Joskus liivit unohtuu ja koiruus nousee pintaan

HTeksti ja kuva: Tarja Pitkänen aka käyttäytyy maalla mallikkaasti, mutta veden ääressä korvat ovat koristeena, sen verran tykkää uimisesta. Tämän sain konkreettisesti todeta muutama kesä sitten Imatralla.

Kävelyreitti meni ihan uimarannan vierestä. Ekalla lenkillä olisi ollut menossa uimaan, mutta pysyi hyvin vieressä. Vähän sivummalla annoin luvan mennä veteen. Katsoi minua, ja ilmeestä pystyi lukemaan, että ”eihän tuolla ole uintikaveria, en mene”, joten lenkki jatkui ilman viilennystä.

Teksti ja kuva: Hanna Hämeenaho

Sain uudenvuodenaattona 2019 kuulla, että minut on valittu saamaan itselleni alkukoulutettu avustajakoira.

Olin ollut kokonaan koulutetun avustajakoiran jonossa kaksi vuotta ja kävin sen osalta haastattelussa. Siellä sain kuulla, että jonotusaika kokonaan koulutetun koiran kohdalla on 5 – 7 vuotta. Hautasin tämän myötä haaveeni avustajakoirasta.

Sain lokakuussa kirjeen, jossa kerrottiin mahdollisuudesta hakea itselleni kouluttajan alkukouluttamaa avustajakoiraa.

Minulla ei enää ollut voimavaroja kouluttaa itselleni avustajakoiraa pennusta saakka, joten tämä koiran saantimuoto oli ainoa keino kouluttaa itselleni avustajakoira.

Pääsin marraskuussa kouluttaja Maria Aaltosen haastatteluun Ouluun. Kerroin kouluttajalle haasteista, joita minulla oli ollut aiempien lemmikkikoirieni kanssa. Toivoin kouluttajalta rauhallista ja hitaasti reagoivaa koiraa, koska koin epäonnistuneeni aiempien jatkuvasti virittyneiden ja nopeasti reagoivien saksanpaimenkoirieni kanssa. Luovuin aiemmasta saksanpaimenkoirastani pitovaikeuksien vuoksi.

Tavattiin kouluttajan ja Toivon kanssa tammikuussa Rovaniemen keskustassa sijaitsevassa kauppakeskuksessa. Sain nähdä käytännössä, miten avustajakoira esimerkiksi voisi minua auttaa. Sain kokeilla Toivon kanssa kuonokosketusta omaan käteeni, sähkömopon seuraamista ja Toivon käyttämistä kävelyn tukena.

Keväällä 2020 alkoivat liikkumisrajoitukset koronapandemian vuoksi, jonka vuoksi koulutuksien aloittaminen siirtyi aloittettavaksi myöhemmin kuin alunperin kouluttajan kanssa sovittiin.

Helpotti paljon Toivoon tutustumisen odottamista, että aloittamista odotellessa kouluttaja koulutti Toivolle valmiiksi tänäkin päivänä edelleen tarvitsemani kepin maasta nostamisen. Kouluttaja laittoi odotusaikana minulle usein viestiä Toivon kuulumisista, muun muassa läpi menneestä luonnetestistä ja sain Toivosta kuvia. Tuntui, että olin koko ajan "etänä" mukana koiran elämässä. Jälkeenpäin ajatellen koronan ansiosta minulla oli enemmän aikaa sulatella onneani koiran saamisesta.

Uskoin ihan tosissani käyttöönottotestin läpimenoon saakka, että minulta otetaan Toivo pois pienenkin epäonnistumisen seurauksena.

Nyt suurin paine koiran kanssa on onnistuneiden kokemuksien myötä poistunut ja olen pikkuhiljaa alkanut luottamaan omaan osaamiseeni ja Toivoon.

Seuraava lenkki seurasi samaa reittiä. Yllättäen meidän vierestä lähti kaksi lasta kiljuen ja juosten uimaan. Silloin ei lupia kyselty, vaan Haka ryntäsi perässä uimaan, ajatellen varmaan, että nyt sain uintikaverit. Onneksi lapset eivät säikähtäneet ja saaneet ikuista traumaa. He ilahtuivat karvaisesta kaverista.

Seuraavana päivänä lenkki suuntautui toiseen suuntaan, missä ei ollut yleistä uimarantaa. Vesirajan ja kävelytien erotti noin kolme metriä leveä nurmikaistale. Pitkän matkan hanhiparvi kulki meidän rinnalla nurmikolla. Kummatkaan eivät välittäneet toisistaan, ei koira eikä hanhet.

Yllättäin hanhet saivat meistä tarpeekseen ja ryntäsivät kaakattaen veteen. Taas koira perässä uimaan, uimakaverit löytyivät. Kääntyi kuitenkin heti takaisin, kun yllätyksestä toivuttuani sain karjaistua käskyn.

Loppulenkit tehtiin jostain syystä kytkettynä, ainakin veden läheisyydessä. Mökillä kun saa mennä järveen ilman lupaa, yksin ei mene, mutta hän on aina valmiina kaveriksi.