Page 1

Pilvi Torstin keittiössä

Viimeiset puolueettomat Suomi ja Irlanti

Vallankumous­ vinkit

POLEEMI 1·2014

HELSINGIN MUSTA AUKKO Satavuotinen kädenvääntö Töölönlahdesta


ANTTI

ILARI

TEEMU

POLEEMI 2014 TOPI


Sisällä 12 Pilvi Torstin keittiössä 18 24

Oppiaineen tuore dosentti kokkasi Poleemille ja kertoi urastaan.

Töölönlahden tuho Sata vuotta suunnitelmia, loputtomiin lasiseiniä.

3X DocPoint

Mitä tehdä, kun yhteiskunta ei toimi?

12

30 Puolueettomat?

Irlannin ja Suomen puolueettomuus­ politiikka heikoilla jäillä.

34 Idänkaupan lähettiläs Polhon alumni Simo Hiilamo rohkaisee suomalaisia Venäjälle.

alussa

lopussa

5 • Kalenterissa

37 • Ajan kuva

6 • Ajankohtaista

38 • Vaihtopäiväkirja

7 • Opinnoista

39 • Teron tietotoimisto

8 • Työelämään

40 • Räps!

9 • Akateeminen maailma

41 • Mirrin murinat

Läskiäinen

Hentilälle seuraaja

Tutkintouudistuksesta Leffafriikki Maria

Lyhyesti tiedemaailmasta

10 • Hallitus tentissä

Puheenjohtaja Manninen

Iso jytky Bikineillä Jyrinää Moskovasta

Futista ja Ecco-kenkiä

Vanhat halasivat fukseja! Asiattomasti liikkeellä

43 • Kuvia tapahtumista Kaudenavajaiset ja puolueristeilysitsit

18

POLEEMI 1·2014 Vastaava päätoimittaja Ilari Leskelä • Päätoimittajat Topi Houni, Antti Lehtinen, Ilari Leskelä & Teemu Perhiö • Ulkoasu ja taitto Teemu Perhiö • Kirjoittajat Miran Hamidulla, Topi Houni, Eetu Jokela, Topi Juga, Saila Kurki, Elina Kutramoinen, Jyri Lavikainen, Antti Lehtinen, Ilari Leskelä, Teemu Perhiö, Teemu Tuominen & Tero Vahtola • Kannen kuva Teemu Perhiö • Paino Picaset • Painos 150 kpl • Printin ISSN 1235-4112 • Verkkojulkaisun ISSN 2242-9514 • Palaute poleemi2014@gmail.com • Julkaisija Poliittisen historian opiskelijat Polho ry • Poleemi saa HYY:n ainejärjestölehtitukea 3


pä ät oimi t ta ja lta

Ilari Leskelä:

O

Mihin sinua tarvitaan?

keskusteluksi, vaikka sen tulisi olla yhnko demokratiasta oikeasti miteiskuntatieteiden panos julkiseen kestään hyötyä?” kysyi kauppatiekusteluun. Kriittisyyden ohella on silti teitä opiskeleva ystäväni illanotettava vakavasti yleisön esittämät kyvieton lomassa. Viereinen teekkarikin symykset, sillä osallistuminen pelkäskääntyi puoleeni, ja odotti valtiotieteilitään omat teesit edellä ei usein heräjän pystyvän ottamaan napakasti kantaa tä vastakaikua yleisössä. Onkin saatava puolesta tai vastaan. Useasti valtiotieteilijä viettää aikaan- kysyjä itse kyseenalaistamaan kysymyksensä. On saatava kysyjä miettimään, sa mieluusti omassa ”valtsikakuplasvoisiko kysymyksen kysyä eri tavoin. On saan” ja vierastaa altistumista keskustelöydettävä kysyjän sokeat pisteet luihin muiden alojen opiskelijoija itsestäänselvyyksinä otetut den kanssa. Mutta eikö juuri oletukset. Yhteiskuntatieteialtistuminen julkiselle kesKyseenlijän tärkein väline ei siis kustelulle pitäisi olla se mialaistaminen ole vastaus, vaan kysymys. tä valtiotieteilijä haluaa? on jäänyt Edeltävä itsestäänselEikö juuri valtiotieteilijöiakateemisen vyys ei ole vain tutkijan ja den äänen pitäisi kuulua keskustelun lähteiden välinen asetelyhteiskunnallisessa keskuspiiriin. ma, vaan myös minun ja telussa? kauppislaisen ystäväni asetelViime aikoina yhteiskunma. Toisen oluen innolla aloin tatieteilijöiden keskuudessa on hakritisoiden ja kyseenalaistaen pohtia devahduttu siihen tosiasiaan, että tutkimokratian olemusta sekä yhteiskunmuksilla ei tunnu olevan vastaanottanallista vaikuttamista, tietämättä misjia julkisessa keskustelussa. Suomessa tä ystäväni oli saanut kimmokkeen kyvaltioneuvosto yrittää elvyttää suhdetsymykseen. Joten kun vastaisuudessa ta uudella Suomen Akatemian stratesaat eteesi mehukkaan teeman, älä ekgisen tutkimuksen neuvostolla, josta lisy omaan jargoniaan. Sen sijaan kuunsää sivulla 9. tele ja ohjaa kysyjä löytämään vastaukYhteiskuntatieteet ovat riippuvaisia itse. Ystävän kanssa keskusteluun voi sia vaikuttamisesta julkiseen keskusaina palata, mutta julkinen yleisö kyllästeluun ja mielikuviin. Kriittisyyden on tyy nopeammin. kuitenkin annettu jäädä akateemiseksi

4


Alussa

k alenterissa

*

t yöelämä än

* aa kj aant ke oe mh ti na ei snt am a*a i ol mp ian n o ihsatlal i t u s * *

Läskiäinen

tentissä

k alenterissa

Laskiaistiistai on suomalainen vastine karnevaaliperinteelle juhlia pääsiäistä edeltävän seitsemän viikon paaston alkua. Juhlaan on tiiviisti liittynyt rasvainen liharuoka, ja ranskalaisen perinteen Mardi Gras tarkoittaakin juuri ”rasvatiistaita”. Kuten useissa maissa, myös Venäjällä karnevaaliaika levittäytyy koko viikolle. Blinien ja juhlinnan täyteinen Maslenitsa, ”voiviikko”, päättyy Sovintosunnuntaina, kun loput blinit poltetaan kokossa ja ystäviltä pyydetään syntejä anteeksi. Maslenitsa, Boris Kustodiev, 1919

5


a jankohtaista

Alumnien vinkeillä kesätöihin

Laitosjohtaja Jussi Pakkasvirta on itsekin alkujaan polholainen.

Poliittisen historian professorin rekrytointi käynnissä

K

esällä eläkkeelle jäävän professori Seppo Hentilän seuraajan rekrytointi on täydessä vauhdissa. Hakuajan sisällä tehtävää haki 10 henkilöä. Haun päätyttyä kuusijäseninen rekrytoinnin valmisteluryhmä perehtyi hakijoihin. ”Tehtävää hakeneiden joukossa olleet viisi ulkomaalaista hakijaa eivät tällä kertaa pärjänneet vahvoille suomalaisille historioitsijoille”, valmisteluryhmän puheenjohtajana toimiva laitosjohtaja Jussi Pakkasvirta kertoo. ”Valmisteluryhmän valitsemat kolme kärkihakemusta ovat parhaillaan asiantuntijoiden arvioitavina.” Tällä hetkellä tehtävään vahvimmin tyrkyllä ovat professori Kimmo Rentola Turusta, HY:n ­Eurooppa­-tutkimuksen verkoston johtaja Juhana Aunesluoma ja Genevessä vaikuttava professori Jussi Hanhimäki. Polholaisille Hanhimäki on varmastikin tutuin yhtenä aineopintoihin kuuluvan International History of the Twentieth Century -kirjan kirjoittajista. Asiantuntijalausuntojen jälkeen valmisteluryhmä haastattelee parhaiksi katsomansa hakijat ja pyytää heistä lausuntoa laitoksen opetustaitotoimikunnalta. Asia käy myös laitosneuvostossa lausuntokierroksella. Lopullinen esitys toimitetaan yliopiston kanslerille, joka päättää voidaanko tehtävään ehdotettu henkilö palkata. Pakkasvirta arvioi, että uuden professorin nimen pitäisi olla selvillä toukokuussa, jos prosessi sujuu ongelmitta. Antti Lehtinen 6

Teemu Perhiö

Y

li 20 henkeä kokoontui tammikuussa Yhiksen kesätyöiltaan kuulemaan vinkkejä kesätyön löytämiseksi. Puhujina olivat Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry:n Aki Reinimäki ja Helsingin yliopiston urapalveluiden Minna-Rosa Kanniainen, jotka vastasivat opiskelijoita askarruttaneisiin kysymyksiin. Reinimäki kannusti opiskelijoita olemaan aktiivisia ja oma-aloitteisia työnhakuprosessin aikana. ”Työpaikkaa haettaessa kannattaa kiinnittää huomiota työtehtävien vaatimuksiin ottamalla etukäteen selvää, minkälaista osaamista työssä edellytetään. Lisätietoa voi hankkia suoraan työnantajalta.” Reinimäki muistutti myös, että työnantajien näkökulmasta ”valtsikalaisuus” on positiivinen asia, jota arvostetaan. Kanniainen oli pitkälti samoilla linjoilla. ”Suurin osa avoimista työpaikoista ei ilmesty yleisille foorumeille, mikä jo itsessään vaatii oma-aloitteisuutta.” Kanniainen jatkoi kertomalla piilotyöpaikkojen etsintää varten luodusta oppaasta, minkä lisäksi Urapalveluiden työelämäneuvojat auttavat opiskelijoita mm. oikeaoppisen CV:n laatimisessa. Apua voi kysyä myös liiton toimijoilta. Tason Jori Pyykkö piti iltaa onnistuneena. ”Opin kääntämään generalistisen alamme haasteet vahvuuksiksi, ja se kannusti hakeutumaan tänä kesänä monipuolisemmin erilaisille aloille. Urapalveluvinkit olivat myös hyviä.”

Teemu Tuominen


opinnoista

Irti eurooppa­ keskeisestä historiakuvasta?

G

radussani tarkastelen lukion historianopetusta monikulttuurisuuskasvatuksen näkökulmasta sekä somalitaustaisten nuorten historiakuvia. Tutkielma on tapaustutkimus eräästä pääkaupunkiseudun lukiosta, jossa haastattelin historianopettajia sekä somalitaustaisia oppilaita. Tutkielman teko on saanut pohtimaan historian opetuksen eurooppakeskeisyyttä: muiden kulttuurialueiden näkökulmia ei ole tuotu tasavertaisesti esiin. Käsittely­tapa on ongelmallinen luokka­huoneessa, jossa on eri kulttuuritaustaisia oppilaita. Monikulttuurisessa ryhmässä ihanteellista olisi, että historian opetus olisi moniperspektiivistä ja käsittelisi eri kulttuureja tasa-arvoisina. Entä jos opetukseen tuotaisiin enemmän afrikkalaista perspektiiviä? Ongelmana on afrikkalaisen historiankirjoituksen puuttuminen: monissa Afrikan valtioiden historiankirjoituksissa näkyy vielä kolonialismin perintö, eikä paikallinen ääni välttämättä pääse kansallisessa historiankirjoituksessa kuuluviin. Koen tutkielman aiheen tärkeäksi, sillä maahanmuuttajataustaisten oppilaiden määrä kasvaa suomalaisissa kouluissa. Yksikulttuurisuuden lähtökohta opetuksessa ei ole enää nykytilanteessa perusteltu.

Elina Kutramoinen

Tutkintouudistuksesta

T

ämän Poleemin ilmestyessä tutkintovaatimusuudistus alkaa olla loppusuoralla ja tiedekuntaneuvoston päätöstä vaille valmis. Minkälainen tutkintorakenne sitten odottaa ensi syksynä aloittavia uusia opiskelijoita? Sortumatta liiaksi hallinnolliseen byrokratiaan esittelen keskeisiä muuttuvia tekijöitä. Ensiksi, pääaineen perusopinnot tulevat koostumaan oman oppiaineen opintojen lisäksi muiden oppiaineiden kanssa yhdessä järjestettävistä opintokursseista. Tähän viitataan tutkintouudistuksen laajoilla kandeilla. Vaikka ensi silmäyksellä voisi kuvitella oman pääaineen opintojen vähenevän uudistuksen myötä, todellisuudessa ne sijoittuvat osakMitä si aine- ja maisterinopintarkoittavat toja. Jatkossa esimerkiksi aineopintojen laajuus voi laajat vaihdella 55–65 opintopiskandit? teeseen. Tämä johtuu pääasiallisesti siitä, että menetelmäopinnoista voi jatkossa muodostaa oman opintokokonaisuutensa. Kandidaatintutkinnon laajuus säilyy 180 opintopisteen kokoisena. Toiseksi, kurssien laajuudet yhtenäistyvät koko valtiotieteellisen tiedekunnan osalta, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, viiden opintopisteen suuruisiksi. Yliopistonlehtorimme Hanna Kuusi on mukana kokoamassa ns. mallipankkia hyvän viiden opintopisteen laajuisen kurssin rakentamiseksi. Valmistelutyö omassa oppiaineessamme on edennyt yhteistyössä opiskelijoiden kanssa. Esimerkiksi tammi–helmikuun vaihteessa keräsimme opiskelijoiden mielipiteitä nykyisestä tenttikirjallisuudesta. Iso kiitos kaikille vastanneille, mielipiteenne ovat tärkeitä! Saila Kurki Kirjoittaja on Polhon 1. opintovastaava

7


t yöel ämä än

Outi Salo

Palstalla haastatellaan työelämään eksyneitä, lähes valmistuneita polholaisia.

Melkein valmistunut leffafriikki

M

aria Pirkkalaisen opiskelujen oheista työuraa on määrittänyt vahvasti omat harrastukset. Seitsemännen vuoden polholainen pitääkin itseään ”leffafriikkinä”, vaikkei hän opiskelujen alkaessa tunnistanut sitä vielä omaksi alakseen. Hän toimi ensin osa-aikaisesti elokuvateatterissa lipunmyyjänä, sekä teki vapaaehtoistyötä eri elokuvafestivaaleilla. Ajatus selkeytyi kuitenkin toimimalla hyy:n elokuvaryhmän hallituksessa. Sittemmin Pirkkalainen on kartoittanut työkokemustaan päivätöissä televisio- ja elokuvamaailmassa. Hän on työskennellyt muun muassa Yle Teeman ohjelmakoordinaattorina, Night Visions -elokuvafestivaalin tiedottajana ja Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalin vieraskoordinaattorina. Vakituisten työkontaktien saaminen on mahdollistanut työmäärän vähentämisen, sillä tarkoitus on saada gradu valmiiksi tänä keväänä. ”Hyvä ja ahkera työnteko kyllä puhuu puolestaan, oli se sitten leffateatterin lipunmyyjänä tai opiskelijajärjestöissä”. Pirkkalainen on hyy:n elokuvaryhmän lisäksi toiminut muun muassa tuutorina ja Poleemin päätoimittajana. ”Käytännön kokemusta ei kannata missään nimessä aliarvioida, vaikka se välillä söisikin aikaa opinnoilta.” Pirkkalainen korostaa silti, ettei omaa alaa aina löydy muuten kuin yrityksellä ja erheellä. Tehdyn päätöksen lopullisuutta ei kannata myöskään pohtia, varsinkaan opintojen aikana. Pirkkalainen kannustaa kuuntelemaan omia intohimojaan ja kokeilemaan erilaisia aloja. Vaikkei mieleistä työtä heti löydy, ei kannata luovuttaa. Poliittinen historia takaa sivuaineita yhdistelemällä ja aktiivisuudella ainejärjestötoiminnassa pohjan hyvinkin vaihteleville aloille. Topi Juga

Käytännön kokemusta ei kannata aliarvioida, vaikka se söisikin aikaa opinnoilta.

8


ak at eeminen ma ailma

koonnut Ilari Leskelä

Poliittinen tahto vai vapaa tutkimus?

Y

liopistoinnovaatioista on tänä vuonna vuorossa valtion tutkimuslaitosten ja tutkimusrahoituksen kokonaisuudistus. ­Syyskuussa 2013 hyväksytty uudistus toteutetaan vuosien 2014–2017 aikana. Uudistuksen päätavoite on tutkimustiedon parempi päätyminen poliittisen päätöksenteon t­ ueksi. Tarkoitusta varten Suomen Akatemiaan perustetaan uusi strategisen tutkimuksen neuvosto 70 miljoonan euron potilla. Valtioneuvosto päättää strategisen tutkimuksen teema-alueet 3–6 vuoden välein. Lisäksi valtioneuvoston ja ministeriöiden käyttöön muodostetaan 12,5 miljoonan euron budjetti, jolla ne voivat tilata tutkimuksia välittömiin tarpeisiinsa. Rahoitus kootaan valtion tutkimuslaitosten tutkimusmäärärahoista. Tiedemaailmaa ovat ravistelleet kysymykset tutkimuksen vapaudesta ja siitä kumpi tulee ensin: tieteellinen laatu vai yhteiskunnallinen relevanssi. Akuutein huoli on kuitenkin se, mitä uudistus tarkoittaa yliopistojen ja niiden tutkijoiden kannalta – syksyn rahoitus on vielä osin auki, ja tutkijoiden pitäisi saada palkkansa. Osallistu | Tiedekulma: Tutkimuslaitokset ja -rahoitus uusiksi, to 13.3. // 16-17.30, Porthania, Yliopistonkatu 3.

TULOSSA Traumojen jäljillä Traumojen käsittely on noussut tieteissä muoti-ilmiöksi 2000-luvulla. Sitä miten traumat syntyvät ja miten ne vaikuttavat toimintaamme, pohtivat Tiedekulmassa kasvatuspsykologian professori Liisa Karlsson, Suomen Pakolais-

avun hankejohtaja Minna Lähteenmäki ja historioitsija Ville Kivimäki. Tiedekulma, to 10.4. // 16–18 Mitä Euroopasta pitäisi tietää? Helsingin Yliopiston Studia Generalia -yleisöluennot tarkastelevat Eurooppaa usean asiantuntijan voimin. Eurooppalaista demokratiaa ja oikeutta

Tehoa ja laatua opetukseen

L

aatunäkökulma yliopisto-opetuksessa vahvistuu opetus- ja kulttuuriministeriön suunnitelmissa. Vuodesta 2015 3 % yliopistojen valtion rahoituksesta perustuisi opiskelijapalautteen vastauksiin. Helsingin yliopiston Learn–palaute tulisi toimimaan kaksisuuntaisesti myös opiskelijan suuntaan. Lisäksi 55 opintopistettä vuodessa suorittaneiden painoarvoa kasvatetaan prosenttiyksiköllä 12 %:iin. Painopistemuutoksiin hankitaan varat vähentämällä suoritettujen tutkintojen perusteella jaettua rahoitusta. Poleemia jäi mietityttämään, kuka kaiken palautteen käsittelee ja huolehtii palautteen antamisesta opiskelijoillekin? Ja kuinka paljon opiskelijoita lopulta kiinnostaa 55 opintopisteen tavoittelu, kun porkkana on edelleen opintotukeen vaadittava 45 opintopistettä?

pohtii mm. valtiotieteellisen tiedekunnan dekaani Liisa Laakso, Seppo Honkapohja Suomen Pankista analysoi Euroopan taloutta, sekä Eurooppa-verkoston johtaja Juhana Aunesluoma ja Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen puivat Euroopan nousua tai tuhoa. Porthania PI, torstaisin 27.2.– 3.3. // 17–19

9


hallitus tentissä

Haastattelemme palstalla Polho ry:n hallituslaisia. Ensimmäisenä vuorossa on puheenjohtaja Josefiina ”Josse” Manninen.

teksti & kuva Teemu Perhiö

Miten tasolaiset eroavat polholaisista, Josefiina Manninen? Mitkä ovat hallituksen tärkeimmät tehtävät ja suurimmat haasteet? Tärkeintä on perustoiminta: järjestää laadukkaita ja perinteisiä tapahtumia ja varmistaa, että niihin on helppoa osallistua. Jokainen hallitus joutuu aina tekemään tapahtumat alusta, vaikka ne olisivatkin perinteisiä. Haasteena on pitää toiminta monipuolisena ja varmistaa, että kaikki viihtyvät. Mitä tarkoittaa kotisivun esittelytekstissäsi mainitsema ”kultainen vuosikerta”? Fiilistelin omaa fuksivuosikertaa, joka on ollut joka vuosi aktiivinen. Meitä on tänä vuonna hallituksessa kaksi ja poleemin päätoimittajanakin yksi. Jokaisella on varmaan jossain määrin nostalginen kuva omasta fuksivuodesta ja -kavereistaan. Uusin fuksikertakin on mainio! Miten tasolaiset ja polholaiset eroavat toisistaan? Meillä on hyvä yhteishenki, on vaikea sanoa miten eroaisimme. Baarikeskusteluissa toisinaan huomaa, että on polholaisia aiheita, joihin tasolaiset hajoavat – mutta toisaalta on myös tasolaisia, jotka osallis-

10

tuvat keskusteluun innoissaan. Eli on niitä eroja, mutta ne ovat pitkälti henkilöiden välisiä.

asian suhteen aktiivisempi, ehdottakaa asiaa hallitukselle, niin käsittelemme sitä kokouksessa.

Pitäisikö Polhon tavoitella toiminnallaan jotain hieman vakavampaa yhteis­kunnallista ulottuvuutta? Polho voi ottaa kantaa, mutta siihen pitää olla jäsenistön tuki. Mielestäni Polho tarjoaa foorumin, jossa ihmiset voivat keskustella keskenään ja muodostaa mielipiteitään. Yhteiskunnallinen toiminta tulee sen jälkeen. Peräänkuulutamme myös jäsenistön aktiivisuutta: jos haluatte Polhon olevan jonkin yhteiskunnallisen

Millä tavalla pidätte yllä suhteita Turun kollegoihimme? Polho on kutsuttu vierailulle Turkuun, ja toivoisin vierailun sisältävän myös akateemisen osuuden. Olisi mielenkiintoista tutustua Turussa tehtävään tutkimukseen ja opiskelijoiden mielenkiinnon kohteisiin. Miksei meillä ole esimerkiksi keskinäistä opiskelijavaihtoa tai mahdollisuutta suorittaa kursseja päittäin?

Paluun tehnee perinteikäs tapahtuma

Tullaanko Polhon toiminnassa tänä vuonna näkemään uusia tuulia? Voin tässä vaiheessa paljastaa, että keväällä tehnee paluun eräs perinteikäs tapahtuma, jota ei ole pariin vuoteen järjestetty. Oletko pettynyt, kun puheenjohtajapalstaa ei enää ole? Hassuttelutasolla olen hieman pettynyt, kun ei ole enää ikiomaa palstaa. Uskon silti, että nyt tulee enemmän kiinnostavaa luettavaa.


keskellä

tutkijan keit tiössä: pilvi torsti

*

3x

docpoint

*

*

töölönl ahden tuho

puoluee t tomat irl ant i ja suomi

* idänk aupan

l ähe t til äs

Herkkutattirisotto á la Pilvi 20 g herkkutatteja (kuivattuna) 3 rkl oliiviöljyä 1 kpl sipulia 1 kpl valkosipulinkynttä (hienonnettuna) 3 1/2 dl risottoriisiä 2 dl kuivaa valkoviiniä 8 dl kasvislientä 1 dl kuohukermaa 1 dl parmesaanijuustoa (raastettuna) 30 g voita 1 tl sitruunankuoriraastetta 1/4 tl mustapippuria

Liota sieniä kylmässä vedessä pari tuntia, purista kuivaksi ja silppua. Haihduta kasarissa sienistä enin neste. Lisää joukkoon öljy ja sipulit. Sekoita mukaan riisit ja kääntele, kunnes riisi on muuttunut läpikuultavaksi. Älä ruskista. Lisää kasariin viini, ja kun se on haihtunut, aloita kasvisliemen lisääminen kauhallinen kerrallaan. Varmista, ettei riisi pääse ylikypsymään. Kypsennysaika on noin 15 minuuttia. Lisää risoton joukkoon kerma, parmesaaniraaste, voi ja sitruunankuoriraaste. Mausta sienirisotto musta-

11


12


tutkijan keit tiössä

Oppiaineen tuore dosentti

Pilvi Torsti

teki Poleemille herkkutattirisottoa ja

kertoi, miten päätyi tutkijasta valtio­ sihteeriksi. teksti Topi Houni & Ilari Leskelä kuvat Ilari Leskelä 13


U

Vuonna 1993 United World College of the lkona iltahämärä on laskeutuAdriatic -lukiossa Triesten lähellä käytännön nut jo aikaa sitten, mutta sisällä toiminta ja kanssakäyminen uusien ihmisten töölöläisasunnossa vallitsee eloisa tunnelma. Kaupunginhallituk- kanssa muuttui nopeasti hyvin arkipäiväiseksi. Juuri hajonneen Jugoslavian rajalla sijainneessen iltakoulu on venähtänyt vieta lukiosta oli näköyhteys entisen rautaesiripun lä hetkisen ja haastattelun sijaan taakse ja Torstin kahdestasadasta koulukaverisjoudumme itse kahden pojan kuulusteltavikta moni tulikin rajan takaa. Torstin muistikusi. Perheen isä, Samuli, ohjaa meidät kuitenvissa monen ex-jugoslaavikoulukaverin elämä kin keittiöön, jossa saamme ohjeita illan ateoli muistuttanut pitkälti hänen omaansa, mutrian valmisteluun. ta vuonna 1991 leimahtanut sota oli kuitenkin Perheen jälkikasvun viimeistellessä runemurentanut pohjan kaikelta totutulta. bergintorttuja, ehtii paikalle myös perheen äiViikonloppuisin lukion oppilaat opettiti, Pilvi Torsti. Ripeästi Torsti tervehtii kaikvat pakolaisleireillä bosnialaisille englantia tai kia ja asettaa ulkovaatteensa naulakkoon. Kaksi vierasta opiskelijaa omassa keittiössä ei näytä auttoivat muissa töissä. Torsti oli ollut jo Suomessa kiinnostunut kansalaituottavan suurta hämminkiä. saktiivisuudesta, liittyen esiTilanteisiin tottuminen ja merkiksi Amnestyyn, mutmutkattomuus uusien ihmis”Minua ei ta Italiassa kokemukset ja ten kanssa käyvät ilmi Torslopulta valittu toiminta muuttuivat hyvin tin selvittäessä omaa nuokonkreettisiksi. Tuoretta yliruuttaan 1980-luvun SuomesYlioppilaslehden oppilasta jäi vaivaamaan sosa. Imatralla syntynyt Torsti päätoimittajaksi. dan syyt ja miten tulevaimuutti jo pian Valkeakoskelsuudessa voitaisiin välttyä le ja sieltä Hollolaan, mutKoin sen itse samanlaiselta tuholta. Vasta päätyi yläasteikäisenä asuaikanaan tauksia hän päätti kansalaismaan Lammille evakkosutoiminnan sijaan hakea akavun juurille. Vaikka opiskelut ensimmäisenä teemisesta maailmasta. maalaiskoulussa jäivät vain vastaan tulleena neljään vuoteen, on suhde Lammiin edelleen läheinen – yiden ja seurauksilasikattona.” pakasteesta kaivetaan omalta en pohdinta johdatkesäpaikalta poimittuja herkteli Torstin hakemaan kutatteja sulamaan. Nuoren lukiolaisen seikkaiHelsingin yliopistoon opiskelemaan historiaa lunhalu vei Torstin kuitenkin maailmalle. vuonna 1995. Kiinnostus historiaan oli syttynyt ”Luin seiskaluokkalaisen lehdestä jutun, jo- jo koulussa, mutta Italia-vuosina suomalainen ka kertoi United World College -lukioista. Innäkökulma historiaan oli jäänyt pimentoon. nostuin lukion ideasta yhdistää opetussuunni”En halunnut viettää välivuotta ja lopulta telmassa käytännön toiminnallisuus ja idealishain opiskelemaan yleistä historiaa ulkomaami akateemiseen vaativuuteen. Ajattelin, että laiskiintiössä, koska se oli ainoa tapa ehtiä pääsellaisessa paikassa pääsisin toteuttamaan pitsykokeisiin IB-tutkintoni valmistumisaikataukäaikaista unelmaani”, hän muistelee reseptiä lulla.” etsiessään. Sivuaineeksi valikoitui journalismiopintoTorsti päätti hakea Suomen Kulttuuriraja Jyväskylän yliopistosta. Journalismista tuli hastolta kaksivuotista stipendiä lukio-opinmyös työ monen kesän ajaksi, kun Torsti työstoja varten – ja onnistui. Kohteeksi valikoitui kenteli Helsingin Sanomissa ja Ylessä. Toimitalun perin Hong Kong, mutta Torsti onnistui tajana Torsti tuli tutuksi myös Ylioppilaslehden vaihtamaan kohteita päittäin niin, että Kiinassivuilla yhden vuoden toimittajapestin myötä. ta kiinnostunut stipendiaattipoika lähti Hong ”Opiskelusta ja tutkimuksesta oli mukava Kongiin ja Torsti Italiaan. ottaa irtiottoja journalismin puolelle. Hesarin

S

14


ulkomaantoimittajana pääsin kesätöissä haastattelemaan Kosovon presidenttiä Ibrahim Rugovaa ja Ylioppilaslehdessä teimme yhdessä Matias Möttölän kanssa 10-osaisen juttusarjan Vallan kasvot.” Samaisen Matias Möttölän Ylioppilasleh­ teen kirjoittamasta kirja-arvostelusta Torsti löysi Historiaton sukupolvi -kirjan. Kirja tarjosi vastauksen graduaihetta etsineelle historian opiskelijalle ja Torsti pääsi kirjan kirjoittajan, historian didaktiikan professoriin Sirkka Ahosen, avustuksella mukaan kansainvälisen Youth and History -tutkimusprojektin verkostoon. Siellä suhtauduttiin innostuneesti Torstin ideaan kerätä aineistoa nuorten historiakäsityksistä ja historian opetuksesta kouluissa lukiovuosilta tutussa Bosnia ja Hertsegovinassa, joka oli jäänyt alkuperäisen tutkimuksen ulkopuolelle sodan vuoksi. Torstin keräämästä aineistosta syntyi muutaman artikkelin lisäksi vuonna 2000 myös Torstin gradutyö. Aineistoa käsitellessä tekstiä kertyi yli 200 sivua. Opiskeluaikana Torsti ei silti suunnitellut tutkijan uraa, vaan toimittajan työ veti puoleensa yhä enemmän. Monen muun tulevan

toimittajan tavoin hän päätti hakea Ylioppilaslehden päätoimittajaksi. ”Minua ei lopulta valittu Ylioppilaslehden päätoimittajaksi. Koin sen itse aikanaan ensimmäisenä vastaan tulleena lasikattona. Tuntui, että ominaisuudet, joita nuorissa miehissä arvostettiin, koettiin nuorissa naisissa negatiivisina. Näin jälkeen päin on vaikea sanoa, kuinka todellinen lasikatto silloin 15 vuotta sitten oli – Ylioppilaslehdellä oli silloin ollut historiassaan kaksi naispäätoimittajaa, heti sotien jälkeen ja 1980-luvun alussa – mutta näin joka tapauksessa koin”, Torsti pohtii risottoriisiä tarkkaillessaan.

V

isio toimittajan urasta tuntui romuttuvan päätoimittajapestin mukana. Nykyisen puolisonsa ehdotuksesta Torsti päätti hakea jatko-opiskelijaksi ja syventää graduteemaansa aina väitöskirjaksi asti. Ehkä mukana oli myös nuoren naisen halua näyttää – pieni, blondi ja tohtori. Säätiörahoituksella työskennellyt Torsti pääsi akateemisen tutkimisen lisäksi myös käytännössä tutustumaan nuoriin ja koulutukseen. 15


suutta ja mitä menneisyys ja historia merkitVanhassa United World College -lukiossa pusevät ihmisille Suomessa. Tutkimushankkeen hujavieraana käydessään vanha rehtori kehitteli lounaskeskusteluissa idean uwC-lukion pe- kruunasi vuonna 2012 julkaistu Suomalaiset ja historia -teos. Tohtoriassistenttiaikoina syntyrustamisesta Sarajevoon. Monien neuvonpitonyt innostus opetustyöhön säilyi tutkimuksen jen ja alustavien tutustumisvierailujen jälkeen rinnalla. Torsti ja rehtori David B. Sutcliffe täsmensi”Minulla oli kova pedagoginen into yhdisvät idean hankkeeksi, jonka tarkoituksena oli petää opiskelijoiden työskentely osaksi omaa tutrustaa kaikille kansallisuuksille avoin uwC-lukio kimusprojektiani. Ymmärtääkseni opiskeliMostarin kaupunkiin Bosnia ja Hertsegovinassa. jat eivät kokeneet olleensa pelkästään ilmaista “uwC-lukion perustamisprosessissa Mostarissa yhdistyivät omat Italian-kokemukseni se- työvoimaa, vaan monet nauttivat, kun pääsivät osallistumaan suurempaan projektiin”, tuokä gradututkielmani aiheet.” re poliittisen historian dosentti selittää haluaan Jatko-opiskelu mahdollisti myös siirtymisyventää opintojen pedagogista puolta. sen poliittisen historian oppiaineeseen, koska pääaineen vaihtaminen maisterivaiheessa oli törmännyt liikaan byrokratiaan. Jatko-opinnot öytää katettaessa miettii kuinka paljon kestivät reilut kolme vuotta, ja joulun alla 2003 Pilvi Torsti on ehtinyt saavuttaa ikäiTorsti väitteli valtiotieteiden tohtoriksi. sekseen – tohtori, kansainvälinen ura ja Englanniksi kirjoitetun väitöskirjan otsikahden lapsen äiti. Torsti nostaa herkkutattikoksi tuli Erilaiset tarinat, samanlaiset asenrisoton pöytään ja tunnustaa, että italialaisen teet. Tutkimus historian läsnäolosta, historian ruoan teko on muodostunut perheessä hänen oppikirjoista ja nuorten ajattelusta sodanjälkei- bravuurikseen – liekö peruja Italian-vuosilta. sessä Bosnia ja HertsegovinasAkateemisen maailman sa. Samojen teemojen kansohella vaikuttaminen on ollut sa Torsti jatkoi työnsä parisselkeästi lähellä Torstin sydänTutkimus­ sa, kun hän toimi poliittisen tä. Puoluepolitiikka näyttäytyi hankkeen historian assistenttina ja myö1970-luvulla syntyneelle vahemmin tohtoriassistenttina. paaehtoistyöntekijälle kuitenkruunasi kin pitkään kaikista etäisimSuomalaiset ja mältä vaihtoehdolta vaikuttaa seista eri vaiheista koosyhteiskunnallisesti. Lopultunutta työuraa pätkihistoria -teos ta kansainvälinen sosiaalidevät lisäksi kaksi äitiysvamokraattinen liike tuntui popaata. Väitöksen jälkeen Mostentiaalisimmalta vaihtoehdolta suurten ongeltarin uwC-kouluhankkeen perustamisprosessi oli myös täysipäiväinen työ puolentoista vuoden mien ratkomiseksi. ”SDP:stä löytyivät arvot, joiden pohjalta on ajan, jonka Torsti perheineen asui Sarajevossa, hyvä harjoittaa pragmaattista idealismia.” missä perheen toinen lapsikin syntyi. Torsti lähtikin SDP:n europarlamenttieh”Tällaisessa pätkätöiden ja erilaisten prodokkaaksi vuoden 2009 vaaleissa. Vaikka tie jektien rytmittämässä elämänvaiheessa monia valintoja on helpottanut ja taloudellisesti mah- Brysseliin ei auennut, eteni tuore puolueenjäsen hengästyttävällä vauhdilla puoluekoneisdollistanut se, että perheessä toisen aikuisen tossa: eduskuntavaaleissa 2011 Torstista tutyö on ollut pysyvämpää.” li työministeri Lauri Ihalaisen erityisavustaja, Vuoden 2006 äitiysvapaan jälkeen Torstilkaupunginvaltuustoon ja -hallitukseen Torsla alkoi hieman vakaampi neljän vuoden kauti nousi kunnallisvaaleissa 2012 ja kesällä 2013 si, jolloin hän työskenteli poliittisen historian Torsti nimitettiin opetusministeri Krista Kiutohtoriassistenttina ja tutkijatohtorina. Päärun valtiosihteeriksi. työnään hän veti Historiatietoisuus Suomessa ”1990-luvun lopussa maailma näytti pai-tutkimushanketta. Tutkimushankkeessa selvikalta, jossa edistys oli mahdollista. YK julkaitettiin tavallisten suomalaisten historiatietoi-

P

U

16


Pilvi Torsti Valtiotieteiden tohtori 2004, poliittisen historian dosentti 2013 Opetusministerin valtiosihteeri 2013– Helsingin kaupunginvaltuuston ja -hallituksen jäsen (SDP) 2012– Erityisavustaja Työministeri Lauri Ihalaisen erityisavustaja 2011–2013 Perustajana hankkeessa United World Colleges and International Baccalaureate Initiative in Bosnia and Herzegovina, projektinjohtaja 2005– 2006 Historiatietoisuus Suomessa -tutkimushankkeen johtaja 2007–2011 Kielitaito: suomi, englanti, kroatia/serbia/ bosnia, saksa, ruotsi, italia, ranska ja espanja (alkeet), nepali (suullinen)

si vuosituhat -ohjelmansa, järjestöihin liityttiin aktiivisesti ja erilaisilla projekteilla pyrittiin parantamaan maailmaa. Vuoden 2001 terrori-iskut olivat sitten jonkinlainen käännekohta. Ne avasivat silmäni uusien globaalien ongelmien ja uhkien suhteen.”

T

orstin puheessa globaalit energia-, resurssi-, väestö-, ruoka- ja ihmisoikeusongelmat määrittävät tulevaisuudessa päätöksenteon raamit, joihin pitää pystyä kansallisella ja kansainvälisellä politiikalla vaikuttamaan. Torstia huolestuttaa kuitenkin ihmisten heikko usko politiikan voimaan. Vuoden 2009 europarlamenttivaaleista lähtien Torstin poliittista agendaa on määrittänyt ”politiikan pelastusohjelma”, jossa hän on korostanut, että lähtökohtaisesti politiikan täytyy pelastaa maailma. ”Globalisaatio on tuonut ennennäkemätöntä vaurautta, mutta myös riskejä. Edustuksellinen demokratia tarvitsee tässä ajassa tukijoita, sillä mielestäni näitä riskejä tulee tasata yhteiskunnan toimesta.” Torstin puheesta huomaa myös, että ylenpalttinen idealismi on saanut toisinaan väistyä käytännönpolitiikassa. Helsingin kaupunginhallituksessa ovat lähes kaikki valtuuston puolueet edustettuina ja päätöksenteko johtaa usein kaikkia tyydyttävään kompromissiin. Jälkiruoaksi Torsti tarjoaa kinuskia ja jäisiä karpaloita, jotka nekin paljastuvat kesäpaikan antimiksi. Kaupunkikiireiden keskellä Lam-

mista onkin muodostunut tärkeä henkireikä koko perheelle. Ja kiireitä Torstin elämässä on tosiaan riittänyt. Herääkin kysymys, miten hän on onnistunut olemaan mukana niin monessa projektissa – ja useasti vielä sattumalta? Torsti painottaa sattumien kautta tapahtuneiden yksittäisten valintojen lisäksi aktiivista elämänasennetta. ”Kun on kahdeksan suunnitelmaa tulevaisuudelle, niin muutama niistä voi hyvinkin toteutua. Jos on vain yksi suunnitelma, se jää helpommin toteutumatta” Tulevaisuudesta Torsti ei sano vielä mitään varmaa, mutta ainakin aiemmasta tutkimusaineistosta riittäisi vielä pieniä projekteja. Kevään eurovaalit eivät olleet agendalla, mutta tuleva perheenlisäys keväämmällä ei vaikuttanut päätökseen. Torsti kokee, että hänellä on juuri nyt monta uutta paljon oppimista vaativaa tehtävää Helsingissä. Lisäksi nykyisissä tehtävissä opetusministerin valtiosihteerinä hän on päässyt miettimään kiinnostavia teemoja koulutuksen uudistamisesta Suomessa, mutta myös ulkomailla. Politiikka ei selvästi ole vielä alkanut Torstia tylsistyttää. Syyksi hän kokee vanhemmalla iällä aloitetun poliittisen uran. Yhdestä asiasta hän on kuitenkin varma. ”Siinä vaiheessa, kun puoluepolitiikka on ainoa tulevaisuudensuunnitelma, on aika siirtyä siitä kokonaan pois.”

*

17


PÄÄKAUPUNGIN teksti & kuvat Teemu Perhiö

18


MUSTA AUKKO

Maisema Helsingin ytimessä on lohduton. Aallon ja Saarisen suuret suunnitelmat jäivät toimistomassojen alle. Miten tässä näin kävi?

19


K

auneus ei ole ihan sama asia kuin tikkukaramelli. Se voi olla rumaa­ kin, kunhan se on rytmillisesti oi­ kein. Näin Alvar Aalto perusteli keskustasuunnitelmaansa kaupunginvaltuutetuille 1960-luvulla. Hän halusi rakentaa Töölönlahden alueen täyteen rakennuksia. Niistä toteutettiin vain nykyinen Finlandia-talo. Aallon suunnitelmaan sisältyi myös junaradan päälle pilarein pystytettävä Vapaudenkatu, josta olisi avautunut komea näkymä moderniin Helsinkiin. Ajatus pohjoiseen vievästä suurtiestä oli keskeinen myös 1918 Eliel Saarisen ja Bertel Jungin Suur-Helsinki-suunnitelmissa. He halusivat täyttää Töölönlahden ja vetää sen poikki leveän Kuningasavenuen. Alue pysyi sata vuotta kaupunkisuunnittelijoiden ja arkkitehtien märkien unien kohteena. Suunnitelmia luotiin vaikka millä mitoin, mutta lopullisten päätösten tekemisessä ei onnistuttu. Alue oli liian arvokas ja suuri, kuten myös suunnitelmat. Kun Töölönlahden asemakaavan muutosehdotus tuli kaupunginvaltuuston käsittelyyn helmikuussa 2002, asia vaikutti jälleen palavaan vuosikymmeniksi suunnittelupöydille. Toisin kävi. Helsinkiin saapuvat junamatkustajat toivottaa tervetulleeksi toimistotalorivi, jollaisia on yleensä rakennettu kehäteiden melumuureiksi. Rakennusmassat ovat vuoden 2002 asemakaavan mukaisia. Vanhasta muistuttaa vain nurmikentälle rapistumaan jätetty makasiininpätkä, jonka suojelu haluttaisiin lopettaa. Siitä on tullut tikku kaupunkisuunnittelijoiden lihassa – rampautettu muistomerkki vanhasta. Nykyinen tiilikasa on vain pieni osa vuonna 1891 rakennetuista makasiineista, jotka edustivat aikansa rautatiearkkitehtuuria puhtaimmillaan. Ne jäivät tyhjilleen 1980-luvun lopulla, kun VR siirsi tavaraliikenteen Pasilaan. ”Tsaarin talleja” alkoivat kansoittaa laitapuolenkulkijat, mutta niissä syntyi myös elävää kaupunkitoimintaa kirppisten ja erilaisten kaupunkitapahtumien muodossa. Vuonna 2000 makasiinit toimivat Helsin-

20

gin kulttuurikaupunkivuoden keskipisteenä, ja nykyajan viilein festari Flow järjestettiin siellä kerran. Rakennuksesta muodostui ainutlaatuinen elävä kaupunkitila aivan Eduskuntatalon etupihalle. Sellaista ei ollut muiden Euroopan suurkaupunkien keskustoissa – se antoi makasiineille niiden symbolisen arvon. Valtion ja kaupungin neuvotteluelimissä rakennukset kuitenkin haluttiin purkaa.

N

ykyisen Töölönlahden asemakaavan laatiminen käynnistyi, kun kaupunginvaltuusto hyväksyi Kampin-Töölönlahden osayleiskaavan vuonna 1991. Asemakaavoitusta ohjaava yleiskaava luodaan Helsingissä noin kymmenen vuoden välein, ja sen tueksi voidaan luoda alueellisia osayleiskaavoja. Kaupunkisuunnitelulautakunta hyväksyi asemakaavaluonnoksen 1996. Sille puolestaan luotiin asemakaavan muutosehdotus, joka perustui edellä mainittujen kaavojen lisäksi Musiikkitalon arkkitehtikilpailuun ja Töölönlahden maisema-arkkitehtuurikilpailuun. Vain harvassa Musiikkitalon arkkitehtikilpailun ehdotuksessa makaasiinit otettiin huomioon, vaikka sitä toivottiin kilpailuohjelmassa. Kuten tiedämme, voittaneeseen ehdotukseen niitä ei sisällytetty. Valtuusto hyväksyi asemakaavan muutosehdotuksen 2002. Makasiinien purkamiselle oli hyviä perusteita. Ne sijoittuivat kaupunkikuvallisesti ja -toiminnallisesti huonosti etelä–pohjoinen-akselille. Ne olivat huonossa kunnossa, eivätkä kunnostettuina enää olisi olleet silloisten käyttäjien vuokrattavissa. Niille oli kuitenkin juuri sijaintinsa ansiosta annettu niin paljon merkitystä ja arvoa, että purkamissuunnitelmat aiheuttivat paljon vastaääniä. Niin paljon, että asemakaavan muut kaupunkikuvalliset vaikutukset eivät saaneet juuri ollenkaan huomiota. Huomiota ne varmasti olisivat saaneet, ellei samaan asemakaavan muutosehdotukseen olisi kytketty myös Musiikkitalon rakentamista makasiinien tilalle: jos kannatti Musiikkitaloa, sai samalla kylkiäisinä myös radanvarren toimistorakennukset – jos kannatti Musiikkitaloa, kannatti makasiinien purkamista. Eikä


Vanhasta muistuttaa vain nurmikentälle rapistumaan jätetty makasiininpätkä, jonka suojelu haluttaisiin lopettaa. nykyään kaupungeista niin vain pureta vanhaa pois: tuhannet ihmiset muodostivat ihmisketjun makasiinien ympärille ennen vuoden 2000 kunnallisvaaleja. Tämä vastakkainasettelu konkretisoitui kaupunginvaltuuston kokouksessa, jossa käytiin paljon debattia makasiinien merkityksestä ja Musiikkitalon tärkeydestä. Vihreät oli ratsastanut vaalivoittoon vuoden 2000 kunnallisvaaleissa makasiinipuolueena, ja he puolustivat makasiineja voimakkaasti yhdessä vasemmistoliiton kanssa. rkp:n ja Keskustan äänet jakautuivat. Vankinta kaavan kannatus oli Kokoomuksen ja SDP:n leireissä, jotka noudattivat ryhmäkuria.

R

adanvarren rakennukset saivat toki huomiota valtuustossa. RKP:n Henrica Bargum huomautti, että makasiinien purkamista suurempi ympäristökatastrofi olisi radanvarren toimistotalojen rakentaminen.

Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki kiinnitti myös huomiota siihen, että keskustelua käytiin pääasiassa makasiineista, vaikka suureksi huolenaiheeksi oli noussut kaupunkikuvan tukkoon rakentaminen. ”Voiko kukaan pitää kaupunkikuvallisesti perusteltuna, että tällä tehokkuuden ja markkinauskon luomalla kaavalla tukitaan Helsingin keskeisimpiä kaupunkinäkymiä?” SDP:n Kai Kalima piti radanvarsirakentamista kohtaan esitettyä kritiikkiä ennenaikaisena, sillä massoittelu oli ”esimerkin luontoisena” – ”se voidaan saada paljon kevyemmäksi”. Osa kaavan puoltajista yritti esittää, että radanvarren rakennusmassoja voisi vielä jälkikäteen muokata. Kristillisdemokraattien Ilmari Helimäki olisi halunnut ponneksi, että radanvartta toteuttaessa näkymiä ei peitettäisi. Myöhemmin moni valtuutettu puuttui tähän toteamalla, että kaavasta päätetään nyt eikä myöhemmin. Arhinmäki sanoi, että kau21


”Näillä linjauksilla on myös pitkät histopungilla ei ole sanavaltaa valtiolle kaavoitettuirialliset perinteet.” hin tontteihin. Hän totesi, että puoltajilla on SDP:n Arto Bryggarenkin viesti oli, etkäynnissä ”jonkinlainen valkopesu”, sillä kautä näin pitkäkestoisen prosessin on jossain vaipungilla ei ole päätöksen jälkeen enää mitään heessa loputtava. sanottavaa maiseman luomiseen. Keskustelu radanvarren rakennuksista oli Vihreiden Otto Lehtipuu kutsui monia lopulta vain sivujuonne monituntisessa koponsiesiyksiä vaalipuheiksi, joissa ”ihan tietoikouksessa. Kuitenkin sen perusteella asemasesti ymmärretään nyt tekeillä oleva kaavapääkaavan muutosehdotuksen seuraukset ja niiden tös väärin ja uskotellaan itselle jotain sellaista, lopullisuus ei olisi pitänyt olla päätösvaiheesjoka tiedetään mahdottomaksi.” sa enää yhdellekään valtuutetulle epäselvä asia. Sitoutumaton Ilkka Hakalehto toi esille, Kaavaa puoltaneet 49 valtuutettua tekivät pääkuinka kaupunki vuonna 1995 Kaneen kiintöksen tietoisina siitä, mitkä sen mahdolliset teistömessuilla markkinoi aluetta vastoin valkaupunkikuvalliset seuraukset olisivat. tuuston yleiskaavassa ja osayleiskaavassa te kemää päätöstä eurooppalaiselle ”suurliike-elämälle” iten tässä näin kävi? toimistotiloja varten. Byrokratia on hiApulais­ ”Kyllä tässä näyttää oledasta. Töölönlahden kaupungin­johtaja van mitä selvemmin kysyasemakaavaehdotus perustui mys puoluevallan ja rahavalvuoden 1991 osayleiskaavaan Pekka Korpinen lan kulissien takaisesta yhja vuoden 1992 yleiskaavaan. ei pitänyt teispelistä,” hän lohkaisi. Rakennusalasta taas oli soLehtipuu piti vuoden vittu valtion kanssa vuoden asemakaavaa 1986 maapoliittista sopi1986 maapoliittisessa sopi”niin vaarallisena musta jo vanhentuneena, silmuksessa. Moni ei halunnut lä kuudentoista vuoden aiprojektille uutta kymmenen kuin ensi kana kaupunki oli ehtinyt vuoden takapakkia. Lisäksi silmäyksellä muuttua. Kaupunkikulttuuri erityisesti julkisessa keskusteoli löytänyt muotonsa vasta lussa keskityttiin sivuseikkoinäyttää”. kauan sopimuksen jälkeen. hin ja annettiin liikaa painoKeskustan Sole Moarvoa makasiineille. Makasiilanderin mukaan kaavassa sovitut rakennusnit varastivat show’n. alan prosenttiosuudet olivat ajaneet kaupungin Apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpinen ”puun ja kuoren väliin”. Kaupunki oli rakentaei vuonna 2000 pitänyt asemakaavaa ”niin vaanut Kamppia ahkerasti, ja loput oli annettava rallisena kuin ensi silmäyksellä näyttää”. Hän valtiolle. Hän piti kaavaa helsinkiläisten etujen epäili, että menee kuitenkin kymmenen vuotja yleiskaavan tavoitteiden vastaisena, ja katsoi ta ennen kuin kaavaa aletaan toteuttaa, ja siisen turmelevan kaupunkikuvan pääkaupungin hen mennessä on tullut jo uusi sukupolvi omikeskeisimmällä alueella. ne arvoineen. Silloin ei ole ”kovin suurta vaaKaavaa puolustaneista huokui taisteluväsyraa, että nuo rakennusmassat toteutuisivat”. mys. Jo kuudetta kertaa valtuustossa ollut KaToisin kävi. lima totesi, että oli erittäin vaikea saada aikaan Tulevaisuudessakin alue muuttuu jatkuvasolennaiseen maisemaan vaikuttavaa päätösti. Kasvavan pääkaupungin myötä tarvitaan litä. Kokoomuksen Maija Anttila olisi kaivansää tilaa asunnoille ja kaupungille. Ratapiha vie nut kaavan vastustajilta enemmän rehellisyyttä kohtuuttomasti tilaa kantakaupungin alueeltosiasioiden tunnustamiseen: kaavaa oli valmis- ta – jo Eliel Saarinen tiesi sen. Hänen visionsa teltu johdonmukaisesti kaavamääräysten ja aipäärautatieaseman siirtämisestä Pasilaan saatkaisempien päätösten pohjalta. taa toteutua tulevina vuosikymmeninä.

M

22


Ratapihan rakentaminen laittaisi myös radanvarren toimistotalot mittasuhteeseen muun kaupungin kanssa. Nyt ne ovat kohtuuttoman näkyvällä paikalla. Rakennukset saivat Ark­ kitehti-lehden raadilta pettyneen vastaanoton: raadin mukaan taloista olisi pitänyt järjestää julkinen arkkitehtuurikilpailu. Alueesta oli toimistotalojen myötä tullut vain yksi kaupunginosa lähellä keskustaa. Radanvarren rakennusten on määrä valmistua kevään aikana, mutta asemakaavassa visioitu ja paljon puhuttu Finlandia-puisto antaa odotuttaa itseään 2020-luvulle. Rahaa puistoon ei löydy, ja väliaikaiseksi tarkoitettu ratkaisuehdotus saattaa jäädä pysyväksi. Vuodelle 2017 aiottu Keskuskirjasto tuskin valmistuu aikataulussaan. Töölönlahtea on kutsuttu suomalaisen arkkitehtuurin mustaksi aukoksi. Kansalaistorilla maisemaa katsellessaan on vaikea olla eri mieltä. Makasiininraunio makaa muoviin käärittynä mitättömien lasilaatikoiden keskellä, kuin ilkkuen kaupunkisuunnittelijoille. Loputtomat lasiseinät heijastavat vain helmikuun pimeää.

*

Sata vuotta suunnitelmia Töölönlahden asemakaavaa suunniteltiin 1900-luvulla useaan otteeseen muidenkin kuin Saarisen, Jungin ja Aallon toimesta. 1924 Oiva Kallio voitti Helsingin kaupungin ja ratahallituksen kaupunkisuunnittelukilpailun ehdotuksellaan, jossa lahti täytettiin. Vuonna 1927 valmistunutta asemakaavasuunnitelmaehdotusta ei toteutettu. Eliel Saariselta pyydetyssä lausunnossa vuodelta 1931 Saarinen totesi, että ratapihalle varatut alueet estävät kaupungin keskuksen kehityksen. 1932 valmistunut kaupungin keskiosien yleisasemakaavaehdotus oli kompromissi Saarisen esityksen ja rautateiden vaatimusten välillä. Helsingin keskiosien aatekilpailu järjestettiin vuonna 1948, mutta senkään voittaneista ehdotuksista yhtäkään ei viety jatkosuunnitteluun. Vuonna 1950 puolestaan Yrjö Lindegren ja Erik Kräkström aloittivat keskustan asemakaavan luomisen. Heidän ehdotuksessaan ratapiha siirrettiin Pasilaan ja tilalle rakennettiin katuverkko. Alvar Aallolle asemakaavan suunnittelu annettiin vuonna 1959. Hänen suunnitelmansa keskiössä oli Töölöä ja Kalliota yhdistävä keskustori. Kaupungin kanslia hyväksyi suunnitelman suunnittelun pohjaksi 1961 ja 1966, mutta vain Finlandia-talo rakennettiin. Alueen osayleiskaava hyväksyttiin 9.10.1991, eikä yleiskaavapäätös 9.12.1992 muuttanut sitä. Osayleiskaavassa alue suunniteltiin kaupunkikuvallisesti ja -rakenteellisesti täydentämään keskustaa; merkittävänä pidettiin historiallista ja omaleimaista horisontaalista yleisilmettä ja inhimillistä mittakaavaa. Töölönlahden eteläosan asemakaavaluonnos hyväksyttiin Kaupunkisuunnittelulautakunnassa helmikuussa 1996 tietyin jatkosuunnitteluohjein, joiden mukaan makasiinit eivät saa sitoa alueen suunnittelua.

Osallistu | Tiedekulma: Kenelle rannat ja saaret? Helsingin kaavoitus valintojen edessä. ke 2.4.2014 klo 16:00-17:30, Porthania, Yliopistonkatu 3. 23


Mitä tehdä, kun jokin on yhteiskunnassa pielessä?

Vastusta. Taltioi. Rahasta.

Y

hteiskunnan epäkohtia voi käyttää hyödykseen tai niitä vastaan voi taistella. Poleemi vieraili DocPointissa ja katsasti kolme mielenkiintoista yhteiskunnallista dokumenttia. Tammi–helmikuun vaihteessa 13-vuotissyntymäpäiviään viettänyt DocPoint-dokumenttielokuvafestivaali keräsi yli 26 000 vierasta 130 teoksen esityksiin. Elokuvassa The Gold Spinners tutustutaan Viron tuottoisimpaan mainostoimistoon 1960–1980-luvuilta. Mainonnan logiikka Neuvostoliittossa oli kuitenkin täysin erilaista kuin läntisissä markkinatalouksissa. Miksi mainostaa tuotetta, jota ei löydy hyllyltä? Elokuvissa Everyday Rebellion ja Diary from the Revolution puolestaan tarkastellaan kumouksellista toimintaa eri näkökulmista. Molemmissa elokuvissa pohditaan hallitsevaa valtaa vastaan käytävän taistelun luonnetta. Elokuvia yhdistää myös tekijöidensä tausta. Everyday Rebellion on Iranista 1980-luvulla Itävaltaan muuttaneiden veljesten Arash ja Arman Riahi tekemä. Dia­ ry from the Revolutionin taustalta löytyy 10 vuotta Norjassa asunut kolmikymppinen libyalainen Nizam Najjar. 24

Everyday Rebellion seuraa muun muassa Occupy Wall Street -liikkeen toimijoita.

Poleemin TOP 3 kumousvinkit

1

Älä odota muutoksen syntyvän hetkessä. Useimpien massaliikkeiden taustalla on vuosien työ ruohonjuuritasolla.

2

Luo yhteishenkeä, joka vie läpi valtiovallan vastustuksen. Tämä onnistuu parhaiten tekemällä protesteista karnevaalihenkiset.

3

Ole valmis tekemään pieniä uhrauksia. Luultavasti joudut pidätetyksi kumouksen aikana. Se ei kuitenkaan ole maailmanloppu!


Golden Girls Filmproduktion & Filmservices GmbH

Kaupungin parhaat bileet Everyday Rebellion, Itävalta, Sveitsi 2013, The Riahi brothers, tuotanto: Arash Riahi, Sabine Gruber, Michael Seeber / Golden Girls Filmpro­ duktion & Filmservices GmbH Riahien dokumentin lähtökohta on selvä sen alusta asti: väkivallaton protestointi on paras tapa saada aikaan muutos. Tälle väitteelle elokuva hakee tukea historiasta, muun muassa Gandhista. Elokuvassa esitellään eri kansalais­­­ aktivisteja, jotka kamppailevat kukin omalla tahollaan paremman yhteiskunnan puolesta. Elokuvassa seurataan esimerkiksi Occupy Wall Street -liikkeen toimijoita, jotka vastustavat rahan valtaa. Ukranailainen Femen-aktivisti Inna Shevchenko käy tovereineen taistelua

paljain rinnoin patriarkaattia vastaan, kun taas kasvottomaksi jäävää iranilaisnainen kertoo haaveilevansa ainoastaan vapaasta Iranista. Elokuva pureutuu moniin tämän päivän epäkohtiin, mutta toisaalta valaa uskoa siihen, että muutos on mahdollinen. Ja mikä olisikaan parempi tapa muuttaa maailmaa kuin huumori. Sitä elokuvassa on paljon! Dokumentin katsominen onnistuikin herättämään allekirjoittaneen sisäisen aktivistin. The Yes Men -ryhmä näyttää elokuvassa yhden tavan kerätä ihmisiä muutosvoimien puolelle. Taisteluun valtaapitäviä vastaan on hyvä käydä pellen asuissa, sillä vallassaolijoille on iso imagotappio ryhtyä vastatoimiin huumoria viljeleviä pellejä vastaan. Jos vastatoimiin taas ryhdytään, lisää se todennäköisesti aktivistien suosiota. 25


Yksi Diary from the Revolutionin pysäyttävimmistä kohtauksista on luodin saaneen kapinallisen tuskallinen taistelu kipua vastaan. KriStine Ann Skaret / Mediaoperatorene

Serbialainen Srdja Popović, joka johti Slobodan Miloševićin kaatumisessa keskeistä osaa näytellyttä opiskelijaliikettä, antaa elokuvassa puolestaan jokaiselle aloittelevalle vallankumoukselliselle vinkkinsä muutoksen aikaansaamiseksi. Popović kertoo, että tärkeintä on saada ihmismassat mukaan kaduille. Helpointa se on järjestämällä kaduilla kaupungin parhaat bileet. Kumoukselliseen liikkeeseen kuulumisesta pitää myös tulla in. Popovićin vinkkejä voi käydä katsomassa myös elokuvan internetsivulta www.everydayrebellion.net. Dokumentille tyypilliseen tapaan elokuvassa ei kommentoitu siinä seurattujen ihmisten toimintaa. Elokuvassa kaikki seuratut henkilöt näyttäytyivät positiivisessa valossa. Filmissä aktivismi esitetään sellaisessa muodossa kuin sen pitäisikin olla: hauskanpitoa ja taistelua yhdessä hyvänä pidettyjen asioiden puolesta. On harmi, että aktivisti sanalla on nyky-Suomessa niin huono kaiku. Riahin veljekset olivat näytöksessä vastaamassa yleisön kysymyksiin elokuvan esittämisen jälkeen. Yksi yleisökysymyksistä koski hulinointia rauhallisissa mielenosoituksissa. Kysymys oli ajankohtainen viime itsenäisyys26

päivän tapahtumien jälkeen. Vastauksessaan Riahit totesivat, että väkivalta pitää tuomita, ja siihen syyllistyneet pitää eristää ja osoittaa poliiseille. Lopuksi poliisille voi osoittaa suosiota, kun riehujat pidätetään. Elokuvan tekijöitä on usein vieraina elokuvafestivaaleilla, mikä on mielestäni yksi tapahtumien parhaista puolista. On ollut poikkeuksetta mielenkiintoista kuunnella tekijöiden kommentteja elokuvistaan. Antti Lehtinen

Kotiinpaluu Diary from the Revolution, Norja 2012, Nizam Najjar, tuotanto: KriStine Ann Skaret / Me­ diaoperatørene Diary from the Revolutionin aluksi Nizam Najjar sanoo, ettei tiedä miksi lähtee sisällissotaa käyvään Libyaan. Hän ei vain voi katsoa sivusta vanhan kotimaansa tapahtumia. Hän päätyy Misratan kaupunkiin, jossa hän liittäytyy Haj Siddiq -nimisen miehen johtamien puolisotilaallisten kapinallisjoukkojen seuraan. Elokuva tarjoaa ensimmäisellä puoliskolla mielen-


Myös osa kapinallisista turhautuu tilanteekiintoisen kurkistuksen joukkojen päivittäiseen seensa, kun vallanvaihdos ei näytä muuttavan arkeen. Pääasiassa dokumentissa seurataan soheidän arkeaan lainkaan. Gaddafin tilalle tulee tilaiden toimintaa heidän kaupunkitukikohainoastaan uusia gaddafeja. Tämä näyttäisi oledassaan kaukana rintamalta, mutta myös rinvan yleinen ongelma vallanvaihdosten yhteytamalla olevat soturit pääsevät esiin. Yksi elodessä. Jos uudet vallanpitäjät eivät ole yksimiekuvan pysäyttävimmistä hetkistä oli nähdä lisiä valtion tulevaisuudesta, luultavasti mikään luodista osuman saaneen kapinallisen tuskaiei muutu. Najjarin poistuessa takaisin Norjaan nen taistelu kipua vastaan. Libyan tilanne jää avoimeksi. Oman tulevaiRiahien väkivallattomuutta korostavan linsuutensa osalta hän tuntuu kuitenkin päättäjan vierellä Najjarin dokumentti tarjoaan toineen – se on Norjassa. sen tavan ajaa muutosta hyppäämällä suoraan käynnissä olevan sodan keskelle. On toAntti Lehtinen ki muistettava, että Libyan sisällissota oli jo käynnissä Najjarin lähtiessä vanhaan kotimaahansa. Elokuvassa ei missään vaiheessa kyseen- Mainonnan kultakaivos alaisteta väkivaltaiseen kumoukseen ryhtymisen mielekkyyttä. Se on dokumentin ihmisille The Gold Spinners, Viro 2013, Hardi Volmer & olemassa oleva tosiasia, ja keino uuden demoKiur Arma, tuotanto: Kiur Aarma / Traumfab­ kraattisen hallinnon valitsemiseksi. rik Oü Elokuvan toinen puolisko keskittyy Muammar Gaddafin kukistumisen jälkeiseen Neuvostoliiton taloutta pohdittaessa tulee helaikaan, jolloin uutta Libyaa aletaan rakentaa. posti mieleen suunnitelmallisuus, sotatarviPian kuitenkin käy ilmi, että kapinaan ryhdytkekeskeisyys ja tyhjyyttä huokuvat kauppojen täessä ei oltu sen tarkemmin pohdittu tulehyllyt. Suunnitelmatalouden keskeisimpänä vaa. Tämä nostattikin keskustelua kapinallisten toimijana oli tuotantomääristä päättänyt sokeskuudessa. Mitä olisi se demokratia, jota Lisialistinen puolue. Tähän konseptiin ei yksityibyassa pitäisi toteuttaa? nen mainonta tuntuisi millään Elokuvan aikana selviää, että sopivan. Najjar on lähtenyt Libyaan et1960-luvulla Tallinnas”Voisiko simään itseään ja juuriaan. Voin ta nousi kuitenkin Peedu Oljahyvin kuvitella, että sama epämaan perustama mainostoimisesimerkiksi tietoisuus omasta itsestä ajaa to Eesti Reklaamfilm (ERF), jonainen monia Euroopassa asuvia siirhon tutustutaan dokumentissa tolaisia osallisiksi kotimaidenThe Gold Spinners. Dokumentisolla Libyan sa konflikteihin. Ollessaan kusa on paljon vastikään löydetpresidentti? ” vaamassa taisteluita Najjar pohtyä kuvamateriaalia mainostoitii kameralleen, mitä ihmettä miston tuottamista mainoksista, hän tekee Libyan aavikolla henjoita ERF teki toimintansa aikagenvaarassa, eikä kotona norjalaisen tyttöystäna yhteensä yli 6 000 kappaletta. Sosialistisen vänsä luona. mainonnan periaatteet eivät kuitenkaan toimiElokuvan edetessä Najjarin Norjassa viettä- neet aivan niin kuin läntiseen markkinataloumät vuodet alkavat näkyä yhä selvemmin. Hän teen tottunut kuluttaja voisi ajatella. alkaa kyseenalaistaa monia Libyan yhteiskunMarkkinataloudessa mainoksen idea on nassa vaikuttavia asioita Gaddafin kaatumisen saada kuluttajat ostamaan tiettyjä hyödyketjälkeen. Voisiko esimerkiksi nainen olla Libyan tä. Neuvostoliitossa yksityisiä yrittäjiä ei kuipresidentti? Tai miksi Haj Siddiqin koulutettu tenkaan ollut, vaan yhteiskunnan oli tarkoitus poika suostuu isänsä järjestämään avioliittoon? tuottaa kaikille tarpeeksi hyödykkeitä. Mihin Näitä kysymyksiä pohtiessaan Najjar tuntuu Neuvostoliitossa sitten oikein tarvittiin ERF:n täysin norjalaistuneelta. kaltaista toimijaa? 27


Viroon suunniteltiin 1970-luvulla formularataa, mitä varten tehtiin myös formula-autoja. ERF toimi autojen mainostajana. Kiur Aarma / Traumfabrik Oü

muutenkin nopeasti. Puoluejohto halusi näytAlkuun mainosvideoiden ideana oli toitää kansalaisilleen kuinka modernia ja kehittymia propagandana, jossa kerrottiin sosialistinyttä heidän teknologiansa oli. Lopulta tilanne sen maailman hyvinvoinnista. Pian kuitenkin kävi kuitenkin kestämättömäksi. Yhteiskunnan huomattiin, että joitain tuotteita valmistettiin ajaessa itsensä loppuun myös mainostoimiston liikaa, jolloin ylijäämästä muodostui ongelma. alamäki alkoi ideoiden vähentyessä. Tähän Peedu Oljamaan mainostoimisto tartViron itsenäistyessä ERF tui. Ylijäämäongelman kasvaespyrki markkinoimaan neuvossa puoluejohto määräsi jokaisen totuotteita ulkomaille. Sosialisvalmistusyksikön käyttämään ERF alkoi tinen mainonta ei kuitenkaan budjetistaan yhden prosenttiykmainostaa toiminut lännessä, koska sen sikön mainostukseen, tarvittiin oli ollut Neuvostoliisitä tai ei. Eesti Reklaamfilmiltuotteita, jotka elinehtona ton absurdisuus. le ja Ojamaalle koittivat leveät eivät koskaan Mainostoimiston menestys ajat. Mainostajat tienasivat tukuvastaa hyvin neuvostoyhteiskuittain ruplia. Lisäksi heillä oli päässeet kunnan ajattelumallia. Ensisivaraa matkustaa kaukaisiin maivalmistukseen. jaisen tärkeää oli luoda illuusio, hin kuvaamaan mainoksiaan, jossa sosialistinen järjestelriippuen täysin käsikirjoittajan mä näyttäytyi johtavana yhteismieltymyksistä. kuntajärjestelmänä. Toisarvoista oli, kyettiinkö 1980-luvulla mainonta muuttui yhä absurluotu utopia säilyttämään. Lopulta korttitalo dimmaksi. ERF alkoi mainostaa tuotteita, jotka kaatui, ja Eesti Reklaamfilm hävisi tyystin soeivät koskaan päässeet valmistukseen. Ei ollut sialistisen maailman mukana. väliä löytyikö mainostettavaa tuotetta kauppojen hyllyiltä, jotka tyhjenivät tuohon aikaan Topi Juga 28


Unelmani vaikuttamisesta on toteutunut. Antton

ERITYISAVUSTAJA VTM, M.A.

Tiesin koulutuksen antavan valmiudet monenlaisiin töihin. Anu

OSASTONJOHTAJA YKSITYISSEKTORILLA VTM

SINÄ OLET VAIKUTTAJA. Mutta millainen? Tee testi osoitteessa www.sinaoletvaikuttaja.fi.


Irlanti luovutti Suomelle johtovastuun suomalais– irlantilaisessa pataljoonassa YK:n UNIFIL-operaatiossa Libanonissa marraskuussa 2013.

30


SUOMI &IRLANTI

pienet ja puolueettomat Suomi ja Irlanti ovat pieniä ja perifeerisia maita Euroopan laidoilla. Voivatko ne pitää kiinni liittoutumattomuudestaan yhdentyvässä maailmassa? teksti Eetu Jokela kuvat Defence Forces Ireland

I

tävallan ja Ruotsin ohella Suomi ja Irlanti ovat ainoat Euroopan unionin jäsenvaltiot, jotka eivät kuulu Natoon. Maitten ulkopoliittisissa linjoissa on kuitenkin semanttisia eroja. Kummankin maan ulkopoliittinen johto on tehnyt omat johtopäätöksensä esimerkiksi EU-jäsenyydestä: ”Koska EU on poliittinen liitto, Suomi ei katso voivansa kutsua itseään neutraaliksi samalla tavalla kuin Irlanti”, kuvailee Suomen Irlannin-suurlähettiläs Hilkka Nenonen. Suurlähettiläs puhui Trinity College Dublinin opiskelijoille tammikuun lopulla. Suomen ja Irlannin halukkuus pysyä sotilasliittojen ulkopuolella kumpuaa maitten erilaisista lähtökohdista. Siinä missä Suomessa puhutaan nimenomaan liittoutumattomuudesta, puhutaankin Irlannissa niin poliittisessa keskustelussa kuin virallisellakin taholla neutraaliudesta. Puolueettomuudelle annetut erilaiset sisällöt heijastuvat eroihin ulko- ja turvallispoliittisessa päätöksente-

31


”Koska EU on poliittinen liitto, Suomi ei katso voivansa kutsua itseään neutraaliksi samalla tavalla kuin Irlanti.”

ossa. Irlanti varjelee liittoutumattomuuttaan edelleen hyvin tarkasti: ”Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen päätöksenteko ei ole yhtä monimutkaista kuin Irlannilla, jonka päätöksiä ohjaa niin sanottu kolmoislukko”, arvioi Nenonen, joka on aikaisemmin toiminut muun muassa Suomen Nato- ja EU-lähettiläänä. Niin sanotulla kolmoislukolla tarkoitetaan sitä, että Irlannin osallistumiseen esimerkiksi kansainvälisiin rauhanturvatehtäviin tarvitaan hallituksen ja parlamentin alahuoneen hyväksynnän lisäksi YK-mandaatti. Yhteistä pienille ja puolueettomille maille näyttää olevan pyrkimys vaikuttaa maailmaan pehmein keinoin. Suomi ja Irlanti ovat profiloituneet kansainvälisesti ahkerina rauhanturvaajamaina. Irlantilaiset rauhanturvaajat ovat palvelleet muun muassa Libanonissa, Siinailla ja Kongossa. Suomalaisten ja irlantilaisten yksiköiden välillä on ollut myös yhteistyötä. ”Golanin kukkuloilla Libanonissa vaihdettiin juuri komento irlantilaisilta suomalaisille. Lisäksi yhteistyötä on tehty myös Nato-operaatioissa, kuten Kosovossa”, Nenonen kertoo. Erilaiset lähestymistavat puolueettomuuspolitiikkaan voivat hyvinkin olla lähtöisin maiden historiasta. Kun Suomessa on sodan pelossa haluttu pysyä suurvaltojen välisten jännitteiden ulkopuolella, on Irlannissa neutraalius tarkoittanut ennen kaikkea riippumattomuutta Iso-Britanniasta. 32

Neutraalius ja itsenäisyys kulkevat Irlannissa käsi kädessä. Irlannin sekä Iso-Britannian suhteita hiertää vieläkin historian verinen ja synkkä painolasti. Irlannin ja Naton välissä on myös aina tulenarka Pohjois-Irlanti. Moni irlantilainen ei halua olla missään tekemisissä Iso-Britannian kanssa puolustuspolitiikan kontekstissa niin kauan kuin se kovan linjan tulkinnan mukaan miehittää pohjoisen kuutta kreivikuntaa. Geopolitiikan ja maantieteen vaikutusta ei ole liioin syytä aliarvioida: Irlanti sijaitsee kuitenkin Iso-Britannian kainalossa Atlantin reunalla, suojassa manner-Euroopan mullistuksilta. Yhteistä Suomelle ja Irlannille on myös se, kuinka liittoutumattomuuden rajoja on venytetty maiden itsenäisyyden aikana. Suomen puolueettomuusimagoa on liannut esimerkiksi aseveljeys Saksan kanssa ja YYA-sopimus. Irlanti noudatti toisessa maailmansodassa tiukkaa puolueettomuuspolitiikkaa, jonka on kuitenkin käytännössä katsottu hyödyttävän Iso-Britanniaa. Irlanti puolestaan on antanut amerikkalaislentokoneiden tankata maan länsiosassa sijaitsevalla Shannonin lentokentällä Irakin sodan alusta lähtien. Vuonna 2007 tehdyn kyselyn mukaan 58 prosenttia irlantilaisista vastusti maan lentokenttien avaamista Yhdysvaltojen käyttöön. Myös Euroopan unionin yhdentymiskehitys talousliitosta poliittiseksi liitoksi, jolla on oma, yhteinen ulkopolitiikka, on antanut lisä-


Irlannin ulkoministeri Alan Shatter esitteli pingistaitojaan Suomen ja Irlannin vastuunvaihtoseremonian jälkeen pelatussa ottelussa kersantti Frawleyta vastaan.

potkua keskustelulle Irlannin ulkopolitiikan tulevaisuudesta. Jo sekä Lissabonin että Nizzan sopimukset hylättiin kansanäänestyksissä osittain siksi, ettei niissä otettu huomioon Irlannin turvallisuuspoliittista linjaa ja halukkuutta pysyä ehdottoman neutraalina. Samanlaista Nato-keskustelua kuin Suomessa ei Irlannissa kuitenkaan käydä. Edellä mainittujen tapausten takia moni irlantilainen ulkopolitiikan teoreetikko ja yhteiskunnallinen keskustelija onkin todennut, että Irlannin neutraalius on tosiasiassa myytti. Virallinen retoriikka pitää neutraaliudesta edelleen kiinni: vuonna 2001 silloinen ulkoasianministeri Brian Cowen totesi, että liittyminen Euroopan unioniin merkitsi kansallisen päätäntävallan kaventumista, muttei vaikuta maan puolueettomuuteen. Muut unionin puolueettomat maat – Itä-

valta, Ruotsi ja Suomi – ovat sittemmin tehneet asiasta eriävät päätelmät. Mutta voiko Irlanti kuitenkaan piiloutua enää kauan edullisen geopoliittisen asemansa taakse, jonka vuoksi se on voinut pitää puolustusvoimansa minimaalisina? ”Turvallisuusuhkista on tullut globaaleja, eikä niitä voi eristääkään”, suurlähettiläs Nenonen arvioi. Uusien uhkien ja EU:n poliittisen yhdentymisen takia Irlannin ja Suomen kaltaisten pienten maiden puolueettomuus saattaa olla paineen alla. Suurlähettiläs Nenonen suhtautuu Suomen ja Irlannin liittoutumattomuusdoktriinin tulevaisuuteen epäilevästi – tosin diplomaattisen varovaisesti. ”Provokatiivisena loppukommenttina” Nenonen toteaa kuinka EU:n kansalaisista 94 prosenttia asuu Naton jäsenmaissa.

*

33


Idänkauppaa edistämässä Simo Hiilamo patistaa suomalaisia yrityksiä Venäjälle

S

teksti Topi Houni kuvat Ilari Leskelä

uomen taloudellisen kehityksen yksi kivijalka luhistui Neuvostoliiton romahtaessa. Vaikka maan historiassa kääntyi uusi sivu, ei vuosisatoja kestänyt kulttuuri ole muuttunut samassa tahdissa. ”Venäjällä talous ja politiikka kulkevat edelleen käsi kädessä”, toteaa Simo Hiilamo, jonka nykyiseen työnkuvaan Venäjän-kauppa keskeisesti kuuluu. Poliittisen historian alumni Hiilamo on työskennellyt vuodesta 2011 lähtien Eurofacts Oy:ssä, joka on yksi Suomen vanhimmista yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja viestintään erikoistuneista asiantuntijayrityksistä. ”Tämä on ollut sopiva paikka työskennellä valtsikan jälkeen ja nähdä Suomen konsensusyhteiskunnan verhon taakse.” Konsulttina työskennellessään Hiilamo on päässyt seuraamaan koti- ja ulkomaista päätöksentekoa, ja miten erilaiset edunvalvontaryhmät ajavat omia tavoitteitaan päätöksenteon kulisseissa. Eurofactsin toimenkuvaan kuuluu yhteistyön syventäminen Suomen ja Venäjän – sekä Euroopan

34

unionin välillä. Tavoitteena on parantaa yritysten toimintaedellytyksiä naapurimaiden välillä ja näin edistää taloudellista toimeliaisuutta. Perinteisesti suuret suomalaisyritykset ovat onnistuneet luomaan liiketoimintaa Venäjälle helpommin, mutta pienten ja keskisuurten yritysten kanssa on ollut vaikeampaa. Pk-yritykset ovat tehneet kauppaa enemmän länsieurooppalaisten maiden kanssa, mutta Hiilamo näkee yhteistyön venäläisten kanssa lisääntyvän tulevaisuudessa. ”Viimeisen vuosikymmenen ajan Suomessa on keskitytty niin vahvasti Euroopan integraatioon, että idänsuhteet ovat jääneet taka-alalle. Eurokriisin seurauksena taloudellinen kiinnostus Venäjän ja idän suuntaan on jälleen kasvanut. Suomessa on tosin herätty varsin myöhään Venäjän tarjoamiin mahdollisuuksiin.”

H

iilamon oma kiinnostus Venäjää kohtaan heräsi, kun hän aloitti yliopisto-opinnot Helsingissä vuonna 2003. Puheenjohtajavuotenaan 2005 Hiilamo pääsi ensimmäistä kertaa käymään Venäjällä, kun kaksi junavaunullista yhteiskuntahistorian opiskelijoita vieraili Moskovassa. Opiskeluaikanaan


Hiilamo vietti vaihtovuoden Venäjällä sekä työskenteli Suomen Moskovan-suurlähetystön kauppapoliittisella osastolla. Nykyisin Hiilamo vierailee Venäjällä työnsä puolesta 5–6 kertaa vuodessa. Suomalaisten suhtautumisessa Venäjään ja venäläisiin Hiilamo ei tunnista suuria antipatioita. Moni suomalainen suhtautuu hänen mielestään Venäjään pragmaattisesti ja viimeistään Venäjällä käydessään monet karistavat viimeisetkin ennakkoluulot kannoistaan. Kuitenkin jonkinlaisia ennakkoluuloja on edelleen Venäjää kohtaan, koska liiketoiminnan laajentaminen idän suuntaan herättää kysymyksiä. ”Monet suomalaiset yrittäjät näkevät Venäjässä mahdollisuuden, mutta samalla ajatukseen liittyy pieni varaus.” Varauksella Hiilamo selventää tarkoittavansa, että ihmiset eivät ole täysin tietoisia Venäjän toimintaympäristöstä. Epätietoisuus mahdollistaa, että maine Venäjästä ja sen menneisyydestä elää Suomessa edelleen omaa elämäänsä. Kun suomalaisyrittäjä on epäonnistunut yritystoiminnassaan Venäjällä, on omia kömmähdyksiä mukavampi selitellä toisille suomalaisille viranomaisten kuin oman taitamattomuuden syyksi. ”Venäjän piikkiin on helppo laittaa omia virheitä. Kylmä sota on vahva tarina, josta on vaikea päästää irti”, Hiilamo toteaa suomalaisten menneisyyteen nojaavista käsityksistä. Hiilamon mielestä on realistista tarkastella Venäjää normaalina kansainvälisen talouden toimijana, joka haluaa ulkomaisia investointeja ja yritystoimintaa. Venäjä ei ole kehittymätön maa, jonne voi viedä tukuittain halpatuotantotuulipukuja, vaan venäläisillä markkinoilla joutuu kohtaamaan kovaa kansainvälistä 35


kilpailua. Suomi ei ole Venäjän ainoa kauppakumppani, vaan samoilla markkinoilla kärkkyvät myös keskieurooppalaiset yritykset. ”Nykyään vodkaa ei enää juoda yhtä paljon kuin ennen – pitää olla tehokas”, Hiilamo summaa kilpailun muuttamaa toimintakulttuuria. Työtä konsultin omien sanojen mukaan riittää maidemme välillä vielä paljon, ja esimerkiksi huo-

no liikkuvuus rajalla on 2010-luvulla absurdia. Erilaiset direktiivit ja ongelmat viisumi- ja tullilainsäädännön kanssa tuottavat työtä, eikä yhteistyö syvene ellei Venäjä ole halukas näitä ongelmia poistamaan. ”Piikkilanka-aidat ja panssarivaunut on jätetty menneisyyteen, mutta silti yhteistyötä vaikeuttavia hidasteita on edelleen hyvin paljon Suomen ja Venäjän rajalla.”

*

Nationalismin ja ryssävihan juurilla

O

nko Suomessa aina vihattu venäläisiä? Vai onko viha kohdistunut ennemminkin Venäjän valtioon tai kommunismiin? Tulisiko koko ryssävihasta keskustella vain menneisyyden ilmiönä? Näitä kysymyksiä Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professori Timo Vihavainen käsittelee uusimmassa kirjassaan Ryssävi­ ha – Venäjän-pelon historia (Minerva 2013). Lähdeviitteettömässä kirjassaan Vihavainen kertoo tavoitteekseen Venäjän-pelon historian kartoittamisen sekä Suomessa että muualla Euroopassa. Vihavainen ei tarjoa uusia tutkimustuloksia, mutta runsaan aikaisemman tutkimuksen pohjalta koottu kokonaisesitys on mielenkiintoista luettavaa. Hänen ajattelussaan kansat ja ihmiset eivät vihaa toisiaan luonnostaan, vaan vasta poliittisen ja vallantahtoisen valtion ohjauksessa voi syntyä ryssävihan kaltainen ilmiö. Vihavaisen esityksessä suomalainen Venäjän-vastaisuus sai kunnolla käyttövoimaa vasta sortovuosien aikana, ja itsenäistymisen jälkeen samaa vihaa käytettiin hyödyksi suomalaisen identiteetin muokkauksessa. Ennen sortovuosia Venäjän-vastaisuutta ilmeni Vihavaisen mukaan vain ruotsinkielisen marginaalijoukon piirissä. Neuvostoliiton myötä Venäjän-vastaisuus muuttui neuvostovastaisuudeksi, jota talvija jatkosodan kokemukset voimistivat. Suomi ei ole kuitenkaan idänpelkonsa kans-

36

sa yksin, vaan kaikissa Venäjän rajanaapurimaissa ja Länsi-Euroopassa on esiintynyt samanlaista Venäjän-pelkoa eli russofobiaa. Vihavaisen mukaan 1800-luvun puolestavälistä alkaen russofobia voimistui Länsi-Euroopassa samaan aikaan, kun nationalistisen ajatukset astuivat kunnolla estradille. Venäjästä muodostui koko Euroopalle potentiaalinen uhka. Vihavaisen kirjasta saa kuvan, että Venäjään liittyvät mielikuvat syntyivät poliittisen vallankäytön seurauksena, mutta taustalla merkittävänä tekijänä on aina ollut myös Venäjän erilaisuus suhteessa läntiseen Eurooppaan. Venäjän perinteiset kyläyhteisöt, auktoriteettiusko ja ortodoksinen uskonto on koettu usein valistuksen, yksilökeskeisyyden ja liberalismin lännessä itselle vieraaksi tavaksi jäsentää maailmaa. Vaikka Vihavainen vastaa omaan kysymykseensä ja esittää, että ryssävihaa tulisi tarkastella menneisyyden ilmiönä, eivät erilaisuus ja ennakkoluulot ole poistuneet kansojen väliltä vieläkään. Esimerkkinä Vihavainen pitää nyky-Venäjän – ainakin jolloin tasolla – hyväksymää informaatiosotaa, jolla ylläpidetään mielikuvaa Venäjän ja lännen vastakkaisuudesta. Tällainen kehitys ei ole Vihavaisen mielestä toivottavaa, koska pahimmillaan se saattaa herättää kulttuurin mahdollisessa syvärakenteesta uinuvat vanhat kaunat henkiin. Topi Houni


lopussa a jan kuva

*

*

vaihtopäiväkir ja

mirrin murinat

a jan kuva

*

* teron

tie totoimisto

h a l l i t us e si t t ely s s ä

*

* räps!

k ausi auki ja vene vesille

Castle Bravo – 1.3.1954 Yhdysvaltojen suurin ydinlataus vastasi tuhatkertaisesti Hiroshiman räjähdystä. Kaikkien aikojen toisiksi suurimman ydinkokeen laskeuma johti kymmenien sivullisten sairastumiseen ja kiihdytti maailmanlaajuista keskustelua ilmakehässä tehtävistä kokeista. Huoli inspiroi australialaista Nevil Shutea kirjoittamaan teoksensa Viimeisellä rannalla. Maailmassa on tehty yli 2 100 ydinkoetta.

United States Department of Energy

37


vaihtopäiväkir ja vaihtopäiväkir ja

VENÄJÄLLÄ KAIKKI JÄRJESTYY Moskovassa vaihdossa oleva Jyri Lavikainen keräsi Poleemin leikekirjaan muistoja kuluneelta lukuvuodelta.

Mieleen jäänyt hetki

Yliopiston eteen tehty lumiukko.

V

enäläiset ovat parhaimmillaan reilua porukkaa. Saimme kokea maan vieraanvaraisuuden eräänä kauniina syysyönä, kun seurueeni poistui yhdestä ravitsemusalan liikkeestä kohti kotia. Nälkä kurni, mutta valitettavasti kaikki ruokalat olivat jo menneet kiinni. Törmäsimme kuitenkin pienessä laitamyötäisessä olevaan kaksikkoon, joka avuliaasti järjesti meille pientä suuhun pantavaa. He koputtivat erään pikaruokalan oveen, ja neuvottelivat meille ruokaa sieltä. Tämän jälkeen nämä miehet, joiden nimiä en edes enää muista, pysäyttivät pimeän taksin. He sopivat meille kyydin kotiimme sopuhintaan. Venäjällä kannattaa aina osata neuvotella. Lopuksi toinen miehistä suuteli suurieleisesti seurueessamme olleen hehkeän naisen kättä, ja kehaisi: ”You look more Russian than American because you are beautiful like Russian women and not fat like Americans.” Ihanan tahdikasta.

JYRIN TÄRPIT

Päärakennus on enimmäkseen kiveä, mutta syttyy tuleen noin kerran vuodessa.

1

Byrokratiaa ja odottelua on aluksi paljon, mistä ei pidä stressaantua. Ylipäätään mistään ei pidä stressaantua. Ongelmat yleensä ratkeavat omaa tahtiaan.

2

Kaikki erikoiset harrastevälineet tai muut esineet, joita ei lähiostarista saa, kannattaa tuoda kotoa. Erikoiskaup-

38

Yliopiston perinteikkään kuntosalin painot ovat ajan saatossa patinoituneet tyylikkäästi.

poja suurkaupungissa varmasti on, mutta keinoja niiden löytämiseen saattaa olla vähän. Jos luulet pääseväsi halvemmalla ostamalla Moskovasta, olet todennäköisesti väärässä.

3

Kasvissyöjien tai vegaanien kannattaa varautua kokkaamaan omat ruokansa.


teron tie totoimisto

Palstalla yhteiskuntahistorian opintoasiainsuunnittelija Tero Vahtola vastaa opiskelijoiden kysymyksiin.

Mitä ostaisit IKEAsta, Tero Vahtola? Millä tavalla teen vaihtopaikan motivaatiokirjeestäni mahdollisimman vetoavan?

-nimim. sain äikästä been

Jos vaihtoreissu auttaa äidinkielen ongelmaasi, niin kannattaa kokeilla huumorilla, tunteisiin vetoamin ei minun kohdallani yleensä onnistu. Mutta kuinka vaihtovuosi auttaisi tuohon vakavaan äidinkielen ongelmaan? Ehdottaisin vaihtoa vaikkapa Ouluun. Siellä historian laitoksella oli aikamoisia pilkunviilaajia ja äidinkielenmaistereita opetuskunnassa. Jos antaisin sinulle 1 000 euroa, mitä hankkisit IKEAsta toimistosi uudelleensisustamiseksi?

-Maksettu mainos

Teemu Perhiö

Kiitos IKEA-fani! Sinä avasit silmäni. Huoneeni tosiaankin kai-

paisi hieman piristystä ja jotain henkilökohtaista kädenjälkeä. Jotenkin olen ollut koko ajan lähtökuopissa määräaikaisena tai sijaisena, joten huone on pysynyt vähän toisarvoisena seikkana. Nyt asiat ovat toki muuttuneet, eli voisin aloittaa huoneeni viihtyisyyden parantamisen. Sohva olisi kiva. Jokin sisustustaulu, kivat verhot ja paljon viherkasveja. Sittenhän siellä voisi alkaa viihtymään niin henkilökunta kuin opiskelijatkin. Enää ei puutu kuin se tonni.

naan keskustelemme villatakkien ja Ecco-kenkien hinnoista ja kestävyydestä. Tauno kyllä näyttäisi huolehtivan parrastaan enemmän kuin minä. Ainakin lyhentää sitä aika säännöllisesti. Se onkin mallia Marx. Minähän vain koitan saada lisää pituutta pujoon. Onko totta, että jos oppilaat häviävät osasto-ottelussa, sillä on positiivinen vaikutus arvosanoihin? Olisiko tässä aihe kandiini?

-5. vuoden opiskelija

Mene nyt jo Tanen puheille, pyydä jokin kandin aihe ja ala hommiin. Pesäpallosta sen verran, että henkilökunta on yrittänyt hävitä ottelut joka kerta. Tiukoille se Yleensä kysytään onLähetä kysymys on ottanut. Ensimko Seppoa näkyosoitteeseen mäisessä kohtaaminyt tai miten löydän poleemi2014@ sessa Kortti ei ollut Paulin huoneeseen. mukana juonessa, Opintoasioissa skaagmail.com ja mehän voitetla on laaja, eikä yksittiin ihan kammottavin täisiä, toistuvia kysyjuoksuin. myksiä sillä saralla ole. Toisella kerralla onnistuimme, mutta liian selvästi. Kolmas kerVertailetteko usein Taunon kansta toden sanoi: Meinasimme tosa partojanne? Entä millä tavalla sin mokata ja voittaa sen matsin, hoidatte niitä? mutta onneksi JussiP oli sen ver- viiksekäs mies ran pelisilmää omaava lukkari, että räpelöi sen viimeisen poltKuuleppas Günther. Kyllä me toheiton niin hyvin, että opiskeTaunon kanssa ollaan melko lijat saivat voittojuoksunsa tehhuonoja puhumaan ulkonäköön tyä. Älkää nyt tekin alkako peja itsensä ehostamiseen liittylaamaan samalla taktiikalla, tai vistä asioista – ainakin keskevoidaan saada aikaiseksi aika abnämme. Joskus isommalla posurdeja matseja tulevaisuudessa. rukalla kyllä parratkin pääsevät Arvosanoihin ottelu ei vaikuta, parrasvaloihin. Jos opintoasioileikä osasto-ottelusta varmaanta jää aikaa, niin pohdimme Totkaan kannata sitä kandiakaan tenhamin tai HJK:n otteita omisvääntää. sa jalkapalloliigoissaan. ToisiOnko mitään yhtä asiaa, jota opiskelijat kysyvät aina uudestaan ja uudestaan? -A.L.

39


räps!

HALAA FUKSIA kuvat Teemu Perhiö

Pyysimme puolueristeilysitseillä vanhempia opiskelijoita halaamaan fukseja.

Johanna valikoi kohteensa tarkkaan. Grrrrauuu! Henriikka ja fuksi-Meeri kohtasivat naisten vessassa.

Polhon Aino-fuksi sai hymyn Tason Jannen huulille.

Maisterismiehet olivat viemässä Vihtoria halailtavaksi putkaan.

40

Fuksi-Venla pääsi merikarhuHolstin turvasatamaan.


mirrin murinat

Miran Hamidulla

K

Osa I: Asiaton

Yksityisalueilla asiattoman oleskeieltokylttien luvatussa maaslun määrittely on sen sijaan helpompaa. sa sallitun ja hyväksytyn väliJärjen käyttö olisi niilläkin silti suotavaa nen raja määritellään järjen sipohdittaessa asiattomuutta. jaan kylteillä. Jos lintubongari haluaa nähdä teolOstoskeskuksen ovella kyltti ”Asialisuusalueelle lentäneen harvinaisuuden, ton oleskelu kielletty” ilmaisee, etteivät kaikki ole tervetulleita. Olivatpa oikeus- hänellä on selkeä asia mennä teollisuusalueelle. Oleskelu on silti asiatonta varoppineet asiasta mitä mieltä tahansa, tijalle, joka säälittä poistaa hänet. Ei auvaikuttavat tällaiset kiellot täysin mielita vaikka kuinka selittäisi mistä on kyse valtaisilta. ja vannoisi poistuvan välittömästi asianAsiattomuus käsitteenä jää vartijasa suorittamisen jälkeen. gorillojen pähkäilyn varaan. Tämän Kieltokylttien tuoma oikeuturvin voi oikeuttaa esimerkiktus, toisinaan myös laki sekä si väärän ikäisten tai värisherranpelko pitävät huolen, ten ihmisryhmien poistamiAsiattomuus ettei mielivaltaisesti määsen ostoskeskuksista tai väkäsitteenä jää ritellyn asiattoman oleshintäänkin suhtautua näihin vartijagorillojen kelun kiellon tulkinnoista epäluuloisesti. pähkäilyn löydy porsaanreikiä. VartiRiittääkö asiattomuudekvaraan. jan on helpompi noudattaa si esimerkiksi se, ettei osta oskyltin ohjetta kuin kuunnella toskeskuksesta mitään? Ovatvartiointiliikkeen pomon mahdolliko tällöin myös pakkasta pakeneset moitteet. vat vanhukset asiattomia oleskelijoita Asiattomalle oleskelijalle jää jäljelsiinä missä kavereidensa kanssa hengaile vain yksi vaihtoehto: epärehellisyys. levat nuoret? Asialliseksi oleskelijaksi pääsee, kun ilTeinilauman voi toki sanoa tuotmoittaa menevänsä katsomaan teollitavan häiriötä metelöinnillään, mutsuushallin taakse varastoitua faijan kata missä kulkee häiriökäyttäytymisen ja verin venettä. normaalin oleilun välinen raja? Julkisen Vartijaa ei useasti jaksa kiinnostaa tilan ei olettaisi olevan samalla hiljainen mitä oikeasti olet toimittamassa, jos tetila. Valitettavan usein sankarivartijoikosi kuulostaa asialliselta oleskelulta. den näkee lähinnä vain pahentavan tilannetta, näiden puuttuessa asiattomaksi Valehtelu kannattaa, ainakin mielivallan edessä. katsomaansa oleiluun.

41


esittelyssä

Polhon hallitus 2014 Taloudenhoitaja Markus Halonen

Varapuheenjohtaja ja sihteeri Teemu Tuominen

Urheilu- ja IT-vastaava Herman Savinen

1. opintovastaava Saila Kurki

Puheenjohtaja Josefiina Manninen

Kulttuurivastaava Pekka Itälä HOL-vastaava Henri Pienimaa.

Kansainvälisyys- ja ISHAvastaava Matias Takala

Alumni- ja työelämävastaava Sanna Hentunen

2. opintovastaava ja virkistysvastaava Mathilda Timmer

Suhde- ja viestintä­vastaava Topi Juga

Kuvasta puuttuu tasa-arvo- ja ympäristövastaava Wilhelmiina Koivuniemi

kuva Teemu Perhiö

42

Lue t tely esit on Polh uilta! siv koti lho.fi po


KAUDENAVAJAISET Kuppalassa

17.1.

kuvat Noora & Teemu Perhiö

Ylhäällä Mathilda jätti jälkensä Kuppalan pihalle. Polhon sotilasvirkailija Virta kehottaa peittämään jäljet lumisessa maastossa. Keskellä vasemmalla Nalle ja Pekko toivottivat hyvät yöt Poleemin kuvaajalle, joka ei tullut jatkoille. Keskellä oikealla Fuksi-Teppo maisterisvaiheen jätkien opissa: kuinka pitää tölkistä kiinni oikein? Alhaalla Herkulliset näkymät Tason Sampsalle tarjoili Polhon urheiluvastaava.


PUOLUERISTEILYSITSIT 5.2.

M/S Alinassa

kuvat Teemu Perhiö

Ylhäällä Fuksit Mikko ja Vihtori eläytyivät Kaisan ja Josefiinan tulkintaan ”Ingalsin Laurasta”. Keskellä vasemmalla Pyöräfasistipuolueen Teemu ja Pekka olivat varautuneet iltaan ylimääräisillä sisäkumeilla. Keskellä oikealla Yksikin oli liikaa fukseille vuoden ensimmäisillä Alina-sitseillä. Alhaalla Jääkärifarssin aikana seisoi myös Irtolaisen päätoimittaja Alma.

Poleemi 1/2014  

Poliittisen historian opiskelijat Polho ry:n julkaisema ainejärjestölehti POLEEMI.

Advertisement