”On tärkeää, että yhteys syntyy”

Avustajakoiran muutto tulevaan kotiin on tunteikas vaihe. Kouluttaja Jenna Palomäki kertoo, millaisia asioita siirtymään liittyy hänen ensimmäisen alkukouluttamansa koiran Oodin kanssa, joka on jutun syntyhetkillä tavannut ensimmäistä kertaa tulevan käyttäjänsä.

Millainen vaihe alkukoulutetun koiran siirtyminen käyttäjälle on ensimmäistä kertaa koettuna?

Koen, että aika vapaamuotoinen. Yhdistys luottaa paljon kouluttajan näkemykseen ja antaa varsin vapaat kädet arvioida tilannetta.

Mitä siinä on otettava huomioon?

Että kaikilla on hyvä olla ja että on turvallista, miten ikinä se menee. Että ollaan samaa mieltä asioista ja koira ja käyttäjä ovat yhteensopivia. Ja on sellainen tunne, että käyttäjä pystyy toimimaan koiran kanssa päivittäin.

On tosi tärkeää, että yhteys syntyy. Se on kaiken perusta, että he ovat toimiva pari. Muuta voi ruveta työstämään, mutta se, että koirakko viehättyy toinen toisistaan, sen koen oleellisimmaksi. Ja tietysti ihan fysiologiset tarpeet, että pari on sopiva toisilleen.

Jos koiran persoona on tietynlainen, sitä ei voi muokata. Se kysyy jonkin verran vastaan tulemista ja hyväksymistä puolin ja toisin. Käytöstä voidaan muokata, mutta ei sitä, millainen kumpikin on.

Käyttäjälle varsinkin olisi tärkeää, että hän tietää, mitä tapahtuu. Että ohjeistusta tulee kirjallisenakin. Koulutushetket ovat niin intensiivisiä, että jää mihin palata.

Teen koirasta infopaketin, jossa on muun muassa vihjesanat ja hoitotoimenpiteet. Jätän myös auki yhteydenpitoväylän. On kaikkien etu, että puolin ja toisin tiedetään mitä tapahtuu, ennen kuin arki alkaa rullata omalla painollaan.

Tapaamisten välissä ollaan myös tulevaan käyttäjään yhteydessä ja lähetellään kuulumisia. Esimerkiksi tänään ajattelin laittaa, että ollaan tehty namikuppirataa kävelyvaljaat päällä ja eilen käytiin katselemassa koi- ranäyttelyssä kaikenkarvaisia koiria. Uskon sen lisäävän kiintymystä heidän välillään enemmän kuin jos sanoisin vaan ”menee ihan hyvin”.

Koiran kannalta pyrin siihen, että muutos on selkeä. Annan aikaa käyttäjän luona yhteyden luomiseen. Ja tietysti koiralle tutut rutiinit. Olisi hyvä, jos ne toistuisivat käyttäjän luona. Vaikkapa illan hellyyshetki tai luu tietyssä kohdassa päivää. Se auttaa koiraa, kun muuten ympäristö muuttuu niin radikaalisti.

Oli ihan loistavaa, että käyttäjä antoi meille mukaan kaksi vilttiä hänen kotoaan ”makustumaan”. Kun Oodi menee seuraavan kerran sinne ja jää yökylään, ne tuovat tuttua hajumaailmaa täältä. Ja samalla meillä on myös tulevan kodin tuoksuja täällä kotona.

Omasta näkökulmastani siirtymässä on tärkeää, että jää hyvä ja turvallinen fiilis koiran tulevaisuudesta ja koiran ja käyttäjän yhteensopivuudesta, koiran huolenpidosta ja kaikesta. Se helpottaa irtaantumista koirasta, johon on väkisinkin kiintynyt.

Varsinkin, kun tietää, ettei voi itse välimatkan vuoksi jatkaa koirakon kouluttajana, myös kouluttaja saattaa tarvita – tai ainakin minä tarvitsen – tällaisia pieniä siirtymästeppejä, ettei se ole niin irtileikkaavaa kerrasta. Kun on tutustunut mahtavaan ihanaan persoonaan, kuten esimerkiksi Oodi on.

Lähtöä tekee konkreettisemmaksi myös se, kun käyttäjältä tulee lisäkoulutustarpeita.

”KÄYTÖSTÄ VOIDAAN MUOKATA, MUTTA EI SITÄ, MILLAINEN KUMPIKIN ON”

Käytännössä olen ajatellut, että alamme viettää taas tiiviimmin aikaa yhdessä, satsaamaan meidän väleihin. Sen olen myös päättänyt, että varmasti yöksi kainalopaikka on tarjolla, kun Oodi lähtee.

Toivon, että kun viedään Oodi käyttäjälle viimeisen kerran, Hetta näkee, mihin Oodi jää. Ettei hän jäisi etsimään Oodia.

En pitäisi mahdottomana ollenkaan, jos satun sinne seudulle tai käyttäjä sattuu tänne, että päästäisiin treffaamaan ja koirat pääsisivät leikkimään. Kun koirilla on ollut vahva side toisiinsa, olisi hienoa pitää sitä yllä.

Millaisia asioita käyt käyttäjän kanssa läpi?

Ensinnäkin, mitkä resurssit käyttäjällä on toteuttaa tiettyjä asioita. Puhutaan ihan vihjesanoista ja fyysisistä mahdollisuuksista. Mikä kaikki on mahdollista toteuttaa koiran elämässä.

Ja lisäksi ihan kaikki Oodin persoonasta käytännön hoitotoimenpiteisiin. Mistä olen huomannut että koira nauttii, mistä leikistä, millaisesta kosketuksesta.

Toki he voivat löytää jotain uusia asioita myös, mistä kouluttajana en ole tietoinen, mutta mitä huomioita itse olen tehnyt.

Miten olet valmistellut koiraa ja itseäsi siirtymään?

Olen kysynyt kouluttajilta heidän kokemuksistaan ja miten he ovat selvinneet. Sekin on helpottanut, on saanut vertaistukea. Ylipäätään kouluttajien vertaistuki matkan varrella on ollut erittäin voimaannuttavaa. On saanut peilausta, missä vaiheessa mennään ja miltä se ulospäin näyttää.

Alkuun yritin pitää koiraa etäämmällä itsestäni. Tuntui, että koulutus ei lähtenyt kunnolla sujumaan, ennen kuin annoin itselleni luvan olla sydän auki, että koira saa olla syvemmässä yhteydessä itseeni. Ja tein päätöksen, että annan itseni ihastua tähän mahtavaan, rakkaudentäyteiseen persoonaan. Ajattelin, että se on myös reilua koiraa kohtaan.

Valitsin tietoisen riskin. Saatan kiintyä koiraan. Ja sitten on surettava se luopumisen hintalappu. Mutta uskon kykyyn selviytyä siitä. Elämä myös jatkuu. Ja uskon, että se mitä tulen näkemään käyttäjän ja Oodin välillä, auttaa luopumisessa. Ja on palkintona myös omasta työstä, kun näkee koirakon yhteistyön toimivan.

En siis ole pystynyt mitään rajauksia tekemään, että sydämellä olisi kypärä, mutta uskon sydämen uusiutumiskykyyn.

Oodia taas olen valmistellut niin, että juttelen. Ja uskon, että viesti välittyy aistein ja elekielellä, että on tällainen tilanne.

Käyttäjän luona yritän tietoisesti jättäytyä taka-alalle, vaikka se on vaikeaa. Yritän mennä mahdollisimman vähän väliin, jotta heidän suhteen luomiselleen on tilaa.

Mutta tekisi mieli tehdä itseä helpottava ratkaisu, siis hankkia uusi pentu, ennen kuin Oodi lähtee, koska talo jää aika tyhjäksi tällaisen persoonan jälkeen. Koirahan rinnastetaan esineeseen, jos puhutaan apuvälineestä, mutta sehän on oma persoona, jolla on sielu.

Mihin kouluttajan elämäntilanteeseen koira tulee, voi olla todella merkittävä projekti, josta ei kuivin silmin erotakaan. Ja ehkä kun tässä on ensikertalaisena, kaikki voi olla senkin vuoksi voimakkaampaa. Ja ehkä se epävarmuuskin välillä. Tai se ihmettely.

Sinullahan on toinen koira myös?

Miten valmistelet häntä Oodin lähtöön?

Sepä se. Olen tässä miettinyt paljon, että miten voisin valmistella. Se on oman luopumisprosessin ohella toinen iso surun paikka, kun he joutuvat eroamaan toisistaan.

Miten siirtymä on sujunut tähän mennessä?

Ollaan käyty kerran tapaamassa käyttäjää. Ja sovittuna on toinen kerta, jolloin Oodi jää mahdollisesti jo yökylään, jos meillä kolmella on siitä sama näkemys.

Kaikki on sujunut erittäin hyvin. Tunteikkaastikin. Jotenkin vaivattomasti. Oli hämmentävää, miten koira ja käyttäjä löysivät heti yhteyden. Oodia oli odotettu ja se oli otettu huomioon vesikupeissa ja muissa huolenpitoon liittyvissä kysymyksissä.

Oli uskomatonta seurata sitä prosessia, miten koira lähti tekemään heti työskentelyä käyttäjälle. Loksahti vähän suu auki, miten jouhevasti se tapahtui ainakin näin ensimmäisellä kerralla.

Miten jatkatte siirtymää tästä?

On sovittu seuraava tapaaminen, jolloin Oodi jää yökylään. Ja sen jälkeen tulee pidempi työharjoittelujakso, jos kaikki sujuu hyvin.

On tullut myös muutamia lisäkoulutustehtäviä ja vihjesanojen vaihtamista käyttäjän toiveesta. Ja tietenkin edelleen harjoitellaan ja vahvistetaan niitä asioita, joita on työstetty koko ajan.

Koen, että olen ollut tosi onnekas, kun olen saanut ensimmäiseksi alkukoulutettavaksi avustajakoiraksi näin sydämellisen ja hyväntahtoisen koiran, jonka kanssa harjoitella. Matka on ollut jotenkin tosi lempeä.

Oodin hyväntahtoinen sosiaalisuus on ollut isoin haaste. Ja koen, että se on paras mahdollinen haaste.

Myös terveys on ollut ainakin tähän saakka meidän molempien puolella. Onnea on ollut siinäkin mukana. Ollaan saatu nauttia terveinä tästä matkasta, molemmat.