Alkukoulutettu avustajakoira tuli kotiin

Teksti ja kuvat: Tarja Pitkänen

Siitä on jo yli neljä vuotta, kun Haka tuli meille asumaan, tammikuussa 2019. Sitä ennen hän asui kouluttajalla ja olimme treenanneet noin neljä kuukautta viikoittain kouluttajan läsnäollessa. Yhteistyö kouluttajan kanssa jatkui ja hänen opastuksella etsimme ratkaisuja ongelmakohtiin.

Haka on hyvin sosiaalinen tapaus, joten se aiheutti aluksi hallittavuudessa ongelmia. Lisäksi ympäristö palkitsi häntä. Namujen ollessa tosi hyviä, ne palkitsivat lyhyen aikaa, sen jälkeen ympärillä olevat tapahtumat veivät voiton. Oli se vaikka tuulessa liikkuva lehti, kirkuva lokki tai leikkivä lapsi. Hän ei kuitenkaan noissa tilanteissa karannut viereltä, ihmetteli vain maailman menoa.

Haka ei välittänyt ohikulkevista ihmisistä, mutta toiset koirat kiinnosti sitäkin enemmän, varsinkin pentukoirat. Ne olivat aina

”TUNTUI, ETTEI MIKÄÄN TEHOA JA EPÄUSKOKIN ISKI”

läheisen tervehdyksen tarpeessa, ainakin hänen mielestään. Tästä tavasta piti päästä eroon.

Näiden kohtaamisia treenattiin jatkuvasti ja kokeiltiin eri tekniikoita ja erilaisia namupaloja. Tuntui, ettei mikään tehoa ja epäuskokin iski. Toukokuussa 2019 Hakalla loksahti palaset pakoilleen ja treenit tuottivat tulosta. Sen jälkeen on kieltosana tehonnut ja ohitukset menneet hyvin.

Toinen ongelmakohta oli seuraaminen. Hän kulki ”koiran mitan” verran edessä. Kävelevän ihmisen kanssa meni jalan kohdalla, kuten pitää. Pyörätuolin kanssa edisti. Yri-

”KOIRA KUUNTELEE JA HIDASTAA, KUN MINÄ HIDASTAN”

tettiin treeneissä muun muassa palkkauksen kohdistamista taakse, mutta mikään ei tuottanut toivottua lopputulosta. Mitkään namut eivät olleet tähän riittävän hyviä.

Lopuksi totesimme, että koira kuuntelee ja hidastaa kun minä hidastan. Tiedostan tämän ja otan sen huomioon, esimerkiksi pysähdyn reilusti ennen suojatietä, vähän kuin lastenvaunut kulkisi edessä.

Elokuussa 2019 saimme viralliset avustajakoiran liivit, kun läpäisimme käyttöönottotestin. Yhteiskoulutus kesti melkein vuoden. Vaikka koira osaa peruskäskyt, niiden soveltaminen käytäntöön on treenattava erikseen. Samalla saimme tutustua toisiimme ja meillä oli kouluttaja tukemassa ja antamassa vinkkejä kokeeseen saakka. Tosin yhteistyöstä jäi matala kynnys ottaa yhteyttä kouluttajaan, jos tulee ongelmia.

Nyt annan Hakan ihmetellä maailman menoa ja kulkea seurannassa hieman edellä, koska tiedän hänen kuitenkin sivukorvalla kuuntelevan minua. Vedessä korvat ovat koristeena, sen verran tykkää uimisesta. Yhteiskoulutus kasvatti myös minua, osaan lukea paremmin häntä ja luottamus kasvoi matkan aikana.

Tiedän milloin hänen tekisi mieli mennä toisen koiran luokse ja osaan kieltää ajoissa. Yleensä hän pyytää katseella lupaa ja tyytyy osaansa kun sanotaan ”ei mennä”.