Poleemi 4/16

POLEEMI KUKA PUHUU

KUKA KUUNTELEE

4/20161

Yhiksen pikkujoulut 30.11. | Kuvat Topi Juga

Antiamerikanistit kurmoittivat rappiokulttuuria edustavaa pukkia fuksien perinteisessä näytelmässä.

Fuksien poliisivoimat valvoivat kieltolakia.

Henkilökuntaa ei ohrana pelottanut.

2

Kieltolaille näytettiin kollektiivista nyrkkiä.

Pontikkakin porisi iloisesti juhlissa.

P sisältö

9

#somekohu Paljon melua tyhjästä?

16

Töppäykset syynissä Asiantuntijaraadin arviot

22

Salattu menneisyys?

Muinainen suomalainen ­kuningaskunta

27

Politiikan sukupolvenvaihdos Vallan uudet kasvot ­­ Virossa

30

Yhis matkustaa Yhteisöllisyyttä yli vuosikurssi­ rajojen

4 • Pääkirjoitus

36 • Kansainvälinen

5 • Ajankohtaista

38 • Kuulumiset

6 • Hallitukselta

39 • Kommentti

7 • Ainejärjestöt

41 • Muistoissamme

8 • Uudet toimijat

42 • Takakansi

Viimeistä kertaa

9

16

Työharjoittelussa Ateenassa

Tärppejä tulevasta

Alasaunajatkot

Larppaamisesta

Puheenjohtaja linjaa

Pian on taas vappu

Minne menet Kannu?

Hallitus & Poleemi 2017

Yhiksen alumnisitsit

22

poliittishistoriallinen aikakauslehti 1975 - 2016

POLEEMI 4·2016 • Vastaava päätoimittaja Venla Ranki • Päätoimittajat Topi Juga, Matias Takala, Herman Savinen & Venla Ranki • Ulkoasu ja taitto Topi Juga & Maria Simula • Kirjoittajat Markus Halonen, Jesse Hirvelä, Topi Juga, Sampsa Kononen, Jouko Raitaniemi, Venla Ranki, Herman Savinen, Lauri Särkkä, Matias Takala & Ville Viitala • Sarjakuva Ossi Hietala • Kannen kuva­Elina Nyholm • Paino Picaset • Painos 150 kpl • Printin ISSN 1235-4112 • Verkkojulkaisun ISSN 2242-9514 • Palaute poleemi2016@gmail.com • Julkaisija Poliittisen historian opiskelijat Polho ry • Poleemi saa HYY:n ainejärjestölehtitukea

3

P päätoimittajalta | Venla Ranki

Poleemista?

P

Topi Juga

oleemin silloinen tuore toimituskunta kokoontui viime tammikuussa keskustelemaan lehden linjauksista tulevana vuonna. Illan ja keskustelun edetessä todettiin, että Poleemi pidättäytyy myös vuonna 2016 tunnustamasta poliittista väriä. Linjauksen toteuttaminen ei kuitenkaan osoittautunut yksinkertaiseksi ja pakotti pohtimaan, mitä Poleemin epäpoliittisuus oikeastaan tarkoittaa.

Politiikka ja poliittisuus ovat monitarkoituksisia ja -tulkintaisia käsitteitä ja niin ollen myös Poleemin poliittisuus näyttäytyy erilaisena riippuen siitä, millaisesta politiikan ymmärryksen näkökulmasta sitä tarkastellaan. Lienee selvää, että Poleemi ei jatkossakaan tule esiintymään puoluepoliittisesti sitoutuneena äänenkannattajana. Läheisesti sitoutumattomaan ainejärjestöön kytkettynä lehtenä puoluekannan ottaminen ei olisikaan suotavaa. Mikäli kuitenkin tulkitsemme politiikan puolueita laajempana, kaikki julkiset keskustelut kattavana ilmiönä, näyttäytyvät väittämät Poleemin epäpoliittisuudesta suorastaan epäuskottavina.

Poleemi osallistuu jokaisessa numerossaan lukuisiin yhteiskunnan keskusteluihin. Päätös esittää puheenvuoro erään keskustelun kontekstissa on väistämättä päätös vaieta jostain muusta. Mitä sanotaan – ja mitä jätetään sanomatta? Keskustelun herättäminen nähdään jonkinlaisena itseisarvona, joka oikeuttaa aiheen kuin aiheen: tarkoitus pyhittää keinot. Samalla jokainen näkökulma voi vahvistaa ja toistaa vakiintuneita diskursseja, tai sitten haastaa niitä ja rakentaa uutta. Jokainen juttu luo tilaa ja samalla vie sitä muilta keskusteluilta. Valintakriteerejä on ehkä paikallaan tarkastella myös haastattelun pohjalle rakentuvissa jutuissa. Kenen asiantuntijuuteen vedotaan ja kuka ylipäätänsä saa olla asiantuntija?

Ainejärjestölehtenä Poleemi ammentaa tekijäkuntansa ainejärjestön vapaaehtoisuuteen perustuvasta ”Päätös esittää maailmasta. Tällöin inklusiivisuuden tai moninaipuheenvuoro­­ on suuden kaltaisten periaatteiden ylläpitäminen voi ­väistämättä päätös­­ olla käytännön työssä haastavaa. Lehdenteon lähtö­vaieta jostain muusta.” kohtien tarkastelemista se ei kuitenkaan tee vähemmän arvokkaaksi.

4

P ajankohtaista

Poliittista historiaa pukinkonttiin Marjaliisa ja Seppo Hentilän uutuus Saksalai• nen Suomi 1918 (2016) kertoo, miten Suomesta oli vuonna 1918 tulossa hyvää vauhtia Saksan protekto­raatti.

Suomen ratkaisevia vuosia 1939, 1944 ja 1948 • tarkastellaan Stalinin päätöksenteon näkökulmasta Kimmo Rentolan teoksessa Stalin ja Suomen ­kohtalo (2016).

Oula Silvennoisen, Marko Tikan ja Aapo Rose• liuksen teoksessa Suomalaiset fasistit (2016) pohditaan mm. yhtymäkohtia suomalaisen fasismin histori­allisten ilmentymien ja nykypäivän keskustelujen ­välillä.

Kevään opintotärpit •

•

•

Kolmosperiodissa professori Kimmo Rentolan luotsaama kurssi Venäjä ja Suomi, venäläiset ja suomalaiset 1890–2017 istuu poliittisen historian kandidaatintutkinnon valinnaisiin opintoihin kuin Putin karhun selkään.

Nelosperiodissa samaan kohtaan käy myös sosialistisia aivosoluja kutkuttava professori Pauli Kettusen kurssi Sosialistisen tulevaisuuden historia.

Maisterivaiheen opiskelijoita hemmotellaan kolmosperiodissa, kun pelätty klassikkotentti järjestetään myös luentokurssina.

Arvostelussa kampusruokailun erikoisuudet Latin Market Metsätalo?

Aivan kuin Meksikossa!

5/5

Unicafe Porthanian uusittu linjasto Porsaanreiät tukittu, onneksi Päärakennuksella Tietäjät tietää -ohituskaista edelleen käytössä.

Pizzaperjantai joka perjantai.

4/5 Sa

Amica Svenska Handelshögskolan

2/5

ttua no

Mutta kuka on se Lati?

- Jesse Hirvelä 5

P hallitukselta | Ville Viitala

Kohti muutosta

H

Siiri Aura

elsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta ja sen ainejärjestöt ovat muutosten äärellä. Polho ry:n tuore hallitus joutuu pohtimaan toimintaansa ja tulevaisuuttaan ensi vuonna syvällisemmin kuin varmasti pitkään aikaan. Tulevana vuonna on aloitettava rakentamaan suuntaviivoja sellaiselle toimintakulttuurille, joka kantaa rakasta ainejärjestöämme eteenpäin myös uudenlaisella jäsenpohjalla.

Polhon täytyy ensi vuonna olla suunnannäyttäjä yhdenvertaisella, avoimella ja yhteisvaltsikalaisella ainejärjestötoiminnallaan sekä olla osaltaan mukana tiivistämässä Kannunvalajien ja ainejärjestöjen välisiä suhteita ja vuoropuhelua. Suhteet tulevan koulutusohjelman ainejärjestöihin ovat myös ensiarvoisen tärkeitä. Polholla ja Tasolla on jo kokemusta ainejärjestöjen välisen hienon yhteenkuuluvuuden tunteen muodostamisesta. Luottamuksen ja yhteistoiminnan avulla myös Kehon ja Manan suuntaan voidaan luoda Yhiksen kaltaista yhmu-henkeä.

Polhon tulee silti olla myös ylpeä omista erityispiirteistään ainejärjestönä ja tieteenalansa opiskelijoiden edustajana sekä alkaa jo ajatella vanhenevaa jäsenpohjaamme. Suhteita ja toimintaa historian- ja politiikanopiskelijoiden kesken on kehitettävä.

Meillä on mahdollisuus kantaa tieteenalamme lippua ja järjestää esimerkiksi älyllisesti kiinnostavia ja myös vanhempia opiskelijoita ja alumneja houkuttavia seminaareja ajankohtaisista aiheista. Aktiivisempi rooli työelämävierailuiden järjestämisessä ja yhteistyö alumnijärjestö Yhistyksen kanssa palvelee myös tulevia vuosikertoja ja vanhenevaa jäsenpohjaa.

Täytyy kuitenkin muistaa, että ainejärjestö on aina jäsentensä näköinen. Tulevien vuosien toimijoihin tai jäseniin emme voi vaikuttaa. Olemalla tuttu, aktiivinen ja avoin toimija tiedekunnassa, yliopistolla ja koko Suomessa, luottamalla omiin perinteisiimme sekä luomalla suuntaviivoja tulevaisuudessakin tärkeäksi koettavalle järjestölle, mahdollisuus voimme parhaiten myötävaikuttaa Polhon selviytymiseen edessä olevista muutoksista.

”Meillä on kantaa tieteenalamme lippua.”

Kirjoittaja on Polho ry:n puheenjohtaja vuonna 2017.

6

P ainejärjestöt | Teksti Jesse Hirvelä Kuva Heini Salminen

Kannusta kattojärjestö?

Juuli Hilska on toiminut kuluvan vuoden Kannunvalajien puheenjohtajana.­ Poleemi haastatteli Juulia valtsikan ainejärjestöjen tulevaisuudesta Ison Pyörän muutoksissa.

onnistuukin tässä tilanteessa nimenomaan vahvalla järjestöjen välisellä yhteistyöllä.

Miten valtsikan ainejärjestökenttä on muuttumassa?

Tulevien uudistusten myötä ainejärjestöjen jäseniä ei enää määritellä vanhojen pääaineiden pohjalta. Keskustelut muutoksista alkoivat jo alkukeväästä: järjestöt ovat suunnitelleet toiminnan keskittämistä yhteisten toimielinten kautta sekä muuttaneet sääntöjään uusien jäsenten sisällyttämiseksi. Uusia yhdistyksiä ei käsittääkseni olla perustamassa vielä ensi vuonna.

Järjestöjen on siis samanaikaisesti ylläpidettävä yhteishenkeä sekä vanhojen että uusien opiskelijoidensa suhteen.

Tässä on työsarkaa kaikille järjestöille, ja uusia toimijoita pyritäänkin auttamaan haasteiden kohtaamisessa. Mielestäni yhteisön koossapitäminen

Kannunvalajien rooli muutoksessa?

Kannunvalajien tärkein tehtävä on mielestäni huolehtia yhteistyön sujuvuudesta tukemalla ainejärjestöjä ja yhtenäistä valtsikayhteisöä. Fuksitapahtumia on järjestettävä entistä enemmän ainejärjestöjen kanssa, ja uusien toimielinten sekä Kannunvalajien välinen vuoropuhelu on saatava toimivaksi. Jos Kannunvalajien roolia halutaan muuttaa, esimerkiksi enemmän kattojärjestöksi, olisi konkreettiset muutokset hyvä tehdä vasta muiden järjestöjen roolien löydyttyä.

Valtsika vol. 2: mistä tapahtumassa keskusteltiin?

Keskustelimme Kannunvalajien nykyisestä roolista ja järjestökentän tulevaisuudesta.

Löysimme toiminnasta paljon hyvää ja säilytettävää, mutta myös toiminnallista päällekkäisyyttä ainejärjestöjen

kanssa. Pohdimme esimerkiksi Kannunvalajien siirtymistä kattojärjestöksi niin, että ainejärjestöistä tulisi Kannunvalajien jäsenjärjestöjä.

Miltä Kannu näyttää lähitulevaisuudessa?

Toivon, että Kannunvalajien toiminta jatkaa kasvamistaan niin yhteistyö-, yritys- kuin edunvalvontasektorilla, ja että Kannunvalajat on tulevaisuudessa yhä enemmän kaikkia yhdistävä järjestö – tärkeimpänä tulevaisuudessa on yhteen hiileen puhaltaminen.

Olen todella kiitollinen tämän vuoden järjestötoimijoille, joiden kanssa veimme valtsikayhteisöä taas muutaman askeleen eteenpäin. Kiitos tästä myös polholaisille!

7

P ainejärjestöt | Teksti toimitus Kuvat Topi Juga

Onneksi olkoon,

Polhon uudet toimijat 2017!

Poleemin tuleva päätoimitus: Christa Haag, Ville Venäläinen, Ilona Mäkijärvi ja Meeri Kataja.

8

Polhon vaalikokouksessa 17.11. hallitukseen valittiin puheenjohtajaksi Ville Viitala (ylärivi, toinen vasemmalta) ja ensimmäiseksi opintovastaavaksi Anni Matero (alarivi, toinen vasemmalta).

Lisäksi hallitukseen valittiin yläriviltä vasemmalta Jouko Raitaniemi, Emilia Laine, Roosa Mantila, Siiri Aura ja Maria Simula. Alarivissä vasemmalla Elina Nyholm, Valpuri Alanen, Kara Martikainen ja Eevi Sveholm. Lisäksi upea hakemuskirje siivitti hallitukseen Lauri Särkän. Päätoimitus jää innolla odottamaan ”antiamerikkalaisia” kulttuuri­ rientoja!

MIELENSÄPAHOITTAJAT ja SANANVAPAUSMARTTYYRIT Teksti Venla Ranki Kuvat Ossi Hietala

Uutisotsikot täyttyvät lähes viikoittain jutuilla sosiaalisen ­median myrskyistä tai kohuista. Mitä kohut kertovat sosiaalisen ja valtavirtamedian suhteesta ja suomalaisesta yhteiskunnasta?

9

T

ammikuun ensimmäisenä päivänä 2016 iltapäivälehtien otsikot täyttyivät stylisti Teri Niitin julkista imettämistä kritisoivan Twitter-päivityksen aiheuttamista reaktioista sosiaalisen median eri palveluissa. Imetysgateksi nimetty keskustelu lienee näin vuoden lopussa jo lähestulkoon unohtunut tuoreempien esimerkkien myötä.

Kuukausien kuluessa samankaltaiset, somekohuiksi tai somemyrskyiksi tituleeratut tapahtumat ovat ylittäneet uutiskynnyksen kerta toisensa jälkeen. Otsikkojen ja kohujen aiheet ovat ulottuneet Särkänniemen delfiineistä Teemu Selänteen ja Aleksi Valavuoren twiittien kautta aina Valion uuteen lihakorvikkeeseen.

Pelkästään tätä kirjoittaessa uutisotsikoita on viikon sisällä kirvoittanut kaksi sosiaalisessa mediassa kärkkäitä reaktioita ja kannanottoja herättänyttä tapausta, joihin liittyy yhtä lailla sekä yksittäisiä toimijoita että kokonaisia organisaatioita. Kohut ovat hetken aikaa kaikkien huulilla. Siihen nähden kuinka suuria tunteita ne kykenevät herättämään, seuraavan Facebookin uutisvirtaan jaetun otsikon myötä närkästys ja toisinaan myös huvitus unohtuvat kuitenkin melko nopeasti. Ovatko kohut todellakin ohimeneviä ja sattumanvaraisia vai paljastavatko ne jotain niin sosiaalisesta ja perinteisemmästä mediasta kuin yhteiskunnastakin?

Arvojen yhteentörmäys Helsingin yliopiston viestinnän tohtorikoulutettava Salla-Maaria Laaksonen yhtyy näkemykseen, jonka mukaan kohut syntyvät usein tilanteessa, jossa ei ymmärretä yhteisöjen kirjoittamattomia normeja tai arvosääntöjä. Nämä normit määrittelevät, mistä asioista on hyväksyttävää keskustella ja millä tavalla. Verkossa taas toimii äänekkäitä yhteisöjä, jotka tarttuvat herkästi sovitun puhetavan tai normin rikkomiseen. Kohu syntyy rikkomisen ja reaktion summasta.

Kohuja tarkastellessa huomaa, että reaktioita syntyy erityisesti rasistisista, seksistisistä tai ylipäätänsä arvokonservatiiviselta pohjalta raken-

10

tuvista puheenvuoroista. Monesti vastareaktion artikuloivat juuri verkon feministiyhteisöt, joissa on paljon aktiivisia, keskenään verkottuneita ja sanavalmiita toimijoita. Toisaalta marraskuisessa #hesegatessa Hesburgerin työntekijän asiakkaan lippahatun poliittista kannanottoa kritisoinut Twitter-päivitys sai aikaan äänekkäitä vastalauseita, jotka suuntautuivat työntekijän yhteiskunnallisten näkemysten ohella hänen statukseensa sukupuolivähemmistönä. Ylilauta-sivustolta alkanut vihakampanja kohdistuikin nimenomaan työntekijän sukupuoleen. Yhdysvalloissa tällaista internetissä jo vuosien ajan vaikuttanutta rasistista, feminismiä ja poliittista korrektiutta vastustavaa oikeistoliikehdintää kutsutaan alt-rightiksi eli vaihtoehtoiseksi oikeistoksi. Kohut saattavat Laaksosen mukaan kertoa Suomeenkin rantautuneesta, yhteiskunnan ja politiikan jakautumisesta liberaalien ja konservatiivien leireihin.

Yhteiskunnan jakautuminen ilmenee myös sosiaalisen median palveluissa. Twitter on erityisesti poliitikkojen, toimittajien ja julkisuuden henkilöiden käyttämä kanava, jota on nimitetty eliittimediaksi. Laaksosen mukaan Twitterin liberaalit toimijat ovat somessa kuin ”kalat vedessä ja osaavat argumentoida sekä herättää reaktion.” Facebook on sen sijaan osoittautunut arvokonservatiiviseen pohjaan nojaaville toimijoille tehokkaammaksi alustaksi, sillä heidän kohdeyleisönsä on Twitteriä todennäköisemmin siellä – Facebook on Suomen yleisin sosiaalinen media.

Kohuista katetta ja klikkejä Kohuissa tapahtuva hyväksyttävien puhetapojen rikkominen voi tapahtua vahingossa, mutta myös laskelmoidusti. Maailmalla ilmiötä, jossa närkästystä tai pahennusta tai muuten vain ristiriitoja herättävillä kampanjoilla markkinoidaan tuotteita ja palveluita, kutsutaan termillä outrage marketing. Tällöin markkinoija käyttää kampanjassa tietoisesti ristiriitaista materiaalia – ja tiedostaa myös vastareaktion mahdollisuuden. Ilmiötä ei ole suomalaisessa keskustelussa toistaiseksi sanallistettu, mutta sitä voitaisiin

11

Laaksosen mukaan kuvata vaikkapa närkästysmarkkinoinniksi. Englanninkielisiä esimerkkejä ilmiöstä ei ole vaikeaa löytää: eräässäkin mainostaulussa uhataan avaruusolioiden vievän lihavat ensin – muista siis uusia kuntosalijäsenyytesi!

Laaksosen mukaan myös suomalaisia kohun herättäneitä kampanjoita voidaan tarkastella närkästysmarkkinoinnin näkökulmasta. Myös viestintätoimisto Pohjoisranta Burson-Marstellerin viestinnän asiantuntija Kyösti Knuuttilan mukaan tietoinen shokeeraavien tai ristiriitaisten teemojen hyödyntäminen markkinoinnissa on todennäköistä. ”Viestinnän tai mainonnan tarkoituksena on vedota tunteisiin”, Knuuttila muistuttaa. “Raivo saa ihmiset reagoimaan helposti somessa tai muualla.” Erilaisten kohujen ja gatejen yleistyessä viikoittaisiksi ilmiöiksi myös markkinoijan on helpompaa arvioida, minkälaiset teemat ja sisällöt kirvoittavat reaktioita ja tuovat siten näkyvyyttä kampanjalle.

Alkusyksystä netissä kohahdutti ihokarvanpoistotuotteita pääsiassa naisille markkinoivan Veetin Me Time -kampanja, jossa yhtiö ehdotti naisten laatuajaksi säärikarvojen ajelua jäätelökupillisen äärellä. Mainokselle irvailu vaihtoehtoisin ajanviettotavoin keräsi paljon huomiota, kun parhaimpia lohkaisuja jaettiin ympäri verkkoa ja uutisia. Brändi joutui tapauksessa naurunalaiseksi, mutta näkyvyys ja pöhinä kampanjan ympärillä oli taattua.

Hyvässä muistissa lienee toinenkin tapaus.

Marraskuussa Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysvirasto julkaisi kotiväkivaltaan liittyvän tietoisuuden lisäämiseksi kampanjan, jossa kännykkään tai tablettiin syventynyt äiti ei huomaa lapsen tarpeita ympärillään. Isähahmoa ei materiaalissa tavata. Kampanja herätti laajan ja kärkkään reaktion, jossa sitä kritisoitiin trivialisoivasta suhtautumisesta kodeissa tapahtuviin väkivallantekoihin rinnastamalla ne somettaviin äiteihin. Sitä, kuinka uskottavaa on kampanjaan liittyvän problematiikan lipsahtaminen sosiaali- ja terveysviraston ja kampanjan tuottaneen mainostoimiston sormien läpi, voidaan pohtia.

Loppujen lopuksi kotiväkivallasta puhuttiin muutamassa vuorokaudessa enemmän kuin

12

aiemmin koko vuonna.

Toisaalta Knuuttilasta markkinointikampanjoiden herättämät keskustelut ovat organisaatioille tilaisuus ilmentää arvojaan ja profiloitua niiden mukaisesti. Paperilla arvot ovat Knuuttilan sanoin usein peräisin ”puppugeneraattorista”, eli eivät kerro juuri mitään. Kampanjat ja niiden herättämät keskustelut tarjoavat mahdollisuuden näyttää ulospäin, miten arvot ohjaavat organisaation toimintaa todellisuudessa.

Elintarvikeyhtiö Orkla Foods Finlandin onnistui keväällä profiloitua erilaisia suomalaisia kuvanneen ketsuppimainoksen jälkipyykissä moninaisuuden puolestapuhujaksi. Toisaalta Knuuttilan mukaan kyky kääntää keskustelu organisaation vahvuudeksi riippuu paljolti siitä, millä tavoin arvot näkyvät käytännön toiminnassa. Muutoin pyrkimykset osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun näyttäytyvät herkästi yksittäisinä heittoina, joiden uskottavuuden läpi kuluttaja tai tarkastelija helposti näkee.

Irtisanomisia ja mielenosoituksia Sosiaalisen median kohuilla on toisinaan hyvin näkyvästi konkretisoituvia seurauksia. Yhdysvaltalaisen viestintäjohtaja Justine Saccon rasistiset twiitit, niiden aiheuttama reaktio ja episodin päättyminen Saccon irtisanomiseen uutisoitiin laajasti vuonna 2013. Kuluvana syksynä myös kotimaassa nähtiin samankaltainen tapaus, kun urheiluvaikuttaja ja mediapersoona Aleksi Valavuori sai potkut koripalloseurasta homofobisten twiittiensä vuoksi. Onko kohuilla ja sosiaalisen median liikehdinnällä kuitenkaan yksittäisen henkilön työsuhteen kohtaloa laajempaa yhteiskunnallista merkitystä?

Sosiaalista mediaa, bloggareita ja muita verkosta nousevia, valtavirtamediasta ulkopuolisia näkemyksiä ja puheenvuoroja on nimitetty jopa viidenneksi valtiomahdiksi, joka valvoo yhteiskunnan muita toimijoita ja asettaa nämä vastuuseen toimistaan. Laaksosen mukaan sosiaalisen median yhteiskunnallisen vaikutusvallan ulottuvuutta on kuitenkin vaikeaa arvioida. “Viestinnällisen vallan ajatuksena on määritellä sitä, mikä on hyväksyttävää ja mitä saa puhua,”

1313

hän kiteyttää. Esimerkiksi Meillä on unelma -kampanja ja Rajat kiinni -ryhmä ovat Laaksosen mukaan verkkoaktivismin tai verkon avustaman aktivismin muotoja, jotka ovat onnistuneet vaikuttamaan selkeästi puhetapoihin ja toimintaan. Laaksosen mukaan myös osana maahanmuuttokriittisten poliitikkojen strategiaa voidaan nähdä tällainen hyväksyttävyyden rajojen venyttäminen.

Kohujen merkityksestä kertonee jotain myös yritysten ja organisaatioiden kysyntä kriisiviestinnän asiantuntijuudelle. Tuotteen tai palvelun epäonnistuneesta – tai onnistuneen epäonnistuneesta – mainonnasta noussut kohu voi vaikuttaa selkeästi ostopäätöksiin, etenkin selkeissä valintatilanteissa. Knuuttilan mukaan yritysjohtajien tuntuma onkin, että viestinnällisiin kriiseihin varautuminen on vaikeampaa nyt kuin viisi vuotta sitten, osittain myös sosiaalisen median vuoksi. Kriiseihin tulee reagoida entistä nopeammin ja yhä enemmän virka-ajan ulkopuolella. Knuuttilan mukaan yritysmaailmassa kipuillaankin tämän muutoksen kanssa, kun osassa organisaatioita ylin johto on kasvanut ja saanut kokemuksensa maailmassa, jossa kriisitilanteesta voidaan vetäytyä hiljaisuuteen. Enää siihen ei tyydytä ja media sekä yleisö eivät sitä hyväksy.

14

Uusi uutiskriteeri?

Perinteisen valtavirtamedian ja sosiaalisen median ketjuttumista kuvataan hybridin mediatilan käsitteellä. Aiheet ja sisällöt siirtyvät medioiden välillä itseään ruokkivassa kierteessä.

Valtavirtamedian roolia kohun rakentamisessa onkin syytä tarkastella. Uutisotsikot ovat usein se kohun viime kädessä legitimoiva tekijä, etenkin mikäli pidetään mielessä suomalaisten kohujen mittakaava ja ulottuvuus. ”Jotta pääsee trendaamaan Suomen Twitterissä, vaaditaan noin 20 twiittiä”, muistuttaa Knuuttila.

Otsikkojen perusteella sen sijaan koko kansa näyttäisi puhuvan aiheesta.

Perinteinen media voi myös hyötyä kohuista. Kohuista kertovilla jutuille on tarjolla valmis yleisö, joka on valmis myös itse jakamalla levittämään juttua. Kohun syntyminen itsessään viestittää toimittajalle, että aihe herättää tunteita ja keskustelua. Näin myös perinteinen media saa osansa klikkauksista. Laaksosen mukaan toimittajat ovat nykyään hyvin herkkiä poimimaan sosiaalisen median reaktioita jutun aiheeksi. Laaksonen muistaa tapauksen, jossa Demokraatti uutisoi Helsingin rakennusviraston Donald Trumpiin viitanneen viestin ”kuumentaneen Twitterissä”. Rakennusviras-

to näpäytti takaisin: todellisuudessa kritiikkiä twiittiä kohtaan esitti vain yksi henkilö. ”Uusi uutiskriteeri on, että jostain puhutaan somessa”, toteaa Knuuttila. Hän muistuttaa Särkänniemen delfiinien siirrosta nousseesta tapauksesta, jossa mediassa käytiin jälkikäteen myös itsetutkiskelua siitä, miten ja miksi aiheesta uutisoitiin niin laajasti. Uutisten ytimenä oli, että Särkänniemi ei ollut kertonut siirtävänsä delfiinejä eikä se, mitä oli tapahtunut. Myös Knuuttilan mukaan kohujen luonne muuttuu ja ne nousevat ikään kuin uudelle tasolle uutisoimisen myötä. Hän kiinnittää myös huomiota siihen, kuinka sosiaalinen media on muuttanut toimittajien työtä ja roolia: ”Sosiaalisesta mediasta haetaan paitsi juttuideoita, siellä jatketaan kärkästäkin keskustelua kirjoituksista.” Toimittajien kolumnit tai muut kärkkäät kannanotot ovat myös perinteisen median puolella jo tavallista sisältöä, jonka yhtenä tehtävänä on epäilemättä synnyttää herkästi juuri sosiaalisen median kautta kanavoituvia reaktioita ja puheenvuoroja – ja taas syntyy aihetta uutiseen.

Sosiaalisen median kohuja ja niistä uutisoimista voidaan pohtia myös näkyvyyteen ja tilan antamiseen liittyvien kysymyksien kautta.

Parhaimmillaan sosiaalisen median keskuste-

lut voivat tuoda julkiseen keskusteluun uusia ja ehkä jopa marginalisoituja näkökulmia ja ääniä. Esimerkiksi taannoinen, sosiaalisesta mediasta levinnyt keskustelu Ylen esittämästä Pekka ja Pätkä -elokuvasta nosti keskiöön rasismista keskustelemisen vaikeuden Suomessa ja käsitykset n-sanan neutraaliudesta suomalaisessa kontekstissa, mitä sosiologi Anna Rastas kutsuu suomalaiseksi ekseptionalismiksi.

Somekömmähdyksistä uutisoitaessa niille annetaan tilaa julkisessa keskustelussa, joskus journalistisen tehtävän kustannuksella.

Salla-Maaria Laaksosen sanoin: ”Mikä on Veet-keissin yhteiskunnallinen relevanssi?”

Kohut ylittävätkin herkästi uutiskynnyksen jo itsessään – riippumatta kohistavasta aiheesta. Muuttuvan mediamaiseman paineessa voi olla myös vaikeaa antaa todenmukaista tilannekuvaa verkon äkkiä muuttuvista käänteistä.

Esimerkiksi #hesegatessa uutisointi tuskin hillitsi työntekijään kohdistuvia hyökkäyksiä.

Kohuista kirjoittaminen on helppoa pelkästään ristiriitoja herättävän materiaalin ansiosta.

Epäkorrektit möläytykset kiinnostavat ja saavat aikaan keskustelua, mutta samalla niiden mukaisille diskursseille annetaan tilaa ja niitä uusitaan ja vahvistetaan. P 15

KOLMEN KOHUN ANATOMIA Teksti Topi Juga & Herman Savinen

Kuvitus Valpuri Alanen

Käsittelyssä Immonen, Valavuori ja delfiinit

16

K

yllä. Meille ei homoja pal- mediamylläkkä olikin valmis. Huomiota kata.” Tämä Aleksi Vala- herätti etenkin päivityksen julkaisemivuoren taannoinen Twit- nen Utøyan iskujen vuosipäivänä, ja sen ter-viesti maksoi hänelle Anders Behring Breivikin kirjoituksia työpaikan. Sosiaalisen me- muistuttava tyyli. Lisämausteensa kohuldian kohujen elämänkaari le toi perussuomalaisten puheenjohtajan tuntuu usein ennalta määrätyltä: julkisuu- Timo Soinin toista viikkoa jatkunut vaiden henkilö tai yritys tekee harkitsemat- keneminen asiasta. tomalta tuntuvan päivityksen, jota seuraa Asiantuntijaraadin mukaan päivitystä julkinen ajojahti. ei voi laittaa illanvieton jälkeiseksi huPoleemi haastatteli nimettömänä pysy- malaiseksi lipsahdukseksi, vaan perusvää asiantuntijaraatia, jonka jäsenet ovat suomalaisen perinteen mukaiseksi ajoitmarinoituneet viestinnällisissä tehtävissä taiseksi oikeistosiiven liehittelyksi. ”Ne, niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla. jotka jo etukäteen vastustavat Immosen Raadin kesken tarkasteltiin kohujen elä- politiikkaa, eivät ole mieltään muuttamänkaarta sekä pohditmassa. Immosen omien tiin niiden merkityksiä keskuu”Kohujen historiassa on kannattajien eri osapuolille. Keskusdessa tällaiset päivityypillistä, että Soini­ telu kävi vilkkaana oluttykset puolestaan nähpöydän ääressä. ­sysää vastuuta pois ­omilta dään varmasti oikean Paneuduimme tasuuntaisina.” Immonen ­harteiltaan.” paus Valavuoren lisäksi luultavasti tiesi, että Särkänniemen delfiinien kuljetuksesta seurauksena olisi jonkinlainen kohu. nousseeseen episodiin sekä Olli ImmoRaati näkee, että kyseessä oli Immosen sen heinäkuussa 2015 Suomen mediaa kannalta lopulta varsin onnistunut soravisuttaneeseen Facebook-päivitykseen. me-teko. Julkisuutta tuli roimasti, suuria sanktioita ei seurannut ja oma kannatOlli Immosen manifesti tajakunta oli mielissään. Raati tuumaili Perussuomalaisten kansanedusta- kyseessä olleen pohjimmiltaan Immosen ja Olli Immonen päivitti 25.7.2015 oma manifesti: ”Immonen uskoo, että Facebook-seinälleen englanninkieli- hänen kirjoituksiaan mukaileva maailsen päivityksen, jossa hän haikaili var- ma olisi parempi ja niin uskoo aika moni sin suorasanaisesti monikulttuurisuuden muukin suomalainen.” kukistumista. Hieman keskiyön jälkeen Raadin keskustelu siirtyi Immosesta julkaistu päivitys herätti välittömästi Timo Soinin toimintaan kohun aikana. reaktioita, joihin osallistui mm. vihrei- Soinin pitkä vaikeneminen kohun aikana den kansanedustaja Ozan Yanar, ja pian nähdään osana hänen tapaansa osallistua

17

keskusteluun omilla ehdoillaan ja pysytellä sen yläpuolella jatkuvan kommentoinnin sijaan. Tähän kuuluu muun muassa se, ettei Soini ole sosiaalisessa mediassa. Raadin jäsen huomauttaa myös, että ”vastaavanlaisten kohujen historiassa on tyypillistä, että Soini sysää vastuuta pois omilta harteiltaan. Jos kansanedustaja törttöilee, vastuu kuuluu eduskuntaryhmän puheenjohtajalle. Rivijäsenen kohauttaessa yleisöä, kuuluu se puolestaan puoluesihteerin vastuulle.”

Lopulta Soininkin oli pakko astua julkisuuteen. Sitä ennen Sampo Terho eduskuntaryhmän puheenjohtajana oli ehtinyt kuitata puheet yksittäisen henkilön mielipiteinä, jotka eivät edusta puolueen linjaa. Soini puolestaan letkautti ilmoille jälleen yhden soinismin, jonka mukaan Immonen ”harjattaisiin” puoluekokouksessa. Lopulta Immosen sanktiot jäivät varsin epäselviksi, ainoana konkreettisena tekona Immonen ilmoitti eroavansa perussuomalaisten eduskuntaryhmästä määräajaksi.

18

Soini käsitteli kohun raadin mielestä omalta kannaltaan onnistuneesti. Koska Immonen itse erosi, ei Soinin ollut tarpeen suututtaa ketään erottamalla tai olemalla erottamatta. Soini on tottunut tasapainoilemaan puolueen oikeistosiiven irtiottojen kanssa: tuomitaan, mutta samalla ei kuitenkaan käytännössä tuomita ja kaikki pysyvät tyytyväisinä. ”Ne jotka ovat Immosen kanssa samaa mieltä, näkevät Soinin selityksessä sen toisen puolen, jossa sanotaan, että mitään vihapuhetta ei hyväksytä, mutta samalla Immoselle ei anneta täystyrmäystä.”

Kukaan raadin keskusteluun osallistujista ei ole sitä mieltä, että tapauksesta olisi ollut varsinaista haittaa puolueelle.

Kohu on vain yksi lisäys pitkässä listassa ja korkeintaan vahvistaa kannattajien käsitystä perussuomalaisiin kohdistuvasta median jahdista.

Iskikö vauhtisokeus?

Valavuoren tapauksessa puolestaan keskeistä on hänen aikaisempi roolinsa

tunnettuna some-persoonana. Valavuori on saanut osittain elantonsa esittämällä kärkkäitäkin lausuntoja, jotka ovat joskus olleet siinä sopivuuden rajoilla. Kohu lähti liikkeelle, kun Valavuori kommentoi seuraavasti Lidlin transsukupuolisuuteen viittaavasta mainoskampanjasta käytyä keskustelua: ”Nyt on taas joku puuterikuorrutettu glitteri-rimppakinttuhintti vetänyt maidot väärään reikään. Enkä tarkoita nenää.” Raadin mukaan on mahdollista, että Valavuori oli menettänyt hetkeksi suhteellisuudentajunsa ja kuvitteli liikaa mahdollisuuksistaan sanoa mitä huvittaa.

Valavuori selitti viestiään seuraavasti: ”Tekstini oli suora lainaus ystäväni päivityksestä. Kyseinen ystäväni on homo, jos sillä on nyt jotain merkitystä. Halusin testata mitä eroa on täsmälleen samalla vies-

tillä, kun se tulee minun kirjoittamana.”

Raati kiinnittää huomiota siihen, miten yleisiä tämänkaltaiset johonkin kolmanteen osapuoleen viittaavat selitykset ovat kriisitilanteissa. Reaktio voi olla universaali ja inhimillinen, paineen alla halutaan siirtää vastuuta muualle. Vedetään niin sanottu ”Peter” -kortti, kuten mediapersoona Axl Smithin tapauksessa.

Ensimmäisen päivityksen jälkeen tilanne olisi voinut olla raadin mukaan vielä pelastettavissa. Suurimman virheen Valavuori teki, kun hän tuli vetäneeksi työnantajansa Espoo Unitedin mukaan twiitillä ”Kyllä. Meille ei homoja palkata”.

Raadin parissa mietitään, että Valavuori ei välttämättä tajunnut, ettei enää kyse ollut vain yksityishenkilön hassuttelusta, vaan Espoo Unitedin olisi pakko reagoida. Kohun synnyttyä hän selitti twiittinsä

19

olleen ironiaa. Raadin mielestä kokeneen mettely kohdistuivat seuraavina päivinä some-käyttäjän tulisi tietää, että ironinen Särkänniemen täydelliseen tiedotushiljaivitsailu internetissä on nuorallatanssia. suuteen asian tiimoilta.

Valavuori irtisanottiin twiittiä seuranRaadin mielestä kasassa olivat täydelneena päivänä, vaikka hän sitä ennen oli liset kohun ainekset: yön salamyhkäiset ehtinyt pyytää julkisesti anteeksi Twitte- tapahtumat, delfiineihin liittyvä tunrissään jakamalla viestillä. Raadin mukaan neaspekti ja dramaattinen live-materiEspoo United toimi tilanteessa hyvin, ja aali. Eläinten oikeuksien puolustajille sen toiminnasta jäi “suoraselkäinen” kuva. tarjoutui erinomainen tilaisuus kiteyttää Potkujen taustalla saattoi osaltaan olla omat argumenttinsa siirrettävinä oleviin myös Unitedin pääsponsorin Nesteen delfiineihin. Raati ihmettelee Särkänniesaama palaute. Potkujen jälkeen Valavuori men viestinnän passiivisuutta. He eivät ilmoitti pysähtyvänsä hetkeksi ja analy- missään vaiheessa pyrkineet esittämään soivansa omia tekojaan. delfiinien siirtoa positiivisessa valossa.

Seuraavina päivinä Valavuori palasikin Näin aktivistit pääsivät yksin määrittänormaaliin käyttäytymimään yleistä mielikuvaa seensä Twitterissä komsiirrosta. mentoimalla lähinnä ur- ”Vedetään niin sanottu Kukaan raadin jäseheilumaailman uutisia. ’Peter’-kortti, kuten Axl ­­ nistä ei kuitenkaan ole Smithin ­tapauksessa.” sitä mieltä, että kohusta Delfi, Veera, Eevertti olisi koitunut pitkäaikaija Leevi sempaa haittaa SärkänDelfiinikohussa oli kyse Särkänniemen niemelle. Olivathan delfiinit olleet jo yrityksestä elokuussa 2016 siirtää eläipidemmän aikaa vetonaulan sijasta met erikseen tiedottamatta Kreikkaan mainehaitta, jota pyrittiin häivyteläkepäiviä viettämään. Aktivistit, tämään imagosta. Raati arvioi, että jotka olivat saaneet vihiä siirrosta, vaikka siirron suhteen Särkänniemi päivystivät delfinaarion ulkopuolella mokasi viestinnässään, ollaan huvija tiedottivat tapahtumien kuluspuistossa lopulta helpottuneita, että ta sosiaalisessa mediassa. Paikalle elämistä päästiin. Juttu alkaa olla kokoontui ihmisiä seuraamaan menneen talven lumia: ”Varmaan tilannetta ja poliisi turvasi jos tulee seuraava iso Särkänsalamyhkäistä operaaniemeä koskeva asia, vaikka tiota, työntekijöiden yt-neuvottelut, niin joku yrittäessä pressuin Jari Tervo kirjoittaa kopeittää näkyvyyttä. lumnin ja mainitsee Suuri kritiikki ja ihdelfiinit.” P

20

21

22

Teksti Sampsa Kononen Kuvitus Ossi Hietala

MUINAISSUOMALAISTEN KADONNUT KUNINGASKUNTA Suomessa oli muinoin mahtava valtakunta, jonka ­valta perustui ilmiömäisen tarkkaan maanmittaustaitoon. ­Ainakin, jos on Jukka Niemisen Muinaissuomalaisten kadonnut kuningaskunta -teosta uskominen.

J

oskus on virkistävää tutustua vaihtoehtoiseen, ei-akateemiseen historiantutkimukseen. Varsinkin silloin, kun opiskelullinen itsetunto on aallonpohjassa, tekee hyvää löytää esimerkkejä siitä, millaista on oikeasti kyseenalainen tutkimus. Vuonna 2010 julkaistu Muinaissuomalaisten kadonnut kuningaskunta on juuri tällainen esimerkki. Jo alkusanoissa Jukka Nieminen toteaa sen olevan merkittävin Suomen muinaishistoriasta kirjoitettu kirja. Nieminen itse on hyvin aktiivinen ja tuottelias monen alan ”asiantuntija” ja

kirjailija, jonka ominaisuuksiin vaatimattomuus ja nöyristely eivät kuulu.

33,3 kilometriä Kirja on hyvin erikoinen jo nimestään lähtien; mikä ihmeen kadonnut kuningaskunta? Lyhyesti selitettynä Nieminen huomasi keskiaikaisten kivikirkkojen ja joidenkin muidenkin muinaiskohteiden välisen etäisyyden olevan usein n. 33,3 km. Tätä etäisyyttä kirkkojen välillä esiintyy Etelä- ja Länsi-Suomessa, Karjalan kannaksella ja Pietarin ympäristössä sekä

23

jossain määrin myös Pohjanmaalla; Niemisen suristiläisliikkeen profetiat. Lisäksi monissa mukaan ei juurikaan muualla lähialueella, kuten historiallisissa lähteissä mainitut suomalaisten Skandinaviassa tai Virossa. noitataidot tarkoittavat Niemisen mukaan oiNieminen toki tiedostaa, ettei metrijärjestel- keasti sitä, että suomalaisilla oli niin korkeamä ollut muinaissuomalaisilla käytössä, joten tasoista tietoutta, että muut kansat eivät ole hänen mukaansa mitan on oltava kolme päivä- kyenneet sitä ymmärtämään. matkaa eli 11,1 kilometriä. Tämän lisäksi NieNiemisen mukaan esim. Pyhän Henrikin minen löysi Suomesta lukuisia ley-linjoja (kah- legenda selittyy siinä mainittujen paikkakunden muinaiskohteen välinen suora linja, joka tien etäisyyksiä katsomalla. Muutama niistä on lävistää muitakin merkittäviä muinaiskohteita), 33,3 km etäisyydellä ja loputkin paikkakunnat jotka ovat vielä vaikuttavampia kuin esim. Bri- sattuvat sopivasti jollekin ley-linjalle. Norjan tanniassa, jossa kyseinen ilmiö alun perin kek- ja Ruotsin varhaiset kuninkaatkin kuulemma sittiin. polveutuvat suomalaisista, tai kveeniläisistä, Nämä ovat Niemisen päätodisteet siitä, että kuten saagoissa sanotaan. Saagoissa suomarautakaudella, ennen Suomen alueen liittämis- lainen alkuperä on ilmeisesti kunnioituksen ja tä Ruotsin valtakuntaan Suomessa oli mahtava ylpeyden aihe. kuningaskunta, jonka matemaattinen osaamiMuinais-Suomen valtakunnan kukoistusainen ja jossain vaiheessa ilmeisesti myös poliit- ka oli 500–700 -luvuilla, mutta se säilyi senkin tinen mahti olivat vertaansa jälkeenkin vielä suhteellisen vailla. Tasaiset välimatkat ja vahvana. Todisteeksi tästä tarkasti määritetyt sijainnit kelpaa se, etteivät viikingit ovat siis todisteita maanmit- ”Haistattelu akateemiselle­ koskaan valloittaneet Suotausjärjestelmästä, joka on mea, sekä ennen kaikkea ­maailmalle on varsin vaatinut hyvin korkeaa geoedellä mainitun geometrisen ­viihdyttävää.” metrista ja matemaattista järjestelmän ylläpito aina osaamista. Tämä geometrikristillistymiseen asti. Sen nen järjestelmä on niin hiejälkeen ruotsalaiset pyrkivät nostunut, ettei sitä Niemisen mukaan ole ollut tuhoamaan todisteita muinaissuomalaisesta mahdollista löytää ilman modernia teknologiaa. valtakunnasta, sillä historiattomia suomalaisiahan olisi helpompi hallita. Näin tämä vanha Entiset noidat, nykyiset insinöörit? kuningaskunta painui unholaan.

Perintönä noista ajoista suomalaiset ovatkin Niemisen mukaan ”luonnostaan insinöörejä”. Epäilyksiä?

Koska kirkot hänen mukaansa rakennettiin Kuulostaako tämä kaikki epäilyttävältä, jopa myöhemmin pakanallisten uhrilehtojen ja absurdilta? Et liene yllättynyt, että lähteitä palvontapaikkojen paikoille, säilyi muinais- väitteilleen Nieminen kuvaa hatarasti, ja valtasuomalaisten monimutkainen geometrinen osa väittämistä jää vaille minkäänlaista lähdetjärjestelmä siis kirkkojen sijainneissa. Muita tä. Nekin jotka mainitaan, eivät ole modernia todisteita ovat mm. muinaisskandinaavisiin akateemista tutkimusta. Kirjan kieli on kuisaagoihin ja Johannes Messeniuksen tutki- tenkin sulavaa ja kertomus etenee mallikkaasti, muksiin perustuva Suomen kuninkaitten su- eikä mitään turhia alaviitteitä ole tiellä sotkekupuu ja 1600-luvun alun okkultistisen Ruu- massa. Olisipa tieteellinen tutkimus näin help-

24

poa! Haistattelu akateemiselle maailmalle on varsin viihdyttävää vaihtelua tenttikirjallisuudelle ja muulle opiskelumateriaalille.

Niemisen kyky lisätä soppaan aineksia pyytämättä ja yllättäen aivan tyhjyydestä tekee lukemisesta myös jännittävää. Kirjan teoreettinen viitekehys on yksinkertaisesti jostain aivan muusta todellisuudesta. Ei voi välttyä ajatukselta, että tämä menee samaan sarjaan Ior Bockin Lemminkäisen temppelin kanssa. Itse asiassa siitäkin löytyy kirjasta pieni maininta: Askolan kirkon ja Lemminkäisen temppelin välimatka on 33,38 km.

Arkeologit Janne Ikäheimo ja Wesa Perttola tarttuivat Niemisen syöttiin. Muinaistutkija -lehdessä 4/2010 kaksikko alentaa platonisen vakuuttavasti Niemisen teoksen näennäistieteeksi. Muinaissuomalaisten ka-

donnut kuningaskunta täyttää oikeastaan kaikki näennäisarkeologian tunnusmerkit.

Välimatkan 33,3 km Ikäheimo ja Perttola tyrmäävät varsin yksiselitteisesti tilastollisella päättelyllä. Niemisen kirjan lopussa on 215 välimatkan luettelo täsmälleen tai lähes 33,3km välimatkoista. Lukijaa kannustetaan etsimään näitä lisää.

Se, mitä Nieminen ei kerro, on tietysti paljon suurempi määrä kirkkojen ja muiden muinaiskohteiden välimatkoja, jotka eivät ole tällä etäisyydellä toisistaan. Suurella otannalla löytyy siis näennäisesti suuri määrä lähes mitä tahansa haluttuja tuloksia, jotka ovat kuitenkin suhteellisesti verrattuna merkityksettömiä. Niemisen päättelyn ontuvuutta korostaa se, että Ikäheimo ja Perttola saivat samanlaisia tuloksia kuin Nieminen kirkois

25

taan tarkastelemalla huoltoasemien välisiä etäisyyksiä.

Tuntematon rautakausi Rautakautisen Suomen historiassa on paljon kysymysmerkkejä. Mielikuvissa ajanjaksoa on leimannut vanhentunut näkemys mäkilinnoja vahtivista pakanallisista Väinämöisistä. Juuri muuta monien mieleen tuskin edes tulee. Aikakausi on myös historiantutkijoille ongelmallinen kirjallisten lähteiden kroonisen vähyyden vuoksi. Arkeologisia todisteita löytyy, mutta mitään selkeää kokonaiskuvaa poliittisista ja sosiaalisista oloista ei ole kyetty muodostamaan. Tällainen epävarmuus kansallisessa historiassa voi olla ongelma nationalistisesta näkökulmasta.

Itse näen Muinaissuomalaisten kadonneen kuningaskunnan osana ilmiötä, johon kuuluu myös mm. ylen Suomi on ruotsalainen -sarjan kritiikki ”ruotsalaispropagandana”. Jotkut uskovat, että pitkä ajanjakso ruotsalaisten ja

26

venäläisten alamaisina sai suomalaiset “unohtamaan” hienon menneisyytensä. Eikä ajatus ruotsalaisista ristiretkeilijöistä tuomassa sivistystä takapajuiseen Suomeen voi olla suomalaisen nationalistin itsetunnolle järin ylentävä.

Ehkä suomalaisetkin tarvitsisivat omat viikinkivastineensa, joista olla ylpeitä? Skandinaaviset saagat, joissa rautakautisia suomalaisia kuninkaita luetellaan, ovat kuitenkin kelvanneet kansojen historiallisen itsetunnon pohjaksi muualla Pohjoismaissa. Ottaen myös huomioon, miten vähäisiä kuningaskunniksi itseään nimittäneitä valtakuntia Euroopasta löytyi varhaiskeskiajalla, ei ajatus suomalaisten kuningaskunnasta olekaan ehkä aivan mahdoton.

Jukka Niemisellekin on mielestäni syytä antaa pisteet ajattelusta laatikon ulkopuolelta ja rohkeasta tarttumisesta haastavaan aiheeseen. Muistakaamme vain tehdä taustatyö Niemistä huolellisemmin ja suhtautua lähteisiin terveen kriittisesti. P

Neuvostosukupolven Teksti Matias Takala

tappio

S

uomenlahden eteläpuolella kulunut syksy on ollut vaihderikas, kun Viron politiikka on kokenut sukupolvenvaihdoksen. Ensin vaihtui kymmenen vuoden valtakauden jälkeen presidentti Toomas Hendrik Ilves Kersti Kaljulaidiin vaaleissa, jotka jo uhkasivat päättyä umpikujaan. Marraskuussa myös maan hallitus kaatui ja 12 vuotta vallassa ollut reformipuolue joutui väistymään. Tämä tarkoitti, että poliittinen tasapaino, jossa maan kaksi suurinta puoluetta eli reformipuolue ja keskusta jakavat hallitusvastuun ja Tallinnan johdon, murtui. Viroon saatiin kokonaan uusi valtiojohto vain kahdessa kuukaudessa.

Uusi presidentti Euroopasta Viron presidentinvaalit päättyivät kertaalleen jo katastrofiin, kun maan omalaatuisen vaalijärjestelmän myötä presidenttiä ei saatu valittua ollenkaan. Tämä johtui siitä, että presidentinvaalien toisella kierroksella lähes 60 prosenttia valitsijamiehistä äänesti tyhjää protestina muun muassa sille, että kansansuosikki Marina Kaljurand oli tippunut jo äänestyksen ensimmäisessä vaiheessa. Viron vaalijärjestelmä on hyvin monimutkainen ja perustuu valitsijamiehiin, mikä suosi tässä tapauksessa valtaa Virossa pitänyttä reformipuoluetta.

Toisena syynä vaalien epäonnistumiseen nähtiin protesti hallitusta kohtaan. Erityisesti puolueen ajama kuntauudistus on ollut vaikea paikka virolaisille.

Jo perustuslaillista kriisiä lähennellyt tilanne ratkaistiin lopulta kutsumalla ehdokkaaksi Kersti Kaljulaid, 46, joka oli työskennellyt arvostetulla paikalla Euroopan tilintarkastustuomioistuimessa mutta jolla ei ollut tiiviitä siteitä Viron sisäpolitiikkaan. Vain politiikan ulkopuolisella ehdokkaalla oli

27

Dennis Jarvis CC BY-SA 2.0

Viron parlamentin eli Riikikogun istunnot on pidetty Toompean ­linnassa vuodesta 1922.

tilanteessa mahdollisuus koota taakseen kaikkien puolueiden tuki. Mielenkiintoista oli myös se, kenet Kaljulaid korvasi. Reformipuolueen alkuperäinen ehdokas Siim Kallas edustaa sukupolvea, joka toimi aktiivisesti jo neuvostoaikana kommunistien riveissä. Kaljulaid on puolestaan nuoremman sukupolven edustaja, joka aloitti poliittisen toiminnan vasta itsenäisen Viron synnyttyä ja on huomattavasti vähemmän verkostoitunut Venäjän suuntaan.

Politiikan suuret linjat tuskin Kaljulaidin myötä muuttuvat, mutta yksi presidentinvaalien merkittävimmistä seurauksista oli vaalijärjestelmän kohtaama raju arvostelu. Viro oli lähellä todellista kriisiä, kun kansan mielipide ja vaalitulos eivät kohdanneet. Kaljulaidin kannoista Suomen kannalta merkittävin on se, että hän linjasi Viron lopettavan Suomen johdattelemisen natoa kohti.

Hallituskelpoisuus on henkilökysymys Vain kuukausi uuden presidentin valinnan jälkeen Viro ajautui kohta uutta poliittista kriisiä, kun reformipuolueen hallituskumppanit ja suurin oppositiopuolue keskusta vaativat pääministeri Taavi Roivaksen hallitusta eroamaan.

28

Myös tämä tapahtumasarja lähti liikkeelle yhden Viron politiikan konkarin syrjäyttämisestä.

Hyvin kiistelty Edgar Savisaar johti Keskusta-puoluetta aina marraskuun alkuun saakka. Hänen aikanaan reformipuolue pystyi pelottelemaan muita puolueita Savisaaren maineella, joka on tahraantunut muun muassa lahjusskandaaleissa ja syytöksissä venäjänmielisyydestä. Tämän vuoden aikana Savisaar on kuitenkin kärsinyt tappioita muun muassa menetettyään pestinsä Tallinnan pormestarina korruptiotutkinnan myötä. Tällöin uusi sukupolvi Keskusta-puolueessa näki tässä paikkansa haastaa konkari. Lopputuloksena Savisaar ei edes asettunut ehdolle keskustan puheenjohtajavaalissa marraskuun alussa ja puolueen uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Jüri Ratas, 38.

Vain muutamia päiviä keskustan puoluejohdon vaihtumisen jälkeen Viron hallitusta vaadittiin eroamaan ja viikkoa myöhemmin hallitus sai epäluottamuslauseen parlamentissa.Taustalla oli ennen kaikkea henkilövaihdos keskustan johdossa, mutta hallitus oli rakoillut jo useampia kuukausia talouspolitiikasta kiistellessään. Uudeksi pääministeriksi ja hallituksen muodostajaksi nousi Ratas, joka edustaa jälleen

CC BY-SA 2.0

”Viro oli lähellä kriisiä, kun kansan mielpide ja ­vaalitulos eivät kohdanneet.”

Kersti Kaljulaid ­nais­presidentti.

kerran nuorempaa sukupolvea, jonka suhteet Venäjään ovat heikommat osittain sen myötä, että he eivät ole toimineet politiikassa neuvostoaikana. Oikeistoliberaali ja markkinoiden vapauttamista edistänyt reformipuolue menetti paikkansa. Se hallitsi Viroa 12 vuotta ja esimerkiksi verotukseen on tämän myötä luultavasti tulossa muutoksia. Kuitenkin mielenkiintoisin seikka on Viron Venäjä-politiikka.

Edgar Savisaaren johtama Keskusta-puolue piti hyvin läheisiä välejä Kremliin ja Savisaaren henkilökohtaisilla suhteilla oli tässä suuri merkitys. Uuden puheenjohtajan myötä puolueen suunta itänaapurin suhteen on vielä hämärän peitossa, mutta Keskusta-puolueella on edelleenkin voimassaoleva yhteistyösopimus Vladimir Putinin Yhtenäinen Venäjä -puolueen kanssa. Tästä huolimatta uusi pääministeri on vakuutellut länsimielisyyttään ja ainakaan naton suhteen Viron linja tuskin muuttuu merkittävästi.

Kaikki ennallaan?

Brexit ja Donald Trumpin valinta Yhdysvaltain presidentiksi koskettavat myös Viroa hyvin läheisesti. Erityisesti Yhdysvaltain mahdolli-

on

Viron

ensimmäinen

sesti uudenlainen ulkopolitiikka on herättänyt liikehdintää Baltian maissa, jotka ovat sitoneet maanpuolustuksensa tiukasti natoon. Tässä tilanteessa Viron politiikka koki hyvin nopean sukupolvenvaihdoksen. Vain muutamassa kuukaudessa sekä presidentti että pääministeri vaihtuivat ja molemmissa tapauksissa seuraaja edustaa sukupolvea, joka ei ole aktiivisesti toiminut Neuvostoliiton politiikassa.

On vielä hyvin aikaista analysoida, mitä nämä muutokset tarkoittavat Viron politiikalle. Viron natoon pohjautuvalta ulkopoliittiselta linjalta tuskin poiketaan. Sen sijaan sisäpolitiikassa luvassa on varmasti muutoksia, mutta näiden toteuttaminen tulee kestämään pidemmän aikaa.

Suomen kannalta tuskin mitään merkittävää on luvassa. Uusi presidentti Kaljulaid teki totuttuun tapaan vierailun heti valituksi tultuaan Suomeen ja korosti muun muassa Helsingin ja Tallinnan välistä yhteyttä. Viron politiikan sukupolvenvaihdos oli nopea ja sen aikana käytiin jo lähellä kriisiäkin. Lopulta se kuitenkin sujui suhteellisen jouhevasti ja maa kohtaa tulevat haasteet johtajinaan kaksi poliitikkoa, joita neuvostohistoria ei enää kahlitse samalla tavalla kuin aikaisempia. P

29

YHIKSEN

MATKASSA

Teksti ja kuvat Markus Halonen

Opiskelijoiden yhteiset matkat ovat Polhossa pitkä ­perinne. Järjestön ensimmäiselle matkalle lähdettiin ­Kööpenhaminaan keväällä 1967. Poliittisen historian ­viidennen vuoden opiskelija Markus Halonen kertoo, miten nykyään Polhon ja Tason yhteisillä kevät- ja ­syysmatkoilla luodaan muistoja ja rakennetaan ­Yhis-henkeä.

30

P

oliittisen historian ja talousja sosiaalihistorian opiskelijoiden ainejärjestöjen välillä on side, josta muiden valtiotieteellisen tiedekunnan pääaineiden opiskelijat ovat voineet vain unelmoida. Polho ja Taso ovat kuin kaksoset, jotka tekevät melkein kaiken yhdessä, eivätkä siksi välttämättä pyri muiden seuraan. Siksi monesti, kun on kyse Tasosta ja Polhosta, puhutaankin Yhiksestä. Yhistä ei oikeastaan ole olemassa muuten kuin Yhteiskuntatieteen perusopintoina ja muutamina yhteisinä kursseina muissa vaiheissa.

Yhis-henki on silti jotain, joka ulottuu aina opintonsa aloittaneista fukseista n:nen vuoden jääriin.

Tuttavuutta yli vuosikurssirajojen Missä Yhis-henkeä sitten luodaan?

Missä fuksit ja akateemisilta vuosiltaan vanhemmat opiskelijat kohtaavat toisensa? Esimerkiksi fuksi-illoissa ja muissa fuksisyksyn tapahtumissa nämä kohtaamiset kestävät vain muutaman tunnin, jolloin muistijälki ja uusi tuttavuus jäävät monilta huteriksi. Varsinkin vanhempiin opiskelijoihin tutustuminen voi olla haastavaa, kun fuksien on ensin syytä oppia tuntemaan toisensa. Sivuaineen peruskursseilla voi kenties kohdata yhisläisiä, mutta tuolloin olisi yhisläisten syytä ensin tunnistaa toisensa.

Eri vuosikurssien yhisläiset tutustuvat todella ainakin Yhiksen syys- ja kevätmatkoilla. Olen koonnut tähän artikkeliin omia matkakokemuksiani ja kuinka niistä on tullut osa omaa Yhis-henkeäni. Yhiksen matkat ovat omana aikanani käsittäneet Baltian ja Venäjän pääkaupungit, entisen Varsovan liiton sekä sen ulkopuolelle jääneitä Itä-Euroopan maita, kuin myös Irlannin vuosien takaiset kriisipesäkkeet.

Ennen omaa aikaani on menty kauemmaskin aina Turkkiin saakka.

Vasta kun yhisläiset lähtevät fuksien ja vanhempien opiskelijoiden kanssa ulkomaille pakoon alati vainoavilta opinnoiltaan ja töiltään, ja heidät eristetään muutamaksi päiväksi hostelliin, jossa sekä oma rauha että yksityisyys ovat lähinnä ajatuksia takaraivossa, voi todellinen kohtaaminen eri vuosikurssien välillä alkaa. Monille yhisläisille kyseessä voi olla ensimmäinen matka ilman omaa kotiväkeä, ja matkan erilaisuus ilmenee nopeasti. Aikataulua ei ole etukäteen suunniteltu täyteen, koko ajan ei pidä olla liikkeessä, eikä matkakohteen kaikkia näkemisen arvoisia paikkoja ole pakko kiertää. Jos sille tuulelle sattuu, voi aikaansa viettää ihan vain hostellilla matkakumppaneihinsa ja muuhun hostellin väkeen tutustuen.

Ensimmäisestä matkastani vuoden 2013 keväällä Riikaan minulta jäi parhaiten muistiin yhtenä iltana teetuokio

31

Yhisedustus Budapestissä syksyllä 2016.

vanhempien yhisläisten Jyrkin ja Laurin kanssa, kun he rupesivat muistelemaan aiempia Yhiksen matkoja mm. Moskovaan, missä heidän oli täytynyt rikkoa parvekkeen oven kahva, jotta kenellekään ei vain olisi käynyt huonosti yön läpi jatkuneessa juhlinnassa. Myös heiltä kuulin, ja matkojen kertyessä olen oppinut, että ulkomailla reissaaminen on perusteiltaan harvoin sen erikoisempaa kuin Suomessakaan.

Taskuvaras voi iskeä Helsingissäkin, jos heille tyrkyttää tilaisuutta, ja matkakohteen lähiseudut tulee tuntemaan muutaman päivän jälkeen kenties paremmin kuin kotiseutunsa, koska hostellille on hyvä löytää myös yön pimeydessä ja laskuhumalassa.

Tietoa ja vaihtelevaa tarjoilua suurlähetystöissä

Syksyn 2013 matka Dubliniin on jäänyt mieleeni yhtenä parhaista sen ollessa ensimmäinen syysmatkani ja 32

sisältäen useampia ekskuja kuin näillä matkoilla tavallisesti on. Vierailimme mm. Trinity Collegessa, missä saimme kuulla professorin ja opiskelijoiden välisestä tulitaistelusta tämän annettua heille huonon arvosanan kokeesta. Opettelimme myös oikeaoppista tuopin kaatoa Guinnessin panimossa.

Koko päivän ekskursiolla Belfastiin näimme sekä poliittiset seinämaalaukset että yhä käytössä olevan, protestantit ja katoliset jakavan muurin.

Mukana oli myös uusia fukseja, joista moniin tutustuin vasta tuolloin kunnolla. Matkamme vakiopaikka, Metro Pub huokeine tuoppeineen, oli loistava paikka vahvistaa siteitä muihin yhisläisiin. Dublinin Suomen suurlähetystön vierailu on ollut yksi valaisevimmista käynneistä, sillä meidät vastaanottanut virkailija osasi kertoa sekä Irlannin historiasta, että miten maan puolueet ovat muotoutuneet ja kuinka niiden historia edelleen vaikutti niiden toimintaan.

Olenkin aina tämän vierailun jälkeen merkkirakennuksetkin näyttivät entivertaillut lähetystövierailuja ja niiden söinnin jälkeen upouusilta. Ravintohyödyllisyyttä Irlannin lähetystöön. loiden pitäjät olivat töykeitä ja baaAinoa ”pakollinen” ohjelma kaikil- rimikot taas ystävällisiä, kun yleensä la matkoilla onkin vierailu Suomen sen on toisin päin. Onneksi puolalaiset suurlähetystöön, jotka voivat olla jo- ovat mukavampia vapaa-ajallaan. tain silmät avaavan ja silkan ajanhukan Syksyn 2014 matkalla Belgradissa välillä. Kuka sitten onkaan ottamassa huomasin olevani samalla sekä vanha Yhiksen vastaan, niin jäärä, joka kertoo nuo”Vierailu suur­ hänellä on mahdolliremmille aiemmista ajan suus avata matkakoh- lähetystössä voi olla kultaamista matkoista detta ja sen poliittista ja opettaa matkailun kenttää paremmin kuin silmiä avaavaa tai niksejä, että nuori yliyksikään kirja tai kurs- silkkaa ajanhukkaa.” oppilas, joka vielä tutussi Helsingissä. Harmi, tuu itseään vanhempiin että suurlähetystöjen säästökuuri on yhisläisiin. Ollessani tuon vuoden Polvetänyt vyön heiltä niin kireälle, että hon taloudenhoitajana keskustelun ailähetystöissä ei tahdo olla vierailleen heet ajautuivat usein taloudenhoitoon. tarjottavaksi edes kahvia.

Päädyinkin antamaan vinkkejä matVarsovan matka keväällä 2014 on kalla ensi kertaa tapaamalleni Eevaljäänyt mieleen yhtenä ristiriitaisim- le, josta oli juuri tullut erään järjestön pana matkakohteena. ii maailmanso- taloudenhoitaja. Saman vuoden Itsadan vuoksi Varsovasta ei juuri vanhoja risilliksen jälkeen mieltäni lämmitti, rakennuksia löydy ja kaikki historian kun laulukirjassani luki ”Kiitos mo

Oluthetki Dublinissa syksyllä 2013.

33

”I follow the Moskva” lauloi joku joskus. Yhis yritti pysyä perässä syksyllä 2015.

nista taloudenhoitajuuteen liittyvistä vinkeistä”.

Muutakin kuin halpaa olutta?

Matkat eivät kuitenkaan ole pelkkää huvittelua, vaan ajanvietto muiden opiskelijoiden kanssa voi olla myös opintojen kannalta hyödyllisiä. Oma kandini oli Belgradin matkalla vielä kesken ja matka tarjosi tervetulleen tauon kirjoittamisesta. Kuitenkin kandista tuli monesti keskusteltua niin oman kuin vanhempien vuosikurssilaisten kanssa. Sain heiltä sekä rauhoittavia sanoja että hyviä yleisvinkkejä. Kandin ja gradun kaltaiset elämää joka päivä piinaavat projektit ovatkin välillä syytä jättää täysin taka-alalle, jotta niissä olevat valuviat voi havaita.

Näin ulkopuolisen lahjomaton näkökulma voi olla todella arvokas. Parhaiten Belgradissa käymistäni keskusteluista jäikin mieleen vuosikurssini Jori, joka totesi, että kandi on ensimmäinen tehtävä, jossa voi tutkia asiaa, mikä kutakin opiskelijaa oikeasti kiinnostaa.

34

Olenkin monesti siteerannut häntä, kun olen keskustellut kandeista nuorempien yhisläisten kanssa.

Vuoden 2015 matkat Vilnaan ja Moskovaan toivat matkoihin uuden ulottuvuuden aiempiin matkoihini nähden, kun paikalliset opiskelijat esittelivät meille paikkoja ja kertoivat näkemyksistään yhteiskuntiensa ilmapiiristä. Liettuan isha:n hallituslaiset mm. esittelivät meille Suomen isha:n heille lähettämää tukikirjettä, kun Liettua itsenäistyi vuonna 1990. Moskovassa päädyimme kierroksen jälkeen takaisin hostellillemme, missä lauloimme läpi yön Neuvostoliittoon ynnä muita teemaan sopivia lauluja. Liettuan ja Moskovan suurlähetystövierailut olivat yksinkertaisesti tylsiä, sillä niistä käynneistä parhaiten muistiin on jäänyt Liettuan lähetystön tarjoilut makeine ja suolaisine piirakoineen.

Tämän vuoden syksyn matkalla Budapestiin olin yksi akateemisesti vanhimmista opiskelijoista ja monesti pääsinkin kaihoisasti muistelemaan sekä

aiempia matkoja, että miten opiskelu on muuttunut valtsikassa. Muisteluista huolimatta Yhiksen matkat ovat aina olleet erilaisia. House of Terror -museo, joka käsitteli Unkarin raakaa historiaa ensin natsi-Saksan ja sitten Neuvostoliiton miehitysten aikaan, oli propagandaa parhaimmillaan tai pahimmillaan, mutta se tarjosi mielestäni yhisläisille muutakin, nimittäin keskustelun aihetta siitä, miten kukin museon sisällön näki. Tässä tuli myös ilmi suurlähetystövierailuiden tärkeys ja hyödyllisyys.

Suomen Budapestin suurlähettiläs Petri Tuomi-Nikula osasi kertoa tarkalleen, mitä Unkarissa tapahtuu ja miksi. Tämä tarjosi jokaiselle eväät pohtia Unkarin tapahtumia, vaikka muuten ei Unkarista paljon tietäisikään.

Paikan päällä erilaiset aiheet, joista harvemmin Kuppalassa keskusteltaisiin, nousevat esille ja samalla toisista mahdollisesti oppii jotain uutta. Juuri tämä tekee jokaisesta Yhiksen matkasta ainutlaatuisen. Mitä Yhis-henkeen tulee, voin sanoa, että omalla kohdallani nämä matkat ovat olleet merkittävä tekijä. Jokaisella matkalla olen sekä tutustunut fukseihin että lujittanut siteitä vanhoihin yhisläisiin. Ilman näitä matkoja kohtaisin kampuksella tuttuja naamoja paljon harvemmin.

Lähtekää siis Yhiksen matkoille, sekä fuksit että vanhat jäärät. Keskustelkaa päivisin niin opinnoista kuin paikallisistakin aiheista. Ja kun hämärä laskeutuu, nauttikaa tuopit paikallisissa pikkupubeissa tai tanssikaa hämärissä mafian omistamissa klubeissa pikkutunneille asti. Syys- ja kevätmatkat ovat yksi Yhiksen kivijaloista, joita muut valtsikan ainejärjestöt ovat aina kadehtineet. Tämän vuoden fuksien tehtäväksi jää Yhiksen monien perinteiden elossa pitäminen. Kun Polho, Taso, Keho ja Mana yhdistetään yhteisen kandiohjelman alle, on tulevilla vuosikursseilla tilaisuus ottaa Keho ja Mana mukaan luomaan Yhis-henkeä tuleville vuosikursseille. P

Carpe Noctem Vitae?

Lauri Särkkä

Mielestäni Budapestiä, samoin kuin koko matkaamme, kuvastaa hyvin hostellimme olemus. Hostelli, nimeltään Party Hostel: Carpe Noctem Vitae, oli kotimme viiden päivän ajan. Ymmärtääkseen hostellia täytyy siitä tietää muutama yksityiskohta: kyseessä oli yhden (1) tähden hostelli. Toiseksi, hostellin nimi on kirjoitettu väärin; se ei tarkoita “tartu yöelämään”, kuten varmasti olisi tarkoitus (carpe noctem vitae = tartu elämän yöhön). Nomen est omen jne.

Kuitenkin viihdyimme hyvin tuossa ristiriitaisessa murjussa. Hostellimme näet sijaitsi aivan keskustan tuntumassa, lähellä ravintoloita ja yökerhoja. Henkilökunta oli auttavaista ja tunnelma rento. Rakennus itsessään oli vanha ja hieno. Kaiken kruunasi halpa hinta.

Budapest on yhtälailla ristiriitainen kaupunki. Sen ulkoinen loisto ja rikas historia elävät rinta rinnan halpojen juottoloiden ja pimeiden sivukujien kanssa.

Kaduilla kulkiessa on koko ajan katseltava kauniita rakennuksia. Samalla on vältettävä kävelemistä kiroileviin mummoihin, jotka haukkuvat ja lyövät käsilaukulla.

Matkan aikana koimme kaiken pakollisen: kylpylät, rauniobaarit sekä tarpeelliset turistinähtävyydet. Hienointa matkalla kuitenkin oli suurlähetystövierailu. Sen aikana saimme lumoavan esitelmän suurlähettiläs Petri Tuomi-Nikulalta Unkarin nykytilanteesta. Moni löysi suurlähettiläästä uuden idolinsa hänen asiantuntijuutensa ja raa’an viehätysvoimansa vuoksi. Suurlähetystö osoitti myös taitonsa kestitä vieraitaan, sillä tarjolla oli omena- ja appelsiinimehua, joita riitti vielä santsikierrokselle.

Fabula acta est, plaudite. Loppujen lopuksi matkasta jäi käteen jotain muutakin kuin muutamia forintin kolikoita tai orastava maksakirroosi, jotain paljon hienompaa ja arvokkaampaa: nimittäin tyhjät lupaukset siitä, että nyt aloitan terveelliset elämäntavat! Juuri nämä itselleni tekemät lupaukset saavat minut jaksamaan eteenpäin sisällöttömässä elämässäni kylmässä Suomenmaassa.

35

P kansainvälinen

| Teksti Jouko Raitaniemi Kuvat Wilhelmiina Koivuniemi

Työharjoittelussa Akropolin juurella Wilhelmiina Koivuniemi on viidennen vuoden polholainen.

Tällä hetkellä hän on työharjoittelussa Suomen Ateenan instituutissa Kreikassa. Poleemi otti yhteyttä Wilhelmiinaan ja selvitti, millaisesta harjoittelusta on kyse.

W

ilhelmiina Koivuniemi on lokakuun alusta lähtien ollut Kreikassa Erasmus-harjoittelijana Suomen Ateenan instituutissa. Instituutti tutkii Kreikan historiaa ja kulttuuria sekä edistää niiden tutkimusta. Kuusi kuukautta kestävän harjoittelun ensimmäisen kuukauden Wilhelmiina vietti Suomessa Ateenan instituutin toimistolla.

Ateenan instituuttiin hän kertoo päätyneensä sattuman kautta. “Olin bongannut ilmoituksen harjoittelupaikasta yhis-opiskista ja viikon verran pohdittuani, uskallanko hakea vai enkö uskalla hakea, laitoin hakemuksen viimeisenä hakupäivänä menemään”.

Muille harjoittelupaikkaa hakeville hän suosittelee yhis-opiskin lisäksi seurattavaksi Aarresaari-palvelua sekä laittamaan muistiin cimon tukemien harjoitteluiden hakuajat.

Harjoittelussa Wilhelmiina on päässyt monenlaisiin työtehtäviin ja kokee oppineensa niistä monia tärkeitä työelämätaitoja. “Jo itsessään ulkomailla työskentely on ollut mahtava koke-

36

mus ja uskomattoman hieno mahdollisuus. Suomessa viettämäni kuukauden aikana pääsin tutustumaan laajemmin eri Suomen tiede- ja kulttuuri-instituutteihin ja niiden toimintaan. Suomen tiede- ja kulttuuri-instituuttien verkostoon kuuluu 17 eri puolilla maailmaa sijaitsevaa instituuttia, joiden toimintaan on ollut hieno tutustua syvemmin. Harjoittelupaikkoja miettiessä kannattaakin tutustua eri tiede-ja kulttuuri-instituutteihin ja niiden toimintaan.”

Instituutissa Wilhelmiina on päässyt avustamaan erilaisten tapahtumien, mm. yleisöluentojen ja konferenssien järjestelyissä ja toteutuksessa. “Harjoittelu on opettanut minulle, miten viestintää tehdään konkreettisesti eri kanavissa. Täällä olen myös oppinut kuvankäsittelytaitoja sekä taittamista. Lisäksi tutkimusprojektissa ruotsin kielen taitoni on vahvistunut, sillä tutkimusaineistosta suuri osa on ruotsinkielistä. Lisäksi olen päässyt osaksi aivan mahtavaa työyhteisöä! Joka päivä on kiva mennä töihin.

Wilhelmiina toteaa, kuinka Ateena on myös historiallisesti kiinnostava kohde, ja kaupungin sekä Kreikan historia onkin kaikkialla läsnä. “Arkeologisiin löydöksiin saattaa törmätä jopa metroasemilla. Instituutti sijaitsee aivan Akropolis-kukkulan juurella, joten joka päivä tullessa töihin tuntuu juhlavalta kulkea Parthenonin ohi. Kreikkalaiset ovat hyvin ylpeitä historiastaan ja kulttuuristaan ja onkin hienoa, miten kunnioittavasti täällä suhtaudutaan antiikin historiaan”, Wilhelmiina kertoo.

Nykypäivän Ateena on kuitenkin myös ruuhkainen suurkaupunki. Wilhelmiinan mukaan julkiset liikennevälineet voivat välillä olla täynnä, minkä vuoksi matkustamiseen täytyy varata aikaa. Myös lakkoihin ja mielenosoituksiin kannattaa varautua. Maan heikko taloustilanne näkyy katukuvassa muun muassa kodittomuutena sekä hylättyinä ja rakennusvaiheessa keskenjätettyinä rakennuksina. Myös yksin puistoissa liikkuminen on turvatonta varsinkin hämärän tultua.

Kreikan kielitaidon puutteesta

huo­li­matta­ Wilhelmiina kokee pärjänneensä mainiosti englannilla ja tarvittaessa elekielellä. Taloudellista tilannetta helpottaa Suomea alempi hintataso. “Eläminen on Kreikassa jonkin verran halvempaa kuin Suomessa. Erityisesti ulkona tulee syötyä enemmän sekä taksilla rohkenee ajella useammin.

Yhisläisiä kiinnostavasta tiedosta, eli oluen hinnasta, minulla ei valitettavasti ole kovinkaan tarkkaa käsitystä. Mutta viinilasillisen saa halvimmillaan parilla eurolla!”

Muille vastaavaa harjoittelua harkitseville Wilhelmiina suosittelee vahvasti hakemista.

“Jos on pieninkin halu lähteä ulkomaille harjoitteluun, niin suosittelen rohkeasti hakemaan! Tätä kokemusta ei tule katumaan! Kannattaa myös hakea eri paikkoihin avoimin mielin. Itselleni Kreikka ei ollut ehkä ensimmäisenä mieleen tullut maa, jonne ajattelin hakea harjoitteluun. Olen kuitenkin todella iloinen, että uskalsin hakea tänne. Hetkeäkään en ole katunut tänne lähtemistä!” P

37 37

P kuulumiset

| Kuvitus Valpuri Alanen

Jatkot alasaunalla

J

okainen Tiedettä & Kaljaa -teosta lukenut voi varmaankin yhtyä johtopäätökseen siitä, että ainejärjestömaailmassa toimintatavat ja instituutiot muuttuvat aaltoliikemäisesti opiskelijoiden vaihtuessa. Mikä ”vanhoina hyvinä aikoina” on ollut kuuminta hottia, saattaa näyttäytyä tuleville sukupolville puhtaana sovinismina. Asetelma ei muutu, vaikka vanhemmat tieteenharjoittajat kuinka pätisivät alumnisitsien viinanhuuruisilla jatkoilla menneestä loistosta.

Historiasta, eikä välttämättä edes niin kaukaisesta, voi silti löytää ainejärjestön perimätiedossa hekumallisina myytteinä leviäviä tapahtumia, joita voi olla aika-ajoin hedelmällistä tarkastella. Polho ry:n vuoden 2017 vaalikokouksessa tiukan puheenjohtajakamppailun loppuhuipennuksessa puheenjohtajakandidaateilta tiukattiin assosiaatioita instituutioista, jotka ovat vahva osa yhisidentiteettiä. Tai ainakin ovat olleet. Alasaunajatkojen noustessa esiin kumpikin kandidaatti pyöritteli päätään: ”En ole koskaan kuullutkaan niistä.” Mannerheimintie 5 B:n kuumankosteaa verhoa on siis syytä hieman raottaa jälleen.

Alasaunajatkot voidaan nähdä menneiden vuosien ehkä paheellisinta sikailukulttuuria edustavana instituutiona. Ominaista alasaunalle oli sen vakiintunut olemus Uuden ylioppilastalon via Dolorosana näyttäytyvien juhlallisuuksien lopullisena Golgatana. Kaikista ryvettynein kuona valui pitkin ylioppilastalon portaita alas aina sen kellarikerroksiin asti. Helikopterit, varastetut rintaliivit, seksuaalissävytteinen tuoreiden opiskelijoiden pelottelu fuksiliitteessä, approt ja poliisit… Lista alasaunaan kätkeytyvistä synneistä on pitkä kuin nälkävuosi. Suullisen perimätiedon mukaan alasaunalta on päästy avoinna olleen suoran kulkuyhteyden myötä jopa kreisibailaamaan Ale Pubin tanssilattialle asti.

Lopetan omakohtaiseen anekdoottiin. Eräiden fuksivuoden juhlallisuuksien päätteeksi olin päätynyt häpeällisesti vetäytymään alasaunalta kohti kotia jo ennen kello viittä. Seuraavana päivänä istuessani kiirastulisessa ratikassa epätodellisella matkalla kohti Olympiaterminaalia, satuin katsahtamaan Metron kanteen. Hetki oli pysäyttävä. Kansikuvassa riemastuneet fuksitoverini juhlivat onnistunutta kolmensepänapproa tuulettamalla ilkosillaan patsaan päältä. Käteen jäi katkeruus sukupolvea yhdistävästä kulttuuriteosta ulos jäämisestä sekä harmitus 50 euron lukijakuvapalkkion menettämisestä.

- y0nritari 38

Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.

P kommentti

| Teksti Herman Savinen Kuvitus Venla Ranki

Kaikki larppaa

J

oskus 2000-luvun alkupuolella live-roolipelaaminen eli larppaus alkoi olla suhteellisen tunnettu ilmiö Suomessa. Muistan miten yläasteaikoinani se lukeutui noloimpien kuviteltavissa olevien harrastusten joukkoon. Teinikonsensuksen mukaan kyseessä oli nörttien lapsellinen leikki, johon osallistuvat joutuivat automaattisesti naurunalaisiksi.

Tänä päivänä larppaamisesta on mielenkiintoisella tavalla muotoutunut uusi muodikas haukkumasana. Vasemmistolaisia kutsutaan kommarilarppajiksi, oikeistolaisia natsilarppaajiksi, suomiräppäreitä ghettolarppaajiksi ja niin edelleen. Ehkä kaikista kiivaimmin termiä käytetään keskusteluissa jalkapallon kannattajakulttuurista ja erityisesti huliganismista. Pääasiassa verkon keskustelupalveluissa tapahtuva sananvaihto on tässäkin tapauksessa saavuttanut lopulta toimittajat. Hesari otsikoi: ”Huligaanilarppaus saavutti uuden tason Yhdysvalloissa – mellakoineet futisfanit matkivat brittiaksenttia”. Larppaajaksi nimittäminen on siis tapa sanoa, että jokin on epäaitoa, juuretonta imitaatiota.

Autenttisuuden kyseenalaistamisen käyttäminen verbaalisena hyökkäyksenä ilmentää yleisempää kulttuurista pakkomiellettä. Aitous ja alkuperäisyys ovat niin kovaa valuuttaa, että markkinoinnin parissa on kehittynyt kokonainen tutkimusala selvittämään, miten niiden avulla rakennetaan onnistuneita mainoskampanjoita. Globaalin ja kaupallisen kulttuurin olisi luullut johtavan autenttisuuden merkityksen häviämiseen, mutta lopputulos on ollut päinvastainen. Elämme ajassa, jolle on tyypillistä pohtia kuinka aidon meksikolainen Latin Market Metsätalo nyt oikein onkaan.

On hyvä muistaa, että autenttisuus on sosiaalisesti rakentuva käsite ja siten koko ajan muutoksen kohteena. Vaikka eri tahot yrittävätkin jatkuvasti määrittää, mikä on esimerkiksi aitoa kannattajakulttuuria, on aitous lopulta aina niin sanotusti katsojan silmissä.

Ehkä larppauksen haukkumasanana viljelemisen voisi siis unohtaa ja puhua sen sijaan asioista asioina: kommareista kommareina, natseista natseina ja huligaaneista huligaaneina.

39

Lähetä juttuvinkki!

Poleemi ottaa avosylin vastaan lukijoidensa ideoita ja toiveita lehden sisällöstä. Jos sinulla tai ystävilläsi on ajatus, jonka haluaisit saada lehden sivuille, ota rohkeasti yhteyttä toimitukseen! Lähetä sähköpostia osoitteeseen poleemi2016@gmail.com tai nykäise hihasta jotakuta lehden päätoimittajista.

P hurja-arvo

40

| Ossi Hietala

Valoa pimeyteen: kuvia vapusta ’16 Kuvat Topi Jugan kotiarkisto

Pölhön upean ja uskomattoman jallujahdin onnellisia voittajia.

Auringonpaistetta Ulliksella.

Matias hassuttelee.

Star Trek on näemmä yhä kova juttu joissain piireissä.

41 41

“Ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa..”

Mitä tähän nyt voi sanoa?

Tyylikästä.

yhiksen

alumnisitsit

11.11.

Kuvat Topi Juga ja Venla Ranki Vieressä oikealla Saanko luvan?

Vieressä vasemmalla Iloinen jälleennäkeminen Alla Juhlahumua kansalle!

42