Rahvas 5/2018

Kansallismielinen aikakauslehti

Uusi aika alkaa sivut 16-17

Kiehtova karjalan kieli sivut 8-9 GCM-sopimus pimitettiin kansalta sivut 22-23

5 / 2018

Etualalla kujeilevat Linus Linsén ja Jonne Vesala.

R AH VAS 5/2018

SISÄLTÖ

2

Sisällysluettelo. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2 Pääkirjoitus. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3 Robotti-Suomi ja vasarakirves-Suomi. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4-5 Marssi läpi instituutioiden. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6-7 Kiehtova Karjalan kieli. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8-9 Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .10 Sairaus nimeltä yksinäisyys. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11 Kertomus syyskokouksesta. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12-13 Syyskokouksen julkilausumat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14-15 Uusi aika alkaa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16-17 Vuoden 2019 hallitus esittäytyy . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18-20 Totaalista sotaa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21 GCM-sopimus pimitettiin kansalta. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22-23 PS-Nuorten opintomatka Latviaan. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 24-25 Mitä Latvian politiikassa tapahtuu? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26 Kirja-arvostelu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27 Piiripalsta. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28 Somesivu. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 29 Mielipidekirjoitukset. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30 Yhteystiedot ja palvelukortti. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 31

Julkaisija Perussuomalaiset Nuoret ry Iso Roobertinkatu 4, 00120 Helsinki www.ps-nuoret.fi ISSN 2323-6078 Päätoimittaja Liina Veronica Isto Avustajat Antti Eskelinen Henri Hautamäki Toni Jalonen Laura Jokela Juha Karjalainen Christian Kautto Asseri Kinnunen

Teppo Marttinen Henri Määttä Jasmin Määttä Ville Roth Toni Saarinen Nico Anton Saramo Auri Siika-aho

Kannen kuva Christian Kautto

Muut kuvat (ellei toisin mainita) Grafiikka ja taitto PS-Nuoret Janne Turunen

Painopaikka Euraprint Oy Ilmoitusvaraukset ja-hinnat: Marika Sorja, sihteeri@ps-nuoret.fi 040 6532960 Rahvas 1-2/2019 ilmestyy maaliskuussa.

Ville Tavio Tuomas Tähti Jessica Vahtera Antti Valpas Oskar Viding Raivis Zeltīts

PÄÄKIRJOITUS

Saa ottaa rennosti maailman parhaalla joululahjalla. Jos joulua vietetään lapsuuden kotipaikkakunnalla, oma lukunsa ovat siellä asuvat vanhat ystävät, joiden kanssa juttu luistaa kuin viime tapaamisesta olisi kulunut vain päiviä. Tätä kaikkea minä odotan malttamattomana. Kirjoitushetkellä jouluaattoon on yhdeksän päivää.

Kaikki eivät kuitenkaan voi käyttää joulua rentoutumiseen. Yhteiskunta ei pysähdy vuosittain Jeesuksen syntymän aikoihin, vaan silloinkin poliisit, sairaanhoitajat, radiotoimittajat ja monet muut menevät aivan normaalisti töihin. Yhteiskuntarauhaa pitää valvoa, vuodepotilaita ja vanhuksia hoitaa sekä soittaa joululauluja taukoamatta radiosta, jotta kuuntelijoiden joulumieli pysyy yllä. Osa varusmiehistä jää jouluksi kasarmille, koska poikas valveil’ on, vuoden jokaisena päivänä. Arvostan kovasti niitä, jotka tinkivät juhlapyhän vietosta ollakseen töissä silloin, kun joka puolella hehkutetaan lomailun ihanuutta. Ilman näitä ihmisiä yhteiskunta ei pysyisi pystyssä.

Vietättepä joulua perheen kanssa, töissä tai vaikka hössötystä evakossa jossakin aurinkorannalla, toivon kaikille lukijoille onnellista ja rauhallista joulua sekä uutta vuotta. Ehtikäähän jossain vaiheessa istuutua alas edes hetkeksi ja miettiä, mikä elämässä on tärkeää ja mistä olette kiitollisia. Toisin sanoen ottaa rennosti.

Näihin jouluisiin tunnelmiin Rakkaudella Liina Veronica Isto

R AH VAS 5/2018

V

uosi uudella hallituskokoonpanolla ja ensimmäisenä varapuheenjohtajana. Eduskuntavaalikampanja. 34 opintopistettä kevätlukukaudella. Sisustajan opinnot siinä sivussa. Osa-aikatyö. Vielä pitäisi ehtiä tavata ystäviä ja läheisiä sekä pitää huolta omasta jaksamisesta.

Meillä jokaisella on varmasti omat aikasyöppömme ja haasteemme ensi vuonna. Vaalityö kuitenkin yhdistää useimpia poliittisen nuorisojärjestön jäseniä – moni meistä on joko itse ehdolla eduskunta-, europarlamentti- tai maakuntavaaleissa tai mukana kaverinsa kampanjatiimissä. Kaikki vaalityö on arvokasta, koska kukaan ei nosta Perussuomalaisten Nuorten tärkeinä pitämiä asioita tapetille vaalien alla, ellemme tee sitä itse. Jos me emme puhu sisäisestä turvallisuudesta, haittamaahanmuutosta ja tavallisten suomalaisten laittamisesta etusijalle, nuo aiheet vaietaan kuoliaaksi. Vain me voimme olla yhteiskunnan muutosvoima noissa asioissa ja olla aidosti vaihtoehto. Kerätään siis joululomalla runsaasti energiaa kevään koitoksiin!

Sitä vartenhan joululoman pitäisi olla – rentoutumista, rauhoittumista ja yhdessäoloa rakkaiden ihmisten kanssa. Jouluna voi luvan kanssa syödä mahan täyteen lanttulaatikkoa ja rosollia, lukea lapsuuden suosikkisarjakuvia ja katsoa miljoonatta kertaa Joulupukki ja noitarumpu-elokuvan. Voi yllättää rakkaat tai tulla itse yllätetyksi

3

Robotti-Suomi ja vasarakirves-Suomi

R AH VAS 5/2018

Kuinka teknologinen kehitys muuttaa tyรถmarkkinoita ja taloutta?

4

Palkkatyö on monille ihmisille tärkeä osa minäkäsitystä ja ylpeyden aihe.

Palkkatyö tuo elämään sisältöä ja sosiaalista arvostusta. Työssä ilmenevä ammattitaito kohentaa itsekunnioitusta. Palkkatyön ja työsuhteiden merkitys ei näy pelkästään yksilötasolla, vaan myös yhteiskunnassa ja poliittisissa puolueissa.

Menneisyyteen ei ole paluuta. Älyllisempää ja kehittävämpää on etsiä sellaista uutta Suomea, jota ei ole vielä löydetty.

Teksti: Tuomas Tähti • Kuva: Pixabay

Viekö teknologinen kehitys luovatkin työt?

Tuottavan palkkatyön tekeminen nähdään itseisarvona ja perusoikeutena. Politiikassa tämä pätee muiden ryhmien ohella myös kansallismielisiin ryhmiin.

Eduskunnan verkkosivustolla lukee Perussuomalaisten eduskuntaryhmän virallisessa kuvailutekstissä 30.11.2018 eli tätä kirjoittaessani seuraavaa: ”Meille kaikille kuuluu kotimaassamme oikeus asumiseen, terveydenhuoltoon, työhön sekä turvallisuuteen.”

Eduskuntaryhmän tekstissä ei puhuta oikeudesta toimeentuloon vaan oikeudesta työhön. Mutta eikö toimeentulo ole ihmiselle vielä välttämättömämpää kuin työ?

Ajattelutapa, jonka mukaan kaikkien kynnelle kykenevien tulisi tehdä palkkatyötä, on toimiva niin kauan kuin kohtuullisesti palkattuja työpaikkoja kohtuullisilla työoloilla on riittävästi työikäisten ja -kykyisten suurelle enemmistölle.

Kansallismielisten on nyt syytä varautua

ohjelmissaan ja ajatuksissaan siihen, ettei ihmistyön kysyntä välttämättä säily nykyisellä tasolla. Teknologian ja tekoälyn kehittyminen voivat johtaa siihen, että ihmistyön kysyntä vähenee. Puolueet joutuvat tekoälyn, robotiikan, konekääntämisen ynnä muun kehittyessä pohtimaan, pitääkö ihmisten työllistämiseen pyrkiä silloinkin, kun koneet ja ohjelmistot tekevät työt nopeammin, paremmin ja halvemmalla.

Ohjelmistot ja erityisesti tekoälyt eivät tee enää pelkästään yksinkertaisia rutiinitehtäviä vaan kykenevät yhä enemmän myös luovana pidettyyn työhön. Toisaalta ei kannata uskoa sellaisinaan tosiksi fiktiivisiä uhkakuvia, joissa tekoäly yhtäkkiä kokonaan syrjäyttää ihmiset. Vaikka oikeudenkäyntejä varten optimoitu tekoäly pärjäisi oikeussalissa menestyksekkäämmin kuin yliopistosta valmistunut juristi, tekoäly ei silti ymmärrä, mikä on ihminen. Koko sen havaitsema universumi on pelkkä lakikirja ja oikeudenkäyntiasiakirjat. Samaan tapaan pelkästään shakkimestaruuksia tavoittelemaan luotu tekoäly ei ymmärrä mistään muusta kuin shakista mitään.

Ehdotan, että tekniikan kehittyessä kansallismieliset poliitikot eivät heittäydy kehityksen jarruiksi vaan päivittävät ohjelmiaan ja maailmankatsomustaan siten, että toimeentulo nostetaan työntekoa tärkeämmäksi.

Väestörakenne ja huoltosuhde muuttuvat Ihmisten palkattu työnteko tuskin tulee kokonaan loppumaan ja hyvä niin. Osa ihmisistä ehkä tarvitsee palkkatyötä kokeakseen elämänsä mielekkääksi tai saadakseen elämäänsä säännöllistä rytmitystä. Ei kuitenkaan kannata tuudittautua siihen vanhaan ajatukseen, että maailmasta löytyy aina työtä jokaiselle ahkeralle tekijälle. Maailma muuttuu.

Varmuudella ei voida väittää, että merkittävä osa nykyisistä ihmisten työpaikoista siirtyy koneiden ja ohjelmistojen töiksi.

Kannattaa silti miettiä, olisiko se toivottavaa vai ei-toivottavaa. Muutos riippuu teknisen

kehityksen lisäksi poliittisista päätöksistä.

Jos Suomeen muuttaa paljon ulkomaista halpatyövoimaa ja palkkataso madaltuu, voi käydä niin, että ihminen tulee sittenkin konetta halvemmaksi työntekijänä. Se ei kuitenkaan ole kantaväestön etu.

Viime aikoina on julkisuudessa entistäkin enemmän vaadittu lisää maahanmuuttoa uuden, marraskuussa 2018 julkaistun väestöennusteen johdosta. Suomalaisten nuorten määrä vähentyy ja väestö vanhenee.

Taloudellinen huoltosuhde ei kuitenkaan korjaannu pelkkään väestölliseen huoltosuhteeseen keskittymällä.

On erittäin tärkeää, että kansallismieliset näkevät suomalaisen kansan arvokkaana itsessään, ei pelkästään työpanoksen kautta. Kansa on olemassa itseään varten. Kansa ei ole olemassa talouskasvua eikä poliittisia päättäjiä varten.

Teknologia on kaikesta huolimatta mahdollisuus Mielekkäiden palkkatöiden lisäksi ihmiset voivat toteuttaa itseään mielekkäiden harrastusten ja perhe-elämän kautta, jos toimeentulo on muuten turvattu. Perustulokokeiluihin kannattaa suhtautua vakavasti.

Teknologian kehittyminen voi auttaa uutta harmaantuvaa Suomea. Ei kannata haikailla paluuta yksinkertaisia fyysisiä työtehtäviä pursuavaan vasarakirves-Suomeen.

Menneisyyteen ei ole paluuta. Älyllisempää ja kehittävämpää on etsiä sellaista uutta Suomea, jota ei ole vielä löydetty.

Pitkään kansanedustajana ja Suomen Maaseudun Puolueen puheenjohtajana toiminut Veikko Vennamo kirjoitti vuonna 1989 ilmestyneeseen kirjaansa Kekkos-diktatuurin vankina: ”On muistettava, että ihminen on tehokkaimmillaan, kun hän saa työskennellä omaksi hyväkseen [...] Jokaisessa ihmisessä on kykyjä, kun hänet sijoitetaan hänelle sopivalle paikalle.” Tuo on kaunis sitaatti. 2020-luvun lähestyessä tosin korvaisin sanan ”työskennellä” laajemmalla verbillä ”toimia”, joka kattaa muutakin tekemistä kuin palkkatyöt.

R AH VAS 5/2018

P

oliittisen kentän eri laidoilla pidetään tuottavaa työtä ja nettoveronmaksajana olemista erittäin suuressa arvossa. Tämä on ollut luontevaa, sillä valtiontalous on ollut riippuvainen ihmisten tekemästä tuottavasta työstä.

Maahanmuuttokriitikoiden keskuudessa työnteon korkea arvostus näkyy muun muassa siinä, että moni sanoo vastustavansa vain haittamaahanmuuttoa ja toivottavansa tervetulleiksi kaikki lainkuuliaiset maahanmuuttajat, jotka muuttavat Suomeen nettoveronmaksajiksi.

Suomen asukkaiden joukko voidaan nähdä kokonaisuutena, jossa työikäisten ja -kykyisten tulisi tehdä ansiotyötä talouskasvun edistämiseksi. Talouskasvua ihannoiva ajattelu on niin vahvasti läsnä Suomessa, että se otetaan helposti itsestäänselvyytenä.

Milloin olet viimeksi kuullut vaikkapa jonkun ministerin pohtivan, onko loputon talouskasvu edes mahdollinen asia tässä rajallisten resurssien maailmassa?

5

Marssi läpi instituutioiden Teksti: Nico Anton Saramo • Kuva: Liina Isto

”Pieniä” vaaleja ei kannata väheksyä

R AH VAS 5/2018

Eduskunta on poliittisen elämän keskeinen näyttämö ja lait muutetaan siellä. Kansallismielisyyden valta ei kuitenkaan ole suoraan sama asia kuin kansallismielisen puolueen eduskuntapaikkojen määrä. Valtaa on monenlaista. Tämän sai SDP huomata vuosina 1916–1917, kun puolueella oli 51 prosenttia parlamentin paikoista, mutta se ei silloisessa poliittisessa tilanteessa saanut haluamiaan muutoksia läpi. Sittemmin sosialistit ovat pedanneet itselleen tilanteen, jossa toimintaympäristö on heidän aatteelleen suosiollinen. Marksilaisuuden marssi läpi instituutioiden on toteutettu Gramscin aikoinaan hahmotteleman kulttuurihegemonian ajatuksen hengessä. Tämä hegemonia kuuluu nyt liberaaleille ja sosialisteille, joiden keskeistavoitteet ovat valtavirtaa ja yleisesti hyväksyttyjä ”länsimaisia arvoja”.

Abstraktimman metapoliittisen ja kulttuurillisen tason lisäksi suoraa, vaaleilla saavutettavaa valtaa voi saada muidenkin kuin niin sanottujen valtiollisten vaalien kautta. Yleisiä, julkisia vaaleja, joihin puolueet ensisijaisesti panostavat ja joita media sekä suuri yleisö seuraavat ovat eduskuntavaalit, europarlamenttivaalit, presidentinvaalit ja kuntavaalit. Näiden lisäksi on loputon pienempien vaalien kenttä, joissa valitaan luottamushenkilöitä erinäisiin yhdistyksiin ja julkisyhteisöihin. Kaksi merkittävää julkisyhteisöä, joihin valitaan ylin päättävä elin suoralla, (puolue)poliittisella vaalilla, ovat seurakunta ja ylioppilaskunta. Olin syksyllä 2018 ehdolla sekä Mäntsälän seurakunnan kirkkovaltuustoon että Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajistoon. Pidän sekä kirkkovaltuustoa että ylioppilaskunnan edustajistoa instituutioina, joihin nationalististen ja traditionalististen tahojen tulisi panostaa. Seurakuntavaaleihin ja edustajistovaaleihin on luontevaa asettaa avoimen poliittisia listoja ja niissä on potentiaalia tavoitteillemme.

6

HAPSU kasvattaa suosiotaan Helsingin yliopistossa Ylioppilaskunnan edustajistovaalit järjestetään kunkin yliopiston ylioppilaskunnassa joka toinen vuosi. Helsingin Aka-

teemiset Perussuomalaiset HAPSU asettaa HYY:n edustajistovaaleihin aina oman listan. Vuonna 2018 listamme onnistui yli kaksinkertaistamaan ehdokasmääränsä edellisvaaleihin verrattuna ja listamme äänimäärä kasvoi yli 50 % vuoteen 2016 verrattuna.

HAPSU:n tavoitteena on nyt saada paikka HYY:n edustajistoon vuoden 2020 edustajistovaaleissa. Meillä on siihen asti aikaa pohjustaa tulevaa edustajistopolitiikkaamme ohjelma- ja kannanottotyöllämme. Eniten ääniä keräsivät näkyvimmin profiloituneet ehdokkaamme, joita olivat tällä kertaa yhdistyksen puheenjohtaja, puheita kansallismielisissä tilaisuuksissa viimeisen vuoden aikana pitänyt Nico Anton Saramo, yhdistyksen perustajajäsen ja koko Suomen modernin kansallismielisen liikkeen keskeisaktiiveihin kuuluva Teemu Lahtinen sekä ainejärjestönsä lehden päätoimittaja, kirjailija Jasmina Ollikainen. Huomionarvoista kuitenkin on, että kaikki ehdokkaat toivat ääniä listalle. Listan ehdokasmäärä on yksi hyvä lähtökohta hyvän tuloksen saamiseksi.

Toinen asia, josta haluan vielä kiittää kaikkia ehdokkaita, on, että jokainen teki kampanjatyötä. Kampanjatyön ei tarvitse olla suurieleistä eikä se edellytä välttämättä rahallista panosta, että se alkaa tuoda ehdokkaalle ääniä. Jokainen ehdokas hoiti ehdokkuuteen liittyvät perusasiat ja se hyödytti koko listaa.

HYY-vaaleissa 2018 oli yhteensä 591 ehdokasta, joista 60 valittiin edustajistoon.

Vaaleissa annettiin 8 700 ääntä ja äänestysprosentti oli 33,26. Vaaliliittoja oli 29 ja ne muodostivat yhteensä 11 rengasta. Perussuomalainen vaaliliitto oli omana renkaanaan. Listallamme oli seitsemän ehdokasta ja saimme 98 ääntä. Alin rengasvertailuluku, jolla edustajistoon sai paikan, oli 133,4, eli lähestymme läpipääsyn rajaa. Perussuomalaisten yliopistokannatukseksi mitattiin näissä vaaleissa 1,1 prosenttia. Suurimassa osassa Suomen ylioppilaskuntia on edustajistovaalit syksyllä 2019. Vaalityön aloittamisen aika on nyt. Kehotan asettumaan ehdolle myös siinä tapauksessa, jos tuntuu, että läpipääsyn mahdollisuuksia ei ole. Tekemisen meno generoi lisää toimintaa ja voi tuoda listalle uuden ehdokkaan ja uutta näkyvyyttä, jotka saattavat mahdollistaa läpipääsyn. Säännöllinen listan asettaminen joka vaaliin myös luo toiminnalle pysyvyyt-

tä ja saa niin potentiaaliset kannattajamme, tulevat aktiivimme kuin poliittiset vastustajamme huomaamaan meidät.

Akateeminen Karjala-Seurakin aloitti tyhjästä Ylioppilaskuntavaalitkin ovat pitkäjänteistä vaikutustyötä, jonka hedelmät korjataan pidemmän ajan saatossa. HAPSU:n suuri esikuva, Akateeminen Karjala-Seura, aloitti sekin aikoinaan tyhjästä. 1920-luvun alussa sen oli vaikea kerätä itselleen ensimmäiset sata jäsentä. Kuten eräässä AKS-historiikissa todetaan, yhdistyksen julistus oli ”peräti vastakkainen tuon ajan yksilöä hellivälle ja kokonaisuuden vain yksilön palvelijaksi alentamalle hengelle”. ”Ajan henki alleviivasi yksilön oikeuksia”, mutta ”AKS julisti vain yksilön velvollisuuksia”. AKS:n anti-liberalismille ei ollut automaattista paikkaa ja kysyntää vaan sen tuli taistella se itselleen.

1920-luvun lopulla Akateeminen KarjalaSeura sai jo yli 51 % HYY:n edustajiston paikoista. Se sai ylioppilaskunnan hallitukseen kahden kolmasosan määräenemmistön ja piti hallussaan Ylioppilaslehden päätoimittajan paikkaa.

» Lippumme alla ja lipullemme minä vannon kaiken sen nimessä, mikä minulle on pyhää ja kallista, uhraavani työni ja elämäni Isänmaalleni, Suomen kansallisen herättämisen, Karjalan ja Inkerin, Suuren Suomen puolesta. Sillä niin totta kuin minä uskon yhteen suureen Jumalaan, niin minä uskon yhteen suureen Suomeen ja sen suureen tulevaisuuteen. » Akateemisen Karjala-Seuran vala. ”Perinteisen kansankirkon puolesta” Seurakuntavaalit jäivät osaltani tällä kertaa enemmän kokeiluksi, sillä en onnistunut saamaan muita ehdokkaita kanssani samalle listalle. Listavaalissa yhden hengen lista ei ole yleensä vaalitaktisesti järkevä veto. Asetin listan silti – ensinnäkin siksi, että olin käynyt potentiaalisten muiden ehdokkaiden kanssa keskusteluja listan asettamises-

Aatteellisen vaikutustyön on läpäistävä yhteiskuntamme kaikki kerrokset.

päättää monista kirkon opillisista ja käytännöllisistä asioista.

ta jo yli vuoden ajan ja omalta osaltani jo tehnyt päätöksen omasta listasta. Jonkun on myös toimittava äänenä autiomaassa ja raivattava tie sekä tasoitettava polku tuleville tekijöille. Listan nimeksi panin ”Perinteisen kansankirkon puolesta”, minkä tarkoitus oli kertoa ehdokaslistaa ohimennenkin katsovalle, mistä on kyse. Tämä ei ole normaalitila seurakuntavaalilistoissa, joten näinkin yksinkertaisella keinolla voi erottua. Moni mäntsäläläinen on nyt tullut tietoiseksi listasta ja neljän vuoden päästä Perinteisen kansankirkon puolesta tekee paluun, toivottavasti suuremmalla ehdokasmäärällä.

Tämän listan lisäksi Mäntsälässä seurakuntavaaleihin osallistui kolme puoluepoliittista listaa (keskusta, kokoomus ja sosiaalidemokraatit) sekä yksi sekalista. Tavoitteeni on rakentaa niiden rinnalle kansallismielinen ja perinteiseen uskonkäsitykseen sitoutunut traditionalistis-nationalistinen lista. Sain ensikertalaisena 23 ääntä seurakuntavaaleissa. Olen tyytyväinen äänimäärääni, ottaen huomioon, että kirkkovaltuuston äänikuningatar sai 76 ääntä ja alin äänimäärä, jolla kirkkovaltuustoon pääsi, oli 21. Mäntsälän kirkkovaltuustossa on 27 paikkaa.

Seurakuntavaaleilla vaikutetaan koko kirkon toimintaan Seurakuntavaalien valtakunnallinen äänestysprosentti oli 14,4. Vaalit pidetään neljän vuoden välein eli seuraavaksi ne järjestetään loka-marraskuussa 2022. Joka vaaleissa on myös seurakuntia, joissa ehdokkaita ei asetu enemmän kuin mitä on paikkoja: tällöin toimitetaan sopuvaalit, joissa kaikki ehdokkaat tulevat valituiksi. Kampanjaa käyviä ehdokkaita voi olla vähän, mikä on aktiiviselle ehdokkaalle mahdollisuus.

Seurakuntavaaleissa valitaan kirkkovaltuusto. Koska Mäntsälän seurakunta on itsenäinen seurakunta, vaaleissamme valittiin vain kirkkovaltuusto. Mikäli seurakunta kuuluu seurakuntayhtymään, käydään kahdet vaalit. Seurakuntayhtymälle valitaan yhteinen kirkkovaltuusto ja yhtymään kuuluville seurakunnille valitaan seurakuntaneuvostot. Seurakuntavaalit on myös tapa vaikuttaa koko kirkon toimintaan, sillä kirkkovaltuustojen jäsenet ovat valitsemassa edustajia kirkolliskokoukseen, joka on Suomen evankelisluterilaisen kirkon ylin päättävä elin, kaksi kertaa vuodessa kokoontuva kirkon ”parlamentti”. Se

Kuten edellä lainaamastani AKS:n valasta käy ilmi, kristinusko ja suomalainen nationalismi ovat eläneet symbioosissa ja tukeneet toinen toisiaan. Vielä 1960-luvun lopulla, kun Pariisin kohtuuttomasta sodanpäätössopimuksen solmimisesta ja sen myötä muun muassa AKS:n lakkauttamisesta oli kulunut yli 20 vuotta, arkkipiispa sekä seitsemän piispaa yhdeksästä olivat AKS-veljiä.

Seuran keskeinen hahmo, valajäsen numero 1, palavia puheita pitänyt, elämänsä niin Jumalalle kuin isänmaalle antanut Elias Simojoki oli sekä pappi että vapaus- ja heimosoturi, joka jatkoi taisteluaan elämänsä loppuun asti. Teologian ylioppilaat olivat ylipäätään yliedustettuina AKS:n valajäsenissä.

Nationalismin tavoitteena on oman kansan olemassaolon, jatkuvuuden ja aseman turvaaminen. Se on varsin perustava ja fyysinen tarkoitus. Ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan kansanruumis tarvitsee myös henkisen puolen. Kansa tarvitsee sielun ja sen tarjoaa Suomen kansalle luterilainen kirkko. Kirkko instituutiona on konservatiivinen linnake, joka ylläpitää kansamme hengellisyyttä ja henkisiä perinteitä. Aatteellisen vaikutustyön on läpäistävä yhteiskuntamme kaikki kerrokset. Ahkera kirjoittelu niin julkisilla kuin ei-julkisilla areenoilla, puheenvuorojen pitäminen erilaisissa tilaisuuksissa ja rakentava, pitkäjänteinen ja muiden luottamuksenarvoiseksi katsoma toiminta palkitaan ennen pitkää ja voi maksaa itsensä takaisin yllättävissäkin yhteyksissä.

Oma lukunsa on kaikki se työ ja vaikutus, jota kirkkovaltuutettu tai ylioppilaskunnan edustajiston jäsen voi luottamustehtävässään tehdä ja saada aikaan. Jääköön se toisen kirjoituksen aiheeksi. Asettukaa ehdolle ja muistakaa äänestää myös vähäpätöisemmiksi mielletyissä vaaleissa! Jokaisella on paikkansa nationalistien pitkässä marssissa läpi instituutioiden!

Kirjoittaja on PS-Nuorten jäsenjärjestön, Helsingin Akateemisten Perussuomalaisten puheenjohtaja.

R AH VAS 5/2018

Lopuksi

7

Karjalan kieli Ennen ja nyt Enne da nygöi

Jos kukaan ei puhu kieltä, karjalaiset menettävät jotain, mikä on oleellinen osa jokaista kansakuntaa.

R AH VAS 5/2018

Särkilahden kylä. Kuva: Antti Valpas.

8

Perustietoja karjalan kielestä

Karjalan kielen historiasta

Usein kysytään: Mitä eroa on karjalan kielellä ja karjalan murteella? Lyhyesti sanottuna karjalan kieli tarkoittaa suomalais-ugrilaista suomen kielen lähintä sukulaiskieltä. Karjalan murteella viitataan suomen kielen itäisiin savolaismurteisiin ja kaakkoismurteisiin, jotka syrjäyttivät vuosisatojen aikana karjalan kielen tietyillä karjalaisten asuinalueilla.

Karjalan kieli jaetaan historialliseen muinaiskarjalaan ja nykykarjalaan. Nykykarjalan kielellä itsellään on kolme päämurreryhmää. Varsinaiskarjalaa puhuttiin Vienankarjala Vienassa, Pohjois- ja EteläKarjalassa sekä Karjalan Kannaksella (kieli näillä alueilla suomalaistui suomen kielen karjalan murteiksi), Laatokan Karjalassa ja Tverin Karjalassa.

Aunuksenkarjala eli livvi, jonka puhujista koostuu pääosa Suomen ja Venäjän nykyisistä karjalankielisistä, oli käytössä Raja-Karjalassa ja vanhan rajan takaisessa Aunuksessa.

Lyydin kieltä käytettiin Kontupohjan, Prääzän ja Kuujärven alueilla, toisin sanoen Äänisjärven läntisillä rannoilla aunuslaisten ja Äänisjärven välissä.

Nykyisin etnisiä karjalaisia on yli miljoona, mutta pääosa heistä puhuu vain suomea tai venäjää. Karjalan kielen säilyttäneitä on Venäjällä noin 36 000 ja Suomessa noin 11 500. Suomessa karjalankielinen väestö asuu pääasiassa evakkojen sijoituspaikkakunnilla Pohjois-Savossa ja Oulun seudulla sekä suurimmissa kaupungeissa. Venäjällä kieli elää maaseudulla.

Muinaiskarjalan aikakautta voidaan katsoa olleen 600- ja 1300-lukujen välinen aika.

Kielen puhujien alueet ulottuivat pohjoiseteläsuunnassa Kuolan niemimaan eteläosista Inkeriin Viron rajalle asti, sekä länsi-itäsuunnassa Kainuun ja Pohjois- ja Etelä-Karjalan alueilta Äänisjärven ja Laatokan rannoille.

Kielen kukoistusaikana pidetään 1000-1300-lukuja, jolloin karjalaiset tukeutuivat Novgorodin kauppatasavaltaan. Sen viidenneksistä eli lääneistä kaksi oli karjalaisten aluetta: Inkeri, Karjalan Kannas ja Pohjois-Karjala kuuluivat niin kutsuttuun Vatjan viidennekseen ja Aunus puolestaan oli osa Äänisen viidennestä. Kirjoitettua karjalaa tunnetaan 1200-luvun alusta niin sanotun novgorodilaisen tuohikirjeen numero 292 muodossa. Kirjakieltä ei kuitenkaan tiedetä tuolloin vielä olleen.

Pähkinäsaaren rauha vuonna 1323 jakoi Karjalan maan kahtia; Etelä-Karjala ja Kannaksen länsiosa siirtyivät Ruotsille. Kannaksen itäosa, Laatokan Karjala, Pohjois-Karjala, Viena ja Aunus jäivät Novgorodille. Tätä rauhansopimusta voidaan pitää käännekohtana yhtenäiselle karjalan kielelle ja Karjalalle itselleen.

Täyssinän ja Stolbovan rauhat tekevät kielen jaosta pysyvän Moskova otti Novgorodin alueet hallintaansa 1400-luvun lopulla. Ruotsi hyödynsi heikkoa Venäjää 1500-luvulla ja laajensi

vaikutusvaltansa syvälle karjalaisten alueille. Täyssinän rauhassa vuonna 1595 Savo liitettiin virallisesti Ruotsiin ja valtioiden raja siirrettiin kulkemaan Kannakselta Pohjanmaan sijasta Jäämerelle. Pohjois-Karjala, Laatokan Karjala ja itäinen osa Kannaksesta pysyivät edelleen Venäjällä.

1600-luvun alussa ruotsalaiset hyökkäsivät Kannaksen itäosaan sekä Laatokan Karjalaan ja Raja-Karjalaan ja vuonna 1617 Venäjä luovutti Stolbovan rauhassa kaikki tulevan Suomen alueella olleet karjalaisalueet Ruotsille. Pian Ruotsi aloitti ortodoksien pakkokäännytyksen luterilaisiksi uusilla alueillaan. Karjalan Kannaksen ortodoksiväestö pakeni tsaarin kutsusta Tverin alueelle, jolloin syntyi niin sanottu Tverin Karjala.

Ortodoksit Laatokan pohjoispuolisella alueella pakenivat Aunukseen. Kannakselle syntyneen tyhjiön täyttivät luterilaiset siirtolaiset lännestä. Osa Aunukseen paenneista ortodokseista palasi olojen rauhoituttua kotiinsa, mutta epäluulo uusia isäntiä kohtaan jäi kytemään. Olivathan he luterilaisia ”ruotsheja” eivätkä ortodoksista ”ristikanzua”.

Karjalan kieli propagandan levittämisen välineenä Karjala oli puhtaasti kodeissa käytetty kieli, eivätkä ruotsalaiset, venäläiset taikka suomalaiset oppineet nähneet tarvetta kehittää karjalaisille omaa kirjakieltä. Ei edes karelianismin aikana – olihan kyse suomalaiskansallisesta ideologiasta. Ensimmäinen pyrkimys kehittää kirjakieltä nähtiin, kun Neuvosto-Karjalan tasavallan keskushal-

linto heräsi 1930-luvun puolivälissä levittämään kommunismia karjalaisen rahvaan keskuuteen. Oppinut D.V. Bubrih Tveristä ryhtyi kehittämään puhutusta kielestä kirjakieltä. Bubrihin karjalaa kirjoitettiin poliittisista syistä kyrillisillä kirjaimilla, joihin lisättiin kielen vaatimat ä, ö ja erilliset liudennusmerkit.

Käytännön opetustyö kohtasi ongelmia, joista suurin oli se, ettei kieltä osattu; suomenkielisille opettajille ongelmia toivat kyrilliset kirjaimet ja puhutun kielen osaamattomuus, venäjänkielisille ylipäänsä karjalan kielen ja kulttuurin outous. Kaiken huipuksi oppikirjoja ei ollut saatavilla.

Karjalan kielen asema ei parantunut suomalaisten hallitessa Vienaa ja Aunusta jatkosodan aikana. Suur-Suomi -aatteessa karjalan kieli ja kulttuuri nähtiin kansatieteellisestä näkökulmasta Kalevalan ja kanteleen alkukoteina. Koulukieleksi karjalasta ei ollut, koska suomi toimi siinä asemassa.

Karjalaa käytettiin vain propagandaan ja tiedottamiseen.

Sotien jälkeen karjalan kielen puhuminen loppui Suomessa lähes jokaisessa karjalankielisessä kodissa, sillä suomalaisten suhtautuminen karjalankielisiin evakoihin oli paikoitellen hyvin vihamielistä ja lasten haluttiin oppivan suomea. Yhä edelleen karjalan puhujat kuulevat Suomessa ajoittain ryssittelyä, sillä esimerkiksi suomalainen harvoin erottaa karjalan puhujan huonosti suomea puhuvasta venäläisestä. Ortodoksinen uskokaan ei helpota asiaa.

Neuvostoliiton hajoamisesta uusi nousu

Alkuperäinen kuva: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Muokkaus: Antti Valpas.

len asemaa, mutta Putinin aikana kieli on joutunut ahtaalle. Kouluopetuksen laajuus vaihtelee liki vuosittain rahoitusmuutosten myötä. Myös viranomaisten toiminta on kiristynyt – esimerkiksi karjalaisten nuorten kulttuurijärjestö Nuori Karjala julistettiin ”ulkomaalaiseksi agentiksi” ja lakkautettiin kertaalleen suomalaisten kontaktiensa takia.

Karjala on sentään säilyttänyt virallisen kielen asemansa tasavallassa – toistaiseksi.

Kieli nykyään Vuonna 2015 Perussuomalaiset lisäsivät ensimmäisenä Suomessa ohjelmiinsa tavoitteekseen karjalan kielen ja kulttuurin tukemisen. Tätä seurasivat pian vihreiden ja vasemmistoliiton vastaavat ohjelmat.

Eduskunta myönsi vuoden 2017 val-

tion budjettiin ensimmäistä kertaa koskaan rahaa karjalan kielen ja kulttuurin elvytykseen perussuomalaisten vaatimuksesta. Tukea annettiin myös vuoden 2018 budjetista ja sitä on haettu jälleen vuodelle 2019.

Valitettavasti tuki ei ole pysyväisluonteista, vaan rahat on aina otettu eduskunnan harkinnanvaraisista, niin sanotuista joululahjarahoista.

Viime kädessä vastuu kielestä on kuitenkin meillä karjalankielisillä. Ei kieli voi pelkällä rahalla siirtyä sukupolvelta toiselle.

Jos kukaan ei puhu kieltä, karjalaiset menettävät jotain, mikä on oleellinen osa jokaista kansakuntaa. Ei kieldy, ei mieldy, ei kanzua.

Antti Valpas PS:n eduskuntaryhmän pääsihteeri KKS:n hallituksen jäsen

R AH VAS 5/2018

1990-luvun alussa Neuvostoliitto hajosi ja kansallisuusaatteet jylläsivät. Karjalabuumi Suomessa herätti yliopistojen kiinnostuksen karjalan kieltä ja sen kehittämistä kohtaan.

Yhteisen kirjakielen ajatus heräsi jälleen.

Kieli oli jäänyt sanastoltaan 1930-luvulle – esimerkiksi tietotekninen sanasto puuttui kokonaan vielä 1990-luvulla. Vuonna 1995 perustettiin Karjalan Kielen Seura (KKS), josta muotoutui nopeasti merkittävä toimija rajat ylittävän karjalan eri murteiden ja kirjakielen kehittämisen tukijana. Suomenkarjalaisten tuki yhteiselle ponnistukselle on keskittynyt sanaston modernisointiin, sanakirjojen tekoon sekä kielipesä- ja opetustoimintaan. Joensuuhun perustettiin 2000-luvulla karjalan kielen professuuri ja aloitettiin karjalan kielen opetus.

Suomen valtio tunnusti karjalan kielen olemassaolon virallisesti vasta vuonna 2009 ja tästä kului vielä muutama vuosi ennen kuin väestörekisterijärjestelmämme hyväksyi karjalan äidinkieleksi.

1990-luvulla Karjalan tasavallassa Jeltsinin liberaali kansallispolitikka helpotti kie-

9

Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan Teksti ja kuva: Auri Siika-Aho

On taas se odotettu aika vuodesta, kun kodin täyttää iloinen puheensorina ja koko perhe on koolla. Hieman kinastellaan siitä, kuka saa syödä viimeisen joulutortun, tai kuka huijasi edellisen illan Trivial Pursuitissa. Se aika, kun saat luvan kanssa tehdä perinteisiä ruokia yhdessä perheen kanssa ja levätä. Joulu.

R AH VAS 5/2018

P

10

erinteitä kunnioittavalle perhekeskeiselle kristitylle tämä juhla on yksi vuoden parhaimmista. Vaikka joulun perimmäinen merkitys onkin Jeesuksen syntymä, on joulu perinteitä arvostavalle paljon muutakin.

On adventtisunnuntait, kynttilät ja hengellisyys. On joulukirkko, kauneimmat joululaulut ja hautausmaalla käynti. On joulusauna, perhe ja pysähtyminen.

Rakastan perinteitä, enkä todellakaan vähiten jouluperinteitä. Osalla ne perinteet saattavat alkaa aiemmin, osalla ne alkavat myöhemmin. Perinteet ovat osa kulttuuriamme ja kulttuuriperintöämme ja olivatpa perinteet millaisia tahansa, täytyy niitä vaalia ja opettaa eteenpäin. Näin säilytämme jotain todella arvokasta, sellaista, mikä tekee perheestä perheen, suvusta suvun ja kansasta kansan.

Millaisia perinteitä sinun elämääsi kuuluu? Minkälaisia perinteitä haluat opettaa jälkikasvullesi?

Arki on nykyään todella hektistä emmekä ehdi pysähtymään, sukuloinnista puhumattakaan. Paahdamme pää kolmantena jalkana eteenpäin ja toivomme vuorokauteen lisätunteja. Onko se jotain sellaista, mitä haluat viedä perintönä eteenpäin? Myös näistä syistä tämä rauhoittumisen juhla on vuosi vuodelta nostanut merkitystä elämässäni.

Edes kerran vuodessa on hyvä hetki rauhoittua muutamaksi päiväksi, nauttia perheestä,

hyvästä ruoasta ja kiireettömyydestä. Käyttää kaikkia aisteja ja ammentaa joulun tunnelmaa ikään kuin varastoon tulevaa vuotta varten. Joulun tunnelma ja se rakkauden välitys varsinkin silloin tulee olemaan ainakin omalla kohdallani jotain, minkä opetan perinteenä lapsilleni vielä jonain jouluna.

Tulevalta joululta odotan eniten koko perheeni tapaamista. Viime kerrasta on aikaa. Sitä, kun aattoaamuna herään äidin tekemän riisipuuron tuoksuun ja sitä, kun veljet kertovat maailman typerimpiä vitsejä ruokapöydässä. Kylmää pakkaskeliä ja narskuvaa lunta (toivottavasti), kun viemme hautakynttilät jo keskuudestamme poistuneille rakkaille. Joulukuusen koristelua, joulusaunaa ja sen jälkeistä jouluruuan valmistelua. Itsetehtyjä joululaatikoita ja kaik-

kia niitä muita herkkuja pöydässä. Mutta ennen kaikkea odotan sitä, että yhtenä päivänä tuntuu, että mikään ei ole muuttunut ja perinteillä on edelleen sijaa meidän yhteiskunnassamme. Sitä, että perhe on yksikkö, joka nauttii yksikkönsä jäsenistä ja istuu kaikessa rauhassa saman pöydän ääressä, kuten aina ennenkin.

Pidetään perinteistämme kiinni, myös jouluna ja joulua odottaessa. Ja voit aina luoda uusia perinteitä! Itse aion lisätä perinteisiimme joululahjojen tekemisen ja sinapin keittämisen.

Ihanaa, perinteistä ja rauhallista joulua, rakkaat Perussuomalaiset Nuoret!

Kirjoittaja on hallituksen jäsen, joka ripustaa jouluvalot jo lokakuussa.

Suomalaisia tappava kansantauti: yksinäisyys Teksti: Laura Jokela • Kuva: Pixabay

Kun toiselle yksin oleminen on nautinto, itse valittu hetkellinen ajanvietto oman itsensä kanssa, yksinäinen ihminen joutuu tahtomattaan itsensä ainoaksi ystäväksi.

Parisuhteen päättyminen eroon tai puolison kuolemaan on merkittävä yksinäisyyden aiheuttaja. Eron sattuessa varsinkin keski-ikäiset miehet jäävät helposti yksin. Kun puolisoa ei enää ole, katoaa ystäväpiirikin. Naiset sen sijaan kokevat yksinäisyyttä eniten ikääntyneenä, mahdollisen puolison menehtyessä. Taloudellinen tilanne voi myös aiheuttaa yksinäisyyttä. Kun elää kädestä suuhun, ei voi käyttää rahaa mihinkään ylimääräiseen. Ystäväsi viettävät ravintolailtoja ja käyvät lätkämatseissa, kun sinä joudut automaattisesti kieltäytymään. Ehkä voit sanoa suoraan, ettei sinulla ole rahaa.

Tai sitten teet kuten monet muutkin: vetoat muihin menoihin ja kiireisiin, koska häpeät liikaa tunnustaa, ettei sinulla ole varaa. Sosiaalinen piirisi pienenee jokaisen kieltäytymisen jälkeen ystävä kerrallaan, koska kukaan ei jaksa pyytää toistuvasti ihmistä mukaan, jolla tuntuu olevan aina jotain parempaa tekemistä.

Merkittävin osa yksinäisistä painottuu iäkkäisiin ihmisiin. Lapset tai lapsenlapset eivät käy katsomassa, jos niitä edes on. Ystäväpiiristä moni on ehkä menehtynyt tai kärsii muistisairauksista. Terveyskeskukseen varataan aika lonkkakipujen vuoksi, vaikka todellisuudessa kipu kumpuaa sielua raastavasta yksinäisyydestä, joka sattuu. Kymmenen minuuttia vastaanotolla voi saada edes hetkellisesti tunteen, että joku välittää.

Liikuntarajotteisena vanhuksena olet sidottuna kotiisi, eikä ketään kiinnosta, oletko käynyt ulkona kolmeen kuukauteen tai makaatko lattialla kaatuneena. Surullisimmat tapaukset ovat niitä, kun vanhus on menehtynyt omaan kotiinsa ja tämä huomataan vasta naapurien tehdessä valituksen rappukäytävään levinneestä hajusta. Kenellekään ei toivoisi sitä kohtaloa.

Yksinäisyys kasvattaa ennenaikaisen kuoleman riskiä jopa 45 prosentilla – kuinka monen suomalaisen pitää vielä kuolla siihen?

R AH VAS 5/2018

A

TH-tutkimuksen mukaan noin 20 % Suomen aikuisväestöstä tuntee itsensä yksinäiseksi joskus, 10 % sen sijaan usein. Yksinäisyys on sinänsä hankala aihe käsitellä, sillä se on todella henkilökohtainen kokemus itsestä, ympäristöstä ja sosiaalisesta kanssakäymisestä muiden kanssa. Ihminen on laumaeläin, joka hakee luonnostaan hyväksyntää ja yhteenkuuluvuutta ympäristöstään. Yksinäisyys nähdään ja jopa koetaan yksinäisen itsensä syyksi, mikä lisää tunnetta epäonnistumisesta.

Yksinäisyyttä on monenlaista, eikä yksinäinen ihminen ole tunnistettavissa ulkoisten seikkojen perusteella. Ihminen, jolla on satoja Facebook-kavereita, monta sisarusta ja työpaikka, voi olla yksinäisempi kuin luulemmekaan. Puhelin voi olla täynnä yhteystietoja, muttei yhtäkään sellaista numeroa, johon voisi avun tarpeessa soittaa. Luottoystävät ovat kaikonneet tai niitä ei ehkä ole koskaan ollutkaan. Viikon ainoat keskustelut käydään kaupan kassan kanssa, joka kysyy, laitetaanko pakasteet pieneen pussiin. Yksinäisyyden jatkuessa ihmisen on päivä päivältä vaikeampaa löytää takaisin muiden luokse.

Vaikka yksinäisyys ei ole sairaus eikä se voi tarttua, se on silti osittain periytyvää – jopa tappavaa. Sitä on kuitenkin helpompi ennaltaehkäistä kuin torjua. Yksinäisyyden kroonistuessa on vaarana, että ihminen katoaa yhteiskunnan piiristä jääden sille tielle.

Kun perheen merkitys yhteiskunnassa vähenee, varsinkin nuoriso turvautuu ystäviin elämän kriisitilanteissa. Kun ystäviä ei ole, tärkeiden sosiaalisten suhteiden puutteen aiheuttaman tyhjiön täyttää ahdistus. Yksinäisyyden kroonistuessa mukaan tulevat helposti mielenterveysongelmat, erilaiset riippuvuudet, päihteet ja tuhoisat ajatukset itseä ja muita kohtaan. Miksi joku muu saa tuntea onnea? Miksi elää, jos ketään ei kiinnosta olemassaoloni?

Naiset kokevat yksinäisyyttä hieman enemmän kuin miehet. Parisuhteessa tai avioliitossa elävä voi kokea yksinäisyydeksi henkisen yhteyden tai kosketuksen puutteen. Miehillä parisuhde helpottaa yksinäisyyttä, kun naiset sen sijaan kokevat yksinäisyyttä myös parisuhteen aikana. Parisuhteet koetaan lähtökohtaisesti kumppanuudeksi, jossa saa kokea läheisyyttä, rakkautta ja luottamusta. Entä sitten, jos heräätkin joka aamu kumppanisi vierestä, mutta et silti muista, milloin hän olisi koskettanut sinua viimeksi? Tai millon olisit saanut koskettaa kumppaniasi ilman, että olet tullut torjutuksi?

11

Kokousväki valmiina

Riemua ja jännitystä Kuopion syyskokouksessa Teksti: Liina Isto ja Ville Roth • Kuvat: Perussuomalaiset nuoret

Järjestösihteeri Krista Bisteriä naurattaa

Pirkanmaan vahvistukset

Puolueen puheenjohtaja ja nuorisojärjestön ensimmäinen varapuheenjohtaja

Väistyvä ja vastavalittu puheenjohtaja

R AH VAS 5/2018

Puheenjohtajavaalin tulos on selvillä

12

Jere Liikasella on hyvä meininki

kutsutun 15+15 -mallin, josta voi lukea lisää seuraavalta aukeamalta. Jarmo Kedon kausi edustajiston puheenjohtajana sai arvoisensa päätöksen, kun kokous hyväksyi yksimielisesti ohjesäännön, jonka tarkoituksena on parantaa hallituksen ja edustajiston välistä työskentelyä. Sen jälkeen vahvistettiin toimintasuunnitelma, tulo- ja menoarviot sekä liittymis- ja jäsenmaksujen suuruus seuraavalle kalenterivuodelle. Toimintasuunnitelma ohjaa järjestön toimintaa ja sen ohjenuorana ensi vuodelle on vahva panostus eduskuntaja europarlamenttivaaleihin sekä mahdollisiin maakuntavaaleihin. Kansainvälisessä yhteistyössä katse suunnataan Visegrad-maihin.

Liittymis- ja jäsenmaksuja 15-29-vuotiaille jäsenille ei otettu käyttöön, kuten aiempinakaan vuosina, ja 30-35-vuotiaiden aikuisjäsenten sekä kannatusjäsenten vuosittaiseksi maksuksi valittiin toistamiseen 20 euroa. Kokouksessa valittiin myös järjestön toiminnanja tilintarkastajat ja varatoiminnantarkastajat ja varatilintarkastaja tulevalle vuodelle.

Syyskokoukselle oltiin jätetty jäsenaloitteena neljä julkilausumaesitystä. Poik-

keuksellisesti jokainen niistä hyväksyttiin ja vieläpä hyvin selvin luvuin. Järjestön julkilausumat ulkomaalaisten maanomistuksesta, rikokseen syyllistyneiden ulkomaalaisten karkottamisesta, vuoden 1939 rajoihin palaamisesta sekä kuntien kaksikielisyydestä voi lukea seuraavalta aukeamalta. Kokouksen lauantain osuuden loppupuolella edustajiston puheenjohtajaksi hakenut helsinkiläinen Teppo Marttinen pääsi kokousväen tentattavaksi ja pärjäsi ilmeisen hyvin, koska tuli valituksi. Lisäksi pidettiin vastaava piinapenkki kahdelle PS-Nuorten puheenjohtajaksi hakeneelle ehdokkaalle, Asseri Kinnuselle ja emerituspuheenjohtaja Sebastian Tynkkyselle.

Illemmalla kokous keskeytettiin ja osallistujilla oli vapaa-aikaa. Ilta vietettiin iloisissa merkeissä keskustellen ja juhlien muiden järjestön jäsenten kanssa.

Seuraavana aamuna oli tarjolla aamiaista ennen kuin kokous jatkui kymmeneltä. Kokouksesta ei kannattanut myöhästyä, koska puheenjohtajavaali käytiin välittömästi kokouksen alettua. Ääntenlaskuun kuluva aika hyödynnettiin usein esittelemällä seuraavaan tehtävään hakevat ehdokkaat ja pitämällä heille kannatuspuheet. Kaikki vaalit olivat yksivaiheisia. Tiukan puheenjohtajavaalin voittajaksi selviytyi Asseri Kinnunen, josta voi lukea lehden keskiaukeamalta. Ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi olivat ehdolla Rahvaan päätoimittaja, turkulainen Liina Veronica Isto ja Helsingin piirissä aktiivisesti toimiva Laura Jokela.

Kokous valitsi tehtävään Iston. Jokela asettui nykyisen hallituksen jäsenen, Lempäälässä asuvan Auri Siika-ahon vastaehdokkaaksi toisen varapuheenjohtajan vaalissa, jossa voiton vei Siika-aho. Kolmannen varapuheenjohtajan vaalissa olivat ehdolla niin ikään Jokela, nykyinen hallituksen jäsen ja ylpeä helsinkiläinen Oskar Viding sekä porilainen Toni Jalonen, joista jälkimmäinen keräsi eniten ääniä.

Puheenjohtajiston valintojen jälkeen äänestettiin seuraavan vuoden pääsihteeristä. Edustajiston puheenjohtajanakin toiminut, turkulainen Toni Saarinen voitti äänestyksessä istuvan pääsihteerin, Marika Sorjan. Hallitusvaaleissa ehdokkaita oli yli kymmenen, joten kokousväellä oli mistä valita. Valituiksi tulivat kolme eniten ääniä saanutta ehdokasta: raumalainen ilopilleri Jasmin Määttä, joviaali ja hallintoasiat tunteva Henri Määttä Rovaniemeltä sekä turvallisuuspolitiikasta kiinnostunut ja itseään öyhöttäjäksi tituleeraava turkulainen Henri Hautamäki. Ensi vuoden hallituksesta voit lukea lisää tuoreen puheenjohtajan henkilökuvan jälkeisiltä sivuilta. Hallituksen varajäseniä valittiin kuusi. He ovat sisääntulojärjestyksessä Pyry Gandalf Soinio, Antti Moisander, Matias Rantala, Kasper Holtari, Ville Roth ja Väinö Hirvelä.

Tämä edustajistokausi on ollut varsin poikkeuksellinen. Kun edustajiston vastavalittu puheenjohtaja Jarmo Keto pyysi Helsingin kevätkokouksessa minua ja Toni Saarista mukaan muodostamaan ”johtotroikan” edustajistolle, en vielä arvannut, että olisin nyt puheenjohtajana täysin uudenlaisessa edustajistossa. Olen toiminut syyskokouksesta lähtien tehtävässä, kun Jarmo luopui puheenjohtajuudestaan.

Monelle ei tuntunut olevan selvää, mikä edustajiston rooli tässä järjestössä oikein oli. Oli jopa puheita, että edustajisto olisi syytä lakkauttaa kokonaan turhana elimenä. Oli siis selvää, että edustajisto tarvitsi uudistamista. Jarmon johdolla troikka lähti ensin kolmistaan suunnittelemaan, miten edustajiston toimintaa saataisiin selkeytettyä. Näin syntyi ajatus ohjesäännöstä, joka parantaisi edustajiston ja hallituksen välistä työskentelelyä. Edustajisto kokoontui kesäkuussa yhteiseen retriittiin työstämään tätä. Lopullisen muotonsa se sai vielä myöhemmin, ja jäsenistö hyväksyikin ohjesäännön Kuopion syyskokouksessa.

Uusi ohjesääntö muuttaa edustajiston toimintaa parempaan suuntaan. Näkyvin muutos on se, että tästä lähtien edustajiston puheenjohtajalla on läsnäolo-oikeus hallituksen kokouksissa. Olen nyt ensimmäinen henkilö, joka pääsee käyttämään tätä oikeutta. Edustajisto valvoo hallitusta, joten puheenjohtajan oikeus osallistua kokouksiin on merkittävä ja toivottu asia tämän kannalta.

Tavoitteet tämän edustajiston kaudelle eivät olleet vaatimattomia, kun päämääränä oli edustajiston toimintatapojen täydellinen remontti syyskokoukseen mennessä. Nyt tämä tavoite on saavutettu, ja myöskin tulevat edustajistot pääsevät soveltamaan uutta ohjesääntöä. Tällä kaudella edustajisto on uudistanut myös järjestön matkustusohjeen sekä puheenjohtajan ja pääsihteerin palkkiojärjestelmän.

Alkukesän retriittiviikonloppu oli jotain, mitä ei edustajistossa ole aiemmin järjestetty. Siellä edustajiston jäsenet pääsivät tapaamaan toisensa ja suunnittelemaan yhdessä alkanutta kautta. Juuri tällaisia tilaisuuksia tarvitaan tulevaisuudessakin. Nykyinen edustajisto jatkaa toimintaansa seuraavaan kevätkokoukseen asti, ja aion hoitaa tehtäväni mallikkaasti kauden loppuun saakka. En kuitenkaan ole enää asettumassa ehdolle edustajistoon kevätkokouksessa, joten entistä merkittävämpi edustajiston puheenjohtajuus siirtyy taas seuraavalle henkilölle keväällä.

Tulevaisuus näyttää hyvältä. Edustajisto on muuttunut pysyvästi. Me teimme sen yhdessä.

Teppo Marttinen

R AH VAS 5/2018

P

erussuomalaiset Nuoret järjesti sääntömääräisen syyskokouksensa syksyisenä viikonloppuna 17. - 18.11.2018 kylpylähotelli Rauhalahdessa Kuopiossa. Paikalle tuli nuoria joka puolelta Suomea joko jo perjantaiiltana tai lauantaiaamuna ennen kokouksen alkua. Tunnelma viikonlopun alussa oli paitsi jälleennäkemisen riemun täyteinen, myös jännittävä ja odottava. Kokouksen käsiteltäväksi oli jätetty mielenkiintoisia jäsenaloitteita ja hallituksen kokoonpanoon oli tulossa tavallista enemmän vaihtuvuutta. Istuva puheenjohtaja Samuli Voutila ja kaksi ensimmäistä varapuheenjohtajaa, Juha Karjalainen ja Jessica Vahtera, olivat ilmoittaneet, etteivät aio hakea jatkokautta.

Myös istuvalle pääsihteerille, Marika Sorjalle, oli asettunut vastaehdokas. Ennen kokouksen alkua kokousväelle toivat tervehdyksen sekä puolueen puheenjohtaja Jussi Halla-aho että Kuopion Perussuomalaiset ry:n puheenjohtaja Pia Punkki.

Kokouksessa käsiteltiin lauantaina hallituksen esitys tavoiteohjelman muutoksesta kohtaan 18, joka koski kansalaisuuden kriteerien tiukentamista. Kokous hyväksyi niin

Edustajiston uuden puheenjohtajan tervehdys

13

Syyskokouksen 2018 julkilausumat Perussuomalaiset Nuoret kannattaa suoraa demokratiaa. Järjestön jokainen jäsen on äänioikeutettu ja jokainen pystyy jättämään suoran jäsenaloitteen yhdistyksen kokouksen käsiteltäväksi.

Jokainen aloite saa käsittelyn ja niistä äänestetään. Suora jäsenaloite tulee hyväksytyksi, kun se saa taakseen ¾ enemmistön äänistä, ja samalla siitä tulee järjestön virallinen kanta.

Yhdistyksen syyskokous hyväksyi alla luetellut julkilausumat.

Julkilausuma: KARJALA TAKAISIN Perussuomalaiset Nuoret vaatii Pariisin rauhansopimuksessa Neuvostoliitolle luovutettujen alueiden palauttamista. Luovutukset olivat vääryys, joka on korjattava. Suomen valtion tulee aloittaa aiheesta neuvottelut Venäjän kanssa ja vedota oikeudenmukaisuuteen sekä siihen, kuinka Venäjä saisi näin nostettua luottamustaan Suomen ja maailman silmissä. Mikäli Venäjä ei nyt suostu alueita palauttamaan, Suomen on odotettava oikeaa hetkeä. Venäjä on epävakaa valtio ja maailmanpoliittisen tilanteen muuttuessa aukeaa aina uusia ikkunoita.

Perussuomalaiset Nuoret tahtoo Suomen viralliseksi linjaksi kirjattavan sen, että Suomi vaatii Venäjää palauttamaan luovutetut alueet.

R AH VAS 5/2018

Julkilausuma: RUOTSI VIRALLISENA KIELENÄ VAIN OIKEASTI KAKSIKIELISISSÄ KUNNISSA

14

Suomen kielilaki määrää kunnan kaksikieliseksi, jos kunnassa on sekä suomen- että ruotsinkielisiä asukkaita ja vähemmistö on vähintään kahdeksan prosenttia asukkaista tai vähintään 3 000 asukasta. Mikäli vähemmistö laskee alle 3 000 asukkaan tai sen osuus alle kuuden prosentin, kunta on säädettävä taas yksikieliseksi. Perussuomalaiset Nuoret katsoo, että nykyinen kielilaki pitää keinotekoisesti yllä ruotsin kielen kohtuuttoman suurta asemaa. Ruotsin kielen virallinen asema koko kunnan hallinnossa ja viranomaisissa ei ole tarpeen vain 6–8 prosentin osuuden vuoksi.

Perussuomalaiset Nuoret vaatii, että lakia muutetaan niin, että ruotsi olisi kunnan virallinen kieli vasta, mikäli ruotsinkielisiä on kunnassa vähintään 30 prosenttia. Mikäli ruotsinkielinen vähemmistö laskisi alle 25 prosentin, kunta tulisi

säätää yksikielisesti suomenkieliseksi. Jos alueen asukkaista 70–75 prosenttia puhuu suomea sekä mahdollisia muita kieliä kuin ruotsia, alueen valtakieli on käytännössä suomi ja se riittää viralliseksi kieleksi. Kielilaissa on nytkin mahdollisuus, että kunnanvaltuusto voi esittää valtioneuvostolle kunnan säätämistä kaksikieliseksi, vaikka kunta muuten olisi yksikielinen. Perussuomalaiset Nuoret katsoo, että tämä mahdollisuus takaa paikallisen harkinnan ja mahdollisen tilannekohtaisen päätöksen asian suhteen. Tämänhetkisillä väestösuhteilla tämän muutoksen vaikutus olisi, että yhdeksästä nyt kaksikielisestä kunnasta tulisi yksikielisesti suomenkielisiä: Vaasasta, Kirkkonummesta, Kokkolasta, Myrskylästä, Pyhtäästä, Espoosta, Helsingistä, Turusta ja Vantaasta.

Julkilausuma: RIKOLLISILLE MYÖNNETYT SUOMEN KANSALAISUUDET PERUTTAVA dyttävä hallinnollisiin toimiin sen perumiseksi.

Euroopan neuvoston kansalaisuutta koskeva sopimus rajoittaa rikoksia, joista kansalaisuuden voi menettää ja kieltää kansalaisuuden poisottamisen esimerkiksi murhaajilta ja raiskaajilta. Perussuomalaiset Nuoret kannattaa Suomen eroa Euroopan neuvostosta ja katsoo, että instituution ihmisoikeuskäsitykset ovat ristiriidassa Suomen kansallisen edun kanssa.

Kansakunnan yleinen etu ja turvallisuus ovat tärkeämpiä kuin rikollisen oikeudet.

Perussuomalaiset Nuoret vaatii, että lakiin kirjataan, että myönnetty Suomen kansalaisuus tulee ottaa pois paitsi vakavista valtion turvallisuutta vaarantavista rikoksista – maanpetos, valtiopetos ja terrorismi – myös yksittäisiin kansalaisiin kohdistuvista vakavista rikoksista. Kansalaisuus tulee ottaa pois, kun kansalaisuuden saanut henkilö syyllistyy rikokseen, josta on säädetty neljän vuoden vankeustuomio.

Julkilausuma: ULKOMAALAISTEN MAANOMISTUS NYKYMUODOSSAAN KIELLETTÄVÄ SUOMESSA

Päivitys 2020-tavoiteohjelmaan: 15+15 -MALLI SUOMEN SEURAAVAN HALLITUKSEN ASIALISTALLE

Perussuomalaiset Nuoret vaatii kansallisen turvallisuuden ja itsemääräämisoikeuden nimissä ulkomaalaisten maanomistuksen kieltämistä Suomessa. Airiston Helmen kaltaisia tapauksia, joissa puolustusvoimat joutuvat suorittamaan sotilaallisen operaation kansallisen turvallisuuden vuoksi, ei tule jatkossa tapahtua.

Turun saariston tapahtumien valossa on välttämätöntä kieltää ulkomaalaisten maanomistus nykyisessä muodossaan ja saattaa jälleen voimaan vuonna 2000 kumottu laki ulkomailla asuvien ja ulkomaisten yhteisöjen kiinteistönhankintojen valvonnasta (1613/1992).

Kotimaamme multaa ei tule myydä ulkomaille, vaan sen on oltava suomalaisten hallinnassa.

Perussuomalaiset Nuoret vaatii, että Suomen kansalaisuus on palkinto, jonka eteen on todistettava yhteiskuntakelpoisuutensa. Järjestö esittää Suomen seuraavan hallituksen konkreettiseksi tavoitteeksi 15+15 -mallia. Kansalaisuuden saamisen asumisaikavaatimus tulee pidentää viidestä vuodesta viiteentoista.

Lisäksi kielitaitoedellytystä ja nuhteettomuusedellytystä tulee tiukentaa. Kansalaisuutta ei tule myöntää henkilöille, joka on tuomittu Suomessa vankeusrangaistukseen. Leväperäisten myöntökriteerien korjaamisen ohella uusien kansalaisuuksien myöntäminen lopetetaan kokonaan viidentoista vuoden ajaksi alunperin turvapaikanhakijoina ja pakolaisina Suomeen tulleille maahanmuuttajille.

R AH VAS 5/2018

Sipilän hallitus on valmistellut lainmuutosta, jossa ulkomaalaiselle myönnetty Suomen kansalaisuus voidaan ottaa pois, jos henkilö on syyllistynyt sellaiseen maanpetos-, valtiopetos- tai terrorismirikokseen, josta on säädetty ankarimmaksi rangaistukseksi vähintään kahdeksan vuotta vankeutta. Nykyään kansalaisuuden menettää lähinnä, jos kansalaisuus on saatu väärien tai harhaanjohtavien tietojen perusteella.

Perussuomalaiset Nuoret pitää suuntaa oikeana, mutta riittämättömänä. Kansalaisuuslain mukaan kansalaisuutta ei tule myöntää henkilölle, joka vaarantaa valtion turvallisuutta tai yleistä järjestystä tai jos henkilön kansalaistaminen on kokonaisvaltaisen tarkastelun perusteella vastoin valtion etua. Tämän perusteella katsomme, että jos henkilölle myönnetään kansalaisuus, mutta hänet tuomitaan vakavasta rikoksesta, kuten murhasta, raiskauksesta tai törkeästä pahoinpitelystä, kansalaisuus on myönnetty väärin perustein ja on ryh-

15

16

R AH VAS 5/2018

Uusi aika alkaa Teksti: Liina Isto • Kuva: Christian Kautto

P

olitiikka ei ole Kinnuselle uusi ympäristö. Vain 20-vuotiaana hän on ehtinyt toimia politiikassa nelisen vuotta. Poliittinen taival alkoi vuoden 2014 syksyllä, kun Kinnunen liittyi Perussuomalaisiin Nuoriin ja alkoi toimia Pohjois-Karjalan piirin hallituksessa. Sittemmin rivijäsenen paikka piirihallituksessa on vaihtunut puheenjohtajan nuijaan. Lisäksi Kinnunen toimii Joensuun Perussuomalaiset ry:ssä ja Joensuun kaupunginvaltuutettuna. Valtuutettuna hän on nuorin sekä kotikaupungissaan että koko perussuomalaisessa puolueessa. Vuodenvaihteen jälkeen politiikasta tulee ensimmäistä kertaa Kinnuselle täysiaikainen työ, minkä takia taloustieteen opinnot jäävät tauolle.

Isänmaallisuus ja Suomen ja suomalaisten etu ajoivat eteenpäin ”Arvot ja asenteet, kuten isänmaallisuus ja suomenmielisyys, kumpuavat toki kasvatuksesta ja kotoa”, Kinnunen kertoo, kun kysyn hänen lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Nuori pellavapää kiinnostui jo varhain erityisesti maantieteestä, historiasta ja sotahistoriasta. Niistä sai hyvin välineitä ymmärtää yhteiskunnan ilmiöitä ja ongelmia. Myöhemmin kiinnostus laajeni myös politiikkaan ja sille tielle on jääty. Mielenkiinnon kohteet eivät ole juuri muuttuneet vuosien saatossa – Kinnunen mainitsee yhteiskunnan, politiikan, sotahistorian, aseiden, ammunnan ja liikunnan kiinnostavan yhä eniten.

Kun oma politiikka ja arvomaailma olivat selvillä, puoluevalinnasta ei ollut ensimmäistäkään epäilystä. ”Perussuomalaiset oli alusta pitäen selvä ja ainut vaihtoehto minulle. Oma kriittinen ajatteluni heräsi, koska peruskoulusta tuleva yksipuolinen maailmankuva ja arvot poikkesivat siitä, mitä itse pidän hyvänä ja

Kinnunen PS-Nuorten syyskokouksessa.

oikeana. Halusin muodostaa itse omat mielipiteeni, enkä ottaa vastaan sokeasti sitä, mitä tuputettiin”, kertoo Kinnunen.

Nuoren poliitikon lähipiiri on aina suhtautunut varsin hyvin poliittiseen uraan ja puheenjohtajavalintakin otettiin hyvin vastaan. Kinnunen arvelee, että sitä pidetään lähtökohtaisesti hyvänä asiana, että nuoriakin kiinnostaa politiikka. Kritiikkiä tietysti tulee, mutta Kinnunen on hyvin varma arvoistaan, koska pitäähän hän suomalaisten puolia. Kinnunen kuvaileekin itseään periksiantamattomaksi ja vähän jääräpäiseksi.

Maahanmuutto alas, syntyvyys ylös, ei EU-jäsenyydelle Tulevalle puheenjohtajalle on täysin selvää, miksi hän alun perin lähti politiikkaan. ”Tärkeimmät teemani ovat aina olleet suomalaisten etu ja Suomen edun ajaminen.

Aiemmin EU- ja talousasiat olivat maahanmuuton ohella tärkeimmät, mutta nykyään pidän maahanmuuton pysäyttämistä ja suomalaisten jatkuvuutta keskeisimpänä asiana.”

Konkreettisina toimina näiden tavoit-

teiden saavuttamiseksi Kinnunen pitää Suomen irtautumista EU:sta ja eurosta sekä nykymuotoisen maahanmuuton lopettamista, oli kyse sitten humanitaarisesta tai työperäisestä maahanmuutosta. Hän pitää tärkeänä sitä, että Suomi pysyy jatkossakin mahdollisimman suomalaisenemmistöisenä maana.

Se hyödyttää sekä valtion taloutta että sisäistä turvallisuutta. Kinnunen painottaa sekä arvoilmapiirin että taloudellisten kannustimien ohjaamista siihen suuntaan, että suomalaisten syntyvyys saadaan nousuun. ”Yhteiskunnassa pitäisi mennä takaisin siihen suuntaan, jossa yhteisöillä, kuten perheellä, suvulla ja kansalla olisi suurempi merkitys ihmisten elämässä. Kouluja ja mediaa myöten pitäisi kehottaa perheen perustamiseen ja lasten hankkimiseen. Tarvitaan laajempi muutos asenteissa, jotta suomalaisten syntyvyys saadaan nousuun ja kansamme jatkuvuus turvataan. Toki tarvitaan myös taloudellisia ja muita kannustimia perheille.”

Muita tärkeitä asioita Kinnuselle ovat muun muassa maanpuolustus ja huoltovarmuus sekä työntekijöiden, yrittäjien ja työttömien asiat. Vaikka hän pitää aseista ja ampumisesta, aselainsäädännön kanssa on hänen mielestään hyvä noudattaa tervettä järkeä. ”Oikeissa käsissä aseet ovat hyvästä, mutta mitään jenkkimenoa en kannata. Reserviläisillä ja metsästäjillä toki pitää olla hyvät mahdollisuudet omistaa aseita”, täsmentää Kinnunen.

Katse kohti tulevaa vuotta Kinnunen odottaa alkavaa vuotta ja tehtäväänsä puheenjohtajana. Hän on innostunut uuden hallituksen loistavasta yhteishengestä ja kekseliäisyydestä, eikä malta odottaa, että ideoita lähdetään toteuttamaan yhdessä. Erityisesti Kinnunen odottaa vaalikevättä ja PS-Nuorten jäsenistön kanssa tehtävää vaalikampanjointia. Tuleva puheenjohtaja on ylpeä joukosta, jota hän pääsee luotsaamaan vuodenvaihteen jälkeen. ”Järjestön suurin vahvuus on se, että olemme rehellisesti oikealla asialla, pitämässä suomalaisten puolia. Meillä on monipuolinen ja osaava jäsenistö, josta nousee hyviä nuoria kykyjä politiikan kaikille tasoille.”

R AH VAS 5/2018

Kokousväki pidättää hengitystään. Puheenjohtaja kuuluttaa äänestystuloksen. Sali repeää suosionosoituksiin ja ehdokkaat kättelevät toisiaan.

Nuoren Asseri Kinnusen elämä muuttuu kertaheitolla, koska vuodenvaihteessa alkaa hänen ensimmäinen puheenjohtajakautensa Suomen näkyvimmässä nuorisojärjestössä, Perussuomalaisissa Nuorissa.

17

Perussuomalaisten Nuorten

HALLITUS VUOSIMALLIA 2019

Pääsihteeri Toni Saarinen, 27 Liiketalouden opiskelija • Turku

R AH VAS 5/2018

Liityin järjestöön kirkasotsaisena 16-vuotiaana. Olen vähintäänkin teini-ikäisestä asti ollut sekä kansallismielinen että EU-vastainen ja kotona oli puhuttu aina politiikkaa. Äitini on sairaanhoitaja ja isäni poliisi. Elämä vei kuitenkin eri puolille Suomea ja aloitinkin aktiivisen toiminnan niin järjestössä kuin puolueessakin vasta myöhemmin vuonna 2015.

Ennen vuotta 2015 olin kuten kuka tahansa nuori nyky-Suomessa. Naimaton ja työtön parikymppinen suomalainen mies. Turhautunut, syrjäytymisvaarassa ja vailla suuntaa. Armeija oli jäänyt kesken veljeni kuoltua työtapaturmassa, työkkäristä ei ollut apua ja opiskelupaikkakin tuntui olevan saavuttamattomissa.

18

Eräänä keväisenä aamuna kaikki kuitenkin muuttui. Olin juuri muuttanut Turkuun tavoitteena opiskelupaikka joko Taideakatemiasta tai Turun yliopiston historianlaitokselta (päädyin lopulta kuitenkin opiskelemaan liiketaloutta Turun Ammattikorkeakouluun).

Elettiin eduskuntavaalien aikaa. Kävelin pitkin Yliopistonkatua ja vastaan tuli Perussuomalaisten vaalikoppi. Menin reippaasti luukulle ja Ilmoitin haluavani liittyä paikallisyhdistyksen jäseneksi. Minut otettiin suunnattomalla lämmöllä vastaan ja tuntui kuin olisin tullut takaisin kotiin. Olin vihdoin löytänyt paikan johon kuulua.

1. varapuheenjohtaja Liina Veronica Isto, 23 Journalismin opiskelija • Turku Syrjäytymisen ehkäisemiseen tarvitaan muutakin kuin pelkkä yhteiskunnan tuki ja syrjäytyneen oma sisu. Mielestäni syrjäytymisessä on kyse ennen kaikkea nuoren halusta kuulua johonkin. Yltiöindividualismia ja jatkuvaa ihmisen globaaliin harmaaseen massaan kuulumista korostavassa yhteiskunnassa tämä halu luonnollisesti korostuu.

Onkin ollut erittäin surullista nähdä, miten kiihtyvällä tahdilla valkoinen lihaa syövä heteromies on saatanasta seuraava ja kansallista etua ajavaa ihmistä kohdellaan kuin pahintakin rikollista.

Perussuomalaiset Nuoret on antanut minulle muutakin kuin pelkän yhteisön. Se on antanut paikan, jossa voin paitsi olla oma itseni, myös paikan, jossa kehittyä niin poliittisesti kuin ihmisenäkin. Tämä järjestö on todella antanut minulle paljon ja tästä syystä päätinkin juuri hakea pääsihteeriksi. Tehtävä ei todellakaan tule olemaan helppo. Tulevana vuonna tullaan käymään niin eduskuntavaalit, europarlamenttivaalit kuin maakuntavaalitkin. Myös järjestön sisällä kehitettävää on runsaasti. Tästä huolimatta tulevalla hallituksella on sekä erittäin kova motivaatio että hyvä yhteishenki ja selkeät suunnitelmat järjestön kehittämiseksi. Myös jäsenistöä tullaan osallistamaan ennennäkemättömällä tavalla. Tule mukaan! Tehdään vuodesta 2019 unohtumaton!

Kun lähdin mukaan politiikkaan vuoden 2016 syksyllä, yksikään poliittinen teema ei noussut ylitse muiden. Halusin lähinnä oppia lisää ja viettää aikaa saman henkisessä seurassa. Kevään 2017 kunnallisvaalit pakottivat selkiyttämään omia linjoja. Ajatteluni kehittyy edelleen – muu olisikin huolestuttavaa – ja asioiden pienet sävyerot muuttuvat jatkuvasti, mutta suuret linjat, joista nyt kerron teille, ovat tulleet jäädäkseen.

Valtion talous asettaa reunaehdot kaikelle muulle. Siksi suurimman osan kaikesta, mikä on minulle tärkeää politiikassa, voi niputtaa vastuullisen taloudenpidon alle. Tuo laaja käsite kattaa muun muassa kannustinloukkujen purkamisen, harmaan talouden nitistämisen, työpaikkojen luomisen sekä haittamaahanmuuton ja sen vetovoimatekijöiden minimoimisen. Suomalaisten hyvinvointi ja työllisyys menevät kaiken muun edelle, eikä niistä saa tinkiä toisarvoisten asioiden vuoksi.

Oikeudentajuni ei sulata sitä, että henkeen ja terveyteen kohdistuvista rikoksista saa usein suorastaan naurettavia tuomioita. Sanktioiden tulisi istua kansan oikeudentajuun, jotta ihmiset kunnioittavat järjestelmää sen sijaan, että ottavat oikeuden omiin käsiinsä ja vaarantavat yhteiskuntarauhan.

Ympäristöasiat ovat lähellä sydäntäni. Kertakäyttökulttuurin sijaan on eettistä tukea kestävää kehitystä ja ostaa laadukasta sekä käytettyä tavaraa. Kotimaisen suosiminen vähentää osaltaan päästöjä ja varmistaa tuotteiden turvallisuuden. Kotimaamme puhdas luonto ja vesistöt ovat asioita, joista voi olla ylpeä.

Hei! Olen Auri, perinteitä ja Suomen kulttuuria rakastava kansallismielinen nuori nainen. Uskon ihmiseen, yksilöön. Sellaiseen, joka arvostaa itsenäisyyttä ja sitä, että saa päättää itse. Ihminen tietää omista asioistaan paremmin kuin mikään virasto tai viranomainen. Haluan vaalia suomalaisia perinteitä. Omia juuria. Kulttuuria, luontoa, tapoja ja kieltä. Niitä asioita, jotka tekevät Suomesta Suomen. Asioita, joiden ansiosta herkistyn, kun kuulen Maamme-laulun tai Finlandiahymnin. Asioita, jotka aina joulukuun alussa saavat minut kiitolliseksi.

Opiskelen Tampereella hallinnon tradenomiksi ja pääpainona opinnoissani on yrittäjyys ja tiimijohtaminen. Tammikuussa minusta tulee tiimiyrittäjä. Minut on myös valittu Pirkanmaan Perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokkaaksi. Odotan tulevaa hallituskautta innolla ja tiedän, että valitulla kokoonpanolla saamme monet ongelmat ratkaistua. Toisena varapuheenjohtajana aion itse korostaa erityisesti yhtenäisyyttä ja piirien merkitystä sekä jäsenien hyvinvointia.

Nyt on meidän vuoromme rakentaa yhdessä sellanen valtio, jossa tulevillakin sukupolvilla on hyvä olla. Tehdään ensi vuodesta yhdessä kaikkien aikojen vaalivuosi!

3. varapuheenjohtaja Toni Jalonen, 27 Liiketalouden opiskelija • Pori

Hallituksen jäsen Antti Eskelinen, 26 Keikkaduunari • Kouvola

Olen kansallismielinen, konservatiivinen ja perinteitä arvostava nuori mies. Tahdon vaikuttaa politiikassa Suomen, sen kansan sekä sen kielen ja kulttuurin hyväksi kaikin mahdollisin tavoin.

Olen toisen kauden kaupunginvaltuutettu ja pisimpään alalla toiminut aktivisti. Perussuomalaisissa Nuorissa on takana jo yli 11 vuotta.

Kolme minulle tärkeintä aihetta, jotka minua erityisesti kiinnostavat poliittisessa työssäni, ovat maahanmuutto, luonto ja kulttuuri. Näistä ensimmäinen on kaikista polttavin, koska sen järisyttävä vaikutus tuntuu halki yhteiskuntamme ja koko tämän maanosan – jälkijäristyksistä puhumattakaan. Haittamaahanmuutto uhkaa kaikkia niitä asioita, jotka minä näen tärkeinä ja pyhinä. Luonnonsuojelu ja kulttuurivaikuttaminen taas kuuluvat olennaisena osana kansallismielisyyteen.

Meillä Suomessa on perinteisesti ollut kautta historiamme upean ainutlaatuinen luonto ja kulttuuri. Tahdon pitää huolta siitä, että myös tulevat sukupolvet voivat nauttia niistä yhtä paljon kuin edeltäjänsäkin.

Päivänpolitiikka on tietysti kiinnostavaa, mutta enenevässä määrin pyrin ajattelemaan myös pidemmällä aikajänteellä tämän rakkaan maamme ja kansamme selviytymistä alati muuttuvassa maailmassa.

Itseäni kiinnostaa pääasiassa Suomen sisäinen ja ulkoinen turvallisuus sekä infra, esimerkiksi rautatiet. Noin muutenkin ajattelen politiikan päämääriä sadan vuoden aikajänteellä ohittaen niin muotivirtaukset kuin myös kaveruussuhteet. Mielestäni järjestössä pitäisi käydä keskustelua siitä, missä olemme viiden tai kymmenen vuoden päästä, eikä vain tuijottaa sitä, mitä lehtien etusivuilla lukee. Olenkin omalta osaltani luvannut tehdä töitä sen eteen, että Perussuomalaisista Nuorista tulee kansallismielisyyden soihdunkantaja ja ideologinen edelläkävijä.

En ole kovin aktiivinen reserviläinen, vaikka luutnantin natsat löytyvätkin kauluksista.

Poliittisia luottamustoimia on kertynyt jo pienen excelin verran ja harrastepuolellakin tulee toimittua Kouvola-Airsoftin puheenjohtajana ja Pohjois-Kymenlaakson asehistoriallisen yhdistyksen hallituksessa.

R AH VAS 5/2018

2. varapuheenjohtaja Auri Siika-aho, 25 Matkailupalveluiden tuottaja, tradenomiopiskelija • Lempäälä

19

Perussuomalaisten Nuorten

HALLITUS VUOSIMALLIA 2019 Hallituksen jäsen Henri Määttä, 26 Opiskelija • Rovaniemi 26-vuotias kansallismielinen, maahanmuuttokriittinen ja taantumuksellinen konservatiivi. Politiikassa näiden arvojen tähden, mikä tarkoittaa massamaahanmuuton vastustamista, Fixitin kannattamista ja perinteiden vaalimista. Tavoitteena säilyttää kansallinen olemassaolo ja itsemääräämisoikeus myös seuraavaksi sadaksi vuodeksi.

Hallituksen jäsen Oskar Viding, 27 Prosessinhoitaja • Helsinki

R AH VAS 5/2018

Olen isänmaata ja kansalliskulttuuria rakastava nuori mies. Politiikasta olen ollut kiinnostunut jo varsin varhain – kiinnostuksen pitkälti herätti vuoden 2006 presidentinvaalit, joissa Sauli Niinistö haastoi vahvasti istuvan presidentin, Tarja Halosen. Jo silloin arvomaailmani oli vähintään maltillisen konservatiivinen ja isänmaallinen. Tällöin en kuitenkaan olisi uskaltanut miettiä minkään sortin poliittista valveutumista ja aktivoitumista. Tämä tapahtui vasta vuosien 2011 ja 2014 aikana, kun ensin liityin Perussuomalaisiin Nuoriin ja muutama vuosi myöhemmin aktivoiduin.

20

Pitkään on siis oltu mukana jo ja kaikenlaista nähty ja koettu. Koko valtakunnallisen järjestön hallituksessa minulla on kunnia aloittaa toinen kausi vuonna 2019. Tärkeimpiä poliittisia asioita minulle ovat olleet kansallinen kulttuuri sekä se osittain yhdistettynä urheilu- ja kulttuuripolitiikkaan; tähänkin sitten onnistun usein liittämään myös maahanmuuton sekä ennen kaikkea monikulttuurisuuskysymykset.

Hallituksen jäsen Henri Hautamäki, 30 Kehitysvammaisten erityisavustaja • Turku

Hallituksen jäsen Jasmin Määttä, 26 Kansainvälisen liiketalouden opiskelija • Rauma

Olen elämäni aikana muodostanut varsin selvän poliittisen näkemyskartan, joka nojautuu nationalismiin, militarismiin sekä vahvaan valtiovallan interventioon yhteiskunnan eri sektoreilla, mukaan lukien tarpeen vaatiessa taloudessa. Perussuomalaisissa Nuorissa toimimisen kannalta minulle tärkeimpiä osa-alueita poliittisten teemojen osalta ovat turvallisuuspolitiikka ja ympäristöpolitiikka ja aionkin keskittyä näihin osa-alueisiin hallituskauteni aikana.

Liityin nuorisojärjestöön ja puolueeseen noin kolme vuotta sitten. Nälkä kasvaa syödessä ja ensi vuodesta on tulossa kiireinen ja tärkeä vuosi niin nuorisojärjestölle, puolueelle kuin itsellenikin. Nuorisojärjestömme hallituksessa ja Satakunnan nuorisopiirin puheenjohtajana toimiessa, sekä eduskuntavaaliehdokkaana kevään eduskuntavaaleissa, ei tekeminen lopu kesken. Nuorisojärjestömme toimijoista saa voimaa ja yhdessä teemme ensi kevään vaaleista unohtumattomat.

Itselleni suurimpia syitä lähteä mukaan politiikkaan on valtion huono ja epäoikeudenmukainen rahankäyttö. Yritämme pelastaa koko maailmaa samalla, kun omassa maassamme annamme nuorten syrjäytyä ja koulutuksemme tason laskea. Hyvinvoivat ja koulutetut kansalaiset ovat perusta, jonka päälle voidaan vankkaa valtiontaloutta rakentaa.

Kaikki lähtee ihmisistä. On irvokasta, kuinka iso osa päättäjistämme vetoaa aina rahan puuttumiseen, vaikka käytämme miljardeja haittamaahanmuuttoon. Suuri osa päättäjistä ovat valmiita myymään maamme ja itsemääräämisoikeutemme. Itsemääräämisoikeudelle ei voi laittaa hintaa ja se onkin arvokkainta, mitä meillä voi koskaan tässä materialistisessa maailmassa olla.

Henkilökohtaisilta ominaisuuksiltani totean, että omaan aikaisempaa koulutustaustaa luonnonvara-alalta sekä joitakin historian opintoja yliopistotasolla, joista eittämättä on minulle hyötyä politiikassa. Persoonallisuudeltani olen varsin vahvatahtoinen ja konflikteja pelkäämätön, mutta kuitenkin viime kädessä pohdiskeleva. Jotkut ovat myös erehtyneet kutsumaan minua huumorintajuiseksi.

Järjestötoiminnan kannalta pääasiallisia tavoitteitani ovat turvallisuuspoliittisen ja ympäristöpoliittisen ohjelman luominen, järjestön “katunäkyvyyden” lisääminen sekä mahdollisuuksien rajoissa koherentin nationalistisen linjan vahvistaminen järjestön ideologisen eheyden lisäämiseksi.

Liberaalihumanistinen pohdiskelu ja individualismi ovat taistelukentällä heikkouksia.

Totaalista sotaa

Syyskuun 11. päivänä vuonna 2001, terroristijärjestö Al-Qaeda onnistui tuhoamaan World Trade Centerin New Yorkissa, Yhdysvalloissa. Tästä ja USA:n poliittisesta ilmapiiristä aiheutuneet Afganistanin ja Irakin sodat, yleisempi “Terrorisminvastainen sota”, sekä Venäjän sotilaallinen heikkous loivat lännessä asevoimien painopisteeksi asymmetrisen sissisodankäynnin ja terrorismin torjunnan sekä kriisinhallinnan. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet siitä.

V

enäjän presidentin, Vladimir Putinin myöhemmällä valtakaudella itäisen naapurimme talous nautti varsin suuresta kasvusta lähinnä luonnonvaroihin, kuten öljyyn ja kaasuun perustuen. Varsinkin vuodesta 2008 lähtien, mutta osittain myös ennen sitä tämä varallisuus sekä Etelä-Ossetian sodan paljastamat puutteet Venäjän asevoimissa loivat pohjan massiivisille uudistuksille itänaapurimme sotavoiman toiminnassa.

Siinä missä länsi keskittyi terrorismintorjuntaan, Venäjä keskittyi ylläpitämään ja uudistamaan kykyään käydä perinteistä sotaa vahvalla mekanisoidulla armeijalla. Komentojärjestelmien ja ohjesäännön uusiminen, suurempi määrä palkattua henkilöstöä sekä valmius käyttää joukkoja jopa armeijatason yhtyminä lyhyellä varoitusajalla tekevät Venäjästä ainakin maavoimien osalta helposti vaarallisimman sotilasmahdin Euroopassa.

Valtavan mekanisoidun voiman, kuten divisioona- ja armeijatason panssariyhtymien (jollaisille ei löydy Euroopassa vertaisia)

lisäksi Venäjä on hionut jo neuvostoaikana käyttämiään hybridisodankäynnin työkaluja. Vaikuttaminen poliittisiin puolueisiin ja päättäjiin lahjonnalla ja kiristyksellä, vakoilu, sabotaasi ja pelon sekä eripuran luominen informaatiovaikuttamisella ovat kaikki työkaluja, joilla pyritään ajamaan vastustaja heikkouteen ja epätasapainoon jo ennen kuin sotilaallista voimaa tarvitsee käyttää.

Ja jos sitä tarvitsee käyttää, on vihollinen jo hybridisodan keinojen heikentämä.

Kun Venäjä varsin temperamenttisena ja pitkällä tähtäimellä epävakaanakin valtiona on meidän pääasiallinen sotilaallinen uhkamme, miten meidän täytyisi sitten taistella sitä vastaan? Pääasiallinen tapa uhmata näin vahvaa uhkaa on valmistautua siihen, että mahdollinen konflikti on äärimmäisen verinen, sekä siihen, että tuotamme viholliselle mahdollisimman paljon tappioita säilyttäen silti toimintakykymme omista väistämättömistä tappioistamme huolimatta.

Edellä mainittujen tavoitteiden toteutuminen vaatii sitä, että Suomi edelleen nojaa pitkälti totaaliseen puolustukseen, jossa

käytännössä koko yhteiskunta varautuu sotaan. Kaikki resurssit pitää olla valmis takavarikoimaan tarvittaessa. Jokaisella kansalaisella, joka on fyysisesti kykenevä, pitää olla sota-aikana valmiina tehtävä. jota hän tekee.

Kaikessa rakentamisessa ja muussa rauhanajan toiminnassa täytyy pitää mielessä sodan uhka. Viimeisenä muttei vähäisimpänä puolustusbudjetin pitää taata tarpeeksi kovaksi harjoitettu korkean valmiuden sodanajan armeija ja riittävä kalusto.

Nämä sinänsä hienot ja osittain itsestäänselvätkin toimet eivät kuitenkaan riitä.

Puolustustahtomme on yksinkertaisesti rapautumassa. Arvoliberalisaation rapauttama koulumaailma ja muu yhteiskunta ei yksinkertaisesti luo ihmisainesta, joka kestäisi sotaa. Indoktrinaatio on meidän kokoisellemme valtiolle pakon sanelemaa, mikäli joskus aiomme kohdata vahvan vastustajan totaalisessa sodassa. Liberaalihumanistinen pohdiskelu ja individualismi ovat taistelukentällä heikkouksia. Indoktrinaatiolla ja omalla propagandallamme teemme myös tyhjäksi yritykset käyttää sitä informaatiovaikutusta, jonka venäläiset ovat aiemmin huomanneet toimivan niin hyvin läntiseen yleisöön.

Hintana varautumisesta tulee varsinkin sota-aikana rajoitettu itsemääräämisoikeus sekä muutenkin rajoitetut yksilönvapaudet.

Me myös loisimme ajan mittaan kansan, joka eroaisi arvoilmapiiriltään meitä ympäröivistä. Kysymys lukijalle onkin: Kuinka kovan hinnan olet valmis maksamaan siitä, että isänmaasi turvataan?

R AH VAS 5/2018

Teksti: Henri Hautamäki • Kuva: Pixabay

21

GCM-sopimus pimitettiin kansalta Teksti: Ville Tavio • Kuva: Pixabay

R AH VAS 5/2018

Avoimuus on yksi politiikan arvokkaimmista hyödykkeistä.

Perussuomalaiset on sikäli poikkeuksellinen puolue, että me emme pyri vaikuttamaan pelkästään päätöksiin, vaan myös niihin prosesseihin, joissa päätöksiä valmistellaan.

Emme hyväksy kansan pitämistä pimennossa.

22

Y

K:n uusi GCM-siirtolaissopimus (Global Compact for Safe, Orderly and Regular Migration) on hyvä esimerkki siitä, että politiikkaan tarvitaan lisää läpinäkyvyyttä. GCM-käsittelyä tehtiin Suomessa suljettujen ovien takana ja median lyhdyt olivat sammuksissa, kunnes Perussuomalaiset nosti GCM:n puheenaiheeksi.

Tein eduskunnassa lokakuussa toimenpidealoitteen, jossa ehdotin, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin tuodakseen kiireellisesti GCM-sopimuksen eduskunnan päätettäväksi. Tuolloin oli jo tiedossa, ettei USA tule GCM:ä hyväksymään. Sittemmin siitä ovat irtautuneet useat muutkin valtiot.

Virossa ja Belgiassa kiista GCM-sopimuksesta sai jopa aikaan hallituskriisit.

Sen lisäksi, että pääministeri Sipilän hallitus jätti antamatta GCM:n eduskunnan täysistunnon käsiteltäväksi, myös sopimuksen varsinainen sisältö on moitittavaa.

GCM ei edistä Suomen kansallista etua. Sopimuksessa määritellään 23 siirtolaisuuteen liittyvää tavoitetta, kuten se, että ”turvaudutaan siirtolaisten säilöönottoon ainoastaan viimeisenä keinona”.

Sopimuksessa puhutaan sitoumuksista ja lainsäädännön tarkistamisesta. Tämä herättää huolen siitä, että sopimukseen voi-

Sillä, että opposition ehdotukset ja vaikutusmahdollisuudet sivuutetaan kokonaan, voi olla vakavia vaikutuksia koko demokratialle.

Eduskunnan täysistunto ei saanut käsitellä asiaa Marraskuun alkupuolella Perussuomalaiset otti GCM:n puheeksi eduskunnassa kyselytunnilla. Puolueemme varapuheenjohtaja Laura Huhtasaari tenttasi asiasta ulkoministeri Timo Soinia (sin.), joka väisteli vastauksissaan asian ydintä. Soini saivarteli paperin hyväksymismenettelyn muodollisuuksista, kun oleellista olisi ollut tietää, miksei hallitus anna sopimukselle kunnollista eduskuntakäsittelyä.

Ministerien ohella myös virkamiehet ovat julkisesti vähätelleet opposition huolenaiheita. ”Vastuullisen median” pitäisi kattavasti ottaa aiheesta selvää eri näkökulmista, mutta se on tyytynyt toistamaan maahanmuuttomyönteistä puhetta.

Käsittelyn laatua heikensi vielä lisää se, että GCM:stä ei kysytty perustuslakiasiantuntijoiden mielipidettä. Suomen perustuslain 94 §:n mukaan merkitykseltään huomattava sopimus vaatii eduskunnan hyväksynnän. Tästä huolimatta asiaa ei annettu eduskunnan perustuslakivaliokunnalle, täysistunnosta puhumattakaan.

Sillä, että opposition ehdotukset ja vaikutusmahdollisuudet sivuutetaan kokonaan, voi olla vakavia vaikutuksia koko demokratialle. Pahimmillaan se voi heikentää ihmisten uskoa kansanvallan toimivuuteen.

Kun Sipilän hallitus ei reagoinut toimenpidealoitteeseeni, tein ennen itsenäisyyspäivää oikeuskanslerille kantelun ja korostin asian kiireellisyyttä. Oikeuskansleri valvoo ylimpänä lainvalvojana valtioneuvoston toimintaa.

Kantelussani viittasin perustuslakiin ja asiantuntija-arvioihin. Asiantuntijat ovat sanoneet, että sopimus on poliittisesti sitova.

Sopimus allekirjoitettiin GCM hyväksyttiin Marokossa 10.12.2018.

Suomea edusti sisäministeri Kai Mykkänen (kok.). Seuraavana päivänä eli 11.12. sain oikeuskanslerilta ratkaisun tekemääni kanteluun.

Oikeuskansleri kirjoitti ratkaisuunsa: ”Kysymyksessä oleva asiakirja on [...] ennemminkin oikeudellisesti sitomattomiin yhteistyöpöytäkirjoihin rinnastuva eikä perustuslain 93 ja 94 §:ssä tarkoitettu valtiosopimus tai muu kansainvälinen velvoite.”

Nyt on saatu oikeuskanslerilta mustaa valkoisella siitä, että GCM:n tavoitteita ei tarvitse valtiosopimusmaisesti noudattaa.

Kantelu kannatti tehdä, sillä nyt on saatu oikeuskanslerilta mustaa valkoisella siitä, että GCM:n tavoitteita ei tarvitse valtiosopimusmaisesti noudattaa.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että Suomen nykyisen tai seuraavan hallituksen ei ole pakko laittaa sopimusta käytäntöön miltään osin. GCM-sopimukseen ei voida vedota lainsäädännöllisiä velvoitteita Suomelle asettavana asiakirjana. Seuraava hallitus voi myös halutessaan irtautua sopimuksesta.

Maahanmuutto on merkittävä teema kevään eduskuntavaaleissa. Kansa päättää vaaleissa myös, tahtooko se tukea GCM-sopimuksen pimittäneitä vanhoja puolueita.

Kirjoittaja on Perussuomalaisten kansanedustaja.

R AH VAS 5/2018

daan myöhemmin yrittää vedota poliittisesti sitovana asiakirjana.

23

Suhteiden luomista ja poliittista yhteisymmärrystä Latviassa Teksti: Liina Isto • Kuvat: PS-Nuoret ja Nacionālās Apvienìbas Jaunatnes

R AH VAS 5/2018

L

24

aiva on lastattu poliittisella kiinnostuksella, puheensorinalla ja PS-Nuorilla. M/S Megastar irtautui Helsingin Länsiterminaalista perjantaiaamuna 7.12. ja otti suunnan kohti Tallinnaa. 36-päisen ryhmän opintomatka Latviaan oli alkanut. Laivamatkan jälkeen edessä oli vielä bussimatka Viron maaseudun halki ja pysähdys Viron ja Latvian rajalla ennen kuin pääsimme määränpäähämme Riikaan. Matkan tarkoituksena on oppia Latvian poliittisesta tilanteesta, paikallisesta Kansallinen liittouma-puolueesta ja pohtia suhteiden luomista puolueen nuorisojärjestöön, jonka nimi on Nacionālās Apvienības Jaunatnes.

Latvian poliittinen tilanne on jokseenkin stabiili, mutta Venäjän uhka on koko ajan läsnä. Noin 40 prosenttia latvialaisista on venäjänkielisiä ja alueesta riippuen venäjänkielisen väestön osuus saattaa nousta jopa

70 prosenttiin. Erityisesti itäisessä Latviassa kaduilla kuulee pääsääntöisesti enemmän venäjää kuin latviaa. Latvian parlamentista, jossa edustajia on sata, venäjämielinen puolue muodostaa noin viidenneksen ja on siten suurin yksittäinen puolue. Sen toimintaa kuitenkin hankaloittaa se, että kaikki muut puolueet kieltäytyvät yhteistyöstä sen kanssa.

Kansallinen liittouma perustettiin vuonna 2011, kun kaksi kansalliskonservatiivista puoluetta – Kaikki Latvian puolesta! ja Isänmaa ja vapaus/LNNK – yhdistyivät yhdeksi puolueeksi. Nykyään puolueella on Latvian parlamentissa 13 paikkaa sekä yksi paikka Euroopan parlamentissa. Puolueen ideologiaan kuuluvat oikeistolaisuus, nationalismi ja kansalliskonservatismi. Nuorisojärjestö on ideologisesti hyvin samanlainen emopuolueensa kanssa.

Hotellille saavuttuamme ehdimme ai-

noastaan jättää tavarat sinne, koska ensimmäiseen tapaamiseen oli lähdettävä heti.

Olimme sopineet tapaamisen Latvian kansallista parlamenttia, Saeimaa vastapäätä. Vastassa oli Kansallinen liittouma-puolueen parlamenttiryhmässä työskentelevä konsultti, Dace Kalniņa. Menimme sisään puolueen toimistoon ja istuuduimme alas.

Saimme kattavan esitelmän puolueen toiminnasta ja arvoista Edvīns Šnorelta, joka on yksi puolueen kansanedustajista sekä historioitsija ja elokuvaohjaaja. Toimistossa oli rento yhteisymmärryksen tunnelma ja järjestömme jäsenet kysyivät kansanedustajalta useita kysymyksiä puolueesta ja Latvian poliittisesta tilanteesta. Katsoimme myös videon, joka kertoi Latvian itsenäistymisestä, kansallisylpeydestä, sortovuosista ja paikallisesta soihtukulkueesta.

Lauantai oli täynnä ohjelmaa. Aamukymmeneltä menimme erääseen toiseen

toimistoon tapaamaan paikallisen nuorisojärjestön aktiiveja. Sekä heidän puheenjohtajansa Raivis Zeltīts että PS-Nuorten kolmas varapuheenjohtaja Liina Veronica Isto pitivät esitelmän järjestönsä toiminnasta, arvoista ja muusta olennaisesta. Sen jälkeen lounastimme Lidossa, jossa ensikertalainen saattaa helposti ottaa vähän liikaa syötävää.

Lounaan jälkeen ryhmä jakautui kahtia ja kävimme vuorotellen kahdessa eri museossa – miehitysmuseossa sekä sotamuseossa.

Museokäyntien jälkeen Raivis Zeltīts ohjasi ryhmällemme kierroksen Riian keskustassa. Merkittävin nähtävyys oli 42 metrin korkeuteen kohoava Vapauden muistomerkki, joka on ollut keskeisessä asemassa Latvian historiassa. Sortovuosina kukkien jättäminen patsaan juurelle saattoi tietää

reissua Siperiaan. Latvian kansan onneksi sorto on takana päin. Otimme jäsentemme ja Raivisin sekä Dacen kanssa ryhmäkuvan patsaan juurella ja suuntasimme sen jälkeen hienoon, keskiaikaiseen ravintolaan. Ravintolakäynnin jälkeen oli luvassa vapaata illanviettoa, joka sujui mukavasti. Mukaan tuli muitakin Nacionālās Apvienības Jaunatnes -järjestön jäseniä ja kaikki tulivat hyvin toimeen heidän kanssaan. Sekä suomalaiset että latvialaiset esittivät oman maansa perinteisiä lauluja.

Lähdimme sunnuntaiaamuna kymmeneltä paluumatkalle. Pysähdyimme jälleen Latvian ja Viron rajalle, minkä jälkeen jatkoimme Tallinnan satamaan ja siitä laivalla Helsinkiin. Monilla jäsenillä oli edessään vielä bussi- tai junamatka kotipaikkakunnalleen, joten päivästä tuli pitkä, mutta opintomatka oli kokonaisuudessaan hauska ja antoisa.

Liina Veronica Isto pitää esitelmää PS-Nuorista

Kansallinen Liittouma -nuorisojärjestön tunnus

R AH VAS 5/2018

Edvı̄ns Šnore ja Tuomo Ojala

25

VIERASKYNÄ

Kansallismieliset arvot poliittisen kaaoksen keskellä

L

R AH VAS 5/2018

atvian politiikassa on tällä hetkellä pinnalla kolme haastetta. Ensimmäinen niistä on estää Kreml-myönteistä puoluetta, Harmoniaa, muodostamasta hallitusta, koska se merkitsisi käytännössä loppua valtiollemme. Puolue käyttää strategioita, jotka se on lainannut Venäjältä, ja niiden avulla se on luonut pääkaupunkiin korruptoituneen valtakeskittymän. Puolueella on lähes rajattomasti varallisuutta ja epävirallista tukea.

Yritys luoda puolueelle osittain latvialainen imago onneksi epäonnistui ja sitä vedetään nyt pois. Vain vähän aikaa sitten korruptionvastainen toimielin pidätti Riikassa useita korkea-arvoisia virkamiehiä lahjonnasta. Harmonian julkikuva onkin kärsinyt paljon. Pääsyy löytyy kuitenkin väestörakenteesta. Venäläisillä on matalampi syntyvyys kuin latvialaisilla – vaikka vain 63 prosenttia Latvian väestöstä on latvialaisia, vastasyntyneistä heitä on 75 prosenttia.

Toinen tekijä on niin kutsuttu “kulttuurisota” latvialaisten puolueiden välillä.

Ideologisista kysymyksistä kiistellään parlamentissa, koska Harmonia halutaan sulkea ulkopuolelle, mutta hallituksessa ne on sivuutettu. Tämä johtaa ainutlaatuiseen tilanteeseen, jossa ideologisesti vastakkaiset puolueet voivat ryhtyä yhteistyöhön, mutta samanaikaisesti vääntää kättä muista arvokysymyksistä, kuten LBGT-asioista, maahanmuutosta ja moraalinormeista koulutuksessa. Kansallinen liittouma on menestynyt kaaoksen keskellä hyvin – se on muun muassa saanut estettyä Latviaa liittymästä YK:n GCM-sopimukseen.

Kolmas haaste on oligarkia. Monet latvialaiset puolueet, mutta myös Harmonia, toimivat tiettyjen oligarkkien alaisuudessa. Jotkut ovat paikallisia liikemiehiä, toiset taas ulkomaalaisia toimijoita, kuten George Soros tai Rudolf Meroni.

Poliittinen tilanteemme on tällä hetkellä vaikea. Latvialaiset puolueet ovat so-

26

pineet pitävänsä Harmonian ulkona. Myös oman puolueemme vaalikampanjassa se oli tärkeimpiä teemoja. Kuitenkin jotkut puolueet, kuten “Uusi konservatiivinen puolue” – joka ei ole sen enempää uusi kuin konservatiivinenkaan – on torjunut tietyt oligarkit. Todennäköisesti se ei kuitenkaan johdu poliittisista periaatteista, vaan siitä, että toiset oligarkit käyttävät valtaa puolueen kautta.

On siis vaikeaa muodostaa enemmistöhallitusta siten, että Harmonia jätetään ulkopuolelle. Puolue nimeltä KPV (Kuka omistaa valtion?) yritti käyttää muodostaa virkamieshallituksen ilman hallitussopimusta. Se olisi tarkoittanut käytännössä

Harmonian kanssa ideologisesti identtistä hallitusta, jossa on Kreml-myönteisiä virkamiehiä. KPV epäonnistui yrityksessään, mutta hallitusneuvottelut ovat vielä kesken.

Meidän prioriteettimme ovat edelleen samat – latvian kieli, Latvian kulttuuri ja latvialaiset vauvat. Pidämme melko varmana sitä, että hallitusta ei muodosteta ilman meitä, ja että kykenemme panemaan ohjelmaamme täytäntöön jopa kaoottisessa nykytilanteessa.

Raivis Zeltits Kansallisen liittouman pääsihteeri Kansallisen liittouman nuorisojärjestön puheenjohtaja

KIRJAT

Politiikan psykologia WSOY

oma puheenvuoro tai kirjoitus saa osan yleisöstä harkitsemaan oman kantansa muuttamista. Päätöksiin vaikutetaan ihmisiin vaikuttamalla.

Joukkuepelaajaluonteen lisäksi poliitikolle on hyötyä hyvistä hermoista. Jos poliitikko parkuu haastattelussa, että on joutunut ilkeän ajojahdin kohteeksi ja jos hän kerjää sympatiaa, niin siitäpä ajojahti viimeistään todella alkaa! Politiikan hait aistivat haavoittuneesta saaliista pakenevan veren ja käyvät ahnaiksi päästyään veren makuun.

Kannattaa harkita kahdesti ennen uhriutumista.

Kaavamainen kokoustekniikka kuvaillaan kirjassa tylsänä, mutta silti demokratian turvana. Kun hyviä kokouskäytäntöjä noudatetaan, myös vähemmistö saa puheenvuoron näkemyksensä esittämiselle ja pääsee tekemään muutosesityksiä. Järjestäytymätön kokous esimerkiksi kunnallisessa lautakunnassa tai paikallisyhdistyksen hallituksessa ajautuisi helposti kovaäänisimpien huutajien diktatuuriksi.

Sauri kirjoitti kirjaansa vuonna 2002, että politiikan tekeminen on puhumista 95 prosenttia ajasta ja kirjoittamista loput viisi prosenttia. Sähköpostin, sosiaalisen median ja blogien yleistyttyä prosenttiluvut lienevät nykyään lähempänä toisiaan.

Käytännön lisäksi Sauri käsittelee kirjassa myös ideologisuutta. Hänen mukaansa ideologiset erot eivät ole lakanneet olemasta, mutta niitä on vaikea hahmottaa, jos politiikkaa tehdään yksi päätös kerrallaan eikä laaja-alaisen linjakkaasti. Politiikkaa tehdään usein hienosäätämällä ja radikaa-

lit muutosehdotukset leimataan asiantuntemattomiksi tai utopistisiksi.

Yksi kirjan tärkeimmistä käsitteistä on parhaan argumentin periaate. Se tarkoittaa periaatetta siitä, että rakentavassa ja asiallisessa keskustelussa parhaat esitykset jäävät jäljelle, kun huonommat karsiutuvat. Jotta tämä periaate voi toteutua, pitää päätöksenteossa käydä dialogia. Sauri korostaa, että peräkkäiset esitelmät eivät ole keskustelua, jos poliittiset puhujat jättävät toistensa puheet huomiotta ja sanovat vain sen, mitä he ovat lyöneet lukkoon jo ennen kokouksen tai istunnon alkamista.

Kirjan lopussa Sauri poikkeaa toisenlaiseen ajatusmaisemaan ja kirjoittaa, että onnistuessaan demokratian aate lopettaisi sodat maailmasta. Lopetus on lennokas kirjan muuhun sisältöön verrattuna – ehkä hieman irrallinenkin. Kaiken kaikkiaan Politiikan psykologia on kuitenkin hyödyllistä ja käytännöllistä luettavaa nuorille tai muuten uusille poliittisille kyvyille.

Tuomas Tähti R AH VAS 5/2018

Pekka Saurin kirjoittama kirja Politiikan psykologia (WSOY 2002, 206 sivua) on takakannen mukaan kirja kaikille, joita demokratian tulevaisuus kiinnostaa. Kirjan lukemalla selkenee, että se on myös oikein hyvä perehdytyskirja aloittelevalle poliittiselle toimijalle.

Pekka Sauri on koulutukseltaan filosofian tohtori ja psykologi. Hän on 1990-luvulla ollut Vihreän liiton puoluesihteeri ja puheenjohtaja. Kirjan julkaisuaikana vuonna 2002 hän oli Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja. Politiikan psykologia jakaa lukijoilleen teräviä havaintoja ja arvokasta kokemustietoa, joka ei rajoitu kirjoittajan edustamaan puolueeseen vaan pätee poliittisella kentällä laajemminkin.

Niinpä kirjan lukemista voi puoluekannasta riippumatta suositella kaikille nuorille, jotka astelevat poliittisia ensiaskeleitaan.

Sauri käy kirjassaan läpi Suomen politiikan toimintatapoja ja ilmiöitä sekä poliitikkojen ominaisuuksia. Politiikkaa tarkastellaan politiikkaan osallistuvan ihmisen kannalta. Siksi uskon, että kirja on kiinnostavampaa luettavaa politiikkaan pyrkiville ihmisille kuin puolueisiin sitoutumattomille äänestäjille.

Sauri kuvailee politiikkaa kylmän realistisesti ja rehellisesti. Politiikkaan ei kannata pyrkiä, jos haluaa pitää hauskaa ja rikastua.

Demokratiassa asioihin vaikutetaan melko epäriehakkailla tavoilla.

Politiikkaan ei kannata pyrkiä myöskään, jos haluaa päästä osaksi puolueyhteisöä, jossa kaikki ovat kuin suurta ja iloista perhettä. Politiikan merkittävimmät kädenväännöt käydään puolueiden sisällä eikä niiden välillä.

Sauri kannustaa poliitikkoja olemaan henkisesti joukkuepelaajia. Se on melkein välttämätöntä. Poliittinen valta on Suomessa hajautettu niin moniin käsiin, ettei yksin saa yleensä paljoa aikaan. Hienoin vallan tunne on oikeastaan se, kun huomaa, että

27

• PIIRIPALSTA •

WIIPURIN PIIRI Wiipurin piirissä ollaan vietetty vapaussodan satavuotisjuhlavuotta

meistä miehitetyllä alueella. Näissä paikoissa taisteltiin jo viikkoa ennen sillä aikaa, kun Pohjanmaalla vielä virkattiin villasukkia tuvassa. Myöhemmin aktiivimme ovat vierailleet lukuisilla taistelu- ja teloituspaikoilla piirin alueella ja sen ulkopuolellakin.

Kaakkois-Suomen Perussuomalaiset Nuoret päätti vapaussodan satavuotisjuhlavuoden kunniaksi alkaa käyttämään piiristä nimeä Wiipurin piiri vanhan Wiipurin läänin mukaan. Iso osa piiristämme on edelleen venäläisten laittomasti miehittämää, mutta vastavuoroisesti hallinnassamme on osa Savosta.

Vapaussodan ohella kulunut vuosi on ollut myös puolustusvoimien merkkivuosi. Perustettiinhan ne tammikuussa 1918 taistelemaan Venäjän armeijaa ja heidän kätyreitään vastaan vapauttamaan Suomi vieraasta vallasta. Wiipurin piiri juhlistikin tätä: mites muutenkaan kuin Hamina Tattoon merkeissä. Osa oli jo keskiviikosta asti kuuntelemassa kuuden kotimaisen soittokunnan lisäksi sellaisia yhtyeitä kuin Military Band of H.M Royal Marechaussee Hollannista, Band of His Majesty Kings Guard Norjasta, Band of Her Majesty Royal Marines Iso-Britanniasta, Quantico Marine Corps Band Yhdysvalloista, Representative Band of The Ministry of Defence Venäjältä, Heeresmusikkorps Kassel Saksasta, Etelä-Koreasta Traditional Army Band. Näistä jälkimmäinen esiintyi myös Koreoiden johtajien ensimmäisessä tapaamisessa vain paria kuukautta aikaisemmin. Tattoo-viikko huipentui lauantain marssiesitykseen, jossa kaikki soittokunnat olivat yhtä aikaa esiintymässä. Musiikin lisäksi tutustuimme reserviupseerikoulun museoon sekä vasta avattuun rauhanturvamuseoon.

Vuoden alussa piirimme vieraili vapaussodan alun paikoilla Luumäellä, Pietisen tehtaalla, Ylä-Säyniössä ja Kämärässä. Näistä kolme vii-

Antti Eskelinen Wiipurin piirin varapuheenjohtaja

VARSINAIS-SUOMEN PIIRI Varsinais-Suomessa pidetään tapetilla turvallisuutta Varsinais-Suomen Perussuomalaiset Nuoret on yksi suurimmista, vanhimmista ja omalaatuisimmista piirijärjestöistä valtakunnassa.

Toimintamme painottuu paljolti Turkuun, mutta järjestämme kysynnän ja mahdollisuuksien mukaan tapahtumia myös muualla Varsinais-Suomen alueella ja edustamme koko maakuntaa.

R AH VAS 5/2018

Kokoonnumme joka kuun ensimmäisenä lauantaina Panimoravintola Kouluun ryhtiliikkeen muodossa. Ryhtiliikkeiden lisäksi otamme usein ja mielellään vastaan vieraita muista piireistä, järjestämme valtakunnallisia tapahtumia ja muita pienempiä tapahtumia. Teemme tiivistä yhteistyötä Turun perussuomalaisten kanssa ja nuorisomme onkin paikallisyhdistyksessä hyvin edustettuna. Vuonna 2019 tulemme panostamaan vaaleihin, mutta myös muiden tapahtumien lisäämiseen. Toimintamme on ollut ja tulee olemaan jatkossakin aktiivista ja näkyvää.

28

Poliittinen tilanne Varsinais-Suomessa on todella surkea ja meillä on piirissä iso työmaa. Turun kaupunki, muut puolueet ja osa kaupunkilaisista ovat enemmän huolissaan vihapuheesta ja rasismista kuin terrorismista ja kansalaisten turvallisuudesta. Puhumme rohkeasti ja suoraan aluetta koskevista ongelmista totuutta kaunistelematta, teemme kannanottoja ja osallistumme tapahtumiin. Turvallisuus onkin alueellamme suuri huolenaihe ja varmasti yksi teemoistamme.

Piirimme aktiiveista monet ovat tunnettuja, arvostettuja sekä pidettyjä hahmoja myös valtakunnallisessa järjestössä. Olemme omalaatuisia, ylpeitä turkulaisia, mustan huumorin veistelijöitä, joiden sanomisia ei aina kannata ottaa liian tosissaan. Meidän seurassamme vitsit lentävät ja tunnelma on rento. Tosikoille Varsinais-Suomen piiri ei sovellu.

Olit sitten jäsen tai et, olet tervetullut Varsinais-Suomeen ja meidän ihastuttavan piirimme vieraaksi tai jäseneksi!

Jessica Vahtera Varsinais-Suomen piirin puheenjohtaja

Twitterissä sanottua Toni Jalonen @TJJalonen 25. marraskuuta: Epäisänmaallisuuden ja suomalaisvastaisuuden tulisi olla yleisesti häpeän aihe, eikä mitään mukamas edistyksellistä ja hienoa.

Matias Rantala @rantala_matias 6. joulukuuta: Osallistuin 612-soihtukulkueeseen. Sen aikana tuli kehotuksia hävetä sekä mennä töihin ja maksaa veroja. Ei hävettänyt yhtään.

Töihin olen kyllä menossa opiskelun jälkeen. Natsejakaan siellä ei hirveästi ollut. Lähinnä isänmaallisia ihmisiä.

Nico Anton Saramo @NicoAntonSaramo 25. marraskuuta: Suomalaisten osuus Suomessa on laskenut vuoden 1990 99,5 prosentista nykyiseen 93,2 prosenttiin. Seuraavaan hallitusohjelmaan on kirjattava, että tämän osuuden ei tule enää antaa laskea.

Jenna Simula @ainoahelmi 7.joulukuuta: Poliitikkosivuni on hetki sitten poistettu Facebookista. En ole kuullut, että yhdenkään poliitikon sivua olisi tätä ennen poistettu. On huolestuttavaa, että sananvapautemme on täysin mielivaltaisissa käsissä. Tämä ei tunnu reilulta, auta ja jaa eteenpäin.

Antti Eskelinen @eskelinen_antti 3. joulukuuta: Vuoden 2015 itsenäisyyspäivänä otettiin kiinni 130 anarkistia joilta kerättiin rautaputkia, kirveitä, puukkoja, fosforisoihtuja ja metsästysritsoja teräskuulineen. Aika outoa, ettei ministeri @ KaiMykkanen pidä tämän kaltaista toimintaa ongelmana.

Erika Veltheim @erikaveltheim 8. joulukuuta: #KaiMykkanen on tyrmistynyt tapahtumista jotka puolueensa #kokoomus on politiikallaan mahdollistanut. Vaalien lähestyessä tarjoaa kuitenkin lääkkeeksi aiemmin parjaamiensa Persujen reseptejä, vaikka hallitusyhteistyönkin ovat etukäteen evänneet.

Auri Siika-aho @AuriSiika 3. joulukuuta: Suora karkoitus maahanmuuttajalle tai turvapaikanhakijalle syyllistyessä seksuaalirikokseen tai mihin tahansa väkivaltarikokseen.

Henri Häkkilä @HenriHakkila 10. joulukuuta: Mikä näyttää yhdistävän #Oulu:n ja #Turku:n kuntapäättäjien enemmistöä? Täydellinen munattomuus edes keskustella kansalaisten turvallisuudesta. Me ollaan kusessa. Vaaleissa #OnAika saattaa kuseen heidät, jotka laittoivat meidät siihen.

Samuli Voutila @SamuliVoutila 4. joulukuuta: Olen surullinen. Luotan poliisiin ja arvostan heitä suuresti.

Valitettavasti heidän voimavaransa hukkuvat ”vihapuheen” torjumiseen sen sijaan, että voisivat estää rikollisia raiskaamasta pieniä lapsia. Jotain tässä maassa on todella vialla tällä hetkellä.

Mikael Lith @mjlith 14. joulukuuta: Maamme konsensuspuolueet haluavat viedä Suomen sammutetuin lyhdyin Ruotsin kaltaiseen maahanmuuttokatastrofiin.

Se on nyt tullut toteen näytetyksi, koska nämä puolueet eivät halua avointa keskustelua maahanmuuton epäkohdista.

Toimituksen meemivalinta

www.facebook.com/ perussuomalaiset.nuoret

Instagram: @psnuoret

Twitter: @ps_nuoret

Snapchat: psnuoret

Youtube: psnuoret

R AH VAS 5/2018

Seuraa meitä muuallakin sosiaalisessa mediassa!

29

Mielipiteet Vapaa kansalainen on autonsa ansainnut Viime aikoina on käyty yhteiskunnallista keskustelua yksityisautoiluista. Autoilijat on otettu silmätikuiksi ilmastonmuutoksesta ja yksityisautoilua halutaan rajoittaa tulevaisuudessa tai ainakin vähentää rajusti. Tähän on käytetty perusteena ilmastonmuutosta, joka tuo mukanaan heinäsirkkaparvet ja muut Raamatusta tutut vitsaukset.

Suomen hiilidioksidipäästöt ovat globaalisti 0,014% maailman päästöistä. Näistä Suomen päästöistä yksi kymmenesosa tulee yksityisautoiluista. Siksi onkin kohtuutonta syyttää suomalaista autoilijaa ilmastonmuutoksesta, sillä tiesitkö, että yksi kaukomatka lentäen tuottaa saman verran päästöjä kuin autoilu keskimäärin vuodessa? Ainakaan ympäristötietoinen ihminen lentäessään Balille tai Berliiniin ei tätä tunnu muistavan. Silti Berliinissä nautitun soijalaten kastelema sormi osoittaa autoilijaa.

Onkin rehellistä myöntää, että suomalainen autoilija ei ilmastonmuutosta aiheuta, saati pelasta. Yksityisautoilu on vapaan yksilön turva sekä tae vapaalle liikkuvuudelle. Yksikään muu kulkuväline ei historiassa ole pystynyt samaan. Siksi on tärkeää, että Suomessa saa ja pitää voida käyttää yksityisautoa myös tulevaisuudessa. Polttoainemuoto on sinänsä sivuseikka, kunhan Pohjolan kylmät olosuhteet otetaan huomioon. Kun pakkasta on 30 astetta, ei sähköautoista ole apua. Siksi myös polttoaineverotuksen tulee olla järkevää ja peruskansalaisen tulee saada polttoainetta 24/7 edullisesti asemilta.

Turvallisia ja vapaita ajokilometrejä toivottaen, Samuli Voutila väistyvä puheenjohtaja

Kansalaisaloitteiden käsittelyä tulee muuttaa Vaadimme, että eduskunta ryhtyy tarpeellisiin toimenpiteisiin muuttaakseen tarvittavia lakeja ja muita säännöksiä, jotta kansalaisaloitteet, jotka ovat saavuttaneet vaaditun määrän allekirjoituksia, käsitellään eduskunnassa tarpeellisissa valiokunnissa sekä eduskunnan täysistunnossa viimeistään puolen vuoden kuluessa aloitteen toimittamisesta. Mikäli vaalikausi ehtii vaihtua ennen kansalaisaloitteen käsittelyä loppuun, tulee kansalaisaloite siirtää seuraavien valtiopäivien käsiteltäväksi.

R AH VAS 5/2018

Kun kansalaisaloitelaki säädettiin 13.1.2012, jäi lakiin merkittävä puute. Laissa on määritelty tarkasti aloitteen aloiteoikeus, nimien kerääminen ja muut teknisluonteiset aloitteen tekemiseen liittyvät seikat, mutta laissa ei ole määritelty aloitteiden käsittelemisestä mitään. Tämä onkin käytännössä johtanut tilanteisiin, joissa täysin asiallisesti laadittu aloite, johon on kerätty suurella vaivalla tarvittavat nimet, ei ole johtanut mihinkään. Näin ollen laissa on selkeää parannettavaa, kuten myös tosiasialliset viimeaikaiset tapahtumat esimerkiksi kansalaisaloitteen ”Perintö- ja lahjaverosta luopuminen” käsittelyssä osoittavat.

30

Kansalaisten osallistumismahdollisuutta demokrattiseen päätöksentekoon tulee tukea sekä parantaa ja valtiovallan tulee osoittaa tarvittavaa arvostusta kansalaisten tärkeinä pitämille asioille. Jotta suoran demokratian mahdollisuudet voisivat toteutua ja kansalaisaloite instituutiona palvelisi tarkoitustaan, on tärkeää, että kansalaisaloitteet saadessaan tarpeellisen määrän allekirjoituksia tulevat asianmukaisesti käsitellyiksi sen sijaan, että eduskunta voi käytännössä päättää, mitä aloitteita kuuntelee ja mitkä heittää romukoppaan. Isoin yksittäinen epäkohta kuitenkin liittyy kansalaisaloitteiden raukeamiseen vaalikauden vaihtuessa: vaikka eduskunnassa istuvat kansanedustajat vaihtuvat, kansa ja sille tärkeät asiat eivät vaihdu. Jotta muutos voisi toteutua käytännössä, joudutaan kansalaisaloitelain lisäksi muuttamaan mahdollisesti myös muita lakeja, kuten eduskunnan työjärjestystä.

Kansalaisaloitteen aiheesta voi allekirjoittaa osoitteessa: www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/3614 Suvi Karhu emerituspääsihteeri

Marika Sorja väistyvä pääsihteeri

KESKUSTOIMISTO

PIIRIJÄRJESTÖT

Perussuomalaiset Nuoret ry • Iso Roobertinkatu 4, 00120 Helsinki www.ps-nuoret.fi • www.facebook.com/perussuomalaiset.nuoret • Instagram: @psnuoret • Twitter: @ps_nuoret • Snapchat: psnuoret • Youtube: psnuoret

Helsingin Perussuomalaiset Nuoret ry www.ps-nuoret.fi/helsinki

Kaakkois-Suomen Perussuomalaiset Nuoret ry www.ps-nuoret.fi/kaakkois-suomi

HALLITUS VUODELLE 2018

Uudenmaan Perussuomalaiset Nuoret ry www.ps-nuoret.fi/uusimaa

Pohjois-Savon Perussuomalaiset Nuoret ry www.ps-nuoret.fi/pohjois-savo

Varsinais-Suomen Perussuomalaiset Nuoret ry www.ps-nuoret.fi/varsinais-suomi

Pohjois-Karjalan Perussuomalaiset Nuoret ry www.ps-nuoret.fi/pohjois-karjala

Satakunnan Perussuomalaiset Nuoret ry www.ps-nuoret.fi/satakunta

Pohjanmaan Perussuomalaiset Nuoret ry www.ps-nuoret.fi/pohjanmaa

Hämeen Perussuomalaiset Nuoret ry www.ps-nuoret.fi/hame

Oulun ja Kainuun Perussuomalaiset Nuoret ry www.ps-nuoret.fi/oulu

Pirkanmaan Perussuomalaiset Nuoret ry www.ps-nuoret.fi/pirkanmaa

Lapin Perussuomalaiset Nuoret ry www.ps-nuoret.fi/lappi

Puheenjohtaja Asseri Kinnunen • Joensuu asseri.kinnunen@jns.fi 045 1202482 Pääsihteeri Toni Saarinen • Turku saarinentonimikael@gmail.com 040 8421698 1. varapuheenjohtaja Liina Veronica Isto • Turku liinaveronica@outlook.com 044 0461234 2. varapuheenjohtaja Auri Siika-aho • Lempäälä aurisiikaaho@gmail.com 044 0401930

Hallituksen jäsen Antti Eskelinen • Kouvola antties@gmail.com Hallituksen jäsen Oskar Viding • Helsinki oskar@viding.fi Hallituksen jäsen Henri Hautamäki • Turku hautis88@hotmail.com Hallituksen jäsen Henri Määttä • Rovaniemi Hallituksen jäsen Jasmin Määttä • Rauma sähköposti: jassmin.maatta@gmail.com

3. varapuheenjohtaja Toni Jalonen • Pori toni.j.jalonen@gmail.com 040 7637925

Keski-Suomen Perussuomalaiset Nuoret ry www.ps-nuoret.fi/keski-suomi JÄRJESTÖSIHTEERI Krista Bister kristabister@hotmail.com 045 2767115

IRROITA TÄYTETTY LOMAKE. SULJE (MIKÄLI NÄIN HALUAT) JA LAITA POSTIIN, POSTIMAKSU ON MAKSETTU PUOLESTASI.

PALVELUKORTTI Haluan liittyä Perussuomalaiset nuoret ry:n jäseneksi (15-29 -vuotiaat) Ei jäsenmaksua. Jäsenyys ei edellytä puolueeseen liittymistä.

Haluan liittyä Perussuomalaiset Nuoret ry:n aikuisjäseneksi (30-35-vuotiaat)

SUKUNIMI

ETUNIMET

Jäsenmaksu vuonna 2018 on 20 euroa. Sen suuruus määritellään vuosittain järjestön syyskokouksessa. Aikuisjäsenellä on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin alle 30-vuotiaalla jäsenellä.

LÄHIOSOITE

Olen yli 35-vuotias ja haluan liittyä kannatusjäseneksi. Jäsenmaksu vuonna 2018 on 20 euroa.

POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA

Haluan tilata ainoastaan Rahvas-lehden:

KOTIKUNTA

Vuositilaus (4 numeroa) 19 euroa Lahjatilaus (maksajan tiedot alle) tai jäsenhankkijan tiedot:

SYNTYMÄAIKA

AMMATTI / TOIMI / KOULUTUS

SUKUNIMI

PUHELIN

ETUNIMI

PÄIVÄYS JA ALLEKIRJOITUS

LÄHIOSOITE

POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA

Voit täyttää jäsenhakemuksen myös osoitteesssa www.ps-nuoret.fi/jaseneksi

SÄHKÖPOSTI

Osoitteenmuutos (vanhat tiedot) LÄHIOSOITE

POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA

R AH VAS 5/2018

Ilmainen näytenumero

31

Rauhallista joulua!

Kuva: Pixabay IRROITA TÄYTETTY LOMAKE. SULJE (MIKÄLI NÄIN HALUAT) JA LAITA POSTIIN, POSTIMAKSU ON MAKSETTU PUOLESTASI.

TAITA TÄSTÄ JA NIDO KIINNI

Postimaksu maksettu

Perussuomalaiset Nuoret Tunnus: 5021398 00003 VASTAUSLÄHETYS