Enigma-koiran kanssa Aholaksi nimetyssä kesäpaikassa Valgemetsassa
TARTOSSA TARTON TAVALLA Tartossa on totuttu näkemään toisenlaisia suomalaisturisteja kuin Tallinnassa. ”Viinahörhöinen turisti jää Tallinnaan. Tarttoon tuleminen vaatii sen verran oma-aloitteisuutta ja vaivaa, että kaupunkien välissä on jonkinlainen filtteri. Näiden 20 vuoden aikana vieraamme Tampere Majassa ovat olleet todella kivoja, mutta kyllähän suomalaisen tunnistaa kadulla hänen vaatetuksestaan ja olemuksestaan ja siitä, että hän puhuu kadulla vähän kovempaa.” Erot ovat siis kovinkin olemattomia. ”Anoppini sanookin, että jos muutamalla eurolla pääsisi Suomeen ja viinan hinta siellä olisi puolet tai vieläkin halvempi niin kyllähän Helsingin kaduilla olisi kaikenlaista virolaista söhlääjää. Elintasoerot, jotka ovat onneksi tasoittumassa, ovat aiheuttaneet tällaisen vodkaturismin.” Jos kiinnostusta riittää, niin pienillä asioilla voi tosin ansaita virolaisilta yllättäviä bonuspisteitä. Kyse on tavoista ja koodeista. ”Virolainen ei esimerkiksi kättele kynnyksen yli. Ja kun kuoharia kilistellään, niin suomalainen katsoo, ettei lasi vain mene rikki, mutta virolainen katsoo silmiin. Nämä ovat juuri sellaisia pieniä asioita, jotka kertovat lämpimästi kuulumisesta tiettyyn ryhmään.” Tietämällä pikkuniksejä voi osoittaa olevansa kiinnostunut maan kulttuurista – ja tottakai olennainen osa sitä on myös kieli. Esimerkiksi toivotus-vastauspari jõudu tööle – jõudu tarvis (”voimia työhön – voimia tarvitaan”) kuten myös jätku leiba – leiba tarvis (”riittäköön leipää – leipää tarvitaan”) edellyttää ennakkotietämystä perinteestä. ”Se on sitä huomiointia. Kun hiekoitan tuota meidän Tampere Majan Jaani-kadun pätkäämme tai luon sieltä lunta, niin varmasti kuulen jõudu tööle ainakin kerran, ja se on tosi kivaa. Se osoittaa myös kunnioitusta tarkoittaen, että tosi hyvä kun teet tuon.” 20 | Elämästä ja meistä
Viron ja suomen kielen kuuluminen itämerensuomalaisten kielten ryhmään tekee myös kielen oppimisen verrattain helpoksi. ”Virohan on myös kielenä hauska, koska se antaa läheisyytensä ansiosta hienon näkökulman omaan kieleen, kun lähestytään sanaa vähän eri kulmasta. Usein sanat näyttävät samanlaisilta ja niillä onkin yhteistä merkitystä, mutta sanat ovat sellaisia kaloja, jotka voivat virrata siinä merkitysaltaassa miten sattuu. Suomalainen oppii aktiivisesti harjoitellessaan jo 3 kuukaudessa sen verran, että pärjää viroksi ja pystyy lukemaan lehtiä ja kuuntelemaan radiota.” SAA VAPAASTI AJATELLA! Viro oli aiemmin tunnettu suomalaisopiskelijoiden keskuudessa lähes pahamaineisen byrokraattisena kulttuurina. Oleskelulupaa jatkaakseen piti seistä tuntikausia ei jonossa, vaan enimmäkseen venäjänkielisten mummojen massassa, joka velloi hikisessä toimistorakennuksessa sattumanvaraisesti kohti kaivattua viraston ovea. Kaikki pyynnöt tuli esittää hakemuksina tai anomuksina, jotka arkistoitiin. Nykyään Viron käsittämättömän nopeasti kehittynyt sähköinen asiointikulttuuri on muuttanut ainakin näiden asioiden aikaavievän luonteen. Ilmeisesti uutta valtiota luodessa on onneksi unohtunut luoda myös tiettyjä jäykkiä rakenteita. ”Viro on vielä sillä tavalla hieno, että kun Suomessa esittää minkä tahansa idean, mietitään ensin, että täyttääkö tämä kaiken maailman terveys- ja muut vaatimukset ja onko tämä turvallista. Ei luoteta enää siihen, että ihmiset osaavat itsekin ajatella.” ”Tämä on maan kakkoskaupunki, vähän kuten Suomessa on Turku ja Tampere, jotka aina peilaavat itseään pääkaupunkiin, hyvässä ja pahassa. Tallinnassa on ehkä uusimmat virtaukset, mutta homma on siellä kiireisempää. Tartossa on yritetty etsiä enemmän positiivisia vaihtoehtoja pääkaupungissa tapahtuvalle.” Tämä kuvastuu esimerkiksi siinä, että yliopiston vierellä sijaitseva Pirogovin puisto muutettiin piknik-alueeksi sekä Tar-