YRITTÄJÄSTÄ
AIKAANSAAJAKSI Pauliina Laitisen elämä on ollut yrittäjien kyllästämää. Hänen lapsuudenkodissaan äiti toimi alallaan aktiivisena parturi-kampaamoyrittäjänä, molempien avioliittojen kautta yrittäjyyden eri näkökulmat ovat avautuneet ja Laitinen itse on tehnyt suurimman osan koko työurastaan yrittäjänä. Mitä porilaissyntyinen taideasiantuntija ajattelee yrittäjistä, yrittäjyydestä, Suomen ja Ruotsin eroista yrittäjämyönteisyydessä ja millaista on yrittäjien arvostus? Teksti Elina Wallin | Kuva Hannu Ikonen
SOVIMME TAPAAMISEN Porin Taidemuseon edustalle. Pauliina Laitinen pujahtaa autosta aurinkoisena keltaisessa keveässä jakussa. – Arvaa mitä? Olen asunut tuossa marjapuuronpunaisessa matalassa kivitalossa, kun meidän pojat kasvoivat pienistä täysikäisiksi. Tämä maisema on minulle niin rakas, todella rakas, Laitinen sanoo, eikä äänensävystä voi erehtyä. Kotiseuturakkaus tulvii. Nyt emme kuitenkaan keskity pelkästään kehumaan kotiseutuamme, vaan puhumme yrittämisestä.
Lukuisia näkökulmia yrittäjyyteen – Lapsuudessa opin äidiltä, että yrittäjyyteen kuuluu tietty aktiivisuus ja itsenäinen vastuunotto. Äiti oli perustamassa viittä eri alansa yhdistystä ja kehitti toimintaa. Koen kasvaneeni kampaamon takahuoneessa ja opin pienyrittäjyyden ja käsityöammatin hyviä ja huonoja puolia, Laitinen aloittaa. – Ensimmäisessä avioliitossani mieheni perheellä oli vesijohtovarusteita valmistava tehdas Heikki Laiho Oy. Sain mahdollisuuden avartaa uutta näkökulmaa pk-yrittäjyydestä, koneellisesti tuotettavista tuotantoprosesseista ja perheyrittäjyyden dynamiikasta. Perheyrittäjyydessä tärkeää on myös yrittäjyyden jatkuvuus perheen sisällä. Seuraavan sukupolven kasvattaminen yritykseen on samoin oma prosessinsa. Pauliina Laitinen kirjoitti ylioppilaaksi Porista, ja valmistui filosofian tohtoriksi Turun yliopistosta kotimaisista taidemarkkinoista. Siinä välissä hän suoritti vuoden kestävän yrittäjätutkinnon Suomen Yrittäjäopistossa. Nyt hän on itse akateeminen pienyrittäjä ja kokee sen hyvänä vaihtoehtona asiantuntija-ammattiin. Ajankäytön ja kalenterin saa itse suunnitella. Jatkuvasti täytyy siltikin päivittää ammattitaitoa ja omata hiljaista tietoa. Julkisuudesta on ollut hyötyä, koska ihmiset saattavat muistaa nimen ja kynnys yhteydenottoon on pienempi. Samalla kuulee hiljaista tietoa, mikä on tässä ammatissa arvokasta. – Koska olen erikoistunut taidesijoituksiin, joita on vain noin kaksi prosenttia kaikesta taiteesta ja juuri niihin prosentteihin liittyy väärennökset, on hiljainen tieto todella tärkeää. On saatava ensi käden tietoa siitä, mitkä sijoituskohteet ovat tulossa myyn-
14 – Pyry �/����
tiin ja minne kokoelmiin ne menevät. Samoin on tiedettävä kuka kauppaa ja mitä väärennöksiä. Yrittäjyyden erilaisia näkökulmia tarjoili myös seuraava avioliitto, joka vei Laitisen Ruotsiin. – Edellisen puolisoni työ liittyi kansainväliseen konsultointiin ja katsoin yrittäjyyttä nyt ruotsalaisten näkökulmasta. – Summa summarum. Yrittäjyys on mielestäni haastava ammatti: samaan aikaan sinun on oltava edelläkävijä, rohkea, yltiöpositiivinen, osata haistella ilmapiiriä, nähdä tulevaisuuteen, tuntea markkinat ja byrokratian, osata tehdä muutoksia ajoissa, olla sinnikäs sekä hyvä verkostoituja ja valaa uskoa muihin. Hatunnosto jokaiselle yrittäjälle.
Ei yrittäjä, vaan företagare, aikaansaava – Ruotsissa asenne yrittäjiä kohtaan on toisenlainen kuin Suomessa. Mielestäni yrittäjiin kohdistui enemmän kunnioitusta ja arvostusta. Niin kuin pitääkin. Jo termi yrittäjä on lievästi negatiivinen. Ruotsin kielessä företagare olisi ikään kuin aikaansaava suomennettuna. Sehän kertoo aivan valtavasti enemmän siitä, mitä yrittäjät tekevät. Yrittäjä ei pelkästään yritä vuodesta toiseen, vaan nimenomaan saavat myös aikaiseksi. Aihe selvästi kiihdyttää Laitista. Ajattelun muutos tekisi poikaa. – Ruotsi on niin kansainvälinen maa, että yrittäjyyden lähtökohta on saada menestys myös kansainvälisesti. Omasta mielestäni se on hyvä kannustin, tietysti se ei sovi kaikille aloille. – Toisaalta yrittäjyyttä on pidetty helpompana Ruotsissa pienemmällä byrokratialla ja paremmilla verovähennyksillä, mutta luulen, että tilanne on tasoittunut melko samoihin suomalaisen yrittäjyyden kanssa. Aikaisemmin Ruotsissa oli paljon eri alojen konsultteja ja niillä hyvät verovähennykset. Sittemmin se tukimuoto on purettu. Maat asenteineen eroavat todella paljon, mitä tulee yrittämiseen. – Olin jossain vaiheessa omien töideni vuoksi useasti Afrikassa. Monesti näin, miten ruotsalainen yritys otti avukseen jonkun ulkopuolisen konsultin, jolle kohdemaan byrokratia ja systeemit olivat tuttuja. Mikäli uusi alue saatiin haltuun, konsultti sai
tietyn summan avattuaan tärkeitä ovia. Suomalaiset taas tuumasivat, että ei ei kiitos, me hoidetaan tämä homma itse, jolloin jokainen suomalaisyritys tekee käytännössä samat ovien kolkutukset yksitellen. – Verkostoituminen on siis jossain määrin erilaista suomalaisten ja ruotsalaisten kesken.
Yrittäjän paikka taidekentässä Pauliina Laitinen tekee itse yrittäjänä laajasti töitä taidesijoittamisen, taiderikollisuuden ja arviointien parissa. Siksi hänellä on myös painavaa sanottavaa taidehankintoja tekeville toisille yrittäjille. – Kautta aikain nimenomaan yrittäjillä on ollut tärkeä asema oman alueensa taiteilijoiden tukemisessa. Muistamme esimerkiksi Maire Gullichsenin mesenaattina tai Touko Palojoki laajoine teoskokoelmineen. Omana aikanaan he ovat olleet yrittäjiä, alueensa ja alansa arvostamia osaajia. Aivan samoin on nyt. Paikallisesti esimerkkinä voisi nostaa vaikkapa VäriÄssät Oy:n myymälän ulkoseinän Karjarannassa. Siihen yrittäjä Vesa Alanko on tilannut metallivaloteoksen Jan-Erik Anderssonilta kaikkien iloksi, samalla taiteilijaa tukien.
Hanki taidetta, varo väärennöksiä Laitinen muistuttaa muutamasta tärkeästä asiasta taidetta hankkiessa. Sijaintina Pori on herkullinen taideväärennöksille. – Pori ei sijaitse minkään suuren keskittymän alueella, joten tänne on myyty ja on melko helppo myydä väärennöksiä. Käytännössä se tapahtuu niin, että aidon ohella myydään väärennös ikään kuin huomaamatta. – Siksi ostajan tulee aina vaatia ostoksestaan kuitti ja vielä jos pystyy, niin kauppapapereihin myyjän allekirjoitus. Kun itselle mieluinen teos on löytynyt, se kannattaa pyytää pariksi viikoksi kotisovitukseen. Sinä aikana on hyvä selvittää aitous. Tämä todella kannattaa. Eli huolellinen taustakartoitus on aina tarpeen yksityisiltä taidekauppiailta ostaessa. Lopuksi Pauliina Laitinen muistuttaa, että taidehankinnan ei tarvitse aina olla hyvin hintavaa. – Kaiken hintaista löytyy. Tärkeintä on se, että teos miellyttää itseä, puhuttelee ja antaa iloa.