur var plats för i vagnen. På Super- och City-Alko finns ett stort utbud, vilket ibland gör det svårt att välja. Vi märkte att dryckerna såldes till samma pris i mataffärerna där det var enklare att jämföra. Även de små mataffärerna hade ett stort utbud öl och andra drycker.

Vi korsade gränsen vid Valga i inlandet och fortsatte resan mot Tartu. Bilsporten satte åter käppar i hjulet för vår resa. Nästan hela campingplatsen var bokad eftersom Estonian rally snart skulle ordnas i staden. Vi besökte universitetsstaden Tartu med bil. Ett par kilometer bort låg A. Le Coqs ölmuseum

och fabrik, ett trevligt besöksmål. Rundan på museet påminde oss om hur liten verksamheten var för några årtionden sedan. Ölet bryggdes som hantverk och de små maskinerna fanns utställda på museet. Ölkorgarna kördes ut till affärerna med flakbilar som inte var större än personbilar. Numera är det helt annorlunda. Produktionen är enorm och automatiserad och de färdiga produkterna transporteras med jättelika långtradare till distributionscentralerna.

Onsdag 19.7 Vår resa fortsatte norrut. Vi försökte hitta nästa campingplats längs rutten. Vi var inte intresserade av att ställa vagnen på någon parkeringsplats på bakgården till ett hotell.

Vi körde ner till Östersjöns strand, campingplatsen hette Mereoja camping. Vi blev ytterst vänligt bemötta. Ägarparet hade varit våra grannar i Lettland för en vecka sedan.

Från campingen hade vi en fantastisk havsutsikt.

Fredag 21.7 Vi körde via staden Rakvere mot Võsu, en förtjusande liten kuststad. Vi hittade en bra popup-restaurang på gården till ett egnahemshus. Här spenderade vi en trevlig kväll och promenerade tillbaka till campingen längs strandstråken.

Efter några dagars visit började vi känna oss

VAASAN VETERAANIAUTOSEURA RY - VASA VETERANBILSÄLLSKAP RF

15

Lördag 22.7 Vi insåg att vår resa närmade sig sitt slut och vi hade ännu inte besökt Tallinn. Alltså kopplade vi fast vagnen på Volvons dragkrok och förflyttade oss från campingplatsen till utkanten av staden. Vi var tillbaka där vår resa började. Det är väldigt livlig trafik i närheten av Tallinn och vägarna är i gott skick. Resan avlöpte väl med hjälp av Google maps, då vi kunde förutse var vi skulle ta av i korsningar och rondeller.

Söndag 23.7 Jag kommer fortfarande ihåg känslan av att ha fyra veckor semester framför oss utan några specifika planer.

Vi beslöt oss för att ställa kombinationen vid campingplatsen och ta närtåget in till centrala Tallinn. Resan var cirka 20 kilometer och tågbiljetten kostade 2 €/vuxen. Vi tog våra ryggsäckar och gjorde en riktig turistrundvandring i gamla staden. Det fanns mycket att se hela dagen. På slottsmurarna finns högt belägna gångar från vilka vi kunde beundra hustaken uppifrån. Tallinn har även många olika restauranger och kaféer och konkurransen om kunderna är hård. Priserna är förmånligare än i Finland och så är det trevlig stämning bland de gamla husen.

Måndag 24.7 Några sista inköp. Jag blev förtjust i Pepcobutikerna som påminner lite om H&M. Där hittade jag fina kläder till våra fyra barnbarn, en påse vardera. Det fanns Pepco-butiker i flera av städerna vi besökte. På kvällen väntade vi i hamnen för att ta nattbåten tillbaka till Finland. Vi hade reserverat en hytt så att vi skulle få sova ordentligt under båtresan.

Tisdag 25.7 Tidigt kl. 5 på morgonen anlände vi till Nordsjö hamn. Det var trevligt att köra i lugn och ro innan rusningen. Vi bestämde oss för att stanna i Valkeakoski.

Campingplatsen var mycket trivsam. Vi drack kaffe vid Mokkapirtti (känt från tvserien Kontio&Parmas) och köpte på samma gång biljetter till kvällens föreställning av Irwin-musikalen.

Sommarteatern låg på kort gångavstånd från campingen.

Onsdag 26.7 Vi körde inte raka vägen hem utan beslöoss för att stanna i Seinäjoki. Vi köpte biljetter till sommarteaterföreställningen samma kväll, en musikal som hette Xanadu. Campingplatsen i Seinäjoki är mycket trivsam, servicebyggnaderna är nya och Törnäväs vackra park ligger alldeles intill.

Torsdag 27.7 Nu var vi så nära vårt hem att vi måste erkänna faktum ‒ semestern var snart slut och på måndag skulle vi tillbaka till jobbet. Vår husvakt åkte i sin tur på en resa och vi fick en katt att sköta under tiden.

Den första natten sov vi ännu i vagnen på vår egen gård eftersom den var utrustad med allt vi behövde. Man klarar sig med en ganska liten uppsättning prylar och kläder och det är mycket mindre att städa i vagnen. Om vi inte varit tvugna att återvända till

16 V A A S A N A U T O - J A M O O T T O R I M U S E O - V A S A B I L - O C H M O T O R M U S E U M

jobbet skulle vi ha stannat några veckor till i Estland och Lettland. Där finns så mycket att uppleva: gamla slott och herrgårdar, vackra trädgårdar, avstånden är korta och priserna förmånligare.

Med på resan: Ulla och Kari Nummi Volvo 142 åm 1973+SMV-vagn åm 1972

Kaj Nymark

KESKIVIIKKOAJOT /ONSDAG körningar 2024

Keskiviikkoajot 2024 Onsdagskörningar Vaasan tori/torget Prisma Liisanlehto / Liselund Pvm Datum

Vetäjä Ledare

Kokouspaikka ja lähtö Samling och start

Vierailu ja kahvipaikka Besöksplats Caffeplats

Ajoneuvomäärä Antal fordon

Henkilömäärä Antal personer

Pvm Vetäjä Kokouspaikka ja lähtö Vieraitu ja kahvipaikka Ajoneuvo määrä Henkilö määrä Datum Ledare Samling och start Besöksplats Caffeplats Antal fordon Antal personer 3.2 L 50 Talwiajo Laukaa – Keurusselkä 12 22 10.3 Kaj Nymark Talviajo, Automuseo – Tesses Cafe, Vassorfjärden 25 38 01.05 J-Kangas Prisma Vappuajo Första Maj körning 550 1300 + publik 925 22.05 Kaj Nymark Tori/Torget Bergfolk Car Service, Molpe 52 79 29.05 J-P Kangas Prisma Pirulan viinitehdas Ylistaro 36 58 31.05 Kaj Nymark Onkilahden koulu ”Älä kiusaa/turvallisesti kesälomille” 5 5 05.06 Tom Djupsjöbacka Tori/Torget Rökiö kvarn, Vörå 65 106 + publik 95 12.06 Hans Heino Prisma Johan Puu Oy, Isokyrö 32 49 19.06 Lars Backman Tori/Torget Hellnäs båthamn, grillafton 25 40 26.06 Pentti Marjanen Tori/Torget Åminne Stugby 46 72 03.07 Lars Backman Tori/Torget Golkas Herrgård 45 70 10.07 Jan Peter Fredman Tori/Torget Kalles Inn, Klubbbskat 61 93 17.07 Jan Peter Fredman Tori/Torget Molpe paviljong 13 23 24.07 Hans Heino Tori/Torget Vassor Marthagården 43 66 31.07 Pentti Marjanen Tori/Torget Salteriet, Björkö 41 63 07.08 Lars Backman Tori/Torget Pundars Cafe 60 113 14.08 Pentti Marjanen Tori/Torget Köklot fiskehamn 43 65 21.08 Tomas Djupsjöbacka Tori/Torget Storberget Rekipelto-Rejpelt 94 145 28.08 Pentti Marjanen Tori/Torget Arken Raippaluoto 42 65 04.09 Kaj Nymark Tori/Torget Laihian Nuukuuren museo 70 + 15 MC 123 11.09 Jan Peter Fredman Prisma Red sea Cafe, Petalax 40 62 18.09 Lars Backman Prisma Sommaröhallen Vallgrund 36 58 25.09 Kaj Nymark Prisma ST1 Koivulahti / Kvevlax 22 34 Totalt 1473 2749

VAASAN VETERAANIAUTOSEURA RY - VASA VETERANBILSÄLLSKAP RF

17

että sellainen t-ford! En annorlunda Mitäpä suomalainen ei osaisi tehdä puusta. J. Pulkkinen Luumäeltä (esiintyy Youtubessa nimellä Jiipee Calibraman) on hyvä esimerkki omistautuneesta harrastuksesta, joka puhuttelee varmasti jokaista käsi- ja puutöistä, autoista ja tekniikasta kiinnostunutta, huumoriotteella kylläkin.

Mysteeri on, miksi Pulkkinen päätyi lahjoittamaan yhden näyttävimmistä teoksistaan meille, tänne toiselle puolelle Suomea, mutta yhtenä kesäaamuna kello kuusi Matti Maartonen ja Vesa Ania päätyivät hakureissulle peräkärryn kanssa suuntana Luumäki. Esittelykierroksen jälkeen tehtiin luovutustodistus ja edessä oli viidensadan kilometrin kotimatka. Ja tokihan T-fordia piti kokeilla Automuseon pihassa – hyvin kulki polkuvoimalla!

T-Ford on mallia 2016 ja työtunteja takana noin 2000. Tekijänsä mukaa tapaukseen liittyy paljon huumoria, mutta lopputulos on kuitenkin teknisesti toimiva kahden aikuisen poljettava kulkine. Auto todellakin kulkee reipasta vauhtia riippuen kuljettajan fysiikasta.

Polkuvarustus on tehty kahdelle polkijalle.

Polttomoottorin on mutta sitä ei ole kytketty, kuulema meno käy liian rajuksi.

Runkona on käytetty kahta fatbike-polkupyörää ja huonekaluputkea. Lokasuojat tehty kanaverkosta ja polyuretaanista. Renkaat on muokattu fatbikevanteista valu-uretaanilla ja pyöräpinnat harjanvarsista. Lamput ovat alkujaan keittiökulhoja. Muita hienoja yksityiskohtia ovat mm. semaforivilkut, avattava katto, puhelin, stereot, lehmätöötti ja lavan alla olevabensakone akun lataamiseen. Lava on irrotettavaa mallia. Auto on kiertänyt Lahden ja Helsingin autonäyttelyissä ja varmasti tulee herättämään mielenkiintoa meillä Automuseolla ensi kesänä, ties vaikka päätyisimme polkaisemaan Vappuajoihin. Lisäinfoa ja muuta kalustoa löytyy Youtubessa käyttäjänimellä ”calibraman”.

Det finns knappast något

18 V A A S A N A U T O - J A M O O T T O R I M U S E O - V A S A B I L - O C H M O T O R M U S E U M

T-Ford

som en finländare inte skulle kunna tillverka av trä. J. Pulkkinen från Luumäki (uppträder på Youtube under namnet Jiipee Calibraman) är ett bra exempel på hur ett stort engage mang för en hobby tilltalar alla som är intresserade av hand- och slöjdarbete, bilar och teknik, med humor och i miniatyr för all del.

Det är ett mysterium varför Pulkkinen beslutade att donera ett av sina mest anslående verk till oss i landets motsatta kant, men klockan sex en sommarmorgon startade Matti Maartonen och Vesa Ania mot Luumäki för upphämtning med släpvagn. Efter en guidad tur gjorde vi upp ett överlåtelseintyg och inledde hemresan om femhundra kilometer. Vi måste ju testa Tforden på bilmuseets gård – den gick bra med trampad kraft!

T-Forden är av modell 2016 och har tagit runt 2000 timmar att tillverka. Enligt tillverkaren genomfördes projektet med en god portion humor, men slutresultatet är likväl ett tekniskt funktionellt trampfordon för två vuxna. Beroende på förarens fysik kommer bilen upp i en försvarlig fart.

Det finns trampor för två personer. Det finns en förbränningsmotor också, men den är inte inkopplad. Det skulle gå för vilt till annars, påstås det.

Som chassi har man använt två fatbike-cyklar och möbelrör.

Stänkskärmarna är gjorda av hönsnät och polyuretan. Däcken är fatbike-fälgar som modifierats med gjutbar uretan och ekrarna är av kvastskaft. Lamporna var tidigare matskålar. Andra fina detaljer är bland andra semaforblinkrarna, taket som går att öppna, telefonen, stereon, kotutan och den bensindrivna motorn under flaket som används för att ladda batteriet. Flaket går att ta loss.

Bilen har visats på bilutställningar i Lahtis och Helsingfors och kommer garanterat att väcka intresse hos oss på bilmuseet nästa sommar.

Vem vet, kanske trampar vi oss fram med den på första majparaden. Mer information och övriga fordon hittar du på Youtube under användarnamnet ”calibraman”.

Hinderfria bilmuseet – med hiss till övervåningarna Esteetön automuseo hissillä kerroksiin

När personhissen står klar möjliggör den säker förflyttning mellan våningarna. Det har varit ett långt projekt; de första planerna gjordes för runt tio är sedan. Bilmuseets framlidne medlem Markku Seppänen jobbade som montör hos Kone och det var hans förtjänst att hissen på den tiden kunde användas som varuhiss.

Kone Oy, världens ledande hisstillverkare, står för grundrenoveringen. Den gamla korgen tas i bruk och vi har själva målat hisschaktet och väggarna samt renoverat korgen invändigt.

Belysningen förnyas. Kone Oy står för själva hisstekniken och programmeringen. Hissen är en märkbar investering för bilmuseet, men i och med insatsen från vår egen hissgrupp har vi både kunnat spara pengar och snabba upp tidtabellen avsevärt.

Hissgruppen bestod av: Matti Maartonen / metallarbeten på hissvagnen. J-P Kangas / hissprojektets ekonomi. Marko Rautakoski, Hans Heino, Harri Ala-Aho och Juha Sumuranta /reparation och målning av hisskorgen. Petri Pirkola / belysningsarbeten, assistent Vesa Ania.

TILAA NYT KERHOASUSTEET representera din egen klubb

Valmistuessaan yleisöhissi mahdollistaa turvallisen liikkumisen eri kerroksiin. Projekti on ollut pitkä, ensimmäiset suunnitelman heräsivät kymmenisen vuotta sitten. Edesmennyt automuseon jäsen Markku Seppänen toimi Koneella asentajana ja hän aikoinaan mahdollisti sen, että hissiä pystyttiin tavarahissinä käyttämään.

Peruskorjauksesta vastaa Kone Oy, maailman johtava hissitoimittaja. Vanha kori otetaan käyttöön ja me olemme omana työnä maalannet hissikuilun, seinät ja ovet kunnostaneet korin sisältä. Valaistus uusitaan. Varsinaisen hissitekniikan ja ohjelmoinnin tekee Kone Oy. Hissi on automuseolle merkittävä investointi mutta omalla hissiryhmän työllä on säästetty kerhon rahaa ja nopeutettu aikataulua merkittävästi.

Hissiryhmässä toimivat: Matti Maartonen /hissikopin metallityöt. J-P Kangas / hissihankkeen talous. Marko Rautakoski, Hans Heino, Harri Ala-Aho, Juha Sumuranta/hissikopin korjaustyöt ja maalaus. Petri Pirkola/ valaistustyöt, apumiehenä Vesa Ania.

Färskt bröd 6 dagar i veckan!

Tuoretta leipää 6 päivää viikossa!

Vaasan Auto- ja Moottorimuseo-painatuksella Kovaan käyttöön tai edustusasuksi, omaan käyttöön tai lahjaksI. Softshell vuorellinen takki 80 euroa Laadukas Clique T-paita 15 euroa

Bageriet i Kvevlax - Leipomo Koivulahdessa 06 3460820

Lippis 10 euroa Med Vasa bil- och-motormuseums tryck För rejäl användning eller representation, till dig själv eller i present Fodrad softshell-jacka 80 euro

Café Rosetten

050 3739071 Vid Korsholms vuxeninstitut Mustasaaren aikuisopistolla

Café Dosetten

050 5222450 Vid Korsholms närsjukhus Mustasaaren lähisairaalassa

Clique t-shirt av hög kvalitet 15 euro Keps 10 euro INFO: J-P Kangas, 0407798001, jukkapekka.kangas@icloud.com Automuseolla maanantaisin

VAASAN VETERAANIAUTOSEURA RY - VASA VETERANBILSÄLLSKAP RF

19

Lähteet: Toyota vuodesta 1936, Traficom, imdcb, finna.fi, TM 1-83, Toyota plus syyskuu 2006 sekä

Filmaattinen Toyota Tercel 4wd

Alkuperäiset Toyotan Tercel-aiheiset esitteet.

Teksti/aineisto Mikko Salmi

Toyota Tercel 4wd - Toyotan ensimmäinen nelivetoinen henkilöauto

tui Tokion autonäyttelyssä vuonna 1981 esiteltyyn RV-5-konseptiautoon, jossa oli takana lokinsiipityyliin aukeavat takasivuikkunat.

Konseptiauton tilat oli suunniteltu erityisesti lintuharrastajia varten. Tuotantomallin muotoilun vaiheita on esitelty tarkemmin esimerkiksi syksyn 1982 Car Styling Quarterly 40-lehdessä. Tercelin muodot suunniteltiin sekä piirustusten että savimallien avulla. Farmarimalli eroaa etuvetoisesta viistoperästä sekä porrasperästä korotetun katon sekä takatilojen suhteen. Tämän takia erityisesti japanilaiset lähteet näkevät Tercel 4wd:n katumaasturien ensiaskeleena. Toyota onkin hyödyntänyt Land Cruiseria Tercelin suunnittelussa. Land Cruiserin vaikutteet näkyvät nelivetoisissa Terceleissä erityisesti vaihteistossa, korissa sekä mittaristossa. Vaihteisto on Land Cruiserin tavoin varustettu kytkettävällä nelivedolla. Korin kattolinjaa on korotettu ja Tercelistä löytyy kallistusmittaristo Land Cruiserin ja 4-Runnerin tapaan. Lisäksi farmarimallisen Tercelin tunnistaa helposti takaluukussa sijaitsevasta rekisterikilpitelineestä, joka on sijoitettu epäsymmetrisesti korin vasempaan laitaan.

Vaasan automuseon kesänäyttelyssä 2024 on ollut mahdollista tutustua japanilaisiin autoihin museon ensimmäisessä kerroksessa.

Eräs näyttelyssä esitellyistä malleista on Suomessa hieman tuntemattomampi Toyota Tercel 4wd, joka tunnetaan selvästi paremmin esimerkiksi USA:ssa.

tiin joko Toyota Terceleinä, Toyota Corsina tai Toyota Corolla II:na myyntiliikkestä riippuen. Porrasperä-mallisia Corsia ja Terceleitä oli mahdollisuus saada myös nelivetoisina Japanissa. Lisäksi ainakin Yhdysvalloissa ja Kanadassa myytiin farmarikorista etuvetoista Terceliä, joka on ulkonäöllisesti huomattavan identtinen nelivetoisen farmarin kanssa. Helpoin tapa erottaa etuvetoinen Farmari-Tercel nelivetoisesta on tarkastaa polttoaineluukun sijainti, joka on nelivetoisessa Tercelissä aina oikealla puolella. Japanissa farmarimallinen Tercel 4wd tunnettiin ainoastaan nimellä Sprinter Carib ja tämä korimalli edustaakin Sprinter Caribien ensimmäistä mallisuku-

Toyota esitteli vuonna 1978 ensimmäisen sukupolven Tercelin. Se oli Toyotan ensimmäinen etuvetoinen henkilöauto. Nimi Tercel tarkoittaa urospuolista kana- tai muuttohaukkaa. Ensimmäisen sukupolven Tercel menestyi parhaiten USA:n ja Japanin markkinoilla. Sen sijaan Euroopassa ensimmäisen sukupolven Tercel ei saavuttanut vastaavaa menestystä. Tercel oli varustettu pitkittäisellä moottorilla ja siinä oli erillistuettu jousitus kaikissa pyörissä. Euroopassa Tercelit olivat lähes tulkoon poikkeuksetta 1.3-litraisella moottorilla varustettuja porrasperiä. USA:ssa ja Japanissa Terceliä myytiin puolestaan myös esimerkiksi viistoperäisenä korimallina 1.5-litran moottorilla. Japanissa tämä sukupolvi tunnettiin joko Toyota Tercelinä tai Toyota Corsana, myyntiliikkeestä riippuen.

Japanin ulkopuolella tietyissä maissa tämä auto tunnettiin myös Corolla Tercelinä, CoTämä autohyvän löytyy myös takia. elokuvasta Vääpeli Körmy ja rollan jo saavuttaneen maineen

Vetenalaiset Vehkeet.

Tercelin toinen sukupolvi julkaistiin alkuvuonna 1982. Euroopassa toisen sukupolven Terceliä sai 3- tai 5-ovisena viistoperämallina 1.3 litran moottorilla aina vuoteen 1985 asti.

Se oli kymmenen senttiä lyhyempi porrasperäistä edeltäjäänsä. Erityisesti Euroopan ulkopuolella tämän sukupolven Terceleitä myytiin myös 1.5-litran moottoreilla. Toisen sukupolven moottori oli ensimmäisen sukupolven tapaan pitkittäin moottoritilassa ja muutoinkin tekniset perusratkaisut olivat samankaltaisia ensimmäisen mallisukupolven kanssa.

Kaikki autot myytiin Japanin ulkopuolella Toyota Tercel-nimellä, kun taas Japanissa toisen sukupolven viistoperäiset malltunnet-

polvea. Sprinter-alkuiset mallit mielletään Japanissa Corolliin. Esimerkiksi AE86-korimallinen GT-Corolla tunnettiinkin Japanissa ainakin nimellä Sprinter Trueno. Nämä kaksi mallia voikin löytää japanilaisista 80-luvun puolivälin Sprinter-esitteistä. Sprinter Carib sai nimensä Pohjois-Amerikan Karibupeurasta ja Japanin Sprinter Carib-esitteissä haluttiinkin viestiä Caribin amerikkalaisista vaikutteista, esimerkiksi amerikkalaisten vuoristomaisemien sekä cowboy-hattujen avulla.

Lokinsiipinen farmarimalli Farmarimallista nelivetoista Toyota Terceliä alettiin valmistaa elokuussa 1982. Se perus-

20 V A A S A N A U T O - J A M O O T T O R I M U S E O - V A S A B I L - O C H M O T O R M U S E U M

Markkinakohtaisia eroja varustelussa Euroopassa Tercelit saattoivat erota huomattavasti johtuen eri maiden välisistä lainsäädäntöeroista. Erityisesti Saksassa oli tarjolla suuri määrä lisävarusteita Terceliin ja esim. valkoisen ”Tercel Snow”-erikoismallin saattoi tilata jopa etupuskuriin integroidulla vinssillä, tummennetuilla takasivuikkunoilla, ralliratilla, kylkiteippauksilla sekä alumiinivanteilla. Tercel 4wd:n päämarkkina-alueet olivat Japani, USA, Kanada, Australia ja Eurooppa.

Tekniikan maailma sai Tercelin myös testattavaksi ja testin tulokset julkaistiin lehdessä 1/83, jonka ilmestymispäivämäärä on päivätty päivämäärälle 29.12.1982. Terceliä kuvataan testissä uudentyyppisenä kevytmaasturina. TM huomauttaa myös, että vain Subarulla on tätä aiemmin ollut tarjolla vastaavan tyylisiä autoja. Tekniikan Maailma kuvaakin vuonna 1982 nelivetoista farmariTerceliä todennäköisesti Suomeen hyvin soveltuvaksi kompromissiksi tavallisen auton ja maastoauton välillä. Nelivetoisesta Tercelistä ei koskaan tullut Suomessa myyntimenes-

tystä Corolla ja Carinan tavoin. Tähän oli hyvin monia erillisiä syitä, kuten esimerkiksi Toyotan laaja mallikirjo ja nelivetoisten maasturien suopeampi verotus 80-luvun Suomessa erityisesti ennen vuotta 1986. Lisäksi Tercel ei menestynyt myöhemmissä suomalaisissa testeissä erinäisistä syistä.

Tercelin tekniikka on rakennettu pitkälti vaihteistoa lukuun ottamatta Toyotan jo olemassa olevista osista. Takapäässä on hyödynnetty takavetoisten Toyotien, kuten Corollan jäykkää taka-akselia, kun taas etupään tekniikan osat ovat tuttuja etuvetoisista Terceleistä. Tercel 4wd

sai kaksi päivitystä, faceliftiä mallivuosina 1985 ja 1987. Ensimmäinen päivitys tuli vuosimallille 1985, jolloin Euroopassa nelivetoista Terceliä päivitettiin muun muassa ”4wd”-fontin, maskin ja kallistusmittarin osalta. Lisäksi autoon tehtiin pieni päivitys mallivuodelle 1987, jossa päivitettiin esimerkiksi korin leveät koristelistat, ratti, sisustan värit sekä verhoilumateriaalit. Sisustan väritys oli läpi mallivuosien joko ruskea/beige tai harmaa/musta mallivuodesta riippuen. Lisävarusteina Terceliin sai kaksivärimaalauksen. Loppuvuosina Euroopassa Terceliä myytiin Euroopassa lisäksi hieman lisävarustellulla Japanista tutulla RV-special varustetasolla, jonka tunnisti parhaiten ruutupenkeistä.

Parhaiten varustellut nelivetoiset Tercelit Parhaiten varustelluista vuosien 1986–1988 japanilaisista Sprinter Caribeista löytyy muun muassa ilmastointi, ohjaustehostin, sähköisesti kytkettävä neliveto, keskikonsoli säilytystilalla, tuplakaasuttimilla varustettu 3A-SU-moottori sekä elektronisesti ohjattu TEMS-alusta, jossa voi nappia painamalla säätää alustan ajettavuutta sähköisesti nykyautojen tapaan. Lisäksi tästä mallista löytyy kallistusmittarien lisäksi korkeusmittari, jolla voi mitata korkeuseroja ja tarkkailla ilmanpainetta.

Korinumeroiden perusteella nelivetoista Terceliä on valmistettu maailmanlaajuisesti hieman yli 300 000 kappaletta. Ensimmäiset mallit rullasivat ulos linjalta elokuussa 1982.

Farmarikorista Terceliä valmistettiin aina tammikuuhun 1988 saakka, jonka jälkeen se Tercel 4wd korvattiin Toyotan mallistossa E9sukupolven nelivetoisella Corollalla Japania lukuun ottamatta. Japanissa E9-mallinen Corolla 4wd tunnettiin edelleen Sprinter Caribina ja viimeinen nelivetoinen Sprinter Carib valmistettiin vuonna 2002, samoihin aikoihin viimeisten farmarikoristen nelivetoisten E11-Corollien aikaan. Uusien Tercelien myynti päättyi Euroopassa jo Tercel 4wd:n myynnin lopetukseen vuonna 1988, mutta USA:ssa seuraavien sukupolvien etuvetoisia Terceleitä myytiin aina vuoteen 1999 asti. Tercel 4wd:n seuraaja tunnettiin USA:ssa ja Kanadassa nimellä Toyota Corolla All-Trac. ”Vääpeli Körmy ja Vetenalaiset Vehkeet” Tämä Vaasan automuseon vuoden 2024 näyttelyssä esillä ollut yksilö on rekisteröity uutena Helsinkiin joulukuussa 1987 Ere Kokkonen Oy:lle. Auto on uutena erikoisvarusteltu RV-special malli sähkökattoluukulla. Autolla on noin puolentoista minuutin pituinen rooli elokuvassa ”Vääpeli Körmy ja Vetenalaiset Vehkeet” vuodelta 1991.

Kohtauksessa eversti Tossavainen (Vesa Vierikko), vänrikki Nappula (Tom Pöysti), kenraali Gustaffson (Kalevi Kahra) ja majuri Hämäränmaa (Markku Huhtamo) saapuvat Olympiaterminaalin alueelle autolla seuraamaan vääpeli Körmyn johtaman joukkueen toimintaa. Tämän elokuvan näki hieman yli 200 000 katsojaa finna.fi-tietokannan mukaan. Auton omistushistorian perusteella auto on ollut Ere Kokkosen käytössä ensimmäiset vuotensa Helsingissä sekä Nurmijärvellä. Tämän jälkeen autolla on ollut useampia omistajia ja sillä on ajettu tähän mennessä hieman alle 420 000 kilometriä.

Auto tuli minun omistukseeni vuonna 2007 melko huonossa kunnossa. Katsastin sen vuodeksi ja ajoin sillä kesätöihin sukulaisteni tekemien korjausten jälkeen. Auto jäi seisomaan vuosiksi käyttämättömänä opiskelu- ja työkiireitteni vuoksi, kunnes päätin

VAASAN VETERAANIAUTOSEURA RY - VASA VETERANBILSÄLLSKAP RF

saattaa sen entiseen loistoonsa vuonna 2019.

Auton historia selvisi, kun selvitin sen omistushistorian Kansallisarkistosta ja entisöintityötä toteutin vaihe vaiheelta maltilla Internetistä löytämieni kuvien pohjalta.

Alkuperäinen ulkoasu Auto on entisöity pitkälti alkuperäiseen ulkoasuunsa punaista väriä ja oikeankuvioisia sisustan kankaita myöden. Osia tähän autoon on etsitty Suomesta ja Ruotsista sekä tilattu aina USA:ta, Saksaa ja Japania myöten. Auton maalasi alkuperäiseen asuun hämeenkyröläinen automaalari vuonna 2023. Tämän auton entisöinti on ollut minulle mieluinen työ ja auton elokuvaan dokumentoitu historia auttoi entisöintityössä. Elävät kuvat auton alkuvuosilta auttavat oikean lopputuloksen löytämisessä ja luovat hyvän pohjan tavoiteltavaan alkuperäiseen ulkonäköön. Auton entisöintityössä on vielä pieniä toimenpiteitä jäljellä, jotka on tarkoitus toteuttaa seuraavaksi. Olen etsinyt hiljalleen autoon osia noin 15 vuoden ajan, joten tässä työssä kärsivällisyys on hiljalleen palkittu. Osien keräysprojekti on toiminut tärkeänä edellytyksenä entisöinnille, joka olisi ollut todella haastavaa ilman löytämiäni varaosia.

Suuri kiitos kaikille tämän auton korjaukseen osallistuneille ja tulevaisuudessa osallistuville!

Turhapuro - Kaksoisagentti ASU-404 esiintyy elokuvassa Lentävät Luupäät vuodelta 1984 ja ARO-414 on nähtävissä elokuvassa Uuno Turhapuro - Kaksoisagentti vuodelta 1987. Näistä ARO-414 on ilmeisesti romutettu ja ASU-404:n kohtalo on epäselvä tätä kirjoitettaessa. Sen viimeinen tiedetty sijainti on ollut Paraisten nykyisen kunnan aluella 2000-luvun alussa. Näillä Terceleillä on myös epäsuora kytkös automuseon autoon, sillä Ere Kokkonen Oy:n johtaja, Ere Kokkonen työskenteli Spede-yhtiöille ennen Ere Kokkonen Oy:n perustamista aina vuoteen 1987 asti, jolloin Ere Kokkonen perusti oman filmiyhtiön erimielisyyksien takia Spede Pasasen kanssa.

On siis todennäköistä, että Ere Kokkonen sai tietää tästä automallista juuri Spede-yhtiöiden autojen takia.

Lentävät luupäät Lisäksi Riitta Väisänen ajaa kolmatta rekisterinumeroltaan tuntematonta Tercel 4wd-mallia elokuvassa Lentävät Luupäät vuodelta 1984.

Lisäksi Riitta Väisänen mainitsee ensiautokseen nelivetoisen Toyota Tercelin Toyota pluslehdessä syyskuun vuoden 2006 numerossa.

Myös Metsurin Tarina- elokuvassa vuodelta 2022 voi bongata lisäksi Tercel 4wd-auton.

Maailmalla farmarikorisia Terceleitä voi bongata esimerkiksi ritari ässä-, breaking bad- sekä Macgyver-sarjoista.

21

kevätrompe -vårmarknad Esa Lönroos Vaasa, Purola Oma autoharrastus alkoi 74-vuodesta, kun sain kortin ja siitä asti on takuttu amerikkalaisten autojen kanssa. Isä oli autosähköasentajana töissä monessakin vaasalaisessa autoliikkeessä ja niitä kokoelmia tässä nyt on esillä, releistä ja muista tarvikkeista alkaen.

Olin ensimmäisiä kertoja markkinoilla museon vanhassa paikassa 80- luvun puolivälissä, myös Öjbergin ja mikroautoradan markkinat on tuttuja. Nyt paikka on hyvä lähellä kaupunkia ja kahvit ja makkarat löytyy omasta talosta. Kannattaa käydä!

Anette Kronmann ja Jarmo Luoma, Vaasa Toiset romppeet Anetelle, Jarmolle jo tutumpaa hommaa. Ruokatarvikkeita ei ole, mutta kaikkea muuta. Autotarvikkeita tarjolla, suurin osa tietysti. Kivat fiilikset vaikka vähän tuuleekin. Eiköhän tässä omilleen päästä.

Sauli Kräys, Jurva ”Mukava olla pöydän toisellakin puolella eikä aina ostelemassa”. Mukava rupatella, jos kauppa ei käy. Kotona sitten lasketaan paljonko jäi miinukselle, mutta tuleepahan siivottua nurkkia. Työkaluja vintage-tavaraa, volkkari tavaraa enimmäkseen.

Reijo Laitamäki, Ilmajoki Kolmatta kertaa mukana. Myyntipaikkojen ja tavaratarjonnan osalta sijoittelussa olisi toivottavaa, ehkä pitäisi olla yhtenäisiä kokonaisuuksia ja väljemmät tilat, vaikka varmasti haasteellinen homma tätä näin ajatella. Mutta tarjotaan mitä nyt on kotiin kertynyt; tuosta vaikka hyvät perävaunun renkaat!

22 V A A S A N A U T O - J A M O O T T O R I M U S E O - V A S A B I L - O C H M O T O R M U S E U M

Esa Lönnroos, Bobäck, Vasa ”Min egen bilhobby började år 1974 när jag tog körkort och sedan dess har jag meckat med amerikanska bilar. Min pappa jobbade som bilelmontör vid många bilfirmor här i Vasa och en del av hans samling har jag med mig här, allt från reläer till andra tillbehör.

De första gångerna jag deltog i marknaden var i mitten av 80-talet när museet ännu fanns på sin förra adress. Jag har även sålt på marknaderna vid Öjberget och mikrobilsbanan. Det nuvarande stället är bra och nära centrum och museet serverar kaffe och korv. Väl värt ett besök!”

Anette Kronman, Jarmo Luoma, Vasa För Anette är det den andra skrotmarknaden, Jarmo har varit med flera gånger. ”Vi säljer inga matvaror, men allt annat. Det mesta är förstås biltillbehör. Vi trivs även om det blåser lite. Månne vi inte ska kunna göra en liten förtjänst. Om inte annat tar vi sikte på marknaden i Kalajärvi.

Sauli Kräys, Jurva ”Trevligt att befinna sig på andra sidan bordet och inte bara köpa. Det finns trevligt folk att prata med om affärerna går dåligt. Där hemma får jag räkna ut hur mycket jag gick på minus, men åtminstone blir det lite färre saker skräpande i knutarna. Jag säljer mest verktyg, vintage-prylar och Volkswagengrejer.”

Reijo Laitamäki, Ilmajoki ”Jag är med för tredje gången. Salustånden och utbudet av prylar kunde organiseras lite bättre, kanske till större helheter med lite mera svängrum, fast det blir kanske för stor utmaning. Jag erbjuder det jag samlat på

Syysromppeetennätykset rikki !

Anssi Mikkonen, Vaasa Viime keväänä oli ensimmäinen kerta ja siitä jäi hyvät fiilikset, joten täällä ollaan.

Loistava nytkin, kun on paljon myyjiä ja nehän tuovat lisää asiakkaita. Työkalut on ykkönen, autokeräilyyn liittyvä tavara meni jo viime keväänä kaupaksi. Kiertävä kahvimyynti voisi olla asiallista, täällä takapihalla ainakin.

Risto Koskimäki, Jalasjärvi Kaverit innostivat reilulle. Pari kertaa oltu rompetorilla tänä vuonna ja aina kun jää ylimääräistä nurkkiin niin myyntiin. Matkarahat on tienattu.

Höstens skrotmarknad slog alla tiders rekord Anssi Mikkonen, Vasa ”I våras deltog jag första gången och det gav mersmak. Det är strålande med så många försäljare som lockar fler kunder. Jag säljer mest verktyg, det jag hade avbilsamlarprylar gick åt r edan i våras. Det skulle vara i ordning med en cirkulerandekaffeförsäljning, åtminstone här på bakgården.”

Risto Koskimäki, Jalasjärvi ”Mina kompisar inspirerade mig till en utflykt.

Jag har deltagit i skrotmarknader ett par gånger i år och alltid när det börjar samlas extra saker i hörnen säljer jag dem vidare. Jag har redan tjänat in resekostnaderna.”

Sami Lehtomäki, Vasa

Sami Lehtomäki, Vaasa Vaimo osaa motivoida: pihaan ja talliin pitäisi saada tilaa. Toivottavasti kärry on tyhjempi kuin tullessa ei ainakaan täydempi.

Useampaan kertaan täällä on oltu, mutta ensimmäistä kertaa myymässä. Nyt on ihmiset liikkeellä ja myyjiä on paljon. Auton osat on mun juttu, mynnissä olevat ei aivan ominta sellaista joten laitetaan myyntiin.

Arto Vuorinen, Vaasa Kevään ja syksyn tapahtumat on tuttuja.

Väkeä piisaa. Kohtalaisesti kauppakin käy.

”Min fru kan skapa motivation: vi behöver mer utrymme på gården och i garaget.

Förhoppningsvis är kärran lättare än när jag åkte eller åtminstone inte tyngre. Jag har besökt marknaden flera gånger, men det här är första gången jag säljer. Det kommer mycket folk och finns många försäljare. Bildelar är min grej, det jag inte behöver själv säljer jag.”

Arto Vuorinen, Vasa ”Jag är välbekant med vårens och höstens evenemang. Det är gott om folk. Affärerna går någorlunda.”

Leif Paulin, Hemstrand, Vasa Leif Paulin Vaasan Kotiranta Ensimmäistä kertaa myymässä, Facebook innosti. Aamulla oli asiakkaita, joilla oli jo liiterit täynnä, mutta kymmenen jälkeen tuli jo ostavia asiakkaita. Bajamaja voisi olla hyvä idea kun väkimäärä alueella kasvaa. Hyvä paikka siksi, että täällä riittää asiantuntijoita joka lähtöön ja neuvoa saa omistakin tavaroista. Naftapumpuista vaikka paistinpannuihin. Rautapannut käyvät hyvin kaupaksi induktioliesien yleistyttyä. 50-luvun mopoa ja pari mp-raatoa ja irto-osaa. Hieno juttu, että tätä jaksetaan tehdä ja varsinkin se, että suunta on osien myynnissä.

VAASAN VETERAANIAUTOSEURA RY - VASA VETERANBILSÄLLSKAP RF

”Jag säljer för första gången, inspirerad av Facebook. På morgonen kom det mest kunder som redan hade skjulen fulla, men efter tio började saker gå åt. En bajamaja skulle kunna vara en god idé med så här mycket folk på området. Det är ett bra ställe för hit kommer experter på allt möjligt som kan ge råd även kring ens egna grejer. Här finns allt från naftapumpar till stekpannor. (Gjut) järnspannorna går åt nu när det blivit vanligare med induktionsspisar.”

23

WÄrtsilä 614

Osa vaasalaista teollista historiaa

Automuseolle saatiin näytille toukokuun lopulla Wärtsilän lahjoittamana dieselmoottori tyyppiä 614. Siirtoprojekti oli varsin vaativa ja sen toteutti raskaalla nosturilla ja trukilla usean ammattilaisen voimin kiinteistöhuolto CG-West. Myöhemmin keväällä museolle saatiin myös pienempi höyrymoottori.

Paikan päällä oli valvovana silmänä Wärtsilän kiinteistöjohtaja Tommy Grannas. ”Wärtsilän tuotanto on nyt keskittynyt Vaskiluodon uuteen teknologiakeskukseen Sustainable Technology Hubiin – ja Wärtsilän vanha Onkilahden teollisuusalue jäi pois kuvioista. Sieltä Automuseolle kuljetettiin tämä 614, joten voi sanoa tilanteesta ”win win: Moottori sai hyvän sijoituspaikan.

614kuvastaa vahvasti yhtä kehitysaskelta ja ovathan moottorit vahva osa vaasalaisuutta ja teollista perinnettä – voi sanoa monelle tuttuja tehtaalta”.

Ensimmäinen kuusisylinterinen Tämän kyseisen moottorityypin historia yltää vuoteen 1960 ja oli Wärtsilän ensimmäinen itse suunnittelema kuusisylinterinen dieselmoottori kaupallisessa tuotannossa.

Wärtsilä Vasa 614 toimitettiin Silja Linen m/s Skandia -alukseen, joka kulki Suomen ja Ruotsin väliä. 1984 moottori palautettiin Vaasaan Järvikadun näyttelytiloihin. Projektiin osallistui myös Vaasan Metallityö -yritys moottorin alustan rakentamisessa ja moottorin siirtämisestä paikalleen!

Tämäkin moottori toki painoi ja lattia on paalutettu kestämään. Kehitys kehittyy ja nykyajan Wärtsilä RT-flex96C- moottorit kooltaan 13.5 x 26.59 metriä, painoltaan 2300 tonnia tuskin saavat näyttelysijoituspaikka aikanaan Automuseolla - ainakaan nykyisissä tiloissa.

24 V A A S A N A U T O - J A M O O T T O R I M U S E O - V A S A B I L - O C H M O T O R M U S E U M

En del av Vasas industrihistoria I slutet av maj donerade Wärtsilä en dieselmotor typ 614 som bilmuseet ställer ut. Att få motorn på plats var en krävande uppgift som utfördes av flera proffs från Fastighetsservice GC-West med tung lyftkran och truck. Senare under våren anlände även en mindre ångdriven motor till museet.

Wärtsiläs fastighetsdirektör Tommy Grannas var med och övervakade. ”Wärtsiläs produktion har nu koncentrerats till det nya teknologicentret i Vasklot ‒ Sustainable Technology Hub – och Wärtsiläs gamla industriområde vid Metviken är inte längre med i bilden. Från det sistnämnda har vi transporterat denna 614 hit till bilmuseet, så man kan kalla det en ”win win”-situation: Här får motorn ett nytt hem. 614 representerar starkt ett visst utvecklingsskede och motorerna är en viktig del av den industriella traditionen i Vasa – från en fabrik som är bekant för många”. Motortypen i fråga har en historia som sträcker sig tillbaka till 1960.

Det var den första sexcylindriga dieselmotorn designad av Wärtsilä som producerades kommersiellt. Wärtsilä Vasa 614 levererades till Silja Lines fartyg m/s Skandia, som trafikerade mellanFinland och Sverige.

1984 returnerades motorn till utställningslokalen på Träskgatan iVasa. I projektet deltog även företaget Vaasan Metallityö som byggde motorns plattform och hjälpte till att få motorn på plats! Motorn väger förstås en del och golvet har pålats för att hålla. Utvecklingen fortsätter och Wärtsiläs nya RTflex96C-motorer i storlek 13,5 x 26,59 meter och en vikt om 2300 ton får knappast rum på bilmuseets utställning, åtminstone inte i de nuvarande utrymmena.

PRISMA LIISANLEHTO PRISMA LISELUND AVOINNA ÖPPET

ma-su må-sö

7-23

PRISMA LIISANLEHTO VAASA • PRIMSA LISELUND VASA Elementtitehtaantie 1 • Elementfabriksvägen 1

Filmatiska Toyota Tercel 4wdT– Toyotas första personbil med fyrhjulsdrift På Vasa bilmuseums sommarutställning 2024 har besökarna kunnat bekanta sig med japanska bilar i museets första våning. En av modellerna som presenterades på utställningen var den i Finland ganska okända Toyota Tercel 4wd. I exempelvis USA är modellen betydligt vanligare.

Toyota presenterade sin första generation Tercel 1978. Det var Toyotas första personbil med framhjulsdrift. Namnet Tercel betyder hane av duvhök eller pilgrimsfalk. Första generationens Tercel rönte störst framgång på den amerikanska och japanska marknaden, medan framgången i Europa lät vänta på sig. Tercel var utrustad med längsmonterat drivpaket och separatfjädring för varje hjul.

I Europa bestod Tercelerna nästan utan undantag av sedaner med 1,3 liters motor. I USA och Japan såldes Tercel även som halvkombi och 1,5 liters motor. I Japan gick denna generation under namnet Toyota Tercel eller Toyota Corsa beroende på försäljaren. I en del länder kallades bilen även Corolla Tercel på grund av det goda rykte Corollan redan fått.

Andra generationen Andra generationens Tercel kom ut på marknaden 1982. I Europa kunde man skaffa en sådan i halvkombimodell med tre eller fem dörrar och 1,3 liters motor fram till 1985. Bilen var tio centimeter kortare än sin föregångare sedanen. I synnerhet utanför Europa såldes denna generation av Tercel även med 1,5 liters motor.

Liksom den första generationen hade även den andra längsmonterat drivpaket. Också i övrigt hade andra generationen liknande tekniska baslösningar som den första modellen.

Utanför Japan såldes alla bilar under namnet Toyota Tercel, medan den andra generationens halvkombimodell gick under namnen Toyota Tercel, Toyota Corsa eller Toyota Corolla II beroende på försäljaren. Sedanmodeller av Corsa och Tercel kunde även fås med fyrhjulsdrift i Japan. Dessutom såldes en kombi-Tercel åtminstone i USA och Kanada, vilken till utseendet är nära på identisk med den fyrhjulsdrivna farmarbilen. Det enklaste sättet att skilja mellan en Tercel av kombimodell med framhjulsdrift och en med fyrhjulsdrift är att kontrollera var bränsleluckan sitter: på Terceln med fyrhjulsdrift alltid på högra sidan. I Japan kallades Tercel 4wd av kombimodell endast för Sprinter Carib och denna modell representerar också den allra första generationen av Sprinter Caribmodellen. Modellerna som börjar med Sprinter räknas i Japan till Corollorna. Till exempel var GT-Corollan med karossmodell AE86 i Japan känd under namnet Sprinter Trueno. Dessa två modeller kan man också hitta i en japansk Sprinter-broschyr från mitten av 1980-talet.

Sprinter Carib fick sitt namn efter den norda-

merikanska vildrenen caribou och i den japanska broschyren för Sprinter Carib ville man lyfta fram Caribens amerikanska influenser bland annat i form av amerikanska berglandskap och cowboyhattar.

Kombimodell med måsvingar Den fyrhjulsdrivna kombimodellen av Toyota Tercel började tillverkas i augusti 1982. Den baserade sig på konceptbilen RV-5 som presenterades på bilutställningen i Tokyo 1981.

RV-5 hade baksidorutor som öppnades i måsvingestil och utrymmet i konceptbilen var designat specifikt för fågelskådare. Designfaserna för produktionsmodellen presenterades närmare bland annat i tidningen Car Styling Quarterly 40 hösten 1982. Tercels utformning designades med hjälp av både ritningar och modeller i lera. Kombimodellen skiljer sig från den framhjulsdrivna halvkombin och sedanen tack vare det upphöjda taket och utrymmet bak i bilen. På grund av detta ser i synnerhet japanska källor Tercel 4wd som ett första steg mot suvarna. Så har Toyota också använt sig av Land Cruisern i designen av Tercel. Land Cruisern har influerat den fyrhjulsdrivna Terceln i synnerhet vad gäller växellådan, karossen och instrumentbrädan. Som på Land Cruisern är växellådan utrustad med urkopplingsbar fyrhjulsdrift. Takprofilen på karossen är upphöjd och Terceln har en lutningsmätare liksom Land Cruisern och 4-Runnern. Dessutom är det lätt att känna igen Terceln av kombimodell på nummerplåthållaren som är asymmetriskt fäst i bakluckans vänstra kant.

Marknadsspecifika skillnader i utrustning I Europa kunde Tercelerna skilja sig åt märkbart beroende på skillnader i lagstiftning länder emellan. I synnerhet i Tyskland fanns ett brett utbud extrautrustning för Terceln. Till exempel kunde man till den vita specialmodellen ”Tercel Snow” till och med beställa främre stötfångare med integrerad vinsch, tonade baksidorutor, rallyratt, sidotejpningar och aluminiumfälgar.

Huvudmarknaden för Tercel 4wd var Japan, USA, Kanada, Australien och Europa. Även Tekniikan maailma fick testköra Terceln och resultaten publicerades i nummer 1/83

Källor: Toyota vuodesta 1936, Traficom, IMDb, finna.fi, TM 1-83, Toyota plus september 2006 och original av Toyotas Tercel-broschyrer.

Text/Mikko Salmi

som daterats 29.12.1982. I testet beskrivs Tercel som en ny typ av lätt terrängbil. TM påpekar även att endast Subaru tidigare har kunnat erbjuda bilar i liknande stil. Tekniikan Maailma beskriver också Terceln av kombimodell 1982 med fyrhjulsdrift som en för finländska förhållanden sannolikt väl avvägd kompromiss mellan en vanlig bil och en terrängbil. Den fyrhjulsdrivna Terceln blev aldrig någon succé i Finland i stil med Corollan och Carinan. Det fanns många olika skäl till detta, som Toyotas breda modellspektrum och en förmånligare beskattning för terrängbilar med fyrhjulsdrift under 1980-talet, i synnerhet fram till 1986.

Dessutom gjorde Tercel inte så bra ifrån sig i senare tester gjorda i Finland, av diverse orsaker.

Tercelns teknik bygger förutom vad gäller växellådan långt på delar som redan tidigare funnits hos Toyota. Baktill har man använt sig av den stela bakaxeln hos bakhjulsdrivna Toyotor, såsom Corollan, medan tekniken framtill är bekant från framhjulsdrivna Terceler. Tercel 4wd uppgraderades med årsmodellerna 1985 och 1987. Den första uppgraderingen var för årsmodell 1985, när den fyrhjulsdrivna Terceln i Europa bland annat fick ny ”4wd”-font, mask och lutningsmätare. Dessutom gjordes en liten uppgradering av bilen för årsmodell 1987, där det ingick breda dekorationslister för karossen, ratt, nya färger och beklädnadsmaterial för inredningen. Inredningen gick i antingen brunt/ beige eller grått/svart beroende på årsmodell.

Som extrautrustning till Terceln fanns även lackering i två färger. De sista åren såldes Terceln i Europa dessutom med en del extrautrustning bekant från utrustningsnivån RV-special, karaktäristisk för sina rutiga bänkar.

De bäst utrustade Tercelerna med fyrhjulsdrift De bäst utrustade japanska Sprinter Cariberna från 1986–1988 hade bland annat luftkonditionering, servostyrning, elektroniskt urkopplingsbar fyrhjulsdrift, en mittkonsol med förvaringsutrymme, en 3A-SU-motor med dubbel

förgasare och ett elektroniskt styrt TEMSchassi på vilket man med en knapptryckning kan justera körbarheten precis som på

Palveleva automaalaamo ja kolarikorjaamo lähelläsi Sakkunnig bilmåleri och krockverkstad nära dig

26 V A A S A N A U T O - J A M O O T T O R I M U S E O - V A S A B I L - O C H M O T O R M U S E U M

MH-Color.fi - (06) 317 4877

Jag har letat efter delar till bilen vartefter under de senaste cirka 15 åren och mitt tålamod har så småningom belönats. Insamlingen av delarna har varit en förutsättning för restaureringen som annars skulle ha varit mycket utmanande. Stort tack till alla som deltagit och i framtiden kommer att delta i restaureringen av bilen!

Denna bil användes även i filmen Vääpeli Körmy ja Vetenalaiset Vehkeet.

moderna bilar. Förutom en lutningsmätare har modellen även en höjdmätare som mäter höjdskillnader och kontrollerar lufttrycket.

Av karossnumren att döma tillverkades det drygt 300 000 Terceler med fyrhjulsdrift globalt. De första modellerna rullade ut från linjen i augusti 1982. Kombi-Terceln tillverkades fram till januari 1988, varefter Tercel 4wd förutom i Japan ersattes med Toyotas kollektion av E9-generationens Corolla med fyrhjulsdrift. I Japan var Corolla 4wd av E9modell fortfarande känd som Sprinter Carib och den sista fyrhjulsdrivna Sprinter Cariben tillverkades 2002, vid samma tidpunkt som de sista fyrhjulsdrivna E11-Corollorna av kombimodell. Försäljningen av nya Terceler avslutades i Europa redan 1988 i och med de sista Tercel 4wd, men i USA såldes följande generationer av Terceler med framhjulsdrift ända till 1999. Uppföljaren till Tercel 4wd gick i USA och Kanada under namnet Toyota Corolla All-Trac. ”Vääpeli Körmy ja Vetenalaiset Vehkeet” Detta exemplar som förevisades på utställningen vid Vasa bilmuseum år 2024 registrerades som ny i Helsingfors i december 1987 hos Ere Kokkonen Oy. Bilen är av som ny specialutrustad RV-specialmodell med elektrisk taklucka. Bilen spelar en roll om cirka en och en halv minut i filmen ”Vääpeli Körmy ja Vetenalaiset Vehkeet” från 1991. I scenen anländer överste Tossavainen (Vesa Vierikko), fänrik Nappula (Tom Pöysti), general Gustaffson (Kalevi Kahra) och major Hämäränmaa (Markku Huhtamo) till Olympiaterminalen med bil för att följa laget som leds av fältväbel Körmy. Filmen sågs enligt databasen finna.fi av drygt 200 000 tittare.

Av bilens ägarhistorik att döma har bilen under sina första år använts av Ere Kokkonen i Helsingfors och Nurmijärvi. Efter det har bilen haft flera ägare och har hittills körts knappa 420 000 kilometer. Bilen övergick i min ägo 2007 och var då i rätt så dåligt skick.

Jag besiktade den för ett år framåt och efter att mina släktingar reparerat den körde jag den till mitt sommarjobb. Bilen blev stående oanvänd i flera år medan jag var upptagen

med att studera och jobba tills jag beslutade mig för att rusta upp den till sin forna glans 2019. Jag fick reda på bilens historia när jag sökte fram ägarhistoriken i Riksarkivet. Restaureringen utförde jag skede för skede och med stort tålamod med hjälp av bilder jag hittade på webben.

Ursprunglig look Bilen har långt restaurerats till sin ursprungliga look ner till den röda färgen och den mönstrade tygklädseln. Jag har letat rätt på delar till bilen från Finland och Sverige och även beställt dem ända från USA, Tyskland och Japan. Bilen lackerades till sin forna glans av en bilmålare i Hämeenkyrö 2023. Att restaurera bilen har varit ett nöje och det faktum att bilen dokumenterats på film hjälpte mig på traven. Rörliga bilder av bilen från dess ungdom gjorde det lättare att uppnå rätt slutresultat och utgjorde en god grund för att återskapa den ursprungliga looken. Det återstår ännu några smärre åtgärder i restaureringen som jag ämnar ta mig an härnäst.

VAASAN VETERAANIAUTOSEURA RY - VASA VETERANBILSÄLLSKAP RF

”Turhapuro - Kaksoisagentti” ASU-404 förekommer i filmen ”Lentävät Luupäät” från 1984 och ARO-414 kan man se i filmen ”Uuno Turhapuro ‒ Kaksoisagentti” från 1987. Av dessa två har ARO-414 tydligen skrotats och ödet för ASU-404 är när detta skrivs ännu oklart. ASU-404 senaste dokumenterade vistelseort var i nuvarande Pargas kommun i början av 2000-talet. Dessa modeller av Tercel har även en indirekt koppling till bilen vid bilmuseet eftersom direktören för Ere Kokkonen Oy, Ere Kokkonen, arbetade för Spede-yhtiöt fram till 1987, varefter han grundade sitt eget filmbolag på grund av meningsskiljaktigheter med Spede Pasanen. Det är alltså sannolikt att Ere Kokkonen fick nys om denna bilmodell tack vare bilarna hos Spede-yhtiöt. ”Lentävät luupäät” Utöver detta kör Riitta Väisänen en tredje bil av modell Tercel 4wd med okänt registreringsnummer i filmen ”Lentävät Luupäät” från 1984.

Riitta Väisänen nämner dessutom i höstnumret av tidningen Toyota plus från 2006 att hennes första bil var en fyrhjulsdriven Toyota Tercel. Även i filmen ”Metsurin Tarina” från 2022 kan man bonga en Tercel 4wd-bil. Ute i världen kan man få syn på Terceler av kombimodell exempelvis i serierna ”Knight Rider”, ”Breaking Bad” och ”MacGyver”.

27

TAHWa Tervajoen Tervajoki Vaasa

Autohuolto Oy

TAHWa Tervajoki & Vaasa

Tervajoen Autohuolto

Tekijöiden kauppa Fixarnas affär

Täyden palvelun korjaamo henkilö- ja pakettiautoille, matkailuajoneuvoille En fullserviceverkstad för person- och paketbilar samt campingfordon

Rantamaantie 33, 65350 Vaasa 020 7343 480 • tahwa.fi Autokuja 6, 66440 Tervajoki 06 4787 000 • tahwa.fi

Loukontie 5, 66440 Tervajoki 06 4787 025 bosch.tervajoenautohuolto.fi

Jäsenkorttia näyttämällä saat seuran alennuksen!

Visa medlemskortet så får Du föreningens rabatt!

Rönn & Backholm Autoilijan ja autoharrastajan erikoisliike Bilistens och bilentusiastens specialaffär Strandlandsvägen 33, 65350 Vasa 06 3122 899 • ronn-backholm.fi

Hitsman Kaikki hitsaukseen Allt inom svetsbranschen Strandlandsvägen 33, 65350 Vasa 06 3122 899 • ronn-backholm.fi

Puhelun hinta 0207­alkuiseen numeroon matka­ ja lankapuhelimesta 8,35 snt/puhelu+16,69snt/min (alv 24 %) Samtal till 0207­nummer från tråd­ och mobiltelefoner kostar 8,35c/samtal samt 16,69c/minut (moms 24%)