Avustajakoiran siirtyminen käyttäjälle

Kuinka kouluttaja tekee itsestään tarpeettoman? Ajatuksia avustajakoiran siirtymisestä käyttäjälle niin, että koiran hyvinvointi huomioidaan ja käyttäjä saa mahdollisimman hyvät eväät koiran kanssa elämiseen ja sen kanssa toimimiseen.

Teksti: Mari Kallio

Kuva: Ari Kallio

Kouluttajalla ja alkukoulutetulla koiralla on yleensä yli vuosi yhteistä taivalta takana, kun koiran siirtoa käyttäjälle lähdetään suunnittelemaan. Kouluttaja on elänyt yhteistä arkea koiran kanssa pennusta nuoreksi koiraksi ja takana on paljon yhteisiä koulutustunteja. Kouluttaja tuntee koiran hyvin ja myös sen, millainen koirapersoona juuri tämä koira on. Jotta käyttäjän ja koiran yhteinen elämä alkaisi parhaalla mahdollisella tavalla, tulee kouluttajan ikään kuin yhdistellä kahta eri polkua, jotta ne kohdatessaan lähtisivät kulkemaan samaan suuntaan.

Aluksi tutustutaan, sitten kyläillään ja pian muutetaankin saman katon alle. Koiran siirtyminen käyttäjälle etenee niin, että molemmilla osapuolilla on aikaa sopeutua tilanteeseen. Parempi hitaasti kuin rytinällä. Siirtymävaihe kestää oman aikansa ja jokaisen koiran ja käyttäjän kohdalla se on yksilöllinen. Siirtymävaiheessa koira tarvitsee aikaa uuteen sopeutumiseen ja kouluttajan rooli on huolehtia koiran hyvinvoinnista ja palautumisesta.

Helpointa koiran on lähteä tekemään uuden ihmisen kanssa yksittäisiä ja lyhytkestoisia temppuja ja tehtäviä kuten noutaminen, vetäminen, seuraaminen ja istuminen. Eniten työstettävää on esimerkiksi ympäristön houkutuksista luopumisessa, sujuvan yhteisen arjen muokkaamisessa, koiralle koulutettujen käytösten ylläpitämisessä, vihjeiden johdonmukaisessa käyttämisessä, turvallisessa ja sujuvassa lenkkeilyssä ja yhteisen luottamuksen rakentamisessa.

Tärkeää on se, mitä tapahtuu usein

Kouluttajana keskityn aluksi siihen, mitä tapahtuu koiran ja käyttäjän tulevassa elämäs- sä päivittäin ja mistä asioista pääosa arjesta muodostuu. Näiden asioiden tulee lähteä heti alusta saakka sujumaan mahdollisim- man hyvin, jotta koira ei opi vääriä käytösmalleja arjen tilanteisiin.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että menemme esimerkiksi käyttäjän asuinympäristössä lenkille, kauppaan, asioimaan ja katsomme koiran ohjaamisen taksiin ja taksista pois. Nämä ovat lisäksi asioita, jotka tapahtuvat yleensä liikenteen läheisyydessä, joten turvallisuusnäkökulma ja ennakointi ovat tärkeitä. Näissä tilanteissa harjoitellaan käytännössä oikeat tavat koiran ohjaamiseen ja se, miten yllättävistä tilanteista selviydytään.

Käyttäjälle ja koiralle alkaa pikkuhiljaa muodostua uusia yhteisiä rutiineja arjessa usein toistuviin asioihin. On koiran etu, että koulutus etenee loogisesti ja tietyt asiat tehdään aina johdonmukaisesti. Rutiinit auttavat koiraa ja tuovat varmuutta käyttäjälle.

Tuki yhteiseen alkuun

Kun aputassu sitten muuttaa käyttäjän luokse, on mielestäni tärkeää, että yhteydenpito jatkuu viestien, puheluiden ja käyntien muodossa. Aluksi tiiviimmin ja pikkuhiljaa harventuen. Pidän tärkeänä, että saan nopeasti tietoa niistä asioista, jotka vielä kaipaavat vahvistusta, uudelleen miettimistä tai kouluttamista. Kaikki tiedämme, että asiat eivät yleensä korjaannu itsestään. Koirat ovat nopeita oppimaan ja väärän käytöksen oppiminen tilanteeseen saattaa tapahtua vain muutamasta toistosta.

Tällaisesta tilanteesta esimerkkinä toimii hyvin kouluttamani koiran rusakko-case. Käyttäjä kertoi minulle, että koira oli lähtenyt rusakon perään myöhäisellä iltalenkillä. Päästiin heti yhdessä harjoittelemaan asiaa ja pian tiimimme jo hiippaili hämärässä puistossa flex-hihna apuna ja superpalkat taskussa rusakoita etsimässä. Käyttäjä otti koiransa kanssa rusakoista luopumisen muutamiksi viikoiksi tehokoulutukseen ja näin saatiin selätettyä haaste ennen kuin se ehti vahvistua rusakoiden jahtaamiseksi.

Tärkeää minulle kouluttajana on saada myös tietoa, jos koira on toiminut jossakin tilanteessa normaalista poiketen. Se on esimerkiksi ollut epävarma, jännittynyt tai kiihtynyt. Tällaisiin tilanteisiin on päästävä nopeasti kiinni ja löydettävä oleelliset asiat, mitä voidaan muuttaa. Tällöin tilanne ei pääse toistumaan ja koiran vääränlainen tunnetila ja käytös vahvistumaan.

Esimerkiksi koira oli käyttäjän luona tullut epävarmaksi tilanteissa, jossa käyttäjän tuttavat olivat tulleet asuntoon omatoimisesti ulko-ovesta. Jotta koiran epävarmuus näissä tilanteissa ei lähtenyt kasvamaan, sovittiin, että kaikki tulijat (tuttavat, avustajat) ohjeistetaan soittamaan ovikelloa merkiksi sisälle tulemisesta. Näin koiralle saatiin selkeä merkki siitä, että joku on nyt ovella ja tulossa sisälle ja epävarmuus helpotti. Pieni muutos ihmisten toiminnassa auttoi koiraa huomattavasti.

Koiran kouluttajana ajattelen aina lähtökohtaisesti niin, että joitakin asioita pitää työstää koiran kanssa enemmän. Etukäteen en voi tietää, mitä nämä asiat tulevat olemaan. Koira kertoo meille ihmisille aika pian sen, mikä vaatii meiltä enemmän työtä. Paras lopputulos saavutetaan, kun esiin nousseisiin koulutushaasteisiin tartutaan heti ja aidosti mietitään, mitä asiaa pitää muuttaa. Kouluttajan työ on tehty, kun aputassu ja käyttäjä ovat saaneet arjen rullaamaan ja yhteistyön toimimaan.